1952 Olympialaiset

XV olympiakisat Helsingissä 19.07. (- 03.08.) 1952

Olin odottanut kauan sitä päivää, jolloin pääsisin lähtemään olympialaisiin. Viimein se tuli. Lähtisimme vielä saman päivän iltana erään kauppiaan (Hannes Tenhu) autossa.

Matkavalmistelut sujuivat nopeasti. Illalla tuli auto. Heitimme hyvästit ja lähdimme matkalle noin seitsemän tienoissa. Ensimmäisen kerran pysähdyimme Jyväskylässä, söimme nakkeja ja jatkoimme matkaa. Aamulla olimmekin Helsingissä. Tulimme ensiksi Vaasankadulle. Kisakylä oli komean näköinen. Kauppias meni ostamaan lippuja  ja menimme kauppiaan noin 15-vuotiaan veljen (Hannes Tenhun nuorempi veli Martti Tenhu) kanssa katsomaan kauppoja. Kun kauppias oli ostanut liput, kävimme ravintolassa syömässä ja menimme stadionille. Kaupunki oli kaikkialta juhla-asustettu. Aleksanterinkatu oli mielestäni kaunein. Kadulla vilahteli vaikka minkä maalaisia ihmisiä. Kaikkialla oli lippuja. Ihmisiä oli paljon.

Stadion täyttyi nopeasti ihmisistä. Se oli kuin lainehtiva ruispelto. Kun satoi, oli se kuin sienimetsää, koska sateenvarjoja oli niin paljon. Ei voi sanoin kuvailla sitä juhlallista tuntua, kun Maamme-laulua soitettiin. Oikein sydämessä tuntui, että kyllä tämä Suomikin on sentään maa kuin maa, vaikka se on niin pieni. Suomalaisten joukko marssi suorana ja hyvässä järjestyksessä. Maraton-portista saapui maailmankuulu Paavo Nurmi kantaen soihtua ja sytyttäen kentälle olympiatulen. Hannes Kolehmainen vei soihdun kentältä stadion-torniin ja pian siellä roihusi myös olympiatuli kertoen Suomen suuresta tapahtumasta, v. 1952 olympialaisista ja julistaen olympiarauhaa kaikille maailman kansoille. Avajaisten ainoa ruma kohta oli saksalaisen rauhanenkelin esiintyminen. Ihmiset luulivat häntä ensin kauniiksi Armiksi  (miss Universum -52, Armi Kuusela), mutta kun hänet vietiin pois, sanoivat he: "Tämähän on skandaali!"

Avajaisten loputtua oli ohimarssi. Kilpailijat tulivat pois stadionilta. Eräs tummakin tummempi kiharatukkainen neekeri soitteli huuliharppua. Iloiset argentiinalaiset sanoivat si, si, si, si ja heiluttivat käsiään. Siellä oli vahvoja egyptiläisiä painonnostajia, ranskalaisia vääräsäärisiä ratsastajia ja leveäharteisia turkkilaisia vapaapainijoita.

Lähdimme sitten etsimään hotellia ja saimmekin yösijan Vuorikadulla olevasta matkustajakoti Mekasta.

Helikopterit pörräsivät kaupungin yläpuolella. Autojen loputon jono hyrisi edestakaisin pitkin katuja. Eräässä kadunkuomassa laskimme menevän 33 autoa ja kaksi moottoripyörää minuutissa ohi. Illalla menimme Linnanmäelle. Sinä iltana kävin vain teatterihallissa, jossa esiintyi kuuluisa taikurimestari Julius Sundman. Seuraavina kahtena päivänä menin  ilmaiseksi stadionille, koska kauppias Tenhu ei ollut saanut lippua minulle. Silloin oli lämmintä ja aurinkoista. "Jätski" meni mainiosti kaupaksi ja ostin niitä monta kappaletta.

Katsoimme sadan metrin alkueriä, korkeushyppyä, naisten kiekonheittoa, 400 M:n aitajuoksua ja 800 m:n juoksua sekä 10 000 metrin juoksun, jonka voitti ns. ihmisveturi Emil Zatopek. Senkin päivän iltana kävimme Linnanmäellä. Silloin ajoin kauhutunnelissa, jossa ei pelottanut yhtään, vaan olin kuolla nauruun. Ajoin myös Euroopan suurimmalla vuoristoradalla, jossa varsinkin tytöt kirkuivat kovasti, sähköautolla kaksikin kertaa, mustekalassa ja olin myös vauhtihirviössä. [Myös] "Vedenneidot" -niminen teltta oli hauska.

Seuraava päivä valkeni taas kirkkaana. Kävimme Korkeasaaressa katsomassa eläimiä, kuten terävähampaisia leijonia, pitkäkaulaisia joutsenia ja temppuilevia apinoita, koreanvärisiä lintuja ym. eläimiä. Mutta ikävä kyllä riikinkukko ei levittänyt pyrstöään. Kun olin stadionilla seisomapaikalta eräänä päivänä katsomassa kilpailuja, eräs rouva katsomossa sanoi minulle jotakin - mitähän "ingliskaa" lie höpöttänyt. Meinasin sanoa hänelle: "Ossoottekos työ puhua oekeeta Suomen savvoo?"

Kilpailut sujuivat hyvässä järjestyksessä. Kun kilpailut olivat loppuneet, menimme autoon ja läksimme kotimatkalle. Oli varhainen aamu, kun saavuimme kotiin. Kyllä siinä kyselyä riitti. Kauppias lähti autollaan kotiin ja pian häipyi pölypilvi mutkan taa.

Ilpo Saastamoinen

"Elämäntarina" -lehti (3/2011, s.52): "Olympiamatka Helsinkiin"
(Kertomukseni matkasta olympialaisiin v.1952.)

(Huomautus 23.04.2010: Tämä matka kesällä 1952 oli siis ensimmäinen Helsingin-matkani ja todella suuri elämys. Siitä on olemassa erillinen vihko, johon olen kirjoittanut eri urheilulajien tulokset. Mukana on joukko ostettuja valokuvia, lehtileikkeitä ja pääsylippuja. Muistan, miten ihmettelin tien pientareella olevia kissankelloryhmiä - sellaisia en ollut Keiteleellä nähnyt...)