2003-05 Karjalan matkakertomukset

I Äänitys- ja kuvausmatka Kuujärvelle 2.11.03 - 11.11.03 (Kujärv, D’ogensuu)

04.11.03 Kuujärvi : Pitkrandaane -naiskuoro (”Pitk Randaane”)
Kuoronjohtaja: Tabukova, Tatjana Anatoljevna
Äänitys: (MMK) Kari Hakala
Filmikuvaus ja haastattelut: Ilpo Saastamoinen
Organisointi: Lyydiläinen seura ry. - Raija Klemola sekä Maria Novožilova

Yhteensä 37 musiikkiäänitettä 4.-7.11.2003 välisenä aikana
Kuujärvi (Joensuu, ent. lastentarhan sali) 08.11.03 klo 12-15:

Kuoron ja tallentajien yhteinen praasniekka-nyyttikestit
(sama kokoonpano kuin 04.11.03 sekä Yrjö Tabunov - harmonikka)

- Alussa mahd. ukrainasta lyydiksi käännetty laulu - ei aik. nauhoilla
Ei luetteloa - Filmillä  mm. katkelmia  katrillitanssista (I - V) (yht. 2 x 60 min.)

Ilpo Saastamoinen

 

[M.A. Castrénin seura - Jäsentiedote 2/04]

Lyydiläisen musiikin tallennusmatka  [3.-10.11. 2003]

Lyydiläinen Seura järjesti yhteistyössä Maailman musiikin keskuksen kanssa tallennusmatkan Kuujärvelle Joensuun kylään 3.-10.11. 2003. Matkan johtajana toimi Raija Klemola. Dokumentoinnin suorittajina olivat Maailman musiikin keskuksen puolesta Kari Hakala ja Ilpo Saastamoinen. Matka suoritettiin henkilöautolla; Aunuksen kautta Kuujärvelle ja sieltä Petroskoin kautta takaisin Ilomantsiin.

Tallennusmatkan kohteena oli erityisesti 12-jäseninen Pitk’randaaset -naiskuoro, jonka esiintyjistä useat olivat syntyneet 1920-luvulla. Neljänä äänityspäivänä saatiinkin ääninauhalle lähes 40 laulua, joukossa kuoroesitysten lisäksi myös yksinlauluja - lähes kaikki  lyydinkielellä. Joukossa oli perusohjelmiston lisäksi kehtolaulu, kalevalankarjalainen Kullervo-laulu, ’lyhyitä lauluja’, ’huligaanilauluja’ (suomeksi ja venäjäksi) sekä katrillitanssin esitys. Pääosa tallenteista kuvattiin myös filmikameralla. Ohjelmiston esittelyn suoritti Maria Nikolajevna Novožilova.

Välipäivänä 7.11. Yrjö Tabunov kertoi nuoruutensa aikojen häämusiikista ja katrillitanssista. Hää- ja kuolinitkut näyttävät paikkakunnalla olevan jo mennyttä historiaa. Hän kertoi lisäksi lyydinkielisen tarinan, esitti yhden laulunäytteen hyvin säilyneellä äänellään sekä soitti kuusiosaisen katrillitanssin musiikin harmonikallaan. Seuraavan päivän nyyttikesteissä hän avustikin kuoroa katrilliesityksessä, sillä aikaisempi säestäjä on jo mennyt manan majoille.

Kaiken kaikkiaan matkan tulokset täydentävät musiikin osalta merkittävästi Pertti Virtarannan ja muiden kielitieteilijöiden aikaisemmin tallentamaa arvokasta aineistoa elämästään kamppailevasta kielestä, jonka säilymistä yritetään tukea mm. juuri ilmestyneen lyydinkielisen aapisen avulla.

Lyydiläisen seuran tarkoituksena on julkaista kerätystä aineistosta CD-levy. Luonnollisesti voidaan haaveilla myös joskus ilmestyvästä nuottikirjasta.  Maailman musiikin keskus on tähän mennessä tuottanut 1990-luvun alun äänitysmatkojen arkistomateriaalista jo setukaisten sekä hantien musiikkia. Tulevina vuosina aiotaan julkaista levyjä viime vuosikymmenen kenttätyömatkoista udmurtien, mordvalaisten ja kuolansaamelaisten pariin, mikäli rahoitus saadaan järjestetyksi.

Ilpo Saastamoinen

Jälkikirjoitus:
Suomen Kulttuurirahasto myönsi Maailman musiikin keskukselle 20.000 euroa käytettäväksi suomalais-ugrilaista musiikkiperinnettä esittelevän julkaisusarjan tuottamiseen. Työsuunnitelma on kolmivuotinen, minä aikana on tarkoitus julkaista cd-äänitteet edellä mainittujen Udmurtian, Mordvan ja Kuolan saamelaisalueen kenttä-äänitysmatkojen sadosta. Suunnitelma sisältää myös koko joukon tutkija Jarkko Niemen kanssa tehtäviä äänitteitä Euroopan nenetsien, Siperian metsänenetsien sekä selkuppien lauluista. Julkaisusarjan lopullinen laajuus riippuu kolmivuotiskaudelle saatavasta kokonaisrahoituksesta.

Jaana-Maria Jukkara
toiminnanjohtaja
Maailman musiikin keskus

 

Julkaistu: Aunuksen itkujen tallennusmatka [19.-24.07.2004]

Lüüdilaine - Lyydiläisen Seuran vuosijulkaisu 2005, ss.30-31:

Aunuksen itkujen tallennusmatka I 19.-24.07.2004

Kari Hakala ja Ilpo Saastamoinen jatkoivat 19.-24.07.2004 välisenä aikana v. 2003 aloitettua karjalaisen musiikin tallennusprojektia Aunuksessa Karjalan Heimon päätoimittajan Sakari Vuoriston kuljettamana. Esivalmistelun ja majoituksen Kuujärvellä järjesti Tuula Koski. Äänitysmatkan teki mahdolliseksi Karjalan Sivistysseuran myöntämä apuraha. Tämän lisäksi Maailman musiikin keskus osallistui tallennusten materiaalisiin kustannuksiin.

Tallennusmatkan kohteena olivat erityisesti itkijät, joista oli saatu ennakkotietoa jo lyydiläislaulujen tallennusmatkan yhteydessä edellisenä syksynä.

Ensimmäisenä päivänä 20.07. tallensimme Galina Feodorovna Vasiljevan (*1938) esityksiä Megregan kylässä Aunuksen liepeillä. Häneltä tallennettiin kaksi kuolinitkua sekä neljä laulua (lapsena Tihverin kylässä opittuja pajoja sekä tsastuskoja) livvin kielellä (aunukseksi). Samassa yhteydessä oppaana toiminut Nadezda Nikolajevna Terentjeva (*1934) esitti pari laulua.

Toisena äänityspäivänä 21.07. tapasimme Aunuksen kaupungissa runoilija Vladimir Brendojevin lesken Mari Brendojevan. (*1937) Hän kertoi auliisti miehensä elämästä, runoista ja runokäännöksistä, joita hän esitti laulaen. Yhteensä hän esitti hyvin selkeällä äänellä 16 laulua.

Samana iltapäivänä siiryimme kaupungin pohjoispuolelle Verhovjen kylään (Yllönen), jossa asui Ljubov Jakovlevna Aljokina (*1923) eli ”Lempi”. Hän kertoi itkeneensä ensimmäisen kerran veljensä kuoltua. Hän ei ollut oppinut itkemistä erityisesti keneltäkään. Elämänsä aikana hän kertoi itkeneensä 25 ihmistä maan multiin. Juhla-asussaan häneltä nauhoitettiinkin itku ruumiin ääressä, ruumiin valvojaisissa yöllä venäjäksi laulettu virsi sekä itku haudalla 40 päivää kuoleman jälkeen. Esitysten lomassa hän kertoi itkuperinteestä sekä lauloi muutaman pajon ja tsastuskan - yhteensä seitsemän tallennettua numeroa.

Palasimme 23.07. vielä Galina Feodorovna Vasiljevan kotiin. Hän olikin terveemmässä kunnossa, tarjosi vierailijoille aterian ja lauloi 13 pajoa tai tsastuskaa joista jotkut osin venäjäksi. Hänellä oli nyt apunaan useimpien tekstien muistelemisessa siskonsa Nina Feodorovna Samukova (*1941). Välipäivänä Galina oli kirjoittanut paperille tärkeimmän sisällön itkusta omalle miehelle varmistaakseen, että pääasiat tulevat kerrotuiksi tunne-latauksen keskeyttämättä esitystä. Joidenkin laulujen esityksessä laulajia myötäili keski-ikäisellä miesäänellään Nikolai Ivanovitsh Jegorov (*1952).

Yhteensä nauhoitettuja aunukselaisia lauluja ja itkuja tallennettiin siis 45 kpl. Koska kysymys on uusista, osin nuoremman sukupolven laulajista, täydentää kokoelma Pertti Virtarannan tekemää perustyötä. Lisäksi on ilmennyt, että voisimme loppusyksystä -04 äänittää Aunuksen lähistöllä vielä kolmea muuta itkijää, joten mahdollisesti kokoelma täydentyy vielä merkittävästi. Eräs naapurimies kertoi, että nuorikin polvi itse asiassa taitaa itkuperinnettä, mutta asiasta ei pidetä paljon ääntä. Ehkäpä itkuperinne ei olekaan vielä pois kuolevaa menneisyyttä, jos ihmisten kielitaito ei pääse katoamaan.

Näyttää siltä, että yhdessä lyydiläisen materiaalin kanssa Aunuksen ympäristöstä voitaisiin koota edustava CD-levy Maailman musiikin keskuksen tuottamana.

Ilpo Saastamoinen

 

 

AUNUKSEN ÄÄNITELUETTELO (II matka 19. - 24.07. 2004)

LAULUJEN YHT.KESTO 24’

19. - 24.07. 2004 ITKUJA ~ 9’30”

19. - 24.07. 2004 LAULUJA YHT. 1h 1’ (ilman itkuja ~ 50’30”

VIDEOKASETIN KESTO YHT. 2h 24’

Yhteensä 6 kuolin- ja hääitkua, 28 pajoa, tshastushkaa ja laulua (livviksi ja venäjäksi - joukossa yksi kalevalainen teksti), 1 ven. rukouslaulu vainajalle, 7 runoteksteihin sävellettyä laulua (livviksi) sekä yksi suomenkielinen laulu, so. yhteensä 42 laulettua äänitettä, muutama toisinto sekä puhetta laulujen esitysyhteyksistä.

 

Aunuksen itkujen II tallennusmatka 28.10. - 02.11. 2004

Kari Hakala ja Ilpo Saastamoinen jatkoivat v. 2003 aloitettua karjalaisen musiikin tallennusprojektia Aunuksessa tekemällä sinne jo kolmannen matkan. Kuljetuksesta vastasi Karjalan Heimon päätoimittaja Sakari Vuoristo, jonka varaan jäi lopulta myös kameratallennus. Esivalmistelun ja majoituksen Kuujärvellä järjesti Tuula Koski. Paikallisena oppaana oli Novinkassa ja Immalassa Anja Ermolina, joka itsekin on harrastanut aktiivisesti karjalaisten uudempien laulujen laulamista.

Viisi vuorokautta kestäneen tallennusmatkan kohteena olivat jo kadonneeksi luullun perinteen jatkajat, itkijät, joista oli saatu lisää vihjeitä edellisellä matkalla  heinäkuussa. Matkan teki mahdolliseksi Karjalan Sivistysseuran myöntämä apuraha.  Maailman musiikin keskus osallistui lisäksi materiaalikustannuksiin. Matkalla jaettiin myös kahden edellisen matkan valokuvat kaikille asianosaisille.

Ensimmäisenä päivänä (30.10.) Kuittisissa tapasimme aluksi Valja Grigorijevna Jevsejevan (*1938). Tutustumiseksi jäänyt äänitystilaisuus päätettiin varmuuden vuoksi uusia seuraavana iltapäivänä.

Samassa kylässä tapasimme iltapäivällä värttinän ääressä Anni Feodorovna Semukovan (*1926). Hän esitti tyttären ja äidin itkujen ohella ruumiin valvojaisiin liittyviä ortodoksisia rukouslauluja (pajoja) sekä lopuksi tshastushkoja livviksi ja venäjäksi.

Toisena päivänä 31.10. suuntasimme Novinkaan, jossa asui Marja Petrovna Lukina (*1929). Miehensä kuolinitkun ohella hän kuvasi meille häätapoja itkuineen ja lauloi lisäksi livviksi useita lauluja.

Palasimme iltapäivällä Kuittisiin - ensiksi Anni Feodorovna Semukovan luo. Itkujen sijasta hän oli muistellut erilaisia lauluja, joita hän esittikin kuusi kappaletta livviksi tai venäjäksi. Lisäksi saimme ihailla valokuvia hänen poikansa syksyllä kaatamasta karhusta.

Parin tunnin kuluttua tapasimme jälleen Valja Grigorijevna Jevsejevan. Hän esitti juhlapuvussa toisinnot edellisen päivän itkuistaan (kaksi versiota peräkkäin itkusta omalle miehelle sekä itkun kalmistolla 40 päivän kuluttua) sekä lisäksi itkun omalle äidille. Tällä kertaa hän oli kirjoittanut kaikkien kolmen itkut puhtaaksi vihkoseen, jonka antoi meille. Ainutlaatuiseksi tämän kohtaamisen tekee se, että hän suostui itkemään kirjoittamansa tekstin kahteen kertaan peräkkäin. Tämä seikka tekee mahdolliseksi vertailla toisintojen puhtaasti musiikillista rakenne- ja melodiamuuntelua, koska teksti oli molemmilla esityskerroilla täsmälleen sama.

Kolmannen päivän alku meni byrokratian vaatimiin asumista koskeviin rekisteröinteihin pankissa ja poliisiasemalla. Keskipäivällä vierailimme kuitenkin lähellä sijaitsevassa Immalan kylässä tapaamassa Kusha Fedorovna Rodionovaa (*1934). Hänen pakahduttavan tunnekylläistä ja transsinomaista itkulaulantaansa (omalle miehelle, tyttärelle ja siskontyttärelle) on pakko kuvailla sanalla ’raivokas’. Niin puseron rintamus kuin hihojen suutkin kostuivat yhtälailla silmiä ja nenää pyyhittäessä. Tämän jälkeen hän kuitenkin kykeni vielä esittelemään oikeastaan koko Aunuksen seudun laulukirjon - pitkän kehtolaulun, kankaankudontaan liittyvän pajon,  tshastushkan sekä ’Onpa taivaassa tarjolla...’ -virren omaperäisenä versiona suomeksi. Jos itkut olivat lähes atonaalista puhelaulua Paateneen A. Kärginan voimalla itkettynä, niin muu aineisto osoitti hänen olevan tarkan sävelkorvan omaava taitaja.

Tästä tapaamisesta jäi tuntu, että yhdellä matkalla ei informaation vastaanottokyky riitä juuri enempään. Olihan kysymyksessä vasta toinen kerta kun olen elämässäni kuullut elävää itkujen laulantaa. Kuinka moni ihminen saa vielä kokea sellaista tulevaisuudessa? Kuka on se rohkea, joka uskaltautuu näiden itkutekstien litteroimiseen?

Kolmesta etukäteen tiedossa olleesta itkijästä oli lauluvoimissaan vain yksi, Anna Feodorovna Semukova, mutta syksyn aikana oli löytynyt kolme  uutta itkijää, joiden esityksiä onnistuttiin nauhoittamaan edellä olevan luettelon mukaisesti. Käytän tällä kertaa tarkoituksella sanaa ’onnistuminen’, sillä kuvataltiointiin varatuista neljästä laitteesta petti kolme ja äänityksen osalta jäätiin kolmen sijasta yhden laitteen varaan.

Osasyynä oli syyskostean saapumisillan jälkeisen yön seitsemän asteen pakkanen, joka aamuvarhaisella sekoitti kosteaan sisälämpöön tuotujen laitteiden toiminnan ja sai kaukaiset matkalaiset unohtamaan joitakin varmuustoimenpiteitä - huolimatta kymmenien vuosien rutiineista tällä kulttuurin saralla. Tähän verrattuna olivat lähipäivinä mikrofonijohtoon sotkeutuva kissa ja päälle unohtuva kännykkä vain pikku haittoja.

Ensimmäiseen aamuun liittyy myös se, että äänitettävä itkijä ei halunnut tulla kuvatuksi arkiasussaan, mutta intoa täynnä tuli kuitenkin ryhdyttyä kaiken varalta testaamaan jääkylmää filmikameraa, joka lopetti kokonaan toimintansa. Toisella vierailulla tarvittava juhlavaatetus oli puettu ylle, mutta kuvia ei ole olemassa... Ehkä saadaan korjatuksi joskus myöhemmin. Oppia ikä kaikki. Mieleen tulivat väistämättä Fritz Bosen ja Yrjö Grönhagenin kesällä 1936 Karjalasta äänittämät mutta sittemmin kadonneet savikiekot (Berliinin yliopisto LA 1507-15), joita on turhaan etsitty kaikkialta.

Tämän kaiken jälkeen ainutlaatuiset onnistuneet äänitteet tuntuvat kuin aarreaitalta: 10 kuolin- ja hääitkua - osin kirjoitettuna, 15 pajoa tai tshastushkaa livviksi tai venäjäksi, 3 venäläistä rukouspajoa vainajalle, pitkä kehtolaulu sekä suomenkielinen virsi, so. yhteensä 30 laulettua äänitettä, muutama toisinto sekä puhetta laulujen esitysyhteyksistä.

Aunuksen-matkojemme yhteissisältö on 15 itkua, n. 40 pajoa ja tshastuskaa sekä 4 rukouspajatusta. Miten on mahdollista, että tällaista laulantaa on olemassa vielä 2000-luvulla. Onnellinen se, joka on näitä päässyt kuulemaan elävien ihmisten esittämänä. Mitä muuta musiikilta enää voisi toivoa?

Ilpo Saastamoinen

 

AUNUKSEN ÄÄNITELUETTELO III keräysmatka 28.10. - 02.11. 2004

Paikallisena oppaana oli Novinkassa ja Immalassa Anja Ermolina. Yhteensä 10 kuolin- ja hääitkua, 15 pajoa (yleensä hitaita) tai tshastushkaa (nopeita) livviksi ja venäjäksi, 3 ven. pajoa (rukouslaulua) vainajalle, kehtolaulu sekä suomenkielinen virsi, so. yhteensä 30 laulettua äänitettä, muutama toisinto sekä puhetta laulujen esitysyhteyksistä.

 

 

YHTEENVETO ITKUISTA:

19. - 24.07. 2004 ITKUJA ~ 9’30”

28.10. - 02.11. 2004 ITKUJEN YHT.KESTO 44’40”

2004 Kaikki itkut yht. ~ 54’ 10”

2004 Kaikki laulut yht. 2h 28’35” ~ 2 1/2 tuntia

 

IV:     09-10.04.05 Nurmes– Karjalan Sivistysseuran heimopäivät

IS:     Esitelmä 10.4. su klo 13 "Kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin."

 

12.4.2005 ti         Karjalainen - Jaakko Pikkarainen:

Heimohenki elää vahvana - Karjalan Sivistysseuran Heimopäivät järjestettiin Nurmeksessa.

Karjalan Sivistysseuran Nurmeksessa viikonvaihteessa järjestämille Heimopäiville osallistui puolitoista sataa henkeä eli enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa. Pääjuhlassa filosofian lisensiaatti, säveltäjä Ilpo Saastamoinen esitelmöi kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin.

- Miksi emme tiedä noista musiikeista juuri mitään, Saastamoinen kysyi esitelmänsä alussa.Hänen mukaansa se johtuu viime vuosisadalla vallinneesta kansanmusiikin arvostuksen puutteesta, mihin päädyttiin kulttuurin länsimaalaistumisen myötä.

- Se on syntynyt automaattisesti samalla hetkellä, kun harhakuva taiteesta ei-taiteen vastakohtana on iskostettu massojen mieliin. Taustalla on vaikuttanut useita tekijöitä kuten käsitys vakavan musiikin
paremmuudesta maalliseen verrattuna, Saastamoinen sanoi.

Toisena kansanmusiikin arvostuksen puuttumisen syynä Saastamoinen mainitsi erityisen vahvana 1800-luvulla
eläneen käsityksen primitiivisistä kulttuureista ja ihmisistä. Yleinen käsitys luokitteli näiden edustajien kehitystason jonnekin eläinten ja länsimaalaisten ihmisten väliin.

- Onko tämä vieläkin totta, Saastamoinen kysyi ja siteerasi kansainvälisesti tunnetun suomalais-ugrilaisen musiikin tutkijan László Vikárin käsityksiä 30 vuoden takaa. Hänen mukaansa moni tämän musiikin sävelmä menettää arvonsa ilman tekstin ymmärtämistä ja on ikävä.

Saastamoisen mukaan mainettaan suojeleva tutkija ei kirjoittaisi tällaista, ellei hän olisi vakuuttunut alan muiden johtavien tutkijoiden olevan samaa mieltä.

- Musiikin opetuksen hierarkkisessa järjestelmässä tämän ajatuksen on pakko heijastua kaikilla tasoilla. Laulukirjoihin otetaan vain kaikkein alkeellisimmat musiikkinäytteet todistamaan, että kansanmusiikki edustaa kumuloituvan kehityksen alkeistasoa, Saastamoinen jyrisi.

Säveltäjän mukaan näin valikoidulla tosiasia-aineistolla tuetaan valikoivan todellisuuden kuvaa.

- Mikäli aineisto, improvisoidut itkut ja pitkät henkilölaulut, näyttää liian monimutkaiselta, sivuutetaan se termillä "puhelaulu", joka ei ikään kuin vielä ole kehittynyt edes musiikiksi asti, Saastamoinen sanoi.

Säveltäjä korosti musiikissa olevan oleellista, että sen kautta ihmiset ymmärtävät toisiaan luovina yksilöinä ja kansoina.
- Musiikillisen ajattelutavan kautta. Voiko sen suurempaa onnea ihmiselle tarjota, Saastamoinen kysyi.

Saastamoinen sanoi, ettei häntä tutkijana, luovana muusikkona ja säveltäjänä ensisijaisesti kiinnosta musiikin
ymmärtäminen.
- Olen nähnyt tärkeämmän päämäärän, ihmisen ymmärtämisen. Musiikki on vain yksi mahdollinen välikappale tuon päämäärän saavuttamiseksi. Ymmärrettyäni, miten toinen ihminen tekee musiikkia, ymmärrän lopulta kuinka samalla tavalla hän ajattelee, Saastamoinen sanoi...

...Aunuksen Immalan kylästä kotoisin oleva Kusha Feodorovna esitti iänelläitkemistä....

 

14.4.05 to Ylä-Karjala N:o 42, s.7 Karjalaisten heimopäivät Nurmeksessa 
Kuva & teksti: Marjatta Törhönen

(Kuvateksti: Kalevalaisista lauluista Aunuksen itkuihin oli fil.lis. Ilpo Saastamoisen juhlapuheen aiheena.)

... Säveltäjä, fil.lis. Ilpo Saastamoinen piti juhlaesitelmän aiheenaan "Kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin". Rockin ja jazzin piiristä jo 60-luvulta asti tunnettu Saastamoinen kertoi tutkineensa suomalais-ugrilaista musiikkia jo 30 vuoden ajan. Hän kertoi kalevalaisesta laulusta ja muusta etnisestä musiikista eloisasti, käyttäen runsaasti selventäviä ääninäytteitä ja aluksi itsekin laulaen. Kalevalainen laulu koostuu kahdesta fraasista, jotka toistuvat ennalta määrittämättöminä ja eri esityskerroilla erilaisina.

Etninen musiikki on harvinaisen samanlaista niin Suomessa kuin esim. Algeriassa, Afganistanissa tai Väli-Amerikassakin. Ilpo Saastamoinen sanoi, ettei hän enää nykyisin pyri ymmärtämään musiikkia vaan ymmärtämään ihmisiä musiikin avulla. Ja siinä apuna on musiikin universaalinen kieli...

 

21.4.05 to Karjala, Pia Paananen:

Heimoaate kokosi karjalaiset Nurmekseen

(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen korosti juhlaesitelmässään oman musiikin ymmärtämistä keinona ymmärtää myös vieraiden kulttuurien musiikkia ja ihmisiä.
Kuvateksti II: Kusha Feodorovna Rodionova on yksi Ilpo Saastamoisen Aunuksen Immalan kylästä löytämistä, edelleen perinteen taitavista iänelläitkijöistä.)

Nurmeksessa 9.-10. huhtikuuta pidetyille Karjalan Sivistysseuran järjestämille Heimopäiville osallistui 200 ihmistä eri puolilta Suomea. Heimopäivien teemana oli tänä vuonna musiikki ja laulu.

...Kalevalaisessa laulussa avain vierauden ymmärtämiseen?

Heimopäivien juhlaesitelmän piti filosofian lisensiaatti, säveltäjä ja tutkija Ilpo Saastamoinen.

Saastamoinen etsi esitelmässään myös syitä siihen, miksi runolaulusta ja itkuvirrestä tiedetään niin vähän.
Perussyyksi hän nosti kaikkea kansanmusiikkia leimanneen arvostuksen puutteen. Arvostusta on Saastamoisen mukaan vienyt useat päällekkäiset asiat:

- Vakava ja kirkollinen musiikki koettiin arvokkaammaksi kuin maallinen kansan-musiikki. Samaan aikaan
syntyi ammattimuusikkous, joka omalta osaltaan syrjäytti kansanmusiikkia. Lisäksi taustalla on 1800-luvun käsitys alkuperäis-kansojen alhaisesta sivistystasosta, jota perusteltiin ottamalla esille laulukirjoihin kaikkein alkeellisimmat musiikkinäytteet, Saastamoinen listaa kansanmusiikin arvostusta syöneitä tekijöitä.

Juhlaesitelmän lopuksi Saastamoinen kuvasi karjalaisen kansanlaulun sävelkulkua avaimeksi:

- Avaimen voi ymmärtää monella tavalla. Sävelkulku avaa tutkimuksen kansan-laulujen maailmaan, mutta toisaalta samalla avaimella pääsee myös muiden kansojen ja kulttuurien musiikin maahan, Ilpo Saastamoinen kuvasi.

Hän toi heimojuhlan yleisön kuultavaksi musiikkinäytteitä eri puolilta maailmaa ja osoitti, että karjalaiselle kansanlaululle ominainen kaksisäkeinen, a- ja b-osista muodostuva sävelkulku oli erotettavissa niin eteläamerikkalaisen shamaanin kuin minareetissa muslimeja rukoushetkiinsä kutsuvan muenssin huudossa.

- Oleellista on se, että ymmärrämme musiikin kautta toisiamme luovina yksilöinä ja kansoina. Ymmärrämme
kuuluvamme tasa-arvoisina yhteen samankaltaisen musiikillisen ajattelutavan kautta. Voiko sen suurempaa onnea ihmiselle tarjota? Saastamoinen tiivisti.

Nuoret perinteen ja nykyajan puristuksissa

Juhlien vaikuttavimpia hetkiä oli Suomessa hyvin harvinainen Kusha Feodorovna Rodionovan iänelläitkuesitys.
Aunuksen Immalan kylästä lähtöisin oleva iänelläitkijä esitti kaksi itkua, joista toisessa kuvattiin äidin surua pojan lähtiessä sotaväkeen ja toisessa itkussa tyttären avioitumisvaiheessa tunnettua haikeutta.

Iänelläitkijöitä eli olallisia tapaa yhä harvemmin, mutta Kusha Feodorovna Rodionovalla on lähialueellaan muutamia saman taidon hallitsevia tuttavia...

8-9.4.2010
Kirjeestäni Eila Stepanovalle

...Muutama kommentti kirjeestäsi: Emme ole esittäneet, että Jevsejeva olisi mikään malliesimerkki hyvästä karjalaisesta itkusta. Kysymys on harvinaisesta tapauksesta, jolloin on voitu nuotintaa kolme improvisoitua musiikkiversiota samana pysyvästä tekstistä. Tällöin pääsemme kiinni musiikkia koskevan improvisaation perusrakenteisiin.

...Jevsejeva kirjoitti itkutekstin paperille lähinnä meitä varten - tietäessään, että olemme kirjoitetusta tekstistä mielissämme. Kukaan ei vielä silloin tiennyt, että saamme nauhoitettua monta eri versiota samasta itkusta tuolla kirjoitetulla tekstillä. Hän olisi kyennyt epäilemättä tuottamaan tuon itkun joka kerta ilman paperitekstiä, mutta halusi olla varma, että "kaikki tärkeät asiat tulevat mukaan".

Koska Jevsejeva käyttää melko yksinkertaisia ja selkeitä variaatiomalleja improvisoinnissaan, on mahdollista analysoida ne melko tyhjentävästi...

...Aiheesta voisi kyllä helposti pitää vaikka oman, erillisen seminaarin. Enhän ole itkukielen tutkija. Joensuussa etnomusikologien itkuseminaarissa takavuosina esittämäni etnomusikologin valitusitku tuli minulta omaksi yllätyksekseni luonnostaan savon murteella, samoin tyttäreni häissä esittämäni itku joskus 2000-luvun vaihteessa.

Erikoisalani ovat ennen kaikkea itäsaamelaiset henkilölaulut, joten itkut ovat olleet luonnollinen sivujuonne aihetta. Joskus olisi kiva aikaansaada seminaari, jossa verrataan näitä laulannan muotoja toisiinsa. Olen ilomielin käytettävissä, jos tuollainen seminaari joskus järjestetään. Suomalaiset kieliseurat (Castren-, Kalevalaseura jne.) eivät asiasta ole koskaan olleet kiinnostuneita.

Ilpo Saastamoinen

 

Pelimanni 1 / 2008, s.36 - Levylautasella -

Jimmy Träskelin: Pit'k Randaane - Pajod - Lyydiläisiä lauluja

Täytyy tunnustaa, että kun sain käsiini tämän levyn sekä siihen liittyvän nuottikirjasen, ei minulla ollut minkäänlaista käsitystä siitä, keitä ovat lyydiläiset. Nopea tutustuminen levyn kuvamateriaaliin vihjaisi kuitenkin
välittömästi Karjalan suuntaan. Lyydiläiset ovat asustaneet hajanaisesti Aunuksen kannaksen itäosassa luoteisella Venäjällä. Lyydin heimo on aikojen saatossa pienentynyt, ja lyydinkielen puhujien lukumäärä lienee enää muutamissa sadoissa. Käsissäni oleva kulttuuri-pläjäys pitää sisällään lyydiläistä laulumusiikkia nyt ensimmäistä kertaa julkaistuna tallenteena.

Kari Hakalan ja Ilpo Saastamoisen Kuujärvellä marraskuussa 2003 äänittämät raidat esittelevät paikallisen Pit'k Randaane -kansanperinne-ryhmän. Nykyään kahdestatoista hengestä koostuva yhtye on perustettu vuonna 1986, ja yllättävän runsaasti julkisuutta saanut ryhmä on ehtinyt vierailemaan Suomessakin viisi kertaa. Nyt julkaistulla levyllä kuullaan 24 laulua, jotka edustavat ryhmän lyydinkielistä repertoaaria. Levyyn liittyvä nuottivihko sisältää nuotinnukset kaikista kappaleista. Sanat on kirjattu alkuperäiskielellä sekä suomen- ja
englanninkielisinä käännöksinä. Tällaisenaan Pajod on edustava ja kallisarvoinen laitos, joka nostaa esille katoamisen partaalla tasapainottelevan heimon. Kansanlauluoppimateriaalistakin käyvä teos varmistaa,
etteivät lyydiläiset laulut katoa maan päältä - vaan löytyneekö vielä ryhmiä, jotka Pit'k Randaanen jälkeen nostaisivat ne samoille desipelitasoille?