1972-77 Popmuusikot III

Edustukset:

Valtion säveltaidelautakunta: Ilpo Saastamoinen vv. 1971-1973.
Pop/jazz-koulutussuunnitelman tarkentamis- ja täsmentämisryhmän puh.joht. Ilpo Saastamoinen.
Valtioneuvoston kesällä v. 1972 asettaman orkesterikomitean jäsen Ilpo Saastamoinen.

 

MAF sound

Federaation hallituksen havaittua, että tieto ei mene perille, rupesi se tutkimaan tiedotuskanavien valintatekijöitä ja informaation keinoja sekä sisäisessä että ulkoisessa tiedottamisessa. Tutkimuksen tuloksena hallitus päätyi A4 -sivukokoiseen lehteen, jonka nimeksi tuli MAF sound. Lehden tuli palvella federaatiota niin sisäisessä kuin ulkoisessa tiedottamisessa ja se jaettiin jäsenetuna jäsenille. Lehden kustannusten aiheuttamien kulujen helpottamiseksi lehdessä julkaistiin ilmoituksia. Lehden vastaava toimittaja on Tomi Byysing. Toimitusneuvostoon hänen lisäkseen kuuluvat Ilpo Saastamoinen, Per-Erik Nelin, Matti Sarapaltio, Taisto Puurtinen, Raimo Kinnunen, Reijo Wallenius ja Kaj Kahlberg. Kertomusvuonna lehteä julkaistiin 2 numeroa.

 

Talous.

Kertomusvuonna suorittivat federaation tilintarkastajat Jouko Rajanen ja Kalevi Heinämaa federaation tilien- ja hallinnon tarkastuksen vuodelta 1971, mistä he antoivat tilintarkastuskertomuksen, jossa todetaan tilinpäätöksen osoittavan mk. 11329,91 tappiota, mikä johtuu pääosiltaan yhdistyksen saamattomista jäsen-maksuista. Federaation ylimääräisen edustajakokouksen päätöksen mukaan aloitettiin vuonna 1972 jäsenmaksujen keruu Postisäästöpankin ATK-osaston toimesta, jolloin tämä asia alkoi selvitä mainitunpankin suorittaman säännöllisen karhuamisen ansiosta, ja jolloin oli saatavissa kuukausittain voimassa oleva jäsenluettelo. Tämä säännöllinen jäsenmaksujen karhunta selvitti kertomusvuonna edellisen vuoden tappion ja toi ylijäämää, mikä lähemmin selviää tilinpäätöksestä ja tilintarkastajain lausunnosta. Lisäksi tilintarkastajat antoivat vuoden 1972:n tilintarkastuksen yhteydessä tilimuistion, joka koskee lähinnä tilitekniikkaa federaation taloudessa. Federaation rahastonhoitajana on toiminut Per-Erik Nelin. Hallituksella ja taloudenhoitajalla ei ole ollut lähemmin eriteltyä taloussuunnitelmaa kertomusvuonna.

 

Jäsenet

Federaation jäsenyhdistysten jäsenmäärä oli 31.12.1972

Popmuusikot                  371 jäsentä

Ravintolamuusikot          432    -"-

Laivamuusikot                  142         -"-         

Federaatioon kuului 3 yhdistystä, joissa oli yhteensä 945 jäsentä.

 

Jäsenyhdistysten toiminnasta.

Popmuusikot ry.

Yhdistyksen jäsenet Ilpo Saastamoinen ja Seppo Paakkunainen toimivat työryhmän vetäjinä, jotka vuoden työn tuloksena saivat pop/jazzkoulutuksen suunnitelman aikaan keväällä 1972. Nämä koulutusasiat ovat olleet yhdistystä lähellä sen toimiessa yhteistoiminnassa         mm. Suomen Jazzliiton sekä Finnish Blues Societyn kanssa. (Yhdistyksen sisälle perustettiin jazzosasto syksyllä 1972. Sen aloitteesta aloitettiin työehtoneuvottelut Pori Jazz 66 r.y:n kanssa.) Yhdistys oli järjestämässä jokavuotisia SM-kilpailuja. Yhdistyksen puheenjohtajana on toiminut Ilpo Saastamoinen, sihteerinä Jussi Raittinen ja rahastonhoitajana Antero Jakoila.

 

Ravintolamuusikot ry.

Erittäin keskeisenä ja kiireellisenä päämääränä on ollut työehtosopimuksen aikaan-saaminen. Toiminnan vilkkaudesta johtuen yhdistyksellä on useita toimikuntia tai jaostoja. Yhdistys on toiminut ulkomailta tänne tuotavan työvoiman rajoittamiseksi sekä ohjelmatoimistojen aseman tarkistamiseksi. Jäsenmäärä kasvoi kertomusvuonna huomattavasti. Yhdistyksen puheenjohtajana on Veikko Byysing, ensimmäinen sihteeri T. Puurtinen, toinen sihteeri J. Korpijaakko ja rahastonhoitaja R. Rabb.

 

Laivamuusikot ry.

Yhdistyksen toiminta-alueella on ammatillinen järjestäytyminen 100%:nen. Yhdistys oli sopimassa toista sopimusta ajalle 1.7.1972-31.3.1973 yhdistyksen toiminta-aikana, jossa sovittiin työ- ja palkkaehdot. Yhdistyksen puheenjohtaja on Tomi Byysing, sihteeri Reijo Wallenius ja rahastonhoitaja Rainer Sjöblom.

 

Päätössanat.

Tästä toimintakertomuksesta on sen lukijalle varmasti selvinnyt, että federaatiolla on meneillään monta hyvää asiaa muusikon hyväksi tehtävässä työssä. Tulosten saavuttaminen on usein hyvin monimutkainen ja visaisen polun päässä. Sillä polulla pysyminen on monasti ollut vaikeaa ja ylimääräisiä mutkia on matkaan tullut, mutta vaikeudet on luotu voitettavaksi. Kaiken tämän työn keskellä federaatio on systemaattisesti noudattanut jo perustamisvaiheessa laadittu(j)a keski- ja pitkän tähtäyksen ohjelmia väli- ja lopullisine tavoitteineen. Federaation hallitus haluaa kiittää kaikkia niitä henkilöitä, jotka ovat auttaneet sitä työssä muusikon hyväksi. Lisäksi hallitus haluaa kiittää jäsenyhdistysten jäseniä pitkämielisyydestä yhteisiin tavoitteisiin pyrittäessä. Nämä tavoitteet ovat korkealla ja sen vuoksi tavoittelemisen arvoisia, joihin kaikki pyrimme yhteisvoimin. Tämä yhteisvoima on voima, joka kannustaa federaation hallitusta entistä parempiin saavutuksiin ja tuloksiin jäsenyhdistysten ja jäsenten hyväksi toimiessaan.

Helsingissä toukokuussa 1972.Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio ry.
Hallituksen puolesta Tomi Byysing - puheenjohtaja, Jussi Raittinen - sihteeri

Päiväämätön (syksy 1972) Helsingin Sanomat  -  Julius Heikkilä: "Muun musiikin" rintamalta -
Jazz Power -liikkeen tavoitteet selkenevät.

Jo muutaman vuoden ajan on "muun musiikin" rintamilla ollut havaittavissa kiihkeätä käymisliikettä. "Muu musiikki" tosin on pelkkä terminologinen hätävara, koska tuskallisen pihtisynnytyksen tuloksena ilmaantunut pop/jazz ei millään pysty kattamaan kentän joka soppea. Se mm. jättää tärkeän kansanmusiikin kokonaan ulkopuolelle.

Lähtölaukauksena voitaneen pitää Popmuusikot ry:n perustamista. Viimeinen veto järjestäytymissuunnalla on vasta [syksyllä 1972] perustettu Jazz-jaosto, jolla jo tällä haavaa on vilkkaat työehtosopimusneuvottelut käynnissä Pori Jazz ry:n kanssa ensi kesän ehdoista.

Erityisen huomattaviin tapauksiin kuuluu kuitenkin voimistuvassa "Jazz Power -liikkeessä" koulutussuunnitelman valmistuminen, joka jo kesän alussa jätettiin opetusministeriölle tarkistettavaksi. Tämä asiantuntemuksella laadittu,         pohjamudat perin juurin mullistava suunnitelma on saanut alan ammattihenkilöltä ylenpalttisesti kiitosta osakseen, ja sovellettuna sillä saattaa olla joskus kansainvälistäkin merkitystä. Päätyön tekivät Ilja Saastamoinen ja Seppo Paakkunainen 5 000 markan suuruisen kohdeapurahan turvin. Nyttemmin on suunnitelma tarkistettu (työryhmä Nederström, Ilander, Manner, puheenjohtajana Saastamoinen) ja jätetty muistion muodossa edelleen opetusministeri Marjatta Väänäselle.

 

Kaksisuuntainen koulutus
Pitemmän tähtäyksen suunnitelman ydinkysymys on alan korkeimman koulutuksen järjestely. Opetuksen laadukkuus pyritään nostamaan konserttimuusikkojen ammattikoulun Sibelius-Akatemian tasolle. Odotettavissa on siis jonkinlainen Zappa-akatemia joskaan nimi ei laitoksen kansallisen luonteen takia kävisi päinsä.

Lähivuosien tärkein projekti on tietysti laitokseen kiinnitettävien opettajien kouluttaminen. Epäilemättä opettajakunta joudutaan silaamaan riittävän osaavaksi ulkomailla. Lähinnä mieleen juolahtava laitos olisi tietenkin Bostonissa sijaitseva Berkeley School of Music, jonka käytävillä liikuskelevat suomalaisnuorukaiset alkanevat muutenkin, olla jo tuttu näky (Sarmanto, Aaltonen, Koivistoinen).          Opinhaku vierailta         mailta edellyttää tietysti joltistakin raharöykkiötä, mutta valtio tiennee tässä suhteessa velvoituksensa. Luultavasti asiat saadaan järjestykseen jakamalla entistä auliimmin taiteilija-apurahoja sun muita stipendejä. Joka tapauksessa on selvää, että suunnitellun laitoksen pitäisi kehittyä parhaaksi jo siitäkin syystä, jotta sen asema ja talous saataisiin lainsäädännön avulla turvatuksi. Eräs ratkaisu olisi kannatusyhdistys -muoto joka saisi valtiolta         apua lehtoraatteja (toivottavasti kaukaisessa tulevaisuudessa myös professuureja) perustettaessa.

 

Orkesterikomitean sana
Ilja Saastamoinen pitää työvoimaministerin ja valtioneuvoston asettaman orkesteri-komitean laatimaa selvitystä popin ja jazzin ammatti- ja harrastustoiminnasta erittäin tärkeänä. Tämä onkin ollut pohjana tehtäessä ns. lyhyen tähtäimen suunnitelmaa. Niinpä kiireellisenä tulee ohjelmaan vuoden alussa toteutettava työllisyyskurssi noin kahdellekymmenelle muusikolle.

Samoin on orkesterikomitea avannut silmät näkemään maaseudun tarpeet. Tulevaisuuden kuviin kannattaakin jo tässä vaiheessa liittää perustettavat nk. alue-orkesterit, joiden toimintaa läänit, kunnat ym. instanssit toivottavasti ryhtyvät mielihyvin tukemaan. Samoin tarvitaan maaseudulle ammattitaitoisia muusikoita soittamaan ja opettamaan.

 

Asenteiden muuttaminen
Yksi tärkeä toimintasuunta on alan arvostuksen tukeminen ja nostaminen. Enää ei sovi jazzin taikka popmusiikin edustajia nimitellä viihdemuusikoiksi. Sillä vielä näinä aikoina puhe         viihdemusiikista johtaa mieluumminkin ajatukset Melanchrinon jousten tuntumaan taikka suorastaan johonkin toisarvoiseen taustamusiikkiin.

Tavallinen ihminen kokee viihdemusiikin muzakin kanssa samaan painosarjaan - (höyhen) kuuluvaksi, aistiessaan sitä kenties toisella korvalla vaikkapa kortinpeluun palanpainikkeena.                  

Viihdemusiikki siis ilmaisee terminä lähinnä musiikin funktiota - missä yhteydessä sitä käytetään - eikä edes viittaa siihen idealistiseen tapaan ja uhrautuvaan edistykselliseen ajatteluun, jolla tämän ajan edistykselliset pop- ja jazzmuusikot  - suhtautuvat elämäntyöhönsä vakavasti etsien ja kehittäen taiteelleen uusia ulottuvuuksia.  

On totta, että "muun musiikin" piiristä löytää paljon taiteellisesti epäilyttävääkin - mutta mitään laatutakeita ei välttämättä aina anna eliittimusiikkikaan. Siksipä yhä voimaperäisemmin päätään nostavan "Jazz Power liikkeen" tarkoituksena on myöhemmin kontrolloida sekä kotimaisten että muukalaisten konsertoivien orkesterien taiteellista  tasoa. Samoin aiotaan kautta linjan kiristää suitsia ulkomaalaiskysymyksessä.

Suomalainen "muu musiikki" on noussut kaikessa hiljaisuudessa maailman huipun tasolle. Eero Koivistoinen voittaa Montreuxissa, Heikki Sarmanto herättää huomiota levyillään ympäri maailman - ja Tasavallan Presidentillä on jo nyt vankka maine Englannissa. Ja koulutussuunnitelmaa toteutettaessa taso vain nousee. Mihin vielä pystymmekään?                  
JULIUS HEIKKILÄ

          

Päiväämätön MUSA (1972 lopussa):  Musikantit: Toimintaa, hop, hop!
Sillä välin kun kaikilla muilla aloilla on jo vuosikymmenten ajan taisteltu parempien elinehtojen saamiseksi, ovat muusikot sen kun vain lemputelleet. Tältä ainakin on tuntunut, vaan ei tunnu enää.

Popmuusikot r.y. on ollut toiminnassa jo niin kauan, että tuloksia alkaa pikkuhiljaa näkyä. Saavutuksista tärkein on MAF, joka kokoaa jo ison joukon muusikoita yhteen. Joukkovoimaa sitä tunnutaan tälläkin alalla vain tarvittavan, eivät ne raha-pussin nyörit muuten heltiä. MAF on saanut jo myönteisiä tuloksia aikaan ja vielä suurempia suunnitelmia on mielessä.

Kevyttä musiikkia on näihin päiviin saakka leimannut järjestäytymisen puute. Nyt kun muusikot alkavat järjestäytyä, on voitettava se vaikeus, että työnantajapuoli ei ole järjestäytynyt. Tämän asian korjaaminen on nyt ajankohtaista, ennen kuin voidaan ryhtyä neuvottelemaan sopimuksista. Tilanne on ennen kaikkea kirjava.

Popmuusikot ry:llä loistaa rahakirstun pohja, joten resursseja ryhtyä yksistään toteuttamaan mitään suurisuuntaisia suunnitelmia ei ole. Onko niin ettei pop-muusikolla ole varaa edes ammattijärjestönsä jäsenmaksuihin vai eikö asioista ylipäänsä välitetä?

MUSA haluaa omalta osaltaan olla mukana muusikoiden asioiden selvittelyssä tarjoamalla edes palstatilaa. Tulemme tekemään selkoa eri asioista ja toivomme, että myös muusikot tekevät osana julkistamistyössä.

Turun Rockfestivaalien yhteydessä pidetyssä seminaarissa annettiin julkilausuma, jota ei ole missään julkaistu kokonaisuudessaan:
Ks. MAF:n julkilausuma:  "Niin kauan kuin muusikon ammatti ei ole taloudellisesti turvattu, ei muusikon ammattia myöskään arvosteta."

VAROITUS:
Koska työehtoneuvottelut Pori jazz 66 ry:n kanssa ovat pitkittyneet ja siis edelleen kesken, varoittavat Popmuusikot ry. yhtyeitä tekemästä työsopimuksia Pori Jazzin kanssa niin kauan kunnes työehtosopimus on allekirjoitettu. Tulemme omalta osaltamme hoitamaan jazzfestivaalien ulkomaisten esiintyjien asian.
Popmuusikot ry.

 

1972-73:

Päiväämätön lehtileike: Pop-laulajat ovat järjestäytymässä. Mikäli oikein ymmärsin, POPMUUSIKOT& ry:hyn tulee erillinen solistijaosto. Asiaa on puuhaamassa ainakin JUKKA KUOPPAMÄKI. Että onkin yhdellä miehellä energiaa ja intoa!

 

1973:

Päiväämätön (1973): Helsingin Sanomat:
Ehdotus opetusministeriölle: Viihdemuusikoille työllisyyskursseja
Nelivuotisen pop- ja jazz-oppilaitoksen perustamista ehdottaa alan koulutus-suunnitelmaa pohtinut työryhmä muistiossaan.

Muistio luovutettiin keskiviikkona [30.10] opetusministeri Marjatta Väänäselle. Työryhmässä olivat muusikko Ilpo Saastamoinen puheenjohtajana ja jäseninä tarkastaja Eero Manner työvoimaministeriöstä ja esittelijät Leena Nederström ja Kaija Ilander opetusministeriöstä.

Työryhmä toteaa, että pop- ja jazzmusiikin alalla tarvitaan ammattikoulutusta jonka kustannuksiin yhteiskunnan olisi osallistuttava. Kiireisin muusikkopula poistetaan työllisyyskurssien avulla. Ensimmäinen kurssi järjestetään vuoden 1973 alussa.
Muistiossa ehdotetaan erityisoppilaitoksen perustamista muusikko- ja opettajakoulutusta varten. Suunniteltu laitos olisi nelivuotisen peruskoulutuksen pohjalta ammattiin valmistava.

Tämän lisäksi oppilaitoksessa olisi mahdollisuus diplomin suorittamiseen. Laitoksesta valmistuneet henkilöt sijoittuisivat työryhmän ehdotuksen mukaan pop- ja jazzmusiikin opettajiksi musiikkiopistoihin, ravintola- ja konserttimuusikoiksi, harrasteohjaajiksi, kriitikoiksi ja toimittajiksi.
Muistiossa ehdotetaan, että laitokseen otettaisiin vuosittain satakunta opiskelijaa. Laitoksen sijaintikysymys on vielä ratkaisematta.

 

13.3.1973 Helsinki (> Ks. Kajaani Big Band)
Ilpo Saastamoinen: Lausunto orkesterikomitean (>30.5.1973) mietinnöstä.

En voi pitää tarkoituksenmukaisena ratkaisuna enkä siis hyväksyä orkesterikomitean mietinnön kohdassa 6.5.6. esitettyä ajatusta täydentää sinfoniaorkestereiden soittajavajausta ulkomaisella muusikkotyövoimalla. Tilapäisratkaisunakin ulkomaisten muusikkojen suhteellisen runsas tuottaminen maahamme on uhkarohkea teko, jonka vaikutukset eivät poista soittajapulan kahta perussyytä: huonosti hoidettua palkkapolitiikkaa ja yhtä huonosti hoidettua koulutuspolitiikkaa.

Yhdyn komitean arvioon siinä, että ulkomailta voidaan saada maahamme nykyisellä palkkauksella vain keskinkertaisia soittajia. Tämäntyyppisen kulttuurivaihdon seuraukset näemme parhaillaan ravintola-alalla, jolla kuukausittain työskentelee keskimäärin 500 ulkomaista muusikkoa, jotka on tuotettu maahamme myös lyhytaikaisilla työluvilla varustettuna, ja joista jatkuvasti osa on jäänyt maahamme niiden parin vuosikymmenen aikana, jolloin voimattoman kontrollin vuoksi ko. yksipuoliseen kulttuurivaihtoon perustuva vinosuuntaus on päässyt syntymään.

En voi - ammattikunnan edustajana - hyväksyä komitean hätäratkaisua ja ottaa vastuulleni sitä, että työlupien umpeutuessa em. Ulkomaiset muusikot avioituvat suomalaisten kanssa, saavat näin ollen maamme kansalaisoikeudet ja siirtyvät soittamaan mahdollisesti ns. Kevyen musiikin aluevesille - ravintoloihin ja studiotöihin.

Valitettavasti ulkomaalaiskysymys ei ole työnantajan vaan kotimaisen ammattikunnan ongelma. Vaikka ulkolaisia on helppo tuottaa maahan, niin seurauksia ei ole helppo hallita. Tästä syystä pidän soittajapulan todellisina ratkaisuina ainoastaan palkkauskysymysten selvittämistä sekä koulutustilanteen työvoimapoliittista arviointia (sekä soittajiston keskittämistä pienemmistä orkestereista alueorkestereihin, vaikka tämä aiheuttaisikin väliaikaista soittajapulaa vähemmän merkityksellisissä orkestereissa.
Ilpo Saastamoinen

 

Hymy 4/73 - Seurapiiri pyörii; MAFIAN PUUHAT - Popmuusikon leipä.
Muusikot ovat valitelleet jo pitemmän aikaa huonoja ammattiolojaan. Parannusta on saatu huomattavasti aikaan muusikkojen perustettua oman liiton, MAF:in. MAF:n puuhamiehinä ovat toimineet Ilja Saastamoinen, Jussi Raittinen, ja Mike Koskinen, eikä poikien puuhailusta voi muuta sanoa kuin että aikaan ollaan saatu, kuten ilmenee oheisesta MAF:ilta saamassani tiedotteessa.

POPMUUSIKON LEIPÄ on usein muunkin kuin pelkän soittamisen takana, vaikka suuri yleisö enimmäkseen näkeekin vain hymyilevät kulissit. Ammatin turvattomuus ei heijastu superstarin mainoskuvasta eikä ylistävästä konserttiarvostelusta. Ammatin epävakaisuus näkyy silloin, kun Sibelius-Akatemia epäröi perustaa ensimmäistä jazzinopetuksen sivutoimista lehtoraattia, vaikka maassamme on satoja päätoimisia klassillisen musiikin opettajia ja satoja päätoimisia sinfoniaorkesterimuusikkoja, joiden palkkausta valtio tukee. Samalla maassamme on kuitenkin tuhansia sivu- tai päätoimisesti keikoilla, konserteissa, studioissa, laivoilla ja ravintoloissa esiintyviä ns. kevyen  musiikin soittajia, joiden asiat on menneinä vuosikymmeninä hoidettu taatusti huonommin kuin Retuperän WBK:lla koskaan.

Muusikkojen ammatillisia asioita korjaamaan perustettiin muutama vuosi sitten POPMUUSIKOT ry., joka yhdessä RAVINTOLA-MUUSIKOT ry:n ja LAIVAMUUSIKOT ry:n kanssa muodostivat MAF:n eli Musiikkialan Ammatti-yhdistysten Federaation ja liittyivät SAK:n alaisiin liittoihin.

Onko tämä sitten leventänyt muusikon leipää? Eteenpäin ollaan ainakin hyvällä tempolla menemässä: laivoille tehtiin vähimmäispalkkoja koskeva sopimus jo vuosi sitten, ravintolamuusikkojen työehtoneuvotteluja on käyty jo useita kierroksia, pop-jazzmuusikkojen ensimmäisestä sopimuksesta neuvotellaan parhaillaan PORI JAZZ 66 ry:n kanssa, työnvälityslain uudistaminen tulee määrittelemään ohjelmatoimistojen aseman, ulkolais- ja työttömyyskysymyksen ratkaisua selvitellään yhdessä työvoima- ja sisäasianministeriöiden kanssa, maamme ensimmäiset ravintolamuusikkojen työllisyyskurssit järjestää MAF maalis-huhti-kuussa ammattikasvatushallituksen myötävaikutuksella. Opetusministeriön asettaman pop/jazztyöryhmän POP/JAZZOPPILAITOKSEN perustamista koskeva muistio on parhaillaan lausuntokierroksella, alan muusikoilla on ehdotus [= edustus] mm. valtion säveltaidetoimikunnassa sekä orkesterikomiteassa...

Jos tämä kahden vuoden toiminnan tulos on vasta alkua, niin eiköhän keikka-muusikon tittelin voi kohta ilmoittaa ammatikseen ja saada soittamisesta palkakseen muutakin kuin lämmintä kättä.

 

Rytmi-lehti N:o 4, 1973 (IS-kirjoitus  > Koulutus, Big Band)):
Kuluneen kevään tapahtumista pop/jazz-rintamalla on lisäksi syytä mainita ainakin seuraavaa:

Opetusministeriö on asettanut toimikunnan selvittämään musiikkikoulutuksen lainsäädännöllistä yms. uudistamista. Pop/jazzalaa toimikunnassa edustavat Paroni Paakkunainen, Ilpo Saunio ja Pekka Gronow. Toimikunta tulee laatimaan toden-näköisesti ehdotuksen myös perustettavan pop/jazzoppilaitoksen lainsäädännöllisestä asemasta.

Valtioneuvoston asettama orkesterikomitea on saanut työnsä valmiiksi ja jättänee mietintönsä opetusministerille kesäkuun alussa. Pop/jazzmusiikkia on mietinnössä käsitelty noin 20 sivun verran. Mietinnön mukaan alueellinen big band -toiminta aloitettaisiin kokeiluluontoisena ensiksi Kajaanissa ja Porissa, sen jälkeen Kaakkois-Suomessa, Tampereella ja Oulussa sekä Turussa ja Helsingissä. Toiminnan vakinaistuessa valtionavuksi on ehdotettu big bandeille jopa 70 % menoarviosta. Merkittävää tämän lisäksi on se, että pop/jazztilaisuuksien järjestäjille ehdotetaan varattavaksi 200 000 markan määräraha konserttitoiminnan tukemiseen eri puolilla Suomea. Rahamäärät ovat pieniä verrattuna sinfoniamusiikin kehittämis-suunnitelmiin, mutta merkittäviä verrattuna pop/jazzmusiikin aikaisemmin saamaan tukeen. Pop/jazz-musiikkia komiteassa edusti allekirjoittanut.

Työneuvottelut Popmuusikot ry:n ja Pori jazz 66 ry:n välillä on vihdoinkin saatu myönteiseen päätökseen. Tämä merkitsee uudenlaisen yhteistyön alkamista muusikkojen ja festivaalijärjestäjien välillä pyrittäessä edistämään jazzin asemaa ja arvostusta Suomessa. Valtion säveltaidetoimikunta on suunnitellut vierailua Porin jazzfestivaaleille kuluvana kesänä.

Kesällä järjestetään useita pop/jazzmusiikin leirejä ja seminaareja mm. Oulussa juhannuksen jälkeisellä viikolla sekä Savonlinnassa heinäkuun alkuviikoilla.
Ilpo Saastamoinen

 

- Orkesterikomitean (30.5.1973) mietintö

MAF-SOUND (Kesä 1973)
Toiselle toimintakaudelle siirtyminen tuo mukanaan toiveita, jännitystä ja suunnitelmia. Edessä tulevaisuus, jolla on rajattomat mahdollisuudet takataskussaan. Tavoitteet selkiintyvät ja toimintakenttä saa yhä selvemmin hahmottuvan muodon. Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaation (MAF) aseman lujittuminen on terve-tullut oire siitä, että 1970-luvulla tunnetaan tarvetta ammatilliseen järjestäytymiseen. Tämä havainto on otettu positiivisena haasteena vastaan. Vastuu tunnetaan. Näinkin voisi luonnehtia MAF:n ensimmäisen edustajakokouksen tunnelmia. Kokous pidettiin Helsingissä 21.5.-73. Alkukesän lämmin maanantai oli omiaan luomaan tunnelmaa tähän tilaisuuteen, johon oli kutsuttu 28 jäsenyhdistysten valitsemaa edustajaa. MAF:n ansioitunut puh.joht. Tomi T. Byysing avasi kokouksen ja toivotti läsnäolijat sydämellisesti tervetulleiksi. Edustajakokouksen sääntömääräiset asiat käsiteltiin ripeästi ja asiallisesti. Asianomaisille myönnettiin vastuuvapaus. Kohokohta kokouksessa oli puh.johtajien vaali: äänestyksien jälkeen MAF:n puheenjohtajaksi valittiin Tomi T. Byysing ja varapuheenjohtajiksi Kalevi Viitamäki ja Jussi Raittinen. MAF:n hallituksen varsinaisiksi jäseniksi kolmeksi vuodeksi valittiin seuraavat henkilöt:

Laivamuusikoista: Reijo Wallenius, Reima Kaarne. Varalle: Teuvo Seppälä ja Salonen.
Popmuusikoista: Ilpo Saastamoinen, Harri Saksala, varalle Mike Koskinen ja Ari Valtonen.
Ravintolamuusikoista: Taisto Puurtinen, Jaakko Korpijaakko, varalle Jouko Typpi ja Meeri Peimola-Yletyinen.

Sääntömääräisiä kokousasioita ehkä tärkeämmäksi muodostui Ravintolamuusikot r.y:n esitys valtuuston perustamiseksi Federaatiolle toimimaan sen korkeimpana elimenä edustajakokouksien välisenä aikana.

Ehdotus hyväksyttiin ja valtuustonpuheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti Veikko Byysing Ravintolamuusikoista.

Valtuustoon kuuluu MAF:n hallituksen lisäksi: Päivi Paunu, Esa Honkanen, Taisto Murto, Esa Holmberg, Keijo Antikainen, Veikko Passi, Esko Rosnell, Roy Rabb, Jukka Kuoppamäki ja Juhani Reponen. Varalle: Sten Berg, Lasse Westman, Rainer Sjöblom, Johansson, Seppo Paakkunainen, Reino Laine, Markku Runne, Taisto Saaresaho, Raimo Yletyinen, Singlo Nikkinen.

Tämän voimakkaasti ammattiyhdistyshenkisen tilaisuuden päätteeksi söimme herkullisen lounaan.
MAF:n uusi hallitus aloittaa toimikautensa valoisalla mielellä.

Taisto Puurtinen
Kokouksen sihteeri

 

- Päiväämätön musiikkilehti (kesä 1973): "Popmuusikot ry. työehtosopimusasialla"
Pori Jazz 66 ry solmi muusikkojen kanssa työehtosopimuksen, jossa oli määritelty esiintyjien taloudelliset ja muut työehdot. Mitä tämä sopimus merkitsee järjestäjä-osapuolelle, festivaalisihteeri Kristiina Myllärniemi? - Se lisää jonkin verran palkka- ja muita henkilöstökuluja lähinnä suomalaisten yhtyeiden osalta sekä asettaa pienet yhtyeet etulyöntiasemaan esiintyjävalinnoissa, koska palkkiot on määriteltävä nyt henkilöluku huomioiden. Toivottavasti asialla ei tulevaisuudessa ole taiteellista merkitystä.

(Jatkoa?)

Muusikko Harri Saksala, Popmuusikot ry:n jäsen; mikä on tämä MAF ja Popmuusikot ry, jotka olivat muusikkojen asialla asiasta neuvoteltaessa?

Popmuusikot ry. perustettiin 15. 12. 1969. Yhdistys oli Suomen Muusikkojen Liiton alaosasto 1.3-1.10.1970 välisen ajan. Yhdistys oli perustamassa Musiikkialan ammattiyhdistysten federaatiota 31.8.1970. Yhdistys liittyi osastoksi Teknisten ja Erikoisammattien Liittoon 1.11.1970.

Suurin osa yhdistyksemme käytännön toiminnasta tapahtuu Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaation (MAF) - joka on katto-organisaatiomme yhdessä sisaryhdistystemme Laivamuusikot ry:n ja Ravintolamuusikot ry:n kanssa - kautta. Koska yhdistettyinäkin toimiva työvoimamme ja taloudelliset resurssimme ovat rajoitetut, on MAF:n piirissä katsottu parhaaksi toimia keskitetysti.                  

Työehtosopimusten aikaansaamiseksi ensimmäiset neuvottelukosketukset käytiin jo 1970 Suomen Huvijärjestäjien Keskusliiton kanssa, mutta nämä neuvottelut katkaistiin, koska todettiin, että vastapuolen edustajilla ei ollut neuvotteluoikeutta. Syksyllä 1972 yhdistykseemme perustettiin jazzjaosto ja tämä oli varsinaisesti ensimmäisenä todellisena sysäyksenä työehtosopimusneuvottelujen alkuun-saamiselle. Neuvottelujen tuloksena, joita käytiin ammattiliittomme Teknisten ja Erikoisammattien Liiton ja Pori Jazz 66 ry:n kanssa, syntyi työehtosopimus. Sopimus koskee Porin jazzfestivaaleja. Tämän jälkeen on ryhdytty neuvottelemaan muidenkin musiikkifestivaalien, Turun, Helsingin ja Keimolan järjestäjien kanssa työehtosopimuksen aikaansaamiseksi.

Kuten edellä mainittiin yhdistyksemme yhteyteen perustettiin syksyllä 1972 alajaosto jazzmuusikoille. Jaoston toiminta on keskittynyt em. työehtosopimuksen aikaansaamiseen sekä kaikkien         maamme jazzmuusikkojen saamiseen jaoston jäsenyyteen. Koska pyrkimyksenämme on ollut perustaa lisää jaostoja lähinnä työ-ehtosopimusneuvottelujen helpottamiseksi on kaavailtu paikallisia jaostoja eri puolille maata. Kesäkuun alussa kuluvaa vuotta perustettiin yhdistyksemme yhteyteen solistijaosto. Myös studiomuusikkoalalle on tarkoitus perustaa jaosto kehittämään radio-, TV- ja studiokeikkojen olosuhteita.

Koulutus on toimiala, jolla yhdistyksemme on saavuttanut varsin merkittäviä tuloksia. Kun lähes vuoden kestänyt pop / jazzkoulutussuunnitelmatyö valmistui keväällä 1972 Seppo Paakkunaisen ja Ilpo Saastamoisen toimiessa työryhmän vetäjinä, on koulutuksen alalla tapahtunut huimaa kehitystä. Ensi töikseen asetti opetusministeriö työryhmän tarkistamaan ja täsmentämään ko. suunnitelmaa. Pitkän tähtäimen koulutus, joka on tärkeintä, tulisi työryhmän muistion mukaan aloittaa pop/jazz oppilaitoksen perustamisella. Koulutusasioissa Popmuusikot ovat olleet tiiviissä yhteistyössä mm. Suomen Jazzliiton sekä Finnish Blues Societyn kanssa.

Eräs yhdistyksemme vakiintunut toimintamuoto, joka osittain liittyy myös koulutukseen on yhteinen SM-kilpailujen jokavuotinen järjestäminen. Yhdistyksen tiedotustoimintaa hoidetaan MAF:n oman lehden, MAF SOUND'in kautta sekä lähettämällä jäsenistölle kiertokirjeitä. Jäseniä oli yhdistyksen kirjoissa 31.12.1972 371 henkilöä. Yhdistyksen toiminta tulee edelleenkin kuulumaan käytännöllisten toimintamuotojen kehittämisessä, johon jokaisella uudella yhdistyksellä aina kuluu runsaasti aikaa sekä myös yhdistyksen aseman lujittamisessa ammattiyhdistys-toiminnan kentässä.

 

12.10.73         Helsingin Sanomat: Popmuusikot moittivat Helsingin juhlaviikkoja
Popmuusikot r.y. on ilmaissut tyytymättömyytensä viimekesäisten Helsingin Juhlaviikkojen kevyen musiikin politiikkaan. Yhdistys katsoo, että pop/jazz-musiikkia on käytetty paitsi rahan ansaitsemiskeinona myöskin kulisseina verhoamaan kyseisen tapahtuman elitististä luonnetta.

Juhlaviikkojen varsinaisen juhlakauden aikana tänä syksynä oli Helsinki-viikon säätiön palveluksessa vain kaksi suomalaista muusikkoa. Jazz/popmusiikin momentille osoitetulla 70000 markalla olisi toki voitu työllistää useampiakin suomalaisia, popmuusikot arvelevat.

Asiantila ei popmuusikkojen mielestä ole puolustettavissa Juhlaviikkojen nimellisesti järjestämällä laajennetulla kesätoiminnalla eikä liioin todella edustavan ryhmän, Frank Zappa & Mothersin, juhlakauden popmusiikkiohjelmistoon saamisella. Tämän ryhmän palkkaamiseen ei popmusiikkibudjetti alkuunkaan riittänyt, joten säätiö ensi kerran Juhlaviikkojen historiassa uskalsi ottaa taloudellisen riskin ottamalla suunnittelussa pääsylipputulot huomioon. Juhlaviikkojen nimellisesti muiden yhteisöjen kanssa järjestämiin kevyen musiikin tilaisuuksiin ei taas liittynyt mitään taloudellista riskiä tai edes mainittavaa työpanosta, julkilausumassa tähdennetään.

Edelleen todeten, että pop/jazzmusiikin osuus Juhlaviikkojen budjetista on 5,3%, yhdistys katsoo saaneensa sen kuvan, että Helsinki-viikon säätiö käyttää pop/jazzmusiikkia sekä varsin hyvänä ansaitsemiskeinona että jonkinlaisina kulisseina verhoamaan juhlakauden eliittiluonnetta, mikä toiminta on omiaan etäännyttämään pop/jazzmusiikkia Juhlaviikoista.

 

~ 14.10.73   Helsingin Sanomat: Jazz, pop ja Juhlaviikot
Popmuusikot ry:n 12.10 lehdessänne julkaistuun julkilausumaan on Helsingin .Juhlaviikot lähettänyt seuraavan vastineen.

Helsingin Juhlaviikkojen hallitus enempää kuin jazz/pop-toimikuntakaan ei ole saanut Popmuusikot ry:n julkilausumaa, josta Helsingin Sanomat tiesi kertoa 12. 10. Tämä on yllättävää, koska Juhlaviikkojen jazz/pop-ohjelmat suunnittelevan toimi-kunnan jäsenistä kolme kuuluu Popmuusikot ry:hyn. Toimikunnan kokoonpano on seuraava: Heikki Sarmanto, Matti Koskiala, Mikko Heikinheimo, Markku Jokipii, Tommi Liuhala, Jussi Raittinen ja Edward Vesala. Tämän toimikunnan käytettävissä jazz pop-tilaisuuksien järjestämiseen on ollut 7,0000 mk:n määräraha. Tämän lisäksi Juhlaviikot ovat käyttäneet lähes 2/3 ilmaisohjelmien ja kesätoiminnan budjeteista jazziin poppiin. Helsingin Juhlaviikkojen jazziin/poppiin sijoittama määräraha on kokonaisuudessaan noin 105000 mk, joka on toiseksi suurin konserttimusiikin jälkeen.

Koska kokemus on osoittanut, että kotimaisen jazzin/popin myyntiongelma ei ole kaikkein yksinkertaisin, on päädytty muutamaan suureen maksulliseen tilaisuuteen ja toisaalta ilmaiskonsertteihin eri puolilla kaupunkia sekä klubitoimintaan, joka pyritään vastaisuudessa entistä kiinteämmin liittämään Juhlaviikkojen kokonaisuuteen.

Helsingin Juhlaviikkojen toiminta jazz/pop-sektorilla on lisännyt huomattavasti alan muusikoitten työtilaisuuksia, ja sen tälle sektorille varaama määräraha on suurimpia yhteiskunnan välillisiä investointeja jazz/pop -musiikin alueella.

Viime kesän kuluessa esiintyi Juhlaviikkojen kiinnittämänä kaiken kaikkiaan 25 eri kokoonpanoa, pop/jazz -tilaisuuksia järjestettiin 47. Suurin osa huomattavista koti-maisista alan muusikoista on esiintynyt Juhlaviikkojen järjestämissä tilaisuuksissa. Huomattava on myös, että Esplanadikappelin ja laajennetun kesän ohjelmatoiminta rahoitetaan Juhlaviikkojen budjetista.

Helsingin Juhlaviikot - sen hallitus ja jazz/pop-toimikunta - ovat pyrkineet, pyrkivät ja tulevat, pyrkimään kaikin tavoin edistämään suomalaisten muusikkojen työtilaisuuksia ja -edellytyksiä. Tähän suuntaan tuskin vaikuttaa kovin edullisesti Popmuusikot ry:n tämänkertaisen julkilausuman tapainen kirjoittelu.

 

28.10.73         Oulun Jazzpäivät - Luento
                  > Mietelmiä musiikkipolitiikasta, Musiikin Suunta 3/90, ss. 27-31

 

29.10.73         Kaleva - SN:   Jazzattiin valtakunnallisesti ja Paroni Paakkunainen yrjösi.
Tilaisuudessa luovutettiin myös toinen tunnustuspalkinto - Porin Jazz-66 ry:n myöntämä shekki, jonka vastaanotti Ilja Saastamoinen. Perusteena olivat Saastamoisen ansiot Porin festivaalien tukemisesta sekä hänen toimintansa aktiivisena musiikkipoliitikkona...        

Alustuksena paneelikeskustelulle, jossa vastakkain olivat Oulun kaupungin instanssien edustajia sekä jazzliiton jäseniä, selvitti Ilja Saastamoinen jazzmusiikin nykytilannetta maassamme. Hän totesi mm:
- Niin kauan kun jazzmusiikkia tuetaan vain demokratian vaatimuksesta, tulee meidän valvoa, että demokratiaa toteutetaan myös päättävien elinten kokoon-panoissa, jolloin eri musiikkialueet tulevat tasapuolisesti edustetuiksi.

Saastamoisen alustuksen pohjalta virisi paneelissa keskustelu lähinnä Oulun kaupungin suhtautumisesta jazzmusiikkiin.

Paneelissa mukana kaupungin puolesta olivat - hallituksen edustajana Veli Suomio, musiikkilautakunnasta Pekka Mäntymaa sekä läänin taidetoimikunnasta Elias Palola,  Suomen Jazzliitosta Matti Konttinen ja Ilja Saastamoinen sekä Jazz 20:n Kari Nettamo. Puheenjohtajana toimi Jazz 20:n puheenjohtaja Stig Forsman. Oli muitakin kutsuttu kaupungin puolelta, mutta eräskin oli kuulemma mennyt hiihtämään - vesi-suksillako kuten joku mukanaolija kysäisi?

Paneelissa esitti Kari Nettamo kärjistetysti kysymyksiä kaupungin edustajille mm. määrärahojen lähes olemattomasta myöntämisestä oululaiselle jazzille - kaupungin puolelta taas haluttiin ensin jonkinlaista näyttöä Jazz 20:n puolelta. Myönteisesti tuntui jazzin harrastukseen suhtautuvan ainakin Elias Palola, joka kyllä henkilökohtaisesti oli valmis tukemaan jazzia myös rahallisesti, mikäli hänestä riippuisi.

Päivätilaisuus - päättyi paneelikeskusteluun ja illalla jatkettiin. pääkonsertilla NMKY:n salilla, jossa esiintyi mm. Heikki Sarmannon Trio ja Vuoden Yrjö. SN.

 

MAF-sound - talvi 1973-74 (IS):  Valtion musiikkibudjetti
Seuraavassa MAF-Sound lainaa joitakin katkelmia syksyllä kirjana ilmestyneestä Valtion budjetista v:lle 1974.

- Säveltaiteilijoiden valtionpalkinnot                   20 000 mk

+ Konserttitoiminnan edistämiseen                  130000

- Suomen Kansallisoopperan säätiö               6 000000

- Orkesterit                                                    850000

+ Musiikkioppilaitokset                                 6 500000

+ Säveltaidejärjestöt                                      110000

+ Säveltaiteen harrastustoiminta                     185000

+ Luovan säveltaiteen edistämissäätiö             100000         

- Oopperayhdistykset                                     150000

- Musiikkioppilaitosten rakentaminen              500 000

- Alueorkesterikokeilu                                    120000

- Sävellystilaukset ja musiikkikilpailut                30000

+ Sibelius-Akatemia                                  4 203 600

 
Ne nimikkeet, joiden edessä on + - merkki ovat sisältäneet jossain määrin pop-/jazz- yms. musiikkiin käytettyjä varoja. Yleensä pienemmässä määrin. Edellä mainittujen lisäksi on olemassa, yleensä taiteille tarkoitettuja määrärahoja, joista musiikki saa osan ja josta pop/jazzmusiikki silloin tällöin on saanut edelleen murto-osan.

 

+ Valtion taiteilija-apurahat (Sekä kohdeapurahat) 4 118 200 mk         

+ Pohjoismaiset taiteenalan yhteishankkeet               100000

+ Kongressit, kulttuuripäivät, seminaarit yms.         1 200000         

+ Kansainvälinen taiteen yhteistoiminta                     150000

+ Läänien taidetoimikunnat (musiikille noin 115)      4 750000         

- Nuorison taiteenharrastuksen tukemiseen                300000

 

Ylimalkaisesti arvioituna puhtaasti pop-, jazz- yms. musiikille tuleva valtion tuki koko tästä potista on noin 300 000 - 400 000 mk. Esim. musiikkioppilaitoksista vain muutamat ovat sisällyttäneet opetusohjelmiinsa edustamaamme musiikin aluetta. Paljon on tällä kentällä vielä tehtävää, kuten jokainen yllä olevista luvuista voi päätellä. MAF onkin esittänyt opetusministeriölle, että valtion säveltaidetoimi-kuntaan tulisi valita tulevaksi kolmivuotiskaudeksi vähintään kolme ns. kevyen musiikin edustajaa. Tähän saakka edustajia on ollut vain kaksi toimikunnan yhdestätoista jäsenestä.  
Ilpo Saastamoinen

 

11.11.1973  Helsinki  Porin Jazzfestivaalit, työehtosopimukset ja alueorkesterikysymys
Viime kesänä tehtiin maamme jazzelämässä historiaa: solmittiin tämän alan ensimmäinen työehtosopimus. Se osoitti turhiksi erilaiset pelot ja osoittautui merkitseväksi askeleeksi kohti tämän musiikinalan parempaa tulevaisuutta. Työehtosopimuksen sisältöön ei tässä yhteydessä tarvinne puuttua. Uuden sopimuksen neuvottelukierros alkanee alkutalvesta ja se saattaa sisältää merkittävää aluevaltausta myös tämän musiikin kansanomaisemmille muodoille. On perusteilla uusi festivaalityönantajien liitto, Jonka kanssa Popmuusikot ry. tulisi neuvottelemaan kaikista maamme tärkeistä festivaaleista. Tätä sopimusta tultaisiin mahdollisesti vuosien mittaan laajentamaan myös koko tanssimusiikkialalle. Jos ja kun niin tapahtuu, olemme ensimmäistä kertaa luomassa vakiintuneita oloja niin jazz- ja pop- kuin tanssimuusikoillekin ympäri maata ja sen avulla yhä korkeatasoisempaa musiikkia kaikilla ns. kevyen musiikin osa-alueilla.

Tähän Pori Jazz 66 ry:n ja Popmuusikot ry:n yhteistyöhön liittyy toinenkin tekijä: Porin alue- big band. Useaan otteeseen on kuultu lausuntoja, joissa pelätään Porin klassillisen musiikin jäävän toisarvoiseen asemaan, jos alue- big band perustetaan Poriin. Toisaalta esim. Oulussa, jossa on aluesinfoniaorkesteri, on jazz- ja popmusiikki jäänyt lähes vaille huomiota päinvastaisista yrityksistä huolimatta ainakin Jazzliiton Oulussa pitämiin valtakunnallisiin syyspäiviin saakka.

Tulevassa alueorkesteritoiminnassa ei missään nimessä ole kysymys siitä, että kaupunki käyttää kaikki musiikin määrärahansa pelkästään klassisen musiikin edistämiseksi. Valtion tuki alueorkesterille ei tule merkitsemään sitä, että pop/jazztoiminta jäisi edelleenkin täysin vaille kunnan tai läänin tukea, vaan musiikin tarjontaa tulee päinvastoin monipuolistaa erilaisia vastaanottajaryhmiä silmälläpitäen. Uskon, että tämä on myös valtion säveltaidetoimikunnan ja opetusministeriön kanta. Tältä pohjalta ajatellen olen pitänyt ihmeellisenä Oulun kaupungin ja  läänin taidetoimikunnan negatiivista suhtautumista pop/jazzmusiikin tukemiseen ottaen huomioon läänien taidetoimikuntien valtavasti paisuneet taiteen tukemiseen tarkoitetut käyttövarat.

Jos tilanne jatkuu tulevaisuudessakin tällaisena, on julkisuudessa jatkuvasti kiinnitettävä huomiota tämäntyyppiseen epäoikeudenmukaisuuteen ja kangistuneisiin asenteisiin musiikin alalla.

Viittaan esim. Tanskan kulttuuriministeriön edustajan kanssa käymiini keskusteluihin pohjoismaisen Nomus-kokouksen aikana. Hän totesi, että Tanskassa ei tunneta enää eroa klassisen ja muun musiikin välillä. Kaikkien erilaisten musiikkikulttuurien alueella tuetaan tasapuolisesti hyvää musiikkia, eikä klassinen musiikki ole ainoa kulttuuripolitiikassa huomioitu musiikinmuoto.

Niin kauan kuin Oulussa varat käytetään vain alueorkesterin tukemiseen, pelätään Porissa tulevan alue- big bandin vaarantavan kaupunginorkesterin kehityksen.  Toivottavasti kangistuneimmatkin musiikki-ihmiset huomaavat, että yksipuolisen musiikkitarjonnan vaarat ovat valtakunnallisia, ja jokaisessa maamme kolkassa tehdyt musiikkipoliittiset ratkaisut heijastuvat nykypäivänä sangen nopeasti maamme koko musiikkielämään.

Musiikkiterveisin
Ilja Saastamoinen

 

12/1973? (Ilta-Sanomat vai Pääkaupunkilainen s.9?) Juhani Koivupuisto:
"Ohjelmatoimistot aisoihin tai rytmikoneet syrjäyttävät muusikot".
Ilpo Saastamoinen 31, muusikko, soittanut mm. Tapani Kansan ja Paroni Paakkunaisen porukoissa tavoittelee kultaa ja kunniaa hiukan toisin kuin on tavallista näissä ympyröissä.

Kolme vuotta sittenhän oli perustamassa Popmuusikot -nimistä ammattijärjestöä ja tällä hetkellä hän toimii kolmen SAK:hon kuuluvan alan ammattiyhdistysten yhteiselimen hallituksessa, on jäsenenä valtion säveltaidetoimikunnassa ja monissa alan komiteoissa.

Viihdemaailman julkisuuden suitsutuksessa pyöriskelevä poppari pitänee tällaista temppua kovassa kilpailussa toiseksi jääneen yrityksenä, mutta siinä hän pahasti erehtyy: Vuonna 1968 Saastamoinen oli Soulset-yhtyeen mukana voittamassa Sofian kansainväliset festivaalit ja tänään hän soittaa Dopplerin Ilmiössä sellaisten kovien ammattilaisten kuin Paroni Paakkunaisen, Esko Rosnellin ja Pekka Sarmannon kanssa.

Tänä vuonna Saastamoista on muistettu myös vuoden taiteilijatunnustuksella - kritiikin kannuksilla.

Mikään listoilla ja saavutuksilla hekumoiva idoli ei kitaraa soittava Ilpo Saastamoinen missään tapauksessa ole.
- Yritän päästä irti näistä paremmuusjärjestyksistä, Tärkeämpää on oman itsensä kehittäminen ja kehittyminen, hän sanoo.

Parannettavaa maan soittajien ammattitaidossa ja erikoisesti harjoitettavassa musiikkipolitiikassa löytyy Saastamoisen mielestä kuitenkin paljon. Tällä hetkellä hän on erikoisesti vihkiytynyt uuden soittajapolven kouluttamiseen ja valtiovallan musiikkipolitiikan uudistamiseen.

Tämä Saastamoinen
Tämä Ilpo "Ilja" Saastamoinen syntyi 1942 Pielavedellä, aloitti laulamisen jo joskus nelivuotiaana, mutta kitaransoiton varsin myöhään 14-15 -vuotiaana käydessään koulua Viitasaarella.

Käytyään koulun hän siirtyi Jyväskylään valmistumaan opettajaksi. Kävi välillä armeijan ja toimi sitten 1963-1966 kansakoulunopettajana Viitasaarella.

Seitsemän vuotta sitten hän siirtyi tänne Helsinkiin soittamaan ja opiskelemaan. Vuonna 1970 hän sai hum. kandin paperit. Soittamisen ammattia Saastamoinen on harjoittanut kaikentyyppisissä kevyen musiikin yhtyeissä. Alkaen Reijo Hirvelän tangotiimistä ja Tapani Kansasta tuonne Soulsetiin ja tämänpäiväiseen melko puhtaasti jatsia soittavaan Dopplerin Ilmiöön.

Ay-toiminta
Saastamoinen sanoo, että kolmessa vuodessa on alan ay-toiminnassa tapahtunut paljon. Popmuusikot ry:n lisäksi on synnytetty Merimiesunioniin kuuluva Laivamuusikot ja Hotelli- Ja Ravintolahenkilökunnan liittoon kuuluva Ravintola-muusikot. Kaikilla kolmella SAK:hon kuuluvalla ammattijärjestöllä on yhteiselin - Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio - joka laatii alan kokonaissuunnitelmia.

Toiminnan ulkopuolella on vielä klassillisen musiikin soittajien villi järjestö, Suomen muusikkojen liitto, mutta sekin on jo kypsymässä ay-myönteiseksi. Viimeisessä jäsenäänestyksessä 2/3jäsenistä kannatti liittymistä SAK:hon.

Suoraan työnantajiin kohdistuvan toiminnan lisäksi korostaa Saastamoinen valtio-valtaan suuntautuvan toiminnan merkitystä.

- Työvoimaministeriö myöntää ulkomaalaisten muusikkojen työluvat. Meidän aloitteesta on ministeriössä nyt käsiteltävänä työehtosopimuslain muutos, joka vähän panee aisoihin ohjelmatoimistoja. Tämä lainmuutos on sidottu ravintolamuusikkojen työehtosopimusneuvotteluihin niin lain ja sopimuksen tulee valmistua yhtä aikaa.

- Ohjelmatoimistot pyrkivät keinottelemaan mm. käyttämällä ulkomaisia muusikoita. Ne käyttävät paljon duoja, joissa mahdollisesti vielä on mukana rytmikone korvaamassa yhden miehen palkan. Tämä ohjelmatoimistojen voiton maksimointi näkyy varsinkin maaseudulla ja se ilman muuta vaikuttaa heikentävästi musiikin laatuun.

Maan musiikista
- Meillä on olemassa erilaisia musiikkikulttuureja. Kansanmusiikkia arvostan erityisesti, olinhan mukana tässä Karelia-yhtyeessäkin, jossa käytimme runsaasti kansanmusiikin aineksia.

- Minusta tässä kansanmusiikki-innostuksessa ja Kaustisten musiikkijuhlissa on kuitenkin liikaa säilyttävää piirrettä. Sitä tuetaan ikään kuin ulkomusiikillisesti vain sen takia, että se on kansamme historiaan liittyvä tapahtuma.

- Maan musiikkielämää hallitsevat klassillisen musiikin spesialistit ja tämä heijastuu niin koulujen musiikinopetuksessa kuin valtion taidepolitiikassakin. Suurin osa musiikkiin käytettävistä määrärahoista menee sinfoniaorkestereille, klassillisen musiikin koulutukseen, yleensä perinteiseen musiikkikulttuuriin laulukuoroihin, oopperoihin, teattereihin ja baletteihin.

- Mm. tästä syystä näitten musiikkispesialistien on vähän vaikea tajuta kansan-musiikin tai yleensä muiden musiikkikulttuurien todellista musiikillista merkitystä.

Kuuba - mallimaa
Saastamoinen vertaa musiikkipolitiikkaamme Kuubaan. Kuubassa - Saastamoinen oli mukana suomalaisen kulttuurivaltuuskunnan matkalla - kansanmusiikki kuuluu normaaliin musiikkiopetukseen. Kansanmusiikilla on valtava elinvoima ja sitä kuulee kaikkialla.

- Kaikki musiikki, mitä siellä tuotetaan, ikään kuin siivilöityy tämän kansanmusiikki-mentaliteetin kautta. Vaikutteita näkyy yhtä hyvin iskelmissä kuin klassillisessa musiikissakin.

Meillä musiikkituotanto varsinkin kevyen musiikin alueella pohjautuu ns. kaupalliseen ja voittoperiaatteella tapahtuvaan toimintaan. Vastapainona pitäisi olla muita mahdollisuuksia, mutta meillä ei ole edes määritelty mitään selvää päämäärää siitä, minkälaista kevyttä musiikkia pitäisi tehdä. Jossakin DDR:ssä asiasta on kirjoitettu kokonaisia kirjojakin.

- Ensimmäinen kohta missä valtiovalta voisi demokratisoida musiikkipolitiikkaa olisi, että yhden musiikkikulttuurin sijasta tuettaisiin useampia musiikkikulttuureja. Toivon mukaan mukana olisivat pop-jazz -musiikki, ravintola- ja tanssimusiikki ja iskelmämusiikki.

Harrastajat paitsiossa
Meidän musiikkipolitiikkamme seurausta on, että huomioidaan vain musiikkiin erikoistuneiden ihmisten taidetta, kun valtavat musiikkialueet ja suuret ihmisjoukot jäävät kokonaan vaille huomiota.

- Päämääränä on vain nostaa huippua ja päästä kansainvälisiin saavutuksiin. Amatöörimusiikkiakin tuetaan vain, koska sillä tavalla saadaan koulutettuja huippukuuntelijoita.

- Ei lainkaan haluta tunnustaa, että on olemassa erilaisia musiikkikulttuureja ja eritasoisia musiikillisia kuluttajia.

Koulutus tärkeä
Varmimmin Saastamoisen mielestä maan musiikkipolitiikkaa saadaan uusituksi uutta soittajapolvea kouluttamalla.

- Uudella nuorella soittajapolvella ei ole psykologisia estoja opin hakemisessa ja se on positiivista, koska se merkitsee myös nopeampaa oppimista.

Parin vuoden ajan Saastamoinen on tiiviisti ollut mukana tässä koulutustyössä. Tunnetuimpia opetustilaisuuksista lienevät Savonlinnan kesäleirit, mutta maata on kierretty muuallakin Rovaniemeä, Oulua, Joensuuta ja Vaasaa myöten.

Tulevaisuuskin näyttää varsin valoisalta.
- Espoon kaupunki on luvannut tilat Tapiolaan valmistuvasta kulttuurikeskuksesta pop-jazz-oppilaitokselle ja orkesterikomitean mietinnössä ehdotetaan perustettavaksi kaksi alue- big bandia - toinen Poriin ja toinen Kajaaniin.

Peukaloruuvi
Mitä luet?
- Parhaillaan on menossa neljä viisi kirjaa. Tällä hetkellä kiinnostaa - kun olen päättänyt luopua stressielämästä - lukea jotakin kotimaista uutta runoutta. - Nyt on menossa vasta venäjästä käännetty kaikkien taiteen alojen estetiikkaa käsittelevä kirja. Viimeksi olen lukenut myös espanjankielen alkeita ja Jerry Cottonia lueskelen rentoutuakseni.

Oletko radikaali vai konservatiivi?
...radikaaliksi tunnustautua. Kannatan sosialistista yhteiskuntajärjestelmää.

Mitä politiikka merkitsee?
- Politiikka on tärkeä asia, koska se on niitä ainoita asioita, jotka tätä maailma yleensä muuttaa - sen näkee niin ammattijärjestöelämässä kuin muussakin elämässä.
- Näyttää kuitenkin sille, että ihmisten ajattelutapojen muuttaminen - ehkä meillä ei ole tietoa tarpeeksi -  on hyvin hidas prosessi.

Milloin olet onnellinen?
- Useimmiten silloin, kun opin jotain uutta ja se liittyy usein vaikeustilanteisiin tai kun tapahtuu jotain hyvin helppoa. Ehkä näen tai kuulen jotain jonka jo ennestään tunnen läpikotaisin, esim. hyvän jamisoolon, jossa ei ole mitään uraauurtavaa asiaa.

Mikä masentaa?
- Ne helpot hetket, kun ei tapahdu mitään.

Avioliitto vai avoliitto?
- Elän itse avoliitossa ja olen elänyt myös avioliitossa. En osaa tehdä eroa näitten kahden asian välillä, koska ne eivät merkitse minulle yhtään mitään.

- Avioliitossa on helppoa alistua yhteiskunnan paineeseen ja säilyttää se avioliitto, ei rakkauden vaan sen takia mitä ympäristö, ihmiset ajattelee.

- Nykyaikana on jo suhteellisen helppo solmia avoliittoja. Ei voi sanoa, että se olisi enää mikään protestikaan, koska niitä esiintyy jo niin paljon.

Elämäsi päämäärä?
- Olen yrittänyt valita elämänpäämääriksi sellaiset asiat, johon kaikilla ihmisillä on samanlaiset mahdollisuudet. Päämääriä, johon ei vaikuta aikakausi, älykkyystaso, sivistystaso, yhteiskuntapaikka, jossa elän, ei fyysinen kunto.
- Päämäärä sinänsä ei ole tärkein asia, siihen pyrkiminen on tärkeintä. Väliä ei ole sillä, olenko sillä tiellä alku- vai loppupäässä, kuolenko huomenna vai vasta viidenkymmenen vuoden päästä, kunhan vain olen menossa.
JUHANI KOIVUPUISTO

 

 

1974:

Päiväämätön kevät 1974 - VIP-lehti?  -  Teksti: Mikko Haljoki (4s.), Kuvat: Seppo Saves:
"Tonavan aallot vastavirtaan"
(Kalevi Viitamäen ja Ilpo Saastamoisen kokemuksia ja mielipiteitä keikkamuusikon sosiaaliturvasta.)

Mikä on tulevaisuus?
Kävimme tätä keskustelua odotellessamme Dopplerin Ilmiö -nimisen yhtyeen konserttia. Sen kapellimestari onIlpo Saastamoinen, jolle arvostelijain liitto viime talvena myönsi kritiikin kannukset.

Yleisö tuntee hänet kylläkin paremmin Karelia-yhtyeestä, jota hän ja Edward Vesala ovat vetäneet.

- Suhtautuuko kolmissakymmenissä oleva soittaja sosiaaliturvaansa kiinnostuneemmin?
- Eivät varmastikaan kaikki nuoret ole valistuneita. Itse kuulun Popmuusikot ry:hyn johon koko ajan tulee nuoria jäseniä. Tuskin läheskään kaikki ajattelevat mitään eläkeaikoja. Nuorten muusikkojen keskuudessa tehdään koko ajan työtä olojen parantamiseksi ja valistuksen levittämiseksi.

- Mitä ovat tehneet Suomen Muusikkojen liitto ja muut järjestöt asian hyväksi?
- Eläkekysymyksessä ei ole tehty tai välitetty tehdä paljon mitään. Muusikkoliitossa ovat tietenkin klassisen musiikin harjoittajain asiat kunnossa - hehän ovat kaupunkien virkamiehiä. Keikkamuusikot ja ravintolamuusikot ovat väliinputoajia tässä eläketouhussa.

Viitamäki: Eläketurvakeskus on sanonut, että olisimme voineet saada yrittäjäeläkkeen, mutta siitä kukaan ei ole meille kertonut

- Aivan, yrittäjäeläkkeestä olemme puhuneet, mutta emme katso olevamme yrittäjiä. Olemme edelleen työntekijöitä ja haluamme sen aseman säilyttääkin. Meillähän on aina selvästi määriteltävä työnantaja - emme siis ole yrittäjiä. Tästä johtuu, ettei kukaan lähde maksamaan yrittäjäeläkettä.

- Mitkä ovat pahimmat vaikeudet asian korjaamiseksi?
- Työn tilapäisyys. MAF on muusikkojärjestöjen yhteinen federaatio, joka on SAK:n jäsen. Tätä kautta me uskomme pystyvämme vaikuttamaan vahvasti etuihimme.

- Mutta se vaatisi melko täydellistä järjestäytymistä?
- Ei tässä vaiheessa, kunhan on SAK:n tuki ja arvovalta takana. Ravintolahenkilö-kunnan liitossa ja Teknisten liitossa on samanlaisia väliinputoajaryhmiä, ja silloin SAK on jo todella kiinnostunut tilanteen korjaamisesta. Vaikeus on tietysti se, etteivät ohjelmatoimistot ole ottaneet työnantajan vastuuta millään alueella. Joku on joskus maksellut joitakin pieniä eläketurvamaksuja, mutta valtiokaan ei ole kaikkea yrittänyt pakottaakseen näitä maksamaan velvoitteensa.

- Milloin tulee muutos?
- Tuleva työnvälityslain muutos on vireillä. Se määrittelee tarkasti työntekijän ja työnantajan sekä näiden velvoitteet. Silloin lopulta tiedämme keitä olemme - ja kenelle teemme töitä. Perhosia emme aio olla enää.

 

1974 (kevät):  Raittinen jatkaa.
Popmuusikoiden vuosikokouksessa valittiin yhdistyksen puheenjohtajaksi uudelleen Jussi Raittinen. Hallituksen muiksi jäseniksi valittiin Ilja S a a s t a m o i n e n, Harri S a k s a l a, Eero O j a n e n, Päivi P a u n u, Ari V a l t o n e n sekä Jukka R a u t i a i n e n.

Kokous totesi erittäin huolestuneena SAK:ssa aivan viime aikoina tapahtuneen kehityksen, jolla ilmeisesti aiotaan irrottaa sak:laiset muusikkojen ammatti-yhdistykset Laiva-, Ravintola- ja Popmuusikot ry:t ammattiliitoistaan Merimiesunionista, Hotelli- ja Ravintolahenkilökunnanliitosta sekä Teknisten ja Erikoisammattien liitosta. Tämä sotii näiden muusikkoryhmien kyseessä ollessa jo hyväksi havaittua ns. teollisuusliittoperiaatetta vastaan...

 

Päiväämätön - kevät 1974: Pop-muusikot Chile-seuraan
Pop-muusikot ry. kiinnittää huomiota meluntorjuntaan sekä muihin työsuojelu-asioihin. Yhdistys on asettanut laajennetun työryhmän tutkimaan asiaa.

Kokous oli huolestunut Chilen sotilasjuntan tunnettuihin muusikoihin kohdistamasta vainosta ja kidutuksista ja päätti yhdistyksen liittymisestä jäseneksi Suomi- Chile -seuraan.

 

Päiväämätön - kevät 1974: Muusikkojen liitto SAK:hon
Suomen Muusikkojen Liitto päätti tiistaina pidetyssä 19. liittokokouksessaan palata SAK:n jäsenyyteen. Liittokokouspäätöstä oli edeltänyt jäsenäänestys, jossa jäsenten selvä enemmistö kannatti paluuta Ammattiliittojen keskusjärjestöön.

Liittokokouksen julkilausumassa vaaditaan yhteiskuntaa estämään muusikoihin mekaanisen musiikin välityksellä tapahtuva taloudellinen riisto ja muusikkojen työsuojelun voimakasta kehittämistä.

Muusikkojen liiton uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Jorma Taivainen Helsingistä ja varapuheenjohtajaksi Arthur F u r m a n. Liiton kunniajäseniksi kutsuttiin samalla professori Erik Cronvall professori Jussi Jalas ja muusikko Allan S a l o m a a.

 

4.7.74  PieKei sanomat - VP: Paroni Paakkunainen ja muita poppareita Keiteleen maisemissa sunnuntain tienoissa (s.6) (>Pop/jazzkoulutus = Musa-k.)

 

Kainuun Sanomat 7/1974 - Ilja Saastamoinen: "Opetusta on vielä kehitettävä"
(> Ks. Pop/jazzkoulutus = Musa-k.)

 

24.8.74         Uusi Suomi s.9: "Pop ja jazz yhä vaarassa" (Helsingin juhlaviikot)
Keskinäisen luottamuksen pohjalta soitettiin jazzia torstai-iltana Helsingin Juhla-viikkojen festivaaliklubilla. Koko Juhlaviikkojen jazz- ja pop-ohjelmistoa uhkasi romuttuminen järjestäjien ja muusikoiden välillä vallinneiden palkkaerimielisyyksien johdosta, mutta tilaisuudet pelastettiin maanantaihin saakka, jolloin MAF (Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio) ja järjestäjät neuvottelevat uudelleen.

Muusikoiden vaatimuksena on sama minimisopimus, jonka tänä vuonna ovat jo hyväksyneet Porin jazzjuhlien ja Turun Ruisrockin järjestäjät. Tämän sopimuksen mukainen minimipalkkio on esiintymisestä muusikolle 350markkaa illalta, oli kysymyksessä sitten konsertti tai jam session.

Riita Juhlaviikkojen järjestäjien kanssa juontaa alkunsa, jo viime vuodesta. Koska juhlaviikot tällöin olivat kuitenkin suoraan palkanneet vain kaksi jazz/popartistia, ei silloin vielä päädytty sopimukseen, mutta jo silloin järjestäjille ilmoitettiin, että MAF tulee pitämään vuonna 1974 kaikissa festivaaleissa kiinni minimipalkkio-vaatimuksista.

Tilanne Natsalla lankesi torstai-iltana vasta viitisen minuuttia ennen kuin soittamisen oli määrä alkaa. DDT oli paikalla "stand by -asemissa", ja lopuksi ilmoitettiin, että järjestäjät ovat lupautuneet jatkamaan neuvotteluja minimipalkkasopimuksen pohjalta maanantaina. Näin katsottiin luottamus palautetuksi ja DDT aloitti esiintymisensä, kunhan paikalla olleet muusikot ensin olivat äänestäneet siitä, voidaanko Juhlaviikkojen johdon lupaukseen luottaa. Äänestyksessä luottamuskanta voitti