1995-96 TULINUOLI II

Torniolainen 2/95 (syystalvella 1995), s.20:

Tornion talviselle taivaalle lentää TULINUOLI
Torniossa ammutaan taivaalle helmikuun pakkasta lämmittämään ja kaamosta valaisemaan Tulinuoli. Mirjami Lehdon vahvaan käsikirjoitukseen ja Ilpo Saastamoisen ainutlaatuiseen musiikkiin perustuvaan musiikkiteatteriesitykseen osallistuu lähes neljäsataa kuorolaista ja esiintyjää molemmilta puolilta Suomen ja Ruotsin rajaa. Esiintyjät kertovat musiikin, liikkeen ja valon keinoin tarinaa Tornion ja Peräpohjolan menneisyydestä: Metsästäjät vaeltavat synkkien metsien siimeksessä tutkimusmatkailijoiden seikkaillessa omilla retkillään. Häikäilemättömästi Lapin voudit rosvoavat köyhää kansaa, ja pohjoisen kansa kerääntyy silloin tällöin vilkkaille Tornion markkinoille.

Musiikkiteatteriesitys Tulinuoli on kertomus ihmisistä, jotka ovat vuorollaan kohdanneet niin sodan kauhun kuin myös sammumattoman uskon ja toivon parempaan.

Tulinuolen ohjauksesta huolehtii Liisa Kivimäki ja kuoroa johtaa Karin Rööp. Puvustuksen ovat toteuttaneet Seija Kimmel ja Pirjo Aim. Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen taiteen ja viestinnän koulutusyksikkö vastaa Jaakko Jämsän johdolla äänisuunnittelusta, äänentoistosta ja valaistuksesta.

Esiintyjät ovat alueen nuorisoseuroista, urheiluseuroista ja harrastajateattereista. Myös naisvoimistelijat ja kansantanssiryhmät sekä kuorot ovat mukana esityksessä. Toki muillakin aiheesta kiinnostuneilla ihmisillä on ollut mahdollisuus osallistua Tulinuolen toteuttamiseen ja esiintyä tähän mennessä Tornion laajimmassa eri taiteenalojen yhteisproduktiossa.

Taustayhteisönä Tulinuolessa ovat toimineet Tornion kaupunki ja Peräpohjolan Valistusliitto. Pääsponsoroinnista huolehtii Amri - Lapin Kulta.
Tulinuolta esitetään Pohjan Stadionilla 21.-25.2.1996 kello 19.00.

Kurkistus Tulinuolen kulissien taakse
(Kuvatekstit: 1. Ohjaaja Liisa Kivimäki ja näyttelijät. 2. Harjoitusten tiimellyksessä.)

Ohjaaja Liisa Kivimäki uskoo, että musiikkiteatterinäytelmä Tulinuoli on siihen osallistuville ihmisille unohtumaton ja antoisa kokemus. Hän korostaa, että musiikkiteatterinäytelmä on alueen tähän mennessä suurin yhteistyöprojekti, joka toteutetaan puhtaasti amatööriesiintyjien voimin:

- Näytelmän arvoa ei voi mitata rahassa. Mukana esiintyjien lisäksi ovat muut talkootyöporukat, esimerkiksi lavastajat ja puvustajat. Ilman heidän työpanostaan esiintyjillä ei olisi puitteita missä näytellä, kertoo Kivimäki.

- Tornion kaupunki on ollut voimakkaasti mukana näytelmän toteuttamisessa. Olemme saaneet kaikilta hallintokunnilta arvokasta apua perusolosuhteidemme luomiseen. Välillä on tarvittu energialaitoksen tai teknisen keskuksen asian-tuntemusta, joskus taas urheilu- ja vapaa-aikakeskuksen tieto-taito on ollut hyödyksi, sanoo Kivimäki ja haluaakin samalla esittää kiitoksensa Tornion kaupungille hankkeen onnistumisesta.

Elämyksellinen tapa tutustua historiaan
Musiikkiteatteri on kaikkia taiteen aloja yhdistävä taidemuoto, jossa sanataide, musiikki, tanssi ja kuvataide kohtaavat. Tulinuolessa ei ole pyritty kopioimaan naturalistisesti historiankirjoja, vaan tarkoituksena on ollut tyylitellysti kertoa Tornion ja Peräpohjolan menneisyydestä.

Näytelmässä tutustutaan Tornion kaupungin perustamisvaiheisiin ja tullaan vähitellen lähemmäksi myös nykyajan ihmistä. Näytelmässä on havaittavissa monta aikakerrostumaa.

- Uskon, että esiintyjistä on mielenkiintoista samaistua muinaisaikaan. Erityisesti lapset ja nuoret voivat omien elämystensä kautta oppia historiantuntemusta. Osallistuminen näytelmään on kuin tutkimusmatka menneisyyteen, samalla se on myös elämyksellinen tapa oppia.

Koskettavat sanat ja vaikuttava musiikki
Mirjami Lehdon vahvan käsikirjoituksen tarina kulkee lauluissa ja perinteisiä vuoro-puheluita on vähän. Sanoissa korostetaan erityisesti ihmisen yhteyttä luontoon, maahan ja maailmankaikkeuteen. Näytelmässä on ohjaajan mukaan havaittavissa tiettyä elokuvamaisuutta: Musiikki kulkee näytelmän alusta loppuun asti ja kohtaukset ovat suhteellisen suuria. Lisäksi katsoja seuraa tapahtumia kauempaa kuin tavallisessa teatteriesityksessä.

Ilpo Saastamoisen Tulinuoleen säveltämä musiikki on hyvin vaikuttavaa ja ainut-laatuista. Siinä on yhdistetty varhaisia kansanmusiikin piirteitä moderniin musiikkiin. Kuoroa ja solisteja säestää esityksen aikana Saastamoisen Pohjantahti-yhtye.

Jokaisen henkilökohtainen panos kiitoksen arvoinen
Kivimäki korostaa, että jokainen näytelmän toteuttamiseen osallistunut ansaitsee kiitoksensa.

- Joulukuussa meillä alkaa eri harjoitusryhmien yhteisharjoitukset. Näin esiintyjienkin on vähitellen helpompi muodostaa kokonaiskuva näytelmän tapahtumista. Pohjan stadionille helmikuussa kerääntyvä yleisö näkee ainoastaan jäävuoren huipun. Esiintyjien lisäksi on korostettava muidenkin panosta. Talkootyö sekä vaate- ja tavaralahjoitukset ovat olleet korvaamattoman arvokkaita.

Uteliaisuus vei mukanaan näyttelemään
Arpelalainen Hannele Kristo lähti näyttelemään Tulinuoli-produktioon mielen-kiinnosta ja uteliaisuudesta harrastajateatteria kohtaan. Nyt hän on pari kertaa käynyt Tulinuolen harjoituksissa ja odottaa innokkaasti näytelmän ensi-iltaa. Ennen sitä on kuitenkin hiottava monia kohtauksia ja harjoiteltava ahkerasti Liakan, Arpelan, Liakan-Aapajoen ja Vojakkalan nuorisoseurojen yhteisharjoituksissa.

- Harjoituksissa jumppasalissa on joskus vaikea kuvitella esitystilannetta ulkona suurella stadionilla. Produktio on niin suuri, että sitä on vielä tässä vaiheessa vaikea hahmottaa selkeäksi kokonaisuudeksi. Meidän harjoittelema osa on vain yksi kohtaus muiden joukossa, kertoo Hannele.

"Lapin vouti verottaa"
Hannele esiintyy kohtauksessa "Lapin vouti verottaa"  morsiamena, jonka Vouti miehineen rosvousreissullaan varastaa. Kohtauksen vaikuttavuuden ja näyttävyyden takaavat erityisesti Saastamoisen mieliin painuva ja mielenkiintoinen musiikki sekä taivaalle ammuttavat tulinuolet.

Hannele uskoo, että Tulinuolesta tulee mieliin painuva ja näyttävä esitys:
- Jokainen joka on vähänkään kiinnostunut Tornion historiasta tulee varmasti pitämään näkemästään ja kuulemastaan. Yhdessä muidenkin kuin oman kylän asukkaiden kanssa on kiva harjoitella. Tosin yhteisiä harjoitusaikoja on joskus vaikea löytää, kun jokaisella on omat menonsa ja ohjaajallakin on monta esitysryhmää huolehdittavanaan.

Tulinuoleen osallistumalla Hannele tahtoo myös toimia yhteiseksi hyväksi:
- Kun tällainen upea musiikkiteatteriesitys on päätetty toteuttaa yhteisvoimin, olisi sääli, jos kukaan ei osallistuisi siihen. Lisäksi olen tällä hetkellä työtön ja voin näin Tulinuoleen osallistumalla pitää mieleni virkeänä. Harjoitusten lopputulos nähdään sitten helmikuussa.

 

30.9.95 Lapin Kansa, Tornio. Leena Talvensaari: Tulinuoli on aikahyppy Peräpohjolan historiaan
Tornion suurproduktio kerää tekijöitä eri puolilta Länsi-Pohjaa
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen, Mirjami Lehto ja Liisa Kivimäki tutkivat Tulinuolen puvustusta, jota valmistuu pikkuhiljaa. Näyttämöharjoitukset ovat jo alkaneet paikkakunnilla, ja tänä viikonloppuna pidetään myös syksyn ensimmäinen kuoroharjoitus.
Kuvateksti II: Tulinuolen komean julisteen on suunnitellut Annika Kronqvist.
Kuvateksti III: Seija Kimmel on saanut puvustukseen materiaalia vaatekeräyksestä, johon Tornion seudulla osallistuttiin innokkaasti.)

Tornioon on valmistumassa ensi helmikuuksi suurproduktio, joka kuvaa Tornion ja Peräpohjolan värikästä historiaa musiikkiteatterin keinoin. Mirjami Lehdon kirjoittaman ja Ilpo Saastamoisen säveltämän Tulinuoli-esityksen tekemiseen osallistuu nelisensataa ihmistä Torniosta ja lähikunnista. Tulinuoli on suurin eri taiteenalojen yhteistyöproduktio, joka Länsi-Pohjan alueella on koskaan toteutettu.

Pohjan Stadionilla 21-25. helmikuuta nähtävä Tulinuoli toteutetaan Tornion kaupungin 375-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Esityksen tuottavat Tornion kaupunki ja Peräpohjolan Valistusliitto, joka viettää ensi vuonna 70-vuotisjuhliaan. Esityksen idea on kuitenkin tervolalaisen Mirjami Lehdon, joka on haaveillut suurproduktion valmistamisesta Länsi-Pohjaan jo vuodesta 1987. Silloin Joensuun Laulujuhlilla esitettiin tuhannen ihmisen voimin Mirjami ja Lauri Lehdon kirjoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä Kaikukeihäs.

"Se oli niin komeaa katsottavaa, että aloin miettiä, miten tänne Länsi-Pohjaankin saataisiin yhtä hieno esitys. Puhuin tästä ajatuksesta monta vuotta, mutta kukaan ei sille syttynyt. Lopulta onnisti ja Tornion kaupunki kiinnostui yhteistyöstä. Silloin varmistui myös aihe: oli itsestään selvää, että esityksen pitää käsitellä meidän omaa menneisyyttämme", Mirjami Lehto kertoo.

Kirjoittajalla riitti aineistoa
Lehdon mukaan kirjoittajan työ oli helppoa, koska aineistoa riitti. "Meillä on takana mahtava historia. Täällä on eletty Euroopan reunalla mutta ei sen ulkopuolella. Tornio on ollut hyvin kehittynyt ja kansainvälinen yhteisö, ja tämä kuva vain vahvistuu sitä mukaa kun historiantutkimus edistyy."

Tulinuoli ei kuitenkaan ole mikään historiankirjan kuvitus, vaan siinä yhdistetään tapahtumia ja aikakausia taiteellista vapautta käyttäen. Esityksessä lähdetään liikkeelle muinaisesta  metsästyskulttuurista ja pakanallisesta maailmankuvasta. Tulinuolessa kerrotaan pirkkalaisista mahtimiehistä ja Lapin voutien verotus- ja ryöstöretkistä sekä siitä synkästä ajasta, jolloin kasakat tuhosivat Tornion kaupungin ja Peräpohjolan asutuksen kerta toisensa jälkeen.

Tulinuolen pääpaino on kuitenkin Tornion markkinoissa, jonne kokoontuivat niin suomalaiset, saamelaiset, ruotsalaiset, karjalaiset, venäläiset kuin myös manner-Euroopasta saapuneet. Parhaimmillaan markkinoille oli palkattu tulkkeja viidelle eri kielelle kaupankäynnin onnistumiseksi. Tulinuoli pyrkii kuvaamaan ihmisten  ja tapahtumien kirjoa, joka väritti Tornion elämää. Sen perusajatuksena on ihmisen sitkeys ja sammumaton usko parempaan.

Laulajille suuri haaste
Tulinuolessa on hyvin vähän puheosuuksia, sillä esitys toimii laulun, musiikin ja joukkokohtauksien varassa. Säveltäjä Ilpo Saastamoinen on saanut työhönsä aineksia kansanmusiikkikulttuureista, muun muassa Kuolan saamelaisten lauluista. Saastamoinen käyttää sävellyksessään länsimaiselle musiikkikulttuurille vieraita sekatahtilajeja, joten laulajille se tarjoaa suuren haasteen.

"Mutta jokaiselle esiintyjälle on syvällinen ja ainutlaatuinen kokemus paneutua vuodeksi tällaisen suuren esityksen valmistamiseen. Ainoa järki näissä suur-produktioissa onkin se, että ne tarjoavat sekä esittäjille että yleisölle sellaisia elämyksiä, joita he eivät saa mistään muualta", Saastamoinen muistuttaa.

Tulinuolen musiikin esittää noin 70-henkinen kuoro Saastamoisen Pohjantahti-yhtyeen kanssa. Esiintyjiä on kaikkiaan noin 300. "Kaiken kaikkiaan produktiossa on mukana nelisensataa ihmistä. On paljon niitä, jotka luovat esitykselle fyysisiä edellytyksiä mutta eivät itse astu näyttämölle. Heidän työpanoksensa on vähintään yhtä tärkeä kuin esiintyjien osuus", huomauttaa Tulinuolen ohjaaja Liisa Kivimäki.

Tulinuoli ei ole koonnut ihmisiä vain Torniosta, vaan produktioon on innostuttu myös Kemissä, Keminmaassa, Tervolassa, Haaparannalla, Ylitorniolla ja Övertorneåssa. Mukana on muun muassa nuorisoseuraväkeä, kuorolaisia ja naisvoimistelijoita.

Puvustukseen materiaalia keräyksellä
Merkittävän panoksen Tulinuolen valmistamiseen antaa Länsi-Lapin ammattioppi-laitos äänentoiston ja valaistuksen suunnittelussa ja toteutuksessa. Oppilaitos osallistuu myös puvustuksen valmistamiseen. Puvustuksen suunnittelusta vastaavat vaatetusalan lehtori Seija Kimmel ja Pirjo Alm, joka on aikaisemmin puvustanut muun muassa kesäteatteriesityksiä.

Puvustukseen on saatu materiaalia vaatekeräyksellä, johon Tornion ympäristössä on osallistuttu innokkaasti. "Keräys oli meille kullanarvoinen asia, sillä noin puolet pukujen materiaalista on saatu sitä kautta. Oikeastaan puvustuksen ideakin syntyi vasta siinä vaiheessa, kun availimme vaatepaketteja. Päätimme pyrkiä siihen, että puvut ovat persoonallisia ja itse tehdyn tuntuisia", Seija Kimmel kertoo.

Vaikka talkootyöllä on Tulinuolessa merkittävä osuus, niin aivan rahatta esitys ei synny. Tulinuolella on puolen miljoonan markan budjetti, josta 200 000 markkaa tulee Tornion kaupungilta ja 100 000 markkaa Lapin Kullalta. Loput rahat kootaan muilta sponsoreilta ja pääsylipputuloista.

Tulinuolen lippujen ennakkomyynti aloitetaan maanantaina.

Esitys nähdään Pohjan Stadionilla viitenä perättäisenä iltana, ja yhdellä kertaa katsomoon mahtuu noin tuhannen hengen yleisö.

 

1.10.95 Pohjolan Sanomat - Tornio, Veikko Huhtanen:
Peräpohjolan poikkitaiteellinen yhteishanke etenee
Tulinuoli-näytelmästä valmistuu Tornion juhlavuoden kohokohta
(Kuvateksti I: Kuva: Veikko Huhtanen - Tulinuolen metsästyskohtauksen puvusto alkaa olla jo hahmollaan. Ohjaaja Liisa Kivimäki (oik.) on tyytyväinen puvustajien Seija Kimmelin ja Pirjo Almin työn tuloksiin.
Kuvateksti II: Säveltäjä Ilpo Saastamoinen sanoo kokeneensa aitoa luomisen iloa Tulinuolta säveltäessään: - Kiitos Mirjami Lehdon tekstin, josta löytyi todellisia innoituksen helmiä!)

Lapin vanhimman kaupungin Tornion 375. juhlavuoden kohokohdaksi ensi helmi-kuussa valmistuva musiikkiteatteriesitys Tulinuoli on koonnut taakseen Peräpohjolan kulttuuriväen Ylitorniota, Tervolaa, Kemiä ja Haaparantaa myöten.

Peräpohjolan historiaa muinaisesta metsästyskulttuurista, pirkkalaisista ja vaino-vuosista alkaen kuvittavan suurproduktion valmistamiseen osallistuu kaikkiaan noin 400 harrastajaa nuorisoseuroista ja muista yhdistyksistä 70 kilometrin säteellä Torniosta.

Tulinuolen noin 70 kuorolaista aloittivat säveltäjä Ilpo Saastamoisen säveltämän musiikin harjoittelun jo alkuvuodesta ja kesätauon jälkeen ovat myös muiden ryhmien harjoitukset pääsemässä vauhtiin.

Tervolalaisen Mirjami Lehdon käsikirjoituksen pääpaino on Tornion markkinoissa, jonne niin suomalaiset, saamelaiset, ruotsalaiset, karjalaiset kuin venäläisetkin kokoontuivat ostamaan ja myymään.

Tulinuolen pyörteissä viipottaa myös markkinoiden kirjavin katras - varkaat, ilveilijät, ilotytöt, kerjäläiset, ihmeparantajat ja humalaiset.

Lähinnä joukkokohtauksista rakentuvan Tulinuolen ensiesitys on 21. helmikuuta. Tulinuoli esitetään viisi kertaa perättäisinä päivinä niin, että viimeinen esitys on 25. helmikuuta.

Esityspaikkana on Pohjan Stadion, jolle lavastajat rakentavat pienoiskokoon vuosisatojen takaisen Tornion markkinatorin.

Tulinuolen henki alkaa jo stadionille johtavalla Seminaarinkadulla, jolle pyritään perustamaan esitysviikoksi oikeat vanhan ajan katumarkkinat.

Tulinuolen ohjaaja Liisa Kivimäki ja tuottaja Esa-Pekka Mattila toivovatkin tämän johdosta pikaisia yhteydenottoja alueen käsityö- ja kotiteollisuusyrittäjiltä.

Esitysasut kokoon kierrättämällä
Tulinuolen kaltainen suurproduktio on kaikilta osiltaan suurten mittojen kokoon-pano. Säveltäjä Ilpo Saastamoinen on säveltänyt kaikkiaan noin tunnin verran "suomalais-ugrilaista" musiikkia, jonka partituureista ja kuorostemmoista kertyy viiden sentin paksuinen nippu.

Oman suuren lukunsa muodostaa satojen esitysasujen suunnittelu ja ompelu, joka on hajautettu mm. Länsi-Lapin ammattioppilaitokseen, Tornion toimintakeskukseen ja lähikyliin aina Tervolaa myöten. Huomattava osa puvustukseen tarvittavasta materiaalista on saatu vanhojen vaatteiden lahjoituksina, joita on tuotu Simosta saakka. Puvustusta johtava Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen lehtori Seija Kimmel ehti kokea suunnittelussa melkoisia synnytystuskia, kunnes nenään tulvahtivat vanhojen vaatteiden tuoksut.

Keräysmateriaali inventoitiin ja kelpaavat osat otettiin talteen. Kierrätysperiaate toimii hyvin ja valmiina on jo osa Tulinuolen metsästyskohtauksen asusteista. Urakka on mittava, sillä koko produktioon osallistuva väki aina lipunmyyjiä myöten aiotaan pukea Tulinuolen hengessä.

Esitysten pääsylippujen myynti alkaa ensi maanantaina, ja sen myötä kaduille ja kylänraiteille ilmestyvät myös haaparantalaisen taiteilija Annika Kronqvistin käsialaa olevat Tulinuoli-julisteet. Näytelmän äänentoisto ja valaistus suunnitellaan ja toteutetaan Länsi-Lapin ammattioppilaitoksen taiteen ja viestinnän osastoilla. Tulinuoli-produktion kustannusarvio on 500 000 markkaa, mistä 200 000 tulee Tornion kaupungilta ja 100 000 markkaa Amri Oy Lapin Kullalta.

Toisena päätuottajana toimivan 70-vuotiaan Peräpohjolan Valistusliiton puheenjohtaja Antti Matala kertoo järjestäjien etsivän vielä lisää rahoittajia. Huomattava osa menoista katetaan pääsylipputuloilla. Stadionin katsomoihin arvioidaan mahtuvan noin tuhat katsojaa esitystä kohden.

  

1996:

K: 11.-14.1.96  Tornio - Tulinuoli-harjoitukset. Bändi I kerran mukana.

14.1.96            Pohjolan Sanomat - Tornio, Marko Korhonen:
Ilpo Saastamoinen kirjoitti Tulinuoleen vaikeita sävellyksiä
Saamelaisen musiikin rytmiikka ansaitsee tulla tunnetuksi
(Kuvateksti: Kuva: Jouko Heino - Säveltäjä ja muusikko Ilpo Saastamoinen liitti Tulinuolen musiikkiin saamelaista rytmiikkaa. Paikalliset kuorot ovat selviytyneet vaikeasta tehtävästä kohtuullisen hyvin.)

Säveltäjä ja muusikko Ilpo Saastamoinen henkäisee tyytyväisenä, kun kuoro kajauttaa laulun lopputahdit ja soittimien ääni jää kaikumaan ilmaan. Saastamoisella on syytä olla iloinen, sillä "Ukkonen iskee" on vaikea sävellys, erityisesti kuorolle.
- Kuuntelija ei takuulla pysy viittä sekuntia pitempään kärryillä, maestro virnuilee.

Sävellys on osa Tulinuoli -musiikkiteatteriesitystä, jonka ensi-ilta on helmikuun loppupuolella. Esityksessä on kuorojen lisäksi mukana mm. nuorisoseuroja, harrastajateattereita ja kansantanssiryhmiä.

Tulinuolen säveltäjä Ilpo Saastamoinen Pohjantahti -yhtyeineen on tullut Tornioon tärkeään tapaamiseen. Kuoro ja yhtye kohtaavat toisensa nyt ensimmäisen kerran.

Kuoro, joka itse asiassa koostuu useista alueen kuoroista, on harjoitellut tähän saakka yksin kuoropedagogi Karin Rööpin johdolla. Ja ihan mukavasti ovat harjoitelleetkin, sen tunnustaa Saastamoinen.
- Olosuhteisiin katsoen kuoro on selvinnyt hyvin.

Tulinuoli on sukua Velholle
Tulinuolta varten Ilpo Saastamoinen kirjoitti kolmetoista sävellystä. Kokonaisuus on läheisempää sukua Velho -oopperalle kuin sen jatko-osalle, Riekolle, jotka ovat molemmat Saastamoisen säveltämiä.

- Tulinuolen alku ja loppulauluissa käytetään samaa materiaalia kuin Velho-oopperassa. Tosin Tulinuolen markkinakohtaus on oma lukunsa ja sen musiikkikin on toisesta maailmasta.

Markkinakohtaus tekee poikkeuksen Tulinuolen muuten vaikeaan musiikkiin. Sen sävellykset ovat iskelmällisempiä, toisin kuin muu musiikki, josta "löytyy synkooppeja ja sekatahtilajeja". Saastamoinen ei ole tehnyt sävellyksistä vaikeita sattumalta, vaan tieten tahtoen, vakaasti harkiten. Musiikki perustuu arktisten kansojen lauluihin, etniseen musiikkiin, jota säveltäjä on tutkinut kohta 25 vuotta. Ja se musiikki, jos mikä, on polyrytmistä, monimutkaista ja polveilevaa.

Lintujen laulu on monimutkaista
Jos täysin oppimattomat saamelaiset ovat hallinneet vuosisatojen ajan tällaisia juttuja, miksi emme sitten me.
Miksi emme siis hallitse? Saastamoinen suorastaan pillastuu selittämään. Totuus on, että nykyinen länsimainen musiikkikoulutus ja kuuntelutottumukset ovat vieraannuttaneet ihmiset sekatahtilajeista.

Suomalaisten musiikkiin perinteisestä rytmisestä monimuotoisuudesta on jäänyt vain jäänteitä, Kalevala-runojen viisijakoisuutta. Luonnonkansojen keskuudessa additiiviset rytmit ovat luonnollinen asia ja siksi niitä käytetään paljon. Yksinkertaisuus ja monimutkaisuus löytyy jo luonnosta, kuten lintujen laulusta.

Saastamoisen mielestä väärä käsitys kuitenkin on, että yksinkertainen rytmiikka olisi kehittynyt myöhemmin, "sivistyksen" tuloksena. [?]
Maailmassa on aina ollut kahdenlaista musiikkia, kysymys on vain ryhmän ja [yksilö-]identiteetin tasapainosta.

Mitä enemmän yksilö on vahvistanut [?] ryhmää, sitä ennalta arvattavampaa on ollut musiikki. Identiteetin [?], yksilön korostuminen on tehnyt musiikista moni- mutkaisempaa.
- Sosiaalisen kanssakäymisen suunnasta siis riippuu, mitä musiikkia esitetään.

Kaikki tahtilajit 5:stä 30:een
Saamelaisten musiikkia Saastamoinen pitää rytmiikaltaan erittäin komplisoituna, niin monimutkaisena, että sen vuoksi "se ansaitsee tulla tunnetuksi".

Valaiseva esimerkki saamelaisen musiikin vaihtelevuudesta ovat joiut, jotka Erkki Ala-Könni taltioi nauhalle 60-luvun alkuvuosina ja jotka Saastamoinen nuotinsi. Joikuja on vaatimattomasti vain viisisataa ja kaikki ovat tälle kansalle tuntemattomia.
- Joukosta löytyvät kaikki tahtilajit 5:n ja 30:n väliltä ja esimerkiksi 13-jakoisia joikuja olen löytänyt jo kaksikymmentä eri mallia.

Ei pidä luulla, että nykyinen länsimainen musiikki olisi arktisten kansojen musiikkiin verrattuna yksinkertaista. Lattea rytminen vaihtelu on vain pintavaahtoa.
- Musiikin monimutkaisuus ilmenee muualla, kuten glissandoissa. Pintatason alla on usein mikrotaso, jossa piilee iskelmien monimuotoisuus.

Pinnan yksinkertaisuus voidaan esimerkiksi korjata atonaalisuudella, jota saamelainen musiikki ei kuitenkaan enää kaipaa.
- Siihen riittää monimutkainen rytmiikka, musiikkiin ei ole mitään järkeä lastata informaatiota loputtomasti.

Joikujen rytmiikasta luokitusjärjestelmä
Saastamoisen vakaana aikomuksena on tehdä saamelaisen musiikin rytmiikasta luokitusjärjestelmä. Kirjallinen materiaali on jo pitkälle valmis, kuten aiheesta valmistuva lisensiaattityökin.

Opinnäytteiden ja luokitusjärjestelmän valmistuminen on viime aikoina lykkääntynyt, pääasiassa sävellystöiden vuoksi.
- Sain juuri valmiiksi Riekon stemmat ja nyt pitäisi välittömästi ryhtyä katselemaan musiikkikoostetta Iisalmen kesäteatteriin.

Yhteistyö lappilaisten kanssa jatkuu myös. Kolmen vuoden päästä pitäisi esityskuntoon tulla Käärme -ooppera, joka päättää saamelaista mystiikkaa sivuavan trilogian.
- Olen jo saanut yhden tekstin, Ajan hymnin, tutkittavaksi. Se on komeaa lyriikkaa, Saastamoinen sanoo.

 

26.1.96 Lapin Kansa - Tornio, Raimo Laitila: Lähes 400 vapaaehtoista uurastaa.
Tulinuoli -produktion ensi iltaan kuukausi
(Kuvateksti: Tulinuolen esiintyjät ovat tähän saakka harjoitelleet pienemmissä ryhmissä, jotka jatkossa kootaan suuriin yhteisharjoituksiin.)

Lähes 400 ihmistä uurastaa talkoilla Tornion kaupungin 375. juhlavuoden musiikki-spektaakkelin Tulinuolen hyväksi. Ensi-iltaan Tornion Pohjan stadionilla on aikaa enää vajaa kuukausi.
- Kaikki on aikataulussa, vaikka paljon on vielä tekemistäkin, toteaa produktion tuottaja Esko-Pekka Mattila.

Esiintyjät on koottu alueen nuorisoseuroista, kuoroista, harrastajateatteriryhmistä, naisvoimistelijoista, kansantanssiryhmistä, urheiluseuroista ja muista aiheesta kiinnostuneista. Musiikin, liikkeen ja valon keinoin kerrotaan kolme tarinaa Tornion ja Peräpohjolan menneisyydestä, jossa vaeltavat metsästäjät, tutkimusmatkailijat, Lapin voudit ja kauppiaat.

Ohjaaja Liisa Kivimäki on vetänyt harjoituksia pienemmissä ryhmissä, jotka lähiaikoina kootaan yhdessä vedettäviin suurharjoituksiin. Kokonaisuus on kasassa vasta aivan 21.2. tapahtuvan ensi-illan alla.

Tulinuolen käsikirjoittaja Mirjami Lehto Tervolasta teki kymmenisen vuotta sitten Joensuun laulujuhlille suomensukuisten kansojen vaelluksesta kertovan teoksen "Kultakeihäs" [= Kaikukeihäs] jossa esiintyi tuhat ihmistä.

Musiikin sävelsi silloin Ilpo Saastamoinen, joka on myös Tulinuolen musiikin säveltäjä. Mirjami Lehto olisi halunnut Kultakeihäs-esityksen näytille pohjoiseenkin, mutta kun se ei onnistunut, hän suostui oitis kun Tornio tarjosi mahdollisuutta tehdä juhlavuoden spektaakkeli.

Lehto kertoo päätyneensä kertomukseen oman kotiseudun historiasta, joka tällä alueella on erityisen rikas. Mirjami Lehto kertoo kirjoittaneensa iän kaiken. Tuotanto käsittää niin näytelmiä, kuin runojakin lapsille ja aikuisille. Toistaiseksi viimeisin suurempi teos oli Tervolan kesäteatterille toissa kesänä valmistunut "Joen laulu".

Musiikilla pääosa
Koska Tulinuoli on historiallinen musiikkispektaakkeli, nimenomaan musiikin laatuun on kiinnitetty suurta huomiota. Kuoroja johtaa eestiläinen Karin Rööp, joka aiemminkin on johtanut suuria kuoroja.

Rööp muutti Tallinnasta puolitoista vuotta sitten Keminmaahan, jossa hän työskentelee kunnan koulujen musiikinopettajana ja johtaa neljää eri kuoroa.
- Ilpo Saastamoisen musiikki on vaativaa ja olemme joutuneet tekemään paljon työtä, Rööp kuvaa.

Tulinuolessa laulaa kaikkiaan 120 kuorolaista puolestakymmenestä eri kuorosta, joista yksi - Väylän laulu - on pääasiassa haaparantalaisvoimin miehitetty. Lisäksi kuorolaisia on mukana myös Keminmaasta.

Puolen miljoonan budjettiin puristettava Tulinuoli vaatii siis syntyäkseen suuren määrän talkoita, joita esiintyjäjoukot tuottaja Mattilan mukaan ovat innolla tehneet.

Mm. historiallista puvustusta varten saatiin keräyksellä materiaalia niin runsaasti, että osa siitä voitiin toimittaa kierrätyskeskukseen. Puvustajat Seija Kimmel ja Pirkko Alm työskentelevät ylipaineella viime hetkeen saakka, mutta lupaavat, että kaikki on valmiina ajoissa ennen ensi-iltaa.

Tulinuolta esitetään 21-25. helmikuuta välisenä aikana joka päivä Tornion Pohjanstadionilla. Ennakkolippujen myynti on jo käynnissä Torniossa ja Haaparannalla.

 

> 7.2.96 Keskisuomalainen s.12 - Päivi Lehikoinen (Kuvat Keijo Valkonen):
Saastamoisen sävelmatto lumoaa sadat harrastajat
(> Ks. Riekko -96 -leikkeet + kuva):

... Tässä kuussa ilmoille kajahtaa musiikkiteatteriesitys Tulinuoli, elokuussa vuorossa on ooppera Riekko. Saastamoinen onkin juuri lähdössä Tornioon, jossa alkavat kaupungin 375-vuotis-juhlan kunniaksi esitettävän Tulinuolen harjoitukset.

Mirjami Lehdon kirjoittama ja Ilpo Saastamoisen säveltämä teos vie Tornion ja Perä-pohjolan menneisyyteen hävityksineen ja uusine toivoineen. Noin 400 ihmistä molemmilta puolin rajaa laulaa ja tanssii ja mukana on tietysti myös Saastamoisen Pohjantahti -yhtye.

- Tulinuoli on historiallinen spektaakkeli, säveltäjä luonnehtii ulkona esitettävää tunnin mittaista työtään. Siinä lyövät tassua saamelainen musiikkiperintö, länsimainen klassinen musiikkiperintö sekä kevyemmän musiikin perintö.

 

K: 12.2.96 - 25.2.96 Tulinuoli-periodi Torniossa.

K: 21.2.96 Tulinuoli (Tornion 375-v. juhla) ~ 1h (kantaesitys)
(nuorisokuoro + Pohjantahti ) (Säv. IS, tekstit: Mirjami Lehto)

Seppo Heikkonen ts, ss, cl(?), Arto Piispanen (keyb.),
Pekka Toivanen (keyb. II?), Kari Kääriäinen (dr?), IS (el.bass)
- Pekka Nylund ei nyt mukana

 

21.2.96 Pohjolan Sanomat - Tornio, Veikko Huhtanen: Tulinuoli valmiina lentoon
(Kuvateksti: Tornion juhlavuoden mittavin produktio, historiallinen laulunäytelmä Tulinuoli on valmiina ensiesitykseensä, joka alkaa tänään kello 19 Pohjan Stadionilla. Kuva: Veikko Aitamurto)

Peräti toista vuotta jatkunut satojen musiikin ja teatterin harrastajien ja ammattilaisten yhteistyö saavuttaa huipentumansa tänä iltana, kun 375-vuotiaan Tornion juhlavuoden historiallinen laulunäytelmä Tulinuoli saa ensiesityksensä Pohjan Stadionilla.

Mirjami Lehdon kirjoittama, Ilpo Saastamoisen säveltämä ja Liisa Kivimäen ohjaama teos kertoo Tornion kaupungin ja koko Peräpohjolan historiaa sen varhaisista aamuhämäristä vainon vuosikymmenien kautta Tornion markkinoiden monikansalliseen kulta-aikaan.

Tornion kaupungin juhlavuoden pääteoksessa esiintyy kaikkiaan noin 400 henkilöä, jotka edustavat lähes kahtakymmentä nuorisoseuraa, kuoroa ja muuta yhteisöä eri puolilta Peräpohjolaa. Mukana on väkeä myös Ruotsin puolelta.

Tulinuolen harjoitukset ja muut valmistelut ovat edenneet nuottien mukaan. Ohjaaja Liisa Kivimäki valmistautui tiistai-illan kenraaliharjoitukseen rauhallisin mielin:
- Kaikki on mennyt yllättävän notkeasti niin itse esityksen kuin tekniikan ja kaiken muunkin yhteensovittamisessa. Nyt on kyse enää hienosäädöistä.

Tuottaja Esko-Pekka Mattilan ja Peräpohjolan Valistusliiton puheenjohtajan Antti Matalan mukaan Tulinuolen perusta lepää nuorisoseuraväen ja muun vapaaehtois-joukon valtavassa talkootyössä.

Lavasteina latoja, aittoja, tuulimyllyjä
Pohjan Stadionille on noussut parissa viikossa mittava määrä tekniikan ja lavastuksen rakenteita. Kentän laidalla seisoo kaksi tuulimyllyä, jotka saivat siipensä tiistaina.

Raumon miehet siirsivät stadionille kolme suurta latoa ja kaupungin tekninen keskus pystytti areenalle kolme ranta-aittaa.

Eestiläisen musiikin ammattilaisen Karin Rööpin johtamalle satahenkisen kuoron suojaksi on tuotu esiintymiskatos, joka sai tulikasteensa Tornion juhlavuoden vastaanottojuhlassa Torikentällä.

Orkesteria pitää sulana "lasikaappi", jonka muusikot kehuvat täyttävän tehtävänsä mainiosti.

Tulinuolen ääni- ja valotekniikasta vastaa Länsi-Lapin ammattioppilaitos. Lavastuksen on suunnitellut Matti Alm ja puvustuksen Seija Kimmel ja Pirjo Alm.

Tulinuolen esityksiin liittyvät myös Stadionin ulkopuolelle Seminaarinkadulle järjestettävät vanhan ajan katumarkkinat, jotka avautuvat jo pari tuntia ennen esitysten alkua ja joilla myydään alueen käsityötuotteita, neuleita, juustoja, rieskoja ja vohveleita.

Teatterialueella toimii myös A-oikeuksin varustettu baari, jonka erikoisuus "Tulinuoli -special" testattiin jo uudenvuoden vastaanottajaisissa. Tulinuolta katsomaan saapuvien lienee hyvä tietää sekin, että pyllyä lämmittävät styroksilevyt ovat jo valmiina odottamassa ja jaetaan katsojille Stadionin portilla.

Tuottaja Esko-Pekka Mattilan mukaan lippuja on myyty ennakkoon jo pari tuhatta, mitä hän pitää kohtuullisena. Tulinuolta esitetään joka ilta kello 19 tästä illasta sunnuntaihin saakka.

Ensi-illan lipuista on myyty yli puolet, joten lippuja saa tänään myös portilta. Torstain esitys on koululaisnäytös ja loppuunmyyty.
- Perjantain ja lauantain esityksiin myynti on käynyt hyvin, mutta sunnuntain esitykseen on vielä runsaasti tilaa, Mattila kertoo.

 

21.2.96 Pohjolan Sanomien LumiLinna Extra:  Tulinuoli valmis lentoon -
Tornion juhlavuoden musiikkispektaakkeli kantaa kauas Perämeren historiaan
(Kuvateksti: Tulinuoli ei olisi tulinuoli, ellei siinä ammuttaisi tulinuolia. Kuva: Veikko Aitamurto)

Suomenpuoleisen Peräpohjolan vanhin kaupunki Tornio juhlii  tänä vuonna 375. syntymäpäiväänsä. Juhlavuoden eittämättä suurin koitos on 400 esiintyjän ja vajaan puolen miljoonan markan musiikkispektaakkeli Tulinuoli, joka saa ensi-iltansa Pohjan stadionilla 21.2.

Tervolalaisen Mirjami Lehdon vahvaan käsikirjoitukseen perustuva teos kertoo musiikin, liikkeen ja valon keinoin Tornion kaupungin ja koko Peräpohjolan historiasta. Suuri esiintyjäjoukko on koottu 17 eri järjestöstä molemmin puolin rajaa.

Mirjami Lehdon ohella Tulinuolen dramatisointiin ovat osallistuneet myös teoksen ohjaaja Liisa Kivimäki ja tuottaja Esko-Pekka Mattila.
- Näytelmä on elänyt projektin edetessä, kuten kantaesitykset aina. Esimerkiksi Ilpo Saastamoisen monipolvinen musiikki on vaikuttanut suoraan näytelmän tapahtumien kulkuun, Liisa Kivimäki kertoo.

Esko-Pekka Mattilan mukaan Tulinuoli kertoo Tornion ja Peräpohjolan värikkäästä ja monikansallisesta menneisyydestä aina muinaisesta metsästyskulttuurista Tornion markkinoiden kulta-aikaan asti.
- Tulinuolen kantava perusajatus on ihmisen sitkeys ja sammumaton usko ja toivo parempaan epätoivon ja hävityksenkin keskellä, Esko-Pekka Mattila luonnehtii.

"Täällä noustaan asfaltinkin läpi..."
Teos jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen jakso on alkukantaisempaa, toisessa jaksossa on jo kaupunkikuvausta ja markkinahenkeä, ja kolmannessa jaksossa otetaan jo askel kohti nykyaikaa.

- Loppulaulu on toiveita herättävä. Täällä on jaksettu ennenkin ja jaksetaan vastakin. Täällä asuu sitkeä kansa. Asfaltinkin läpi nousee aina jokin kukka kuitenkin, näytelmäkirjailija Mirjami Lehto kuvailee teostaan.

Mirjami Lehto teki Joensuun laulujuhlille kymmenisen vuotta sitten suomen-sukuisten kansojen vaelluksesta kertovan musiikkinäytelmän Kultakeihäs, jossa oli mukana tuhat ihmistä. Musiikin siihenkin sävelsi Ilpo Saastamoinen. Mirjami Lehto olisi suonut, että teos olisi nähty myös hänen kotitanhuvillaan, ja Kultakeihästä hän ajattelikin, kun Tornion kaupunki otti häneen yhteyttä puolisentoista vuotta sitten.

Lopulta hän päätyi kuitenkin kertomukseen oman kotiseutunsa, Peräpohjolan historiasta.         
- Tällä seudulla on niin rikas historia. Tämä on aina ollut mahdottoman kansain-välinen paikka, ja tähän aiheeseen oli ihana sukeltaa, Mirjami Lehto kuvailee ja kiittelee samalla alueen kirjastoja, joista on löytynyt runsaasti aineistoa näytelmän tykötarpeiksi.

Kuoronjohtaja suoraan Virosta
- Minun iänkaikkisena toiveenani on ollut eri taidemuotojen iso rymmäys, Mirjami Lehto kertoo.

Iän kaiken hän on myös kirjoittanut yksin ja yhdessä puolisonsa Lauri Lehdon kanssa myös näytelmiä ja runoja niin lapsille kuin aikuisillekin. Toistaiseksi viimeisin suurempi teos oli Tervolan kesäteatterille toissa kesänä valmistunut Joen laulu. Lehdon tuotantoon kuuluvat myös kirkkonäytelmät sekä tekstit Matroona-lausuntaryhmälle.

Tulinuolen kuoronjohtajaa, eestiläistä Karin Rööpiä luonnehditaan vaativaksi ja tiukaksi johtajaksi.
- Olen ammattilainen, ja kun jotain tehdään, se on tehtävä kunnolla, Karin Rööp perustelee linjaansa.

Niinpä mukanaolo Tulinuolen kuorossa on ollut mitä suurimmassa määrin myös musiikinopiskelua periaatteella "periksi ei anneta", sillä Ilpo Saastamoisen sävellyksetkään eivät päästä laulajia helpolla.

Tämän vakuuttaa todeksi myös yksi teoksen kolmesta solistista, tenori Matti Alm, joka vastaa myös Tulinuolen lavastuksesta.
- Musiikillisesti vaikea sekatahtilajeineen etenkin kuorolle. Saa tehdä töitä, että pysyy tempossa. Kun lauluissa on vielä vanhahtavia sanoja ja lauseita, saa olla tarkkana, miten artikulointi sujuu, ja yleisö sen ymmärtää, Matti Alm tunnustaa.

Mirjami Lehdon tavoin myös Karin Rööp on tottunut työskentelemään suurten joukkojen kanssa. Tallinan musiikkiakatemiasta kuoronjohtajaksi ja musiikinopettajaksi valmistunut Karin Rööp on johtanut kotimaassaan jopa tuhansien ihmisten kuoroja.

Puolitoista vuotta sitten hän muutti Keminmaahan, jossa hän työskentelee kunnan koulujen musiikinopettajana ja johtaa neljää eri kuoroa.

Tulinuolen ohjaajan Liisa Kivimäen ja tuottajan Esko-Pekka Mattilan taustat löytyvät muutama vuosi sitten toimintansa lopettaneesta Teatteri 41:stä, jossa he työskentelivät käsikirjoittajasta ja ohjaajasta näyttelijään ja myyntitykkiin asti.

Molemmat kiittävät Tornion kaupungin ja toisen päätukijan Lapin Kullan panosta teoksen onnistumiselle. Kaupunki tukee Tulinuolta 200 000 markalla, Lapin Kulta 100 000 markalla. Tämän lisäksi kaupunki antaa produktiolle niin sähkön kuin muunkin teknisen avun ilmaiseksi.
- Ilman tätä tukea meidän budjettimme ei voisikaan olla näin pieni kuin se on, tuottaja Mattila toteaa.

Siltikin ryhmä on joutunut käyttämään kaiken taitonsa, jotta lisäkustannuksilta vältyttäisiin. Hyvästä esimerkistä käy muun muassa puvustajien Seija Kimmelin ja Pirjo Almin viime keväänä masinoima vaatekeräys, joka tuotti niin runsaasti materiaalia näytelmän puvustustarpeisiin, että osa voitiin jopa toimittaa Tornion kierrätyskeskukseen.

Tulinuolta esitetään joka päivä Pohjan stadionilla 21.2. - 25.2. Lippuja on ennakkomyynnissä kulttuuritoimistossa, matkailutoimistossa, kansalaisopistolla, Haaparannan kirjastossa ja Tornion kirjakaupassa.

 

21.2.96 Keskisuomalainen: Tulinuoli saa kantaesityksensä - STT, Rovaniemi
Tornion 375-vuotisjuhlien pääteos, musiikkinäytelmä Tulinuoli, saa kantaesityksensä keskiviikkoiltana. Näytelmää voi syystä kutsua spektaakkeliksi, sillä Pohjan stadionilla nähtävä Tulinuoli viedään läpi noin 400 esiintyjän voimin.

Puolen miljoonan markan budjetilla rakennetun näytelmän esiintyjät on koottu molemmin puolin Ruotsin ja Suomen rajaa.

Mirjami Lehdon kirjoittama, Ilpo Saastamoisen säveltämä ja Liisa Kivimäen ohjaama teos kertoo musiikin, liikkeen ja valon keinoin Tornion ja koko Peräpohjolan menneisyydestä aina metsästyskulttuurista kaupungin markkinoiden kulta-aikaan asti.

TULINUOLI OHJELMALEHTINEN 21.2.1996

21.2.96 ke Lapin Kansa - Etusivu: Tulinuoli kuvaa vanhan Tornion elämää - sivu 7
s.7       Suurproduktiossa on mukana noin 400 ihmistä
           Tornion Tulinuoli Lapin teatterielämän mittavin esitys
(Kuvateksti: Tulinuoli kertoo musiikin, liikkeen ja valon keinoin tarinaa Tornion ja Peräpohjolan menneisyydestä.)

Tornio, Raimo Laitila:
Tänään ensi-iltansa saava Tornion kaupungin 375-vuotisjuhlinnan kunniaksi valmistettu Tulinuoli -spektaakkeli muinaisen Tornion historiasta on Lapin teatterielämän kaikkien aikojen mittavin tuotanto.
- Kaikkiaan Tulinuolen tuotantoon osallistuu neljäsataa ihmistä, joten viilaamista riittää viimeiseen asti, lupaa esityksen tuottaja Esko-Pekka Mattila.

Tiistai-illan kenraaliharjoituksessa elementit olivat ensimmäisen kerran lopullisesti koossa, mutta tuottaja kykeni jo iltapäivän tunteina huokaamaan, että aikataulut kaikilta osin ovat pitäneet kutinsa.

Esiintymispaikka Tornion Pohjanstadionilla on valmistumassa, kulissit pystytetty, valot ja äänentoisto asennettu. Tuottaja kiittääkin esityksen tekniikan korkeaa tasoa.
- Äänentoistosta vastaavat Tornion medianomit ovat asiaan koulutettuja ammattilaisia ja se myös kuuluu lopputuloksessa, jota edesauttaa satamaan korkealuokkainen tekninen laitteisto.

Myös valopuoli on hanskassa, kun ammattiopettaja Panu Pohjola oppilaineen on sen rakentamisesta vastannut.
- Pohjolalla on ennestään kokemusta suurtenkin esitysten valaisemisesta, mutta Tulinuoli on hänellekin mitoiltaan ennätyksellinen työmaa, Esko-Pekka Mattila kertoo.

Ennakkokiinnostus esitystä kohtaan on Mattilan mukaan nousemassa ja esimerkiksi torstain esitys on myyty loppuun. Pohjanstadionin katsomoon kyetään yhdellä kertaa myymään tuhatkunta pääsylippua,
- Yleisöä ei haluta levitellä stadionin urheilukatsomon ulkopuolella ja myös pallokentän alue on esityksessä käytössä vain osaksi, ettei kokonaisuus hajoaisi liian laajalle alalle, Esko-Pekka Mattila toteaa.

Musiikkiteatteriesitys Tulinuoli kertoo musiikin, liikkeen ja valon keinoin tarinaa Tornion ja Peräpohjolan menneisyydestä. Se on kertomus ihmisistä, jotka ovat vuorollaan kohdanneet niin sodan kauhun kuin myös sammumattoman uskon ja toivon paremmasta.

Tulinuolen käsikirjoitus on Mirjami Lehdon, musiikki Ilpo Saastamoisen, kuorojen johto virolaisen Karin Rööpin, Esityksen ohjaa Liisa Kivimäki.

Puvustuksen toteuttavat Seija Kimmel ja Pirjo Alm. Äänentoistosta ja valaistuksesta vastaavat Länsi-Pohjan ammattioppilaitoksen taiteen ja viestinnän koulutusyksikön opiskelijat Jaakko Jämsän johdolla.

Esityksessä on mukana kuorolaisia, nuorisoseuraväkeä, harrastuspiiriläisiä niin Tornion, Haaparannan kuin ympäristökuntienkin väkeä.
Tulinuolta esitetään Tornion Pohjanstadionilla 21.-25.2. kello 19.00 alkaen.

Kutsu
Meillä on ilo kutsua Teidät suoraan TULINUOLI- musiikkiteatteriesityksen ensi-ilta-tunnelmista 21.2.96 lämmittelemään Kaupungintalon 9. kerrokseen n. klo 20.30-22.00. Vapaamuotoisen seurustelun ohessa tarjoamme aiheeseen liittyvää iltapalaa ja palan painikkeeksi "Tulinuoli"- juomaa.
Tervetuloa!
TORNION KAUPUNKI
Raimo Ronkainen
Vs. kaupunginjohtaja

 

22.2.96 Lapin Kansa - Päätoimittajan kirjoitus - Heikki Tuomi-Nikula
ROVANIEMI 22.2.1996
(Kuva: Heikki Rissanen - Eilen ensi-iltansa saanut Tulinuoli Torniossa on hyvä esimerkki siitä, miten omaa kulttuuria ja Lapin talvea voi yhdistää hienolla tavalla.)

Talvi on yhä suurempi mahdollisuus
Lapin suurta vahvuustekijää, talvea, on vähitellen opittu hyödyntämään niin kuin pitääkin. Talvikuukausista onkin tulossa Lapin matkailulle pitkä ja hieno sesonki, josta on iloa myös maakunnan omalle väelle.

Perinteisesti Lappi on ollut hiihtäjien ja laskettelijoiden valtakunta kevättalven lomaviikkoina. Tunturikeskusten rakentaminen, palveluiden kehittyminen ja yhteyksien paraneminen ovat pidentäneet perinteistä hiihtokautta lokakuun ensilumen nauttijoista toukokuun puolivälin auringonpalvojiin asti.

Joulumaan vetovoima viime vuosikymmenellä alkaneilla charter-lennoilla on antanut uskoa siihen, että pimeimmän kaamoksenkin voi kääntää hyödykseen. Ulko-maalaiselle matkailijalle kokemus, jossa hän voi tuntea ankaran talven turvallisesti ja mukavasti, on lähtemätön kokemus. Safarit, napapiirin ylitys, revontulet, porot, nuotiot, pilkkiminen tai vaikkapa jäägolf hyvään ruokaan ja korkeatasoisiin majoituspalveluihin yhdistettynä ovat tekijöitä, jotka takaavat tänne tasaisen matkailijavirran.

Monet muutkin itsestäänselvyydet on huomattu matkailijoiden vetonauloiksi. Pilkkimisestä voi tehdä paitsi taiteen, myös rahasammon. Sen tietävät parhaiten kilpisjärveläiset. Porokisat taas ovat Lapin eksotiikkaa parhaimmillaan. Niiden markkinoinnissa on vielä paljon tekemistä; etelän ihmiselle ne ovat ihme ja kumma ja hyvin kiinnostava kokemus.

Näiden olemassa olevien peruspalveluiden lisäksi on riemastuttavalla tavalla ilmestynyt myös talvisia tapahtumia, jotka ovat entisestään monipuolistamassa Lapin kuvaa.

Kemin lumilinna-projekti on tästä mainio esimerkki. Yksinkertainen idea on saanut moninkertaisesti mainetta vain siksi, että suuruudella on aina uutisarvoa. Linnan monipuolinen käyttö taas antaa Kemin muuten kovin yksipuoliseen kuvaan uusia myönteisiä ulottuvuuksia.

Eilen ensi-iltansa saanut Tulinuoli-produktio Torniossa on taas paitsi mahtava näyttö lappilaisesta talkoovoimasta, myös kyvystä käyttää talven antamat olosuhteet hyväksi... (Jatkuu)

 

22.2.96 Pohjolan Sanomat - Veikko Huhtanen:  Etusivu: Tulinuolen kantaesitys kokosi täyden katsomon
[Kuvateksti: Tulinuolen ikkuna Peräpohjolan ja Tornion aamuhämärään: Shamaani (Matti Aim) on tullut takaisin. Kuva Veikko Aitamurto]

Tornion ja Peräpohjolan pitkästä ja värikkäästä menneisyydestä kertovan musiikki-teatteriesitys Tulinuolen keskiviikkoiltaisesta kantaesityksestä muodostui mieliin painuva elämys niille noin tuhannelle katsojalle, jotka täyttivät Pohjan Stadionin katsomon ääriään myöten.

Niin järjestäjien, näyttelijöiden kuin yleisönkin iloksi edellisen yön -25 asteesta kymmenen tienoille lauhtunut talvisää loi leppoisat puitteet alun toista tunnin musiikin, valojen ja liikkeen näytelmälle, joka innosti yleisön varauksettomiin kiitoksiin ja suosionosoituksiin.

Ensi sunnuntaihin saakka joka ilta esitettävä Tulinuoli lunasti jo ensi-illassaan sille ennustetun aseman meneillään olevan Tornion juhlavuoden kohokohtana ja asettaa vaativat mittapuut 25 vuoden kuluttua vietettävien Tornion 400-vuotisjuhlien pää-tapahtumille.

Sivu 10
Tulinuoli avasi ikkunat Tornion historiaan
(Kuvateksti I: Tulinuolen kansalaiset kuljettavat katsojia Tornion ja Peräpohjolan Tornion aamuhämäristä tähän päivään.
Kuvateksti II: Tornion markkinat päättyvät puukotukseen, jonka uhrin eivät edes verenseisauttajan taidot riitä pelastamaan.
Kuvateksti III: Karin Rööpin johtama suuri Tulinuoli-kuoro tulkitsi kunnialla Ilpo Saastamoisen säveltämän musiikin, jossa riittää mittavia haasteita kokeneillekin kokoonpanoille.) (Kuvat: Veikko Aitamurto)

TORNIO Veikko Huhtanen:
Tornion ja Peräpohjolan ikivanha historia ja sen sukupolvien värikkäät vaiheet kautta sodan ja rauhan vuosisatojen muuttuivat eläviksi keskiviikkoiltana Tulinuoli -musiikkinäytelmän ensi-illassa 375-vuotiaan Tornion Pohjan Stadionilla.

Lähes 500 talkoolaisen ja teatteriharrastajan toista vuoden jättimäisen talkoourakan tuloksena syntynyt tunnin ja 15 minuutin spektaakkeli kuljetti katsojansa metsästäjien ja lapinvoutien ajasta keskelle keskiajan Tornion markkinoita.

Mirjami Lehdon käsikirjoituksesta, Ilpo Saastamoisen musiikista, Liisa Kivimäen ohjauksesta ja kymmenien nuorisoseurojen, kuorojen, tanssiryhmien ja yhdistysten ponnistuksin syntynyt puolen miljoona markan produktio lunasti lupauksensa nousta Tornion juhlavuoden huipentumaksi.

Pohjan Stadionin katsomon täyttäneet tuhat ensi-illan katsojaa johdatettiin talvisen valo- ja musiikkinäytelmän tunnelmiin jo katsomon pihalla, jolle Tulinuolen lavastajat ovat pystyttäneet vihreän mäntytaimikon.

Katsomopihan kummassakin päässä loistivat rakovalkeat ja teatteriravintolan baaritiskin tuntumassa pyöri vartaassa kokonainen kypsä poronruho.

Pohjantahti-orkesterin ja Karin Rööpin johtaman suuren kuoron tulkitsema musiikki johdatteli yleisön historiallisesta ikkunasta toiseen katsomaan staalojaan palvovia muinaisia saamelaisia, ylimaalliselta matkaltaan palaavaa shamaania ja piiskallaan sivaltavan verovoutia, joka ei kaihda viedä talosta tytärtä, kun ei muuta vietävää löydy.

Seuraava ikkuna lohdutti jo kuulujen Tornion markkinoiden kuhinalla, jossa pyörivät niin viekkaat laukkuryssät kuin helmojaan heittelevät iloiset tytöt.

Ja seuraava kohtaus heitti jo stadionin verenpunaiseen valopiiriin ratsastavat kasakat, jotka iskivät vainon vuosina kerran toisensa jälkeen Perä-pohjolaan ja Tornioon jättäen jälkeensä savuavia raunioita.

Lämpimän innostuneet suosionosoitukset saaneen esityksen päätti stadionin reunoilta katsomon eteen vaeltavien satojen esiintyjien vaikuttavat soihtujonot, joiden kokoontumista säesti Tulinuolen mieliin painuva loppulaulu:

Laulu, kerro meistä,
kun emme enää ole täällä.
Kerro!
Eivät lopu laulut revontulten maassa,
eivät lopu, niitä tulee,
tulee...

 

23.2.96 pe Lapin Kansa - Leena Talvensaari (Kuvat Heikki Rissanen):  Tulinuoli tuo viestin menneestä
Kunnianhimoiset tavoitteet eivät täysin toteudu torniolaisten suurproduktiossa
(Kuvateksti I: Piäty veri vuotamasta. Markkinahumussa puukotettu mies menehtyy, vaikka verta yritetään pysäyttää sanan voimalla.
Kuvateksti II: Tulinuoli toimii musiikin voimin. Matti Alm on yksi esityksen kolmesta laulusolistista.)

Tulinuoli. Ensi-ilta 21.2. Pohjan stadionilla Torniossa. Käsikirjoitus Mirjami Lehto. Sävellys Ilpo Saastamoinen. Ohjaus Liisa Kivimäki. Kuoronjohtaminen Karin Rööp. Orkesteri Pohjantahti -yhtye.

Yksi Tornion kaupungin 375-vuotisjuhlavuoden huipentumista koettiin keski-viikkona Pohjan stadionilla, kun musiikkiteatteriesitys Tulinuoli sai ensi-iltansa.

Tulinuolessa kohtasi toisensa ainakin kaksi tavoitetta. Tulinuolen käsikirjoittaja, tervolalainen Mirjami Lehto oli nuorisoseuraväen kanssa jo pitkään hautonut haavetta Peräpohjolan amatöörivoimien kokoamisesta yhteiseen, eri taidelajit yhdistävään esitykseen. Tornion kaupunki taas halusi kaupunkilaiset aktiivisesti mukaan juhlavuoden valmistamiseen.

Tavoitteet löysivät toisensa, ja niin syntyi esitys, jonka tekemiseen on runsaan vuoden aikana osallistunut lähes 500 ihmistä molemmin puolin Suomen ja Ruotsin rajaa. Työtä on tehty valtavasti ja pääasiassa talkoovoimin. Urakan suuruutta on katsojan edes vaikea käsittää: onhan itse esitys vain jäävuoren huippu, kuten käsiohjelmassa muistutetaan.

Tulinuolen aiheena on Tornion seudun värikäs menneisyys, jota silmäillään niin myyttisestä kuin historiallisestakin näkökulmasta. Voudit ja shamaanit, papit, kasakat, markkinoiden ilotytöt ja kauppamiehet kertovat kansainvälisestä kaupungista, jonka elämänmenoon on saatu vaikutteita kaikista ilmansuunnista. Tornio on ollut Euro-kaupunki jo kauan ennen kuin eurooppalaisuudesta tuli muotia.

Kaiken keskipisteenä on kuitenkin peräpohjalainen ihminen, jonka elämän peruselementit eivät aikojen saatossa ole paljonkaan muuttuneet. Tulinuolen tekijät tahtovat korostaa henkisiä voimavaroja, joiden avulla on selvitty vaikeistakin ajoista. Epätoivon keskellä on aina löydetty usko huomiseen. Tärkeäksi teemaksi nousee myös historiallinen jatkumo: menneet sukupolvet elävät meissä ja me tulevissa sukupolvissa.

Tulinuoli-produktion lähtökohdat ovat kunnianhimoiset ja tekemisen edellytyksetkin suurin piirtein kunnossa, sillä onhan laajassa tekijäjoukossa sekä ammattitaitoa että harrastamisen intoa. Esimerkiksi Kolarin Velho-oopperassa tällainen yhdistelmä on tuottanut hyvän lopputuloksen.

Kun katsoja lähtee ulkoilmaesitykseen tuulen ja pakkasen purevaa yhdistelmää uhmaten, hänen odotuksensa ovat erityisen korkealla. Kuultavan ja nähtävän pitäisi tarjota jotakin niin elämyksellistä ja vallassaan pitävää, että tunti ja vartti karussa ilmastossa kuluisi kuin huomaamatta. Pakko on kuitenkin myöntää, ettei Tulinuolta kestänyt kelloa vilkuilematta. Eikä syy ollut yksinomaan säätilassa.

Tulinuolen suurin ongelma on draamallisen jännitteen puuttuminen. Käsikirjoituksen juoni on varsin ohut eikä ohjaus sitä ainakaan vahvista. Kohtaukset seuraavat toistaan kuvaelman tapaan ilman suurempia nousuja tai laskuja. Pienet vihjeet, jotka liittävät kohtauksia toisiinsa, hukkuvat tarkoituksettomaan hyörinään ja pyörinään.

Jännitettä ei nosta myöskään se, että suurten esiintyjäjoukkojen liikuttaminen paikasta toiseen vie tuhottomasti aikaa. Kohtaukset pitkittyvät ja tunnelma laskee, ennen kuin stadionin lavealla näyttämöllä päästään taas asiaan. Ehkä tapahtumien keskittäminen pienemmälle alueelle olisi tiivistänyt myös itse esitystä. Tai ehkä produktiossa olisi ollut käyttöä myös koreografin ammattitaidolle, sillä liike on kuitenkin yksi esityksen pääelementeistä.

Puutteistaan huolimatta Tulinuoli toimii ja se toimii lähinnä musiikkinsa ansiosta. Tulinuolen säveltäjällä Ilpo Saastamoisella on kosolti kokemusta musiikkiteatterista ja hän on myös kansanmusiikin ja sen historian tuntija. Siksi Tulinuolen rikkaassa musiikissa kuuluu kaikuja monesta kulttuurista. Musiikin esittämisestä vastaavat Pohjantahti-yhtye ja komea kuoro, johon on koottu satakunta laulajaa kaikkiaan seitsemästä eri kuorosta.

Ja toki Tulinuolessa riittää nähtävääkin. Puvustus on ilmeikäs ja harkittu, ja samaa voi sanoa valaistuksesta. Visuaalinen ilme on välillä jopa näyttävä tulineen ja valoineen, mutta spektaakkeliksi en silti menisi esitystä kutsumaan. Kun esityksessä kerran on mukana satoja ihmisiä, joukkojen voimaa olisi voinut käyttää hyväksi muuallakin kuin loppukohtauksessa.

Tulinuolta esitetään Torniossa vielä kolme kertaa: tänään, huomenna ja sunnuntaina LEENA TALVENSAARI

 

23.2.96 pe Pohjolan Sanomat - PT HAKALA (Kuva: Veikko Aitamurto):
Historiallisia kuvaelmia talvisella laajakankaalla

Kyseessä on Tornion kaupungin juhlavuoden suurisuuntaisin ja kunnianhimoisin esitys. Kemiläisen Maailman Suurimman LumiLinnan Jääsadusta jo tiedämme, että harrastelijat pystyvät vaikka mihin. Läntinen naapuri hakkaa reilusti mukana olijoiden määrällä, mutta taiteelliselta tasoltaan jää vain paikallis-alueelliseksi voimannäytöksi. Olisi voinut olla enemmän!

Tekijät tyypittävät nähdyn musiikkiteatteriksi. Koska varsinaisia sooloja on niukalti, pitänee päähenkilöksi nostaa kuoro. Kyseessä voisi olla kuoro-ooppera. Mutta ei tämä ole tarinakaan vaan lavea vuosisatoja maalailevasti käsittelevä eeppinen esillepano, kuusikohtauksinen kuvaelma, eräänlainen peräpohjalaisen ihmisen historian kunniaoratorio.

Ratkaisu on kriittiselle tarkastelijalle hankala. Siitä on vaikea innostua. Kuitenkin "Tulinuoli" täytti ensi-illassa katsomon reaktioiden perusteella paikkansa oivallisesti. Eli se oli hyvä. Mitäpä siis niuhottamaan!

Ihmisellä on viehtymys olla osa jotain suurta. Vaikka vain katsojana. Teatterin historiassa on mainintoja kaikilta ajoilta spektaakkeleista, panoraamoista. Elo-kuvakin (jopa tv-ruutu) haluaa tehotessaan laajentaa kuva-alaansa. Ja Pohjan stadionin näkymä on tosi laaja. Ilman kiikaria saattoi vain arvailla, mitä kaukaisten tulien äärellä puuhailtiin.

Käsikirjoitus ja ohjaus ovat ratkaisunsa vankeja. Mittojen mukaiseen draamaan on vain vähän mahdollisuuksia. Kuuluisia tulinuolia on kaksi kertaa, niukalti ja kaukana. Kasakoilla vain kolme hevosta kierroksella. Tulipalo on sinänsä tehokas, mutta sekin turvallisen etäällä. Ryhdynpä jälkiviisaasti ohjaajaksi. Ääni- ja valo-suunnittelu toteutuvat huolellisesti mutta ilman omailmeistä dramaturgiaa. Tuskin olisi ollut mahdotonta tehostaa joko nauhalta tai reaalisin liveäänin esimerkiksi kasakkakohtausta. Tulen tuhoavaa raivoa myös valoefektein kautta kentän. Katsojat tarvitsevat ärsykkeitä.

Minulle rakentui sellainen käsitys, että Tulinuolessa oli X kappaletta musiikki-numeroita. Ja ohjaukselle jäi vain yksi tehtävä: Täyttäkää ne toiminnalla hinnalla minkä hyvänsä. Ja kun ajattelen tosi kauan kestäneitä markkinoita, ei niille tahdo muuta kuin toistuvaa koreografiaa keksiä. Nyt olisi pitänyt unohtaa realistinen improvisaatio ja alkaa liikutella joukkoja tyylitellen.

Tästä oli hyviä esimerkkejä. Näin alun metsästyksessä ja markkinoiden puukotuksessa. Aina kun tapahtui jotain reaalista ja etualalla, oli kyseessä toimiva teatteri-ilmaisu. Vouti naista vokottelemassa, laukkuryssiä markkinoilla. Puvustus oli varmasti tutkittu. Mutta visuaalista iloa se ei paljoa silmälle tarjonnut. Paikalla nökötti myös muutamia asumiskulttuuriin liittyviä aidonnäköisiä rakennelmia. En tiedä miksi.

Kolmesta laulusoolosta kauneimmin piirtyi mieleen Elina Kangas-Pitkäkarin "Neitsyt Maaria". Esityksissä on aina ainakin yksi henkilö, jolle pakkanen ei voi mitään. Hän on energinen kuorojen valmentaja ja johtaja Karin Rööp. "Tuli-nuolen" sanoma sisältyi laulujen sanoihin. Mutta säveltäjä Ilpo Saastamoinen ei sommittele pop-rock -henkisiä kappaleita. Hän on paljon korkeatasoisempi, hienompi. Pohjantähti-yhtyeen musisointia kuuntelikin herkistyen. Mutta itse kuoro-satsi on turhan mutkaista, sanottavaa sokkeloittavaa, joskus korvaa turruttavaa. Joka tapauksessa se on varma, että yhtyneet kuorot korjaavat esityksen taiteellisesti haastavimman palkinnon.

Loppukohtaus tietysti tehoaa. "Laulu kerro meistä" esitetään niin monta kertaa, että mahtava ihmisjoukko ehtii soihtuineen kerääntyä paikalle. "Piirtyvät uudet kuviot koskemattomille hangille". Tätä odotti. Kun kansainvälisyys antoi hienon näkö-kulman eiliseen ja huomiseen, kun talkoohenki yhä osoitti mahtavan voimansa. Mutta: Nyt vain valot ja äänet olivat tätä päivää. Kaikki muu olisi voitu leikata vaikka kaupungin 275-vuotisjuhlista.
PT HAKALA