1959 Pestalozzi

Pestalozzi-esitelmäni Viitasaaren lukioajalta 1959

1.1.64:         "Muikku" oli määrännyt kotitehtävän minulle rangaistuksena huonosti luetuista läksyistä. Löysin Tikkasten hyllystä P:a käsittelevän CL-tason kirjan, jonka pääajatukset sittemmin käänsin saksaksi. Muikku ei uskonut, että olin tehnyt tuon vaikean työn yksin.

- Johan Heinrich Pestalozzi wurde im Jahre 1746 geboren und starb im Jahre 1827. Er war der Vater des modernen Volksschulwesens. Das erste von seinen berühmtesten Werken heisst "Lienhard und Gertrud". Das wurde in vier Teilen herausgegeben zwischen den Jahren 1781 und 1787.

Der Grundgedanke des Buches besteht darin, dass die Volksreform durch die eigene, bewusste Bestrebung des Volkes zu einer reineren Moral und sozialen sowie wirtschaftlichen Unabhängigkeit sich entwickeln muss. Die bedingungen dafür sind in der Familie vorhanden. Das ist der einzige gesunde Boden für den Spross des glücklichen Gesellschaftslebens. Nur darin können sich die häuslichen und gesellschaftlichen Tugenden wie (die) Menschenliebe, (der) Eifer, (der) Ordnungstrieb, (die) vernünftige Wirtschaft befestigen.

Das zweite von seinen Hauptwerken heisst "Wie Gertrud ihre Kinder lehrt. Ein Versuch den Müttern Anleitung zu geben, ihre Kinder selbst zu unterrichten." Das ist in 14 Briefe eingeteilt worden. Er sagt darin: "Die Anschauung besteht aus der Form, (der) Zahl und (der) Sprache. Die Form bedeutet die Verhältnisse (suhde) der Gegenstände als die Einheit (yksikkö) zu den anderen Einheiten. Die Sprache bewahrt (säilyttää) und äussert als Lautbilder (äänne) die Eindrücke, die die Gegenstände auf die Sinne gemacht haben."

Und dann einige Grundzüge (yleispiirre) seines Nachdenkens:

1.         Die Anschauung (havainto) ist der Grund des Unterrichtes.

2.         Die Lehrzeit ist nicht die Zeit der Kritik.

3.         Dem Erzieher sei die Individualität heilig.

4.         Mit dem Wissen muss auch die Tüchtigkeit gehen.

5.         Der Unterricht muss sich der Erziehung unterziehen (alistua).

6.         Der Grund der religiös-sittlichen Erziehung ist die Verbindung der Mutter

         und der Kinder.

Suom. luonnos:

- Johan Heinrich Pestalozzi syntyi 1746 - 1827.

- "Lienhard und Gertrud" 1781, 1783, 1785, 1787.

[- Der Erinnerer -lehdessä I artikkeli. - "Kansan nostaminen aineellisesta kurjuudesta ja siveellisestä turmeluksesta kasvatuksen avulla."]

Kirjassa levitettiin esiin palanen sveitsiläistä talonpoikaiselämää, jossa viisas, hyvä ja sydämellinen Gertrud ja hänen miehensä Lienhard, ihmisystävällinen tilanomistaja Arner, valistusruhtinas pienoiskoossa ja moraalisesti turmeltunut vouti Hummelo ovat keskushenkilöitä.

Kirjan perusajatus on se, että kansan uudistuksen on tapahduttava kansan oman tietoisen pyrkimyksen avulla puhtaampaan moraaliin ja yhteiskunnalliseen sekä taloudelliseen riippumattomuuteen. Tämän edellytykset ovat olemassa perheessä. Se on ainoa onnellisen yhteiskuntaelämän versomisen terve maaperä. Vain siinä voivat juurtua kotoiset ja sosiaaliset hyveet, ihmisrakkaus, ahkeruus, järjestyksenvaisto, järkevä taloudenhoito jne. Ravintolan turmeleva vaikutus asetetaan jyrkäksi vastakohdaksi kodin terveelle ilmapiirille ja puhtaalle ilolle.

"Kuinka Gertrud opettaa lapsiansa" - ei vastaa otsikkoa (mainostemppu) (14 kirjettä).

- Havainto on: muoto, luku, kieli.

Muoto merkitsee esineiden suhteita pinnassa ja avaruudessa, luku esineiden suhteita yksikköinä toisiin yksiköihin, kieli säilyttää ja ilmaisee äännekuvina ne vaikutelmat, joita esineet ovat tehneet aisteihin.

Tekijä kertoo siinä Lienhard-nimisen muurarin perheestä, jonka miehen juopottelu uhkaa viedä kurjuuteen, mutta jonka hurskas, uskollinen ja järjestystä rakastava vaimo toimeliaisuudellaan pelastaa. Vieläpä hän kykenee vaikuttamaan kohottavasti koko siihen maalaiskylään, jossa hän asuu.

"Wie Gertrud ihre Kinder lehrt. Ein Versuch den Müttern Anleitung zu geben, ihre Kinder selbst zu unterrichten."

1.          Havainto on opetuksen perusta.

2.         Se, minkä oppilas kokee ja havaitsee, on liitettävä hänen kieleensä.

3.         Oppimisaika ei ole arvostelmien tekemisen eikä arvostelemisen aikaa.

4.         Kaikissa aineissa on opetuksen alettava yksinkertaisimmista alkeista ja nämä lähtökohtanaan johdettava askel askeleelta lapsen kehityksen mukaisesti eteenpäin, ts. opetuksen tulee olla psykologisesti johdonmukaista.

5.         Opettajan ei tule missään kohdassa mennä eteenpäin, ennen kuin käsitelty osa ainetta on käynyt oppilaan omaksi henkiseksi omaisuudeksi.

6.         Opetuksen tulee noudattaa sitä tietä, minkä lapsen kehitys osoittaa, sitä ei saa määrätä esityksen, muistiinpanemisen eikä kertomuksen vaatimusten huomioon-ottaminen.

7.         Kasvattajalle olkoon lapsen yksilöllisyys pyhä.

8.         Ensimmäisen opetuksen päämäärä ei ole tiedon eikä taidon hankkiminen, vaan sielunkykyjen kehittäminen ja vahvistaminen.

9.         Tietämisen kanssa rinnan kulkekoon taitaminen.

10.         Kasvattajan ja kasvatin kanssakäyminen ja erityisesti koulukuri perustukoon rakkauteen ja olkoon rakkauden määräämä.

11.         Opetus on alistettava kasvatukseen.

12.         Uskonnollis-siveellisen kasvatuksen perustana on äidin ja lasten suhde.