1976 JOUTSENEN JUJU

JOUTSENEN JUJU (15.9.76) -matsku 1975

 

Esiteteksti: JOUTSENEN JUJU LRLP 177
Ilpo Saastamoinen on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut toimelias hahmo suomalaisen rytmimusiikin laajalla kentällä. Soulset-yhtyeen jälkeen seurasi Ponmuusikot Ry:n perustaminen, jäsenyys Valtion Säveltaidetoimikunnassa, Karelia -yhtye, ja pop/jazz koulutussuunnitelman laatiminen, pop/jazz luennot Hgin yli-opistossa, Dopplerin Ilmiö -yhtye, Kritiikin kannukset ja Alueorkesterikomitean jäsenyys, opetustyö Sibelius Akatemian [jazz]studiossa, "Kitarakirjan" kirjoittaminen tammikuussa 1975, Esiintymismatkat Bulgariaan, Ruotsiin, DDR:ään, Norjaan ja Kuubaan, kiinnitys maamme ensimmäisen kunnallisen rytmimusiikin alueorkesterin - Kajaanin Big Bandin - kapellimestariksi syksyllä 1974. "Kitarakirjasta" Ilpo Saastamoiselle myönnettiin Valtion Tiedonjulkistamispalkinto 1976.

"Ajatus LP-levyn tekemisestä syntyi tuottajan, Edward Vesala hänen kuunneltuaan keväällä 1975 "Kainuun ääni" -nimiseen radio-ohjelmaan tekemiäni kitara-nauhoituksia. Vanhojen Soulset- ja Karelia -soittotovereiden - Pekka Sarmannon ja Junnu Aaltosen - lisäksi haluttiin ottaa levyn erikoisluonteen vaatimat soittajat Tim Ferchen, Jordan Koschuharov ja Kari Hynninen Kajaanin Big Band -yhtyeestä. Pekka Nurmikallion Microvox-studio puolestaan takasi työrauhan. Tämä levy kartoittaa osan sitä musiikkia, josta pidän, ja olen tyytyväinen lopputulokseen."

A-puoli

1.                  Joutsenen juju                      Kansansävelmä / Saastamoinen         9:44

2.                  Sinä oksa                             Kansansävelmä / Saastamoinen         6:38

3.                  Olosuhteiden kaikuja             Saastamoinen                                   6:35

B-puoli

4.                   Kiljanderin polska                 Kansansävelmä / Saastamoinen         4:13

5.                   Air                                      Bach, sov. Saastamoinen                   4:30

6.                   Ihmisten ja lintujen iltapäivä  Vesala / Saastamoinen                      2:58

7.                   Huuhkajan lemmikki              Kansansävelmä / Saastamoinen         7:27

8.                   Saunapiian polkka                 Kansansävelmä / Saastamoinen         2:09

Ilpo Saastamoinen: sähkö- ja akustinen kitara, domra basso, akustinen cither, yang qin, laulu, Morley-kaiku,
                             nauha, sähkömandoliini

Timothy Ferchen:   vibrafoni (A1, A3, B1, B4), marimba (A1, B1, B5), kellot, harpafoni

Kari Hynninen:       sähköbasso (A1, B1)

Pekka Sarmanto:    kontrabasso (A1, A2, A3, B1, B4, B5)

Jordan Koschuharov: viulu (A3, B4)

Juhani Aaltonen:     sopraanosaksofoni (A1, A2, B1, B5), tenorisaksofoni (B1), huilu (A1, A3, B4)

Edward Vesala:      lyömäsoittimet, rummut (A1, A2, A3, B1, B3, B4, B5), piano (B3)

Pekka Nurmikallio:  äänitys

 

9.11.75 su         KBB - Vihanti klo 14
> 15.11.75 la Pyhäjokiseutu - TL: Kajaanin Big Band tempaisi mukaan musiikkiin
... Väliajan jälkeen [sai] "Joutsenen juju", Ilpo Saastamoisen oma sovitus kanta-esityksen: kapellimestari kitaralla, Timothy Ferchen vibrafonilla ja rummuilla sekä Kari Hynninen bassolla. Sovitus oli omaperäinen, mielekäs kuunneltava, jota olisi kuunnellut pitempäänkin.

26.11.75            Eetulle (Vesala) - radionauhakasetti kitaraäänityksistä > Joutsenen Juju.

25.4.1976          ...oma soolo‑LP "Joutsenen Juju" tulee toukokuussa [W!] markkinoille.

17.6.76   He Sa, s.14  -  Irene Huurre: Kainuun Big Band soittaa kansanmusiikkia
... Muiden töiden ohessa Ilpo on ehtinyt tehdä kavereittensa kanssa myös soolo-lp -levyn, jonka nimi on "Joutsenen juju". Se sisältää mm. Bachia kitaralla, Saunapiian polkan Hyrynsalmelta ja kansanlauluja Gruusiasta sekä avoimesta ikkunasta kadulta nauhoitettua autojen torvien ääntä Kuubasta.

 

16.6.76 (16.9.76?) - Suomen Kuvalehti (Sävellys- ja kirjainfot): Joutsenen juju
Synnyttyään Pielavedellä, opiskeltuaan ja valmistuttuaan opettajaksi Jyväskylässä, muutettuaan Helsinkiin ja opiskeltuaan siellä teoreettista filosofiaa, estetiikkaa ja yleistä musiikkitiedettä ehti humkandi Ilpo Saastamoinen, 33, luennoida, osallistua ay-toimintaan, soittaa keikoilla, istua toimikunnissa, rikkoa perheensä ja tympääntyä ennenkuin muutti Kajaaniin, missä nyt uuden perheensä kanssa pätee.

Oma soolo-lp "Joutsenen juju" on kitaristilta juuri kaupoissa, Kajaanin Big Band - maan ainoa kunnan ja valtion ylläpitämä alueorkesteri - johdettavana.

Muusikko, kapellimestari, taiteilija Ilpo Saastamoinen on sanomattoman tyytyväinen valintoihinsa. Pako on kannattanut.

15.9.76 ke         (Julkaisupäivä) Ilpo Saastamoinen: Joutsenen juju - LRLP 177

 

Päiväämätön (18.9.76 la?):  - Välimusiikkina [Kainuun] Lauantairadiossa esitellään Ilpo Saastamoisen äskettäin ilmestynyt äänilevy.
Kainuun kulttuurikuulumisia kuullaan radion yleisohjelmassa sunnuntai-iltana kello 18.15 ohjelmassa Lastut lentelevät Hannu Savirannan kokoamassa ohjelmassa käsitellään maakunnassa elpynyttä kansanperinteen harrastusta. Suomussalmen kunta on perustanut toimikunnan, jonka tehtävänä on selvittää miten paljon ja minkä alan käsityötaitoa kunnan alueella vielä esiintyy. Pelimannimusiikin harrastus on voimistunut Hyrynsalmella ja Kajaanin Big Bandin ohjelmistossa on kansan-musiikilla melkoinen osuus. Ohjelmassa esiintyvät Anni Kettunen, Kauko Heikurainen, Seppo Keränen ja Teodor Rinne Ammänsaaresta ja Ilpo Saastamoinen Kajaanista.

 

Päiväämätön - KOTIMAINEN VAIHTOEHTO:    ILPO SAASTAMOINEN: Joutsenen Juju OVH: 32,00
Saastamoisen Ilja ansaitsee kyllä hatunnoston siitä, että kaikkien muiden kiireittensä ohella hän on tehnyt näinkin hyvän levyn. Mikä hauskinta, levyn musiikki on todella persoonallista ja mukavaa. Hän on teemoikseen haeskellut paljolti materiaalia suomalaisesta kansanperinteestä ja onnistunut saamaan sen toimimaan uuden-laisessakin asussa. Hauska on aina kuunnella jotain tuollaista vanhaa polskaa sähkö-kitaran soittaessa komeasti leadia.

Toteutukseen voi suurin piirtein olla aika tyytyväinen. Tuottajana toiminut Edward Vesala on vahvasti myös esillä; hänen kovakätinen ja raskas rumputyöskentelynsä on vedetty vahvasti pintaan ja ilmeisesti myös Eetun ideoita ovat kaikenlaiset kellojen ynnä muiden soittelut välillä. Niissä on näet paljon hänen hallitsemaan itämaiseen musiikkiperinteeseen viittaavaa. Tämä levy on äänitetty Lahden pienessä Microvox-studiossa, mutta ei soundissa ole mitään valittamista. Tämän kivan, monia jujuja sisältävän levyn ainoa miinus on Iljan suorastaan väärin soittama Bachin "Air". Turhaan se on mukana pilaamassa hyvää kokonaisuutta. (ML)

 

Päiväys? - Kainuun Sanomat -76 (N:o 253) - Pekka Kinnunen: Saastamoiselta levy
(Kuvateksti: Kantta myöten omaa käsialaa on Ilpo Saastamoiselta ilmestynyt LP-levy "Joutsenen juju". Saastamoinen voisi nuoresta iästään huolimatta viettää ensi keväänä 20-vuotistaiteilijajuhlaa: Hän on kulkenut keikoilla 14-vuotiaasta lähtien.)

Kajaanin Big Bandin kapellimestarilta Ilpo Saastamoiselta on joitakin päiviä sitten ilmestynyt LP-levy "Joutsenen juju", jota kevyen musiikin tuntijat ovat jo ehtineet kutsumaan yllätykselliseksi ja erikoiseksi. Saastamoinen on soittajana ja sovittajana tuttu kymmenistä levyistä, mutta tämä LP on hänen ensimmäinen varsinainen soolo-levynsä.
"Joutsenen juju" on musiikillinen antologia, jossa pohjana on hyvinkin erilaista materiaalia musiikin eri osa-alueilta. Saastamoisen ja hänen ystäviensä esitystapa sekä sovitus tekevät kuitenkin levystä yhdenmukaisen kokonaisuuden.
Levy on siitä erikoinen, että Saastamoinen ei esiinny siinä ainoastaan säveltäjänä, sovittajana, soittajana ja laulajana vaan hän on myös taiteillut levyn kannet. "Joutsenen jujun" on tuottanut Edward  V e s a l a  ja kustantanut Love Records.

Levyn esittelyn mukaan Edward Vesalalle oli syntynyt ajatus LP:n tuottamisesta, kun hän oli kuunnellut Saastamoisen kitaranauhoituksia keväällä 1975 esitetystä Kainuun ääni -nimisestä radio-ohjelmasta.

Levyllä esiintyvät Saastamoisen lisäksi hänen Soulset- ja Karelia-aikaiset soittaja-toverinsa Pekka Sarmanto ja Junnu Aaltonen sekä levyn erikoisluonteen vaatimat soittajat Tim Ferchen, Jordan Koschuharov ja Kari Hynninen Kajaanin Big Bandista.

Levyllä Saastamoinen näplää monenlaisia soittimia. Tavallisten sähkö- ja akustisten kitaroiden lisäksi hän musisoi bassodomralla, säestyssitralla,  virsi-kanteleella, Morley-kaikulaitteella, sähkömandoliinilla, bouzouki-nimisellä kreikkalaisella soittimella sekä bambukepein soitettavalla kiinalaisella kanteleella, jonka Hannu Saviranta toi Kiinasta viime syksynä.        

Yksi suurimpia yllätyksiä on Kuuban Santa Claran kaupungin katuäänien käyttäminen musiikkina. Ilpo Saastamoinen äänitti itse katuäänet tavalliselle kasetti-nauhurille hotellihuoneensa ikkunasta vuonna 1973. Nauhalla on satojen pikku-lintujen viserrystä,         autontorvien törähdyksiä ja instrumenttejaan virittelevän katuorkesterin ääniä. Kun noita ääniä on myötäilty levylle kitaralla ja rummuilla, on syntynyt ainulaatuinen kappale "Ihmisten ja lintujen iltapäivä".

Kitaraa käytetään levyllä monella tavalla. Joissakin kappaleissa ääni on särjetty siten, että se muistuttaa paljolti urkuja.

Saastamoisen oma ääni kuuluu levyltä kahdessa kappaleessa. Hän laulaa surulliseen,  mutta karskisanaiseen savolaiseen kansanlauluun perustuvan "Huuhkajan lemmikin" sekä huutaa itse joutsenen äänet levyn nimikkokappaleessa. Saastamoisen omaa sävellystuotantoa on levyllä mm. balettivalssi "Olosuhteitten kaikuja", jonka hän teki vuosi sitten Kajaanin balettiryhmälle Kuopio soittaa ja tanssii -päivien esiintymistä varten. Sävellys on levyllä jazz-versiona.

Useissa kansanmusiikkiin perustuvissakin osissa Saastamoinen voidaan laskea osasäveltäjäksi, sillä kokonaisuutta rakentaessaan hän on kirjoittanut niihin paljon uutta.

"Joutsenen jujun" kappaleista ovat Kajaanin Big Bandin kuuntelijoille tutuimpia hyrynsalmelainen kansansävelmä "Saunapiian polska" sekä "Kiljanderin poiska".
PEKKA KINNUNEN

 

Päiväämätön - Musa - (keijo?):  ILPO SAASTAMOINEN Joutsenen juju Love LRLP 117 [= 177]
"Ajatus LP-levyn tekemisestä syntyi tuottajan - Edward Vesalan kanssa hänen kuunneltuaan keväällä 1975 "Kainuun ääni" -nimiseen radio-ohjelmaan tekemiäni kitaranauhoituksia. Vanhojen Soulset- ja Karelia-aikojen soittotovereiden - Pekka Sarmannon ja Junnu Aaltosen lisäksi mukaan haluttiin ottaa levyn erikoisluonteen vaatimat soittajat Tim Ferchen, Jordan Koschuharov ja Kari Hynninen Kajaanin Big Bandin yhtyeestä. Pekka Nurmikallion Microvox-studio puolestaan takasi työrauhan. Tämä levy kartoittaa osan siitä musiikista, josta pidän, ja olen tyytyväinen lopputulokseen."

Lainaamalla.suoraan Ilpo 'Ilja' Saastamoisen sanoja hänen "Joutsenen juju" -albuminsa takakannesta, voin jättää Iljaa ja levyn taustatietoja koskevat kommentit sikseen ja siirtyä suoraan asiaan eli itse musiikkiin.

Samantien kun neula laskeutuu levylle ja alkaa ahmia vinyyliä, siirtyvät ajatukset Karelia-bändiin ja sen esittämään rönsyilevään kansanmusiikkiin."Joutsenen juju" eli albumin nimikappale on menossa ja jo siitä pystyy aistimaan, että kyseessä on tekele, joka ei musiikkityylillisesti ole niitä kaikkein tavanomaisempia. Ilja soittaa musiikkia, jonka olemassaolosta melkoinen joukko nuoren polven rock-diggareista on melko varmaan onnellisen tietämätön.

Tässä vaiheessa lienee jo syytä tunnustaa, ettei tämän dokumentin arvostelerninen ole mikään helppo ja yksioikoinen juttu, jossa yksi tai kaksi hätäistä kuuntelukertaa riittää edes vättävän kokonaiskuvan luomiselle. Noiden jo edellä mainitsemieni kansanmusiikkiaineisten lisäksi "Joutsenen juju" sisältää aimo annoksen myös niistä suuresti poikkeaviin tyylillisiin/tunneperäisiin tunnus-merkkeihin viittaavia kiinnekohtia. Vaikka juuri tuo enemmän tai vähemmän itä-Suomeen ja sen väestön keskuudessa säilyneeseen musiikkikulttuuriin viittaava musiikin luonne onkin kautta koko albumin voimakkaasti esillä, ei se kuitenkaan estä Iljaa sekoittamasta siihen aineksia jazzista, kokeilevasta- ym. ylipäätänsä sanan musiikki alle käykeytyvästä ilmaisusta. Enpä tiedä, kuinka väärässä olen, jos luonnehtisin "Joutsenen juju" eräänlaiseksi musiikilliseksi maalaukseksi, jossa säveltäjä käyttää lopputuloksen kokonaisuudeksi nitovana perusaiheena nykyisen asuinseutunsa luontoa ja elinmuotoa siten, että hän lisää tuon pohjahahmotelman päälle niitä elementtejä, jotka hän kokee tärkeiksi itselleen, ja tai joihin hän joka-päiväisessä elämässään väkisin/omasta halustaan törmää. Tuo kuulostanee varsin vaikeaselkoiselta, mutta sehän onkin vain meikäläisen oma mielipide ja levystä saatu mielikuva.

Muutama kommentti albuminen yksittäisistä urista puolustanee paikkaansa tässä yhteydessä. Nimeltä tulkoon mainituksi perinteinen, uudelleen sovitetuksi tullut, "Huuhkajan Lemmikki", jossa Ilja esiintyy myös laulusolistina. Teoksen alku etenee säkeistömuotoisena ollen täynnä surumielisyyttä ja synkkyyttä, joka tunnelataus säilyy myös uran loppupuolen pelkistetyn vapaamuotoisissa koukeroissa. "Ihmisten ja lintujen iltapäivä- on puolestaan kokeileva äänikollaashi, jossa rumputausta sitoo erilliset hälynomaiset äänet kasaan. Bachin tuttu "Air" sitävastoin ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla, sillä modernin sovituksen myötä se on menettänyt paljon sointinsa täyteläisyydestä. "Joutsenen juju" lienee tarkoitettu opuksen pääteokseksi, ja se onkin suhteellisen mukavaa kuultavaa rönsyilevine taustoineen ja monine pikkuhienouksineen.

Ns. soolokitaristina Ilpo Saastamoinen ei nähdäkseni ole lähimainkaan samaa luokkaa kuin säveltäjänä, sovittajana ja musiikkipedagogina, mutta onko tuolle nyt niin suurta väliä. "Joutsenen juju" ei nimittäin ole mikään kitaristi-älpee, jolle valtavan loisteliaat soolo-osuudet ovat kaikki kaikessa. Pääasia lienee, että toteutus toimii, ja että vinyylille on onnistuttu tallentamaan tavallaan uusia uria aukovaa musiikkia. Äänitys ei myöskään ole paras mahdollinen, mutta eipä siitäkään kannata murheita ottaa.

Jees, vaikka "Joutsenen juju" olisi saattanut onnistua vielä nykyistä paljon paremminkin, ei siihen tutustumista voi olla suosittelemstta. Tämä on jälleen luettavissa tuon ns. vähemmistömusiikin piiriin, jonka tarkoitus on musiikki-kulttuurin rikastutteminen, eikä suinkaan ikiomaan 3-kerroksiseen kivitaloon tarvittavien erinäisten markkojen kerääminen. keijo

Päiväämätön - Lauri Karvonen:  ILPO SAASTAMOINEN: Joutsenen juju (Love Records LRLP 177)
Ilpo Saastamoinen on meidän uranuurtajiamme modernisoidun kansanmusiikin alueella. Siis tämän pop-jazz-suuntauksen, jonka lähtökohdat ovat eri kansojen aidossa musiikkiperinteessä.

Saastamoinen soitti kitaraa jo Vesala-Paakkunaisen Karelia-yhtyeessä, joka käytti vanhoja suomalaisia sävelmiä hyväkseen ja johti sittemmin omaa Dopplerin Ilmiö -yhtyettään, joka periaatteessa jatkoi samoilla linjoilla, mutta laajensi skaalaa Intiaan, Makedoniaan jne. päin.

Nyt toiminta Kajaanin Big Bandin kapellimestarina on luonnollisesti vähentänyt Saastamoisen omaa musisointia, mutta iloksemme hän on kuitenkin ehtinyt pistäytyä levytysstudiossa ystävänsä Eetu Vesalan ja kumppanien kanssa.

Jälki on nytkin (Bachin "Air"-teosta lukuunottamatta) uskollisesti kansojen perinteisiin pohjaavaa, vaikka kaikki sävellykset eivät suorastaan kansansävelmiä olekaan, vaan esim. Saastamoisen itsensä.

Parhaimmillaan musiikissa on rentouttavaa tasapainoa ja levollisuutta ja virkistävää sointia, joka syntyy monipuolisesta ja -kansallisesta soittimistosta. Varsin tehoava on mielestäni myös saastamoisen sähköisesti muokattu lauluääni hartaassa virren-kaltaisessa "Huuhkajan lemmikissä". Hyvät aloitukset saattavat toisinaan kuitenkin vesittyä kappaleiden turhan pitkittämisen myötä. Nimenomaan levyn ykköspuolella olisi tiivistäminen ja karsiminen saattanut olla paikallaan.

Jossain määrin tämä levy liikkuu Piirpaukkeen alueella, mutta ei yllä sellaiseen eheyteen ja tekniseen loisteliaisuuteen kuin se.
Lauri Karvonen

Päiväämätön: MAF Sound - syksy -76 (Raittisen rammofooni?)
...Loven vaihtoehtoisesta politiikasta otan lopuksi esimerkkinä levyn, joka koskettaa myös meitä maffilaisia.

Popmuusikot r.y. :n monivuotinen puheenjohtaja ja alkuunpanija Ilpo Saastamoinen on saanut aikaan ensimmäisen soololevynsä "Joutsenen Juju" (LRLP 177). Ilpohan muistetaan muun muassa Karelian ja Dopplerin Ilmiön yhteyksistä, ja näissähän hän on päässyt toteuttamaan mieltymystään eri maitten kansanmusiikkiin. Juju jatkaa tätä samaa linjaa. Minua itseäni miellyttävät reipas Karelian tapaan toteutettu "Kiljanderin polska" sekä tummasävyinen "Huuhkajan lemmikki", jossa Ilpon laulanta luo kerrassaan maagisen vaikutelman. Erikoinen kokeilu on kappale "Ihmisten ja lintujen iltapäivä", jossa Ilpon Kuuban matkallaan äänittämän katuvilinän päälle on äänitetty vapaata improvisointia. Levyn on tuottanut Ilpon monivuotinen soittokumppani Edward Wesala, ja soittamassa ovat myös olleet Karelia-basisti Pekka Sarmanto sekä Junnu Aaltonen puhaltimissa. Näiden lisäksi mukaan haluttiin ottaa levyn erikoisluonteen vaatimat soittajat Tim Ferchen, Jordan Koshuharov ja Kari Hynninen Kajaanin Big Bandin yhtyeestä, kuten Ilpo levykannessa mainitsee, ja toteaa, että tämä levy kartoittaa osan sitä musiikkia, josta pidän, ja olen tyytyväinen lopputulokseen. Niin minäkin.

Lopuksi haluan toivottaa 10-vuotiaalle Love Recordsille meidän maffilaisten puolesta parhaat onnittelut ja menestystä seuraavalle 10-vuotiskaudelle!

 

Päiväämätön: ILPO SAASTAMOINEN: Joutsenen juju
Suomalaisen popin & jazzin vireä puuhamies on aina ollut niin kiireinen, ettei ole paljon levyjä kerinnyt tekemään, mutta kun hän sitten teki tämän, niin siitähän tuli tietysti erinomainen. Apunaan mm. P. Sarmanto, E. Vesala ja Junnu Aaltonen hän on luonut todella vaihtelevan kokonaisuuden, jonka monista ilmeistä kertovat sellaiset piisinimet kuin »Olosuhteiden kaikuja», »Kiljanderin Polska» ja »Ihmisten ja lintujen iltapäivä». Ilmeikkään ja ennenkaikkea suomalaisen musan juhlaa!

 

Päiväämätön: Okay: Folmusiken ligger i ide
ILPO SAASTAMOINEN har gett ut "Joutsenen juju" (Love Records), och det är en skiva, som med väl bibehållen fattning ger nyfikenheten gott svängrum: Resultatet blir en "skön och mysig" platta, med en inre styrka, som gör att den håller många, många avspelningar. Ilpo är ju kanske mest känd som poppare-jazzare, men han har också sympatier och anknytningar till folkmusik, och om man till detta lägger studier i musik och en mycket grundlig kunskap om gitarren, så förstår ni kanske att skivan inte är något man bara går förbi. Observera t.ex. hur Ilpo sätter "Kiljanders polska" bredvid Bachs "Air  på G-strängen"! Det är programmering med mening!

 

Päiväämätön - Kaleva - Jukka Kyrömies: LEVYLAUTASELLA
Ilpo Saastamoinen: Joutsenen juju (Love LRLP 117)
Joutsenen juju on oiva esimerkki niistä Love Recordsin prässäämistä hengen-tuotteista, joita ei ole tarkoitettu kipuamaan myyntitilastojen kärkipäähän, vaan joiden tehtävänä on luodata sitä monipuolista suomalaista musiikkikulttuuria, joka silloin tällöin pihahtaa kuuluviin valtavan monikansallisen  tuohimetelin alta.                   Suomalaisen rytmimusiikin  monitoimimiehen ja uranuurtajan Ilpo "Ilja" Saastamoisen oma, levykanteen painettu lausunto selvittänee parhaiten levyn syntyhistoriaa: "Ajatus LP-levyn tekemisestä syntyi tuottajan Edward Vesalan kanssa hänen kuunneltuaan keväällä 1975 "Kainuun ääni" -nimiseen radio-ohjelmaan tekemiäni kitaranauhoituksia. Vanhojen Soulset- ja Karelia-aikojen soittotovereiden - Pekka Sarmannon ja Junnu Aaltosen lisäksi mukaan haluttiin ottaa levyn erikois-luonteen vaatimat soittajat Tim Ferchen, Jordan Koschuharov ja Kari Hynninen Kajaanin Big Bandin yhtyeestä. Pekka Nurmikallion Microvox-studio puolestaan takasi työrauhan. Tämä levy kartoittaa osan sitä musiikkia, josta pidän, ja olen tyytyväinen lopputulokseen."

Musiikki, josta Ilja pitää, on eri maiden kansanmusiikkia (tätä nykyä pääosin suomalaista) esitettynä nykyaikaisen pop- jazz-yhtyeen keinoin, kuitenkaan kokonaan unohtamatta perinteisiä instrumentteja ja esitystapoja.

Levyn kahdeksasta kappaleesta on neljä sovitettu suomalaiseen kansanperinteeseen pohjautuen. Ne ovat kokonaisuudelle leimaa antavia ja edesauttavat LP:n tyylillistä eheyttä.

Ainoa outo kappalevalinta on Bachin "Air", jonka sinänsä pätevä kitarasovitus jää irralliseksi levypussissa olevista selittelyistä huolimatta. Levyn musiikki on kauttaaltaan teknisesti huomattavan vaativaa jatkuvine sävellaji- tai rytmi-vaihdoksineen, soitto sujuu kuitenkin vähintäinkin tyydyttävästi. Joissakin kohdissa on aistivinaan pientä väkinäisyyttä, mutta sen antaa mielellään anteeksi, musiikin sisällöllisen rikkauden korvatessa tämän puutteen monin verroin. Parhaiten erottuu edukseen rummunlyöjämestarimme Edward Vesala, jonka hauskan irtonainen työskentely on tälläkin levyllä omaa luokkaansa.

Joutsenen juju ei ole mikään kitaristin soolo-LP, vaan Iljan tärkein panos on sovitus- ja sävellystyössä. Levyn kauneimmat hetket ovat Iljan säveltämässä kappaleessa "Olosuhteiden kaikuja", jossa melodian esittelee Jordan Koschuharovin melankoolinen viulu. Kappaleista tärkein on lähes 10-minuuttinen ja neliosainen nimikappale Joutsenen juju, jossa erilaisia kansanmusiikkiaineksia on yhdistelty hyvin toimivaksi kokonaisuudeksi; Etenkin tämä kappale on teknisesti vaativa, ja se vaatii myös useamman kuuntelukerran, ennenkuin kaikki "jujut" selviävät. Hyvin onnistunut ja mielenkiintoinen kokeilu on "Ihmisten ja lintujen iltapäivä", jossa perusmateriaalina on suurkaupungin ääniä sisältävä nauha.
Jukka Kyrömies

 

Päiväämätön - Kansan Uutiset - Ilkka Laine: Iljan juju
ILPO SAASTAMOINEN: JOUTSENEN JUJU LOVE LRLP 177.
Viime vuodet Kajaanissa vaikuttanut kotimaisen rytmi- ja kevyen musiikin merkittävä persoona, Ilja Saastamoinen on saanut aikaiseksi pitkän ja toiminta-täyteisen uransa ensimmäisen omaa musiikkia sisältävän levyn. On täysin selvää ja odotettua, että näin pitkäaikaiseen kokemukseen pohjautuvan musiikkityöskentelyn näkyvin mahdollinen tuote vastaa tasoltaan taiteilijan syvintä näkemystä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Paatoksellisen kankean vakavuuden ja näyttävyyden sijaan musiikki on sävyltään leikkisää, humoristista, ennen kaikkea tasapainoista eikä siitä myöskään puutu kauneutta.

TURHIA HIENOSTELUJA sekä kaikkia ylitsevuotavia korostuksia välttävä musiikki, joka ei sisällä pilviä hipovia solistisia taidonnäytteitä, saattaa antaa persoonattomalta tuntuvan harhavaikutelman, koska suurelliset ja vieraantuneet ratkaisut musiikissa ovat         muodostuneet pakonomai seksi käsitteeksi monille omaan itseensä vajonneille musiikinluojille ja heidän välityksellään myös yleisölle. Onneksi "ylimusiikista" ollaan kuitenkin hiljalleen pääsemässä eroon - yhä useammat musiikin tekijät ja kuunteleva yleisö ovat ymmärtäneet, että pelkistetympi musiikki ei näennäisessä yksinkertaisuudessaan ole yhtään sen koruttomampaa tai hengettömämpää kuin äärimmäisyyksiin ulottuvat kliimaksinomaiset kehitelmät. Saastamoisen musiikki on siis rehellisyydessään ja luontevassa vaatimattomuudessaan hyvinkin syvällistä.

SAASTAMOINEN itse käsittelee kitaran lisäksi laajaa soitinvalikoimaa yang qin'istä sähkömandoliiniin ja muut soittotoverit ovat saksofonisti/huilisti Junnu Aaltonen, vibrafonisti Timothy  F e r c h e n, viulisti Jordan Koschuharov, basistit Pekka  S a r m a n t o  (akustinen) ja Kari Hynninen (sähkö) ja rumpali Edward Vesala, joka lienee myös jossain määrin tuottajan hahmossa vaikuttanut musiikilliseen kokonaisilmeeseen

MUSIIKKI on tyyliltään maanläheistä ja suomalaista, mikä sinänsä tässä muodossa, Saastamoisen ei-vieraantunein keinoin esiintuotuna on erittäin eksoottista. Suurin osa levyn kappaleista on Iljan sovittamia Suomen kanaanmusiikkiaarteiston sävelmiä ja mukana on myös kaksi Iljan omaa, kaunis kaksiosainen balladi Olosuhteiden kaikuja ja kokeellinen elektronisin keinoin elämää kuvaava pikku teos Ihmisten ja lintujen iltapäivä sekä Air - Bachin tutusta teemasta tehty hieman viihteellinen "puolielektroninen" sovitus, joka kornintuntuisesta aiheestaan huolimatta on yksi levyn nerokkaimpia toteutuksia.

Ulkopuoliset vaikuttimet musiikin syntyyn tulevat kansanmusiikista, jazzista ja popmusiikista (Frank Zappa). Pelimannihenkisessä musisoinnissa on kuitenkin jazzin vaikutus vain piilevä  jos jazzin käsittää perinteiseltä kannalta. Joka tapauksessa on melko mahdotonta kuvitella kehittyvän ja uutta luovan muusikon soittavan tänään vain diexielandia tai beboppia. Jazz on laaja-alainen ja muuttuva käsite ja siinä mielessä voisi muusikoiden taustan ja musiikin improvisatorisen  luonteen huomioon ottaen luokitella tämänkin kuuluvaksi jazziin huolimatta ilmiselvästä ei-mihinkään musiikkilajiin sitoutumattomuudesta.
ILKKA LAINE

 

Päiväämätön - Kainuun Sanomat - Unto Torniainen: Monenlaista kotimaista.
"Joutsenen Juju" on levy, joka peilaa Ilpo Saastamoisen musiikillisia päämääriä. Hän on lähtenyt tekemään kansanmusiikin pohjalta musiikkia, jossa hänen kielisoitin-arsenaalinsa näyttelee suurinta osaa.

Vaikka levy onkin lajissaan persoonallinen ja kieltämättä kunnianhimoinen yritys, ei sitä voitane pitää täysin onnistuneena. Osa ideoista on kadonnut toteutusvaiheessa ja pahin vika levyllä löytyy sen soinneista ja teknisestä toteutuksesta. Tuottaja Edward Vesalan rummut on "miksattu" aivan liian pintaan ja ne pikemminkin häiritsevät kuin tukevat musiikkia. Lisäksi rumpusoundi on aivan liian tumma ja se peittää osan levyn sointiväristä.

Levyn parasta antia edustavat lyhyet kappaleet "Air", "Saunapiian Polkka" ja "Kiljanderin Polska". Sensijaan levyn nimikappale sekä muut ykköspuolen sävelmät "Sinä Oksa" ja "Olosuhteiden kaikuja" kärsivät juuri kokonaissoundin puutteista. Varsinkin "Sinä Oksa" on sävelmä, jossa Vesalan free-kolistelu häiritsee. Levyn jännittävin yritys on kansanballadi "Huuhkajan Lemmikki", jossa Saastamoinen laulaa synkän melodian. Kun laulua on suodatettu, korostuu laulun synkkä tunnelma  entisestäänkin.

Levy on mielenkiintoinen yritys, jolle olisi toivonut onnistuneempaa toteutusta. Mutta soitinten tasapainoheitot ja levyn kokonaissoinnin kaavamaisuus pudottavat kuuntelunautintoa paljon. Kun lisäksi improvisoiduissa osuuksissa ei voi paljon kepeydestä tai svengistä puhua, ei "Joutsenen Jujua" voi pitää täysosumana.
UNTO TORNIAINEN

 

Päiväämätön - Kansan Uutiset - Ilpo Saunio:
Gruusialainen, pääasiassa suulliseen perinteeseen nojaava moniääninen kuorolaulu on maailman kansanmusiikin tutkijain keskuudessa käsite: lähes ainutlaatuinen näyte ikivanhasta elossa pysyneestä perinteestä, jonka melodiikka ja soinnutus poikkeaa huomattavasti eurooppalaisesta käsityksestä ja muistuttaa pikemminkin 1900-luvun modernia musiikkia. Meillähän Ilja Saastamoinen on tutkinut tätä perinnettä, ja tehnyt sen perusteella useita soitinsovituksia.

 

Päiväämätön - Katso-lehti: Kainuun ääniä  -  Ilja Saastamoinen: Joutsenen juju (Love Records LRLP 177)
Ilja Saastamoisen merkitys musiikki- ja koulutuspoliittisesti on Suomessa suurempi kuin kenenkään muun kevyessä musiikissa, mutta sen taakse ei pidä unohtaa hänen saavutuksiaan myös musiikintekijänä. Saastamoinen on aina ollut hyvin kiinnostunut suomalaisesta  kansanmusiikkiperinteestä, ja sen ilmaisemisesta ja jatkamisesta popin ja jazzin keinoin. Hänen työskentelynsä Karelia- ja Dopplerin ilmiö -yhdistelmissä olivat erinomaisia näyttöjä tästä. Ja sitä on myös Saastamoisen soolo-levy "Joutsenen juju".

"Joutsenen juju" on oikeastaan kansanmusiikkilevy, johon on sovellettu jazzin improvisatiivisia ja popin rytmisiä aineksia. Suomalainen maaseutu ja menneisyys puhuu sen musiikkikuvissa voimallisesti, ja ilmeisesti Saastamoisen parivuotinen työskentely Kajaanissa on auttanut häntä syventämään näkemystään entisestään. Turha kitarointikeikailu on jätetty pois, ja musiikin ydin on melodioiden selkeässä ja rullaavassa eteenpäinviennissä. Levyllä avustavat sekä Saastamoisen etelä-suomalaiset jazzystävät (Aaltonen, Wesala, Sarmanto) että muutamat Kajaani Big Bandin muusikot.

 

17.10.76 s.7         Iisalmen Sanomat - Chrisse Johansson: Suunsoittoa ja soraääniä
Ilpo Saastamoinen on viimeisten kymmenen vuoden aikana ollut melko toimelias hahmo suomalaisen rytmimusiikin laajalla kentällä. Soulset -yhtyeen jälkeen seurasi Popmuusikot Ry:n perustaminen, Karelia-yhtye, jäsenyys Valtion Säveltaidetoimikunnassa, laajan pop/jazz koulutussuunnitelman laatiminen, pop/jazz luennot Helsingin Yliopistossa, yhtye nimeltä Dopplerin Ilmiö, Kritiikin kannukset toiminnasta, Alueorkesterikomitean jäsenyys yms. Luetteloa voisi jatkaa vielä pitkään.

Joutsenen juju on Ilpon älppärin otsikko. Idea sen tekemisestä syntyi aikoinaan Edward Vesalan kanssa tämän kuunneltua Kainuun ääni -nimistä radio-ohjelmaa, johon Ilpo oli tehnyt kitaranauhoituksia. Eetu ryhtyi tuottajaksi ja vanhojen Soulset- ja Karelia -aikojen soittotovereiden (Pekka Sarmanto ja Junnu Aaltonen) lisäksi mukaan haluttiin levyn erikoisluonteen vaatimat soittajat eli Tim Ferchen, Jordan Koschuharov ja Kari Hynninen, kaikki Kajaanin Big Band -yhtyeestä.

Omaleimainen kiekko joka suuntautuu pienryhmälle. Sinänsä varsin kannatettavaa, että tällaisia levyjä tehdään, sillä vaikka kuulijakunta kenties ja ilmeisesti jää pieneksi, sen tyytyväisyys vähän tarjonnaa vuoksi lienee mahtavan suuri. Tavallinen musiikinkuluttaja tuskin näistä soinneista intoutuisi.

23.10.         76 la         Joutsenen juju -LP:n mainostilaisuus musiikki Suluksessa  Kajaanissa.

29.10.76 APU / Help - Raila Kinnunen: Iljan jujut
(Kuvassa Ilja ja jujunsa Ritva ja Pia.)
Helsingistä Kajaaniin poistui Ilja Saastamoinen ynnä Ritva ja tytär Pia. Kajaanista käsin on Ilja saanut markkinoille ensimmäisen sooloälppärinsä Joutsenen juju, joka peilaa Iljan kiinnostusta kansanmusiikkiin.
Kajaanissa Saastamoinen touhuaa kunnallisen big bandin parissa, ja tutkii kansanmusiikin mahdollisuuksia pop-jazzin pohjana.

Joutsenen juju on erikoinen kokeilu tehdä kansanmusiikin pohjalta uutta modernia musiikkia. Sen on tuottanut Eetu Vesala ja mukana soittamassa ovat mm. Pekka Sarmanto ja Junnu Aaltonen. Rumpali/tuottaja Eetun rummut kolisevat kovasti kuuluvina ja muutenkin levyn soundit ovat kuivanlaiset ja värittömät. Mukavinta kuultavaa ovat muutamat lupsakasti sovitetut polkat ja polskat, moninaisemmissa sävelmissä ei toteutus oikein yllä ideoiden tasolle.

18.6.77         Saastamoisen sukujuurta kokoontui Keiteleellä
...Arvokas ja edustava harrastetöiden näyttely oli Keiteleellä 18. 6. pidetyn Saastamoisten sukuseura ry:n sukukokouksen yhteydessä peruskoulun ala-asteen tiloissa. Erikoisuuksista mainittakoon... ja Ilpo Saastamoisen Kitarakirja sekä LP-levy Joutsenen juju. Taidokkaat käsityöt olivat pääasiassa Keiteleen Saastamoisten tekemiä ja näytteillä oli runsaasti mielenkiintoisia kudonnaisia, ym. Esillä oli liki sata työtä.

 

1/96 Uusi Kansanmusiikki, s.40 - Näitä en vaihda: Rauno Nieminen
Ilpo Saastamoinen Joutsenen juju LRLP 177 > Lehtiartikkelit 90-
Joutsenen juju ilmestyi vuonna 1976, mutta löysin sen vasta kymmenen vuotta myöhemmin Parkanon Sokokselta. Olen aina pitänyt Ilpo Saastamoisen virsikantele- ja bassosooloista. Ilpo on lisäksi yksi niistä tosi harvinaisista basisteista, joka on soittanut levylle basso-soolon. [En soittanut bassoa vielä Joutsenen jujulla!]

 

Subject:   Biografialuonnos
Date:  Sun, 5 Jun 2005 11:19:22 +0300
From:  "Miska Rantanen"

Miska Rantanen wrote:
Hei, Tässä tämä tekstiluonnos Love Records -kirjan biografialiitettä varten.
Ehtisitkö lukea ja kommentoida?

   ****

Ilpo Saastamoinen

Opettajaksi valmistunut Ilpo Saastamoinen (s. 1942) ryhtyi ammattimuusikoksi muutettuaan Helsinkiin opiskelemaan 1960-luvun lopulla. Monessa mukana ollut Saastamoinen mm. soitti kitaraa Soulsetissa ja Kareliassa, oli mukana perustamassa Popmuusikot ry:tä ja opetti Sibelius-Akatemiassa. Vuosina 1974–1980 Saastamoinen toimi Kajaanin big bandin kapellimestarina.

Love Recordsille tehty albumi Joutsenen juju sai alkunsa Saastamoisen Kainuun alueradiolle tekemästä musiikkiohjelmasta, jonka kappaleita Edward Vesala ehdotti levytettäväksi. Syyskuussa 1976 ilmestynyt albumi edustaa ensi askeliaan ottavaa maailmanmusiikkia. Instrumentaalikappaleissa yhdistellään folkia, progea ja vaikutteita eri maiden kansanmusiikeista.

LP Joutsenen juju LRLP 177 (lähde: Lehtonen 1983b s. 507-508,

http://www.elvisry.fi/032000/saastamoinen.html,
http://www.suomenkansanmusiikkiliitto.fi/pages/ilpo.html,
Ilpo Saastamoisen puhelinhaastattelu 3.6.2005.)

Kommentit edelliseen:
- Muutto Hkiin 1966
- Opetus S-Akatemiassa rajoittui 73-74 talvikaudella perustettuun jazzopetukseen (Heikki Sarmanto vetäjänä). Johdin yhtyesoittoharjoituksia (etupäässä maailman-musiikkia, oppilaana mm. Sakari Kukko). Sen sijaan pidin noihin aikoihin Hgin yliopistossa kaksi luentosarjaa pop/jazzista (alansa ensimmäiset). Terv. Ilpo

> Lovelaiset, ystävät, puolitutut, lähes tuntemattomat!
Olen aloittanut osoitteessa http://korjaussarja.blogspot.com/ blogin (on kuulemma muotia), jossa kirjaan tunnelmiani näin Love Records -kirjani julkkareiden alla ja sen jälkeen. Jos huvittaa, lukekaa - jos kysytyttää, kysykää. Kirjan virallinen julkistamispäivä on ensi tiistaina, 8.11.2005.

Tässä(kin) vaiheessa lienee hyvä tilaisuus kiittää niitä kaikkia, jotka ovat jollain tapaa avustaneet kirjaa haastatteluilla, kotialbumikuvilla, taustoituksella, knoppitietoudella, väärien huhujen oikomisella, yleisellä kannustuksella yms.

kiitän isommin ja selvemmin jossain paremmassa yhteydessä, mutta olkoot nämä tällaisia spontaaneita esikiitoksia. kiitoskiitoskiitos!        
Miska

 

2006 - Päiväämätön - Helsingin Sanomat - Pirkko Kotirinta:
Suomen synkin laulu 2 - On suo ja pitkospuut - Reino Helismaan tekstissä [Peltoniemen Hintriikin surumarssi] miehestä tulikin nainen.
[26.6.2013 huomautus: Lähetin   "Huuhkajan lemmikin" ehdolle kilpailuun, mutta kilpailu lopetettiin ilman ehdotukseni julkistamista.]

 

2008:
http://www.palasokeri.com/forum/90084

k.p.tikka-ri kirjoitti noin 4 vuotta sitten (2008?)
Niin tuo oli tuo Ilpo Saastamoisen Joutsenen juju sellaista perinteisempää jatzi-folkilmaisua, mutta sama äijä on mukana myös Pohjantahti-nimisellä levyllä/orkesterissa, se on sekopäisempää namia, sellasta shamaanimeininkiä...

Joutsenen juju
Joutsenen juju on Ilpo Saastamoisen sooloalbumi vuodelta 1976. Musiikillisesti levy yhdistelee suomalaisen kansanmusiikin sekä progressiivisen rockin elementtejä. Saastamoinen oli soittanut ennen levyn valmistamista muun muassa kansanmusiikki-beat yhtye Kareliassa sekä kansanmusiikki-proge yhtye Dopplerin ilmiössä, joista aiempi julkaisi myös kaksi albumia. Ajatus levyn tekemisestä syntyi tuottaja Edward Vesalan kuultua Saastamoisen "Kainuun ääni" nimiseen radio-ohjelmaan tekemiä kitaranauhoituksia.