Taidemietteet II 63-64
26.4. 1963
- SANOJEN MUKAAN TEHTY MUSIIKKI / MUSIIKIN MUKAAN TEHDYT SANAT.
- RYTMI - SYMMETRIA = MUSIIKKI - RAKENNUSTAIDE.
> Schopenhauer: Pessimistin elämänviisaus.
- Schlegel: Rakennustaide on jäätynyttä musiikkia.
- Musiikki on riippuvainen ajasta, ei paikasta. (?)
- Se on toiveiden syntymistä ja täyttymistä.
28.4. 1963 - Aikamme taide yrittää saada meidät ajattelemaan, mihin todella olemme menossa. Koska se vaatii ajattelua, tulee se yhä suppeamman ihmisryhmän omaisuudeksi. [Ei ole päiväkirjassa!]
28.4.63 - klo 00.40 - Tulin juuri kuuntelemasta Esa Pethmanin yhtyettä ja olen ollut erittäin hyvällä tuulella.
Runoilijako? Taiteilijako? Soittajako?
Ei - vaan ihminen,
joka tahtoo elää, luoda
ja etsiä napolinkeltaisia kukkia
harmaalta pohjalta...
...Katson niitä jälleen.
Ne myös katsovat (kuin Eurydike) sieluuni,
sanovat:
Laula meille Orfeus!
Haluaisin laulaa, soittaa heille lauluni,
jonka sävelet nostaisivat ne pois harmaalta pöydältä,
lauluni, jonka virta kuljettaisi ne Euterpen syliin -
nuo keltaiset leskenlehdet.
... Lupaan tehdä sen laulun, jos...
... jos kuulen Bachin hyräilevän
kirkossa urkupilleihin fuugaansa.
Niinkuin tänään, niin huomenna ehkä
ovat ne sävelet, tulevat olemaan
kauneinta ja riemullisinta mitä tunnen
- ainakin sydämessäni.
Siispä kukat keltaiset:
Kuulkaa kun kuvittelen tuon laulun -
vain mielessäni annan sen soida,
sillä niin se on paljon parempi
kuin kirjoitettuna
tuhruiselle nuottipaperille,
risuaidalle
variksen varpailla.
Eihän se voi olla niin kaunista,
kuin on kuulla keltaiset sävelet
valkean pilven takaa,
vihreän taivaan sinisen sisältä...
[Katkelma elämäni ensimmäisestä "runosta"]
- Sen jälkeen mitä huomasin motiiveistani käydä kirkossa tänä aamuna, minua hävettää astua sinne sisään toistamiseen. Kävinhän siellä kuuntelemassa omaa lauluani. Itsekin varmaan uskoin, että pystyisin säveltämään tuon laulun juuri inspiraationi hetkellä. Onneksi kieltäydyin, joten minun ei tarvinnut pettyä.
- Vappuna en pääse lomalle vaan menen upseerikerholle soittamaan.
Ja hän kuljeskeli vappuaamuna -
heti puolenyön jälkeen soittamasta tultuaan
Valtakatua pitkin ja etsi
soitettuja säveliään kiviseltä kadulta/tieltä
kesän löytääkseen
mukaansa.
28.4. 1963 - Aikamme taide yrittää saada meidät ajattelemaan, mihin todella olemme menossa. Koska se vaatii ajattelua, tulee se yhä suppeamman ihmisryhmän omaisuudeksi - luulisin.
- Musiikkiharrastuksiini ei ole kiinnitetty aktiivista huomiota, kun taas hyvän todistuksen saaminen oli koulunkäynnin EHTO. Onhan viimemainittu kyllä tärkeämpi.
1.5.63 - Oli nautinto katsella ltn. Härkösen iloa sekä sen kaverin ilmeitä, joka ilmeisesti nautti sammutellessaan ja sytytellessään juhlasalin valoja. Eikä laulu "Kevät toi" estänyt erästä paria tanssimasta sen tahdissa valssia. Onneksi "Gaudeamus igituria" ei kukaan tanssinut.
- Joukoittain kauniita naisia, serpentiiniä, kättentaputuksia, vietteleviä katseita, suukkoja, shampanjaa ja whiskyä jäiden kera, simaa ja halua tanssia Mignon´ea sekä pad'Espagne´a, cha cha cha:n välillä. Ja ylhäältä oli hyvä näköala ihailla avokaulaisia kevätpukuja - siis aivan puhtaasti nauttien pelkästä näköaistimuksesta.
- Tänä iltana menen tyttölyseolle soittamaan. Ainoa vahinko oli se, ettei ääni ole käheänä paljosta laulamisesta niin kuin ennen.
5.5.63 - Tuo tyttölyseon keikka onnistui loistavasti. Olimme soittaneet kuulemma erittäin hyvin. Kitaristia oli kehuttu erinomaiseksi. Se oli ensimmäinen ja viimeinen esiintymiseni Lappeenrannan yleisölle.
- Radiosta kuuluu laulu "Ohi on" ja teemme kunniaa tippa silmässä. Tuo laulu tuntuu paljon läheisemmätä ja kauniimmalta nyt kuin Mikkelin au-koulussa. Voisi melkein sanoa, että on Jumalan lahja, kun Kärki on säveltänyt noin ihanan laulun vain meitä siviiliinlähtijöitä varten.
- Lappeenrannan opettajakuoron kahvikonsertissa:
Suomalaisen mentaliteetin korostettu surumielisyys, joka pitää näyttää myös kanssa-ihmisille, on joskus ällöttävää ylenpalttisuudessaan. Älä näytä liian vakavalta. Pyri saamaan välitön kosketus ympäristöön. Katso ympäristöäsi silmiin, niin olet osa siitä. Katso ihmisiä ja huomaa, ettet sinä ole se joka yksin liikkuu ja jota ympäristö katsoo. Jos jatkuvasti luulet muiden tuijottavan sinua, niin muut pian todella tuijottavat.
K: 10.5.63 Armeija päättyi. Siviili...
25.5.63 - Tiedän etsiväni taiteesta ainoastaan kaikkein syvintä - kaikessa.
- Joskus tanssilla on kylläkin kieltämättä hyvät puolensa. Jos olet kiinnostunut toisesta ihmisestä, lähentää tanssi sinua ja häntä huomattavasti.
27.5.63 - Sitäpaitsi en oikein välitä ainoastaan tapahtumia kuvaavista kirjoista. Niistä puuttuu syvyys, joka on kaikkein arvokkainta taiteessa.
> Rabindranath Tagore: Persoonallisuus. - Ylijäämä sielunvoimamme purkautuu taiteena esille.(?)
1.6.63 ... Viitasaarella ylioppilastanssiaisissa... Laululusolistivieraamme oli tyttö [Eija Merilä]... Hän kiitti soittoani sanoen että sooloni sattuvat "just eikä melkein" paikalleen. Syyksi sanoin soittavani SIELULLANI samoin kuin hän laulaa antaen koko olemuksensa tulkita sitä.
En ollut kiinnostunut hänestä siksi, että hän ylisti soolojani tai että hänellä on viiden vuoden levytyssopimus Scandian kanssa, vaan siksi, että hän lauloi itsensä yhtä syvälle sieluuni kuin hän tutkivalla katseellaan pääsi. Rakastuin Mandshurian kukkuloilla -valssiin hänen laulaessaan sen venäjän kielellä . Yhdessä laulelimme scat-lauluja. Hän osasi improvisoida. Oli muutenkin nautinto soittaa uusilla vahvistinlaitteilla koko yö melkein vain jazzia poikien kanssa.
14.6.63 - perjantai - Pohjanmaan tärskyllä - Reisijärvellä.
- Soittaminen on ollut oikein mukavaa ja onhan tämä todella ollut loman ohella juhlaakin.
18.6.63. - Tutustumsillanvietto oli mälsä. Lauluhtye Los Paraguaios esiintyi Lounaispuistossa.
20.6.63 - Materialismi [kommunismi?] ei hyväksy abstraktista taidetta - luin. Niinhän se on kaikessa yksinkertaisuudessaan. Niinhän se on Neuvostoliitossa. [I viite marksilaiseen estetiikkaan]
21.6.63 - Juhannusaatto
- [Jkylän] Kesän -63 juhannusaatto on sateinen, ja minulta on peruuntunut soitto-keikka Jämsänkoskelle. Lähden Haapaniemeen soittamaan melkein ilmaiseksi.
24.6.63 - Eikö runossakin voi olla introduktio, joka esittää runon sisällön pelkistettynä, tai toiselta puolen; eikö runoa voi aloittaa suoraan asian keskeltä. Onko TYYLIN oltava aina yhdenmukaista? Eikö osaa voida lausua kubistisesti pelkistettynä ja osia taas informalistisesti väritettynä jopa naturalismiin mennen? Mitä muita tehokeinoja on toiston, runomitan ja personifioimisen lisäksi? Miten musiikin BLUE TONES saadaan ilmaistuksi runoudessa - entäpä elektronimusiikki?
4.7.63 - Tänä iltana olin oopperassa Ruuvikierre.
5.7.63 - Olin kuuntelemassa [Erwin] Lazslon konserttia ja olen ollut koko illan sellaisessa mielentilassa, että harvoin yksi konsertti on tehnyt minut niin tunteelliseksi, katkeraksi ja suunnitelmia täynnä olevaksi kuin nyt. Tunnen jälleen olevani kuin nuoli, joka on ammuttu kohti tulevaisuutta ja joka ei voi pysäyttää vauhtia kesken, kun on kerran alkuun päässyt. Tunnen vain kuinka vauhti aivankuin tuntuisi kiihtyvän, mitä enemmän aikaakuluu. Pyrin yhä vain aina innokkaammin kohti maalia, vaikka en edes tarkalleen tiedä, missä se on. Haen sitä kaikkialta niin intensiivisesti kuin ihminen vain voi hakea.
- Olen kirjoittanut pikkuvihkoon jotain musiikista:
- Lazslon täsmällistä tekniikkaa ihailen eniten tulkinnan ohella. HÄN OLI TÄYDELLINEN.
- Tehosteena kuoromusiikissa voitaisiin äänen sijoittamista käyttää pelkästään johonkin pään onteloista.
- Kaikista meidän lisäksi olevista kulttuureista löydetään paljon enemmän laulutekniikan muotoja kuin se normaali laulutekniikka, mitä meillä käytetään.
- Armstrong, bantu-neekerit, Andalusian mustalaiset, kiinalainen, arabialainen musiikki, gospel-song... [4.11.2011: Ensimmäinen viittaus maailmanmusiikki-kiinnostukseeni.]
7.7.63 - Jyväskylän kesä 1963. - Eilen oli Suuri Suviretki Päijänteellä.
Minulla ei ollut vieläkään tilaisuutta tavata sitä pitkää tyttöä (Kurenniemen seurassa), joka liikkuu aina siellä missä minäkin sekä sen lisäksi jonkin Kaj Chydeniuksen ja [S.] Heikinheimon seurassa.
- Laivamatka ja sahti olivat hyvät. Perillä tosin tunnelma oli tiivistyä liiankin intiimiksi - ainakin isäntäväen mielestä - mutta kaikki selvisi(vät) loppujen lopuksi hyvin. Tanssimme riihessä hanurin ja viulun tahdissa...
10.7.63 - Eilen illalla oli Jyväshovissa "kulttuurikierre". Jos siellä joskus on ollut ihmeellisempää yleisöä [niin syön hattuni] niin omituista sen on täytynyt olla. Eilisillan yleisöstä esimerkkejä: lippalakkinen tyttö joka tanssiessaan poltti sikaria, poika jolla oli kukko laukussaan [pärekorissaan?] - lattialla twistaamassa, erilaiset käärmetanssijat... Juhlat kestivät myöhään kahteen yöllä.
13.7.63 - Olen surullinen ja se on kuulunut tänä iltana soitostanikin. Kummallista on, etten tiedä syytä siihen.
- En vieläkään tutustunut siihen pitkään tyttöön, mutta hän jopa katsoi minua soitettuani kitaraa [Kari] Rydmanin sävellyksen (Sonata II) kantaesityksessä.
16.7.63 Miksi ei jazz olisi tulevaisuuden musiikkia? Onhan impressionismikin luettu kuvataiteessa täysipainoiseksi klassikkojen rinnalla. Kyllä hetken vaikutelmaan perustuva improvisoitu musiikki on tulevaisuuden musiikkia yhtä hyvin, kuin on ollut impressionistien värikokonaisuuteen perustuvan hetken tunnelmankin vangitseminen kankaalle. Ulkonaiset puitteet tulevat muuttumaan, mutta improvisoidulla musiikilla tulee olla taidemusiikissa arvo "impressionismina".
[4.11.2011: Ensimmäinen impron esteettistä arvoa käsittelevä kirjaus.]
- Kun opetamme jollekin soiton alkeita, näytämme ensi tunnilla, miten sormitukset tehdään, näytämme käden asennon, sävelten nimiä, oktaavit jne. Mieleemme ei edes juolahda selittää heille, MIKSI SOITAMME MUSIIKKIA. Emmekö voi aloittaa siitä, mitä musiikki esittää, emmekö voi alkaa kärsimyksistä, ilosta, surusta, murheesta, vihasta, masennuksesta? SEHÄN ON ELÄMÄÄ - eivät sormien nimet.
- Voiko joku innostua musiikista vain teknisenä suorituksena - tietämättä mitä se esittää. Eikö ole mahdollisuutta aloittaa TUNTEESTA. Soita hiljaa, kovaa, iloisesti surullisesti ja selitä miksi soitat niinkuin soitat. Silloin alkavakin pääsee sisälle musiikin perusolemukseen.
- Esim. USA:ssa lapset alkavat heti suurista säveltäjistä, jolloin he pian oppivat tietämään, mistä on kysymys. Eikö ole oikeutettua vaatia, että he pääsevät yhtä pian sisälle musiikin elämään, vaikka eivät osaisi soittaa kuin yhdellä sormella. Jo sekin rittää nauttimaan musiikin SIELUSTA, kunhan he tekevät sen TUNTEELLA.
- Olen hulluna musiikkiin, ja sitäpaitsi se on ainoa ala, missä minulla on mahdollisuus päästä ilmentämään aivan vähän itseänikin.
- Jossain konsertissa tulen kirjoittamaan muistiin kaikki ne ajatukset, joita ennätän ajatella kahden tunnin aikana (konsertin lisäksi).
- On kulttuuripäivien Lazlon konsertti sekä ravintola Jyväshovi ja tarjoilija, joka toi jään vasta sitten kun jo olin juonut Tokaiji-valkoviinipulloni loppuun.
- Opetamme lapsia pienestä pitäen yksilöiden ja ryhmien väliseen kilpailu-mieleen, pitämään nurkkapatrioottisesti omaa parempana kuin vierasta - emme edes pyri kasvattamaan heistä filantrooppeja, humanisteja. Onko KILPAILU pelkästään positiivinen ilmiö elämässä? Milloin se on pelkästään epäitsekästä jaloa kilpaa, jossa voitolla ei ole mitään merkitystä? Olemmeko kaikki fariseuksia? KYLLÄ.
- Sosialismissa kilpailu tulee esiin vielä kärjistetymmässä muodossa kuin kapitalismissa. Paroni Pierre de Coubertin oli suurin utopisti, mitä maa on päällään kantanut puhuessaan jalosta kilvasta. Eikö ihmisen SISÄINEN kilvoittelu riitä? Ei. Täytyy saada ajatella: "Jumalani, kiitän Sinua että olen parempi kuin nuo toiset."
- Laulajan täytyisi olla yhtä suuri ihmisenä kuin säveltäjä, jota hän tulkitsee. Jos hän ei yllä niin pitkälle, tulee hänen tulkintansa teennäiseksi. Joka tuntee siten kuin tulkitsee, hän esittää sen koruttomasti, ilman käsiliikkeitä, teatraalisuutta teennäisessä mielessä.
MUSTA FLYYGELI NAPOLINKELTAISELLA POHJALLA
MUSTA FLYYGELI VIOLETINVAALEANSINISELLÄ POHJALLA.
- Laulu ei usein ilmaisukyvyltään ole yhtä kiitettävää kuin pianonsoitto.
- Voiko joku esittää yhtä hullunkurista kuin soittaa kitaralla Bachin viulu- tai huilusävellyksiä. Olen vastakohtien ihminen. [5.11.2011: I maininta Bachin harjoittelustani kitaralla.]
JA HÄN LAULOI HALTIOITUNEENA
NYÖKÄTÄKSEEN YLEISÖLLE
TULEMATTOMISTA TAPUTUKSISTA.
- Kari Rydman: Musiikin täytyy elokuvassa olla akustista dimensiota luova tekijä. Se ei saa täydelleen vastata filmin tapahtumia.
ELEKTRONIMUSIIKKI:
1) Köln: sarjalliset ja aleatoriset muotoperiaatteet matemaattisesti laskettuina.
2) Paris: Konkreettinen musiikki elektronisin keinoin - äänitetyt efektit.
3) USA: Teoretisoinnin karttaminen, improvisointi.
- Elektroninen sävellys on montaasi, joka rakentuu yhdistämällä pienistä sävelistä.
- Tietokone säveltäjänä - Onneksi se oli säveltänyt itse ja myös esitti sen, ettei tarvinnut ampua pianistia.
- Miksei taide yhtä hyvin voi perustua pelkästään järkeen, koska arvostamme järjen tunnetta korkemmalle. Tulevaisuudessa ehkä nautimme vain hienoista matemaattisista suhteista emmekä tunteesta. Löydämme yhä monimutkaisempia kultaisia leikkauksia.
- Tulevaisuuden konsertissa pitäisi näyttää partituuri projisoituna kankaalle.
- Milloin opitaan värit muuntamaan säveliksi? Voiko hyvä maalaus silloin assosioida hyvän musiikin syntymiseen?
- Joonas Kokkonen: (Sinfonia ja nykyaika)
- Nykymusiikki tutkii pelkästään sointiväriä - ei rytmiä, harmoniaa eikä melodiaa...
- Beethoven: "Vain kaksi teemaa, ja tuhannet eivät sitä ymmärrä."
- Ellen Urho: Musiikinopetuksen erikoiskysymyksiä / kuuntelu-piirtäminen.
- Liisa Tenkku: (USA:n koulumusiikista) ... Musiikkikasvatuksen tarkoitus ei olemusiikki vaan ihminen... Näytä elävältä - jonain päivänä nappi korvaa sinut... Kilpailuhenki on tärkeää... (!)
- Erwin Laszlo: (Taide esteettisenä kokemuksena):
- Groze: Katselija luo taiteen uudestaan... Puhuja - se mitä sanotaan - kuulija... Kun tarve tyydytetään, on se onnellinen tapahtuma, KOKEMUS... Taideluomus on taidetta vain joutuessaan yhteyteen havaitsijan kanssa... Voiko joku mitata IX sinfonian kuuntelijaan tekemän vaikutuksen? Empirismi ei tutki kokemuksen LÄHDETTÄ...
Marxilaisuus: Aistikokemus antaa ainoan todellisen kuvan taiteesta... Kykeneekö todellisuus saamaan erilaisia heijastuksia? Miksi taide sitten eroaa todellisuudesta?... Voiko ihmisen kuvasta sanoa, onko hän kommunisti? ... Esteettiset ominaisuudet ovat mielessä eikä objektiivisessä todellisuudessa (?)... Todellisuus tiedostetaan taiteessa symbolisesti... Sosialismin absurdi ongelma; havaitseva subjekti antaa objektille ominaisuuksia.
- Markus Visanti: - Kukin luo teoksen uudelleen oman subjektiivisen näkemyksen perusteella.
- Luigi Nono: Kun teksti tulee musiikkiin, SIITÄ TULEE MUSIIKKIA.
- Tawaststjerna: (Sibelius ja moderni musiikki) - Minä en koskaan alistu...
- Karl Lesche: (Nykymusiikin filosofista taustaa) - Miten arvostukset oikeutetaan?..
- Ksenakis: Klassisen musiikin determinismioppi lakkasi luovuttaessa tonaalisuudesta... Musiikki on maailmankaikkeuden tarkka kuvaus (sattuma + epä[?]järjestys)... Tunteeseen perustuvan musiikin pitäisi jo lakata. Tilalle ajattelulliset probleemat... Sattuma on esteettinen laki... Elämystavoitteita ei voida saavuttaa nuottikuva- yms. ohjeilla.
- Kullervo Rainio (Taideilmaisun psykologista taustaa): Todellisuudessa on aina enemmän kuin mitä näemme. Jos ei sitä kukaan kerro meille, pysymme arki-ihmisinä. Taiteilija tuo esille todellisuuden sisällön meille.
- Eero Tuomikoski: Katsoja luo taideteokssen itse, kun hänelle on annettu materiaali.
- En pidä elektronimusiikista siksi, että koko tunteeseen perustuva maailman-katsomukseni ei löydä mitään sijaa matematiikan keskeltä, vaaan romahtaa numero-pyramidilta alas.
- Miksi nykytaide ei vetoa kansaan?
29.7.63 - Joskus kirjoitan runon, jossa aloitan kokonaisuuden osista karsien ne yksi kerrallaan pois, jolloin jäljelle jää pelkkä kokonaisuus. Musiikin muoto-rakenteita voi myös käyttää runorakenteina.
30.7.63 - Järven auringonlaskun vastakkaisessa päässä makaa harmaansininen yö, joka viileänä muuttumattomana seuraa auringonlaskun värimuunnelmia. Se on kuin puolueeton tarkkailija tai urkupiste verrattuna auringon puolen cantus firmukseen, tenorisooloon.
- Jonain kauniina päivänä kirjoitan runon bossa novan poljennolle. Se vastaa nykyistä käsitystäni sopivan epäsäänöllisestä rytmikkyydestä.
1.8.63 > Opettajana Viitasaren Taimoniemessä 31.7.66...
7.8.63 - Konsertissa on aaltoileva pyörivä rengas, joka pyörii vielä senkin jälkeen kun ääni on sammunut.
- Onko taiteilijalle eduksi pyrkiä maaliin valmiiksi tasoitettua oikotietä - eikö hänellä nykyisin ole aikaa tutkia asioita itse, lyödä päätään seinään ja päästä täten lähemmäksi musiikkia?
- Onko "epämusikaalisuus" vain äänihuulten hallitsemattomuutta vai nuottikorvan puutetta? Eikö jokaista voi kehittää kuuntelemaan ja arvostamaan musiikkia?
- Kannattaako soittaa pelkästään kymmenen vuotta elämästään voidakseen hallita instrumenttinsa niin hyvin, että voi pitää konsertin?
- Olin Klemetti-Opiston kamarikuoron konsertissa ja pidin siitä kovasti. Tapasin Pekka Haapasalon sekä paljon jyväskyläläisiä. Pekan kanssa pohdin em. musiikki-kysymyksiä Vaakunan baarissa.
8.8.63 ...Pilven varjot seinällä. Savuavat ja lepattavat kynttilät sekä Bachin fuuga. Pystytkö laulamaan päivän esille niinkuin Orfeus kitarallaan?
- On pyörivä kehä ja musiikki. Kehässä on pieni paksunnos, joka pyöriessään kieputtaa sinua vastustamattomasti mukanaan. Sitten musiikki loppuu yhtäkkiä, mutta sinä kieput ja pyörit vielä kauan aikaa lumoutuneena. Se oli Schütziä. Händel vetää sinua oikealta vasemmalle ja takaisin legatossa kuin viulun jousi. Bach saa aikaan saman liikkeen ylös-alas -suuntaisena...
- Voiko musiikista nauttia pelkastään vibraatioaistin perusteella. Kuurot voivat sen tehdä. Eikö silloin voida käyttää ihmiskorvan kuulemattomia korkeafrekvenssisiä säveliä - kuulumatonta, värisevää musiikkia, joka kuitenkin vaikuttaa kuulijaan. Miten oskilloskoopilla voidaan nähdä musiikki?
10.8.63 - Taide ei ole aikansa taidetta, koska se ei ole kansan taidetta. Taiteen arvostelijoiden tehtävä on kehittyä tarpeeksi suureen objektiivisuuteen voidakseen nähdä mikä nykytaiteessa TULEVAISUUDESSA on kansan taidetta.
- Olen tuntenut aina huonoutta muusikkopiireissä, koska en vielä pysty soittamaan jazzia. Paavo on jo löytänyt suuntansa, ja siinä on mies, joka olisi hetkessä huipulla jos antautuisi musiikkialalle, koska hänen soittonsa ei ole mekaniikkaa vaan logiikkaa. Minun soittoni on - silloin harvoin kun pääsen mekaniikasta irti -TUNNETTA, ekspressionismia.
6.9.63. - Koska jotkut säveltävät runojen pohjalta musiikkia, niin eikö sävellysten kuuntelusta voi saada ideoita runoihin?
10.9.63 - Olen tehnyt piirroksen huilunsoittajasta (Ks. n. 1x1 m2:n lieriö Saunaniemessä), jonka pää ja yläruumis värisevät kiemurrellen soiton tahdissa. Olen itsekin melkein kiemurrellut ajatuksissani kilpaa tuon soittajan kanssa. Sitten yks kaks piirrän hänen ympärilleen ristejä, jotka kohoavat maasta jäykkinä lumottujen käärmeiden tavoin. Tuo huilunsoittajakin on kuin yksi risti hautojen keskellä. Sitten kun huomaan, mitä huilunsoittaja todella soittaa ja lumoaa käärmeiden asemasta, tulee mieleeni ajatus, että hän onkin KUOLEMA. Tuo ajatuskin oikein värisyttää minua.
14.9.63 - Tänä iltana näen maailman Paul Desmondin alttosooloina tumman outona yönä, nälkäisenä kissana, iskelmämusiikkina ja mustatukkaisena tyttönä, jonka silmäripset ovat myös mustat, ja joka oltuaan Pariisissa juteltuaan mm. Louis Armstrongin kanssa aikoo siirtyä viileämpään Cannes'iin.
[6.11.2011: Kuka hän mahtoi olla?]
18.9.63 - Miksi moitimme iskelmänikkareita? Etkö sinäkin voi saada huonoja tuloksia opettaessasi lapsia. Ei kaikista tule yhtä hyviä oppilaita, EIVÄTKÄ KAIKKI OLE YHTÄ HYVIÄ OPETTAJIA. Kysymys on siitä, YRITÄTKÖ päästä parhaimpaan mahdolliseen tulokseen. Sitä kevyen musiikin säveltäjät eivät aina tee, koska he TIETÄVÄT olevan parempaa musiikkia, jota eivät kuitenkaan edes YRITÄ säveltää. [!] Ovat kuin opettajat, jotka pitävät lapsille vain leikkitunteja opetustyötä muistamatta.
21.9.63 Syksy soittelee viluvirttään. Musta mies nuhruisessa takissaan huilu kainalossa. Kun huilunsoittaja saapuu villiviinien keskelle, alkaa tanssi. Lehdet jäykistyvät ensiksi kuin lumottu käärme, punastuvat sen jälkeen melkein sinertävän tummiksi ja alkavat sitten loimuta kuin olisivat tulisessa hiilloksessa, joka nousee täyteen liekkiin vielä ennen sammumistaan sinimustaan yöhön.
Tuo musta mies katsoo hetken niitä vaiteliaana - alkaa uudestaan surumielisen soittonsa. Lehdet jatkavat tanssiaan välillä jäykistyen ja koko ajan tummentuen kilpaa iltapilvien kanssa, jotka kauempana seuraavat huippuaan kohti jatkuvaa kuolintanssia, kuolemantanssia joka päättyy kuin rakkauden hurmostilaan. Ne eivät tajua muuta kuin rakastettunsa soiton, joka saa ne huojumaan hurmoksessa vailla mitään käsitystä ympäristöstään. He haluavat vain yhä uudelleen ja uudelleen antautua tuolle mustalle huilunäänelle, joka saa ne irtoamaan ruumiistaan. Ne eivät tunne enää sen muotoa, kuulevat vain tummanpunaiset sävelet, jotka tunkeutuvat toinen toisensa jälkeen lehtien avautuneeseen sieluun, joka janoaa säveliä yhä enemmän ja enemmän, alati, loputtomasti.
Millään muulla ei ole enää (mitään) väliä. Ne haluavat rakastaa koko olemuksellaan ennen putoamista kuoleman kuiluun. Tuossa hurmioituneessa yhtymisessä äärettömyyteen lehdet eivät huomaa, että sävelet alkavat vähetä ja käydä yksitoikkoisiksi, kunnes viimein on enää jäljellä yksi jatkuva sävel, joka pistää niiden sieluun toisella tavalla kuin rakkaudentanssin aikana. Tuo monotoninen ääni tunkeutuu kudoksiin ja tiehyeisiin täyttäen kaiken, kunnes lehdet ovat jo kuolemanjäykkiä. Koko yön sävel kulkee lehdestä toiseen. Aamuauringon säteiden lakaistessa kuuran maasta on jään alla vain pudonneita kuolleenkouria, jotka heidän rakkaimpansa on ilojensa jälkeen surmannut häävuoteeseen. Musta huilu on hävinnyt - vain ikävyyden ääni on jäänyt jäljelle. On syksy...
26.9.63 - Haluaisin maalata syksyn liekehtivät metsät ja tunteita, TUNTEITA. Haluaisin maalata elosalamoita, syksytaivaan revontulia, huilunsoittajan ristien keskellä, SURULLISET SOITTAJAT, hevosen kalloa syövän koiran. Lattialleni kuolleet kärpäsetkin tahtoisin herättää henkiin uudella tavalla. En haluaisi kuvata mitään arkipäivän ihmistä mahdollisimman yksityiskohtaisesti, vaan tahdon etsiä vain kaikkein SYVINTÄ - tunnetta, elämänfilosofiaa, maailmankatsomusta - en eläimiä, en maisemia sinänsä, vaan sen musiikin väriä jota maiseman orkesteri soittaa. Se ei ole sinfoniaa vaan kamariorkesterin ikuisuutta etsiviä sointuja.
27.9.63 - Haluaisin olla tuo villiviini joka tuskissaan hiiltyy tummanpunaiseksi, mutta kuitenkin pysyy koossa lehtien(sä) putoamatta. Minua inhottavat nuo kalmankylmenneet kellastuneet haaleanvärittömät koivunlehdet, jotka vastaanpanematta antautuvat tuulen viskeltäviksi.
- Monta kertaa alan miettiä jotain tärkeää kysymystä. Mutta juuri kun tunnen olevani ratkaisun partaalla, en jaksa enää keskittyä tuohon asiaan. Syksyinen luonto aivan kuin härnää minua väreillään - kuin aikoen sanoa minulle jotain. Juuri kun valmistaudun kuuntelemaan sen puhetta, se vaikeneekin, katsoo minua yhtäkkiä aivan tavallisen näköisenä. Vain pieni tuulenhenki lakaisee haaleiksi, kalvaiksi kellastuneita ajatuksia aivojeni takimmaiseen nurkkaan kuolemaan.
29.9.63 - Villiviiniä katsellessani voin kuvitella soittajan, jolla on hehkuva huilu kädessään. Se aivan kuin polttaa hänen sormiaan ja saa ne hyppimään näppäimeltä toiselle synnyttäen mielikuvituksellisen nopeita kadensseja, tuskaisia palavia juoksutuksia. Viimein soittaja alkaa väsyä ja huilu jäähtyä - musiikki käy verkkaisemmaksi, SYVEMMÄKSI.
Nyt alkavat tuskan hedelmät näkyä: Äskeinen sävelten myrskyisä etsiminen on tuottanut tuloksen, oikeat sävelet ovat löytyneet. Voimat eivät kuitenkaan enää riitä. Sävelet käyvät pitkiksi ja kankeiksi loppuen viimein kokonaan. Sormet ovat jäykistyneet ja huilu sinertynyt melkein yhtä tummaksi kuin veri soittajan sormissa ja ajatukset mielessä. YÖ ympärillä syvenee, unohdus puhaltaa päivän lampun sammuksiin. (Onko kuolema itse kuollut?)
29.9.63 - Se mitä juuri kuulin, oli sadepisaroiden Il Canto Sospeco, tukahdutettu laulu (Luigi Nono), sillä ne laulavat viimeisen kuolonlaulunsa hajotessaan kovalle katolle. Niiden kuolemasta syntyy uusi laulu, katolla lirisevän veden monotoninen sävel.
1.10.63 - Eilen olimme Lozzilla lakinlaskiaisissa soittamassa [Viitasaaren yhtye?]. Oli nautinto esittää vanhoille tutuille maaseudun jazzia. En kai vuosiin ole ollut niin innokkaalla soittopäällä kuin eilen. Luulen että meistä pidettiin kovasti. Koko yö meni ennenkuin olimme takaisin. Keijokin nukkui etupenkillä kuin SOITIN - liikkumattomana, loppuunpuhallettuna. Nukuin (aamuyöstä) klo 6-8 välisen ajan.
6.10.63 SUURI SINFONIA
Sadelintu - seuraa nuotteja.
Muut jo tauolla ovat.
Nyt on Ajan soolo - kaikki kuuntelevat,
mutta sinä vain soitat.
Anna Ajan soittaa...
Monotoninen veikko.
Sitäpaitsi äänesi on alavireinen.
Orkesteri on sitä varten
että kaikki soittavat SAMOJA nuotteja
pitkiä kirkkaita sumuisia nuotteja
selviä nuotteja säälimättömiä
kirkkaita kovia kateellisia, ha ha haa!
NO KUKA SIELLÄ ETUILEE?
Taasko sinä sadelintu.
Oletko Orfeus vai torvi,
kuuman huilun puhaltaja
vai soitin vai ha-ha-harppu vai?
Menossa on kantaatti
IHMISEN KUNNIA LUONNOSSA
tahti 1963
- suurin teos mitä on koskaan esitetty.
Eikä etuilijoita tarvita.
Meille riittää
kun katsomme nykyisyyden nuotteja.
Seuraava tahti on ensi vuonna
- siihen siirrymme sitten.
Paras vain uskoa taivaaseen
(vai kuka sitä uskoo)
ja IHMISEEN.
Soittajat! Virittäkää viulujenne vanteet.
Uusi päivä on tullut
ja jatkamme harjoitusta
taiteen kimmeltävä kyynel silmänurkassa
- nuotteja kastelematta,
A LA FURIOSO
eli FARISEALAISEEN TAPAAN.
Sadelintu!
Sadelintu älä sotke.
Sinun äänesi ei soinnu muiden musiikkiin.
TUULET!
Potkikaa, tukistakaa häntä, että hän heräisi.
No niin kuoro, aloittakaa:
"KUILUSTA SINÄ KUTSUT MEITÄ JUMALA."
Sadelintu, saderastas, lokarastas... mikä sinä olet... HERÄÄ.
Nyt on jo huomenna.
Nyt tarvitaan sinisiä säveliä ja sinä osaat ne.
Ei käy että joku nukkuu.
Olisit väsynyt ellei vettä olisi ollut eväänäsi.
ME EMME VOI OTTAA TÄTÄ TAHTIA UUDESTAAN!
Siksi emme suvaitse lintsareita, siksi että tämä on kenraaliharjoitus.
TÄMÄ ON JO ESITYS! KÄSITÄTTEKÖ?
Tätä kuunnellaan jo - arvostellaan myöhemmin määräämättömänä aikana.
Eikä se ole lehtiarvostelu.
Tämän ainoan kerran - muistakaa - arvostelu on ikuista.
On häpeä johtaa heterogeeneja,
on nolo pitää viluvarista mukana sekoittamassa sointuja ja säveliä.
Nyt menne hyvin - juuri täsmälleen niinkuin näytän.
Rauha maassa ja hyvä tahti, ei soraääniä.
Ihmekös tuo - kylmänkoppelo on kuollut Hmm... sanoinko kuollut kylm...
Ei vaan sanoinko kyllä kuollut... anteeksi sanoinko hmm...
ei, vaan hmm...sanoin: Sadelintu on kuollut, sanoin.
Ja juuri oppi muiden menoon. HAUDATAAN.
Etsiköön sielulleen haudan halvan peitteen pihlajanlehdistä - rauhan.
On kiire, kunpa päivä loppuisi pian.
JATKETAAN HUOMENNA.
13.10.63 - Siinä ne seisovat keskellä pihaa pienessä ryhmässä - syyskoivut - tekemässä tiliä kesän kauneudesta syksyiltana, tänään, jolloin ne kuulemma esittävät jotain. Korkeat kuuset seisovat kehässä kauempana - kuitenkin koivujen ympärillä muodostaen suljetun piirin, josta ei ole ulospääsyä. Tuuli on jo ärsytellyt koivuja pitkän aikaa: jatkuvasti se yrittää lähennellä niitä tarkoituksena kostaa noille keimailijoille, jotka koko kesän ovat eläneet vain viehättääkseen ympäristöään, ihmisiä ja nauttien omasta ihanuudestaan. Vieläpä nyt syksylläkin ne ovat pukeutuneet kultahelyihin, joita tuuli nyt yrittää riisua niiden yltä. Joka kerta, kun se koskettaa koivuja, ne sähähtävät vihaisen naisen tavoin ja vetävät ohuet jalot kaulansa taaksepäin inhoten, halveksien tuota tyhmää sankaria. Kuuset katsovat vaiteliaina ringissä, puolueettomina.
Mutta sade ei ole ollut toimettomana. Se on kerännyt läheisyyteen rummunkalvoja, vedenkalvoja, joita se läpsyttelee eri tahdissa; suuria rumpuja, pieniä, keskikokoisia rumpuja, värillisiä, värittömiä, vihreitä rumpuja punaisia - aina ympäristönsä mukaan. Koko ajan se kiihdyttää tuulta uusiin ponnistuksiin. Viima onkin jo täydessä taistelussa; kultahelyjä sinkoilee ilmassa höyhenten tavoin. Koivut on määrätty kesytettäviksi - taistelun tulos on jo päätetty. Ringin keskellä olijat tietävät sen. Ne näkevät kuusien mykän kehän ympärillään, tietävät paon mahdottomuuden ja taistelevat, tuntevat itsensä marttyyreiksi - kuin kaivoon heitetty Josef - katsovat välistä hädissään kuusia - kasvinkumppaneitaan - apua odottaen, mutta turhaan. Kuuset vain huojuvat musiikin mukana vaiteliaina, puolueettoman tummina: Tuo on toisten kohtalo.
Sade tuo ylhäältä uusia rumpuja, monenkokoisia, monenvärisiä, monenmuotoisia, kokeilee niiden kuuluvuutta, kuuntelee ja aloittaa taas soiton uusilla instrumenteilla. Kohta kuusetkin kiinnostuvat leikistä, pudottavat varovasti pari pisaraa veden kalvolle, katselevat, kuuntelevat, riemastuvat. kokeilevat uudestaan, antavat vierustovereiden kuunnella ja kohta ovat kaikki kehän katselijat mukana rytmissä kiihdyttäen tuulta tasaisesti yhä voimakkaampiin näytöksiin ja samalla - tietenkin tahtomattaan - valavat epätoivoa näytelmän häviäjille.
Villiviinien posket punottavat innostuksesta. Kuusiympyrän takana seuraa koko metsä uteliaana - puut koreita kaulojaan kurkottaen - kuusien välistä nähdäkseen koko tämän tanssin. Katsovat paremmin nähdäkseen. Varsinkin punatukkaiset pihlajat ja pienemmät koivut ovat niin kiinnostuneita näkemästään, etteivät huomaa lainkaan, kuinka heidät itsensäkin on viety mukaan leikkiin. Tulevat harmaiksi kasvoiltaan, yrittävät säikähtyneinä vetäytyä pois leikistä huomatakseen vain ETTEI OLE LEIKISTÄ KYSYMYS. Silloin ne painuvat häpeissään alastomuutensa tähden metsän värien keskelle kuolemaan.
Pihakoivujenkin voimat ovat jo ehtyneet. Niiden toivo on mennyt sen jälkeen, kun ovat nähneet kaikki kultahelynsä lokaisessa maassa. Siinä ne seisovat puoli-pukeissaan kuin vanhat harput - tukka harmaana joka puolelle sohottaen, huohottaen, taistelusta lannistuneina. Jokunen kultalehvä vielä irstaasti repsottaa niiden yllä muistuttaen menneisyydestä ja siten häpeää lisäämässä. Siinä ne seisovat ilman koristeita, laihoina ja väsyneinä, vailla tulevaisuutta, kunnes syksy levittää vihreän yön peitteen niiden ylle ja käärii ne armeliaaseen, kovaan kylmään syleilyynsä vuoteena maan kultalehvillä peitetty likainen lakana.
16.10.63 - Eilen illalla esiinnyin Viitasaaren opettajainkokouksessa soittaen kitaralla Bachin viulusooloja.
- Sade napsuttaa hermostuneena sormenpäitään kiville ja katoille välillä hitaammin välillä nopeammin odotellen talvea töihin kuuluvaksi.
27.10.63 - Miksi en sävellä? 1) Ei ole pianonsoittotaitoa 2) ei ole kenraalibassotaitoa 3) ei ole rakennekaavatietoutta 4) ei ole teoriatietoutta 5) iskelmämusiikkia en aio säveltää.
- Nuoret vihaavat klassista musiikkia siksi, että he näkevät sen tekopyhien ihmisten symbolina, jotka luulevat kaiken tietävänsä tietämättä mitään. He vihaavat sitä pitkän kehityksen saavutusta, vibratoa lauluäänessä, koska eivät itse siihen pysty. Sellaisen musiikin sanoma ei koske heitä myöskään siksi, koska heidän elämänsä sisältö on mässäily ja sukupuoliset harrastukset. Musiikki vaatii myös ajattelua, johon heillä ei ole aikaa.
- Musiikki ei saa ihmisten mielestä olla muuta kuin sisällötöntä tasaista ajanvietettä - sellaista kuin he itsekin ovat: sulkeutuneita, tunteettomia, yksitoikkoisia - ilman voimavaihteluita aivan kuin iskelmämusiikki jota he rakastavat.
30.10.63 - Tällä viikolla ollaaan päästy paljon lähemmäksi "Rooman suihkulähteitä" kun ollaan kuunneltu sitä lasten kerhotunnilla.
16.11.63 - Runeberg: Kun Luoja haluaa soittaa kauniin sävelen, Hän ei välitä siitä, että soittimessa on säröjä. (Sanat matkaoppaana)
20.11.63 - Tänä iltana kävivät Lieto [Kaskilahti], Keijo [Drake] ja Vesa [Nissinen] seuralaistensa [Maire, Ulla, Mailis?] kanssa meillä. Tuollainen tavallinen ilta, jolloin kenelläkään ei tahdo olla mitään sanottavaa. Lopuksi Vesan kanssa pääsimme juttuun jazzin mahdollisuuksista. Muut eivät juuri asiasta kiinnostuneet.
- Se joka ei tunne musiikin olemusta ei osaa soittaa. Jos hän on jazzmuusikko, on hänellä mielessä ainoastaan raha ja se, että hän on lavalla ja muut ovat tanssiyleisöä.
8.12.63 - Melko mitätön kokeilu taiteessa saadaan näyttämään ja kuulostamaan hienolta kun sitä selitetään runsaan terminologian avulla.
14.12.63 - Minulla on mielessäni useita eri kausia taiteilijan tiellä: Ensiksikin lapsi joka osaa jotakin. Kaikki tuttavat, naapurit ja sukulaiset ihmettelevät hänen taitoaan. Hän punastuu mielihyvästä. Tuo sama lapsi kouluaikanaan esiintyy koulun juhlissa, jossa ihmiset häntä kiittävät. Hän punastuu mielihyvästä.
On kysymyksessä lukeutuminen taiteilijoiden joukkoon, ensinäyttely tai -konsertti tai -kirja. Tämä on ensimmäinen kerta jolloin tulos saattaa olla masentavan epäonnistunut. Se on aika jolloin turhat luulot alkavat karsiutua. Maailma ei ole kotipitäjä.
Esiintyvä taiteilija tai kirjailija... Ihmisten on OLTAVA sivistyksen vuoksi kiinnostuneita ko. henkilöstä. Useat haluavatkin olla. Tämä on kokeilujen aikaa, jolloin kunnia antaa mahdollisuuden jatkaa ja elää. Se on aika jolloin ollaan kaupallisia - joskus. Arvostelu saattaa saada taiteilijan muuttamaan tyyliään.
- On taiteilija peräkylällä: Ihmiset sanovat, että siellä joku soittaa ja joku pitää puheen. Huhu leviää kulovalkean tavoin, ja kaikki sulkeutuvat visusti koteihinsa neljän seinän sisälle ikionnellisina siitä, että ovat onnistuneet välttämään ikuisuudelta tuntuvan kaksituntisen. Esiintyjien joukkoon kuuluvat paikkakunnan yksinlaulaja, musiikkia opiskeleva virtuoosi - nuori kylläkin - sekä pianisti, joka aloittaa esityksensä varmuuden vuoksi kahteen kertaan.
Ne ovat aina ne samat jotka pyyhkivät silmäkulmiaan. Miksi vihaamme heitä? Miksi nauramme heille? Miksi HEILLE? Miksemme vihaa itseämme. Kenties sen teemmekin vihatessamme tunteettomuuttamme, jota ei voi koskaan poistaa.
- On vielä yksi kunnia. Se on se kun arvostelijat eivät enää ymmärrä tuotteita. Se on se kun saadaan moitteita, mutta tiedät kuitenkin, että se ON parasta mitä olet koskaan luonut. Se on se kun olet yksinäisyydessä korkealla, josta sinua yritetään riistää alas, kenties onnistuenkin ainakin YLEISÖN - ei oman itsesi silmissä. Vain sinä tiedät, että se on parasta - ja jälkipolvet jotka kaivavat sinut esiin haudastasi nostaakseen sinut marmorijalustalle. Sinun henkesi kiertokulku on päättynyt.
15.12.63 - Vasta tapahtuminen tekee ajan arvokkaaksi. Jos ei tapahdu mitään, aika käy huomaamattomaksi ja tulet apaattiseksi. Tuon ajan todellisen arvon löydät silloin kun kuuntelet musiikin TAUKOJA. Ne antavat aavistuksen siitä, kuinka monta hetkeä sinulla on tuhlattuna takanasi ja käytettävänä edessäsi.
22.12.63 - Marshall Stearns: Jazzin historia.
- Olin eilen Kiuruvedellä keikalla todeten taas kerran, että on nautinto soittaa. Ei se ole nautinto vaan se on elämää. Viiden tunnin soiton jälkeen olisin ollut valmis jatkamaan vaikka aamuun saakka. Olen saanut viime aikoina lisää svengiä soittooni lähinnä Wes Montgomeryn levyn ansiosta.
25.12.1963 - Nykyisin kuulostaa lausuttu musiikki toisenlaiselta kuin soitettu (tarkoitan nykymusiikin arvosteluja).
1964:
1.1.1964 - Runous on kuin musiikkia. Samalla tavalla kuin soittaja käyttää hyväkseen sointujen välisäveliä antamaan vaihtelua soinnun sävelille, niin samoin runossa saattaa ulkomuoto merkitä kokonaan toista asiaa kuin sisältö. Yksinkertainen lause saattaa AJATUKSINA sisältää tuhansia sanoja.
7.1.64 - Minun lomani on mennyt soittoa harjoitellessa. Ajatukset vei vanha vuosi mennessään. On alettava alusta.
13.1.64 - Musiikki on aloitettava siitä, että kaikki sointuyhdistelmät ovat vapaita jos vain välillä on sopiva tauko, jolloin luonnollisen purkautumisen odotus eliminoituu pois. (15.1.?)
- En tunne ammattiylpeyttä, mutta en myöskään SAA halveksia työtäni, vaikka tiedän sitä monen halveksivan. Päämääräni on näyttää että minua ei voi halveksia puhtaalla omallatunnolla ammattini vuoksi.
- Ruotsalainen kuorolaulu on aina tehnyt minuun suuren vaikutuksen.
- Juuri nimitti radiokuuluttaja dixielandia RÖTÖSMUSIIKIKSI.
- Jos kerran hyvä taide on sitä, että se herättää ihmisessä vaikkapa kaipuun johonkin uuteen, vielä täydellisempään, niin eikö silloin hyvä taide riipu täydellisesti sen kokijasta, siitä että hän ‑ varsinkin jos on nuori ‑ saattaa löytää todellakin elämän pelkästä iskelmästä, vaikka muut pitäisivätkin sitä renkutuksena. Riippuuko kaikki siitä, kokeeko katselija sen? Saattaa nimittäin olla, että erittäin korkeatasoinenkin musiikki jättää kuuntelijan kylmäksi.
Eikö "itkelmän'' herättämä surumielinen itsesääli ole parempi asia kuin se, että ei ole tunteita lainkaan. Nuoressa ihmisessä iskelmäkin saattaa synnyttää halun parempaan; eikö se silloin ole täydellisesti täyttänyt tarkoituksensa? Se on askel eteenpäin elämän pitkällä polulla.
Taide edellyttää keskittymistä. Ei mikään kuulosta joutavanpäiväisemmältä kuin klassillinen musiikki silloin, kun sitä ei keskitytä kuuntelemaan. Pitää olla omia tunteita, jotta ymmärtäisi taiteilijan tunteiden tulkintaa. Luultavasti epämusikaalinenkin henkilö voi nauttia musiikista, jos hänelle selitetään sen sisällön merkitystä ja jos hän on henkisesti voimakas, tunteita tunteva ihminen, sisäisesti kokemuksista kypsynyt. Emmehän voi tuntea vierasta ihmistä...
Kyllästymisemme johonkin alkaa siitä hetkestä, jolloin emme tunne taideteoksesta löytävämme enää vivahdusta vielä johonkin suurempaan ja parempaan.
19.1.64 - Miten on käsiteltävä elämystä oppiaksesi siitä?
1. Yleistäminen
2. Runouden tyylikeinot, allegoriat yms.
3. Merkitys elämälle ja elämyksen suhde elämään
- Sukulaissointuisten sanojen rytmi...
- Eikö jazziin voi yhdistää kunnon tekstejä?
- Paavo uskoo: - musiikin tulkitsemiseen paremmin kuin näytelmän.
- Käytä sukulaissointuja maalauksessakin.
21.1.64 - "Onko näytteleminen taidetta vai matkimista" (P. Kiiski).
Vastaus: Kuinka olisi runonlausujalla oikeutta esittää minkäänlaisia vuorosanoja, koska se on jo puoliksi näyttelemistä. Saattaa olla sitä paitsi heikot vuorosanat, joissa näyttelijä tekee roolin paremmaksi kuin se on kirjoitettu. Taiteen arvoa ei voi kieltää näyttelemiseltä sillä, että näytteleminen ei vastaa kuviteltua roolihenkilöä vaan jää matkimiseksi. Eihän näyttelijällä olekaan tarkoitus matkia, vaan luoda synteesi itsestään ja roolihenkilöstä. On turha asiantuntemattoman väittää sitä.
22.1.64 - Nykytaide pyrkii pelkkään suhteiden etsimiseen ja siis (sisällöttömään) dekoratiivisuuteen. Kuvaako se pinnallista ihmistä? Kenties, mutta tärkein syy on se, että tällä alueella on ollut paljon valloitettavaa. Ajatuksen poisjääminen kuvasta ei ole hyväksi vaikka maalaukselliset arvot lisääntyvätkin.
Kylmien/viileiden ja lämpimieni värisävyjen vaihtelu voisi musiikissa merkitä mollisointutaustaa, jonka pohjalta nousee erisävyisiä duurivivahteita.
2.2.64 - Goethe: "Bilde, Künstler, rede nieht." Ja kun sanat loppuvat ja kuvat, niin: "Spiele, Künstler, bilde nicht."
7.2.64 - Miksi en voisi jättää magnetofoninauhoille esimerkkejä myös kaikkein HUONOIMMISTA esityksistä muistoksi siitä, että oppiminen on vain työn tulosta. Ei ole ensinkään itsestään selvä asia, että huonoimmat pitäisi karsia aina pois. Yksinomaan huonoja ei tietenkään ole mieltä kerätä. On rehellisempää häpeämättä paljastaa kunkin hetkinen todellinen edistymisen vaihe piilottamatta heikkoja kohtia
- ja kuitenkin yrittää parhaansa.
- Onko kerättävä vain kaikkein parasta säveltäjän tuotannosta? Eikö yhtä tärkeää ole kerätä myös HUONOINTA tuotantoa, jotta parhaat kuvastuisivat niitä vasten todellisempina, jotta emme näkisi vain toista äärimmäisyyttä ja vaipuisi toivottomuuteen, jotta emme romantisoivasti palvoisi taiteilijaa. Emme saa palvoa ketään sillä tavalla, että unohdamme hänen huonot puolensa ja teemme hänestä jonkinlaisen yli-ihmisen.
- Beethovenin Kohtalosinfonian merkitys minulle: EI EI EI.
- Vaatii konsertin kuuntelijalta paljon, että, hän saa ajatusratansa muutetuksi saman suuntaiseksi hallitsevan musiikin kanssa. Mitä kevyempää musiikki on, sitä vähemmän se vaatii ihmistä suuntaamaan ajatustensa sekasotkua.
12.2. 64 - Sain myös aavistuksen Sibeliuksesta kuunnellessani IV sinfoniaa. Tuntui siltä kuin ikuisuus olisi tiivistetty jonnekin avaruuteen, jossa kukin sävel merkitsi vuosituhansien vuorokeskustelua.
13.2.64 - Olin kuuntelemassa Messias-oratoriota, Sirkkojen kirkkokonserttia sekä Thelonius Monkia (H:gissä). Katsoin myös Picasson ja Suomalaisen taiteilijaseuran näyttelyt.
- Joskus pitäisi kirjoittaa runot kaikista sävelistä.
22.2.64 la Työväentalo. I keikka: Sakari Nikkasen yhtyeen nimellä.
II mahdollisuus oli 27.3.
[11.7.12 SN:n antaman tiedon mukaan Viestillä oli tanssit alkuillasta. Tämä yhteensattuma sotki mahdollisuudet saada bändillä Viestille keikkoja, koska Sakari koettiin "vasemmistolaiseksi kommunistiksi".]
22.2.64 - Ei ole eri taidelaatuja. On vain se, että opit näkemään luojasi jäljet. Taide on kuin uskonto. Joka ei ymmärrä sitä kieltää sen arvon. Sitä on vaikea opettaa toiselle. Taide ei myöskään ole dogmeja. Sitä pitää ELÄÄ eikä lukea.
- Hyvän musiikin kuunteleminen tekee sinut surulliseksi - ei maailmantuskan tähden enää, vaan siksi että musiikkia kuunnellessasi huomaat selvemmin maailman huonot puolet.
- Teoria auttaa ymmärtämään ja suhtautumaan avarakatseisesti uusimpaan taiteeseen. Teoria useinkin paljastaa hyvän ja huonon. Vaikka se yksin ei luokaan hyvää taidetta.
- Sinä joka arvostelet runoja. Eikö ole tärkeintä se, MITÄ kirjoitan kuin se, että miten kirjoitan. Kummanko hevosen mieluummin ottaisit: ruman hevosen joka on todella hyvä ratsuhevonen tai työhevosen, vai otatko kauniin hevosen joka putoaa polvilleen kun hyppäät sen selkään.
- Eri kirjaimilla täytyy olla erilainen vaikutus, samoin kuin duurilla ja mollilla, lämpimällä ja kylmällä värillä.
28.2.64 - On talven nuotti. Vaikka päät ovat tukehtuneet hankeen - pelkkiä
varsia törröttää kuusitoistia (= 1/16) pystyssä. Toisissa tahdeissa ei ole viivastolla kuin kolme tai neljä viivaa - toiset tahdit ovat vain pelkkiä voimavaihtelumerkkejä. Toiset nuotit yrittävät kurkottaa päitään hangen reunan yli, mutta lumi on liian raskasta. Ne harvat sävelet, jotka ennätän nähdä, ennen kuin ne vaipuvat pää edellä hankeen, laulavat: (Ks. runo)
- Taide on niiden asioiden kuvittelua joita on VAIKEA KUVITELLA.
5.3.64 - Näkökohdat:
1. SOITOSTA SAAN RAHAA.
2. Yksi soitolle pyhitetty ilta ei ole liikaa vaadittu.
3. Kappale ei ole valmis vaikka jokainen osaa osansa.
4. Soitosta saatu raha ei merkitse minulle omaisuutta.
5. Kaiken iskelmämusiikin harjoitteluun ja soittoon käytetyn ajan voin käyttää hyväkseni paremmin riippumatta palkasta
6. Kolme kuorolauluiltaa viikossa on liikaa.
7. Kuusi musiikkituntia yhden päivän osalle on liikaa.
8. Neljän markan palkkio 6 tunnin tangonsoitosta on liian vähän.
9. Musiikinharjoitteluun käytetty aika täytyy olla vaikeustasoltaan kehittävää.
10. Minulle ei merkitse mitään tanssiyleisön suosio eikä uusien tanssipaikkojen näkeminen.
11. Yksin harjoitellessani olen toistaiseksi oppinut kaikkein eniten.
12. Muille kuoro- tai orkesteriharjoitus merkitsee KEHITTÄVÄÄ iltaa viikossa, minulle se merkitsee TUHLATTUA AIKAA.
- Voin vain kuvitella seuraukset, jos joka kuulisi tuon viimeisen ajatuksen. Kaikkein surkeinta asiassa on se, että TUO ON TOTUUS.
- Ihmisten käyttäytyminen on kuin sointu. Voidaan etsiä uusia sointuyhdistelmiä eli keksiä lisää kohteliaisuuksia, käyttäytyä tutuissa tilanteissa tavanomaista poikkeavalla tavalla kaikkien hämmästykseksi.
- Olen juuri se ihminen jota pidetään tekopyhänä teeskentelijänä, joka virkansa vuoksi yrittää harrastaa vakavia mitäänsanomattomia harrastuksia: on lopettanut tupakanpolton ja käy kirkkokuorossa, on ymmärtävinään konsertteja. Noin minäkin pienenä uhmaavana saatoin ajatella. Valitettavasti on AIKUISIAKIN, jotka minusta ajattelevat näin.
- Voiko runoudessa käyttää musiikin teemanmuunnosmenetelmiä? Ainakin rytmin muuntamista sekä teeman lyhentämistä ja pitkittämistä.
16.3.64 - Eilen olin Jyväskylässä kuuntelemassa teksasilaisen kuoron virtuoosimaisuutta. Olen nähnyt kuorolaulun - koko kuvataulun täyttävän mustavihreävalkean huojunnan ja BLUES'in. Sain myös mitä tulin etsimään: halun pyrkiä aina eteenpäin. Tunsin haluavani saavuttaa suorituksia jotta nuo kaikki tuntisivat joskus minut. Järkeni sanoo, että se on suuruudenhulluutta. Totean että en halua oikeastaan mainetta, mutta haluan synnyttää jotain sellaista, että nuo loistavat laulajatkin voisivat nauttia siitä, jos joskus kuulisivat tai näkisivät sitä. Kiitos amerikkalaiset taiteestanne. Se sai minut taas uskomaan, että on olemassa vielä jotain saavuttamatonta.
- Oliko Debussy estetismin harrastaja ottaessaan vaikutteita impressionisteilta musiikkiin?
- Piispa Lehtinen: Syyttäkö jälkimaailma meitä aikamme musiikin luomisesta?
- tait. Heinonen: Ranskalaiset ilmaisevat tekniikalla pohjoismaalaiset tunteella.
- maist. Salonen: Kulttuuri on YHTEISÖN kulttuuria. [> Ryhmäidentiteetti]
22.3.64 - Kuuntelin juuri Joe Passia, uutta jazzkitaristia tuijottaen omaa soitintani lihavana ja laiskana sängyssä maaten, ihmetellen mikä määrätön määrä säveliä mahtuu noin pieneen soittimeen. Se vain hiljaisena hehkuu silmiini säveliensä magneettista säteilyä, ikään kuin sininen liekki hiljalleen palaisi sen otelaudan päällä. Ne ovat soittamattomia säveliä, joita menee ohi tuhat sekunnissa joka hetki, ellet avaa niille muuta poispääsytietä kuin SOITTAMALLA ne ehjinä ulos kammiostaan ja siirtämällä siniliekin sydämeesi.
- Kuulen Bachin Johannespassiosta kirkkaan sopraanon iloisesti laulavan Jeesuksen ristiinnaulitsemisesta. Kun katson taivaalle, näkyy sieltä Rouault'in Kristuksen pää tuijottamassa avaruuden keskeltä...
27.3.64 Sakari Nikkanen -nimellä I keikka TV-talolla.
- Viesti (Urheilutalo) ei tilannut enää SN:sta [SN:n kertoi 11.7.12]
10.4.64 - Olin the Modern Jazz Quartetin konsertissa Helsingissä.
12.4.64 sunnuntai. - Tänään oli mieskuorokonsertti. Soitin siellä Kaihilahden kanssa Vivaldin a-molliviulukonserton. On taas pitkästä aikaa sellainen outo tunne...
- Lao - Tse: Salaisuuksien tie (Tao - Te - King): - Musiikki ja makeiset saattavat kulkijat pysähtymään tiellä.
- On merkillistä, miten täydellisesti taide on elämän symboli. Määrätty väri näyttää samanlaiselta ainoastaan täsmälleen samojen väriyhdistelmien ja kokojen ympäröimänä, taas jonkin muun värin yhteydessä se suorastaan näyttää räikeältä. Samoin ihminen näyttää määrätyt puolensa juuri omassa elinympäristössään. Kun hän siirtyy muuanne, paljastuu hänen olemuksessaan aivan uusia piirteitä. Silloin kun hän puhuu musiikista, kukaan ei tiedä hänen kaivavan ojia lapiolla. Samoin sävelet kuulostavat erilaisilta eri yhteyksissä.
- Kysyn: Onko mahdollista luoda taidetta, joka EI ole elämän symboli? Mikä on elämälle vierainta taidetta? Onko sillä arvoa? Tämä on lapsellista kysyä, koska me luomme maailmankuvamme elämäämme perustuen, joten KAIKEN me voimme yhdistää ja assosioida jollain tavoin elämän kanssa.
- Onko mahdollista tutkia ihmisryhmää ja maalata se kankaalle siten, että ainoastaan tuon ryhmän sosiologia tai psykologia tulee realistisesti esiin? Silloin määrättyä ihmistä vastaa määrätynmuotoinen ja -kokoinen väripinta.
24.4.64 - Tänään oli orkesterin keskustelu. Olen lopullisesti päättänyt lopettaa soittamisen elokuun lopussa. Syynä on se, että toiset soittavat RAHAN vuoksi, mutta minä MUSIIKIN vuoksi. Periaatteellinen ero on niin suuri, että soitolle on mahdotonta löytää yhteistä pohjaa. Samalla olen päättänyt lopettaa myös kuorossa käynnin... Muille kuoro- tai orkesteriharjoitus merkitsee yhtä kehittävää iltaa viikossa, minulle se merkitsee tuhlattua aikaa. Toivon syksyllä olevani vapaa käyttämään vapaa-aikani täydellisesti mihin itse haluan - ja totisesti työtä tulee riittämään.
26.4.64 - Sanoja täytyy voida kirjoittaa peräkkäin kuten musiikissa [säveliä].
27.4.64 - Tämä ilta sujui musiikkina ja keskusteluna. Pateettinen sinfonia on auennut minulle aivan uudestaan Paavon osoitettua minulle, mitä siinä piti kuunnella. Olen seurannut sitä ostamastani partituurista. Joskus vapisen kuin vilutautinen ja joskus tulen aivan voimattomaksi tuosta tuskasta. Vaikka sen traagisuus on minulle vierasta, tunnen sen riipaisevan selvästi. Joskus se tuntuu irvokkaan paradoksaaliselta alas vaipumisensa uhmaisessa ivassa. Vapisen puistatuksesta ja luovun. Tuo elämä on liian voimakas, liian traaginen. Minua pelottaa itseni.
[Jatkuu osassa III: 2.5.64 - Vappu on ohi.]