1970 Onko pop vain kauppatavaraa

01.08.70 Itä-Suomen laulun päivät Mikkeli - Alustus - TV-paneeli - radiohaastattelu

Ks. myös: 1.8.70  - Länsi-Savo - Popmuusikko Ilpo Saastamoinen:
         - "Popmusiikista tulossa merkittävä taidemuoto."

         - Musiikin Suunta 3/1990, ss. 20-26 (uusintajulkaisu)

 

Ilpo Saastamoinen:

ONKO POP VAIN KAUPPATAVARAA?

Mikään musiikki ei ole vaikutukseltaan nuorisoon niin voimakasta kuin pop-musiikki, joka on teini-ikäisten pääkulttuuriravinto. Popmusiikki elää maailmassa johon kuuluvat Hair -sukupolvi, antiromaani, antisankari, absurdi ja spontaani teatteri, happening, poptaide, underground, meditaatio, salatieteet, mielensisäiset tutkimusretket, itämaat, Ravi Shankar, Zen, kylmärauha, kansainvälisyys, ekumeeninen liike, pasifismi, rotuongelmat, kannanotto, vasemmistolaisuus, itsestään tietoisuus, sosiaalipsykologia, McLuhan ja sähkökulttuuri. Tietokone, informaatio, kybernetiikka, todennäköisyys-laskenta, radio, TV, levysoitin, nauhuri, rock, jazz, lennätin, sanomalehti, elokuva, sarjakuva, suihkukone, avaruustutkimus, automaatio ja kaiken samanaikaisuus.

Pop- ja jazzmusiikki ovat sidottuja näihin käsitteisiin. Mekaniikasta automaation avaruusajalle siirtyminen saa meidät tavoittelemaan pikemminkin rytmien moninaisuutta (yhtäaikaisuutta) kuin toistettavuutta (perättäisyyttä). Kun vakava muusikko muuttaa rytmiä, hän ottaa koko orkesterin mukaansa. Kun jazzmuusikko erkanee rytmistä, jää rytmi ennalleen, ja hänen erkanemisensa muodostuu rakenteellisen jännityksen lähteeksi. Nauhuri ja LP-levy tuovat kiinalaiset kansan-laulut yhtä lähelle nykyaikaa kuin 1500-luvunkin musiikin. Äskettäinen ja etäinen menneisyys ovat saatavilla yhtä hyvin kuin nykyisyys. Kaikki tyylit ovat saman-aikaisesti nykyhetken käytettävissä olevana materiaalina.
Elämme samanaikaisen moniarvoisuuden maailmassa, jossa Ravi Shankar on rock-idoli. Rock puolestaan voi olla rockabillyä, folkia, protestia, psykedeelistä, barokki-, raga-, studio- tai aleatorista rockia.
Taiteen ei tarvitse olla todella uutta; sen on oltava vain uutta jollekin.

 

Popin ja jazzin erityispiirteitä

Pop ja jazz ovat osallistuvia. Ne vaativat osallistumista. Koska informaation aikakausi vaatii kaikkien kykyjemme yhtäaikaista käyttämistä, huomaamme olevamme vapaimpia silloin kun olemme voimakkaimmin osallisina. Siirtyminen norsunluutornista yhteiskunnan valvontatorniin on taiteilijan yhteiskuntaa muuttava tehtävä. Kun jokainen tekee kaiken niin hyvin kuin voi so. osallistuu taiteen tekemiseen, ei todellista, spesifistä taidetta enää tarvita. Usko yksilön voimaan häviää.

Tilalle tulevat ryhmät, teamit, komiteat, ryhmätyöskentely ja massaväline-taiteet. Yksilön tunteiden sijalle astuvat persoonattomat taiteen objektit. Taide tulee anonyymiksi. 19. vuosisadan saksalaisen yksilön
kamppailu itsensä ja ympäristönsä kanssa on vierasta jazzille. On samantekevää Bachia soitettaessa tai kuunneltaessa onko yleisöä yksi tai tuhat. Kaikki populaarimusiikki liittyy sen sijaan osanottoon, tansseihin ja sosiaaliseen kokoontumiseen, joissa toveruus ja jaetut tunteet ovat tärkeitä. Musiikki, sosiaalinen osallistuminen, vaatteet ja tanssi ovat 60-luvulla tiukasti sidoksissa toisiinsa. Sinatra kuuluu jet-settiin ja Englannin työläisnuoriso kuuntelee disc-jockey -poppia. Muoti ei merkitse tapaa saada tietoja tai tiedostaa, vaan tapaa olla mukana. Vaatetus voidaan nähdä poliittisen kumouksen sanattomana julistuksena.

Osallistuminen merkitsee samalla palautumista kokonaistaideteoksen ideaan. Levytysstudiot sijoitetaan kotiin, levytystuotanto otetaan omiin käsiin ja murretaan traditionaalinen työnjako esittäjän, kirjoittajan ja levytuottajan välillä, so. samoin kuin jako säveltäjän, esittäjän ja kuulijakunnan välillä aikoinaan oli syntynyt. Music Workshop toimii niin LP-levyn sisällössä kuin pakkauksessakin. Se on osa bändin kokonaisimagoa kuten vaatetuskin. Bardiperinne elää renessanssiaan laulavissa runoilijoissa Lennonissa ja Dylanissa.

McLuhan sanoo: Väline on viesti. Arnold Shaw sanoo: Levy on laulu.

Jazzissa esitys on sävellys ja soittaja on säveltäjä. Tärkeintä ei ole se, mitä soitetaan vaan miten soitetaan. Kirjoituskoneen ääressä istuva runoilija kokee luomisen samanaikaiseksi esitykseksi kuten jazzmuusikko.
Yhden miehen johtama sinfoniaorkesteri puolestaan on mekaniikan ja teollistumisen aikakauden tuote. Se on säveltäjän ja johtajan taidetta. Jazzin synkopoitu, epäjatkuva vuoropuhelu käydään niin soittajien kuin tanssijoidenkin kesken. Jazz lopetti valssin mekaanisesti toistuvat rytmit ja pyrki osallistumaan spontaaniin improvisointiin. Se kukoisti yöklubeissa, kabareissa ja tanssihalleissa yleisönään purukumia jauhava, tupakoiva, jalkojaan lyövä, sormiaan naputtava ja kesken esityksen taputtava nuoriso. Kaikki tunnetuimmat jazzbändit olivat aikoinaan tanssibändejä.

Popmusiikin konserttisalina on diskoteekki. Popin sosiaaliset vaatimukset ovat ehkä vielä suuremmat. Kadulla kulkijalla on oltava omat vihellettävät melodiansa ja tanssijoilla on oltava omat allemandinsa ja galliardinsa, jotka ovat myös kuunneltavaa musiikkia. Pelkkä kuuntelu on käsitteenä melko uusi. Popmusiikki on vielä paljolti yhteiskunnallista toimintaa. Live-esitysten dramaattinen perinne pop-musiikissa on lähtenyt happeningista ja spontaanista teatterista. Hendrixin ruumis reagoi hänen soittamaansa musiikkiin. Samoin reagoivat kuulijat lihasjännityksillä ja -rentoutumisilla ts. ei- musiikillisella tasolla. Nuoret haluavat ottaa osaa - eivät pelkästään kuunnella. Pop-musiikin kanssa nuori voi seisoa tai tanssia yksin, omilla jaloillaan - muuttuvassa maailmassa.

Muuttuva maailma heijastuu myös popissa ja jazzissa, kirjapainotaidon mukana tuli kuolemattomuusihanne, eristäytyminen ja musiikin erkaneminen puhutusta sanasta. Sanomalehti kuolee ja muuttuu joka hetki, mutta sen vaikutukset maailmassa ovat suuremmat kuin yhdenkään kuolemattoman sävellyksen. Jazzmuusikot ilmaisevat vastenmielisyytensä levytettyä jazzia kohtaan sanomalla: "Se on yhtä pliisua kuin eilisen päivän sanomalehti." Muotia on vain tämän päivän sanomalehti, sanallinen jazz. Vakava musiikki kieltää ajan kulun. Se puhuu vuosisadasta ikuisuutena.

Kuolemattomine mestariteoksineen se ei voi tyydyttää muuttuvan yhteiskunnan muuttuvia musiikillisia vaatimuksia. Se ei ole mukana.

Kuolevaisuus näkyy muuallakin: romantiikka on kuollut. Realismi, naturalismi, mystiikka ja toiminta elävät. Nuoret katsovat itään ja ovat tekemisissä mustien kanssa. Rock tuli protestiksi staattisia muotoja, sanakliseitä, väsyneitä harmonioita, instrumenttirajoituksia ja Tin Pan Alleyn romantiikkaa vastaan. Rock vastustaa sex-tabuja, rotusyrjintää, materialismia, väkivaltaa ja teeskentelyä elämäntavoillaan. Vaihtoehtona tanssittaville rakkauslauluille tulevat kantaaottavat, itseään tarkkailevat, analysoivat, satiiriset, humoristiset ja ironiset laulut. Rockin iloisuus ja sosiaalisuus alkoi kumota ja hajottaa vanhentunutta yhteiskuntaa. Kaupallisuus ei ole onnistunut johtamaan tätä vähemmistövallankumousta. Ikäpolvien välinen ero on kasvanut luokkaeron kaltaiseksi. Jos mikä, niin juuri tämä taide on nuorten tekemää nuorisolle - nuorisosta.

Nuoret tiedostavat tämän samalla kun ovat kehittäneet ensimmäisen nyky-kansanmusiikkia analysoivan kritiikin. Tiedostetaan jazzinstrumenttien ja rock-laulun vuorovaikutus. Kollaasitekniikan avulla musiikkia tehdään myös ei-musiikillisista aineksista. Liikumme kohti totaalista teatteria, jossa ihmisääni sekoittuu valoihin, elektroniääniin, improvisointiin ja kuvan liikkeisiin. Rockissa ovat kaikki tyylit: Folk, blues, bluegrass, jazz, soul, C & W, R & B, filmiteemat, Broadwayn show-sävelmät, intialaiset ragat, barokki, sinfoniaorkesteri, nauhuri, elektroniikka, tietokone, sattumanvarainen musiikki, Afrikasta rytmin kompleksisuus, säestyssoitinten soundit, kutsu-vastaus-kaava, growl-huuto, falsetti, blueskromatiikka, negrosanasto ja afrikkalaiset tanssiaskeleet. Viulut antavat tietä puhaltimille ja säestys-soittimeksi on tullut kitara. Instrumentiksi äänen sijalle loi Sinatra mikrofonin ja Beatlesit äänitysstudion. Sähkön - minän laajentuman - mukana on tullut
soundi, joka on sekä teema että sisältö. Uudet muodot ja rytmit eivät kaipaa nuotinlukutaitoa. Kaikki mikä opitaan, opitaan kuuntelemalla itse musiikkia, kenties plagioimalla sitä kuten Bach ja Mozart tai nuoteista soittava orkesterimuusikko. Popmusiikki on saamassa merkittävän taidemuodon aseman.

 

Musiikillinen informaatio ja kokeminen

Poppari saa Beatleseista sen nirvanan, jota Tristan etsi. Ravi Shankar pudistaa päätään, Jimi Hendrix nuolee kitaransa kieliä, kun taas Jan Anderson on saavinaan sähköiskuja mikrofonin varresta. Edellä jo todettiin, että motorinen reagointi on popmusiikissa tärkeä tekijä. Musiikkia ei kuunnella, vaan se koetaan. Leonard B. Meyerin mukaan musiikkikokemuksen arvo riippuu sekä musiikkityylin oppineen kuuntelijan kyvystä reagoida että reagointitavasta.

Mitä tarkoittaa tyylin oppiminen ja tunteminen? Meyer sanoo: Tyyli on se vuoro-vaikutusten maailma jossa musiikilliset merkitykset ilmenevät. Merkitys on suhde ärsykkeen, sen aiheuttajan ja vastaanottajan välillä. Merkitysten tajuaminen edellyttää tyylin tuntemista. Kun tunnemme tyylin, teemme ennakointeja syntyneiden odotusten pohjalta mikäli tyylin normit ovat häiriintyneet. Normien häiriintyminen on riittävä ehto musiikki-informaation välittymiselle. Kulttuuri ja musiikkityyli ovat opittuja todennäköisyys-systeemejä. Mitä todennäköisempi on sanoma, sitä vähemmän informaatiota se antaa. Mitä vähemmän tunnemme tyyliä, sitä hitaammin täytyy tapahtumien seurata toisiaan, jotta "pysymme mukana". Se mitä uskomme ja tiedämme
vaikuttaa syvästi siihen, mitä otamme vastaan ja kuinka reagoimme. Varhaisoppiminen on ratkaisevaa, koska keskushermostomme erikoistuu lapsuuden ensikokemusten yhteydessä. Ensimmäiset oppimme olemme saaneet juuri eurooppalaisesta vakavasta musiikista, mikä estää pitkään meitä vastaanottamasta elektronimusiikkia, poppia tai jazzia.

Vakava muusikko kokee jazzrytmit epätäydellisinä, koska on tottunut ajattelemaan harmonisin termein. Hän puhuu metelistä ja popmusiikin ystävä virsistä. Väitän, että syy vakavan muusikon aliarviointiin poppia ja jazzia kohtaan on hänen tietämättömyytensä, tyylintuntemattomuutensa ja täten hänen kyvyttömyytensä tarkkailla ko. tyylin kannalta "oikeita" asioita, mikä johdattaa hänet ulko-musiikillisiin, usein epäasiallisiin arviointeihin.

 

Klassikoiden arviointi popmaailmasta

McLuhan toteaa: kirjallinen ihminen joka on turta ja epävarma suhteessaan elokuvaan ja valokuvaan lisää vielä kyvyttömyyttään puolustautuvan viha-mielisellä ja alentavalla suhtautumisella "popkulttuuriin" ja "joukko-viihteeseen". Samanlainen härkäpäinen tylsyys johti 1500-luvulla siihen, etteivät skolastikot kyenneet vastaamaan painetun kirjan haasteeseen.        

Pablo Casals nimitti poppia "ääneen kaadetuksi myrkyksi". Gerald Mooren mukaan "saksofoni on kykenemätön tuottamaan mitään muuta kuin halpamaisia ääniä". Henry Pleasants käyttää vakavan musiikin instituutiosta termiä "Musical establishment". Sen saavutuksiin kuuluu mm. jazzin täydellinen kieltäminen. Jazzia ei mainita alan lehdissä eikä tietosanakirjoissa. Puhutaan vain huvituksesta, viihteestä, populaarista sekä kaupallisuudesta. Unohdetaan, mistä Liszt sai vaikutteitaan ja mitä Caruso lauloi.

Jazzmuusikoille on tarjolla vain klassillista koulutusta. Vasta kansanmusiikiksi vanhentunut populaari-musiikki näyttää saavan vakavaa huomiota. Bernstein on yksi niitä harvoja, jotka ovat rohjenneet ilmaista mieluummin kuuntelevansa Simon & Garfunkelia kuin avantgardesäveltäjiä. Establishmentin edustajat halveksivat popidoleita pitäen samalla suurmiesten kuvia seinällään (pitkätukka Topelius).
He nauravat popvaatetukselle ollen itse kuuliaisia Diorille. Heistä "American top" on kaupallista "Top 20 classics'in rinnalla. He arvostelevat popkulttuuria sietämättä itse kritiikkiä. Heidän mielestään radion olisi soitettava vain vakavaa musiikkia viihteen sijasta. He ihailevat ranskalaisia tanssisarjoja ja häpeävät tangon moraalittomuutta. Nuori Werther ei tiennyt mitään äänilevyistä eikä ryhmäseksistä.
Mitä musiikkia hra Establishment soittaa rakastellessaan? Näiden musiikkipäivien teemana on ihmisläheisyys ja kansanomaisuus. Ovatko ne nykynuorisolle vain fraaseja?

 

Kaupallisuus

Yleisin popmusiikkiin kohdistuva kritiikki koskee sen kaupallisuutta.
Voidaan sanoa, että jokainen kulttuuri saa sen minkä se on itse ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen. Vanhat taide-filmit ovat täynnä keino-tekoisuutta ja ovat auttamattoman vanhanaikaisia verrattuna niihin, joiden päätarkoituksena oli pelkästään hauskuttaa. Kuinka paljon vakavan musiikin vakio-ohjelmistosta onkaan tehty aikanaan pelkästään tarkoituksenaan viihdyttää.

- Kaikki populaariksi luokiteltava ei ole kaupallisesti menestyvää.

- Kaupallinen menestys ja taiteellinen korkea laatu eivät ole toisiaan poissulkevia.

- Friedrich Gulda haluaa säilyttää elintasonsa ja saa hyvät rahat Beethovenia soittamalla. Mieluummin hän haluaisi olla keskitason jazzpianisti, koska tuntisi silloin olevansa pieni ratas oikeassa koneistossa. Suomessa menestyy erinomaisesti Concert Hall Society myyden oopperalevyjen ohella leipäveitsiä ja poranteriä. Deutsche Gramophon Gesellschaft pyörii yhteistyössä Polydor-iskelmien kanssa. Teostomaksut huolehtivat rahan liikkumisesta myös Tapiolan metsissä.

Toisaalta on totta, että popmusiikin suojissa on itänyt vankka siipiteollisuus. Voidaan kysyä, onko teini-ikäisten maailmassa popnäyttämö, ilon underground syntynyt spontaanisti vai onko kaikki ollut liikemiesten manipulointia. Kaupallisuus tuskin on pohjana, sillä teollisuus on tavallisesti epäonnistunut luomaan menestyksekästä muotia. Calypso ja cha-cha tehtiin keinotekoisesti, mutta ne eivät koskaan saavuttaneet
sellaista kansanomaisuutta kuin kellareista lähtöisin olevat skiffle ja merseybeat.

Siellä missä kaupallisuus on vaikuttanut, löydämme luultavasti latistuneita iskelmätekstejä, säilyttävää asennetta ja neutraalisuutta. Kaupalliset yritykset valitsevat poikkeuksetta viihteen neutraalisuuteen johtavaksi menetelmäksi. Kysymys on kuitenkin myös vastaanottajan mielenasenteesta: Niin kauan kuin käyttäytyminen on kaavoittunutta ja ei-ajattelevaa, eivät meihin kohdistuvat ärsykkeet ole merkityksellisiä eivätkä merkityksettömiä vaan täysin neutraaleja. Tässä tapauksessa on sama, kuulemmeko klassista vai popmusiikkia. Musiikki on silloin yksilölle kulttuurimelua. Yksilö ei reagoi silloin musiikkityyliin sen vaatimalla tavalla.

- McLuhan toteaa: Kaupallisesta viihteestä tulee tahattoman itsetuhon hassunkurinen menetelmä, jonka kayttäjät ovat omistautuneet pikemminkin pysyttämään kaiken ennallaan kuin muuttamaan mitään. Tulevaisuudessa täytyy ainoan tehokkaan välineiden valvonnan omaksua määrän säätelyn termostaattinen muoto. Aivan kuten me nykyään yritämme valvoa ydinpommin saastelaskeumaa, samoin me jonain päivänä yritämme valvoa välineiden laskeumaa. Koulutus ja kasvatus tunnustetaan ennen pitkää väestönsuojeluksi välinelaskeumaa vastaan.

Koska pop on kaupallista eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta, jää se kaupalliseksi eikä sitä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen ja opettaminen on vahva ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita
(Löytyykö syyllisiä tästä salista?)

-----

- Ehdotukseni seminaarille: Mikä on tärkein? Musiikkiterapia, kansanmusiikin arvon nosto vai koko pop/jazzmusiikkikentän ilmestyminen eurooppalaisen musiikkikulttuurin  keskelle?

"Seminaari toteaa yksimielisesti että pop/jazzmusiikkia ei ole musiikkidemokratian mukaisesti huomioitu lainkaan maamme musiikinopetuksessa. Tämän vuoksi olisi mitä kiireellisimmin ryhdyttävä toimenpiteisiin opetussuunnitelmien ja oppi-vaatimusten muuttamiseksi kaikilla koulutustasoilla sekä musiikinopettaja-koulutuksen saattamiseksi sellaiseksi, että se huomioi nuorten ikäpolvien kaikki erilaiset musiikkiharrastukset ja tarjoaa täten erilaisia valintamahdollisuuksia."

[24.9.2012: Mikäli muistan oikein, niin Joonas Kokkonen kieltäytyi allekirjoittamasta em. ehdottamaani vetoomusta. Tästä alkoikin julkinen erimielisyytemme näissä asioissa. Se huipentui myöhemmin Joonas Kokkosen eroon Valtion säveltaidetoimikunnasta muutaman kokouksen jälkeen v.1974 (II kauteni alussa)]

 

Irrallisia muistiinpanoja päiviltä:

Musiikkidemokratia: Ainoa tehtävä on tarjota uusia valintamahdollisuuksia. Loppu sujuu itsestään. Kysymys on taiteen ja sen vastaanottajan välisestä suhteesta. Tämä SUHDE on taidetta. Taidetta ei ole esine.

- Kritiikin tehtävä: Ehkä on paras olla sanomatta, mikä se on.

- "Tämä on punainen." Tällaisella lauseella voi pelkästään olla kuvaava merkitys, ainakin silloin kun KAIKKI tietävät, että väri on samantekevää, ettei se merkitse mitään arvostusta. Samoin: "Teoksella on komplisoitu rakenne."

- Mitä suuntaa edustavat "pätevät" kriitikot? Kenen mielestä pätevät?

 

LEHDISTÖ:

31.7.70 - 01.08.70 Itä-Suomen laulun päivät Mikkeli;

31.7.70         Savon Sanomat, Mikkeli - Raimo Tuomi:

- Asiantuntijaseminaari: Musiikilla on myös suuri yhteiskunnallinen tehtävä.

- Professori Taneli Kuusisto: Yhtenäinen pääsykoe maamme kaikkiin musiikkioppilaitoksiin.

- Apulaisylilääkäri Kivi Lydecken: Musiikkiterapian perustehtävä potilaan tilan helpottaminen

-        Musiikin Suunta 3/1990, ss. 20-26

1.8.70:        

- Säveltäjä Kari Rydman: Popkulttuuri maailmanlaajuinen ajattelutapa.

- Professori Timo Mäkinen: Musiikkikasvatus varjelee akustiselta saasteelta.

- Paavo Helistö: Kansanmusiikkia myös korkeakoulutasolla.

- Ilpo Saastamoinen: Onko pop vain kauppatavaraa - TV-paneeli + radiohaastattelu

1.8.70                  Länsi-Savo - Popmuusikko Ilpo Saastamoinen:
Popmusiikista on tulossa merkittävä taidemuoto

1.8.70                  Savo (STT, Mikkeli): Itä-Suomen Laulun Päivät jatkuvat:
Musiikkikasvatuksen laajennuttava koskemaan kaikkia yhteiskuntaluokkia.

2.8.70 su Uusi Suomi: Markku Jokipii: Itä-Suomen Laulun päivät Mikkelissä:
Muikkumielinen joukkokokous...

Puhetta popista
Lauantain asiantuntijaseminaari jatkoi perjantaina aloittamaansa työskentelyä. Yleisöotsikkoja oli edelleen musiikin yhteiskunnallinen funktio, jota valotettiin neljän alustajan erityisnäkökulmasta. Ilpo Saastamoinen kysyi poleemisessa alustuksessaan Onko pop vain kauppatavaraa, säveltäjä Kari Rydman selosti pop- ja eliittikulttuurin välistä synteesiä, prof. Timo Mäkinen puolestaan kertoi musiikki-kasvatuksen näkymistä. Asiantuntijaseminaarin päätösalustuksen piti Yleisradion apulaismusiikkipäällikkö Paavo Helistö.

Ilpo Saastamoinen aiheutti vilkasta keskustelua alustuksellaan Onko pop vain kauppatavaraa.
Pieni lainaus Saastamoisen esityksestä, joka herätti hyvin paljon vanhemman polven edustajissa vastustusta.

- Koska pop on kaupallista, eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta, jää se kaupalliseksi, eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen.

Viihteen tunteminen ja opettaminen on vahva ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita.
(Löytyykö syyllisiä tästä, salista?)...

2.8.70 su         Karjalainen: Asiantuntijat toivovat musiikkiterapeutin virkoja.
Seminaarin ja kuorojen päivä Mikkelissä ... Opetus - ase saasteviihdettä vastaan

Hum.kand. Ilpo Saastamoinen puhui asiantuntijaseminaarille pop-musiikin kaupallisuudesta. Luonnehdittuaan laajasti yleisön - nuoren ja vanhan - suhtautumista pop- ja jazzmusiikkiin hän päätyi siihen, ettei popmusiikkia kuunnella vaan se koetaan. Musiikkikokemuksen arvo riippuu sekä musiikkityyliä oppineen kuuntelijan
kyvystä reagoida että reagoitavasta. Merkitysten tajuaminen edellyttää tyylin tuntemista.
Kulttuuri ja musiikkityyli ovat opittuja todennäköisyys-systeemejä, sanoi hum.kand. Saastamoinen.

- Yleisin popmusiikkiin kohdistuva kritiikki koskee sen kaupallisuutta. Voidaan sanoa, että jokainen kulttuuri saa sen, minkä on ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena.
Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen.

- Kaikki populaariksi luokiteltava ei ole kaupallisesti menestyvää. Kaupallinen menestys ja taiteellinen korkea laatu eivät ole toisensa poissulkevia. Toisaalta on totta, että popmusiikin suojissa on itänyt vanha siipiteollisuus. Voidaan kysyä, onko teini-ikäisten maailmassa popnäyttämö, ilon underground syntynyt spontaanisti vai onko kaikki ollut liikemiesten manipulointia.
Kaupallisuus tuskin on pohjana, sillä teollisuus on tavallisesti epäonnistunut luomaan menestyksekästä muotia.

- Siellä missä kaupallisuus on vaikuttanut, löydämme luultavasti latistuneita iskelmätekstejä, säilyttävää asennetta ja neutraalisuutta. Kaupalliset yritykset valitsevat poikkeuksetta viihteen neutraalisuuteen johtavaksi menetelmäksi. - Koska pop on kaupallista eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä.
Koska popin kehittymistä ei tueta, se jää kaupalliseksi eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikki-demokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen ja opettaminen on vanha [= vahva?] ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita...

2.8.70     Länsi-Savo: Laulun Päivien seminaari päättyi. Missä sanat loppuvat, siinä alkaa musiikki.

2.8.70         Savon Sanomat: Keskustelu pop-musiikista tyrehtyi "kielivaikeuksiin".
MIKKELI 1.8. (Raimo Tuomi)

Sukupolvien väliset ristiriidat astuivat esiin myös Itä-Suomen Laulun päivien ohjelmaan kuuluvassa musiikin yhteiskunnallista funktiota kartoittavassa seminaarissa. Akateemikko Joonas Kokkosen jo ensimmäisenä päivänä käyttämät avaussanat kävivät toteen. Seminaari ei tavoittanut sitä, mitä siltä, odotettiin. Yhteiskunnallinen funktio jäi taatusti kartoittamatta. Konkreettisena tuloksena oli päätteeksi annettu julkilausuma, jossa tähdennetään musiikkiterapia-koulutuksen aloittamista kaikilla sektoreilla.

Onko pop vain kauppatavaraa, aihetta kartoitti hum.kand. Ilpo Saastamoinen. Alustus sai vanhemman ja klassisen musiikin kannattajat takajaloilleen eikä minkäänlaiseen synteesiin päästy kielivaikeuksien takia. Valtaosa vanhemmista kuulijoista jäi tiedolliseen paitsioon ja Saastamoisen ajoittain terävätkin huomiot popkulttuurista ja siihen liittyvästä musiikista menivät tavallaan hukkaan. Saastamoisen alustus kritisoi
myös popmusiikin kaupallisuutta.
Alustuksessaan hän totesi mm. että jokainen kulttuuri saa sen minkä se on itse ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen. Vanhat taidefilmit ovat täynnä keinotekoisuutta ja ovat auttamattoman vanhan-aikaisia verrattuna niihin, joiden päätarkoituksena oli pelkästään hauskuttaa. Kuinka
paljon vakavan musiikin vakio-ohjelmistosta onkaan tehty aikanaan pelkästään tarkoituksenaan viihdyttää.

- Siellä missä, kaupallisuus on vaikuttanut, löydämme luultavasti latistuneita iskelmätekstejä, säilyttävää asennetta ja neutraalisuutta. Kaupalliset yritykset valitsevat poikkeuksetta viihteen neutraalisuuteen johtavaksi menetelmäksi. Kysymys on kuitenkin myös vastaanottajan mielenasenteesta: Niin kauan kuin käyttäytyminen [on?] kaavoittunutta ja ei-ajattelevaa, eivät meihin kohdistuvat ärsykkeet ole merkityksellisiä eivätkä merkityksettömiä vaan täysin neutraaleja. Tässä tapauksessa on sama, kuulemmeko klassista vai popmusiikkia. Musiikki on silloin yksilölle kulttuurimelua. Yksilö ei reagoi silloin musiikkityyliin sen vaatimalla tavalla.

- Kaupallisesta viihteestä tulee tahattoman itsetuhon hassunkurinen menetelmä, jonka käyttäjät ovat omistautuneet pikemminkin pysyttämään kaiken ennallaan kuin muuttamaan mitään. Tulevaisuudessa täytyy ainoan tehokkaan välineiden valvonnan omaksua määrän säätelyn termostaattinen muoto. Aivan kuten me nykyään yritämme valvoa ydinpommin saastelaskeumaa, samoin me jonain päivänä yritämme valvoa välineiden laskeumaa. Koulutus ja kasvatus tunnustetaan ennen pitkää väestönsuojeluksi välinelaskeumaa
vastaan.

Koska pop on kaupallista eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittymistä. Koska popin kehittymistä ei tueta jää se kaupalliseksi eikä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen tunteminen
ja opettaminen on vanha ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita.
[Painovirheet korjattu]

2.8.70         Kouvolan Sanomat: Musiikki puntarissa ja kuorot esillä Itä-Suomen laulun päivillä.

"Musiikin yhteiskunnallinen funktio"; tällöin puhuttiin musiikkikasvatuksesta, musiikin demokratiasta, eliitti- ja pop-musiikista jne. Vastakkain olivat ennen muuta akateemikko Joonas Kokkonen ja popmusiikin intoutunut profeetta Ilpo Saastamoinen. Entinen musiikin kauhukakara Kari Rydman oli kai lähinnä välittäjä äärimmäisnäkökantojen välillä. Keskustelua käytiin ajoittain kiivaastikin, mutta enimmäkseen samoja fraaseja
jauhaen. Musiikkiseminaari päättyi lauantaina, mutta päivät jatkuvat vielä sunnuntaina.

2.8.70 su - Keskisuomalainen - Itä-Suomen laulun päivät:
Musiikilla on suuri terapeuttinen merkitys...

...Kaikki seminaarin alustajat yhtyivät ajatukseen, ettei voida antaa valtaa vain yhdelle musiikkisuunnalle. On tärkeää, että meillä on varaa valita erilaisen musiikin joukosta. Säveltäjä Kari Rydman ja hum.kand. Ilpo Saastamoinen puolustivat pop- ja jazz-musiikin paikkaa tässä yhteiskunnassa. Rydman ja Joonas Kokkonen saivat seminaarilaisilta moitteet ennakkokäsityksistä, joissa kumpikaan osapuoli ei joustanut. Onnistuneen seminaaritoiminnan edellytys on, että voidaan keskustella ja jokainen on valmis joustamaan...

...Seminaari ei pitänyt popista
Hum.kand. Ilpo Saastamoinen joutui lähes koko seminaarin kanssa vastatusten puolustaessaan popmusiikkia. Hänen esityksensä pop- ja jazzmusiikin opiskelu-mahdollisuuksien lisäämisestä maassamme sai vastaansa koko seminaarin. Esitys hylättiin keskusteluitta.

Alustuksissaan Saastamoinen käsitteli pop-musiikin kaupallisuutta.
- Yleisin poppiin kohdistuva kritiikki koskee sen kaupallisuutta, hän sanoi. Voidaan todeta jokaisen kulttuurin saavan sen, minkä on itse ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan
arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta kuten tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen. Vanhat taidefilmit ovat täynnä keinotekoisuutta ja ovat auttamattoman vanhan-aikaisia verrattuna niihin, joiden päätarkoituksena oli pelkästään hauskuttaa. Kuinka paljon vakavan musiikin vakio-ohjelmistosta
onkaan tehty aikanaan pelkästään tarkoituksena viihdyttää...

2-3.8.70 Helsingin Sanomat - Juhani Airas: Itä-Suomen laulun päivät päättyivät
... Seminaari kääntyy kaikkien asiassa vaikutusvaltaisten piirien puoleen ja toivoo pikaisia ja konkreettisia toimenpiteitä maan musiikkiterapeuttisen toiminnan aikaansaamiseksi.

Tähän julkilausumaan esitti hum. kand. Ilpo Saastamoinen otettavaksi mukaan myös pop- ja jazzmusiikin opiskelun mahdollisuuden ja lisäämisen. Seminaari ei edes keskustellut esityksestä.

Edelleen esitelmissä käsiteltiin musiikkikasvatuksen näkymiä, pop- ja eliitti-kulttuurin synteesiä sekä kansanmusiikkia...

...Aihetta, onko pop vain kauppatavaraa, käsitteli hum. kand. Ilpo Saastamoinen. Hän sanoi, että "mikään musiikki ei ole vaikutukseltaan niin voimakasta kuin pop-musiikki, joka on teini-ikäisten pääkulttuuriravinto. Yleisin popmusiikkiin kohdistuva kritiikki koskee sen kaupallisuutta. Voidaan sanoa, että jokainen kulttuuri saa sen minkä se on itse ansainnut. Yhteiskunnan kulttuuri on sen oma tuote, jota aikanaan arvostetaan taiteena. Elokuvan alalla on todettu, ettei mikään tuhoa taidetta niin kuin tietoinen pyrkimys taiteen tekemiseen. Vanhat taidefilmit ovat täynnä keinotekoisuutta ja ovat auttamattoman vanhanaikaisia verrattuna niihin, joiden päätarkoituksena oli pelkästään hauskuttaa. Kuinka paljon vakavan musiikin vakio-ohjelmistosta onkaan tehty aikanaan pelkästään tarkoituksenaan viihdyttää."

Koska pop on kaupallista, eivät musiikkijohtomiehemme tue sen kehittämistä. Koska popin kehittymistä ei tueta se jää kaupalliseksi eikä sitä siis tarvitse tukea. Vakavan musiikin tukeminen ja soittaminen on mielekästä, koska kaikki koulutus Suomen musiikkidemokratiassa tähtää vakavan musiikin esittämiseen. Viihteen
tunteminen ja opettaminen on vanha ase taistelussa viihteen saastelaskeumaa vastaan. Estäessään viihteen tutkimisen ja opettamisen maamme musiikkioppilaitoksissa ovat päättävät musiikkimiehemme viihteen säilyvyyden suurimpia tukijoita", sanoi Saastamoinen.

3.8.1970  Maanantaina, UUSI SUOMI - U.S. - Mikkeli - Markku Jokipii:

 Laulun päivät päättyivät - Jälkipuintia asiantuntijaseminaarissa
Lauantaina julkistettiin Mikkelissä asiantuntijaseminaarin antama julkilausuma musiikkiterapian edistämiseksi maassamme.

Seminaarin erään toisen tärkeänsivuaiheen edustaja Ilpo Saastamoinen, toivoi seminaarin ottavan julkilausuman muodossa kantaa myös pop- ja jazz-musiikin hyljeksittyyn asemaan Saastamoisen toiveena oli luoda kevyen musiikin koulutukselle nykyistä paremmat edellytykset, hän toivoi todellista musiikkidemokratian syntyä.

Valitettavasti seminaarin arvovaltaiset osanottajat eivät katsoneet olevansa velvollisia edes keskustelemaan kysymyksestä. Tilanne johti seminaarin oikeastaan kyvyttömyyden tilaan, kahtiajako vanhan ja nuoren polven välillä korostui aivan suotta. Saastamoinen vielä lopuksi mainitsi olevansa ehdottomasti musiikkiterapiaa koskevan julkilausuman takana, mutta ihmetteli sitä, että eikö kevyen musiikin koulutusongelmat olisi myöskin tämän arvovaltaisen paneelin julkilausuman tuonnin tarpeessa.
Saipa Saastamoinen vastauksenkin; Ei todellakaan ole.