1970 Musiikkitieteen tutkimuksen nykytila

Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) Taide ja yliopisto -seminaari Tyrvännöllä 17.-18-10.1970

Ilpo Saastamoinen: MUSIIKKITIETEEN TUTKIMUKSEN NYKYTILA

Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitos on se paikka, johon maamme musiikintutkimus keskittyy. Toinen alan korkeampaa opetusta antava elin on Sibelius-akatemia, joka keskittyy lähinnä aktiivisen soiton opettamiseen klassilliselta pohjalta, ja johon en tässä yhteydessä puutu. Totean vain, että akatemia edustaa alan huippua myös musiikillisessa yksipuolisuudessa. Se ei huomioi millään tavoin ei-eurooppalaisia musiikkikulttuureita. Voidaan todeta, että musiikkioppilaitokset heijastavat maamme Väinämöisen aikaista musiikkipolitiikkaa, jota lukuisat kriittiset mielipiteet eivät sanottavasti ole kyenneet muuttamaan. Uudistukset voidaan aikaansaada vain johdon-mukaisella musiikkidemokratian vaatimisella käyttäen hyväksi erilaisten järjestöjen oikeutta ilmaista mielipiteensä valittaessa henkilöitä musiikkipoliittisesti tärkeisiin virkoihin ja tehtäviin. Opiskelijoilla on oltava oikeus vaikuttaa opintovaatimusten asettamisiin sekä opiskelusuunnitelmien laatimisiin. Tämän lisäksi heillä on oikeus vaatia pätevää ohjausta niillä musiikin osa-alueilla, joista he ovat kulloinkin kiinnostuneita. Musiikki-tieteen opiskelijalla ei ole näitä oikeuksia.

HELSINGIN YLIOPISTO:

- Musiikkitieteen laitoksen hallussa olevien kortistojen perusteella voidaan todeta, että kaikki tohtorinväitöskirjat on tehty klassillinen musiikki materiaalina.

- Kaikki lisensiaatin-, laudatur- ja pro gradu -työt v:sta 1949 lähtien on tehty klassillisen musiikin pohjalta. Kortistoissa on maininta yli 50:stä työstä.

- Nykyiset luennoitsijat ovat lähes kaikki enemmän tai vähemmän Sibelius-tutkijoita.

- Opinto-ohjeissa todetaan, että kieliaineet ovat järkeviä ratkaisuja musiikkitieteenkin aineyhdistelmänä (!)

- Samoin todetaan, että musiikkitieteilijän työnsaantimahdollisuudet riippuvat ratkaisevasti henkilökohtaisista kyvyistä. Toteaisin tässä yhteydessä, että työnsaanti-mahdollisuudet alalla eivät ratkaisevasti riipu musiikkitieteen opiskelusta.

- Musiikkitieteen opiskelu ei ole pystynyt seuraamaan alalla jatkuvasti suurenevaa työtarvetta.

- Musiikkitieteen ja estetiikan aineyhdistelmä merkitsee latinan pron pakollista suorittamista fil. kand. tutkinnossa. Jos aineyhdistelmässä ei tarvita latinan prota, täytyy pro suorittaa englannin ohella esim. ranskankielessä. Toisaalta puuttuu kaikki pakollinen alkeisopetuskin psykologiassa, tilastotieteessä, sosiologiassa, informaatio-teoriassa, estetiikassa jne.

- PELKKÄ musiikkitieteen opiskelu ei anna TODELLISTA pätevyyttä mihinkään ammattiin. Kaikki riippuu opiskelijan henkilökohtaisesta harrastuksesta. Muodollinen pätevyys on pelkästään muodollinen pätevyys.

- POP/JAZZ -muusikolle opiskelu em. puitteissa on pelkkää ajanhukkaa.

- Tärkein ongelma on tutkittavan alueen suppeus. POP/jazzmusiikki on pelkkä kuriositeetti. Samoin on muiden kulttuuripiirien musiikin laita.

- Alueen suppea-alaisuus johtaa tutkimuksiin kansallismuseon huiluista ja klarineteista, torvisoittokunnista lehdistössä vv. 1880-1890 tai vesi-maisemista Sibeliuksen, Merikannon ja Kilpisen yksinlaulujen melodiikassa

- Musiikkitieteen laitoksen kirjasto ei täytä alkeellisimpiakaan vaatimuksia esim. popmusiikin suhteen. Kaikki alan aikakausijulkaisut puuttuvat kokoelmista. Kukaan ei osaa neuvoa edes sitä, mistä saa tietoja muiden maiden jazzin ja popin tutkimuksesta. Joitakin jazzia käsitteleviä kirjoja on hankittu - todennäköisesti ulkopuolisten neuvojen mukaan.

- Myönteistä, avarakatseista henkeä on, mutta kukaan ei tee mitään asian hyväksi (Salmenhaara on suomentanut Popmusiken -kirjan).

- Onko niin, että ulkopuolista muodollisesti epäpätevää luennoitsija-apua ei voida käyttää, vai eikö sitä haluta?

Kommentteja:

- Demokratia estetiikassa? Mitä se on?

- Mao: Taiteen tulee lähteä kansan vastanottokyvyn tasolta ja sitten edetä rinta rinnan.