1987 KANSAT SOITTAVAT IV

[27.2.1987 - 12.10.93 KANSAT SOITTAVAT IV]

Päiväämätön 1987- Kouluradiolehti: Kansat soittavat
- pe 27.2. klo 10.10, 23.3.87 ma klo 12.25 > Vrt. myös 2/1988
suunnittelu: Ilpo Saastamoinen ja Pohjantahti-yhtye
ohjaus: Erkki Ilo

Kolmimiehinen Pohjantahti-yhtye on erikoistunut suomalais-ugrilaisten kieli-sukulaistemme ja arktisten kansojen musiikkiin. Vaikka yhtye toimii sähkötekniikan aikakaudella, se pyrkii tuomaan esille niitä musiikillisia piirteitä, jotka erottavat alkuperäiskansojen musiikin länsimaisesta perinteestä. Näitä piirteitä ovat mm. monimutkaiset tahtilajit, huippusointu-perussointu -ristiriidan puuttuminen, viisisävelikköä suppeammat asteikot, erikoiset äänenmuodostustavat, oudot soittimet, kuten shamaanirumpu ja nars juh -kielisoitin, sekä vähän tunnetut improvisointimuodot musiikin leikinomaisissa yhteyksissä.

Ohjelmassa kuultava vogulien eli mansien Karhulaulun teksti on otettu Suomen kansanrunouden Antero Vipunen -aiheesta. Kysymyksessä on Vipusen valitus Väinämöisen takoessa hänen vatsaansa.
Saamelaisten monimutkainen rytmiikka tulee esille Zühtü -joiussa. Sen rytmien rakenne perustuu kaksi- ja kolmijakoisten iskualojen yhdistelmiin.

Marien eli tseremissien musiikki on suomalaiselle kuulijalle kenties läheisintä, koska musiikin pentatoniikka tuo joskus mieleen vanhan kalevalaisen runolaulumme. Useimmat melodiat ovat lyyrisiä lauluja, mutta pinnan alla saattaa löytyä yllättävää monimutkaisuutta.

Vanhimmassa muodossaan improvisoitu musiikki voi käyttää vain paria muuntelevaa perusyksikköä, joiden välinen järjestys on kuitenkin ennalta-arvaamatonta. Ohjelmassa kuultava improvisointi perustuu erääseen hantien ja mansien melodiaan.  

Yksi erikoisimmista äänenkäyttötavoista on joidenkin arktisten kansojen - erityisesti Kanadan eskimoiden - käyttämä "sisäänhengityslaulu", joka usein liittyy matkimis-leikkeihin. Ääni tuotetaan siis sekä sisään- että uloshengityksen avulla, mikä länsi-maisten kauneuskäsitysten mukaan kuulostaa lähinnä röhkimiseltä.

Ohjelman tarkempi esittely on Kouluohjelmat/Musiikki -lehdessä. >>>

 

> Ilpo Saastamoinen: Pohjantahti  Ugritulilla
(Ks. myös "Nars juh -peli" -kuva sekä "Saamelaisjoiku Lapista" = Risten Anne Sara)

Pohjantahti-yhtyeessä on kolme shamaania - Kalle Fält (laulu ja rytmisoittimet), Pekka Nylund (kitara ja kosketinsoittimet) sekä Ilpo Saastamoinen (basso) - jotka ovat erikoistuneet niin suomalaisugrilaisten kielisukulaistemme kuin arktisten kansojen musiikkiin.

Yhtye toimii sähkötekniikan aikakaudella mutta se pyrkii tuomaan esille niitä musiikillisia piirteitä, jotka erottavat alkuperäiskansojen musiikin länsimaisesta perinteestä. Näitä piirteitä ovat mm. monimutkaiset tahtilajit, huippusointu-perussointu -ristiriidan puuttuminen, viisisävelikköä suppeammat asteikot, erikoiset äänenmuodostustavat, oudot soittimet (kuten shamaanirumpu ja nars juh -kielisoitin) sekä vähän tunnetut improvisointimuodot musiikin leikinomaisissa yhteyksissä.

Shamanistinen puoli tulee esille yhtyeen pukeutumisen lisäksi myös vogulien (mansien) Karhulaulussa. Teksti siihen on otettu Suomen kansanrunouden Antero Vipunen -aiheesta. Kysymyksessä on Vipusen valitus Väinämöisen takoessa hänen vatsassaan. Katkelma on Sirkka-Anneli Martikaisen kirjoittamasta radio-kuunnelmasta Mistä mie sanoja saanen, johon Pohjantahti-yhtye teki musiikin.

Saamelaisten monimutkainen rytmiikka tulee esille Zühtü-joiussa (Ks. Ilpo Saastamoinen: Kansat soittavat n:o 143). Sen rytminen rakenne perustuu kaksi- ja kolmijakoisten iskualojen yhdistelmiin: 22-32-33-23. Myös improvisointi tapahtuu tässä 20/8 -tahtilajissa.

Marien eli tseremissien musiikki on suomalaiselle kuulijalle kenties läheisintä, koska musiikin pentatoniikka tuo joskus mieleen vanhan kalevalaisen runolaulumme. Useimmat melodiat ovat lyyrisiä lauluja, mutta pinnan alla saattaa löytyä yllättävää monimutkaisuutta - erityisesti kyslän (kanteleen) soittoon liittyvissä synkoopeissa (joka on myös tunnusomaista venäläisille guslinsoittajille) sekä paikallisen säkki-pillin vingahduksille, joiden rytmiikka on uskomattoman lähellä nykyaikaisia funky-basisteja. (Kansat soittavat: n:ot 107-110).

Vanhimmassa muodossaan improvisoituna musiikki on tuonut perusolemuksensa esille sangen erikoisella tavalla: Se voi käyttää vain paria muuntelevaa perus-yksikköä, joiden välinen järjestys on kuitenkin ennalta arvaamatonta. Oheinen kuva [Keiteleen oudompi... s. 55, esi. 15: 100-100-10000-110-10-10000] esittää hantien ja mansien (ostjakkien ja vogulien) nars juh -soittimella esitettyä melodiaa sekä sen kahden perusteeman vaihtelusta improvisoiden syntynyttä sarjaa. Tämä antaa mahdollisuuden lukemattomiin erilaisiin arvausleikkeihin, joissa pelivälineenä on musiikki.

Tällainen musiikki on siis informaatioarvoltaan yksinkertaista vain näennäisesti. Se on tietokonekieltä joka on keksitty tuhansia vuosia ennen nykyistä tietokoneidemme 1-0 -järjestelmää. Sarjojen monimutkaisuutta mitataan sillä, kuinka helposti ne ovat ennakoitavissa. Ja tämähän on musiikin "tuttuuden" peruskysymys.

Yksi erikoisimmista äänenkäyttötavoista on joidenkin arktisten kansojen - erityisesti Kanadan eskimoiden - esittämä "sisäänhengityslaulu", joka usein liittyy matkimis-leikkeihin. Ääni tuotetaan siis sekä sisään- että uloshengityksen avulla, jolloin lopputulos kuulostaa länsimaisten kauneuskäsitysten mukaan lähinnä röhkimiseltä. Inhimillisen ilmaisun rajat ovat äärettömät.

Ohjelma antaa toivottavasti virikkeitä siitä, mitä kaikkea me voimme tehdä musiikin avulla tarvitsematta hallita vaikeita teknisiä asioita, jotka helposti estävät musiikin luomishalun. On tärkeämpää opetella luovuutta kuin mekaanisesti toistaa jonkun muun jo paremmin tekemää. Kun ihminen huomaa pystyvänsä luomaan jotain persoonallista, herää halu opetella luomaan jotain "vaikeampaa" itsestään.  
Ilpo Saastamoinen

 

TV-käsikirjoituksen rekvisiittaa:

...Olimme etsineet toisiamme.

He tiesivät, että joku tulee joskus ja tajuaa.

Siksi he luovuttivat kuolevat kulttuurinsa nauhoille ja lieriöille,

alensivat itsensä laulamaan niille,

jotka eivät mitään vielä ymmärtäneet -

tietäen että jonakin päivänä viesti kohtaa jonkun,

joka tajuaa.

 

Vanhoina metsästäjäkansoina heidän htävänsä

oli vain virittää pyydys,

laskea verkot syviin vesiin

tietäen että joskus se sittenkin tapahtuu - tajuaminen.

 

Kaiken varalta he panivat kuolleet esi-isänsäkin samoille asioille;

levittämään sanaa joka soi...

 

Ja täällä me olemme valaistuvassa yössä

kuuntelemassa heidän hiljaista kieltään.

Me seuraamme heitä kaikkialle

kuin nekin, jota he eivät näe

mutta tietävät sen olevan siellä jossain

missä me olemme nyt.

 

Ja me kaikki         opimme hiljaa tietämään

vaikka he puolestaan ovat jo melkein näkymättömissä.

Siinä on pimeän yön valkeuden salaisuus.

 

Kun toinen näkee ja toinen kuulee,

on hyvä kulkea yhdessä ikuisesti.

 

> Päiväämätön - Pyrkijä 3/1987 - Eeva-Liisa Hovi: (> Kaikukeihäs)
Suomalais-ugrilaiset Suvipäivät Joensuussa 25. - 28.6. (Suomi 70)
(s. 19 Pohjantahti-kuva)

s.20-21         Kaikukeihään musiikin jäljillä
Ilpo "Ilja" Saastamoinen on pitkään jazzin parissa työskennellyt muusikko, jonka sävellystön tuloksia kuullaan Joensuun suvipäivien pääjuhlassa Kaikukeihäässä. Sen pohjana on suomalais-ugrilaisten kansojen vaellus nykyisille asuinsijoilleen.

Iljan innostus alkuperäiskansojen musiikkiin on pitkäaikainen prosessi; kiinnostus kansanmusiikkiin on peräisin jo 15 vuoden takaa. Vähitellen kiinnostus nimenomaan suomalais-urgrilaisten kansojen musiikkiin syveni. - Ensin oli tehtävä itselle selvittelytyötä, lähdettävä etsimään musiikin alkuaiheita - mikä järki siinä oikein on takana, kertoo Ilja.

Tämän selvittelytyön tuloksia on nähtävissä v. 1985 ilmestyneessä Tammen Kansat soittavat -kirjassa, jossa esitellään 50 eri kansanmusiikkikulttuurin musiikkia. - Esim. karjalaiset itkuvirret ja saamelaisten joiut ovat aluksi vaikeasti lähestyttäviä, toteaa Ilja. - Se, että tämä musiikki voi tuntua yksinkertaiselta länsimaisen ihmisen korvaan johtuu sen tosiasiallisesta monimutkaisuudesta. Alkuperäiskansojen musiikin erottavat länsimaisesta musiikkiperinteestä mm. monimutkaiset tahtilajit, huippu-sointu-perussointu -ristiriidan puuttuminen, erikoiset äänenmuodostustavat, oudot soittimet (esim. shamaanirumpu) sekä vähän tunnetut improvisointimuodot musiikin leikinomaisissa yhteyksissä.

 

Katso N:o 9 1987 s.62 - Piilokamera
> Kansat soittavat -kuva 27.2.87

 

> 17.7.87 Helsingin Sanomat - Ajassa kiinni
Pirkko Kotirinta: Musiikki, aitous, yksinkertaisuus

 

Wikipedia: Kumma Heppu & Lopunajan Voidellut on suomalainen uusi aalto/folkrock -yhtye. Se perustettiin Kajaanissa vuonna 1980, nykyinen kotipaikka on Tampere. Ari Närhi on yhtyeen laulaja ja lauluntekijä. Viulisti Pirkko Kontkanen on toinen yhtyeen kaikilla albumeilla vaikuttanut soittaja.
Mm:          Ari Närhi, laulu ja kitara (1981-)
                Arto Piispanen, kosketinsoittimet (1983-1984, 2006-)
                Mika Jankovsky (ent. Jankko), kitara ja kosketinsoittimet (1981-1987)
>

RYTMI 4-5 1987, s.32-36 - Ari Närhi (Kuvat Jukka uokola):
Ilja Saastamoinen: KYLLÄ SOLU TIETÄÄ!
(Kansikuvateksti:) Ilpo Saastamoinen kääntää musiikkikäsityksemme ylösalaisin. Yksinkertainen on monimutkaista, objektiivinen subjektiivista. Tätä juttua täytyy ymmärtää.
(Kuvateksti II: - Improvisoidessaan ihminen tuottaa monimutkaista musiikkia. Moni-mutkainen salasanoma vahvistaa yksilön identiteettiä, hän kokee itsensä tarpeelliseksi, koska kukaan muu ei voi tehdä sitä mitä hän tekee.)
(Kuvateksti III: Sopeutuaksemme muuttuvaan todellisuuteen meidän on mielekästä kerätä tietoa mahdollisimman monilta tahoilta. Yhteen musiikkikulttuuriin keskittyminen osoittaa rajoittuneisuutta.)

Ilpo Saastamoisen musiikkifilosofia kääntää uskomuksiamme nurinniskoin. "Alkeellisinkin" musiikki sisältää monimutkaisia rakenteita, improvisaatio on yhtä kurinalaista toimintaa kuin nuoteista soittaminen, nuottien sijasta ihmistä ohjaakin alitajunta, solun viisaus.
Ilpo Saastamoinen on jo kauan sitten hylännyt perinteisen länsimaisen musiikki- estetiikan käsitykset hyvästä ja huonosta musiikista. Musiikkia ei kannata syyttää huonoksi, jos ei ymmärrä sitä. Pikemminkin pitää poistaa rajoittavat silmälaput silmiltä ja oppia ymmärtämään entistä enemmän.

Selaan Ilpo Saastamoisen leikekirjoja. Soulset, Karelia, Dopplerin ilmiö, Kajaani Big Band, Piirpauke, Pohjantahti... Nimet vaihtuvat toisiin, musiikki muuttuu. 60-luvun pop-yhtyeiden lystikkään psykedeelisiä esiintymisasuja seuraavat valokuvissa rohdinpaidat ja väinämöiskalotit ja lopulta shamaanipuvut poronsarvineen, korpinkynsineen, teerenpyrstöineen, sudennahkoineen ja noitarumpuineen. Saastamoisen matka popista ja jazzista alkumusiikin lähteille on ollut pitkä ja monivaiheinen.

Ymmärrettyään objektiivisuuden subjektiivisuuden ja yksinkertaisuuden monimutkaisuuden hän on päätynyt poluille, joita ei moni tallaa.
- Kahdenkymmenenviiden vuoden hakemisen jälkeen alkaa olla sellainen tuntu, että olen tavoittanut ilmiöstä nimeltä musiikki jotakin, joka antaisi mahdollisuuksia uuteen näkökulmaan. Perinteiseen näkökulmaan minulla ei ole mitään paluuta, hän sanoo.

Käynti Ilpo Saastamoisen luona on kuin oppitunti. Keski-Suomen Keiteleelle, kauas kaikista keskuksista, asettunut naavaparta puhuu musiikkiteorioistaan ilmeisen innokkaasti, ikään kuin olisi odottanut, että joku tulisi kuuntelemaan.

Saastamoinen alkoi hahmotella itselleen sopivaa musiikkifilosofiaa jo 60-luvun alussa vastustaakseen vallitsevaa musiikillista hierarkiaa, jossa kevyt musiikki oli pahnan pohjimmaisena.
- En voinut hyväksyä, että jazz on jotenkin alkeellisempaa ja halvempaa kuin taidemusiikki.

Kiinnostus kansanmusiikki-ilmiöihin, tutustuminen itämaisiin filosofioihin ja länsi-maiseen informaatioteoriaan olivat virikkeitä hänen ajattelulleen, jonka hedelmiin voi tutustua toista vuotta sitten ilmestyneen Kansat soittavat - alkumusiikin lähteillä -kirjan kautta. Tuo kirja on kiinnostava puheenvuoro unohdettujen, vain näennäisesti yksinkertaisten ja primitiivisten alkuperäisten musiikkikulttuurien puolesta.

 

Objektiivinen on subjektiivista
Musiikin ymmärtäminen kommunikaatiosuhteena, jossa säveltäjä/esittäjä ja kuuntelija ovat yhtä välttämättömiä ja olennaisia osapuolia, on Saastamoisen teorian lähtökohta. Nämä osapuolet ovat systeemejä, jotka yrittävät kommunikoida keskenään. Kuuntelija käsittelee säveltäjä/esittäjän sanoman kokemusarkistonsa pohjalta ja se kuinka samalla tavoin lähettäjä ja vastaanottaja kokevat sanoman riippuu heidän arkistojensa identtisyyden asteesta.

- Oleellista koko informaation käsitteen lähtökohtana on mielestäni se että meillä on kaksi täysin samanarvoista ja tässä mielessä sanotaanko rinnakkaista objektiivista todellisuutta, lähettäjän ja vastaanottajan. Näiden yläpuolella ei ole olemassa yhtä objektiivista todellisuutta.

Tätä taustaa vasten kaikki musiikkia koskevat arvoarvostelmat ovat väistämättä subjektiivisia. Kuitenkin perinteisen länsimaisen musiikkiestetiikan peruspilareita on käsitys objektiivisista eroista hyvän ja huonon, yksinkertaisen ja monimutkaisen, ja kehittyneen musiikin välillä. Tämän absoluuttisen arvohierarkian seuraukset näkyvät selvimmin musiikkipolitiikassa: hyväksi ja arvokkaaksi mielletty länsimainen taide-musiikki vie valtaosan resursseista, kun taas kansanmusiikki ja kevyt musiikki joutuvat tyytymään roposiin.

Saastamoisen jazzia kohtaan tuntema kiinnostus on jatkuvasti vähentynyt paljolti sen vuoksi, että hänen mielestään jazz pönkittää samaa arvomaailmaa kuin taidemusiikkikin.
[10.11.13: Tarkoitin tuolloin ehkä niitä ajatuksia, joita tuolloiset Oulunkylän ja S-Akatemian jazzosaston oppisuunnat kuuleman mukaan edustivat.]

- Musiikki itsessään ei johda siihen, mutta miksi helvetissä ne ihmiset jotka sitä kuuntelevat ovat alistuneet siihen samaan maailmankuvaan, että musiikille voidaan panna objektiiviset, absoluuttiset hierarkiat. Etsitään parasta jazzin soittajaa ja sitten on olemassa luopiot niin kuin minä, joka siirtyy jazzista pois.

Yksinkertainen on monimutkaista
Viime vuosina Saastamoinen on perehtynyt pääasiassa kaikkein primitiivisimpinä ja yksinkertaisimpina pidettyihin musiikkikulttuureihin. Yksinkertaisuus musiikin mittana on hänen mielestään merkityksetön käsite, sillä "alkeellisessakin" musiikissa on ainekset maailman mullistamiseen - jos sopiva vastaanottaja sattuu kohdalle.

Yksiselitteinen musiikki on jopa käsitteellinen mahdottomuus. Ihmisaivot eivät pysty yhdellä kuulemalla käsittelemään "alkeellisimmankaan" musiikin sisältämää informaatiopakettia.

Musiikin leimaaminen yksinkertaiseksi osoittaa Saastamoisen mielestä vain sen rajan, missä pinnallinen tarkastelu on päättynyt ja leikistä on luovuttu. Tarkastelu päättyy usein siihen, mistä mikrostruktuuri, joka on saattanut alkuperäiskansoilla olla päähuomion kohteena, alkaa.

Esimerkkinä vain näennäisesti yksinkertaisen musiikin luonteesta Saastamoinen esittelee analyysinsa eräästä kolttasaamelaisesta leuddista. Tarkoituksena oli selvittää, sisältääkö tällainen itkuvirren tapaan improvisoitu musiikki pelkästään sattumaan pohjautuvaa epäsäännöllisyyttä, vai onko siitä löydettävissä rakenteita.

Leuddin melodinen aines on mahdollisimman pelkistetty, koko laulussa on yksi sävel[korkeus]. Muutosta tapahtuu siis vain nuottien kestoissa ja rytmissä. Puoli vuotta vienyt analyysi paljastaa hämmästyttäviä lukusuhteita eri aika-arvoisten nuottien muodostamien rakenneosien välillä. Leuddin koko rakenne osoittautuu kauniisti erimittaisista limittäisistä symmetrioista koostuvaksi. Poikkeukset rakenteessa osoittautuvat toistuvan kolikonheiton kaltaisella täsmällisyydellä.

Improvisaation teoria
Saastamoinen katsoo analyysinsa todistavan, että yllätyksiä luova säännön pakeneminen on yhtä kurinalaista toimintaa kuin jonkin säännön noudattaminenkin.
- Tuo yllätyksellisyys tuotetaan jotenkin alitajunnan tasolla, sitä ei pystytä älyllisesti kokemaan. Se tulee selkärangasta, mutta on silti yhtä systemaattista toimintaa. Solun viisautta!

Saastamoinen väittää, että leuddista löytynyt säännönmukainen säännön pakeneminen on ominaista jazzille ja kaikelle improvisoidulle musiikille.
- Improvisoivan ihmisen täytyy huomioida, minkälainen informaatiotodellisuus olisi riittävän mielenkiintoinen, jotta kuuntelija vaivautuisi kuuntelemaan. Silloin lähdetään luomaan mahdollisimman epäsäännöllistä musiikkia sillä tavalla, että säännöllisyys ja epäsäännöllisyys vuorottelevat. Luodaan sääntö ja siitä poikkeus.

- Säännön avulla houkutellaan kuulija tekemään ennakointeja, jolloin hänen mielenkiintonsa säilyy, hän luulee tietävänsä, mikä soittaja on miehiään. Kun soittaja olettaa kuulijan arvaavan etukäteen, hän muuttaa säännön ja tekee yllätyksen. Lopputuloksena on peli kahden ihmisen välillä, joista näennäisesti vain toinen pelaa, mutta informaatiotodellisuudessa kahdet aivot työskentelevät samalla tiukkuudella. Tapahtuu sellainen paradoksaalinen asia, että se joka häviää nauttii häviämisestä!

Saastamoisen mielestä on ilmeistä, että eurooppalainen harmoniakäsitys ja notaatiotarve ovat tukahduttaneet improvisaation alkeistasolle verrattuna moniin primitiivisinä pidettyihin kulttuureihin. Suomalaisesta kansanmusiikistakin improvisointi on kadonnut miltei tyystin. Blues ja jazz on tavallaan tulleet täyttämään tätä improvisoinnin puutteen aiheuttamaa tyhjiötä.

- Jos improvisointi puuttuu niin yhteiskunta on sairas, koska yksilöllisyyttä ei enää huomioida.

Kolmenlaista musiikkia
Käsityksen siitä, että musiikki on alkanut jostakin yksinkertaisesta ja huipentunut länsimaiseen taidemusiikkiin, Saastamoinen on valmis romuttamaan.

- Kansanmusiikkitutkimukseen perustuen näyttää siltä, että ihmiset ovat aina tienneet, miten tehdään monimutkaista ja miten tehdään yksinkertaista. Se kumpaa he ovat tehneet ei ole riippunut heidän kyvyistään, vaan siitä sosiaalisesta tarpeesta, mikä musiikilla kulloinkin on ollut.

Monimutkaisella ja yksinkertaisella musiikilla on erilainen tehtävä.
- Improvisoidessaan ihminen tuottaa monimutkaista musiikkia. Monimutkainen sala-sanoma vahvistaa yksilön identiteettiä, hän kokee itsensä tarpeelliseksi, koska kukaan muu ei voi tehdä sitä mitä hän tekee.

Sen sijaan yksinkertainen musiikki, jonka Saastamoinen määrittelee opetettavissa olevaksi ["traditioksi"], vahvistaa ryhmäidentiteettiä, yksilön yhteenkuuluvuutta laumaan tai vaikka bändiin.
- Päästäksesi ryhmän sisälle sinun pitää opetella ne salasanat, jotka ovat opetettavissa ja opittavissa Opittavuudestaan huolimatta tällainen musiikki voi olla ulkopuoliselle monimutkaista.

Kolmannen tavan käyttää musiikkia Saastamoinen löytää shamaanirummutuksesta, jonka tehtävänä hänen mukaansa on kytkeä koko ihmiskunta yhteen. Samanlaisena toistuva rummutus on nollainformaatiota; jokainen arvaa miten se tulee jatkumaan.

- Nollainformaatio ei kiinnosta tietoista minää. Mitä enemmän ihminen saa nolla-informaatiota sitä väistämättömämpi pakko hänellä on itse tuottaa korvike-informaatiota. Tämmöisiä tilanteita tapahtuu mennessämme nukkumaan - omat aivot alkavat tuottaa korviketodellisuutta eli unia. Sama ilmiö tapahtuu shamanistisessa istunnossa, aivot alkavat tuottaa jotakin joka kumpuaa jostakin... Eli mitä karumpaa musiikkia, sitä valtavammat näkymät kuulijalle avautuvat, jopa toisista maailmoista.

Salakielen avain
Tuntematon musiikkikulttuuri on Saastamoiselle kuin salakielellä kirjoitettu viesti. Sen ymmärtämiseksi täytyy löytää koodausmenetelmä, jolla viestin voi kääntää omalle kielelle. Keinona on sanoman analysointi, jonka avulla ajassa oleva pystytään supistamaan tilaan.

- Jos informaatio on minulle liian monimutkaista, hidastan sanoman eli pistän nauhan pyörimään puolella nopeudella ja teen transkription nuoteiksi. Näin pystyn supistamaan sen mikä aikaisemmin vei aikaa, tilaan, eli näen kokonaisuuden, nuottikuvan yhdellä silmäyksellä. Samalla huomaan yhteneväisyyksiä ja eroja, joista korva, tietoinen minä, ei pysty kuuntelutilanteessa tajuamaan yhtään mitään.

Etnokulttuurin sisällä ihmiset opettelevat musiikkinsa salakielen selkärangan kautta, jolloin sen omaksuminen ja sisäistäminen voi viedä [kymmeniä] vuosia. Rakenteita ei älyllistetä, vaan niitä jankataan ja jankataan yrityksen ja erehdyksen kautta kunnes ne osataan.

Länsimainen ihminen voi analyysin avulla oppia ymmärtämään ja jopa tuottamaan vierasta kulttuuria synteettisesti parissa kolmessa vuodessa [?].
- Lopputulos ei ole tietenkään sama, se on synteettistä samassa mielessä kuin keksittäessä synteettinen aine korvaamaan luonnollista ainetta.

Tärkeintä ei Saastamoisen mukaan olekaan, että kulttuuri omaksuttaisin täysin vaan että synteettisesti päästään niin lähellä alkuperäistä että ihmiset huomaavat, että on tehty töitä heidän musiikkinsa oppimiseksi [tämä johtaa yrityksen/yrittäjän  kunnioitukseen ja siis jonkinlaiseen tasa-arvoiseen asennoitumiseen].

- Kysymys ei ole siitä, että ikään kuin valehtelemalla ja naamion avulla mennään kulttuurin sisälle vaan että alkuperäiset ihmiset tajuavat, että tuon ihmisen täytyy arvostaa heidän kulttuuriaan, muuten se ei osaisi sitä noin hyvin.

Ymmärtämisen entropia[hakuisuus]
Jos hylkää arvohierarkiat, jää musiikin kuuntelemisen motivaatioksi Saastamoisen mukaan perustarve hankkia ja käsitellä uutta informaatiota sen uutuuden eikä sen "hyvyyden" vuoksi, pyrkimys kuunnella ja ymmärtää mahdollisimman erilaista musiikkia.

- Sopeutuaksemme yhä paremmin muuttuvaan todellisuuteen meille on mielekästä kerätä niin paljon informaatiota kuin mahdollista, niin eri puolilta kuin mahdollista, sen sijaan, että rajoittuisimme yhteen musiikkikulttuuriin ja pistäisimme laput silmille.

Tätä ymmärtämisen edistämistä Saastamoinen kutsuu informaation entropia-hakuisuudeksi. Sen maailmankuva on hänen mielestään vastakkainen fysiikassa tunnetulle, kaaokseen johtavalle, entropiakäsitykselle.

Arvojen suhteellisuuden ymmärrettyään ei voi syyttää musiikkia huonoksi, jos ei ymmärrä sitä. Kuulija voi syyttää vain itseään siitä, ettei omista vastaanotinta, jonka voisi virittää oikealle aallonpituudelle. Jokainen vastaantuleva uusi musiikkikulttuuri näyttäytyy haasteena.

- Huomaan, että pystyn nauttimaan yhä erilaisemmista ja erilaisemmista musiikki-kulttuureista. Joka ikinen musiikkikulttuuri, johon olen tähän mennessä perehtynyt paljastaa sisällään olevan sala- tai mikromaailman. Jos arvoharhaa ei ole olemassa, niin yhä laajemmat ja laajemmat taivaat aukenevat. Huomataan, että tähän mennessä tietomme on ollut nuppineulan kokoinen.

[Yksi parhaiten ajatuksiani ymmärtävä artikkeli!]

 

Espoo 3.9.87         [Poikkeuksellisesti lainattu ilman lupaa - IS.]
Kiitos kirjasta ja mielenkiintoisesta tekstistä. Minua kiinnostaa kovasti "lähellä kaaosta oleva järjestys" (paradoksaalinen sanonta!). Uskon, että mm. alkuperäismusiikki voisi paljastaa alkumuotoja, jotka ovat kaaoksen ja järjestyksen välimaastossa. Itse asiassa aivoissa tällainen "välimaasto" on olemassa ja on se aivomallissani huomioitu, mutta ei tässä muodossa. Ehkä pääsemme keskustelemaan asioista.        
Terveisin Matti [Bergström]

 

9.10.87         MUSIIKKIA SUOMALAIS-UGRILAISESTA MAAILMASTA
                    SUURI ORKESTERI - joht. Paroni Paakkunainen
                    perjantaina 9.10.1987 klo 18 Järvenpää-talo, Järvenpää
                    maanantaina 12.10. 1987 klo 20 Sibelius-Akatemian konsertti, Helsinki        

OHJELMA mm. (> Ks. Karelia)

Vanha hanti-sävelmä          trad. ostjakki-aihion pohjalta         
                                        säv. Paroni Paakkunainen, kantaesitys
Udmurtilainen häätanssi      transkriptio Ilpo Saastamoinen
(Kokoi) Kukutshka (Käki)     komilainen laulu - transkriptio Ilpo Saastamoinen
Neitojen laulu - marilainen kansanlaulu - transkriptio Ilpo Saastamoinen

Udmurtien (eli votjakkien) musiikista on mukana Ilpo Saastamoisen muistiinmerkitsemä häätanssi. Alunperin viululla esitetty tanssimelodia muistuttaa meillä tunnettuja jouhikkosävelmiä melodiikaltaan ja esitystavaltaan.

Komien (eli syrjäänien) Käkilaulu koostuu kahdesta eri versiosta, jotka osoittavat elävää muuntelua.

Mareina (eli tseremisseinä) ovat SUGRIn neidot. He hyräilevät marilaisen kansan-laulun. Pentatoniseen asteikkoon perustuva marimusiikki on saanut paljon vaikutteita Keski-Aasian kansojen musiikista. Omaperäinen sekoitus syntyy tsheremisseillä pohjoisen puhtaudesta ja idän melodisuudesta.

16.2.88 ti         Klo 10.10-10.45 Koulu-TV: Kansat soittavat (Uusinta)

19.2.88 pe         Klo 12.25-13.00 Koulu-TV: Kansat soittavat (Uusinta)
> 12.25-12.58 Koulu-TV: Kansat soittavat
Suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia ja lauluja Pohjantahti -yhtyeen esittämänä.

> Ks. Päiväämätön 1987- Kouluradiolehti: Kansat soittavat
- pe 27.2.87 klo 10.10 + 23.3.87 ma klo 12.25
(Kuvateksti: Kolmimiehinen Pohjantahti-yhtye on erikoistunut suomalais-ugrilaisten kielisukulaistemme ja arktisten kansojen musiikkiin. Teksti: Ks. > 27.2.87)

 

13.3.88 Helsingin Sanomat - Pirkko Kotirinta: Ainu-kansan elvytetyt riitit
Ainu, kansantanssi- ja lauluryhmä Hokkaidosta. Savoy -teatteri.

...Se tiedetään, ettei ainujen lauluilla ole mitään tekemistä japanilaisen musiikin kanssa. Sukulaisuutta on sen sijaan löydetty mm. Sahalinin giljakkien tai Neuvostoliiton itelmenien sekä Pohjois-Amerikan ja Kanadan eskimoiden ja intiaanien kansanmusiikkien kanssa - ja saamelaisten.

Ainut ja saamelaiset kohtasivatkin konsertissa. Aitoainulaisen mukkurinsoiton - mukkuri on munniharpun kookas versio, jonka kieltä liikutetaan narun avulla; ainujen ainoita instrumentteja - jälkeen kuultiin joikuja.

Ainujen loitsurukouksen ja kehtolaulun hiljainen, mumiseva puhelaulu muistutti musiikin intiimiydestä, ja ristiriita näyttämöllepanon kanssa oli ilmeinen. Lintujen liikkeitä matkivissa Kurjen tanssissa ja Vesilintutanssissa käytettiin runsaasti kimeitä kurkkuääniä, jotka muistuttivat paljon joidenkin afrikkalaisten heimojen musiikista. Arktisten kansojen musiikkia tutkineen Ilpo Saastamoisen mukaan ainut käyttävät ns. sisäänhengitys-kurkkulaulua, joka eurooppalaisen mittapuun mukaan ei ole niitä hellävaraisimpia äänenmuodostusmenetelmiä.

Vesilintutanssissa kuultiin myös upeaa naisten ketjulaulua, eräänlaista kaanonia, johon seuraava laulaja liittyi hyvin pienellä viiveellä ja jonka rytminen rakenne oli hyvin komplisoitu. Muuten rytmiä korostetaan tasaisin iskuin, kättentaputuksin tai rummunlyönnein.

Karhu ja sen henki
Ainujen lukuisista riiteistä ja seremonioista oli juhlallisin iomante [> JUM?], kolmen päivän karhunpeijaiset. Karhunhaltija oli tärkeä jumala, sillä se lahjoitti ihmisille ruokaa. Kun karhu kaadettiin, sille annettiin uhrilahjoja ja järjestettiin monet menot sen hengen saattamiseksi jumalten maailmaan. Jälleen maahan palattuaan - nyt henkenä - karhu hyvitti ihmisten hyvät teot ja kutsui joukon muitakin jumalia vieraaksi peijaistaloon. Alkoivat suuret juhlat, joissa jumalat ja ihmiset (ainu tarkoittaa ihmistä) lauloivat ja tanssivat yhdessä.

Karhunpeijaiset kiellettiin 1958. Turisteille seremoniaa esitetään edelleen silloin tällöin, tosin täytettyjen karhujen avustuksella.

Esityksessä nähtiin peijaisten kohokohta iomante rimse eli karhutanssi, jossa kaikki piirissä tanssien juhlivat kontion paluuta jumalten maisemiin. Voi kuvitella, miten aikoinaan tanssijat kiihdyttivät itsensä tuonpuoleisiin sfääreihin haltioituen shamaanin manauksista.

Lavalla minkäänlainen ekstaasi ei tietenkään näkynyt, ja riitissä oli pikemminkin ulkoaopitun maku. Mutta miten muutenkaan voisi olla?
PIRKKO KOTIRINTA

 

> Ks. myös: 23.5.88 ma         - Katso 21/88 - Arto Pajukallio:  POHJANTAHDIN SHAMAANIT
> s.35 Arto Pajukallio: Pohjantahdin shamaanit - Kansat soittavat pe 10.10 TV 1
(Kuvateksti: Pohjantahti-yhtye esittää suomalais-ugrilaisten kansojen ja muiden vähemmistökansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia ja laulua.)

Koulu-TV johdattaa katsojansa suomalaisugrilaisten ja muiden vähemmistökansojen alkuperäismusiikin äärelle. Erkki Ilon ohjaamassa Kansat soittavat -produktiossa näitä perinteitä ylläpitää ja sovittaa tämän päivän keinoin Ilpo Saastamoisen, Kalle Fältin ja Pekka Nylundin muodostama yhtye Pohjantahti.

Ohjelmajulistuksensa mukaan Pohjantahti pyrkii tuomaan esille niitä musiikillisia piirteitä, jotka erottavat alkuperäiskansojen musiikin länsimaisesta perinteestä. Näitä piirteitä ovat mm. monimutkaiset tahtilajit, huippusointu-perussointu -ristiriidan puuttuminen, viisisävelikköä suppeammat asteikot, erikoiset äänen-muodostustavat, oudot soittimet (kuten shamaanirumpu ja nars juh -kielisoitin) sekä vähän tunnetut improvisointimuodot musiikin leikinomaisissa yhteyksissä.

Tylsyys ja tosikkomaisuus loistavat poissaolollaan kun Pohjantahti soi. Ryhmän jäsenet ovat paitsi eteviä ja monipuolisia soittajia, myös kahlitsemattoman ilmaisuvoimaisia esiintyjiä, jotka omalla sarallaan paneutuvat musiikkiinsa kuin vaikkapa shamaaniveljensä Siekkarit omaansa. Suut kääntynevät messingille vähintäin siinä vaiheessa kun Fältin Kalle tulkitsee kyldyyrin uusvanhana airueena muunnelman marilaisesta säkkipillisoitteesta, joka kantaa paljastavaa nimeä Kansanperinteenkeruumarssi.

Ohjelma puhuu tärkeitä vähemmistömusiikkia katoamisesta massakulttuurin puristuksessa ja viisaita yleensä musiikin, luovuuden ja improvisoinnin perusolemuksesta. Soitto ja mielipiteet tukevat havainnollisesti toisiaan, ja niinpä ostjakkisävelmät tai udmurtien ja [= eli] votjakkien musiikki kuulostavat paljon mielenkiintoisemmalta ja tuoreemmalta kuin mitä ennakkoluuloinen katsoja saattaa uskoakaan.

Tekijät myös toivovat ohjelman antavan virikkeitä siihen, mitä kaikkea me voimme tehdä musiikin avulla hallitsematta vaikeita teknisiä asioita, jotka estävät musiikin luomishalun. Kaunis ja aina kannatettava pyrkimys!
Arto Pajukallio

 

23.5.88 TV 1 maanantaina klo 18.20.
(II lehden kuvateksti: Kansat soittavat -ohjelmassa kuullaan suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia ja lauluja. Esittäjänä on kolmimiehinen Pohjantahti-yhtye. TV 1 maanantaina klo 18.20.)

(Kansan Uutiset - Kuvateksti: Pohjantahti-yhtyeessä on kolme shamaania: Kalle Fält, laulu ja rytmisoittimet, Pekka Nylund kitara ja kosketinsoittimet sekä Ilpo Saastamoinen, basso, jotka ovat erikoistuneet suomalais-ugrilaisten sekä arktisten kansojen alkuperäiseen musiikkiin. Niistä kuullaan ja nähdään näytteitä maanantaina TV l:ssä klo18.20 Kansat soittavat -ohjelmassa.)        

> Savon Sanomat: 18.20 Kansat soittavat. Suomalais-ugrilaisten kansojen alku-peräismusiikista sovitettua musiikkia ja lauluja Pohjantahti-yhtyeen esittämänä.

> Päiväämätön: 18.20 Kansat soittavat - Suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia ja lauluja Pohjantahti-yhtyeen esittämänä. Sovitukset Ilpo Saastamoinen, kitara Pekka Nylund, laulu ja lyömäsoittimet Kalle Fält. Ohjaus Erkki Ilo - TV 1 Opetustelevisio. Uusinta

> Pohjalainen: Kansat soittavat
(Kuvateksti: Kun Pohjantahti soittaa, on tylsyys ja tosikkomaisuus kaukana)

> Uusi Suomi: Kansat soittavat (Kuvateksti: Kansat soittavat -ohjelmassa kuullaan suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia. Esittäjänä on Pohjantahti-yhtye. TV 1 klo 18.20)

 

27.4.89         Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen: Keiteleeltä Jyväskylään muuttava Ilpo Saastamoinen: "Kommunikaatioteoria soveltuu improvisoituun musiikkiin"  > Lehtiartikkeli-lista
Improvisoitu musiikki kommunikaation muotona on täsmälleen kaksinpeliin verrattava asia. Kuin nyrkkeilyottelu, pöytätennis, tennis, mikä tahansa, jossa arvuutetaan. Peli on parhaimmillaan silloin kun se on lähellä tasapeliä. Kun puolet arvataan ja puolet menee metsikköön, peli on hauskimmillaan, sanoo ilmiö nimeltä Ilpo Saastamoinen, muusikko, tutkija, säveltäjä, ajattelija.

 

25.5.89         Kansan Uutiset, Moskova p. 10
Pohjan Tahti sai Sovetskaja Kulturan tv-palkinnon - Moskova (KU)
Suomalainen “Pohjan Tahti” – yhtyeen musiikista kertova television-ohjelma on palkittu Moskovassa kansainvälisessä katselmuksessa. Tämä Erkki Ilon tekemä ohjelma sai ainoana ohjelmana arvostetun Sovetskaja Kultura – lehden palkinnon. Moskovan “Raduga” – katselmuksessa oli mukana 43 ohjelmaa 40 maasta, joista kansainvälinen raati valitsi seitsemän parasta. Tässä kisassa Ilon ohjelma ”Kansat soittavat” sijoittui neljänneksi.

- Kaikki seitsemän ohjelmaa esitetään tämän jälkeen Neuvostoliiton keskus-televisiossa, jonka jälkeen kansalaiset äänestävät oman suosikkinsa, kertoo ohjaaja Erkki Ilo.

”Kansat soittavat” kertoo puolen tunnin ajan muusikko Ilja Saastamoisen perustaman Pohjan Tahti – yhtyeen musiikista. Siinä Saastamoinen soittaa Kalle Fältin ja Pekka Nylundin kanssa uudella tavalla suomalaiskansallista, suomalais-ugrilaista, saamelaista ja jopa Alaskan intiaanien (IS: = inuiittien) musiikkia. Ohjelma on esitetty Suomen TV yhdessä ja se on myyty jo viiteen maahan.

Suomesta oli mukana myös MTV:n tuottama kooste viimekesäisestä ”Resiina-rallista”, mutta se ei sijoittunut palkittujen ohjelmien joukkoon.
Joka toinen vuosi järjestettävässä kilpailussa oli mukana televisio-ohjelmia mm. Kiinasta, Neuvostoliitosta, Irakista, Malista, Pakistanista, Saksasta ja Puolasta.

 

25.5.89          Helsingin Sanomat: Yleisradiolle neljäs sija Raduga-kilvassa

25.5.89          Turun Sanomat: Palkitut soitot

25.5.89          IS: Suomalaisohjelma loppukilpailuun Radukassa
Radugassa Moskovassa juuri päättyneissä kansanmusiikki- ja perinneohjelmien kilpailuissa selvisi TV 1:n opetusohjelmien tuottama ja Erkki Ilon yhdessä Ilpo  Saastamoisen [kanssa] tekemä Kansat laulavat loppukilpailuun. Se järjestetään Neuvostoliiton keskustelevisiossa ensi lauantaina. Radukan pääpalkinnosta kilpailee seitsemän ohjelmaa, joista pääpalkinnon saava valitaan katsojaäänestyksellä.

Kansat laulavat, mm. Alaskan intiaanien [!] ja saamelaisten musiikista kertova ohjelma, sijoittui kansainvälisen juryn äänestyksessä neljänneksi. Belgian ohjelma tuli ykköseksi... Radukaan osallistui 43 ohjelmaa 40 maasta.

1989              Neuvostoliitto N:o 8, "Arktisista rytmeistä Resiinaralliin"

4.6.89            Savon Sanomat: Pohjantahdin TV-ohjelmalle itävientiä
Erkki Ilon ohjaama Kansat soittavat -ohjelma ylsi neljännelle sijalle Neuvostoliiton television järjestämillä Raduga-festivaaleilla. Ohjelman on tuottanut Yleisradion opetusohjelmat ja se kertoo Pohjantahti-yhtyeen esittämästä musiikista.

Kansanmusiikki- ja perinneaiheisten ohjelmien festivaali järjestettiin nyt kahdeksannen kerran. Radugan katselmuksessa nähtiin 43 ohjelmaa noin 40 maasta. Kansainvälisen arvostelulautakunnan pääpalkinnon voitti belgialaisten kaupunkien lauluperinnettä kuvaava ohjelma.

Kansainvälinen arvostelulautakunta valitsi ohjelmista seitsemän, joukossa Ilon Kansat soittavat, jotka esitetään Neuvostoliiton televisiossa. Näistä ohjelmista katsojat äänestävät suosikkinsa.

 

7.6.89                  Linkki (RR): YLE jälleen voitokkaana
(Kuvateksti: Kolmen shamaanin orkesteri soitti suomalais-ugrilaisten kansojen, saamelaisten ja Kanadan eskimoiden musiikkia.)

...Radugassa menestystä
Neuvostoliiton television Raduga-festivaaleilla kilpaili toukokuun lopulla 43 kansanmusiikki- ja perinneaiheista ohjelmaa, joista kansainvälinen 25-jäseninen jury valitsi seitsemän parasta. Neljännelle sijalle äänestettiin Ylen edustusohjelma Kansat soittavat, joka on opetustelevision ja Erkki Ilon tuotantoa.

Pohjantahti-yhtyeen musisoinnista koottu ohjelma sai lisäksi Sovetskaja Kultura -lehden erikoispalkinnon.

Kilpailussa palkitut ohjelmat esitetään vuosien 89-90 aikana Neuvostoliiton televisiossa ja yleisö saa vielä valita oman suosikkinsa. Yleisöpalkinto jaetaan kahden vuoden kuluttua seuraavassa Radugassa...         RR

 

2.8.89     Iisalmen Sanomat - Pirjo Nenola: Ironiaa kulttuurishokista
            - Etnomusiikki kiehtoi Radukassa (IV sija NL:ssa)
Ilpo Saastamoisen käsikirjoittama koulu-tv -ohjelma Kansat soittavat sai jaetun neljännen sijan Neuvostoliitossa pidetyillä Raduka-festivaaleilla, joissa etnoaiheiset ohjelmat kilpailivat paremmuudesta. Suomalaisohjelman valttina oli etnomusiikki, joka on Saastamoisen erikoisala. Saastamoisen mukaan Neuvostoliitossa on tapahtunut huomattava muutos suhtautumisessa alkuperäiskansojen musiikkiin.

... - Pirjo Nenola: Ironiaa kulttuurishokista (s. 8)
Käsikirjoittajansa määritelmän mukaan ironinen tv-ohjelma siitä, kuinka vaikeaa länsimaisen ihmisen on suhtautua primitiivisiin kulttuureihin, menestyi mainiosti Neuvostoliiton television taannoisilla Raduga-festivaaleilla.

Kilpailussa jaetulle neljännelle sijalle tulleen tv-ohjelman käsikirjoitus on Keiteleen ja Pielaveden seudulla vaikuttaneen Ilpo Saastamoisen ja esiintyjinä olivat Saastamoisen lisäksi Pohjantahti-yhtyeen muut jäsenet Kalle Fält ja Pekka Nylund.

Raduka-festivaali järjestetään joka toinen vuosi ja siihen osallistui tälläkin kertaa etnisaiheisia lyhyehköjä elokuvia yli 40 maasta. Saastamoisen käsikirjoittama Kansat soittavat -taltiointi on valmistunut vuonna 1986. Suomen koulu-tv:ssä ohjelma on nähty neljä kertaaja lisäksi tv 1:ssä kerran. Ohjelma esitetään myöhemmin myös Neuvostoliiton televisiossa.

Saastamoinen kertoo, että ohjelman tekstinä on sitaatteja vuosisadan alun kannanotoista, joissa käsitellään etnistä musiikkia. Mukana on mm. savon murteen ihailijan K.A. Gottlundin mielipiteitä joiuista ja Sakari Pälsin mietteitä röhistys-laulusta.

- Gottlund ja Pälsi olivat kuulemastaan mykistyneitä; primitiivinen musiikki soti sen aikaisia kauneuskäsitteitä vastaan. Heille oli shokki länsimaiseen taidemusiikkiin tottuneina kuulla shamanismiperäistä musiikkia, jonka juuret ovat kymmenien tuhansien vuosien takana, Ilpo Saastamoinen kertoo.

Paluu alkuperäiseen
Menestyneessä tv-ohjelmassa esiteltiin suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkia. Mukana oli myös saamelaista musiikkia ja yksi eskimolaulu. Ilpo Saastamoinen arvelee, että ohjelma on kiinnostanut neuvostoliittolaisia juuri siksi, että mukana on Neuvostoliitossa asuvien suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkia. Palkintosijan lisäksi tv-ohjelma sai Sovjetskaja Litteratura -lehden erikoispalkinnon.

Saastamoinen toteaa, että Neuvostoliitossa viime aikoina tapahtunut voimakas muutos suhtautumisessa vähemmistökansallisuuksien kulttuuriin. Ennen vähemmistökansallisuuksien oli pakko esittää venäläisiä lauluja ja tansseja. Nyt pyrkimyksenä on palata alkuperäiseen ja väkisin syöttäminen on poistunut.

Saastamoinen osallistui heinäkuussa Baltica 89 folklore-festivaaleille Tallinnassa. Festivaaleilla oli voimakkaasti esillä alkuperäiskansojen musiikki ja punalipun sijaan tangoissa liehui Viron, Latvian ja Liettuan lippujen lisäksi mm. Saamenmaan lippu.

... Syyskuussa Pohjantahti on menossa viikoksi Neuvostoliittoon lähelle Mongolian rajaa kansainvälisille folkjazz-festivaaleille Suomen edustajana.

- On mielenkiintoista nähdä miten musiikkiperinnettä noilla seuduin on vaalittu. Lähellä on mm. tuvien alue, jossa on vielä jäljellä kurkkulauluspesialisteja.

Ensi vuoden helmikuussa Pohjantahti on menossa Nicaraguaan Pandin järjestämälle matkalle. Siellä Saastamoinen toivoo saavansa nauhoituksia eteläamerikkalaisten intiaanien musiikista....

... Sekatahtilajit  yhdistäjänä
Arktisessa musiikissa äänenkäytön rikkaus on Saastamoisen mukaan loputon. Yhdistävänä piirteenä arktisten alueiden musiikille sekä Pohjois-Amerikan länsirannikkoa pitkin Amazonin kautta Tulimaahan kulkevan alueen musiikille on sekatahtilajien eli kaksi- ja kolmijakoisten tahtilajien käyttö samassa sävelmässä. Suomesta esimerkkeinä sekatahtilajia käyttävästä musiikista voi mainita kolttien leudd-laulun, saamelaisten joiun ja karjalaisten itkuvirret.

Saastamoinen huomauttaa, että rytmikäsityksen historia on10 000-vuotinen. Siperia on rytmisen ajattelun alkukoti. Länsimainen ja afrikkalainen musiikki on tasarytmistä, joko kaksi- tai kolmijakoista, mutta kalevalainen laulu on sekarytmistä.

- Kalevalan pohjamuotona on Saastamoisen mukaan yksilöimprovisointi. Kun Suomen alueella siirryttiin nomadismista maanviljelyyn, ja säännölliseen elämään kylissä, kalevalainen runonlaulu latistui eli siitä tuli säkeistölaulua.

Uskontoa ei ole ollut primitiivisissä yhteisöissä ilman musiikkia. Uskonto ja musiikki yhdistyi shamaanirummutuksessa, jota seurasi shamaanin "matkat" eli tajunnan siirto. Tajunnan siirtoon on käytetty myös joko yksin- tai ryhmälaulua. Shamaanit ovat saaneet melodiat lauluihin "matkoillaan".

Lähes kaikki perinnelaulut ovat shamanistista perinnettä. Poikkeuksena ovat saamelaisten henkilökohtaiset joiut.

Monimutkainen muotorakenne
Suomessa primitiivistä musiikkia tutkitaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikki-osastolla ja Tampereen musiikkitieteen laitoksella. Syksyllä primitiiviseen musiikkiin voi tutustua myös Jyväskylän yliopistossa Ilpo Saastamoisen johdolla. Saastamoinen on ilmiömäinen opettaja siinäkin mielessä, että hän hallitsee itse primitiivisiä laulutekniikoita.

Herätteenä Saastamoisen etnomusiikki-innostukseen oli kesällä 1966 kuultu intialaisen Ravi Shankarin Suomen-keikka, joka teki Saastamoiseen suuren vaikutuksen. Saastamoinen liittyi Karelia-yhtyeeseen, joka soitti fuusiomusiikkia suomalaisen kansanmusiikin pohjalta. Piirpaukessa Saastamoinen soitti 1980-luvun alussa.

Filosofisena lähtökohtana on ollut ajatus, että mikään musiikki ei ole huonoa, vaan vika on ymmärryksessä, jos musiikkia ei heti tajua. Vielä ei ole löytynyt musiikki-kulttuuria, joka olisi ylittänyt monimutkaisuuden rajat, niin etten olisi sitä loppujen lopuksi ymmärtänyt.

Saastamoinen löysi taannoin vuodelta 1913 peräisin olevan koltta-leudd-äänitteen. Saastamoisen mukaan sen muotorakenne on monimutkaisempi kuin yhdenkään sinfonian, vaikka sävel pysyy koko ajan samalla korkeudella...

 

> Musiikkiuutiset (?)-90 - Pentti Niemi: Voiko rockia opettaa?
"...Ilpo Saastamoinen vetäisi virkistävän luennon improvisoinnin merkityksestä etnisissä kulttuureissa, ja todisti läsnäolijoille, että alkuperäiskansojen musiikki onkin improvisoinnissa yllättävän monimutkaista silloinkin, kun 'melodia' koostuu yhdestä ainoasta sävelestä. Ykkönen ja nolla - siinä linkki etnisen musiikkikulttuurin ja tietokoneen välillä."

 

8/90         Helsingin Sanomat - Kuukausiliite  - Missä hän on nyt.
[Yksi parhaita juttuja filosofiastani] > Isot henkilöhaastattelut

Eeva-Kaarina Aronen: Muusikko, joka ei halua soittaa oikein
Ilpo Saastamoinen haluaa vapauttaa ihmiset nauttimaan musisoinnin ilosta.

 

18.5.90         Botnia Beat I/90 - Raija Nummijärvi: Päämääränä elämisen ilo.
Ilpo Saastamoinen on suomalaisen musiikin uranuurtaja. Hänen uudenlaista musiikinopetuksestaan kertova kirjansa ilmestyy näinä päivinä ja maailman ensimmäinen Saastamoisen uusiin opetusmetodeihin perustuva kurssi järjestetään ensi kesän alussa Kaustisella.
Improvisoiva laulu, kalevalainen runonlaulanta, improvisoitu soitto, virheiden kautta oppiminen ja elämän ajatteleminen uusinpäin, siinä Saastamoisen eväitä musiikkikoulutuksen kehittäjille.
> Isot henkilöhaastattelut > Keiteleen oudompi nuottikirja

 

4/90 Päiväämätön - Intervalli - Mervi Luukkanen:  Lukuvinkkejä jouluksi (Irtoleike)
2) Saastamoinen, Ilpo  -  Kansat soittavat : alkumusiikin lähteillä. Tammi, 1985.
Tämä oli toinen niistä kahdesta kirjasta, joka sai onnen kyyneleet silmiini vuonna 1986; että joku voikin kirjoittaa näin oivaltavasti.
Aihepiirit: absoluuttiset arvot, arvojen suhteellisuuden perusta, musiikki informaationa, yksinkertaisuuden ja monimutkaisuuden harhat, avain-lukko -periaate, yksinkertaisuus - harha vai arvon mitta?

3) Harnoncourt, Nikolaus: Puhuva musiikki. Otava, 1986. Se toinen vuoden 1986 kirja oli tämä.

 

29.10.91 Iisalmen Sanomat: Ilpo Saastamoisen televisio-ohjelma sijoittui Marissa
Ilpo Saastamoisen ja Erkki Ilon ohjaama televisio-ohjelma Kansat soittavat sijoittui neljänneksi suomalaisugrilaisilla tv-elokuvafestivaaleilla Joskar Olassa Marissa. Ohjelma on Tv 1:n tuotantoa.

Kansat soittavat -ohjelmassa esiintyy laulu- ja soitinyhtye Pohjantahti, joka esittää suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia. Aikaisemmin ohjelma on palkittu vuonna 1989 moskovalaisen Raduga Sovetskaja Kultura -lehden erikoispalkinnolla.        

 

12.10.93          klo 12.25-12.55 Koulu-tv-1: Kansat soittavat
Suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikista sovitettua musiikkia ja lauluja Pohjantahti -yhtyeen esittämänä. Sovitukset Ilpo Saastamoinen, kitara Pekka Nylund, laulu ja lyömäsoittimet Kalle Fält. Uusinta helmikuulta 1968
         > 16.10.93  klo 10.10-10.40 Koulu-tv-1: Kansat soittavat (Uusinta)

 

 

Koti » Julkaisut » 85 KANSAT SOITTAVAT » 1987 KANSAT SOITTAVAT IV