SANAT IV 1997

SANAT IV 1997

Lukijalle: Jos jossain esiintyy viite "LPR", tarkoittaa se lisensiaatintyötäni, jossa ko. sitaatti on jo esiintynyt. Päiväys tässä yhteydessä viittaa vain alkuperäiseen tekstin kirjoituspäivääni. Koska työ on nähtävillä Jyväskylän yliopiston julkaisemalla nettisivustolla, en toista tekstejä tässä yhteydessä. Osoite on:

1998         FL (Jyväskylän yliopisto; musiikkitiede); IS: ’Laulu-puu-rumpu’

http://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-1998764942 (+ pdf-symbolin klikkaus)

 

1997:

8.1.97 klo 01.35 Jyväskylä

- Palasin juuri Eestistä. Unohdin merkata Talinnassa käyntimme erään tekijän: Minulle katsottiin Tarot-korteista miten käy, jos jatkan nykyistä päätehtävääni tai jos en jatka. Kysymys oli tietenkin sanoista, josta asiasta korttien käsittelijä ei tiennyt mitään. Tulos: Jos jatkan, on hankittava lisätietoa ja tehtävä tulee onnistumaan. Ehkä joku toinen tekee samaa työtä... Saan itselleni tyydytyksen.

Jos en jatka, elämä kuitenkin sujuu kohtalaisesti, mutta jään ikuisesti pohtimaan, miksi lopetin, so. en saa rauhaa omaltatunnoltani. En muista koko juttua, mutta vastaus oli yksiselitteinen: Jatka työtäsi!

 

13.1.97         -  Kielen assosiaatiomaailma toimii täsmälleen samalla tavoin kuin kansanperinteessä arvoitustraditio:  "Mikä on se, joka..?" Vastauksena on kuva, ei välttämättä yksi sana.

- Me lähdemme liikkeelle sanasta (jum) ja saamme vastaukseksi kuvan, joka on aina enemmän kuin yksi dimensio. Tuo kuva voi vastata 1000 sanaa. Tämä aika on uusi löytöretkien kausi - sanojen parissa!

 

22.1.97         - Lähes puoli vuotta kykenemättömänä jatkamaan Kuolan projektia. Olen touhunnut vain sanojen kimpussa.

 

26.1.97         - Kielitiede on kuin musiikin teoria. Se ei pysty selittämään, miksi jokin sävellys (sana) on sellainen kuin se on. Uusi syntyy aina alitajuisella tasolla, ei teoreettisesti. Se, mikä jonkin tekee uudeksi ei ole sääntö vaan poikkeus. Siksi teoria ei tavoita totuutta, koska se yltää vain sääntöihin saakka. Ellei teoriaa ole rakennettu ymmärtämään säännön ja poikkeuksen vuorovaikutusta.

 

29.1.97         - Otammeko uuden säännön:
Samalta ulkoisesti näyttävät sanat ovat sukulaisia, ELLEI TOISIN OSOITETA?
Nyt tällaiset sanat EIVÄT ole sukulaisia, ellei toisin osoiteta. Tämä valinta voi olla vain USKON kysymys.

 

24.2.97         - Kävimme kahtena iltana Enen kanssa Tartossa Ligetin musiikkia kuuntelemassa... Sain konsertissa päähäni, että Wettenhovi-Aspan menetelmä sanojen vertailussa ja ymmärtämisessä on juuri se, miten entisajan ihmiset ovat sanoja yhdistelleet. Eivät he ole tutkineet juuria, sitä, ovatko sanat todella sukua keskenään. Sanoista on tullut sukulaisia heidän käytössään; siten miten he itse ovat sanan väärinymmärtäneet.

- Me olemme kuin vastajäätyneen järven rannalla: Yksitellen jokainen testaa, onko jää hänen kohdallaan kantavaa. Ja muut todistavat, ettei hän pudonnut jäihin ja tulevat perässä, mikäli uskovat olevansa kevyempiä kuin edellä kulkija. Rohkeutta vaatii vain omalla vuorollaan mennä johtoon.

- Ymmärtää mitä yhteistä on sammakolla ja sammaksella. Se, että patsas sylkee, "kutee".

1)         Ihmiset liikkuvat kyläkunnittain, heidän mukanaan puhe ja musiikki ~ 100 ihmistä.

2)         Korttipakka meni 14000 (myöhemmin?) vuotta sitten sekaisin vedenpaisumuksessa.

3)         On lähdettävä liikkeelle yhdestä sanasta, ei kieliopista.

4)         Ei riitä, että tiede ulottuu vain sinne, missä rantajäätikkö kestää. On  uskallettava uida. Emme voi
            tyytyä 10 %:n idioottivarmaan tietoon.  Sen pitemmälle emme pääse nykyisillä kielitieteen keinoilla.

5)         Protosana on itse myytti. Myytti sisältää sanan koko assosiaatio-maailman.

 

27.2.97         - Kuvat ja sanat ovat merkillisiä yksiulotteisuudessaan. Jos meillä on kuva 8 (acht, act), emme tiedä, kuvaako se yhdyntää vaiko eroamista (esim. solunjakautuminen). Se sisältää molemmat mahdollisuudet. Jos se on sana "edetä", tiedämme ajan suunnan mutta emme tapahtuman kulkusuuntaa avaruudessa! Ja jos jokin "on", niin kenelle se on olemista ja kenelle ei-olemista?

- Alkukuva ja sen protosana ovat niin vahva looginen kokonaisuus, että sen assosiaatioseurannaiset ulottuvat kielitieteen muutossääntöjen yläpuolelle. Miksi?

Siksi - kuten japanilaisissa maalauksissa - että virhe-elementti on tärkeä osa luovaa kielenkäyttöä. Virhe on kuin mutaatio, joka on varautunut kokemaan sellaista, mikä vielä ei ole tullut kohdalle. Se on kielen varaventtiilijärjestelmä, joka tarjoaa pakomahdollisuuden, mikäli olosuhteet muodostuvat sietämättömiksi. Virheet ovat portteja uudenlaiseen sääntömaailmaan. Kieli etsii "erikoisuuksia" tällä tavalla myös omasta itsestään. Vahvan kielen tunnusmerkki on hyvä virheidensietokyky.

Näin ollen (Aulis?) Joen perustelut jum-sanan ugrilaisuudesta eivät voi olla sitovia, koska ne lähtevät kielioppien absoluuttisuudesta. Jum-muotoisena sana voi aivan hyvin olla yhteinen iranilaiskielten kanssa.

 

28.2.97         - Jos itse sana on "luu" so. "kielioppi", niin sen merkitykset ovat "pikku sanoja". Jos sana itse voi olla jonkin toisen sanan merkitys. So. se mikä on täällä kielioppia, on tuolla sana ja päinvastoin.

- Mitä enemmän merkitys muuttuu, sitä tarkemmin sana säilyy. Mitä enemmän sana muuttuu, sitä tarkemmin merkitys säilyy. Mitä enemmän ihmiset muuttuvat, sitä tarkemmin he säilyttävät sanat ja merkitykset.

 

3.3.97         - Miehet ovat uusien sanojen kotiin tuojia. He ovat hyväksyneet vain sellaiset sanat, joissa on mahdollisuus terveeseen kaksiselitteisyyteen so. mahdollisuuteen ymmärtää sanan sisältö myös sukupuolisella tasolla (der, die, ett, das-tassu?). Muutoin sanan juurtumisella on samat periaatteet kuin nykyisten uudissanojen luomisessa; sanan on viitattava menneisyyteen, traditioon ja - sen lisäksi - sopivaan assosiaatioympäristöön.

- Vain seksuaalisen piilokerrostuman omaavalla sanalla on mahdollisuus selvitä hengissä. Vain sitä kautta sanat voivat mennä naimisiin ja siittää lapsia. Sanat ovat saivon väkeä, jotka elävät meidän tavallamme, mutta toisessa henkimaailmassa!

- Jos myytit syntyvät raja-alueilla, niin piilotason symbolit otetaan toisesta kielestä ja arkitason ilmaukset omasta kielestä. Raja-alueita ovat olleet koltat, suomalaiset, islantilaiset, kreikkalaiset ja juutalaiset, jotka saivat sanastonsa Turkista ja Egyptistä.

 

4.3.97         - Sanojen prototyypin rekonstruoiminen pohjautuu "neitseellinen alkusynty" -teoriaan. Se edellyttää, että jossain vaiheessa meillä on ollut historiallinen "puhdas" alkuversio, josta muut sanat ovat "väännöksiä". Teoreettisesti tämä on mahdollista joidenkin harvojen määrittelemättömien sanojen osalta. Käytäntö on kuitenkin toista.

- Sanat ovat jatkumo, jonka elämä on muuntumista ja lainaamista. Jo itse oletettu perussanakin on jo väännös jostain muusta, niin kuin lapsi on väännös neljän isovanhempansa geeneistä. Tästä syystä on oikeampi tapa tuoda esille kaikki mahdolliset variaatiot ja katsoa, mikä niistä sisältää paljastavan "virheen" so. mahdollisuuden hypätä johonkin toiseen protosanaan. Kaikki variaatiot ovat oikeita.

- Rekonstruoitu protosana on kuin ajanlaskumme alku. Se on sopimus, jolla ei ole mitään historiallista objektiivisuutta. Onko Chomskylla ollut vaikutus tähän tieteen tyylikauteen? Tästä syntyvät ajatukset kielipuusta, pensaasta, joka olisi "alkusyntyinen". Puulla on siemen.

- Sanat kulkeutuvat täsmälleen kuten Bruce Chatwin kuvaa kirjassaan Songlines. Jokaisesta levähdyspaikasta saadaan uusi neuvo kuinka kulkea eteenpäin. Ja matkasta tulee henkisellä, sisäisellä tasolla looginen, vaikka se ulkomaailman silmissä näyttää sekavalta risteilyltä:

1)         Oli kerran Onnimanni, Onnimannista matikka, matikasta maitopyörä, maitopyörästä pytikkä
           (Sperman kulku?)

2)         Mikä on matalampi kuin kanerva ja korkeampi kuin vuoret?
            Vastaus: polku - Song line kohtuhaudasta/pesästä taivaan iloihin!

- Kielitieteilijät pelkäävät, että sanojen pelkkä assosiaatiovertailu johtaa mihin tahansa, joten se ei riitä tieteelliseksi perustaksi. Mutta juuri näin sanat ovat kulkeneet. Se on sanojen internet, jossa lopulta kuitenkin on oma logiikkansa, vaikka sen juuria ei voi enää löytää. Sen juuret ovat siellä, mistä sen sisälle sukelletaan. Juuret ovat minussa, ei siellä.

- Vaeltajat säilyttävät, paikallaan pysyjät kehittävät. Kehän ulkorajat ovat tarkimmat perinteen säilyttäjät: Solun pinta ja ihmisen iho. Kaikki mikä muuttuu, alkaa muuttua keskuksesta käsin. Ja navoilta voi pujahtaa sisään, jos on tunnussana!

 

5.3.97         - Sanat ovat vain "naapureita", kunnes ne naitetaan ja niistä tulee sukulaisia keskenään. Vain seksuaalisuus, suku voi yhdistää sanat yhteen (henkiseen) kantaäitiin, maahan. Muuten ne leijuvat isän tavoin ilmassa tuulen kuljeteltavina - kuin siitepöly!

- Sanat ovat kuin hologrammeja. Jokainen sana kätkee sisäänsä "kaksinapaisuuden", siis molemmat sukupuolet - jollain tavoin.

 

6.3.97         - On mahdotonta sanoa, syntyvätkö myytit sanoista (jossa myytit syntyvät keräämällä sanan hajonneet merkitykset yhteen) vai sanat myyteistä (joissa asioille annetaan nimi). Ne ovat kuin kana ja muna - sana ja sõne-zone. Saman asian kaksi eri puolta, napaa, jotka kerran yhdyttyään alkavat elää...

- Minun osani ei ole selvittää, miten kieli syntyy. Minun osani on tajuta, miten kieli ymmärretään - alitajunnan tasoja myöten. Ymmärtämisen kautta kieli alkaa elää.

 

11.3.97        - Kielitiede on kuin mekanistisen maailmankuvan osa. Se takoo kultaista neitoa... joka ei elä.

- Fraktaalista toiseen käy kulkuni. Kunnes siemen kohtaa valon jälleen.
                     Ks. saksan Zimmel-Himmel. (Zimmel 'teuraan selkä/peräpala, reisipaisti')

 

30.3.97         - Sanojen vanhimmat merkitykset eivät ole esineitä. Ne ovat "jumalia", jotka sisältävät molemmat sukupuolet ja oman itsensä vastakohdan. Sanalla on merkitykset A-B-C-D, joista yksikään konkreettinen tulkinta (esineellistäminen) ei tee sille täyttä oikeutta, koska sana on kaikki neljä ominaisuutta yhdessä.

 

13.6.97         - Aika ennen Baabelin kielten sekasotkua oli ihmisten kielellistä uniaikaa. He kykenivät transsissa kielelliseen kommunikointiin kaukaisten kansojen kanssa (?) Tämän todellisuuden tason jäljet näkyvät vielä nyt tallennetuissa myyteissä, joiden sisältö on itse asiassa se, kuinka sanan merkitys on muuttunut eri puolilla, kun kielellinen hajoaminen alkoi. Baabelin tapaus ei ollut maantieteellinen hajoaminen vaan kyvyn menettäminen. Jäännöksiä siitä tapaamme ns. kielilläpuhumis-ilmiöissä.

 

14.6.97 Virrat  - Jokaisella asialla ja esineellä on oma kielensä, so. sanat, jotka ovat muodostuneet tämän protoasian ympärille ja sittemmin levinneet eri kieliin.

- Tannebaum -sävellys työläismarssissa kesällä on samaa kuin sama sana uudessa ympäristössä.

- Paneutuminen karkuun/karhuun (?) ei voi olla tiedettä, sillä se on uimamatka. Keskityt uimiseen eikä siihen, miten se tapahtuu. Uiminen jättää vain avoimia teitä; voit uida mihin suuntaan tahansa.

- Vokaalit suussani muuntuvat seuraavasti ylhäältä alas:

Y - I > E > Ä > A > E > I

Y > U > O > A tai Y > Ö > Ä

- Edellinen suu levällään, jälkimmäinen suu O:na. Jos yrität sanoa A:n ja I:n yhtä aikaa, saat E:n; U:n ja A:n - saat O:n, Y:n ja Ä:n, saat Ö:n, O:n ja E:n, saat Õ:n.

- I ja Y muuttuvat helposti toisikseen ylhäällä, A ja Ä (?) alhaalla, O (~Ö) ~ E, A (~E) ~ Ä ja Y (~I) ~ E sivulle levitettäessä.
Nämä vokaalit siis voivat tietyllä tavalla korvata toisensa, tai olla muuntelun lähteitä.

 

10.12.97         - Mitä muuta meille jää jäljelle kuin joko metson soidin (poron kiima) tai shamaanin loitsinta? Jäljelle jää vain keskinen maailma, sepän pajatyö, joka johtaa jompaan kumpaan suuntaan. Jäljelle jää vain ihminen, joka tekee työtä päästäkseen toiseen näistä tavoitteista! Näillä kolmella sanalla vene lauletaan valmiiksi. Ja laulaja on itse käärme, joka on "viekas" tekemällä työtä. Työ on vain kavala verho, jolla päämäärä, tavoiteltu kohde tehdään suopeaksi vastaanottamaan matkamies.

 

12.12.1997         Minä tiedän, mitä venettä Väinämöinen rakensi sanoilla. Se oli Hiiden vene - luotta-muorr, johon hän tarvitsi keskisen (reaalitason) - alisen (shamanistisen) ja ylisen (seksuaalisen soidintason). Ja revontulet ovat... leikkimällä... Itkisin ilosta, jos tässä flunssassa voisin sen tehdä. Yötaivas on niin syvä ja sininen ja valo pimeydessä. Revontulet. Niitä ei näy täältä työpöydän ikkunasta. Mutta minä näen ne, koska olen siellä, herättämässä kuolleita sanoja henkiin, hajottamassa vanhaa... luomalla!

Ja minulla on sanojen varustus - varajärjestelmä, kuin sanoilla, että voisin kulkea veden päällä.

Sanat ovat informaatiota. Siksi pieni on siellä suurta. Koska tähti loistaa juuri siksi, että se on niin pieni ja mitätön kosmoksen tyhjyyteen verrattuna ja valo (lux) on aina jonkin luona (lpK luss tai luzz). Lähellä. Ei (g)årra (kuin koira). Lukeminen (loakk, loekkem) on kuin liekki (le'hss) ~ lux 'valo', joka antaa lohtua liittyessään minuun. Se on liitto, liitos (lõhtt, lõõvt, lõhttam) taivaan ja maan välillä.

Ja minä liityn (õhttad) siihen (8) ehtoolla, kun päivä yhtyy yöhön. Ja meistä tulee yksi (õhtt)... yhteen (õ'htte). Ja sitä minä outan. Out ~ ehtoo ~ yks ~ aito. Se tapahtuu yhdynnässä ja se tapahtuu päivän kierrossa, universumin, kosmoksen kierrossa, kun se soi...  Tämä on minulle annettu joululahja, ilmoitus suuresta ilosta. Tähti on syntynyt. Ja minun on se synnytettävä. Ilolla.

 

26.-28.12.97   - Liet-sovasta ’rautio’-sepästä tuli ’runo-loit-su-seppo’ eeppisten menneisyyden sankaritekojen kertoja, joka sepitti ’söpöjä’ tai jopa ’sepempiä’ säkeitä kuulijoiden ihastukseksi...

- Pohjolan kesässä Joukahaisen luo ei ollut tietä, koska hänet oli laulettu suolle asumaan laulujoutsenena. Suonikylässä ledaok' = letto (suo/savikko-jänkä) > lided = hyllyä, huojua, notkua (letto, jänkä). Mahdollisesti joutsen asumapaikassaan Ton-mutalammikoissa lauloi tone -äänellä, josta syystä se myytissä muuttui Tuonelan joutseneksi. Jos sen laulu oli ’Lied’ tai ’Lei’, niin se alkoi hautoa munia ’lay eggs’ -termillä. Lei(t)-Ton ['johtosävel'!] ~ ’lei-ten - löy-tää’. Ja ’ten’ on ’kymppi’, ’maali’ ja ’teen-age’, tiineys-ikä. Se oli aina toisen maailman ja todellisuuden asukas. Jos se oli täällä, niin sen koti oli ’tuolla’. Jos se meni ’tuonne’ puoleksi vuodeksi, niin aina se palasi ’tänne’. Ja taas se laulatti itsensä suohon. Synnyttämään itsensä uudelleen Fenix-lintuna. Se ei syntynyt tulesta vaan vedestä, koska se itse oli - ehkä ’tuskaansa pakahtuva’ (painfull) tuli-penis (Kuola: panne = hammas; panned = käyrä). Sen palveleminen on ’teenistus’ - ’tunnistus’ > tunnustus. Siten siihen saadaan ’tuntuma’.

- Väinämöinen oli aina ’leader’- laulukilvan johtaja. Hän siis lauloi Lied-lauluja.  - Leda-joutsen-lå´dd-lintu laulaa leu´dd-låt-lauluja luvvjt-niityllä lahtien lähteillä. Kunnes lähtevät taas synty-lahti-sijoiltaan... lahdattaviksi jossain muualla, jossa ovat poissa. Seitsentähtien Seulas-selällä. Suolta varastetut (> ’saul’...) kael-kailottajan suonikielet, jotka soivat poismenneiden muistoksi. Laulujoutsenen kaulasuonet vain juonteina juontamassa uuden laulun syntyä - joutsentaivaassa - meidän maassamme. Ison Karhun syntysijoilla.

- Existent on aina ex-Istend. Herra on aina poissa, jossain muualla. Kunnes tulee takaisin. Laulaen lov-Lob-love-luotti-leu´dd-luvvjt-laulua, kunnes lankeaa loveen ja siirtyy toiseen todellisuuteen. Muuttuu vastapeluriksi.

 

26.-28.12.97 - Sepempi seppä

- Piiloseksuaalinen kerrostuma on ’munana’ ainakin yhtä vanha kuin ’kana’ itse. On täysin mahdotonta sanoa, onko veneen kolmionmuotoinen keulatuhdon pimeä soppi antanut nimensä niin hiirelle, naisen hävylle, metsän siimekselle ja kosmiselle pimeydelle, vai onko sanojen synty juuri toisin päin. Tosiasia on - pisteenä i:n päälle - että koltan sa'pp on suomen (parta)suti...

- Vielä tänä päivänä jotkut suomalaiset perheenisät kutsuvat makuuhuonetta ’pajaksi’. Siellä todellinen Sampo sijaitsee, piilotajunnan tasolla, mikä on ollut välttämätön osa kieltä sen säilymiseksi elossa. Sanojen porotokka ei elä, ellei tämä taso ole mukana. Niillä on oma seksielämänsä, joka piiloutuu symbolitasolle, toisten sanojen taakse, kun ei voi mennä puiden siimekseen tässä reaalitodellisuudessa. Muuten sanan suku ei jatku, ja koko lauma kuolee sukupuuttoon.

- Seksuaalisymboliikka on sanojen ’parittajaämmä’. Se on kuin fraktaalikuvio, jonka teema-aiheet piiloutuvat kohtuun aikakausiksi syntyäkseen taas yllättäen tähän todellisuuteen. Tämä tajunnantaso ei kunnioita kielikuntien rajoja. Se muodostaa hologrammikuvan, joka tulee näkyville samana pujahdettiinpa sen internet -verkostoon mistä päätteestä tahansa.

- Jos sanalla on syvämerkityksiä, ilmenee se yhdessä muodossa maan antimina, maana, mutta toisessa muodossaan se esiintyy henkisemmällä tasolla, esim. ilmaan tai olemiseen liittyvänä. Lisäksi on vielä shamanistinen todellisuus, joka antaa mahdollisen henkisen merkityksen.

- Tunnen syvää kunnioitusta tuon pienistä pienimmän suuruudesta. Se alkaa sysipimeästä hiirenkolosta ja päätyy kosmiseen mustaan aukkoon. Kuinka paljon se silti voikaan kertoa - omalla pimeydellään, joka tuoksuu myskiltä. Ja se vastaa kaikkeen sanalla ’mix-i’ (way)? Se on itse tie, joka johdattelee kahdella tavalla: schweig-kennt-star tai way-känd-emisen strada-vei... Se on itse milky-wave, 0-no-now-know... mjõlk-oa/iv-ory, mill-Vipu-nen, kurri-0-vueivv(i), jurripää, jord-li/peä... Molok-kuu... mil-est-one mielo’n mesitiellä... miel´dd-old... Ja se vie koko ajan boys-pain (Spinne-Spanne-Spain-vägx), kunnes se tulee 10 -thee-n/age-x-y (= tra/tre-aeg-dia/die)ja sin-nijdd-tao days-en nova-nõu-womb-vamp-tax(t)-sun. Ja theme on tale/tail-luu !-tæck(en)-mar-xixi: Same-ässä siõmma (lab-see) (som-näär) may-cha- Saamlane, sch-aman või soomlane?

 

28.12.97         Kirjoitettu joulupyhinä 1997:

- Suomessa tämä sanue ilmenee elämä-ilma -pohjaisena, mutta erityisesti ’olemisena’. ’Me oomme lapsia Suomenmaan...’ On vaikeaa nähdä aluksi mustaa valkoisena, kun on tottunut toiseen. Mutta jos menee kodan takaovesta ulos, näyttää kaikki toiselta todellisuudelta. Siinä todellisuudessa tämä sanasto kytkeytyy yhteen ihmiskunnan vanhimmista taruista, Paratiisikertomukseen. Latinassa se on ’alma’ so. ’tieto’, mutta unkarissa: alma = omena ja alom = uni. Olevaisen siemen, tieto on siis joko unta tai unessa. Harhaa siis kaikki tyynni!