2017 Usko tai älä I
Jyväskylän Paraseura 27.3.2017
Ilpo Saastamoinen: USKO TAI ÄLÄ - BLAVATSKY JA KAKSIKASVOINEN JUMALA
- Esitelmärunko perustuu eräänlaisena jatko-osana 25.9.16 pidettyyn Ruusu-Risti -esitelmään Jyväskylässä "Hunnuton Blavatsky ja Jumalan salattu puoli".
http://www.ilposaastamoinen.fi/esitelmaet-b/2000-luku-b/2015-osani/hunnuton-blavatsky-i
Aineiston esittely - JOHDANTO
1a) Blavatsky-sitaatit
1b) Perustermejä: a) SATAN, b) FALL, c) DEVIL, d) DEUCE
e) ŠIVA, f) VISHNU, g) SAMUEL
2a) Jumala/Saatana ~ minä/sinä ~ oikea/väärä
2b) Minä/sinä & Tat twam asi
2c) Jumalan kakseus - sanastoa
3a) Hyvä/paha = minun/sinun ~ yksilö/ryhmäidentiteetti
3b) Tasapaino - Hyvä ≠ paha vai Jin = Jang?
4) Ihmisen tärkein tehtävä
KOMMENTIT - Lisäaineistoa - Lähteitä
Aineiston esittely 9.4.2017:
I Seuraava esitelmäluonnos keskittyy vastakohtakäsitteiden ykseyteen, niiden yhteisiin juuriin sekä kielellisesti että "todellisuudessa". Jumala/Saatana käsitepari pyritään osoittamaan osaksi yleistä probleemaa hyvän ja pahan samuudesta. Vastakohdat voidaan nähdä kolikon käänteispuolina, jolloin lopulta on kysymys "kaikkeuden ykseydestä", siitä, että vastakohdat voidaan nähdä laajemmasta näkökulmasta, jolloin ne osoittautuvat saman ykseyden rakennusaineksiksi.
II Toinen mahdollisuus tutkia samaa asiaa, on informaation käsite, joka näennäisesti jakautuu myös kahdeksi - sanoman lähettäjän ja vastaanottajan samanarvoisiksi ja samanaikaisiksi näkökulmiksi.
Suunnilleen samasta asiasta australialainen "mielenfilosofi" David Chalmers on kirjassaan The conscious mind (1996) käyttänyt informaation kahdesta puolesta termejä "fysikaalinen ja fenomenaalinen, aineellinen ja kokemuksellinen".
- Tässä yhteydessä tämä toinen näkökulma on liian laaja käsiteltäväksi. Lopulta kysymykseksi jää, miten nämä kaksi näkökulmaa yhdistetään vielä kerran yhdeksi ja samaksi asetelmaksi. Edelinen yhdistää vastakohdat, mutta jälkimmäinen jakaa yhden kahdeksi tiedon lähettäjän ja vastaanottajan kahdeksi samanarvoiseksi ja yhtä todelliseksi/oikeaksi näkökulmaksi, jolloin päädymme informaatiotodellisuutta tarkastellessamme vähintään kahden "todellisuuden" minimiin kaiken tiedonvälityksen perustana.
- Asetelma on pohjimmaltaan filosofinen: Jos nimeämme jonkin asian, on sen vastakohta - ulkopuolelle jäävä todellisuus - välittömästi myös syntynyt. "Jumala" ilman "Saatanaa" ei tarvitse nimeä, koska nimen antaja on jo määritellyt itsenäs nimettävän ulkopuolella olevaksi ja eräällä tavalla siis nimetyn vastakohdaksi. Jos itse antaa itselleen nimen, ei tuo asia kuulu millekään tai kenellekään ulkopuoliselle. Kaikkeus ei tarvitse nimeä: "Minä olen se, mikä minä olen"...
- Vaikeinta on yhdistää hyvän ja pahan käsitteet yksilö- ja ryhmäidentiteetin käsitteiden synonyymeiksi, jopa alisteisiksi jälimmäisille. Jos määrittelen jonkin asian "hyväksi" itselleni, sisältää se lähtökohtaisesti mahdollisuuden, että se on samalla "pahaa" ainakin osalle ympäristöäni. Vaikeus on siinä, että itselleni hyväksi määrittelemä tapahtuma, on pahaa kenties korkeintaan puolessa tapauksista ympäristölleni. Jos siis alamme jakaa jotain "kahdeksi", tulee siitä loppumaton kaksijakoisuuden prosessi, jota kykymme eivät riitä analysoimaan perusteellisesti.
- Tämän kirjoitelman ulkopuolelle siis jää kysymys siitä, miten vastakohdat yhdistetään yhdeksi ja toisaalta, miten kolikon toisen puolen nimeämisen jälkeen sen kääntöpuoli on "neitseestä" syntynyt maailmaan... so. mitä tapahtuu kun yksi erotetaan jostain toisesta... Se vaatii toisen kirjoitelman, vaikka problematiikka itse on jo esitelty - osin jo pureskeltu - jo tässä ensimmäisessä...
III On vielä yksi esiin tuleva näkökulma: "Miten minulle-hyvä-sinulle-paha" -vastakohtanäkökulma saadaan eliminoitua? Vastaus: RAKKAUDELLA! Sillä, että kaksi nolekyyliä naitetaan keskenään siten, että ne jakavat jonkin elektronin yhteisesti keskenään. Silloin jonkin saadessa jotain lisää, toinen ei kuitenkaan menetä mitään. Tätä kolmatta näkökulmaa olen yrittänyt esitellä mm. kokoelmillani soidinmeno-sanueista. Pohjalla vilahtaa mahdollinen näkökulma, että koko kielemme käyttö perustuu soidinmenosanojen sirpaloitumiseen puhekielen sanoiksi. Tämän todisteleminen - paremmin tai huonommin - olisi jo kokonaisen kirjan täyttävä aihe.
Tärkeimpänä todisteena asiasta lienee se, että seksuaalisuus (elämän jatkumisen perusehtona) on esim. Raamatun tarkimmin karttamia tabuja. Senhän epäsuorasti on vihjattu joissakin lähteissä olevan Paratiisin syntiinlankeemuksen taustalla.
Mikä olisikaan parempi salaisuuden naamiointikeino kuin peittää se (Eros) oman vastakohtansa (Agape) kaapuun. Antiikin komedia- ja tragedia -kasvonaamiot osoittavat, ettei tuollainen salaisuuden verhoilu ole koskaan ollut tuntematonta ihmiselle. Siihen liittyvä symbolinen myytti-tarina on tämän esitelmän lopussa - muodossa jossa totuus naamioituu valheeksi... tai - vaikenemiseksi...
......
15.3.2017 Muistan 40-luvulla lukeneeni Pielaveden Suomäen mummolan vintillä Seura-lehdestä: "Usko tai älä, totta se on... [... mutta subjektiivisesti - minulle!]
- Tarkoitukseni ei ole tyrkyttää kuulijalle uusia totuuksia, vaan kertoa, mitä olen löytänyt henkilökohtaisella elämän tutkimusmatkallani.
JOHDANTO
Entäpä, jos kaikki onkin toisin kuin miltä näyttää?
Kysymys on uskosta sen todellisuuteen mitä näemme. Mutta jo se, MITEN näemme, perustuu omaan uskonvaraiseen todellisuuskuvaamme, josta jo Newton sanoi nöyrästi: "...Näyttää siltä, ikäänkuin..."
Tähän liittyy kysymys uskon ja tiedon vastakkainasettelusta.
22.10.1988 Aatami ja Eeva lakkasivat uskomasta - omenan syötyään he tiesivät mikä on hyvää ja pahaa. Siitä lähtien ihminen on uskonut tietävänsä, eikä enää "tietänyt uskovansa".
- Kaikki todennäköisyyteen perustuva "tietohan" on uskoa, sillä sopimuksiin perustuva (esim. matemaattinen) tieto ei varsinaisesti voi koskea luontoa lainkaan. Meillä ei ole "tietoa" sopimusten paikkansapitävyydestä vaan "uskoa" siihen.
- Em. ajatuksen mittaamattomasta iästä (ja "valan" sopimuksellisesta luonteesta) on esimerkkinä Pekka Ervastin Suuret uskonnot -kirjassa kuvattu Hierokleen toteamus Pythagoraan kultaisista säkeistä:
...Jumala ja jumalat, jotka ovat maailmamme takana, ovat vannoneet valan, luvanneet ylläpitää maailmaa, kunnes työ on tehty...
6.4.2017 On jotenkin paradoksaalista, että kirkon tehtäväksi on - lähes ainoana instituutiona läntisessä maailmassa - jäänyt uskon korostaminen (kylläkin tarkkaan määritellyissä rajoissa), kun valtaa pitävä materialismi on päätynyt "objektiivisen tiedon" korottamiseen kultatuoliin.
11.05.2008 Karkeasti ottaen absoluuttiset totuudet ovat sopimuksia ja luontoa koskevat faktat todennäköisyyksiä, joita ei siis voida erottaa uskonasioista...
Eihän totuus ole maailman rakentaja vaan käsityksemme totuudesta.
Sitaatteja:
- Ludwig Wittgenstein: (Varmuudesta, WSOY 1975)
- Mitä tiedän, sen uskon.
- Ludwig Wittgenstein: (Tractatus Logico-Philosophicus 6.1 )
- Logiikan väitteet ovat tautologioita.
- Toynbee - Koestler, Mitä elämän jälkeen? (1977):
Albert Einstein: "Sikäli kuin matematiikan lait kuvastavat todellisuutta, ne eivät ole varmoja. Sikäli kuin ne ovat varmoja, ne eivät kuvaa todellisuutta."
28.10.16 - Koko oman asennoitumiseni lähtökohtana on elämä-käsitteen ulottaminen atomitasolle - koska silloin myös Jumala-käsite voidaan ulottaa "Isästä" kaikkeen olevaiseen, jopa atomitason mahdolliseen tietoisuuteen ja muistiin saakka. Ja silloin ollaankin suoraan informaatioteorian kyberneettisissä systeemeissä, joilla on input, output ja muisti. Minä nimitän sellaisia "eläviksi". Ja jos ne ovat osa elämää, ovat ne osa universaalia jumaluutta, "elämää". Olen siis panteisti.
[Panteismi - kreikan pan, kaikki ja theos, jumala - on käsitys, jonka mukaan jumala on yhtä kuin kaikkeus.]
Traugott Vogel: Uskonnonfilosofia
- "deistiset" käsitykset - Jumala ymmärretään luovana vastineena/vastakohtana maailmalle; "panteistiset" käsitykset - Jumala samastetaan maailmassa olevan luovan elämän kanssa.
- Kabbala (Pekka Ervast: Suuret uskonnot): "...Elämän henki nukkuu kivessä, uinuu kasvissa, näkee unta eläimessä ja herää ihmisessä"...
Tarkoitukseni on tässä katsoa, mihin panteismi loogisesti loppuun saakka vietynä johtaa. Sitä ei teologian piirissä ole käsittääkseni koskaan tehty. Olen jo siinä iässä, etten lähde 60-lukulaisen voimin "juupas-eipäs" -keskusteluun eriuskoisten ajatusmallien paremmuudesta. Pidän silti tärkeänä, että erilaiset näkökulmat ovat ainakin tiedossa itse kunkin rakentaessa omaa henkilökohtaista maailmankuvaansa. Blavatskyn esittämiä historiallisia faktoja käsittelen yksilö- ja ryhmäidentiteetin ilmentyminä - niin pitkälle kuin aikaa riittää. Nöyränä poikana...
- Koko tämä prosessi on selkeyttänyt minulle kokonaiskuvan siitä, että kysymyksessä hyvästä ja pahasta on kysymys kolikon kääntöpuolista. Kun esim. atomi irtoaa molekyylistä, se saattaa olla 'paha' emämolekyylille, mutta 'hyvä' uudelle molekyylille, johon irronnut atomi liittyy, koska jälkimmäisen "minuus" on nyt laajentunut entisestään. Hyvä ja paha pyrkivät siis koko ajan keskinäiseen tasapainoon kahden yksilön, yksilön ja ryhmän ja lopulta kahden ryhmän välisissä suhteissa.
24.3.2017 Helsingin Sanomat:
Intian hallitus on määritellyt Ganges-joelle samat oikeudet kuin ihmisellä.
Palaan tähän aiheeseen esitelmäni loppupuolella.
Miten H. P. Blavatsky liittyy tähän aiheeseen?
- Jumalan ja Saatanan yhteinen juuri - ainoana mahdollisuutena ymmärtää KOKO todellisuus. Helena Petrovna Blavatskyn (1831-1891) kirjat Hunnuton Isis (1877) ja Salainen Oppi (1888) sisältävät kymmenittäin historiallisia viittauksia em. käsitteiden samuuteen.
Edellistä kysymystä ei voida käsitellä pitkään ottamatta huomioon kysymystä hyvän ja pahan vastakkaisuudesta. Blavatsky on nostanut esille vertauksen kolikon kääntöpuolista: toista ei voi olla olemassa ilman toista. [~ Jin & Jang...]
- Kun tälle tielle lähdetään, on kysymysten sarja loputon. Ensimmäisten joukossa on kysymys seksuaalisuuden asettamisesta lähes "pahan" piiriin kuuluvaksi:
Ei ihme, että kristinusko on niin seksuaalikielteinen, koska sen ihanteena on ilman sukupuolikontaktia neitseestä syntynyt Kristus. Jotkut amerikkalaispapit ylpeilevät sillä, että Raamatussa ei kertaakaan ole käytetty ("itsekästä", sukupuolista) Eros-sanaa kuvaamaan rakkautta, vaan sen tilalla on lähes aina Agape-termi kuvaamassa sukupuoletonta ("pyyteetöntä") rakkautta, johon Jumalalla on "yksinoikeus" ja jota kohti ihmistenkin tulisi pyrkiä. Kohti ihmissuvun kuolemista sukupuuttoon?
1a) Blavatsky-sitaatit
Esittelen lyhyesti muutamia sitaatteja Blavatskyn tuotannosta, sekä sen jälkeen keskityn muutamiin esiin nousseisiin aiheisiin tarkemmin.
[Hakasulkeet omia lisäyksiäni]
> Salainen Oppi I: s. 375 Kaikki ne linnut ja eläimet, joita nykyään raamatussa kutsutaan "saastaisiksi", ovat muinaisina aikoina olleet tämän Jumalan (Jehova) vertauskuvia. Niiden päälle pantiin saastaisuuden valepuku, jotta ne säilyisivät hävitykseltä, koska ne olivat niin pyhiä.
> Salainen oppi I - Saatana ei koskaan saanut ihmismäistä, yksilöitynyttä muotoa, ennenkuin ihminen oli luonut itselleen yhden elävän personallisen Jumalan ["laupias taivaallinen isä"].
- Jumalaa ei voi pitää koko kaikkeuden yhdistelmänä, kaikkialla olevana ja kaikkitietävänä ja äärettömänä, jos hänet erotetaan pahasta.
- Kabbalistit: ...paha on Jumalan eli Hyvän "nurja puoli"...Ei ole mitään itsessään pahaa... Jos paha katoaisi, niin hyväkin sen keralla katoaisi maan päältä.
[~ Pekka Ervasti, Gnostikot:
- Saatana oli yksi niistä korkeista enkeleistä, jotka olivat Jumalan valtaistuimen ympärillä... ilman pahan tietoa ei elävällä olennolla olisi tietoa hyvästä.]
> ...Demon est Deus inversus ("Perkele on Jumala ylösalaisin käännettynä").
>Eliphas Lévi sanoo, "perkele ei ole olento, vaan luova voima hyvään ja pahaan."
> Intialaisen kirjallisuuden vanhimmissa käsikirjoituksissa ei... abstraktisella Jumaluudella ollut mitään nimeä. Sitä kutsutaan tavallisesti sanalla "SE" (skr. Tat) ja se merkitsee kaikkea, mikä on, oli ja tulee olemaan, eli kaikkea, minkä ihmisjärki voi vastaanottaa.
Salainen oppi II: Lucifer on samalla kertaa jumalallinen ja maallinen valo, "Pyhä Henki" ja "Saatana". ...Lucifer on Logos korkeimmassa olemuspuolessaan ja "Vastustaja" alimmassa puolessaan...
> Juutalaisten jumaluus... kieltää Saatanan kiroamisen... "Älä häpäise jumalia", sanoo Mooseksen Jumala.
> Lactantius: "...Logos, Sana on "Saatanan esikoisveli ja ensimmäinen kaikista luoduista olennoista".
[vrt. Joh.1:1. Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä, ja Sana oli Jumala.]
- "Saatana on meidän planeettamme jumala ja sen ainoa jumala" ja tämä on lausuttuna ilman kuvaannollista viittausta sen pahuuteen ja turmelukseen. Sillä hän on yhtä Logoksen kanssa.
...Saatana vertauskuvallisesti tarkottaa Hyvää ja Uhrausta ja on viisauden jumala useilla eri nimillä lausuttuna.
...se, minkä papisto... esittää saatanaksi, jumalan viholliseksi, on tosiasiassa korkein jumalallinen henki.
~ Ei ole paholaista eikä pahaa ihmiskunnan synnyttämän perkeleen ulkopuolella.
...maailmankaikkeudessa ei ole mitään, jolla ei olisi kahta puolta - mitalin etu- ja takasivua.
Hunnuton Isis II: Hindulaisilla... ei edes ole Paholaista merkitsevää sanaa.
...buddhalaiset sen enempää kuin hindulaisetkaan eivät usko kristillisen oppijärjestelmän paholaiseen - so. ihmisestä erillään olevaan olentoon, jollainen Jumalakin sen mukaan olisi.
Hunnuton Isis V: - Samael on saatana.
...voidaan ymmärtää, että Vanhan testamentin saatana sekä Evankeliumien ja apostolien Kirjeiden perkele olivat vain aineessa piilevä vastustava periaate, välttämättä siihen kuuluva muttei mitenkään paha sanan moraalisessa merkityksessä.
- ven. v(y)ed'ma 'noita' < v(y)edat' 'tietää (R. veta)' < skr. Veda 'tietäminen; tieto'
- "hyvän ja pahan" alkuperät... ovat aina olleet vaihdettavissa keskenään.
> Des Mousseaux: "Paholainen on kristinuskon tärkein tukipilari... ...jos me menettäisimme demonimme, menettäisimme niin ikään vapahtajammekin... Niin ollen ei kristinuskoakaan enää olisi!" ...perkelettä ja hänen enkeleitään meidän on ehdottomasti kiittäminen Vapahtajastamme että ilman heitä meillä ei olisi Pelastajaa eikä kristinuskoa."
...saatanan ja Jehovan, katsottiin olevan yksi ja sama.
[5.4.2017 IS: "Tieto" hyvästä ja pahasta on myytin mukaan saatu Paratiisin syntiinlankeemuksessa. Jos yksikin asia määritellään ihmisen taholta "hyväksi", olemme rakentaneet itsellemme välittömästi hyvyyden ja pahuuden verkon, josta ei ole ulospääsyä. Asiasta on keksitty syyttää ulkopuolista tekijää, käärmettä, jotta itse vapautuisimme syyntakeettomina vastuusta. Syyttikö Raamatussa joku muukin ihmisen lisäksi käärmettä "pahuudesta"? Siis - ennen "tiedon" saamista meillä oli vain "usko", joka - yleisen käsityksen mukaan subjektiivisena - ei voi olla niin objektiivista kuin se tieto, jonka länsimainen ajattelu on asettanut yleisesti uskon edelle. Koska perinteisesti "tiedon valo" on samastettu saatanaan ja pahuuteen, palvomme siis länsimaissa juuri sitä - todellisuuden reaalista, materiaalista puolta.
- Traugott Vogel, Uskonnonfilosofia: Kirjauskolliset Amerikan evankeliset... pitivät tarpeellisena muistuttaa, että koko ihmiskunnan historian hädät alkoivat uskonnollisesta keskustelusta, mitä Paratiisin käärme oli käynyt Eevan kanssa.]
1b) Perustermejä [eri lähteistä]:
a) SATAN (hepr. Shattan) 'vastustaja''; shetey (fem. sanan edellä) ’kaksi’
~ arab. al-Šaitan 'astray (eksyksissä, harhaan); paholainen'
~ arab. shatana 'olla vastaan, vainota'
- Kristinusko yhdistää Saatanan (islam: Shaytan, shaitan 'Devil') Käämeeseen joka houkutteli Aatamin ja Eevan... "Langennut enkeli" on Totuuden vastakohta... paha henki, joka tiesi eron "oikean" ja "syntisen" välillä.
- Tuulikki Korpinen: Jänis-myytti etymologisena impulsina, Heinola 1995
s. 53 Egypt. Sati(s) (’kylvää siemen') - hedelmällisyyden ja rakkauden jumalatar
~ lat. satio ’kylvö, istutus; kylvöaika
H. P. Blavatsky: Hunnuton Isis I, 323 Seet, Aadamin kolmas poika, joka oli koko Israelin kantaisä ja Nooan esi-isä, onkin sama kuin Hermes, viisauden jumala, jota myös nimitetään Thotiksi, Sethiksi ja Sat-an'iksi, ja että hän on lisäksi, huonossa aspektissaan nähtynä, Tyfon eli egyptiläinen Saatana, joka oli myös Set.
Salainen Oppi II s. 503: Juutalaisten jumaluus... kieltää Saatanan kiroamisen... "Älä häpäise jumalia", sanoo Mooseksen Jumala (2. Moos XXII: 28)
s. 540 ...jos kerran Logos eli Jumala on sama kuin tuo yhteinen, ennen jumalallinen joukko, jota syytetään lankeamisesta, seuraisi siitä tietysti, ettäLogos ja Saatana ovat yhtä.
- 2. Korint 4:4: Saatana "tämän maailman jumala", jota on kutsuttu myös Lucifer'iksi.
- Perkelettä kutsuu kirkko nyt "pimeydeksi", mutta raamatussa, Jobin kirjassa häntä kutsutaan "Jumalan Pojaksi", aamunkoiton kirkkaaksi tähdeksi, Luciferiksi.
- kr.-room. Lucifer"Aamutähti"; valontuoja, -lähde, planeetta Venus,
usein esitelty Saatanan nimenä ennen "putoamista".
Blavatsky:, Salainen Oppi I:
s. 97 ...Demon est Deus inversus ("Perkele on Jumala ylösalaisin käännettynä"). Perkelettä kutsuu kirkko nyt "pimeydeksi", mutta raamatussa, Jobin kirjassa häntä kutsutaan "Jumalan Pojaksi", aamunkoiton kirkkaaksi tähdeksi, Luciferiksi. On paljon dogmatillista oveluutta ja viisastelua siinä syyssä, miksikä ensimmäistä pääenkeliä, joka nousi Kaaoksen syvyydestä, kutsuttiin nimellä Lux s.o. "valo" (Lucifer), loistavaksi "Aamun... Pojaksi. Hänet on kirkko muuttanut Luciferiksi eli Saatanaksi, koska hän on korkeampi ja vahvempi kuin Jehova, ja hän oli uhrattava uuden uskonopin takia.
Salainen oppi II: s. 44 ...Aina roomalais-katolisen dogmatismin päästyä vakaantumaan, on Venus tehty samaksi kuin Saatana ja Lucifer eli suuri lohikäärme, vastoin kaikkea järkeä ja johdonmukaisuutta... "Isiemme jumalat ovat meidän paholaisiamme", sanoo muuan aasialainen sananlasku.
s. 183 ...Lucifer on Logos korkeimmassa olemuspuolessaan ja "Vastustaja" alimmassa puolessaan... (255) ...perkeleetkin "ovat alamaisia" nim. Logokselle, joka on Viisaus, mutta samalla - tietämättömyyden vastustajana - Saatana eli Lucifer.
s. 538 Lucifer on samalla kertaa jumalallinen ja maallinen valo, "Pyhä Henki" ja "Saatana".
http://www.piney.com/naga.html
" Lucifer as the Harp playing prostitute in the garden of Eden and seeing both God and Ezekiel as harp playing, singing prostitutes."
- Kosmokrator 'a world-ruler, an epithet of Satan'.
b) E. FALL 'syntiinlankeemus' ~ ital. fallax ’kaksikielinen’
< lat. fallo 'pettää; olla salattu; salata';
~ gr. phallos ’siitin’; phalós ’valkea'; pállω ’sykkiä; heiluttaa, heilua'
Turkkil.kielet: fa(il, fäjl (krm.) ’omatunto'
~ vrt. osm. fal ’ennustus’; KB. čag. tar. otü. pal ’arpa';
~ trkm. pal (kak. bal) ’noituminen, loitsiminen, ennustaminen'
hepr. nefeelah 'Fall, syntiinlankeemus' ~ altindisch: phala-m 'hedelmä'
c) E. DEVIL 'paholainen' ~ evil ~ saks. übel 'paha'
~ Irish: ewyllys 'free will; will of God' ~ Skotl. devel 'tyrmäävä isku'
~? E. double 'kaksinkertainen' < duo < gr. di 'kaksi'; dis 'kaksi kertaa (twice)'
~ E. di- 'kaksi'; dia- 'through' (kautta, läpi) ~ vrt. S. die ’feminiin. artikkeli’
~ gr. diá (lat.) 'poikki, läpi' + bállein 'syyttää; heittää'~ diaballo 'moittia'
~ lat. deus, dei, pl. dei, dii, dī 'Gott'; divinatio 'ennustuslahja, -taito'
~ ital. divieto 'kielto, ehkäisy'; divinita 'deity, divinity, god'; divino 'divine'
(Dante:) it. Divina Commedia 'Jumalainen näytelmä' ~ E. diva 'jumalatar'
Serbo-Kr: Do đavola! ’Go to hell!'; deblo ’puu; puunrunko’
Bulgaria: debél ’paksu, lihava' ~ djávol 'piru'; [mutta lat.:] debilis 'heikko'
Latvia: devini 'yhdeksän (9)' = lit. devyni, pol. dziewiec, ven. devjatj
~ viens (1), divi (2) ~ Dievs = lit. devas (Dievas) 'Jumala'
dvīni = kaksoset (E. twins);
divi ’kaksi’; lit. du, pol. dwa, ven. dva; E: two, S. zwei, R. två, F. TOI(N)-
Liettua: deivẽ 'aave'; dienì 'tiine'; dvyniai 'kaksoset' ~ Russ. déva ’impi, neitsyt’
osm. däv, div ’paha henki’; hepr. te´om ’twin’; doo- 1) two-; 2) bi- >? Thomas
Persia (Iran): div 'devil, demoni, paha henki'; divane 'mad, insane; madman'
~ Hunnuton Isis V: Vedan loistavista devoistatuli Zoroasterin uskonnollisen uudistuksen aikana Avestan pahoja henkiä, daevoja.
ai. devá-h 'Gott'; dēvī 'Göttin'; av. daēvō 'Dämon'; Skr: tva ’thou’ (sinä)
d) E. DEUCE'Perkele; piru'; deuce [dju:s]’kakkonen’; 'tasatilanne' (korttip.)
~ MEngl. dewes! ’God! (Jumala)’; ahd. Zīo 'Gott'
~ Latvia: divi ’kaksi’ > dvīni = kaksoset ~ Dievs 'Jumala' > Divina...
~ Lat. deus(pl. dei, di) 'jumala' ~ gr. theós, siós ’jumala’ > Zeus
~ ? Gr. deúteros ’toinen (second)’ ~? vrt. jum-gemini
~ L. duos (duo ’2-two’); F. deux (a deux ’at two’); Germ. daus ~ Sp. dos '2'
[~ Athamas eli Thomas käännetään kreikaksi sanalla didymos ”kaksoinen” - koska Adam, ”ensimmäinen", "yksisyntyinen”, osoitetaan ”miehis-naiselliseksi” Moos. I kirjan I luvussa.]
e) ŠIVA ...jossain pisteessä Jumala muuttuu Saatanaksi ja päinvastoin - silloin kun tasapainohakuisuus ei ole onnistunut ja kohtalon vaaka on kallellaan jompaan kumpaan suuntaan. Tämän ovat ymmärtäneet hindut, joilla Šiva on sekä luovuuden että hävityksen jumala.
~ Gunnar Aarma: Mida paljud ei tea - Müstika ja maagia (1995),
Šiva (on) luomisen ja hävityksen jumala... Niinkuin Laotse sanoo: "Jos hyvyys on hyvä, niin pahakin on olemassa." ...hyvä ja paha, nautinto ja kärsimys, elämä ja kuolema eivät ole eri kategorioihin kuuluvia absoluuttisia kokemuksia, vaan saman todellisuuden kaksi puolta.[~ Jumalan rakkaus/viha!]
s. 77 Šiva on kuvattu myös androgyynisena (kaksineuvoisena) jumaluutena - puoliksi miehenä, puoliksi naisena, mikä vielä kerran symbolisoi mieheyden ja naiseuden dynaamista yhteenkuuluvuutta.
Salainen oppi: ...akkadilaisilla ja babylonialaisilla... heidän jumalansa olivat samalla sekä hyviä että pahoja. Koska kärsimys ja rangaistus ovat karman tekijöitä, niin pahakin oli jumalan palvelija... Saman aatteen löydämme myös Zoh(a)rissa, Saatana oli jumalan poika ja jumalan enkeli.
Valon airut: Väärä käsityskanta aineesta on saattanut kristityt alusta lähtien samaistuttamaan naisen sekä Pahan ja Aineen, - huolimatta roomalaiskatolisen kirkon neitsytpalvonnasta.
f) VISHNU: Salainen Oppi I: Vishnu on kaikkiallisen luomistekijän personoituma, joka tekijä on sekä puhdas että epäpuhdas, koska se on ...Jumala ja Perkele. ... Kun siis salatieteilijä sanoo: "Perkele on Jumalan nurja puoli"... ei hän tarkoita kahta eristettyä tosiolemusta vaan saman ykseyden kahta puolta...
g) SAMUEL: Ennen Blavatskyyn tutustumista lähtökohtanani aiheeseen on pidettävä Samael-nimen liittymistä 1990-luvulla molempiin:
Aapeli Saarisalo: Raamatun sanakirja 1936
- Samuel (1. Sam.1:20) "Jumalalta pyydetty"
Aikio-Vornanen - toim. Uusi sivistyssanakirja. Otava 1993:
- Šamaš (assyr./irak. ’aurinko'; hepr. šamájim 'taivas'),
muin. seemiläisten palvoma auringonjumala, oikeuden ja totuuden ylin haltija
- Hannahin raamatullisella pojalla oli sama nimi kuin Kuoleman Herralla, Sam-El (Samuel). Tämä nimi tulee hind. Samana-sanasta, kuolemanjumala Yaman hinduistisesta lisänimestä sielujen johdattajana.
Wikipedia: Setiläisessä gnostilaisuudessa... "Samael" ... saattaa tarkoittaa "Sokeaa Jumalaa". [< hepr. sami ’sokea’; el ’jumala’]
- Demiurgi... Toisille, kuten Platonille, se oli hyväntahtoinen arkkitehti ...joillekin gnostilaisille, pahan henkilöitymä. ...gnostilaisuudessa demiurgin nimi oli Jaldabaoth (~ Samael) ja se yhdistettiin Jahveen.
J.B. Russell: Satan, London 1981: Saatanan vanhin nimi: Sammael
B.G. Walker: Naisten salainen tieto: semiitt. Sammael ’Alisen maailman jumala’
- Juutal. mystikot: Jumalan vasen käsi on hävittävä. Kuoleman jumala Satanael/Sammael personoi Jumalan vasenta puolta. < hepr. s(e)mol
~ Sumeri: Binū-Sim'al 'Vasemman käden (so. Pohjoisen) pojat'
< Pohj. syyrial. Sam'al [arab. šimāl, samali-y] 'vasen' ~ arab. šāmī ’Syrian’
Martti Haavio, Bjarmien vallan kukoistus ja tuho:
(arab.) Bahr al-šimali 'Pohjoinen meri' [< samal 'pohjoinen']
~? ven. zemlja ’maa’ ~ zima 'talvi' ~ semja 'siemen'
Blavatsky, Hunnuton Isis: - Samael on saatana.
...gnostikot opettivat että juutalaisten jumala Jehova oli Ialdabaoth, kaaoksen poika, jumalaisen viisauden vastustaja...
Salainen Oppi II:Ja raamatussa näemme saatanan, yhden "jumalan pojista" (Job I:6) muuttuvan exoterisessa mielessä paholaiseksi ja lohikäärmeeksi sen helvetillisessä, pahassa merkityksessä. Mutta Kabbalassa (kaldealaisten Numeroiden kirja) Samael, joka on saatana, on sen näytetty olevan sama, kuin pyhä Mikael, käärmeen voittaja... salattu viisaus... Kirkollinen dogmaattinen henki... teki Samaelista (juutalaisten) saatanan - viisaimman ja henkevimmän hengen - paholaisen, ihmishahmoisen jumalan ja aistillisen, fyysillisen ihmisen vastustajan.
- Samael - Kuolonenkeli, joka myös on viettelevä käärme, Saatana.
2a) Jumala/Saatana ~ minä/sinä ~ oikea/väärä
- Jumalan ja Saatanan käsitteiden kaksinapaisuus liittyy kysymykseen länsimaisen maailmankuvan rajoittumisesta yhden "objektiivisen" todellisuuden joko-tai -jaettuun haavekuvaan vastakohtana itäisen maailmankuvan "sekä-että" -todellisuuskuvalle.
Jälkimmäinen edellyttää aina vähintään kahden samanarvoisen todellisuuden rinnakkaiseloa (toistensa käänteiskuvina), jolloin koko todellisuus muodostuukin yhtä monesta osatodellisuudesta kuin tuossa informaatiotodellisuudessa on sen havaitsevia systeemejä, olioita.
- Wikipedia: - Gnostilaisuudessa demiurgi edusti pahuuden voimia. Se oli olento, joka oli koostanut halveksittavan materiaalisen maailman ja oli hyvän ylijumalan vastakohta.
- Jotkut gnostilaiset filosofit... yhdistivät demiurgin Jahveen, Vanhan testamentin Jumalaan, vastakohtana Uuden testamentin Jumalalle. Jotkut puolestaan yhdistivät demiurgin Saatanaan.
- Joissakin gnostilaisen kristillisyyden muodoissa väitettiin, että tämän maailman luoja, Vanhan testamentin Jumala, olikin paha henkiolento, koska maailmassa oli niin paljon pahuutta... Täten hylättiin dualistinen käsitys, jonka mukaan Saatana olisi Jumalan kanssa lähes tasaväkinen mahti.
- Useat uskontotieteilijät läpi historian ovat hyväksyneet käsityksen, että VT:n jumala-käsite on yhdenmukainen Saatanan käsitteen kanssa.
- Islam: - Jotkut sufit näkevät Saatanan rakkauden ja täydellisen rakastajan oppirakennelmana...
Aikaisempi länsimainen ajattelu:
A.I. Ujomov: Totuus ja sen tiedostamistiet:
- Aristoteles: Todellisuus ei riipu yksittäisten ihmisten mielipiteistä, se on objektiivisesti olemassa. [IS: mutta vain "Jumalalle"]
- Lenin: - Totuus ei ole luontoa, vaan meidän tietomme luonnosta.
< [IS: Tässä tapauksessa "totuus" on joko enemmistön, valtaa pitävien tai heidän hyväksymänsä tieteen "tiedoksi" määrittelemää, siis lopulta aina jonkun (aikakauteen sidottu) subjektiivista tietoa. Luonto itse on "totuus", jota kuitenkaan kukaan ei voi havaita juuri niin laajana kuin kaikkeus on.]
> Ensimmäinen konkreettinen seuraus kahden samanarvoisen ja -aikaisen todellisuuden ajatusmallista on, että "minun" ja "sinun" todellisuudet ovat samanarvoisia sen sijaan, että käyttäisimme käsitteitä "oikea" ja "väärä". Sen sijaan, että pyrkisimme tuhoamaan jomman kumman "väärän" todellisuuskuvan, pyrimme saamaan ne fifty-fifty -suhteeseen, jolloin molemmilla käsityksillä on sama elämisen oikeus (kunnes ne muuttuvat tavalla tai toisella).
> Väistämättä eteen tulee lopulta kysymys henkisen ja materiaalisen eriarvoisuudesta ja sitä kautta liittymisestä hyvään ja pahaan sekä toisaalta itsekkyyteen ja epäitsekkyyteen. Mutta tämäkin pohdinta päätyy lopulta kahden todellisuuden minimin/tasa-arvon pohdintaan.
Sen lisäksi rakkaus - kaikissa muodoissaan (Eros/Agape) - on vaarallisen lähellä uskontojen peruskysymyksiä. Se on samalla kertaa korkein tavoiteteltava päämäärä, mutta toisesta näkökulmasta suurin mahdollinen synti!!!
- Pekka Ervast, Suuret uskonnot: s. 32 Brahmalaisuus: Jumala on yksi, ja kaikki mitä on, on tästä yhdestä ainoasta jumalasta lähtenyt.
s. 33 Hindulaisten yksijumalausko... sanoo pahankin saaneen alkunsa jumalasta.
- M. J. Eisen, Eesti vana usk: ~ Hesiodoksen mukaan Eros syntyi alussa Khaoksesta.
- Kreeklased arvasid, et alguses oli suur tühi ruum, kaos, ja armastusejumal Eros.
(Kreikkalaisten mukaan alussa oli suuri tyhjä tila, Kaaos, ja rakkauden jumala Eros.)
- vrt. gr. chrismos ’oraakkelivastaus (ennusmerkki)’ ~ chrisis mm. 'sukupuoliyhteys'
> gr.&lat. chrisma ’the sacred oil’ ~ ~ ~ 'Joulun sanoma'...
~ Liettuan griezimas (muus.)’soittaminen, soitto' ~ ven. greh 'synti'
~ Latvian kielessä: krist 'kaatua' jne, ja riests 'lintujen soidin'.
~ karj. ri(i)sta (mm. 'metsäneläin') 'naisen sukupuolielin' = viron riist id.
- Jos Jeesuksen syntymäpaikka on epäselvä, niin vastauksena on ehkä Serbo-Kroatian majatalo-kapakka krcma (jossa "c" on suhuäänne) 'Inn, Gasthaus, Kneipe, Schenke'.