2003-2013 SAAMEN MUSIIKKI V

[2003-2013 SAAMEN MUSIIKKI V]

ILPO SAASTAMOINEN:
SUURIMMAT JA TÄRKEIMMÄT MUUTOKSET ESISELVITYKSEEN 27.01.03

Johdanto - ainakin tiedotustilaisuudessa [12.2.03] lehdistölle esitettäväksi:

Saamelaismusiikin koulutustarpeen tavoitteena ei ole romantisoitu kaipuu menneisyyteen. Vielä vähemmän sen tarkoituksena on integroitua länsimaiseen kulttuuriin ympäristön sanelemilla ehdoilla. Oma sola on etsittävä Skyllan ja Kharybdiksen väliltä.

Koulutuksen tavoitteena on osoittaa, että musiikissa - inhimillisen ja sosiaalisen viestinnän välineenä - ei ole tapahtunut mitään olennaista kehitystä viimeisten vuosituhansien aikana. Kaikki mitä musiikin avulla voidaan sanoa, on voitu tehdä yhtä lailla jo hamassa muinaisuudessa. Niin kuin metso on löytänyt elämänkumppaninsa samoilla äänillä jo miljoonien vuosien ajan - vain vähän soidinlauluaan ajoittain muuntelemalla.

Koulutuksen tehtävä on auttaa ymmärtämään omaa perinnettä, sitä, mitkä piirteet saamelaismusiikissa ovat sellaisia, joiden vaikutusteho on ajaton. Tehtävänä on myös auttaa ymmärtämään, että viestin lähettämiseksi ja perille menemiseksi voidaan käyttää ajan myötä muuttuvia välineitä, jotka eivät kuitenkaan muuta sanoman sisältöä.

Jos metso osaisi käyttää sähkövahvistinlaitteita, se epäilemättä kokeilisi niitä, mikäli uskoisi menestyvänsä keväthämärän karkeloissa entistä paremmin. Uuden välineistön käyttäminen ei välttämättä muuttaisi sen perinteistä laulutyyliä. Miksi yrittää vikistä hiiren lailla, kun menestys on ollut moitteetonta kunnon kähinän avulla? Ei metso haaveile hiiren häistä. 

Perinteinen oppiminen tapahtuu aluksi toistamalla ja jäljittelemällä. Se perustuu ikimuistoiseen tapaan, johon ei liity arvomaailman pohdiskelua. Matkimista se on vain alkutaipaleella, kunnes selviää, että tähän mennessä tehty on vain pinnallista, ulkokohtaista näyttelemistä - sen esittämistä miltä musiikki näyttää, kun sitä jotkut oikeasti tekevät. Sisäistäminen on tapahtunut silloin, kun itse tietää tekevänsä - ei matkivansa jotain muuta, toista, oikeaa tekijää.

Koulutus on lisäksi kaiken asettamista kyseenalaiseksi. Tekijän on selvitettävä itselleen, miksi metson ääni kuuluu oikealle metsolle - ei hiirelle. Onnistuessaan koulutus selvittää, miksi hiiren ääni on kuitenkin yhtä hyvä. Sitä tarvitaan kun ollaan houkuttelemassa toista hiirtä luokseen, ei metsoa. Ymmärtäessään että hiiren oma ääni auttaa sitä itseään selviytymään olemassaolotaistelusta paremmin kuin metson ääni, on hiirellä ja metsolla yhtälaiset edellytykset jatkaa sukua. Kumpikaan niistä ei ole toista parempi, toista kehittyneempi. Molemmat ovat sellaisinaan riittävät siihen tarkoitukseen, mihin niitä käytetään.

Jos koulutus ei kykene herättämään kunnioitusta omaa perinnettä kohtaan, se ei ansaitse koulutuksen nimeä, sillä tuo toiminta on ajan haaskausta. Ei edes sitä vaan jotain vielä pahempaa. Laestadius nimittäisi sitä opettajan kaapuun naamioituneeksi paholaiseksi, joka ei haaskaa aikaa omassa organisoidussa tuhoamistyössään. Opetus voi siis olla kouluttamista ymmärryksen puutteeseen, ymmärtämättömäksi jäämisen tilaan, tilaan jossa mennyt ei ole mitään, koska kaikki vain kehittyy. Jos täällä on vain oman menneisyyden kuolema, täytyy kehityksen olla vain jossain muualla, ulkopuolella, vain jäljiteltävänä. Siinä siivellä aletaan vihdoin uskoa, että ilmiselvä rappeutuminenkin on kehittymistä. Tai että perhosen pitää hävetä omaa kotelovaihettaan. Kaikkein pisimmälle vietynä joku orpo saadaan opetuksen avulla hypnotisoitua uskomaan, että edistyminen on kehittymistä. Yksilö voi tuntea edistyvänsä, muuttaa kokonainen yhteiskunta tai jopa aikakausi saattaa uskoa kehitykseen kiertäessään kehää - ja sitäkin väärään suuntaan. Eräänä ihmiskunnan historian kehityskaaren virstanpylväänä on pidetty sitä, että nenärenkaalla varustettu härkä saatiin kiertämän kaivoa. Miten tuo keksintö on auttanut meitä kehittymään vihan ja rakkauden tunteissa?

Terveen musiikinopetuksen sanoma on auttaa ymmärtämään, että inhimillisessä vuorovaikutuksessa on kyse esittäjän ja kuulijan välisestä historiallisesti ainutlaatuisesta, uniikista suhteesta: Juuri se viesti ja vain siinä tilanteessa. Tuota kohtaamista ei ole tapahtunut universumin historiassa koskaan ennen. Miten jokin toinen kohtaaminen voi kuuluttaa olevansa kehittyneempi kuin tämä, joka tapahtui ensi kerran - ja vain kahdelle?

Musiikkikoulutus on ansainnut olemassaolonsa silloin, kun se kykenee vastaamaan näihin kysymyksiin tai edes herättämään ne, kun se auttaa ymmärtämään, että viestin lähettäjän ja vastaanottajan välinen suhde on niin ainutlaatuineen, ettei minkään aikakauden estetiikka tai filosofia kykene sitä mitätöimään vertaamalla sitä johonkin muualla, sinertävässä kaukaisuudessa olevaan parempaan. Vertausta ei voida tehdä, koska missään muualla ei toistu tämän tilanteen ainutlaatuinen kokemus.

Vielä syvemmälle koulutus on yltänyt, jos opiskelija tajuaa, ettei hän voi tehdä musiikkia muita paremmin, vaan että hän voi tehdä musiikkia vain edellistä itseään paremmin, edistyä. Jos se näyttää muiden silmissä mitättömältä, voi olla, että hän onkin ruma ankanpoikanen, jonka joutsenaika ei vielä ole tullut. Epäilys että kaikki voi olla toisinkin on ehkä vahvin elämään houkutteleva motiivi. Loputon uteliaisuus. Oleminen ikuisen kysymyksen äärellä varmistaa elämänhalumme. Musiikissa se voidaan sanoa: Soitinko huonosti, vai olivatko kuulijat pihalla?

Voiko kokonainen yhteiskunnan tai aikakauden maailmankuva olla pihalla? Jos tätä ei uskalleta kysyä, jää vaihtoehdoksi vain joiun sopeuttaminen, nylkeminen tai muuten piilottaminen l. integroiminen ympäröivään maailmaan. Mahdolliset perkuujätteet internoidaan suohautaan. Ja tässä draamassa ei ole kyse Väinämöisen ja Joukahaisen kilpalaulannasta. Syyllisyys on globaalista - aina siellä missä enemmistöllä on tilaa alistamiselle.

Ruotsin TV on ’maailmanmusiikin’ nimissä dokumentoinut tilanteen, jossa eräs loisteliaimmista saamelaisjoikaajista jää täysin afrikkalaisten maahanmuuttajien musiikkijyrän alle. Heitä ei vähääkään kiinnosta, olisiko heillä jotain opittavaa saamelaismusiikista - tai edes kykyä oppia. On helppo arvata kuuntelijan asemaan jäävä henkilö, joka loppuvaiheessa enää vain toistaa hiljaa yhtä pitkää säveltä ja lyö etelän rumpua kerran tahdissa. Isäntäväki riemuitsee tästä synteesistä, joka muistuttaa pikemminkin elävältä hautaamista kuin kulttuurien kohtaamista.

Tämän esiselvityksen laatija ei koko elämänsä aikana ole joutunut niin lyhyessä ajassa etsimään ratkaisuja niin syviin musiikillisiin kysymyksiin kuin mitä saamelaismusiikin koulutuksen luonnostelu on tuonut. Toisaalta tehtävä on tuntunut jopa helpottavalta. Samassa tilanteessa kuin miten kuoleva ihminen kokee menneen elämänsä filminauhaa katsellessaan, on kirjoittaja nähnyt selvästi myös tulevaisuuteensa, sen ettei menneeseen ole paluuta. Ei ole paluuta harhaan, että pystyisimme luokittelemaan maailman musiikit arvojärjestykseen. On vain sen tosiasian muistaminen, että jokaisella meillä on oma musiikillinen tärkeys-järjestyksemme; se järjestys, kuinka me valikoimme kuunneltavan musiikin ja kuinka me valikoimme musiikin ja hiljaisuuden välillä.

[25.6.2013: Ja tuo järjestys on jokaiselle elinpäivälle erilainen kuin edellisen päivän favourite-lista!]

Tämänhetkisen maailman ongelma on siinä, että jonkun muun valitsemalla arvojärjestyksellä on oikeus sanella se, mitä radiosta lahjaksi annetaan. Itsetunnostamme jää jäljelle vain rippeet, hipun kokoinen oikeus valita musiikin ja hiljaisuuden välillä. Musiikin valintaan meillä on voimaa vain siten, että jaksamme hädin tuskin nupista vääntämällä sulkea massatiedotusvälineen tarjoaman tulvan. Tämän päivän vähemmistöyksilön lupamaksu takaa sen, että tuskin koskaan kuulee musiikkia, josta haluaisi sisimmässään maksaa. Unohduksen päivänä, koukkuun jouduttuaan hän luulee maksavansa siitä, mitä haluaakin kuunnella. Näin syntyvät enemmistöt, jotka luulevat heränneensä kun nukahtavat. Kulttuurit kuolevat, koska ketään ei ole kertomassa, että herääminen uuden sivistyksen aamunkoitteeseen olikin itse asiassa uneen vaipumista.

Sanomalehdistö on keksinyt rahasammokseen uskomattoman hyötysuhteen: ostaja lukee tekstistä prosentin, mutta maksaa kaiken. Radion valtiomesenaatiksi pukeutunut Paratiisin käärme tarjoaa kaiken vielä edullisemmin; se maksattaa karamellin ja syöttää käärepaperin. Henkisen ajattelun eläkeläiset eivät voi purra, joten ruokkijan ei tarvitse heitä pelätä.

Musiikin kulttuuri- ja aluepoliittisen ajattelun tähti syttyy taivaalle vasta silloin, kun on ymmärretty, että mainontaa eivät ole radiomusiikin väleissä olevat katkot, vaan että mainontaa on itse musiikki. Puheet ovat vain mainoksien esittelyä. Kuin Kalevalan Joukahainen ylistämässä Lemminkäisen univirren tehopakettia... Jokainen esitetty sävellys kertoo ensimmäiseksi sen, onko kaikki hyvä tunturin tuolla vai tällä puolen.

Jos saamelaismusiikin koulutussuunnitelmalla on jokin syvä tarkoitus, olisi se nähdäkseni sen asian perusteleminen, miksi joku voi tuntea ylpeyttä oman kansansa musiikin esittämisestä - häpeämättä sen arvoa muiden kulttuurien joukossa. Tämän asenteen oli N-A Valkeapää sisäistänyt ja se erottaa hänet Laestadiuksesta. Koulutuksen tehtävänä on kertoa, miksi tuollainen asenne on oikeutettu. Tehtävänä on näyttää tie, mitä pitkin kulkemalla on mahdollista löytää sama terve itsetunto.

 

28.01.03 Jyväskylä.

- Nyt ollaan selvästi jossain käännekohdassa. Olen työstänyt kaksi viikkoa saamelaismusiikin koulutuksen esiselvitystä. Sitä on kertynyt jo 50 sivua. Viime yönä johdanto, josta poistan kuitenkin tähän pari kappaletta Ailusta, jotka yöllä olin pikku konjakissa sijoittanut johdannon loppuun:

- Tämän esiselvityksen tekijä kokee työnsä tärkeäksi, koska kiinnostus saamelaismusiikkiin heräsi 30 vuotta sitten Nils-Aslak Valkeapään avattua tiet ymmärtämään saamelaismusiikin loputonta käsittämättömyyttä. Kysymys ei siis ollut viivasuorasta ymmärryksen tiestä vaan tiestä tajuta aluksi oma ymmärtämättömyytensä. Olen saamistani opetuksista hänen muistolleen velkaa tämän tiliselvityksen suhteestani saamelaismusiikkiin.

- Nyt kun jo tiedän, mitä esiselvitys pitää sisällään, totean, että velat on ainakin osittain maksettu. Samalla seuraan sivusta sitä prosessia, jonka muodollisena, ulkonaisena päämääränä on nostaa Ailun myytti meille kuolevaisille ylettymättömiin korkeuksiin suomalaisten piirissä. Mieleen häivähtää ajatus, että jonkun mielestä paras saamelainen on kuollut saamelainen. Nyt vieraat puolitutut kilpailevat jo suurin piirtein siitä, kuka tapasi hänet useammin kuin toiset, kuka näki hänet viimeksi elossa.

- Kun ehdotan tulevalle saamelaismusiikkikeskukselle nimeä Aillohaš, niin teen sen ihmisenä, en idolin palvojana enkä musiikillisena ihanteena. Teen sen siksi, että Ailu oli ensimmäinen saamelaisista, joka rohkeni ilmoittaa länsimaalaistuneille, että hän tekee sellaista, mikä on yhtä hyvää kuin mikä tahansa muualta tullut. Loistavaa runollista ajattelua, epävireistä laulua, intrigejä, kuninkaana olemista, viettely-yrityksiä, ylemmyydentuntoa suomalaisiin verrattuna, voimattomuutta tiukan paikan tullen estää kriisitilanteiden puukkotappelu-uhkia, hammaslääkärintuolille sammumista  - kaikkea mahdollista, mitä syntisen ihmisen päähän pälkähtää. Kuitenkin samalla avoin mieli löytää yhtäläisyyksiä zen-buddhismiin, gruusialaiseen moniäänisyyteen, moderniin nykytaiteeseen ja -runouteen...

- Ja seuraukset hänen kuoltuaan... Kun runosymposiumissa Japanissa hän kirjoitti lauseen  ’Helikopteri kulkee kaupungin yllä’, se selitettiin myöhemmin suuren nerouden merkiksi.

- Samalla kun hävettää ihmisten järjetön nöyrtyminen idoleiksi nostettujen edessä, olen valmis ehdottamaan musiikkikeskuksen nimeämistä Ailuun liittyväksi. En joikutaitojen tähden vaan asenteen vuoksi. Taidot löytyvät harjoittelemalla ja joltisellakin lahjakkuudella. Mutta asennoituminen itseensä kuin kuninkaana on harvoille luonnostaan suotu etuoikeus. Jos koulutus ei kykene nöyrän mutta samalla kuninkaalliseen itsetunnon koulutukseen, se ei ansaitse laitoksena Ailun nimeä. Jos kykenee, kuolen minä puolestani rauhassa.

K: 6.2.03 to         Saamelaisten kansallispäivä Gallen-Kallelan museossa klo 18
                          IS: Juhlaesitelmä saamelaiskulttuurin muutoksesta


2.5.03                  - Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta tilttasi tekemäni saamelaismusiikki-koulutuksen esiselvityksen (n. 50 sivua), jonka tein käräjille. Se julkistettiin.

 

2004:

19.3.2004 perjantai Ashshu (Saamelaislehti) s. 7 - Mervi Haavisto

Láivves Aslak Hetta
Aslak Hetta-operakonsearta lohpiidii eambbo go attii guldaleaddjiide. Komponista Armas Launis dovddai bures sámi musihka muhto operas leat eambbo oktavuodat 1930-logu jurdagiidda go sámi máilbmái.

Aslak Hetta-opera vuosttaščájálmas lei gaskavahkku Finlandia-dálus Helssegis. Etnomusihkka-dutki Ilpo Saastamoinen lei guldaleamen opera. Son dovdá bures komponista Armas Launisa bargu sámi musihkadutkin.

- Opera lei hui miellagiddevas vásihus ja dan ovdanbuktin lei kulturbargu. Opera han lea vuosttaš sámi historjáai laktáseaddji duodji ja vuordán 70 jagi vuosttaš čájálmasa. Livččen goitge vuordán eambbo daningo dieđán man bures Launis dovddai sámi musihka, dadjá Saastamoinen.

Opera vuođđoduvvá historjjálaš dáhpáhusaide Guovdageainnus jagis 1852. Komponista gulai dáhpráhusaid birra dutkanmátkiinis Sámis mannan čuohtejagi álggus.

Áiggi jurddo báldná opera

Operakonsearttas lei váttis gullat sániid ja lávlunmelodiijaid. Orkesttar lei solisttaid duogábealde iige vulobealde dego operaviesuin. Saastamoinen lei duđavaš koara bargui.

- Operasolot gáibidit lávlus klassihkalaš musihka skuvlejumi. 1930-logu komponista ii livčče sáhtán govahallatge sámi solisttaid operai, muitala Ilpo Saastamoinen ja ballá ahte opera sáhttá šaddat parodiijan juos dat biddjo operalávddi ala.

Su mielas lea váttis assosieret Aslak Hetta sámi máilbmái. Saastamoinen oaivvilda

ahte Launis háliidii dainna operain oažžut dovddastusa oarjjemáilmmálaš kultur-

arenain. Maiddái opera librettoi leat lasihuwon eksohtalaš ávdnasat mainna ii leat oktavuohta historjjrálaš dáhpáhusaide. Oppalaččat 1930-logu jurddašanvuohki báidná opera.

Vuosttaš sámemusihka dutki

Armais Launis dutkkai álbmotmusihka viidát ja čokkii sullii 830 luođi Sámis. Jagis 1902 almmustuvvan Lappische ]uoigos-Melodien-čoakkáldat lea ain guovddáš duodji sámemusihka dutkamis.

- Lappische Juoigos-Melodien lea viiddis vuođđoduodji man mearkkašupmi ii boade jávkat. Launis lei vuosttaš dutki gii vuđolaččat dutkkai sámi musihka, deattuha Ilpo Saastamoinen.

Son ieš lea dál beroštuvvan dutkat nuortasámi personluđiid. Dat leat áidna musihkalaš hápmi oarjjábeale luođi ja nuortalaš leudd gaskkas. Launis čokkii maid moaddečuohte dákkár personluođi.

Ilpo Saastamoinen lei Helssegis logaldallamin sámi musihka birra "Sibelius-Akademiija álbmotmusikkaossodagas.

Lagabui 50 jagi musihkain bargan Saastamoinen lea earret eará dovddus guhkes ovttasbarggustis Áillohaččain. 

9.5.2005 Inarissa
Kutsu
Kutsumme Teidät osallistumaan Ijahis Idja alkuperäiskansojen musiikkitapahtumaan Inarin kirkonkylään 27. - 28.5.2005... Tänä vuonna tapahtuman teemana ovat saamelaisnuoret sekä nenetsien kulttuuri [Yuri Sheikin, Jarkko Niemi].

Tapahtuman järjestäjien puolesta,
Juha Guttorm, hallintopäällikkö, Saamelaiskäräjät

 

2006:

27.3.06         Olen jo kolme viikkoa tutkinut Kuolan kolttamateriaalia levyn tekoa silmällä pitäen.

07.04.06        ...Sen lisäksi maaliskuu mennyt Kuolan kolttien CD-materiaalia etsiessä. Olen päässyt kiinni töistä!!!

 09.07.06 Jyväskylä         - Palasin tänne Virosta tekemään Kuolan kolttien tupla-CD:tä.

24.9.06         - Fyysinen kuntoni on kohtalaisen hyvä, mutta henkinen puoli ei. Olen nyt puolitoista vuotta yrittänyt aloittaa Kuolan tupla-CD:n tekoa, mutta turhaan.. Niin kauan kuin se on tekemättä, ei mikään muukaan onnistu.

27.09.06         ...mietin, kuinka saisin Kuolan levyprojektin alkuun. Ei ole vielä nauhoja edes digitaalimuodossa.

1.11.06         - Ei vieläkään edistystä CD-projektissa. Kaikki seisoo paikallaan.

 

2007:

11.1.07.         Tarkistin eilen joikutranskriptioseminaarin kasettien sisältöä. Ensimmäisenä korviin tuli Inga Juuson esittämä 'Piera Jovnna', jonka rytmiikan tunnistin välittömästi olevan 23-23-23-32 = 20/8. Kun tarkistin nuotinnoksen ja analyysin gradu- ja lisensiaatintöistäni, huomasin tulkinneeni joiun täysin eri tavalla, tällä hetkellä mielestäni selvästi väärin, koska mm. nimien tavut jakautuivat selkeästi tahtiviivojen yli. Tein tarvittavat korjausmerkinnät originaaleihini. Opiksi muille.

29.01.2007     - Viime yönä joikasin [unissani] ainakin 10 minuuttia – hurmokseen saakka – IAA Gaupin Jiednat...-joikua näytökseksi. Onnistui hyvin.

23.03.07         - Kaikki tämä sekoittuneena käynnissä olevaan Kuolan ja kolttamateriaalin luettelointiin, jota teen digitoimisen yhteydessä Inarin Saamelaismuseolle sekä valmistumassa olevaa MMK:n 2-CD-levyä varten.

22.5.07           - Koltta-CD osaltani vain tarkistuksia vailla. Takana mm. itkua, 22 1/2 tunnin työvuorokausi, kirje- ja puhelinneuvotteluja yhdeksän eri henkilön kanssa - kolme tohtoria jne. eikä levy silti ennättänyt toukokuun loppuun Inariin, jonne menen parin päivän päästä luennoimaan ja digiprojektikokoukseen. Olen digitoinut lisäksi Kuolan materiaalia yht. n. 60 CD-levyä.

6.6.07 klo 7.15  - Kuuntelen A.O, Gerassimovan leuddia N:o 43 "Teem Feadsi" ja itken täällä Mesikämmenen uudessa asunnossa katsellen ikkunasta peilityynen Päijänteen ja Jyväsjärven yhteistä maisemaa.

18.7.07             - Inarin työ on täysin stopissa. Näin sitä mennään kaaosta kohti - ällistyttävän rauhallisella mielellä.

5.9.07               - Olen paiskinut digitointityön parissa ja nyt on loppusuora myös koltta-CD:n kanssa - viimeiset oikoluvut tällä viikolla... Viikon kuluttua lähden Jokkmokkiin saamelaisarkistokokoukseen. Sinne pitäisi saada iso kasaa levyjä... Vasta parikymmentä uutta (CD:tä) valmiina... - Teen 10-12 -tuntisia päiviä, enkä käy ulkona lainkaan.

24.9.07              - Koltta-CD on valmistumassa...

10.10.2007         - Jokkmokissa kolme viikkoa sitten (Äänitearkistointikokous)

23.11.07             - Koltta-CD alkaa valmistua...

3.12.07               - CD-levytekstit on vihdoinkin tarkastettu.

13.-16.12.07        - Son vuäinn 2-CD:n julkistaminen Sevettijärvellä > 15.1.08

 

2008:

15.01.08               - Folklandia-risteilyllä kaksi luentoa shamanismista ja musiikista. Sain uunituoreet kappaleet SON VUÄINN -kirjaa.

29.2.08 klo 3:45 - Karkauspäivän aamuna.
... olen tehnyt Olan saamat kopiot omalla ajallani - samoin kuin MMK:n ja itseni kopiot. Lisäksi olen pyrkinyt kirjoittamaan levyluettelot niin, että englannin-kielelläkin niistä voi saada suunnilleen selvän. Inari ei vaatinut minulta tätä työtä.

18.4.08         ...lisäksi tehnyt englanniksi selvityksen, miksi saamelaismusiikki on kadonnut tai katoamassa ja mikä siinä on kirkon osuus. Oli se raskas työ tänään.

22.4.08         Teen Freemuselle artikkelia musiikillisesta sensuurista ja sorrosta
                   [http://www.freemuse.org/sw26641.asp]

24.4.08         Kirjoitin Jarkko Niemelle unenpuutteessani analyysiä Anfissan eräästä leuddista
                  (CD:llä N:o 13, Tadjenaz).

24.08.2008    Mattis Hætta soitti ja kyseli digitointiprojektin jatkosta.

 

2009:

06.01.2009     ... nähty unia Jaska Gauriloffista laulamassa loitsuja säestykselläni...

24.2.09         - Saamelaisten mysteeri, joiun nelisäkeisyys on voinut syntyä vain yhdestä lähteestä: Toissapäivänä 400 vuotta sitten tapahtuneesta päätöksestä (Tanska-Norjan Kristian IV) hävittää saamelaisten pakanuus ja alistaa heidät kirkon vallan alle. Seurauksena oli koulu- ja kirkkopakko, jossa virret opettivat saamelaislapsille nelisäkeisen abcb- tai abca -rakenteen, josta tuli pohjoissaamelaisen joiun tunnusmerkki. Se erotti heidät etelä- ja itäsaamelaisten kaksisäkeiseksi jääneestä arkaaisesta laulannasta.

Kaksisäkeisyyden vanhempi eli itkumuoto on siis a: V-I ja b: IV-I, kun taas kalevalainen runolaulu on myöhempää perua: a: V-II ja b: IV-I. Ja sekin on jo nuorempaa kuin jääkausi, mutta silti levinnyt San Blas -saariston Cuna intiaanishamaaneille saakka.

11.8.09         - Viikko sitten unessa näyttämässä lentotaitoani N-A Valkeapäälle - muutaman kilometrin levyisen laakson rinteillä 10-15 metrin korkeudessa. Selvästi oli kysymys uskosta siihen, että pystyn lentämään. Ei ihme, että hantit kutsuivat sielua 'perhoseksi'.

 

2011:

02.05.2011     - Keskiviikkona oli mielenkiintoinen tilaisuus Helsingissä, nimittäin Kritiikin kannusten 50. jakotilaisuus, jonne olin myös saanut kutsun. ...

- Toinen teema oli  Merja Pöyhösen tämän vuoden kritiikin kannukset. Tilaisuudessa esitettiin katkelmia hänen nukketeatteriteoksestaan, joka käsitteli yhteiskuntamme nuivaa suhtautumista maahanmuuttajiin ja parodioitiin, millaisiin testeihin he joutuvat kielellisesti, yms. seikkojen vuoksi.

Tajusin nimittäin yhtäkkiä, että kaikki se sama voitaisiin soveltaa omaan historiaamme niin päin, että tutkijoina ovat edelleenkin suomalaiset, jotka tässä todellisuudessa ovatkin itse maahanmuuttajia, mutta jotka suhtautuvat alkuperäis-asukkaisiin eli saamelaisiin ikään kuin nämä olisivat ulkoa tulleita, ja joiden siis pitäisi alistua meidän - maahanmuuttajien - sääntöihin ja tottumuksiin.

Mieleeni tulivat puheet kouluasuntoloiden saamenkielen käyttökielloista, Nils-Aslak Valkeapään pääsyn estäminen Norjan Kautokeinon valtionhotellin ravintolaan, koska oli saamelaisasussa, suomalaissiirtolaisten maanvaltausyritykset, kullankaivuu Lapissa, Altan sähkövoiman tuotanto lantalaisille jne jne... Siinä olisi siis todellinen nukketeatterin paikka!

4.10.2011         - Marko Jouste soitti ja kertoi inarinsaamelaisen musiikin tohtorin-väitöskirjastaan. Tilaisuus on 15.10.11. Ehkä pääsen sinne.

28.10.2011         - Näin toissa yönä unen siitä, kuinka eräs samelaismummo näytti minulle vanhan saamelaisen tavan lentää asettumalla jooga-asentoon suuren hallin seinän vierustaan ja nousi siitä vähitellen ilmaan läpsien käsillä seinästä vauhtia, jotta sai itsensä kiitämään vastapäivään pitkin salin seinustaa hirveän nopealla vauhdilla.


2012: Ei mitän


2013:
29.5.2013 MMK:n nettisivut Etnosoista 2013:
Maailman tunnetuimpiin saamelaistaiteilijoihin lukeutuvan Nils-Aslak Valkeapään juhlakonsertissa muistellaan Valkeapään elämäntyötä ja uraa. 70-vuotisjuhlavuoden kunniaksi järjestettävä konsertti [7.11.13] tuo yhteen joukon suomalaisia ja norjalaisia joikaajia ja muusikoita, joiden kanssa Valkeapää teki pitkään yhteistyötä. Konsertissa kuullaan lisäksi saamelaisjoikaajien uutta sukupolvea. Valkeapään joiut, valokuvat sekä hänen runonsa muodostavat konsertissa vaikuttavan kokonaisuuden. Konsertin taiteellisena johtajana toimii säveltäjä ja muusikko Seppo Paroni Paakkunainen.

Illan esiintyjinä Áillohaš Doahkki; Paroni Paakkunainen, Esa Kotilainen, Ilpo Saastamoinen, Matti Kontio, Eerik Siikasaari ja Rune Leskinen sekä Inga Juuso [Ulla Pirttijärvi], Johan Anders Bær ja Niko Valkeapää. Lisäksi yllätysvieraina "Ailun väärtejä".

7.11.2013       Helsinki - Ailun 70-vuotismuistokonsertti Helsingissä (Paroni)

         - Helsinki, Kirjasto10 - IS: "Saamen säveleitä selvittelemässä"

           Klo 19 Aíllohačča 70-jagi riemut / Nils-Aslak Valkeapää -juhlakonsertti

11.11.13         Jkl, Palokan kirjasto - "Saamen säveleitä selvittelemässä"

12.11.13         Jkl, pääkirjasto - "Saamen säveleitä selvittelemässä"

[Näin monta viikkoa unia näistä esityksistä ennakkoon.]

 

 

V. 2007-2009 eteentullutta saamelaisaineistoa:

1)         Saaremaast sajaanideni ja kaugemalegi,
            Kirjastus "Valgus", Tallinn 1970:
         > Ene Õunas: Koola laplaste juures, ss.137-148.

s.139     Eestlasest on Koola lapi keelt uurinud ainukesena Karl Kont, kelle juhendamisel ka rühm TRÜ soome-ugri eriharu üliõpilasi käis 1966. a. suvel Jokangas.
- (Marjun opettajan K. Kontin valokuvat kirjassa vuosilta 1960 ja 1964)

-         Lähtö 5.7. "Vologda"-laivaalla Muurmanskista
-         1. yö Barentsin merellä
-         7.7. Gremiha > Jokangan kylä
         (aikoinaan saamelaisten kesäkylä Jokangajoen suulla)
-         musiikista ss. 144-146 (Jokangan murre - magnetofoninauhoite)
-         Vertailuna Itkosen muistiinpanema Suonikylän leudd ("Havi joig")

2)         1)         Marju Sarv: Koola Saamid, Tartu 2002 (74 s.)
           (Tartu ülikooli Paul Ariste Soome-Ugri põlisrahvaste keskuse üllitised 1)

3)         Marju Peterson (koostaja): Valik Saami Luulet ('Ela hästi, kodumaa')
            Tartu 2007 (203 s.)
           (Tartu ülikooli Paul Ariste Soome-Ugri põlisrahvaste

         keskuse üllitised 3)

4)          Suomen musiikin historia: Kansanmusiikki
            (toim. Asplund-Hoppu-Laitinen-Leisiö etc.), WSOY 2006
             Sis: Anneli Asplund: Itkuvirsi (ss. 80-103)
            Marko Jouste: Suomen saamelaisten musiikkiperinteet (ss.272-307)

5)         Leif Rantala (red.): Dokument om de ryska samerna och Kolahalvön
            Laplands universitets pedagogiska publikationer 15,
            Leif Rantala ja Lapin yliopisto, Rovaniemi 2006 (156 s.)

6)         Marko Jouste - Elias Mosnikoff - Seija Sivertsen:
            Maaddârää´jji leeu´d - Esivanhempien leuddit
            Kansanmusiikki-instituutti, Saamelaismuseo Siida - Kolttien kyläkokous 2007
           (78 s.) - Sis: KICD 87 -CD-levyn

7)         Svensk tidskrift för musikforskning (STM) 2007 (ss. 50-69)
            Ola Graff: Om å forstå joikemelodier

8)         Marko Jouste (toim.): Kohtaaminen - Seminaarikirja...  saamelaisaineistoista
            Saamelaismuseosäätiö, Inari 2007;
            sis. IS: Saamelaismusiikkia vuosikymmenien takaa (ss. 94-115)

9)         Son vuäinn - Hän näkee (tekstit ja äänitys Ilpo Saastamoinen)
            MMK (GMC 2007) (99 s.)
          - sis. kaksi CD:tä (GMCD 0716) (ilm. 2008 alussa)

10)        Graff, Ola: Om å forstå joikemelodier 
             STM (Svensk tidskrift för musikforskning 2007 - särtryck, s. 50-69

11)        Soome-ugri rahvakultuur
           (Viron Internet-haku: http://www.erm.ee./?lang=EST&node=83)
             Eesti Rahva Muuseum Teadustöö

12)         Marju Peterson (†): (Internet)

Saamid 1 - nimetused, asuala, arvukus, keel, ajalugu, elatusalad

Saamid 2 - toit, asulad ja ehitised, rõivad, pere ja ühiskond

Saamid 3 - usk, kirjandus

 

Koti » Musiikki » Saamelaismusiikki » SAAMEN MUSIIKKI 73-13 » 2003-2013 SAAMEN MUSIIKKI V