1958-59 Kouluaineita III

Kouluaineita 58-59

I:         - Päivämäärätön ainekirjoitus VII luokalta talvella 58-59

"Mitä olemme velkaa sotainvaliideillemme?".

[Otan katkelman tähän siksi, että siinä piilevästi viitataan omaan sotaorpouteeni ja isän haavoittumiseen lumihankeen:]

"...Toinen maailmansota ei vielä ole kaikkien kohdalta loppuun sodittu. Maailmassa elää miljoonia ihmisiä, jotka saavat yhä tuntea ruumiissaan sodan seuraukset. Suomenkin kunniakkaaseen sotaan Neuvostoliiton ylivoimaa vastaan liittyy myös muuta kun ihanteellinen sankarikuolema. Monet halusivat kuolla urhoollisesti, mutta kaikille se ei onnistunut, sillä jostakin syystä vihollisen luoti ei sattunutkaan sydämeen tai otsaan - kuten jotkut ehkä halusivat - vaan iskeytyi jalkaan tai käteen pirstoen luita ja jättäen uhrinsa... kylmässä talvipakkasessa odottamaan apua..."

II:         - Päivämäärätön ainekirjoitus VII luokalta talvella 58-59:

"Musiikki tunnelman luojana".

Musiikki vaikuttaa kuulijaansa monella tavalla. Se voi herättää joko iloisia, piristäviä tai surumielisiä, usein myös haaveellisia tunteita. Tunnelman luojana musiikkia esiintyy kaikkialla elämässä.

Kaikkein hullunkurisimman ja remuavimman puolensa se paljastaa markkina-paikoilla, joissa äänilevyt aamusta iltaan pitävät huolta ostajien "hälläväliä" -mielialasta. Musiikin käyttäminen kaupallisten tarkoitusten hyväksi on levinnyt myös Amerikan suuriin tavarataloihin. Siellähän ei soiteta mitään "Säkkijärven polkkaa", vaan rauhallisempia sävellyksiä, mutta ostohalun on huomattu hieman kasvaneen, ja sehän on tärkeintä.

Ravintoloissa ja tanssiaisissa musiikki on sävyltään toisenlaista. Se pyrkii pitämään yllä intiimiä tunnelmaa, ja siinä se usein onnistuukin. Varmaankaan kukaan ei pysy tunteettomana nähdessään jonkin suuren ravintolan peilisalin palmuineen, tunnelmavalaistuksineen ja orkesterin soittamassa pehmeää sweet-musiikkia, surumielistä blues'ia tai hidasta valssia.

Lähellä markkinatunnelmaa on nykyajan puberteetti-ikäisen nuorison palvoma "rock and roll". Sen piirissä on havaittavissa selvästi eräänlaista joukkohypnoosia, joka syntyy luultavasti siten, että nilkkasukkatyttöjen palvoma sankari-ihanne, joka osaa mahdollisimman paljon elehtien - voisi sanoa kiemurrellen - laulaa yksitoikkoisella äänellä: "You are my strawberry", [johon] alttosaksofonisti, jolla on hirveä vibrato, ja konekiväärin tapaan lyövä rumpali yhtyvät. Tulos on täydellinen. Nuoret yrittävät jopa repiä vaatepaloja muistoksi siitä unohtumattomasta hetkestä, jolloin he saivat kuulla "Hänen" laulavan. Vanhemmassa ihmisessä "Hän" ei herätä muita tunteita kuin korvakipuja ja aiheuttaa radion sulkemisen.

Ooppera- ja balettiesitykset saattavat olla hyvin monivivahteisia. Varsinkin baleteissa on usein saatu aikaan sinertävä, sadunhohtoinen tunnelma. Oopperassa musiikin mahtavuus ja vpooimakkuus jonkun matalaäänisen mieslaulajan ansiosta vaikuttaa syvästi oopperassakävijään. Hyvä koloratuurilaulajakin saa kuulijan sydämen kauneudenkaipuun tyydytettyä.

Marssi- ja kansanlauluja sekä varsinkin kansallislauluja kuunnellessaan tuntee selvästi oman pienuutensa verrattuna niiden voimaan. Marssilaulut lisäävät isänmaallista innostusta, rohkeutta sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Syvällisimmän vaikutuksen ihmiseen tekee luultavasti kirkkomusiikki. Suurten säveltäjien, kuten Bachin ja Händelin, musiikkia kuullessaan valtaa mielen aivan itsestään hartaus. Nehän ovat täynnä Jumalan kunnioitusta ja kiitosta. Bachin teoksista monet ovat teknillisesti vaikeita, sillä hän itse oli erittäin hyvä urkuri ja kontrapunktin käyttö siksi joskus monimutkaista, mutta hyvän urkurin tulkitessa Bachia ei voi muuta kuin ihmetellä sitä syvyyttä ja voimaa, mikä hänen teoksissaan piilee.

Tämän hetken sävellystyyli on siirtynyt lähemmäksi abstraktisuutta. Nykyiset kuuluisat säveltäjät, kuten Belá Bartok, saattavat käyttää jopa polytonaalisuutta saadakseen sävellyksiinsä erikoisen tunnelman. Usein kuulee moniosaisia teoksia, joissa ei ole minkäänlaista johtomelodiaa. Kuulija voi itse kuvitella, mitä sävellys tarkoittaa. Nimi on usein vihjeenä kuuntelijalle, mutta kaikki muu on kuviteltava sointu- sekä melodia-yhdistelmistä. Tämä eroaa siis huomattavasti monista vanhemmista sävellystavoista. Esimerkiksi jokin Mozartin "Allegro" ei sano kuuntelijalle mitään. Vastakohdaksi voimme asettaa mm. sävellyksen "Rooman suihkulähteillä". Se on neliosainen teos, jossa kaksi ensimmäistä osaa esittää aamua, kolmas keskipäivää, neljäs iltaa. Ei mikään sävelkulku toistu. Tämä on ehkä lähinnä sukua modernille jazzille, joka kokonaan on abstraktista. Improvisointi on siinä pääsijalla. Esimerkiksi voisi ottaa John Lewiksen sävellyksen "Django", jonka hän on säveltänyt kuolleen miehen muistoksi. Voi aivan hyvin kuvitella, kuinka hautajaissaatto siinä surumarssia soittaen kantaa poisnukkunutta maan lepoon.

Musiikki on muuttunut paljon ensimmäisistä kaanoneista, mutta se kehittyy jatkuvasti ja myös sen erilaiset vaikutukset sielumme sisimpään voimistuvat. Mitä monipuolisemmaksi musiikki tulee, sitä paremmin voimme löytää viihdytystä siitä surussamme, ilossamme sekä yksinäisyydessämme. Se ei jätä meitä tunteettomiksi, vaan kauniiden sävelien avulla tasapainoittaa mielemme.

(En ehtinyt tarkastaa kunnollisesti. Elektroni- ja elokuvamusiikki jäi pois.)

III:         - Päivämäärätön ainekirjoitus VII luokalta talvella 58-59: "Mielisävelykseni".

"Duke" Ellington, eräs maailman kuuluisimpia neekereitä musiikin alalla Maria Andersonin ja Louis Armstrongin jälkeen, syntyi 1900-luvun alussa Amerikan itärannikolla. Ellingtonin nuoruus oli tavallisen sen ajan nuoren miehen elämää täynnä kujeita ja kiusanhalua, mutta hänen tulevaisuutensa suunta muuttui huomattavasti, kun musiikki alkoi herättää yhä suurempaa mielenkiintoa. Tämä nuori mies rupesi vakavasti käymään pianotunneilla, ja vuosien harjoittelun jälkeen hän uskalsi lähteä näyttämään kykyjään muille muusikoille. Lyhyessä ajassa hän erikoisella soittotavallaan tuli koko kotikaupunkinsa muusikkopiireissa arvostetuksi hyvänä vasta-alkajana, ja pian Ellingtonilla olikin oma orkesteri, jonka kanssa hän rupesi huolellisesti harjoittelemaan. Tuona aikana oli sekä lnsi- että itärannikolla sijaitsevissa suurissa kaupungeissa hyvällä orkesterilla loistavia toimeentulo-mahdollisuuksia, ja niinpä Ellingtonila oli paljon pohdittavaa valitessaan toinen toistaan parempia tarjouksia. Radiossa hän sai joka viikko esittää tupota uutta, outoa musiikkis, joka oli aivan erilaista kuin 1900-luvun alussa vallalla ollut ragtime-, blues- ja dixielandmusiikki.

Ellingtonin kehitys löytää täysin oma, itsenäinen tyylinsä on selväpirteisin mitä jazzmusiikki tuntee. "Duken" sävellyksissä voi selvästi huomata eri kausia, jotka eroavat huomattavasti toisistaan. Ehkä "sininen-" ja "viidakkokausi" ovat tärkeimpiä. Siniseltä kadelta hänen sävellyksistään on mainittava "Sininen Fantasia". "Viidakkokaudella" Ellngtonilla oli orkesterissaan sovittajana etelä-amerikkalainen Juan Tizol, jonka kanssa syntyi kuuluisa sävellys "Caravan". Useimmat näistä eivät olleet tarkoitetut tanssittaviksi ja siksi aina kuulutettiinkin ennen niiden esittämistä, että ei olut kysymyksessä tanssimusiikki. Ellington on pitänyt konsertteja mm. Carnegie-Hall'issa, ja hän on ollut myös usein Euroopassa, kuten Lontoossa, jossa hän kerran käski ajaa pois erään miehen, joka oli kiusallisen monta kertaa pyytänyt häntä soittamaan mielisävellyksiään. Tämä mies oli myöhemmin osoittautunut erääksi Englannin kuuluisimmista herttuoista.

"Caravan" on ehdottomasti paras viidakkokauden sävellyksistä. Siinä voi kyllä huomata Ellingtonin täydellisyyttä alati etsivän pyrkimyksen, mutta se antaa tällaiseen araqbialaista musiikkia lähellä olevaan sävellykseen oman, oikeastaan kirpeän leimansa. Siihen vaikuttavat osaltaan jo sävellyksen sointupohja, joka on niin epätavalinen, että kuuntelija ei ensimmäisellä kerralla ehkä pysty nauttimaan siitä. Kuultuaan sitä yhä uudelleen alkaa kuitenkin yhä enemmän käsittää tuota vaikuttavaa sävelsarjaa, joka vie aivan itsestään ajatukset jonnekin erämaa-aavikolle, jossa yksinäinen karavaani liekassa ponnistelee eteenpäin ilta-auringon paahtaessa vielä kauempana siintäviä vuorenharjanteita. "Caravan'in" alkuperäinen esitys saattoi kestää jopa toista tuntia, mutta - tanssimusiikiksi soveltuakseen - sitä on myöhemmin lyhennetty vain muutaman minuutin kestäväksi tasarytmiseksi "iskelmäksi", jota vastoin alkuperäisessä esityksessä esiintyi melko paljon polyrytmiikkaa. Elingtonin esityksessä ovat arabialaiset soittimet, kuten erilaiset huilut, saaneet tärkeimmän tehtävän pianon täydentäessä niitä hillitysti. Trumpeteilla on sordinot, joten on saatu aikaan erikoisen patoutunut, jännittynyt tunnelma. Ellngton tunsi tarkkaan kaikki orkesterinsa jäsenet ja osasi sovittaa jokaiselle tyylinsä ja kykyjensä mukaan, ja nän esitys voi tulla erittäin täyteläiseksi ja hiotuksi. Ellingtonista onkin sanottu, että hänen instrumenttinsa ei ole piano, vaan koko orkesteri. "Caravan'ista" on tehty useita levytyksiä, mutta ilman Ellingtonin itsensä esitystä ei sävellys varmaankaan olisi läheskään niin kuuluisa, kuin se nyt on. "Swing-kuningas" Benny Goodmanin Carnegie Hallin konsertissa esittämässä "Caravan'issa" 1938 ei ollut enää samaa tunnelmaa, sillä siihen oli sovitettu swing-rytmi, joka ei käy tähän kappaleeseen. Muuten esitys kyllä ehkä oli toisella tilalla Ellingtonin jälkeen, sillä polyfoniaa käyttäen oli saatu syntymään myös tavallaan erikoinen vaikutus.

Ellington on jo vanha mies, mutta hän saa aina uusia inspiraatioita, jotka merkitsee paperilla jälkipolvien kuunneltaviksi, mutta "Caravan" varmasti jää kuuluisimmaksi muistoksi hänestä ja hänen merkityksellisestä luomistyöstään musiikinharrastajien iloksi.

[29.8.2013: Tämä maailma romuttui 1979 Armenian-matkallani, kun kuulin Alexandr Harutunian sävellyksen 'Caravan' Armenian big bandin soittamana. Tajusin, että sykähdyttävää musiikkia on muuallakin kuin USA:ssa. Kajaani Big Band esitti tuon teoksen 70-80 -lukujen vaihteessa pari kertaa Kajaanissa.

Päiväkirjani kertoo: 10.10.79 keskiviikko.

'Aamupäivän tunnit sovitetun kansanmusiikin merkeissä. Paikallisen loistavatasoisen big bandin "Caravan" ei ole sama kuin Duke Ellingtonin tekemä, vaan siitä kuultavat kamelin klenkkaavat askeleet: 3-3-2 -jako. Yritämme heti kysellä mahdollisuuksia saada sovitus mukanamme Suomeen.']