Mistä "Jumala" tulee III
(Osani V: Mistä "Jumala" tulee III ) (God-sanueen jatkoa)
god 'vuosi' ~ pol. godzina 'tunti' (Tš. hodina); gódnyj 'kelvollinen' ~ xod 'kulku, meno'
got ’valmistaa (esim. lihaa = R. kött)’
kot 'uros-, kollikissa' >? F. KATTI (cat, Katze) jne.
M.ven. *gatja ~ ven. gáči, murt. gati ’lantio, lonkka, reisi; (alus)housut’ >? F. kaatiot
Aslav. godu 'günstige Zeit' (edullinen aika); goditi 'miellyttää'
Puola: godło 'sovittu merkki'
Bulgaria: godéž 'kihlaus' > godenik 'sulhanen'
Tšekki: had 'Schlange' (käärme); kat 'pyöveli' ~ E. cut 'katkaista' ~ God(!)
9/2016:
H. P. Blavatsky: Salainen Oppi I - Maailman synty
s. 366 Maailman luominen - ...Aina-liikkujat, juoksijat, theoi (sanasta theein 'juosta') suorittavat luomisen työn (~ Malakhim - lähettiläät).
..."God" ("Jumala") yksikössä (käsittäen kaikki jumalat eli Theoi), tuli "ylemmille", sivistyneille kansoille vieraasta lähteestä, sellaisesta, joka on aivan yhtä läpeensä ja kauttaaltaan sukupuolinen kuin intialaisten Lingham (miehen symbolinen sukupuoli-elin) rehellisessä suorapuheisuudessaan. Yritys God-sanan johtamiseksi anglosaksilaisesta sanasta Good (hyvä) on hylätty, koskei missään muussa kielessä, persialaisesta Khodasta aina latinalaiseen Deukseen, ole löydetty esimerkkiäkään siitä, että Jumalan (God) nimi olisi johdettu hyvyyden (goodness) ominaisuudesta.
Latinalaisille kansoille se tuli arjalaisesta Djaus-sanasta (Päivä)*, slaavilaisille kreikkalaisesta Bakkhoksesta (Bagh-Bog), ja saksonilaiset kansat saivat sen suorastaan heprealaisesta Jod-sanasta. Viimemainittu on (jod), 10-luvun (E. yod) merkki, miehinen ja naisellinen, ja Jod on sukupuolinen haka. Siitä saksonilainen Godh, germanialainen Gott ja englantilainen God. Tämän symbolisen nimen voidaan sanoa edustavan fyysillisen ihmiskunnan luojaa maisella tasolla, mutta sillä ei ollut suinkaan mitään tekemistä, ei hengen, ei jumalien eikä Kosmoksen muodostumisen eli "luomisen" kanssa.
* vrt. hepr. jom 'päivä' ~ F. Jum-ala & Theo ~ Day-deus
Serbo-Kroatia:
gad 1) ’scoundrel’ (roisto, lurjus) 2) 'lika; roska, 3) Scheusal (pelätti, hirviö)
gadje ’bagpipe’ (ven. gudók ’pilli'); gađati 'zielen' (tähdätä)
gat 'puolustus, vastarinta; sulku; pato'
> gatalica 'ennustajatar; lorunlaskija' = ven. gadálka >? catolic
Freya Aswynn: Põhjala müstika ja maagia, Sinisukk 2002:
s.30 hof gythia ’papitar’; gothi ’pappi’
s.229 Island: Toimitusta suorittava 'pappi' eli gothi oli tavallisesti mies, mutta ei aina. 'Papittaren' nimitys oli gythia. Sen funktio oli suurimmalta osin maallinen ja ne papit johtivat rituaaleja nimeltä ”blots”, johon osallistui koko yhteisö kuten toisiinkin pakanallisiin pitoihin.
s.250 Hella/Holda johtaa rouva Godena(n?) villiä metsästystä aivan kuin Wodan.
Altnord: goti 'Gote; mann, held; pferd'
Ruotsi: god (u:) 'hyvä' ~ gud (:) 'jumala'; gudunge 'koirashaahka'
kåt 'kiimainen'; kättjas 'kiimailla'; kotte 'käpy'
~ kutta 'naisen häpy' ~ as kūte id.
kött 'liha'; köttslig 'lihallinen; aistillinen'; gåta 'arvoitus'
Saksa:
Gat(t) (etym.) 'Loch; reikä, aukko (vanh.); (aluksen) peräpuoli; sataman suu'
> Speigatt ’valureikä’ ~ ir. gead 'Steiss' (takapää, perä)
Gatte, -in = aviokumppani, puoliso > Gattung = suku, laji, pariliitos
~ gatten = yhdistää pariksi; parittaa; sich g. = yhteytyä, kiimailla (eläimistä)
Gemahl '(vanh.) puoliso' ~ gemal, gemehele 'morsian, vaimo'
~ mhd. gemahele (ahd. gimahalo) 'sulhanen, aviomies' >? F. kiima
< *mahla- < *mathla (*maðla-) < *mod-tlo- 'julkinen kokoontuminen'
~ mlat. mallum, Got. mathl id. ~ Got. mathljan 'puhua'
~ S. Mahl 'ruoka-aika; ruokailu; ateria' >? Jum-mal(a) ~ lp Jubmel, Immel
† Gote (siebenbürg. gut, gudi), ahd. gota ’Patin’ (risti-, kummiäiti)
Gott (anord. guð, goð) ’Jumala’ ~ Gatte 'aviokumppani, puoliso';
~ gut 'hyvä' < germ. *gath- 'bring together'
> Gattung 'suku, pariliitos'; sich gatten 'yhteytyä (pariksi), kiimailla'
~ Engl. beget ’siittää; synnyttää, aiheuttaa’
< idg. Wz. ghu-(tó-m) > skr. hú ’kutsua jumalia’;
> Partiz. hūtá- ’Gott’ = ’kutsuttu olento' ~? F. huutaa!
Germ. gu-ða ~ skr. hu ’uhrata’ (skr. hu-tá 'uhrattu; jolle uhrataan')
Veda: Indra = puruhuta ’paljon-kutsuttu (rukoiltu)’
~ Türkisch-etym: tob. jak. hak. χudaj ’Gott’
~ Götze (Luther) < alunp. ’Bildwerk, Heiligenbild (epäjumalankuva)’
> ergötzen (huvittaa, ilostuttaa) ~ kys kotze ’prostitute (portto)’
Kot (m.) 'loka, lika, paska, sonta' < muin.saks. quāt ~ Katze 'kissa'
Kōt (n.) (die Kote) 'mökki, tölli, suolankeittohuone' ~ E. cote 'paimenten maja'
Hollanti:
geit ’goat’ (=Nr. id.), R. get, Dän. ged, Tü. keçi, Ven. kazá, slav. koza,
> Unk. kecske, Gr, katsi'ka, Arab. gidye, Hepr. ez, Jap. yagi
= S. die Ziege (vuohi) ~ Du. sik 'little goat'
kuit 1) 'die Wade' (pohje); 2) ’fish-roe, das Fischlaich (mäti, kutu)'
< Goth. qithus ’belly’ ~ ONorse kvithr id., ~ OE cwith ’womb’
Englanti:
cod (cot-fish) ’turska’ (obscure!) < OE cod = ’pouch’ (pussi < germ.)
~ codpiece ’kalukukkaro’; Agsx. codd 'laukku, reppu'
~ Ndl. kodde 'cōleus (tyrä, kellukka), testiculus', Isl. kodri 'testikel'
cod 'puijata, pitää narrina' ~ coda ’a tail-piece; (mus.) päätöslisäke’
code ’system of secret communication signs’ >? Koti on koodi!
= OF coterie ’group of people sharing a common interest (suljettu seura)'
cot 1) ’dwelling’, AS cote, 2) ’(baby's) bed’
gad 1 'spike'; gadfly 'paarma' ~ ON gaddr 'spike, nail'
~ AS (ags) gād 'goad' ’keihään t. nuolen kärki' >? vrt. Amorin jum-nuolet
> ged 'pikefish' ~ ON gedda 'spike' (hauki)
gad 2 'God' (joissakin harv. sanonnoissa ~ Jumalan polvet ~ Herran pieksut)
~ OE *gad- ’association, company’; E. good 'hyvä'; gather, together
~ S. Gattung 'suku, pariliitos'; sich gatten 'yhteytyä (pariksi), kiimailla'
gad 3 'to wander aimlessly; venyä pitkäksi (kasvista)' > ks. goad
goad 'piikkisauva; kompassin kiinnepiste, -suunnin; kiihoke' ~ gad 1
~ lat. centrum < gr. kéntron 'goad' < gr. kentein 'to prick' (pistää)
= AS. gād 'goad' ~ OHG gaida 'spear-head' (~ vrt. prick 'pistää; kyrpä')
~ guide > gaud 'prank (kuje), trick'
< frz. gaudir 'to make merry (~ marry?), scoff (pilkata, nälviä)'
~ lat. gaudium 'joy' (gaudeamus...)
gut 'suoli, jänne; ahdas käytävä, maha'; guts ’sisälmykset, sisukset'
Kymri: Bardien salakieliexpertti: Goddeu ~ Gwydion ~ (Cad) Goddeu
~ Welsh: gwyddon ’magician’; gwyddor ’science’
> Kelttil. puu-aakkoset: koad ’Hain (lehto)’ (...kaikki tieto saatavilla)
Wales: swmbwl (symbylau) ’goad’ (piikkisauva, yllyke, pelote)
cymal 'joint' (yhteinen; liitekohta) >? God-Jumala -symboli
Ranska: cote [co:t] "kylkiluu"
gout [gu] 'maku(aisti); halu, mieltymys'
Lat. gutta 'pisara' ~ esp. gota 'drop (pisara) of liquid'; gout 'möykky, tippa'
Gr. katá 'kohti'
khūmós ’animal or plant juice’
Türkisch-etym: tob. jak. hak. χudaj ’Gott’, tar. χudā, osm. χüda
~ kkir. kudaj, kaz. kodåj > kam. kudai; wog. kotai
~ pers. hudāy ~ xoda (xodavand) God; lord, master
~ idg. Wz. ghu-(tó-m) > skr. hú ’kutsua jumalia’ > ks. S. Gott
koš (uig.) ’doppelt (gepaart, 'pariutunut')’; otü, tel. jne. 'Paar' (pari);
~ azerb. ekiz 'kaksoset' < iki 'kaksi'
kota (özb.) ’talo’, çcag. tar. kzk. kotan ’karjasuoja, -talli'
< mo. kota(n) '(puu)tarha' ~ kut (atü. ym.) ’onni’ >? F. kota/koti ~ Saks.
köt (mtü. kom. čag. oir.) ’takamus', (oir. tel.) 'takapuolen häveliäisyysosa'
qat (tel. ym.) 'jokainen sileä, pyöreä marja';
~ mtü. qat ’yl. puuhedelmät’
Heprea: qōts ’thorn, prick’
shem ’name’; (ha) shem ’God’; the Almighty’
Palestiina: qadam 'foot' (Pers: qadam ’foot; step, pace’)
m(u)qaddas 'sacred, holy' ~ Persia: qodus ’holy’ > qadaγan ’forbidden’
Arab. gaitus (qetus) Kalojen tähtikuvio = hūt ’fish; whale; Pisces (astr.)'
qaid 'ketju', 'kahleet, raudat' ~ Venäjä: kandalý 'kahleet, raudat'
~ qa'īd ’leader (E. guide)’; qut ’victuals’ (ruokavarat)
Persia: xoda God; lord, master (possessed of)
Tamil-Duraljan: kūtu 'to come together' ~ PU *kuδe 'laichen' (kutea)
~ PFP *kuδa 'weben, flechten' (kutoa)
Korea: kut ’shaman ritual’ (Korea); ’spirit’ (Jakutia)
Mitä mahtoi sitten olla L. L. Læstadiuksella mielessä hänen kirjoittaessaan asiasta:
Læstadius yhdistää luottamuksen puun hiidenvene -käsitteeseen, jolle hän kuitenkin antaa hyvin profaanin selityksen - sen kummemmin pohtimatta, mitä tekemistä Sveamamman venosilla voisi olla keskellä Kuolan tunturierämaita: ’Ruumis oli siis Hiien kansaa eli Göther = Joter. Tuderuksen Hiden veneellä alunperin tarkoitettiin ruotsalaisten venettä tai goottien venettä’ (Læstadius 1994, 277).
Kuin pisteenä i:n päälle Kuolan saamelaisten sana:
S vuəšne-Go:dda, K2. vu:sen-godt ’mateen kutu’
~ K2. jaur-Guudtš ’järvi-taimen’ [S = Suonikylän lpK, K = Kildininsaami]
~ venäjä: guditj 'soittaa gudok-viulua'; Mari: gudok ’pilli, vihellin, torvi’
~ Kroatia, Serbo-Kroatia: gudač 'viulisti'; Bulgaria: gajda'säkkipilli'
~ Englanti: gosh 1757, altered pronunciation of God. >? M.E. gos 'goose'
Ps:
Saksa: Sinn 'mieli' ~ Sinn ’aisti, aistimiskyky; tajunta, mieli, halu, tunto, järki’;
~ Sünde 'synti' ~ F. synti = E. sin ~ sense 'mieli'
~ anord. sannr 'tosi' (icke sannt?) ~ got. sun(d)jis 'tosi'~? E. sun 'aurinko'
Synti on siis mielen erottautumista Jumalasta so. tulemista itsetietoiseksi. Kuinka ymmärtää se, että sittenkin olemme 'jumaluuden' osia, emanaatioita?
"Lopputiivistelmä (26.-30.8.15)"
8.9.15
Ei olisi ihme, jos seuraavien ajatusten omaksuminen olisi jopa ylivoimaisen vaikeaa tämän päivän ihmiselle. Minulta tuo prosessi kesti melko tarkalleen 50 vuotta elämästäni, joten ihmettelisin, jos joku sisäistäisi nämä ajatukset yhdellä lukemisella. Minä uskon kyllä inhimillisen kehityksen kulkevan ennen pitkää vääjäämättä seuraavien ajatuskulkujen suuntaan, joten koen melko samantekevänä sen, uskooko yksityinen lukija seuraavia mietelmiä vaiko ei. (Minusta ei liene lähetyssaarnaajaksi, koska minulla ei ole yleispätevää, objektiivista totuutta.) Lienemme vapaita valitsemaan itse kukin oman elämänkulkumme tienviittojen mukaan.
Yhteenveto III:
Jäljempänä oleva kuuden kohdan tiivistelmä voitanee laittaa perustellusti aivan toisenlaiseen järjestykseen, joista tässä alussa yksi ajateltu malli, joka kuitenkin jäi kesken, koska en ole varma, mikä olisi paras 'lopullinen' järjestys.
5) Usko elämän universaalisuuteen
- elämän ja kuoleman välinen ykseys: Kuolemaa ei ole; olemme sukulaisia
1) Usko moneen samanaikaiseen yhtäläiseen todellisuuteen
(viestin lähettäjän ja vastaanottajan samanarvoiset todellisuudet)
6) Usko yksilö- ja ryhmäidentiteetin tasapainohakuisuuteen: minä/me
3) Usko uskon ja tiedon yhtäläisyyteen
"Tieto" on uskoa todennäköisyyteen olipa se sovittua tai luonnollista
2) Usko moraalin suhteellisuuteen
Hyvää ja pahaa ei ole vastakohtina; Amor = Eros
4) Usko analogiseen aikaan absoluuttisen, yleispätevän ajan sijasta
1) Usko moneen samanaikaiseen todellisuuteen
Kahden samanaikaisen todellisuuden minimi: Niin kuin peilikuva, kuvajainen veden kalvossa ovat samalla käänteisiä, niin samalla tavalla on kahden vastaantulevan kulkijan käsitykset oikeasta ja vasemmasta. Se, mikä toiselle on "vasen", on toiselle jo annettuna "oikea" ja päinvastoin. Käsitykset yhtyvät vasta kun he alkavat kulkea samaan suuntaan. Sama koskee puutarhan katsomista aidan sisä- ja ulkopuolelta samanaikaisesti. Tässä on myös yksilö- ja ryhmäyhteenkuuluvuuden raja-aita, ero.
- Yhden objektiivisen todellisuuden sijasta on esim.
a) viestin lähettäjän/vastaanottajan todellisuudet (duaalimuodon "sumeus")
b) valonnopeuden suhteellisuus, joka muodostuu siitä, että viestin vastaanottajien paikoista muodostuva ketju voi edetä valonnopeutta nopeammin. Esimerkkinä niiden pisteiden spiraaliketju, jotka valo saavuttaa sekunnissa pyörähtävän majakkavalon vaikutuksesta. Jos vastaanottajat ovat tietoisia olentoja, ne uskovat/olettavat kaikkien muidenkin ketjun vastaanottajapäätteiden kokeneen saman valonvälähdyksen.
- Me kaikki olemme "oikeassa", vaikka muutamme mielipiteemme jostain asiasta tai tuhoaisimme itsemme tavalla tai toisella.
Esimerkiksi edellisestä liitän tähän otteen äitini kirjoituksesta - mahdollisesti 1960-luvulta:
"...Miksem minnäe voes sev verra' ymmärtee mussiikista? Mittees muuta seon,
ku uamulla mään ulos ja kuulen jos minkälaesta sirkutusta ja vieserrystä ja surinoo ja pörinöö ja kun se sullaotuu yheks luomakunnan konsertiks, nii onko se vika, jos satunj sen mussiikiks käsittämmään?"
26.10.15 Voisiko joidenkin tieteilijöiden käyttämä termi "multiversumi" soveltua em. käsitykseen samanaikaisista rinnakkaistodellisuuksista? Tällaisia multiversumeja olisivat silloin eri käsitykset yhdestä havaintojen kohteena olevasta universumista. Universumeja olisi siis 'yhtä monta' kuin on universumin havaitsijoita. Ja näitä subjekteja olisi siis yhtä monta kuin kaikkeudessa on tietoa lähettäviä ja vastaanottavia kyberneettisiä systeemeitä alkeishiukkasista lähtien - todella paljon. Nämä multiversumit ovat samalla kaikkeus-jumaluuden edustajia ja siis itse luojia, joten ne eivät tarvitse yläpuolelta tulevaa 'johdatusta'. Samalla ne itse tuottavat valikoidun todellisuuden, joka on karsinut niin monta huonoa ratkaisumallia pois, että syntyy käsitys 'suunnitellusta, hienosäädetystä, Jumalan luomasta' maailmasta.
Olen siis jonkinasteisesti multiversum-käsitteen kannattaja, mutta niin, että se itse on osa jumalallista kaikkeutta - ei niin, että ulkopuolella oleva jumaluus olisi luonut sen.
10.11.2015 Me elämme kuin jin/jang -ajattelupallon sisällä: Perinteisessä ajattelussa pisaran suurempi osa symboloi kollektiivista, yhteisön päätöksellä syntynyttä "objektiivista" ajattelua, joka tuottaa yhden totuuden. Keskellä oleva mitätön piste symboloi epäortodoksista ajattelua, joka yrittää esiin tuoda subjektiivisuutta, yksilöä ja hänen totuutensa merkitsevyyttä.
Kun maailma kääntyy uuteen ajattelun aikakauteen, kaikki objektiiviset, "ainoat" totuudet kutistuvat ja tilalle tulee kaiken pirstaloituminen, mikä aikaisemmin oli "yhtä". Tämä on seurausta siitä, että viestin vastaanottajapään lukematon monimuotoisuus ymmärretään yhtä tärkeäksi osaksi todellisuutta kuin lähettäjäpäästä esiintuotu yksi ainoa "oikea" totuus.
1) Absoluuttinen hyvä/paha hajoaa yhtä moneksi uniikiksi partikkeliksi kuin on teon vaikutuksista osallisiksi tulevia.
2) "Aika" hajoaa kunkin uniikin johonkin tapahtumatyyppiin sitoutuneen henkilökohtaiseen aikajanaan, joita siis on yhtä monta kuin on erilaisia kokemuksia, joita ei voida enää niputtaa suuremmiksi ryhmiksi.
3) Kauniin/ruman käsityksiä on yhden objektiivisen ihanteen sijasta yhtä monta kuin on ko. kokemuksia maailmanhistorian kulussa.
4) Jos viestin lähettäjäpäässä on kysymys "totuudesta", on todennäköistä, että vastaanottajapäässä on kysymys "uskosta". Sana "totuus" voi oikeastaan yhtä hyvin olla itsepetosta, koska lopulta aina on kysymys "uskosta", joka on joka "varmaa" (totuutena pidettyä) tai yhteisesti hyväksyttyä todennäköisyyttä aina lopulta uskoksi hyväksyttyyn jumala-käsitykseen saakka.
5) Kun viestin vastaanottajan todellisuuskuva hyväksytään yhtä päteväksi kuin lähettäjän käsitys, vaihtavat jin/jang -navat keskenään paikkaa, jolloin KAIKKI käsitykset kokevat takinkäännön. Tuossa maailmassa valmistautukaamme elämään6)
6) Usko yhteen, ulkopuolellamme olevaan Jumala-pisteeseen muuttuu kentäksi, joka itse edustaa jumaluutta ja siinä oleva piste vain muistuttaa, millaista voisi olla, jos jumala-käsite rajataan maailman ulko- tai yläpuolelle. Jos "paha" suljetaan jumalan oven ulkopuolelle, ei se katoa, sillä se on kuin koira, joka jätetään oven ulkopuolelle. Se jatkaa haukkumistaan muistuttamaan olemassaolostaan.
2) Usko moraalin suhteellisuuteen, hyvän ja pahan (huonon) subjektiivisuuteen.
Tilanne on suunnilleen sama kuin edellisessä vastaantulija-tapauksessa: Jos naapurukset menevät metsälle ja vain toinen saa saalista, on se "hyvä" onnistuneelle mutta "paha" ilman saalista jääneelle. Kylläkin eri yhteiskunnissa tätä on kompensoitu erilaisilla käyttäytymismalleilla, koska erilaisilla sanktioilla on estetty, ettei huonompiosainen ryöstä saalista naapurilta, vaikka ryöstäjän kannalta tämä olisi "hyvä" ja saaliin menettävän kannalta "paha".
- Em. asia on sidoksissa tietämättömyyteen teon kaikista syistä ja seurauksista
> Ks. 16.8.65 (luettu) G.E.Moore: Etiikan peruskysymyksiä.
- Tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset ovat joskus yhtä tärkeitä
tai vielä tärkeämpiäkin kuin suoranaiset ja välittömät seuraukset.
- Oletan, ettei yksi ja sama teko voi olla sekä oikea että väärä.
- 6.12.2013: Juuri viime mainittua käsitystä vastaan olen koettanut päiväkirjoissani kirjoittaa, koska mm. se sotii epäsuorasti sitä edeltävää väitettä vastaan. Minä puolestani olen lähtenyt juuri käsityksestä, että haluan nähdä, miltä maailma näyttää, jos tekojemme välilliset ja kaukaiset seuraukset erilaisine moraalisine ratkaisuineen ovat vähintään yhtä tärkeitä kuin suoranaiset seuraukset.
8.9.2015: Edellä puhutaan teon seurauksista, mutta täsmälleen saman laajennuksen pitäisi koskea myös yksityisen teon syitä. Motoksi koko problematiikalle voidaan tuolta 60-luvun kaudelta asettaa paradoksaalinen pyyntö (= mahdoton toteuttaa), jota on siteerattu päiväkirjassani 2.4.1979: Näytä minulle vapaa teko! < 19.9.65 kirjeestä äidille: ...näytä minulle YKSIKIN VAPAA RATKAISU...
& 25.4.66 kirjeestä Henrille... Miten vastaat kysymykseen tai pyyntöön: NÄYTÄ MINULLE VAPAA PÄÄTÖS (jolla ei ole yhtään syytä olemassa)?]
- 1.2.2014: Toinen näkökulma: Em. on perinteinen ajattelutapa, jos katsomme tekoa vain tekijän näkökulmaista. Mutta on myös teon vastaanottajan näkökulma, ja silloin eri ihmiset saattavat olla eri mieltä teon merkityksestä. Teko voi silloin oikeutetusti, kiistattomasti olla sekä oikea että väärä.
- 26.10.15 Multiversumipohdinta näyttäisi soveltuvan myös moraalin alueelle. Tekijän näkökulmia on vain yhden suunnittelijan, hienosäätäjän näkökulma, mutta teon kohteita ja sivustakatsojia on lukemattomia. Toisaalta - syynäkökulmasta katsottuna - tekijä on samanaikaisesti myös itse kohteena, joten syy/seuraus-näkökulmat kulkevat aina käsi kädessä tapahtumien ketjussa.
Tähän liittyen pieni katkelma äitini kirjoitelmaluonnoksista vuosikymenten takaa:
"...Tasa[n] ei käö onnel lahjat. Kun toene[n] on tyytyväene, mannoo toene[n] ossoosa. Semmosta seon elämämmänö..."
28.10.15 Kun Raamattu ennustaa: "Saatanan valta on murrettu", voidaan se ymmärtää samalta pohjalta kuin vastaus kysymykseen "Oliko Kristuksen ristiinnaulitseminen hyvä vai paha teko?" Kristillistä seurakuntaa ehkä tuskin olisi ilman tuota historiallista tapahtumaa, jonka syyllisyysvastuusta paavi vapautti juutalaiset vasta parintuhannen vuoden kuluttua. Näin voidaan päätellä siitä, että Kristuksen merkitys ja usko häneen näytetään kirkossa usein nostettavan jopa Jumalan edelle - "hyvänä sanomana Jeesuksesta" (Jumalan sijasta).
Saatana puolestaan lakkaa olemasta täsmälleen sillä hetkellä, kun sen ymmärretään olevan osa kaikkivaltiasta jumaluutta, koska se ei voi olla olemassa muutoin kuin ei-kaikkivaltiaan vastapuolen kautta.
Viimeksi 27.10.15 kuulin erään seurakuntalaisen kovaan ääneen läsnäolijoille toteavan, että "arkkipiispamme on Saatanan palvelija", joten käsitys yksiselitteisestä absoluuttisesta 'pahasta' jäänee myöhempien aikojen viisaiden harteille, ellei peräti tuomiopäivään saakka.
- 8.9.2015: Kuinka pitäisi ymmärtää ja uskoa itse siihen että "pahaa ei ole"? Vastaus: On mietittävä, mikä olisi sellainen ihmisen tehtävä, jonka toteuttamiseen kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet. Kun pohdimme tätä, on jätettävä syrjään kaikki se, johon ihmisen elinaika ja -paikka, terveys ja perintötekijät voivat vaikuttaa. Jäljelle jää se, minkä toteuttaminen on meille arvokkain asia elämässä - ihmissuvun säilymisen lisäksi. Kun pois suljetaan se, mihin sattuma voi vaikuttaa, niin jääkö yrittämisen lisäksi jäljelle mitään? Se ideaali, mitä pitäisi yrittää, on moraalifilosofian peruskysymys.
Jos ihmisen tärkeimmäksi tehtäväksi jää jotain, jossa sattumalla ei ole osaa eikä arpaa, katoaa "pahan" käsite. Sitä ei enää ole. Voiko sen selvemmin sanoa? Jos emme vielä voi uskoa tuollaiseen maailmaan, jää jäljelle yrittäminen pyrkiä sellaista maailmankuvaa kohti.
Onko rakkaudella sijaa tuossa maailmankuvassa?
Tämän teeman lopuksi siteeraan vielä edesmennyttä äitiäni maaliskuulta 1965:
Mittumuarjkarkelot
..."Meitä ku' on lajjii jos sorttiinnii, niin hyvän ja pahan raja lienöö
aeka vaekee vettee. Sehä' on se syntiilankeemuspäeväkii vähä niinku immeisen tekemä. Sitä kaet on tutkittu koko immeissukupolvii aejjan, mut
ihan täsmällistä rajjoo eijjou löytynnä. Toenem pittää syntinä toesen
ja toenen toesen asijan"...
Ps. 28.11.13: On vielä eräs teema, joka polveutuu 60-kuvun mietiskelyistäni. Se koskee laajenevan vastuun käsitettä. Mitä useammin "hyvä" teko toistuu, sitä vähemmän tekijän omaa ansiota se - rutiiniksi muodostuneena - on, sitä vähemmän sitä enää "on olemassa". Tämä "latistumisen psykologia" liittyy kaikkeen elämää koskevaan pohdiskeluun. Kysymys on informaatiosisällön latistumisesta toiston vaikutuksesta. Yksilöllinen käyttäytyminen muuntuu laumakäyttäytymiseksi. Se myös merkitsee, että tehdäkseen jonkin uuden "hyvän" teon tekijän on tehtävä jotain suurempaa kuin siihen asti, jotta se erottuisi aikaisemmin tehdyistä. Sen seurauksena on kuitenkin johtopäätös, että mistään teosta ei voida päätellä sen "suuruutta" tai "pienuutta" sinänsä, vaan ulkopuoliselle - kenties meille itsellemmekin - teon merkitys jää aina mysteeriksi.
3) Usko tiedon ja uskon yhtäläisyyteen, itse asiassa tiedonkin käsittäminen uskoksi, koska "absoluuttinen tieto" ei koske luontoa vaan muodostuu ihmisten välisistä sopimuksista. Luontoa koskeva tieto on aina todennäköisyystietoa, siis lopulta uskoon perustuvaa. Aivotapahtumina näitä ei voida erottaa toisistaan.
- Uskon ja tiedon tasa-arvoisuutta tietolähteinä ei voida "tietää" vaan ainoastaan "uskoa", koska tasa-arvoisuutta ei kai voitane todistaa mitenkään lopullisesti. Myytin mukaan ongelma syntyi ensi kerran, kun Aatami ja Eeva söivät hyvän ja pahan "tiedon" puusta, jolloin myytti nosti "tiedon" ikäänkuin "uskon" edelle.
Jopa sopimukset edellyttävät - toimiakseen - uskoa siihen, että sopimukset pitävät, että niitä kunnioitetaan, jolloin ne näyttävät 100-prosenttisesti olevan "totta" kuten esim. matematiikan säännöt, yhteen- ja vähennyslasku, jako- ja kertotaulu. Käytännössä eliminoimme poikkeukset tästä säännöstöstä, jotta se olisi luotettava.
26.10.15 Tämän päivän tieteen oma näkökulma monien edustajiensa mielestä on: Tiede perustuu 99-prosenttisesti muiden ihmisten todistukseen ja on siis "uskoa".
Lopuksi lainaan kirjasta "Fritjof Capra 1975: The Tao of Physics." Einstein-sitaattia (s.42): As far as the laws of mathematics refer to reality, they
are not certain; and as far as they are certain, they do not refer to
reality.
ja kirjasta "Toynbee - Koestler (1977): Mitä elämän jälkeen?" (s.240):
Sikäli kuin matematiikan lait kuvastavat todellisuutta, ne
eivät ole varmoja. Sikäli kuin ne ovat varmoja, ne eivät kuvaa todellisuutta.
(Ps. 1.11.2015 Olen lainannut ajatusta jo 28.9.1970 Rantavaaran estetiikan laudaturseminaarin esitelmässäni "Minne menet kirjallisuudentutkimus?" mainitsematta silloista lähdettä, joten ajatuksella on ollut aikaa muhia päässäni lähes puoli vuosisataa.
Ks. myös "Alussa" -osan kohtaa I: "Uskon ja tiedon vastakkainasettelu".)
Asia ei vielä suinkaan ole loppuunkäsitelty:
9.12.2015: Tiede 12/2015 s.10 - Uutiset: "Einstein oli väärässä - hukkaset pitävät pilkkanaan aikaa ja etäisyyttä."
"...Suhteellisuusteorian isä Albert Einstein vierasti kvanttifysiikkaa eikä hyväksynyt sitä, että kaksi hiukkasta voi kommunikoida ja vaikuttaa toisiinsa matkojen takaa. Ilmiö, jota fyysikot kutsuvat lomittumiseksi, näkyy hiukkasten ominaisuuksia mitattaessa. Kun toista mitataan ja sen tila silloin muuttuu, muuttuu saman tien siihen yhteydessä olevan hiukkasen tila. Näin käy, vaikka väliä olisi kilometrikaupalla. Einsteinista ilmiö tuntui yliluonnolliselta..."
- Liittyykö tämä käsitykseeni "(pyörivästä) majakkailmiöstä", jossa sanoman vastaanottajista muodostuu spiraalinmuotoinen ketju, joka "etenee (~ rakentuu)" minimissään yli-valonnopeudella, so. muodostuu spiraalikuvio samassa ajassa (sekunti) kuin valo tarvitsee edetäkseen ympyrän säteelle sekunnissa eli 300 000 km. Jos kysymyksessä on ihmisjoukko, joka vastaanottaa tuon valo-sanoman, USKOVAT he, että monet muutkin ovat tuon säteilyn vastaanottaneet. Sama tapahtuu, kun "aamu saapuu" maan pinnalle systysuoran rajaviivan synnyttäen, jos auringon valona ajatellaan etenevän vaakasuorassa. So. mikään ei reaalisesti etene yli-valonnopeudella, mutta TIETOISUUS valoilmiöstä etenee samassa ajassa spiraalina 360 astetta kuin yksi valofotoni "etenee" suoraviivaisesti ympyrän keskipisteestä kehälle.
Kvanttifysiikalla ja universaalisella fysiikalla saattaisi siis olla sama periaate, jos ymmärrämme fotonit keskenään tavalla tai toisella kommunikoivina systeemeinä. Kvantti - oman tilansa muuttuessa - USKOO, että "kaveri" on kokenut saman, vaikka olisi kuinka kaukana tahansa. Tämä kaikki kuitenkin edellyttää kyberneettisillä systeemeillä olevan muistiyksikön, joka kykenisi "uskominen"-funktioon!!!
4) Usko analogiseen, osista koostuvaan aikaan yksisuuntaisen absoluuttisen ajan sijasta. Absoluutinen aika muuttuu analogiseksi, informaatiosidonnaiseksi ajaksi, jolloin korostuu ensimmäisen kokemuskerran merkitys. Jokaisella kokemuksella on oma aikajanansa, joten "aika" muodostuu yhtä monesta säikeestä, kuin on erillisiä informaatolähteitä tai kokemustyyppejä, so lukematon, ääretön määrä. 'Aika' on kuin saunavasta, joka on punottu vitsaksella yhteen [vrt. a-sävelen muodostuminen 440-442 värähdyksestä, jolloin lopputulos on subjektiivinen hahmo ihmisen aivoissa].
- "Ensimmäisen kokemuksen painoarvo" mitätöi paljouden merkityksen
[Ks. kotisivustoni aikaa käsittelevä kooste, jossa on mm. zapotek-intiaanien ensimmäistä kokemuskertaa käsittelevästä verbinmuodosta]. Mitäpä, jos maailmamme muodostuukin mm. periaatteesta: Mitä harvinaisempi jokin asia on, sitä suurempi kokemuksellinen painoarvo sillä on. Mitä useammin jokin esiintyy kokemuskentässämme, sitä heppoisemmaksi se muuttuu, kunnes sitä ei enää oikeastaan ole.
- Kokemukseen sidottu aikajana risteilee meidän "reaaliajassamme", koska se on sidottu kokijoihin: "syntymän/kuoleman" kokemuksen aikajana risteilee historiallisessa ajassa/paikassa, koska sen focus on ajan/informaation kokijoissa eikä mahdollisessa lähettäjässä/lähettäjissä/maailmassa.
5) Usko elämän universaalisuuteen ja kuoleman mielikuvituspohjaisuuteen.
Länsimainen tiede on määritellyt elämän hyvin tarkkaan, rajoitetusti. Entäpä, jos kaikki, mitä voidaan pitää kyberneettisinä systeemeinä, elää, so. jolla on informaation vaihtoon tarvittavat input, output, ja jonkinlainen käsittelyyn tarvittava muisti (tai ainakin viive l. 'byrokraatti').
Jo nämä asiat jo riittäisivät tyrehdyttämään kaiken luovan keskustelun. Ihmiset eivät ajattele muuten kuin lukemiensa kirjojen kautta - asia jota olen koettanut välttää ajattelemalla ensin (perustiedot saatuani) ja katsomalla sen jälkeen, mitä mieltä asiasta yleisesti ollaan.
Kaikkia suuria peruskysymyksiä koskien puuttuu luottamus kyetä omaan itsenäiseen ajatteluun. Jotkut väitteet ovat kenties meille kaikille liian kova pala purtavaksi, liian suuria kysymyksiä, jotta uskaltaisimme tarttua niihin. Kuoleman "katoaminen" puolestaan edellyttää pienimmänkin alkeishiukkasen käsittämistä kyberneettisenä systeeminä "eläväksi", mikä on kai vielä ylivoimaista useimmille ihmisille - ainakin alan ammattilaisille.
Ja lopuksi: Järjestys ei ole elämän ja kaoottisuus kuoleman merkki. Kysymys on elämän kahdesta puolesta: ryhmä- ja yksilöidentiteetistä.
26.10. 15 Edellä yritän osoittaa, että 'kuollut' materia voisikin olla 'elävää'. Tieteen tuoreimmat näkökulmat puolestaan pyrkivät kuvaamaan esim. soluja 'nanorobootteina', joten tiede pyrkii osoittamaan, että 'elävä' matkii 'kuollutta' - lähestyy siis samaa asiaa täsmälleen päinvastaisesta näkökulmasta.
[26.11.2015: N. Petrovitshin kirjassa "Puhumme informaatiosta" (1981), s.154 akateemikko A. Harkevič toteaa: Elämä alkaa siellä missä alkaa informaatio.]
Ehkä kaikista tärkein melkein unohtui:
6) Usko yksilö- ja ryhmäidentiteetin tasapainohakuisuuteen, mikä näkyy
- informaation ja nollainformaation,
- ennalta-arvaamattoman/ennalta-arvattavan
- kaaoksen ja järjestyksen,
- luovuuden ja tradition,
- toistumattoman/toistettavissa olevan,
- improvisoidun/opetellun,
- 'vaikean' ja 'helpon'
- poikkeuksen ja säännön
välisenä tasapainohakuisuutena kaikessa kommunikaatiossa. Tuskin vielä edes itsekään tajuan tämän universaalin, dualistisen yhteisyyden perustavaa laatua, vaikka musiikin improvisaatioanalyyseissäni tämä kaikki näkyy hämmästyttävän selvästi.
Kysymys ei ole aina fifty/fifty -suhteesta (vaan yhtä hyvin myös 1:2), koska informaatiovaakakupeissa harvinaisuus (poikkeus) painaa enemmän kuin "enemmistöpäätökset" (sääntö). Tässä pätee uusi ajattelu: "Kevyempi on raskaampaa".
- Aluksi luulin, että tasapaino näkyy jokaisessa yksityisessä suorituksessa, kuten esim. musiikki-improvisaatioissa, joista sen ensiksi löysin. Mutta harvemmin esiintyvän informaation suuremman painoarvon vuoksi esim. suhde 1/3:2/3 saattaakin edustaa tasapainoa, jollaisia olen improvisaatioista myös löytänyt runsaasti.* On myös muistettava, että "sääntö/poikkeus" termejä ei voida käyttää, jos meillä on vain muodollisesti (määrällisesti) tasapainossa olevia fifty-fifty -suhteita. On muistettava, että noita tasapainoasetelmia löydämme aivan alkeishiukkasten "käyttäytymisen" tasolla, vaikka tulkitsemme ne "sattuman" mukanaoloa osoittaviksi lainalaisuuksiksi.
*Esimerkkinä hantien nars juh -soitinkatkelma (vain kaksi muuntujaa):
100-100-10000-110-10-10000 > 1:0 = 7:14 = 1:2. Mikä olisi seuraava numero?
(ks. Ilpo Saastamoinen: Keiteleen oudompi nuottikirja, Tampereen yliopisto 1990 s. 55 tai Heikki Silvet: Ob-Ugric instrumental music I, Eesti teaduste akadeemia 1991, s.54, jossa suhde on 17:32 ~ 1:2. Sen on tallentanut I. Brodsky 1975. Kyse saattaa olla jopa samasta originaaliäänitteestä kuin käyttämäni Unto Miettisen YLE:lle tallentama kopio Moskovan radiosta!)
Poikkeus ja sääntö ovat tasapainossa silloin kun ne ovat epätasapainossa! "Poikkeus" on tyhjä käsite, jos sitä esiintyy täsmälleen yhtä paljon kuin sääntöä!
Koska täydellinen tasapaino lienee mahdoton saavuttaa, muodostuu elämän jatkuvuus juuri tästä tasapainon hausta, koska absoluuttinen nollapiste saapuisi juuri tasapainon lopullisen löytymisen hetkellä.
- Mitä käytännössä tarkoittaa yksilö- ja ryhmäidentiteetin välinen tasapaino? Jos esim. perinteinen kielitieteilijä on tyytyväinen voidessaan osoittaa, ettei tiettyä sanaa tms. löydy lainkaan jostain toisesta kieliryhmästä (-kunnasta, kuten IE/FU), niin minä taas koetan etsiä jonkin sanan laajentumia nimenomaan toisista kielikunnista. Edellinen suuntaus painottaa kielikuntien välistä eroavuutta ja siis yksilöllisyyttä kun taas jälkimmäinen painottuu yhteisyyden, ryhmäidentiteetin puolelle eikä siis eläinten tavoin tunnusta maiden välisiä rajoja muuten kuin ihmisten luomina sopimuksellisina seikkoina.
Johtuuko absoluuttisen nollapisteen saavuttamattomuus jonkin osatekijän harvinaisuuden tullessa saavuttamattomuuden rajamaille. Sen informaatio-painoarvo siis lähestyy ääretöntä. 'Kylmeneminen' on vain oire tästä.
Yksilö- ja ryhmäsamaistumisesta lainaan katkelman äitini vanhasta kirjoituksesta:
"- Ruppee naorajaks naorajiij joukkoo, neuvo ystävä, ja jatko, että se on semmonen itepuolustuskeino. Siinä sotkeotuup toestej joukkoon eikä tule silimätikuks... Minä piätin ottoo opiksenj. Seorasin harakkaparvee, joka olj kottiutunna meijjän tunkijolle Yks riähkä alotti räkättämisen ikkäänkun tunnustellen, mittee ne toeset siihe arveloovat... Ja voe sitä elämä'ilom puluputusta, mikä alako tunkijolta kuuluva! Kevväenen kuulas ilima ihar raeku. Sontatunkijol liepeillä soe koko luomakunnan sävel.
Yks harakka olj kuitennii muista erillää. Se ei tarttunna leikkiim mukkaa, astelj vuah hilijaksee ja olj iäneti. Aattelin, että suappas nähä, mittee ne toeset sille tekköö, naoraavatko pataluhaks, vae pakottaako ne sennii yhtymään naorajiin kuoroon... Minusta näötti, että sitä yksinäestä harakkoo iha' itketti... Mielestänj sennii oes pitännä yhtyvä toesii ja yrittee naoroo voentisa mukkaa... Ne toeset ihan kiusalla räkättivät sille yksinäeselle..."
10.9.15
Mitä on sana-assosiaatiomaailma? Se on esim.
lempi - lämpö - Lempo ~
Hell - valoisa/kuuma/Helvetti ~ Heil - heilig - health ~ high-hoch > S. Hochzeit
- Saksan singen ~ sengen = laulaa ~ paahtaa
- "Hän käy kuumana" suhteessa kosittavaan naaraaseen ja/tai kanssakilpailijoihin.
- "Antaa palaa!" = Soita raju soolo! (jolloin solisti alkaa 'paahtaa' l. 'hehkuttaa'.)
- Saunan kiuas 'laulaa', kun löylyä heitetään.
Natal: Romania: natal (nasterii) ’kotoinen; syntymä-’
> ven. nedélja 'viikko'
Viimeistelty "Divina commedia" (ks. "Alussa" 3.6.2014):
Divina commedia: ...novus-uuden nothus-aviottoman, salavuoteisen natus-pojan nu-alastomana (roman.) naste-synnytettynä ja natalis-syntyessä ein-yksin (ven.) netelj-vasikoiden keskelle novem-yhdeksän (lit. devynì, gr. ennea, ei-natos ~ Wei-nacht) kk:n kuluttua notte di natale -jouluyönä (Nacht/natt/night/noche-), natalicia -syntymäjuhlana notus-tiettynä (slaav.) nedjelja -sunnuntai-pyhänä.
Finno-ugreilla sama asia ilmaistaan omilla tai lainatuilla käsitteillä:
LpN náitalit 'solmia avioliitto' (~ F. naittaa; lat. nōdus ’solmu') nasti -tähtisenä (S.) Nacht-yönä. Kalevalan Ilman Impi puolestaan: "Vietti (ven.>est.) nädal-viikkoista pyhyyttä, iän kaiken impeyttä..." Mutta Väinämöinen (lat.) nato -uipi iät uipi lännet...
11.9.15
Kaaos = hiljaisuus; Aivomme eivät ota vastaan informaatiota. On samantekevää, jääkö taustaksi kaaos vai hiljaisuus, kun ensimmäinen ymmärrettävä, tulkittavissa oleva viesti (hahmo) osuu tajuntaamme. Tausta jää nollaksi. Kaaos on kuin vieras kieli, lintujen laulu, käsittämätön numerosarja:
Esim. "0-6-10-12-15-18-20-24-30" - muodostuu arvojen 2x3x5 päällekkäisyydestä.
Tällöin 2x3 = 6; 5x2 = 10; 4x3 & 6x2 = 12; 3x5 = 15 jne., kun luku on jaollinen kahdella em. kolmesta numerosta, kunnes päästään kaikilla jaolliseen lukuun 30.
Systeemin ymmärtävälle lukusarja ei ole kaoottinen vaan edustaa peilisymmetristä järjestystä keskipisteenään numero 15.
Mikä järjestelmä on bahrainilaisen helmenkalastajasävelmän iskuja 1-3-5-6-9-16-21 painottavan 24 iskun sarjan takana (Ilpo Saastamoinen: Kansat soittavat n:o 22)?
Soidinmenot: Perinteisen kielitieteen sanastojen etymologiat jossain kielessä sisältävät 1/3-2/3 neitseestä syntyneitä sanoja. joille ei löydy juurta oman kielikunnan ulkopuolelta. IE-kielten sanojen sanskriittiin pohjautuvat juuret tuntuvat joskus keinotekoisilta. FU-kielten ensimmäinen neitseellinen taso on itämerensuomalaisissa/saamelaisissa (IMS-) kielissä. Toinen neitseestä syntymän ajanlaskun aloitustaso on yhteys Volgan FU- kieliin. Kolmas taso on Uralin takaisten samojediryhmien liittäminen FU-perheeseen. Harvoin eteen tulee yleisesti hyväksyttyjä vanhoja skr. etymologioita, jotka yhdistäisivät nuo Euroopan kaksi johtavaa kielikuntaa, vaikka kosketuspintaa on ollut vuosituhansia pilvin pimein.
Rakkaus on ainoa asia, joka tuon yhdistämisen voi tehdä. Vieraatkin sanat koetaan häissä tutuiksi, jolloin huomataan, että sanat eivät enää olekaan neitseestä syntyneitä, kun häävieraina olevat toisilleen tuntemattomat ihmiset huomaavatkin olevansa sukulaisia.
Silloin sanojen assosiaatiomaailma laajenee steriilistä, neutraalista tieteestä uudelle tasolle, jolloin sana-assosiaatiomaailma yhdistää em. lempi - lämpö - Lempo
-sanueen ylättäväänkin rakkauden helvetin hehkuun yhdistävään kokonaisuuteen:
heilig ~ Hell - Helvetti > Hochzeit-häät.
On ainakin kaksi mahdollisuutta tutkia sanojen välisiä sukulaisuuksia:
A) Ies/Joch-parisidos, Mansin egu (jeuküä, jeüküä) 'Weib' (vaimo, eukko), Gr. eíkωn ’kuva ('ikoni')', Lat. echo < Gr. ekhó 'kaiku; kaikua' (ŋχos’sointu, ääni'),
čuv. jəGər ’pari; kaksonen’ ja Tü: iki, eki ’kaksi’ eivät ole kielitieteellisesti sukulaisia, ellei niitä osoiteta sukulaisiksi (joiun/tanssin/ajan/joen kanssa).
B) Em. sanat ovat kaikki etymologisesti sukua toisilleen, ellei näiden sanojen osoiteta kielitieteellisesti olevan eri lähtökohdista syntyneitä.
Miten häitä vietetään? Kadulla vastaantulevat toisilleen tuntemattomat ihmiset osoittautuvat yhdessä häihin kokoontuessaan yllättäen joko sulhasen tai morsiamen sukulaisiksi, jotka näin yhdessä muodostavakin suurperheen. Mutta tarvitaan siis häät. Juhliin (soitinmenoineen) liittyy tällä sivustolla olevaa esimerkkisanastoa.
Kaikki ympärillämme oleva on "neitseestä syntynyttä" niin kauan kuin sen taustalla olevaa sukulaishistoriaa ei tunneta. Tämä on tullut moneen kertaan esille sanojen etymologisessa selvitystyössä. Kalevalan tärkeimpiä opetuksia on sanojen synnyn selvittäminen.
Tunnetuin "neitseestäsyntyminen" on tietysti Raamatussa.
Bill O'Reilly & Martin Dugard: Jeesuse tapmine -kirjassa todetaan, että vielä kolmen päivän kuluttua Jeesuksen saapumisesta aasilla Jerusalemiin hän ei ollut tunnustanut olevansa Kristus.
- Montako ertaa Jeesus nimitti itseään "Ihmisen pojaksi" ja montako kertaa "Jumalan pojaksi"? Eikö "Jumalan poika (Kristus)" ole lopulta vain ihmisten antama nimitys, epiteetti Jeesukselle?
- Kompromissiehdotukseni:
Jeesus oli ihmisen poika, jolla oli taivaallinen isä!
Olisiko Jeesuksen fyysinen (aineellinen) isä ihminen ja henkinen isä taivaallinen?
- Yhteenveto: Surmattiinko Jeesus, koska hän ei Juudakselle tunnustanut olevansa Jumalan poika, vaan puhui itsestään ihmisen poikana.
12.12.15 aamulla. Yöllä asia tiivistyi mielessä:
(Jeesuksen opettama) Isä meidän -rukous alkaa: "Isä meidän, joka olet taivaassa..."
Tuo "taivaassa oleva (henkinen?) isä" on siis yhteistä sekä Jeesukselle että ihmisille. Mutta ihmiset, jotka pitävät itseään fyysisesti "ihmisen poikina/tyttöinä", halusivat, että "ihmisen poikana" olemisen sijasta Jeesus olisikin "Jumalan poika", jonka "oikea fyysinen" isä onkin taivaassa?***
*** Ks. -liite 3 osan VII lopussa: "Oliko Jeesus 'Jumalan poika'?"
6.12.2015 Itsenäisyyspäivän aamu klo 8.30
Heräsin aamuyöstä 5-6 välillä siihen, että tajusin "itsenäisyyspäivän" laajemman merkityssisällön. Se on myös universaali ihmiskunnan itsenäistymisen merkkipaalu - myyttinen tapahtuma, jolloin ihminen erkaantui omaksi minäkseen Paratiisin syntiinlankeemuksessa.
Ajatus tiivistyi kolmeen"sumeaan" kysymykseen:
1) Onko maailmaa olemassa (ei: Onko Jumalaa olemassa)
2) Onko hyvää ja pahaa olemassa tai: Onko tietoa olemassa
3) Onko "minää" olemassa tai: Onko aikaa olemassa
Selkokielelle muutettuna:
Paratiisitarina kertoo ihmisen itsenäistymispäivästä. Se on siis inhimillisen ihmiskunnan suurin juhlapäivä, joka perustuu syntiinlankeemustapahtumaan.
Paradoksaalisesti omaksi minäkseen itsenäistyvän ihmisen ensimmäinen teko irti Jumalasta meni päin prinkkalaa: Hän söi hyvän ja pahan tiedon puusta ja alkoi tietää asioita uskomisen sijasta.
Hän alkoi pitää omaa Paratiisin tapahtumien historiaansa merkityksettömänä myyttinä, johon uskotaan tai ei uskota, ja sillä siisti. Tässä mielessä aikaa ei siis ole, koska se on merkityksetöntä.
Minulle tuo myytti on oman maailmankuvani perustukipilareita. Sen merkitys on jopa suurempi kuin se, oliko se todella tapahtunut vai ei. Historia on se, mitä ei enää ole. Me joko uskomme siihen tai emme. Sen vaikutus perustuu tuohon uskoon.
Lakkaamme siis tietämästä, oliko syntiinlankeemus hyvä vai paha tapahtuma, ja kenelle se sitä oli. Pahaa ei voi olla enää olemassa, jos Jumala on oman myyttinsä mukaisesti kaikkivaltias, koska pahuus on osa tuota universaalia kaikkivaltiutta, siis osa jumaluutta itseään.
Tästä seuraa, että kysymys minuuden olemassolosta raukeaa, koska minuus on kuitenkin samaa kuin jumaluus itse. Samasta syystä kysymys maailman olemassaolosta jumaluuden vastakohtana raukeaa, jos kuolemaa, kuollutta materiaa ei löydykään mistään, jos kaikki mikä on, on kommunikaatiokykyistä universumin kanssa, so. "kyberneettisenä systeeminä" ansaitsee oikeutuksen nimitykseen "elävä".
Tämä oli minun itsenäisyyspäivän sunnuntaiaamun saarnani. "Lyhyestä virsi kaunis."
Tästä olen elämäni varrella kirjoittanut jo tuhansia sivuja, joten alan vähitellen ymmärtää, että se tulee voida sanoa lyhyemminkin. Ehkä on aika kääntää sivua, jonka otsikoksi tulee "tabula rasa".
6.12.2015 klo 09.00
Ilpo Saastamoinen, Jyväskylä
Lähdeviitteitä
Mm. sanakirjat eivät ole tässä summittaisessa ja viitteellisessä luettelossa mukana. Niistä on tarkempi luettelo esim. 1998 lisensiaatintyössäni "Laulu-puu-rumpu" Olen pahoillani, jos joku ei ole laisinkaan positiivisesti yllättynyt oman artikkelinsa tai kirjansa mukana olosta tässä lähdevalikoimassa. Nimen mainitseminen tässä yhteydessä ei suinkaan välttämättä merkitse sitä, että kirjoittaja edustaisi millään tavalla samaa aatesuuntaa allekirjoittaneen kanssa. Lähteet ovat minulle yleisesti hyväksyttyä fakta-aineistoa, jonka olen vain niputtanut yhteen uudella tavalla, uudeksi kokonaisuudeksi.
K. Aben: Eesti ja liivi laene läti sõnavaras, Tallinn 1957
K. Aben:Läti-Eesti sõnaraamat, Kirjastus ”Valgus”, Tallinn 1966
William Angervo: Kalevalaisten esi-isiemme usko, Mystica 1939
Esa Anttonen: Jumali; Kouvolan Sanomat 10.3.1985
Hoddjat Assadian - Panu Hakola: Sumerian and Proto-Duraljan 2003
Freya Aswynn: Põhjala müstika ja maagia, Sinisukk 2002
Ö. Beke: Zu den tschuwassischen Lehnwörtern der tscheremissischen Sprache
SUST LXVII, Helsinki 1933
L. Bäckman-Å. Hultkrantz: Studies in Lapp shamanism, Stockholm 1978
M.A.Castrén: Hvad beteckna i den Finska mythologien orden jumala och ukko?1852
M. A. Castrén und T. Lehtisalo:Samojedische Sprachmaterialen, SUST 122, 1960
John Philip Cohane: The Key, (1971), Fontana 1975
H.R. Ellis Davidson: Nordens gudar och myter (1964)
Käännös: Bengt G. Söderberg, Prisma, Stockholm, WSOY 1987
K. Donner: Samojedische Wörterverzeichnisse SUST LXIV, Helsinki 1932
Kai Donner: Ketica; Materialen aus dem ketischen oder Jenisseiostjakischen.
toim. Aulis J. Joki, SUST 108, Helsinki 1955
Matthias Johann Eisen: Eesti mütoloogia(1919), Mats, Tallinn 1995
H.S. Falk - Alf Torp: Norwegisch-dänisches etymologisches Wörterbuch,
Carl Winter’s Universitätsbuchhandlung, Heidelberg 1910
Johann Eberhard Fischer: Vocabularium Sibiricum (1747), toim. J. Gulya 1995
Paul Fogelberg (toim.): Pohjan poluilla, Ekenäs 1999
- Anna-Leena Siikala: Uralilainen ja saamelainen mytologia
- Jorma Koivulehto: Varhaiset indoeurooppalaiskontaktit
Laurence Gardner: Bloodline of the Holy Grail; Element 2002
Åke Granlund: Om namnet Jomala, Studier i Nordisk filologi, Helsingfors 1982.
Rafael Gyllenberg: UT:n kreikkalais-suomalainen sanakirja (1939)
Martti Haavio: Karjalan jumalat, WSOY, Helsinki, 1959
Martti Haavio: Bjarmien vallan kukoistus ja tuho. WSOY 1965
Hakola, Hannu Panu Aukusti: Duraljan vocabulary, Kuopio Univ. 1997
Hannu Panu Aukusti Hakola: 1000 Duraljan Etyma, Kuopio 2000
Hannu Panu Aukusti Hakola: Lexical affinities between Tamil and Finnish,
Kuopio 2009
H. P. A. Hakola: Lexical affinities between Tamil and Finnish - a supplement,
Kuopio 2011
Moin Halloun: A Practical Dictionary of the Standard Dialect Spoken in Palestine Vol. I English-Arabic, Jerusalem 1997
Graham Hancock: Fingerprints of the Gods, Mandarin Paperback 1995
Uno Harva:Suomalaisten muinaisusko, WSOY Helsinki 1948
- Uno Holmberg: Doppelfrucht im Volksglauben
Matthias Hermanns: Schamanen - Pseudoschamanen 1970
Erkki Itkonen: Lappische Chrestomathie, VII SUS, Helsinki 1993 (IIp.)
Toivo Itkonen: Venäjänlapin konsonanttien astevaihtelu Koltan, Kildinin ja Turjan
murteiden mukaan SUST XXXIX, Helsinki 1916
T. I. Itkonen: Lappalais-suomalaisia sanavertailuja, SUSA XXXII, Helsinki 1918
T. I. Itkonen: Lappalais-suomalaisia sanavertailuja II, SUST LVIII, Helsinki 1928
Janhunen, Juha: Samojedischer Wortschatz (1977)
Aulis J. Joki: Die Lehnwörter des Sajansamojedischen, SUST 103, Helsinki 1952
Kaljuste: Latvia-Liettua-Puola etc., 1996
K.F. Karjalainen - Ostjakisches Wörterbuch I-II, SUS Helsinki 1948
Rafael Karsten: Samefolkets religion (1952)
Olga Kharitidi: Kultavuorten šamaani, Otava 1996
Iivar Kemppinen: Suomalainen Mytologia, Kirja-Mono Oy. Helsinki 1960
V. Kiparsky: Fremdes in Baltendeutsch, Helsinki 1936
Friedrich Kluge: Etymologisches Wörterbuch des deutschen Sprache,
Strassburg 1899
Eino Koponen: Eteläviron murteen sanaston alkuperä, SUST 230, Helsinki 1998
Eliel Lagercrantz: Lappischer Wortschatz I (LSFU VI, SUS, Helsinki 1939)
J. Lehtiranta: Yhteissaamelainen sanasto SUST 200. SUS, Helsinki 1989
T. Lehtisalo: Entwurf einer Mythologie der Jurak-Samojeden, SUST LIII, 1924
Timo Leisiö: Lyyra ja Pythagoras, Kansanperinteen laitoksen julkaisuja 23, 1996-7
Aado Lintrop: Šamaaniraamat, ”Ilmamaa”, Tartu 1995
L. L. Læstadius: Lappalaisten mytologian katkelmia, SKS 2000
Uku Maasing: Eesti usund, Ilmamaa, Tartu, 1995
Angela Marcantonio: The Uralic Language Family, 2002
Lena Neuland: Jumis - die Fruchtbarkeitsgottheit der alten Letten
Acta Universitatis Stockholmiensis 15, Almqvist & Wiksell, Stockholm 1977
Felix Oinas: Tuul heidab magama, Keel ja kirjandus, Tallinn 1999
Asko Parpola: IE -kielten esihistoria ja Suomi
R. Grünthal toim. ’Ennen, muinoin...’ SKS 2002
Juha Pentikäinen: Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia, SKS 1995
Brita Polttila: Pohjanportit 1982
Jaan Puhvel: Võrdlev mütoloogia, Ilmamaa, Tartu 1997
Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja Raamattu, Uusi Tie, Hki 2008
Paavo Pylkkänen: Tietoisuus - ikuinen arvoitus?, Tiede 2000, 1/95
Merritt Ruhlen: On the Origin of Languages, Stanford University Press 1994
Martti Räsänen: Die tatarischen Lehnwörter im Tscheremissischen. SUST L, 1923
M. Räsänen: Versuch eines etymologischen Wörterbuchs der Türksprachen
LSFU XVII, SUS, Helsinki 1969
Ilpo Saastamoinen: Laulu-Puu-Rumpu, Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitos 1998 [lis. työ] (http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1998764942)
Sadovszky, Otto I. von: Linguistic evidence for the Siberian origin of the Central California indian shamanism. Budapest 1989
(in: M. Hoppál and O. v. Sadovszky ed. ’Shamanism - past and present’)
Raivo Seppo: Eesti nimeraamat, Olion 1994
E.N. Setälä: Beiträge zur F-ugrischen Wortkunde, FUF XIII, Helsinki 1913
Anna-Leena Siikala: Itämerensuomalaisten mytologia, SKS, Helsinki 2013
F. Steingass:A Learner’s English - Arabic Dictionary, Beirut 1978
Knut Tallqvist: Kuningas Jumalan armosta. Otava 1922
Knut Tallqvist:Månen i myt och dikt, folktro och kult, Helsingors 1947
Knut Tallqvist: Sumerisch-akkadische Namen der Totenwelt, H:ki 1934
Lidija Toidybek: Mari usund, Virgela, Tallinn 1998
Y.H. Toivonen: Jugralaisia jumalnimiä, Suomi V/16, SKS Helsinki 1933
Udo Uibo: Sõnalood, Etümoloogilisi vesteid, Tänapäev 2014
Ülo Valk: Kurat Euroopa usundiloos
Hans Wehr: A dictionary of modern written Arabic, Liban 1980
Colin Wilson: The Occult. Mayflower 1973
Lama Yongden - Alexandra David-Neel: Viiden viisauden lama, Helsinki 1951