2002 AJAN RINKI
IS 19. - 20.11.2013: Tämä kooste ei ole neutraali dokumentti, vaan IS:n kansioihin keräytyneen aineiston lyhennelmä - erityisesti säveltäjän näkökulmasta koostettuna. Lähes kaikki artikkelit ovat lyhennettyjä katkelmia alkuperäisistä. Olen koosteessa yrittänyt tuoda esiin muutamia trilogialle olennaisia piirteitä ja niiden esiasteita hieman satunnaisesti, koska kooste alkuperäispituudeltaan on noin 500 sivua tekstiä. Pyydän kirjoittajilta anteeksi, jos lyhennelmä on latistanut alku-peräiseen yhteyteen kuvineen suunniteltua artikkelikokonaisuutta. Ikävä kyllä leikkeleistäni ei läheskään aina selviä kirjoittajan nimi. Olen sen tässä maininnut aina kun se on ollut minulla saatavilla. Paikallislehdissä kirjoittajan (ja kuvaajan) nimi on sangen usein puuttunut.
Hakasuluissa olevat tekstit ovat myöhäisempiä lisäkommentteja. Kolme peräkkäistä pistettä tarkoittaa yleensä lyhennettyä kohtaa tekstissä. Tekstien paksunnokset on yleensä tehty jälkikäteen korostamaan ko. asioita.
Mikäli joku ei halua, että hänen kirjoituksensa on tällä sivustolla pyydän ilmoittamaan siitä minulle, koska en halua lainata kenenkään tekstiä tähän yhteyteen ilman lupaa. Olen ajatellut asiaa vilpittömästi - ilman taka-ajatuksia, enkä varmasti tule tietääkseni hyötymään tästä koosteesta taloudellisesti millään tavalla.
VELHON AIKA - AJAN RINKI
30.10.01 Kuukkeli s.5 Eero (Vapa): Kirja oopperoista
Idea oopperoista kertovasta kirjasta on kirjoittajan, Kari Kaulasen.
- Sain idean oopperakirjasta vuonna 98, kun Käärme oopperan harjoitukset alkoivat, Kari muistelee hankkeen alkuvaiheita.
- Taisin kysellä ainakin ohjaaja Keijo Kupiaiselta, säveltäjä Ilpo Saastamoiselta ja oopperayhdistyksen Hilja Liimataiselta kantaa asiaan. Kukaan ei revennyt riemuun, mutta ei heillä ollut mitään sitä vastaankaan.
Kari aloitti kirjoitustyön jo vuonna 99, jolloin valmistui pieni pätkä. Muut asiat ajoivat kuitenkin kirjoittamisen edelle, ja hanke pysähtyi. Uusi yritys käynnistyi tänä syksynä.
- Kupiaisen Keijo kyseli, onko hanke vielä vireillä. Keijon mukaan kukaan muu ei voi kirjaa tehdä kuin minä. Ilmeisesti televisioinnin peruuntuminen toi lisää painetta muunlaiseen taltiointiin, paljastaa Kari, jolle sapaattivapaa antaa paremmat mahdollisuudet kirjallisiin töihin.
Kertomus kehityskaaresta
Kirjasta tulee kertomus oopperoiden kehityskaaresta. Siinä taivalletaan läpi koko oopperan kymmenvuotinen historia vaikeita asioita väistelemättä, mutta pääpaino on kuitenkin laajemmissa asioissa.
- Minusta on tärkeintä, että saadaan esille, miten koko oopperahomma alkoi pienestä ja miten se päättyi tällaiseen spektaakkeliin.
Tämän laajemman asian lisäksi haluan yksityiskohtaisemmin seurata, miten mukana olleet ihmiset kehittyivät vuosia kestäneen työn aikana, Kari summaa kirjansa tavoitteita.
Paljon taustamateriaalia
- Olin työn puolesta ja asian kiinnostavuuden takia seurannut tarkoin Velho-oopperan valmistumista. Riekko jäi hieman vähemmälle, mutta Käärmeen harjoituksia kuljin taas seuraamassa ja valokuvaamassa ympäri maakuntaa, Kari luettelee taustatöitään.
Harjoitusten yhteydessä hän myös haastatteli oopperahankkeessa mukana olevia.
- Kaiken kaikkiaan minulla on lähes 25 tuntia haastattelunauhoja ja kuvia kymmeniä rullia harjoituksista ja esityksistä niin Velhoniemestä kuin muista harjoituspaikoista.
Koska koko kirjoitustyö on vielä aivan alkutekijöissään, ei Kari osaa vielä sanoa tarkkaa ilmestymispäivämäärää.
- Parhaimmassa tapauksessa kirja tulee ulos keväällä, mutta saattaa se viivästyä syksyn oopperoiden vuosipäiväänkin asti, Kari Kaulanen aikatauluttaa isoa työ-maataan.
- Varmaa on ainoastaan se, ettei tästä tule mitään suurta bisnestä, hän jatkaa.
Sellainenhan se taitaa kulttuurin tukijoiden kohtalo olla nyky-Suomessa.
2.3.2002 Kuukkeli N:o 4, s.2 - pääkirjoitus - Kari Kaulanen:
Terveisiä telakalta!
Älkää peljätkö, en ole palannut töihin, vaikka tuossa ylhäällä komeileekin karikatyyri totutun eerokatyyrin sijaan. Eero pyysi minua kirjoittelemaan kuulumisia. Lupasin reistata.
......
Lämmityssouvin, lumitöiden ja muiden puuhien ohessa olen tekemässä kirjaa, jonka työnimenä on Kertomus Velho-trilogiasta. Sen materiaalina olen käyttänyt pääasiassa vuodesta 1998 lähtien nauhoittamiani haastatteluja, joita on mahdollisesti reilut kaksikymmentäviisi tuntia. Nauhoilla trilogian vaiheita muistelevat monet sen alkuhetkistä lähtien mukana olleet sekä jotkut myöhemmin matkaan lähteneet. Muutama haastattelu on vielä tekemättä.
Tarkoitus ei ole kirjoittaa dokumenttia, vaan tosiasioihin perustuva kertomus siitä, miten kaikki tapahtui. Haastatteluiden lisäksi käytän apuna lehtileikkeitä sekä omia muistikuviani |a muistiinpanojani. Niitä minulla onkin runsaasti, seurasinhan trilogian syntyä erittiin tiiviisti keväästä 1992 lähtien.
Kirjaan tulee tekstin oheen runsaasti valokuvia, joita jo pelkästään Kuukkelin arkistosta löytyy arviolta parisen tuhatta. Myös monet oopperoissa mukana olleet ovat luvanneet otoksiaan käyttööni.
Tämänhetkinen tavoitteeni on, että kirja voitaisiin julkistaa elokuun viimeisellä viikolla. En ole kuitenkaan naulannut aikataulua kovin tiukkaan, joten on mahdollista, että valmistuminen lykkääntyy jopa vuoden loppuun.
Kirjahankkeeni edistymiseen ovat vaikuttaneet monet asiat, ei vähiten isäni kuolema, sen odotus ja sitä seuranneet kuukaudet...
Turtolassa 27.2.2002 Kari Kaulanen
23.11.02 Kuukkeli N:o 18, s.11 . Eero: Ajan rinki - kertomus Velho-trilogiasta
Kuukkelin omistaja ja vuoden 2001 kesästä lähtien telakalla ollut päätoimittaja Kari Kaulanen on ruotiukkohommiensa ohessa urakoinut kirjallisia töitä. Joulukuun alussa tulee painosta ulos hänen kirjansa Ajan rinki - kertomus Velho-trilogiasta.
Idea kirjasta vuodelta -93
Kari kertoo kuulleensa Velho-oopperasta joskus 80-luvun lopulla. Aluksi se oli vain ohi vilahtanut nimi, mutta Uuttu-Kallen mukanaolo herätti hänen kiinnostuksensa.
- Myönnän silti suhtautuneeni asiaan aluksi epäillen. Uskoni syttyi helmikuussa 1992, kun olin Kuukkeli-lehden toimittajana mukana tiedotustilaisuudessa Velhon Kodalla. Sen jälkeen kirjoitin aiheesta ensimmäisen juttuni. Sittemmin niitä on tullut kymmeniä, Kari muistelee.
Hän seurasi teoksen valmistumista niin hyvin kuin sivullisena pystyi.
- Ensimmäisen syksyn esitysten jälkeen mieleeni iski, että miksi en ymmärtänyt kirjata tapahtumia tarkemmin ja julkaista niitä yhtenä kokonaisuutena, jopa kirjana, Kari Kaulanen kuvaa kirjansa syntyhistoriaa.
Kun Riekko-oopperasta alettiin puhua, päätti Kari tehdä kirjan sen valmistumisesta. Työtaakka oli kuitenkin suurimmillaan, eikä hän päässyt seuraamaan Riekon etenemistä kuin silloin tällöin.
Uusi yritys Käärmeen aikaan
Riekko meni, ja tuli Käärmeen aika. Kari järjesteli asiat niin, että hän pystyi seuraamaan teoksen valmistumista mahdollisimman tiiviisti. Samalla hän päätti laajentaa suunnittelemansa kirjan koskemaan koko Velho-trilogiaa.
Tavoitteena oli saada kirja valmiiksi syksyksi 2002, jolloin alkuperäisen suunnitelman mukaan piti esitettämän kaikki kolme oopperaa.
Kari Kaulanen teki ensimmäiset haastattelut keväällä 1998.
Hän seurasi niin syksyn kuoroharjoituksia, yhdistyksen kriisiä kuin kevään 1999 halliharjoituksia.
- Suurimman osan kesän ulkoharjoituksista istuin Velhoniemen katsomossa lehtiö kädessä tai nauhuri päällä.
Vuosituhannen vaihtuessa kirjailija muutti pois Äkäslompolosta.
- Yritin pitää liekkiä yllä kirjan tekemiseksi, mutta tunsin otteeni kirpoavan, Kari kertoo muutoksen vaikutuksesta kirjoitushaluihin.
Kupiainen sysäsi vauhtia
Kirja nousi taas esille, kun ohjaaja Keijo Kupiainen soitti elokuussa 2001 ja kyseli kirjasuunnitelman vireilläolosta.
- Vastasin jotain ympäripyöreää. Keijo vetosi minuun, että veisin työni päätökseen, sillä trilogiassa mukana olleiden kannalta jonkinlainen dokumentointi olisi tärkeää, Kari muistelee.
Tuolloin oli jo tiedossa, että televisioinnista ei ollut päästy sopimukseen.
Hetken pohdinnan jälkeen Kari lupasi jatkaa. Haastattelut alkoivat uudelleen ja hän seurasi viimeisen syksyn tapahtumia parhaansa mukaan.
Karin Toivo-isän kuolema vei kuitenkin kirjoitusinnon moneksi kuukaudeksi.
Tämän jälkeen tuli suunnitelmiin vielä yksi muutos.
- Velho-ooppera ry:n johtokunta päätti, että he eivät enää anna minulle haastatteluja eivätkä myöskään näytä minulle arkistojaan lehtileikekansioita lukuun ottamatta, toisin kuin aiemmin oli sovittu.
Tämä pakotti Karin aloittamaan lähes alusta ja siirtämään näkökulman lähemmäs itseään. Se näkyy myös kirjan sisällössä. Velhon synty kertoo sen, miten kaikki alkoi, mutta itse teoksen valmistuminen ohitetaan lähes kursorisesti.
Riekko-oopperan osuus jää kaikkein vähimmälle aiemmin mainitusta syystä, kun taas Käärmeen valmistumista esityskuntoon seurataan kaikkein yksityiskohtaisimmin.
- Tiedän monen sanovan, että ei se noin mennyt. Ei varmasti mennytkään, koska useat haastateltavanikin muistivat saman asian eri tavalla. Velho-trilogiasta on olemassa yhtä monta tarinaa kuin sen vaikutuspiirissä oli ihmisiä. Tämä on yksi niistä, sanoo Kari.
Hän toivoo, että vaikka useimpien nimiä ei kirjassa mainita, voi jokainen Velho-trilogiassa, tuossa vertaistaan hakevassa suurtyössä tavalla tai toisella mukana ollut ylpeänä sanoa: "Minäkin olin siellä."
Santa Claus Medias kustansi
Kirjan on kustantanut Kuukkelin julkaisija Santa Claus Medias Oy, jonka omistaa Kari Kaulanen. Yhtiö on kunnostautunut Ylläksen oopperakulttuurin tallentamisessa aikaisemminkin, sillä Velhon Aika -kaksois-cd on myös yhtiön kustantama.
29.11.02 Helsingin Sanomat B9: Velho-trilogia kansien väliin
1990-luvulla Ylläksellä esitettiin Velho-, Riekko- ja Käärme- oopperoista koostunutta trilogiaa, jonka sanoitukset [= libreton!] loi Kalervo Uuttu ja sävellykset Ilpo Saastamoinen. Esiintyjät olivat suurimmaksi osaksi amatöörejä kotoisin Lapin kunnista, ja katsojia oli 100 000.
Nyt oopperoista ilmestyy kirja Ajan rinki - kertomus Velho - trilogiasta, jonka on kirjoittanut Turtolassa asuva Kari Kaulanen. Hän on seurannut oopperoita tiiviisti vuodesta 1992, ja kirja perustuu hänen kokemuksiinsa ja haastatteluihinsa.
HS
ESITE KUUKKELISSA (N:o 19, 30.11.02?) - AJAN RINKI - Kertomus Velho-trilogiasta
"Alussa oli tyhjä paperi ja heinäpelto. Uuttu-Kalle kirjoitti paperille sanat ja Ilpo Saastamoinen sävelsi ne. Syntyi lappilaisiin tarinoihin pohjautuva musiikkiteos, Velho-ooppera. Satapäinen kuoro opetteli laulut Kai-Jussi Jankerin johdolla. Ohjaaja Keijo Kupiainen ja koreografi Pirjo Paavalniemi sovittivat teoksen heinäpellosta löytyneeseen Velhoniemeen, Suomen kauneimpaan kesäteatteriin. Velhon kanta-esitys oli syksyllä 1993.
Velhoa seurasivat Riekko- ja Käärme-oopperat. Valtakunnallisestikin ainutlaatuinen kolmen oopperan kokonaisuus, Velho-trilogia oli valmis. Syksyllä 2001 kaikki kolme teosta esitettiin perättäisinä iltoina täysille katsomoille. Sen jälkeen kaikki oli ohi. Tämä kirja kertoo Velho-trilogian tarinan alusta loppuun iloineen ja suruineen. Se on kiitos ja kunnianosoitus niille sadoille ihmisille, jotka tavalla tai toisella olivat mukana tuossa suuressa, vertaistaan vailla olevassa kulttuuriteossa."
KUTSU
Meillä on ilo kutsua Sinut Kari Kaulasen Ajan Rinki - Kertomus Velho-trilogiasta -kirjan julkistamistilaisuuteen. Se pidetään Äkäslompolossa Wanhan Velhon Kellarissa 5. joulukuuta 2002 kello 13 - 15.
Pyydämme, että ilmoitat saapumisestasi 3.12. mennessä
Santa Claus Medias Oy Eero Vapa
5.12.02 Ajan rinki -kirjan julkistaminen Äkäslompolossa (En ollut.)
7.12.02 Keskisuomalainen (STT Kolari): Ajan rinki kertoo Velho-trilogian tarinan
Ylläksellä vuodesta 1993 vuoteen 2001 esitetyn Velho-trilogian vaiheet on kerätty yksien kansien sisään. Toimittaja Kari Kaulasen kirjoittama teos julkistettiin torstaina Velhon maisemissa Ylläksellä.
Kirja kertoo Velhotrilogian kolmen osan, Velho-, Riekko- ja Käärme-oopperoiden synnyn alusta asti. Trilogian syntyä taustoitetaan katsauksella Kolarin kunnan tilanteeseen 1980-luvun puolivälissä, jolloin kunnan kaksi suurta teollisuusyritystä, Partek ja Rautaruukki vetelivät viimeisiään.
Ajan rinki kertoo Velhon tarinan sanan ja yli 100 valokuvan voimalla. Kuvia ja tunnelmia on taltioitu ensimmäisestä, vuonna 1992 pidetystä lehdistötilaisuudesta aina viimevuotisten jäähyväisesitysten tunnelmiin. Kuvat ovat suurimmaksi osaksi kirjoittajan itsensä ottamia.
Velho-trilogian on säveltänyt jyväskyläläinen Ilpo Saastamoinen.
18.12.2002 Kuukkeli N:o 19, s.7 - Eero (Vapa): Ajan rinki tuli painosta
Kari Kaulasen kirjoittaman kirjan, Ajan rinki - kertomus Velho-trilogiasta, julkistamistilaisuus pidettiin Äkäslompolossa Wanhan Velhon kellarissa torstaina 5.12. Paikalla oli parikymmentä kutsuvierasta ja tiedotusvälineiden edustajaa.
Suuri yleisö pääsi ensimmäisen kerran lehteilemään kirjaa Äkäslompolon Lyhty Kahvilassa, jossa kirjoittaja signeerasi ostoksia seuraavana päivänä.
Ajan rinki -teoksen julkistamispäivä on pilvipoutainen, ja pakkanenkin pyörii inhimillisissä lukemissa. Kynttilöin ja takkatulin valaistu Wanhan Velhon kellari odottelee juhlavieraita.
Tilaisuuteen on kutsuttu kaikki ne, joita Kari on haastatellut sekä pari muuta, jotka ovat esiintymisillään harjoituksissa kiinnittäneet Karin huomiota ja saaneet sitä kautta suuren roolin kirjassa.
Ensimmäisenä paikalle saapuu Paavo Komulainen, kuten odottaa sopiikin mieheltä, joka ei koko oopperoiden kymmenvuotisen uran aikana jättänyt väliin yhtään esitystä ja harjoituksiakin vain muutaman.
Kun pää saadaan auki, saapuu muutaman minuutin sisällä suurin osa kutsutuista. Kaukaisin vieras on ohjaaja Keijo Kupiainen, joka onkin miltei velvoitettu saapumaan tilaisuuteen. Keijo on se henkilö, joka sai Karin jatkamaan kirjan kirjoittamista loppuun asti.
Mukanaan hänellä on terveisiä estyneiltä Kai-Jussi Jankerilta sekä Ilpo Saastamoiselta. Myös Pirjo Paavalniemi on paikalla terveisten kautta.
Viimeisten joukossa paikalle saapuu yksi hankkeen alullepanijoista, Pentti Raittimo. Hän pahoittelee myöhästymistään, porokolari on viivyttänyt miestä. Pahoittelu on kuitenkin turhaa, sillä pääosan esittäjäkin puuttuu. Kirja on vasta matkalla paikalle.
Todellinen julkistamistilaisuus
Yhtä aikaa aivan viimeisten vieraiden kanssa saapuu pihalle myös Kovalaisen Kuljetuksen auto. Kirja on paikalla ja juhla voi alkaa. Tervetuliaismaljojen ja Karin puheen jälkeen seuraa juhlan kohokohta, kirjalähetys avataan.
Jännitys on korkealla, ainakin tekijällä. Muistissa on oopperoista tehdyn musiikki-tallenteen, Velhon aika -cd:n julkistaminen. Levy saapui myöhässä tilaisuuteen, ja paketeista löytyi vain levyn kansia. Itse levyt olivat vielä matkalla toisessa lähetyksessä.
Laatikon sulkijateipit rapsahtavat poikki ja Kari Kaulanen taittelee laatikon auki.
Ilmoitus: Tekijä Mailan Putiikilla 22.12.
Se on viimeinen tilaisuus saada nimikirjoituksella varustettu kirja pukinkonttiin.
31.12.02 Pohjolan Sanomat - Kritiikki (s.7) - Villistä ideasta komeaan toteutukseen
Velho-trilogiasta muodostui kolmen oopperan katsaus Lapin historiaan ja perinteeseen menneisyydestä aina nykypäivään asti. Se kokosi vuosina 1993-2001 satatuhatta katsojaa Velhoniemeen.
> s.7 - Kulttuuri - Hannu Sarrala:
Kari Kaulanen dokumentoi Velho-trilogian vaiheet - Villi ajatus päätyi komeaan toteutukseen
Äkäslompolon kulttuuriteko johti valtakunnallisiin kiitoksiin ja sisäpiirin eripuraan
(Kuvateksti: Velho-trilogiasta muodostui kolmen oopperan katsaus Lapin historiaan ja perinteeseen menneisyydestä aina nykypäivään asti. Se kokosi vuosina I 993-2001 satatuhatta katsojaa Velhoniemeen. Kuvassa tekstit kirjoittanut Uuttu-Kalle roolipuvussaan.)
Jälkikäteenkin ajatellen on ollut varsin merkillistä, että Kolarin kokoisessa kunnassa, syvällä pohjoisessa, pystyttiin pääosin harrastajavoimin rakentamaan maanlaajuista huomiota herättänyt kolmen oopperan kokonaisuus.
Velhotrilogian taustalla oli aimo annos pähkähulluutta. Kalervo Uutun eli Velhon roolin omaksuneen Uuttu-Kallen kehittelemästä "pörräyksestä", ulkomaalaisille turisteille järjestämästä lapinkasteesta, kasvoi vähin erin tapahtumasarja, joka jatkui ja uudistui vuoden 1993 Velho-oopperan ensi-illasta syksyn 2001 täysien katsomoiden kokonaisesitykseen.
Matkailun kehittämistä
Kari Kaulanen, joka on laatinut trilogian työstämisen vaiheista dokumentin, viittaa siihen, että kaiken perustana oli matkailun kehittämisen välttämättömyys.
Sekään ei luonnon edellytyksistä huolimatta sujunut kunnallispoliittisesti yksituumaisesti - Kaulasen mukaan siksi, ettei "vahvasti vasemmistolainen kunta ollut koskaan suosinut pienyritystoimintaa, mitä matkailu oli mitä suuremmassa määrin".
Vasta kunnan kivijalkojen, kaivosten, ehtyminen ja lopettaminen 1980-luvun lopulla ajoi päättäjät tilanteeseen, jossa muunlaisia hankkeita, ja nimenomaan matkailua, oli kehitettävä sekä valtion tuella, kunnan päätöksillä että yrittäjien uskaliaisuudella. Se merkitsi myös satsauksia kulttuuriin, uusien matkailutäkyjen etsintää ja ideointia. Samalla se tiesi myös harrastustoiminnan jonkinasteista lisääntymistä varsinkin musiikin puolella.
Tähän saumaan osui myös Velho-ooppera, jota ryhdyttiin kokoamaan härkäpäisten harrastelijoiden innostuksesta: alussa Uuttu-Kalle alkoi kirjoitella ruutupaperille nuuskan, tupakan ja kahvin voimalla. Sitten likimain sattuman kaupalla oheen ilmaantui eri alojen osaajia säveltäjä Ilpo Saastamoisesta alkaen.
Intoa ja tahtoa, eripuraakin
Kari Kaulanen, joka seurasi oopperan alkuvaiheita Kuukkeli-lehden toimittajana, on ansiokkaasti kirjannut tapahtumat omasta näkökulmastaan, haastattelujensa ja muistiinpanojensa kautta. Missä määrin kuva on täydellinen, sitä on ulkopuolisen vaikea sanoa, mutta ainakaan tasapuolisuuden puutteesta Kaulasta ei voi syyttää.
Hän nimittäin luovii oopperaporukan innon, tahdon ja uskon sekä toisaalta eripuran, yleisen pahoinvoinnin, epäluottamuksen väliä syyttämättä ketään mistään, pikemminkin nostaen kokonaisuuden ja sen osaset - niin tekijät kuin esittäjätkin - kiittäen esille.
Vaikka rahasta oli jatkuva puute ja sekin vähä, mikä oli käytettävissä, koottiin lukuisista pikku purosista, tämä oli vain yksi syy niihin riitoihin, joihin toiminnan jatkuessa lopulta päädyttiin.
Kari Kaulanen ei nosta erimielisyyksiä mitenkään tapetille: hän vain toteaa tapahtuneet ja sanoo niiden liittyneen yhdistystoiminnan kiemuroihin, johtokunnan ja kuoronjohtajan epäluottamukseen, taiteen ja talouden ristiriitoihin sekä epäilyksiin sisäpiiritoiminnasta.
Harrastajien sopimuksettomuus
Oli miten oli, yksi perussyy pahaan oloon näyttää olevan.
Kun harrastajat aloittivat toimintansa, joka kasvoi lopulta puoliammattilaisuuden suuntaan, kukaan ei alun alkaenkaan huomannut hoitaa selustaa. Sopimuskuvioita ei kukaan ollut tullut miettineeksi, ja siksi ilmeisesti korvauksiakin maksettiin miten sattuu - tämän kuvan kirjasta saa.
Pahimmilleen tilanne revähti vuoden 2001 kesällä, juuri ennen trilogian päätös-huipentumaa. Sopimusepäselvyydet johtivat toisiin, eli suunniteltua Tv-taltiointia, koostetta oopperoista, ei saatu aikaan. Kaulanen antaa ymmärtää, että perusongelma oli siinä, ettei Ilpo Saastamoisen ja TV2:n neuvotteluissa ollut tolkkua: osapuolet eivät tienneet, mistä neuvottelivat. Ja toisaalta Kaulanen kysyy aivan oikeutetusti, miksei tekstintekijän eli Kalervo Uutun kanssa neuvottelemista tullut kukaan ajatelleeksikaan.
Kari Kaulanen toteaa, että televisionauhoituksen peruuntuminen oli pettymys Velho-trilogian väelle, joka olisi halunnut tekemistään kuvadokumentin myös jälkipolvia varten. No, saatiinhan sentään levytys sekä tämä kirja.
9.1.2003 to Luoteis-Lappi (mm): Oopperatrilogia kirjaksi (Kari Kaulanen: Ajan rinki)
Velho-trilogia oli 1990-1uvun suuria voimanponnistuksia Kolarissa. Kuukkeli-lehden toimittaja Kari Kaulasen uutuusteos Ajan rinki. Kertomus Velho-trilogiasta kertoo koko massiivisen projektin tarinan.
Itse asiassa oopperaprojekti sai alkunsa jo vuonna 1986 Johannes Seppälän, Kalervo
Uutun, hänen vaimonsa Kirstin ja Tapio Niittyrannan itäiseen Suomeen suuntautuneella tutustumismatkalla, jonka aikana Seppälä sai idean vilkkaimmilla turistiviikoilla esitettävästä Velho-oopperasta. 1988 Äkäslompolossa järjestettiin ensimmäinen Ylläs Soikoon! -tapahtuma. Oopperaidean luultiin unohtuneen, mutta toisin kävi.
Trilogian aloittanut Uuttu-Kallen kirjoittama, Ilpo Saastamoisen säveltämä ja Keijo Kupiaisen ohjaama Velho-ooppera sai ensi-iltansa 27. elokuuta 1993. Velhoa seurasivat Riekko- ja Käärme-oopperat. Kaikki huipentui 2001 kolmen oopperan syksyyn.
Velho-trilogian musiikista julkaistiin runsaasti kiitosta saanut äänitys. Suuresta
taloudellisesta riskistä huolimatta näytösten loppuessa budjetti oli vain niukasti miinuksella. Koko Kolarin kunta hyötyi Velho-trilogian saamasta valtakunnallisesta julkisuudesta.
Kaulasen kirjassa ei ole kyse historiateoksesta, vaan kirjoittajan oma ääni on koko ajan läsnä. Kaikkea ei kerrota eikä voitaisikaan kertoa vajaassa 200 sivussa. Joka tapauksessa Kaulanen on tehnyt kirjaansa varten uskomattoman paljon pohjatyötä.
Hän on istunut oopperoiden harjoituksissa ja esityksissä tuntikausia sekä tehnyt paljon haastatteluja.
Käärme-oopperan valmistumista kirjassa seurataan kaikkein tarkimmin. Kaulanen kertoo monista harjoituksista aina kenraaliharjoitukseen ja ensi-iltaan asti. Koska Kaulanen sai idean kirjan tekemisestä vasta ensimmäisen oopperasyksyn jälkeen, Velho-oopperan valmistumisesta kerrotaan vain kursorisesti. Riekon valmistumistakaan Kaulanen ei päässyt seuraamaan kuin satunnaisesti. Tästä huolimatta kaikista kolmesta oopperasta saa suhteellisen hyvän käsityksen.
Ajan ringissä käydään läpi myös Velho-oopperan vaikeat ajat ja alkuaikojen syytökset jumalanpilkasta.
Oman lukunsa on saanut myös Velho-ooppera ry:n kriisikokous syksyllä 1998.
Projektissa mukana olleille komeasti kuvitettu Ajan rinki on varma erinomainen muistojen herättäjä. Ihmetyttämään jäi, miksi projektissa mukana olleita ihmisiä ja heidän tehtäviään ei ole kirjassa lueteltu. Henkilöitä on totta kai paljon, mutta kyllä heille olisi varmaan muutaman sivun voinut antaa.
(mm)
27.1.03 Kaleva - Kirjat - Kari Sallamaa:
Velhoilun historiaa - Kari Kaulanen: Ajan rinki. Santa Claus Medias 2002
Äkäslompololainen Uuttu-Kalle on yksi aikamme Lönnroteja, joka Velho-trilogiassaan on kuvitellut täysin epähistoriallisen menneisyyden Lapille, mutta jonka antama romanttinen kuva on runollisuudessaan vaikuttava.
Aikaisemmin hän oli tunnettu matkailijoita viihdyttävänä lapinkasteen antajana, kunnes lopetti touhun saamelaisten pidettyä hänen nokinaamaista tietäjäänsä saamelaispilkkana. Pirkka-Pekka Peteliuksen ja Aake Kallialan Nunnuka-äijät saivat siitä tulta.
Miksei Velhotrilogiassa saata edelleen nähdä tätä pilkkaa, ainakin saamelais-semiotiikan riistämistä. Joillekin katsojille se oli pyhää tointa, toisille Valhetrilogia.
Trilogia saattoi Lapinnosteen uusiin potensseihin. Kolarille tuli oopperoista mainetta kosolti, ja matkailu sai puhtia sesongin ulkopuolella. Uuttu-Kallen käsikirjoitukset olivat tietysti folklorismia, perinteeksi mielletyn hyödyntämistä uusiin tarkoituksiin. Perinne on ajan henki.
Mutta se mitä Velho-, Riekko- ja Käärme-oopperasta tuli oli tärkeää yhteisöllisenä tapahtumana. Se saattoi kokoon tekijät, satoja avustajia niin näyttämöllä kuin kulisseissa, ja se yhdisti tekijät katsojiin.
Jollei hanke olisi ollut merkittävä, sitä ei olisi pyöritetty yhdeksän vuoden ajan eikä se olisi koonnut lähes satatuhatta katsojaa.
Richard Wagnerin Nibelungen-tetralogian tapaan Ilpo Saastamoisen säveltämä Velho-trilogia oli kokonaistaideteos, jossa kaikki osat tukivat toisiaan. Keijo Kupiaisen ohjaus, Pirjo Paavalniemen koreografia, Kai-Jussi Jankerin kuoronjohto ja Saastamoisen Pohjantahti-yhtye olivat kokonaisuuden etupäässä.
Toimittaja Kari Kaulanen käy teoksessaan läpi prosessin alusta loppuun, siitä hetkestä jolloin Uuttu-Kalle kumppaneineen "vakkoilureisullaan" 1986 tuijotti Retretin luolastossa kreikkalaisen naispatsaan haaruväliin ja päättyen Velhoniemen entisöinti-töihin puskutraktorein.
Hiukan tykötekevän sisäänlämpiävältä teos vaikuttaa. Se mikä yksityiskohtaisesta kronikasta yleisen innostuksen ja sitoutuneisuuden ohella eniten jää mieleen, oli hankkeen jatkuva eripuraisuus ja porukan sisäiset kähinät. Johdonmukaista on, että oopperayhdistys eväsi viime vaiheessa Kaulaselta pääsyn arkistoonsa.
Velho oli riitojen riemua.
2.2.03 Lapin Kansa - Kauko Tasala: Kymmenen vuotta oopperan tähden (Kari Kaulanen: Ajan rinki)
(Kuvateksti II: IS ja KU, miehet Velho-trilogian takana.)
Ainutlaatuinen Äkäslompolon Velhoniemen oopperakausi kesti kymmenkunta vuotta Velho-oopperan ensiesityksestä syksyllä 1993 trilogian kaikkien kolmen osan esitykseen syksyllä 2001. Kausi elää esittäjien ja lähes 100 000 katsojan muistoissa. Toimittaja Kari Kaulanen on toteuttanut monen toiveen kirjoittamalla Velhon vaiheista kirjan. Kun televisiointisopimuksesta ei aikanaan päästy yksimielisyyteen, Kaulasen kirja jäänee ainoaksi dokumentiksi tuosta ennakkoluulottomien ihmisten ponnistuksesta tehdä lähes mahdoton mahdolliseksi. Kirja perustuu lukuisiin haastatteluihin sekä viimeisen, Käärme-oopperan harjoitusjakson seuraamiseen.
Onhan sitä mytologiaa meilläkin
Aluksi Kaulanen kertoo hauskasti Kolari-projektin puitteissa tehdystä tutustumis-reissusta tunnettuihin kohteisiin uusien matkailuideoiden löytämiseksi. Elinkeinoasiamies Tapio Niittyrannan, Uuttu-Kallen (Kalervo Uuttu) Kirsti- vaimoineen ja Johannes Seppälän "vakoilureissu" päätyi viimein Retrettiin, jossa teemana oli kreikkalainen mytologia. Oppaan johdattelemana he tulivat alastoman naispatsaan luo. Patsaan piti oppaan mukaan kuvata kreikkalaista mytologiaa ja sen eri ulottuvuuksia. Yleisö parveili patsaan ympärillä. Vuorollaan vakoilijatkin tutustuivat tarkemmin kreikkalaisen mytologian ulottuvuuksiin.
Majapaikassa keskustelu eteni vitsailujen jälkeen oivallukseen, että meillähän on Lapissa mystiikkaa omasta takaa rajattomasti, turha sitä on kaukaa hakea. "Ei muutako tilathaan musiikit Kallen tarinoihin, kyllä met nuista ajama ohi koska vain", innostui Johannes Seppälä. Kesti kuitenkin vuoteen 1990 ennen kuin tämän 1986 tehdyn matkan idea alkoi tosissaan muotoutua teoiksi. Uuttu-Kalle pantiin tekemään tekstiä ja muut järjestelyt jäivät Pentti Raittimon ja Johannes Seppälän tehtäväksi.
Onnellisten sattumien kautta
Jälkeenpäin monet asiat näyttävät onnellisten sattumien tuloksilta. Ilpo Saastamoinen oli kiinnostunut ja tutkinut etnomusiikkia ja soittanut mm. Ailu Valkeapään joiku-kokoonpanossa. Saastamoisesta tuli Velho-trilogian säveltäjä. Kai-Jussi Jankeri hakeutui Kolarin seurakunnan kanttoriksi ja hän ryhtyi Velhokuoron johtajaksi. Kansallisoopperan Keijo Kupiainen oli Lapin ystävä ja kävijä ja hän oli valmis ohjaajaksi ja niin edelleen. Erkki Alajärvi alkoi rustata suuritöistä lavastusratkaisua, Pirjo Paavalniemi hahmotteli koreografiaa ja Ritva Starck puvustusta. Esityksen kannalta tärkeän ja keskeisen Velho-kuoron ytimenä oli Kolarin Pelimannikuoro. Myös solistiosiin löytyi riittävän laulutaidon omaavia henkilöitä läheltäkin, muun muassa Jaakko Gauriloff ja Annukka Hirvasvuopio. Velho-Projektin paisuessa kolmiosaiseksi mukaan kuoroon ja muihin tehtäviin löytyi lisää väkeä.
Esityspaikaksi saatiin vuokrattua Velhoniemi keskeltä Äkäslompolon kylää. Esityspaikan ja lavastuksen rakentaminen vaati valtavasti suunnittelua ja työtä. Rahoituksen järjestäminen alkuun pääsemiseksi oli myös työn ja tuskan takana, julkinen rahoituskin oli kovin vähäistä.
Velhon menestys innosti jatkamaan
Velho-oopperan ensi-ilta 27. elokuuta 1993 oli alku suuremmalle ja ajallisesti pidemmälle projektille, mitä kukaan ideoijista ja toteuttajista oli osannut
ajatellakaan. Yli 1500 innostunutta ja hämmästynyttä katsojaa seurasi luonnon ja ihmisen kohtaamista menneisyyden myyttisen tarinan ympärillä. Katsomot olivat täysiä myös seuraavissa Velhon esityksissä kuten seuraavina syksyinäkin.
Ohjaaja Keijo Kupiainen ja Uuttu-Kalle kävivät alustavat keskustelut jatkosta jo ensimmäisen Velho-syksyn jälkeen. Tarkoituksena oli jatkaa Lapin historiaa Velhon alkuhämärästä lähelle nykyaikaa. Näin luotiin perusta Riekko- ja Käärme-oopperoille.
Esittäjien kokemus ja taito kehittyivät esitys esitykseltä ja entisistä harrastajista kasvoi lähes ammattilaisia. Jatkon kannalta oli kuitenkin tärkeintä, että Uuttu-Kallella riitti ideoita sanoitukseen ja Ilpo Saastamoisella sävellykseen. Elämän tälle kaikelle antoivat ne sadat vapaaehtoiset kuorolaiset, soittajat, näyttelijät ynnä muut ihmiset eri tehtävissä. Heille jokaiselle Kari Kaulanen kirjansa omistaa.
Riekon-kantaesitys koettiin syksyllä 1996 ja Käärmeen 1999. Viimeinen ponnistus oli 2001, jolloin koko trilogia esitettiin yhdessä viikonvaihteessa. Siitä lähtien Velhoniemi on ollut hiljainen paikka. Kaikki rakenteet on purettu ja alue entisöity oikein ympäristökeskuksen kanssa. Eli ei jätetty jälkeäkään kymmenvuotiskaudesta, joka toi sentään taiteellisesti kunnianhimoisen projektin vetämänä kymmeniätuhansia matkailijoita ja markkoja Ylläkselle ja Kolarin yrityksille!
Kari Kaulasen kirja Velho-trilogian kaudesta on kuvattu sisältäpäin. Kehitysideasta ensimmäiseen Velhon esitykseen kerrotaan tarkasti. Käärme-oopperan osuutta voi pitää laajuudessaan [ja] tarkkuudessaan melkein harjoituspäiväkirjana. Mukana olleilla ja asiantuntijoilla mielenkiinto varmasti riittää, mutta tavallinen lukija saattaa kokea samankaltaisuuden välillä jo toistona.
Kaulasen kertomus runsaine vuorosanoineen lisää luettavuutta ja mielenkiintoa. Toisaalta se on epätarkka faktojen suhteen, esimerkiksi kantaesitysten ajankohtia joutuu hakemaan tekstiä selaillen. Lopussa olisi hyvä olla tiivistelmä tai yksityiskohtainen luettelo ainakin kantaesityksistä ajankohtineen ja keskeisine nimineen.
Joka tapauksessa Kaulasen kertomus ainutlaatuisesta jaksosta Lapin kulttuurihistoriassa on kulttuuriteko sinänsä. Se on kunnianteko ideoijille, tekijöille ja sille laajalle joukolle, joka jutasi pieneen tunturikylään vuodesta toiseen, kymmenen vuotta.
12.4.03 la Kuukkeli N:o 10, s.9 - Kari (Kaulanen): Minä ja Kuukkeli - osa 5
... Kevään 1995 teimme Kuukkelia Alpon kanssa kahdestaan. Selvisimme ilman isompia ongelmia... Viimeinen yhdessä tekemämme lehti oli vuoden l995 syysnumero, joka ilmestyi ennen Velho-oopperan kolmannen kauden esityksiä...
Syksyllä [1995] alkoivat Riekko-oopperan harjoitukset. Suunnittelin vakavasti tekeväni kirjan nimeltä Matka Riekkoon, mutta vielä ei ollut kirjan aika...
...Perinteisen kesälehden vuoro oli heinäkuun alkupuolella [1996] ja syysnumero valmistui elokuussa juuri ennen Riekko-oopperan kantaesitystä. Oopperan valmistumista en ollut juurikaan ehtinyt seuraamaan.
Kari