2003 KEITELEEN OUDOMPI NUOTTIKIRJA III - KORJAUKSET
MUUTOKSIA KEITELE-KIRJAAN (26.2.03):
YLEISTÄ:
Periaatteeni on ollut se, että kaikkialla missä tekstissä näyttäisi olevan ajatussisältö, olen tehnyt samasta aiheesta Otsikon sisältöön liittyvän suomenkielisen version (mikäli se on otsikosta selvinnyt).
1) Tällaisia lauluja ovat ainakin numerot 1-2-6-7-8-9-20-27-28.
2) Tämä ryhmä sisältää alkukielen jäljittelyä sellaisenaan (ei siis suomeksi), vaikka tekstillä (ainakin sanoilla) saattaa olla selvä merkityssisältö. Niitä ovat numerot 15 (Otsikko muunnettu levytekstissä englanniksi ’liah’ pro ’laia’)-21B-45-49. Esim. 21B kuluu sarjaan ’sotaanlähtö-rohkaisulaulut’ joissa soturit kilvan rohkaisevat toisiaan yhä suurempaan kiihkoon. On todennäköistä, että noilla kahdeksalla sanamuunnelmalla ei ole erityistä merkityssisältöä.
3) Alunperinkin merkityksettömiltä vaikuttavia hokemia, (tavuja, sanoja). Näitä ovatkin loput, jotka olen kuulokuvan mukaan kirjoittanut vain suomalaiseen asuun.
Nuottikuvat ovat tuolloisilla ohjelmilla tehtyjä ja ovat hirveän näköisiä, koska 1) sävelkorkeudettomat nuotit ovat käsin tuhrittu möykyiksi - sen sijaan että käytettäisiin joko ristipäisiä nuotteja, kitarakompeissa käytettyjä sävelkorkeudettomia pitkänuppisia nuotteja tai rumpukomppien vinoneliön muotoisia mustia nuppeja (päitä)
2) Sanatavut eivät ole vastaavien nuottien kohdalla;
Esim. 2a, 3, 4, 26a, 27a, 27, harj. I:6.1. (jolle nimi: Esimerkki 27a), 28 (I rivin lopussa: HU-HU -tavuille pitää olla vastaavat nuotit), 29, 30, 31 (6/4:n paikka), 33 (20/9:n tilalle 20/8).
Muutoinkin - esimerkkinumeroiden a/b/c alaviitteet pitäisi tarkistaa järkevään muotoon, kunhan ne vain ovat sopusoinnussa muualla tekstissä esiintyvien viitenumeroiden kanssa.
3) Yleisongelmana nuottikirjoituksissa on vielä se, että monin paikoin a-sävelet on merkitty nuottivarret alaspäin ja h-sävelet taas varret ylöspäin, kun periaatteessa pitäisi olla yleensä päinvastoin. Joskus tietysti voi kauneus- tai tilasyistä tehdä toisinkin. En nykyisin pidä tamperelaisten tyylistä kirjoittaa H (B) -sävel nuottivarsi ylöspäin. Joissakin tapauksissa kylläkin näin on saatu tekstille enemmän tilaa.
4) Nuottien numerointiin liittyviä ongelmia on pohdittu nuottien 19, 36 ja 21A-B yhteydessä.
5) Esim. lauluissa 31 ja 32, pitäisi levytiedoissa sanoa: ’Suomen yleisradio’.
MUKANA LISÄYKSET JA KORJAUKSET 28.01.03 (kirjan I versiosta löydetyt)
s.32, kohta 2.H. (Järjestystä vai kaaosta?)
Loppuun liitetään seuraava lause: Tasapeliasetelman ja sattumanvaraisuuden välistä eroa voidaan havainnollistaa tehtäväsarjalla (Luovuusleikit) 5.A:1.
s.43 (numerosarjan jälkeen): ’koko luokka’ = ’koko ryhmä’
5. LUOVUUSLEIKIT
5.A:1. (= vanha kirjan E:1, s.53)
Tietoisen tasapelihakuisuuden ja sattumanvaraisuuden välistä hiuksenhienoa eroa voidaan havainnollistaa teoriakohtaan 2.H liittyvällä tehtävällä: Osanottajia pyydetään jokainen vuorollaan sanomaan ääneen joko ’1’ tai ’0’. Numerot kirjoitetaan taululle samanaikaisesti. Välittömästi tehdään toinen kierros, joka merkitään muistiin ilman taukoa, so. jokainen joutuu tekemään valintansa kaksi kertaa. Taululla oleva 1-0 -sarja analysoidaan vertaamalla numeroiden esiintymismääriä keskenään ja sen lisäksi erikseen kummankin kierroksen osalta. Lopputuloksena on melko varmasti sattumaa muistuttava tasapainosuhde, josta lisäksi yritetään löytää sarjallisten ja symmetristen osarakenteiden välisiä suhteita.
On korostettava, että tulos ei johdu sattumasta vaan kunkin yksilön tietoisesta päätöksestä, jonka motiivia emme voi tietää. Osallistujat tekevät valintansa vain summittaisesti tajuamalla numerosarjan alkuvaiheen tasapainotila. Mitä lähempänä fifty-fifty -suhdetta 1 : 0 -suhde on, sitä helpommin tulee esille jokaisen yksityisen päätöksen tärkeys lopputuloksen tasapainon syntymisessä. Valinta osoittaa, haluaako yksilö samaistua enemmistöön, vai haluaako yksilönä huolehtia sinänsä neutraalin numerosarjan sisäisestä tasapainosta. Tasapainohakuisuus voi näkyä esim. siinä, että pitkän 0-sarjan vastapainoksi ennemmin tai myöhemmin ilmestyy myös pitkä 1-sarja jne. Lisäharjoituksia tästä teemasta on myös kohdassa 4. ’Musiikkileikkien yleisiä periaatteita’.
Toteutuneita esimerkkejä:
110 - 10 - 001 + 010-101 + 001 - 10 - 110, jossa keskustan muodostaa käänteissymmetrinen pari 010 - 101. Suhde 1 : 0 = 11 : 11
10-10-01-111 - 0000-10 - 100-111-01-00-10-111
00-11-10-111 - 0011-00 - 000-100-10-10-10-011. Suhde 1 : 0 = 30 : 30
10-11-01-010 + 10-11-10-000
01-01-00-100 + 10-11-01-011. Suhde 1 : 0 = 18 : 18
100 - 001 - 101 - 101 - 001 - 010 + 010 - 100 - 110 - 101 - 011 - 001
Suhde 1 : 0 = 17 : 19
01-10-10-11-000-11-01 + 11-00000-10-1111-01. Suhde 1 : 0 = 16 : 14
10000-110100-111-0001 + 00-1110-111111-010100. Suhde 1 : 0 = 19 : 17
011-000-110-111-001+11-0001 ++ 010-111-001 + 10-10-10-10-10-10
Sarja on sikäli mielenkiintoinen, että se jakautuukin kolmeen jaksoon (15+15+12), jolloin kolmas jakso sisältää vai 10 -sarjoja. Puoliväli = ++ - Suhde on 1 : 0 = 22 : 20
5.A:1.1. (= kirjan vanha E:1.1.) ’Edellä mainituista...’
5.A:1.2. (= kirjan vanha E:1.2.) ’Toinen ryhmä...’
5.A:1.3. (= kirjan vanha E:1.3.) ’Keksitään kaksi...’
5.A:2. (= kirjan vanha A:1.) ’Asettaudutaan lattialle...’, jonka loppuun liitetään:
Kuvittelun aiheina voivat olla myös esim. loma- tai kuumatka, vierailu käytettyjen tavaroiden kaupassa tai ’kirpputorilla’,koskenlasku, pistäytyminen katsomassa omaa asuinhuonetta, hyvä musiikkiesitys (’oma mielikuvituskonsertti’) yms. Jokaisella voi olla myös oma henkilökohtainen kohde. Aiheen tulisi kuitenkin olla perussävyltään myönteisiä tunteita herättävä.
5.A:3. (= kirjan vanha A:2. + 1. lauseen muutos:) ’Aloitetaan rummutuksella kuten edellä...’
5.A:4. (= kirjan vanha A:3. +1. lauseen muutos:) ’Rummutusta 10 minuuttia, jonka aikana oppilaat istuvat...’
5.A:5. (= kirjan vanha A:4. + lopun muutos:) ’Lauletaan... ”...poika/tyttö”
a) kymmeniä kertoja melodiaa jatkuvasti muunnellen
b) niin kauan hiotulla melodialla ja tekstillä, että se osataan toistaa.
5.A:6. (= kirjan vanha A:5. +1. lauseen muutos:) ’Rakennetaan äänimaisema yöpymisestä... ’’
(+ loppuun lisätään edellisen kirjeen 5.A:7:)
Äänimaiseman harjoittelussa lisätään valintoja siten, että jokaisella on kaksi erilaista ääntä aiheeseen liittyen - esim. sääntönä oleva pitkähkö ääni ja harvemmin esiintyvä poikkeuksellinen lyhyt ääni, joita luonnollisesti vuorotellaan mahdollisimman epäsäännöllisesti. Tämä tehdään silmät kiinni.
5.A:7 (= kirjan vanha A:6. + muutos:)
Edelliseen tapaan luodaan rakennelmia aiheista:
- eläinparven äänet (allit tms. vesilinnut)
- kaupunkiliikenteen melu (kännykkämaisemineen)
- rakennustyömaa yms. työympäristöt
- kodinkoneet juhla-aattona ruoanvalmistuksessa, siivouksessa jne.)
- hääjuhlat (loppuvaiheessa; puheensorina, laulaminen jne.)
- sairaalan synnytysosasto tai leikkaussali
- vapaa-ajan harrastuksen äänet
- tieteellinen (monikansallinen) kongressi
5.A:8 (uusi)
Jos valintoja on vain yksi jokaisella, muuna aikana jäljitellään vapaavalintaisesti ympäristöstä kuuluvia ääniä kiinnostavuuden mukaan. Tällä tavoin päästään tiukempaan yhtenäisyyteen.
5.A:9 (uusi)
Luodaan äänimaisema Kalevalan Antero Vipusen vatsasta, jonne kaikki tieto oli sijoittunut. Jokainen valitsee itselleen jonkin eriskummallisen tiedon alan (päivän lehdestä, tietokirjallisuudesta, raporteista jne). Kaikki luetaan tai improvisoidaan kulkemalla harjoitustilan lattialla sinne tänne. Äänimaisemasta luodaan nauhoitettu versio kiertämällä satunnaisesti eri puolilla huonetta ja poimimalla vuorotellen esiin yksityisiä soolosuorituksia.
- Tällainen vapaarytminen, heterofoninen puhekuorojakso on toteutettu kirjan tekijän mieskuorosävellyksessä ’Antero Vipunen’ 1985.
5.B:1. ’Kokeile muuntelemisen erilaisia vaihtoehtoja:...’
5.B:1.1 (korjaus:)
Jokainen tuottaa vuorollaan jonkin äänen, jonka muut yrittävät toistaa. Ääni voi vaihdella hampaiden narskuttelusta kielen, poskien, huulien, kynsien, käsien, ja jalkojen avulla tuotettuihin ääniin.
5.B: 1.2 (korjaus:)
Harjoitukseen osallistujat valitsevat em. äänistä jonkin yhdistelmän yhtä aikaa tai peräkkäin esitettäväksi. Toistamista helpottaa, jos sarjalle löydetään jonkinlainen toistuva rytminen rakenne. Tällöin ryhmässä voi olla useita esilaulajia omine pienryhmineen. Monipuolisuus lisääntyy, jos sarjan sisällä on taukoja, tai jos sarjojen väliin tulee eri pituisia taukoja.
5.B:1.3 (uusi)
Äänisarjat voidaan tuottaa myös siten, että kullakin on käytössä esim. kaksi iskua. Kun ensimmäinen ilmaisee kyseisen mittaisen äänen, toinen toistaa sen lisäten siihen oman yhtä pitkän äänensä, kolmas toistaa edellisen ja lisää omansa. Neljännen jälkeen ryhmä hokee sovitun kertamäärän tätä neljän eri ääni-ilmaisun sarjaa (= 8/4), jonka jälkeen lähdetään alusta uusin äänin.
5.B:2. ’Lausutaan tai lauletaan...’
5.B:3. ’Ryhmä toistaa...’
5.B: 3.1 (uusi)
Oma täydellinen nimi esitetään sekarytmisessä muodossa - niin että siinä on mukana 2- ja 3 -jakoisia iskualoja. Lisäksi esitetään puhelinnumero samalla tavalla. Jos numerot ovat kaksitavuisia, muutetaan niitä taukojen avulla osin kolmejakoisiksi. Myöhemmässä vaiheessa rakennetaan rytmikaavion päälle melodia, joka opetellaan niin, että se voidaan toistaa useita kertoja samalla tavalla.
5.B:4. ’Ketjuhokemat:...’ (Loppuun lisätään lause:) ... Harjoitellaan kolmiäänisenä kaanonina 3/4 -tahtilajissa seuraavaa lausetta siten, että sisäänhengitys on toisella iskulla: ’Kesä * on - saapu * nut.’
5.B:4.1 (uusi)
Luodaan uusia harjoituksia Lisäaineiston N:o 4 esimerkin mukaisesti. Tätä - etupäässä sukulaisnaisten - laulutyyliä harjoitellaan perinteen mukaisesti kasvot lähellä toisiaan vastakkain istuen ja silmiin katsoen. Hävinnyt on se, jolta pääsee nauru ensiksi tai joka sekoaa esityksessään. Tempoa nopeutetaan, kunnes tavoite (naurunpurskahdus) saavutetaan.
5.B:4.2 (uusi)
Hokeman aikana ’esilaulaja’ eli aloittaja vaihtaakin laulutekstiä, jota jäljittelijä yrittää seurata.
5B:5. ’Kolmiääninen...’
(Alkup.tekstin 2. lause pitää olla:) ’Äänet IV ja V voidaan laulaa...’
5B:6. ’Esimerkin 5 ketjusta...’
5B:7. ’Toisiaan täydentävät...’
5B:8. ’Yhden esilaulajan saundin jäljitteleminen:...’
5B:9. ’Esilaulaja improvisoi...’
5B:10. (uusi)
Jokainen opettaa vuorollaan toisille annetusta viisisäveliköstä säveliltään, tauoiltaan ja rakennepituudeltaan henkilökohtaisen melodia-aiheen, ’toistuvan riffin’, jota esitetään useita kertoja päällekkäin - vaihtuvin välitauoin. Mitä enemmän samanaikaisia osanottajia on, sitä suurempi pitäisi taukojen osuuden olla kunkin yksityisessä melodiassa, jotta tuloksena olisi hoketus-tyyppistä musiikkia.
5B:11. (uusi)
Esim. 6:n mukaisesti rakennetaan soittimilla Indonesian ’Anklung’ -tyyppistä musiikkia, jossa annettu melodia soitetaan niin, että yksi laulaja/soittaja esittää vain hänen osalleen sovitut 1-2 eri sävelkorkeutta silloin, kun melodian kulku vaatii.
5.C: Keksimisleikit
5.C:1. (uusi)
Aloittaja sanoo yhden sanan. Toinen hakee siihen assosiaation tai symbolisen mieleenjohtuman. Kolmas jatkaa ketjua viimeksi kuullulla sanalla ja sen tuottamalla uudella mielleyhtymällä jne. Tuloksena on ’Oli kerran Onnimanni, Onnimannista matikka’ -tyyppinen loru, jossa viimeinen sana toistetaan ja sen jälkeen mukaan liitetään uusi sana.
5.C:1.1 (uusi)
Harjoitusaineistona käytetään lisäaineiston N:o 21:B kahdeksaa eri sanaa. Ympyrämuodossa istuen jokainen sanoo vuoron perään yhden näistä sanoista nuottiesimerkin mukaisessa 3/4 -tahtilajissa. Tempoa nopeutetaan vähitellen. Ketjun katketessa virhesuorituksen tekijät siirtyvät yksi toisensa jälkeen ympyrän ulkopuolelle, joten lopulta on enää kaksi osanottajaa, jotka ottavat mittaa toisistaan. Säännöstöä vaikeutetaan tarvittaessa esim. siten, että sama sana ei saa esiintyä kahdesti peräkkäin. Nopeus lisääntyy, jos nuottikuvassa oleva tauko jätetään pois ja harjoitus muuttuu 2/4 -tahtilajiin.
5.C:1.2 (uusi)
Improvisoidaan vuorotelle 1/2 -nuotin pituisia tavuja hitaassa tempossa siten, että jokainen keksii uuden tavun omalla vuorollaan. Seuraavassa vaiheessa tavut lauletaan improvisoiduilla sävelkorkeuksilla. Tempoa voidaan nopeuttaa asteittain.
5.C:1.3 (uusi)
Valitusta viisisäveliköstä jokainen vuorollaan improvisoi esim. 8/4 -mittaisen , neljäsosista tai puolinuoteista koostuvan aiheen ilman taukoja. Ilman välitaukoa seuraava esittää omansa jne. Tuloksena on jatkuvasti muuntuva säveljatkumo, ’sävelvirta’.
5.C:1.4 (= kirjan vanha 5.C:1. +1. lauseen muutos:) ’Toistetaan vapailla tavuilla...’
5.C:2. ’Aloitetaan varovasti...’
5.C:3. ’Harjoitellaan tutun...’
5.C:4. ’Ryhmä kehittelee...’
5.C:4.1 ’Kuten edellä:...’
5.C:4.2 (uusi)
Lisäaineiston nuottiesimerkki N:o 5:n mukaisella tyylillä keskustellaan päivän eri aiheista tekstin mukaisella mursujen kielellä - käyttäen hyväksi mahdollisimman eri ilmeisiä äänen korostuksia (kysymys, vastaus, myöntyminen, kieltäminen, ilo, suuttumus jne.).
5.C:5 - 5.C:7. (kuten kirjassa), Poistetaan kirjan N:o 5.C:8
5.C:8 (uusi)
Käyttämällä jotain AB -muotoista runolaulun rakennetta harjoitellaan laulamalla esittämään päivän sanomalehdestä valittua tekstiaihetta. Luonnollisesti tässä yhteydessä keskitytään erityisesti fraasien pituuden muunteluun lausepituuksien vaihtelun mukaisesti. Myöhemmin voidaan kokeilla samaa myös määrämittaisilla musiikillisilla aiheilla. Sujuvaa lehtitekstin laulantaa voidaan pitää yhtenä improvisointiharjoitusten lopullisista tavoitteista.
5.D:1. (uusi)
Keksitään yhteisesti tarina siten, että ensimmäisenä vuorossa oleva keksii yhden sanan, toinen toistaa sen lisäten siihen toiseksi oman sanansa. Kolmas toistaa edelliseltä kuullussa muodossa mahdollisimman tarkkaan nuo kaksi sanaa lisäten siihen kolmannen jne. Pyrkimyksenä on muodostaa lauseista koostuva tarina. Tarkoitus ei ole muistaa tarinaa täsmällisessä muodossa ’oikein’ vaan siten, kuin sen edellä oleva on muotoillut. Matkalla sanoja siis unohtuu tai muuntuu, koska lähtökohtana on aina se, kuinka sen edellä vuorossa ollut on esittänyt.
5.D:1.1 (= kirjan vanha D:1. + alun muutos:)
’Kerrataan jokin kohdan 5:B jäljittelyleikki.Aluksi käytetään vuorotellen keksittäviä rytmisiä tavuhokemia...’ jne.
5.D:2. ’Jokainen laulaa...’
5.D:3. ’Aloittaja laulaa tai soittaa...’ (+ seuraava muutos - Huom. ei toinen vaan kolmas lause:) ’Näin jatketaan kunnes muisti alkaa pettää ja osanottajat joutuvat improvisoimaan jonkin aikaa.’
5.D:4. - 5.D:7 (kuten kirjassa)
5.D:8 ’Syntyvällä teoksella...’ (+ toisen kappaleen 1. lauseeseen lisätään:)
...”Piippolan vaarin” tapaan kerta kerralta pidentyvänä:
1) ’Vaari se hoiteli lampaitansa,hiijala hiijala hei.
Mää mää siellä ja mää mää täällä,
siell’ mää, tääll’ mää, joka puolla mää mää, hiijala hiijala hei...’
2) ’Vaari se hoiteli kanojansa, hiijala hiijala hei.
Mää mää siellä ja mää mää täällä, kot kot siellä ja kot kot täällä,
siell’ kot, tääll’ kot, joka puolla kot kot, hiijala hiijala hei...’ jne.
’Toinen mahdollisuus...’ (jne. - jatketaan kuten kirjassa)
5.E:1.1 (= kirjan vanha E:1.4 + uusittu teksti:)
Kahden iskun mittainen vuoroimprovisointi, jossa muuntujina ovat ääni (sävel) ja hiljaisuus. Jokainen improvisoi oman valintansa kaikkien yhdessä taputtaessa tai polkiessa yhteistä perusrytmiä.
Ks. myös harjoitukset A:1.1.-A:1.3 sekä esim. 13, joka on mallina siitä, millaiseksi lopputulos saattaa muodostua.
5.E:1.2 (= kirjan vanha E:1.5 + muutos viimeiseen lauseeseen:)
Pyrkimyksenä on säilyttää yhteinen perustempo, jota kuitenkin voidaan tarpeen mukaan kiihdyttää.
5.E:2. (Viimeinen lause ’Kuoro-...’ muutetaan:) Pienryhmän ringissä edetään siten, että myötäpäivän puolella olevasta ’arvaajasta’ tulee ’arvuuttaja’. Kaikki osallistuvat kahden oikean arvauksen jälkeiseen välikkeeseen.
5.E:3. (Loppuun lisätään lause:) Peliä vaikeutetaan käyttämällä kolmea muuntujaa ’PII-PAA-TAUKO’.
5.E:4. (Aivan loppuun lisätään lause:)
Kolmas yllätysmuunnelma voi olla vastaava kahden iskun mittainen tauko, mikäli halutaan monimutkaistaa pelin sääntöjä.
5.E:5.1 - 5.E:5.2 (kirjasta)
5.E:6 (1-2. lauseiden väliin lisäyksellä:) ’...munniharpputeemasta. Sanallisen harjoituksen jälkeen on mahdollista tehdä sama liittämällä mukaan improvisoituja mutta edelleenkin saman mittaisia sävelkorkeuksia. Sen jälkeen... ’
5.E:6.1 (muutetaan:) Esilaulaja laulaa valitsemansa lauseen hitaassa tempossa siten, että 1/8 -mittaisista tavuista muodostuvien sanojen alkutavu esitetään painotettuna muita tavuja korkeammalta. Puoltaja-arvaaja yrittää ääneen laulamalla osoittaa arvaavansa sanojen alkutavujen paikat. Esilaulaja yrittää harhauttaa lisäämällä sanoihin ylimääräisiä päätteitä.
Esimerkki: (Kuvan mukaan, mutta lisätavut merkitään hakasulkuihin)
Mi-nä [kin] o-len [kin] pik-ku [mai-nen] poi-ka [nen].
5.E:6.2 (kirjasta)
5.E:6.3 (uusi)
Lisäaineiston N:o 9 antaman mallin mukaisesti parityöskentelynä rakennetaan arvauspeli, jossa muuntelijoina ovat BZZZ ja jonkin aiheen sanasto. Molemmat ovat yhden hitaahkon iskun mittaisia. Vuoronvaihtoje välikefraasi sovitaan yhdessä.
5.E:7.1 - 5.E:9. (kirjasta paitsi seuraava huomio:)
5.E:7.3. (Suomenkielisessä tekstissä kirjoitusvirhe sanassa ’nuottiliitettä’.
5.E:10 (siirretty pois kirjan kohdasta F:6. - lisäksi alkulause muutetaan:)
Arvuuttaja laulaa jostakin tutun laulun alusta (tai sen ensimmäisestä säkeestä) vain ensimmäisen ja viimeisen sävelen - samalla taputtaen tempossa poisjätettyjen sävelten keston.
(Huom! Viimeinen lause: ’Satu’ pitää olla isolla kirjaimella)
5.F:1. (uusi)
Jokainen laatii paperille 10 erillistä kysymystä, vastausta tai toteamusta itsestä, toisista tai säätilasta, ympäröivästä maailmasta jne. Jonkun aloitettua sanomalla omalta listaltaan yhden lauseen seuraava reagoi siihen
a) oman listansa ko. aiheeseen sopivimmalla lauseella
b) oman listansa numeroidussa kirjoitusjärjestyksessä.
Jotta lauseet olisivat loogisessa suhteessa toisiinsa, täytyy henkilön improvisoida siirtymä edellisestä lauseesta omaan lauseeseensa niin, ettei omaa kirjoitettua lausetta voida huomata improvisoidun puheen joukosta. Siirtymäkeinoiksi suositellaan esim. toisten puheenvuorojen kehumista ja oman ajatuksen vähättelyä - tai päinvastoin. Kun kierros on päättynyt, toiset yrittävät arvata, mikä kunkin oman peruslauseen sisältö oli.
5.F:1.1. (uusi)
Lisäaineiston nuotinnos N:o 3 ’Pilkkalaulu leikissä hävinneelle’ antaa mahdollisuuden peliin, jossa harjoitellaan reaktionopeutta. Piirissä olevan ryhmän jäsenet sanovat kukin vuorollaan (vähitellen kiihtyvässä tempossa) yhden kolmesta nuottikuvassa näkyvästä vaihtoehdosta: 2/4 ”Jaak-ko”, 2/4 ”Jaak-hei” tai 1/4 ”Hei!”. Lisäehtona on vain se, että ”hei” -sanan jälkeen seuraavan vuorossa olijan on aina sanottava ”Hei!”. Tämän jälkeen kaikki kolme vaihtoehtoa ovat taas tasa-arvoisesti valittavissa. Yhteistä perussykettä pidetään yllä joko käsien taputuksella tai jalkaa polkemalla.
Kiihtyvään tempoon liitetään kilpailu: Se joka sekoaa, siirtyy pois ringistä, ja seuraava aloittaa jälleen alusta. Viimeisillä kahdella osanottajalla on jo todennäköisesti melko nopea lopputempo.
5.F:1.2 (= kirjan vanha F:1. ’Esimerkissä 20...’) Tekstissä olevat ’risti’ -sanat sekä nuottien päällä olevat ihmemerkit pitää korjata ’tähdiksi’.
5.F:1.3. (uusi)
Em. harjoitukseen lisätään improvisoitu teksti esim. kysymys-vastaus -vuorotteluna. Aluksi lähdetään liikkeelle siten, että
1) vastaaja aloittaa samasta sävelestä kuin mihin kysyjä on lopettanut.
Toisessa vaiheessa
2) vastaus aloitetaan jopa samalla sanalla kuin se, mihin kysymys on päättynyt.
Kolmannessa vaiheessa
3) myös vastaaja voi vaihdella fraasinsa viimeistä säveltä, josta puolestaan kysyjän täytyy aloittaa melodiansa.
Tällä tavalla päästään vähitellen melodiseen ja sanalliseen jatkumoon, jossa ainoastaan lauseiden pituus (5/4) ja käytetty sävelasteikko ovat määriteltyjä. Kaikki muu on vapaasti valittavissa. Aiheena voi olla vaikkapa harjoituksen jälkeisen vapaa-ajan käyttösuunnitelmat, tulevan illan vietto ym. Tämän tyyppinen laulanta onkin eräs kirjan harjoitusten lopputavoitteista.
5.F:2. - 5.F:5. (kirjasta); 5.F:6. on kokonaan siirretty kohtaan E:10
5.G:stä lähtien N:o ’5.’ pitää liittää kirjaimen eteen. (5.H., 5.I., 5.J., 5.K., 5.L.)
5.G:1. ’Lauletaan vuorotellen Jaakko kultaa...’
5.G:1.1 Harjoitellaan edellistä laulua yrittämällä hyppiä joidenkin tahtien yli johonkin toiseen paikkaan ja typistämällä tällä tavalla melodia jopa tunnistamattomaksi. Tämä harjoitus liitetään edelliseen kohtaan siten, että yksi laulaja lisää taukoja, toinen toistaa joidenkin kohtien melodiakatkelmia ja kolmas nielee melodiapätkiä - samanaikaisesti. Melodiaksi kannattaa ainakin aluksi valita soinnullisesti hyvin yksinkertainen tuttu laulu.
5.G:2. - 5.G:5. (kirjasta)
5.G:6. Jokin helppo laulu esitetään siten, että jokainen vuorollaan annetussa tempossa laulaa vain parin tahdin, parin iskun tai jopa parin sävelen mittaisen katkelman satunnaisesti valituista laulumelodian kohdista. Lopputuloksena saadaan jopa kymmeniä melodioita, joista alkuperäistä laulua saattaa olla jopa vaikea tunnistaa.
5.G:7. - 5.G:8. (kirjasta)
5.H:1. (kirjasta)
5.H:2. ’Jokainen laulaa...’ (’Ks. esimerkkiä 25’ tilalle kirjoitetaan:)
Edellistä helpompi tehtävä on tarkan symmetrian tilalle hyväksyä yleisluontoinen vastaliike, jolloin ylöspäin kaareutuvan melodian vastakohta on alaspäin kaareutuva liike, nousevan sävelkuvion vastakohtana laskeva jne. Ks. esimerkkiä 25, sekä lisäaineiston nuotteja N:o 10, 11 ja 17.
5.H:3. (kirjasta)
5.I:1. (kirjasta) ’Ryhmä improvisoi...’
5.I:2.1 (muutetaan muotoon:) Edelliseen Bahrain-rytmiä koskevaan vastaukseen lisäisin, että Kansat soittavat -kirjan ko. nuottiesimerkistä voisi suoraan kopioida tuon taputusrytmin tähän esimerkiksi N:o 25b.
5.I:2.1 - 5.I:2.2 (kirjasta)
5.I:3. (kirjasta)
5.I: 1.31 (uusi)
Lisätään jokaisen rytmisesti sanellun tai lauletun numerosarjan jälkeen vastaavan pituinen tauko. Eri pituisten sarjojen yhteisesityksissä nämä tauot antavat sopivasti ilmatilaa kokonaisuuden hahmottamiseksi.
5.I: 1.32 (uusi)
Esitetään ryhmissä 2-3 kokonaista puhuttua tai laulettua lausetta (rytmisesti tarkkaan määriteltyinä) siten, että joka sanan jälkeen on täsmälleen vastaavan pituinen tauko. Lauseita toistetaan muutaman minuutin verran ja kuunnellaan, kuinka eripituiset fraasit limittyvät päällekkäin aina uudenlaisina yhdistelminä.
5.I: 4. (kirjasta)
5.I: 5. (Viimeinen lause:) Johdannoksi voidaan harjoitella suomalaisten metsänjumalien nimillä ja niiden tavuilla: HYYPERÖ - HUUHKANA - KUIHKAMO (Pohjantahti-yhtyeen levy Polydor 829 497-1).
5.I: 6.1 - 5.I: 6. 5 (kirjasta)
5.I: 7. (kirjasta + loppuun lisätty lause:)
...Hiljaisuus voidaan toteuttaa ryhmittäin siten, että 1. kierroksella sanotaan ääneen vain joka sanan alkutavu, 2. kierroksella kaksi ensimmäistä tavua jne.
5.I: 7.1 (kirjasta)
5.I: 7.2. (uusi)
Esitetään esim. 29:n tyyppinen kaksiääninen kokonaisuus siten, että aloitetaan sanomalla ääneen vain ensimmäinen tavu ja pidetään fraasin loppuaika taukoa. Toisella kerralla sanotaan (tai lauletaan) kaksi ensimmäistä tavua jne. niin kauan, kunnes koko lause on kuultavissa.
5.I: 8. (kirjasta)
5.I:9.1 (Muutetaan ja samalla kirjan alaviite poistetaan:) Laaditaan kuulokuva aaltojen liplatuksesta. Esimerkit 30 ja 31 ovat katkelmia Ilpo Saastamoisen Karhunpeijaiset -sävellyksestä (1988).
5.I:9.2 (Muutetaan muotoon:) Osanottajat jaetaan kolmeen ryhmään. Kunkin ryhmän esilaulaja improvisoi virrenomaista laulua kaikille ryhmille yhteisessä mollisävellajissa. Ryhmien jäsenet yhtyvät reaaliajassa oman esilaulajansa melodiaan. Kokonaisuus nauhoitetaan kuunneltavaksi.
5.J: 1. (kirjasta)
5.J:2 Kapellimestari johtaa äänimaiseman luomista piirin keskellä tanssien ja elehtien. Muut reagoivat siihen laulamalla, soittamalla tai ilmehtien. Aiheena käytetään vaikkapa oman elämän merkittävien tapahtumien ketjua.
- Yksi kertoo keksimänsä tarinan. Toiset näyttelevät sen reaaliajassa kertomuksen käänteiden mukaan ilmehtien, elehtien ja äännellen.
5.J: 3. (kirjasta)
5.J:4 Kaksi ryhmää ja kaksi johtajaa esiintyvät samanaikaisesti - johtajat selin toisiinsa. Aihe voi olla joko yhteinen tai sattumanvaraisuuteen pohjautuva, jolloin ryhmät eivät tiedä toistensa musiikin lähtöaiheita.
5.K: 1. (kirjasta)
5.K:1.1 (uusi)
Kuorossa laulajat vaihtavat sävellajiaan kukin erikseen jokaisen lauseen (säkeen) jälkeen. Tällä ainakin varmistetaan se, että laulajat ovat keskenään eri sävellajeissa. Hitaat virret sopivat hyvin aloitusmateriaaliksi.
5.K:2. Ryhmä etsii urkupisteäänen tai -ääniä yhden esittämään a) tuttuun lauluun, b) improvisoituun melodiaan. Tehtävää voidaan vaikeuttaa lähestymällä atonaalista ilmaisua.
5.K:3. - 5.K:6. (kirjasta)
5.L. ’Liikkumalla leikkien’ -otsikko voitaisiin vaihtaa esim. ’Tanssi ja musiikkiteatteri’ -otsikoksi. Onko hyvää ilmaisua?
5.L:1.1 - 5.L:6. (kirjasta)
5.L:7 (Huom! Tehtävään liitetään uusi ’Esimerkki 34’, joka on Kansat soittavat kirjan viimeinsen joiun N:o 143 melodiarivi. Samalla poistetaan kirjan alareunan tähtiviittaus.)
Opetellaan tanssimaan joikutanssi esimerkin 34 rytmikaavan 22-32-33-23 mukaan. Tanssia harjoitellaan myötä- ja vastapäivään liikkuen, em. suuntiin paikallaan pyörien, etu- ja takaperin sekä sivusuunnissa kulkien. Näiden harjoitusten jälkeen ollaan valmiit yhdistämään improvisaatio myös liikeyhdistelmiin. Rytmikaavaa lausutaan (’kak-si-ko-lo-me -yhdistelminä) ääneen niin kauan, kunnes se muistetaan ja osataan yhdistää vaivatta liikkumiseen. Lopulta jää jäljelle vain laulettu melodia ja tanssi.
5.L:8. (kirjasta)
5.L:9. (uusi) (Huom! tekstissä esiintyvä kirjan A:7. on kirjan vanha A:6)
Harjoitusten A:7. tapaan luodaan liikkeen kanssa toteutettuja draama- tai tanssirakennelmia aiheista:
- eläinparven äänet (allit tms. vesilinnut)
- kaupunkiliikenteen melu (ikkunasta vilahteleva kännykkäjono)
- rakennustyömaa yms. työympäristöt
- kodinkoneet juhla-aattona ruoanvalmistuksessa, siivouksessa jne.)
- hääjuhlat (loppuvaiheessa; puheensorina, laulaminen jne.)
- sairaalan synnytysosasto tai leikkaussali
- vapaa-ajan harrastuksen äänet (jääkiekko-ottelun pelikenttä)
- tieteellinen (monikansallinen) kongressi, koulun ruokajono.
Jokaisella osanottajalla on yhteisessä tempossa 10-20 iskun mittainen ääni- ja liikesarja harjoituksen 5.I:2.1 antamilla yhdistelmäideoilla. Eripituiset sarjat tuottavat alati muuttuvan äänten ja liikkeiden yhdistelmän. On muistettava taukojen merkitys, mikäli osallistujia on paljon. Harjoituksia voidaan suunnitella myös pienryhmätöinä vapaasti valittavista aiheista. Myöhemmin laajennetaan säännöt käsittämään myös yksilölliset rubatotempoiset suoritukset, esim. hitaasti muuntuvat äänimaisemat.
5.L:10a (uusi)
Harjoituksen 5.F:1. mukaan tehty tarina-improvisaatio kehitellään ohjatun näyttelijätyön avulla draamaksi. Kertomuksena etenevä tarina näytellään siis reaaliajassa ’lennossa’. Kulloisenkin tarinan osan lausuja antaa nopeasti näyttelijäjoukolle ohjeet kertomuksen kuvittamisesta draamallisesti, tai näyttelijöinä olevat improvisoivat kuulemansa tarinan osan.
Voidaan myös tehdä niin, että annetusta aiheesta jokainen tekee oman täydellisen pikku tarinansa, jotka esitetään vuorotellen draamallisessa muodossa. Aiheina voi olla vaikkapa ’Pikku-Matin tie peräkylältä kitaratähdeksi ja surkea paluu kotiin’ tai ’Lapsena ryöstetyn Pikku-Kallen elämä turkkilaishaaremissa ja sieltä pakeneminen’.
5.L:10b (uusi)
Edellinen draama esitetään tekstit improvisoimalla laulaen - ajoittaen myös kuorona.
5.M (uusi pääkappale) Luova soittaminen.
Kirjan tehtävät on suunniteltu niin, ettei soittimia välttämättä tarvita. Monet tehtävät kuitenkin sopivat myös soittamalla tehtäviksi. Varsinainen soitin-improvisointi edellyttää ennemmin tai myöhemmin sitoutumista johonkin musiikin tyylisuuntaan. Kehitystä voidaan auttaa siten, että aloitetaan myös ’virheettömistä’ suorituksista. Alku lähtee tällöin liikkeelle täysin vapaasta ryhmäimprovisoinnista. Sen tarkoituksena on auttaa keskittymään kuuntelemaan enemmän toisten suoritusta kuin omaa esittämistä. Lähtökohtana on siis yksilön kyky olla hiljaa ja kuunnella. Kun opiskelija alkaa lisätä omaa osuuttaan yhteisesityksessä, hän tekee sen luontevasti - ei ulkopuolisesta painostuksesta vaan sisäisestä pakosta tehdä jotakin. Tällä tavalla pyritään kääntämään mieli improvisointikanavalle niin, ettei suoritusahdistusta pääsisi syntymään. Tällaista mielentilaharjoittelua voidaan tehdä ilman kulttuurisidonnaisuutta. Tämä helpottaa myöhemmin asennoitumista luontevasti niin kansanmusiikki- kuin pop- tai jazzimprovisointiin siirryttäessä.
Onnea matkaan!
LISÄYKSET JA KORJAUKSET 28.01.03
6. Etnisen musiikin lisäaineistoa.
(NUOTTIESIMERKIT ja niiden tekstit:)
N:o 2, s.70.
Korjataan etumerkintä F-duuriksi.
Melodia voi myös alkaa kahdella 1/8-noususävelellä. Silloin rakenteeksi tulisi (neljäsosina + kertaus) (1+) - 2-2 + 2-2 + 3-3
N:o 3. Numersarja 1,5-1-0,5 tulisi sulkea pienempiin hakasiin samalla tavalla kuin on numeroiden 1,5-1 kohdalla.
N:o 4. Tekstiin kuuluva nuotti on seuraavalla sivulla 72. Pitää olla samalla sivulla. Mikäli 5.B:4.1 -kohdalla jo esitellään ko. laulutyyli, ei alaviitettä (Tampereella tehty) tarvita ollenkaan. Nuottikuvissa tulisi todella olla ristipäiset nuotit jokaisen 1/16 -sarjan lopussa.
N:o 5. Tahdin 15 lopussa oleva merkintä 3(8 on tarpeeton. Sama koskee nuottikuvan tahtinumeroita, joita ei esiinny muualla G-avaimen alapuolella. Toisaalta voisi olla mahdollista merkitä tahtinumerot kaikkien laulujen rivien alkuun, niinkuin nuotinnusohjelmissa usein on tarjolla.
N:o 8 Käsin kirjoitetut nuottien paksut päät tulisi muuttaa joko vinoneliöiksi tai sitten kitarakompin paksuiksi vinoviivoiksi.
N:o 9. Loppulauseeseen lisätään jatko: ”- tietysti omilla sanoilla ja vaihtelevilla BZZ-surinan pituuksilla - tässä tapauksessa myös usea henkilö samanaikaisesti.”. Lisäksi nuottikuvan 1/8 -palkit muutetaan 1/16 -palkeiksi.
N:o 10 Suom. tekstissä pitää olla ’ennalta-arvaamattomuuden’.
Tekstin loppuun lisätään lause: Millainen rakenne syntyy, jos 1/4-H katsotaankin uuden E-aiheen alkumerkiksi? Miten se vaikuttaa A-aiheeseen?
N:o 11 Alku pitää olla:
Rakennesuhteet ovat 10A : 10A1 : (7B+4C+4D) = 2:2:3. Säännön ja poikkeuksen välinen suhde on siis A : BCD = 4:3 (= 20:15).
N:o 13. Rakenne on: 7 x ABC - D - 12 x ABC - D - 8 x ABC - D, jossa A = A-painotteinen, B = Fis-painotteinen, C 1/8:lla alkava (Fis- t.) D-painotteinen (pitkä) ja D = 1/4:lla alkava D-painotteinen (pitkä). Kysymyksessä on siis kolmisoinnusta a-fis-d muodostuva ABC(D) -jatkumo, jonka aiheiden sisällä tapahtuu hyvin laajaa ja vapaata muuntelua. C (ja D) toimivat tässä yhteydessä fraasin päättävinä ja samalla kolmisoinnun perussävelelle sijoittuvina finalis-pisteinä.
Muuntelu keskittyy erilaisten AB -motiivien yhdistelmiin. Vähintään neljästi esiintyvät parit (A)1-(B)1, (A)1-(B)2, (A)2-(B)3 ja (A)4-(B)3. Muuntelu on niin vapaata, että määritellyn rakenteen puitteissa A4 ja B4 ovat yhdessä tapauksessa identtiset.
Tyhjiin tahteihin pitäisi merkitä jotain - esim. ’oikein’-merkki kuvaamaan sitä, että edellinen tahti kertautuu samanlaisena (ellei käytetä kertausmerkkiä ja poisteta ylim. tahtia).
N:o 19 Nuottien päät pitäisi olla vinoneliöitä, koska ne eivät ilmaise muuta säveltasoa kuin ’korkea’ ja ’matala’.
On myös outoa, että toinen beduiinirummutus on kirjassa numerolla ’36’. Olisiko mahdollista numeroida kaikki uudelleen ja panna nämä samanaiheiset (myös N:o 37-39) vierekkäin? Probleemat on selitetty N:on 21A yhteydessä.
N:o 21A (4. ja 8. riveillä) Tyhjiin tahteihin pitäisi merkitä jotain - esim. ’oikein’-merkki kuvaamaan sitä, että edellinen tahti kertautuu samanlaisena (ellei käytetä kertausmerkkiä ja poisteta ylim. tahtia).
Toinen kysymys on se, ettei ole mitään erityistä syytä merkitä näitä nuotteja kirjaimilla A) ja B), koska ne ovat eri lauluja. En muista syytä, miksi näin kävi. Mikäli kohdan N:o 19 mukainen numerointimuutos tapahtuu, voidaan nämäkin merkitä eri numeroilla. Alkuleikkien nuotteihin viittaavat numerot tulisi silloin luonnollisesti tarkastaa huolella.
N:o 24 Tyhjiin tahteihin pitäisi merkitä kaksi ’oikein’-merkkiä kolmanneksi viimeiselle riville.
Teksti korjataan:
Iskumäärien suhteet ovat A+D : B : C = 75 : 53 : 75 = 3 : 2 : 3. Moniselitteinen yleismuoto on A + BC-DC + BC-DC. On mahdollista tulkita se myös: ABC (= intro) + 3x (AB-CDC + B-CDC), jossa viimeinen BCDC on kutistunut DC:ksi. Mitä tapahtuu, jos tämä ’kutistuneen muodon eteen liitetäänkin intro? Tuleeko rakenne ymmärrettävämmäksi, jos saman kirjaimen peräkkäiset toistot huomioidaan?
N:o 25 Tahtinumeroinnin käyttö yhdenmukaiseksi muiden nuottien kanssa.
N:o 26 (Shamaanilaulu N:o 20) Tekstin tulisi kuulua:
Esiintymismäärien suhde A:B = 21:14 = 3:2. B-aihe on kuitenkin itse asiassa typistetty A(3) + A1. B olisi tällöin 2/4:n mittainen piste jokaisen fraasin lopussa. Tällöin laulusta tulee mielenkiintoinen muotoanalyysin harjoittelukohde:
Jos yleistämme I-aiheeksi A1(3/4) + A2(3/4) + B (2/4) = 2xA1 + B (2/4) erotuksena II-aiheesta (A1+A2+A1+B), niin saamme symmetrisen muotorakenteen II/I - II/I - I/I - I/II - I/I - II/I - II/I, jossa keskipisteenä on I/II-aiheryhmä. Ainoana poikkeuksena rakenteesta on 2. ja 3. tahdissa kertautuva A2, jota ei esiinny muualla.
N:o 27 Muoto on 4A-B+2A-B+ABA+4(AB)+BA+6(AB) BA+BB+6(AB).
Tämä selittyy tarkemmin, jos käsitetään esityksen alkavan 3A -esittelyllä. Sen jälkeen seuraa rakenne, jossa 23A : 23B = 1 : 1 -tasapaino: AB+A - 2(AB)+A - 4(AB)+BA - 6(AB)+B - AB+B - 6(AB).
Kulminaatiokohta on BA, jonka jälkeen välikkeinä onkin A:n sijasta B. Tämä jakaa rakenteen suhteeseen 7AB : 14AB = 1 : 2, mikäli käänteismuodossa oleva BA lasketaan jälkipuoliskon aluksi. Molemmille puolille jää kaksi ylimääräistä välikettä (2A ja 2B). Toinen lähestymistapa on huomata AB-ryhmän paisuminen sarjana 1-2-4-6+1-6. Kolmas mahdollisuus on jakaa aihiot tekstierojen mukaan pienemmiksi osatekijöiksi (A1-2 ja B1-4).
N:o 28 (Lauseen jälkeen:) Laulun ja rummun riippumattomuus toisistaan viittaa rummun shamanistiseen käyttöperinteeseen.
N:o 31 Kolmanteen tahtiin tulisi laittaa kertausta osoittava ’oikein’-merkki. Selityksen loppuun tulee lisätä: ...Poikkeuksena on vain yksi C (12. tahti lopusta laskettuna), joka on B-aiheelle kuuluvalla paikalla ja on siis eräänlainen ’virhe’. Mutta toisinpäin sanottuna: Poikkeuksena on vain yhden C:n puute, jotta ABC olisi 1:1:1.
29.11.2014: N:o 31 "Bolšaja uralskaja gora" -nuotin ABC-materiaali on oikeastaan tarkassa tasapainossa (3x9 kpl), sillä viimeinen tahti (A) on johdannon tavoin vain päätöslopuke. Rakenne (ilman viittä reunoilla olevaa A:ta) on siis:
BCBC - BABA - CABA - CA
BCCC - BABA - CABA - C.
Poikkeuksena oleva C on selvästikin B aloitettuna "väärästä sävelestä". Vaikka rakenne on siis oikeastaan 2x toistuva, on se kuitenkin ennalta-arvaamaton vain kerran kuultuna. Tämä ilmiö esiintyy monessa eteläamerikkalaisessa alkuperäismusiikin tallennuksessa.
N:o 38 Millaisia uusia yhdistelmiä löytyy tästä aineistosta? Millaisia olisivat rakenteet ABA ja AB?
(Tuplaviiva nuottirivin keskeltä voitaisiin poistaa.)
N:o 40 ’Huomenna, huomenna aamulla’
(Jakuuttien työlaulu, es. S. Zverev, Saha, Venäjä, Melodija 030639-40)
Kertosäekatkelma sopii hyvin neljän tahdin vuoropuheluksi improvisoituine sanoineen. Alkuperäinen tonaliteetti on tosin nuottikatkelmaa mutkikkaampi.
N:o 41 Nimi pitää olla: ’Vavljoso’
(Nenetsit, Venäjä, Melodija 27639 003)
N:o 42. (Nimi EI OLE ’Vavloso’ vaan:) ”Kilpalaulantaan yllyttäminen”
(Korjakit, Kamtshatka, Venäjä, Suomen yl.radion nauhakopio N:o 892)
(vrt. alkup. ’Pesnja-podzadorivanija pevtsov pered sostjazaniem - jaeljgin-penie’)
(Teksti uudistetaan seuraavaksi:)
Esimerkki rytmisesti moniselitteisestä (22-33-2) sävelmateriaalista henkilölaulun pohjaksi. Jos nuotinnos tehdään 6/4 -tahtilajiin, ongelmaksi tulee taukoa edeltävän painollisen sävelen muuttuminen synkooppia muistuttavaksi, mikä on sekarytmiikkaan verrattuna epätavallinen ilmiö useimmissa etnisissä musiikkikulttuureissa. Tekstianalyysi helpottaisi tahtilajien määrittelyä.
HUOM! Intervallisuhteet ovat väärin. Laulun etumerkinnäksi tulee yksi risti (= fis).
N:o 43 Jos A1:n ylimääräisiä iskuja (4/4) ei oteta huomioon, niin A : B on suunnilleen 60 : 30, so. 2 : 1. Muoto on AAB -johdannon jälkeen AAAB.
(Huom. Viimeisen tahdin päälle merkintä ’B’.)
N:o 47 Tekstilauseen jälkeen: B:n tehtävänä on toimia eräänlaisena lepuutuspisteenä.
D-kirjaimet tulisi muuttaa C-kirjaimiksi sekä tekstissä että nuottiviivaston päällä.
N:o 48. Kysymyksessä on ns. paradigmaattinen transkriptio, jossa epätoivoisesti (silloisilla tietokonemenetelmillä) on yritetty asettaa samankaltaiset fraasit allekkain. Epäonnistuminen on lähes täydellinen. Tarkoitus on siis osoittaa, että B-tyyppejä on kaksi peräkkäin. Loogisesti ajatellen ihannetila olisi, että myös peräkkäiset A:t alkaisivat aina uuden rivin alusta ja B:t sijoittuisivat rivien oikeanpuoliseen reunaan. B:n hälytysmerkkinä on siis painoton d-sävel. Uusi A puolestaan edellyttää fis-sävelen esiintymistä edellisen päätteeksi.