2005 Nurmes-lyhennelmä

09-10.04.05 Nurmes– Karjalan Sivistysseuran heimopäivä (Esitelmä 10.4. su klo 13)

Kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin.

Runolaulun ja itkuvirren määrittelyä.
Karjalan laulettu musiikki tunnetaan ennen kaikkea ”kalevalaisesta” runolaulusta, itkuvirsistä pajoista ja karjalaisesta joiusta.

Miten määrittelemme ”kalevalaisen” laulun ja itkuvirren? Kielitieteen näkökulmasta tutkimuksia löytyy pilvin pimein, mutta musiikin puolella tilanne on huomattavasti heikompi. Kalevalaisen melodiikan määrittelyyn ovat Suomessa paneutuneet oikeastaan vain Armas Launis ja A. O. Väisänen. Edellinen tarjosi tälle laululle läntistä taustaa, jota Väisänen jyrkästi vastusti. Tuossa yhteydessä keskityttiin lähinnä 5-jakoiseen ja 5-säveliseen 1-2 säkeiseen mollimelodiikkaan.

Otan näytteeksi harvoin kuultua materiaalia, kalevalaista laulua saksalaisen Fritz Bosen  Karjalan tutkimusmatkalta v. 1936:

     Esim. 1)         Geburt der Kantele (runolaulu - Timo Lipitsä, Suistamo?)
     Esim. 2)         Edellisen toisinto (tuntematon mieslaulaja)

Béla C. Nagy on jaotellut suomalais-ugrilaisilla esiintyvät vanhat laulutyypit kolmeen ryhmään: 1) ”litaniatyyppi”, 2) ”Kalevala-tyyppi” ja 3) ”Itkutyyppi”.

1)         Litaniaksi voidaan yleistää tavallisesti kolmisäveliköstä (I-II-III) muodostuvaa yksisäkeistä (A-A1-A2-A3...) rakennetta.

2)         Kalevalainen laulu on annettujen esimerkkien perusteella suomalais-ugrilainen, viidestä sävelestä rakentuva, määrämittaisesti toistuva ja rytmiikaltaan viisijakoinen AB-muoto.

Tämä määritelmä on epäilemättä liian ahdas. Siitä esimerkkinä mansiryhmän Helsingissä v. 2000 esittämä karhunpeijaiskatkelma, jonka tunnistamme kuitenkin ”kalevalaiseksi”:

     Esim. 3) Mansien karhunpeijaissoite (sangultapilla soitettuna)

3)         Itku on jotain kahden ensimmäisen väliltä. Se on kuitenkin määrämitaton, tavallisesti 3-4 -sävelikkö. Määrittelisin itkun kuitenkin AB-tyypiksi, jossa erilliset aiheet päätyvät aina perussävel-pisteeseen. Kestoltaan jälkisäe on esisäettä pitempi. Täysin sekarytmisenä ja säkeiltään määrämitattomana itku on improvisoinnin tuote. Mieleen pulppuava teksti määrittelee kulloinkin säkeiden pituuden.

György Szomjas-Schiffertin päähuomio viidessä esittelemässään Kalevala-tyypissä kiinnittyy sävelaiheiden laskevaan kaareen vastakohtana läntisen Euroopan nouseville sävelkuluille. Koska vastaavaa musiikki-ilmiötä on hänen mukaansa myös esim. Mongolian, Kiinan, Sisilian ja Egyptin alueella, on hänen mielestään kysymys osaksi lainatusta laulutyypistä, jota ei voida sanoa puhtaasti suomalais-ugrilaiseksi keksinnöksi.

Miksi emme tiedä noista musiikeista juuri mitään? Perussyynä on läpi 1900-luvun vallinnut arvostuksen puute, joka kulttuurin länsimaistumisen myötä on kohdistunut kaikkeen kansanmusiikiksi luokiteltuun. Se on syntynyt automaattisesti samalla hetkellä, kun harhakuva ”taiteesta” ”ei-taiteen” vastakohtana on iskostettu massojen mieliin. Taustalla on useita eri tekijöitä, kuten käsitys ”vakavan” (aluksi kirkollisen) musiikin paremmuudesta ”maalliseen” verrattuna, ammattimuusikkouden synnyn historia sekä erityisen vahvana vielä 1800-luvulla vallinnut yleinen käsitys monien etnisten, primitiivisten kulttuurien ja samalla kyseisten ihmisten sijoittumisesta kehitystasoltaan jonnekin eläinten ja länsimaisen sivistyksen väliin.

Onko tämä vieläkin totta? Siteeraan kansainvälisesti tunnettua suomalais-ugrilaisen musiikin tutkijaa László Vikária vuodelta 1975. Hänen mukaansa  tutkimusten perusteella ...”muodostuu kuva erittäin yksinkertaisesta musiikista... Moni sävelmä menettää arvonsa ilman tekstiä, ja jos joku ei ymmärrä laulun sanottavaa, hän helposti ikävystyy.”

Mainettaan suojeleva tutkija ei kirjoittaisi tällaista, ellei olisi vakuuttunut kaikkien alan johtavien tutkijoiden ainakin hiljaa mielessään olevan aivan samalla kannalla. Musiikin opetuksen hierarkkisessa järjestelmässä tämän ajatuksen on pakko heijastua kaikilla opetuksen tasoilla. Laulukirjoihin otetaan vain kaikkein alkeellisimmat musiikkinäytteet todistamaan, että kansanmusiikki edustaa kumuloituvan kehityksen alkeistasoa. Oravanpyörä on valmis. Valikoidulla tosiasia-aineistolla tuetaan valikoivaa todellisuuden kuvaa. Mikäli aineisto - improvisoidut itkut ja pitkät henkilölaulut - näyttää liian monimutkaiselta, sivuutetaan se termillä ”puhelaulu”, joka ei ikään kuin vielä ole kehittynyt edes musiikiksi asti.

Onko seuraava karjalaisitku yksinkertaista? Yksinkertaiseksi voimme sen määritellä vasta sitten, jos arvaamme jokaisen tulevan sävelen etukäteen.

Fritz Bose onkin kirjoittanut itkujen samankaltaisuudesta Kalevala-laulutyypin kanssa. Unkarilaiset puolestaan yhdistävät niiden rakenteen sankarilauluihin.

     Esim. 4)         ’Am Sterbebett’ (itkulaulu - Oksenja Mäkiselkä? v. 1936) LA 1515

Miten on tänään? Juuri äsken (TV-1 7.4.05) katsoin säveltäjä Aulis Sallisen haastattelun, jossa hän totesi: ’...kauneus on järjestystä... Emme pidä kaaoksesta.’ Tuokion kuluttua hänen ansiokseen luettiin kuitenkin se, ettei eräs hänen teoksensa mahdu oikein mihinkään musiikin lokerikkoon.

Kaaos ja järjestys ovat ensisijaisesti meidän päässämme.

 

Yksilöllisyys ja yhteisöllisyys.

Onko joitakin musiikin alueita mitätöivällä arvohierarkialla pohjaa? Ei, sillä tutkijat ovat jättäneet huomioimatta sen, mitä eivät ole ymmärtäneet, kaoottisen yksilöllisyyden. Kaikkia edellä määritellyissä laulumuodoissa voidaan nimittäin löytää kaksi erilaista tekotapaa: poikkeuksellinen ja säännönmukainen, yksilöllinen ja yhteisöllinen. Toistaiseksi ymmärrämme siis vain yhteisöllisen puolen. Se on opeteltavissa olevaa ja siksi ennalta arvattavaa, toistuvaa, yhteislaulamiseen sopivaa, ja siinä mielessä ”alkeellista”. Yksilöllinen erilaisuus, ennalta arvaamattomuus, säännöstöstä poikkeaminen käsitetään vähäarvoiseksi hetken mielijohteen tuotteeksi - ymmärtämättä että se on inhimillisen ilmaisun toinen puoli, jonka on oltava kulttuurissa mukana, samanarvoisena ryhmäidentiteettiä vahvistavan yhteistiedon so. nollainformaation kanssa.

Yksilöllinen luominen on siis eräällä tavalla, jossain määrin ”kaaoksellista” epäjärjestyksen tuottamista - varsinkin improvisoitaessa. Väitän että tämä puoli ihmisyydessä on yhtä tärkeää kuin ryhmäidentiteetin vaatima ”järjestys”.

Tutkimme ”epämääräisyyttä” esimerkkien valossa:
(optional: 1-0 -tehtävä 10-20:lle kuulijalle)

     Esim. 5)         Katkelma Valja Grigorijevna Jevsejevan itkusta (31.10.04, Kuittinen) (III toisinto): 41 x A + 41 x B; Verrattuna itkutoisintoon N:o IV osuvat A:t yhteen 18 x ja B:t 22 x = yht. 40 x (so. 42 x eivät osu päällekkäin). Kolmessa eri itkuversiossa esiintyy 12 erilaista AB-yhdistelmää (AB >>>AAAAABBB)

Jos kalevalainen laulu ja toisaalta itkut käsitetään samaa juurta oleviksi, niin lähin sukulaisilmiö näille on itäsaamelainen leudd tai luvvjt,jotka perinteisessä muodossaan ovat useimmiten mollisävyisiä, AB-muotoisia, improvisoituja, sekajakoisia, määrämitattomia henkilölauluja.

Karjalan termeistä (Unelma Konkka: Ikuinen ikävä) voisi sukulaisuuden osoitukseksi luetella seuraavat:
luvoitteleminen ’itkeminen’,
- Säämäjärvi: ”ollalline lugou, luvoittelou
- Köynäsjärvi: luvoitteli ’itki äänellä’; Inkeri: luvetella, luvetukset l. itkut’

Kuolansaamelaiset eivät käytä erillistä itku-nimitystä, sillä henkilölaulujen tarinat ovat niin murheellisia, että ne päättyvät usein kesken laulajan jouduttua tunneliikutuksen valtaan.

     Esim. 6)  Kuolan luvvjtista: (Paula Konkova: Modzes Kadrin)

Miksi itäinen lauluperinne on yksiäänistä verrattuna läntisen Euroopan moniäänisyyteen? Edellä olevan perusteella - ilman sosiaalisten yms. seikkojen arviointia - voisimme vastata, että improvisoitu laulu on niin monimutkainen ilmiö, ettei moniäänisyys sen vuoksi tule kysymykseen, ei siksi, että yksiäänisyys olisi jonkinlainen moniäänisyyden alkeisaste.

Mitä tarkoittaa ”Kalevalan avain”, jos tarkoitamme musiikkia? Termi osoittautuukin kaksiselitteiseksi. Aluksi ymmärrämme, että kalevalainen laulu voisi aueta jollain ihmeavaimella. Mutta on toinenkin mahdollisuus: Olen yrittänyt osoittaa, että kalevalainen laulu voi olla avain jonkin muun,  ulkopuolisen musiikin ymmärtämiselle. Ehkä ei ole olemassa mitään muuta avainta kuin tämä. Silloin on samantekevää, puhummeko yhteisistä syntyjuurista vai satunnaisesti eri puolilla maapalloa itsenäisesti kehittyneistä kulttuureista. Oleellista on se, että ymmärrämme musiikin kautta toisiamme luovina yksilöinä ja kansoina. Ymmärrämme kuuluvamme tasa-arvoisina yhteen samankaltaisen - tekisi mieli sanoa ”universaalin” - musiikillisen ajattelutavan kautta. Voiko sen suurempaa onnea ihmiselle tarjota?

Musiikin tutkijana, luovana muusikkona ja säveltäjänä minua ei ensisijaisesti kiinnosta musiikin ymmärtäminen. Olen oppinut näkemään tärkeämmän päämäärän: ihmisen ymmärtämisen. Musiikki on vain yksi mahdollinen välikappale tuon päämäärän saavuttamiseksi. Ymmärrettyäni miten toinen ihminen, kansa tekee musiikkia, ymmärrän lopulta kuinka samalla tavalla hän ajattelee.

Ilpo Saastamoinen

 

Globaaliset vertailuesimerkit:

Kalevalainen 5/4 -melodiikka on edellä kuvatun valossa oikeastaan siis erikoistapaus yleisestä AB-muodosta, jonka tunnusmerkiksi riittää oikeastaan esisäkeen antama vaikutelma ”korkeammalta” verrattuna ”matalampaan” jälkisäkeeseen. Runolaulussamme tuo muoto on ikään kuin kivettynyt, koska pääpaino on ollut runomitallisessa tekstissä.

Voimme silmäillä myös niitä melodiikaltaan tunnistettavia mutta vapaampia muotoja, jotka antavat mahdollisuuden fraasien vapaaseen pidentymiseen ja lyhentymiseen ja niiden keskinäiseen epäsäännölliseen vaihteluun.

Voisimmeko muita kuuntelemalla saada rohkeutta yrittää luoda yksilöllisen, improvisoidun runolaulun uutta tulevaisuutta? Ehkä sitä kautta löytäisimme myös uuden mielenkiinnon meitä joskus yhdistäneeseen vanhaan perintöön.

Esimerkit eri puolilta maapalloa (Cuna/Kirgiisit/Arabit:

7)         Aquanusa - Healing chant (Cuna-shamaani FE 4326/A4) (V>I + IV>I)

8)         Curing song (Cuna-shamaani - FMS/NSA 002/B8) (IV>I>II)

9)         Lullaby (Cuna-tyttö /B8) (IV>I)

10)         Kirgiz bay (Adevaphon 002/Musik aus Afghanistan/Kirghisen, A3 - Orun Kakbash)

11)         Manas (es. Ashim Afez 1973 / A1)

12)         Tshong teke (Jelal Pang)

13)         Afghanistan/Nuristan (Instr.) (A4)

14)         Kabul (Afghanistan - instr.) (Idbalen ifigha, IDL 101)

> Paul  Kleen nuotinnos Tunisiasta

15)         Beduiinit (rabab-viulu) (Philips 427029 NE)

16)         Charef Zerouki: Al’ waa’d arrmani, Algeria (ORB 047, A2)

17)         Cheb Khaled: Halfa manarkebch, Algeria (MLP 305, A3)

18)         Cremation (Ordination of the buddhist Nun (Ceylon) (Playa sound PS 33516/B1)

19)         Momil rana - Iqbal Jogi y su grupo (En el desierto de Thar, India, Guinbarda CFE/GS 11025, A1)

 

Lehdistö:

 

12.4.2005 ti         Karjalainen - Jaakko Pikkarainen

Heimohenki elää vahvana - Karjalan Sivistysseuran Heimopäivät järjestettiin Nurmeksessa.

Karjalan Sivistysseuran Nurmeksessa viikonvaihteessa järjestämille Heimopäiville osallistui puolitoista sataa henkeä eli enemmän kuin järjestäjät osasivat odottaa. Pääjuhlassa filosofian lisensiaatti, säveltäjä Ilpo Saastamoinen esitelmöi kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin.

- Miksi emme tiedä noista musiikeista juuri mitään, Saastamoinen kysyi esitelmänsä alussa.

Hänen mukaansa se johtuu viime vuosisadalla vallinneesta kansanmusiikin arvostuksen puutteesta, mihin päädyttiin kulttuurin länsimaalaistumisen myötä.

- Se on syntynyt automaattisesti samalla hetkellä, kun harhakuva taiteesta ei-taiteen vastakohtana on iskostettu massojen mieliin. Taustalla on vaikuttanut useita tekijöitä kuten käsitys vakavan musiikin paremmuudesta maalliseen verrattuna, Saastamoinen sanoi.

Toisena kansanmusiikin arvostuksen puuttumisen syynä Saastamoinen mainitsi erityisen vahvana 1800-luvulla eläneen käsityksen primitiivisistä kulttuureista ja ihmisistä. Yleinen käsitys luokitteli näiden edustajien kehitystason jonnekin eläinten ja länsimaalaisten ihmisten väliin.

- Onko tämä vieläkin totta, Saastamoinen kysyi ja siteerasi kansainvälisesti tunnetun suomalais-ugrilaisen musiikin tutkijan László Vikárin käsityksiä 30 vuoden takaa.

Hänen mukaansa moni tämän musiikin sävelmä menettää arvonsa ilman tekstin ymmärtämistä ja on ikävä.

Saastamoisen mukaan mainettaan suojeleva tutkija ei kirjoittaisi tällaista, ellei hän olisi vakuuttunut alan muiden johtavien tutkijoiden olevan sama mieltä.

- Musiikin opetuksen hierarkkisessa järjestelmässä tämän ajatuksen on pakko heijastua kaikilla tasoilla. Laulukirjoihin otetaan vain kaikkein alkeellisimmat musiikkinäytteet todistamaan, että kansanmusiikki edustaa kumuloituvan kehityksen alkeistasoa, Saastamoinen jyrisi.

Säveltäjän mukaan näin valikoidulla tosiasia-aineistolla tuetaan valikoivan todellisuuden kuvaa.

- Mikäli aineisto, improvisoidut itkut ja pitkät henkilölaulut, näyttää liian moni-mutkaiselta, sivuutetaan se termillä "puhelaulu", joka ei ikään kuin vielä ole kehittynyt edes musiikiksi asti, Saastamoinen sanoi.

Säveltäjä korosti musiikissa olevan oleellista, että sen kautta ihmiset ymmärtävät toisiaan luovina yksilöinä ja kansoina.

- Musiikillisen ajattelutavan kautta. Voiko sen suurempaa onnea ihmiselle tarjota, Saastamoinen kysyi.

Saastamoinen sanoi, ettei häntä tutkijana, luovana muusikkona ja säveltäjänä ensisijaisesti kiinnosta musiikin ymmärtäminen.

- Olen nähnyt tärkeämmän päämäärän, ihmisen ymmärtämisen. Musiikki on vain yksi mahdollinen välikappale tuon päämäärän saavuttamiseksi. Ymmärrettyäni, miten toinen ihminen tekee musiikkia, ymmärrän lopulta kuinka samalla tavalla hän ajattelee, Saastamoinen sanoi...

...Aunuksen Immalan kylästä kotoisin oleva Kusha Feodorovna esitti iänelläitkemistä....

 

14.4.05 to Ylä-Karjala N:o 42, s.7

Karjalaisten heimopäivät Nurmeksessa - Kuva & teksti: Marjatta Törhönen
(Kuvateksti: Kalevalaisista lauluista Aunuksen itkuihin oli fil.lis. Ilpo Saastamoisen juhlapuheen aiheena.)

... Säveltäjä, fil.lis. Ilpo Saastamoinen piti juhlaesitelmän aiheenaan "Kalevalaisesta laulusta Aunuksen itkuihin". Rockin ja jazzin piiristä jo 60-luvulta asti tunnettu Saastamoinen kertoi tutkineensa suomalais-ugrilaista musiikkia jo 30 vuoden ajan. Hän kertoi kalevalaisesta laulusta ja muusta etnisestä musiikista eloisasti, käyttäen runsaasti selventäviä ääninäytteitä ja aluksi itsekin laulaen. Kalevalainen laulu koostuu kahdesta fraasista, jotka toistuvat ennalta määrittämättöminä ja eri esityskerroilla erilaisina.

Etninen musiikki on harvinaisen samanlaista niin Suomessa kuin esim. Algeriassa, Afganistanissa tai Väli-Amerikassakin. Ilpo Saastamoinen sanoi, ettei hän enää nykyisin pyri ymmärtämään musiikkia vaan ymmärtämään ihmisiä musiikin avulla. Ja siinä apuna on musiikin universaalinen kieli...

 

21.4.05 to Karjala, Pia Paananen: Heimoaate kokosi karjalaiset Nurmekseen
(Kuvateksti I: Ilpo Saastamoinen korosti juhlaesitelmässään oman musiikin ymmärtämistä keinona ymmärtää myös vieraiden kulttuurien musiikkia ja ihmisiä.
Kuvateksti II: Kusha Feodorovna Rodionova on yksi Ilpo Saastamoisen Aunuksen Immalan kylästä löytämistä, edelleen perinteen taitavista iänelläitkijöistä. )

Nurmeksessa 9.-10. huhtikuuta pidetyille Karjalan Sivistysseuran järjestämille Heimopäiville osallistui 200 ihmistä eri puolilta Suomea. Heimopäivien teemana oli tänä vuonna musiikki ja laulu.

...Kalevalaisessa laulussa avain vierauden ymmärtämiseen?

Heimopäivien juhlaesitelmän piti filosofian lisensiaatti, säveltäjä ja tutkija Ilpo Saastamoinen.

Saastamoinen etsi esitelmässään myös syitä siihen, miksi runolaulusta ja itkuvirrestä tiedetään niin vähän. Perussyyksi hän nosti kaikkea kansanmusiikkia leimanneen arvostuksen puutteen.

Arvostusta on Saastamoisen mukaan vienyt useat päällekkäiset asiat:

- Vakava ja kirkollinen musiikki koettiin arvokkaammaksi kuin maallinen kansan-musiikki. Samaan aikaan syntyi ammattimuusikkous, joka omalta osaltaan syrjäytti kansanmusiikkia. Lisäksi taustalla on 1800-luvun käsitys alkuperäis-kansojen alhaisesta sivistystasosta, jota perusteltiin ottamalla esille laulukirjoihin kaikkein alkeellisimmat musiikkinäytteet, Saastamoinen listaa kansanmusiikin arvostusta syöneitä tekijöitä.

Juhlaesitelmän lopuksi Saastamoinen kuvasi karjalaisen kansanlaulun sävelkulkua avaimeksi:

- Avaimen voi ymmärtää  monella tavalla. Sävelkulku avaa tutkimuksen kansan-laulujen maailmaan, mutta toisaalta samalla avaimella pääsee myös muiden kansojen ja kulttuurien musiikin maahan, Ilpo Saastamoinen kuvasi.

Hän toi heimojuhlan yleisön kuultavaksi musiikkinäytteitä eri puolilta maailmaa ja osoitti, että karjalaiselle kansanlaululle ominainen kaksisäkeinen, a- ja b-osista muodostuva sävelkulku oli erotettavissa niin eteläamerikkalaisen shamaanin kuin minareettissa muslimeja rukoushetkiinsä kutsuvan muenssin huudossa.

- Oleellista on se, että ymmärrämme musiikin kautta toisiamme luovina yksilöinä ja kansoina. Ymmärrämme kuuluvamme tasa-arvoisina yhteen samankaltaisen musiikillisen ajattelutavan kautta. Voiko sen suurempaa onnea ihmiselle tarjota? Saastamoinen tiivisti.

 

Nuoret perinteen ja nykyajan puristuksissa

Juhlien vaikuttavimpia hetkiä oli Suomessa hyvin harvinainen Kusha Feodorovna Rodionovan iänelläitkuesitys. Aunuksen Immalan kylästä lähtöisin oleva iänelläitkijä esitti kaksi itkua, joista toisessa kuvattiin äidin surua pojan lähtiessä sotaväkeen ja toisessa itkussa tyttären avioitumisvaiheessa tunnettua haikeutta.

Iänelläitkijöitä eli olallisia tapaa yhä harvemmin, mutta Kusha Feodorovna Rodionovalla on lähialueellaan muutamia saman taidon hallitsevia tuttavia...

Koti » Jutut 73- » 2000-06 A » 2005 Nurmes-lyhennelmä