SANAT IX 2008-14

SANAT IX 2008-2014

[Sisältää otteita Antero Vipunen -tarinasta veneenrakennussanoineen.]

11.02.08, klo 01.19      - Jos yhdessä kielessä ja sen naapurikielessä on sama sana eri tarkoituksella (credo 'uskoa; lainata'), niin on todennäköistä, että muuallakin on samankaltaisia suhteita.

 

19.2.08      Palestiinan arabia: šatt/štut 'beach = seashore''; šatt il-bahar 'seashore'

Arabia: bahr/bihar, buhur, abhar 1) ’meri (sea), suuri joki; jalo, suuri mies’

So. 'rannikko' = 'lahti'. Missä ei ole lahtea, siellä ei ole rannikkoa, koska siellä ei voi rantautua. 'Rannikko' on siis vain rantautumiskelpoinen ranta, koska muualla olet aina merellä... Tämä on sen assosiaatiomaailman kulku, jota meidän olisi opittava ymmärtämään.

- Toinen esimerkki on englannin screen 'verho, kangas', sillä se on joko peittävä suoja tai kuvan, filmin paljastava alusta. Palestiinassa:

ba'rid     '(to) screen (show)' (esittää esim. filmi)

bahmi    '(to) screen (protect)' (panna suojaverho)

- Kolmas esimerkki on tieteen sumeus, se, että tieteen kieli on aina jollekin käsittämätöntä
(Palestiinan arabia):

bahit      'scholar' (oppinut, tiedemies); 'researcher'  ~  bahit 'dim' (himmeä)

Tämän perusteella yhden sanan assosiaatiomaailmat ovat:

1)         Avoin  "päivämerkitys" (maskuliininen)

2)         Kaksiselitteinen näkökulma (neutri)

3)         Alitajuinen (seksuaalinen) symbolimerkitys (feminiininen)

Pysyäkseen elossa (so. käytössä kielen sisällä) sanalla tulisi olla nämä kolme tasoa, "henkeä".

Esim: E. to sit ~ to shit ~ to seed > season ~ session
         ~ Lat. cedere 'go away, withdraw' > E. cede [si:d] 'luovuttaa'

 

2.3.08   - Lähtökohta, että sanat perimmältään ovat mieluummin sukua johonkin kuin eivät ole, johtaa siihen, että suomenkielen tunnistamattomien sanojen juuria on mielekästä etsiä jopa arabiasta.
Näin tullaan esim. vertailemaan sanoja:

F: rasittaa; raskas  ~ Palest. razil 'low (mean)' (matala; keski-; alhainen);

         ~ razile/razayil  'immorality, vice (pahe)' >? Est. rase

         ~ razale  'meanness' (merkityksettömyys, mitättömyys) >? rasite

 

6.5.08          Minun isälläni on monta asuinsijaa - Anderswohnung'ia. En siis oikeastaan elä tässä maailmassa. Sisäänkäynti on enter-napista painamalla ja takaovessa on Ende-ulospääsy. Oikeastaan se on varattu ande-henkiolennoille, jotka kulkevat aina vain takapuolen kautta. He nimittävät itseään antrasiiteiksi, koska ne ovat kuin tulisilla hiilillä täällä asustaessaan. Ei minun vatsani ole paja.

 

29.9.08?         "Minulla ei ole sanavarastoa, sillä minä itse olen sanojen varasto. Olen varastanut - Entschuldigung - varastoinut kaikki maailman sanat. Ja koska olen lihaa ja verta, niin minussa sana on muuttunut lihaksi. Makaan unessa, koska sanat mahtuvat minuun vain unen antamassa järjestyksessä, association-muodossa. Ikään kuin asioin sanojen sossussa eli sosiaalitoimistossa, koska ne eivät siellä riitele keskenään, vaan ovat sovussa ja mahtuvat silloin pienempään tilaan, minun päähäni.

Jos kaksi sanaa vierastaa toisiaan tai jopa riitelee keskenään, on sitä varten olemassa puhemies, joka naittaa riitelevät suvut yhteen keskenään ja näin rauha säilyy vain-yksi-sinulta-puuttuu-rakkauden avulla.

Tarvitaan siis vain kolme sanaa, joilla kuitataan kaikki. Nainen, mies ja neutraali-puhemies. Siihen työhön tarvitaan konkari, joka ei sylje kuppiin sovinnon Graal-maljoja juodessaan. Hänelle onkin kouliintunut tuossa hommassa varsinainen gural-maha. Aika-ajoin sieltä Gurassic parkista tulee choral-pieruja gourman(d)-lain antamilla eväillä [> 19.1.01].

 

5.11.08         - Noin kaksi viikkoa sanojen avautumista tavalla, jollaista en ole kokenut elämässäni ennen. Eilen avasin keskustelun ko. aiheesta Kaustisen kantele-symposiumissa pitämällä esitelmän kannel/kantele-gusli-krez-canun -sanojen etymologista ja niiden perusteista. [Täysin ilman mitään palautetta!]

- Sanoilla ei ole loppua eikä alkua, sillä ne kiertävät kehää kuin elektronit atomiydintä - loputtomasti. Niiden merkitykset vaihtuvat matkalla kuin ne hyppäisivät radalta toiselle. Hääl vaihtuu häiksi > wheel > hjul > viol > huilu > whistle > pistol > fistula > fiddle > kieli/Keil > golos > hole > holm... jne. kunnes ne palautuvat alkupisteeseensä. Jos matka katkeaa kesken, so. sanat loppuvat edestä, hypätään toiselle radalle: kieli muuttuu nyelv'iksi tai nieluksi > nuoli... jne. Hyppiessään radalta toiselle sanat vaihtavat väriä, muuttuvat välillä omiksi vastakohdikseen, tapaavat matkalla tuttuja ja sukulaisia, mutta säilyttävät aina oman identiteettinsä, sanan hengen 'lain hengen' tavoin. Sanat ovat niin kuin ne luetaan. Ne liukuvat aina alta pois, mutteivät silti karkaa mihinkään. Päivä on aina jossakin, vaikka meillä se vain piipahtaa osan 24 tunnista. Jos sana ei ole läsnä, se on vain mennyt nukkumaan - toiselle puolelle maapalloa, jossa se on ikään kuin se olisi jo nukkunut siellä olevien ihmisten tavoin edellisen yön. Kuin egyptiläisten sun-ship / sin-shop.

- Kuinka monta eri sanaa tarvitaan, jotta kaikki sanat tulisivat läpikäydyiksi? Onko tuo määrä soidinmenojen prosessin kymmenkunta eri vaihetta vai jokin muu määrä?

- Kirjoitetun kielen käyttöönotto oli yksi suurimpia yrityksiä ottaa tavallinen kansa hallittavaksi, sillä kirjoituskieli on aina ollut salakieltä. Se yrittää peittää kaikki puhekielen selvät kaksiselitteisyydet ja kaksimielisyydet yksiselitteisyyden esiripun peittoon, ettei näytelmä, soidinmenot pääsisi koskaan alkamaan.

- Sanojen käyttäytyminen noudattaa täsmälleen ugrilaisperinteen Onnimanni-runojen rakennetta. Kahdella peräkkäisellä ja siten yhteen sidotulla sanalla on aina oltava jokin yhteinen assosiaatiomaailma, joka liittää ne toisiinsa ketjuksi. Assosiaatio on se muistikeino, jolla tuo koko pitkä sarja muistetaan.

 

6.11.08         - Sanojen muuttuminen 'vastakohdikseen' tarkoittaa oikeastaan nimenomaan seksuaalista muuttumista. 'Yö' on esim. feminiininen ja 'päivä' maskuliininen. Mutta saamen sana 'iidja' sisältää jo aavistuksen aamuruskoa idästä (east). Huono vertaus, mutta ajaa asiansa.

- Nyt tiedän jo, millaisia sanoja tulee hakea, kun etsin jotain etymologiaa. Tiedän, että pitää hakea sanoja 'jousi, jouhi, hius, suoni, kurkku' jne, jos jostakin kielestä ei meinaa löytyä musiikkitermejä.

Ennen tämä kaikki oli sattumanvaraista hakuammuntaa. Jos olisin joskus asettanut selkeät päämäärä- tai aikatavoitteet työlleni, olisi tämä tutkimus loppunut heti alkuunsa. Nyt on läpimurto tapahtunut ja tiedän löytäväni vastaukset lähes kaikkeen mahdolliseen sanojen maailmassa. Ainoa hankaloittaja on aika, koska tekninen työ on kuitenkin hidasta. [Mikä tuo läpimurto oli?]

 

16.11.08      Aluksi tarvitsemme veneen rakentamiseen pohjapiirroksen. Toiset nimittävät sitä rakennuspiirustukseksi, mutta minun sanastossani sitä nimitetään alkukuvaksi. Se on palapeli, jonka osasina ovat sanat. Mitkä kolme sanaa tarvitaan, siihen palaamme myöhemmin. Voin vain vihjaista, että siinä on oltava kannel-kansi, että sen täytyy kantaa kuin kanteline, että sitä voi gresti-soutaa ja tehdä cruise-kierroksia, että se osaa küslä-kysellä tietä cano-laulamalla ja että sillä mahdollisesti on nimi kanun-canoe, lentävä matto.

Pinnalla pysyminen on tärkeää. Siksi tarvitaan gusli-suonista rakennettu kaisla-vene. Perälaudan liittäminen veneeseen on symbolikieltä, koska kysymyksessä on koodattu kuvaus tapin - oikeastaan parrun tai tukin - liittämisestä perässä sijaitsevaan pohjareikään. Se on sant area, joten se tehdään pali-santerista, ja candle-kynttilänmuotoinen tappi santeli-puusta. Tämä alue verhotaan santeria-kaapin tapaan verholla, jonka takana ovat pyhät kivekset, kivipainot, jotta vene varmasti uppoaa, kun reiän tulppa poistetaan. Tuon santeria-verhon takana voidaan sitten leikkiä pla(y)santeria-pelejä pleasant-ajanvietteeksi kuten (com-)peasant -talonpojat. Voidaan jopa innostua soittamaankin slovenialaista schenterija -zymbalia.

Itse tapinreikää kutsutaan kan-teil -nimellä, koska tappion kuin cock-tail. Siitä tämä 'peräpää' -nimityskin on alunperin syntynyt. Tällainen peräosa siis tarvitaan, jotta vene voi kulkea myös Thulen-teill’ä.

Koska tale-tarina on aina perässä. Se on kuin perälaine, sillä se voi syntyä vasta sitten kun alkuperäistapahtuma on jo tapahtunut. Tale-vaiheessa ainoastaan se alkaa ihmisten käsissä muuntua, elää, vaikka alkuaihe itsessään olisikin jo kuollut tai jäänyt jopa tapahtumatta. Tässä tapauksessa tale-tarinat muistuttavat vale-tarinoita, koska ne syntyvät tyhjästä. Ihme kyllä tämä on fysikaalisesti mahdollista vaikka tiede lakkasikin uskomasta parisataa vuotta sitten neitseestäsyntymiseen, partenogeneesiin. Nuokin sanat ovat epäluotettavia, koska neitseestä syntyminen ei ole tyhjästä syntymistä ja parte-no-geneesi'kin on itse asiassa 'part-sorsasta-ei-syntyä' (party-no-Genusse), joten Kalevalan alkukertomus vesilinnusta on sekin täyttä puppua.

Väinämöisen veneen jälki on siis vana, ja sen jälkeensä jättämä tarinalaulu siis  vana-sõna.

Siis - Adelante! Menemme word-war’s -eteenpäin tässä world-maailman laajuisessa gun(nr)-(c)cang-sanasodassa (so. itse asiassa sing-gǝn -takaperin perääntyen, Mars-sir -sotamarsseja itkien ja sing & co -panssariaseella peräpäätä suojellen), jotta saamme karpaasimme eli karbas-barcas-parkkilaivamme nahan parkituksi ja parkkeeratuksi tämä hemmetin Hyiden-vene -rähjän satama-altaan boat-pohjaan. Siellä lieneekin jo yksi höyrypäinen  stem-boat -nuottivene jo odottamassa nuottiveden täyttämänä sireeni houkuttelevasti soiden. Siinä on moottorina kõne, joka siis osaa nimensä mukaisesti puhua ja antaa käskyjä kuljettajalle eli hinaajalle. Meidän veneemme nimeksi puolestaan sopisi Kuss’ lie, jolla nimellä sitä kutsutaan kotiin, jos se on kadonnut omille teilleen. Nimi on saanut alkunsa karjankutsuista (Cow's Lied). Näitä eivät esitä karjan omistajat vaan naapurit, joiden maille karja on mennyt syömään. Naapuri siis ampuu canon-ketjutulta kanuunoillaan, jolloin karja lähtee kargam-tanssien poispäin eli suorinta tietä kotitanhuihin iltamia viettämään.

Toisella tapaa karjankutsut hoidetaan ajamalla poispäin käyttäen syrinx -paimenhuilua - nykykielellä sireeniä.

(< Gr. syrinks (< syring-) > Lat. syringa 'putki' > S. Syrene < Syringe.

Kysymyksessä siis on jo aikoinaan seireenien Odysseukselle esittämistä sir-itkuista sireenipuusta (1838 F. siri-puu) tehdyn syrinx-pillin säestyksellä. Karja siis karkaa äänestä poispäin, kun Odysseusta ko. musiikki veti vastustamattomasti puoleensa - kuten mahdollisesti myös Sirenia-sukuun (sireenieläimet) kuuluvia merilehmiä. Tätä pidetään pätevänä todistuksena sananlaskusta: Kokeakseen samaa, on eri kuulijoiden kuultava eri musiikkia, koska sama musiikki molemmille tuottaa väistämättä jopa vastakkaisia tunnetiloja. On muistettava, että sireenipuun saksalainen nimi on Kandelbaum. Ilmeisesti poliisipillien lisäksi siitä on hyvä tehdä kuuluvaäänisiä kanteleita. (Frz. seringat 'syrenipuu', syringa 'jasmiinipuu'?)

Sireenit tuovat mieleen edellisen kesän. Ne muuttavat ajan tilaksi. Jokaisessa kokemuksessa jokin osa on menneisyyttä, aikaa, joka tulee paikalle ja on läsnä. Ilman aikaa tuota tapahtumaa tai näkymää ei voida tulkita.

Jotta tämä tarina saisi arvoisensa lopun, kerron nuo kolme sanaa jo nyt heti aluksi, ettei loppu vain pääsisi unohtumaan:

Kolme sanaa (Antero Vipuselta Väinämöiselle):

Kannel + gusli + krež = ('sama' = 'kuin') canoe (canun),
                joka kantelee kuin gand(er) & gond(h)or = jöndol-gondol  tai:
                joka cantar-kantelee kuin gander & gondor = jöndol-gond(h)ol, (kuin katinkontti)
              - siis kanootti (godjuka-puusta rakennettu) joka ammuu ja lentää kuin ammus!

Kuss' lie? V: Cruising yonder! Son vuäinn: chris-tele -putkella grežtillisiä ihmisiä. Kai muistat, kannel'la kuin free-gattilintu - seuraa re-gattaa pyydystääkseen musizierande -laulavia and-mouse-hiiriä (tai mand-hause-riihiä) so. ant-hero-viper/weib-er-muusia.

- Lensi iät, lensi lännet etsien Venet-sijoa... Vesilintu on itse ve:n-ezijä. Sen ilmainen satama on vesi, kun veneen heaven-satama on måla-maa eli mua-ilima. Siellä se maalataan - ei malo-huonosti (so. male-valentine) vaan niin, että sen pinta hohtaa E-mail'ilta. Tähän luottamustyöhön kelpaa vain male-sukuun kuuluva Mahler joka osaa viheltää työaikana G. Miller'in Kuutamoserenadia - myös yö-työssä ollessan. Koska hän tuolloin on kuutamourakoitsija, on hänen taksansa MONEY-LIGHT - kevyttä kuunvaloa. Light money.

Hänellä on jalassaan 'mõnusad' 'lyhtykengät' so. licht-mono’s.

4.12.08     - Aamulla sitten heti osasinkin jo yhdistää mansien aar -laulun englannin hear -kuuloon, kun sanakirjat auttoivat aarian kautta air-ilmojen teille.

18.12.08      Veneen rakentaminen sanoista ei ole aivan helppo juttu. Sanat sinänsä eivät ole ongelma. Ongelma on se, kuinka ne liitetään toisiinsa. Jos homma pyritään hoitamaan pois käsistä ilman tulisieluisuutta, ilman kaiken uhrimielen  panemista peliin, tulee siitä väkisin pantu torso. Seurauksena on sanojen väkisin naittaminen keskenään. Eri ainekset pysyvät toisistaan erillään, eivätkä ne pysty kommunikoimaan keskenään. Kommunikaatiokyky on avainsana. Kun sanoilla on yhteinen kieli, ne sulautuvat toisiinsa ilman kitkaa, sovitellen itsensä toisiinsa. Sanat muuttuvat siis toisikseen, kun commuunio on täydellinen. Tämä tarkoittaa, että sanojen sisältö selvitetään niin syvälle, että ne kaikki lopulta merkitsevät samaa. Olemme silloin sanojen yhteisillä juurilla. Vain toisikseen muuttuneet sanat liittyvät saumattomasti toisiinsa. Veneen perän täytyy silloin olla yhtä kuin veneen laita. Niiden täytyy lopulta tarkoittaa samaa. Tämä tapahtuu välimuodon, metamorfoosin kautta. Matkavälineenä veneen perällä ja laidalla on eri funktiot, mutta jos vene (canoe) muutetaan tilapäisesti soittovälineeksi (canun), on laidalla ja perällä sama, yhteinen funktio, ja ne on helppo liittää yhteen, koska ne ovat itse asiassa sama. Kuin pirunnyrkki tai Rubrikin kuutio, joissa jokin osa on tilapäisesti palautettava "varhaisempaan, primitiivisempään" asentoon, jotta jokin tietty toinen osa saadaan lähemmäksi oikeaa paikkaansa.

Tämä 'toisiinsa sulautumisen mysteeri' oli mielessä jo erään (paljon arvostellun) uskonnon perustajalla, Ron L. Hubbardilla, joka oppi sen omien sanojensa mukaan intialaisilta viisailta (ks. RH: Phoenix-luennot).

Tuon käsityksen mukaan materiaalinen maailma ja sen monimuotoisuus kertoo ainoastaan sen, kuinka monta kielikuntaa universumissa on. Kun on vain yksi kieli, kommunikaatio on täydellistä ja kaikki on yhtä. Mikään ei ole erillään. Sodat siis ovat vain ilmaus siitä materiaalisuuden asteesta, joka ilmoittaa kielten välisen eroavaisuuden. Kun eri kielet törmäävät toisiinsa ilman ymmärrystä, syntyy pelkkiä pirstaleita, so. maailmaa sirpaloituu entistä enemmän erillisyyttä kokeviksi yhä pienemmiksi yksityiskohdiksi.

Rakkaus sodan vastakohtana ilmaisee sen sijaan täydellistä kommunikaatiota. Hävityksen sijasta rakkaus luo uutta - kuitenkin niin, että maailma koetaan yhä selvemmin ykseytenä, jossa osien keskinäinen rakkaus ja ymmärtämys on niin suurta, etteivät osaset oikeastaan enää ymmärrä olevansa erillisiä. Ne ymmärtävät ympäröivän maailman onnen ja tuskan kuin omansa, mutta saava vastaavasti ympäristöltä täsmälleen saman ymmärtämyksen osakseen.

Se lienee ollut ainoa merkittävä viisaus tuon uskonnon sisällössä, mutta jo pelkästään se nostaa scientologian historian mielenkiintoisten uskontojen joukkoon, Kyseisen uskonnon muu sisältö saa kyllä sen jälkeen rauhassa olla mitä tahansa...

 

18.12.08         - Muunnossääntöjen etsiminen sanojen etymologian perustana on tullut tiensä päähän. Suurin harppaus oli ensimmäinen: Grimmin laki, joka yhdisti d:n ja t:n, k:n ja g:n sekä p:n ja f:n. Nyt tilanne on se, että uudet löydetyt säännöt ovat yhä harvinaisempia, ne kattavat yhä pienemmän ja pienemmän esimerkkialueen ja niiden löytäminen vie yhä enemmän ja enemmän aikaa.

Asetelma on sama kuin absoluuttisen nollapisteen tavoittelu: Mitä lyhyempi edistysaskel, sitä enemmän aikaa sen tekeminen vaatii. Voi olla, että kahden ennestään yhdistämättömän sanan osoittaminen yhteenkuuluvaksi vie yksityisen tutkijan elämäniän.

Tämä tie on siis kuljettu loppuun. Uusi tie on raivattava umpihankeen, tai sitten vanha tie vain jätetään pois käytöstä, se suljetaan, eikä tutkimusta enää suunnata sille alueelle.

- Minä edustan umpihankiteoriaa: On löydettävä uusi uskonvarainen lähtökohta, joka on induktion ja deduktion takaa valittu tieteellisen menetelmän peruslähtökohta, perusfilosofia. Tähän mennessä tehdyt löydöt osoittavat, että tätä tietä kannattaa kulkea.

Yhdistämällä eri kielikuntien samoilta näyttävät sanat emme vielä päädy kaaokseen. Saamme ratkaisuksi alkukuvan, jossa sanojen eri merkitykset täydentävät toisiaan. Sanaryppäät näyttävät, kuinka yksityinen holistinen kiima-aika -termi hajaantuu tuon prosessin eri osa-alueiksi niin, että lopputuloksena on koko prosessin esittelevä filmi.

Vain tuon alkukuvan pohjalta ymmärrämme, että rakkaus ja "viha" ovat mukana samassa prosessissa, samanaikaisesti. Viha vain suuntautuu kanssakilpailijoihin ja himo parittelukykyiseen kumppaniin. Vain tältä pohjalta voi ymmärtää, että juokseminen (toisen perässä) sisältää myös piilevän sivumerkityksen: valumisen ja vuotamisen. 

[24.5.2012: Tässä siis on lähtökohta ajatukselleni, että sääntö-poikkeus -dualismi ilmenee soidinmenoissa siten (oikea-vasen -yhdistelmänä), että vasemmalla kädellä (ryhmäidentiteetti) kosiskellaan naarasta kun samanaikaisesti oikealla kädellä (yksilöidentiteetti) annetaan tietoisku kanssakilpailijoille!]

 

30.12.2008      Sakeassa sumussa käsitteet "lähellä" ja "kaukana" menettävät merkityksensä. Kaikki, mitä on, on "tässä". Jopa 'ylhäällä' ja 'alhaalla' ovat enemmän sinussa itsessäsi kuin sinun ulkopuolellasi.

Mitä tämä merkitsee? Kaukana on lähellä silloin, kun informaatio on sama, oletpa missä tahansa. Kun olet samaistunut kohteesi kanssa, sulautunut siihen (omasta mielestäsi), on välimatkan käsite kadonnut, olet samassa "sumussa" kohteesi kanssa. Etäisyys on siis kielen ymmärtämisen kysymys. Mitä vähemmän ymmärrät, sitä kauempana olet informaatiotodellisuuden kannalta katsottuna. Mitä paremmin ymmärrät sanoman, sitä lähempänä olet. Kysymys ei ole avaruudellisesta välimatkasta vaan kahden systeemin kielten sukulaisuuden asteesta.

Kun perälauta on kiinnitetty veneeseen, sisältää veneen käsite myös perälaudan. Perälauta on siis osa venettä, se on veneessä yhtä lailla kuin vene on osa perälautaa, siltä osin kuin perälaudan kiinnittäminen tarvitsee veneen käsitettä. Vene on siis samalla perälaudassa, niin kuin Englanti on Lontoossa...

 

13.1.09        Veneen pitää olla sellainen, että sitä voi ohjata myös laulamalla. Jos käytetään Ablaut -ääntä, niin vene valuu virtaa alaspäin, abwärts. Jos veneen pohjassa ilmenee Ablauf -vuoto, ei sen kulku alaspäin ole vesillelähtö virran alajuoksua kohti vaan pohjaan päin. Tilanne on tarkistettava huolella, koska molemmilla ilmiöillä on sama nimi. On aivan ensimmäiseksi tarkastettava, ettei tapinreiän kohdalla ole ilmiötä nimeltä Urlicht -ikivalo, sillä se merkitsee, että tappi ei ole reiässä. Kun vika on todettu, suoriudutaan kiireesti Urständ -ylösnousemustilaan, joka toimitus ajoittain saattaa haiskahtaa stand up -komiikalta, mikäli vene puolillaan vettä on keula pystyssä ja perä pohjassa - ikään kuin stondiksessa seisoen.

Kun halutaan pysäyttää vene, vaihdetaan taas vokaalia. Jos vene ei sattuisi pysähtymään, annetaan abläuten -merkki, so. kilistetään hätäkelloa. Tämä voidaan tehdä varsinkin suvantopaikoissa, joissa venettä kasvatetaan  opettamalla sille Umlaut -äänillä Umlauf -kiertoa eli pyörrekulkua. Urlaut -juuriääntiöllä eli alkuäänellä lähdetään taas jatkamaan taivallusta. Tyynessä virrassa ohjaajalla on Urton -äänen avulla hallittava Urlaub -vaihde päällä, mutta koskipaikoissa - erityisesti tammipatojen hyppyreissä - vene tarvitsee Ursprung -taitoja tammisen Urstamm -rakenteen lisäksi.

Jos on kysymyksessä pakomatka ja vene on urbar, ensi kerran hedelmällistä lastia kantava, vaikka vasta onkin neitsytmatkallaan Urbar -voittosaaliista puoliupoksissa, on reitiksi valittava urban-Bahn, säädyllinen, sivistynyt pakorata. Jos esim. ylimääräinen Sampo on veneen pohjalla, niin silloin kytketään päälle Ableiten!, 'poispäin' -komento. Se voidaan antaa myös suullisesti, jos lingua-kielioppi on hallussa (Ableitung-kommandojoukot, joiden tehtävä on aina suuntautua poispäin kohteesta). Tällöin päästään jopa suullisesti käsiksi Ablenkung -linkkiin, joka ohjaa vaurioituneen veneen klenkkaamalla tai linkutellen kotia kohti. Suullinen komentaminen vaatii kuitenkin ableiern -käytännön hallintaa: yksitoikkoisella litania-lausunnalla nukutetaan takaa-ajajat Lethe-uneen, joka siis ohjaakin perässähiihtäjät (jos vesi- tai liitosukset ovat kysymyksessä) Lithauenian liitukalliorannikoille ja lettosoille. Jos kurjen kurkun sijasta laulajalla onkin vain kurja kaljakulkku eikä laulanta luonnistu, ableiern -käytäntö voidaan suorittaa postilla-laulajan still-style-ääntä imitoivalla posetiivilla. Ellei näin tehdä pikaisesti, tulee veneestä itsestään Ableiter, joka johdattaa tulevan ukkosen tai Urahn-Urhahn -kantaisä-metson, jopa peräti Urubu -korppikotkan muotoisena lentäen saapuvan Urteufel-akanilman suoraan taivaltavaan veneeseen - leider. Kyseessä ei siis ole mikään Stilleben-kohtaus, joten älköön kukaan yrittäkö Uhr-kellottaatätä stailia kotona.

Mikäli veneen tail-häntä (eli perä) säilyy ehjänä, on tapauksesta sentään mahdollisuus erzählen-kertoa myöhemmin Abteilung-alapääosaston tale-tarinoita yhteisissä - Bezahl-maksullisissa - Urte(?) -kemuissa, joissa Urteiler -edeskäypä suorittaa pääsymaksu-annosten arvioinnin Teller -vaakakuppien avulla. Samanaikaisesti on kuitenkin toteutettava Ablausen -protokollaa, so. etsittävä taruvenhon toista päätä, jos se unohtui kosken tai Pohjan akan vietäväksi. Muuten siitäkin voi tulla rannalla itkevä abliegender, vene joka vanhettuu maatessaan kelvottomana rannalla. Se muuttuu vähitellen legenda'ksi.

 

14.01.09      Veneessä on ns. lpK: ma'nggkie'čč - Mangel eli 'perän puute', jos perä on kadoksissa. Silloin voidaan aloittaa etsintä leikkimällä (lpK) leak'k -leikkiä eli 'peräsillä-oloa'. Silloin läikytellään vettä - kaiken varalta liekassa olevan - veneen perään.

Tällä leikillä on toinenkin nimi saamelaisilla (yhdistettynä virolaisiin): manggi-mäng, so. peräleikki/soitto. Joskus inarinsaamelaiset leikkivät tätä moonjii-keeči (mooniž-keeji) 'peräpää/takakäsi' -peliä aina iltamyöhään, moon-kuutamolle saakka Mänade-menaadin eli Bakkhon papittaren johdolla (Ming-dynastian luovuttua johtotehtävästä), elleivät esteenä ole tietyt mån-ajat, jotka vaativat ajoittaista monastery-elämäntapaa. Tarkemman kuvauksen voi saada kuuntelemalla laulua In the Chappel in the moonlight.

Saksalais-pohjoismaisesti muotoiltuna: Mange-Mang-syyhy-sotku, jossa många-mängd l. Menge -ryhmästä saadaan mänga -se-coituksella (Kupling-coupling-couple-koppla) aikaan sekoparit. Leikin lopuksi vedetään läikkyvät secco-bål -maljat, jonka jälkeen palataan leikitellen alkuun. Leikin alku ja loppu yhdistyvät tässä aluksi eli lopuksi, kuten aluksen keula ja perä erehtyessään joskus toisistaan. Liettuassa kuu on aina korkeammalla ja siksi näkyy pienempänä, sanotaan sitä ja tätä leikkivää parvea minia'ksi. Näkymä puolestaan on miniatyyri, koska miniöiltä paradoksalisesti veloitetaan erityisen tyyris katsojamaksu (Thorin vasaran muotoinen rintamerkki) - ehkä siksi, että he kuitenkin ovat vain tyristeja. Hyvällä tuurilla bil-ett-lipulla pääsee eturiviin, vaikka nimensä perusteella se oikeuttaa vain yhteen bil-yard-peräpihan biljardipallon muotoiseen tuoliin.

 

Päiväämätön: (> Ks. 19.11.02)  A.V [= Antero Vipunen]:

’Käsittelen mahdottomien maailmojen todellisuutta. Sen puitteissa kaikki on mahdollista.’

Minä olen unikko, unessa, ainutlaatuinen, jossa on kaikki yhdessä. Minussa ovat kaikki ajat ja kaikki paikat. Ne eivät mahtuisi minuun, ellen olisi unessa. Uneen mahtuu kaikki yhdellä kertaa. Asiat mahtuvat sisälleni sanoina. Ja sanat muuttuvat tarvittaessa näyiksi. Katselen siis ikään kuin ulkopuolisena sitä, mikä on sisälläni pienessä tilassa - kuin projisoituna. Mitä kauemmas kuvittelen näkyni, sitä suurempia ne ovat. Kun katson riittävän kauas, näen kaiken, kaiken. Kuin Jumala, jonka pitää olla kaukana, että näkisi, mitä itsensä sisällä on. Mikä on se henki, joka irtoaa Jumalasta, että voi nähdä itseään? Onko se Jumalan yläpuolella?

Ja jos Jumala joskus kampaa hiuksiaan, niin sataako taivaasta silloin hilsettä?

Näköni on sumea. Mietin joskus, miksi joskus näyttää siltä, kuin samat ihmiset kulkisivat aina eri vaatteissa, mutta eri ihmiset aina samoissa vaatteissa. Mutta heti kun ajattelen samaa asiaa toisin päin, olenkin vakuuttunut siitä, että samat ihmiset kulkevatkin aina samoissa vaatteissa ja eri ihmiset puolestaan eri vaatteissa. Jos katson riittävän harvoin, niin lopulta - kesällä ja talvella - samat ja eri ihmiset kulkevat samoissa vaatteissa - mutta eri aikaan. Harvemmin kuitenkin niin, että he kulkisivat kesäisin talvivaateissa ja päinvastoin. Jos näin tapahtuu, he ovat menossa eri suuntaan kuin ne, jotka noudattavat yleistä käytäntöä. Talvisin he ovat menossa etelään, kun muut pysyvät pohjoisessa. Kesällä taas he pysyvät paikoillaan, kun muut menevät kesälomille. Vaatetus riippuu siis ilmansuunnasta, mihin kulloinkin ollaan menossa.

Näköni on sumea myös siksi, että se on niin hyvä. Silmieni lisäksi näen kaikilla ruumiinosillani. Juuri siitä tuo sumeus tulee. Siinä on niin paljon muutakin kuin kuvaa. Eri säteilylajit sumentavat näköä, koska informaatiota tulee niin paljon, ettei enää näe.

Sanat yhdistellään toisiinsa samoin kuin Bal & Abel = bal-a-bel-i, so. puss-pyssyllä (ilmapistoolilla) ammuskellaan-värjätään kuin suoraan paletista, kuin paletti-tanssiaisissa.

--------------

”Miesten miekkojen teriä, naisten neulojen neniä...” Mikä olikaan kadun nimi, jota myöten pitäisi kulkea? Oliko se Stroh-gatan vai Pohjannaulan kautta kulkeva Nagel-way? Muistutti Gol-gatan-käyntiä, koska sen (gr.) strofi -mutkien Stroh-suoraa oikomista seurasi Strafe -rangaistus: Tie kääntyi ylösalaisin milky-a-way’ksi ja sitten nurin päin Molotok-Strasse’ksi so. Vasarakujaksi, jonka kyltissä lukikin Gata-strophe - käännettynä Straf-gate, joka päättyi Graf-state’n piirikonnan valvomalle raja-asemalle. Porttilahjuksena (tullimaksuna) täytyi  osata ulkoa sata strophe -säkeistöä ohjekirjasta. so. matkaoppaasta, jolloin kykeni kulkemaan kiertotietä - mutta samalla nopeampaa (lp) gird-vei -lentotietä, tähtitaivaan Paatsvej -jokea myöten lentävällä cat-astro-naut-ilus -nautinnollis-iloisella laiva-paatilla. Katu-kolli-kissa kyydissä.

Ohitse kiitivät Castor ja Pollux -kaksoset. Ensimmäisessä niistä näkyi kuitenkin - tarkemmin katsoen - kyltti gastro-nautix. Välähtelevissä valoissa  näkyi myös mainoskatkoja kuten ko...toist...ruo, joka näytti välillä tekstiltä good-taste.-stro-f - varmaankin Stroganoff'ia pikaruokana. Välillä taas näkyi vain gad...aas...t..hor - Castorin kolme jumalaista olomuotoa? Yhtäkkiä olin näkevinäni muodon cut-o-straf - katovuoden-sakko-olkisatoa. Tarkemmin katsottuna siinä kuitenkin luki: kott (tai Gott?) -aas (tai: ass) - torf (Jumala-söi-tuoretta) so. pusillinen-mädännyttä-turvetta. Ravintolan nimi näytti olevan eis-stor-ey eli Astoria - ei-historiallinen mesta, jossa marinoituja tarinoita säilytettiin vain pakastetussa muodossa.

Kun kuljin forwards-eteenpäin, luulin aluksi tarvitsevani far words -vaaran kaukosäätö-tunnussanat, mutta vastassa olikin odottamassa four wartende-varde-guards -ovimies-vartijaa ennen kuin pääsin sisälle herr(e)-gud- gården’iin, sanojen jumalalliseen herkku-puistoon.

Minun amet-ammattini on kuunteleminen. Rakastan kuuntelemista niin että joskus jopa puhkean kyyneliin pelkästä kuuntelemisesta. Siksi minua nimitetään ama-t-ear’iksi. Erityisesti rakastan Amado-teatt-er'ia so. ammatti-tieto-are(n)aa, jossa jopa seinilläkin on korvat. Kaiken sen ohella rakasta riittävässä määrin myös itseäni: Amado mio... Tiedonhalusta tutkin myös omia tunnetilojani. Siihen tarkoitukseen käytän messen-massa-mittausvälineinä a-meisseliä, b-am-eisen’ia eli beam -rautapalkkia. Kahta eri osaa - niin kuin
Am-eis-en -muurahaiset. Tämä tapahtuu siitä syystä, että olen ja en ole samanaikaisesti kahdessa eri tunnetilassa - jäänä tai rautana. Yhteistä niille on vain kovuus, joten tarvitsen kovan luokan mittausvälineitä, en mitään pehmoleluja.

Et sinä rakenna minun ohjeillani venettä siinä maailmassa. Ei siellä voi rakentaa sanoilla. Siellä tarvitaan nauloja ja puuta, rautaa ja niittejä. Sanoilla rakennetaan venettä vain täällä - minun maailmassani. Erona on se, että tavallisella veneellä pääset vain niin pitkälle. Minun sanoillani rakennettu vene on ikuinen. Sillä pääsee niin pitkälle kuin haluaa. Ja haluta voi vain niin pitkälle kuin eväät riittävät, Mitä kauemmaksi voit kuvitella meneväsi, sitä etäämmälle pääset. Samassa ajassa. Se siinä onkin kummallista. Matkaan kulutettu aika on aina sama. Pitää vain tietää päämäärä, minne aikoo. Jos ei tiedä, ei vene kulje mihinkään. Se vain alkaa valua pohjaan. Siihen ilmestyy aina reikä, kun se seisoo paikallaan. Kun se on liikkeessä, se ei vuoda, koska se ei ennätä vuotaa matkaan käytetyn ajan lyhyyden vuoksi. Saattaa olla, että tuollainen vene vuotaa koko ajan, mutta juuri matka-ajan nopeuden tai lyhyyden vuoksi on samantekevää, vuotaako vene vaiko ei. Mutta auta armias, jos jää vuottamaan, onko vene vedenpitävä, niin silloin alkaa välittömästi vuotaa. Tällainen vene ei ole suunniteltu seisomista varten vaan sillä vain matkustetaan. Se on ns. matkavene. Toisenlaisia ovat itkevät veneet. Ne vain seisovat rannalla maaten ja itkevät vettä reiät täynnä. Ne ovat tarkoitettuja vain kuivalla maalla vedettäviksi. Niitä käytetään peltojen kasteluun poutailmoilla.

Se, että onko vene seisova vai makaava, riippuu siitä onko vene kyljellään, ylösalaisin vaiko oikein päin. Jos näin on vaikea määritellä sen asentoa, tulee ottaa avuksi toinen määrittelevä seikka, eli onko sen masto pystyssä. Jos ei ole, on se joko kyljellään tai makuullaan. Jos se on kyljellään masto pystyssä, en tiedä, voiko sillä sittenkään kulkea. Tiedän vain, että jos se on ylösalaisin masto pystyssä, osuu se varmasti karille. Ja kari merkitsee aina kuivaa maata, jossa ei ole vuotamisen vaaraa. Silloin pitää erottaa toisistaan karilla pysyminen ja karilla liikkuminen. On ongelmallista ajaa vene karille juuri siksi, että saisi sen liikkumaan. Tällainen tilanne on ns. kölikosketus. Ainoa tapa selvitä tuosta tilanteesta on muuttaa kölikosketus keula-kosteikoksi ja siitä edelleen kiila-koskeksi, jossa vauhtia voi lisätä kuvittelemalla kilpakumppaneita. joiden edelle voi kiilata.

Ein - sof = eins-off = 1 - 0.  Niin se on. No-oui - aion!

A.V. nimitti itseään leikillisesti A-Bee-puiseksi, sillä hänen vipujousessaan oli kaksi beep-puu’ta - kuin kaksipiippuisessa haulikossa. Saalista etsittiin Peep-show -kiikarin avulla. Yökiikarina oli puolestaan bi-noche’li. Sitä saattoi käyttää nimittäin kaksi yötä peräkkäin, jos toinen silmä oli unessa.  Nuolten kärjet olivat bee-päisiä, sillä nuolimyrkkynä oli mehiläisen piikkejä. Huvimetsästystä hän nimitti bi-game’ksi, jonka tunnuslauseena oli: pig-amo! Saalisuhritoimitus päätettiin sanoilla big-amen (fem./mask. piga-men). Mausteena ruokaan laitettiin kaksineuvoista her/mes-ätas -ainetta, jolloin saaliin sukupuolella ei ollut merkitystä.

Hänellä oli erikoinen sairaus: shhh-ain’t-close-tru(e)-fobia. Se tarkoitti, että hänen uskonsa Joulupukkiin oli horjuva. Se joutui koetukselle varsinkin avoimilla paikoilla, kuten tunturierämaissa, joissa matkustellessaan hän joskus tunsi ajoittain itsensä joulupukiksi. Tunne lakkasi aina juuri kun hän alkoi itsekin uskoa olevansa itse Santa Claus-Suu-Lie. Suljetuissa close-notkoissa tauti oli hirveimmillään, sillä lumet sulivat välittömästi ympäriltä ja tuli kesä jopa ankarimmankin talven keskelle, jolloin harhatunne haihtui lumien mukana pois.

 

Loppu:

Jos olen löytänyt nuo kolme puuttuvaa sanaa, niin mihin minä niitä tarvitsin? En muista enää... Tarvitsinko venettä jonnekin pois lähteäkseni vain tarvitsinko sitä siksi, että pääsisin pois tästä sanalla-rakennus-ongelmasta? En muista enää... kumpiko niistä oli pääasia...

Kolme sanaa muodostavat ”sanamaiseman”, ensimmäisen alkukuvan assosiaatio-maailmoineen, mikä takaa sanan ’avaruudellisen’ paikan määrittelyn. Maskuliini, feminiini ja liitos. Yhdelle sanalle kaksi muuta ovat välttämätön ”pelto”, jossa sana kasvaa, elää ja voi hyvin.
         Esim. E. vanish ’häipyä’ < lat. vanus ’empty’ >? F. vanha

Itkonen-Kuola s.193:  (P) laoppa 1) ’luppo, naava’, 2) ’kirppu’ (lpN lap'po) ~ E. leap ’hypätä’
         Aina kaksi muuta sanaa ovat samalla linkkejä tästä sanaryppäästä/perheestä ulos: leppä; lapa.

Se mikä on lähellä, on raadollista... Ihailun kohde on aina kaukana. Ollakseen korkein jumala ei voi olla lähellä, sillä lähellä hän on aina raadollinen, haaskansyöjä viimeisellä ehtoollisella. Samoin on sanojen laita; lähellä ne ovat pieniä raadonsyöjiä ja kaukana suuria taivaan kotkia.

 

8.3.2009: Seppo Huunonen: Uuden laulun Kalevala, Kalevalaisen Kulttuurin Liitto 2004

139.         Lauloi virren: pohja puutti, lauloi toisen: liitti laian; lauloi kohta kolmannenki

               hankoja hakatessansa päitä kaaren päästellessä.

140.         Kaaritettua venosen, liitettyä laian liitot

         uupui kolmea sanoa panemilla parrapuien,

         kokkien kohentimilla, peräpään on päättimillä.

143.         Veistäessäni venoista, uutta purtta puuhatessa

         uupui kolmea sanoa peripäätä päätellessä

         kokkoa kohottaessa...

154.         Sai venonen valmihiksi, laian liitto liitetyksi,

         peripäähyt päätetyksi, kokkapuut kohotetuksi;

         veno syntyi veistämättä, laiva lastun ottamatta.

 

8.3.2009:      William Angervo: Kalevalaisten esi-isiemme usko, Mystica 1939

s.242            Koivuisen kanteleen laadinta oli vaivan ja murheen takana. ..."Soitto on suruista tehty, murehista muovaeltu". Luonto oli joutunut ihmiskunna itsekkyyden raiskaamaksi. Se itki, ja vaikeroiva oli koivukin, josta oli kyhättävä uuden kanteleen emäpuu...

s.246             Saavuttuaan meren rantaan otti hän (Väinämöinen) kerran vielä kanteleen sormeiltavakseen... loihtiakseen itselleen vaskisen purren, millä purjehtia meren yli...

IS: Canoe on siis  ~ sanue - kolme sanaa kanteleen tekemiseksi.
      Kun on kantele, niin sillä soitetaan vene (v)esille...

 

7.10.2011         - Olen yrittänyt mennä kielen juurille - en 1000 vuoden päähän vaan kymmenentuhannen vuoden taakse, aikaan, jolloin kanssakäymistä kansojen ja kielten välillä oli ehkä yhtä paljon kuin nykyisin - mm. jääkauden puristettua asuma-alueet yhteen. Onhan meillä tuon suuntaista epäortodoksisia tutkimusta, mm. Panu Hakolan dravidakielten tutkimukset. Hän on sivumennen sanottuna ollut yhteydessä Parpolaan näissä asioissa (Parpolalla on tiettävästi oma suom.ugrilaisten kielten ja tamilikielten yhteissanasto kerättynä.). Mutta lisäksi olen Hakolalta saanut Islannissa tehtyjä tamilien nauhoittamia runoja, jonka suomenkieliset sanatarkat vastineet on E. Suvilehto lausunut suomeksi.

- Ajattelin ensin lähettää valikoidut palat joulu-sanueesta, mutta se jo oli kuusi täyttä sivua 25 kielellä, jotka sisältävät noita erikoismerkkejä, joten voisin lähettää ne ainoastaan kuvamuodossa.

- Yleensä ottaen olen sitä mieltä, että esineiden ja asioiden nimet sekä teonsanat eivät ole taivaasta saatuja, vaan perussanojen takana on aina lopulta jokin vanhempi konkreettinen ilmaus (ks. 'ferro-veri-väri' jne.).

- Ja niin kuin musiikin piiristä esitin soidinmenoajatuksen, niin sanojen parissa seikkaillessani kaikki perusmerkitykset näyttävät palautuvan sukupuoli-terminologiaan. Mutta siitä sitten joku toinen kerta, koska olen jo tottunut olemaan ajatuksissa yksin kulkija, joten en hermostu, vaikka jäisin mietteineni yksin. Mietiskely antaa sisältöä elämälle. [Ote kirjeestä jollekulle?]

 

7.10.2011         - Ks. myös Christmas -sana!

- Nyt siis hyppäsin aivan kuin vahingossa Christmas-sanaan, jonka vanhin merkitys ei suinkaan ollut 'sukupuoliyhteys' vaan '(Gr. chrismos) oraakkelivastaus ~ ennusmerkki' (Saks. 'chresmos' 'Götterspruch' 'Weissagung') , joka kyllä viittaa samaan asiaan, siihen että syntymä liittyy tapahtumaketjuun juuri samoin - 9 kkn kuluttua - kuin kertomassasi valokuvatekstissä. 'Sukupuoliyhteys' -merkitys on sen sijaan sanalla 'chrisis' (Room. 1:26. 27) ('viljeleminen' - aviollisessa mielessä). Se taas on sangen lähellä 'voitelemista' (Gr. 'khrisma' 'voitelu, voideöljy' > E. cream sekä bulgarian 'khrema' 'nuha, flunssa').

Ei ole ihme, että Kristuksen historiassa nostettiin esille juuri hänen saamansa 'pyhä henki'... (Gr. khristos "the anointed") Ei ihme, että lähelle tätä sanuetta tulee myös Gr. 'krima' 'synti; vahinko' (> E. crime), synnin laatu on tietenkin Gr. 'kreas' 'liha'. Jos vielä kaivataan verbiä tähän sekasotkuun, niin se lienee Gr. 'ekkrino' 'erittää' < Gr. 'ekkrisi' 'erite'. Eikä tästä synnin poltteesta ole pitkä matka krematorioihin (Lat. 'cremare' 'burn').

Jos latinaa tarkastelemme, törmäämme aluksi sanaan 'transgress' 'tehdä syntiä', jonka takana saattaa olla Lat. 'gressus' = mm. 'askellus' (< 'gradior' 'astua, askeltaa'). Kun latinassa 'grex' merkitsee laumaa (= ven. 'synti'), niin on muistettava heti 'kongressi' eli espanjan 'congreso' 'sexual intercourse'. Jos soidinmenoista vielä halutaan tukea, niin on muistettava englannin sana 'crest' '(linnun, kypärän vuoren) harja, töyhtö' < Lat. crista 'harja, harju' tai sitten irlannin 'gradh' 'love', ranskan 'gris' 'juopunut' ja 'grosse' 'tiine' (Saks. 'gross' 'suuri'). Koltilla sen sijaan 'reäkkad' on 'itkeä (myös 'laulaa itkuvirttä')', mutta 'reäkk' on 'synti', kun 'rääkkes' = 'rakkaus'.

- Puolan 'o-kres' tarkoittaa 'kuukautisia', joten ennustus- ja ennusmerkki-termistö liittyy tiukasti lapsen saamiseen. En paljon ole puuttunut soittotermeihin, mutta on pakko kuitenkin vihjata balttilaiskieliin, koska Liettuan griezimas (mus.) = ’mängimine, mäng (= soittaminen, soitto < ven. i-gratj 'soittaa'). Taas Latvian kielessä: krist = langema, kukkuma (kaatua jne), ja riests 'mäng' (lintujen soidin). >? F. riista

- Jos Jeesuksen syntymäpaikka on epäselvä, niin vastauksena on ehkä serbo-kroatian majatalo-kapakka 'krcma' 'Inn, Gasthaus, Kneipe, Schenke' (jossa "c" on suhuäänne).

Lopuksi kuin pisteenä i:n päällä:  Haavio: Karjalan jumalat s.71: Kristus = sonnimullikka (Etiopia).

- Juttu jää pahasti kesken, koska täytyisi kuvata yleisteoria, jonka puitteissa tällaiset epäortodoksiset sanavertailut ovat mahdollisia. Näitä ei pidä mennä tarjoilemaan kielitieteilijöille, koska he saavat sydänhalvauksen. Oikeaoppinen etymologinen tutkiskelu on järjestelmä, jossa yhtä nurkkaa ei voi murentaa murentamatta samalla koko rakennusta. Käytän siihen kaikessa rauhassa eläkeläisvuoteni, koska minulla ei ole kiire. Joku jatkaa kun minä lopetan.

[28.5.14: Yhteys venäjän sanaan greh 'synti' tulee selvitettäväksi myöhemmin kotisivuilla mm. ven. igratj 'soittaa' -sanan yhteydessä.]

- Siitä 'rakkaus' -sanasta sen verran, että pikaisesti katsottuna esim. tamilista löytyy sana 'irakkam'  'merry; grace', mutta tämähän ei vielä paljoa merkitse. En ole tutkinut tuota sanaa kovinkaan paljoa, tai sitten sanasto on ainakin kokoamatta yhteen koneeltani. Panu Hakola yhdistää sen proto-fenno-ugri-sanaan *race = 'Loch' ~ suomen 'rako' (foneettiset merkit olen jättänyt pois). En tiedä... "Suomen sanojen alkuperä" ei paljoa lohduta. Pitääkö katsella persian sanaa: 'raqqas' ’dancer’~ >? hepr. rakad = danced; reekood ’dance’ tai eestin rase 'raskaana (oleva)'?

 

18.5.14       SSA III s.193    soida - "...On oletettu, että tähän yhteyteen kuuluisivat myös

tšer.           šo (ša) > šaktem/šoktem 'soittaa; soida'; vog. soj/suj 'puhe, ääni; huuto, sanoma';

ostj.            söj/sej, sij 'ääni, puhe; huhu, tieto'; unk. zaj 'melu, hälinä'; silloin soimisen merkitys olisi primaari ja ims. kielissä tavattava merkitys 'ajaa, ajattaa; moittia' edellisestä kehittynyt... Lähtökohtana voisi olla onomat.-deskr. nopean liikkeen ja sen synnyttämän äänen kuvaus (kulkuneuvo, keppi, soittimen kieli)..."

IS: Lähtökohtana voisi olla myös soidinmenot, jolloin 'juoksulla olo t. ajo yhtyy äänentuottamiseen. Tässä on perusero oman lähtökohtani/lähestymis-tapani ja ortodoksietymologian välillä.

 

24.5.2014:    Jos asuinpaikan pysyvyys ja sanojen muuntelu ovat kääntäen verrannollisia, niin asuinpaikan muutos merkitsee silloin kielen pyrkimystä pysyvyyteen. Tällöin koko asiasta voidaan tehdä käänteiset johtopäätökset:  Jos halutaan löytää jonkin nykykielen "juuren" - vaelluksen lähtöpaikka, niin se on siellä, missä tänä päivänä on kaikkein VÄHITEN sukulaiskieleltä näyttävä kieli! Tätä voidaan tutkia tilastollisesti vertailemalla kahden kielen yhteisiä sanoja ja niiden ikää sekä sitä ovatko ne mahdollisesti samasta juuresta lähtöisin, vai ovatko ne lainasanoja.

 

Päiväämätön 2000-l:  Fischer: Vocabularium Sibiricum (1747) Lang, Frankfurt am Main 1995

120 (5) lat. scamnum ’Bank’ (penkki > lavitsa, astinlauta)

         = ung samoly, deutsch schemel (= zsámoly; ’Schemel’);

         (119:3) ven. skam'ja ’Bank’; georg. skam- ’Stuhl’ - lat. sc- ~ s(ch)

         Eiväthän sanat voi olla samat, koska penkki ei voi olla vuode eikä matto.

Me tuijotamme sanojen tämän päivän merkityksiin ja etsimme kantasanoille vastaavasti yhtä täsmällistä yksiselitteistä merkitystä.  Vanhat sanat ovat abstraktioita. Niiden merkitys on tyyppiä: Mitä on se, joka yhdistää sammaleen, penkin, vuoteen, maton ja astumisen funktiot yhteen?

Mikä yhdistää esp. semana 'week' ~ semen 'semen, sperm, seed'? Onko se eräs "tietty" toistuva viikko naisen elämässä?  Kysymystyyppi on kuin suoraan Suomen kansan arvoituksia -kirjasta.

 

> Udo Uibo: Sõnalood, Etümoloogilisi vesteid, Tänapäev (24.7.2014?)
s.23             Baltisaksa lihtrahvalikus keelepruugis oli häälik g eesvokaalide e,i,ä,ö,ü ees muutunud j-iks...
                  (saks. Georgina > est. Jorjen) - G:n ääntäminen j:nä ei siis ole vain ruotsinkielen piirre.

Sanapäiväkirja 1965.2014 päättyy tähän jouluaattona 24.12.2014 klo 14.38 (kuten myös kotisivusto II)!