Taidemietteet XI 1984-85
10.04.84
Olen aina ollut sitä mieltä,
että aina pitäisi mielen olla hyvä.
Ensin on johdanto,
sitten alkaa musiikin pääteema,
johon kaikki yhtyvät.
Ja rumpali sen kun paiskii
katsellen ympärilleen muina miehinä.
Solisti tuijottaa tiiviisti eteensä
silmä yleisössä kiinni.
joku katselee toisia...
16.4.84 - Laajennettuna teoriana musiikki-informaation 1-0 -hahmottamiskäsite ratkaisee samalla kysymyksen musiikin absoluuttisesta kehityksestä jotain päämäärää kohti: Tällaista päämäärää - ideaalimusiikkia absoluuttisessa mielessä - ei ole! Kaikki musiikin mahdolliset päämäärät ovat sen sijaan olleet olemassa niin kauan kuin musiikkia yleensä on ollut olemassa.
Kysymys on vain siitä, milloin mikin päämäärä tulee korostettuun asemaan ihmiskunnan 1-0 -muuntelusarjassa.
Jos musiikki kehittyy joskus johonkin tiettyyn suuntaan, on tuo kehitys tilapäistä; yhtä väistämättömästi kehityksen suunta jonkin ajan - vuoden tai vuosisadan - kuluttua vaihtuu. Muuttuminen tapahtuu sillä hetkellä, kun vallitseva kehityssuunta tarjoaa enää niin vähän uutta informaatiota (tai niin paljon liikaa), että ihmiset kyllästyvät (tai yhtä hyvin säveltäjät etunenässä) ja alkavat kaivata muunlaista huomion kohdetta. Yhtä varmaa on, että tuo uusi kehityssuunta on jo esiintynyt jossain muussa kulttuurissa (tai jonakin muuna aikakautena), eikä siis absoluuttisesti ole uutta.
26.04.84 - Kun joku kuulee tarun, palan Kalevalaa ensimmäisen kerran, ei tapahdu mitään. Vasta toisella kerralla hän tekee kytkennän vanhaan tuttuun ja alkaa tarkkailla muuntelua. Jos joku nauttii Kalevalasta jo ensi kerralla, kytkee hän kuulemansa johonkin vastaavaan ennen kuulemaansa taruun. On merkillistä, miten Kalevalan tarut ovat sotkeutuneet toisiinsa: On kuin muutama perusteema (tammi, suo, kolme sanaa jne.), jotka luopuvat kehittymästä vasta sitten, kun kaikki muunnelmat on käyty läpi.
- Niin kuin musiikissa on kulloinkin vallitsevat perusyksiköt, niin myös runossa tietyt asiat tai tapahtumat, joiden muuntelu saa ihmiset kiinnostuneiksi. Ensimmäinen askel on aina pelkkää työtä, muistiin painamista. Harvoin jo se tuottaa nautintoa.
5.5.84 - Minua kiinnostaa enää vain se musiikki, jonka henkinen tausta on kiinnostavaa.
21.5.84
Valmis, lopullinen,
muuttumaton musiikki
on aikansa elänyt ja kuollut -
mutta ei pois.
Kivettynyt.
Kivistä kertomaa menneistä ajoista.
28.5.84 - Jos musiikilla ei ole lopullista tavoitetta, päämäärää 1-0 -vaihtelun keskellä, niin miksi sitten moraalilla olisi?
29.5.84 - Viimeinen koulupäivä. Lähdemme koko perhe tänään Hesaan. Los Ustadsilla on siellä ja Tampereella keikkoja. Hellettä on nyt jatkunut kaksi viikkoa. Seitsemäs A kuuntelee Eppu Normaalia.
- Yhdeksännen luokan viimeinen musiikkitunti ennen koulun päättymistä. Eppu Normaali soi. Pelaavat korttia. Jussi & The Boys lähetti kortin Tallinnasta.
- Alan ymmärtää, mikseivät maaseudun ihmiset harrasta "kulttuuria". On liian paljon muuta tekemistä - omaehtoista luomista - puutarhassa, rakennuksilla, koneiden ja urheilun parissa. Kaikki ne palautuvat lopulta 1-0 -vaihtoihin.
Milloin tämä muu toiminta
alkaa heijastua soitossani?
Musiikkihan on ollut alun alkaen
yhtenä lähtökohtana
tähän muuhun toimintaan.
Eppu Normaali laulaa:
Dylan on. Vapahtaja, Messias.
.....
Nyt soi Mike Oldfield.
Se on aivan normaalia
tässä tilanteessa.
Se siitä.
4.6.84 - Keikat Tampereella ja Helsingin laulufestivaaleilla sekä päätös Los Ustadsin hajottamisesta - lähinnä Tomin ehdotuksesta.
13.6.84 - Olen kirjoittanut esitelmän kansanmusiikin entropiasta Kaustisen seminaaria varten. Informaatioteorian sovellutusta musiikkiin koskeva kevättalven esitelmäkierroksen puhtaaksikirjoitus ei vielä ole valmis.
13.06.1984 Keitele > KANSANMUSIIKIN TULEVAISUUS / Synkooppi 3/1984, ss. 28-29
16.6.84 Kaustinen.
- Virhe määritellään sen mukaan, tuleeko soittajalle paha mieli tai tuleeko yleisölle paha mieli. paha mieli määräytyy omaksutun arvojärjestelmän rikkoutumisesta/ rikkomisesta - olipa se sitten millainen tahansa. Ellei pahaa mieltä seuraa, ei virhettäkään esiinny. Vain yhtenäisen kulttuurin pohjalta voi paha mieli tulla samanaikaisesti sekä soittajalle että yleisölle.
18.6.84 - Säveltäjä säveltää myös esittäjille, jotka muodostavat yleisöstä poikkeavan spesialistikuulijakunnan. Onnistuakseen on sävellyksen oltava myös esittäjän kannalta psykologisesti mielenkiintoinen. Monikerroksisuus onkin usein teoksessa tehty juuri inside-jutuksi esittäjille, jotka kuuntelevat teosta subjektiivisen soittajan näkökulmasta.
20.6.84 - Kaustisen mietelmiä:
Kansanmusiikki on omaehtoista musiikillista toimintaa sikäli, että se useilta osin ei pyri muiden musiikki-kulttuureiden (vrt. klassinen musiikki) esteettisiin päämääriin. Se hyväksyy yksilön suorituksen kullakin hetkellä siihen mennessä hankittujen eväiden pohjalta. Tässä mielessä kansanmusiikki ei tunne esim. "väärin soittamisen" käsitettä.
- "Hyvän ja huonon" musiikin määrittely tapahtuu pikemminkin sen perusteella, onko myönteinen sosiaalisen yhdessäolon tila saavutettu vaiko ei (lasten osallistuminen tms.).
- Kansanmusiikin esteettiset päämäärät tai keinot - verrattuina yhteiskunnan viralliseen musiikki-instituutioon - ovat esim. korvakuulolta oppiminen (nuottien merkityksettömyys) ja improvisointi-muuntelu (mekaanisen kopioimisen sijasta). Samasta syystä ei myöskään ammattilaisuus kuulu - ainakaan olennaisesti - kansanmusiikin harrastajamuusikko-mentaliteettiin. Itsekkäistä rasitteista vapaa motivaatio ei tunne ulkopuolelta annettuja auktoriteetteja ilman ohjeiden sisäistämistä. Oma persoonallinen päämääränasettelu kulkee usein rinta rinnan yksin-soittamisen ja -laulamisen kanssa. Missään ei ole ylintä auktoriteettia, jos se on minän ulkopuolella.
- Kansanmusiikki ei ole estraaditaiteena, konserttitoimintana luonnollisimmillaan, sillä kuuntelijan aktiivinen osanotto ei pääse silloin esille (yhteislaulu, tanssi yms.).
- Kansanmusiikin vaihtoehtoestetiikka osoittautuu lopulta paremmaksi kuin länsimaisen kulttuurin valtaapitävät absoluuttiset estetiikan arvoteoriat.
- On otettava selvää, miksi suomalainen kansanmusiikki sisältää kaikki ne samat musiikilliset arvot, mitä muissakin kulttuureissa - myös taidemusiikissa - on.
- Jos tutkija edustaa tilan (eri kulttuurit) asiantuntemusta, niin kansanmuusikko edustaa ajan asiantuntemusta (perinne, historia yhdessä kulttuurissa). Pelimanni on kuin talon isäntä, jota tutkija-vieras tulee tapaamaan ottaakseen selville "talon tavat" ja kertoakseen samalla, millaisia tapoja muualla on.
Jos pelimanni kysyy em. seikkoja tutkijalta tai lähtee itse vieraisiin, muuttuu hän silloin itse tutkijaksi. Se, joka kysyy, on tutkija. Se, joka vastaa, on pelimanni. Aika- ja tilatiedot kommunikoivat keskenään päätyen entropiaan.
- Sävelmän nimi liimautuu sävellykseen.
- Sävellys liimautuu analogisesti sävellyshetkeen, tuon hetkiseen ympäristöön tai ajatusmaailmaan. Kun jompikumpi muistetaan, muistetaan toinenkin samalla hetkellä (Prägung-leimautuminen).
- Vaihtavatko taide/kansanmusiikki rooleja kuten tutkija ja pelimanni? Taidemusiikki ottaa vaikutteet tilasta (eri kulttuureista), kansanmusiikki ajasta, perinteestä.
- Kansanmusiikki ei ole enää musiikillinen äidinkielemme.
1.9.84 - Säveltäjä säveltää myös esittäjälle; Olennaista sävellyksen perillemenolle on se, että sävellys antaa haasteita esittäjälle. Esittäjien tulee huomata, että rakenteessa on inside-kikkoja heitä itseään varten - sellaisia, jotka jäävät yleisöltä kuulumattomiksi. Tällaisia ovat mm. toisten ja kolmansien äänien sisäinen loogisuus, melodisuus, mahdollisuus luovaan panokseen (esim. free-kohdat, joissa yleisö ei varmuudella kuule yksityistä soitinta), nuottivihjeet sisääntuloja varten, oikean äänen löytöhelppous laulajien sisääntuloissa yms. Tässä mielessä yksi sävellys on itse asiassa niin monta sävellystä kuin (on) soittajiakin.
5.9.1984 Helsingissä (> Ks. Maailmanmusiikin tulo Suomeen 1985)
Hei! Lähetän tässä Kaustis-kasetin perusteella kirjoitettua tekstiä ja muutamia kysymyksiä reunahuomautuksina antamaan suuntaa siitä, mitä aiheen historiikki voisi olla. On varmaan paljon sellaista mitä en osaa edes kysyä, tämä teksti on vain jutun pohjaksi, sitä saa muuttaa, korjata ja täydentää tarpeen mukaan.
Pääkysymys on:
Miten eri maiden etnisen musiikin vaikutteet tulivat Suomeen: milloin, mitä kanavia pitkin, keiden välityksellä, mistä ja mitä musiikkia jne. Näkökulma on ja saa olla lehden tämän numeron jutuissa muusikon ja tutkijan omakohtainen näkökulma. Omat kokemukset, vieraan kulttuurin kohtaaminen ja musiikin välittyminen kiinnostavat, musiikillinen vuorovaikutus molempiin suuntiin.
(Ei niinkään muiden musiikkikulttuurien esittely, varsinkin kun seuraavaksi on suunnitteilla aasialaisen musiikin teemanumero ja muita vastaavanlaisia teemoja on jo käsitelty.) Lähetän samalla myös tekeillä olevan numeron sisältösuunnitelman, kaikkien siinä mainittujen juttujen saaminen ei vielä ole varmaa, jotain muuta saattaa tulla tilalle, mutta pääsisältö siitä käy ilmi. Juttujen käsikirjoitukset toivotaan siis syyskuun loppuun mennessä, voit lähettää ne minulle (osoite alla) tai jättää työväenmusiikki-instituuttiin, jos satut käymään Helsingissä.
Hyvää syksyä ja kiitokset osallisuudesta tämän lehden tekoon.
Riitta Tingander, Kirjastopalvelu, Hki
7.9.84 - Isot orkesterit ovat alkaneet kehittyä pikemminkin tarpeesta säveltää esittäjille. Tämän selittää soittotaidon yleistyminen tietyissä historiallisissa olosuhteissa. Kuuntelijalle tällä ei enää ole ollut liiemmälti merkitystä, koska hän ei enää pystynyt erottamaan yksityistä stemmaa muiden joukosta. Kuitenkin tuo stemma oli kirjoitettava mahdollisimman melodiseksi, jotta soittaja olisi tuntenut mukanaolonsa orkesterissa mielekkääksi. Nykypäivän suuresta ammattiorkesterista tuokin motivaatio on jo alkanut kadota.
12.9.84
Kirjoitan musiikkifilosofiaa.
Ja venäläinen iskelmä soi korvaluureissani
radioksi paljastuneesta kasettinauhurista.
En pelkää kai mitään.
Yhä useammin näen kaiken läpi.
Yhä tiheämmin voin kuulla mitä vain
ja alan herkistyä noille olemattomille ajatuksille,
äänettömille äänille, sammutetuille lampuille,
ymmärtämättömille kielille, kirjoittamattomille sanoille
ja sille kaikelle, mikä on tulossa.
Mikähän lienee tulos?
16.09.84 - Sanotaan, että hyvä musiikki on harvinaista. Siitä huolimatta en elämäni aikana ole tavannut vielä ketään, kuka ei olisi joskus löytänyt ja kuunnellut sellaista.
- Jättäisin toistaiseksi tunnetilat musiikin estetiikan kysymysten ulkopuolelle joksikin aikaa rauhaan. Tunnetilat koetaan. Niistä kirjoittaminen on samaa kuin kuvitella uivansa, soittavansa tai rakastelevansa pelkästään toisten antamien kuvausten perusteella.
- Jospa muisti voidaankin selittää analogisena vastineena ulkoiselle tapahtumalle. Ulkoinen tapahtuma ja sen muistiin painaminen ovat analogisia kokemuksia, joilta edellytetään ulkonaista erilaisuutta, koska tapahtuma ja kokeva systeemi edustavat eri maailmoja; Kokeakseen "samaa" niille on tapahduttava jotain ulkonaisesti erilaista!
17.09.84 - Suhteellisen suljettu systeemi on sisäiseltä rakenteeltaan yksimielinen: Joka ei pidä konsertista poistuu salista ulos kesken esityksen.
22.9.84 - Kielioppikirjat ynnä muut käyttävät menestyksellisesti "huonoja" esimerkkejä opetuksen tehosteena. Eikö "huonolla" musiikilla voi olla täsmälleen samanlaisia funktioita? Mitä tarkemmin asiaa katsoo, sitä selvemmältä tällainen ajatustapa tuntuu. Perinteinen rintama on tällä kohtaa haljennut ristiin. Mitä olisi tältä pohjalta määriteltävä uusi "huono" musiikki? Sitäkö, ettei siitä opita yhtään mitään?
- Yrittänyt kaksi viikkoa pakertaa entroposofian, musiikin uuden estetiikan kimpussa.
24.9.84 - (Kuva: Gaussin käyrä, jossa vasemmalla menneisyys, keskellä paksuna nykyisyys ja oikealla tulevaisuus)
- Yllä oleva on analogisen ajan sisäinen rakenne. Aika ei kulje vasemmalta oikealle, vaan koko järjestelmä "elää" nykyhetkessä. Nykyhetkenä pidämme käyrän nykyhetki-osaa siksi, että se koostuu asioista, joiden informaatiosisältö on valon nopeudella kaikkien koettavissa.
Nykyhetki leimautuu kaikkein julkisimman, yleisimmän sisältönsä perusteella. Jos tiedotusvälineet eivät toimisi, kokisivat ihmiset aivan uudenlaisen nykyhetken.
- Todellista nykyhetkeä on tietoiseksi tuleminen. Ja sen välittyminen muille kestää aina kauan. Se on kirjallinen selostus uimisesta, naimisesta, syntymisestä, kuolemisesta - asioista, joita ei koeta lukemalla eikä katsomalla.
25.9.84 - Heti, kun otamme kiinnekohdaksi yhden kyberneettisen systeemin, voidaan sen suhdetta ympäristöönsä pitää absoluuttisena. Musiikissa on tämän suhteen symbolina perussävel, johon koko musiikillinen maailma suhteutetaan. Vastaako katoamispiste kuvataiteessa tätä samaa?
- Olen kusessa töiden kanssa: estetiikka-esitelmän puhtaaksikirjoitukset, Antero Vipunen ja kansanmusiikin oppikirja. Ja kaiken takana rahapula...
29.9.84 Seinäjoki.
- Aloittelijan soitto kuulostaa "huonolta", koska se sisältää niin paljon informaatiota! Tämä johtuu siitä, että soittaja ei hallitse soitintaan niin paljoa, että osaisi toistaa saman jutun 2-3 kertaa synnyttääkseen odotuksia! Toisto on vaikeampaa kuin muuntelu! Kaikki mitä hän soittaa on siis aina uutta. Ja me nimitämme häntä "huonoksi" soittajaksi, koska kukaan ei osaa matkia häntä!.
30.9.84 - Kuvaamataiteilijan tuntee siitä, että hän osaa toistaa jonkin asian (piirretyn hahmon) samalla tavalla.
- Sinfonikko pyrkii teeman muuntelulla luomaan ensin perinteen ja sitten irtautumaan siitä - yhden sävellyksen aikana. Tarvitseeko kuuntelija silloin taustaperinteen tuntemusta kyetäkseen hahmottamaan ko. musiikkia relevantilla tavalla?
- Järjestys on aina todellisuuden rajaamista. Hypnoottisesti toistuva puhe, musiikki on kuin neulansilmä toiseen todellisuuteen.
9.10.84 Antero Vipunen valmistui tunti sitten. Luulen saaneeni aikaan jollain tavoin merkittävän teoksen - nykymusiikkia amatöörimieskuorolle - saamelaisin, tsheremissiläisin, syyrialaisin, intialaisin ja egyptiläisin maustein.
23.10.84 - Amsterdam
- Ihmeellistä kyllä - intervalleilla on ikioma rytmiikkansa - huojunta, jonka tiheys on riippuvainen käytettävästä intervallista. Rytmiset pisteet ovat murtoluvun (värähdyslukujen) jaollisuudessa.
- Dmitri Christoff: Jotkut musiikkitieteilijät nimittävät taiteellisen elämyksen hetkeksi sitä, kun kuuntelija menee harhaan.
- Ton de Leeuw'in konsertissa: Musiikki koostuu musiikin kuuntelun ja ajatusten vuorottelusta.
25.10.84 torstai - Pitäisi puhua tänään Suomen musiikkielämästä. Ei tiedä vielä mistä aloittaa ja mihin lopettaa. Mielenkiintoinen viikko.
- Parasta aikaa japanilaisen musiikin konsertissa. Esitelmä musiikkifilosofiasta on pidetty.
25.10.1984 Amsterdam
- Jossain määrin on riittävän paljon... (Aloitan esitelmäni suomeksi)
There is not good/bad music (with 1-0 -system).
There is music-listener stereologic... (jne. > Ks. 1984-88 Amsterdam)
27.10.84 - Amsterdam (Unescon Composer’s workshop - etnomusiikin ja taidemusiikin välisistä kysymyksistä 22.-29.10.) - esitelmä 26.10.
(> 14.01.85 artikkeli 'Kansanmusiikin ja nykymusiikin kohtaaminen' ko. aiheesta
+ Ks. erill. dokumentti: AMSTERDAM 1984&88)
28.-29.10.1984 (Huom! Karhunpeijaisten lopputeksti - vaarin läsnäolo ravintolapöydässä Amsterdamissa.)
> (Ks. s.143 = 10.02.1985: "Ja aina on takana jotain...")
02.11.84 - Sanaton saari... Sävellys, joka kuvaa saaren ääriviivat sen korkeimman kohdan tavoitellessa puheen alkeita. Saari alkaa meren mainingeista - (esim.) Nilakan syysmyrsky hidastetulla nauhanopeudella. Häipyminen tapahtuu hidastetun tuulen kohinaan. Esitys tapahtuu pimeydessä. Ainoastaan huipulla - puhetta tavailtaessa - välähtelevät eriväriset valot - aluksi synkassa tavujen kanssa - sittemmin epäsynkassa. Piin desimaalien tulisi toimia jotenkin rakennetta luovana tekijänä - muutettuna kaanoniksi. Kaanon puolestaan kuvaa ikään kuin filminauhaa, jonka kuvat menevät hieman päällekkäin muodostaen tällä tavalla yhtenäisesti jatkuvan panoraama-sarjan. Itse asiassa lasten ei tarvitse osata kuin yksi sarja. Vaikeus alkaa siinä, kun heidän on tehtävä se ryhmittäin eri aikoina. Kuiskausten ja tavujen väli lasketaan hiljaa itsekseen (vrt. myöhempi teokseni autojen äänitorville), jolloin tempo suunnilleen säilyy samana koko teoksen ajan. Taustalla saattaa toisaalta olla muutaman soittimen muodostama orkesteri, joka toistaa samaa teemaa pianissimossa - koko teoksen alusta loppuun sakka (Vipusen loppu?)
Voitaisiinko voipaperikampaa käyttää puheen muuntamiseen? Suu tukitaan kädellä kesken tavun. Mahdollisesti vesipisaroiden hidastettu tippuminen voidaan liittää nauhaan johonkin kohden.
- Mistä teksti? Aum? Sarjan viimeiset tavut lauletaan pitkinä, mutta entä käänteiskaanon? Peilikuva huipulta toiselle rinteelle? Minun on pakko maalata tuo saari ensiksi, ehkä kuvasarja, jotta löydän rakenteen...
02.11.84 Olen juuri oppinut laulamaan mongolialaisittain (tuvalaisittain?) - (kurkkulaulua) kaksiäänisesti. Mahtava tunne.
- Sävelillä ei ole ainoastaan nykyhetki, vaan niiden synty on osa niiden minuutta. Ilman havainnoivaa muistia, mieltä, sävel ei ole yhtään mitään, sillä nykyhetki levittäytyy menneisyys-tulevaisuuden päälle.
18.11.84 - Ympyrä musiikissa... Ympyrän merkitys kehän kiertämisenä vaatii katseluaikaa. Paluu samaan lähtöpisteeseen on samaa kuin paluu alkusäveleeseen. Musiikissa aalto (graafisena esityksenä) kuvaa todellista ympyrää. Jos nuotti olisi "kolmiulotteinen" näyttäisi se spiraalilta. Musiikissakin voidaan palata ajassa taaksepäin (nuottikuva: g-h-g ~ e-c-g).
- Amsterdamin levyostokset ovat loistavia. Ilona soitti puhtaasti viulua musiikkikoulun juhlakonsertissa.
28.11.84 - Aika on samalla tavoin yhteinen ihmisille kuin jokin sävellys on enemmistön suosiossa. yhteinen aika on vain merkki yhteisestä kulttuurista.
- Tiedon ymmärtäminen on samaa kuin sävellyksen ymmärtäminen. Ei ole olemassa ideaalitapaa ymmärtää tietoa muuten kuin ymmärtää, mitä toinen on tarkoittanut. Tämä edellyttää yhteistä kulttuuritaustaa. Tieto (sanoina, ajatuksina) sinänsä on yhtä merkityksetön kuin sinfonia madolle. Olennaista on, miten yksilö käyttäytyy tiedon saatuaan (omaksuttuaan).
- Sävellyksen minimi monikerroksisuuden yksi mitta on, kuinka monelle soittajalle se on kirjoitettu. Loppu jää Herran haltuun.
29.11.84 - Myöskään musiikin ei välttämättä tarvitse olla logiikan eikä syysuhteen mannekiini. Se voi peräkkäin kuvata toisistaan loogisesti tai kausaalisesti riippumattomia hahmoja. Silloin kysytään vain: Mikä on se tekijä, joka saa kuuntelijan seuraamaan peräkkäisiä näkyjä ja näkemään niiden yhteyden? Onko kysymys analogisista yhteyksistä?
- Jos kuulija ei havaitse sävelmän sisäistä loogista rakennetta, havaitsee hän sen tilana samalla kun säveltäjä kokee sen aikana...
2.12.84 Olin Laihialla puhumassa kansanmusiikista. Pohjalaisen lehtiotsikko: "Hoida kansankulttuuria kuin elävää olentoa." - Esitelmäni oli täydellinen menestys.
- Paluumatkalla välähti mieleeni, että musiikin kuunteluunkin voi sisältyä eettisiä valintoja! Toisaalta ongelmana on, miten informaatioteorian sovellutus musiikkiin auttaisi selvittämään sen soveltamista myös etiikkaan.
Kuuluvatko hahmot jne. myös etiikan piiriin? Ovatko hahmovalinnat mahdollisia etiikassa, eettisessä toiminnassa?
- Ellei kulttuuri pysty symboloimaan uutta muuntuvaa todellisuutta so. leikkimään uudella todellisuudella, kuolee kulttuuri ja kulttuurin mukana kansa. Kansa ei voi leikkiä todellisuudella muutoin kun taiteen kautta.
- Musiikin on pystyttävä heijastamaan kaikki ympäröivän todellisuuden ilmiöt ja puolet - kuten sanojenkin on pystyttävä tekemään.
- Hakiessaan 1-0 -hahmoja kuuntelijan huomiokyky harhailee. Loogisesti etenevä musiikki ei sanele kuuntelijan hahmovalintoja. Ne vaihtelevat muilla perusteilla. Tämän pohjalta on ymmärrettävää, että irrallisesta kuvasta toiseen siirtyvä musiikki voidaan myös kokea loogisesti yhtenäisenä.
- Kieli pyrkii yksiselitteisyyteen, mutta kulttuuri moniselitteiseen ilmaisuun, todellisuuden harjoitteluun - pelinä - jossa voitto ja häviö ovat tasapainossa, jossa häviäjäkin voi tuntea olevansa Paratiisissa. Tässä mielessä kulttuuri on ihmisen henkisen todellisuuteen sopeutumiskyvyn mitta. Kulttuuri on rokote lukkiutunutta todellisuudenkuvaa vastaan. Kulttuuri viittaa arvojen suhteellisuuteen.
- Se, onko jokin kansanmusiikkikulttuuri yksinkertaista, ei kerro mitään siitä, millaisen kulttuuriympäristön projisoitumana se on juuri sellaista kuin se on. Kalevalaisen laulun näennäinen yksinkertaisuus on helposti ymmärrettävissä vastakohtana sanallisen improvisoinnin suurelle informaatioarvolle. Toisaalta instrumentaalimusiikki on latistunut ja rappeutunut sitten jouhikon loistopäivien.
- Kansanmusiikkia voidaan ymmärtää vain yhden ihmisen elämänkaaren näkökulmasta käsin - siinä ilmenevine eri tasojen 1-0 -vuorotteluineen.
- Nuotti tai laulamaton/soittamaton sävelmä on vain lähtökohta, pelkkä nimi. Vasta esitys antaa sille elämän hengen.
- Vanha ei ole itseisarvo. Perinteen tuntemisella ei ole muuta merkitystä kuin ilmentää niitä ideoita, joilla musiikkia on jo tehty.
- Ongelmana ei ole monimutkaisuuteen vaadittava ammattitaito vaan sen välttämisen vaikeus. Olisiko ihanteena musiikki, joka olisi totaalisen yksiselitteisesti ymmärrettävissä?
- Annettakoon muille tehtäväksi suomalaisen kansanmusiikin määrittely. Itse eläkäämme sen sisällä - kuitenkin tietoisina erilaisuutemme perusteista. Se on meidän omaa mikrostruktuuriamme.
- Kulttuuri ei ole enää paikallisesti määriteltävissä. Suomi voi yhtä hyvin olla Australiassakin. Kulttuuri on siellä, missä henki, ajatukset liikkuvat. Nykyisessä tiedonvälitysmaailmassa paikka on jo menettänyt merkityksensä rajoittajana.
4.12.84 - Se, että musiikissa on niin paljon epäloogiselta kuulostavaa, on pitkällä tähtäyksellä mitä loogisin seuraus menneisyyden musiikista (eurooppalaisessa kulttuurissa). Itse asiassa se on liiankin yksinkertainen, lapsenkin ennakoima reaktio menneisyyden loogiseen musiikkiin.
06.12.84 - Tukholman-matkalla muistiinpantua:
- Eri uskonnot ja eri musiikkikulttuurit johtavat parhaimmillaan saman asian sanoman tajuamiseen. Molemmat voidaan siis ymmärtää väärin - ulkonaisesti! Musiikin levittäjällä on eettinen vastuu siitä, johdattaako hän jonkun käyttämään musiikkia (= uskontoa) väärin, omien itsekkäiden tarkoitusperiensä ajamiseen.
- Se, mikä "Barcarolessa" edustaa sensualismia - piilevää estetiikkaa - jollekin kulttuuripiirille, on punk-rockareille merkki huippuunsa kehittyneestä kalkkeutuneisuudesta.
(> Musiikin suunta 4-5 v.1984, > Ks. erill. dokumentti)
Ilpo Saastamoinen: - Entroposofia - musiikin uusi estetiikka ss. 30-42
> Ks. myös - Suutarin tytär poikimispuuhissa - ss. 30-42
eli muisteloita etnisistä vaikutteista suomalaisessa kevyessä musiikissa
- Heikki Laitinen: Vuosi 1984 (s.3) "...Perusteellisen mielen puhdistamisen voi aloittaa yhdessä Ilpo Saastamoisen kanssa. Tätä numeroa selaillessa tulee myös ilmeiseksi, että muusikkous pystyy tutkimuksellisuutta paremmin vapauttamaan menneisyyden kahleista... tiedon kanssa työskentelevien on opittava antamaan tunteilleenkin valtaa."
TURKIN MUSIIKKI (Kirjastopalvelulle joskus 1984-85?
> Ks. erill. dokumentti "Turkkii" 1982 - Turkki -dokumentin lopussa)
1985:
21.1.85 - Kalevala-kuukausi lähestyy. Kirjoitan nuotteja, kirjoitan artikkeleita, mietimme shamaaniasuja ja suomalais-ugrilaista musiikkia. Mikä tästä vuodesta tulee?
[3.6.2011: Tämä on ensimmäinen päiväkirjamaininta Pohjantahti-yhtyeen toiminnan aloittamisesta.]
10.2.85 - Kriitikoilla on valtaa niin kauan kuin tiedetään, mikä on objektiivisesti hyvä soittoesitys tai sävellys. Objektiivinen tieto on nimittäin spesialistien erityisaluetta. Se edustaa - näennäisesti - aina laajempaa tietämystä, joka ei ole sama asia kuin objektiivinen tieto. Tieto on aina kytketty johonkin rakenteeseen, maailmankuvaan tms:een. Tällöin tieto on merkityksellistä. Maailmankuva, sen rakenne nimittäin valikoi sen, mikä on merkityksellistä / merkityksetöntä tietoa.
- Tulin eilen yhdeksän päivää kestäneeltä Kalevalan TV/Radionauhoituksesta (Pena, Kalle + UMO). Olen täysin sekaisin ylirasituksesta. Tässä nauhoituksessa on paikoitellen jotain omituista hohtoa - erityisesti I osassa, jossa on tuulahdus tuonpuoleisesta - niin yksinkertaista musiikkia kuin se onkin.
12.02.85 - Tapahtuman kuvaus musiikin avulla?
28.2.1985 - Finlandia-talolla Kalevalan 150-vuotisjuhlaan kutsuttuna. Toiseksi viimeisellä penkkirivillä. Rauhallinen paikka. Ei tarvitse kurotella taakseen. On hätkähdyttävää huomata, miten monet suomalaiset ovat ansainneet tulla kutsutuksi juhlaan, kun ajattelee Kalevalan asemaa julkisuudessa viime vuosikymmeninä. Toisaalta ymmärrän, etteivät hekään tiedä minun tekemisistäni senkään vertaa. Kokonainen salillinen väärinymmärrettyjä neroja, jotka koettavat rakentaa tätä yhteiskuntaa yhä enemmän irti Kalevalasta. Kuinka moni meistä on lukenut sen läpi?
- Kaikilla on ankara kiire. Pelkkiä muodollisia kohteliaisuuksia, koska on niin monta tärkeää henkilöä tervehdittävänä. Kunhan tästä juhlat pääsevät vauhtiin, lähden väliajalla Vanhalle keikalle - shamaaniasu päälle puettuna. Yhtye on Pohjantahti ja jäsenet Jublat, Arbat ja....
19.03.85 "Unohtuneet musiikkikulttuurit" -seminaari on päättynyt.
- Musiikki jakautuu a) yksinkertaiseen, joka johtaa transsiin, b) monimutkaiseen, joka johtaa ns. "taiteelliseen elämykseen". Me käytämme näitä asioita samanaikaisesti.
23.3.85 - Mikko Heiniö tilttaa Rondossa (?) suhteellisuuden sen oletettujen loogisten seurausten perusteella - huomioimatta että absoluuttisten arvojen teoria vaatii epäloogisuutta pysyäkseen itse pystyssä. Hän vaatii "konttaamisen" kieltämistä; sen asian kieltämistä, josta musiikinopettajat haaveilevat päätavoitteenaan pystyäkseen opettamaan lapsia. "Tulkaa siis lasten kaltaisiksi..."
[Luettu 25.6.85: Mikko Heiniö: Innovaation ja tradition idea]
2.4.1985 - kirje Erik Tawaststjernalle:
Keitele 2.4.1985 Erik Tawaststjerna Helsinki
Kiitokset ensinnäkin kaikin puolin antoisasta keskusteluillasta. Valitettavasti lupaamani materiaali tulee vasta näin myöhään. Syy tähän on ollut 27.4. pidetty Pielaveden Mieslaulajien 30-vuotis-juhlakonsertti, jonka jouduin yllättäen johtajan sairastuttua johtamaan ja jossa myös kantaesitettiin 30 min. pitkä säveltämäni mieskuoroteos "Antero Vipunen". Väittivät lehdissä suurin piirtein, että teos avaa uudet näkymät koko amatöörikuorolaululle. Siitä enemmän joskus toiste. Toinen syy on paha flunssa jota sairastan parasta aikaa.
Paneuduin hieman oman materiaalini pohjalta tuohon esittämääsi kysymykseen huipputehon puuttumisesta kalevalaisessa lauluperinteessämme. Viittaisin kaikkein ensiksi Ilmari Krohnin artikkeliin "Melodien der Permier", jossa asiat sanotaan ytimekkäästi: suomensukuisilla kansoilla oli KAKSI lauluperinnettä, joista toinen oli pentatoninen ja toinen "DIATONINEN RESITATIIVI". Siis itkuvirsi ja sen johdannaiset (aina kalevalaiseen lauluun saakka?). Oheisen materiaalin pohjalta käy joka tapauksessa kiistatta selväksi, että huipputehon puuttuminen on ollut SANGEN YLEISTÄ suomalais-ugrilaisten musiikissa. Ainoastaan mari-tsheremisseillä se lienee harvinaisempaa (tataarien?) pentatoniikan vuoksi. Komi-syrjääneiltä minulla ei vielä ole itse tutkittua aineistoa. Saamelaiset ovat suuri kysymysmerkki, sillä en voi oman nuotinnetun aineistoni perusteella kuitata sitä pentatoniikalla. Valitettavasti aika on ollut liian lyhyt tehdä valmiiksi analyysejä näistä kysymyksistä, joten luovutan aineistoni sinulle itse silmäiltäväksi. Ensiksi kuitenkin muutamia huomioita:
1) On olemassa välimuoto diatonisen resitatiivin ja "kalevalaisen" laulun välillä. Se on kertosäkeen muodossa etenevä ja tiukan rakenteen omaava, mutta huipputeho EI muodosta siinä merkittävää osaa. Selvimmät esimerkit ovat vepsäläinen "shastushki" (nuotti + nauha), Inkerin ja Karjalan jotkut runosävelmät (nuotit), Eestin Setu-alueen vuorolaulut (kasetti), Domna Huovisen laulut sekä lopuksi Fedora Mitrofanova - laulaja jonka taustatiedoista en ole tullut ottaneeksi selvää, vaikka olenkin nuotintanut häneltä kaksi laulua. (Luen venäjää, mutta en ymmärrä sitä!) Jos hän on karjalainen, vahvistaa materiaali huipputehotonta kulttuuria, jos hän on venäläinen, on kysymyksessä "puuttuva linkki" kahden musiikkikulttuurin kohtaamisesta.
2) Koko itkuvirsiaineisto (resitatiivinomainen, toistumaton rakenne)viittaa huipputehon merkityksettömyyteen (mordvalaiset nauhat, karjalaiset nuotit + Virtarannan nauhoitteet/nuotit)
3) Udmurti-votjakkien kaksi- tai kolmisävelikköiset laulut ja -soitteet eivät ole missään tekemisissä huipputehon kanssa. Kvintti taitaa kylläkin esiintyä niin viulu- kuin urkupisteenä kuin myös säkkipillin (marit) katkeilevana pohjaäänenä. (Fuga-LP + nuotinnokset)
4) Mari-tsheremissien pentatoniikka sisältää sangen usein modulaation kvintti- tai kvarttisuhteessa olevaan sävellajiin (Fuga-LP). Mordvalaisilla tämä ilmenee kuorolaulussa PÄÄLLEKKÄISENÄ! Mordvalaisten moniäänisyys (kasetti) on minulta vielä tutkimatta. Yritän nuotintaa niitä kesän aikana.
5) Saamelaisten joiku korostaa perussävelen alapuolista kvinttiä (G-C). Pentatoniikka ei mielestäni sovellu selitysperusteeksi tähän. Puhuisin mieluummin bi-tonaalisuudesta - vaihtelusta KAHDEN eri keskussävelen välillä ilman huipputehoa sekä tämän vaihtelun synnyttämistä odotuksista ja yllätyksistä.
Saamelaisjoiku on niin monimutkainen kulttuurituote, että länsimainen perinteinen analyysi ei ehkä ole edes oikea tapa tutkia sitä.
Aavistelen, että ennakoitavan ja ennakoimattoman 1-0 -vaihtelu (informaatioteorian pohjalta) selittäisi joiusta monta seikkaa yllättävän yksinkertaisesti. Perinteinen analyysi ei pysty edes sanomaan, mistä joiku alkaa ja mihin se loppuu. Alku ja loppu ovat siis SUHTEELLISIA asioita, HAHMOJA, jotka syntyvät, kun riittävä määrä alun tai lopun vaikutelman antavia tunnusmerkkejä (perussävelen tuntu, esityksen päättyminen tms.) on olemassa. On korostettava, että joiulla on aina selvä, toistuva muotorakenne, tahtilajikaavio. Karjalaisessa joiussa (anoa nuottiesimerkki) ei tällaista toistuvuutta liene, vaan se on lähempänä itkuvirttä.
6) INTERVALLIT: Mukana seuraa nauha ja nuotteja vaarini Optatus Raatikaisen musiikista. En ole varma, tulevatko "Franseesin" septimi-intervallit lännestä. Karjankutsujen intervallit (suuri septimi ja pieni nooni!) ovat varmasti muuta perua. Löydettyäni joiuista myös suuria septimejä, tuli mieleeni ajatus, että karjankutsut ja joiut pohjautuvat SAMASTA musiikkikulttuurista! Olisiko karjankutsu-sävelikkö ollut lähtökohtana vaarini "Se nukku" -laulun äärimmäisen harvinaiseen intervalliaineistoon? Hän oli niin taitava laulaja, että pystyi toteuttamaan ne puhtaasti.
Olen kirjoittanut papereihin joitakin runosävelmien keruuvuosia osoittaakseni, että tuota materiaalia VARMUUDELLA OLI OLEMASSA JOPA NUOTINNOKSINA 1800-luvun lopulla. Toisaalta Sibeliuksen kuulemat - huipputehoa vailla olevat runosävelmät EIVÄT VARMASTI olleet harvinaisuuksia, koska kysymyksessä oli luultavasti suomalaisen kansanmusiikin vanhin, arkaaisin ainesosa, jonka juuret ulottuvat suoraan Volgan mutkalle - elleivät suoraan Siperiaan (nars juh -lyyrasoite).
Oli miten oli, niin tuo ikivanha kulttuuri ei suinkaan ole ollut primitiivistä - kaukana siitä. Noiden kulttuurien musiikillinen perusta on vain ollut niissä mikromaailmoissa variaatioineen, joita länsimainen nykyihminen pitää vain toisarvoisena "sekavuutena"! Kysymys on sama, kuin jos joku erikoistuu pelkästään länsimaisen musiikin tuottamiin sooloviulusonaatteihin. Tällainen ihminen löytää kaiken, mitä musiikki yleensä voi hänelle kertoa noista neljän eri kielen tuottamista loputtomista sävyvivahteista. Samoin on ollut runolaulajan laita...
Huipputeho-perusteho -vastakohta ei ole ainoa, joka synnyttää odotuksia ja niiden täyttymisiä (tai viivästymisiä). MISTÄ TAHANSA KAHDESTA MUSIIKILLISESTA AINEKSESTA VOIDAAN AIKAANSAADA SAMANLAINEN ODOTUS-VIIVÄSTYMIS-TÄYTTYMISSUHDE RAKENTEEN AVULLA: aab aab aab aab jne. B:n ei tarvitse olla perussävel tms. kunhan esim. tauotuksen avulla osoitetaan toistuvasti, että "fraasi" päättyy aina b:hen. Tilanne on täsmälleen sama asiantuntijan tunnistaessa jonkin muodon sonaattimuodoksi, jolloin MYÖS ODOTUKSET ovat sen suuntaisia. Yhteinen taustakulttuuri on se tekijä, joka sanelee sen, MITÄ odotetaan ja millainen odotusten täyttymys lopulta on.
Entä muuntelematta toistuva kertosäe - varsinainen "primitiivinen" laulu? Samoin kuin shamaanirumpu, sen tarkoitus ei voi olla "taidetta", sillä TARJOAMALLA MAHDOLLISIMMAN VÄHÄN INFORMAATIOTA SE TÄHTÄÄ VOIMANSA SUORAAN KOKIJAN TOISIIN TAJUNNANTILOIHIN!
Ärsykkeiden puuttuessa aivot ALKAVAT ITSE TUOTTAA TODELLISUUTTA. Ja tämä on suora tie ekstaasiin. ON MIELETÖNTÄ ARVIOIDA TÄLLAISTA MUSIIKKIA "ESTEETTISIN" PERUSTEIN, SILLÄ SE MUSIIKKI EI ENÄÄ OLE TÄSTÄ MAAILMASTA. Se johtaa suoraan tuonpuoleiseen, sinne mitä länsimainen ihminen pelkää, koska se ei vielä ole hänen hallinnassaan niin kuin NÄKYVÄ maailma...
Tuo edellinen oli pelkkää itsetilitystä, joka runnoi itsensä esiin huipputeho-pohdiskelusta. Huipputeho-periaate on vain yksi sadoista odotuksia synnyttävistä musiikin tekotavoista. Merkillistä on, että se on länsimaiselle ihmiselle ollut niin tärkeä. Onko se kytkeytynyt käsitykseen, että ylinouseva kvartti (vähennetty kvintti)
ABSOLUUTTISESTI, OBJEKTIIVISESTI on ns. riitasointinen intervalli???
Lopetan pohdiskelut tähän ja panen koko tavaranipun postiin. Olen iloinen, jos näistä on pienintäkään apua sinulle työssäsi. Jos Sibelius on aavistanut asiat niin kuin oletit, on hän ollut tosi syvillä jäljillä...
Ilpo Saastamoinen.
15.4.85 - Kajaanissa sanottua: Jokainen soittaja on maailman paras muusikko. Useimmat raukat eivät vain tiedä sitä itse. Siksi näemme niin monta traagista yritystä nousta "pinnalle".
16.4.85 Pohjois-Satakunta: Musiikkikurssi Mänttikuja yhdessä...
...Orkesterin ostjakkirummun on rakentanut soitinrakennuslinjan oppilas Juha Vainio.
22.04.85 Mikkelin musiikkikirjastopäivät. (Mikä esitelmä?)
- Jokainen aika on yhtä pitkä: alusta loppuun - riippumatta minuutteina tai sekunteina mitatusta kestosta. Alusta loppuun....
- Kun sävelmä menee putkeen, niin aika unohtuu. Se voi kestää kolme tai kolmekymmentä minuuttia ja on silti samanpituinen, jos se on kokonaisuus, kuvitelma, joka vie kuulijansa toiseen maailmaan. Tämä on ns. henkinen kesto. Ihminen oletettavasti vanhenee fyysisesti yhtä paljon molemmissa tapauksissa, kun ajan kulku katoaa hänen uppoutuessaan toiseen maailmaan.
- Tarkoitukseni oli vierailla prof. Tawaststjernan luona perjantaina 18.4. kaksi tuntia. Keskustelimme seitsemän tuntia yhtä mittaa! Hän tarjosi vaimoineen minulle Palace-hotellin LaVistassa illallisen ja kirjoitteli siellä itkuvirsiä tai lauluja, jotka saivat Sibeliuksen luopumaan dominanttisuhteesta.
- Mitä vähemmän informaatiota musiikki antaa, sitä enemmän kuulija kääntyy sisäiseen maailmaan vaipuen ekstaasiin. Paljon informaatiota sisältävä musiikki pitää meidät kiinni reaalisessa näkyvässä maailmassa, tämän puoleisessa.
[Vrt. shamanistinen transsimusiikki]
- Tawaststjerna kysyi minulta: "Voiko 1-0 -teoriasi selittää Beethovenin Hammerklaviersonaatin läpikotaisin?" Hän ei uskonut siihen, enkä huomannut kertoa omaksumaani tunteensyntyteoriaa hänelle.
- Tuo keskustelu on eräs merkkitapahtumia viimeaikaisessa elämässäni. Epäilemättä T. on laajatietoinen persoonallisuus, elämänkertojen Sibelius, joka samalla edustaa hämmästyttävää avarakatseisuutta. Hän oli valmis hyväksymään (=? muuttamaan mielipiteensä) "kevyen" musiikin vakavista päämääristä kuunnellessaan Kalevala-sävellystäni. Kysyi, onko Seppo Heikinheimo jo arvostellut ko. teoksen!!!
- Kaupallinen musiikki on kuin tuotekehitelty lääketabletti. Se mikä osoittautuu auttavan ihmisiä on siltä osin tarpeeksi arvokas tuotettavaksi lisää ja toisaalta parannettavaksi.
25.4.85 - Se, kuinka kauan tutkijat tutkivat jonkun luovan persoonan sanomisia tai tekemisiä on oire siitä, kuinka kauas tulevaisuuteen ko. henkilö on nähnyt tehdessään työnsä. "Tulevaisuutta" ei tällöin mitata aikamääritteillä vaan sanoman monimutkaisuusasteella. Tuotanto voi olla loppuun kaluttu piankin, jos oikea avain löydetään. Toisaalta työ voi levätä vuosisatoja unohduksissa.
Monimerkityksiseksi suunniteltu taide ei anna kaikkeaan ulos koskaan. On oikeastaan samantekevää, elääkö tutkija samaan aikaan kuin tutkittava kohde; hän vain tuntee kohteen elämän ja elinympäristön yksityiskohtaisesti - riippumatta sitä. voiko osallistua tuohon elämän konkreettisesti vai ei.
- Tawaststjerna tuntee Sibeliuksen ja Kämpin tarinat ikään kuin olisi ollut kaiken näkemässä. Kun hän kertoo siitä, kuulostaa kaikki siltä, kuin se olisi olemassa juuri tällä hetkellä. ja se onkin - henkisesti - kyberneettisen systeemin erikoislaatuisena todellisuutena, muistissa sijaitsevana ikuisena nykyhetkenä.
- Music has meaning within the context of its situation. (?)
1.5.1985, klo 07.20 - Flunssaa potemassa aamuvarhaisella. Vipunen on kantaesitetty jykevin arvosteluin. Kevät kaksi viikkoa myöhässä ja työt myöhässä. Puolitoista kuukautta keikkoja lyöty kiinni Pohjantahti-yhtyeelle.
2.5.85 - Antero Vipusesta loistavat arvostelut... ja pitkä kirje Tawaststjernalle (Oliko se tuo 2.4.kirjoitettu?).
- Erkki Näreharju sanoi, että minun pitäisi keksiä aihe koko illan kuoroteokseksi. Hän harjoituttaa vaikka 100 laulajaa esittämään sen. Sanoi olevansa elämänsä huipulla - ylpeä siitä, että saa olla osallisena tällaisessa prosessissa kuin mitä Vipunen on ollut. Olisiko niin, että portit alkavat avautua?
[Tämä oli I viite Karhunpeijaiset -teoksen syntysanoista.]
- Uusi musiikkianalyysi on löytynyt silloin kun pystymme analysoimaan saamelaisten joiun. [Kysymyksessä oli kuitenkin kolttasaamelainen leudd v.1986]
19.05.85 - Sunnuntai-aamu Helsingissä.
- Kahden viikon Pohjantahti-rundiputki alkaa olla takanapäin. Ihmiset ovat häkeltyneitä kuulemastaan ja näkemästään - niin TSL:n liittopäivillä [Paasitalolla Helsingissä SosDem. johdon ollessa paikalla?] kuin opetusministeriön stipendiasiain keskuksessa. Oululaiset, raahelaiset ja Kajaanin teatteriväki riemuissaan. Kummallinen kevät.
2.-3.06.85 Kaustinen
- Mistä tahansa kahdesta seikasta (hahmosta) saadaan jaksoja, joissa syntyy odotuksia. [~ 1-0 -variaabelit?]
24.6.85 - Aamulla varhain kun aurinko nousi... Lukkiutunut musiikillinen sääntö on vain merkki siitä, että on aika kääntää kuulonsa muualle - pois selvitetystä. Kun melodia on kahlehdittu, käännämme huomiomme rytmiin tai johonkin muuhun.
- Sävelen hahmo ilmenee siis kestona. Sävelen sisäinen struktuuri (värähtelytaajuus) ilmenee siis sävel-korkeutena. Miksemme käytä sanaa tiheys (density)? Mikä etymologia tässä on takana?
25.06.85 > Mikko Heiniö: Innovaation ja tradition idea.
17.7.85 - Näkemällä elämän leikkinä, teatterina pystymme kurkistamaan sen taakse. Elämä on silloin harjoittelua siihen, mitä ei kenties koskaan tapahdu.
21.7.85 - Länsimaisen äänenmuodostusperinteen suhde kansanmusiikin eri äänenmuodostustapoihin on suunnilleen sama kuin pentatoniikan suhde 12-säveljärjestelmään.
- Kevyen musiikin tekijät ovat säveltäjinä vahvoilla silloin kun heillä on vain yksi perusidea - sanoma (saundi tms.), jonka he käärivät kaupalliseen pakkaukseen muun rekvisiitan ympäröimänä. Harvoinhan säveltäjällä onkaan monta sanomaa yhdellä kertaa sanottavana.
Mikä muuten on se motivaatio, joka saa säveltäjän julkaisemaan uuden idean - ja sitä nopeammin mitä ainutlaatuisempana hän pitää keksintöään, ideaansa. Siinä on jotain kauppiasmaista esoteerisen tiedon vartijaan verrattuna.
23.7.85 - Mitä tapahtuu, jos 440-442 Hz:n a-säveliä syötetään kuulijalle kahdesta äänilähteestä siten, että värähdykset tulevat korvaan limittäin. Kuullaanko vain yksi - oktaavia korkeampi - a-sävel?
- Sävelen sanotaan etääntyvän, mitä enemmän muuta informaatiota tuppaa esille, pintaan. Viimein se häipyy näköpiiristä horisontin taakse, mutta säilyy kuitenkin muistissa.
24.7.85 - Kun kuuntelemme musiikkia, emme ole tekemisissä sokean sattuman kanssa vaan kuuntelemme ennen kaikkea toista ihmistä, joka yrittää käyttää sanoja kokemusten herättämiseksi meissä samassa mielessä kuin mitä hän itse on kokenut... noita sanoja kuullessaan. Hän ei siis yritä välittää meille sanoja vaan sanojen takana olevaa näkymätöntä todellisuutta, joka viime kädessä ratkaisee kykymme - jopa halumme - elää itsesäätelevinä inhimillisinä systeemeinä meidän osaksemme tulleissa ja samalla meidän vastuullemme annetuissa maailmoissa.
- Jos äänitearkistot ovat yhtä suuria (ollessaan suhteessa ärsykkeen suuruuteen), niin samalla viestikokemuksetkin ovat yhtä suuria silloin kun ne menevät läpi. Lapselle on myös olemassa suurta musiikkia.
30.7.85 - Todellisuus ei ole kenenkään tekemä. Se on kuin äärettömän moniselitteinen sävellys, josta kuuntelija valitsee oman persoonallisen kokemusten ketjunsa, helminauhansa sen perusteella, millaiset edellytykset hänellä on tulkita sanoman mikromaailmaa. Koko todellisuus-sävellystä kukaan ei voi kokea yhdellä kertaa muutoin kuin hahmottamalla se yhdeksi peruskokonaisuudeksi ilman mikrostruktuuria.
3.8.1985 lauantai. - Kahden päivän lakankeruumatkalla Kainuun valoisissa pimennoissa. Paluumatkalla autossa selvisi esim. missä onkaan logiikan tautologian syvyys: Se on lauseessa: a/b = c/d, eli: Kokeakseen analogisesti samaa on erilaisten systeemien koettava ulkoisesti jotain erilaista. (Vrt. 28.3.1984)
3.8.1985 - Me luulimme Baabelin kielten sekasotkun tarkoittavan ulkoista puhuttua kieltä - ymmärtämättä, että kysymyksessä olikin kaikkien kielten yhteisen perussanoman unohtuminen!
- Kaikki taide mystisine vanhoine taruineen on mystistä, koska sillä on vain yksi opetus, joka ei sovi maailmankuvaamme: Kaiken olevaisen ykseys, jota kaikki erilainen heijastaa ja että tämä ykseys sykkii ollakseen ykseyttä, olemassaoloa, elämää.
Musiikki on tekijänsä rakentama peili.
Ja säveltäjä on sen peilin takana vakoilemassa,
kun me katselemme itseämme peilistä.
Näin me kaikki opimme vähitellen jotain;
sinä ja minä
ja peli.
14.8.85 - Matkalla Helsinkiin.
- Sävellän seuraavaksi itse sävellysprosessin kaikkine epäonnistumisineen! Säveltäjän alku on täysin eri alku kuin se loppusilattu tuote, jonka kuulija saa lähtökohdakseen (kantaesityksessä) Eihän kuvallakaan ole alkua eikä loppua. Emme tiedä, mistä pisteestä maalari on alkanut.
- Seuraus kerjää syyltä verta nenästään... Potentiaalinen seuraus tuppautuu tielle, pakottaa syyn ilmenemään. Pelkkää vuorovaikutusta kaikki tyynni.
- Toisella kuuntelukerralla sävellyksen alku ei enää ole sama, sillä johdantona onkin jo (koko) edellinen kuuntelukerta!
- Kokeakseen samaa kuin ensi kerralla kuuntelijan on kuunneltava eri sävellys!
- Me pidämme syynä vain näkyvää syytä. Yksi sävellys onkin monta! (Kirjoitettu autolla ajaessa!) Sävellys on kuin elävä olento. Se lepää, syntyy, elää ja kuolee - riippuen informaationsa määrästä suhteessa ympäristöön.
16.8.85 - Kirjani (Kansat soittavat) esipuhe on nyt jätetty Tammeen. Olen jättänyt tekstin myös Tawaststjernalle. Neljännesvuosisadan työn ensimmäinen huipentuma.
- Pohjantahti-konsertti Ilomantsissa: Topi Kärki ei ollut saanut yöunta miettiessään musiikkimme tehon salaisuutta. Eija Ahvo puolestaan puhui "Jumalanpalveluksesta, joka muutti hänen elämänsä"... [Siellä oli musiikkiseminaari, jossa olimme.]
- Bändillä radio- ja TV-ohjelma, minulla sävellystilauksia. Elämäni kiireisin vuosi. Alan tulla pois pimennosta.
- Mitä yhtenäisempi kulttuuri sitä pienemmät musiikilliset erot (muutokset) saavat merkityksen.
16.08.1985 Keitele [Vrt. 2.5.85] [Pielaveden-Keiteleen kansalaisopistolle?] > Ks. 1984-2012 Karhunpeijaiset
2.9.85 Helsinki: Philosophy of Music -seminaari.
- Musiikkipeli: Arvuutellaan toisilla kahden eri korkean äänen avulla: Osuuko vastapuoli - arvaako? Ensin silmät auki sitten kiinni.
- Yksinkertainen musiikki tekee kuulijasta luojan.
- Kaksi teemaa, yksi tempo, mutta korvalaput korvilla, lopuksi silmät kiinni.
- Musiikkikulttuurimme säilyy ongelmallisena niin kauan kuin on jäljellä yksikin vain ammattilaisista ja aikuisista muodostunut orkesteri.
13.09.1985 Perjantai - itse asiassa lauantai-aamu klo 01.10. Kirjoitan viimeisiä nuottisivuja "Kansat Soittavat" -kirjaan, joka on elämäni toistaiseksi - ei merkittävin mutta - rehellisin suoritus. Enää suomalais-ugrilaiset piisit puhtaaksikirjoittamatta.
- Olen lähettänyt kirjan johdannon neljälle proffalle arvioitavaksi, enkä ole saanut keneltäkään vastausta. Taitaa käytöstavat puuttua nykyajan nuorisolta. Eivätkö ne s...t uskalla puhua mitään? Ajattelevat - niin kuin minä - että kaikki dokumentit (= mm. kirjeet) säilytetään historiaan... Mitä historia on? Historia on... se että uskallan aloittaa lauseen tietämättä miten se päättyy...
Minä vain elän ja kirjoitan nuotteja.
Uneksin päivästä ja yöstä,
että kirjoittaisin nuotteja ilman,
että minun tarvitsisi kirjoittaa niitä...
23.9.85 Kansat soittavat -kirjan loppuversio Tammeen
26.9.85 - Viimeiset tappelut puhelimessa "Kansat soittavat" -kirjan merkeissä odottamassa. Sain Ahmavaaralta erittäin arvokkaan kirjeen. Oiva Ketonen lupasi lähettää kansanmusiikkia koskevan artikkelinsa vastaukseksi ja Aarne Kinnunen sanoi kirjallisen arvion esipuheesta olevan liian aikaa viepä. Suositteli joitain oppilaitaan keskustelukumppaneiksi. Tawaststjerna piti kirjan nuottiosuutta ainutlaatuisena - ottamatta johdantoon kantaa muutoin kuin kritisoimalla Musiikki ja Filosofia -kongressin sisältöä semiotiikkapuheineen.
- Ahmavaaran kirjeen seurauksena kysyn: Jääkö atomin muistiin jälki luovutetusta liike-energiasta (lämpöopin II pääsääntöön liittyvä peruskysymys)? Kysyin sitä puhelimitse prof. Laurikaiselta. Hän ei vastannut suoraan.
- Näin on kirja saatu loppuun ja väittelyt (toivottavasti) edessä. Kuuntelen radiosta Tawaststjernan esitelmää Sibeliuksen lapsuudesta.
- Marjat jäivät keräämättä, koska kiertue Pohjantahdilla alkaa ensi viikolla ja Kuopion kaupunginteatteri odottaa "Viidakkopojan" afrikkalaismusiikkia.
Olen helpottunut kirjan valmistumisesta. Enää ei tarvitse pihdata mitään.
27.9.85 - Kohahdukset ja huudot konsertissa merkkinä siitä, että kuulijoilta meni yli lipan - he antautuivat.
12.10.85 - Parin viikon kertueperiodi jälleen ohi. Pohjantahti toimii hyvin, mutta ongelmiakin on - erityisesti koulukonserttien suhteen meissä ja iltakonserttien suhteen yleisössä: Kuusamossa kahdeksan kuulijaa (joista kolme kylläkin jututti meitä koko illan).
- Vielä yksi pinnistys Kuopion kaupunginteatterille ja sitten kirjan julkistaminen. Ehkäpä loppuvuodeksi pääsen keskittymään muihin juttuihin.
20.10.85 - Minulle tarjottiin [vihjeenä] Lapin läänintaiteilijan vakanssia Pekka S:n suulla. Viidakkopojan musiikki nauhoitettiin, ja eilen minusta tuli yksi "Ylä-Savon kyvyistä -85". Kunniakirja oli itseni allekirjoittama, koska kieltäydyttyäni osallistumasta kilpailuun minut valittiin asiantuntijaraadin puheenjohtajaksi.
- Kun sävelfraasin aika on ohi, se kuolee. Kun sävellys on koluttu, se häipyy pois. Kun kulttuurikausi on kypsä, eikä siemennä enää, se katoaa. Ei mikään ole loppumaton itseisarvo, koska on jokin muuttuva, johon se on suhteessa.
- "Kansat soittavat" -kirjan ilmestyminen lähestyy. Vielä pari viikkoa ja sitten rysähtää.
26.10.85 - Olen luopunut Mongolian apurahan hakusuunnitelmista. Kuopion Viidakkopoika valmistuu hyvää vauhtia ja Pohjantahdin viimeiset keikat ensi kuun lopussa. Kirjani julkistaminen siirtynyt kahdeksanteen marraskuuta... Tämä on ollut eräs elämäni kiireisimpiä vuosia. Olen henkisesti melko rätti - erityisesti kirjan kirjoituksen vuoksi.
29.10.85 > Noam Chomsky: Tiedon ja vapauden ongelmia.
- Työlaulut taiteen muotona: keino ehdollistaa raskas todellisuus myönteiseksi kokemukseksi. Tämän päivän videomainostekniikka ehdollistaa tuotteen myönteisiin elämäntilanteisiin. Mainonta on löytänyt taiteen perustehtävän - leikkitodellisuuden, jossa harjoitellaan arvojen suhteellistamista. Taiteessahan kielteinen todellisuus, häviäminen ehdollistetaan myönteiseksi, jopa naurua herättäväksi kokemukseksi.
30.10.85 - Schopenhauer on aikanaan sanonut musiikista kaiken sen, minkä Meyer on myöhemmin vain toistanut (psykologisten odotusten täyttymisestä). (Pessimistin elämänviisaus vai mikä???)