Taidemietteet IV 65-66

24.3.65 - Meillä on iloista musiikkia siksi, että meillä on vain yksi elämä. Ja maailma ei tule täydelliseksi, vaikka käyttäisimme joka sekunnin elämästämme sen parantamiseen. Meidän on myös levättävä. Musiikki on se, joka voi myös rentouttaa, eikä vain syventää elämännäkemystä. Kun meidän on kuitenkin levättävä aina silloin tällöin odotellessamme ihmisten tasa-arvoisuuden toteutumista, levätkäämme kunnolla iloisen musiikin parissa.

- Teoksella on jatkuva arvo vain siinä elämyksessä, mikä tekijällä (taiteilijalla?) sen luomisaikana on ollut. Muuten teoksen arvo on täydelleen riippuvainen kuulija/katsojasta ja hänen saamastaan vaikutelmasta. Kriitikko keskittää huomionsa taiteilijan ja teoksen väliseen suhteeseen tutkiessaan työtapaa, rakennetta, symboliikkaa, väriskaalaa jne. koettaen ymäärtää, kuinka paljon työtä teokseen on uhrattu ja mitä uutta siihen sisältyy.

- Ihminen pitää joitakin asioita absoluuttisen arvokkaina. Hän närkästyy huomatessaan, miten tavalliset arjen ilmiöt saattavat herättää hänen mielenkiintonsa ilmestyessään ärsykekenttään, jota siihen saakka on hallinnut esim. taidemusiikin kuuntelu. Jälleen osoitus, ettei ole absoluuttisesti arvokkaita asioita.

Ihminen on - ja haluaa jatkuvasti olla - kiinnostunut eri asioista. Kuitenkin hän usein on mitä tahdottomin olio uusien ärsykkeiden yhtäkkiä ilmaantuessa. Jatkuvalla toistamisella voi ihminen kuitenkin pakottaa itsensä pitämään jotkut asiat jatkuvasti tärkeimpinä. Tämä on ominaista hyvälle keskittymiskyvylle ja pitkäjännitteiselle toiminnalle.

- Juuri silloin kun henkilö kuuntelee musiikkia ymmärtämättä miten se vaikuttaa, juuri silloin satunnaiset uudet ärsykkeet pääsevät vaikuttamaan voimakkaimmin: oven kolahdus konserttisalissa - pään kääntäminen - nolostuminen. Tämä on teennäisyyttä. Muutamat pystyvät hillitsemään katsomishalunsa. Ikävystyneimmät taas ovat innokkaimpia vastaanottamaan uusia ärsykkeitä. Millaiset ihmiset reagoivat milläkin tavalla klassisen ja iskelmämusiikin konserteissa? Milloin nuoret kuuntelevat hartaina ja vanhemmat ovat ikävystyneitä?

- Nuori ihminen ei yksinkertaisesti löydä klassillisesta musiikista yhteyttä hänen tuntemaansa elämään. Näin teoksen merkitys kutistuu todellisen elämän - ovenkolahduksen - ärsykkeisiin verrattuna. Ihminen uskoo kuitenkin pyrkimisen merkitykseen ja näin jaksaa ponnistella ymmärtämään jonkin teoksen sanomaa. Hänen elämyskenttänsä laajenee vain hitaasti. Liian valtavat teokset ampuvat yli, herättäen (turhautuneisuutta) masennusta, jos niitä on pidetty absoluuttisina arvoina.

25.3.65          - Elämän syvään näkemiseen ei tarvita taideteosta. Saatamme silloin tällöin tavallisissa elämänilmiöissä yhtäkkiä nähdä uuden syvyysmerkityksen. Katselemme tavallista tapahtumaa vieraantuneina - koko elämän symboliksi laajentuneena. Useimmiten olemme kuitenkin niin kiintyneet elämän katselemiseen arkipäivän käytännön tasolla, että tarvitsemme taidetta tekemään elämään syventyvän tarkkailun helpommaksi, koska silloin pystymme keskittymään paremmin. Samalla tavoin nuori ihminen tuntee popmusiikissa HÄNEN käsittämänsä elämän uudella syvyystasolla.

- Rytmiä voidaan keinotekoisesti jarruttaa panemalla pääpaino keskelle tahtia. Tätä toistetaan usean tahdin ajan, kunnes yhtäkkiä muutetaan pääisku tahdin ensimmäiselle iskulle, jolloin rytmi lähtee uudella innolla eteenpäin.

25.3.65         Elämän syvään näkemiseen ei tarvita taideteosta. Saatamme silloin tällöin tavallisissa elämänilmiöissä yhtäkkiä nähdä uuden syvyysmerkityksen. Katselemme tavallista tapahtumaa vieraantuneina - koko elämän symboliksi laajentuneena. Useimmiten olemme kuitenkin niin kiintyneet elämän katselemiseen arkipäivän käytännön tasolla, että tarvitsemme taidetta tekemään elämään syventyvän tarkkailun helpommaksi, koska silloin pystymme keskittymään paremmin. Samalla tavoin nuori ihminen tuntee popmusiikissa HÄNEN käsittämänsä elämän uudella syvyystasolla.

31.3.65         - Onko taiteen kokemisesta aiheutunut liikutus pelkästään tasonlaskuilmiö, joka syntyy ponnistelusta aiheutuneen jännityksen laukeamisesta vastaanottajan oivaltaessa teoksen merkityksen? Tämä on liikuttunutta iloa.

- Taiteen merkitys: pyrimme ymmärtämään KAIKKIA ihmisiä, elämää ja kunnioittamaan kaikkia saavutuksia. Tehtävämme on pyrkiä laajentamaan ja syventämään suhdettamme elämään sekä toisiin ihmisiin. Haluamme ymmärtää syvällistä musiikkia... YHTÄ TÄRKEÄÄ ON OPPIA YMMÄRTÄMÄÄN ITSEÄMME "HUONOMPIEN" IHMISTEN TAIDETTA - poppia, iskelmiä, urheilua, runoutta, tiedettä jne.

- Normaalitapauksessa kehitymme iskelmästä vakavampaan musiikkiin. Mutta AINA on jotain meitä "huonompaa". Meidän on opittava ymmärtämään KAIKKEA siksi, että se on menneisyyden tuote, jossa kenenkään henkilökohtainen moraali, vastuu, hyvyys, huonous eikä Jumala-suhde KOSKAAN paljastu.

1.4.65   - Ihmisen on opittava näkemään asioiden merkitys mahdollisimman laajalta näkökannalta eikä vain suhteessa itseensä. Siksi hän tutkii maailmaa ja toisia ihmisiä mm. taiteen kautta.

2.4.65   - Toistuvaa saman taideteoksen tarkkailua voidaan verrata toistuvaan hyvän tekemiseen; se käy yhä vaivattomammin, kunnes siihen kyllästytään. Ihminen kaipaa uutta, koska vanhan toistamisessa koettu elämys latistuu latistumistaan ellei siitä löydetä uusia puolia.

3.4.65   - Taide on tilaisuus sympatioiden kokemiseen.
- Iloitsen kiittävästä musiikkiarvostelusta. Tämä todistaa, että uusi ärsykevaikutus leviää hitaasti eri alueille ärsykekentässä ryhtyen reuna-alueilla vaikuttamaan myöhemmin. Sama pätee ihmiskunnassa.

> Reino Tuokko: Äärimmäisillä rajoilla.
- Tuokko: Kun planeettakunnassa sattuu resonanssia seurauksena on energian siirtyminen planeetalta toiselle aivan samalla tavalla kuin äänirautojen ollessa kysymyksessä. Energiaa siirtyy kunnes resonanssi häviää. Syntynyt resonanssi muuttaa siten kahden planeetan välimatkoja.

- Jos sävellykselle täytyy olla sanallisia selityksiä, eikö selitys yhtä hyvin voisi olla proosaruno?
- Taide ja lähimmäisen ymmärtäminen ovat sama asia. Siksi maalla elävät eivät ole tarvinneet taidetta. Heille on riittänyt naapurien ymmärtäminen. Ja siinä onkin usein riittävästi tekemistä.
[Vrt: 3.4.65 "Taiteen ymmärtäminen ja lähimmäisen ymmärtäminen ovat sama asia. Maalla elävät eivät siksi ole tarvinneet taidetta. Heille on riittänyt naapureiden ymmärtäminen. Ja siinä onkin usein riittävästi tekemistä!"]

- Miksei yleisö voisi lukea runoa sillä aikaa kun kuuntelee runon perusteella tehtyä sävellystä.
- Minua tympäisee. Kirjoitin aivan suotta arkkipiispalle. Olisin muutenkin rauhassa voinut kehitellä suhteellisuusajatusta. Asiallinen arvostelu kitaransoitosta on minulle arvokkaampi asia kuin saada koko maailman huomio osakseni tuon yhden mitättömän totuuden oivalluksen vuoksi. Minulle on täysin samantekevää, onko ajatukseni oikea tai väärä. Uskon siihen tällä hetkellä, mutta en jaksa kehitellä sitä loppuun. Haluaisin vain soittaa. Olen väsynyt siksi etten löydä ratkaisua. Ihmisarvoni ei riipu teorian oikeudesta.

11.4.65         - Emme saa paeta musiikkiin, taiteeseen emmekä uskontoon. Emme saa paeta elämää. Pakenemiseen täytyy yöunen riittää.

- Musiikkiteoksissa voi olla osia, joista jokin peruselementti on tyystin jätetty pois.

- Yhtä vaikeaa kuin Beethovenin ja Sibeliuksen ymärtäminen on katupojalle, on popmusiikin ymmärtäminen papille. Molemmat halveksivat.

- Taide on siinä, missä näemme jonkin tapahtuman ihmisen pyrkimyksenä, koko ihmiskunnan käsittäväksi laajentuneena elämän ydintä pohtivana ongelmana. Myös lepo ja ilo voivat olla taidetta.

- Teatteri: Näyttelijä yrittää sympatian avulla assosioitua kuvitellun ihmisen iloon, kärsimykseen ja elämään. Tätä Raamatun peruskäskyä - lähimmäisenrakkautta ja eläytymistä itsensä ulkopuolelle - olemme nimittäneet jopa syntiseksi matkimiseksi.

- Kuuntelen pimeässä huoneessa Pateettista sinfoniaa mielessäni soiden sanat: "Ja niin on Hän maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen poikansa niin ettei... "

12-13.4.1965 Viitasaari - Kirje Arkkipiispa Simojoelle: Uusi Testamentti on eetillisenä ohjeena täydellinen. "Helmien antaminen sioille" on todella jotain muuta Matt. 7:6:ssa kuin mitä Bach tarkoitti.         

14.4.65         - Milloin toisen uskonnollisia tunteita loukataan? Silloinko kun halveksutaan toisen korkeimpina pitämiä arvoja, vai silloinko kun huonompi halveksii paremman arvoja, so. uskoton uskovaisen arvoja? Onko meillä käsitystä siitä, kuinka usein halveksimme rikollisten KORKEIMPIAKIN pyrkimyksiä? Emmekö koskaan halveksi popmusiikkia, joka on kenties nuorison ainoa tie hyväänpyrkimiseen siinä lopputulosten palvonnan mielettömässä maailmassa, jota me aikuiset ylpeillen (!) pidämme omana luomuksenamme - sopeuttaen nuoret siihen vaikka väkipakolla.

16.4.65         - Meillä on välineet, joiden avulla pystymme säilyttämään HETKELLISEN tuotteen jälkimaailmalle. Tätä mahdollisuutta ei Bachin aikana ollut. Siksi kaikki oli kirjoitettava nuoteille.
- Taiteilija tiedostaa todellisuuden. Tiedostaminen vaatii henkistä ponnistusta ja ajattelua. Siksi se on todellisuuden syventämistä. Normaalisti suhtaudumme todellisuuteen refleksinomaisesti.
- Kuunnellessani surullista musiikkia en lankea sentimentaalisuuteen enkä itsesääliin, vaan kysyn: Mitä voin tehdä?

19.4.65 Rytmillinen aksentti-kontrapunkti: Sävellyksen tahtiviivat sattuvat eri soittimilla eri kohdille - eroten toisistaan joko 1/8- tai 1/4 -aika-arvoilla, jolloin tahtien pää- ja sivuiskut sattuvat täydellisesti lomittain. (Kuva)

- Ajan palautumattomuus? Aloitamme jonkin julkisen epäonnistumisen alusta. Roomalaisten juhlat, soittoesityksen epäonnistuminen yms...

- Tästä lähtien elämämme ja taiteemme etsii toisten ihmisten seuraa eikä pakene enää kauneuteen kuten Bach ym. Elämä ei ole enää kärsimystä eikä hapuilua.

- Tarvitsemme musiikkia ajattelemista varten, mutta tarvitsemme musiikkia myös rentoutumista varten.

- Tunteiden kontrapunkti musiikissa?

21.4.65 - Mikä on sellainen taideteos, jossa kaikki tapahtuminen tiedetään etukäteen? Ainakaan toisella kerralla (tutustuttaessa) se ei tunnu enää kovin kiinnostavalta. Tietämättömyys absoluuttisesta tulevaisuudesta kuuluu osana sekä taiteen että elämän olemukseen.

- Kuinka paljon klassinen musiikki on sosiaalista? Jazz ETSII ihmistä.

- Haluan musiikkini rakenteen perustuvan psykologiaan.

- Taide ja sen luominen ovat suhteessa aikaan. Tärkein pyrkimyksemme ei ole yrittää turhaan luoda ikuista. Katsellessamme kuvaa, ei sillä ole menneisyyttä, se vain on edessämme valmiina. Taideteos on todellista taidetta vasta sitten, kun VASTAANOTTAJA voi luoda sitä. Silloin menneisyys herää elämään. Meidän olisi luotava eräänlaisia historian täydennystehtäviä. Vanhat taideteokset ovat erään aikakauden eksistenssin ilmaus.        

- Ihmisen on huomattava, että taide alkaa elää vasta sitten, kun HÄN ITSE TEKEE JOTAIN. Taide on osa elämän kausaaliketjua, ja TIEDOSTAMINEN on se voima, joka silmänräpäyksessä muuttaa asioiden merkityssuhteet. Ihmisen itse on luotava taidetilanteita, joista suurin on hänen oma elämänsä - silloin kun se on käsitetty pyrkimyksenä elämän ymmartämiseen. Vain vuorovaikutus luo taidetta, jonka suhde aikaan on näkyvä ja joka ei yhtäkkiä ilman menneisyyttä ilmesty tyhjästä avaruudesta. Ainakin sen on kehotettava meitä ottamaan selville menneisyys. Ihmisen pyrkimystä kuvaava taide on lähellä ikuista...

- Taide ei ole lopullista eikä täydellistä, vaan sen on KYSYTTÄVÄ kokijaltaan, mikä on totuus SILLÄ HETKELLÄ. Rehellinen kysyminen synnyttää aina halun yhteistyöhön, uuden synteesin luomiseen, uuteen löytämiseen. Vastaanottaja luo näin itse uutta taidetta sekä uutta elämää.

- Viimeaikaisen klassisen musiikin TÄYTYY eräässä mielessä olla epävarmaa ja teennäistä.

- SAMASTA ASIASTA EI OLE KAHTA TÄSMÄLLEEN SAMANLAISTA KÄSITYSTÄ, SILLÄ HAVAITSIJAT OVAT ERILAISIA. En vaadi, että totuuteni tulisi olla muiden totuutta. Voin tehdä kyllä työtä luodakseni olosuhteet, joissa uskonkäsitykseni olisi mahdollista ymmärtää. Voin luoda tilanteita, joissa ihminen oppii ajattelemaan.

- Emme tiedä, mikä on hyvää taidetta. Ainoa arvosteluperusta on se, että usein näemme, onko teoksessa MEILLE jotain uutta vai onko se vain vanhan toistamista. Toistoon kyllästymme jossain vaiheessa.

- Vain elämyksellä on merkitystä vastaanottajalle. Teoksen ikuisuus on sivuseikka. Emme kuitenkaan saa hävittää menneisyyttä, koska sen avulla voimme oppia. Menneisyyden hävittäminen on samalla itsetuhoa. Se ei ole niinkään eettinen kysymys.

- Mikä on sellainen taideteos, jossa kaikki tapahtuminen tiedetään etukäteen? Ainakaan toisella kerralla se ei enää tunnu niin kiinnostavalta. Tietämättömyys absoluuttisesta tulevaisuudesta kuuluu sekä taiteen että elämän olemukseen.

25.4.65 - Jazzia ja lyriikkaa ei voi yhdistää ennen kuin jazzista on karsittu pois latistava ja muotoiltu se uudelleen - vapaaksi. (Väinö) Kirstinä ei tule onnistumaan, mikäli yrittää yhdistää swingin ja bebopin jazzlyriikkaan. Jazz syntyy esitettäessä. Taideteoksen menneisyys ei tällöin ole peitetty, vaan aika on kokonaisuudessaan mukana. Jazz ei hyväksy samanlaisina toistuvia ikuisia lakeja. Se palvelee täydellisesti uutta maailmankatsomusta. On merkillistä, että se syntyi juuri USA:ssa. Ei sentään; NEEKERIT esittivät sitä, loivat sen.

Jazz ei ole kone. Se todistaa, että uudet tilanteet vaativat ennen kaikkea uuden ratkaisun. Se todistaa, että sävellyksen ikä ja virheettömyys eivät ole sen arvon mitta, sillä se kuvaa epätäydellistä ihmistä suhteessa aikaan.
- Jazz todistaa, että taide ei voi olla kuvaamatta pahaa. Eettisyyttä ei voi erottaa siitä. Jazz ei ole pyrkimystä korkeuksiin - se on pyrkimystä ihmisen luo. Se voi oppia vetoamaan ensiksi järkeen ja vasta sen seurauksena tunteeseen.

25.4.65         - Arvojen suhteellisuus riippuu siitä, missä asemassa ihminen sijaitsee sen ideaalitoteutukseen nähden, so. missä kulmassa arvo projisoituu häneen. Aika on syvyysulottuvuudessa sijaitseva toinen dimensio, joka liikuttaa arvoprojektiota.  Improvisointi ei ole mekaaninen automaattikone. Se todistaa, että uudet tilanteet vaativat uuden ratkaisun. Se todistaa, että sävellyksen ikä ja virheettömyys eivät ole sen arvon mitta. Improvisointi kuvaa epätäydellistä ihmistä suhteessa aikaan.

2.5.65    - Kaksi peräkkäin istuvaa pianistia...
- Absurdi teatteri asettaa ihmisen uusiin tilanteisiin, jotka vaativat ajattelua, koska eivät ole menneisyyden konemaista toistoa.

- Taide on vain ajanvietettä silloin, kun sen pyrkimyksenä on esteettinen nautinto. Vain eettinen elämän syventäminen antaa taiteelle lopullisen arvon. Toinen mahdollisuus on rentoutuminen ja vapautuminen.

- Joka kerta tarkkaillessani elämää syvällisenä taidekokemuksena, ei paraskaan kirjoitettu romaani vedä sille vertoja. Voin elää syvällisesti, vaikka en koskaan lukisi Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta tai Goethen Faustia.

4.5.65     - Esim. kirjeen kirjoittaminen on minulle sama asia kuin keskittyminen soittamiseen tai kuuntelemiseen, koska ilmaisen itseäni. Tuo tapahtuma jää aina minuun vaikuttamaan, vaikka kirje ei edes koskaan tulisi perille. Kirjeiden kirjoittaminen näkyy jo tervehdystavastani.         
- Elämän syvä näkeminen on taidetta. Taide on rukousta hartautensa vuoksi. Hartaus voi olla iloista.

5.5.65      - Iloinen musiikki on kuin jalkapallopeli. Mene ja katso. Me tarvitsemme iloista taidetta rentoutuaksemme - kuten urheiluakin. Taide vain tarjoaa yleensä useammin mahdollisuuksia elämän syventyneeseen näkemiseen.

- Miten ympyrä voidaan ilmaista musiikissa? Sen täytyy olla samanaikainen ilmiö, sillä se ei voi kokonaisena sisältyä aikadimensioon. Ainoastaan ympyrän piirtäminen soveltuu aikaan, mutta silloinkin siitä tulee vain ajan lieriö, putken reunoille kiertynyt spiraali.

- Kahdella soittimella voidaan aikaan sijoittunut kontrapunktiympyrä muodostaa. Silloin sävelet lähtevät samasta pisteestä, hajaantuvat ja yhtyvät jälleen yhdeksi. Voiko olla kolmiulotteista nuottikirjoitusta?
Sikäli, että soinnut, so. kaikki yhdellä hetkellä tapahtuva kontrapunkti, sävelväri yms. on riippumatonta ajasta sillä hetkellä. Jatkuva aika kuitenkin välittömästi muuttaa näiden toimintojen suhteita.

- Laulujen tekstit voivat perustua esim. lakipykäliin tms.,  kunhan ne vain syventävät sisällön antaen kuivalle tekstille uuden merkityksen uudessa ympäristössä. [M. A. Numminen?]

- Laulut jotka perustuvat saman sanan käyttöön eri ympäristössä so. merkityserot. Esim. "hyvä" -sana saattaa esiintyä tuhansissa eri yhteyksissä. KOKO ELÄMÄ sisältyy taiteeseen.

10.5.65    - Kauneudella on arvoa vain sikäli kuin se liittyy elämään. Absoluuttinen, abstrakti kauneuden käsite ei liity elämään. Sen tavoitteleminen on tyhjyyttä.

11.5.65    - Jotain sävellystä varten tulen ottamaan nauhurille osia radion aamu-saarnoista, teennäisestä paatoksesta. Vastakohtana Säkkijärven polkalle se tulee tehoamaan ja paljastamaan jotain.
- Merkillistä. Opettajan ammatissa joudun rikkomaan etiikkaani jatkuvasti. Sitä en joudu tekemään soittajan ammatissa.

13.5.65    - Emme välttämättä tarvitse musiikkia enempää kuin rukouksiakaan.
Emme etsi enää tunteita, vaan käytämme voimamme toimintaan. Meitä ei tarvitse enää muistuttaa elämän syvemmästä näkemisestä. Emme ole musiikkia varten, vaan musiikki on meitä varten. Kuuntelemme sitä, koska voimme olla ilman sitä. Musiikki ei enää tee minua surulliseksi.

16.5.65     > Kai von Fieandt: Havaitsemisen maailma.
- Äänten havaitseminen: - Kuuluvampi sävel koetaan matalampana.
- Kuultavissa oleva ääni peittää helpommin itseään korkeampia kuin matalampia ääniä.
- Intensiteettiä lisätessä matalan värähtelyn sävelkorkeus laskee, korkean nousee.
- Lyhytaikaisella ääni-iskulla on vaikea peittää yhtämittaista muuttumatonta ääntä, sillä kuultu jäsentyy kuvioksi ja taustaksi, pitempikestoinen ääni kuullaan lyhyemmän takana jatkuvaksi.
[29.1.2014: Onko se tämä kirja, jossa on ollut maininta taiteen vastaanottajasta LUOJANA?] 

18.5.65      - Menen nuorisokonserttiin kysymään itseltäni, miksi jotkin asiat (vihellys yms. ) ärsyttävät minua.

22.5.65      - Uusi taide ei kerro todellisuudesta, koska SE ITSE ON TODELLISUUTTA, jonka osana myös itse olemme. Taideteoksen sisällä tulemme elämään palasen toistumatonta svventynyttä elämää. Taideteos on täten itse elämää, tapahtumista. Tällä taiteella ei ole mitään tekemistä kuolleiden möhkäleiden kanssa, joiden ainoa yhteys aikaan on lohkeileva väri tai ajan patina. Ne ovat meille menneisyyden todellisuutta. Niiden ääressä syvennymme kunnioittamaan niitä oman aikansa tuotteina, mutta itse emme enää ole pakotettuja luomaan niitä. Meidän on pystyttävä tallentamaan oman aikamme TAPAHTUMINEN jälkipolville esinekulttuurimme ohella.

Aikamme arkipäivä on jälkimaailman taidetta. Tämä on liikkumattoman esineen tai kuvan puolustus. Emme halveksi mitään. Mutta meille ei enää luoda pehmentäviä illuusioita, jotka ovat pelkkää ajanvietettä. Tarvitsemme ajanvietettä taiteen LISÄKSI. Tehtävämme on luoda ihminen sellaiseksi, että ajanviete on vain pieni osa hänen elämästään.

1.6.65    - Sunnuntaina oli mieskuorokonsertti, jossa soitin Alvari Kaihilahden kanssa. Samoin soitin ylioppilasjuhlissa sekä orkesterin mukana yo- tanssiaisissa... Tanssit olivat muuten melko mukavat. Oli ilo soittaa jazzia. Sain myös kuulla, että yo-juhlassa soitettu poloneesi oli kaunista kuultavaa. On ilo elää ja soittaa.

7.6.65    - Runoutta voidaan opetella kahdella tavalla: runoja lukemalla ja elämän ymmärtämisellä. Vain runoutta lukemalla oppii löytämään absoluuttisesti parhaat runot so. ne joita kaikkien tulisi pitää parhaimpina. [???]

> Ks. erill. dokumentti: Euroopan matka 6-7/1965 (10.6. - 5.7.65)

5.7.65     - Matkalla Helsingistä Jyväskylään.
- Niin kauan kuin ihmiset pitävät taidetta päämääränä sinänsä eikä vain elämän ymmärtämisen välikappaleena, tulevat he aina pettymään.
- Ei ole absoluuttisesti parhaimpia taideteoksia.
- Näen vain työtätekeviä ihmisiä, jotka ahertavat luodakseen hyvän elämän ITSELLEEN. He itse ovat syyttömiä tähän. Pelko, epätoivo, tavat, pinnallinen sivistys ja kauniin ihannoiminen ovat näitä ihmisiä varten. Heidät on luotu kärsimään siitä, että toiset ihmiset ovat likaisempia, siveettömämpiä ja huonompia.

-  Muistiinpanoja Jyväskylän kulttuuripäiviltä 6.-10.7.65 (14.8.65)
- Tieteessä ei ole absoluuttista totuutta... Lopullinen todellisuus on se, mitä ihminen ITSE kokee... Onko olemassa meistä riippumatonta todellisuutta?
- Sanojen merkitystä on arvioitava VAIN suhteessa henkilöön. 

12.7.65    - Improvisointi edustaa elämän niitä tilanteita, jolloin yksilön reaktioaika on lyhyt, eivätkä tulokset voi olla niin pitkäjännitteisiä kuin ns. klassillisessa musiikissa.

l3.7.65     - Kaunis, hyvin rakennettu melodia on myös yksipuolinen kuvaus elämästä, eikä siis vastaa koko todellisuutta.
- Myös klassillinen musiikki edustaa totuutta, mutta vain sitä totuutta johon ei sisälly nälkä, ei sota eikä lika tms.
- Taideteos voi sisältää katsojassa vihan ja pelon tunteita aiheuttavia tekijöitä.
- Olen vahvistunut käsityksessäni, että taidetilaisuus on vain eräs satunnaisesti syventyneen elämyksen aiheuttama tapahtuma.
- Runokokoelmassa sama runo voisi toistua useampia kertoja.

30.7.65     - Voimme käyttää myös jo sävellettyä musiikkimateriaalia ja mitä tahansa ääninauhoituksia. [30.11.2011: Vrt. rap-musiikki ja LP:n pyörittäminen myötä- ja vastapäivään.]

2.8.65       - Jazzmusiikin melodiarakenteessa esiintyy usein eräänlaista melodian pidättämistä, jota seuraa sitten tiivistymä. Parin tahdin sisällä saattaa koko teema tulla esiin tiiviiksi muunnettuna.

- Modernia runoutta ei pidä yrittää ymmärtää sen enempää kuin abstraktista maalaustakaan. Runon synnyn voi kuvitella vain sen tekijä; assosiaatiot ja symbolit ovat niin monimutkaisia, että vieraan on mahdotonta seurata samaa ajatuksenjuoksua pelkän runotekstin pohjalta. Modernin runon rakennusaineita ovat SANAT, joiden välisiä suhdemuutoksia pyritään kuvaamaan. Assosiaatioiden syntyminen tai syntymättömyys riippuu kokonaan vastaanottajasta, jolloin molemmat ääritapaukset ovat mahdollisia.

Jokaisella sanalla on vokaaliensa ja konsonanttiensa suhteista syntyvä - sanan omasta merkityksestä täysin riippumaton - oma värivivahduksensa, sointinsa ja merkityksensä silloin, kun sanan SOINTI eikä merkitys tulee pääasiaksi. Juuri sen tähden voidaan runotekstissä käyttää vieraskielisiä sanoja, jotka pitää kenties osata lausua, mutta JOIDEN MERKITYSTÄ EI VÄLTTÄMÄTTÄ TARVITSE TIETÄÄ.

- Näitä asioita kuvaa edellinen runoni, jossa loppuosa toistaa alkupuolen sanoja takaperin muunnellussa järjestyksessä. Tämä on vain yksi loppuunkäytettävä mahdollisuus mutta ei päämäärä.

12.8.65    - Onko totta. että nykykirjallisuus kuvaa yhä vähemmän ja vähemmän ulkonaisia tapahtumia ja pyrkii keskittymään tapahtumien syihin yms. näkymättömään, laaja-aikaisuuteen.
- Runoni eivät ole lausumista varten, sillä se on kauempana todellisuudesta kuin kirjoitetut sanat. Joka sana vaatii uuden henkilön sanojakseen ja maailman äänet taustakseen.
- Ehkä voisin kirjoittaa runon Suomen aikakausista. Äidin sotaleikekirjassa onmitä mielenkiintoisimpia lauseita, jotka kuvastavat eräitä ihmiselämän mahdollisuuksia taistelukuvauksissaan, isänmaanrakkaudessaan, aseveljeydessään, suomalaisten kaipuussa elää erossa muista ja tuon kaipuun kunnioituksessa, vainolaisten vihassa ja kaikessa muussa sellaisessa.

14.8.65     - Aika on yhtä tärkeä muuttuja kuin tilakin. On esineitä, joita aika ei näennäisesti muuta paljoakaan. Mutta on myös esineitä, joiden merkitys ei sanottavasti muutu ympäristön, tilan muuttuessa. Tavallisesti kuitenkin ajan ja avaruuden muutokset aiheuttavat suuria merkityseroja objektissa. Objektin merkitys riippuu ensi kädessä kuitenkin subjektista, tarkkailijan elämys-kokemuksista.

- Esineen arvoa voidaan tarkastella vain SUHTEESSA subjektin elämyskokemusten määrään ja siinä vallitsevaan hierarkiaan. ONKO TÄMÄ VIIDES ULOTTUVUUS (pituuden, leveyden, korkeuden ja ajan lisäksi)?... EI.

- Objektin saama arvostus ei ole objektiin kuuluva vaan subjektissa oleva ominaisuus. Voidaan kuitenkin tutkia subjektin arvostusta suhteessa määrättyihin subjektiryhmiin ja aikaan.
(Koska on kysymyksessä subjekti-objekti -suhde, saavat tietyt objektin ominaisuudet aikaan TODENNÄKÖISEMPIÄ arvostuksia subjektissa... Onko kaikki totuus vain USKOMISTA?)

- Nuottien selailu, johtajan saapuminen, ylösnouseminen, viritys, väärät äänet, malttamattomuus taiteessa, Gaussin käyrä...

16.8.65 - Voitko lainata tutun sävelteeman ja kehitellä sen täysin uudeksi - musiikillisesti "pieleen"? Mikä on vaikutus?

18.-19.8.65         - Lausetta voidaan arvostella vain tarkoituksen, ei pelkän ylimalkaisen sanamerkityksen mukaan. Usein vain lausuja itse tietää, mitä hän on tarkoittanut. (19.8.) Miten nämä kaksi lausetta sopivat toisiinsa?

22.8.65   - Eikö jazzissa teema voi aivan hyvin olla vain kerran keskellä eikä kaksi kertaa, so. molemmissa päissä, kuten tähän asti. Kaikki - muu, suurin osa - voisi olla eräänlaista johdantoa ja loppua.

24.8.65   - Miten itsestään selvää onkaan, että teksti tarjoaa vain ärsykkeitä. Lukijasta riippuu, millaisia assosiaatioita teksti synnyttää. Tällöin lukija tavallaan nauttii OMISTA LUOMUKSISTAAN, jotka ovat kehkeytyneet taideteoksen ärsyttäminä... Tämä on YKSI tapa vaikuttaa mutta ei ainoa. Myös erittäin huonosti kirjoitettu kohta hyvässä ympäristössä saattaa vaikuttaa kiinnostavalta!

6.9.65     - Juha Saksa kävi tänään luonani kyselemässä ensi kesäksi keikoille. Näin hänet ensi kerran viiteen vuoteen. Olin hyvin kiinnostunut kuukauden ravintolakeikasta ensi heinäkuussa - tai sitten talveksi Englantiin!
[1.12.2011: Juha Saksa soitti pianoa samassa bändissä kesäyliopistossa J:kylässä joko 1960 tai 1961 - en muista enää.]

7.9.65     - Kauneuden käsite on suhteellista siinä mielessä, että esim. huonossa kuorossa HYVÄ laulaja saattaa pilata koko esityksen LIIAN tarkalla äänellä ja tempolla!

9.9.65     - Musiikillinen soittimien välinen vuorokilpailu jalkapallopelin tavoin!
- Saman teeman täysin erilaiset variaatiot tai taustan täydellinen vaihtelu teeman pysyessä samana.

10.9.65    - Kuinka monesti taiteilijat ovat kärsineet rangaisuksena sen, että jotkut ihmiset ovat taputtaneet aina kesken esityksen. Tämä on jähmettyneen maailmankuvan rangaistus todelliselle elämälle.        

12.9.65     - Vertaan muiden käyttämiä sanoja omiini, ja siksi pienikin kovuus tuntuu voimakkaasti, koska en tiedä SANOJAN sanoille antamaa merkitystä, vaan annan lauseelle merkityksen suhteessa OMAAN sanavarastooni.
- Olen saanut vahvimman todistuksen, että tunnetila seuraa arvostusta ja on siis sekundäärinen - itsestäni. Olen vapautunut surusta kuoleman edessä ainakin nyt.

14.9.65     - On myös alkeellisempaa tunnetta ilman arviointia. Tunteet ovat monikerroksisia (musiikki).

20.9.65     - Brechtin teatteri on eettistä teatteria.
- Puheemme kielenkäyttö on riippuvainen reaktioajasta. Juhlallinen teksti ei sovi teatterirepliikkeihin normaalitapauksessa.
- Juhlatyyliin on sotkettava "hurjia" sanoja.
- Haluan siirtyä "syntisen" soittajan ammattiin tullakseni vapaaksi.

21.9.65         - Brecht on oivaltanut taiteeseen sisältyvän viihde-elementin.
- Voisinko tehdä ympyränauhan, josta runonluvun voi aloittaa mistä kohdasta tahansa? Mies juoksuttamassa runolehteä, josta riippuu häntänauhana toinen runo... Mieletöntä! Ei sellaista voi olla. Voiko järjestää taideautomaatteja, koppeja joissa subjekti on YKSIN - joutuen henkilökohtaisesti ottamaan kantaa ko. taidetapahtumaan.

21.9.65         - Kirjeestäni prof. U. Harvalle:
... - TAIDE: Ei ole ihmisille yhteistä, absoluuttisesti arvokkainta taidetta. Taiteella - kuten KAIKILLA tapahtumilla ja elämyksillä - on arvoa vain sikäli, vaikuttavatko ne subjektiin elämyskenttää laajentaen vaiko eivät.

Taidetta on vain suhteessa aikaan ja tilaan. Sillä ei ole yleispätevää arvojärjestelmää. Se että ihmisen on etsittävä elämyskenttänsä laajennusmahdollisuuksia, ei ole toisten määrättävissä. Ihminen etsii niitä itse. Taiteen tärkein päämäärä on eettinen; ei huvitusviihde eikä kauneudenpalvonta vaan todellisuuden paljastaminen siten että tapahtuma laajentaa subjektin elämyskenttää.

Taidetilaisuuksissa on "kasvaminen" sattumanvaraista niinkuin uskonnollinenkin kehittyminen kirkossa. Samat mahdollisuudet ovat aina siellä, missä on kaksi ihmistä: ELÄMÄSSÄ - ilman ainuttakaan kirkkoa, kirjaa, teatteria, maalausta tai sävellystä!

- ESTETIIKKA: Ei ole kauneuden ymmärtämistä jossa toiset onnistuisivat paremmin ja toiset huonommin. On kysymys suhteesta todellisuuteen. Siinä kilpailussa ei ihminen edes itse tiedä lähtöpistettään (= omaa ansiotaan tai ansiottomuuttaan). Kuinka hän voi kilpailla siinä toisten kanssa? Ei ole alempaa ja korkeampaa yleistä kauneutta. Ihminen on ainoa mittapuu.

23.9.65    - Miten kuvat ja musiikki saatetaan rytmiin keskenään?
- Kuuntelijan on saatava mahdollisuus kerrata ne kohdat, joita hän ei heti oivaltanut. Entä taiteessa?
- Mikä on toisen ihmisen osaan asennoitumisen arvoitus? Teatterisaa? Etiikassa?

25.9.65 - Sointujen monimutkaistaminen on pieni uudistus.
- Kun teatteri tarjoaa moraalisen kannanoton, on se vain lamaannuttavaa propagandaa. Taiteella ei ole oikeutta vaatia määrättyä näkökantaa eikä olla moralisoiva. Mutta se voi ja sen pitää vaatia ajattelemaan. Brecht halveksi valmiita ratkaisuja teatterissa ja siksi hän vähätteli sen eettistä merkitystä.

- Ei ole mitään sääntöä, joka vaatisi runoa loppumaan samaan aiheeseen, kuin mistä se on alkanut. Ei ole ideaalia runo- tai taidekokonaisuutta. Kenties vain pieni osa siitä kuitenkin on sellaista, mikä tekee meihin todella syvän vaikutuksen.

30.9.65     - On kolme tapaa suhtautua todellisuuteen:

1) Tasapuolinen suhtautuminen sen kaikkiin osatekijöihin.
2) Määrättyjen todellisuuden puolien halveksunta (iskelmiin kyllästyminen ym.).
3) Liiallinen, yksipuolinen kiinnostus johonkin todellisuuden osaan (sota, sukupuolielämä ym.). Tämä johtuu usein siitä, että tätä todellisuutta on yritetty salata yksilöltä. Halveksunta ja kunnioitus ovat arvostuksina vastakohtia, joten oikeastaan ne yhdessä muodostavat antiteesin 1-kohdalle.

1.10.65          - Käsittääkseni kauneuden tarkoitus on aina ollut esittää todellisuus tavallisuudesta poikkeavalla tavalla, jotta ihminen katsoisi sitä syventyen. Kauneus on vain YKSI keino herättää kiinnostusta todellisuuteen. Kaiken perustana on se, mikä yleisesti ottaen on todellisuuden NORMAALI ilmentämistapa. Runopaljouden keskellä on proosa se, mikä herättää kiinnostusta, kuten kauneuden keskellä rumuus.

- Musiikki merkitsee muutoksia AJASSA (kuten kaikki auditiivinen). Maalaus, kuva merkitsee muutoksia pääasiassa TILASSA kuten kaikki visuaalinen. Mobiilit ja elokuva muuttuvat sekä ajassa että tilassa. Sointiväri on puolestaan tilan muutos, simultaanisti havaittavissa oleva sävelryhmä, jonka keskinäiset sisäiset suhteet merkitsevät samaa kuin suhteet kuvassa - ylimalkaisesti sanottuna.

- Nuottilehtien polttaminen? (Huom. 4.7.09: Toteutui Musiikin ajassa Viitasaarella n. 1985 (?), kun kirkkokonsertissa soitetut nuotit heitettiin poluksi lattialle - johtaen sakaristosta alttarille. Pasunisti Vinko Globokar vai kuka?)

- Rytmillinen kontrapunkti on yksi mahdollisuus. Yhden rytmi hidastuu tai kiihtyy, kun toiset jatkavat. Samoin voidaan sävellys tehdä täysin irrallisista lyhyistä pätkistä.

2.10.65    > Olli Valkonen: Kuvataiteen aapiskirja.         
- Värisävyt ovat riippuvaisia muista samalla kertaa näkökentässä olevista väreistä. Ts. ei ole olemassa ehdottomia vaan suhteellisia värisävyjä.
- Picasso: Ei ole olemassa abstraktista taidetta. Jostakin on aina aloitettava.

- Taiteen tehtävä voi olla viihdytys, niin kauan kuin maailmamme on sellainen, että kaipaamme rauhaa vastapainoksi ihmisten kanssa olemiselle. Sen viihdytys on oikeutettu, jos me samalla koko ajan luomme maailmasta sellaista, että rauhaa meille merkitsee muiden ihmisten läheisyys. Tietysti silloinkin kaivataan levähdystä musiikin  parissa. Mutta pääasiana taiteella - kaikkina aikoina - on nostaa meidät kaavoittuneen todellisuuden yläpuolelle tekemällä meistä sivustakatsojia, vieroittamalla meidät apaattisesta suhtautumisestamme tavanomaisuuteen, jotta toimintamme olisi reagointia muuttuvaan todellisuuteen eikä kaavamaista traditioiden, tapojen noudattamista.

Taiteen avulla tulemme tietoisiksi jokapäiväisistä toiminnoistamme.

On myös muistettava, että taidetapahtuma on kokijassa oleva tila, mikä ei edellytä lavastettua taidetapahtumaa. Mutta "tavallisessa" elämässä ei tätä "sivustakatsomista'' ole yhtä helppo suorittaa. Taideteoksessa voimme järjestää todellisuuden suhteet siten, että vieraannuttaminen syntyy pakosta. "Absurdi" taide edistää tätä päämäärää muokkaamalla meitä lähemmäksi estotonta, abstraktista (menneisyyden sidonnaisuudesta vapaata) tarkkailemista.

- Musiikin säveltäminen, improvisointi, maalaaminen, piirtäminen,  kirjoittaminen, puhuminen ja kaikki ilmaisu on täysin periaatteessa samalla tavalla tapahtuvaa, jossa uuden osan (so. ajassa viimeisen)  merkitys määräytyy kaiken sen perusteella,  mitä sitä ennen on tapahtunut. Kaikki tässä on suhteiden rytmillistä vaihtelua, jossa rytmi voi  olla yhtä sattumanvarainen, kuin se luonnossa yleensä voi olla. Maailmankaikkeudesta erillään olevaa taidetta ei ole olemassa. Taide ei voi olla maailmasta riippumaton jumala, joka olisi tärkeämpi kuin lähimmäisenrakkaus, mutta se ei myöskään ole pelkkää viihdettä. Luova taide voi ajallisesti tapahtua vain yhdessä järjestyksessä, siinä, missä se on tapahtunut (todellisuudessa tai mielikuvituksessa). Maalaustaiteessa järjestys näyttää olevan vapaimmillaan (= maalausjärjestys), mutta sävellys ja romaani voidaan tehdä myös irrallisina palasina ja vasta lopuksi järjestää. Periaatteessa maalauskaan ei ole ikuinen, vaan muuttuu suhteessa aikaan - samoin kuin kirjoitus ja musiikkikin - vaikka käytännössä muutokset ovat erittäin vähäpätöisiä.

4.10.65     - Eräs mahdollisuus todellisuudesta irrottautumiseen on soittaa kitaraa yhä korkeammalta, kunnes antaa sormiensa juosta kieliä pitkin  yhä korkeammalle tallaa kohti ja "hyökätä" plektran kimppuun oikeassa kädessä! Tämä on siirtymäkohta, jossa liikunta alkaa siitä, mihin musiikki loppuu. Tässä siirtymäkohdassa liikunta alkaa siitä mihin musiikki loppuu.  Myös balettiryhmille voidaan keksiä täysin uusia jazziin pohjautuvia liikkeitä.

13.10.65     - Runouskin on vain todellisuuden ilmaisemista arkipäivästä poikkeavalla tavalla. Sen täytyy olla absurdia, jotta se herättäisi meissä vierauden tunteen ja pyrkimyksen nähdä syvemmin.

17.10.65      - Miten voimme todistaa sen, että uskonnollinen TUNNE on täysin verrattavissa taidenautintoon, jota ei voi välittää toiselle? Jo sen tunneolemus riittää yhdeksi todisteeksi.
- Ei myöskään saa halveksia LASTEN korkeimpia arvoja: EIKÖ JUURI SITÄ ole iskelmämusiikin halveksiminen, joka on lasten elämän halveksimista, heidän ihanteidensa arvostelemista ja alaspainamista? KAIKILLA ihmisillä on korkeimpia perusarvoja - olivatpa ne sitten mitä tahansa. Kaikkinainen ivallinen suhtautuminen näihin olisi näin ollen lailla kiellettävä, koska uskontokin on ottanut itselleen tämän suojan.

18.10.65       - Voiko taiteessa varioida aikaa siten, että toiset tapahtumat kulkevat peilikuvina taaksepäin toisten - samanaikaisesti - edetessä normaalisti?
- Olen jo ollut poikien kanssa kaksi kertaa keikalla [15.10. V:saari & 17.10. Vesanto].
- Voiko musiikissa ilmaista tapahtuman muuntuvaa toistumista kuten esim. urheilussa massasuorituksissa, pituushypyssä yms:ssa.

19.10.65       - Improvisoida voitaisiin siten, että eräs soittaa teeman ja toiset reagoivat siihen, varioivat sen vuoronperään. Teema voisi olla vain 2-4 tahtia.
- Taukoihin pohjautuva runous tulee valtaamaan alaa, sillä se voidaan yhdistää luontevasti musiikkiin, jolloin molemmat ovat itsenäisiä ja tasavertaisia tekijöitä.

21.10.65       - Ketkä meistä halveksivat toistemme pyhimpiä arvoja? Vain uskovillako ja ammattilaisilla on se oikeus? Onko heillä oikeus halventaa nuorison Beatles-ihanteita, ellei nuorisolla ole vastaavasti oikeutta halventaa sellaista uskontoa, joka ei pysty auttamaan lähimmäistään?
- On yksipuolista vaatia kuvalta tasapainoa. Teatteriesityksessäkään näyttelijöiden sijaintia ei voida selittää erillisenä asetelmakokonaisuutena. Se on samaa kuin jos äänilevy kiinnostaisi vain valmistusaineensa vuoksi. Tämän TÄYTYY olla sivuseikka, ellei se vaikuta olennaisiin asioihin.
- ...sanoi ainoan inhimillisen piirteen minussa olevan sen että soitan tanssi-musiikkia... Onko kitarabändeissä yhtään pappia?

24.10.65       - Eikö periaatteessa olisikin parempi että kaikki huono musiikki kiellettäisiin ja vain parhaat annettaisiin ihmisille kuunneltaviksi. Silloin heistä kehittyisi hyviä ihmisiä. Kiellon rikkojat esim. ammuttaisiin...

25.10.65   - Ei ole kauneutta, on vain Gaussin käyrän harvinaisia osia so. äärialueita, jotka ovat harvinaisia suhteessa keskitasoon. Kauneuden ja rumuuden näkemisestä syntyvät tunteet ovat puolestaan maailman-katsomuksemme tuotetta. Myönnän subjektiivisen kauneuden olemassaolon - en absoluuttista kauneutta sinänsä.

- Vakuuttaudun vähitellen yhä enemmän kauneuden olemattomuudesta. Jos eläisimme ikuisessa auringonlaskun iltahämärässä, kyllästyisimme siihen varmuudella. Vastapainoksi oppisimme kylläkin huomaamaan siinä yhä pienempiä ja pienempiä vivahde-eroja, mikä estää lopullisen kyllästymisemme.
Aivan tavallinen pilvinen keskipäivä olisi sitävastoin kauneinta mitä ikimaailmassa saattaisimme kuvitella. Kauneus on vain Gaussin käyrän jommassakummassa  ääri-päässä verrattuna tavanomaiseen keskialueeseen. Kauneuden ja rumuuden kokemisesta syntyvät tunteet ovat maailmankatsomuksemme tuotteita. Inhon tunnetta ei synny, jos meidät totutetaan jo pikkulapsesta sen aiheuttajiin.

26.10.65     - (Minun) Rukouslauantaini ei ole neljästi vuodessa. Se on joka kerta kun soitan tangoa tai jazzia ihmisille. Totuus on, ettei meidän pidä koskaan rakentaa maailmaa odottaen, että voisimme saada kaikki ihmiset tekemään samaa asiaa samaan aikaan. Silloin olisimme jo koneita lopullisesti.

- Emme voi asettaa taiteelle mitään muotovaatimuksia, että teoksessa täytyisi olla joitakin määrättyjä funktioita kuten esim. liike. Yhden tekijän minimiin pienentäminen ei merkitse teoksen absoluuttista huononemista, koska on kysymys eri tekijöiden välisistä suhteista. Voimakkaasti ajatuspitoinen teos ei tarvitse liikettä, joten pienikin liike saa suuren merkityksen.
- Kirkkokuororunoon aion sijoittaa mustan ristin muotoisen kehyksen valkealla pohjalla.

28.10.65      - Mitä tarkemmin arvostelija perehtyy alaansa, sitä suppeammalta osa-alueelta hän löytää lopullisen tyydytyksensä. Hän ei voi enää nauttia kaikesta. Juuri se, josta hän ei nauti, voi olla tulevaisuuden taidetta. [4.12.11: Kriitikon taivas/helvetti]

29.10.65      - Kuinka yhtä säveltä voidaan muunnella esim. erilaisilla vibraatoilla?
- Suurimman ja kauneimman taideteoksen etsimisen merkitys on vailla pohjaa. Sitä ennen on kuitenkin oivallettava, että juuri sellaista teosta ymmärtävien harvojen ja valittujen täytyy olla huonompia joillakin TOISILLA elämänalueilla. Tiedämme myös, ettemme voi tieteiden ja taiteiden alueella sanoa mitään arvokkaammaksi kuin toista - absoluuttisesti. Minulla ei ole syytä erikoistua, koska haluan ymmärtää tasapuolisesti kaikkea elämän piiriin kuuluvaa.

10.11.65       - Voinko rakentaa taideteoksen, jota TEHTÄVÄNÄNI olisi muuttaa joka päivä. Juuri tekemisvaihe kuvastaa taidetta parhaiten.

12.11.65       - Milloin otan runon taustamusiikiksi ulkomailta radioasemien vaihtuvat sarjat?

14.11.65       - Ironinen ajatus ei herätä samaa tunnetta kirjoittajassa kuin lukijassa.

15.11.65       - Parhaaksi harjoitusmetodiksi huomasin viime vuonna sen, että asetin sormet koskettimille (piano) tai kielille (kitara) ja liikutin yhtä sormea niin, että toiset sormet eivät painaneet kieltä yhtään eivätkä myöskään yhtään nousseet siitä.

16.11.65       - Olen täysin vapautunut vanhasta hyvän ja pahan käsityksestä. Voisin jopa tuntea Sibeliuksen IV sinfonian kuuntelemisen vaarallisempana kuin "Satisfaction" tai rivot laulut.
- Erkaneminen soolo-osuudesta hidastamalla rytmiä.

20.11.65        - Kävimme Helsingissä "Pitäjien parhaat"-kilpailuissa. Saimme 29 pistettä.
- Konkreettisen ja abstraktisen käsitteen sekoittaminen - taiteen ja huumorin perusta.

21.11.65        - Ei ole olemassa arvostuksia a priori. A priori voi olla vain se, jolla ei ole menneisyyttä.
- Pystyn selvittämään, miksi musiikin tms. esteettinen tai esim. poliittinen funktio eivät ole toisistaan riippumattomia asioita. Mutta en vielä osaa pukea sitä sanoiksi. Sanon vain, että kauneus (kauneuden käsite) so. estetiikka on myös ideologiaa, maailmankatsomusta, joita ilman ei ole taidekäsitystäkään. Kauneus on politiikkaa eräästä todellisuuden osasta - sen puolustamista. On eri kysymys sitten, milloin taide palvelee "vääriä" arvoja (natsilaisuus yms.). Mutta sen sijaan on varmaa, että pelkästään kauneuteen pyrkivä musiikki ei paljasta koko todellisuutta, vaan antaa yksipuolisen kuvan. Näin skaala on laajentunut niin suureksi, että kauneus sisältyy siinä samaan yhteyteen politiikan kanssa.
- Olen tänään taas hiljaisella tuulella. Ehkä se johtuu Helsingin matkasta, Suonenjoen keikasta illalla ja tämän päivän esiintymisestämme Jyväskylässä.

26.11.65        - Uutistiedotus saattaa olla taidetapahtuma milloin tahansa.
- Lähetin 34 sivua runokirjoituksia Ryhmä 66:een.

1.12.65          - Taiteen tehtävä on käsittääkseni pelkästään esittää määrätty todellisuusabstraktio uudessa ympäristössä so. avaruudellisessa suhteessa. Tällöin me koemme tutun asian uutena, uudessa valossa, sivustakatsojina. Koemme syventyneen hetken, pystymme näkemään tapahtuman objektiivisemmin, kun adaptaatio, totunnaisuuselementti on poistunut. Vierauden synnytämme sijoittamalla tutun tapahtuman uuteen ympäristöön, menneeseen aikaan, tulevaisuuteen, tai sijoittamalla uuden  tapahtuman vanhaan aikaan tai paikkaan.

Käsite "vanha ja uusi" tarkoittavat jo adaptoitunutta ärsykekenttää, jossa uusi tapahtuma on poikkeama.
- Riittävän useat poikkeamat adaptoituvat vanhaksi tavanomaisuudeksi, jossa alunperin vanha tapahtuma voi jälleen merkitä poikkeusta. Ärsykekentän menneisyydestä riippuu, kuinka pieni tapahtumavariointi riittää synnyttämään muutoksia. Mitä rajoittuneempi alue, sitä pienemmät erot merkitsevät ratkaisevaa uutena kokemista.

- Juhlat, leikit ovat se taidetilaisuus, josssa vastaanottaja (kokija) on samalla luoja. Ei ole mitään osaa elämästä, mikä ei samalla voisi olla aineksena siitä vieraantumiselle syventyneenä (?).

26.12.65       - On pystyttävä rakentamaan improvisointisoolot samalla tavalla kuin runoa kirjoittaessani toistan samoja sanoja eri järjestyksessä.

27.12.65       - Saman teeman muunnelmat, yhden soinnun juoksutukset läpi otelaudan; arytmisyys ja polyrytmisyys.

 

 

1966:

1.1.1966    Joimme Matin kanssa punaviinitoteja kuunnellen musiikkia,  soitellen ja keskustellen musiikista, taiteesta, estetiikasta ja sen tarpeettomuudesta nelisen tuntia. Illalla soitimme Karstulassa.

5.1.1966  - Nykyaikana tavalliset sanat loppusoinnuttomassa proosatekstissä ilman rakennetta kertomaan tavallisesta elämästä ovat se shokkielementti, jota nykyrunous käyttää. Taidetta on se, mikä poikkeaa tavanomaisesta jo ennen koetusta.
- On psykologinen tosiseikka, että meitä kiinnostaa enempi se, jonka saaminen on meille sattumanvarainen poikkeustapaus, kuin se jonka saaminen on meille mahdollista milloin tahansa, vaikka viimeksi mainittua mahdollisuutta emme käyttäisi koskaan.
- Minkä tarpeellisen pettymyksen kokevatkaan ihmiset, jotka tulevat etsimään nautintoa ja ajanvietettä taidetilaisuuksista, mutta jotka hyppäävätkin ojasta allikkoon, kun heidät pakotetaan takaisin ottamaan kantaa elämään, jota he pakenevat. [Mistä lähteestä?]

8.1. 66 - Voiko teeman variointina käyttää sen esittämistä niin kuin ensikertalainen sen esittää - pysähdellen, vääriä säveliä soittaen, toistaen virheellisesti soitetun kohdan jne. Näitä käsitteitä ei nykytaidekaan edes tunne, vaikka se on normaalia ajan variointia.
- Olen humalassa Tokaji-viinistä, Camel-savukkeista*, Bachin musiikin sähkökitaraesityksestä nauhurilla ja ajatuksistani tässä päättyvässä yksinäisyydessä.
[*Neljän vuoden tupakkalakko siis on loppunut, koska kuvittelin olevani tupakan herra, en orja.]

9.1.66    - "Ajaton" musiikki ei ole muuta kuin pelkkää operoimista niillä ihmiskäsityksen aloilla, jotka pyrkivät pysymään muuttumattomina suhteessa aikaan (26.1.66: = suhteessa muuhun muuttumiseen).

11.1.66   - Voisiko selitys kuulua oleellisena osana  taideteokseen?
- Ajan tietoinen lyhentäminen tapahtumisen kuvauksessa SUHTEETTOMASTI eikä suhteessa muihin tapahtumiin.
- Taidetta taiteen itsensä vuoksi on kasvatus, joka tähtää jonkin taidelajin ymmärtämiseen. ELÄMÄN ymmärtämiseksi on taidekasvatuksenkin oltava olemassa. Elämää voi olla ilman "taidetta" mutta taidetta ei voi olla ilman elämää.         

17.1.66    - Niin kauan kuin emme noudata sääntöjä absoluuttisesti, voimme uskoa minkä tahansa säännön ikuisuuteen.

18.1.66    - Abstraktisuus yleensä PAKOTTAA katselijan, vastaanottajan AJATTELEMAAN enemmän kuin pelkkä konkreettinen. Siinä on kaiken nykytaiteen avain. Teatteri on keskimäärin siinä vielä hiukan jäljessä, missä kuvataide on ollut jo kauan mukana.
- Veistos ja sen varjo...
- Ei ole yleisesti hyvää a priori. Ei ole kysymys hyvyydestä vaan SOPIVUUDESTA, kahden rakennelman keskinäisestä suhteesta.
- Liikkeen ja puheen variointia.

8.2.66    > Yo-lehti: K. Chydenius: Taidetta ei objektiivisena ole mailla ei halmeilla. Kokee mitä kokee. Pääasia on että kokee väkevästi. Taiteesta puhuminen on aina ja välttämättä subjektiivisen elämyksen kuvaamista.

12.2.66     (Kirjeestä Henri Holmille) - Helsinkiin taisin jutella tulevani vakinaisesti syksyllä, jos saan työpaikan tai jos en saa. Soittaminen tietysti kiinnostaisi kaiken muun ohella jne.

15.2.66    - Taas pyörii useita juttuja päässäni odottaen muotoutumistaan. Siksi en viitsi kirjoittaa niitä paperille vielä nyt. Eräs niistä on kuitenkin idea asettaa epävarmojen mitään sanomattomien lauseiden keskelle lyhyitä perusväittämiä, jokapäiväisten väitteiden keskelle kymmenen käskyn lauseita - saattaen nämä kaikki paradoksaaliseen ristiriitaan.
- Runoon kulunut aika jaetaan sanojen lukumäärällä ja tämä osamääränä saatu aikayksikkö otetaan runon perusrytmiksi. Tältä pohjalta voidaan runo säveltää.

18.2.66     - Kun näen sanan KAUNIS jossain yhteydessä, uskon että

a) on tehty looginen virhe,

b) maailmankuvan synteesiä ei ole onnistuttu luomaan,,

c) maailmankuvaan sisältyy absoluuttisia kauneusarvoja (ei huomioida aikaa),

d) on puhe subjektiivisesta kauneudesta.

21.2.66          - Minä tiedän löytäväni keinon modernin, näennäisen rakenteettoman runon ja musiikin yhdistämiseksi.
- On mahdollista abstraktisesti, symbolisesti yhdistää erilaisia asioita suhteessa toisiinsa: Toinen teema kuvaa pitkittäisleikkausta ja toinen poikittaisleikkausta, esim: Sama sävel ja sen tausta muuttuu. Taustan muuttumiseen kuuluu myös kokijan muuttuminen, jolloin samana pysyvä sävel on itse asiassa tausta. On mahdollista tehdä luettelo erilaisista valmiista kahden (kolmen...?) tekijän suhteista,  jolloin taustaksi hahmottuu jokin laajempi kokonaisuus.

- Miten surrealismi kuvataan musiikissa?
- Milloin subjektin liiketila yhdistetään kaikkeen nähtävään ja kuultavaan? Milloin etäisyyksien muuttuminen tulee yhtä tärkeäksi elementiksi kuin sävelkorkeus?
- Kuvan katseleminen on sidottu aikaan samoin kuin sävelten kuuleminen. Sointu ja sointiväri kuullaan "samanaikaisesti". Ne muodostavat ympäristön ajassa etenevälle keskipisteelle. Kuvataulussa ympäristö syntyy psykologisten hahmottamislakien mukaan suhteessa ajassa etenevään, taulupinnalla liikkuvaan katseen kohteeseen. Tämä suhteellisuus on monimutkaista...

- Yhä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, miten tärkeää juuri keskitason taidekasvatus on ollut, sekä kaikkein tärkein: alkeistaide. Yhä vakuuttuneempi olen siitä väärästä arvostuksesta "hyvää" ja "parasta" musiikkia kohtaan, mikä usein on ollut vain musiikillisten fakki-idioottien ajanvietettä - osoittaen todeksi sen, että heidän täytyy näin ollen olla muita huonompia joillakin muilla aloilla. Kuitenkin on olemassa se yhteinen päämäärä, johon jokaisella on omat edellytyksensä, joten siinäkään ulkonainen pitkälle pääseminen ei paljasta yhtään mitään todellisuudesta.

- On tarkkailtava, milloin runous kuvaa vain esineitä sinänsä, milloin siitä puuttuu suhde aikaan, milloin siinä yleensä on yksipuolista liikkumattomuutta (jota kylläkin tarvitaan liikkeen esilletuomiseksi). Runous on erilaisten liikkeiden suhteellisuutta ja siitä seuraavan liikkeiden merkityksen suhteellisuutta eri subjekteihin nähden.

22.2.66   - Sitten kun maailmamme on tullut "kauniiksi", alamme vaatia "rumaa" musiikkia!
- Miten liittyy suhteelliseen aikakäsitykseen se, että sama "taideteos" koskettaa useita aikakausia?

27.2.66      P. Gronow, Yo-lehti: "Esteettisen arvon ainoa kriteeri on itse taideteos."
- Ei voida puhua taiteesta ilman havaitsevaa subjektia. Mikä on se taideteos, jonka kokijaa ei ole olemassakaan - kasa molekyylejä? Näin ollen taiteen aritmeettista kategoriaa ei voi olla olemassakaan sinänsä - ainoastaan jonkin subjektin luoma kategoria. Yksi näistä subjekteista on taideteoksen luoja, jonka -arvojärjestyksessä taideteoksella on jokin sija - riippumatta siitä, minkä sijan teos saa muiden subjektien arvojärjestyksissä. "Esteettisen" arvon ainoa kriteeri on teoksen vaikutus subjektiin - riittävän läheinen assosiaatio subjektin elämyskenttään, jotta subjekti "ymmärtäisi" sen.

Tätä vaikutuksen määrää on mahdoton mitata, koska täytyisi tuntea teoksen vaikutus koko maailmankaikkeuden historian aikana eläneisiin subjekteihin, jotka suoraan tai välillisesti ovat olleet tekemisissä teoksen kanssa.
Ei ole taideteosta sinänsä - on vain taideteoksen funktio suhteessa muihin tilan funktioihin, so. näiden välinen vuorovaikutus.
Onko taideteos tarkoitettu vain Jumalan ymmärrettäväksi? Taideteosta ei voi olla ilman subjektia, koska jo itse taide-sanaan sisältyy arvostus, jonka vain tiedostava subjekti voi sille antaa.

- Jos ei ole subjektia, ei ole taideteostakaan, on vain energiakasautuma ilman mitään erikoispiirrettä muuhun luontoon verrattuna. Tärkeintä on, että teos välittää jotain, so. herättää toimintaa (ajattelua) subjektissa. Tässä mielessä se on tarkoitettu tekijälle itselleen, hänen "kehitystasollaan" oleville ihmisille = jollekin eri aikana olevalle aikakaudelle, tai viihteeksi niille, joille teoksen funktio on jo menneisyyttä. Tätä kaikkea sattuu samanaikaisesti.

[Jatkuu osassa V: 27.2.66]