1968-69 SOULSET II

23.9.68            Vanha-konsertti klo 19 (AJK & HYY)
                    - Soulset, Christer Boustedt (as), Eero Ojasen trio

(Hfv.bl.)         Stig Rönnqvist: Soulset och Boustedt slog bro mellan jazzfans och poppare 
Fin ljusshow
                SOULSET, våra främsta soulpoppare som nyligen kom hem från Sofiafestivalen med en guldmedalj i bakfickan, består av tre vid-sidan-om-jazzmusiker, Seppo "Parooni" Paakkunainen (ts, brs, flöjt mm.), Juhani "Junnu" Aaltonen (as, ts) och Martti "Edward" Vesala (dm), medan orgel, bas, gitarr och vokalinslag sköts av hel-tidspoppare. Dessutom ingår i bandet en tyst musiker, nämligen den psykedeliska ljusshowens "belysningsmästre". Han kan med rätta kallas musiker, för ljusshowen består inte av godtyckliga ljuseffekter, utan är en accentuering av musiken i synkroni med densamma. En eloge till killen bakom lamporna.

Musiken var f.ö. fullvolyms- och fullblodssoul av det slaget som sätter hormonerna i rörelse. Soulsettarnas kostymering varierade från nattskjorta till uniform la rysk milis. En upppiggande konsert.            

 

Helsingin Sanomat (23.9. konsertista) Lauri Karvonen: JAZZ

... Konsertin toisesta puoliskosta vastasi Soulset. Useimmat jazzinharrastajat eivät olleet kuulleet tätä yhtyettä aikaisemmin ja niinpä mielenkiinnolla odotettiin, mitä tuleman piti.

Heti alkuun on huomautettava, että yhtye on ilmeisesti laatinut ohjelmistonsa lähinnä tanssiyleisöä varten, joten konserttitilanne ei ollut sille täysin suotuisa.

Johtuneeko suurista odotuksistani, että Soulset oli minulle pieni pettymys. Yhtyeellä on epäilemättä laajat voima- ja kykyvarat, mutta osa niistä on toistaiseksi käyttämättä. Soulset kykenee luomaan erinomaisen vahvan ja innoittavan  rytmi-pohjan ja puhaltajat Aaltonen ja Paakkunainen syytävät toisinaan aivan loistavia riffejä täydennykseksi, mutta silti ei kaikki ole aina kohdallaan. Liian usein musiikki huipentuu yhtäjaksoiseksi tasapaksuksi pauhuksi ja tästä kärsii etenkin laulusolisti Harri Saksala. Kyllä orkesterin olisi syytä. ainakin ajoittain laskea volyymiaan, jotta vokalisti pääsisi paremmin esiin. Nimenomaan tämäntapaiseen musiikkiin erittäin hyvin istuvan rumpalin Martti "Edward" Vesalan piiskaamana orkesteri ponnistautuu välillä todella
huimiin kiihdytyksiin, jotka ovat efekteinä loistavia. Miksi se ei voisi myös käyttää enemmän volyymin laskuja ja nostoja (diminuendo ja crescendo) hyväkseen? Tällöin yhtye saisi lisää liikkumavaraa.           
Lauri Karvonen

 

> Päiväämätön: Popjazz jazzpop
Uusittu Soulset taisteli menestyksekkäämmin akustiikkaa vastaan, ja oikeastaan vain laulusolisti Harri Saksala jäi pimentoon. On selvää, että näissä olosuhteissa saatiin vain pieni sormituntuma siihen soulshowhun, joka Sofiassa suggeroi kymmen-tuhantisen yleisön suoranaiseen hurmioon. Se mikä Soulsetissa tuntuu kaikissa olosuhteissa olevan varmaa ja väkevää, on yhtyeen rytminen ote, joka nytkin kävi kuin kone. Niin pop- kuin jazzyhtyeistäkin Soulset on ainokaisemme, joka on syventynyt ajattelemaan, millainen on elävä rytminen syke. Soulset on paitsi paras orkesterimme "mustin" orkesterimme, ja uskon että sokkosilla-testissä monet erehtyisivät pitämään sitä amerikkalaisena tai vähintäänkin englantilaisena.

Al Sharpin paikan täyttänyt Harri Saksala on laulajana kokonaan toista luokkaa kuin edeltäjänsä - tosin laulusta hukkui perusta, jonka synnyttyä vasta voidaan alkaa varsinaista musiikkia luoda; ja tässä mielessä Soulsetin tämänkertainen esiintyminen jäi katkonaiseksi vaikkei lainkaan vaisuksi.

Soul-osaston jälkeen... Junnu Aaltosen aloittaessa vapaan improvisaation muodostui samalla taannehtiva silta illan edelliseen esiintyjään. Otto Donner Treatmentin jälkeen Soulset on ainoa populaariyhtyeemme, joka on lähtenyt rohkean kokeilun tielle; tosin täytyy sanoa että 30-luvun jazzavantgarden ja popavantgarden yleistyneiden saavutusten jälkeen Soulset tuskin toi olennaista uutta kuvaan, yhden persoonallisen äänenpainon
kuitenkin. Toverit, soitellaan!
ILPO SAUNIO

 

Tuntematon kirjoittaja/lehti: Soulset Vanhalla [23.9.68]
Aneemisuudesta kärsivä suomalainen pop-musiikki on saanut vihdoinkin yhtyeen, joka pystyy kunnolla soittamaan amerikkalaisten neekerien soul-musiikkia. Tämä kävi ilmi maanantaina Vanhalla ylioppilastalolla järjestetyssä konsertissa, jossa esiintyivät Sofian festivaaleilla pop-yhtyekilpailun voittanut Soulset sekä ruotsalainen altisti Christer Boustedt Eero Ojasen trion kanssa. En ollut ennen kuullut Soulsetia, joten yhtyeen voimakas esitys oli miellyttävä yllätys. Soulsetin kiistämättömät kärkimiehet ovat saksofonistit "Paroni" Paakkunainen ja Juhani Aaltonen sekä rumpali Edward Vesala. Sitä paitsi yhtye on saanut hyvän laulusolistin Harri Saksalasta, joka hallitsee varsin tyydyttävästi soul-musiikin vakio-ohjelmistoon kuuluvia kappaleita. Maanantaina kuultiin mm. Otis Reddingin Respect ja Eddie Floydin Knock on wood. Solistin ääni tosin peittyi välillä melko täysin Paakkunaisen ja Aaltosen jyhkeiden kuvioiden alle.

 

Päiväämätön: Demari:
Poposuus kuului Soulsetille, jossa soittavat maineikkaat jazzmuusikot Juhani Aaltonen, Seppo Paakkunainen ja Edward Vesala, sekä muutama minulle nimetön popmuusikko. 
Yhtyeen ohjelman alkupuoli oli paikallaan, vahvaa ja tehokasta soulia. Loppunumerona esitetty eräänlainen improvisoitu säveltapailutuokio osoitti selvästi jazzmuusikkoina toimineiden suuren etumatkan spontaanin soittamisen alalla: minkäänlaista yhteisymmärrystä ei syntynyt; urkuri, bongorumpuja hipelöivä laulusolisti ja molemmat kitaristit olivat säälittävän ulkona tapahtumista. Esitys venyi väsyttävän pitkäksi ennen kuin ryhmän jazzmiehet onnistuivat kehittämään - jonkinlaisen lopun. Tämän vapaan musiikkituokion epäonnistuminen teki konsertin lopun valitettavan yhdentekeväksi.
RISTO ENNEKARI.

> Ks. juliste 24.10.68 Soulset Natsalla

25.10.68 pe            - Ilta-Sanomat: Strip-teasea YK-juhlassa (etusivu + s.8)
...Illan musiikista huolehti monta orkesteria ja niistä yksi varsin nimekäs, Soulset. Ennen juhlaa pelättiin, että tämän ammattilaisorkesterin (muut amatöörejä tai muuten vain puoli-ilmaisia) palkkio kaataa järjestäjien talouden. Tätä ei kuitenkaan ole syytä murehtia, sillä koko Natsa oli elävää vilkasta ja hilpeätä ihmismassaa ulko-ovelta puffaan viimeistä nurkkausta myöten.

Yleisöäänestys (syksy 1968):
Paras kotoinen bändi: Soulset
Kotoinen popmuusikko: Paroni Paakkunainen
Vuoden kitarabändi: 1) Islanders, 2) Soulset ("Soulset pettynyt toiseen sijaansa")
Kotoinen jazzmuusikko: 1) Edward Wesala. 2) Parooni Paakkunainen

Lehti II: (Maakunnittain:) 1) Kirka, 2) Danny, 3) Kristian, 4) Soulset
Soulset: Uusimaa 4, Kymi 4, Häme 7, Mikkeli 8, Kuopio 6, Pohj.Karjala (vimeinen?)
             Turku/Pori 6, Vaasa 6, Keski-Suomi 6, Oulu 5, Lappi 4.

- Kotimainen karvapäälista: Lokakuu: Kirka - Danny - Soulset; Marras-joulukuu (2!)

- Soulset on vihdoinkin kohonnut ansaitsemalleen paikalle. Osasyynä Soulsetin nousuun on myös Jormas, Blues Section ja Topmost yhtyeiden hajoaminen.

 

Suosikki 11, 1968: Soulset Suomen paras - mutta miksi se vaihtaa kokonpanoaan joka viikko?
Soulset on niin hyvä, että sen paremmaksi ei yhtye voi tulla. Mainos on aina mainosta, ja Soulset on itsensä mainos. Useimpien huippubändiemme hajottua on Soulset saanut jyllätä rauhassa. Ja sillä on, millä jyllätä! Viime kesänä Mustikkamaan pop-festivaaleilla Soulset löi muut bändit sanattomiksi ja sai yleisön kirkumaan koko esiintymisensä ajan.
Bulgariassa se huudatti kymmeniä tuhansia nuoria ja juoksutti perässään kahta sataa valokuvaajaa. Soulsetissa on musiikillista voimaa enemmän kuin haluat uskoakaan. Myös teksti on kovaa. Asialla ovat Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala. Kuka vielä tämän jälkeen kysyy, mikä on Soulset!

VESALA: Me suunnittelimme Paronin kanssa Soulset-tyylisen yhtyeen perustamista vakavasti jo viime syksynä. Silloin kuitenkin Paroni meni vielä Laitisen Pekan kanssa Islanderseihin. Kaiken aikaa asia oli silti vireillä; me suunnittelimme jatkuvasti Paronin kanssa uutta yhtyettä, joka koostuisi todellisista ammatti-muusikoista. Eikä vain ammattimuusikoista, vaan ammattitaitoisista ammatti-muusikoista. Siinäkin on suuri ero. Kun Paroni ja Pekka sitten jättivät Islandersit, oli siihen suurimpana syynä juuri Soulsetin perustaminen.

PAAKKUNAINEN: Ja kun me perustimme Soulsetin, olimme me alun perin varmoja, että bändimme tulee nousemaan ykköseksi. Me lähdimme aivan siltä pohjalta. Olen tehnyt Vesalan kanssa valtavasti työtä bändin eteen. Olemme panneet uskomattoman suuria summia sen puolesta likoon ja tulemme tekemään vastaisuudessakin niin. Luuhasimme viime keväänä paljon Ruotsissa ja keräsimme ideoita. Nyt syksyllä aiomme matkustaa Englantiin tutustumaan tilanteeseen. Menetämme siinä tosin paljon rahaa
ja työaikaa, mutta se ei merkitse mitään, jos me voimme sen matkan jälkeen tarjota suomalaiselle yleisölle jälleen jotain uusia kikkoja.

VESALA: Me suutumme aina valtavasti, jos joku sanoo, että se ja se olisi lahjakas. Olisi lahjakas! Mitä hemmettiä se tarkoittaa? Mikään lahjakkuus ei ole minkään arvoista niin kauan kun sitä ei osaa käyttää hyväkseen. Lahjakkuutensa eteen täytyy tehdä työtä. Ei siitä ole muuten mitään hyötyä. Me tiedämme kyllä itsekin, että olemme koko porukka ammattitaitoisia muusikkoja, mutta me olemme tottavie tehneet sen eteen työtä ja teemme jatkuvasti.

PAAKKUNAINEN: Toinen asia, mikä saa meidät vihaisiksi, on suomalaisen pop-musiikin harrastelijamaisuus. Siihen aikaan, kun soitin vielä Boyseissa, kysyi kerran Eero minulta, mitä minä teen sitten, kun minä tulen isoksi. Voiko enää tyhmempää kysymystä keksiä?! Jos minä kerran olen ammattimuusikko, niin olen myös sitä, enkä haikaile mitään muita ammatteja. Kaikki mitä teen, teen yhä paremman musiikin vuoksi, ja se on sitten aivan yhdentekevää, vaikka olisin 40-vuotiaana kadunlakaisija.

VESALA: Voiko meillä koskaan pop-musiikki todella kehittyä, kun kukaan ei ota sitä vakavasti. Tuollainen harrastelija-mentaliteetti on täysin naurettava. Jos meillä kaikki pop-alan ihmiset tekevät työnsä siltä pohjalta, että teenpähän nyt tätä niin kauan, kun tulee helposti rahaa, ja hankin sitten kunnon porvarillisen ammatin, ei meillä tosiaan päästä koskaan eteenpäin.
Ja suurin osa suomalaisista poplaulajista ja -muusikoista on juuri tuollaisia harrastelijoita, jotka eivät usko ollenkaan pop-musiikkiin. Pitäisi upottaa suohon kaikki tuollaiset näpertelijät pilaamasta pop-musiikin viimeisiäkin mahdollisuuksia.

PAAKKUNAINEN: Ainoa suomalainen neekerilaulaja Harri Saksala on tällä hetkellä ammattilainen, mutta hänkin puhuu vielä levottomia jonkin toisen ammatin hankkimisesta. Toivottavasti hän viisastuu. Hän on niin lahjakas kaveri, ettei hänen kannata ajatellakaan mitään muuta kuin muusikon uraa.
Pekka Laitinen opiskelee tuomariksi, mutta luultavasti hänkin heittää jonain päivänä kirjat nurkkaan. Ilpo Saastamoinen on valmis kansakoulun opettaja, mutta hän on luopunut turvallisesta ja arvostetusta
ammatistaan musiikin vuoksi. Me loput olemme sitten pelkkiä muusikoita, emmekä yhtään häpeä olla sitä.

VESALA: Vaikka saisin puoli miljoonaa kuussa toimistossa nyhjöttämisestä, en koskaan lopeta soittamista. En koskaan. Se on minun tapani elää.

PAAKKUNAINEN: Muusikon ura on ennen kaikkea kutsumus. Pop-musiikin parissa ei tarvita yhtään sellaista lieroa, joka laulelee ja soittelee vain saadakseen kuviansa lehtiin ja ansaitakseen rahaa jonkin muun ammatin hankkimiseen. Inhoan sydämestäni sellaista rahat pois -asennetta. Eikä pop-muusikoksi voi oppia. Se jokin täytyy olla jo valmiina kaiken pohjalla.

VESALA: Meillä kaikilla Soulsetin jäsenillä on sellainen musiikillinen koulutus, että voisimme milloin tahansa esittää mitä tahansa musiikkia. Mutta mitä järkeä on soittaa jäykästi jonkun sata vuotta sitten säveltämää kappaletta täsmälleen määrätyllä tavalla. Minä en ainakaan kestä sellaisia kamarimusiikkiorkestereita. Jazz on kaikkein lähinnä minua. Soitan jazzia vielä jatkuvasti Paronin ja Junnu Aaltosen kanssa. Ja jazzia lähinnä on pop-musiikki. Sitäkin voi tosiaan esittää!!! Sen vuoksi yhä useammat jazzmuusikot ovat siirtyneet soittamaan myös popmusiikkia. Paroni oli ensimmäinen, joka tämän harppauksen teki.

PAAKKUNAINEN: Jazz- ja pop-musiikki on myös minulle tapa elää. En mistään hinnasta vaihtaisi ammattiani. Jos minulla olisi jokin säännöllinen, porvarillinen työ, en oikeastaan voisi odottaa enää mitään. Nyt sen sijaan voi odottaa jatkuvasti jotain uutta. Tulee yllättäviä keikkoja, kivoja radio- tai TV-hommia, mitä tahansa. Tämä elämä on värikästä. Tietysti tämä on myös turvatonta. Jonain päivänä sinulla ei ole ehkä mitään töitä ja
joskus voit joutua lopettamaan kokonaan. Pelkän jazz-musiikin esittäminen on vielä turvattomampaa.
Sillä ei tosiaankaan elä Suomessa.

VESALA: Nyt kun me olemme myös pop-muusikkoja, me otamme tämänkin homman tosissamme. Suomessa ei ole aikaisemmin kukaan popbändi vielä tajunnut oikein systeemejä. Paljonhan sitä on puhuttu, mutta olisi pitänyt myös tehdä paljon. Popbändin esiintyminen alkaa jo pukeutumisesta. Pukeutumisellaan pitää jo aluksi osoittaa yleisölle, ettei tänne ole tultu vain ottamaan rahoja pois, vaan todella esiintymään ja tarjoamaan
yleisölle jotakin. Mielestäni popmuusikon pitää myös vapaa-aikoinaan muistaa uraansa. Hänen pitää olla jotenkin värikäs tyyppi.

PAAKKUNAINEN: Jos haluaa menestyä, täytyy olla myös täsmällinen. Välinpitämättömyys uraa kohtaan on yksi suurimman inhoni kohde. Ja yleensä suomalaiset popbändit ovat hyvin välinpitämättömiä, sillä kuten jo aikaisemmin sanoin, he eivät tajua ottaa tätä hommaa tosissaan. Esimerkiksi kun esiinnyin Islanderseissa, jouduin kokemaan tämän. Meidän piti saada viikossa valmiiksi koko ohjelmisto ja sovimme, että harjoittelemme joka päivä yhdestätoista viiteen. Minä menin tapani mukaan vähän yli yksitoista kämpälle. Kahdentoista aikaan tuli sitten Kaide ja ehkä Timppakin. Sitten lähdettiin herättelemään Kirkaa, ja jos täytyi vielä koota kamat, oli kello jo kaksi, ennen kuin päästiin aloittamaan.

VESALA: Meidän bändimme täsmällisyyttä kuvaa hyvin eräs pikku juttu: meillä oli Oulussa keikka, ja sovimme, että lähdemme Ouluun aamulla tasan viisitoista yli kuusi. Ja lähdimme myös aivan tasan viisitoista yli kuusi, vaikka kaksi poikaa puuttui. He lensivät sitten Ouluun ja olivat siellä jo valmiina odottelemassa muita. Eikä asiasta sen jälkeen keskusteltu.

PAAKKUNAINEN: Yksi seikka, mikä minua ottaa myös päähän suomalaisissa bändeissä, on niiden jäykkyys. Ehkä me suomalaiset sitten olemme kerta kaikkiaan niin jäykkiä. Niissä bändeissä, joissa olen ollut aikaisemmin mukana, ei kukaan uskaltanut tai viitsinyt liikkua lavalla mitenkään. Miksi? Jos musiikki kerran on niin tehokasta, että se pistää eläytymään koko vartalolla siihen, niin miksi pitäisi pidätellä itseään?

VESALA: Sofiassa oli mukana eräs unkarilainen bändi, joka ei ollut mikään huippuluokan bändi, mutta jonka jäsenet kyllä osasivat soittaa. Tämä bändi nautti aivan posketonta suosiota, sillä nämä pojat osasivat tosiaan tehdä lavashown. Eli siis musiikin lisäksi kaikki ulkoiset hommat ratkaisevat myös paljon.

PAAKKUNAINEN: Vaikka me menestyimme siellä Sofiassa niin hienosti, jäi se matka toisaalta vähän kaivelemaan mieltä. Me emme kai osanneet junailla tarpeeksi hyvin, koska Suomen lehdistö hautasi koko jutun elävänä. Eikä meillä ole yhtä hyviä suhteita lehdistöön, kuin monilla muilla pop-tähdillä. Sillä se Sofian voitto ei tosiaan ollut mikään pikku juttu. Me emme olleet vain mukana näillä festivaaleilla, vaan me myös voitimme. Varmasti kukaan suomalainen pop-tähti ei ole nauttinut ulkomailla niin suurta suosiota kuin me. Jouduimme joka puolella esittämään useita ylimääräisiä numeroita, ja suosio oli aivan valtava. Kaikki ulkomaiset lehtimiehet ihmettelivät, voiko Suomessa tosiaan olla näin rautainen bändi. Ja kun me tulimme suuressa päättäjäisjuhlassa lavalle, ryntäsi paikalle heti pari sataa valokuvaajaa. Onko muita suomalaisia popbändejä kuvattu yhtä innokkaasti?

VESALA: Sofian matkalla me lopullisesti uskoimme, ettei se merkitse mitään, että on syntynyt Suomessa. Suomalaiset ovat kuitenkin vakaasti tuudittautuneet siihen uskoon, että suomalainen bändi ei voi menestyä maailmalla. Siksi ei ole luotu minkäänlaisia suhteita ulkomaille. Niitä pitäisi kiireesti luoda. Esimerkiksi Soulset on kyllä jo niin rautainen bändi, ettei tasossa juuri ole parantamisen varaa. Tämä menee nyt vähän itsensä kehuskelemiseksi, mutta mielestäni Soulsetissa on musiikillista voimaa yhtä paljon kuin muissa suomalaisissa
pop-bändeissä yhteensä. Ja Soulsetin tasoa vastaavaa pop-bändiä ei Suomessa pystyttäisi kokoamaan ainakaan vielä puoleen vuoteen.

PAAKKUNAINEN: Meillä on ollut nyt niin paljon keikkoja kuin on ehditty tehdä. Ilmeisesti meillä olisi keikat riittäneet, vaikka Blues Section, Jormas ja Topmostkin olisivat vielä kasassa. Sen sijaan palkkoihin näiden bändien hajoaminen vaikutti. Nyt ei ole niin kovaa kilpailua, joten meillä on varaa vaatia suurempia palkkioita.

VESALA: Kun me keväällä perustimme Soulsetin, olivat monet sitä mieltä, että se on tuomittu epäonnistuneeksi yritykseksi. Meidän ei silloin ollut vielä helppoa saada edes mieleistä laulajaa. Koko yritys oli muiden mielestä aivan epävarma, vaikka me itse tiesimme mahdollisuutemme. Nyt me saisimme bändiimme jo melkein kenet tahansa. Otimme Harri Saksalan. Vaikka Harrin mukaantulo vaikutti kovin yllättävältä, oli siitä keskusteltu jo kauan.

PAAKKUNAINEN: Mustikkamaallahan me viime kesänä sitten vähän näytettiin, miten kansa saadaan mukaan. On kivaa, että suomalainen poppariyleisö on jo kasvanut eroon siitä muutaman vuoden takaisesta tyylistään, jolloin tuijotettiin vain muusikoita eikä kuunneltu itse musiikkia ollenkaan. Nyt alkaa jo ammattitaito ratkaista. Jos bändi todella osaa, niin kyllä sen on pakko jo menestyä. Me kyllä tullaan pistämään niin kovaa musiikkia ja show'ta, että pysytään pinnalla. Ja jos kansa alkaa kyllästyä, niin sitten tarjotaan taas vähän uutta. Ei nämä pop-hommat ole mitään pelleilyä tai rentoutumista, vaan työtä.

VESALA: Oikeastaan on kyllä melko yllättävää, että me tosiaan olemme pinnalla Suomessa. Väitetään, että Suomessa on hyvin vähän blues-, ja soul-musiikin harrastajia. Kuitenkin vähän erikoiset bändit pystyvät päihittämään tavalliset pop-bändit. Viime talvena oli Blues Section ehdoton ykkönen, ja nyt on sitten Soulset huipulla. Ihmeellistä, eikö totta?

PAAKKUNAINEN: Ja se on aivan pötypuhetta, ettei valkoihoinen pystyisi esittämään soulia. Kyllä varmasti pystyy. Ehkä se on hieman erilaisista kuin mustaihoisten esittämä, mutta kuitenkin soul-musiikkia.

 

Suosikki/Intro? - Benno: No suomalaisesta soulista puhuttaessa lienee parasta puhua Soulsetista, joka tosin ei ole paras suomalainen soulyhtye, vaikka onkin ainoa. Perustelen tätä väitettäni sillä, että soul-musiikissa tärkein tekijä on feelinki, ja sitä taas Soulset ei saa aikaan sillä tavalla kuin pitäisi.

 

5.11.68                        Tunnussävel - Mainos-TV (Laajakulma? klo 12-17)
"...Tämänkertainen "Tunnussävel" sisältää poikkeuksellisen vahvan taiteilijakaartin, josta valtaosa on omia kotimaisia huippujamme. Pop-yhtyeistämme tällä hetkellä ehdottomasti nimekkäin on soulmusiikkia esittävä kokoonpano Soulset, joka kesällä toi maallemme mainetta voittamalla Sofian festivaaleilla kovassa popyhtyesarjassa kultamitalin. Olemme siis tänä vuonna saaneet kaksi kultaa: Kaarlo Kangasniemi Meksikossa ja Soulset Sofiassa!"

10.11.68 su            'Tunnussävel' tulee TV:stä. klo 15.50

15.11.68 APU: Markku Rautonen SOULSET (Kuva: Seppo Saves)
Soul on sana joka merkitsee sielua. Soul on myös muuan musiikin laji. Suomessa markkinoi soulia Soulset. Soulset ei ole listojen kärjissä. Mutta Soulset on silti huipulla.

Ylärivissä vasemmalta Soulsetin sielu Seppo Paakkunainen, PARONI, 25, huilisti, violisti, saksofonisti,
opiskellut musiikkia koko ikänsä, mm. Sibelius-akatemiassa, soittanut mm. The Boys ja Islanders -yhtyeissä. Harrastus keikkakuljetukset ja lemmikkieläin valas.

Pekka Laitinen, PEKU, 22, oikeustieteen yo., piano, urut, huuliharppu, Ours, Eero, Jussi & Boys, harrastaa painonnostoa ja filateliaa sekä kotiseututyötä, lempieläin kultakala.

Jorma Juhani Auvinen, JORI, 17. basso, New Joys, harrastaa painia eikä pidä erityisesti eläimistä.

Alarivissä vasemmalta Ilpo Saastamoinen, ILJA, 26, kansakoulunopettaja evp, kitaristi, opiskelee musiikkia Helsingin yliopistossa, harrastaa filosofiaa ja estetiikkaa, laulaa radion sinfoniakuorossa.

Harry Saksala, HARRI, 20, opiskelija, laulaa, soittaa saksofonia, hanuria ja huuli-harppua, opiskellut musiikkia
10 vuotta, Topmost, aikoo ostaa koiran.

Martti Vesala, 23. EDWARD, muusikko, rumpali, opiskellut Sibelius-akatemiassa, useissa
jazz-bändeissä, jazzin ohella harrastaa viiksenvääntöä, lemmikkieläin sinivalas.

Juhani Aaltonen, JUNNU, 24, muusikko, saksofonisti, huilisti, opiskellut mm. Sibelius-akatemiassa, soittanut, levyttänyt ja pitää pussikarhuista. Näin herrojen antamien tietojen mukaan: kaikilla tämän lisäksi tähän mahtumaton määrä esiintymisiä koti- ja ulkomaissa, levytyksiä jne.

Edellisen aukeaman kuvassa esiintyy oikealta vieraileva tähti SULO, ei orkesterin vakituiseen kokoonpanoon kuuluva, mutta soulin harrastaja joka tapauksessa.

- Se ei juokse koskaan. Sofiassa tultiin vähän myöhässä esiintymispaikalle. Muut juoksi. Se ei. Tuli kahdestaan vahtimestarin kanssa kentän halki. Yhdeksän, kymmentä tuhatta ihmistä katsoi. Se ei juossut.

Se on muusikko, urkuri Peko. Se kävelee parikymmentä metriä muitten jäljessä. Soittoyhtye Soulset on matkalla Valion baariin. Edward, kaunisviiksinen rumpali, esitelmöi.

- Näin tuli huomaamattomasti korostettua, että on oltu Sofiassakin.

Ynnä saatu kultamitali. Soitettu yhdeksällekymmenelle tuhannelle ihmiselle. Epäilemättä yleisöennätys tähän
mennessä?

- Toistaiseksi. Vaikka maksaneita oli vain kahdeksankymmentäkuusituhatta. Eikä tiedä koska tulee seuraava
kultamitali. Ne on kuulemma kovassa olympialaisissakin.

Soulset sai mitalinsa festivaaleilla, viime kesänä.
- Me ei, muuten, oltu ainoita jotka siellä soitti. Niitä muita oli paristakymmenestä maasta.

Soulset istuu Valion baarissa niin kuin kotonaan.
- Mä poikkesin iltapäivällä kapakassa syömässä. Orsossa, puoli kanaa ja kaksi pulloa kaljaa. Kukaan ei sanonut mitään vaikka näytti että mieli olisi tehnyt. Ne vaan tuijotti. Portsari ja hovimestari ja tarjoilijat. Tämä meikäläisen vaatetus ei tainnut sopia niitten silmään...

Kertoja on Ilja, koulutukseltaan muun muassa kansakoulunopettaja. Nyt muusikko, popmuusikko. Valion baarissa Helsingin keskustassa. Ympäristössä jossa ei pitkä letti, röyhelöpaita ja Pihaputiikin viimeiset
uutuudet vaikuta vieraille. Keski-ikäisen herran valkoinen paita ja hopeasolmio sen sijaan näyttää merkilliseltä.

Jos Junnu ei kerkiä vaihtaa kamppeita ennen tämän illan keikkaa, niin se joutuu soittamaan nailonpaidassa ja tummassa puvussa...

Se saattaisi olla hyvä pila. Mutta kun Junnu on niin vanha, niin sitä ei ehkä huomattaisikaan pilaksi. Junnu ja Parooni ovat vanhoja miehiä, paljon päälle kahdenkymmenen.

- Junnu on nimittäin telkkarikeikalla ja siellä pitää olla tylsät kuteet. Soittamassa tylsää musiikkia. Taikka ei edes soittamassa, nyt lähetyksen aikaan ovat vain soittavinaan kun musiikki tulee nauhalta.

- Mutta mitäs siinä, ottaa varman rahan talteen sieltä mistä sen saa. Muutoin ei varsinainen viihdemusiikki innosta. Eikä listan kärki. Pojat ovat oman arvonsa tuntevaa joukkoa, joka on musiikillisesti osaavaa ja oppinutta.

Kitaristi Ilja kertoo musiikin professorista:
- Me oltiin Sibelius-monumentilla telkkarin porukan kanssa tekemässä vähän showta Laajakulmaa varten [24.10.68]. Siinäkin tuli yksi rantakundi kuviin mukaan. Se tahtoi muuten kolme markkaa. (Hinnat nousevat, edellinen Soulsetin kanssa poseerannut oli onnellinen kahdesta ja puolesta) Ja professori Tawaststjerna tuli paikalle.
Myös kuvaan mukaan?
- Oli lähinnä kauhistunut.
Pop yhtye on levittänyt kalustonsa mestarin monumentille. Elämäkerran kirjoittaja tulee jokapäiväiselle pyhiinvaellukselleen. Näkee häväistyksen. Ei muuten mitään; mutta kun on kahden viikon päästä cumlaude-tentti Tawaststjernalle ja pari Sibelius-kirjaa tentittävän tekstin joukossa. Ja se kyllä tunsi minut...

Se Sibeliuksesta. Hyvä mies ja oikeastaan samoilla linjoilla kuin Soulset: pyrki tekemään hyvää musiikkia joka kelpasi yli oman maan rajojen. Ei kaupallisia helppoja ratkaisuja.

Soulset ei soita iskelmiä, ei varsinaista tanssimusiikkia. Mutta keikkoja on sentään riittänyt. Paroonin johdolla merkitään keikat ja harjoitukset muistikirjoihin ja puhutaan taas maallisista. Valion baarissa Marskin talossa istuu aika kivan näköisiä tyttöjä iltasella.

- Soulset marssii Ressuun konsertoimaan. Puolipimeä voimistelusali on somistettu muutamalla roikkuvalla pressulla. Peräseinälle on heijastettu luonnottoman suuri Soulsetin ryhmäkuva. Vain poliitikot ja popmuusikot saavat niin isot kuvat itsestään toisten päitten yläpuolelle.

- Mutta ne on niin hyviä. Ne on hyviä muusikkoja ja ne on kivoja poikia. Paija, vaaleatukkainen, olisi ilman muuta Soulsetin fan-clubissa, jos se perustettaisiin. Sano, Paija, mitä on soul?

- Siinä on pohjana neekerimusiikki, niitten hengelliset laulut, blues... Se on vähän vaikea selittää vaikka sen tietää.

Se on soulia ja soul on suomeksi sielu. Se sielu on harras tai tosissaan tai innoissaan mutta se ei ole hengellinen eikä uskovainen vaan tiukkaan näissä maallisissa. Soulissa on sanat, ne lauletaan usein englanniksi
etteivät herkät silmät ja korvat pahentuisi. Eivät ne rivoja ole, mutta puhuvat itse asiasta.

Soul, se merkitsee myös rytmiä. Ei jytkynjytkyn eikä humpappaa. Kuvioita, mieli-kuvitusta, vaihtelua.

Salissa on puolipimeää. Seinällä vaihtuvat kuvat. Soulsetin tilalle muuttuvia valuvia väriläiskiä, välähteleviä valkeita punaisia sinisiä leimahduksia. Valojen hoitaja näppäilee koskettimia musiikin mukaan. Koko tila on täynnä muuttuvaa ääntä ja valoa.

Ties kuinka monen desibelin verran ääntä, oikeastaan enemmän kuin korville on terveellistä. Niin paljon, ettei voi heittäytyä poissaolevaksi, niin paljon, että musiikki ja rytmi tunkee läpi. Sali on täynnä, vain harvat tanssivat. Useimmat ovat pysähtyneet kuuntelemaan.
- Hyvää, eiks ole! Paija huutaa korvaan. Hänen silmänsä hehkuvat innosta.
- Se kestää tunnin. Herpaantumatta, pysähtymättä.

Pojat pyyhkivät hikeä. He ovat liikkuneet enemmän kuin lattian innokkaimmat tanssijat. He eivät elä enää nuottitelineen takana töllöttävien puu-ukkojen ja pitkien taukojen aikaa. Kun he soittavat niin he soittavat koko ruumiillaan ja sielullaan. Soul.

Paroonin johdolla aletaan kerätä kapineita kokoon. Vahvistimia ja soittimia ja valokapineita. Vähintään viidenkymmenen tuhannen edestä välineitä. Pop-musiikissakin tarvitaan pääomaa. Pelkkä rautalanka ei riitä.

Tarvitaan myös henkeä ja Parooni ja Edward, jotka keräävät maan ammatti-taitoisimpia jätkiä kasaan niin että syntyy yhtye jota asiantuntijat pitävät valtakunnan parhaana näinä aikoina. Pop-musiikin alalla samaa luokkaa kuin jokin Sibelius-kvartetti omallaan.

Heitä on seitsemän enemmän tai vähemmän omintakeisesti vaatetettua miestä. Tekevät työkseen sitä mistä sanovat pitävänsä. Hoitavat hommansa, panevat pillit pussiin ja lähtevät harjoittamaan hyvin ansaittua yksityiselämää.
- Terve, soitellaan.           

 

Syksy 1968            Ilta-Sanomat - M. A. Numminen: Soulsetin uusitut kasvot

Soulset on tällä hetkellä Suomen suosituin pop-yhtye. Vielä muutama kuukausi sitten kukaan ei tiennyt mitään koko orkesterista, vain siitä syystä että sitä ei ollut. Kuinka sitten on mahdollista, että jokin orkesteri voi
hetkessä saavuttaa sekä yleisön että asiantuntijoiden suosion? Syy on se että orkesterin jäsenten enemmistö kuuluu maamme huippuluokan jazzmiehiin; miehet ovat ammattilaisia.

Harvassapa pop-orkesterissa rumpali osaa lukea nuotteja: Edward V e s a l a osaa; harvassapa
orkesterissa on maamme etevin soul- ja pop-sovittaja: Paroni Paakkunainen. Tämä kaksikko muodostaa kuuluisan jazzyhtyeen, Vesala-Paakkunaisen kvartetin sielun. Mutta ennen kaikkea he ovat Soulsetin runko ja Soulset on huipulla!

Kokonaan uusi ohjelma
Soulset oli Bulgarian festivaaleilla ja voitti pop-yhtyeiden kultamitalin. Silloin oli laulusolistina Al Sharp. Al sai aikaan vertaansa vailla olevan lavashown, mutta hän ei osannut laulaa.

Tunnelman Al toki sai aikaan. Soulset oli ehdottomasti paras yleisön villitsijä Bulgariassa. Nyt on Soulsetilla laulusolisti, joka osaa laulaa. Hän on Topmostien entinen solisti Harri Saksala, kansainvälisestikin arvostellen huippuluokan laulaja. Hän on ratkaisevasti vaikuttanut uuden ohjelmiston syntyyn.

Pääosa on soul-musiikkia, vähän on mukana blues-numeroita, hiukan rockia, aivan hyppysellinen iskelmiä. Tämä uusi ohjelma tulee käyttöön jo tämän kuun aikana. Uusien musiikkikappaleiden myötä tulee jotain aivan ennennäkemätöntä Suomessa. Millä tahansa orkesterilla on jonkinlainen lavashow, mutta Soulset pitää musiikki-harjoitusten ohella myös varsinaiset liikehdintäharjoitukset.
Koreografian pohjana on oleva musiikin mukaiset runkokuviot. Juuri nämä runkokuviot harjoitellaan, sillä pitäähän vapaalle improvisoinnille jäädä tilaa lavashowssakin. Orkesteri on parempi kuin koskaan aikaisemmin!

Viikko ilman unta
Uuden laulusolistin mukaantulo ei ollut helppoa. Monivuotinen yhteistyö Topmostissa oli ystävystyttänyt Harri Saksalan muiden "toppareiden" kanssa. Oli vaikea erota. Miltei viikon Harri mietti öitään valvoen. Mutta sitten musiikki voitti. Soulset soittaa soulia ja bluesia, joka on myös Harrin sielua lähinnä.

Toinen uusi mies Soulsetin riveissä on Jori A u v i n e n. Hänelle lähtö New Joys -yhtyeestä oli helppoa, koska hänen oli muutenkin tarkoituksena erota siitä; musiikin linja New Joysissa ei miellyttänyt Joria.

"Mutta tämä on juuri sitä, mitä mä haluan soittaa", tuumi Jori Soulsetin musiikista.

Uuden basistin saaminen olikin Soulsetille melkoinen ongelma, mutta sitten Harri Saksala keksi Jori Auvisen. Muut miehet ovat myös pop-yleisölle tuttuja. Paroni Paakkunainen itse soittaa baritoni- ja tenorisaksofonia, usein huilua, joskus viulua. Toisena puhaltajana on Suomen valioluokan jazzmuusikko Junnu Aaltonen, jonka suorituksia Porin jazzjuhlissa ei ole lakattu ylistämästä; hän soittaa tenori- ja alttosaksofonia. Urkurina on Pekka Laitinen, joka on pitkään ollut maamme huippuja instrumentillaan. Kitaraa soittaa Ilpo "Ilja" Saastamoinen, ensi keväänä valmistuva musiikin maisteri. Ja rumpalina Suomen suggestiivisin patteristi Edward Vesala. Vaikka ei mitään musiikista ymmärtäisi, niin olisi ilo katsella Edwardin kiihkeää ja monipuolista rumputyötä.

Juuri on ilmestynyt single-levy, jossa Soulset panee parastaan. Kappaleet ovat AHDISTUS, jonka sävel ja sanat ovat urkuri Pekka Laitisen. Se on ensimmäinen suomalainen soulkappale, rautainen! Hieman iskelmämäisempi on Paroni Paakkunaisen kynästä lähtenyt NYT ON TIE SULLE AVOIN.
Kuunnelkaapa, niin huomaatte Harri Saksalan laulukyvyt! Levystä ilmestyy lähiaikoina englanninkielinen versio. Soulset alkaa tehdä LP-levyäkin aivan näinä viikkoina. Soulmusiikin lämpöä talven pakkasten vastineeksi.

5.11.68                        Tunnussävel - Mainos-TV (Laajakulma? klo 12-17 - nauhoitus)
          > 10.11.68 su    'Tunnussävel' tulee TV:stä klo 15.50

Ennakkopuffi: MAINOS-TV 15.50 Tämänkertainen "Tunnussävel" sisältää poikkeuksellisen vahvan taiteilijakaartin, josta valtaosa on omia kotimaisia huippujamme. Pop-yhtyeistämme tällä hetkellä ehdottomasti nimekkäin on soulmusiikkia esittävä kokoonpano Soulset, joka kesällä toi maallemme mainetta voittamalla Sofian festivaaleilla kovassa pop-yhtyeiden sarjassa kultamitalin. Olemme siis tänä vuonna saaneet kaksi kultaa: Kaarlo Kangasniemi Meksikossa ja Soulset Sofiassa!

> 26.11.68 Soulset - Iisalmi
24.11.68 Iisalmen Sanomat: Suosittu pop-yhtye Soulset vierailee jälleen Pohjois-Suomessa ja
26. 11. Soulset esiintyy Iisalmessa.

Sofian popfestivaalien kultamitaliyhtye jatkaa Suomen-kiertuettaan loistavalla menestyksellä.
Kiertueen jälkeen on yhtyeellä viikon turnee Ruotsissa ja Tanskassa käydään vielä ennen joulua.

Soulsetin tie tähtiin oli lyhyt. Tarvittiin vain joukko ammattitaitoisia muusikoita, mielenkiintoinen ohjelmisto ja onnistuneita levytyksiä. Soulsetin varsinainen läpimurto koko kansan tietoisuuteen tapahtui viime elokuussa yhtyeen palattua Sofiasta popfestivaaleilta kultamitali mukanaan. Kilpailu oli ollut kova ja yhtyeitä
oli yli kahdestakymmenestä maasta. Soulsetin juhlavimpia hetkiä lieneekin ollut päättäjäisseremoniat Sofian stadionilla, jossa yhtye ainoana esiintyjänä soitti lähes satatuhatpäiselle yleisölle.

Parooni Paakkunainen (saksofonit ja huilu) ja Edward Vesala (rummut) ovat Soulsetin sielu. Nämä kaksi kaveria ansaitsevat suurimmat kiitokset yhtyeen menestyksestä. Suomen valkoinen neekeri Harri Saksala, jonka loistavat laululahjat havaittiin Topmost yhtyeessä pääsee mahtavalla äänellään parhaiten esiin juuri Soulsetissa. Junnu Aaltonen, yhtyeen toinen saksofonisti voitti juuri Yrjö-palkinnon, joka lahjoitetaan vuoden parhaalle jazz-muusikolle. Kitaristi Ilja Saastamoinen on hänkin harvinaisuus. Evp. kansakoulunopettaja ja radion sinfoniakuoron jäsen antaa panoksensa myös popmusiikille ja toimii m.m. orkesterin sovittajana.
Pekka Laitinen soittaa urkuja ja on hankkinut ylivoimaiset soitturitaitonsa Eero & Jussi & Boys yhtyeessä sekä Dannyn Islanders yhtyeessä. Soulsetin nuorin valtti on New Joys -yhtyeessä aiemmin soittanut Jori Auvinen, jonka bassonkäsittely ei ole lastenleikkiä.

Orkesterilta on juuri ilmestynyt ensimmäinen suomalainen Soul-levy "Ahdistus".
V.E.L.

 

> 30.11.68 Iisalmen Sanomat - Paula ja Martti:
Poptunnelmaa Iisalmessa - Soulsetit soittivat sielusta ja rahasta
(Kuvateksti: Nämä seitsemän poikaa Ilpo Saastamoinen (soolokitara), Jorma Auvinen (basso), Pekka Laitinen (urut), paroni Seppo Paakkunainen (saksofoni ja huilu), Juhani Aaltonen (saksofoni), Edward Vesala (rummut) ja kuvassa takana oleva laulusolisti Harry Saksala muodostavat Sofian popfestivaaleilla pinnalle pompahtaneen Soulset-yhtyeen. Yhtyeen sovituksista huolehtii kitaristi Saastamoinen [!])

Soulset soitti sielustaan ja soitti suuresta rahasta. Se soitti Iisalmessa käydessäänkin niin, että karsta karisi kaupungin juhlatalon laipiosta. Ja kuuntelijoiden korvat soivat tilliä vielä kaksi tuntia konsertin päättymisen jälkeenkin.

Mutta nuori iisalmelaisyleisö oli haltioissaan. Se vihelsi ja nauroi sekä läpsytti käsiään vastakkain rytmikkään musiikin tahdissa. Pääsymaksunsa vastikkeeksi se oli kuullut ja nähnyt jotain erikoislaatuista. Yhtyeen jäsenet sanovat, että Soulset on ainoa yhtye Suomessa, joka tekee lavalla muutakin kuin soittaa. Väitteen ensimmäisestä osasta voi olla eri mieltä, mutta toinen osa, se muun tekeminen, pitää kyllä paikkansa. Erityisesti yhtyen esiintymisessä pistää silmään erikoinen valojen käyttö: Punaiset, keltaiset, siniset ja vihreät valot vaihtuvat lavalla rytmikkäästi musiikin mukaan: Eriväriset heijastimet valaisevat esiintyjiä vuoroin vasemmalta, vuoroin oikealta, väliin edestä ja väliin takaa. Valot syttyvät ja sammuvat esitettävän musiikin tahdissa. Tässä puolessa yhtye kieltämättä näkee vaivaa, sillä valaistus tehdään juuri sitä ohjelmistoa varten,
jota kulloinkin esitetään. Tätä silmällä pitäen seuraa keikoilla mukana myös valojen käyttöön erikoistunut ammattimies. Hän toimii kylläkin myös muissa tehtävissä, kuten esimerkiksi auton kuljettajana.

Valojen käytön lisäksi pyritään esitystä tehostamaan myös tanssilla, musiikkiin liittyy koreografiaa mahdollisimman paljon. Esiintyjät liikehtivät lavalla kaiken aikaa. Sekä valoista että koreografioista pojat ansaitsevat täyden tunnustuksen.

Mikä sitten on rämisevän ja rytmikkään soul-musiikin tarkoitus. Tätä luonnehti Soulsetien rumpali, 23-vuotias muusikko Edward Vesala: - Meillä on tarkoituksena yleisön viihdyttäminen niin musiikillisessa kuin muussakin suhteessa. Itse soulin tarkoitus on antaa yleisölle kaikkea. Siinä on fiilinki, rytmiä, siinä on kaikkea. Joillekin soul-musiikki voi antaa vaikka minkälaisen tyydytyksen. Mutta on ihmisiä, joille se ei anna yhtään mitään.

Suomeksi käännettynä soul merkitsee sielua. Tämän perusteella Soulsetien musiikin pitäisi lähteä sielusta - eli syvältä, syvältä sydämen pohjalta. Jos ajatellaan asiaa äänen voimakkuuden kannalta, ei ole epäilystäkään etteikö se olisi lähtenyt syvältä, ehkä syvemmältäkin kuin sielusta. Ehkäpä soulin luonteeseen kuitenkin kuuluu juuri korvia huumaava äänekkyys, mistäpä sen meikäläinen tietäisi. Mutta mikä osuus Soulsetien esiintymisessä sitten on sielulla ja mikä toisella tärkeällä tekijällä rahalla? Raha ratkaisee, sanoo rumpali-Edward. Ellei tällainen musiikki menisi kaupaksi, soittaisimme jotain muuta.

Soulsetin tie tähtiin oli verrattain lyhyt. Varhainen läpimurto tapahtui viime elo-kuussa, jolloin yhtye palasi
Sofian popfestivaaleilta kultamitali takataskussaan. Kilpailuun osallistui 25 yhtyettä eri puolilta Eurooppaa. Kilpailuaika oli 45 minuuttia, johon sisältyi kamojen kasaaminen ja poisto lavalta. Soittoaikaa jäi siis puolisen tuntia ja me voitimme koko jutun, kertoi rumpali-Edward.

Idea tällaisesta yhtyeestä. on ollut vireillä jo puolitoista vuotta. Me ollaan opiskeltu konservatoriossa ja sellaisissa laitoksissa, kertoo parrakas ja mielellään paidatta heiluva Edward. Viime keväänä idea lopullisesti toteutettiin. Me paroni Paakkunaisen kanssa oltiin kierretty Euroopassa oppia saamassa, olimme soittamassa mm. Ruotsissa. Nyt meillä on tarkoituksena mennä ennen joulua koko Soulsetilla Ruotsiin ja keväällä mennään sitten vähän pitemmälle kiertueelle Eurooppaan. Tämän matkan suunnittelu on kuitenkin vielä duunin alla.

Onko sitten soul-musiikilla tulevaisuutta maassamme? On, sanoo Edward. Oikeastaan me ollaan tuotu tämä Suomeen. Jos hyviä bändejä riittää, niin soulin tulevesuus on taattu. Esimerkiksi meillä on oikein paljon keikkoja. Täältä Iisalmesta suuntaamme auton kohti Kuopiota ja Varkautta, joissa esiinnymme samana
iltana. Yleensä meillä onkin kaksi keikkaa illassa. Täällä oli muuten oikein hyvä yleisö, huomauttaa Edward, mutta kaikista parasta on yleisö Lapissa.
Pääkaupungissa yleisö ei ole niin aktiivista. Ne on kuullu niin paljon kaikenlaista. Täällä sen sijaan kuullaan hyvin vähän tällaista. Tämä lienee aktiivisuuden suurin syy. Eipä silti, kyllä meillä on Helsingissäkin ylivoimainen suosio.
PAULA JA MARTTI

 

Joensuu 26.11.68 (?) - Aku: Soul-show
Esirippu aukeaa ja samalla alkavat kaikua ensimmäiset iskevät tahdit kappaleesta "Hip Hug Her", jolla Soulset usein aloittaa Soul-Shownsa. Kappaleessa on 'sitä jotain' ja se jo heti enteilee loistavaa jatkoa. Lavalla ovat kaikki paitsi Harri Saksala. Kappaleen loputtua setin 'toinen torvi' Paroni Paakkunainen esittelee yleisölle soittajat. Yhtyeen bassokitaristi Jori Auvinen saa kovimmat aploodit. Rumpali Edward Vesala jauhaa suussaan purukumia. Soulsetin esiintymispuvut ovat hyvin omaperäisiä ja onpa Vesala parilla keikkapaikalla esiintynyt ilman miehekkään rintakehänsä verhoamista. Miellyttävin heistä ihmisenä on mielestäni kitaristi Ilja Saastamoinen.

Koko esittelykierroksen jälkeen astuu Ilja - erehdyttävästi Hollies'in Graham Nashin näköinen - mikrofonin luo ja selvittää mitä kaikkea sormella voi tehdä, kuten kutittaa tyttöjä tai kaivaa nenää ym. Siitä päästään
vaivattomasti siirtymään seuraavaan kappaleeseen soulsormi eli "Soul Finger". Jo Iljan jutustelun aikana taustalla soi hiljaa rytmi, joka voimistuu saksofonien puhallettua alkusävelet ja samassa onkin jo hyvässä menossa minun mielestäni eräs heidän parhaista instrumentaalikappaleista.

Paroni kuuluttaa esiin laulusolisti Harri Saksalan, joka hymyillen astelee kulissien takaa. Hänen laulamisensa on melko katkonaista ja vaikka se on aivan ominaista juuri soul-laulamiselle, en kuitenkaan pidä siitä tyylistä, jolla hän laulaa favoriitti-kappaleet "Sweet Soul Music" tai "Hold On, I'm Coming". Hän yrittää saada yleisön mukaan laulamaan "Happy Songia", mutta ainakaan suomalainen yleisö ei ole innostunut. Saksalan bravuurinumeroihin kuuluu kappale, jonka esim. Tom Jones on laulanut, nimeltään "Let It Be Me".
Sen tulkitsemisesta on Harri Saksalalle annettava suuri plussa, sillä koko yleisö tuntuu olevan huumautunut ihastuksesta ja juuri tämä sävellys on hänen, ehkä parhaita esityksiään.

Laulujen jälkeen jätetään Edvard Vesala yksin lavalle esittämään Suomen parhaimpiin kuuluvalla rummutustaidolla oma soolonsa, jossa hän suorastaan kunnioitettavalla tavalla selviytyy nopeista lyönneistä eri rumpuihin tai symbaaleihin. Konsertoimisen lopussa on vielä koko Soulset lavalla parin kappaleen verran ja komea kumarrus on päättänyt esityksen.

Soulset perustettiin viime keväänä ja se on siis yllättävän nopeasti noussut tilastojen kärkeen. Syy tähän on se, että soittajat olivat jo silloin alansa parhaita eikä nousu tapahtunut siis pitkän harjoittelun jälkeen. Aluksi heillä oli laulusolistina tumma-ihoinen Al Sharp, joka kuitenkin syksyllä lähti Ruotsiin. Heidän uusin levytyksensä on "Ahdistus"/"Nyt on tie sulle avoin" ja ensimmäinen LP on odotettavissa joskus vuoden vaihteen seutuvilla. Setin ohjelma on melko rankka, sillä juuri taannoin heillä oli kuusi keikkaa viikossa ja yleensä viisi.

Soulset on ehtinyt käydä jo ulkomailla, nimittäin Bulgariassa ja Kiovassa Neuvosto-liitossa. Viikko Ruotsiin ja viikko Lappiin on lähiaikojen esiintymiskiertue-suunnitelma. Onpa heitä jopa pyydetty Sudaniin, mutta
aikomukset täytyi muuttaa Al Sharpin lähdettyä. Heidän suosiossaan ei ole näkyvissä minkäänlaista laskua ja
toivottavasti sellaista ei vielä pitkään aikaan tulekaan.
Aku

27.11. Kuopio (klo 20-01 Teku - Järj. KOY - Ilmoitus Savo:ssa 25.11.), Varkaus (?),
       > 25.11.68 Savo (27.11.?): Soulset tulee Kuopioon

SOULSET-YHTYE, jonka Paroni Paakkunainen ja Edvard Vesala käynnistivät noin puoli vuotta sitten, saapuu tänään Kuopioon. Pienestä iästään huolimatta Soulset -yhtye on ennättänyt herättää huomiota jo maan rajojen ulkopuolellakin. Viime kesänähän yhtye voitti Bulgariassa pidetyillä Sofian pop-festivaaleilla mitalin. Tämä voitto onkin ehkä arvokkain saavutus koko pop-musiikkimme historiassa.

Soulset on nyt saavuttanut maamme pop-elämässä kadehditun aseman huipulla. Yhtyeessähän soittaa ammattimiehiä: Laulusolistina toimii Harri Saksala, jonka laulu on erittäin voimakasta ja fiilinkitäytteistä.
Musikaalinen pomo on saksofonisti Paroni Arvi Paakkunainen, joka jo usean vuoden ajan on ollut huomattava
soittaja ja säveltäjä. Toinen fonisti on Junnu Aaltonen (vuoden Yrjö-palkinto). Filosofi Ilja Saastamoinen soittelee kitaraa ja tekee Paronin ohella yhtyeen sovitustyöt, urkuja ja trumpettia soittaa kaikki huippubändit läpikäynyt Peko Laitinen, bassoa hoitelee yhtyeen playboy Jori Auvinen ja rumpujen takana heiluu yksi tämän hetken suosituimmista jazz- ja pop-muusikoista, Edvard Vesala.
V. E. L.

 

Päiväämätön: Soul soul Soulset - "SIELUSET" eivät ole pikkusieluja. (Lehtipuffi)

INTRO / Tuire Ahokas: Soulset  vuoden yhtye. (koko sivun juttu + kuva)

30.11.68 (7.6.68 tai 6-7.7.68?)

S            uomen

O            uluun

U            utta

L            iekehtivää

S            äkenöivää

E            pätavallista

T            anssia

 

9.12.68 Savo: Soul-musiikkia Pieksämäelle

Tammikuussa vierailee Pieksämäellä Soulset-yhtye, joka on bluesin ja jazzin onnistunut "coctail".

Musiikki on lähtöisin folkista ja soul-käsitteestä ja se vaikuttaa hyvin yksin-kertaiselta, mutta on erittäin iskevää ja mukaansatempaavaa. Nykyisin ollaankin jo luopumassa rautalankayhtyeistä ja yhä useammat jazzmuusikot ovat alkaneet lähestyä tätä suuntausta.

Soulset-yhtye on perustettu kaksi vuotta sitten. Se on soittanut maamme rajojen ulkopuolellakin ja äskettäin se voitti ensimmäisen palkinnon pop-yhtyeiden sarjassa Sofiassa. Yhtyeessä soittavat Seppo Paakkunainen, ikä 25, huilisti, violisti, saksofonisti, opiskellut Sibelius-akatemiassa ja on soittanut TheBoys -yhtyeessä ja Islanders -yhtyeessä. Pekka Laitinen, ikä 22, oikeustieteen ylioppilas, piano, urut, huuliharppu, on soittanut Ours ja The Boys-yhtyeessä. Jorma Juhani Auvinen, ikä 17, basso, soittanut New Joys-yhtyeessä. Ilpo Saastamoinen, ikä 26, kansakoulun-opettaja evp., kitaristi, opiskelee musiikkia Helsingin yliopistossa ja laulaa radion sinfoniaorkesterissa, Harry Saksala, ikä 20, opiskelija, laulaa, soittaa saksofonia, hanuria ja huuliharppua ja on soittanut Topmost-yhtyeessä. Martti Vesala, ikä 23, muusikko, rumpali, opiskellut Sibelius-akatemiassa ja on soittanut useissa jazz-bändeissä. Juhani Aaltonen, ikä 24, on arvostettu Suomen jazzmuusikoitten kärki-ryhmään, soittaa saksofonia, huilua ja on opiskelut Sibelius-akatemiassa.

Konsertin toisena yhtyeenä esiintyy Martti Vesalan yhtye, joka soittaa puhdasta jazzia.

 

9.12.68 Savon Sanomat: Kevyt kierros - Soulset käy Pieksämäelläkin

Pieksämäen Vesiurheiluseura on ryhtynyt murskaamaan Pieksämäen mainetta kulttuurittomana kaupunkina. Tähän saakka kesätoimintaa harrastanut seura on ryhtynyt järjestämään jäsenilleen ja muillekin hieman talvitoimintaa. Tässä mielessä seura järjestää tammikuun 12. päivänä Pieksämäen urheilutalossa nykymusiikin konsertin, johon on hankittu vieraaksi parhaat mahdolliset voimat, nimittäin Martti Edward Vesalan jazzkvartetti ja Suomen tämän hetken rautaisin yhtye Soulset.

Pieksänhovissa pidetyssä informaatiotilaisuudessa selviteltiin sitä, miksi tällainen konsertti järjestetään Pieksämäellä. Asiaa selittivät Pieksämäen Vesiurheiluseuran puolesta sen puheenjohtaja, kaupunginarkkitehti Heikki Tegelman, seuran sihteeri kaupungininsinööri Veijo Lausas ja rahastonhoitaja kauppias Ismo Sepponen. Arkkitehti Heikki Tegelman totesi, että kaikki hyvin tehty musiikki on arvokasta, olipa se sitten Bachia tai soulia. Pieksämäelläkin on havaittu eliittikulttuurin puute. Nuoriso harrastaa enemmän rautalankaa, joka perustuu tavalla tai toisella jalostuneempiin musiikin lajeihin jazziin ja bluesiin.

Nyt näyttää kuitenkin siltä, että etenkin jazz ja aivan populaarimusiikki ovat lähentymässä toisiaan. Tämä on suurelta osalta folkmusiikin sekä soulin ansiota, joka on aiheuttanut sen, että nyt ollaan luopumassa puhtaasta rautalankamusiikista ja pyritään kokoamaan eri instrumenttien huippuja yhteen entistä paremman musiikin aikaansaamiseksi. On selvästi havaittavissa, että nykyisiin pop-yhtyeisiin kerääntyy entistä enemmän jazzmuusikoita.

Soulset-yhtye on tavallaan Suomen yleismaailmallisen musiikkisuunnan ilmentymä. Sen musiikki
sisältää sekä jazzia että pop-suuntaa edustavia sävelmiä. Martti Vesalan kvartetti koostuu kolmesta
Soulsetin jäsenestä sekä ulkopuolisesta basistista. Kvartetti soittaa erittäin avantgardista jazzia.

Konsertin järjestämisellä on pyritty saamaan musiikkia sekä nuorille että vähän varttuneemmille. Tämä varmasti yhdistäisi eri ikäpolvia. Nuorten ja vanhempien yhteistoiminta on musiikinkin alalla tärkeää. Siltä varalta, että melu käy liian kovaksi, kehottaa arkkitehti Tegelman vanhempia ottamaan korvatulpat mukaan. Hän korostaa, että konsertin järjestämisellä ei pyritä saamaan voittoa, vaan lisäämään erään kulttuurimuodon harrastusta Pieksämäellä. Lippuja konserttia myyvät ennakolta Veikon Auto, Kaija-Liisa ja Joh. Sepponen sekä kaikki seuran jäsenet.

> 12.1.69            Pieksämäki klo 14 (Soulset) (Suomen kuvalehti)

12.12.68  M.A. Numminen: Liljankukka / Suutarin tyttären pihalla CBS 3651
Katri-Helena: Tässä kappaleessa on niin lupaavan kaunis alku, eikä osaa lainkaan kuvitella, mitä sieltä olisi tulossa. Tämä on kyllä maailman paras "Liljankukka", ja M. A:n laulullisia ansioita ei kai kukaan kiellä. Hänen oma tyylinsä on nin ehdoton, että toivoisin hänen tekevän näitä tango-levyjä enemmänkin.

 

Stump - 11-12/1968: Opettajasta pop-muusikoksi [Ks. myös "Pop/jazzkoulutus"]

On tavallista, että nykypäivän popmuusikko

-            on soittanut tai soittaa jazzia

-            soittaa yhtyeensä lisäksi myös studiomuusikkona eri levyillä

-            pitää Bluesbreakerseista ja Otis Reddingista

-            on aloittanut soittamisen jo koulupoikana

-            käy säännöllisesti E-Klubissa ja Hiscissä jammaamassa

On kuitenkin epätavallista, että samainen henkilö

-            lukee nuotteja yhtä hyvin kuin tätä juttua

-            on suorittanut Cum Laude loppututkinnon musiikista Helsingin Yliopistossa

-            kuuluu radion sinfoniakuoroon

-            on virallisesti kansakoulunopettaja ja hoitanut virkaansa vuoden Keski-Suomessa.

-            opetti viime talvena Käpylän kaksoisyhteislyseossa kitaransoittoja

-            osaa laulaa nuoteista

-            ja harrastaa innokkaasti taidetta.

Tämä nuorimies on eräs taitavimpia blueskitaristejamme Soulset-yhtyeen Ilja Saastamoinen.

Ilja Saastamoinen on alunperin Viitasaaren kasvatti, mutta hän katsoo olevansa yhtä paljon jyväskyläläinen.

Ilja aloitti soittamisen jo koulupoikana, mutta porvarillinenkin ammatti oli hankittava ja niin nuoresta muusikosta tuli kansakoulunopettaja. Musiikkiharrastukset jatkuivat opiskeluaikana ja Ilja soitteli mm. JKKY Jazz kvartetissa. Armeijassa oli esiintymisiä mm. Veikko Hakkaraisen kanssa.

Muutettuaan kolmisen vuotta sitten Helsinkiin, luovutti Ilja sydämensä musiikille. Opinnot jatkuivat Yliopistossa musiikin merkeissä ja rahoja hankittiin free-lancer muusikkona. Iljalle avautui taitavana kitaristina ja erittäin
lahjakkaana muusikkona tie studioihin, radion kuoroon ja kitaransoiton opettajan tehtäviin.

Ilja oli alunperin klassillisen ja jazzmusiikin tosi ystävä. Hän ei paljon antanut popmusiikin vaikuttaa harrastuksiinsa. Ilja huomasi kuitenkin hyvin pian, että kaikki musiikki on musiikkia ja alan kiinnostus vei nuoren miehen popin pariin. Hän kirjoitteli sovituksia Reijo Hirvelälle ja liittyi Tapani Kansan vastaperustettuun yhtyeeseen, josta Soulset nappasi hänet todellisen popmusiikin pariin.

Iljan paras temmellyskenttä onkin juuri Soulset. Siellä hänen taitonsa loistavana sooloilijana pääsevät parhaiten esiin. Iljan musiikkituntemus loistaa Soulsetin ohjelmistossakin ja suuri osa yhtyeen kappaleista on hänen sovittamiaan. Vaikka Ilja näyttääkin olevan vain taustahahmona on syytä kiinnittää huomiota hänen erittäin linjakkaisiin ja monipuolisiin sooloihinsa. Toinen tällainen henkilöhän on yhtyeen saksofonisti
(Yrjö-palkinnon parhaana jazz-muusikkona saanut) Junnu Aaltonen.

Koska Ilja Saastamoinen tietää musiikista enemmän kuin moni kitarapoika yhteensä annoimme hänelle tehtäväksi järjestää popmuusikoiden koulutus Suomessa.

»Nykyisellään se on täysin mahdotonta», sanoo Ilja.
»Popkoulutuksen järjestäminen vaatisi valtiolta kokonaan uuden musiikkipolitiikan.»

Ensiavuksi tarvittaisiin kunnollinen paikka, jossa pop-muusikot voisivat soitella keskenään. Tarkoitan tällä yhteisiä jam session -tilaisuuksia, joissa parhaiten oppii soittamaan erilaisten ja -tasoisten muusikoiden kanssa. On kuitenkin otettava huomioon se jazztouhuissakin koettu seikka, että Helsinkikin on liian pieni paikka ja kyllästymisen vaara olisi olemassa. Toisin sanoen jonkin ajan kuluttua samat naamat olisivat aina jammaamassa. Toinen aste tai mahdollisuus olisi yksityisopetuksen organisointi. Pätevimmät popmuusikot ottaisivat yksityisoppilaikseen kyvykkäitä nuoria.

Jos toimenpiteet tuottaisivat tuloksia ja katsottaisiin tarpeelliseksi perustaa kevyen musiikin kouluja ja opistoja, ei opettajien värvääminenkään olisi ongelma. Myös kunnollinen äänilevykirjasto olisi välttämätön. Meillähän on
Pekka Gronowin äänitearkisto, mutta se on koottu vain kotimaisesta tuotannosta.

Nykyinen kansakoulujen musiikkiopetus on liian rajoitettua. Olen opettajan-toimessani tullut huomaamaan, että koululaiset ovat tiedonhaluisempia kuin luullaan. Koululaisia tulisi informoida tehokkaasti kaikista musiikin lajeista. Nykyään on vallalla käsitys, että se musiikki (maakuntalaulut, virret jne.) mitä koulussa opetetaan, on tarpeeksi ja loput kuullaan ja opitaan radiosta. Koulujen musiikkiopetuksessa olisi syytä ottaa huomioon niin klassillinen kuin jazzmusiikkikin aina eri maiden kansanmusiikkia myöten.

Popmusiikki on Iljalle vielä varsin uutta, mutta kitaristilla on jo nyt vankat mieli-piteet musiikistamme ja mahdollisuuksistamme. Suurin puute on kiinnostamattomuus. Musiikkiin ei tutustuta tarpeeksi. Tosiasiahan on, että suurin osa pop-musiikistamme on ulkomaalaisten versioiden kopiointia.

On kuitenkin valittaen todettava, että ainakaan minä en henkilökohtaisesti usko suomalaisen popmusiikin mahdollisuuksiin kansainvälisillä markkinoilla. Syitä on moniakin. Kukaan ei odota Suomi-nimisestä maasta mitään. Meillä ei ole myöskään tarpeeksi informointimahdollisuuksia musiikillemme. Nykyäänhän näyttelee raha ja mainostus hyvin suurta osaa musiikin markkinoinnissa. Oma leimansa suomalaisellakin popmusiikilla on. Eikä mahdollisuutemme nyt aivan nollassa ole. Musiikkimme vaatii työtä ja tuntemusta. Ei riitä että tuntee Bluesbreakersien soittajien nimet tai heidän julkaisemat levyt.

 

12.1.69            Pieksämäki klo 14 (Soulset)
> Suomen kuvalehti - Elina Karjalainen: Se oli Soulset (Kuvat: Jorma Komulainen)

13.1.69            Savo:                Soulset esiintyi pieksämäkeläisille

13.1.69            Savon Sanomat: Rautainen Soulset yhtye konsertoi Pieksämäellä.
(Kuvateksti: Soulset yhtyeen tehokeinoihin kuuluvat hakkaavan musiikin lisäksi hillitön lavashow ja persoonallinen ulkonäkö. Vahva meno päällä Pieksämäen urheilutalolla.)

Hieman epämääräisen tunteen vallassa olivat varmasti ne harvalukuiset varttuneempaa polvea edustavat henkilöt, jotka rohkaisivat luontonsa ja lähtivät eilen nuorten mukaan seuraamaan Suomen rautaisimmaksi yhtyeeksi nimetyn Soulsetin konserttia Pieksämäen Urheilutalolle. Oli ääntä ja oli vauhtia. Tunnelma kohosi sitä mukaa kuin yhtyeen meno kiihtyi. Urheilutalolla nuortui silloin vanhakin kuin lapsi leikkimään.

Yleisöä oli paikalle saapunut noin 500 henkeä, paljon vähemmän kuin odotettiin. Se oli vahinko, sillä
meno oli sellaista, että se tempasi kaikki mukaansa. Ei mahtanut tunteilleen mitään perälehtereillä istunut viisissäkymmenissä oleva herrakaan, joka oli varustautunut konserttiin korvatulpilla. Jalka löi tahtia ja kämmenet läpyttelivät yhteen ensin hieman arastellen, mutta tunnelman kohotessa aivan estottomasti Välillä tosin täytyi tiukata korvatulppia…

Ensimmäisenä esiintyi Martti Edward Vesalan jazz-kvartetti. Vesala tunnetaan eräänä johtavista
jazzmuusikoistamme. Musiikillista tietoutta hän on hankkinut mm. Sibelius-akatemiassa kuten eräät
toisetkin yhtyeen jäsenet. Vesalan kvartetti koostui yhtä vaille kokonaan Soulsetin jäsenistä. Meno oli
vahvaa ja suoraan hermoon iskevää. Mieliin painuvimmat kohdat olivat tietysti Edwardin loisteliaat rumpusoolot.

Tauon jälkeen oli vuorossa Soulset yhtye kokonaisuudessaan. Yhtye on saavuttanut mm. kultamitalin Sofian pop-festivaalissa. Meno oli vieläkin raisumpaa ja mukaansatempaavaa kuin alkupuoliskolla. Strategisiin kohtiin asetetut musiikin tahtiin syttyvät ja sammuvat värilliset valonheittäjät loivat näyttämölle lähes aavemaisen
tunnelman. Rytmikäs, hakkaava musiikki sai valtaansa niin nuoret kuin vanhatkin. Ääntä oli niin paljon kuin seinien sisään sopi Se oli kuitenkin sellaista jonka varttuneempikin väki hyväksyi.

Pieksämäen kaupunginjohtaja Pertti Hietalakin oli vetäissyt ylleen poolopaidan ja lähtenyt konserttia seuraamaan, Hän antoi ehdottoman hyväksymisensä poikien musiikille ja toivoi samanlaista lisää paikkakunnalle. Kaupungin johtaja ihmetteli kuitenkin, mistä johtui, että paikalla oli niin vähän väkeä. Seuraavan kerran kun jotakin järjestetään, pitäisi yleisöä saada salin täydeltä.

 

14.1.69                        Kulttuuritalo (konsertit klo 19.00 ja 21.15)
Paul Butterfield Blues Band ja Soulset

INTRO - Tuovi Marttunen: Helsingin Kulttuuritalon moraalinvartijat ja
Paul Butterfield Blues Band - Soulset -konsertti
SOULSET EI SAANUT ESIINTYÄ ILMAN PAITOJA!

[Jatkuu osassa III - 14.1.69]