1970 Ei oppi ojaan kaada

- Turun Musiikkijuhlat / Kansainväliset pop- ja rockfestivaalit 1970,

Turun Soitannollinen Seura ry, Sibelius-museo.

21.8.70 pe         Turun rockfestivaalit - Popseminaari - alustus klo 13

 

IS - esitelmä: "EI OPPI OJAAN KAADA"

(eli 58 kultaista neuvoa popparille väittelyssä klassikkoa vastaan)

 

I          TUNNEPITOISET VÄITTEET

1)         Popmusiikki on roskaa.

         - Klassillinen musiikki on paskaa. (Jokin musiikkityyli ei sinänsä ole hyvää tai -huonoa, sillä eri tyylisuunnat ovat yhteismitattomia. Yksityistä teosta sen sijaan voidaan arvostella sen tyylisuunnan puitteissa, johon ko. sävellys kuuluu.)

2)         Popmusiikki on ärsyttävää ja sietämätöntä rämpytystä.        

         - Klassillinen musiikki on virttä ja viulun vingutusta. (Musiikin merkityksen tajuaminen edellyttää tyylin tuntemista. Ellemme tunne tyyliä emme osaa tarkkailla tyylin kannalta oleellisia asioita, vaan etsimme mieleenjohtumia, joilla ei ole mitään tekemistä itse musiikin kanssa.)

3)         Popmusiikki on syntiä.

         - Väitetäänhän, että kaikki taiteet, tieteet, sanomalehti ja TV ovat myös syntiä. (Näitä kaikkia mielipiteitä esitetään ajatellen, että ihminen tekee syntiä vapaasta tahdostaan, mistään syistä riippumatta.) Miksi muuten vanhat ranskalaiset tanssisarjat ovat taidetta?

4)         Popmusiikki vetoaa vain seksiin.

         - Klassillinen musiikki ei vetoa. Mitä merkitystä sillä on? Onko seksi tai sen puuttuminen jokin taiteellisen arvon mittapuu?

5)         Pablo Casals: Pop on ääneen kaadettua myrkkyä.

         - Klassillinen musiikki on siinä tapauksessa formaliiniin pullotettua tai kipsiin valettua ääntä.

6)         Gerald Moore: Saksofoni tuottaa vain halpamaisia ääniä.

         - Luojan kiitos on ainakin yksi soitin, jolla voimme tehdä sen. (Ruman estetiikka)

7)         Ei minulla, mitään jazzia vastaan ole, kunhan sitä ei vain tuoda Sibelius-akatemiaan (Taneli Kuusisto).

         - Ei meilläkään klassillista musiikkia vastaan, ellei meitä pakotettaisi opiskelemaan vain sitä.

8)         En kuuntele poppia enkä ole siitä kiinnostunut.

         - En minäkään kuuntele klassillista musiikkia.
         (Onko niin, että ihmiset spesialisoituvat kunnes eivät enää tiedä, mitä maailmassa tapahtuu.)

9)         Iskelmä on pakoa ja eksotiikkaa (E. Koskela -lehtileike 1960-luvulta?).

         - Onko klassillinen musiikki sitten kantaaottavaa ja elämänläheistä?

10)         Popmusiikki on rappeutumisilmiö.

         - Onneksi meillä on sementtimusiikkia. Teräs ja teräaseet ovat aina soveltuneet hyvin pysyvien arvojen puolustamiseen. (Musiikkityyli sinänsä ei ole moraalista tai moraalitonta.)

11)         Iskelmä on nautintoaine.

         - Onko esteettinen elämys sitten elämän korkein arvo ja päätarkoitus?

12)         Popparit ovat joutilaita ajantappajia.

         - Kumpi tekee enemmän työtä viidessä tunnissa: pop- vai vakava muusikko?

13)         Popkultti on tuomittavaa.

         - Miksi sitten yhteiskunta pystyttää patsaita omille idoleilleen?

14)         Popparit ovat pitkätukkaisia rääsyläisiä.

         - Kunnon ihmiset seuraavatkin Dioria.

15)         Huviperiaatteen vallassa elävät ihmiset ovat neuroottisia (E. Koskela).

         - Neurootikoita tuntuvat olevan varsinkin ne, jotka eivät koskaan huvittele ja jotka kärsivät siitä, että toisilla on hauskaa.

16)         Kyllähän minä ymmärrän... kunnes vanhenevat ja viisastuvat...

         - Miksi poppia sitten vastustetaan? (Myönteinen, ymmärtäväinen sävy on vaarallisin. Tämän asenteen ovat omaksuneet mm. Kokkonen ja Kuusisto. Valitettavasti heillä on suuri vaikutusvalta päätettäessä siitä, mikä on musiikkidemokratiaa.)

 

II          VÄHÄN ASIALLISEMMAT ARVOKYSYMYKSET

17) Kuolemattomuus on arvo sinänsä. Muuttuvassa yhteiskunnassa ei kaiken tule muuttua.
            (Ortodoksinen kirkko)

            - Miksi sitten meille opetetaan vain muuttumatonta musiikkia?

18)         Taide on kuolematonta.

            - Miksi taiteeksi nykyisin luokitellaan aikanaan vain viihteeksi tarkoitettuja elokuvia ja sävellyksiä?

19)         Vain vanha taide on hyvää.

         - Onko kaikki vanha hyvää? Jos on, niin miksi maailma sitten muuttuu? On totta, että iskelmää arvostetaan taiteena vasta kun se on muuttunut kansanmusiikiksi.
         - Miten klassikon säveltämää musiikkia sanotaan taiteeksi vaikka sen elinikä
olisi vain yksi esityskerta? (Aika osoittaa, mikä on taidetta, mikä ei?)

20)         Popmusiikki on yksinkertaista.

         - Onko kompleksisuus hyve? Ainakaan se ei ratkaise sävellyksen taiteellista arvoa.

21)         Jazzrytmit ovat yksinkertaisia.

         - Kukaan ei ole vielä saanut jousisektiota svengaamaan.

22)         Vain kaksi teemaa ja tuhannet eivät siitä ymmärrä.(Beethoven)

         - Tuhat teemaa ja vain kaksi ei niitä ymmärrä. (Kokkonen ja Kuusisto)

23)         Iskelmiä osaa jokainen soittaa.

         - Miten on selitettävissä, että kaikilla muilla on luonnostaan se taito, jota ammattipopmuusikot ovat harjoitelleet 10-15 vuotta todeten etteivät vieläkään osaa mitään?

24)         Popmusiikissa ei ole mitään varsinaista melodiaa. (Okko Kamu)

         - Toiset väittävät että kevyessä musiikissa nimenomaan on naiiveja fraasisävelmiä (E. Koskela) ja melodisia kiiltokuvia. (Intialaisessa musiikissa ei ole varsi-naista harmoniaa. Onko se siksi huonompaa klassiseen musiikkiin verrattuna?)

25)         Popmusiikissa hallitsee poljento. (Okko Kamu)

          - Eurooppalainen musiikki jää selvästi alakynteen rytmisessä kompleksisuudessa verrattuna intialaiseen, afrikkalaiseen ja afroamerikkalaiseen musiikkiin.

26)         Popmusiikkia kuunnellessa ei tarvitse ajatella. (Okko Kamu)

          - Myös klassista musiikkia voi kuunnella ajattelematta mitään.

27)         Pop on yhteydessä moraalikäsitysten höllentymiseen.

           - Kyllä jos moraalittomuutena pidetään aseistakieltäytymistä, rotusyrjinnän vastustamista, yksilönvapauden puolustamista ja ihmisten tasa-arvoisuutta. (Vrt. Tshaikovsky/homoseksuaalisuus)

28)         Pop ei sovi kirkkoon. (Temppeliaukion kirkko?)

           - En tiedä, kuinka moni popbändi haluaisi päästä sen instituution palkkalistoille. Mitä tekemistä muuten virsillä on kouluopetuksessa?

29)         Tunne-elämältään taantuneet ihmiset kuuntelevat rytmimusiikkia. (E. Koskela)

           - Eurooppalaiseen musiikkitraditioon tottuneen ihmisen on vaikea ymmärtää muiden kulttuuripiirien rytmisesti kompleksisempaa musiikkia.

30)         Epäkypsät ihmiset kuuntelevat iskelmiä. (E. Koskela)

           - Jos epäkypsät ihmiset luokitellaan edellisen perusteella, niin haluan aina olla epäkypsä.

31)         Iskelmien sanat kuvaavat aina tunnepitoista rakkautta. (Lista yms.)

           - Onneksi suuri osa popteksteistä on jo kauan sitten jättänyt taakseen klassillisen musiikin maailmoja syleilevän sua-lähde-kaunis-katselen -mentaliteetin.

32)         Klassikkojen väitteeseen, että Walter Pistonin sinfonia on parempi kuin Ellingtonin sarja voidaan vastata J. Kokkosen sanoin, että ne ovat yhteismitattomia. Musiikkityyli tai sävellysmuoto ei ratkaise teoksen taiteellista arvoa.

33)         Jazz pelottaa karhuja. (P. Gronowin löytämä sitaatti)

           - Popin on todettu saavan lehmät lypsämään ja kanat munimaan - sitä paitsi se karkottaa lokit lentokentiltä.

34)         Pop on välivaihe koululaulujen ja konserttimusiikin välillä.

           - Kuitenkin on niin, että popmusiikissa on runsaasti ilmiöitä, jotka ovat liian kompleksisia soveltuviksi normaaliin kouluopetukseen. Toisaalta klassisesta musiikista löytyy runsaasti koululaulutasoisia sävellyksiä.

35)         Pop on kaupallista. Klassillinen säveltäjä ei anna yleisen maun vaikuttaa työhönsä. (Joonas Kokkonen)

            - Kokkonen on sanonut, että hänen sävellyksillään on merkitystä jos yksikin ihminen ymmärtää sitä. Miksi muuten popbändeillä ei ole töitä?

36)         Eliittipop on käsitehirviö. Poptuotteiden on elettävä kaupallisuudellaan.

           - Valtion musiikkimäärärahoja jakavat ihmiset ovat tunnetusti klassisen musiikin ystäviä. On samantekevää, tuleeko raha valtiolta vai yleisöltä. On kuitenkin kallista lystiä elättää säveltäjää, jota kenties vain yksi kuuntelija ymmärtää.

37)         Sinfonia tähtää toisiin päämääriin kuin kauppatavaraksi tarkoitettu iskelmä. (Kaupalliset sinfoniat?)

           - Onko niin, että sinfonikon riemuvoitto on se, kun ei löydy ainoatakaan ihmistä, joka ymmärtäisi hänen teoksensa taiteellisuuden?

38)         Viihde on sovellettua käyttötaidetta. (Seppo Nummi)

           - Miksi käyttötaiteen koulutusta ei järjestetä?

39)         American Top 20 ja meidän listamme ovat kaupallisuuden symboleja.

           - Miksi Top 20 Classics ei ole kaupallista? Miksi Concert Hall Society myy kahvikuppeja ja porakoneita sekä levyttää vain klassikoita, joista ei tarvitse maksaa Teosto-maksuja?

40)         Kaupallisuus on jotain alempiarvoista. (Henry Pleasants?)

           - Kaupallisuus on kulttuurin ikioma tuote. Kulttuuri saa juuri sen minkä se on ansainnut. Populaariksi tarkoitettu ei välttämättä menesty kaupallisesti. Kaupallinen menestys ei riipu taiteellisesti hyvästä tai huonosta laadusta.

41)         Sävelradio on eräs kulttuurin saasteilmiö.

           - Se mikä koetaan meluksi riippuu täysin kuuntelijan asennoitumisesta ko. ärsykkeeseen.

42)         Lapsille on koulussa opetettava hierarkian tajua. (J. Kokkonen)

           - Miksei kunhan ensin löydämme sen lopullisen oikean hierarkian josta kaikki ovat yksimielisiä.

43)         Popmusiikki on plagiointia. (Okko Kamu)

           - Onko improvisointi enemmän plagiointia kuin orjallinen tarkka nuoteista soittaminen?

44)         Elämyksen määrä ei ole niin tarkka kuin laatu. (J. Kokkonen)

           - Onko ihanne sitten se, että koemme erittäin laadullisen, korkeatasoisen elämyksen, mutta joka on määrältään niin pieni, ettemme huomaa sitä lainkaan?

45)         Itse musiikki on tärkeämpi kuin sen esitys. (André Previn)

           - Pop- ja jazzmusiikissa levy = laulu ja esitys = sävellys.

46)         Vain täydellinen on hyvää.

           - Täydellistä on vain todellisuus. Todellisuuteen kuuluu myös epätäydellisyys. Improvisointiin kuuluu olennaisesti se, että se voi olla epätäydellistä tämän huonontamatta soolon arvoa.

47)         Kaunis musiikki on arvokasta ja hyvää.

           - Koska rumuus kuuluu myös todellisuuteen, käyttää popmusiikki rumuutta tärkeänä osanaan tietoisesti.

48)         Kevyen musiikin sointumerkintätapa on epätarkka.

           - Popmusiikissa on tärkeämpiäkin asioita kuin kenraalibasson hallinta. Klassillisen musiikin numerosysteemi on tässä tapauksessa lievästi sanoen epätarkoituksenmukainen.

 

III          KÄYTÄNNÖN MUSIIKKIDEMOKRATIA

49)         Radiosta tulee vain poppia.

           - Onko todella niin? Ja jos on, niin onko parempi, että sieltä tulisi vain klassillista musiikkia?

50)         Popparit haluavat syrjäyttää klassillisen musiikin kouluopetuksesta.

           - Eipä ihme, että poppia halutaan enemmän esille, koska suurimmatkin musiikkisanakirjat ja aikakausilehdet sekä teoriakirjat tuskin tuntevat käsitettä pop- ja jazzmusiikki.

51)         Popmuusikot eivät halua koulutusta. (Taneli Kuusisto)

            - Väärin arvattu.

52)         Popparit eivät tarvitse koulutusta. (Joonas Kokkonen)

           - Ja jos tarvitsisivatkin niin opettajat eivät pysty heitä opettamaan.

53)         Eurooppalainen musiikki on kaiken koulutuksen pohja.

           - Vai onko? Kysykää Ravi Shankarilta.

54)         Popsoittajilta puuttuu ammattitaito. (Okko Kamu)

           - Tämä pyritään osoittamaan todeksi olemalla järjestämättä heille koulutusta.

55)         Klassillinen musiikki tarjoaa kaiken tarpeellisen opetusmateriaalin. (J. Kokkonen)

           - Eihän uskontotunnillakaan opeteta muuta kuin kristinuskoa. Kaikki klassillinen musiikki voidaan merkitä nuoteilla. Miten opetetaan nuotein intialaista tai afrikkalaista musiikkia - tai bluesia?

56)         Musiikkikoulutusta ei tarvita paljon, koska musiikista ei olla kiinnostuneita. (Peruskoulun väliaikainen mietintö)

           - Nuoriso on aktiivisin musiikkiharrastajaryhmä, mutta se ei ole kiinnostunut nykyisestä klassillisella pohjalla toimivasta musiikkiopetuksesta.

57)         Koska pop on kaupallista, ei sitä tarvitse tukea.

         - Kun popin kehittymistä ei tueta, taataan että se on sidoksissa kaupallisuuteen, jolloin sitä ei tarvitse tukea.

58)         Iskelmä on kouluopetuksessa tarpeeton, koska sitä on liikaa muutenkin.

           - Tosiasiaa ei poista sen arvon kieltäminen. Taistelussa viihdettä vastaan on sen tunteminen paras ase. Estäessään viihteen analysoinnin koulussa ovat musiikkijohtomiehemme viihteen suurimpia tukijoita.

- Kaikki edellä oleva voidaan tiivistää yhteen klassikkojen ajatustapaan: popmusiikin arvon kieltäminen taidemuotona.
Yhtenä syynä tähän on oma epävarmuus jota peitetään 1800- luvun saksalaisella musiikkiestetiikalla. Tosiasia on, että klassikko ei osaa eikä pysty soittamaan tai opettamaan poppia ja jazzia halusipa hän sitä tai ei.

- McLuhan sanoo: Kirjallinen ihminen, joka on turta ja epävarmasuhteessaan elokuvaan, lisää vielä kyvyttömyyttään puolustautuvan vihamielisellä ja alentuvalla asennoitumisella "popkulttuuriin" ja "joukkoviihteeseen". Samanlainen härkäpäinen tylsyys johti 1500-luvulla siihen, etteivät skolastikkofilosofit kyenneet vastaamaan painetun kirjan haasteeseen.

- Konkreettinen esimerkki oli Itä-Suomen laulun päivien seminaari Mikkelissä tänä kesänä. Päivien teemana oli "pyrkimys ihmisläheisyyteen ja kansanomaisuuteen". Teemaa toteutti käytännössä akateemikko Joonas Kokkonen kieltäytymällä allekirjoittamasta julkilausumaehdotusta, jossa vaadittiin musiikkidemokratian toteuttamista kouluopetuksessa huomioimalla pop- ja jazz-musiikki.

En usko, että popsukupolvi tulee tekemään koskaan samanlaista erehdystä pyrkimällä musiikkidiktatuuriin saatuaan itselleen kuuluvan ja oikeutetun paikan musiikkidemokratiassa. Antaa musiikin itsensä osoittaa, onko se hyvää vai huonoa - jollekin ihmiselle.

Ilpo Saastamoinen

[2.6.2013: Juuri kyseisen virheen uudet sukupolvet ovat juuri tehneet luomalla kevyen musiikin diktatuurin, kun samalla ko. musiikinalan reunailmiöt, progressiivinen musiikki on jätetty - klassisen musiikin ohella - täysin syrjään valtavirtausten tieltä.]

 

 

 

LEHDISTÖ:

 

22.8.70 la Helsingin Sanomat - Turun musiikkijuhlat: Rock on tullut jäädäkseen.

> (IS 21.8.70): "58 kultaista neuvoa popparille"

Lähes 15 000 nuorta oli saapunut Turkuun kansainvälisen rockfestivaalin avajais-päivänä. Rockfestivaalit järjestetään nyt ensimmäisen kerran ja ne kuuluvat yhtenä osana Turun musiikkijuhliin. Festivaalin järjestäjille on rockjuhlan saama valtaisa suosio tullut suurena yllätyksenä. Pääsylippuja jouduttiin painattamaan lisää vielä päivää ennen festivaalien alkua, jolloin oli Ruissalon leirintäalueelle majoittunut lähes 6000 festivaalivierasta.

"Rock on tullut jäädäkseen, jokainen soi", kirjoittaa turkulainen kirjailija Markku Into festivaalien ohjelmassa
olevassa juhlarunossa. Tähän toteamukseen on vaikea olla yhtymättä nähtyään sen valtaisan nuorisojoukon, joka heinäsirkkojen lailla on vaeltanut kohti Turkua, ja muuttanut koko kaupungin katukuvan.

"Rockfestivaalien osakseen saama valtaisa yleisönsuosio on selvä osoitus siitä, että on ollut tarvetta saada tämän musiikinalan festivaalit Suomeen", totesi Turun Musiikkijuhlien toiminnanjohtaja Kalevi Kuosa. "On
aivan ilmeistä, että Suomen jo nyt ylitsepursuavissa kulttuurikeskuksissa on tähän saakka jätetty rock-kulttuuri aivan vaille rock-kulttuuri aivan vaille huomiota. Pitäisi lähteä siitä, että musiikkia tarvitaan kaikille omien makutottumuksiensa mukaan, eikä keskittyä liian suppealle piirille tarjottavaan musiikkiin."

"Merkittävää Turun rock-festivaaleissa on se, että ensimmäistä kertaa Suomessa yhteiskunta tukee rockmusiikkia. Ja mikäli tämän festivaalin alun perusteella voi sanoa, niin uskon näiden rock-festivaalien muodostuvan perinteelliseksi tapahtumaksi", jatkoi toiminnanjohtaja Kuosa.

 

Sorrettujen orjien laulut

Rock-festivaalien ensimmäisenä päivänä aloitti työskentelynsä kaksipäiväinen rock-seminaari, jossa pohditaan rock-musiikin yhteiskunnallista merkitystä. Toistasataa rockin teoriasta ja vaikutuksesta kiinnostunutta nuorta oli saapunut kuuntelemaan päätoimittaja Andy Grayn alustusta rock-musiikin kehityslinjoista.

"Rock-musiikin alkulähteitä etsittäessä on syytä palata Amerikan orjakauppaan. Sorrettujen orjien ainoa innoitus tuli hengellisistä lauluista, joita he keksivät ja lauloivat myötäsyntyisellä afrikkalaisella rytmillä suoalueilla, kaukana pomojen kotipihoilta. Tuollainen laulaminen oli kiellettyä, koska se antoi orjille toivoa. Teosta tavattu laulaja sai ankaria rangaistuksia, ja lauluiltojen remminjohtajia jopa tapettiin. Myöhemmin tämän tyyppinen laulu kehittyi rhythm and bluesiksi. Samalla laulujen sanat etääntyivät uskonnosta ja käsittelivät arkipäivän tapahtumia.

"Tilanne on jonkin verran vastaava nykyajan nuorison kohdalla. Suunnaton pessimismi yhteiskuntaa kohtaan torjutaan uppoutumalla omaan musiikkiin ja omiin lauluihin. Nykyään ei onneksi laulajia tapeta, vaan nuorisolla on mahdollisuuksia kuunnella omia laulujaan ja omaa musiikkiaan juuri tämäntapaisilla festivaaleilla." totesi Andy Gray alustuksessaan.

 

58 kultaista neuvoa popparille

Huomattavasti Andy Grayn hieman tasapaksua historiallista katsausta kantaaottavampi oli Ilpo Saastamoisen alustus "Ei oppi ojaan kaada, eli 58 kultaista neuvoa popparille väittelyssä klassikkoa vastaan."        

Alustuksessaan Ilpo Saastamoinen oli jakanut kultaisen neuvonsa kolmeen eri pääkohtaan: tunnepitoiset väitteet, vähän asiallisemmat arvokysymykset ja käytännön musiikkidemokratia. Tunnepitoisten väitteiden joukkoon kuuluivat mm. seuraavat:

"Ei minulla mitään jazzia vastaan ole, kunhan sitä ei vain tuoda Sibelius-Akatemiaan. - Ei meilläkään mitään klassillista musiikkia vastaan olisi, ellei meitä pakotettaisi opiskelemaan vain sitä."

"Iskelmä on pakoa ja eksotiikkaa. Onko klassillinen musiikki sitten kantaa ottavaa ja elämänläheistä?"

Vähän asiallisempien arvokysymysten listalta löytyivät väitteet:
"Pop on yhteydessä moraalikäsitysten höllentymiseen. - Kyllä, jos moraalittomuutena pidetään aseista-kieltäytymistä, rotusyrjinnän vastustamista, yksilönvapauden puolustamista ja ihmisten tasa-arvoisuutta.

"Pop ei sovi kirkkoon. - En tiedä, kuinka moni popbändi haluaisi sen instiuution palkkalistoille. Mitä tekemistä muuten virsillä on kouluopetuksessa?"

- Lopuksi Ilpo Saastamoinen totesi: "Klassikot pyrkivät kieltämään popmusiikin arvon taidemuotona. Yhtenä syynä on tähän oma epävarmuus, jota peitetään 1800-luvun saksalaisella musiikkiestetiikalla. Tosiasia on, että klassikko ei osaa eikä pysty soittamaan tai opettamaan poppia tai jazzia, halusi hän sitä tai ei.

Konkreettinen esimerkki oli Itä-Suomen Laulun päivien seminaari Mikkelissä tänä kesänä. Päivien teeman oli pyrkimys ihmisläheisyyteen ja kansanomaisuuteen. Teemaa toteutti käytännössä akateemikko Joonas Kokkonen kieltäytymällä alle-kirjoittamasta julkilausumaehdotusta, jossa vaadittiin musiikkidemokratian toteuttamista kouluopetuksessa huomioimalla pop- ja jazzmusiikki."

"En usko, että pop-sukupolvi tulee tekemään koskaan samanlaista erehdystä pyrkimällä musiikkidiktatuuriin saatuaan itselleen kuuluvan ja oikeutetun paikan musiikkidemokratiassa. Antaa musiikin itsensä osoittaa, onko se hyvää vai huonoa jollekin ihmiselle", Saastamoinen sanoi.

Seminaari jatkuu lauantaina, jolloin alustajina ovat maisteri Pekka Gronow ja kirjailija Markku Into. Pekka Gronow käsittelee aihetta rock, uusi kulttuuri ja Markku Into rockin estetiikkaa eli kuka helvetti pani kolikon juke-boxiin.

22.8.70 la Ilta-Sanomat - Eikka: - Popmusiikki keino itseilmaisuun

23.8.70         Erkki Pälli: Asiantuntijat seminaarissa - Väitelkää popparit klassikkoja vastaan.

> 23.8.70         Savo - Jukka Parkkinen:  Rockin estetiikkaa

Perjantaina alkoivat seminaarisarjat, jolloin Sibelius-museossa käsiteltiin pop- ja rockmusiikkia sivuavia kysymyksiä. Ensimmäisenä alustajana oli englantilaisen pop-lehden päätoimittaja Andy Gray.
Hän esitteli levynäyttein rockin historiaa, muttei päässyt millään erikoisella tavalla vanhoista normaaleista kuvioista irti. Esitys sinänsä oli mielenkiintoinen, vaikkakaan ei antanut erikoisemmin vähääkään asiaan perehtyneelle. Sitä paitsi Andy jätti muutamia vankkoja nimiä pois listasta, joka alkoi amerikkalaisesta neekerimusiikista ja päättyi Chuck Berryyn. Yleisön joukossa istuivat mm. Vexi Salmi, Irwin Goodmanin
entinen sanoittaja sekä Juhan Vikstedt. Nämä tunnetuimmat, muita ei näkynytkään.

Muina alustuksina olivat Ilpo Saastamoisen pamflettimainen hyökkäys popmusiikin vastustajia vastaan. Saastamoisen yleisenä teemana oli, että popmusiikki ja muut musiikin lajit eivät ole yhteismitallisia. Siksi vertailuja on suoritettava varoen. Evästykseksi väittelyyn musiikin paremmuudesta Saastamoinen antoi valmiita repliikkejä, joista vahvimpia olivat sanonta: klassillinen musiikki on paskaa ja klassillinen musiikki on vingutusta. Mutta nämä vain itsepuolustukseksi, musiikki ei ole Joonas Kokkosenkaan mukaan yhteismitallista.         Siis esteettisesti: kaikki on hyvää.

- Lauantain ohjelmassa oli Ilpo Saunion alustus Frank Zappasta sekä Markku Innon johdatus rokin estetiikkaan. Saunio esitteli Zappan muusikkona sosiologisesti ja osallistuvana tekijänä, joka vaikuttaa ja haluaa vaikuttaa. Into puolestaan intoili rokin perusolemuksesta ja maalaili kuvioita musiikin vaikutuksesta ja luonteen nostattamisesta. Suomen ainoan musiikkisosiologin, Pekka Gronowin alustus oli aiheesta Uusi kulttuuri.

Järjestys säilyy
Tähän mennessä on festivaaleilla säilynyt järjestys hyvin, kertoi poliisi... Pilviveikkoja on tavoitettu muutamia. Poliisin mielestä huumausaineiden käyttäjät ovat vaikeimmin valvottavissa suuressa yleisömeressä.

Konsertti jatkuu vielä tänään, jolloin ohjelma huipentuu klo 12 alkavaan konserttiin. Siinä esiintyvät mm. Hasse Walli, Eternal, Tommie Mansfield, Mathews, Made in Sweden, Kalevala, Jo Ann Kelly, Argent ja Konsta Jylhä.
Jukka Parkkinen

 

23.8.70 su         Uusi Suomi - Markku Jokipii:

Suomi sai Woodstockinsa - Kaikki tiet vievät rockiin.
...Seminaari myös...

Pop- ja rockjuhlien yhteyteen järjestelijät olivat tuoneet myös aihetta käsittelevän seminaarin. Sen työskentely tuntui todellisista tapahtumista hyvin kaukana olevalta, sisään lämpiävältä ja snobistiselta. New Musical Expressenin päätoimittaja Andy Gray luennoi rock-musiikin historiasta tavalla, joka houkutteli ihmettelemään sitä, että olisiko joku suomalainen alan asiantuntija pystynyt samaan: puhumaan helposti ja soittelemaan levyesimerkkejä.
Päädyin vastaukseen: kyllä Suomestakin olisi löytynyt, esitelmä ei tuonut mukanaan mitään uutta.

Perjantain toisesta alustuksesta vastasi Ilpo Saastamoinen, joka piti oppitunnin pop-musiikin puolesta käytävän keskustelun strategiassa, eli 58 kultaista neuvoa popparille väittelyssä klassikkoa vastaan. Hän lähti liikkeelle
neuvoissaan määritellen ensin tunnepitoisia väitteitä, joissa halveksitaan pop-musiikkia. Sen jälkeen seurasivat hiukan asiallisemmalla pohjalla olevat arvokysymykset, ja lopuksi pieni mielipide käytännön musiikkidemokratian puolesta.
Tältä viimeksi mainitulta osin Saastamoinen kertoi tapahtumista Itä-Suomen Laulun päivillä, joiden yhteydessä oli seminaari pohtimassa musiikin yhteiskunnallista merkitystä. Tämän seminaarin arvovaltaiset osanottajat eivät suostuneet tuolloin Mikkelissä edes keskustelemaan jazz- ja pop-musiikin opetuksen edistämisestä kouluissa.

Lauantain alustuksista huolehtivat Pekka Gronow aiheenaan Uusi rock-kulttuuri, Markku Into aiheesta Kuka helvetti pani kolikon jukeboksiin sekä Ilpo Saunion tutkielma yleensä rock-musiikista seikkailuna musiikkitutkimuksellisessa mielessä.