SANAT VIII 2002-07

SANAT VIII 10.12.02 - 18.1.2007

 

10.12.02:      Kun mietin sitä, kuinka turhaa työtä SSA-sanakirjan tekijäjoukko on tehnyt vuosikaudet valmistaakseen sukupuolettoman sanakirjan, tajusin yhtäkkiä, että juuri tällainen työ on se Paratiisin rangaistus, mihin ihmiset tuomittiin. Tekemään turhaa työtä... Jos kykenen osoittamaan samoilta näyttävät sanat avioliittojen kautta keskenään sukulaisiksi, romutan heidän työnsä uudella etymologisella näkökulmalla. Ilman palkkaa - pelkkänä harrastuksena.

Pääkysymys on: Teemmekö kaikki vain turhaa työtä, koska nähtävästi selviäisimme kymmenellä prosentilla siitä, mitä nyt teemme? Ehtona vain on, että näemme maailman oikein!

Että ymmärrämme syyn ja seurauksen karman, sen, että ne ovat avioliitossa keskenään. Mutta että niillä on myös ympärillä koko suku, joten niiden merkitys ja elämä muotoutuu ja saa merkityksensä vain yhteydessä suku-ympäristöön - ympäröivään maailmaan, joka ylistää tai tuomitsee. Se on ainoa oikeus, mitä maan päällä on. Sisäinen oikeus on vain taivaassa. Se määrittelee mielenterveytemme kuoleman hetkellä.

 

16.12.02 klo 01.20:      En sano, kuinka asiat ovat, vaan miten ne kuvitellaan so. väritetään. Asioiden tila jätetään tieteen haltuun, koska se on Eros’sa tästä maailmasta... poissa, mutta kuitenkin haikailee tätä kuviteltua todellisuutta kohti - Eros-rakkaudella, niin kiihkeästi, että on mustasukkainen jokaiselle, joka rakastaa Eroksessa olemista ja suostuu kuvittelemaan eroottisia näkymiä. Tieteen rakkaus maailmaan on Ares-raskautta. Se on sodanjulistus niille, jotka tutkivat asioita Amor -amateurin-rakkaudella. Eros ja Amor ovat toistensa vastapuolia. Molemmat rakastavat - toinen sotimalla, toinen yhtymällä, liittymällä yhteen jumi-liitoksella, pysyvästi. Eros on error-horror ja Amor on... se mikä sitten lieneekin, mikä kelluu Amurin aalloilla eikä sodi. Vain kelluu s-wave-hing -laineilla. Nuo laineet vievät eteenpäin, koska ne ovat itse Tao-way - taivas-toivo. Siinä maailmassa Theos nukkuu sof’an alla.

Toisen rakkaus on harrastelijamaista. Kysymys on sala-ammatista, koska virallisesti sitä ei ole olemassa. Kuitenkin: Se on amat-heur-hour eli ammattimainen huora... Maailman vanhin ammatti, jonka halveksunta on yhtä vanhaa kuin sen olemassaolo. Sen rakkauden kohde on aika, joka kestää suunnilleen tunnin. Mutta se ei ole mikä tahansa tunti, koska se on meidän tuntimme (= tun-Zeit ’Tuonen tunnin tiima-kiima-aika’), meidän yhteinen tuntimme, jota me emme vietä eroksessa vaan a-mad-hour-eudessa - ammatti-haureudessa - amatöörien mielellä, josta tiede-tieto on kaukana. Palkintona ei ole ero vaan aru’n saaminen. Elämän ymmärtäminen, joka on tiedon tuolla puolen, jopa meta-mate-matiikan ulottumattomissa. Kysymys on siis i-mad-image-technis-taidoista. Niiden testituloksien ehtona on i (=improbatur) made-meta-matiikasta.

Jo Gran-ma -isoäitini kertoi minulle, kuinka kvarn-mylly jauhaa carne-lihasta grey-harmaita Grey-ham -kinkku-jauhoja grex-hillolla maustettuina. Niitä saadaan kreek -kriikunoista, jotka riippuvat krevet -katkarapujen kravattimaisella otteella Kreikasta tuodun puhdasoppisen kreegi-ego-puun ekoperäisessä oksistossa. Ne ovat grex-syntisen hyviä magus-madoiltaan. Niiden kärna-herne-ytimet eerostetaan ensin pois kärna -kirnussa kärn-ydin-voimalla - mutta vain Waffen’ta kättä käyttäen. Kvar-jäljelle jää kvarkkeja, so. lähes kaikki kyetään hyödyntämään - quarthier -tunnissa - kaarne-korppien löydettyä oikean vesitien. Salaisuuden avain onkin siinä, että tie onkin garja-tie, maa-kulkuväylä, vaikka väylän varrella asuvat ihmiset tuntevatkin olevansa kuin kauhun partaalla, vaikka elävätkin turvallisesti köyhän vartaalla.

Toimitus oli kuin Termophylai-luolan sota: Olihan kysymyksessä kärn-och- bil -taistelu, joka eteni tšern-o-mobile -vauhdilla, kunnes tyssäsi stjärn-och-bild -kuvioiseen Tšornaja-byl so. ther/star-mobile -peräiseen voimalaitoksen tähtituikkeeseen. Kuin koivu ja tähti, jotka ohjasivat kulkijaa palavan kiven katkuisella näöllään kohti kaiken vapahtavaa synnyn pesää kohti. Vääjäämättömällä varmuudella. Ne, jotka asuvat tulivuorten läheisyydessä ovat ns. thermo-philos -kansaa. He rakastavat lämpöä. Historia vain oli vääristynyt niin, että katkuinen savu oli muuttunut näyttäväksi valoksi, kuten pro-pagand -uutisissa tietäjille oli ennustettu - luonnollisesti pagar -ennakkomaksua vastaan, jonka bagare-porvariksi naamioitunut (med-)björn-are-kansalainen ennen kokemattomalla taituruudella otti huomaansa. Hänen salaoppinsa olikin suoraan beggar’eilta - kuin muinaisten bardien Bardö Thod-old -dekkarista kopioituna. Paikka vain oli väärä, sillä Ward-ö ja Wad-shjö sijaitsevatkin Kuola-maan niemimaan juuressa eivätkä Tiip-Edenissä, kuten aikakirjoissa harhaanjohtavasti on ilmoitettu. Nehän eivät tiedä maan-tiedosta ilmaiseksikaan. Onhan itsehestään selvää, että saari-vartio voi sijaita ainoastaan vesi-meressä. Eihän merivartio voi kuulua saari-järveen. Jo tyhmäkin sen hajuaa.

Kreem = crime... cream voi olla kuorta vain oikeassa ympäristössä, Krimin niemimaalla, jossa asukit eivät ole criminals vaan Garmon-sinisters, Härmän häijyjä, joilla on oma harem ja joka on liikuteltavissa nopeasti hare-van-ze - cara-van’ina.

Näin minä muistelen menut’ta elämääni - ilman menuett’ia. Niin monta valvottua yötä - niin eilen kuin tänäänkin - Tänan luojalle, joka on antanut vielä pienen mahdollisuuden tehdä tätä työtä kohtalaisessa terveydessä. Kello on jo puli neljä, ja minä vaimn paketrran bagarin-omaisesti. Lopputulos alkaakin jopa muistuttaa pullataikinaa. Olen siis lähellä päämäärääni - kaiken cake-muotoon muuntajana - Hitze-lämmössä. Olematonkin on tässä prosessissa olleellista. Onko vielä jotain joka on jo ilmaistu? Kaiiki voidaan sanoa huoletta kahteen kertaaan, jos oletetaan, ettei mikaan mene perille ensi kuiulemalta.

 

22.12.02:         - Kolme -sanan suvut: Fem. kolme ’musta kolmio’; mask. calmus-Kalev-risti-miekka (calamare); neutri: kuolema.

- Mutaatiot ovat välttämätön seuraus loputtomasta toistamisesta. Kun kirjoitan koneella nopeasti, vaihtuvat sormijärjestykset siten, että sanan sisällä jälkimmäinen kirjain napsautetaan liian aikaisen, joten se tulee edellisen kirjaimen edelle. Tämä lienee DNA-ketjun tavallisin mutaatiotyyppi - olettaisin tällä perustella. Kuin vetoketjun vinossa olevat pykälät, jolloin yksi ’kirjain’ jääkin ilman vastakappaletta.

 

28.12.02 (A. Vipunen?)      Toinen pääseikka on veneen vuoto- l. veneeriset sjukdom -taudit, jotka kestävät kerrallaan seitsemän sju -päivää. Jos kysymyksessä on yksipuinen haapio, on sillä taipumus haavoihin. Nämä (unk) havi baj -päivät ovat hävyttömän bajjal -kiusallisia. Unkarissa ne tuntuvat jopa vuoden jar -olemiselta, vaikka tuota hold -pidättelykuuta kestää ho -kuun sijasta vain het -viikon, siis vain seitsemän päivän pituisen hetken kerrallaan. On selvää, että tässä tapauksessa tukkeena käytetään häveliäästi haavan lehtiä. Tapinreikään kuuluu Havilla- kynttilä.

Jos kipu on faj(as, -os) -tyyppiä, lehdet pannaan far -peräpäähän, siis joko Ferse -kantapäähän tai suorastaan Färse -nimiseen paikkaan, joka sijaitsee lähellä farzseb -takataskua. Ulkopuolisesta tämä voi näyttää farssinomaiselta, joten työ tehdään yleensä yksinäisyydessä, ilman yleisöparaatia, so. a-paratis -konehuoneessa. Kun vuoto on lakannut, voi huoletta syödä ivas -kalanmätieväspaloja pajoja laulaen ikra -kutusoiton igrat-säestyksellä.

>? ks. fen-queen  > vein-Wanemune < R. van ’tapa, tottumus’ ~ S. gewöhnen ’tottua’

         >? wohnen  ’asua’; wahnsinnig ’heikko- t. kevytmielinen, keikkuva’ (vene)

Väinämöinen: -Tarvitsen venosen. Venettä on vajjaa. Venevajaa ei ole vajaa. Ja kolme sanaa rakennuspuiksi.

A. V [= Antero Vipunen > Ks. 6.5.08?]:         - Aha. Ensin pitää tuntea veneen rakentamisen historia eli tekojen synty. Sitten on tunnettava rakennus-tarvikkeiden eli sanojen synty. Sitten on saatava ne yhteen liitetyiksi - tarveaineet ja rakennustaito. Yhteen liittäminen alkaa ravistelulla, jonka ensimmäinen liike on ylösalaisin kääntäminen: sanoista tekoihin. Yhteenliittyminen tapahtuu sekoittamalle ne toisiinsa niin, ettei voida sanoa, mikä oli taitoa ja mikä ainetta, taidon kohdetta. Kun aine näkyy vain taidetussa muodossa, on homma pulkassa, vaikka onkin veneestä kysymys.

Rakentamisen historia alkaa siitä samasta mistä sanojenkin synty. Pitää tuntea ajattelun logiikka. Jos koko universumi on rakkauden julistusta, niin on ymmärrettävää, että veneenrakentamiseenkin etsittiin mallia soidinmenoista.

Tällöin aloitettiin yksipuisen haapion valmistamisesta.

Ensin siis oli Venus-venosen ajatus eli tarve. Morsian valittiin naapurin metsästä. Runko irrotettiin kotojuuriltaan, kunhan oli saatu kotiväen suostumus. Hänet kuljetettiin riemusaatossa kylään. Varsinainen prosessi alkoi, kun tämä singen-laulupuu asetettiin makuulle ja ruvettiin vähitellen sängen-kuumentamaan hiilloksella ja kostuttamaan (ks. maitohinkki) pohjanpalamisen estämiseksi. Oksat tietysti karsittiin ensin tieltä pois. Kuori halkaistiin varovasti ja ruvettiin venyttämään laitoja erilleen niin, ettei vaurioita synny kumpaankaan sopijapuoleen. Aina kun reunat antoivat periksi, sujautettiin levityspuuta vastaavasti syvemmälle. Levittämistä autettiin myös eräänlaisella nilipuuvartisella talttakirveellä. Se tehtiin hinkkaamalla laitoja hinkend-rytmissä.

Jotkut käyttivät tässä yhteydessä ontuvaa aksak -rytmiikkaa kuten turkkilaiset (9/8). Joskus aloitettiin tämä vaihe myös höyläämällä Bog-jumalan bågen-kaarihöylällä. Koska veistäminen piti sujua hing-henkisessä valaistuksessa, kelpasi tekijäksi vain hengst-tyyppinen uros, esim. Ilmaris-tyypin ansioitunut kengittäjämestari, joka oli saanut harjaannusta jopa kullasta tehtyjen tuotteiden parissa heroksena hääriessään.

Näin tehtiin täsmälleen niin kauan kunnes vähintään poikanen mahtui sisään soutamaan tai melomaan - mutta myös ulos. Veneen tasainen keinunta oli myös hyvin tärkeä seikka. Sekä kellunta. Se varmistettiin vuotamiskokeella. Tappi iskettiin reikään ja vesi kaadettiin sisään. Jos vene ei valuttanut vaan alkoi turvota, oli kaikki kunnossa.

 

2003:

06.01.2003   - Kuolema merkitsee ennalta-arvattavuutta ja sellaisena järjestystä, nolla-informaatiota. Elämän tunnuspiirteenä puolestaan on ennalta-arvaamaton toiminta, kaaos-hakuisuus. Se on vaihtelua organismin itsensä sisäiselle järjestäytyneisyydelle. Elämä on kaipuuta järjestyksestä kaaokseen - aina sinne, missä ei olla. Se on paratiisin kielletty hedelmä, joka ylläpitää tasapainoa kaaoksen ja järjestyksen välillä.

 

23.1.03         - Maailma tuntee useita eri myyttejä. Määrä johtuu siitä, että kukaan ei tuntenut kaikkia sanoja. Jokainen tunsi vain muutaman, ja loi niistä omat erilaiset myyttinsä, koska käytössä oli vain osa sanoista. Siksi myytit eroavat toisistaan.

(7.11.01? Huone, johon Väinämöinen ei mennyt, koska sen ovessa luki englanniksi: W-ainola > "Kolme sanaa")

02.02.03:         Siellä nimittäin oli Sezierraum -sosiaalisektio, jossa harjoitettiin erikoislaatuista vaihtokauppaa: toinen antoi ja toinen otti. Siellä elävät ja kuolleet vaihtoivat keskenään tatuointeja saksimalla niitä palapelin tapaan Kerze -lampun käärmeennahkalta näyttäviksi Herz-skärm-varjostimiksi. Eräs käring -rouva oli nimittäin kärlek -lätkässä tällaisiin charm-karmeisiin mutta samalla enää harmittomiin liksak -leluihin. Hänen seinällään olikin kärrinpyöräkehyksinen, liikuttavasti leikattu iskulause: Liksom-leksak. Legall ~ Leikkaa kaikki ja vie mukanasi Legoland-leikkimaahan! Ensimmäiset saavat kiinnityksen lieka-pokaaliin ja samalla heihin tehdään kaiverrus.

Prosessi itse vaati huolellista low-tyylin skär-Kerbe -lovileikkaustapaa Löwe-lövskära -sirpillä: Karl -kirurgi irrotti ylimääräiset suonet ns. kärl-kär(i)l -suonikuppiin kirjurin valvovan kärlig -katseen alla, ettei mitään valuisi hukkaan skärbräde -alustalta, jossa oli jo ennestään edellisen viimeisen ehtoollisen viimeistä edelliset bread-öylätit ja breed-brew-ready-red -jalojuomat. Tarjoilupöydällä oli kyltti: Taste & toast - Ota tuosta!

Tuuletus tapahtui kahdella tapaa. Peruskäyttövoimana oli invalid-vainajien viimeiset epäpätevinä käytöstä poistetut breath-in-vain-henkäykset [13.4.14. ~ Est. vein-huurut] vein-venttiilin kautta. Lisäksi Fan -avustajatyttöset heiluttivat keimistellen gay-mistel viuhkojaan fun-fan -ilotuuletuksena saavutetun vaihtokauppavoiton merkiksi. Tapahtuman tarkkailua varten oli vuokrattavana erillisiä Son vuäinn -kiikareita, jotka oli valmistettu erityisesti Wein-huurujen tarkkailemiseen - ennen kuin vainajat saatettiin vanity -portista olemassaolon tuolle puolen. Ovessa luki: Sanity for insane - end-trance. Ovi avautui endter -nappia painamalla.

Jätehuoltoa varten oli erityinen Kreme-ring -tyyppinen huone viimeistä voitelua varten. Tarkoitukseen käytettiin Cream-de-Menthal -uutetta, jonka teho oli kuin Likbränning -merkkisellä lexiimi-Brendel-paholaisbrandylla. Monelta paloivat kyllä samalla päreet, jos leikkely onnistui laittoman huonosti (ns. ill-equal - myönteisessä tapauksessa ilahduttavalta saundaava ill-Achtung-tapaus) mainossavu ei noussut tarpeeksi korkealle. Niin kävi Raamatun Kainille aikoinaan ja sen seuraukset tiedetään murhaaviksi.

Mutta onnistuneen pöydän ympärillä sujuneen pro-session päätteeksi puheenjohtaja kopsautti lekallaan puuta sanoen: Prosit, skärade vänner!  Sen jälkeen lausuttiin leikin lopuksi yhdessä rukous: lek-amen, jonka jälkeen juhlallisesti prostituoidut vihkimykseen osallistujat menivät paikallisen pruustinnan luo Priest-kahvia ryystämään pressin ahdistelematta turhilla kysymyksillä. Jos kysymyksessä oli kuraattorin tehtäviä hoitava kirkkoherra, luki ruokailuhuoneen ovessa (viroksi): Kurat.

Varjostimia tarvittiin, koska Se, mitä Siellä tapahtui ei kestänyt lainkaan päivänvaloa. Nimittäin vain Ketzer -tyypin kuolleilla oli sellaisia kuvia, jotka kelpasivat valon pussittamiseksi. Heidän skär hy -ihonsa ei enää tuntenut minkäänlaista särkyä vaan tuli yhä heleämmäksi, mikä riitti valaisemaan muutoin hämäräperäisen Skärgård -kartanohuoneen. Sitä paitsi kuolleista ei ollut käromål -kaunankantajiksi tai mustamaalaajiksi, sillä heillä - leikkuupöydän kannella paljaaksi kerittyinä - oli tarpeeksi kerkeämistä uudessa valonkantajan työssään poisleikattujen jomotusten taivaallisilla Jomål-leikkipihoilla. Vain yöllinen öl -liekki hohti heidän hy’ stään.

 

2.5.03 klo 06.00 (äsken unessa saatua) - Antero Vipunen:

- Todellisuus on tarua ihmeellisempi: Minä olen unessa, koska kaikki sanat eivät muuten mahtuisi minuun yhtä aikaa. Se mitä näen, on unta. Vain unet ovat todellisia. Minä en. Mutta unessa minä yhdyn todellisuuteen, koska yhdistelen sanoja unessa.

Sanat puolestaan ovat pyhä henki, joka yhdistää kaksi todellisuuden osaa yhteen, jotta kuva alkaisi elää, jotta se saisi hengen. Niin kuin Jumala puhalsi elämän hengen saveen. Kun kaksi puhalletaan (tai 'viritetään') yhteen, syntyy prosessi, joka elää siksi, että siinä yhdistyvät aina kaksi asiaa - teko ja tekijä - so. teko, ja se millä tehdään. Joskus se, millä tehdään ja mitä tehdään on nimi. Ihmisen nimi. Näin oli varsinkin ennen.

Alussa oli siis sana. Joka oli totuus. Ellei sanoja ole, maailma on hajalla, koska teko ja tekijä (so. esine, asia, millä tehdään = joka tekee) ovat erillään. Oikeastaan on sivuseikka, kuka tekee millä-tekee -esineen tai asian avulla. Tärkeämpi on mikä tekee & mitä-tekee -asioiden väline suhde, koska kuka-tekee on vain välittäjä, jolla ehkä on symbolinen nimi mikä/mitä-tekee.

- Kun sana asuu keskellämme, sen henki liittää asiat oikeisiin yhteyksiin, ja näin maailmasta tulee mielekäs, se hahmottuu ja lopulta syntyy vain sitä kautta.

- Sana on suoni, joka soi (zone-Sehne-sono-tendon-tone). Sanat eivät itse vielä ole todellisuutta. Ne eivät käytä, vaan niitä käytetään. Ne ovat oikeastaan tuonpuoleisessa. Kun minä kuolen, minusta tehdään Tuonelaan suonikieliä, jotka ovat maata (Ton 'savi'), mutta jotka soivat. Kun minä kuolen, minuakin voidaan soittaa. Mutta kun olen puoliunessa, minä näen, miten kaikki soi. Minä näen prosessin, joka syntyy, kun sana kaataa polttoaineen moottoriin. Tarvitaan vain puhallus, joka starttaa koneen käymään.

- Se, missä tämä tapahtuu, on Zene, scene -maailma, joka luulee, että science on kaiken perusta. Ei se niin ole, koska Uni-Zone on sen takana. Vielä sitäkin syvemmällä.

- Minä nukun mielelläni, koska todellisuus näyttäytyy minulle unessa. Useimmat nukkujat olettavat unimaailman olevan keinotodellisuutta, mutta valvemaailman oikeaa. Se on päinvastoin. Jo Adam nukahti, kun söi tiedon hedelmää.

- Samoj. ton 'Sehne'; seem = see.

- Sanat ovat siis aina kaksiselitteisiä. Ne viittaavat kahtaalle ja saavat täten kaksi todellisuuden osaa yhdistymään. Ilman sanoja todellisuus on niin pirstaleinen, että se näkyy vain kaaoksena - sellaisena, mikä näkyy, kun katsoo ulos maailmaan. Maailma on siis kaaos, jossa sanat toimivat parittajina, tekevät maailman toiseksi arvokkainta työtä. Arvokkainta on vain parittelu itse - hieros gamos - kaamoshäät pohjolan kesäyössä.

- Useimmat nukkujat näkevät unia, mutta minä lähden siitä, mihin he päätyvät. Minä uneksin maailman, koska unessa sanat kertovat minulle, kuinka osaset yhdistetään jaottelemalla ne reikä- ja tappisanoihin tai -käsitteisiin. Itse yhdistäminen on tämän jälkeen lasten leikkiä. Oikeastaan on turha puhua reiästä ja tapista, koska riittävää on jo tieto siitä, mitkä asiat  kuuluvat yhteen, ketkä menevät naimisiin.

- Sana siis prosessoi, on edeskäypä, istunnon johtaja, joka istuttaa kukan maahan. Sillä kukka ja maa kuuluvat yhteen. Muuten kukintoa ei synny. Kun seem ja semen yhdistyvät, syntyy se-sama, joka aukeaa kukkaan.

- Me rakastamme yksiselitteisiä sanoja, koska ne ovat vallankäytön välineitä. Yksiselitteisten sanojen varastoa kutsutaan tiedoksi (tiedostoksi?). Sen avulla tietävät hallitsevat tietämättömiä. Vain sanojen synnyn ymmärtäminen on elävää tietoa, taidetta, jonka avulla ei hallita, vaan liitetään yhteen.
(Nukuin välillä. Kello on jo 9.)
- Vain nukkumalla todellisuus ja mielikuvitus saadaan koskettamaan toisiaan. Jos olisin todellinen, voisin kertoa vain mielikuvituksellisia juttuja. Kukaan ei uskoisi. Siksi olenkin mielikuvitushenkilö, jotta voisin kertoa todellisia tarinoita. Kuitenkin me olemme yhtä. Kun katson itseäni suurennuslasilla, näen kaksoisolentoni tutkivan minua kiikarilla. Ja kun katson etäälle kaukoputkella, huomaan itseni tuijottamassa tekojani suurennuslasin kanssa. Sellaista on elämäni sanojen kaksiselitteisessä, kaksoisnapamaailmassa.

- Kun sanat ovat yksiselitteisiä, tarvitaan aina kaksi sanaa, yhdyssana, ilmaisemaan prosessia, kuten "polkupyörä". Jotkut sanat taas - kuten mono - kertovat jo teon: mennään!

 

08.10.03         Elävä sana on kuin elävä, ikivihreä sävellys: Säilyäkseen käytössä on sen poikettava jossain suhteessa tradition säännöstöstä. Jokainen elävä sana on siis jollain tavalla poikkeus, joka puolestaan luo oman traditionsa - sanajohdannaiset, joista tulee aikanaan elävän kielen perussanasto. Tässä suhteessa sääntöihin nojaava kielen etymologia on aina ajastaan jäljessä. Se ymmärtää ehkä suuria sanaryhmiä, muttei ymmärrä yksityisen sanan luovaa elementtiä.

 

28.11.03 - sekalaista - Sanojen kolme merkitystasoa:

1) RYHMÄIDENTITEETTI = feminiininen - säilyttävä-concret
(sanojen ulkoasujen samankaltaisuus) - kielen ja kieliopin traditio

2) ITSEIDENTITEETTI     = maskuliininen - luova - abstract
(samannäköisten sanojen merkitysten muuttuminen) - sanan päivämerkitys

3) KOLLEKTIIVINEN ALITAJUNTA - ”das” - seksuaalisymboliikka
(yhdistää 1-2 -tasot avioliittoon)

 

2004:

01.10.04         - Sanojen seksuaalitason sukulaisuus on kuin kalaparvi; kun etymologi sukeltaa lampeen, katoavat kalat välittömästi läheisyydestä. Niiden olemassaolo selviää vain onkimalla niitä hyvällä syötillä tai asumalla järvessä (sukelluspuvussa). Järvi sinänsä on aina erinäköinen - riippuen sukelluskohdasta. Kuin internet...

 

22.10.04:         - Sanoilla on ulottuvuus kolmiulotteisessa mielikuvamaailmassa. Sanan koordinaatit ovat kolme assosiaatiotasoa, joiden avulla sanan merkitys määräytyy lähes yksiselitteisesti. Perinne-etymologia näkee sanan etymologian vain suorana linjana, ajan jatkumona, jossa sana kloonautuu kielestä ja merkityksestä toiseen - ilman seksuaalisymbolista tasoa. Kaksiulotteinen maailma sisältää sukupuolisuuden. Kolmiulotteisessa maailmassa on vielä jokin tekijä, joka sitoo sanan lähelle yksiselitteistä merkitystä.

Meandash-peuramyytissä merkitykset ovat: osm. manda ’Büffel, eine gute Milchkuh’, jak. manda-khsa, mandagha ’pieni hirvennahka’ < tu. mandaksa, mandaha ’1-2 -v. hirvi’

 

6.12.04        - Kaleidoskooppimaailma: Kohteen liike, säteily tai sisäinen muutos heijastuu informaatiotodellisuudessa kuin kaleidoskooppi: Pienikin muutos muuttaa samalla hetkellä koko ympäristön täydellisesti - siltä osin kuin kommunikaatiokieli on olemassa.

- Tutkimus tieteen kohteena:  Jo pelkkä tutkimuskielen valinta tekee siitä subjektiivisen. Se on suunnattu vain kielen osaaville. Jos tutkimuksen hyöty on tarkoitettu esim. etnisen ryhmän itsensä jäsenille, ei ulkopuolinen tiedemaailma saa tutkimuksesta juuri mitään otetta. Esim. musiikin tekemisen taidot; jos käytetään tieteellistä kieltä, ei etninen kohderyhmä saa siitä mitään irti. Ja käänteisesti: jos tutkimuksella tavoitellaan etnisen ryhmän siitä saatavaa hyötyä, ei sen kieli voi olla sopusoinnussa tiedemaailman kielellisten vaatimusten kanssa. Muut tutkijat eivät saa tutkimustuloksista mitään hyötyä.

- Induktio & deduktio: Mennäänkö puusta juuriin (menneisyyteen) vai latvaan (tulevaisuuteen)? Saman ulkonäön ja eri merkitysten omaavista sanoista yleistetään perusabstraktio, jonka piiriin kaikki em. sanat kuuluvat johdannaisina. Tai sitten katsotaan sanaa suhteessa ympäristöönsä; mistä erinäköisistä sanoista kyseinen määritelmä voi koostua tai millainen assosiaatioympäristö sanalla on, jotta se on voinut juurtua kieleen. Jotenkin nämä kaksi päättelytapaa ovat toistensa käänteispuolia: toinen on ulkoa sisälle ja toinen sisältä ulos - mutta miten? Puu katsoo ympäristöään ja samanaikaisesti ympäristö katsoo puuta...

 

Dec 2004 - Joulu          [ilmeisesti Henry H:lle lähetetty E-mail]:
Sivuaiheenani ovat jouluun liittyvät termit, jotka melkoiselta osin palautunevat turkkilaiskielien pakanuudenaikaan - sisältäen myös Sarakka-sanastoa.  Jotain kai pitääkin jo syntyä, koska 15 vuoden aikana on kerääntynyt aiheeseen liittyviä sanastoja omalle koneelleni n. 60 megatavua, jolloin yksi mega vastaa karkeasti ainakin 100:a sivua.

...

Nyt voin jo kertoa periaatteellisen lähestymistapani eroavuuden verrattuna perinteiseen menetelmään. Ero on uskonvarainen, koska kumpaakaan lähtökohtaa ei voida todistaa oikeaksi eikä vääräksi.

Periaatteeni siis on: Mitkä tahansa kaksi samankaltaiselta näyttävää sanaa (myös eri kielissä) ovat sukulaissuhteessa toisiinsa, ellei toisin osoiteta. Tämä johtaa samanlaiseen lopputulokseen kuin eri kansallisuuksien verenkuvat: Sanojen sukulaisuus on riippumaton kieliperheistä ja niiden kuvitelluista rajoista (kielikunnat). [Sukulaisuuden iästä en osaa sanoa mitään.]

En vaivaa asiassa enempää, koska kirjasin nuo periaatteet oikeastaan jo lisensiaatintyöni johdanto-osassa 1998. Seurauksena on mm. se, että sanojen merkitysten ei kuvitella pyrkivän pysyttäytymään samanlaisina, vaan päinvastoin: merkitykset lipsuvat ja hajaantuvat, jolloin ne uudelleen yhteen kerättyinä tuottavat "alkukuvan", joka alkaa elää omaa elämäänsä. Tällöin voidaan jopa sanoa, että lähes jokaisella FU-kielikunnan sanalla on oma IE-vastineensa - jopa niin, että joskus yhdyssanat muodostuvat samasta sanasta kahdella eri kielellä.

Kaiken perustana on universaali salakielen, symbolikielen tarve, pyrkimys sanankäyttöön yksilöllisenä ilmaisuna, jonka perusperiaate on kyetä sääntöjen rikkomiseen heti kun sellaisia ryhmässä alkaa ilmetä. Jotta sanojen symbolitaso (sukulaisuutta synnyttävät soidinmenot?) ei häiritsisi arkielämää, eri merkitykset hajautuvat naapurikansojen kieliin ikään kuin "pankkiin". Ne tulevat esille vain soidinmenojen yhteydessä. Musiikkisanojen antaman esimerkin mukaan näyttää siltä, että koko kielemme sanasto nojaa pohjimmiltaan tähän  samaan sanastoon, jossa kaikella käsitettävissä olevalla on oma sukupuolensa. Vain itse liitos tms. seikat ovat neutraaleja. Olemme unohtaneet, että sanoilla pitää olla sopiva assosiaatio-maailma ympärillään pystyäkseen juurtumaan johonkin kieleen. Tällöin sen ulkomuotoa väännellään niin paljon, että se on sopiva omaan käyttötarkoitukseensa.

Lopputuloksena on täysin jotain uutta. Mainitsen esimerkkinä unkarin joulua merkitsevän sanan "karácsony", jolle István antoi viikko pari sitten vain viitteet slaavilaisista henkilönimistä. Kuitenkin marilaisilla oli jo joulun käsitteenä "s(h)orök-jol & shart-jal" (sharök-jal = 'lampaanjalka' < sharyk, shoryk 'lammas'), jonka taustana puolestaan on tshuvasseilta saatu "soröh-ori" (soröh 'lammas').

Tästä seuraa: (Ashm.) soröhori ’Benennung eines heidnischen Festtages bei den Tschuwassen, der vor Weihnachten gefeiert wird’ (Lue: r < l ja unohda tarkemerkit joita en saa tähän tekstiin). Joulun mysteeriin viittaa myös se, että turkkilaiskielissä joulu-sanalla on monta merkitystä: 1) uig. mtü. soj. jula ’Fackel, Licht’ < mo. dzula, 2) Tü. yol 'tie' (myös: 'metodi'), 3) yil 'year' (vuosi) ~ yilan 'käärme/spiral' ~ yilbasi 'New year's day', 4) yildiz 'star' (tähtivalo).

Kaksiselitteisyyttä ei suinkaan vähennä se, että 'tsharak' (cäräk) on myös 'tuki, noja, pönkkä'. Kysymyksessä on siis alunperin (lampaan?) "haara-jalka (sorkka)" tai yhtä hyvin "tuki/pönkkä-jalka" jolla Persiaa myöten on ominaisuus (Yima-jumalan saama kharisma-lahja): ”Glor-iole”, ”Glücksglanz” jonka ulkoinen symboli (Varagan-Vogel) oli Sassanidien aikaan Widder-oinas (pässi-pukki!). Nyt ainakin tiedämme, miten pukinsorkka (Est. sõrg) on naamioitunut jopa joulu-sanueeseemmekin!

On muistettava myös, että jakuuteilla (Tü-kieliryhmässä) dzol = 'onni', joka mongoleilla lisäksi tarkoittaa 'onnellista matkaa' tai 'seurausta'. Vanha-turkki selittää asiaa tarkemmin: joluk 'uhrata', jol, jul 'poimia, kiillottaa, mennä sisään', jolloin turkomaanien (j)olum onkin jo  ’Überfahrt, Passage’. Lisäksi muin.turkki (&uig.) määrittelee joulun onnenlähteeksi: ju:l 'Quelle; Bach, See'. Liekkimereksi näkymä muuttuu uigureilla: jal ’flammen’, mtü. jal ’verbrennen, sich entzünden’. [Jaloa!]

Voisin jatkaa tätä loputtomiin, muuta mainitsen vain, että ennemmin tai myöhemmin päädymme kaiken elämän lähteeseen Välimeren alueella: öljypuuhun.

- Esitin edellä olevan vain vihjeenomaisesti, jotta muistaisimme vääräksi arvelun joulu-sanan pesiytymisestä ugrilaisille Skandinavian tms:n kautta.

Odotan kommentteja, jos joulukiireiltäsi on aikaa.         Terv. Ilpo

[27.5.14: Sarak-sanan etymologiaa käsitellään joskus tulevaisuudessa saamelaisen mytologian sanaston laajemmassa pohdinnassa ja joulu -sanue omassa yhteydessään, joten edellinen on aiheiden eräänlaista varhaislämmittelyä.]

 

2005:

25.03.2005
1)         Kieli on kyberneettisten systeemien kommunikaatioväline. Varhaisin taso on ollut binaarinen. Maailma on jaettu hyvään/pahaan, kutsuun/varoitukseen, mieheen/naiseen, elämään/kuolemaan jne. Ulkoasultaan nämä vastakohdat ovat saattaneet tavalla tai toisella muistuttaa toisiaan. Silloin niiden tarvitsema aivokapasiteetti, muistitila on supistettu minimiin. Kielen kaksiselitteisyys lähtee maailman kaksiselitteisestä perustulkinnasta.

2)         Kommunikaatio tapahtuu viestin lähettämisen, vastaanoton ja viestin (tradition kautta opitun) tulkinnan avulla. Sanan oikeaan ymmärtämiseen ei ole käytetty matemaattisia sääntöjä, vaan sanan tunnistaminen tapahtuu kognitiivisesti, ilman kirjoitettua tai tiedostettua säännöstöä. Tällainen oraalisen kulttuurin oppimistapahtuma sisältää poikkeuksetta virhearviointeja merkityksestä yhtä hyvin kuin sanan ulkoasun väärinkuulemista, sekä toisaalta tietoista halua käyttää sanoja myös ”taiteellisesti”, so. muokata kieltä.

3)         Oppimisen kautta kieli on sidottu systeemien muuhun, ei-kielelliseen elämään, ajatusmaailmaan jne. Elämä-käsite sisältää näkemykset totuudesta ja valheesta joiden käytön avulla säädellään hengissä pysymistä ja suvunjatkamista. Hengissä pysyminen (= elämän säilyttäminen, itsekkyys - vastakohtana elämän ’epäitsekkäälle’ jatkamiselle, sukupuolisuudelle) on sukupuolisesti neutraalia. Tällaisena se sisältää uskonnollisen neutralismin assosiaation vastakohtana seksuaalisuudelle. Uskonto karttaa seksuaalisuutta, koska seksuaalisuus on uskonnon oma - pimeä puoli, jumalan todellinen, lopullinen olemus.

4)         Kieltä käytetään ’avoimesti’ (se on mahdollisimman yleisesti ymmärrettävää), jolloin kieli on sidoksissa ryhmäidentiteettiin. Jos kieltä käytetään ’suljetusti’, se muuttuu symbolikieleksi, joka supistaa ryhmäidentiteetin muodostumista siten, että se suppeimmillaan on vain kahden osapuolen ymmärrettävissä. Kielen käyttö lähestyy tällöin itseidentiteetti -käsitettä. Salakielikäyttö erottaa yksilön/ryhmän muusta yhteisöstä/ympäristöstä. Se suojelee lapsia omilta vanhemmiltaan, koska lapset eivät ymmärrä vanhempien seksuaalisen elämän käsittelyyn tarvitsemaa salakieltä ennen murrosikää. Salakieli suojaa myös vieraita ymmärtämästä salatuiksi tarkoitettuja tietoja.

5)         Em. yhteydessä kieli toimii täsmälleen musiikillisen kielen tavoin: Sitä käytetään pelivälineenä kommunikaation luomiseksi tai sulkemiseksi. Se on joko ennalta-arvattavaa tai ennalta-arvaamatonta. Seksuaalisymboliikan kääntäminen avoimeksi tapahtuu vain soidinmenoissa. Sanojen julkiset merkitykset paljastavat oman seksuaalisymbolisen piilosisältönsä so. johdattelevat ajatusassosiaatiot ’kielletyn hedelmän’ alueelle - pois neutraalista arkitodellisuudesta.

6)         Kieli on siis ’taidetta’. Sitä käytetään luovasti tai ei-luovasti. Sen käytön peruselementit ovat ’sääntö’ ja ’poikkeus’

7)         Em. syystä sanojen etymologiaa ei voida tutkia mekanistisesti, tiettyjen muunnesääntöjen sokeana toteutumisena, sillä ’säännötön’ kielenkäyttö (sanojen äänneasun muuntaminen) on osa itseidentiteetin rakentamista. Kielen tradition kantaja on aina velvollinen säilyttämisen ohella käyttämään kieltä myös tradition vastaisesti, so. ’luovasti’ säilyttääkseen itseidentiteettinsä.

8)         Luovuus toteutuu joko muuttamalla sanan ulkoasua tai antamalla olemassa olevalle sanalle uusia (symbolisia) merkityksiä. Tämä merkitsee sitä, että sanojen em. kaltainen muuntumispyrkimys on yhtä vahva tekijä kuin kloonaamalla tapahtuva ’neitseellinen/suvuton’ lisääntyminen. Pyrkiessään merkitykseltään omaksi vastakohdakseen sana tekee ikään kuin ansapolkukierroksen, jona aikana sen merkityksessä tapahtuu liukumista, ’lipsumista’ - erityisesti kun se siirtyy kielestä toiseen.

9)         Tämä merkitsee sitä, että sanat - heijastaessaan inhimillisen elämän säilyttävää ja tuhoavaa aspektia - pyrkivät samanaikaisesti säilymään (traditio) että muuttumaan (innovaatio). Tällöin sanojen etymologiaa ei voida rakentaa turvautumalla mekanistisiin sääntöihin, joita sanojen tulisi noudattaa. Ei ole myöskään olemassa muuta kuin traditio, joka voisi määrätä jotain sanojen käytöstä. Traditiolla on vain rajoitetut diktaattorinoikeudet.

Oletus, että sanat myös pyrkivät muuntamaan omaa merkitystään saa vahvistusta esim. F-U -sukulaisuutta osoittavien sanojen käytössä, joka muistuttaa Antiikin jumalien keskinäisten sukulaisuussuhteiden sekavuutta. Samoin on ruumiinosanimitysten laita: F. nielu ~ Unk. nyelv ’kieli’

10)         Sanojen kommunikatiivinen tehtävä on sekä elämän säilyttämisessä että sen jatkamisessa. Ensimmäinen tehtävä edellyttää ’avointa’ kieltä, ymmärretyksi tulemista, yksiselitteisyyttä. Toinen tehtävä edellyttää ’salakieltä’ symbolimerkityksineen. Se on väistämättä yhteydessä seksuaalisuuteen. Tällöin jokaisella sanalla on sukupuolisuuteen viittaava metatason merkitys. Ilman tätä puolta sana ei pysy elossa eikä voi jatkaa ’sukua’.

- Sanat menevät naimisiin vain piilomerkityksiensä kautta. Ne lisääntyvät silloin suvullisesti. Kielitiede - tutkiessaan vain avoimia, julkisia merkityksiä - kykenee tutkimaan vain sanaklooneja, suvutonta lisääntymistä mahdollisine mutaatioineen. Matematiikka - ja sitä tietä mekanistinen tulkinta - tulee väistämättä menettelytavan ihanteeksi.

Sukupuolinen taso on siis välttämätön sanaelämän luonnolliselle jatkuvuudelle. Tämä merkitsee, että jokaisella sanalla on aina vähintään kaksi puolta, kaksi ymmärrystapaa, toisaalta neutraali, julkinen ja toisaalta salattu, maskuliininen/feminiininen.

11)         Mekanistinen sanojen etymologian selittäminen ei ota huomioon viestin vastaanottajan tarvitsemaa sana-arkistoa (muistia), jonka perusteella viestin tulkinta tapahtuu. Muisti on se sanapelto, johon viestitaimen pitäisi juurtua ja kasvaa. Muistipelto on assosiaatiomaailma, joka sisältää oikeat viitteet viestin ymmärtämiseksi.

12)         Väärien assosiaatioiden synty (= kahden eri tason keskinäinen sekaannus) on muunnesääntöjä voimakkaampi tekijä sanan ulkoasun elämän jatkuvuuden takaamisessa. Kun varotaan sanan julkisen tason merkityksen sekaantumista jonkin samankaltaisen sanan toiseen merkitykseen, varotaan erityisesti seksuaalitason merkitysten sotkeutumista julkiseen merkitykseen.

13)         Viesti tulkitaan joko elämän säilymisen (avoin, julkinen merkitys) tai elämän jatkumisen (seksuaalisymboliikka) ääripäiden välissä. Tämä tapahtuu ekonomisten periaatteiden mukaisesti: Ääripäämerkitykset muistuttavat toisiaan. Sanalla on siis sukupuoleton, jumalallinen, julkinen merkitys mutta samanaikaisesti myös symbolinen, sukupuolinen ’paholais-merkitys. Kun vastakohdat muistuttavat toisiaan, Muisti tarvitsee puolta vähemmän kapasiteettia voidakseen kytkeä sanan oikeisiin mahdollisiin merkityssuhteisiin. Tarvitsee vain kyetä erottamaa, kummasta näkökulmasta sanaan tulisi suhtautua. Arkikielessä nämä tasot pyritään erottamaan selkeästi.

- Ekonomisuuden perusperiaate on se, että luodaan teoria (muistikeino), jossa sekä sääntö että poikkeus voidaan määritellä yhden teorian avulla.
Vastakohtana ovat teoriat, jotka vaativat jokaiselle poikkeukselle oman uuden teoriansa. Vastakohtien samuus ilmenee samankaltaisena ulkoasuna. Sukupuolista vastakkaisuutta osoittavat termit ovat yllättävän usein hyvin samankaltaisia ulkoasultaan. Tämä dualismi helpottaa muistienergian tarvetta.

14)         Em. seurauksena sanan avoin ja piilomerkitys (~ sanan maskuliininen ja feminiininen symbolitaso) jakautuvat tavallisesti eri kieliin. Yhdessä kielessä sanan avoin ja salattu merkitys aiheuttaisi sekaannusta arkielämän kommunikaation yksiselitteisyyteen. Kaksiselitteisyyttä harjoitellaan sanaleikkien (runouden) avulla. Esimerkkinä on venäjän gad ’konna, ilkiö’ ja germaanisten kielien god ’jumala’. Ei liene sattuma, että kommunistinen ideologia Venäjällä päätyi ateistiseen maailmankuvaan. Vain Venäjällä ’jumala’ voi olla ’konna’. Sama pätee Latvian jum -käsitteen ja itämeren suomalaisten jumala -käsitteen väliseen suhteeseen.

Asetelmaa voidaan kuvata sormuksella, jonka helmen sisällä vastakohdat yhtyvät kaaosmaisessa hieros gamos -puurossa. Sormuksen rinkiosa taas on kuin ansapolku kodista ulos ja takaisin: Puolet siitä on menemistä ja toinen puoli palaamista - saman asian kaksi erilaista näkökulmaa; itsekkyys ja epäitsekkyys, hyvä ja paha, miehisyys ja naiseus...

15)         Kohdan 9) mukainen sanojen muuntuminen tuottaa alkukuvan, jos saman ulkoasun omaavien sanojen eri merkitykset kootaan yhteen. Tämä alkukuva (joka usein sisältää jonkin myytin sanallisen selityksen) edellyttää sitä, että kaikkein vanhimmat sanat ovat olleet em. alkukuvan kokonaisuudessaan sisältäneitä abstraktioita. Tällaisia riittävän yleisiä emomerkityksiä voivat olla esim. mies-nainen -käsitepari (symbolitaso) tai miesten/naisten työt sisältävä julkinen käsitepari: Mies hankkii saaliin so. tappaa ja nainen synnyttää elämää. Seksuaalitasolla roolit kääntyvät osin nurin, vastakohdikseen: Mies luovuttaa siittiöt ja nainen ottaa ne vastaan.

- Klassisia alkukuvia ovat Paratiisi-taru tai Meandash-peuran myytti.

- Sana on kuin kameleontti. Se on vaihdettava väriä ympäristökasvillisuuden mukaan ollakseen huomaamaton. Mutta pyydystys- ja kosioyhteyksissä sen on kyettävä erottautumaan omaksi itsekseen.

 

26.03.05:    ...Olen ryöminyt sanojen alle, että ymmärtäisin selvemmin. Sanojen keskellä olen kuin sumussa, jossa mennyt ja tuleva ovat yhtä, eivät erotu toisistaan...

- Ennalta-arvaamaton tapahtuma merkitsee aina jonkin siihen saakka jatkuneen kuolemaa. On kummallista, että itse elämä, sydämen syke, on ennalta-arvattavaa. Elämä on siis itse asiassa mekaanista todennäköisyyttä, jolle luova tapahtuma on ”kuolemaksi”. Elämä on siis tavallaan ulkopuolellani, koska itse olen jatkuvasti uutta luova. Onko tämä Jumalan oma kohtalo? Pakotettu luomaan, so. tuhoamaan elämää, jotta loisi elämää uutta potentiaalista todellisuutta silmällä pitäen? Luovuus jonkin tappamisena ja luomattomuus jonkin elossa pysymistä... Siinäpä todellinen Hamletin ongelma...

 

26.03.05:    Maa-ilma jaetaan sanojen kautta yhteiseksi omaisuudeksi. Word = world!

16)         Perinteinen etymologia hakee samannäköisiä samanmerkityksisiä sanoja. Alkukuvateoria etsii samannäköisiä mutta erimerkityksisiä sanoja, joista kokonaisvaltainen (alku-holistinen) alkukuva muodostuu. Samannäköisyyttä voidaan hakea perinteisellä komparatiivisella menetelmällä, tilastollisilla samankaltaisuuksilla tms. tavoilla. Erona on vain se että verrataan keskenään huomattavasti laajempaa sanarypästä, eikä rajoituta yhteen kieliryhmään. IE- ja F-U -kielet ovat tällöin vapaasti keskenään verrattavissa, sillä piilotajunnan symbolitasolla ne näyttävät olevan näennäistä enemmän keskinäisissä seksi- ja sukulaisuussuhteissa. Kaupungin kadulla kävellessämme emme kykene päättelemään, ketkä ovat tällaisissa suhteissa keskenään tuntematta ihmisten nimi- ja geenitaustaa.

 

28.03.05 klo 00:21      - Olen eilen kirjoittanut tietokoneelle tiivistelmän sanojen synnystä. En tiedä, onko sillä mitään merkitystä jälkimaailmalle. Itse tiedän, että se on täysin ulkopuolinen, neutraali tapa nähdä se, missä silmälaput päässä kulkeva kielitiede on nyt, tällä hetkellä.

- Ei se ole kielitieteen kritiikkiä. Se on maailmankatsomuksen kritiikkiä.  Se kritiikin haku alkoi yli 40 vuotta sitten - nuorena poikana - jolloin olin jo kokenut Titanic-elokuvan kaltaisen rakastumisen ja sen menetyksen. Ehkä juuri siksi tuollaiset rakkaustarinat vaikuttavat minuun vielä tänäkin päivänä.

 

02.06.05    Näin pari yötä sitten unen, jossa Saatana vei Jeesuksen (?) korkealle vuorelle, näytti koko maailman ja sanoi: Saat kaiken tämän jos kumarrat minua. Ongelmana oli vuoren seinämä, joka oli niin jyrkkä, ettei siitä kukaan voinut laskeutua alas maailman puolelle. Helppo tie johti vain toiselle pimeälle puolelle... Miesten miekkojen teriä, naisten neulojen neniä...
[Merkintä ei kuulu tähän yhteyteen - se on mukana vain huvin vuoksi.]

 

27.09.05      Amerikan joillakin intiaaneilla [Zapotek - Ks. "Aikamietteet"] on oma sanasto kuvaamaan sitä, kun jokin koetaan ensi kertaa. Euroopassa on ymmärtääkseni toinen informaatiomaailmaan sopiva merkkitapausten sanasto: Se, kun jotain koetaan yhdessä (con-)

Esim. E. con-science [konsns] ’omatunto’  < Lat. conscire ’be mutually aware’ < com ’with’ + scire ’to know’

So. hyvän ja pahan tiedon puu yhdessä koettuna. Tätä kautta tulee ymmärrettäväksi, että kokeakseen samaa kahden eri ihmisen täytyy kokea jotain erilaista. Sukupuoliakti on tyypillisin esimerkki tällaisesta samankaltaisuuden erilaisuudesta kokemuksena. En vain tiedä, mitä muuta naisen pitäisi kokea kokeakseen/tunteakseen täsmällisesti samaa kuin mies yhdyntätilanteessa. Ja tietysti päinvastoin. Ehkä sukupuoliset poikkeavuudet ilmentävät ihmisen yleistä halua saada selville, mitä toinen tuntee yhteisessä tilanteessa.

Omatunto on joka tapauksessa erityisesti yhteis-tuntoa. Paradoksi toisensa jälkeen. Nimitämme omaksitunnoksi sitä hetkeä, kun ihminen ymmärtää yhteistunnon, so. samastumisen kautta mikä on hyvää toiselle - ja näin oppii kontrolloimaan omaa käyttäytymistään.

Tekeekö oma kielemme, sanojen paradoksisuus ja ristiriitaisuus meidät syntisiksi?

 

John Philip Cohane: The Key, (1971), Fontana 1975:
s.50            - ”...the mortality of initial vowels in many place-names and words had completely changed the original sense or meaning of those names and words... this mortality...was more the rule than the exeption, that more names and words had lost initial vowels than had retained them.  > Kyy (käärme ) = kieli

 

31.10.2005 - Minä olen runoilija, diktare, joka kertoo fig-tiiviitä faabeleita. Digame. Sano se minulle Decame-run... Kuin paritteluajan kiimavirta, fiction = fig-tieto, fig-tune, di-kaamos-aika, jolloin ennustetaan ~ pre-digen > Priest-präst ~ pre-dictare...

Saarnaaminen on ennustusruno, joka on siis opetus teon seurauksista. Ja minä itsekin muutun ikoniksi, joka kuulee, kun universumi koskettaa värähdellen sisintäsi. Me kaikki olemme siis myös ikoneita, koska olemme Jumalan kuvia, joille Jumala puhuu. Jollei meitä olisi, Jumala jäisi yksin...

Kluge (111 - vanh. versio 1899): Herrainhuone: Ks. > 29.1.2001

"Ferse-sorsa" ss. 28-30 - Maailman synty vesilinnusta

God-guide: code  [coud] ’laki(kokoelma)’; koodi, salakieli

         >? Alku-nalle laskeutumassa taivaasta yhtenä köytenä...

         golden -karvaisessa keinu-kehdossa >? code ~ God

...Kohtalon oikein kohdistamana, oikein-koodattuna kohtu-kotia kohden... kohtu-keinoa myöten

Koti on sama. Jokainen kierros maailmalla vahvistaa kodin käsitettä. Koti on koodi!

Code: metisellä cod-mättähällä simakukkien seassa...

Coda ja code -kotilo-kotelo-hotelli-Gödel.  Good-day -Götzin odottaa!

Koodi kutsuu taivaallisiin häihin, joihin yksikään sana ei jää saapumatta - kaikki pareittain!...

 

Jumala         = Liebe-rakkaus, Gott ist Liebe; Gott ohne Leich = Leichnam

Gott mit Leih-Name (lainanimeä) = leik (helma, laivan kaaret, ruoteet)

Leiche          ’kutuaika’; Leiche ’haudattava ruumis, raato; maahanpaniaiset’

         > Leichnam ’ruumis’ (orig. ”elävä” > ”kuollut”)

Leich             = Laich ’kalan, sammakon mäti, kutu’

Laiche           = kuteminen, kutuaika’; laichen ’kutea’

Laib               ’leipä’ = Leib = Leib ’ruumis’; leiben ’olla olemassa (ruumiillisesti)

Leich             ’keskiaikainen lauluruno (vaihteleva runomitta)

Gott               = ’input’ > IS = byrokraatti-viive > kutu = output

Kumpi oli ensin?  Liebe = input + like = God-output - Ehkäpä ’Rakkaus’ on Jumalan aito, originaali nimi

                          life + Leich = Licht/lift? >? gleich?

- Elämän lex-icon-laki: Lachs-lohi muuttuu lõhn-lahnaksi

 

> Ks. 07.11.05 Air - Iiri & > 4.12.08

10.11.05         - Palaan tuohon viikon takaiseen Kalevala-symposiumiin. Miksi juuri nyt siellä kuulin I kerran elämässäni kansanrunouden käyttämästä Iri-Iiri -nimestä ilman immen yhteydessä? Tuo skandinaavinen Yr on lännessä air - virgin/maiden, mutta minulle se aukeni yhtäkkiä nimenä Iri-na! Olen aina pitänyt Kalevalaa ja Raamattua yhteneväisinä sen suhteen, että päähenkilöt syntyivät neitsyestä, jonka nimi Kalevalassa on air ja Raamatussa mar(e) ("meri"). Kalevalassa tämä on todettu epiteetillä:

Ir-ene - ilman impi ~ veen emonen (Mare Magdalena ~ Marjatta)

Kun ymmärsin tämän, ymmärsin, miksi olen maalannut Kalevala-pastelleissani niin usein tuon haaveolennon, jonka neitseellinen saavuttamattomuus on synnyttänyt minut henkisenä olentona. Olen siis aina ollut, mutta kutenkin yhä uudelleen synnyn neitsyestä - joka kerta, kun luova puoleni, ajatusmaailmani herää neitseellisen rakkauden kosketuksesta.

 

30.11.05         A. Vipunen: ”Olen mennyt maan alle nähdäkseni sanojen sisällön kauempaa, mahdollisimman ulkopuolisena ja siten objektiivisesti. Mutta mitä kauemmas olen päässyt, sitä enemmän näen vain subjektiivisuutta, koko sen kirjon, kuinka eri tavoin sanat ymmärretään.”

 

03.01.06         - Pääkysymys on edelleen: Ovatko kaikki tapahtumat lopulta uniikkeja?

Jos ovat, on suuri osa niitä koskevia väittämiäkin vain uniikkeja, joita ei voida soveltaa toisiin tapahtumiin, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyvin tahansa identtisiltä ko. originaalitapahtuman kanssa. Lauseet ovat tällöin subjektiivisia väitteitä, jotka muistuttavat totuutta vain siinä yhdessä tapauksessa, missä ne voivat viitata todellisuuteen.

Imperfektissä sanottu lause ei pidä paikkaansa lausesisällön tapahtumahetkellä. Imperfekti toimii vasta tapahtuman siirryttyä menneisyyteen.

Onko kysymys siitä, että ennakkoehtoja joudutaan sanelemaan niin paljon totuuden pätevöitymiseksi, että niiden määrä ylittää tavalla tai toisella lausesisällön. Tämä ajatus tuli mieleen, kun pohdin sanaetymologioiden sisältämiä väitteiden määrää suhteessa siihen, että isoon säännöstönippuun löytyy yleensä vain pari kolme käytännön esimerkkiä. Säännöt menettävät tällöin merkityksensä, koska ne kokevat inflaation, ja satunnaisotanta päätyy samanlaiseen esimerkkitiheyteen kuin mikä säännösten logiikalla saadaan esille.

(Viittaan italialaisprofessorin A. MarcAntonion kirjaan FU-kansojen kielisuhteista, joka sukulaisuuden osalta näyttää fake-myytiltä.)

 

13.04.06         - Ehkä tuo [Kauno Mannisen] esitelmä viritti hieman mieltä, koska yöllä unessa näin selvästi sääntö-poikkeus -asetelman suhteellisuuden. Kumpaakaan ei absoluuttisesti ole olemassa, sillä ”sääntö” ei ole mitään muuta kuin selvä poikkeama jostain sellaisesta mikä ei määritelmänsä mukaan mahdu ko. säännön piiriin. Sääntö on siis aina vain poikkeama jostain muusta.

Aina, kun meillä on sääntö, on mahdollista luoda todellisuus, josta tuo em. sääntö esiintyy poikkeuksena. Homogeeninen ykseys saavutetaan vain, kun ei ole mitään sääntöä erotukseksi poikkeuksesta. Emme pysty silloin näkemään minkäänlaista rakennetta missään. Kaikki on silloin samaa puuroa. Tällöin ymmärrämme olevamme tekemisissä jakamattoman perusyksikön kanssa.

Miten tämä filosofia soveltuu luonnonlakeihin? Periaatteessa luonnonlakimme vain erottavat tämän maailman jostain muusta mahdollisesta tai teoreettisesti luotavasta maailmasta, todellisuudesta. Laki on siis vain kuvaus, hahmotus jollekin, jonka kykenemme erottamaan jostain muusta.

Jokainen poikkeus vastaavasti on uuden lain siemen, kunhan vain löydämme olosuhteet, joissa tuo poikkeus esiintyykin enemmistön asemassa. Siinäpä se.

 

11.12.06         Päästäkseni käsiksi ihmisten alitajuntaan minun oli mentävä maan alle, Untergang-alajuoksulle, alem-entry-ala-asteelle. Täällä kalatkin ovat alamittaisia, vaatteet alimitoitettuja, puheet ala-arvoisia, vesi alijäähtynyttä, poltetut hakkuuaukeat alakuloisia, musiikki alavireistä, esimiehet alipäällystöä, kaikki noususuhdanteet aliarvostettuja.

 

14.01.07         Epätäsmällisyys ja sumeus ovat elämän tunnusmerkkejä. Elämä syntyy, kun mikään ei ole oikein kohdallaan, täsmällisessä tasapainossa. Siksi vaimo on uumen = vuomen = woman = (Tšech) dvojmo 'kahtena (kappaleena)'
         = vuomen 'uomeno' < lpN vuobman, (Friis:) vuoma, vuobman ~ (w)amen

         = 'suppilonmuotoinen johdeaitaus peurojen pyydystämiseksi'

         >? vaimo-vaimu-woman-womb-uumen-omen(a)-huomen

Menin maan alle ollakseni lähempänä sanojen juuria. Juuret löytyvät sieltä, missä ei ole kukkia.
Kukissa on toiset – seuraavan sukupolven juuret.

 

18.1.07         Koska tämä kaikki tapahtuu myytin sisällä, ei mikään ole satua. Jos onnistun neuvomaan kolme sanaa veneen tekemiseksi ilman nauloja, niin vene todella syntyy neuvojeni avulla. Mutta se syntyy tässä myytissä, koska keinotkin ovat mytologiset. Tämän logiikan rajoissa kaikki se mitä kerrotaan, on totta ja tapahtunut. Saduksi se muuttuu vasta, kun joku muu lukee näistä tapahtumista ulkopuolelta käsin – olematta itse myytin sisällä. Jo lapsikin tämän tajuaa...