Taidemietteet VIII 1979-80

23.1.79         - Rummut, rytmi - kantava aalto, maanläheisin kaikista soittimista. Ostinato - sen jalostunut symmetriamuoto. Rytmi, melodia, harmonia, äänenväri? Harmonia; harvennettu rytmi, rytmin ja melodian yhteenliittäjä. Skaala, äänenväri, rytmi? Äänenväri skaalan ja rytmin välittäjänä. Mikä on yleensä se välittäjä, EROTUOMARI JOKA ESTÄÄ TAPPELUPUKAREITA KÄYMÄSTÄ KIINNI TOISIINSA? SE ON ANTI-VÄLITTÄJÄ, joka alkaa toimia saatuaan sopivan vinkin. Sekin piilee tässä jossain.

25.1.79         - Olen tyyppiä joka ei koskaan ole tyytynyt yhteen ratkaisumalliin. Se ei ole riittänyt minulle. En ole halunnut olla hyvä YHDELLÄ alalla. Minulle ei ole riittänyt kitaran opetteleminen YHDESTÄ kaavasta käsin, ja siksi olenkin soitossani vähän kaikkea enkä mitään juuresta latvaan -tyyppiä hyvin YHDELLÄ tavalla tehtynä kuten useimmat hyvät soittajat ovat. Minulle on riittänyt tieto, miten juuret hankitaan, ja sitten... se siitä...

‑ SATTUMA EI SAA OLLA TOISTEISTA. Komplisoidumpi vaihe on se, että sat­tuma - määritelmänsä mukaan - on EPÄSÄÄNNÖLLISESTI VUOROTELLEN toisteista ja ei‑toisteista. Eikö se rajaa mahdollisuudet jo yhtä pieniksi kuin looginen numerosuhdejärjestelmämme? So. puolet, 1/3 tai 2/3 lukusarjasta täytyy olla loogisen numerojärjestelmämme mukaista ja loput ei. Tämän määrän on jakauduttava yhdessä ei‑loogisten ryhmien kanssa suurimmalla mahdollisella epäsäännöllisyydellä. Suunnilleen tällaisia ovat ilta­hetkinä päähäni tulleet lottonumerot.

SATTUMA ON KUIN LAINEEN REISKAN RUMPUKOMPPI, SE PYRKII KOKO AJAN PAKOON SITÄ, MITÄ ON EDELLÄ TEHNYT. Sen se tekee 2:n ja 3:n vuorovaihtelulla siten, että ykköset jakavat nämä numerot erilaisiin suhteisiin ‑ vai jakautuvatko ne puolikkaina mahdollisimman erilaisiin suhteisiin? Vastaus on Tony Williamsin rumpu­kompissa, jonka olen nuotintanut. JA TUO KOMPPI ETENEE SITTENKIN JAK­SOTTAIN. Jos jakso on 4 x 4/4 tahtia, niin KOLME on silloin kompin hal­litseva luku. Jos jakso on 4 x 3/4 tahtia, niin parillisuus on hallitseva puoli. Jakso on täsmälleen niin pitkä kuin rumpalin sielu kestää...
(Nuottiesimerkki: "25.1.79 nuotit")

- Lotto ilmoittaa vain SUMMAT - ei sitä montako kakkosta, kolmosta (ehkä ykköstä) niihin tarvitaan, vaikka se näkyy... Loton rytmi on järjestettävä nuotti-viivastolle... SATTUMA PITÄÄ JAKAA NIIN PIENIIN ALKUTEKIJÖIHIN, ETTÄ NUMEROT ALKAVAT ELÄÄ RYTMISSÄ, SYKKEESSÄ...

Ovatko kymmenluvut loton syvärakenne ja ykköset pintarakenne? Kummallista, että musiikki on aina 2- tai 3-jakoista... Mikä on ykkösten esiintymisen suhde kymmeniin? 13-39-12-5-17-18-6-4 (kymmenet ylärivillä, ykköset alarivillä)
(Kuva: "25.1.79 Nuotit II.jpg")

26.1.79         - Kun humalainen tulee laivan kastajaisiin, sivustakatsoja alkaa kokea tapahtuman TEATTERINA. Hänestä tuntuu, että frakkipukuiset yrittävät säilyttää ROOLINSA, naamionsa. He NÄYTTELEVÄT SILLOIN KUN HUMALAINEN

EI VARMUUDELLA NÄYTTELE. Käänteispeilisymmetrinen tieto KOHTAA TODELLISEN. Sivustakatsoja kokee 2- ja 3-ulotteisen tapahtumien risteytyksen huvittavana, KOSKA FRAKKIPUKUISFT YRITTÄVÄT KÄYTTÄYTYÄ IKÄÄNKUIN TODELLISESTI - kuitenkin siinä epäonnistuen, koska heillä on ROOLIVAATTEET YLLÄÄN, jotka sitovat heitä MAAGISESTI olemaan ulkokultaisia.

- Ajatelkaa näyttämöllä olevaa näyttelijää, joka kesken kaiken sanoisi: "Minua kusettaa", ja menisi lavalta päästämään hätänsä. Jokapäiväinen elämämme on roolien näyttelemistä. Emme pääse niistä helpolla irti, koska ROOLIYMPÄRISTÖMME SITOO meidät rooliimme. Kuvapatsas on näyttämö, tila joka vaatii näyttelemistä. Siksi kusemme sen juurelle vain pimeässä syyskesän yössä... Patsaassa on kuvanveistäjän henki. Me näemme, millä mielellä se on tehty. Se mieli on kuvapatsaan henki, rooli joka on sidoksissa siihen. Meille tuon hengen sana on laki. Teatteriohjaajan näkemys teoksen hengestä on ohjeena tai riita-aiheena näyttelijöille, jotka saattavat nähdä tuon hengen toisin. Emme koskaan pääse irti siitä, että tila on tietynlaista tilaa suhteessa syntyynsä, historiaansa ja siihen, mitä tilan ympäristö tilan elämästä tietää, so. kuinka paljon tai vähän tila on informoinut ympäristöään.

27.1.79 Nyrkkeilykilpailut: Ei ole ratkaisevaa missä järjestyksessä iskusarjat tulevat, Tärkeää on tietää sarjan sisältö parista ensimmäisestä lyön­nistä. Vastustaja suosii tiettyjä sarjoja suhteessa meidän käyttämiin. Tieto tulee merkittäväksi vasta silloin, kun se jaetaan niin pieniin alkeisyksiköihin, että se alkaa rytmittyä sanomaksi. Kymmenet ovat esim.  saman käden iskuja, ykköset ovat vuorolyöntejä riippuen siitä kummalla kädellä ne aloitetaan; oikea käsi päättyy parilliseen sarjaan, vasen parittomaan? Pakoa kaikesta edellisestä... Sitä tekee soittaja, sitä tekee nyrkkeilijä, palloilija, säveltäjä, rumpali, taidemaalari, puhuja, joka osaa rytmin.

Sattuman rytmiikka on SÄHKÖTYSTÄ, jossa tietyt nu­merosarjat toistuvat samalla kun ne merkitsevät jotain AIVAN MUUTA.
‑ Sattuma on salakielisanoma, joka on avattava. Se on avattavissa löydettyämme yhdenkin toistuvan avainsanan. Se alkaa ehkä pisteen, fermaatin etsimisestä. Piste on aina jonkin jakson lopun merkki. Tärkeää on se, MITKÄ SARJAT esiintyvät, mutta aina parempi, jos tiede­tään myös niiden esiintymisjärjestys. Tarvitaanko kolmen käsitettä lainkaan? Ehkä ykkönen ja kakkonen riittävät. Miksei tietokoneen 0‑1 ‑järjestelmä?

- Tanssi ja sen rytmiikka: perusrakenne ja variaatiot, jotka peittävät näkymättömänä olevan perusrakenteen.

- Ylä- ja alatyyli ‑ tragedia ja komedia! Komedia on jotain meitä pienempää, ­jonka tunnemme hallitsevamme. Tragedia on jotain meitä suurempaa. Se on voima, joka vie meitä, tahdoimmepa sitä tai emme.

Erikoisuus on siinä, että kuvitellessamme hallitsevamme pientä, komediaa, se itse asiassa viekin meitä omalla voimallaan, mutta huomaamattomammin, koska se on pikkukääpiökansaa. Emme pane vastaan, niin kuin tragediassa haluaisimme tehdä. Tragedian gigantit tuntevat puolestaan olevansa johdattamassa meitä, KOSKA EMME USKALLA ITSE JOHTAA NIITÄ. Tragediasta tulee trgedia vain siksi, että olemme passiivisia emmekä uskalla astua johtoon. Komediaa seuratessamme arvelemme sen itsekin tietävän meidän olevan valtiaita, jotka hyvällä tuulella ollessaan eivät välitä näyttää valtansa tunnusmerkkejä.

Siksi sattuma on traagista, koska emme hallitse sitä, koska emme uskalla vastustaa sitä. Jos uskallamme, silloin se vasta näyttääkin voimansa.

Tragedia syntyy kamppailussa sattumaa vastaan, joka on pahalla tuulella meihin nähden. Komedia on sitä, että sattuma tekee meille hyvää, on lempeällä tuulella. Tragedia ja komedia ovat sattuman, jumalamme, inhimilliseksi isähahmoksi tekemistä.

‑ TEATTERISSA OLEMME SATTUMAN KANSSA TASA-ARVOISIA VALTA-ISTUIMELLA OLEVIA SIVUSTAKATSOJIA. Meistä on kiva olla sattuman siivellä ja nähdä kaikki ikään kuin sattuman silmin. Näemme selvemmin, miten inhimillisesti se johtaa kaikkea; rankaisee pahoja ja palkitsee hyviä. SATTUMA PALKITSEE PAHOJA VAIN TODELLISUUDESSA ‑ EI KOSKAAN TEATTERISSA. SATTUMA RANKAISEE HYVIÄ VAIN TODELLISUUDESSA MUTTA EI TEATTERISSA. Siksi teatterissa on niin helppo olla. Siellä ja vain siellä ME päätämme, miten sattuman tulee käyttäytyä, mikä on sille soveliasta, mikä on siis ihmisarvolle soveliasta. Ellei näin käy, erotamme teatterinjohtajan.

‑ Tulevaisuudessa ‑ KUN ME TODELLISESSA ELÄMÄSSÄ HALLITSEMME SATTUMAA tajuamalla niiden asioiden vähämerkityksisyyden, joita sattuma hallitsee - ja sen lisäksi pystymällä ennakoimaan, tulee teatteri kääntymään ylös‑alaisin! Siellä me silloin annamme SATTUMALLE VALLAN. Se on MEIDÄN lepopäivämme, ja sattuman vuoro on vallita. TULEE AIKA, JOLLOIN NÄEMME NYKYISET TRAGEDIAMME HUVITTAVINA KOMEDIOINA JA KOMEDIAT TRAGEDIOINA!

Näemme huvittavana sen, että ihmiset - yrittäessään olla jumalia - ovat onnistuneetkin valitsemaan tyhmästi; ovat jumaliksi pyrkiessään valinneet sätkynuken roolin. Yrittävät inhimillistää sattuman, ja näkevätkin peilistä vain itsensä. Komediat puolestaan esittävät ihmisen viisauden historiaa, sitä, kuinka vain vähäpätöiset ovat osanneet alistua sattuman tahtoon, hyväksyä sen, hymyilleet ja nauraneet kyynelten läpi ja osoittaneet siten olevansa todellisia jumalia, meidän esi-isiämme.

‑ Tragedia on se, kun meitä kohtaa paha, komediaa on se, kun muille (sattuu pahaa,) käy huonosti. Traagista meille on se, jos komedian henkilöt eivät välitä pahan sattumisesta (en tarkoita sarjakuvien nyrkkitappeluja ja pahoinpitelyjä tai tappoja). Koomista on se, että me sorrumme meihin osuneeseen pahaan ‑ meidän nauramiemme ihmisten mielestä. Traagista on komedian henkilöille se, että he sortuvat kohtaamaansa pahaan meidän katsojien nauraessa heille vahingoniloisina.

SIKSI JA JUURI SIKSI KOMEDIAN PELLE ON KAIKISTA VAIKEIN ROOLI, KOSKA SE ON OPETTAVAISIN. VAIN PELLE VOI YMMÄRTÄÄ JA ANTAA ANTEEKSI KATSOJILLE. MUILLA EI OLE SIIHEN EDES MAHDOLLISUUTTA. VAIN PELLE VOI KIITTÄÄ YLEISÖÄÄN SEN OSOITTAMASTA VAHINGONILOSTA HÄNEN NÄYTTÄMÖ-KÄRSIMYKSILLEEN, JOTKA HÄNEN ITSENSÄ TÄYTYY ELÄÄ NÄYTTÄMÖLLÄ TODELLISESTI OLLAKSEEN VAKUUTTAVA.

Harva kaivelee nenäänsä kuoleman lähestyessä tai pyörittelee räkäpalloja sormissaan kun pitäisi toimia. Vain rohkeimmat TARKOITUKSELLISEN ITSETUHON SANKARIT ovat uskaltaneet historiassa kohdata kuoleman tällä tavalla sitä halveksien. Meistä se on lähinnä koomista, tragikoomista, johon vain suurrikolliset pystyvät.

‑ Eihän kaikki suinkaan selity näin yksinkertaisesti. On aina ollut ihmisiä, jotka ovat tiedostaneet. Jonain päivänä minunkin on tehtävä tilit selviksi massaviihteen ja kioskikirjallisuuden kanssa. Olen sen osittain tehnyt 15 vuotta sitten toteamalla, että iskelmän rakastajalle iskelmä on tragediaa, TODELLISTA tragediaa. Meille kaikille tuo tänäkin päivänä on KOMEDIAA. Hän puolestaan ON PAKOTETTU NÄKEMÄÄN KOMEDIANA SEN, joka minulle, meille on traagista - alkaen Schubertin Erlkönigistä... Näin tämä elämä etenee. Me olemme sidottuja toisiimme. Tarvitsemme iskelmän rakastajia, jotta olisi edes joku, joka näkisi meidät koomisessa valossa, KOSKA VAIN SE VOI ANTAA MEILLE USKOA ELÄMÄN TULEVAISUUTEEN!

- Tässä kaikessa on vielä lisäksi negatiivinen ja positiivinen pintasävykerros perustunnelatauksia värittämässä.
- Joku tekee vielä tragedian joka päättyy komediana! Haluaisin olla ensi-illassa mukana näkemässä, miten SUURI NÄYTTÄMÖKUNTA, YLEISÖ ALKAA PURKAA ROOLIKÄYTTÄYTYMISTÄÄN.

- Miksi japanilaisessa musiikissa juuri pentatoniikka? Miksi juuri se? Mitkä ovat sävelten väliset hallintasuhteet? Mikä on johtajuuskierto? Miten on länsimaisen musiikin laita?

- Taideteos tehdään aina JOLLAIN KIELELLÄ. Käytetty kieli määrää sen, millaiselle yleisölle teos on suunnattu. Samalla se on valinta sen suhteen, millaiset ihmiset suljetaan pois ulkopuolelle. Ulkopuolelle suljetut ovat automaattisesti kielteisesti suhtautuvia eliminoimisen jälkeen. He eivät sure ulkopuolelle jäämistään, koska he silloin ovat jonkin MUUN SISÄLLÄ. He vain syyttävät tekijää, joka ei antanut tilaisuutta heille ROHKAISTUA pyrkimään sisään.

- Ainoastaan vapaaseen tahtoon uskovassa maailmassa voidaan ihmisiä itseään syyttää siitä, etteivät he halua tai opi ymmärtämään abstraktia taidetta, abstraktista musiikkia, abstraktia elämäntyyliä, steriiliä naimista, puhdasoppista paskantamista, sädekehitettyjä pimeydentekoja...

- Kuinka monet ovat joistakin yksityistapauksista ajatelleet samoin kuin minä, mutta ovat menneet ja puhuneet mielipiteensä tuoreeltaan ulos, jolloin aina löytyy joku viisaampi, joka on teilannut nuo mielipiteet heti kättelyssä. Päiväkirjani on tukahdetun kansan huokaus. Siksi se on niin syvä kuin pitkäkin... Liian monta ihmistä on teilattu vielä tänäänkin, koska totuutta on vartioitu niin tarkasti, että vartioimista itseään on alettu pitää totuutena. Totuuden toitottaminen on ollut paras totuuden verho. Kun avaan suuni, laskeutuu sanojeni rautaesirippu ympärillemme suojellen meitä totuuden häikäisevältä valolta.

- Onhan totta, että lopultakaan ei ole tärkeää se mitä sanotaan. Tärkeää on se, kuinka monta väärää asiantilan arviointimahdollisuutta sanoma tekee tyhjäksi. Se kertoo itse asiassa kaikesta siitä, MITÄ SE EI VOI OLLA, ja on siis eräänlainen käänteispeili-kuva todellisuudesta. Sanoman muoto on: "Minä en ole sitä enkä sitä enkä sitä, vaan olen mahdollisesti tätä ja tätä tai..."

- Ymmärtävälle lukijalle ei tarvitse kirjoittaa paljon mitään, ymmärtävälle kuulijalle ei tarvitse soittaa paljon mitään. Siinä korostuu informaation se puoli, joka kertoo mitä kaikkea se EI OLE.

- On vaikea ottaa lopullista kantaa massaviihteeseen. Se on liian lähellä minua, jotta näkisin sen roolin selvästi.

Ahmavaara: Informaatio. s.157. - Joukkotiedotusväline onnistuu tehtävässään sitä paremmin, mitä perusteellisemmin se pystyy paljastamaan uskottavia epätotuuksia ja epäuskottavia totuuksia.

- Ymmärtävälle lukijalle ei tarvitse kirjoittaa paljon mitään, ymmärtävälle kuulijalle ei tarvitse soittaa paljon mitään. Siinä korostuu informaation se puoli, joka kertoo mitä kaikkea se EI OLE. 

28.1.79         - Teatteri maagisena rituaalina. PAHA SAA AINA PALKKANSA! TODELLISUUTTA kuvaava teatteri on monelle kauhistus. Se sotii ihmisen perus-tarpeita vastaan, koska todellisuuteen sisältyy myös uskon puute. Teatterimagia rohkaisee ihmistä toteuttamaan todellisuuden siten, että näytelmässä kärjistetyt hyvän ja pahan muodot nähtäisiin myös todellisuudessa ja niihin suhtauduttaisiin teatterin esittämin käyttäytymismallein.

Laitoskirkko on tuon maagisen rituaalin virheettömin jäljennös nykyaikana. Teatteriin ja kirkkoon kuuluu uhri uskottavuuden tunnun lisäämiseksi. Kirkossa siihen liittyy hyvin syvästä menneisyydestä peräisin oleva, vieläkin voimansa säilyttänyt KANNIBALISMIN henkinen perintö. "Tämä on minun ruumiini ja vereni, joka teidän edestänne annetaan"...

> Lyall Watson: Salattu tieto. s.34 - Kun solut tulevat jakautuessaan voimattomiksi, ne menettävät muistinsa... Niistä on tullut itseään monistavia auto-maatteja vailla mitään erityissuunnitelmaa... Suunnitelmat ovat vahingoittumattomia, sisältäen kaikki elämänohjeet mutta solut ovat unohtaneet lukutaitonsa.
- ONKO TILANNE SAMA KUIN JOILLAKIN ALKUPERÄISKANSOILLA? Ne elävät ja toistavat traditiota, mutta ovat menettäneet muun, selittävän muistinsa. Ne ovat tulleet lapsiksi jälleen, jotta voisivat yrittää uudelleen.

31.1.79         - Kutakin esteettistä taidekäsitystä vastaa sen antiteesi. Ikuisia moni-muotoisia sävellyksiä vastaa ihanteesta toiseen kulkeva kevyt päiväperho-iskelmä, josta ehkä jonain päivänä - joko nyt - tulee pomo. Sointuihannetta vastaa skaala-musiikki. Pelkkää melodiaa pelkkä rytmi jne.
- Saimme Immosen Kalevin kanssa 4000 mk:n apurahan Taka-Kaukasian musiikin tutkimista varten.

1.2.79  - Kahdella taajuudella etenevän aallon yhtymispisteet = RYTMI; 2- ja 3- jakoisen päällekkäisyys. Kaikki tätyy olla mahdollista palauttaa näihin kahteen numeroon. Miksei puheen RYTMIIKKAA ole nuotinnettu? Triolit, 2- ja 3-jakoiset, sattumanvaraisuuden kahleet...
- Sointujenkuljetus perustuu todennäköisyyssuhteisiin.

2.2.79   - Intialaisen musiikin rytmiikka on suoraan SATTUMAN totuudesta peräisin: Kaikki jakautuu päällekkäisiin kahden ja kolmen jaksoihin, kenties jopa yhteen ykköseen - osiin jaoteltuna.

- (Kuva:) Puolinuotti + 2x ¼-nuotti + ¼-nuotti + 2x 1/8-nuotti = eräs intialainen rytmikaava...
(Nuottikuva) Käänteispeilisymmetria!  (Kuva) + epäselvä alue!         [2.2.79 Nuotit.jpg]
- Tavallinen peilisymmetria: (Kuva)

- Neljäsosiin jaettaessa PEILIPINTA HÄMÄRTYY, KUN KUVIO PAKOTETAAN TOISEEN RYTMIIKKAAN, ja sen lisäksi loppuun yllättävä painoton häntä [()], joka painottuu neljäsosiin jaettaessa!

- Kun kuuntelemme mielimusiikkiamme, teemme taikoja yrittämällä ehdollistaa todellisuuden käyttäytymään samoin kuin se käyttäytyi aikoinaan ihastuessamme ensi kertaa tuohon musiikkiin. Saavutamme ainakin tuon hetken TUNTEEN, jos sitäkään.

4.2.79  - TO-TE-MI; output - sen peilikuva - ja käänteiskuva -input? Kova-pehmeä / kova-kova / pehmeä-terävä. Onko länsimaisen output-ihmisen KIELI hänen inputinsa, metafysiikkansa? Musiikin, taiteen, kirjallisuuden kieli symboleineen, mystiikka, jne.

5.2.79    - Minun iltani ovat pelkkää sarastusta, olipa sitten kysymyksessä yö tai päivä... Taide on se leikki, jonka avulla etsimme totuutta joka tulee, kun tämä nykyinen käy kyllästyttäväksi tai siittää uusia toistaiseksi kykymme ylittäviä ristiriitoja. Eikä meille riitä, että meillä on ammattitaiteilijoita ja ammattitieteilijöitä. Meidän JOKAISEN ON OLTAVA niitä. Meidän on aloitettava kasvatus VIIMEISISTÄ KYSYMYKSISTÄ, perimmäisistä siinä mielessä, että ne koskevat TÄMÄN PÄIVÄN ongelmien selvää ja kirkasta näkemistä, ROHKEUTTA NÄHDÄ NE - SALAAMATTA MITÄÄN. Mikä on se filosofia, joka houkuttelee maailman johtajat salaamaan tosiasioita; asevarustelua, ufoja, mysteerejä, (poliittisia) skandaaleja JA VAKOILEMAAN NIITÄ, HANKKIMAAN TIETOA SALASSA! Sellainen filosofia voi olla vain se, joka pitää TOTUUTTA ARVONA, VOIMANA SINÄNSÄ.

- Tiede ei ole myrsky, vaikka se tutkii sitä. Taide ei ole myrsky, vaikka se esittää sitä. Niistä molemmista puuttuu TODELLISEN KOKEMUKSEN TUNTU, vaikka ne loistavasti valottavatkin joitakin myrskyn puolia. Ne ovat toisen käden tietoa, jotka sellaisenaan ovat pikemminkin vieraannuttavia vaikkakin sinänsä tarpeellisia.

- Käsitys kulkee käsityksin todellisuuden kanssa käsittääkseni sikäli kuin se käsittää todellisuutta ei-käsittämättömänä... Jee jee... 

9.2.79                  - TODELLINEN VAPAUS EI OLE JONKIN TEKEMISTÄ, VAAN SE ON JONKIN TEKEMÄTTÖMYYTTÄ, VÄÄRIEN, HUONOJEN JA STRESSAAVIEN ELÄMÄN PÄÄMÄÄRIEN JA -MOTIIVIEN PUUTETTA! Se mitä luulemme vapaudeksi tehdä jotain mitä mieleen juolahtaa ON NÄENNÄISVAPAUTTA, JOTA SANOMME LEIKIKSI!

> Ludwig Wittgenstein: Muistikirjoja 1914-1916.
s.59             - Musiikilliset teemat ovat tietyssä mielessä lauseita. Tieto logiikan olemuksesta johtaa näin ollen tietoon musiikin olemuksesta.
s.60             - Melodia on eräänlainen tautologia. Se on itsessään täydellinen, se tyydyttää itse itsensä.
s.61             - Lause ei ole mikään sanojen sekoitus... Melodiakaan ei ole sävelten sekoitus.

9.2.79         ‑ Huippusointu: OUTPUT. Kumpi on input ja kumpi muisti perus‑ ja leposoinnuista? JOSPA MUISTI EI OLE MIKÄÄN NÄISTÄ, VAAN SE ON KOKO TAPAHTUMAN ULKOPUOLELLA ‑ KUUNTELEVASSA IHMISESSÄ, JOKA MUISTAA PERUSSOINNUN OLEVAN TODELLA PERUSSOINTU. Musiikki sinänsä liikkeillään määrittelee yhden soinnun perussoinnuksi.

Perussointu (input?) TARKKAILEE koko ajan, mitä output‑huippusointu tekee, ettei se pääsisi tekemään "väärin". Output‑huippusointu on tienviitta, joka VIITTAA PERUS‑ EIKÄ LEPO-SOINTUUN.

Leposointu on neutraali, sillä se VOI OLLA myöskin itsenäinen perussointu, jos jokin alkaa mennä pieleen. Se on ensimmäinen potentiaalinen vara­johtaja. Huippusointu ei katsele ympärilleen, ja siksi se on työinnossaan perussoinnun työrukkanen. ENTÄ RINNAKKAISMOLLI? Onko se perussoinnun lepotila ‑ sen (käänteis‑?) peilikuva?

Onko muisti edelleenkin koko ajan ulkopuolella? Onko se musiikin TEKIJÄSSÄ? Ehkä näinkin on, koska musiikki on SANOMAN MUOTO. Sillä on kyberneettisen systeemin tunnus­merkit, mutta siltä puuttuu itsenäinen muisti mekaanisesti taltioidussa muodossa. Monistettuna se ei enää pysty reagoimaan, mutta elävässä esityksessä se on KYBERNEETTISTEN SYSTEEMIEN SISÄISTEN JA KESKINÄISTEN SUH­TEIDEN OUTPUT‑MUOTO! Työrukkanen,  jatke! Se voi silloin reagoida myös ulkopuolisen ympäristön, yleisön käytökseen, vaikka pääasiallisesti leikkisikin piirissä keskenään.

Tuo systeemi tajuaa positiivisena sen seikan, että sitä tarkkaillaan, JA ALKAA KEIMAILLA, tai alkaa SYVENTYÄ. Totuus ja leikki ‑ tosi ja epätosi, totuus ja valhe, elämä ja usko, elämä ja jonkun käsitys siitä. Elämä tekee vain sen, MITEN SE SILLÄ  HETKELLÄ MENEE. Se on virran vietävänä - hetkestä toiseen - sisäisten syysuhteidensa kantamana. Siksi esittäjistä onkin ihmeellistä, että yleisö voi tajuta ko. esityksen niin täydellisen syvällisesti... tai pinnallisesti.

- Mekaanisesti monistetulta musiikilta PUUTTUU INPUT, joten perussointu KORVAA muistin. Perussointu KUVAA samalla kertaa miten monenlaiselta se voi näyttää ERILAISISSA ympäristöissä.

- Näytti alkavan musiikin filosofisen pohdiskelun aika.Se voi ratkaista paljon, sillä TIEDÄN, että musiikin avulla on yritetty selittää maailmoja, että sävelten värähdys-lukujen suhteet ovat TODELLA jotain syvällisen perustavaa verrattuna maailman sisäisiin suhteisiin. Sitäpaitsi musiikin merkitystä ei tässä mielessä ole uskottavasti esitetty. Ehkä pääsen alkuun Ouspenskyn kirjan avulla. Hullua, että Wittgenstein avasi minulle tämän dimension.

10.2.1979   s.113  - Värit eivät ole ominaisuuksia. Tämä ilmenee niistä sisäisistä suhteista, joissa fysiikka osoittaa värin olevan.
- SOVELLA TÄTÄ MYÖS SÄVELIIN.

> Ludwig Wittgenstein: Tractatus (suom.).
- Mielenkiintoista on se, että W. vähän väliä vertaa lausetta nuottikirjoitukseen. Miten lauseessa ilmenevät ylennys- ja alennusmerkkien kaltaiset säännöttömyydet?

4.014             - Äänilevy, musiikillinen ajatus, nuottikirjoitus ja ääniaallot - kaikki nämä ovat toisiinsa siinä kuvaavassa, sisäisessä suhteessa, joka vallitsee kielen ja maailman välillä... Niillä on yhteinen looginen rakenne.

- Levysoittimen neula - se pysyy lähes paikallaan omalla painollaan, tekemättä mitään muuta kuin antaen ohikulkevien tapahtumien - levyn uran - HEIJASTUA ITSESSÄÄN. Tuloksena on jotain KUULTAVAA, joka ei ole neula eikä levy. W. puhuu PROJEKTIOSTA.

16.2.79   - Vesipisarat Lahden Seurahuoneen vessanpöntössä - on nuotinnettava se...
[Nauhoitus on tehty 60-70 -lukujen vaihteessa: Karelia?]

17.2.79    > Oiva Ketonen: Se pyörii sittenkin.
s.151       - Voidaan tuskin sanoa, että melodia olisi kokonaisuus, joka on osiensa summa ... Mitä voitaisiin tarkoittaa niiden summalla kokonaisuuden vastakohtana... Melodia on identifioitavien osiensa suhteiden järjestelmä.

20.2.79     - Mikä on 12-säveljärjestelmän logiikka? Erilaiset symmetriat ja ehdoton terssin käyttökielto...
Miksi juuri 12? Miksei terssijärjestelmä mene tasan oktaaviin? Vai meneekö: C-E-Gis-B! ja molliterssi:
C-Es-Ges-A (-C)!

22.2.79    > L.Wittgenstein: ZETTEL - Filosofisia katkelmia.
s.141        - Kuviteltu sävel on ERI AVARUUDESSA kuin kuultu sävel. Nähty on eri avaruudessa kuin kuviteltu.

3.3.79       - Säveltäjät ovat sinnikkäästi tuottaneet monimutkaisia leluja ihmiskunnalle toivoen sitä päivää, jolloin ihmiskunta kiinnostuu niihin. Voi tulla päivä, jolloin nykyinen iskelmämusiikki tarvitsee valtion tukea, koska se ei muuten eläisi - siitä on tullut vähemmistöjen musiikkia... Tässä mielessä - TULEVAISUUDEN kannalta katsottuna - olen aina ollut kaupallinen säveltäjä!

4.3.79       > Andrew Tomas: Kosmista elämää etsimässä:
s.18          - Kahlil Gibran: Sinä ja kivi olette yhtä.
s.19          - Nykyajan biologia on osoittanut, ettei elävän ja elottoman välillä vallitse mitään olennaista eroa. 

5.3.79       s.59  - Sanotaan että japanilaiset taiteilijat tekevät valmiiseen tauluunsa tahallaan pienen virheen, sillä "vain Jumala pystyy tekemään täydellisen mestariteoksen."
(> Davis & Ray: Vesi tieteen kuvastin. vaiko > Ernest Borec: Elämän molekyylit.)
- Tuo täydellinen mestariteos: PUHDAS vesi - 1 cm:n paksuinen patsas kestää 15000 kp:n vedon. Onneksi sellaista vettä on vaikea - lähes mahdoton valmistua. Tuo täydellisyys sinänsä; Elämä näyttää olevan mahdollista vain siksi, että pieniä harhoja, epätäydellisyyksiä on siellä täällä. Ihminen on onnistunut rakentamaan täydellisiä tuotteita - maalattuja dollarihymyjä JOISSA EI OLE HITUSTAKAAN ELÄMÄÄ.

10.3.79  > Julian E. Hochberg: Havaitseminen. - s.51 Jos kaksi aistimusta tapahtuu useita kertoja yhtäaikaisesti ja sitten toinen aistinius (tai muistikuva) esiintyy yksinään, syntyy muistikuva toisesta aistimuksesta (vasaranisku + ääni).[Vrt. joiku ja henkilö!!! ~ ehdollinen refleksi]

‑ Olen vakuuttunut siitä, että MINUNKIN MUSIIKKINI MUUTTUU YMMÄRRETTÄVÄM­MÄKSI SEN JÄLKEEN, KUN KUULIJAT ALKAVAT SIITÄ KIINNOSTUA. Koska olen jo kauan sitten erkaantunut musiikin valtateistä, on minun mahdoton oppia YKSIPUOLISESTI päättämään, mikä tyyli on hyvää levyautomaattikuluttajille. Se olisi kuluttajakunnan aliarvioimista. Byrokraattina tunnen tällä het­kellä olevani sidottu nusiikin suhteen VÄHINTÄÄN YHTÄ PALJON KUIN FREE­LANCERINA. Ellei mullistusta kunnallisessa ja valtiollisessa kulttuuri­politiikassa tapahdu, ei musiikin yhteiskunnallistaminen tule suomaan taiteilijalle yhtään sen suurempaa vapautta ‑ tehdä juuri sitä, mitä tun­tee parhaiten osaavansa ‑ kuin vapaan kysynnän ja tarjonnan lakien alai­sena PÄÄ-KAUPUNGISSA. Mesenaatteja on liian monta, ja he kaikki haluavat eri asioita.

- Olen joskus sanonut, että oleminen kunnallisena taiteilijana on pahimmillaan NÖYRYYTTÄVÄÄ. Parhaimmillaan se on normaalia tai­teilijan työtä ‑ virka-miehenä ‑ ja toisten taiteilijoiden tapaamista, jot­ka myös näkevät omalla tavallaan taiteen tulevaisuuteen, vaikkeivät ole erikoistuneet musiikin ongelmiin.

‑ Sanoin Hyttisen Niilolle kadehtivani häntä siksi, että hänen kuvausta­pansa ON KAIKKIEN ULOTTUVILLA, jota tilannetta ei musiikin alalla täällä suinkaan ole. Monilta puuttuu kokemustraditio siihen musiikkiin, jota esitämme. Niilo vastasi, että häneltä joskus kysytään, mitä se ja se taulu esittää, tarkoittaa ‑ vaikka ne ovat erittäin selväpiirteisiä, realismia kuvastavia. Se oli toisaalta minulle tietty lohdutus. En ole niin hyvä säveltäjä, että pystyisin rakentamaan kaikki musiikilliset ideani Kostamus‑humpan muotoihin ja tyylipiirteisiin ‑ puhumattakaan siitä, että olisin ikinä kokenut ja elänyt bluesia SISÄISESTI, so. soittanut pelkäs­tään sitä myös rockmuodossa vuosikausia.

- ETSINNÄN ON OLTAVA YHTEISTÄ. Sen on oltava luojan, esittäjän ja kuulijan yhteinen kysymys. Jos sovitan autenttista kuhmolaista kansanmusiikkia, niin kuhmolaiset itse eivät sitä enää tunne. Sukupolvikatkos musiikissa on niin suuri, että epäilen, voidaanko täällä enää luoda kansanmusiikin ja uuden musiikin synteesiä kuten Kuubassa, Chilessä jne.

11.3.79         - Vallankumouksen ja taiteen lait ovat samat siltä osin kuin niiden toiminta kohdistuu uuden luomiseen. Nuo lait ovat kyberneettisiä, informaatioteoreettisia peruslakeja ja niiden sovellutuksia.
> Edvard Batalov: Kapinafilosofia. s.149  - Kaikenlainen juhliminen on inhimillisen kulttuurin erittiäin tärkeä ALKUMUOTO... Niiden sanktio on aatteiden maailmassa.

12.3.79    - Vähintään yhtä tärkeää kuin on vaivata päätään estetiikan ikuisilla, absoluuttisilla hyvän taiteen tunnusmerkeillä, on siinä sivussa hieman [syytä] vaivata päätään sillä, MILLAISET TEOKSET TODELLA LOPULTA SELVÄSTI VAIKUTTAVAT KULTTUURIIN JA MAAILMANHISTORIAAN. Näitä teoksia on täsmälleen kahdenlaisia; ns. hyviä ja ns. huonoja, niitä joita harvat omana aikanaan ymmärtävät ja niitä joita MELKEIN KAIKKI MUUT - loput - ynmärtävät JO OMANA AIKANAAN. Kysymys kuuluu: Miksi näin on? Mitkä ovat näiden kahden teostyypin ja niiden ymmärtäjätyyppien tunnusmerkit, elämänkatsonus, tausta jne.?

11.- 12.3.79  > G.H.von Wright: Ajatus ja julistus.
s.241    - Tolstoi vertaa taidetta kieleen...että taide, kuten kieli on VÄLIKAPPALE... taideteoksen arvo on suhteellinen sen asian arvoon, minkä taideteos tarkkailijalleen antaa.
s.243             - Tolstoi hyökkää erityisesti ammattilaisuutta ja taidekritiikkiä vastaan. Taiteilijan ura ei ole "ammatti" muiden joukossa. Ammattilaistaiteilija on nautintovälineiden tuottaja.
s.244             - Tolstoin inho taidearvostelijoita kohtaan on toinen muoto hänen pappis-vihaansa. Totuutta eivät välikädet saa jakaa. Taiteilijan työtä ei voi tulkita.
s.245             - "Omaperäisyys" ei merkitse sitä, että voi sanoa jotakin uutta asiasta, josta kukaan ei ole kiinnostunut, vaan se on sitä, että löytää persoonallisen näkemyksen jostain tärkeästä asiasta, johon muidenkin on ollut pakko määrätä kantansa (Tolstoi).
s.247             - Usein universaali taide ei kuvaa mitään. Geometriset kuviot, tanssi, laulu, arkkitehtuuri ovat Tolstoin mielestä sen luonnollisimpia ilmaisuja.

12.3.79     Kulttuurivihot/Matti Rossi:
s.15       - Rossi: Mutta kukaan muu ei taiteilijaa rajaa, yksikään kommunisti, todellinen luokkakantainen ei yritä sanoa taiteilijalle mitä ja miten hänen tulee kuvata.
- Kunhan on ensin sanottu mitä taiteilijan(kin) tulee LUKEA!

15.3.79      - Alan hetkittäin tajuta, että kuva jonka ulkomaailmasta näen ONKIN AIVOJENI TUOTE, JONKA HEIJASTAN, projisoin kolmiulotteiseen avaruuteen.
- Kaikki se mitä puhuin katseesta on sovellettavissa myös KUULTUUN (sanaan) ja KOSKETTUUN, so. kaikkiin aisteihin.

[9.3.2012    - Käännän lauseen uuteen muotoon: MUSIIKKI jonka ulkomaailmasta kuulen, onkin aivojeni tuote jonka heijastan...]

16.3.1979         - Olisiko tautologia siirtymistä TOISEEN, TASOLTA TOISELLE, SYSTEEMIN ULKOMAAILMA-SUHTEISTA SYSTEEMIN SISÄISIIN SUHTEISIIN?
- Yksi aikakautemme suurimpia aatteellisia harppauksia on siirtyminen suhdejärjes-telmiin. Aikansa elänyt alkaa olla "ei-helmiä-sioille"-periaate, so. käsitys MEKANISTISEN PITUUS-LEVEYS-KORKEUS-MAAILMAN ABSOLUUTTISISTA ARVOISTA. Uutena vaihtoehtona on VASTAANOTTAVAN YLEISÖN HUOMIOIMINEN JA TEOKSEN (INFORMAATION) SUHTEUTTAMINEN SIIHEN. Tätä ei ehkä vielä ole hyväksytty teoriana, mutta KÄYTÄNTO jo toteuttaa sitä. [12.3.2012: Onko tässä alku huomion siirtymisestä säveltäjä-esittäjästä lopulta kuulija-vastaanottajaan?]

18.3.79    > Jaakko Hintikka: Tieto on valtaa. s.87           
- Aristoteleen idea: Taidot (taide) eivät jäljittele luonnon saavutuksia vaan luonnon päämääriä... Tragediankin päämääränä on oltava eräs tapahtumankulku, ei pelkkä ihmisen luonteenlaadun esittäminen. Näin ollen tapahtumankulku ja juoni ovat tragedian päämäärä; ja päämäärä on kaikista seikoista tärkein... Koska tragedia jäljittelee elämää, tragedian päämäärien on oltava samanlaiset kuin elämän päämäärät (elämäntyyli).            

19.3.79    - Ja MINÄ EN ENÄÄ HALLITSE TUOTA TAPAHTUMAKULKUA, KOSKA "MINÄ" ELÄÄ ERI AJASSA, TULEVAISUUDESSA KUIN MINUN TOIMINTANI - SAMOIN KUIN MUUSIKKO LUKEE NUOTTEJA PARI TAHTIA SIITÄ EDELLÄ, KUIN MITÄ HÄN SOITTAA.

20.3.79    - Taidoista puheenollen: Taitava on se, joka osaa lujan pitkän lyönnin yli pöytä-tennisverkon. Vielä taitavampi on se, joka osaa lyödä myös LYHYEN LÖYSÄN lyönnin yli verkon, koska hän osaa VAIHDELLA lyöntejä. Muusikonkin pitää osata soittaa kuvio nopeasti JA HITAASTI. Valokin osaa kulkea eri nopeuksilla eri aineiden läpi, koska se on edellytys SANOMAN perillemenolle.

24.3.79    - Todellisuuden muuttaminen taiteeksi: Mikä "moraalinen ero", so. mistä syntyy tarve latistaa traaginen todellisuus jokapäiväiseksi ja tarve tehdä lattea todellisuus  traagiseksi (jota usein pidetään suuren taiteen tunnusmerkkinä)?         

27.3.79     - Musiikkikilpailut tulevaisuudessa: TUOMARIT ARVOTAAN YLEISÖN JOUKOSTA, ja siitä vaan sen jälkeen veikkaamaan, kumpi voittaa...

1.4.79      > B.F. Skinner: Mikä ihmistä ohjaa. s.126            
- Uusi kulttuuri kehittyy silloin, kun uudet toimintatavat edistävät niiden säilymistä, jotka näitä uusia toimintatapoja harjoittavat... Kulttuuri ei ole luovan "ryhmäsielun" tuote eikä "yleisen tahdon" ilmaus.

14-15.4.79    > Colin Wilson: The Occult.
s.251    - Pythagoras: There is a relation between the four principle notes of the Greek musical scale and the distance between them... (Alasimien painosuhteet:6-8-9-12)
- On the lyre string the distance between the notes was 3-4 and 6, and the notes themselves could be worked out in the proportions 1/2 (octave), 3/2 (fifth) and 4/3 (fourth). The four numbers involved (1-2-3-4) add up to ten, a sacred number... perhaps all the harmony of creation is due to numerical secrets...

20.4.79    > Suomen tieteen ulottuvuuksia (toim.)
s.357        - Ilkka Oramo: Schönberg määrittelee tonaalisuuden seuraavasti: "Tonaalisuus on sävelmateriaalin olemukseen perustuva formaalinen mahdollisuus saavuttaa tietty yhtenäisyys tietyn sulkeutuneisuuden avulla ... Suhde kappaleen sävellajin perussäveleen, toonikaan on voitava vaivatta käsittää..." Schönberg vertaa sävellajin peruskolmisointua kuninkaaseen ja dominanttia, viidennen asteen sointua, vasalliin, seremoniamestariin, jonka tehtävänä on valmistaa kuninkaan saapumista (Harmonielehre s.36).

- Onko viidennen asteen sointu - "Jeesuksen toisen tulemisen odotus" -pelkästään kristillisen eurooppalaisen kulttuurin tuote? Se jokatapauksessa korostaa MUUTOKSEN profetiointia, saapumista Paratiisiin. Pentatoniikka on TÄLTÄ OSIN staattisen maailmankuvan musiikkia... Koko V7 - sointuhan perustuu siihen, että siinä on yhtäaikaa IV asteen perussävel (1. C-duurissa olevan F perussävelenä koettavan C-skaalan F, eikä Fis) JA TOISAALTA C-kolmisoinnun C:hen johtavan lyydisen skaalan JOHTOSÄVEL, joka repii melodiakulkua C:hen päin. En puhuisi niiikään kuninkaan odotuksesta vaan TÄYDELLISESTÄ RISTIRIIDASTA, jonka ratkaisu aavistetaan ennalta, koska OLEMME TOTTUNEET siihen, että C lopulta kuitenkin aina voittaa. Ja toisaalta - tuo intervalli F - H voi musiikillisen ympäristön sanelemana yhtä hyvin päätyä intervalliin G - Bb, so. Eb-duuriin... Todellinen diabolus in musica... Itse asiassa se johtaa: F - H > Eb-G-Bb-C, jos molemmat purkaukset sekoitetaan keskenään.

[20.9.2011: Vertaa Schönbergiä intialaisen musiikin "visiiri" -termiin (sama).]

> Suomen tieteen ulottuvuuksia (toim.)
s.359    - E.M.v.Hornbostel (Melodie und Skala 1913): Käsityksemme siitä, mikä musiikissa on olennaista, on aikojen kuluessa muuttunut niin älylliseksi, että kysymme pikemminkin, mikä sävelasteikko on jonkin melodian perustana kuin millaiseen melokseen jokin sävelasteikko perustuu.
- Teorian tulee perustua käytäntöön eikä päinvastoin.

s.361             - Musiikilliset tosiasiat ovat tajunnan tosiasioita.
s.362             - Reaalinen oktaavihyppy ei tule tietoiseksi, vaan tajutaan priiminä.

- Sävelmän analyysin kohteena ei ole pelkästään HAVAITTAVA musiikillinen todellisuus, vaan sen perustana oleva musiikillinen tajunta (sekä länsimaisessa taidemusiikissa vielä MERKITTY rakenne).

s.364             - Havaittava rakenne sen sijaan on epäluotettava ... sen varaan on vaikea perustaa mitään tulkintaa, koska havaintoon väistämättä sisältyy subjektiivisia aineksia.
- Tuossa se oli - tyypillisimmillään - koko länsimaisen estetiikan antiikista kaivettu jäte, eristetty, objektiivinen todellisuus, idea, jotta se voidaan luokitella, jotta tietäisimme, mikä on parasta - SEN MIELESTÄ JOTA EI OLE...

s.364             - Luonnollisesti on myös mahdollista valita sävellyksen havaittu rakenne tutkimuksen varsinaiseksi kohteeksi, mutta tällöin ... ei pyritä tutkimaan sitä, millaisia ovat säveltäjän ajattelemat struktuurit, vaan sitä, millä tavoin ne on mahdollista kokea. Tällainen ohjelma voi olla oikeutettu, mutta sen menestyksellinen toteuttaminen edellyttää sen lähtökohtiin sisältyvien rajoitusten tiedostamista.
- Ikäänkuin MUIDEN menetelmien rajoituksia ei tarvitsisi korostaa... Ennakkoluuloja... "Tiedettä"...

s.367             - Kysymyksessä on tällöin des-fryygisen ja -joonisen kirkkosävellajin symmetrinen yhdistelmä, jossa on lisäksi käytetty des-fryygisen enharmonista muotoa cis-fryygistä.
- Mahdanpa epäillä, ajatteliko Bartok noin sävellystä tehdessään. Tuollainen musiikillinen ajattelu VARMISTAA         ETTEI MITÄÄN MIELEKÄSTÄ MUSIIKKIA SYNNY. En ajattele tässä lopputulosta vaan säveltäjän työskentelymetodin mielekkyyttä.

- Teatteri, elokuva, jossa kahdella roolihenkilöllä on kireät, solmussa olevat välit, jotka laukeavat lopussa "sopusointuun". Saattaisin kuvitella henkisesti "voimakkaamman" näyttelijän, joka JOPA ITSE NÄYTELMÄN, ELOKUVAN TEON ULKOPUOLELLA YKSITYISELÄMÄSSÄ pitää tuota suhdetta kireänä saavuttaakseen vaikuttavammalta näyttävän laukeamisen hetken, koska vastanäyttelijä kokee tuon kireyden TODELLISENA. Missä loppuu teatteri, ja missä alkaa elämä?

23.4.1979   - Olen varma siitä, että liikkeessä ajan taju muuttuu myös ihmiskunnan historia -tasolla. Niin kuin musiikki, joka on TÄSTÄ TUONNE ja TÄSTÄ TÄHÄN, joskus tästä TÄMÄN KAUTTA tähän...

24.4.79   > Forss-Kiviniitty: Kliininen fysiikka.
s.33        - Ääni on pitkittäistä aaltoliikettä, joka etenee väliaineessa. Äänen nopeus riippuu väliaineesta: ilma (331m/s), vesi(1480), alumiini(6400), kalloluu(4080m/s).

- On kummallista, että ääni kiihdyttää vauhtiaan mitä tiiviimpään massaan se osuu ... Sen ominaisuudet ovat juuri ne, joita kuvittelin antimateria-gravitaatio-aalloille. Erona on se, että ääni ei sinänsä ole materiahakuinen. Se leviää tasaisesti normaalin aaltoliikkeen tavoin. SUUNTA on tietenkin rajoitetumpi kuin poikittaisella aaltoliikkeellä - vai onko? Tuo gravitaatio-ÄÄNI joka on "sfäärien alapuolista harmoniaa", kumpuaa  massan sisältä kuin Seireenien laulu HOUKUTELLEN JO PELKÄLLÄ OLEMASSAOLOLLAAN MASSAA PUOLEENSA (jos oletetaan, että aaltoliike kiihdyttää vauhtiaan massan sisälle tullessaan). Tietenkin ääniaallon puoleensa vetävä vaikutus on lähes olematon väliaineen paineeseen nähden, mutta jotain yhteisiä ominaisuuksia sillä on antimateriagravitaatioon verrattuna.

s.33    - Voimakkuus on suoraan verrannollinen värähdysliikkeen amplitudiin. Kun amplitudi kasvaa, kuuluu sävel voimakkaampana.
- PITKITTÄISTÄ aaltoliikettä en vielä oikein ymärrä...ja sitten vielä vaatimus väliaineesta...Voisin kuvitella ritttävän suuren universumin pamauksen, josta lähtevä ääni ON TUHONNUT VÄLIAINEEN, JOSSA ÄÄNI OLISI VOINUT

EDETÄ LOPUTTOMIIN. Tuossa tapauksessa on kuin jokin piirre universumin itsesäilytyskyvystä. Avaruus on "sulkenut korvansa" tyhjyyden avulla liian voimakkailta ääniltä, jotka tuhoaisivat kaiken.

25.4.79   - Onko kukaan kokeillut äänen vaikutusta tyhjiössä tutkimalla,
VETÄÄKÖ KUULUMATON ÄÄNI ESINETTÄ PUOLEENSA?

28.4.79    - Mitä on ei-fysikaalinen musiikki?
- Taide - MAHDOTTOMAN KUVAAMISTA.

29.4.79    - Meidän taiteemmekin on aina korostanut muotoa, ikäänkuin esineen muoto olisi sen sisältö. Miten kuvata yhdellä solunkuvalla SYÖPÄ, joka leviää etäis-pesäkkeisiin, vaikuttaa ihmisen psyykeen levitessään, kunnes muodossa tai toisessa ON KAIKKIALLA ... sairaan ihmisen suhteessa lähiinmäisiinsä. Syövän kaukaisimmat etäispesäkkeet ovat ihmisen KOKO TOIMINNAN TU-LOKSISSA ja näiden kohteiden suhteessa häneen ... niinkuin maan alla kulkeva juuri. Ilmeneekö tämä yksittäisessä taideteoksessa - ja jos, niin miten? Tajusiko abstrakti maalaus muodon metafyysisen ristiriidan suhteessa sisältöön? Ainakin hologrammin se on jo tajunnut...
- Onko HARMONIA perspektiiviopin sijoittumista AIKAAN?

30.4.79   - Yöllä... Mitä yhteistä on kasveilla ja iskelmillä? Mitä yhteistä on harpulla ja ruusulla? Katselin Linnavalli-Thielemans -TV-ohjelmaa, ja tajusin miten uusi muoti-virtaus esim. pianon saundissa saa toisen soittajan reagoimaan tyylin-mukaisella tavalla. MATKIVATKO KASVIT YHTÄ "KEHITTYNEEMPÄÄ" YKSILÖÄ? ONKO KASVEILLA "LAUMAN" JOHTAJA? TAJUAVATKO NE UUDET "MUOTIVIRTAUKSET?  ISKELMÄN KEHITYS ON ANALOGINEN NIILLE PIENILLE MUUTOKSILLE, MUOTIOIKUILLE, MITÄ KASVI- JA -ELÄINMAAILMAN KEHITYSKULUSSA TAPAHTUU... TUHANSIA PIENIÄ MERKITYKSETTÖMIÄ MUUTOKSIA, JOTKA ELÄVÄT VAIN PÄIVÄN... JA JOTKA LOPULTA JOHTAVAT UUTEEN   KEHITYSSUUNTAAN. NIISTÄ EROAVA MUSIIKINMUOTO KUULUU JO ERI SUKUUN, HEIMOON... Jopa ihmisen on vaikea enää risteyttää niitä. Vaikka risteytys yhden yksilön kohdalla onnistuisikin, niin MUUT eivät ymmärtäisi.

- Kasvi- ja eläinmaailman muutokset, variaatiot ja pikku kehityskaaret ovat YLLÄTTÄVÄN lähellä ajallisesti kevven musiikin kehitystä... joka sekin kulkee eteenpäin, mutta JUURET OVAT SAMAT.

12.5.79          Rundilta palattuani.
- Jos käyttäytyisin kaupunginvaltuutettujen tavoin taideasioissa, niin uhkaisin erota mikäli Big Bandiin päätettäisiin perustaa puhallinsoittajan päätoimi.

18.5.79         Olen säveltänyt Kalevalaa ja käynyt Pudasjärvellä keikalla. Kirjoitusprosessi on samaa kuin säveltäminen, jopa piirtäminen. (Kuvia)

31.5.79       - Pakertaa valtavan Kalevala-sävellyksen kimpussa.

5.7.79         - Yli kuukausi yhden ainoan sävellyksen kimpussa. Maanantaina 2.7. oli Kalevala-sarjan I osan kantaesitys; 40 minuuttia pitkä biisi, joka sai aika kovan vastaanoton. Toisen osan sävelsin myös - sovitus valmistunee syksyksi. TIEDÄN MITÄ TEEN. Tämä teos ei olisi voinut syntyä muualla. Enni Seppänen antoi minulle nuo neljä säveltä ja Unski Rissanen näki valoilmiön taivaalla juuri ennen konsertin alkua... Tiedän mitä teen. Pystyn pitämään muodon kasassa.
Luultavasti huominen Hesari kertoo jotain tuosta sävellyksestä Julius Heikkilän (kirjoittamassa) muodossa.

5.7.79 Ks. 'Minun Kalevalani' - erillinen dokumentti

21.7.79   - Kalevala-teokseni (177 nuottilehteä) sai erinomaiset arvostelut. Kävimme Hannun ja Ilkan kanssa Sallassa ja Jaurujoella. Kävelyä 120 km, ja tammukoitakin tuli. Huomenna täytän 37 vuotta.
- Iskelmän voi säveltää vähilläkin tiedoilla, ja se saa kuulijakuntansa. Miten on laita minun tietoiskelmäpakettini?

10.8.79    - Ensimmäinen kesälomapäivä. Eriskummallinen kesä. Aina Swan Cutler oli meillä heinäkuun lopussa pari päivää. Suunnittelemme Kalevala-sävellyksen kääntämistä englanniksi. Minun olisi sävellettävä - ei vaan sovitettava Kalevalan toinen runo lokakuun jazzpäiville.

21.8.79     - Minun olisi sävellettävä "Tumma"-runo...

6.9. 79      - koesoittopäivän iltana  (Ennätin vaihtaa pari sanaa "Pekkiksen", Pekka Sarmannon kanssa)

11.09.79   - Seinäjoen ja Kokkolan rundin jälkeen.

28.10.79   - Jakautuuko soitossa kaksi aaltokaarta kultaisen leikkauksen suhteessa?
- Millainen on jälkikuva-oktaavi?
- Tietenkin vibraatiot ulottuvat myös kuulumattomille aaltoalueille! Miksi oktaavit rajoittuisivat vain kuulon alueelle?

> P.D.Ouspensky: In search of the miraculous.
s.87             - In the Absolute vibrations are the most rapid and matter is the least dense.
s.124           - The seven-tone scale is the formula of a cosmic law which was worked out by ancient schools and applied to music.

7.-8.11.79    - Olen saanut Kajaanin kaupungilta taidepalkinnon puolikkaan, 2500mk. Kukon Saken kanssa oli puhetta mahdollisesta matkasta Bombayn jazzfestivaaleille helmikuussa 1980.

14.11.79       - Valtakunnalliset jazzpäivät ovat ohi. Kalevala-teos sai jälleen hyvät arvostelut. Niilekselän Elsa muisti minua uusilla teksteillä. Kunpa pääsisin irti kapellimestarin työstä. Pitäisi kirjoittaa, maalata, säveltää...

16.11.79        - Onko niin, että yläsävelsarja ei tarkkaan ottaen ole symmetrinen? JOS SE ON "YHDEN ULOTTUVUUSTASON" ilmiö, niin se suurentaa "kauempana" olevan hieman epämuodostuneeksi...

19.11.79         - Mistä juontaa ihmisen pyrkimys ennalta-arvaamattomiin muunteluihin rumpurytmeissään? Mistä johtuu tarve samalla arvata etukäteen, mitä muut tekevät orkesterissa?

1.12.79     > Gurdjieff: Meetings of remarkable men.
s.133         - I had been - among the Essenes,..and that by means of very ancient Hebraic music and songs they had made plants grow in half an hour.

14.12.79    - Ylivieska, hotelli Käenpesä - 100:tta (KBB:n 1979) keikkaa odotellessa...

16.12.79    - Olen saanut 1/2-vuotisen taiteilija-apurahan ja tehnyt vuoden aikana 100 keikkaa. Nyt alkaa pitkä loma...

17.12.1979 - Miksi kysyä: "Millaista jokin taide on?" Sen sijaan:
1) MITEN SE VAIKUTTAA?
2) MITEN SE VOI(SI) VAIKUTTAA?

- Nämä kaksi kysymystä antavat viitteen taiteen moniarvoisuudesta, mahdollisuudesta kokea taide myös muulla tavalla kuin mitä nyt tunnemme. Taide ei ole taidetta ilman suhdetta ympäristöönsä - se jää vajaaulotteiseksi abstraktioksi.

- Kun ajattelemme konserttia tai teatteria, elävää taidetta, muodostuu suhde selvemmin KAKSIPUOLISESTI merkitseväksi. Kuvataiteen kohdalla ero on vain siinä, että tekijä saa palautteen EPÄSUORASTI, jälkikommenttien muodossa, viivästyneenä. Arvostelu ei vaikuta enää hänen jo "valmiin" teoksensa (kuva, kirja) olemukseen, mutta muokkaa hänen SEURAAVIA töitään tulevaisuudessa. MUTTA NIINHÄN ON TEATTERISSAKIN JA KONSERTISSA! Yhtään soitettua säveltä ei saa enää takaisin. Mutta yleisön reaktiot vaikuttavat siihen, mitä SEURAAVASSA HETKESSÄ tapahtuu. TÄMÄ TEKIJÄ ON SE, MIKÄ YHDISTÄÄ "PAINETUN", "MONISTETUN" JA "ELÄVÄN" TAITEEN.

- Niiden ainoa ero tässä mielessä on vain ajallinen viive - sen pituus - esityksen ja sen vastaanoton välillä, siinä feedbackissa, jossa teoksen saama vastaanotto vaikuttaa tulevaisuudessa tapahtuvaan. Mikäli tekijä(t) elää... Ensimmäisen tekijän (säveltäjän, näytelmäkirjailijan) kuoltua, ESITTÄVIEN taiteilijoiden vastuulle jää teoksen muokkaaminen feedbackia  hyväksikäyttäen, jotta taiteen VANHIN traditio, YHTEYDENPITO VASTAANOTTAJAAN säilyisi elävänä. Vähitellen ensimmäinen tekijä jää yhä merkityksettömämmäksi, koska teoksen sisältö painotetaan kullekin ympäristölle omaleimaisella tavalla. Mikäli teos on "kuolematon", ON SE PIKEMMINKIN OSOITUS MAAILMAN KEHITYKSEN PYSÄHTYMISESTÄ noiden perusteemojen osalta (inhimilliset tekijät: ylpeys, viha, mustasukkaisuus, rakkaus, riisto, sankaruus, jumaluus, jne.), kuin OSOITUS teoksen "absoluuttisesta hyvyydestä".

Sinä päivänä kun ihmiskunnan ikuiset ongelmat ratkeavat, seuraa totaalinen PITKÄAIKAINEN kyllästyminen klassisiin teoksiin. Alkaako "muodonpalvonnan" aikakausi, vai syntyykö jokapäiväisen poptaiteen renesanssi, vai tuleeko taiteesta jokapäiväistä KAIKKIEN harjoittamaa koti-teatteria? Tuolloin ainakin ymmärretään paremmin Dostojevski, Tolstoi ja muut aatteiden uhmaajat.

18.12.79     - Esim. "väri" on kolmisuhde esineen, ympäristön ja tarkkailijan välillä. Ympäristö on SÄVELTÄJÄ (informaatio-KANAVA?) esine on ESITTÄJÄ, ja tarkkailija on KOKIJA, joka tietyissä tapauksissa pystyy vaikuttamaan säveltäjään tai esittäjään OMALLA käyttäytymisellään.

19.12.79      - Todellinen taiteilija on se joka saa YLEISÖNSÄ tekemään taidetta.         
- Jos taide on sekä tiedostamista että ideologiaa (vrt.Auner Zis), niin tiedostaminen on menneen ymmärtämistä ja ideologia on tulevaisuuden ymmärtämistä.

- Pitäisiko taiteet jakaa eri alueisiin sen perusteella, millainen aika, viive kuluu, ennen kuin tekijä saa palautteena kokijoilta ja milloin se vaikuttaa siihen, mitä hän tulevaisuudessa tekee?

- Miksi taidelajien jako kyberneettisen itsesäätelytoiminnan vaatiman ajan perusteella olisi parempi jako kuin traditionaalinen taidelajijako?

- Taiteen aspektit; Mikäli pidämme taidetta SUHTEENA, ei meidän tarvitse riidellä onko esim. gnoseologinen aspekti tärkeämpi kuin joku muu. Kaikki tällaiset riidat (?). Niin kauan kuin taide pyritään määrittelemään jonain absoluuttisena, objektiivisena seikkana, tulee olemaan "epäortodoksisia" mielipiteitä siitä, mikä on taiteen tunnusmerkki - ainakin tärkein tunnusmerkki.

20.12.79     - Olen saanut uusittua kaikki kuuntelulaitteeni. Nyt on tosi hyvät kamat: Uheria, Revoxia, Pioneeria ja 8000 mk:n pankkivekseli. Kalevalan levytys ei näytä aivan ylivoimaiselta ja Teerisuo ilmoitti puhelimessa minun saaneen 4000 markan apurahan Malmsten-rahastolta. On taas ollut hyvä päivä.

21.12.79      - Kysymys ei ole siitä, onko taiteilijalla parempi vai huonompi tekniikka. Kysymys on siitä, mitä hän tekee SUHTEESSA teknisiin mahdollisuuksiinsa (sillä hetkellä). Se millainen tekniikka hänellä kullakin hetkellä on, on kokonaan toinen juttu.

28.12.79       - Koko ajan soi korvaluureissani Pink Floyd vuosien takaa; ajatukset häivähtävät kuun tuolle puolen vaikkei musiikki sinne erityisemmin johdakaan.

29.12.79 aamulla klo 02.20     - Joe ja Christina Davidow kävivät ja mentiin sitten Valjulkselle. Teatteriväkeä, Ulla (Tapaninen) mukaanluettuna, kyseli Väinämöisen laulusta. Kalevalastakin sain taas palautetta.

31.12.79         - Tänä aamuna tuli kirjallinen vahvistus Malmsten-apurahasta, 4000 mk puhtaana käteen. Aika on nähtävästi kypsynyt päätöksien tekoon.

 

1980:

3.1.80      - Rytmissä houkuttelee isku toisensa ulos - peräjälkeen. Lyödyn käden pomppaaminen rummulta houkuttelee käden uuteen valmiusasentoon. Kirjoitettu kirjain houkuttelee tekemään seuraavan, kunnes ympäröivä maailma laajenee niin suureksi että kirjoitus supistuu. Tämä on toiminnan perspektiivilaki. Tämä perspektiivi ei ilmene avaruudessa vaan AJASSA.

20.1.1980  - Jokainen kirjoitettu sävel, jokainen kirjoitettu nuotti on OIKEA, jos löydämme sopivan ihmisen joka ymmärtää sen...

21.1.80      - Absoluuttisen hyvän taiteen aika on ohi. Se on SUHTEESSA AIKAAN  JA PAIKKAAN, ihmisiin. Erilaiset ihmiset arvostavat erilaista taidetta, JA SILLÄ SIISTI. On vain LAAJENEVA maailma, koska se ei voi supistua.
- Mitä on olla aikaansa edellä? Kuinka paljon taiteilija muistaa yleisöä verrattuna itseensä? Luulen näihin löytyvän uusia vastauksia...

22.1.1980    - En pärjännyt läänin sävellyskilpailussa.

24.1.80        - Mitä yksiselitteisempi menneisyys sitä pitemmälle tulevaisuuteen katsomme. Peilitoiminta... Jos musiikki sisältää säännöllisen peruskompin, sitä pitemmälle odotamme sen jatkuvan...

5.2.80          - Ovatko peruskategoriat vastakohtapareja, jotka molemmissa ääripäissä sisältävät lopulta toisensa? Esim. aika-avaruus? Jos avaruus kutistuu äärettömän pieneksi, onko se lopulta pelkkää aikaa syvyyssuunnassa? Jos avaruus laajenee äärettömän suureksi, kutistuuko aikakin pelkäksi tilaksi? Ovatko ne yleensä vastakohtapari? [21.3.2012: Kaaos/järjestys, ääni/hiljaisuus jne]

6.2.80           - Vertaa Musiikkiin: hyvä fraasi on hyvä fraasi KUNNES SE ON KULUTETTU LOPPUUN! Jolloin, jonka jälkeen se on VAIN KULUNUT FRAASI! Tämänkaltaisia ARVOSTUS (?) -esimerkkejä LÖYTYY KAIKKIALTA ELÄMÄSTÄ, KAIKISTA SUUREISTA, ADJEKTIIVEISTA, VERBEISTÄ, SUBSTANTIIVEISTA, JOTKA JOKAINEN KULUTETAAN LOPPUUN JA SILLÄ SIISTI. NIISTÄ TULEEVASTAKOHTIAAN. Kokemukset ovat kuin pähkinän poimimisia astiasta... ME ALAMME OLLA OIKEILLA JÄLJILLÄ.

ABSOLUUTTINEN MAAILMA ON VAIN ERIKOISTAPAUS, JOLLAISEKSI YRITÄMME KUVITELLA KAIKEN MAAILMAN!!!

- Ääntä on näpätessä paljon, sitten se kuihtuu pois... TILALLA on enemmän ja enemmän hiljaisuutta - äänen perspektiivi-ilmiö, äänen etääntyminen uusien äänien tai äänettömyyden täyttäessä yhä enemmän kuuloavaruuden.

- Ääni hiljenee SEKÄ AJALLISEN ETTÄ PAIKALLISEN ETÄISYYDEN KASVAESSA.

- Ehkä siitä syystä itsepintaisesti paikallaan pysyttelevä ääni on hypnotisoiva... jatkuvaan tässä-ja-nyt -hetkeen sitova. Se on lääke ulkopuolista maailmaa vastaan.

- Kummallista, miksi juuri kaksi äärimmäisyyttä musiikissa tulevat olemaan tulevien sukupolvien mielenkiinnon kohteena: suurimmat sävelteokset (jotkut niistä, ehkäpä "Kalevala") JA TOISAALTA tämän päivän "alkeellinen" kansanmusiikki... Edellistä nykypäivä ei ymmärrä, mutta jälkimmäistä se halveksii. Se mikä nyt on suosiossa, kuolee puolestaan valtaosaltaan pois - mahdollisesti ikiajoiksi... Mikä laki tässä piilee?

[Jatkuu osassa IX: 7.2.80]