1970 Popmusiikin nykypiirteet
Ilpo Saastamoinen,
POPMUSIIKIN NYKYPIIRTEET
Prof. Rantavaaran laudaturseminaari 10.11.1970
(Ks. myös "Afro-amerikkalaisen musiikin peruspiirteet")
SISÄLLYSLUETTELO:
POPKULTTUURIN TAUSTA
MUSIIKILLINEN VIITEKEHYS (blues, jazz, r&b, c&w)
- skiffle
- rock'n' roll
- folk
- pop
- soul
- iskelmät
KOKONAISTAIDETEOS
- freak-out
- yhtyeet
- live-esiintyminen
- tuhon estetiikka
- yleisön reagointi
TANSSI
- yksintanssin piirteet
MUSIIKILLISET PIIRTEET
- improvisointi
- jäljittely
- kollaasi
- kuunteleminen
- muodot
- rytmit
- kertakäyttömusiikki
- tee-se-itse-musiikki
VÄLINE
- instrumentit
- soundi
VIESTI
- kaupallisuus
TEKSTIT
- jaottelu
- tausta
- kieli
- otsikot
- unelma
- rakkaus
- moraali
- kannanotto
- blues
- mietiskely
ESTEETTIS-FILOSOFINEN YHTEENVETO
skiffle-musiikin merkitys, iskelmien merkitys, poliittis-ideologinen merkitys, suomalainen pop, musiikkianalyysi, kaupallisuus, laulu/kuulija -suhde
LÄHDELUETTELO
POPKULTTUURIN TAUSTA
- Äiti, en pidä pikkuveljestä.
- Kita kiinni ja syö mitä sinulle annetaan.
Tuskin koskaan ennen on nuorten ja aikuisten maailman välillä ollut niin suurta kuilua kuin toisen maailmansodan jälkeen. Yhä useammat alkoivat tajuta sen uhan, joka alkoi Hiroshimasta ja kasvoi kylmän rauhan maailmassa muistuttaen
välillä olemassaolostaan Korean sodan sekä Suezin ja Kuuban kriisien aikoina. Suezin kriisin jälkeen vahvistuivat Englannin CND- ja DAC -rauhanliikkeet massaistunnoiksi ja mielenosoitusmarsseiksi. Bertrand Russelin ympärille kehittyi Sadankomitea - kaikki tämä ilman muunlaista näkyvää tulosta kuin nimitys 'Vihaiset Nuoret Miehet'.
Turhauma purkautui mitä erilaisimmin tavoin. Yhteiskunnan sairauden keskellä jotkut tajusivat nykyhetken todellisuuden ainoana mahdollisena todellisuutena Päivä Kerrallaan, Tässä ja nyt. 'Sick joke' ilmensi katkeruutta aikuisten hallitsemaa valhemaailmaa kohtaan: Pommi on paras Ystävämme.
Toiset kääntyivät viileään kylmyyteen. Turvallista oli joko hiljaisuus tai popklubien räiskevalot, vinkuvat kitarat ja valittava joiku "Why can't we reach the sun?" Tuskan sankarien Johnny Rayn, Elvis Presleyn, Marlon Brandon ja James Deanin tilalle tulivat James Bond, Cassius Clay, Harlem Globetrotters sekä kääntyminen sisäiseen maailmaan LSD:n, heroiinin, aspiriinin ja marijuanan avulla.
Uusnatsismin sisältämä viha vilahti esiin sanoissa "Maailma on Helvetti ja me olemme Helvetin Enkeleitä." Musta Charles Mingus lauloi "Two Four Six Eight - I want to teach you hate." Soul Brothers, Black Dada
Nihilismus, Malcolm X, Mustat Muslimit ja - Pantterit kääntyivät aktiivisen toiminnan tielle rotukysymyksessä. Vietnamin sodan lisäksi tulivat vasemmistolaisopiskelija-mellakat, Rudi Dutschke, Che Guevara, muovi- ja savupommit, sekä romantiikan kuolema.
Sisäisen maailman etsijät löysivät Zenin, Gurdjieffin, numerologian, astrologian, salatieteet, mystiikan, symbolismin, eksistentiaalifilosofian, absurdin, dadan, surrealismin, Walt Whitmanin, T.S. Eliotin, Kafkan, Jungin, deSaden... Joillekin oli oppi-isänä Allen Ginsberg, William Burroughs, Timothy Leary ja Maharishi, toisille taas McLuhan, Marcuse tai futurismi. Nuoriso löysi itsensä omista ryhmistään: beatniks, hipsters, Teddy-boys, rockers, mods, provos, hippies, underground tai flower-power. "Make Love instead of making War or Money."
Vastakkain eivät olleet enää musta ja valkea, itä ja länsi vaan hip ja square, alle ja yli 30-vuotiaat. Taivaanrannan maalarit ja Kosmiset arkkitehdit läksivät liikkeelle varustettuina vasaroin, sähkökitaroin ja selvänäkijänlahjoin. Tuloksena oli absurdi teatteri, Duchampin "ready-mades", Lichtensteinin kuvat, Tinguellyn itsensä tuhoavat koneet, undergroundin tee-ja-myy-se-itse-menetelmät, happening, Andy Warholin filmit, nuorten lehdistö, lastenrunous, Carnaby Street, minihameet pitkät tukat, merirosvoradiot, disc-jockeyt, beat-runous, kollaasityöt, taideopiskelija-bändit, popteollisuus ja -taide sekä rockmusiikki. Sähkökulttuurin massavälineet välittivät tämän lähes kaikkialle maailmaan. Amerikassa eri taidealat yhtyivät beat-runouden piirissä ja taidemaalarien järjestämissä happeningeissa, kun taas Englannissa kehittyi skifflemusiikki jo 1954 jälkeen yhdistäväksi siteeksi.
"Skiffle, an offshoot of trad jazz, was folksy enough for the protesters, creative enough for the artists and twangy enough for the pop fans." (JN 114)
Meno oli kiihkeää Ray Goslingin mukaan: "I'm loving every minute of this changing... seeing a world change right in front of my eyes and knowing I'm part of it, caught right in the middle, helping to change it all and going changed by it all the same time." (JN 114)
MUSIIKILLINEN VIITEKEHYS
- I've got no kick against modern jazz, /
Unless they try to play it too darn fast; /
And change the beauty of the melody, /
Untill they sound just like a symphony, /
That's why I go for that rock'n'roll music /
Any old way you choose it; /
It's got a back beat, you can't loose it, /
Any old time you use it. /
It's gotta be rock'n'roll music /
If you wanna dance with me. (RM 16)
Sekä jazzin että popmusiikin juuret ovat syvällä amerikkalaisen neekerin bluesmusiikissa. Blues puolestaan kehittyi 1800-luvun aikana sekoittaen eurooppalaisten tanssi- ja marssisävelien piirteitä Afrikasta mukana tuotuihin monimuotoisiin rytmeihin, säestyssoitinten sointiin, kutsu/vastaus -kaavaan, growl-huutoon, falsettilauluun, neekerisanastoon ja afrikkalaisiin tanssiaskeliin (HP 194)
Ensimmäiset mustat blueslevyt, "race records" (Mamie Smith: Crazy Blues) tehtiin 1920-luvun alussa. Jazz kehitti rytmin demokratiaa, synkopointia ja improvisointia edeten valkoisen dixielandin ja valkoisen swingin kautta 1940-luvun be-bopiin ja myöhemmin avant-gardeen. Osa bluesista kaupunkilaistui, muuntui yhtyemusiikiksi ja sai 40-luvulla nimen "Rhythm and Blues" (R&B > 1954). USA:n valkoinen kansanmusiikki pohjautui eurooppalaisiin tansseihin sekä balladeihin ja sai nimekseen country & western (C&W) - pääpaikkana Nashville.
Rock 'n' roll (R&R) polveutui kaupallistuneesta R&B:sta ja valkoisten C&W-, Hill-billy- sekä rockabilly-muunnelmista 50-luvun puolivälissä Elvis Presleyn (ja Bill Haleyn) astuessa mukaan kuvioihin. Samoihin aikoihin oli Alan Lomax antanut virikkeen englantilaisten kansanmusiikkiharrastuksille.
(Jo ennen R&R -kautta) Skiffle oli tee-se-itse-musiikkia, joka polveutui amerikkalaisiin tielauluihin, cowboy-balladeihin, viulukappaleisiin, bluesiin ja traditionaaliseen jazziin. Chris Barberin seuraajilla, nuorilla skiffle-yhtyeillä, saattoi instrumentteina olla vaikkapa häränhäntäkeittopurkki ja teeastia, paperikorin toimiessa säestävänä soittimena. (Chris Barber: Rock Island line 1955 < Lonnie Doneganin C&W:stä)
Folk-kausi alkoi kunnolla vasta 60-luvun käänteessä. Perinteellisten viulun ja harmonikan sijasta omaksuttiin sähköinstrumentit (folk-rock 1965). Tyyli sopi myös heräävään protestilaulukauteen (Donovan, Dylan).
Pop-musiikki -nimitys syntyi 1960-luvun alkupuoliskolla, noin 1964 Beatlesien palatessa rockin ja R&B:n pariin ja alkaessa seuraajineen kehitellä omaa pitkätukka-jee-jee-musiikkiaan.
Soul oli puhtaasti neekereiden omaa blues-, R&B- gospel- ja spirituaaliperinteeseen palautumista 1960-luvun puolivälissä.
W. C. Handyn, bluesin isän mukaan blues lähtee tyhjästä pelkästä halusta. Soul sen sijaan on päättänyt voittaa Vapauden Nyt. Soul on ensimmäinen neekerimusiikkimuoto, joka on hallinnut popmarkkinoita neekereiden termein. (AS 114)
("Cool meant non-participation; Soul means a "new establishment" - LeRoi Jones: Blues people p. 219)
Koko tämän kehityksen ajan olivat spesialistien mitä erilaisimmin tavoin halveksimat iskelmät hallinneet radio- ja TV-ohjelmia. Iskelmä oli latistettu muoto muista musiikkisuunnista. Vasta 60-luku uusine tansseineen (twist yms.) vapautti iskelmän irti swingin, Tin Pan Alleyn sävelmien ja puoliklassillisen musiikkiviihteen kahleista. Blueslähteille palattuaan on popmusiikki lisäksi ottanut vaikutteita lähes kaikista musiikkikulttuureista: gospel, flamenco, havaijilais- ja hebrealais-musiikki, negro spirituaalit, pelastusarmeijan laulut, ragtime, kreikkalaiset moodit, intialaiset ragat, barokki, Etelä- ja Väli-Amerikan musiikki, Amerikan sisällissodan marssit, elektroninen ja aleatorinen musiikki, kollaasi ja jazz (pop-jazz). "Pop needs the jazz musician's instrumental skills and experience if it is to grow, while jazz needs the vocal and melodic innocence of pop." (HP 233) Yleensä pop-sanaa käytetään nykyisin rockin synonyyminä.
KOKONAISTAIDETEOS
- Jimi Hendrix... on uuden ajan lähetti, itsessään taideteos... (Markku Into 1970)
Mm. Roger Sessions ja Gunther Schuller ovat korostaneet alkukantaisten heimojen musiikin funktiota. Musiikkia ei ollut olemassa erillisenä käsitteenä, vaan se oli erottamattomasti sidottu sosiaaliseen ja uskonnolliseen käyttäytymiskaavaan. Säveltäjä-esittäjä-kuuntelija-kolmijaon sijasta oli vain kokonaistapahtuma. Em. kolmijako kehittyi eurooppalaisen musiikkikulttuurin piirissä huipentuen viime vuosisadalla saksalaiseen jumalasäveltäjä-käsitteeseen.
Undergroundliikkeen tee-se-itse-harrasteluista kehittyivät 1963 ensimmäiset happeningit amerikkalaismaalareiden studioissa, He "löysivät" inhimillisen toiminnan. Hippiet jäljittelivät jo 1966 intiaanikulttuurien eläviä taiteita; improvisoitua musiikkia ja tanssia, runonlausuntaa, salamenoja, seksiä, vaatteita, koruja sekä kosmetiikkaa. Hight Ashburyssä tanssijat, maalarit, muusikot, runoilijat ja valojenhoitajat elivät ja matkustivat busseissa. Ensimmäiset FREAK-OUTS olivat jopa kahden vuorokauden tapahtumia, joissa käytettiin kaikkia aistiärsykemenetelmiä:
l) tuskan rajaa hipovia ääniärsykkeitä, soundia,
2) huumausaineita,
3) aivojen sähköiseen rytmiin tahdistettuja läpättäviä valoja,
4) kineettistä taidetta kuten värjättyä öljyä tai jättiläismäisiä filmikuvia heijastettuina seinille oudoista kulmista.
Tuloksena oli TOTAL EXPERIENCE, sosiaalinen ja intuitiivinen kokonaiskokemus johon kaikki saattoivat osallistua lyömällä rytmiä, soittamalla ja laulamalla sanoin tai ilman sanoja. Absurdia teatteria esitettiin surrealistisen musiikin säestyksellä Cagen ja Stockhausenin samanaikaisesti luodessa omia musiikkitapahtumiaan. Kaupallisella tasolla seurasi myöhemmin Hair ja monet muut.
(Kulttuurijamit ja spontaani yliopisto Englannissa (JN 157)
Yhtyeet:
MacLuhan: Väline ON viesti. Arnold Shaw: Levy ON laulu. Henry Pleasants: Improvisoidussa musiikissa säveltäjä ON esittäjä. MITÄ esitetään on sama kuin MITEN esitetään. Bob Dylan kirjoittaa, säveltää, laulaa, säestää itseään ja tuottaa levyn. Runolaulajaperinne elää John Lennonin ohella monissa muissa esiintyjissä. Toisaalta lukuisat popsävellykset ja -sanoitukset tehdään ryhmätyönä (vaikkei TEOSTO olekaan vielä hyväksynyt yhtyeen nimeä säveltäjäksi ). Muusikot suunnittelevat itse kampauksensa, vaatetuksensa, kokonaisimagonsa ja LP-levynsä ulkoasun, joka on tämän hetken käyttötaidetta parhaimmillaan.
Live-esiintyminen:
Jim Morrison (The Doors) omaksui puhtaan laulun ja liikkeen idean antiikin Kreikan alkuteatterista.
"Jim... He'll grab the microphone and he'll go "unh", "gaa", "yeaa", and he goes through almost a whole pagan ritual." (PW114)
Jimi Hendrix nuoli kitaransa kieliä hyvinä päivinään. Ian Anderson on akrobaatti-baletti-pelle-nero-traagikko. Draaman välineet soveltuvat hyvin tulkitsemaan rockmusiikkia. Se, mitä live-aines tuo mukanaan on VISUAALISTA. Se antaa musiikille tilavaikutelman ja taustan..
Jim Morrison saattoi käskeä yleisön nauramaan yleisölle itselleen tai tuijotti hievahtamatta jotain tyttöä vertauskuvalliseen erektioon saakka. Name Game oli leikki, jota Shirley Ellis opetti yleisölleen. Soul-menot."... the groups wear silk suits, comb their straightened hair into quiffs, concentrate obsessively on synchronized hand gestures, and the soloists sweat hard, yell themselves hoarse and are usually fast, tricksy dancers. Groups and soloists alike indulge in standardized bouts of dialogue with their audience (Let me hear you say Yeah. "YEAH.") (NC108)
On olemassa erityinen laji "vastauslevyjä" esim. Lucy in the Sky with Diamonds - Judy in Disguise ... with
glasses.
Tuhon estetiikka:
The Who myi tuhoamista luomiskeinona: kitarat särjettiin esityksen lopussa, rummut kaadettiin, mikrofoni lyötiin symbaaleihin ja savupommeja heitettiin vahvistinlaitteisiin. The Move särki televisioita näyttämöllä. Rolling Stones teki tätä tuhoa esitysten ulkopuolellakin Kööpenhaminan yöklubeissa. Jimi Hendrix löi kesken esitystä basistinsa Noel Reddingin kanveesiin. Morrison tyrkki ja töni yhtälailla ihmisiä ja instrumentteja. Jotkut todella pelkäsivät häntä.
Yleisön reagointi:
Huuto on pikemminkin sopimus, menoihin kuuluva vastaus kuin vaarallisen kontrolloimaton tunne.
Se ei ole hysteriaa. Se on itseilmaisua. Hyväksymisen merkkinä jotkut puistelevat päätään. jotkut takamuksiaan. Jotkut laskevat housuihinsa (housunsa) ...Mikä on totuus?
"... Happening, art forms contain the contexts for experiencing themselves."(RME 12) Mikään estetiikan kirja ei ole koskaan tehnyt oikeutta ei-taiteellisia aineksia sisältävälle kokonaistaideteokselle.
TANSSI
- Mutta vielä on valoa, musiikin ainutkertainen/svengi panee pojan svengaamaan.
- Kun Sergeant Pepper -levy ilmestyi markkinoille, se ei vain merkinnyt uutta, taiteellisesti ainutlaatuista muuttumista, vaan itse asiassa Eurooppa oli jälleen yhtä yhdistynyt kuin 1815 Wienin tanssivassa kongressissa. (M. Into)
"Kineticism all started in rock 'n' roll with the basic desire to get the audience off their feet and dancing." (PW 32) Isät tanssivat 1962 lievästi foxtrottia, mutta lapset halusivat twistata, ottaa osaa, reagoida fyysisesti ja kokea kaiken. Kun sointi, soundi, tuli tärkeäksi ja tanssiminen popin päätoiminnaksi, väheni tekstien tärkeys. Useimmat tytöt nytkyttivät käsiään ja päitään (molempia) kolmen ja neljän pikku ryhmissä jäämättä enää seinäkoristeiksi. Sukupuolirintamat ja rintamaat hämärtyivät. Twistin olemus oli siinä, että sitä tanssittiin YKSIN. Se oli vähiten seksuaalinen tanssimuoti vuosikymmeniin.
"In dancing alone, not with partners, young people evade the togetherness of a love-relationship which, however joyful, must hurt... The music provides a substitute for security; a pretence that we the young in an unstable world can stand or dance on our own feet." (RM182) Ihmeellistä kyllä oppivat sellaisetkin "nimet" twistaamaan kuten Elsa Maxwell, Greta Garbo, Tennessee Williams, Bedfordin herttua, Jackie Kennedy ja Jean Cocteau.
Yksintanssin piirteet:
l) koko ruumiin lihaksiston toiminta,
2) sukupuoliroolien häipyminen,
3) saman yksilön lukemattomat erilaiset roolimahdollisuudet,
4) spontaani, luova toiminta, joka muodostui monelle uraksi, jopa taiteeksi ja josta oli seurauksena muutamia pre-Beatles-kauden uusia tanssimuoteja: Ska = Blue-beat, Shake = Jerk, (Twist), Bugaloo, Monkey, Frug, Hitch-Hiker, Hulabaloo, Mashed Potato, Skate, Watusi, Hula-Hoop, Lindy-Hop, Bird, Dog, HullyGully, Madison, Fly, Pony, Popeye, Slop, Waddle, Block, Philly Skate, Beulah Wig, Sanctification (the).
MUSIIKILLISET PIIRTEET
Improvisointi.
The Doors: "We don't stop at a perfect take, we stop at a take that has muse in it. That's the most important thing; the take must have the feel, must have the musical feel in it, even if there are musical errors." (PW110)
- Tyyli on tärkein säveltäjä. Improvisointi on yritys viitata mielentiloihin, se on ritualisoitu yritys unohtaa kopioinnin, jäljentämisen, tyylin ongelma. Improvisointi on onnistunut yritys sijoittaa virhe ja epätäydellisyys musiikkiin.
Jäljittely
on itsestään tietoista silloin kun Beatlesit toistavat itseään (parodioiden) tai kun Frank Zappa parodioi varhaisrockia (parodioiden?). John Lennon oli tietenkin äärimmäisen iloissaan kuultuaan James Joycen kirjoittaneen samalla tyylillä paljon ennen häntä. Rockin sisäinen ja ulkoinen tuttavuus itsensä kanssa on ikään kuin Demokritoksen atomikokoelma. I'll Never Dance Again pohjautuu natsimarssiin, A Whiter Shade of Pale Bachin kantaattiin ja I hear a Symphony ei ainakaan klassilliseen musiikkiin.
Kollaasi.
Ilpo Saunion kertoman mukaan Zappan tuottamien äänilevyjen kuunteleminen muistuttaa enemmän sarjakuvan lukemista kuin perinteistä tapaa vastaanottaa musiikkia. Käyttö-kelpoista aineistoa löytyy kärpäsen surinasta kärpäslätkään saakka (Pink Floyd).
Kuunteleminen
on ainoa tapa oppia improvisointia ja soundia. Asiat opetellaan levyltä, nauhalta, TV:stä ja kavereilta - ei koskaan opettajilta (heitä ei ole). Nuotit ovat liian monimutkaisia, eivätkä ne kerro mitään itse musiikista.
Leo ei kuuntele itseään, kun hän soittaa. Hän kuuntelee Ensiota löytääkseen yhteisen päämäärän: polyrytmiikan ja soundin. (Ellei hän kuuntele, muuttuu polyrytmisyys "monirytmisyydeksi"). Soolot perustuvat skaaloihin, taustat sointuihin tai basso-ostinaatoihin.
Muodot:
1) AAB-blues tai esim. A-B-AB-ABC-C-AC-BC-rakenne, joka voisi olla myös jostain muusta musiikista. Kiinnostavimpia ovat muodottomat muodot (improvisoidut).
2) Laulun uhkarohkeat säemuodot (suomalaisissa teksteissäkinkö?) jotka jättävät rakenteen musiikin luotavaksi
3) Rakenteet, joissa huipennus on ennen alkua ja lopun jälkeen so. levyn ulkopuolella. Rakenteet joissa loppu on keskellä ja alku kolmannessa säkeistössä (Byrds: Mr. Tambourine Man ja Dylan: All along the watchover). "There must be some way out of here?"
Rytmit:
Muuttuvat tahtilajit, polyrytmisyys ja pääiskuton beat. Rummut ja basso ovat rytmissä, laulaja ja kitaristi jäljessä, kuulijat edellä. Soulrytmin orgasminen yksitoikkoisuus: "..enduring enough to get into it, getting into it enough to require further endurance, merely getting into it, merely enduring, grooving, merely grooving, grooving on endurance, endurance of grooving, mere etc." (RME 233)
Kertakäyttömusiikki:
Näyttää siltä, että erityisesti popmusiikissa on tuo jatkuva tarve muuttua. Myös jazzmuusikot sanovat levytetystä soolosta: Se on "yhtä pliisua kuin eilinen sanomalehti". (McLuhan 310)
Tee-se-itse-musiikki:
Skiffle Englannissa ja The Monkees USA:ssa (joiden äänityksistä osan suorittivat ammattimuusikot).
Jefferson Airplane on malliesimerkki jatkuvasti vähenevästä ammattitaidosta ja jatkuvasti kehittyvistä keinoista kätkeä se.
Kotistudiot kuuluvat tämän otsikon alle.
VÄLINE
Instrumentit: Yksi esikuva voisi olla barokkiyhtye, johon kuuluvat kitara, urut, bassokitara saksofoni ja rummut
Afrikasta. Muuta yhteyttä barokkiin ei juuri ole. Kitara on korvannut yksin lähes kaikki laulusäestyssoittimet. Lisäksi käytetään kaikkia tunnettuja, tuntemattomia ja keksimättömiä soittimia kaikista tunnetuista, tuntemattomista ja kuvitelluista kulttuuripiireistä, esim. marxaphone, bozouki, dobro, sarod, sitar, tabla, theremin, vina, oud (loput voi itse kuvitella).
Soundi: 40-luvun lentokoneesta lähti rrroooooooooaaaahhhhh- soundi. Nyt meillä on kkrrruusssssssshhhhh -jet-soundi jollaisella pojat laulavat. On kysymyksessä kunkin ajan mekaaniset melut. (AS 64) Moog on sähkökauden kone joka tuottaa ja muuntaa ääntä. Se on tietokoneihmisen todellinen lelulaajentuma, joka
voi tuottaa vaikkapa 12 eri instrumenttiääntä samanaikaisesti.
Toinen laajentuma on levytysstudio, jossa on 24-raitanauhuri, erilaiset kaikulaitteet, äänensuodatinlaitteet, äänensärkijät ja -hajottajat tai moninkertaistajat, takaisinsyöttö- ja päällenauhoitusmahdollisuudet, nauhannopeudensäädöt, vibrato (väristys), sekä mikrofonit ja stereo. Kaikkia näitä käytetään yksinkertaistetuissa muodoissa yhtyeiden live-esityksissä. Toisaalta trio voi soittaa studiossa itse kokonaisen sinfoniaorkesteritaustan - äänittäjän ja tuottajan suosiollisella avustuksella.
VIESTI
USA:han myytiin v.1964 englantilaisia levyjä 76 000 000 dollarin edestä. Beach Boysien "Smiley Smile"n studio- ja muusikkopalkat yksin tekivät 50 000 dollaria. Rolling Stonesien "Their Satanic Majesties Request"in kansi
(3-ulotteinen) yksin maksoi 25000 taalaa. Beach Boysien single "Good Vibrations" 3'35" pituisena vaati yhdeksän kuukautta studioaikaa ja 90 tuntia nauhaa. Viestintä tapahtuu radion, TV:n, levyjen sekä nauhojen välityksellä. Disc jockeyt vaalivat (merirosvo)radion ja diskoteekin ohella TV-shown pyhää kolmiyhteisyyttä: Super Swinging Smashing. Tanssisalien seinäruusujen tilalle riensi tavaratalojen ja tehtaiden seinäpaperihuolto, Muzak-musiikki (vrt. "muse" ja Ringo Starrin ensimmäinen poika "Zak"). Soittajien kesken "musalla" tarkoitetaan yleensä musiikkia.) Zik Zak.
Kaupallisuuden ovat useimmat alan ihmiset ottaneet realistisesti. Hyöty ja huvi, valaistuminen ja viihtyminen on otettava tasa-arvoisina tosiasioina samaan pakettiin, edellyttäen että molemmat ovat hyvin tehtyjä. Menestys Ruissalon 40 000:n ja Woodstockin 400 000:n ihmisen edessä on hyvä innoituksen lähde, mutta epäonnistumisen kaltaista menestystä ei voita mikään. Myyntitaidon täytyy tulla taiteen sisäiseksi
osaksi, jottei taide tuhoutuisi. Rock on aina ollut suorassa yhteydessä myyntitaitoon ja on siten tuottanut iskelmän, hitin estetiikan. Onko tämä kommunikaatiota (kommunismia?) vai kapitalismia? Jk.: Beatlesien intohimoisimman laulun väitetään olevan "Money".
TEKSTIT
- Oh-oh Go-o-od / send me a luh-uh-uh-uh-ove /
Oh there you a-a-are / lighting uh-up in the sky /
I need a luh-uh-uh-ove / Me-o me-o my-y-y-y!!!
(The Elegants: Little Star)
Jaottelu: blues, rock, protesti, balladi, mietiskely, sex-laulut, vankilalaulut, sanaleikit, rotulaulut, iskelmät,
dilly-dally ja The End tai Kysymyksen Tasapaino.
Taustaan kuuluvat neekeriblues, valkoisen kansanlaulun ja balladin kaikki aiheet, kaikkien aikojen iskelmällisimmät iskelmätekstit, lastenlorut, sanomalehtitekstit ja toisaalta Eliot, Ginsberg, Leroi Jones
(Black Dada Nihilismus / rape the white girls) sekä idän filosofia.
Kieli on eräs tärkeimmistä tärkeimpiä rakennetta luovia tekijöitä. Beatlesien Amerikassa saaman suosion eräs syy oli omaperäinen ääntäminen. Ääntäminen ja sanojen piilevät merkitykset aiheuttavat odotuksia ja psykologista jännitystä.
- Kielellä voidaan saada aikaan tunteiden päällekkäisyys: "valkea" ja "keltainen" sanat kahden mustan miehen yhtä aikaa laulamina tai karjumalla laulettu "when I hold you in my arms".
- Otis Redding -levykannessa esiintyy kolmimetakieli: "Fa-fa-fa-fa-fa -(fä) phrase = Sad song...
My-my-my (m:i) poss.adj. = no longer yours..." (RME 240)
- Kliseet toimivat tyylinormeina: "Take it easy, come on, come on now, shake it up now."
(löytyy melkein mistä tahansa)
- Sensuroitavat sanat tavataan kirjain kerrallaan: F-U-C-K-.
- Sanojen ja niiden välisten taukojen venyttäminen: Be...cause, Wooooo Don't you wanna love me tooooo,
I'd love to tur-ur-ur-ur-ur-ur-urn you-ou-ou-ou-ou-ou-ou-o-o-o-o-o-o-on...
- Ääntäminen: I can't get no...sa-tis-fac-shun...
- Kertaus: ...sorry, sorry, oh so sorry,.. uh-oh..., tai: I can see for miles and miles and miles and miles and...
- Noitatohtorin sanasointirakenne: "He said that/
Oo-ee-oo-ah-ah / Ting-tang walla-walla BING-bang /
Oo-ee-oo-ah-ah / Ting-tang walla-walla bing-BANG" (RME 166)
- Eve of Destruction-coagulation-legislation-regulation-integration
- Vastauslevy: Dawn of Correction. (Kysymys/vastaus -levykannet)
- Epäselvä kieli: Pepperment stick will you be my chick lauletaan ...eat my dick...
Otsikot sisältävät mitä erilaisimpia koulukuntia, esim. "kertovat", eläinnimet, numerot ja sade (ei deSade) sekä noin 15000 I love you - sanoin alkavaa tekstiä. The Fugsien "Virgin Forest" pohjautuu Rousseaun samannimiseen maalaukseen. Yhtyeiden nimet löytyvät poplistoilta.
The Doors: W. Blaken mukaan on olemassa tunnettuja ja tuntemattomia asioita; välillä ovat "the doors".
A. Huxleyn meskaliinikokeilua käsittelevän kirjan otsikko on The Doors of Perception. Jim Morrison lyhensi nimen.
The Fugs: Norman Mailerin sensuuria tarkoittava sana on "the fug".
Unelma: Folk oli menneen ikävöimistä. Pete Townshend (The Who) kyllästyi unelmateksteihin ja otti periaatteekseen sen, että "sydämeni särkyy" tuli "käteni haisee" -asuun. Kukkaiskansan teksteissä "heart" korvattiin sanalla "mind", jonka annettiin sitten matkata lasten leikkikalumaahan. Siellä se katseli taivasta ja elefantin silmä katseli sitä purukumipuusta.
Käännä mielesi myötävirtaan ja rentoudu. Sulje silmäsi ja uneksi silmät avoinna. Dylan lakkasi käyttämästä nimeä "Bob Dylan's 115th Dream" todettuaan, että kaikki laulut olivat unelmia. Ja sitten Jim Morrison: WAKE UP!!! Ja sitten Shake me, Wake Me tai Shake it up baby, twist and shout!
Unen ja valveillaolon välisillä ovilla Donovan kysyy: Mitä tapahtuu? Haluan todella tietää. Neutraali kysymys voi
jatkua neutraalilla kuvauksella: Tämä noitien aika on niin kummallista, niin outoa. Jossain täytyy olla tie ulos täältä --- Tie ulos voi olla loppu, kuolema, joka ei ole kuolema (Grateful Dead, Paul McCartneyn valekuolema). Loppu on valheellisten käsitteiden ja koko täyspaskan unohtamisen oppimista, palaamista todellisuuteen, uinumista sielukeittiössä, loputonta uinumista todellisuudessa.
Rakkaus: Rock ja jazz merkitsevät slangissa molemmat naimista. Rock on aina ollut pohjimmiltaan eroottista, olipa se sitten fellaatio-kastraatio-falsettilaulua (laskeudun polvilleni vuoksesi), peitettyä (...olen takaoven mies...Well, miehet ei tiedä mutta pikku tytöt ymmärtää...) ja hämärää (Phil Spector otti laulunsa "To Know Him is to Love Him" otsikon äitinsä hautakivestä) tai peittelemätöntä (... haluan supertytön joka osaa rakastella kuin apina), joka sensuroidaan tai jätetään sensuroimatta (erehdyksessä). Richard Goldstein valittaa sitä, että rockmurteen kultainen aika on häipymässä, radioasemien lisääntyvän vapaamielisen asenteen seurauksena. (RG 8) (Suomalaiset ovat sentään onnellisessa asemassa!) The Fugs on valmis maailmaa varten, mutta onko maailma valmis The Fugseja varten? Neljän kirjaimen sana ei ole hämärää pornografiaa - se on tämän päivän kulttuuria. Englantilaiset nuoret syyhyiset tiukkahousuiset pitkätukat, joiden silmissä välkehtii ruma sana, saavat neitseellisen rakkauslaulunkin kuulostamaan raiskaukselta. Kukaan ei enää välitä Mamas & Papas -tekstistä "Baby, what you're holding / Half of that belongs to me". "Heroin" ei sisällä mitään muuta kuin itsensä. Paljon mielenkiintoisempaa on tietää, että "tuo Acapulcon kulta" viittaa hyvään meksikolaiseen pilveen.
Moraali: "Yesterdays preacher" on "today's Bikini beacher". Leadbelly lauloi omasta tosi-elämästään kertoessaan ensimmäisen asteen murhasta, jonka suoritti Colt 41:llä. Hänen moraalinsa pani hänet laulamaan: "Jeesus on kuollut syntiemme tähden - Jumalan kiitos tarvitsemme häntä jälleen."
Jailhouse Rock:
Number forty-seven said to number three:
You're the cutest jailbird I ever did see.
I sure would be delighted with your company.
Come on and do the jailhouse rock with me. (SS 59)
Kannanotto ja osallistuminen: protestilaulut (Blowin' in the wind, Universal Soldier), rotulaulut (James Brown: "Say It Loud - I'm Black and I'm Proud), enemmistön balladit ja iskelmät, se mikä meille muille on taakse jäänyttä elämää, aikoja sitten läpikäytyä kokemusta (lista, Koskaan et muuttua saa, "road-songs" ja luoksesi palaaminen), rahalaulut (Please, by my record, sekä Money, Honey) ja "My Generation" (The Who):
- People try to put us down / Just because we get around.
Things they do look awful cold / Hope I die before I get old...
Why don't you all f-f-f-fade away... (RG 44)
Blues: Kaiken takana on blues, ja kaiken bluesin takana arkipäivän todellisuus ("Kaikessa soi blues...")
I don't want no woman to sit around on her D.B.A, / Hell,
I don't want no woman to sit around on her D.B.A,
She got to bring me some kind of job -
if it's working on the W.P.A.
(Lazy woman's blues PO 61)
Mietiskely ja huumausaineet:
Beatles: A day in the life:"He blew his mind out in a car."
Beatles: Eleanor Rigby:
Father McKenzie, Writing the words of a sermon that no one will hear.
No one comes near / Look at him working,
Darning his socks in the night when there's nobody there.
What does he care? (RG90)
The Sound of Silence (Simon & Garfunkel):
People talking without speaking, People hearing without listening,
People writing songs that voices never share.
And no one dares disturb the sound of silence... (RG140)
Spinning Wheel (Blood, Sweat & Tears CBS 63504):
What goes up must go down / Spinning wheel got to go' round...
Tekstilähteet tämäntyyppisille lauluille ovat melko selvästi osoitettavissa. Kirjassaan "The Way of Zen" kirjoittaa Alan W. Watts: "... the law of the Round is that what goes up must come down, and vice versa." (s.71) ja "... since the Wheel is actually a map of the human mind." (s.182)
T. S. Eliot puolestaan
kirjoittaa: "Do I dare / Disturb the universe?" (The waste Land s.11) ja
"...a book that has never been / opened. /
And the way up is the way down, the way forward is the / way back." (Four Quartets s.30)
Tämä on loppu tai täältä täytyy olla jokin tie ulos... Itään?
ESTEETTIS-FILOSOFINEN YHTEENVETO
(Juhlaruno, Markku Into 1970)
... ja kaikki/ lentää, soi, rokkaa, / avautuu valoon,
kädet, huulet, / sydämet, silmät, täällä, / sinun kanssasi, oi partneri,/
tänään on lopun / elämäsi ensimmäinen päivä. AH-MEN.
- Älyllistäminen on asia, jota rockin alueella ehdottomasti ei voi tehdä. Ymmärtäminen on tunnetta. Selittämiskyky ei merkitse yhtään mitään. Ei ole olemassa rockin SELITYSTÄ. Ei tarvitse tietää, mitä runo "merkitsee", sillä tunteen, feelingin voi kuitenkin kokea. Sanoma ja sen selvittäminen tuhoaa popin. Siksi R. Meltzer, "ex-philosopher, ex-drop-out, ex-prizefights + concert critic, ex-rock lyricist and ex-traordinary" katsookin popestetiikkansa olevan popille rinnakkaista metataidetta. (RME 7)
Kukin tekee kuitenkin tiivistely-yrityksiä omilla tavoillaan. Jimi Hendrix oli "pre-literate, postarticulate,
proto-logical, bi-lingual, plurisignative" (RME 225) ja "hetero-sexual?" Cliff Richard puolestaan edustaa massatuotetuin kasvoin massatuotantolauluja, jotka on massatuotettu massatuotetulla äänellä. Hän on "the nice boy for girls, the perfect son for mothers, the good nut for schoolboys, earnest youth for intellectuals, perfect flesh for homosexuals, shobiz smile for hipsters." (NC 66)
Ne aspektit, jotka tässä yhteydessä ovat ehkä tulleet eniten esille, voisi luetella lyhyesti: soundi, rytmi, ryhmätyö, kollaasi- ja kokonaistapahtuma-idea, sukupolvikuilu, nuorten oma maailma, harrastelijamaisuuden ihannointi, tanssi, luova toiminta ja improvisointi, seksi, huumausaineet, kaupallisuus ja massataide, nykyhetkirealismi ja kuolevaisuusideologia, alituinen muutoksen tarve, muoti-ideologia, itsestään ja maailmasta tietoisena oleminen sekä koko sähkökulttuurin tehokas käyttö. Samanaikaisesti itä ja länsi, musta ja valkea, todellisuus ja uni kytketään yhteen tavalla, joka poistaa ajalliset, paikalliset, biologiset ja ideologiset aikuisten maailman kuilut.
Määrittelemättä jää enää popmaailman tapa yhdistää traaginen, koominen, groteski ja absurdi. Näyttää siltä, että vain rock kaikista nykytaiteista kykenee käsittelemään liioittelua (overstatement) luonnollisella ja aidolla tavalla. Antiikin tragediaperinne esiintyy useissa iskelmissä. Aikuiset pitävät tekstejä banaaleina, mutta nuoret nauttivat niiden karkeista, ironisista pintasävyistä.
Pop on suhde elämän ja taiteen välillä samoin kuin on olemassa merkitsevä suhde Kafkan elämän ja "Tuomion" tai Pasolinin "Sikolätin" kahden rinnakkaiskertomuksen välillä. Toisen osapuolen paljastuminen ei paljasta itse asiassa yhtään mitään. Objektivistit (IA?) Richards tulevat kamppailemaan ikuisesti tämän kysymyksen kimpussa nuorten vain rokatessa samaan aikaan.
-----
Mikä on popin tulevaisuus? Täysin mustat ja valkeat LP-kannet on jo tehty. Jim Morrisonin äärimmäinen valeshow on täydellinen pimeys. Duchamp on "löytänyt" uudelleen jotkut varastetut ready-made't. Tinguelyn itsensätuhoavat koneet ovat joskus kieltäytyneet toimimasta ja ovat siten epäonnistuneet epäonnistumaan. Täältä täytyy olla jokin tie ulos. Pop saattaa olla tällä hetkellä ainoa taidefilosofia, joka voi sen tehdä.
-----
Parhaat kirjat:
(RME) Meltzer, R., The Aesthetics of Rock, Something Else Press, Inc., New York,1970.
(JN) Nuttall, Jeff, Bomb Culture, MacGibbon&Kee Ltd, London 1968, Paladin,1970.
Popmusiikin historia:
(AS) Shaw, Arnold, The Rock Revolution, Crowell-Collier Press, London 1969, II painos 1970.
(NC) Cohn, Nick, Pop from the beginning, Weidenfeld and Nicolson, London,1969.
(RM) Mabey, Richard, The Pop Process, Hutchinson Educational Ltd, London,1969.
(CB) Belz, Carl, The Story of Rock, Oxford Univ. Press, New York, 1969
Kaksi muuten hyvää:
(PW) Williams, Paul, Outlaw Blues, E. P. Dutton & co., Inc., New York,1969.
(HP) Pleasants, Henry, Serious Music - and all that jazz, Gollanz, London, 1969.
Laulutekstikirjat:
(RG) Goldstein, Richard, The Poetry of Rock, Bantam Books, Inc., New York,1969.
The End: The Doors, Nipper Music Company,1967.
The Sound of Silence: Paul Simon (Simon & Garfunkel) Charing Cross Music,1964.
A Day in the Life: John Lennon & Paul McCartney (The Beatles), Northern Songs Ltd., London,1967.
Eleanor Rigby: ?
My Generation: Peter Townshend (The Who), Fabulous Music Ltd., London,1965.
Back Door Man: Willie Dixon, Art Music Corp.1961.
Rock'n'Roll Music: Chuck Berry, Arc Music corp.,1957.
Jailhouse Rock: Elvi Presley Music, Inc.,1957.
(SS) Spinner, Stephanie, Rock is beautiful, Dell Publishing Co., Inc., New York, 1970.
(PO) Oliver, Paul, The Meaning of the Blues, Collier Books, New York,1960, III p.1966.
Muut lainauslähteet:
Eliot, T.S., The Waste Land, Hogarth Press,1923, XV painos Faber and Faber, London,1962.
Eliot, T.S., Four Quartets, Faber, 1944, XII painos Faber, London, 1963.
Ferstl, Erich, Die Schule des Jazz, Nymphen Burger, München 1963
Gronow-Saunio, Äänilevytieto, WSOY, Porvoo 1970
Häme, Olli, Rytmin voittokulku, Laatupaino Oy. Helsinki 1049
Into, Markku, Rockin estetiikka, esitelmä, Turun kansainväliset pop- ja rockfestivaalit,1970.
Into, Markku, Juhlaruno, Turku International Rock Festival -julkaisu, Salo,1970, s.3.
Into, Markku, Lyhyt johdatus Rockin estetiikkaan, (sama, s.12)
Marks, J. Rock and other four letter words, Bantam Books, New York, 1968
McLuhan, Marshall, Understanding media,1964,
suom. Ihmisen uudet ulottuvuudet, WSOY, Porvoo,1969, II painos.
Melakoski, Erkki, Rytmimusiikki, Otava, Helsinki, 1970
Russell, George, The Lydian Chromatic Concept of tonal Organization,
Concert Publishing co., New York, N.Y. 1959
Saastamoinen, Ilpo, Tutkimus popmuusikkojen koulutustarpeista Suomessa syksyllä 1969
Saunio, Ilpo, Frank Zappa: Rock-musiikin science fiction -seikkailu, esitelmä,
Turun kansainväliset pop- ja rockfestivaalit,1970.
Shapiro-Hentoff, Jazzin vaiheita, Tammi, Helsinki 1958
Stearns, Marshall W., Jazzin historia, Otava, Helsinki 1970
Watts, Alan,W., The Way of Zen, Pantheon Books, New York,1957, > Pelican Books,1970.
Alan kirjallisuutta:
Gronow-Bruun, Popmusiikin vuosisata, Tammi, Helsinki, 1968.
Schuller, Gunther, Early Jazz, Oxford University Press Inc., New York, 1968.
Jones, LeRoi, Blues People, William Morrow and Company, New York, 1963.
Hodeir, André, Jazz: its evolution and essence, Grove Press, Inc., New York, 1956.
Robson, Jeremy, Poems from Poetry and Jazz in Concert,
Souvenir Press Ltd., Great Britain,1969. Panther edition, London,1969.
Greil, Marcus, Rock and Roll will stand, Beacon press, Boston, 1969
Keil, Charles, Urban blues, University of Chicago Press, 1966
Aldridge (toim.) Beatles ja heidän maailmansa, Macdonald Unit, London 1969,
suom. Jyrki Hämäläinen, Artko Oy. Tampere, 1969
Kaksi muuta kirjaa:
Wentworth etc., The Pocket Dictionary of American Slang, Crowell Company, New York,1968.
(HUONO!)
Ewen, Panorama of American popular music 1957.
(Ainoa populaarimusiikkia käsittelevä teos Helsingin yliopiston kirjastossa. En ole lukenut.)
Aikakausilehdet:
RONDO, SMOL, Jyväskylä
(Ilpo Saastamoinen: Opettaja, kerro meille soulista, Rondo 4/1969, ss.4-7)
RYTMI, Suomen Jazzliiton äänenkannattaja, Nova, Hki
BLUES NEWS, Tampere
SUOSIKKI, Tampere
INTRO, Helsinki
STUMP, Porvoo
Beat instrumental, Down Beat, Melody Maker, New musical express Crawdaddy, Billboard, Rolling Stone
Tyylisuuntia:
Blues
Rock
Aleatory rock
Attitude (protest) rock
Acid (psychedelic, shock) rock
Baroque rock
Latin rock
Modal rock
Raga rock
Shock rock
Studio rock
Teenage rock
Underground rock
Kollaasi rock
Flamenco rock
Country rock
Electronic rock
Classic rock
Hard rock
West Coast rock
Dance music
Rag'n'roll
Avantgarde pop
Super pop
Pop-jazz
Popular music
Progressiivinen pop
Rock-messu
Rock-musical
Rock-opera
Rock-operetta
Country blues
Blue eyed soul
Bluegrass
Beat
High school
California sound
Motown sound
Memphis sound
Nashville sound
Gospel
Sing out
Ballads
Charleston
Surf
Mersey Beat = Liverpool sound
Twist
Shake
Ska
Calypso
Bossa Nova