1960-62 JKKY
Jyväskylä 1960-1962
(tiivistelmä)
JOHDANTO-OTE PÄIVÄKIRJASTA (kirjeestä äidille):
23.6.60 in Jyväskylä Sommeruniversitet
Liebe Mutter - Kära mor - Mother dear - cara madre (ital.) - chere maman (ransk.) - kedves anyám (unkar.) - hebr - etiopisch - somali. - muin. etiop.
Niin täällä sitä sitten ollaan... Luen täällä saksaa, englantia ja psykologiaa - toisin sanoen yritän lukea - ja kaiken lisäksi luen myös rahojani joista ei ole paljon kehumista. Elämä täällä on aika tavalla toisenlaista kuin Vyk:ssa ja Juhannukseen mennessä en ole vielä saanut paljon aikaan. Ensimmäiset päivät menivät sekaisin ja myöhästyin luennoilta ja I saks. pro ex. harjoituksesta, mutta nyt alan jo vähitellen olla perillä koko touhusta. Aika lentää kuin siivillä, sillä täällä on niin paljon kaikenlaista mielenkiintoista.
Ihmettelet varmaan kirjeen otsikkoa, mutta olen opetellut hieman kaikkia em. kieliä, sillä sain järjestettyä huonetoverikseni Unkarin pakolaisia olevan juutalaisen, joka puhuu näitä kieliä. Hän opiskelee täällä suomea, ja opetan hänelle sitä innolla. Puhumme enimmäkseen saksaa keskenämme, hän ei juuri puhu englantia eikä ruotsia. Ihmiset katselevat meitä kävellessämme kaupungilla, sillä hän on tumma, kiharatukkainen ja silmälasipäinen sekä kaiken lisäksi puhumme aina saksaa kävellessämme ulkona (+ hieman unkaria - ige nige, bozanot, köcönöm, böswar, jónapot). Hänestä tulee jokin kielten professori Jerusalemin yliopistoon joskus muutaman vuoden kuluttua. Hän on vasta 23-vuotias.
- Niin - aiomme perustaa tänne orkesterin. Rumpali [?] on Porista, pianisti [Juha Saksa] Somerosta, basisti [Risto Holopainen] on täkäläisiä, sitten pari ylimääräistä Mikkelistä ja yksi Helsingistä. Tutustumisillanvietossa tapasimme toisemme ensi kerran, ja kun soittamassa ollut orkesteri meni tauolle soitimme kvartetilla noin vain ex tempore koko orkesterin penkin alle. Soitimme pianistin [Juha Saksa] kanssa vuorotellen sooloja, ja opiskelijat ihmettelivät, kuten opettajatkin. On luonnollista, että seuraavana päivänä ei lukemisesta tullut mitään.
Huomenaamulla on saks. pro ex. -harj.kirjoitus - se on minulle ensimmäinen. Ensimmäinen englannin pro meni penkin alle, mutta en odottanut muutakaan. Psykologian peruskurssi kestää vielä kaksi viikkoa ja aion tenttiä sen sen jälkeen. Sitten minulle ei jää kuin tunti saksaa ja englantia päivässä luentoja, mutta ehkä otan osaa näiden kielten muihin luentosarjoihin viimeisten kolmen viikon aikana. 10:stä harjoituksesta pitää neljä saada läpi, että saa osallistua varsinaiseen pro ex. -kokeeseen. Hyvää kieliharjoitusta minulla on Robertin - huonetoverini - kanssa ja puhunkin saksaa jo melko sujuvasti. Sanavarasto on molemmissa kielissä heikko (englannissa tietenkin), mutta heinäkuulla ennättää oppia vielä paljon paljon uutta.
Olo täällä on oikein mukavaa. Asunto on all right ja uusia tuttuja on tullut kymmenittäin. Menemme aattoiltana Robertin kanssa Haapaniemeen Päijänteen rannalle opiskelijatanssiaisiin: Sinne on täältä 9 km matkaa. Rahahuolet kyllä painavat vain jatkuvasti, mutta jospa siitä selviää. Minun olisi pitänyt saada ne kitaran 6000,- maksavat vahvistinlaitteet Hamulan osuuskaupalla olevalta pojalta [Otto], joka hoitaa sitä, sillä minulla ei ole täällä vahvistinlaitteita, ja en muuten voi ruveta orkesteriin soittamaan. Heillä tulisi olemaan yksi soitto arki-iltana viikossa ja rahaa siitä tulee noin 2000,- Lisättynä viikonvaihdehankkeisiin pärjäisin aivan hyvin omilla tuloillani täällä. En usko, että se tulisi haittaamaan kovin pahasti opiskelua, sillä aikaa jää muutenkin. Luentoja ei ole minulla kuin neljä tuntia päivässä. Vahvistinlaitteet voisin maksaa sitten elokuussa, kun tulen takaisin. Otto antaa kyllä maksuaikaa. Äänilevyt minun pitäisi myös saada tänne. Muita tarvikkeita: muste-pullo, kirjepaperia ja -kuoria, veitsi, vähän ehkä aamukahvitarpeita, jotka kyllä voin itsekin ostaa varsinkin, jos käyn Lozzissa syömässä kaksi kertaa päivässä (250,-). Muuta ei kai puutukaan. Salme opiskelee vanhalla rutiinilla, mutta minulla vei vähän aikaa ennen kuin pääsin alkuun, eikä tämä niin vaikeaa ole.
Hyvää juhannusta kaikille ja terveisiä tutuille Salmelta ja minulta.
Ilpo (Siljonkuja 1 C)
27.6.1960 Äitini kirjekatkelma Keiteleeltä:
...Soitin sille Hamulan pojalle niistä vahvistinlaitteista, ja hän postittaa ne huomenna sinulle. Oletko saanut pakettini, jossa olivat ne kirjat, yöpuku, aamutakki ym.? Taisin osoittaa sen Siljonkuja 1 B. Tuliko perille? Siinä oli myös yskänlääkepullo. Tässä toinen, jonka reseptin tri Niemi kirjoitti. Ja muut pyytämäsi tavarat. Pyydä Salmelta rahaa, mutta muista antaa heti takaisin, kun lähetän sinulle, että pysyvät asiat selvinä. Ilkka [-veljeni] on Suomäessä [mummolassa]. Kari [Raatikainen] oli täällä viikon. Ilona [-tätini] menee Limingan yhteiskouluun opettajaksi. Tenho [-enoni] ja Ilona olivat juhannuksena Rovaniemellä. Olisin lähtenyt mukaan - mutta - ei ollut "penniä povella..."
Vielä niistä vahvistinlaitteista, että sanoin sille pojalle maksavani niistä osan heinäkuussa ja itse maksat loput elokuussa. Onhan se mukava touhu se orkesteriyritys. Eilisiltana oli Tossavanlahdessa sotainvalidien tanssit. Ja siellä oli mm. eräs poika joka lauloi. Kertoi olevansa Jyväskyläläisen Melody-orkesterin solisti, (olikohan nimi Teemu Iäs, kirjoitettanee mahdollisesti Gäs tai mikähän lie ollut, en jaksa muistaa) ja häntä säesti saman orkesterin haitaristi (joka oli todella hyvä). Se laulajapoika oli pöpi - ei noussut edes seisomaan, kun menin kysymään mistä hän oli. Lauloi aika nätisti, mutta pieni ääni taisi olla, ainakin se luikki näyttämön poimuihin. Juhannusaaton orkesteri Nujulassa oli ollut päissään, yhden heistä olivat vieneet putkaan - ja levyjä olivat soitelleet 25.000:- + kyydit edestä. On se surkea touhu. Niin kipeällä sydämellä ajattelen niitä kaupungin soittoporukoita. Ja niin hartaasti toivon, että sinä aina muistaisit: "Viini on viisasten juoma", ja myös että "viinissä on totuus." Ihminen paljastaa silloin itsensä ihmisten - toisten petojen - pilkattavaksi ja naurettavaksi. Kannattaa pysyä massan yläpuolella, kannattaa pyrkiä aina jalompaan ja täydellisempään täällä lyhyenä elinaikana.
- Kesä on kauneimmillaan. Pitäisi keritä nauttimaan sen ohimenevästä ihanuudesta. Oletko ollut uimassa? Oli hauska, kun pääsit sen unkarilaispojan kanssa yhteen asumaan. Sen mustan kassin lähetin sen vuoksi, että saat kuljettaa tavaroitasi soittomatkoilla. Eikö ole liian raskasta kulkea niillä? Miten terveytesi on, onko yskä helpottanut ollenkaan? Siitä olen niin harmissani. Kuitenkin oli niin ihana asia se, ettei keuhkoissa ollut vikaa. Olen kovin onnellinen sen johdosta. - Tuntuuko kielten opiskelu kiinnostavalta? Kohta olisi touhuttava ne hakupaperit kuntoon ja matkaan. Nehän on lähetettävä ensi kuun 20 päivään mennessä. Kirjoitan ne valmiiksi, nimeä vaille. Vie ne itse kansliaan ja pyydä nyk. opiskelutodistus liitteeksi. - Juhannus oli hyvin kaunis. Millaista teillä oli siellä Päijänteen rannalla? Ja missä olit sitten lauantai- ja pyhäiltoina? Odottelin vähän, että soittaisit, mutta et tainnut olla V:saarella. Kyllähän se siellä J:kylässä on erilaista kuin koulussa. Hyvä, että olet selvinnyt raiteille. Ja voi, miten hauskaa olisi, kun onnellisesti selviäisit yrityksistäsi! Terveys on niin tärkeä. Itse olen tuon nenäni vuoksi hyvin sairas. Olisi lähdettävä Keskussairaalaan leikattavaksi, mutta ei oikein kesällä haluttaisi. Eikä ole pennosiakaan. Päätä särkee ja on pahoinvointia ja suurta väsymystä. Tänään Pikku-Matti multasi perunan. Pian on aloitettava heinäntekokin. - Eikö ole hauska olla opiskelijanuorison keskuudessa? Minulla on sellainen luulo, että ovat he valistuneempia kuin ihan oppimattomat. Ainahan tieto avartaa ihmisen olemusta, mutta kyllä minusta tuo teekkarien (H)Äpy-lehti on rivo! Ei kehittynyt ihminen ole rivo! Mutta se lienee lapsellisuuden ja kehittymättömyyden tilille pantavaa. Minusta on ikävää, kun elämän pyhistä asioista, esim. rakkaudesta, tehdään pilkkaa. Ja naisesta. Mielestäni on jossain vika, onko se ehkä kasvattajissa, vai onko se ajan hengessä? Hyvä tyttö ei tupakoi, ei myös ryyppää. Ja liika maalaaminen on pahaksi. Nyt tässä moralisoin - tietysti. Onhan minulla kaksi siipensä levittänyttä poikasta, jotka ottavat ensilentojaan maailmassa. Ja emon sydämeen tulee huoli ja rukous. - Kuuntelin toissa iltana Linnankosken "Laulu tulipunaisesta kukasta" -kuunnelmaa radiosta. Se aina tehoaa niin kummallisesti - oletko lukenut kirjan? - Juuri kuuluivat myöhäisuutiset. Ja siellä oli taas pommi! Geneven keskeytyneet aseistariisumis-neuvottelut. Iivo + itäkumppanit ovat marssineet ulos istuntosalista! Ohhoh! Jopa on taas uutinen. Ihan kylmät väreet käyvät selässä. Muistan Kansainliitto-vainajan. Muistan ajan ennen toista maailmansotaa. Sellaista oli silloinkin. Suuret tarttuivat toisiaan niskavilloista kiinni hymy naaman etupuolella - mutta kun aikansa sanoilla pelasivat, syttyi se kauhea olotila, joka vaati miljoonien hengen, ja ylimääräisen surkeuden se toi miljoonille, miljoonille muille. Sinua ei vielä ollut, ja kun sinä synnyit, ajattelin, ettei sinun tarvitsisi nähdä sotaa. Voi, "taas nousevat suosta vuorosanat tummat..." - Hyvää yötä! Pysy terveen ja kirjoita! Äiti.
- Savon Sanomissa oli haastattelu ja kuva allekirjoittaneesta kohta lähtösi jälkeen kotiseututyön merkeissä. - Kyllä minusta kielten, mahdollisimman monien taito on ihmiselle tiedon avain. Joka taitaa kieliä, hän menestyy elämässä. Jos yksi portti sulkeutuu, on jo toinen avoin...
28.9.2012 Hei Paavo [Kiiski]!
Huomasin eilen, että minulla on jotain vielä valmiiksi kirjoitettua asiatekstiä tietokoneella. Osa siitä on erään kirjan kritiikkiä - kirjan jossa Pirkko Rahkila-Rissanen on ollut asiatietojen päämuistelijana [Risto Holopaisen ohella]. Toimitin siitä aikoinaan kopion yliopiston musiikkitieteen laitokselle oikaisuksi. Ehkä sinunkin on hyvä nähdä ko. teksti. Siellä on joukossa jotain muutakin, mutta voit pyyhkiä ne pois. Eniten minua kiinnostavat mahdolliset itse taltioimani asiavirheet, joista toivon sinulta palautetta sitten kun sinulla on aikaa käydä teksti läpi. Muuten teksti on tietenkin käytettävissäsi.
Terv. Ilpo
JKKY:n SEKSTETTI / JAZZYHTYE (1960-62)
Syksyn 1960 toinen ylioppilaskunnan Niitelmä -lehden numero tiesi jo kertoa, että ”JKKY:n tanssiorkesteriin” kuuluivat mieskvartetissa laulavien Kiisken, Mannerin ja Saastamoisen lisäksi opettajavalmistuslaitoksen kakkoskurssilaiset Pertti Pakkanen (tenorisaksofoni), Reino Pikkarainen (pasuuna), sekä tiedekunnan puolelta Risto Holopainen (kontrabasso). Hän kirjoitti ”Maestro” -nimimerkillä Niitelmän musiikkipalstaa ja hoiteli yhtyeen asioita. Vauhtia oli heti alusta lähtien: Syyskuun lopussa pidettiin ensimmäiset jamit Lozzin kerhohuoneella. Kiiski ja Saastamoinen soittivat Jyväskylän jazzkerhon syyskauden avajaisillan jameissa ja mieskuoro Jussien vierailu lokakuun lopussa päättyi yhtyeen hoitamiin kahvitanssiaisiin. Ennen kuin vuosi oli lopussa, oli yhtye esiintynyt sinisissä liiveissään samassa konsertissa Valtiontalolla vierailevan Erik Lindströmin kanssa. Illan aikana kylläkin esiintyi yhteensä kuusi yhtyettä.
Keväällä -61 yhtye oli jo runkona yli 10-päiselle jousilla vahvistetulle orkesterille, kun tehtiin kooste operetista Rose-Marie. Sitä esitettiin mm. yo-kunnan vuosijuhlassa 24.3.61. Sitä ennen sekstetti oli jo hoitanut tanssimusiikin ensimmäisellä ylioppilaskunnan rengastärskyllä 13.-18.3. (Pieksämäki - Mikkeli - Kouvola - Lahti - Hämeenlinna / Aulanko), jolla alettiin keräämään yo-kunnalle rahaa uutta ylioppilastaloa varten. Jos lehtiartikkeleissa Kiiski ja Saastamoinen olivat saaneet kehuja jazzyhteyksissä, niin nyt todettiin esim. seuraavaa: ”Ajoittain tuntui siltä kuin Manner olisi ollut liian hyvä tanssiyhtyeen solistiksi, koskapa hänen laulaessaan parketilla ollut kansa pysähtyi ja katseli.”. Elokuussa 1961 Yhtye oli - Jukka Mannerin yhtyeen nimellä - mukana ”kuutamotärskyssä” Keski-Suomessa osallistuen yhteensä 15-henkisessä ryhmässä myös yo-talonkeräykseen 2.8.61 alkaen. Keräys jatkui välittömästi myös Pohjanmaalla päättyen vasta 20.8. yo-kunnan ollessa taas muutaman silloisen miljoonan rikkaampi.
Syksyllä -61 tienattiin opiskelurahoja niin Jyväshovin kuin Maakunnankin ravintolailloissa. Näihin aikoihin yhtyeen basistina nähtiin jo Kari Ala-Pöllästä, joka jo soitti bassoa Rose-Marie -operetin pohjalta syntyneessä JYT:n orkesterissa yhdessä mm. Kauko Karjalaisen (pasuuna) ja Torsten Lindforsin (trumpetti) kanssa. Torstista ja Karista olikin talven 61-62 aikana tullut pikkuyhtyeen vakiojäseniä. Jossain vaiheessa yhtyetyöskentelyä olivat kokeilleet - ainakin koesoiton verran - jopa sellaiset tiedekunnan opiskelijat kuten Kalle Holmberg ja Kalevi Kivistö - muistaakseni klarinettien kanssa.. Tulihan yhtye myöhemmin vielä jammaamaan yhdessä vierailulla olevien Matti Heinivahon ja Jukka Haaviston kanssa hyvällä menestyksellä. Keväällä -62 J:kylän akateemisissa musiikkikilpailuissa yhtye ylsi voittoon saakka jazzsarjassa - kylläkin ainoana osanottajana. Arvosteluraati oli kotoisin Jyväskylästä: Teemu Malinen ja Jorma Kuusinen. HS:n Martti Vuorenjuuri kiitti kitaran ja pianon yhteistyöskentelyä mutta ”varsinkin rumpali vailla mielikuvitusta”. Eräs kevättalven huippuhetkiä oli Vapun alla tehty jazznauhoitus radiolle.
Viimeinen JKKY:n yhtyeen esiintymiskiertue suuntautui yo-talokeräyksen merkeissä vielä -62 Juhannuksen alla Keski-Pohjanmaalle. Tällöin se oli nimeltään ”Pertti Pakkasen solistiyhtye”. Alkuperäisyhtyeestä Pertin lisäksi siinä oli enää vain allekirjoittanut, jonka seuraava keikka olikin toimia kitaristina Jyväskylän kesässä Kari Rydmanin Sonata II:n esityksessä ennen armeijaan lähtöä..
1960 Risto Holopaisen yhtye, Jyväskylän kesäyliopistokausi
1960 (syksy)- 1962 JKKY:n yhtye, Jyväskylä
1960 - 1962 (kevät) JKKY:n laulukvartetti (joht. Jouko Ketola)
1961 JKKY:n operettiorkesteri: Rose-Marie -operetin lyhennetty versio
1962 5.-7.2.62 JKK:n Kulttuurikilpailut - Kvartettilaulusta II sija
3.3.62 II p. kvartettilaulussa op.valm.laitosten talvipäivillä Raahessa
10.3. Jkl I p. akateemisissa kulttuurikilpailuissa jazzsarjassa
11.3. Jkl II p. akateemisissa kulttuurikilpailuissa kvartettilaulussa
- JKK:n sekakuoro (joht. E. Kropsu, J. Hapuoja): Bach: Kristus kuolon kahleissa -kantaatti
- 19.5.62 Jyväskylän konservatorion sekakuoro - Haydn: Nelson-messu (E. Kropsu)
1963 - Pertti Pakkasen yhtye - Jyväskylän kesä
JKKY:n sekstetti lukuvuosi 1960-61:
Reino Pikkarainen pasuuna - Pertti Pakkanen ten.sax. - Risto Holopainen basso,
Jukka Manner rummut/laulu, Paavo Kiiski piano, Ilpo Saastamoinen kitara
JKKY:n yhtye lukuvuosi 1961-62:
Jukka Manner rummut/laulu,Torsten Lindfors, trumpetti, Kari Ala-Pöllänen, basso
Paavo Kiiski, piano, Ilpo Saastamoinen, kitara
Keski-Suomen kevyen musiikin historia:
Atena 2004: Yy, kaa, koo... Arjen kuvaa ja tarinoita Keski-Suomen rytmimusiikin vaiheista 1930-luvulta 1970-luvulle.
Tuottaja Veikko Veksa Nyberg + työryhmä (mm. Pirkko Rahkila-Rissanen); ss. 108-111. (sis. vääriä tietoja)
7.11.2005 Keskisuomalainen - Teppo Kulmala:
Tää oma rytmi on! Keskisuomalaisen kevytmusiikin takavuosien kaudet taltioituvat vauhdikkaasti ja laajasti.
Erkki Päivisen sekstetin Ranskalaiset korot ja Jyväskylän muusikot Big Bandin Farewell Blues johdattavat toisenlaiseen klassikko-aineistoon: The Lady Is A Tramp (JKKY:n yhtye).
23.11.05 ke Suur-Jyväskylän lehti:
Rytmimusiikin vaiheita koostanut Veikko Nyberg: Levy on kunnianosoitus muusikoille.
…Levyllä kuultava entinen yliopiston orkesterikin oli erittäin tasokas, Nyberg sanoo.
Ilpo Saastamoisen kommentit kirjasta ajalta 1960-62 (2006)
Nimestään huolimatta kirja ei käsittele Keski-Suomen tanssimusiikin historiaa, vaan rajoittuu selvästi Jyväskylän ympäristöön. Periferiaa koskevat maininnat perustuvat satunnaistietoihin (Äänekoski, Jämsän seutu). Esim. Viitasaari on 1950-luvulta lähtien ollut Äänekoskeen verrattava pohjoisen Keski-Suomen rytmimusiikin keskus. En muista tuolta ajalta pihtiputaalaisia, kannonkoskelaisia enkä saarijärveläisiä yhtyeitä.
Viitasasaren jazzelämä alkoi 1950-luvun puolessa välissä Nissisen puhaltajaperheen, kitaristiveljesten Heikki ja Taneli Ojalan mutta erityisesti Kari Sarjaksen (acc/p) ansiosta. Toki sitä ennen jo oli ollut musiikkia esim. häissä joita mm. Erkki Kauppinen soitteli runsain mitoin. Hänen poikansa jatkoivatkin Viitasaaren rytmimusiikin perinnettä joskus 1970-luvulta lähtien mm. Taiskan toimiessa laulusolistina.
Viitasaaren iskelmälaulukilpailutkin pidettiin samoihin aikoihin ensimmäisten Veikko Niemelän tanssikurssien kanssa joskus 1956-8 seuduilla. Vieraskielisten iskelmien sarjan voitti siskoni, silloinen Draken yhtyeen solisti Salme Saastamoinen kappaleella ”Love me or leave me”. Saman yhtyeen nuori aloitteleva kitaristi puolestaan leivottiin Viitasaaren tanssimestariksi. Paikkakunnalla asusti kotvan aikaa myös hanuristi Eino Puupponen, jonka yhtyeen solistina oli tuolloin Tuulikki Hanhikoski.
Kalevi Draken yhtye, joka myöhemmin esiintyi sekä Lieto Kaskilahden (hanuri) että Sakari Nikkasen (trumpetti/laulu) yhtyeiden nimillä oli 1950- ja 60-luvun vaihteessa jo nousemassa äänekoskelaisen Antti Kauppisen yhtyeen rinnalle - jos ei taidoissa niin ainakin miesluvussa ja suosiossa. Orkesterissa oli rytmiryhmän (mm. Väinö Hakonen, Erkki Palonen, Seppo Nissinen) ja vibrafonin rinnalla laajimmillaan kolme puhaltajaa: trumpetti (Raimo Liimatainen), altto- (Keijo Drake), tenori- tai baritonisaksofoni (Kalevi Drake, Mauri Hämäläinen, Vesa Nissinen).
Sovituksia kirjoitti jyväskyläläisen Teemu Malisen (mm. kitaristina legendaarisessa A. Kauppisen yhtyeessä] ohella myös samaa asiaa harjoitteleva allekirjoittanut, joka soitti kitaraa kyseisessä yhtyeessä syksystä 1957. Solisteina toimivat mm. suosittu Valde Hedman, Mikko Närhi ja Vuokko Piironen. Soittopaikat ulottuivat pohjoisesta Keski-Suomesta ja Pohjanmaan ympäristöstä (Nivala, Haapajärvi, Ähtäri) Jyväskylän Kivistön kautta Pieksämäelle.
Mainittakoon, että tuohon aikaan Malisella oli tapana kirjoittaa valmiiksi tutti-muunnelmien (On the sunny side..., Little brown jug, Blue skies, Whispering, Manhattan, Deep purple, All of me, Paimenhuilu soi niin katkeraan) lisäksi jazzsoolot ja soolopaikat solisteille (Stardust, Mustat silmät, Night and day, Elmer's tune), jota tapaa allekirjoittanutkin kokeili muutaman kerran (Laulu merelle). Se oli hyvää harjoitusta.
Yhtyeen ensimmäisen rumpalin Tapani Lindelöfin ansiosta Viitasaaren työväentalolla oli nähtävästi Keski-Suomen laajin tanssipaikkojen swingjazzin savikiekkokokoelma. Ei tanssi-iltaa etteikö ikkunan taakse kuulunut Millerin, Shawn, Krupan, Goodmanin, Les Paulin, Earl Posticin tai Stan Getzin evergreenejä.
Allekirjoittanut muistaa vielä 1966 kesällä säestäneensä Nikkasen yhtyeessä ravintola Maakunnassa Jukka Kuoppamäkeä, jonka Candy-yhtyeessä työskentelin jonkin aikaa 70 -luvun alussa - myös sovittajana. Mahdollisesti saman kesän juhannuksena tutustuin Ruovedellä silloisen rumpalimme Pekka Asunnan kautta samoissa juhannustansseissa soittavaan Harry Aaltosen yhtyeeseen, jossa basistina oli - myöhemmin Jyväskylän sinfoniaorkesterissa ”Vaarina” elämäntyönsä tehnyt - Ilmo Ahia.
Opettajavuosinaan 1963-66 allekirjoittanut aluksi ei esiintynyt koulustaan muutaman sadan metrin päässä sijaitsevalla Taimoniemen tanssilavalla. Koulun johtokunnan tiedusteltua, onko kysymyksessä poliittinen syrjintä, katsoin ajan sopivaksi opettajalle esiintyä myös tanssimuusikkona. Olinhan jo sitä paitsi kirkkokuoron ja yhdessä Tapani Kumpusen kanssa perustamamme Viitasaaren mieskvartetin jäsen.
Viitasaaren joulujamit olivat suosittuja läpi 60-luvun. Niiden suoranaisena jatkeena on Viitasaaren nykymusiikkifestivaaleihin perinteisesti liittyneet jamit. Ympäristö on hieman toisenlainen kuin se navetan heinäparsi, jossa allekirjoittanut talvipakkasella soitteli häitä erään oppi-isänsä, keiteleläisen hanuristilegendan Emil Tukion kanssa Kymönkoskella Huopanan lauantaitanssien jälkeen lukiolaisena ollessaan.
Kirja ei kata siis Keski-Suomen rytmimusiikkia, vaan on katsaus pelkästään Jyväskylän seutuun, jolloin nimikin olisi pitänyt olla sen mukainen. Puutteena on näkemys siitä, mistä muualta musiikilliset vaikutteet saatiin jazzlevyjen lisäksi. Rytmimusiikin historiaan kuuluvat myös esityspaikat, joista vain Jyväskylän keskeisimmät on mainittu. Poissa siis ovat jopa valtakunnallisesti merkittävät esiintymislavat kuten esim. Saarijärven Kukonhiekka, Viitasaaren Hännilänsalmi sekä erilaisten seurojen ja yhdistysten talot. Tuon ajan The Modern Jazz Quartet - Olli Hämeen yhtye - vieraili niistä useimmissa antaen samalla viitteitä ja esikuvia tuleville nuoren polven soittajille. Aitoa MJQ:ta piti Viitasaarelta 60-luvun puolivälissä matkustaa Helsinkiin kuuntelemaan.
Täysin vaille huomiota on jäänyt koko Jyväskylän kesän musiikkitoiminta. Siitä on mainintana ainoastaan Charlie Marianon vierailu (-67?). Ei lausettakaan George Russellin mullistavasta jazzkurssista Jyväskylän kesässä 1966. Osanottajina oli kotimaisista huippumuusikoista koostettu big band, joka soitti Russelin johdolla ainutlaatuisen konsertin. Tätä tapahtumaa voidaan pitää Suomessa yhtenä sysäyksenä sointupohjaisen perinteisen improvisoinnin osittaiseen vaihtumiseen mielenkiinnoksi skaala-improvisointia kohtaan.
Jotenkin sähkökitara instrumenttina kuitenkin kuuluu rytmimusiikin piiriin. Siksi on osa historiaa, että sähkökitarallani oli osuutensa Kari Rydmanin Sonata II:n kantaesityksessä Jyväskylän kesässä 1962 (pianossa Paavo Kiiski), koska se oli eräs ensimmäisiä yrityksiä yhdistää kaksi eri musiikkikulttuuria. Sävellykseen kuului improvisaatioita, jotka perustuivat kokosävelasteikkoon.
Ei pidä unohtaa myöskään omaa tajuntaani räjäyttänyttä Ravi Shankarin konserttia Jyväskylän kesässä 13.7.66. (V. 1980 Jazz Yatra -festivaaleilla Bombayssa Piirpauke-yhtyeessä minulla vihdoin oli mahdollisuus kädestä pitäen kiittää Shankaria konsertista, joka muutti elämäni.) Samoihin aikoihin toteutettiin ensimmäinen happening yliopiston urheilukentällä, mihin Folke Rabe, Otto Donner ja muistaakseni G. Russellin pasunisti suunnittelivat pasuunoiden kaksintaistelun savutehosteiden säestämänä. Jo vuotta aikaisemmin -66 saattoi ravintola Jyväshovin tansseissa nähdä yksinäisen paljasjalkaisen tuntemattoman nuoren miehen tanssivan kanan kanssa, jonka oli taikonut esiin kainalossaan riippuvasta pärekorista. Ei ollut enää smokista tietoakaan.
Vielä 60-luvun lopulla Jyväskylän kesän oratoriopaneliin osallistumiseni vastapuolena mm. Timo Mäkinen (entinen opettajani korkeakouluajoilta) kuului tuolloiseen tapahtumaketjuun, joka johti maassamme rytmimusiikin arvon nousuun eräiltä osin muiden musiikkien rinnalle valtion taidepolitiikassa.
Puolivälissä 60-lukua toteutui opiskeluvuosieni huonetoverin Jouko Ketolan johdolla Virtain musiikkiopiston leiri 7-17.8.67 sisältäen allekirjoittajan vetämänä jazzyhtye-, teoria- ja kitaraopetusta noin kymmenelle nuorelle soittajalle leirin perinteisen kesäkurssiopetuksen ohella. Kurssi lienee ensimmäinen Keski-Suomessa omin voimin toteutettu yritys kevyen musiikin koulutuksen aloittamiseksi harrastaja-tasolla.
Samaan historiaan kuuluu myös, että pidin opettajavuosinani Viitasaarella 60-luvun puolivälissä sähkökitaralla kaksi kirkkokonserttia kanttori Alvar Kaihilahden kanssa. Ohjelmistona oli ns. klassisen musiikin ohella myös loistokkaita urku-improvisaatioita. Kyseessä oli nähtävästi ensimmäinen kerta, kun sähkökitara soi suomalaisessa kirkossa.
Kirjan epätasapainon osasyynä on se, että 60-luvun musiikkiosuuden kirjoittaja ei ollut kovin keskeinen hahmo 60-luvun alun keskisuomalaisessa rytmimusiikissa. Muistaakseni musiikkiin liittyvissä yhteyksissä (lukuunottamatta operetti Rose Marieta -62) tapasin P. Rahkila-Rissasta hyvin harvoin, vaikka osallistuin aktiivisesti tuon ajan musiikkiympyröihin. Vuosista 63-66 en sen sijaan tiedä paljoakaan, koska olin armeijassa ja Viitasaarella. JKKY:n yhtye sen sijaan oli mukana lähes kaikessa, mikä liittyi rytmimusiikkiin Jyväskylässä lukukausina 1960-62.
Vuosien 1960-62 osalta hänen tietonsa ilmeisesti pohjautuvat melkoiselta osin Risto Holopaisen muisteluksiin, mikäli on kysymys Jyväskylän opiskelijayhtyeistä, joihin allekirjoittanutkin kuului - osin aina 60-luvun puoliväliin saakka (kesäyliopisto-kauden tanssiyhtyeet). Holopaisen muisti on pettänyt, sillä tiedot JKKY:n yhtyeestä ovat suurelta osin vääriä, epätäsmällisiä tai ainakin harhaanjohtavia. Yleistäen voidaan todeta, ettei yksikään yhtyettämme koskeva lause ole luotettavaa historiaa.
Kun lähden korjaamaan vääriä asiatietoja, niin korjaan samalla kaikki yhtyettämme koskevat virheet:
1) Sivulla 104 on kuva "JKKY-sekstetistä". "Risto Holopaisen yhtye oli myös vuoden 1958
lopulla aloittanut [W!] ja pari vuotta toiminut JKKY-sekstetti, jonka nimi kokonaisuudessaan kuului
Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskuntayhdistyksen sekstetti. Vasemmalta Pertti Pakkanen, Reino Pikkarainen, Matti Pakkanen [!], Jukka Manner [W!], Risto Holopainen
ja Paavo Kiiski" [W!]. Risto Holopaisen arkisto.
- Kuvasta ei löydy kumpaakaan heistä. Kyseessä on ilmeisesti Risto Holopaisen kvintetti (1958-59?).
- JKKY-sekstetistä tai kvartetista ei kirjassa ole ainuttakaan soittokuvaa - vain IS:n kuva 17.3.62 Hännilänsalmelta esiintymismatkalla Viitasaarelle Torsten Lindforsin ja Kari Ala-Pölläsen kanssa.
"Vuosina 1960-61 sama kokoonpano esiintyi Paavo Kiisken nimellä."
[W! Vasta noina vuosina olimme (PK, JM, IS) bändin runko, koska tulimme syksyllä 1960 Jyväskylään opiskelemaan. Tuolloin käytimme etupäässä nimeä JKKY:n sekstetti/kvartetti tai jazzyhtye. RH oli mukana vain talven 1960-61, koska toisena vuotena Kari Ala-Pöllänen saatiin basistiksi.]
2) Risto Holopainen toimi 1960-61 JKKY:n yhtyeen myyjänä. Lukuvuodella 1961-62 bassoa soitti Kari Ala-Pöllänen. Varsinainen jazzbasisti Jorma Kuusinen kun oli enimmäkseen kiinni Teatteriravintolassa. En muista koskaan soittaneeni myöskään Risto Holopaisen nimeä kantavassa yhtyeessä - korkeintaan mahdollisesti kesäyliopistoaikana 1960. (s. 104)
3) Pikkuasia: JKKY:n sekstetti -lyhennys ei aikanamme ollut aivan kirjassa kuvatun pituinen. Kysymyksessä oli ”JKK:n ylioppilaskunnan” eikä ”ylioppilaskunta-yhdistyksen” sekstetti. (s. 104)
4) Vuosina 1960-61 (ja s. 109: 1961-62) kokoonpano ei esiintynyt Paavo Kiisken nimellä. Olemme asiasta muistikuvissamme Paavo Kiisken kanssa samaa mieltä. Muutoinkin kirjan äärettömän tarkalta näyttävä yhtyeiden jäsenluettelo ei kuitenkaan muista muita 60-luvun alkupuolen kesäisiä soittamisiani - jammailuyhteyksien lisäksi - ainakin Juha Saksan, Paul Fagerlundin, Mikko Oinosen, Sakari Warsellin, Pentti Värmelän, Matti Juutilaisen, Seppo Kalliomäen ja Aarne Kaakkusen kanssa (s. 104).
5) JKKY:n sekstetin soittimistosta puuttuu kokonaan Jukka Mannerin osalta ”laulu”, vaikkakin jäljessä oleva teksti viittaa siihen. Jukka (†2005) oli rumpujen soiton ohella ennen kaikkea laulaja. (s. 104 sekä myös s. 109)
6) Vaikka kirjan esittelemien soittajien toiminta musiikin parissa myöhemmin tai Jyväskylän ulkopuolella ei varsinaisesti kuulu kirjan otsikon piiriin, on tällaisia asioita sivuttu runsaastikin valikoitujen henkilöiden yhteydessä. Oma soittajanurani on kuitattu termillä ”soittamisen ohessa (’etnomusiikin guruna’ ansiokasta musiikintutkimusta ja sävellystyötä)”. Tuo termi tarkoittaa kotimaisen toiminnan ohella mm. pariasataa esiintymistä yli 20 maassa (Soulset, Karelia, Nils-Aslak Valkeapää, Piirpauke, Pohjantahti) Hakassian ja Nicaraguan välisellä vyöhykkeellä - mm. 1980 Bombayn jazzfestivaalien aikana yhteiskonserteissa Stan Getzin yhtyeen kanssa kuten myös Balven festivaaleilla 1981 Saksassa Pharoah Sandersin yhtyeen kanssa. Turkissa 1982 soitimme guest starina Okay Temiz, joka tunnetaan kansainvälisesti alkuaikojensa kiinnityksestä Don Cherryn bändiin. (s. 104)
7) Jo 1970-luvun alussa peruskoulujen musiikin valtakunnankouluttajana ja kansainvälistä menestystä saaneen nuorisokuoron johtajana toimineen Paavo Kiisken ansiot eivät suinkaan rajoitu Lahden musiikkiluokkiin vaan myös Sulasol:iin. (s.104)
Sivulla 109 sen sijaan on mainittu Kari Ala-Pölläsen myöhempi ura mm. Tapiolan kuoron johtajana mutta ei riviäkään Torsten Lindforsin elämäntyöstä Jyväskylän kevyen musiikin koulutuksen perustajana.
8) Kirjassa käsitellään laveasti Holopaisen nimellä olevan yhtyeen esiintymisiä radiossa, Jämsänkoskella tai hotelli Keiteleessä. Samaa kuitenkin tehtiin jo JKKY:n yhtyeen puitteissa. Ns. ylioppilastärskykierrokset [jossa Holopainen toki oli mukana keväällä -61] olivat valtakunnallisia ja ulottuivat Pohjanmaalta Aulangon kautta Mikkeliin. Toimintaa juhlistettiin myös voitolla opettajainvalmistuslaitosten välisissä kulttuurikilpailuissa Jyväskylässä 1962 - kylläkin ainoina osanottajina. (s. 104)
9) S. 109 sanotaan (kuvalla varustetun kappaleen nimenä: ’Kalevi Kivistö mukaan opiskelijabändiin’): ”...vuosina 1961-62 hän oli mukana "Paavo Kiisken yhtyeessä", jonka muodostivat: Paavo Kiiski (p), Ilpo Saastamoinen (g), Jukka Manner (dr) Kari Ala-Pöllänen (b), Kalevi Kivistö (cl) ja (Torsten Lindfors, tp) (suluissa - siis tilapäisenäkö?!). Sen nimistä yhtyettä ei ole ollut olemassa.
Kivistö oli talvella 61-62 mukana vain 1-2 keikalla kokeeksi kuten myös Kalle Holmberg. Totesimme kuitenkin, ettemme vielä tarvitse pysyvästi klarinetistia. Olihan meillä jo Torsten Lindfors trumpetissa vakinaisena jäsenenä. Oli kai kysymys rahasta.
Sen sijaan operetti Rosemaryn konserttiversion isossa orkesterissa soitti viulujen lisäksi myös puhaltajia - mm. Musiikin tiedotuskeskuksen johtajanakin myöhemmin toiminut Kauko Karjalainen (trb).
10) S. 111: "Kun Ville Honkonen siirtyi Sakari Warsellin orkesterista joskus -71 siirtyi Ilpo Saastamoisen Pohjantahti -yhtyeeseen, tilalle tuli Warsellin armeijakaveri Kalle Fält..."
W! Täyttä puppua. Tähän voidaan vain todeta, että Pohjantahti-yhtyeen perustimme vasta 1984, so. yli 10 vuotta edellisen väitetyn tapahtuman jälkeen. Soitan itse sähköbassoa Pohjantahdissa, enkä siis ole tarvinnut yhtyeeseen koskaan basistia. Ja vielä lisäksi; en muista koskaan edes tunteneeni Ville Honkosta. Kalle Fält arveli, että Ville Honkonen lopetti soittamisen noihin aikoihin - omien sanojensa mukaan kuultuaan, kuinka paljon pidemmälle Kalle laulaja-saksofonistina pääsi sinuiksi yhdessä kesässä basson kanssa kuin hän itse kaikkina soittovuosinaan yhteensä... Eikä kuulema pyytänyt edes lainaksi antamaansa bassokitaraa takaisin... Legendaa vai totta?
Summa summarum:
Lopputulos on moitteen arvoinen, koska tämän kritiikin kirjoittaja on jälleen asunut Jyväskylässä vuodesta 1989 lähtien. On käsittämätöntä, etten olisi ollut tavattavissa kirjan tietojen varmistamiseksi. Tämän kaiken lopputuloksena yhtye, josta lähes kaikki päätyivät musiikin ammattilaisiksi on dokumentoitu ko. kirjassa täysin virheellisesti jopa valokuvien osalta.
Kirja on ainakin 60-luvun alkupuolen jazzahtavan tanssimusiikin osalta vailla lähdekritiikkiä ja pohjautuu lähinnä koosteen laatijan omaan mielikuvaan siitä, kuinka kaikki oikein tapahtui, joten pyrkimyksestä objektiivisuuteen tuskin voidaan puhua. Kun on luotettu sokeasti hämäriin muistikuviin, seurauksena on luvattoman epäluotettavaa dokumentointia, jossa satunnaiset sivutekijät nousevat kohtuuttomaan suureen valokeilaan - samalla kun jotkut historialliselta merkitykseltään laajemmat tapahtumat jäävät täysin vaille huomiota.
Työryhmä olisi tarvinnut jonkin ulkopuolisen tarkkailijan esim. yliopistolta. Näin olisi varmistettu jokin perustason luotettavuus, objektiivisuus ja tasapuolisuus sisällölle - ainakin niiden perusteiden esittely, miksi kirja on näin läpinäkyvästi subjektiivinen.
On surullista, että näin arvokasta kirjaa on osin tehty näin hatarin eväin, siten että virheellistä tietoa joiltakin osin on enemmän kuin oikeaa. Surullista siksi, että pienellä yhteydenotolla, haastattelulla tai edes tarkistuspyynnöllä kaikki tämä olisi jäänyt pois ja kirjasta olisi tullut taustarekvisiitan osalta tosiasioita ainakin lähentelevä. Se olisi antanut ulkopuoliselle silloin luotettavamman kuvan myös niistä 60-luvun alun sankareista, jotka tässä historian versiossa on nostettu näyttävästi esille.
Jyväskylä 12.04.06
Ilpo Saastamoinen
JKKY:n (vahvistettu) MIESKVARTETTI
Syksyn 1960 ensimmäisessä Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunnan (JKKY) Niitelmä-lehdessä oli musiikkipalstalla maininta ilmoitustaulun tekstistä, jossa joku ”Pesti-quartet” haki täydennyksekseen tenoria. Asian keskushahmona oli Virroilta kotoisin oleva Jouko Ketola, jolla oli jo kokemusta pohjalaisen kuuluisan mieskuoron ’Jussit’ jäsenyydestä.
Jouko Ketola - tulevan lauluyhtyeen johtaja ja solisti sekä Ilpo Saastamoinen (II basso, tanssiyhtyeen kitaristi) totesivat syksyllä -60 olevansa huonetovereita ylioppilaskunnan opiskelija-asuntolassa ”Naatissa”, jossa asustivat myös Paavo Kiiski (I basso, yhtyeen pianisti), Jukka Manner (II tenori, lyömäsoittaja/laulusolisti) ja Martti Kuikka (I tenori). Kaikki olivat opettajankoulutuslaitoksen I vuosikurssin opiskelijoita. Jo 14.10. samana syksynä (Keskisuomalaisen mukaan) ”ylioppilaskunnan mieskvartetti” kävi esittämässä laulua tutustumisvierailulla oleville Suomen tiedeakatemian jäsenille.
Maaliskuun -61 ylioppilastalokeräyksen merkeissä toteutetulla ”rengastärskyllä” lauluyhtyeellä oli vahvistuksena vielä kuudeskin jäsen, Heikki Saari, jota tarvittiin erityisesti Putte-possun nimipäiviä esitettäessä. Viikossa ylioppilastalokeräys oli jo tuottanut lähes kaksi vanhaa milliä yli 40:n opiskelijan yhteisponnistuksella. JKKY:n laulukvartetin nimikkeellä saatiin 7.5.61 kuulla jo oma radio-ohjelma. Lauluryhmä hoiteli musiikkitointaan mm. vapputilaisuuksissa ja vielä kesäkuussa Jouko Ketolan häissä [Laihialla].
Radion nuorisoillassa lokakuussa -61 lauluyhtye esitti taas parastaan. Eräs huippuhetkistä oli lauluryhmän esiintyminen ”Ehtoo Ericuksen talossa” -ohjelmassa, joka oli Kauko Käyhkön ohjaamana ensimmäinen TV-lähetys Jyväskylästä 11.2.62. Ohjelman juontajana esiintyi ansiokkaasti Juhani Liedevaara, joka myöhemmin tunnettiin ensimmäisenä miespuolisena TV-uutistenlukijana. Nimellä ”II vuosi-kurssin kvartetti” ryhmä voitti 1962 keväällä yo-kunnan vuotuiset kulttuurikilpailut kuudesta kvartetista.
Opettajainvalmistuslaitosten talvipäivillä Raahessa ei ylletty aivan voittoon, mutta J:kylän akateemisissa musiikkikilpailuissakin päästiin toiselle tilalle - mm. Seppo Nummen toimiessa tuomaristossa.
Oman konsertin lauluyhtye piti Viitasaarella 18.3.62 ohjelmistossaan lähes 30 mieskuorosovitusta, joista valtaosa oli suomalaista musiikkia. Yo-kunnan vuosijuhlan laulupuoli oli myös tietenkin lauluyhtyeen harteilla.
Tähän päättyivät kaksivuotisen opiskelukauden yhteiset esiintymiset. Niihin kuuluivat mm. pelkästä laulamisen ilosta neliäänisesti toteutetut prima vista -virsiesitykset harjoituskoulun aamuhartauksissa keskusradion välityksellä. Lisäksi on mainittava aktiivinen osallistuminen keväällä -62 Jyväskylässä esitettyihin laajamuotoisiin teoksiin Jukka Hapuojan ja Einari Kropsun johdolla: Bachin Pääsiäiskantaatti ja Haydnin Nelson-messu (konservatorion kuoron avustaminen).
Jäsenten myöhemmistä musiikillisista vaiheista tiedossa on ainakin se, että Jouko Ketola johti sittemmin jonkin aikaa Jussit -mieskuoroa, Paavo Kiiski siirtyi Lahteen erikoistuen musiikinopetuksen kehittelyyn valtakunnallisella tasolla ja allekirjoittanut valitsi musiikin elämänurakseen. Muistot ovat olemassa vain muutamalla tallennetulla nauhalla.
Ammattijärjestötoimintani alku:
Kalenterini: 28.9.60 Liittyminen Muusikkojen liiton jäseneksi? (päiväys > ?)
7.11.60: Muusikkojen Liiton kokous Jyväskylän Teatteri-ravintolassa. [Ilmeisesti liityin silloin SML:n jäseneksi.]
12.12.60 - Muusikkojen pikkujoulu. Kvartettikeikka.
- Hyväksytty Muusikkojen liiton Jyväskylän alaosaston jäseneksi.
- 15.12.61 Muusikkojen kokous [pikkujoulu?] Tirrassa klo 13. [Kvartettikeikka]
Lehtijuttuja:
14.10.1960 pe (Keskisuomalainen)? Esitelmä Jazz-kerhossa:
Jyväskylän Jazz-kerho pitää tänään ensimmäisen kerhoiltansa, Leo Lehtinen aloittaa tällöin esitelmäsarjan, jossa hän käsittelee jazzin vaiheita ja käyttää myös levy-esimerkkejä aiheen selvittämiseksi. Esitelmän jälkeen
on tilaisuus keskusteluun Lopuksi jammataan. Tilaisuus alkaa klo 18.30 E-salissa (Kauppakatu 30, kolmas kerros). Mainittakoon, että jäseniä kerhossa on jo seitsemänkymmentä. Uudet jäsenet ovat edelleen tervetulleita.
> JAZZ-KERHO vietti perjantaina [14.10.60] kaikin puolin onnistuneen illan. Aluksi Leo Lehtinen leppoisaan tapaansa pohdiskeli sitä, mitä jazz on ja kuinka se syntyi, ja esitti sitten ylimalkaisen katsauksen jazzin eri tyylisuunnista. Lopuksi jammattiin pari tuntia.
Monien aikaisemmin esiintyneiden jäsenten lisäksi soittivat tenorisaksofonisti Vesa Kaskimies, juuri sotaväestä palannut basisti Keijo Malinen ja korkeakoululaiset pianisti Paavo Kiiski ja kitaristi Hannu Saastamoinen.
Kerhon seuraava tilaisuus on ensi viikolla, jos vain sopiva kokoontumispaikka löydetään. E-sali, joka sopii kerholle erinomaisesti, on nimittäin varattu koko ensi viikon ajan.
Jäseniä on jo yli kahdeksankymmentä, ja Jyväs-Musiikki ottaa edelleen vastaan uusia.
(Seur. Päivän lehden uutinen:) JAZZ-KERHON jammauksessa soittaneen korkeakoululaisen kitaristin nimi on Ilpo Saastamoinen, ei Hannu Saastamoinen, niin kuin mainitsin.
2.10.60 Paperitärsky Suolahdessa ja Äänekoskella... ja JKK:sta matkusti parisenkymmentä pestiä iskuryhmiksi. Tulos nousi 13 000 kiloon
2.10.60 Niitelmä N:o 1, Lv. 1960-61 - JKK:n ylioppilaskunnan julkaisu: Musiikkipalsta
Viime syksyksi oli Korkeakouluun kerääntynyt harvinaisen vähän musiikin harrastajia, niin että oli pienoisia vaikeuksia jopa tanssiorkesterin perustamisessa lauluyhtyeistä tai kuoroista puhumattakaan. Silloiseen orkesteriin kuului kuusi miestä, joista kaksi oli Korkeakoulun ulkopuolelta. Kokoonpanona oli piano, basso, rummut, pasuuna, trumpetti ja tenori. Lisäksi oli muutaman kerran mukana myös kitara. Orkesteri esiintyi pääasiassa Lozzin tanssiaisissa, mutta myös kaupungilla.
Toinen esiintyvä yhtye oli mieskvartetti, joka lauloi muutamassa oppilaskunnan juhlassa sekä pari kertaa Korkeakoulun ulkopuolella. Lähinnä näihin kahteen rajoittuikin musiikinharrastajien ulospäin näkyvä toiminta.
Viime vuonna oli myös puhetta musiikkikerhon perustamisesta, mutta ei siitä sen valmiimpaa kuitenkaan tullut. Esteenä lienee ollut lähinnä liian pieni aktiivien joukko sekä myös se, että jokainen kuului jo ennestään enemmän tai vähemmän toimivana jäsenenä vähintään yhteen ylioppilaskunnan monista kerhoista. Näin ollen ei moneltakaan olisi loppujen lopuksi liiennyt aikaa kerhon toimintaan, onhan se opiskelukin sentään melkoisesti aikaa vievää.
Tänä syksynä on tilanne paljon valoisampi, ainakin musiikinharrastajien lukumäärän suhteen. Kerrottakoon vain, että syyskuun alkupuolella pidettyyn palaveriin, jossa oli tarkoitus kaavailla uutta tanssiorkesteria, oli saapunut peräti 13 muusikkoa. Tästä joukosta olisi saanut jo kaksi orkesteria, eivätkä kaikki muusikot olleet tiettävästi läsnä. Keskustelun tuloksena päädyttiin ainakin yhden orkesterin perustamiseen, mutta samalla kaavailtiin myös toista yhtyettä, josta tulisi ehkä edellistä pienempi. Molemmat ovatkin ehtineet jo esiintyä osakuntien järjestämissä tilaisuuksissa, mutta erinäisistä yhteensattumista johtuen kokoonpanot eivät ole olleet vielä aivan lopulliset.
Suurempi orkesteri on esiintynyt tilapäisesti milloin missäkin muodossa, mutta lopullinen kokoonpano on kuitenkin: piano, basso, rummut, kitara, pasuuna ja tenori. Lähemmän esittelyn suoritamme myöhemmin. Alkuvaikeuksista puheen ollen, pahin niistä oli se, että oppilaskunnan vanha basso oli vietävä korjattavaksi, jos sillä vielä mieli soittaa Nyttemmin on tämä orkesterille niin tärkeä instrumentti saatu korjaamosta pois, niin että asia on sitä myöten selvä.
Viimevuotinen mieskvartetti on kuulemamme mukaan edelleen koossa, ja ohjelmisto on entisestään laajentunut, joten tätä nykyä yhtye on melko monipuolinen. Sikäli kuin kuulopuheisiin on luottamista, saa em. kvartetti
itselleen ehkä parikin kilpailijaa. Olihan jokin aika sitten oikein seinällä ilmoitus siitä että joku "Pesti-quartet" haki täydennyksekseen tenoria. Myöskin eräs civiksistä kokoonpantu lauluyhtye on "harjoitellut" muutamana iltana kerhohuoneessa.
Puhuaksemme vielä hiukan tanssimusiikista, täkäläisten muusikkojen piirissä on saavuttanut kannatusta ajatus suurorkesterin perustamisesta. Asiassa on jo päästy niin pitkälle, että piakkoin voidaan aloittaa harjoitukset Sovituksistahan se riippuu suuressa määrin, eivätkä ne ole vielä tätä kirjoitettaessa valmiit. Tämän 9-l0
-miehisen orkesterin tarkoituksena on, mikäli mahdollista, esiintyä jossain oppilas-kunnan juhlassa. Palaamme asiaan seuraavassa numerossa.
Ajankohtaiseksi on tullut kysymys musiikkikerhon perustamisesta, jossa olisi edustettuna niin jazz- ja tanssi- kuin klassillinenkin musiikki. On nimittäin ollut keskustelua myös jonkinlaisen kamariorkesterin kokoamisesta. Kaikki edellä selostamamme melko laajamittainen toiminta tarvitsisi kuitenkin piiriinsä riittävästi aktiivisia
asianharrastajia, joita taitaa olla liian vähän - sikäli kuin on lainkaan. Tarvittaisiin joku pätevä ohjaaja ja sovittaja ainakin klassilliselle orkesterille, mutta miksei suurelle tanssiorkesterillekin.
Maestro
Musiikkipalsta II
Tällä kerralla esittelemme JKKY:n tanssiorkesterin, joka on soitellut osakuntien tanssiaisissa vakiokokoonpanossa jo kuukauden päivät.
PERTTI PAKKANEN, 19-vuotias jyväskyläläinen muusikko, soittaa tenoria ja klarinettia. Hän on ollut mukana
lukuisissa yhtyeissä ja johtanut pari vuotta sitten omaa orkesteria. Kuului myös JKKY:n viimevuotiseen yhtyeeseen, jolle kirjoitteli sovituksia. Aloitti musisoimisensa Jyväskylän Musiikkiopiston puhallinorkesterissa. Harrastaa myös hiukan palloilu-urheilua. "Yx pilli" Humppa-Veikoissa. Laatii nykyisin sovituksia JKKY:n suurelle
Tanssiorkesterille. Kk II.
REINO PIKKARAINEN, 22-vuotias kemiläinen, puhaltelee pasuunaa jo toista vuottaan JKKY:n orkesterissa. Aloitti Kemin KSS:ssa ja paikallisessa torvisoitto-kunnassa. Soittaa myös barytonitorvea. Kuoromies. "Huh-huh -torvi" Humppa-Veikoissa. Muita harrastuksia on lähinnä kirjallisuus. Kk II.
JUKKA MANNER, 22-vuotias kyröskoskelainen, on esiintynyt rumpalina vasta parisen vuotta. Soittanut aikaisemmin bassoa. Innokas kuoromies. Orkesterin vokalisti. Voitti viime keväänä iskelmälaulukilpailut Kyyjärvellä. Ollut Pauli Lehtisen yhtyeen laulusolistina. Showmies. Kihloissa. Kk I.
ILPO SAASTAMOINEN, 18-vuotias, kotoisin Viitasaarelta, soittaa kitaraa sekä bassoa.
Kuulunut Kalevi Draken yhtyeeseen. Kuoromies. Harrastaa myös maalausta, metsästystä ja palloilua. Kk I.
PAAVO KIISKI, 18-vuotias nokialainen, on orkesterin monipuolisin mies. Pääinstrumentit ovat piano ja hanuri, mutta eivät vibrafoni, trumpetti, basso ja barytonitorvikaan ole hänelle vieraita. Soittanut aikaisemmin Ilkka Airasmaan triossa ja Reijo Heinon yhtyeessä. Kuoromies. Kuulunut myös torvisoittokuntaan. Kk I.
RISTO HOLOPAINEN, 21-vuotias suolahtelainen, orkesterin johtaja. Soittaa bassoa ja pianoa. Kuului myös viime vuonna JKKY:n tanssiorkesteriin. Harrastuksia palloilu ja valokuvaus. Yhtyeen ainoa tiedekuntalainen.
Lisäksi voidaan mainita, että Pakkanen, Saastamoinen ja Holopainen soittivat myös Kesäyliopiston oppilaskunnan orkesterissa. Paikkakunnalla järjestettyihin Jam session -tilaisuuksiin ovat osallistuneet
kaikki muut paitsi Manner ja Pakkanen.
Maestro
23.11.60 -konsertin arvostelu (Keskisuomalainen)
...Uutuutena esiintyi sitten lavalla JKKY:n sekstetti, josta täytyy sanoa, että sen amatöörijäsenet eivät pystyneet tällaisessa »ammattilaisillassa» esittämään oikein täysipainoista jazzia. Yhteissoitto tuntuu vielä kaipaavan paljon harjoittelua, siksi sekavasti soitettiin kappaleet... -eca--
2.12.60 (pe - Keskisuomalainen) ...Ilpo Saastamoinen esitteli Paavo Kiisken kanssa valitsemansa kuukauden levyn, Jimmy Giuffren trion EP:n, joka sisältää kappaleet "Happy man" ja "The little melody" ja jossa Giuffren lisäksi soittavat kitaristi Jim Hall ja basisti Red Mitchell.
JAZZ (Keskisuomalainen 23.11.60 jälkeen)
Muusikot arvostelevat jazz-konserttia
Jyväskylän Muusikot ry:n tämän kuun 23. päivänä järjestämän jazz-konsertin arvosteluksi
olen pyytänyt A. Suomalaista, Matti Kulovainiota, Leo Lehtistä, Ilpo Saastamoista, Paavo Kiiskeä, Risto Holopaista ja Pentti Niemelää kertomaan vaikutelmistaan. Kaikki muut paitsi korkeakoululainen basisti Pentti
Niemelä esiintyivät itse konsertissa. Kukin arvostelee yhden yhtyeen.
Pentti Niemelä on tätä mieltä JKKY:n sekstetistä:
- Korkeakoulun sekstetti (Pakkanen, Pikkarainen, Kiiski, Saastamoinen, Holopainen, Manner) esitti tuttua ja turvallista ohjelmistoa. Ensimmäisenä kuultiin medium-tempoinen "I Can't Believe...", sitten hidas "These Foolish Things" ja lopuksi "Blue Who". Kaikissa kappaleissa kiinnitti huomiota varovainen ja ehkä liiankin tavanomainen sovitustyö. Vain kappaleen "These..." kitarastemma pyrki pois vanhoilta urilta.
Soolot - varsinkin puhaltajien - kärsivät hiukan liian orjallisesta sointukulkujen seuraamisesta. Ehkä myös teknillisessä taitamisessa olisi toivomisen varaa. Pisimmälle kehittyneiksi osoittautuivat kitaristi Saastamoinen ja pianisti Kiiski, joiden soitossa saattoi havaita lupaavan annoksen svengiä.
Komppi soitti rauhallisesti tyytyen vain hyvin varovaisiin korostuksiin.
- Kokonaisuutta ajatellen oli häiritsevänä tekijänä paikoittainen horjuva yhteissoitto ja esitysten raskassoutuisuus (mikä muuten tuntui vaivaavan melkein kaikkia illan orkestereita!). Näinkin suuren orkesterin hallinta vaatii jo osaamista, ja korkeakoulun pojat tunsivat omat rajoituksensa "lentäen vain niin korkealle kuin siivet kantavat". Joka tapauksessa: nuorekkaana ja selvästi kehityskykyisenä JKKY:n sekstetti on tervetullut lisä Jyväskylän musiikkielämään. Ehkä jo ensi kevään konserteissa (joululomalla pojat aikovat tehdä uusia sovituksia!) kuulemme hyvää jazzia "akateemisista instrumenteista"...
Paavo Kiisken ja Ilpo Saastamoisen näkemys Matti Kulovainion kvartetista
- Kulovainion kvartetti ei täysin hallinnut ensimmäistä kappalettaan: Sen sointurunko oli niin erikoinen, että soolot jäivät jäykähköiksi. Silti olisi väärin nimittää esitystä huonoksi, se vain jäi toisena kuullun "Flamingon" varjoon.
Yhtyeen keskushahmo oli tietysti Matti Kulovainio itse: häntä voi aivan hyvin verrata maamme parhaisiin tenorisaksofonisteihin. Hän on sitä paitsi kehityskykyinen. Varsinkin hänen vibraattonsa ansaitsee ihailun.
Hanuristi Pentti Sorvali soitti toisessa kappaleessa aika miellyttävän sointusoolon; muuten hän ei juuri ihmeitä esittänyt. Rytmiryhmässä oli basisti Keijo Malinen hyvä, kun taas rumpali Lasse Lappalainen työskenteli liian raskaasti ja kovaäänisesti.
J. Sn. (Jouko Sorjonen)
Niitelmä 1960-61:
Musiikkipalsta III
JKKY:n sekstetti - tämä nimitys lienee yhtyeelle sopivin - oli lähtenyt rohkeasti mukaan esiintymään Jyväskylän Muusikot ry:n järjestämään jazzkonserttiin 23. 11.,joka pidettiin Valtiontalolla. Muut esiintyjät olivat Paavo Pörstin yhtye, Matti Kulovainion ja Leo Lehtisen kvartetit, Putte Gustafssonin kvintetti sekä kapellimestari Erik Lindström Helsingistä. Nuorekkuutensa, tavallisuudesta hieman poikkeavan kokoonpanonsa ja suuruutensa vuoksi eivät korkeakoululaiset yltäneet aivan muiden tasolle, vaikka eivät nämäkään mitään ihmeellistä esittäneet lukuun ottamatta Lindströmiä.
Pienoinen jännittyneisyys lienee aiheuttanut sen, että sekstetti ei yltänyt vallan parhaimpaansa. Raskassoutuisuus ja yhteissoiton horjuvuus tekivät esityksen paikoitellen hieman sekavaksi. Sovituksia on moitittu liian tavanomaisiksi, mutta on otettava huomioon, että ne tehtiin vain muutamia päiviä ennen konserttia ja harjoitteluun ei ole ollut riittävästi aikaa käytettävissä. Orkesterin vielä keskinkertainen teknillinen taito oli myös eräs rajoittava tekijä, niin ettei mitään erikoisia sovituksia voinut edes ajatellakaan.
Sekstetin esittämät kappaleet olivat "I can't believe", "These Foolish Things" sekä "Blue Who". Kuten sanottu,
koko orkesteri soitti melko varovaisesti, mutta muutamissa sooloissa pojat sentään innostuivat hiukan rohkeampaan yritykseen. Pianisti Kiiski, kitaristi Saastamoinen ja pasunisti Pikkarainen olivat selvästi yhtyeen osaavimmat muusikot, eivätkä heidän esittämänsä soolot olleet sen hullumpia kuin muidenkaan illan
solistien. Komppi soitti rauhallisesti tyytyen vain varovaisiin korostuksiin. Mannerille on sanottava eduksi melko hillitty ja tasainen säestys; muiden yhtyeiden rumpalit pyrkivät yleensä lyömään liian lujaa häiriten siten sooloja ja niiden kuuluvuutta.
Korkeakoululaiset esiintyivät muuten ensi kertaa virallisesti jyväskyläläisyleisölle, joka tuntui suhtautuvan hyväntahtoisesti tähän uuteen tulokkaaseen. Enimmäkseenhän sekstetti soittelee vain korkeakoulun omissa hipoissa tai korkeintaan muutamissa suljetuissa tilaisuuksissa koulun ulkopuolella.
Orkesterista on vielä sanottava, että se on erittäin kehityskykyinen. Uusia sovituksia olisi vain saatava lisää, samoin enemmän aikaa harjoitteluun. Ehkä ensi kevään konserteissa tämä akateeminen yhtye tulee esittämään täysipainoista jazzia.
maestro
Musiikkipalsta 1/61
Musisoiva JKKY
Aikaisempina vuosina on musiikillinen harrastuspuoli korkeakoulussa viettänyt jonkinlaista hiljaiseloa. Kaikenlaista laulukuoro- ja yhtyetoimintaa on tosin ollut, mutta niistä ei ole juuri mitään erikoisempaa koskaan kuulunut. Opiskelijamäärän lisääntyminen on kuitenkin viime aikoina elvyttänyt em. toimintaa, vaikka vielä tässä vaiheessa julkiset esiintymiset ovatkin olleet vähäisiä.
Nykyisin korkeakoulun ylioppilaskunnan piirissä vaikuttaa pari mieskvartettia, joista toinen koostuu I- ja toinen II- kurssilaisista. Kaikilla on ollut syksyn mittaan joitakin esiintymisiä. Korkeakoulun piirissä toimii ns. esiintyvä kuoro (sekakuoro), jota johtaa Jukka H a p u o j a. Mieskvartettien johtajina ovat toimineet ylioppilaat Jouko K e t o la ja Veli Saarela. Kevyempää linjaa edustaa JKKY:n sekstetti joka on puhdas tanssimusiikkia esittävä yhtye. Tämä instrumenttipuolen edustaja onkin kaikkein eniten esiintynyt korkeakoulun ylioppilaskunnan tanssitilaisuuksissa ja lisäksi joitakin kertoja koulun piirin ulkopuolellakin.
Huomattavin esiintyminen on toistaiseksi ollut Jyväskylän Muusikot ry:n jazzkonsertissa, joka tilaisuus pidettiin marraskuun loppupuolella Valtiontalolla. Toivottavaa olisi, että ylioppilaskunnan piiristä löytyisi riittävästi asianharrastajia myös klassillisen musiikin orkesterin perustamiseksi. Toisen instrumenttiyhtyeen muodostaa suosittu "Humppa-Veikot", joka puhaltelee iloisia säveliä ylioppilaskunnan erilaisissa "tärskyissä".
Palataksemme vielä laulukuoroihin: 17. 1. -61 pidetyssä ylioppilaskunnan hallituksen kokouksessa keskusteltiin mm. mahdollisuuksista perustaa ylioppilas-kunnan piiriin Ylioppilaslaulajat-kuoro, ja alustava päätös tässä asiassa syntyikin. Kysymyksessä on mieskuoro, jonka vahvuudeksi kaavailtiin 50-60 laulajaa. Toiminta tulisi näin aluksi tapahtumaan ilman sääntöjä. Kuoron tarkoitus olisi esiintyä suurempina juhlapäivinä, kuten itsenäisyyspäivänä, vappuna ja Ylioppilaskunnanvuosijuhlassa. Johtajaksi pyydetään joku pätevä kuoromies kunnan ulkopuolelta, mutta ääntenharjoittajien pitäisi sen sijaan löytyä kuntalaisten keskuudesta. Koska kuoroasia on vielä näin alustavalla asteella, ei nimestä päätetty toistaiseksi sen kummempaa.
Toivottavasti tuumasta tulee tosi elikkä saamme uuden tulokkaan piristämään ylioppilaskunnan musiikkielämää.
Syksyllä perustettu JYT on ryhtynyt perin suurisuuntaisen yrityksen toteuttamiseen otettuaan kevätkauden ohjelmistoonsa operetin Rose Marie. Tämä asia tulkoon esille näin musiikkipalstalla sen vuoksi että musiikillinen puoli näyttelee operetissa tietenkin huomattavaa osaa. 20.1. oli orkesterilla ensimmäinen harjoituksensa kerho-huoneessa. Kokoonpanosta tulee näissä oloissa melko mahtava, sillä tarkoituksena on saada mukaan toistakymmentä soittajaa. Em. harjoituksessa yhtyeen vahvuus oli yksitoista henkeä seuraavin soittimin: kolme viulua, kontrabasso, kaksi klarinettia, trumpetti, vetopasuuna, piano, kitara ja rummut. Soololaulajia tulee olemaan kuusi ja lisäksi avustaa kuoro, jonka vahvuudeksi on kaavailtu parikymmentä laulajaa.
Operettia johtaa yo. Jouko Ketola, joka myös sovittaa laulut. Orkesterisovitukset kirjoittaa yo. Paavo Kiiski. Yo. Ketola kertoi, että ensiesitys tulee olemaan joskus keväällä. Hän pyysi myös saattamaan kuntalaisten tietoon, että asiasta kiinnostuneet musiikin harrastajat ovat tervetulleita mukaan. Puutetta on ainakin kuulemma toistaiseksi vielä kuorolaisista ja orkesterissakin saisi vielä olla pari violistia ja sellistiä lisää.
Laulajat ja soittajat, ottakaapa siis yhteys Jouko Ketolaan!
Kuten orkesterin kokoonpanosta voi päätellä, ainesta klassillisen yhtyeen perustamiseksi
on kuntalaisten keskuudessa. Mutta mistä löytyisi asialle toteuttaja?
Maestro
13. 3.-18. 3.61
TÄRSKY SHOW - JKK:n ylioppilaskunta - V. Saarela
JKKY:n yhtye (Paavo Kiiski, Risto Holopainen, Pertti Pakkanen, Reino Pikkarainen,
Jukka Manner, Ilpo Saastamoinen)
Liisa Vähätalo, Seppo Nieminen , Risto Ryynänen, Sakari Härkönen, Raimo Liimatainen.
Sing-sing brothers quartet, Diabolus quartet
Kaija Taskinen, Leila Tiitinen Ryhmä JKKY:n naisvoimistelijoita
Seppo Tammisto, Eero Rönkkö, Mr. W. Wilson from Timbuktu
(Tilaisuudet iltaisin - Bändi jää soittojen jälkeen raflaan korjaamaan juopuneet!) > Ks. 19.5.2011
Rengastärsky toimeenpannaan kaikessa repäisevyydessään 13. 3.-18. 3. Reitille Kouvola - Lahti - Hämeenlinna - Jyväskylä lähtee tällöin nelikymmenpäinen pirteä joukko JKK:laisia, kertoi retken johtaja, pedagogian ylioppilas Veli S a a r e I a.
- Tärskyporukkaan kuuluu muun joukon lisänä peräti kaksi orkesteria, joitten voimin järjestetään tärskyiltoja pysähdyspaikkakuntien hotelleissa ja ravintoloissa ja esitetään niissä ehdottomasti kaikkien aikojen vetävin ohjelma. Päiväsaikaan tärskykansa käy ovelta ovelle paikkakuntalaisten kimppuun myyden symboli-karttakeppejä ja keräten lisäksi rahaa listoilla. Tärskäyttävä joukko matkustaa ja asustaa koko renkaan ympäri retkeilyvaunussa. Tarkoituksemme on tuoda Jyväskylään tullessamme rahaa, rahaa ja rahaa, lopetti järjestelytöissään hikoileva Veelu.
- J-o.
15.3.61 Kouvola - Yleisöltä:
Tiedoxisaattamus
Täten julkituoda suomme meidän korkea-arvoisuutemme cautta, että Kouvolan kauppa-caupunki yleiseen piiritystilaan täksi päiväksi julistettu on sen vihreä-pukuisen ylioppilasdelegatsioonin toimexisaattamuksesta
cuin alinpana ylöspräntätty on.
Älköön cukaan heidän nenänsä etuosassa oveaan tuiki vihaisena kiinnisulkeko vaan heille roposen taikka pari elikkä colme kouraanantakoon. Suomen Tasawallan paperille painetut setelirahat kelpaawat myös, cuin he toiwovat teidhän couraan-antawan, jotta yli-oppilasten asuntorakennelma valmiiksisaattaa woitaisiin Teidän lastenne parahaksi, iotca yli-opiskelunsa aloittavat.
Samalla julkipanolla tiedoxisaatettakoon, että jotta he ylenmäärin oikealla asialla owat ja Me tämän hyväntahtoisesti ja armollisesti Kouwolan kauppakaupungin asukkien eli porvarien parenpaan tietoisuuteen saattaa tahdomme.
Me Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun ylioppilaskunta
Jyväskylän Sanomat 19.3.61:
... - Entäpä tärskyillat, olivatko menestyksellisiä?
- Ne onnistuivat hyvin. Vain Lahden Seurahuoneella ja Aulangolla ei ollut täyttä huonetta, muualla oli loppuunmyytyjä.
Ohjelman kohokohtia oli mm. mustalais-tuokio, johon kuului Itä-Suomalaisen osakunnan kvartetti, Risto Ryynäsen viulu-soolo sekä Leila Tiitisen ja Kaija Taskisen mustalaistanssi. Se piti toistaa joka paikassa.
6-miehinen yhtyeemme Paavo Kiiski, Risto Holopainen, Pertti Pakkanen, Reino Pikkarainen, Jukka Manner ja Ilpo Saastamoinen sai täydellisen menestyksen. Esimerkiksi Lahden Seurahuoneella soitti alussa italialainen orkesteri ja sitten meidän yhtyeemme. Italialaiset innostuivat istumaan kuuntelijoina aina klo 1:een saakka yöllä yhtyeen esityksiä...
...Lozzissa näimme ja kuulimme osasia ohjelmasta ja kun Jukka Manner solistina lauleli Tannerin "Mamman lellipoikaa" ja muita hupaisia laulelmia, niin kiemurtelemaan siinä naurusta alkoi aivan huomaamattaan.
Pääsiäisen jälkeen jyväskyläläisillä on tilaisuus tutustua samaan ohjelmaan.
JKKY:n Rengastärskyn 41-päinen joukko oli riemastuttava ja energinen, mutta riemastuttava oli matkan tuloskin, joka kannustaa JKK:n ylioppilaita uusiin ponnistuksiin.
Keskisuomalainen: ...Erityistä ihailua saivat osakseen parodisti-vokalisti Jukka Manner, humppa-orkesteri sekä tietysti oikeakin orkesteri...
Niitelmä 3/61: ... Veli Saarela, rengastärskyn junailija, kertoi:
"Mukana oli 41 opiskelijaa kaikista osakunnista, sekä opettajainvalmistuslaitoksen että tiedekunnan puolelta. Matkustimme retkeilyvaunussa, jossa oli kuuden hengen hytit. Tavallisesti siirryimme yön aikana paikasta toiseen. Aamulla aloitimme klo 9 maissa, jolloin konttorihenkilökunta ym. alkoivat olla paikalla. Klo 12-13 oli ruokailutauko. Illalla jatkettiin myyntiä klo 17-18 paikkeille, jotkut myöhempäänkin. Klo 19.30 alkoi ravintola-ilta, joka loppui tavallisesti klo 01. Klo 02-03 maissa päästiin nukkumaan.
Henki oli koko ajan erinomaisen hyvä. Kaikki paloivat halusta myydä keppejä, ja siinä kehitettiin systeemejä, joille ei mikään vedä vertoja. Varmin ja yleispätevin oli uuvutustaktiikka...
Kiitokseni kaikille tärskyläisille. Kaikki kestivät melko raskaan matkan hyvin, ja tärskyn onnistuminen oli mukana olleiden iloisen ja reippaan mielen ansiota.
Weelu jakoi tavallisesti alueet niin, että kaikki olivat tyytyväisiä, mutta kun into oli suuri, kuului eräästä kämpästä sellaistakin että: Se sattu p-le hautuumaakortteli, eikä siellä kukaan mitään osta! Ja Ilpo toimitti myös asian tunnontarkasti kun sanoi kunnalliskodissa äijälle, joka ei pysynyt edes omilla jaloillaan: "Tervetuloa sitten vaan illalla!"...
...Sit' me levättiin pikkusen ja hierottiin jalkoja sitä - Iltaa varten. Kun kello läheni kahdeksaa oli kapeella käytävällä sutina kun puettiin päälle se vähemmän ryppyinen kolttu, ja missä oli väsymys ja missä kipeet jalat?
...niin, niin ne Illat. Paavo tosiaan soitti hyvin, nöf nöf tosiaan oli hauska. Jukka tosiaan oli mainio, tytöt tosiaan tanssi ihanasti. Tosiaan - se oli ... - hienoa. Mutta oliko se nyt Nuijamiehessä - vai, kun siellä etupöydässä istui muutama nyrpeä naama lasia hämmentäen. Eikö ne tykänneet ohjelmasta, vai eikö ne sitä ymmärtäneet - niin, ei kai ne meikäläisiä oll