Taidemietteet XVI 1995-2002

20.11.95 klo 03:25    - Uuttu-Kalle luki puhelimessa tänään tekemänsä Ajan hymnin. Sanoin, että sen sävellettyäni lopetan säveltämisen. Olen jatkuvasti Riekon kimpussa ja nukun vain noin kuusi tuntia yössä. Tämä - puoli neljältä yöllä - on tavallisin nukkumaanmenoaikani. Teen elämäni parasta sävellystä kahden "K":n (Kalevala, Karhunpeijaiset) rinnalle.

23.11.1995 klo 01 yöllä.    - Harvinaisen aikainen nukkumaanmenoaika. Aloitin tekemään Pirkan sisääntuloa, mutta väsymys yllätti. Kuinka loppuun voimani imetään, ennen kuin san Riekon valmiiksi? Solistit ja ohjaajat soittelevat ja kyselevät stemmoja sekä kasetteja. Olen tosi lirissä. Huomenna yliopistolla viimeinen saamen musiikin luento. Perhe on ollut Eestissä jo toisena vuotena yli puolen vuoden ajan. Onko tämä oikea avioliitto? Ei erossa olon syynä pitäisi olla se, että miehen on tehtävä työtä.

30.11.95 klo 03:00    - Riekko I on valmis! Kamaa on 1,4 megatavua ja oikeaan ranteeseen on tulossa jännetuppitulehdus, ellen anna sen rauhoittua hiiren käsittelystä. Viikonloppuna Eestiin, josta olen ollut pois yli kolme viikkoa.

 

1996:

11.03.96         - Musiikki on kuin maisema. Toiselle se herättää muistoja ja toiselle mielikuvia so. muistoja, jotka eivät ole maisemallisia (= musiikillisia). Oletko siis nähnyt saman maiseman joskus aikaisemmin?

01.04.1996      - Ps. Olen kiinni Kuolan projektissa ja tulostan lisää Riekon stemmoja.

27.05.96 klo 02:50    -  Karhunpeijaisia tehdessäni en vielä tajunnut. Riekon kohdalla tajuan... Sitä varten piti uhrata saamelaisuuden epäjumala. Tajuan tämän kaiken niin, että muutkin tajuavat - tietämättä, mitä ovat tajunneet. Minä tiedän, mutta en pysty vielä välittämään niin pitkälle.

5.7.96 Unton päivän aamuna 01:15         - Laulu ja loitsu sekoittuivat runoon, koska ei tarvinnut erotella niitä toisistaan. Perinteisin tapa oli vaihdella niitä keskenään niin, että ne muuttuivat toisikseen portaattomasti. Meidän on mieletöntä jakaa niitä kahtia etsiessämme etymologisia juuria.

5.7.96       - Sanat ovat kuin säveliä, niitä voidaan kerätä, mutta perinne antaa niille oikean järjestyksen, KIELIOPIN. Kielioppi on geenistö.

7.7. - 17.7. 1996 Kuola-expeditio (Lovozero, Teriberka, Joona, Salla)

13.08.96    - Ylihuomenna, oikeastaan huomenna - lähden RIEKON harjoituksiin. Avaamaan uutta tuntematonta ovea elämässäni. Viimeisten 10 vuoden aikana olen oppinut ainakin vähän nöyrtymään. Toivottavasti uudet aukeavat ovet opettavat sitä lisää. Kohti ymmärtämistä...

15.08.96 klo 00:50    - Lähden aamulla Riekon harjoituksiin. Kolme viikkoa ennen kuin näen lapsia. Eneä näen jo sitä ennen.

25. - 26.08.96 Sunnuntai-maanantai
...Sen jälkeen tulevat Riekon valmisteluasiat. Siitä on tulossa jotain merkittävää. On kunnia saada olla mukana tällaisen teoksen valmistumisprosessissa. Bändissä on innostunut henki ja saamme osamme suoritettua hyvin. Jos vain saamme toiseksi viimeisen numeron 'Riekon höyhenen' kuntoon. Työpäivät ovat 12-16 tuntisia, jos kaiken pohdiskelun ottaa mukaan. Tänä iltana katsoimme Keijon videon ensimmäisestä iltaläpimenosta. Lopputulos tulee olemaan vaikuttava.
Ps. Velhon käännytys on vielä kesken.

27.08.96 Tiistai klo 03:55    - Kuunnellut eilisillan Riekon ja löytänyt sydämen kaikkien suorituksesta!

- Välillä itken, välillä nauran. En kykene ymmärtämään, miksi ihmiset ottavat tämän jutun niin sydämestä. Miten he voivat tajuta sen, mitä minä olen tajunnut. Jotenkin se välittyy ja he tekevät kaiken täydestä sydämestään!!! Niin kuin minä olen tehnyt sen heille!

- Olen sanaton siitä hehkusta, mikä kasettinauhalta käy ilmi. Me olemme jollain tavalla yhtä - soittajat, laulajat, tanssijat ja ohjaajat - kaikki! Ja se kuuluu nauhalta!

- Miten se on mahdollista? Ymmärtävätkö he minua? Ymmärtävätkö he itseään? Tämä on annettu lahjaksi...

28.08.96     - Kenraaliharjoituksen aamu.

06. - 07.09.96 - yöllä.
Toinen viikonvaihde Riekkoa menossa. Jorma Hynninen kävi väliajalla kiittelemässä. Täydet katsomot joka ilta. Pääsemme luultavasti 10000:een katsojaan tänä kesänä. On sanoin kuvaamaton tunne tästä monen vuoden uurastuksesta. On käsittämätöntä, miten kaikki on loksahtanut paikoilleen. Tänä iltana kävivät revontulet tervehtimässä esityksen jälkeen.

Enen kanssa näimme viikolla kaksi joutsenta, raudun tuikin Pakasaivossa, riekon kuusen oksalla Varkaankurussa, yhden haukan ja useita korppeja.

Musiikkia on kehuttu maasta taivaaseen. Keskisuomalainen kirjoitti Riekon kuuluvan suomalaisen oopperan ylimpään kärkeen. Hesari ei tietenkään puhunut sanallakaan koko asiasta - lukuun ottamatta viikkoliitteen ennakolta tehtyä kolmen sivun juttua Uuttu-Kallesta ja muista. Kalle kertoi minulle nauhalle Käärmeen juonen.

On tämä eräänlainen elämän kulminaatiopiste. Toivottavasti saan apurahan tuleville vuosille, että voisin jatkaa Käärmeen tekemistä samalla painolla. Jotenkin elämä nyt tarjoaa palkintojaan pitkän uurastuksen jälkeen. Olen oppinut nöyryyttä...

21.9.96         - Lähden Färsaarille viikoksi Mattis Hættaa säestämään.

24.9.96         - Färsaaret. Kaksi tyhjää yötä vähän liian kovalla juhlimisella Mattis Hætan, Ingor Ante Ailu Gaupin ja bändin poikien (Seppo Heikkonen sax., Petri (?) dr. ja minä - Pekka Nylund -g. oli nukkumassa) kanssa. Jotkut seurueesta valittivat mm. yöllisestä soitosta.

28.09.96        - Lauantai ja viimeinen keikka - eikä varmuutta loppurahasta. Olemme siis saaneet vain kolmasosan (sekä matkat).

18.10.96         - Laulasmaa, Viro, Rüütelin kongressi. Pidin esitelmän Travinan nuotinnoksista.

27.10.96         - Põltsamaa klo 07.59 talviaikaan siirrettynä
(Tämän jälkeen)... musiikin rakenne ei ole tuo tai tämä. Rakenne on kulloinkin se, millaisen kuulija luulee siitä löytäneensä. Löytämisen perusteena on yksinkertaisuus eli lyhyys.
- Yksinkertaiseen rakenteeseen on "lyhyt tie", joka on luonnon suosima toiminta-malli. Jos kuljet vain lyhintä tietä, jäävät "pitkät tiet" (monimutkaisilta näyttävät rakennekaaviot) kulkematta. Paras teoria johtaa siis vain osaan totuudesta. Lyhyt tie on olemassa vain suhteessa vertailuteihin. Tällä perusteella on helppo ymmärtää, että leudd on sekä vaikea että helppo.

31.10.96         - Aamulla satoi lumituiskua. Kirjoitan puhtaaksi Antero Vipusta tietokoneelle.

03.11.96         - Pyhäinpäivä-sunnuntaiaamu klo 06:20
- Tulostan juuri viimeisiä Antero Vipusia Vesannon mieskuorolle. Tänään klo 13 on esitelmä (Musiikkitieteen laitoksella?) Ennätän nukkua noin neljä tuntia!

04.11.96          - Yksinlaulukulttuuri kuuluu ihmisille, joiden ei tarvitse liittyä yhteen naapureiden kanssa - metsästäjille ja kalastajille (10.7.09 paimentolaisille?). Ryhmän identiteetin synty tarvitsee syyn: ulkoinen uhka, joka panee yksilöt yhteen, koska koko heimo tuhoutuu muuten.
Kun ryhmälaulu kerran on löydetty, se ei kuole koskaan pois. Sota tuottaa ryhmälaulun. Ei ole monia kansoja (lukuun ottamatta pohjoista Siperiaa) jotka eivät vielä ole keksineet yhdessä laulamista - paitsi itäsaamelaiset, Obin ugrit, samojedit (?)

06.11.96          - Ylhäältä alas: g-e-b + g-es-c + g-es-c-as + g-es-Bb-as + g-e-b (Em)

9.11.96            - "Ei taivahassa kuolon vaaraa. Näin lauloi mulle musta Saara..."
Em. on lapsena Keiteleellä kuultu hengellinen laulu.

12.12.96           - Sanakirjojen seksikohtauksia tulisi analysoida sonaattimuodon rakenneperiaatteella:
                          ESITTELY-KEHITTELY-(KERTAUS)-HUIPENNUS-PÄÄTÖS

15.12.96           - Niin kuin musiikin tutkija menee tuntemattomalle alueelle ottaakseen selvää, on hänellä oikeus mennä kielen maailmaan tutkijan tavoin. Hänen täytyy - etiikkansa mukaisesti - kunnioittaa kielitieteilijöitä, jotka katsovat asioita omasta pienestä perspektiivistään, koska ovat oman (tieteellisen, opitun) maailmankuvansa kahleissa. Onko heillekin tuotava "hyvää sanomaa"? Miten heihin suhtaudutaan säilyttämällä kuitenkin oma identiteetti? Onko HEILLÄ tarvetta muuttua? On, koska maailma ympärillä muuttuu. Ei ole paluuta menneeseen viattomuuden aikaan.

- Ulkopuolinen on kuin käärme, joka kehottaa syömään hyvän ja pahan tiedon puusta. Se merkitsee AINA karkotusta jostain onnentilasta.

- Niin kuin amatööreillä on oikeus tehdä musiikkia. Sitä ei ole varaa jättää minun ja muiden ammattilaisten vastuulle. Kyllä he oppivat löytämään omat kuulijansa niin kuin minäkin - niin musiikin kuin kielitieteen alueella.

 

1997:

26.1.97       - Kielitiede on kuin musiikin teoria. Se ei pysty selittämään, MIKSI jokin sävellys (sana) on sellainen kuin se on. Uusi syntyy aina alitajuisella tasolla, ei teoreettisesti. Se, mikä jonkin tekee uudeksi ei ole sääntö vaan POIKKEUS. Siksi teoria ei tavoita totuutta, koska se yltää vain sääntöihin saakka. Ellei teoriaa ole rakennettu ymmärtämään säännön ja poikkeuksen vuorovaikutusta.

24.2.97       - Melodialla palaamassa Helsinkiin. Paljon paremmalla mielialalla. Kävimme kahtena iltana Enen kanssa Tartossa Ligetin musiikkia kuuntelemassa.

3.3.97         - Kuolan aije (laulaa venäläisittäin) on selkeä välimuoto PAJATUS-DAJAHUSAT -sanojen välillä. Se viittaa SANOILLA laulamiseen.
- Kielitieteilijä ja musiikkikriitikko ovat samassa asemassa. He ovat spesialisteja, joiden omaksumaa näkökulmaa on lähes mahdotonta saada muuttumaan, koska he ovat täysin vakuuttuneita siitä, että he ovat valinneet parhaan mahdollisen näkökulman.

6.4.97          - Keiteleellä Antero Vipusen harjoituksissa.

25.4.97 klo 03.12         - Sain viime viikolla puhelun Minnesotasta. Eeva Savolainen soitti ja sanoi erään amerikkalaisrouvan nähneen Velhon. He haluaisivat tehdä sen amerikansuomalaisin voimin siellä. Kopioin kasetteja ja juon konjakkia. Pyrstötähti on jo kadonnut valoisan kevätyön sekaan talojen taakse. Joulutähteni? Mitä on syntynyt?

Nuotinnan Kuolan aarteita ja odottelen lisensiaatintyön valmistumista sekä Käärmeen säveltämisen aloitusta. Lapset ja Ene ovat sairastelleet yskää jo monta viikkoa. Jos on vapaata, tutkin sanoja. Don Quiote? Rakastan perhettäni. Suunnittelemme isomman asunnon ostoa.

6.5.97      - Kaaos ja järjestys eivät ole absoluuttisia, vaan ne ovat sitä vain suhteessa havaitsijaan. Lähellä tasapainotilaa oleva leudd* voidaan tulkita joko 5/8- tai ¾ -pohjaisena. Kumpikaan ratkaisu ei ole ehdoton, mikäli laulaja pyrkii epätäsmällisyyteen ja yllätyksellisyyteen. Leudd on ajoittain enemmän toista kuin toista. Kaaos siis jakautuu kahteen alakaaokseen, joissa järjestys on käänteistä - riippuen siitä, valitseeko kuulija 5/8- vai ¾ -kuulokkeet!!!
* Anastassia Ossipovna Gerassimova, Padun 1994, N:o 126: Sirggi Säävti a'lgg

- Kaaos on "absoluuttisesti" vain silloin, kun kuulija ei kykene valitsemaan relevanttia kuulokulmaa oikealla hetkellä. Vaikka hän tietäisi vaihtoehdot (5/8-3/4), saattaa hän valita väärän vaihtoehdon täsmälleen päinvastaisilla hetkillä. Oikeat näkökulmat mutta systemaattisesti väärillä hetkillä... Kuulija kokee musiikin jatkuvan käänteismaailman kautta. Jos hän kykenisi muuttamaan mustan valkeaksi ja valkean mustaksi, hän kokisi kaiken ikään kuin ennalta-arvaten.

7.6.97         - Ja olen kirjoittanut lähes kokonaan vuosien 1995 ja 1996 kolttamateriaalin. Noin tunti musiikkia enää kirjoittamatta. Olen taitojeni äärirajoilla. Maanantaina Suomeen. Ehkä jopa kalalle.

9.6.97         - Uuttu-Kalle on saanut Käärmeen I osan tekstin valmiiksi.

17.7.97(to)  - Tänään Tartoon (Fenno-ugristien kokous) ja huomenna Suomeen - sunnuntaina Kuolaan Ylä-Tulomaan.

7.8.97          - Ajalla 19.-29.7. oli Kuolassa Helena Semenoffin ja Domna Fofanoffin kanssa. Litteroimme laulutekstejä Ylä-Tulomassa ja Tulomassa noin 40-50 tuntia. Olin juuri muutaman päivän Eestissä. Sitä ennen tapasin Heinolassa Aina Swan Cutlerin [H. Sarmannon laulutekstien kirjoittaja], joka koettaa saada meidät USA:han.

14.8.97         - Ensimmäiset Riekkoharjoitukset takanapäin. Olen juuri Jõgevalla käymässä. Kuolan-ajamisesta juuttui yksi selkäjänne. Riekkokuoron Närhi painoi minut selästä kuusi kertaa kapealla penkillä keuhkot tyhjiksi ja seurauksena oli kipu rinnassa / kyljessä oikealla puolen. Se ei ole helpottanut lähes viikkoon. Pelkään jopa, että kylkiluu murtui siinä yhteydessä.

17.8.97 klo 02.10  - Tänään tuomarina sahan soiton SM-kilpailuissa Vesannolla... ja keskiviikkona Riekon harjoituksiin.

30.8.97 lauantai    - Riekon ensi-ilta oli. Noin yli 1000 ihmistä. Vieraina Lapin kansanedustajat, Doris Laine, Risto Ennekari (kenraalissa keskiviikkona) ja Kaija Vainikainen ystävättärensä kanssa. Kunta tarjosi yöllä illallisen. Soitto ja esitys paremmat kuin koskaan.... Riekon ensi-ilta oli tähänastisista paras esitys.

3.9.97      - Nukuin eilen kahteen, kun juhlittiin M:n kanssa sunnuntain esityksen jälkeen. EMI:n edustajia oli kaksi. [Neuvottelemassa M:n kanssa levytyksestä. M. jätti omansa ja vieraiden hotellilaskun maksamatta ja Äkäshotellin karhuttua sitä minulta päätin maksaa sen. Lasku oli yhteensä noin 1000 Fim.]

18.9.97    - Paluumatkalla Suomeen A. Vipusen harjoituksiin. [Viroon 10.9.]
- Sain yksivuotisen taiteilija-apurahan vuodelle 1998. Oltiin (Pielaveden/Vesannon mieskuoro) viikonvaihteessa Valamossa Antero Vipusta harjoittelemassa. Johtajana Jussi Karpansalo.

3.10.97    - Tein valmiiksi esitelmän Kuolan musiikin transkriptio-ongelmista.

13.10.97   - Antero Vipunen Vesannolla 11.10. ja Pielavedellä 12.10. Vesannolla 300 ihmistä. Olemme löytäneet huumorin tähän teokseen (Pekka, Artsi, Kalle + mieskuorot Karpansalon johdolla).

16.10.97    - ECEM-kongressi Jyväskylässä. Vipusesta palautetta. Saksalainen ja korealainen vierailulla. Huomenna esitelmä.

24.10.97     - Miehiä väitetään liian älyllisiksi - vain naiset ajattelevat sillä oikealla tavalla - tunteella. Jos mies unohtaa älyn ja noudattaa vaistojaan tai tunteitaan, häntä sanotaan raakalaiseksi, joka ei huomioi toista ihmistä. Ei ihme, että Seppo Heikinheimo joutui umpikujaan. Alan vasta nyt ymmärtää hänen loputonta yksinäisyyttään.

13.11.1997   - Musiikki on sitä moniselitteisempää, mitä ”yksinkertaisempaa” se on materiaaliltaan (parametreiltään?) 1-0 -tasolla se symboloi jopa kaikkeutta, koska se voidaan tulkita minä tahansa. Tämä monimuotoisuus on täsmälleen niin laajaa kuin jälleenkoodauspuolella on mahdollisuuksia. Mitä laajempi kirjasto vastaanottajana, sitä lähempänä kaikkeutta 1-0 -viesti on!!!

  

1998:

13.1.98         - Kolmikantamalli: 1) sanat + musiikki 2) saamid 3) minä
- Ulkopuolisena minä näen sanojen ja musan yhdistävät tekijät, kun saamelainen näkee sanojen (ja musan) erottavat tekijät. Me tarvitsemme toisiamme. Mutta heille "yhdistävä" oman kulttuurin tunnistaminen on päivänselvää! Musiikissa ehkä mutta ei sanoissa. (15.9.2010: He eivät hyväksy samoilta näyttävien sanojen sukulaisuutta, vaan näkevät vain niiden välisen ERON! [13.5.2012: Kuten kielitieteilijätkin!])

15.1.98         - En saa lisuriani valmiiksi, koska on kiire kirjoittaa muistiin se, mitä annetaan. Kohtaloni vaaka on osoittautunut olevan kuin lastattu vene laineilla - koko ajan kelluen. Ylisen ja alisen välillä. Tuloksena se synnyttää tämän kirjoituksen, joka on kuvaus siitä, mitä menneisyyden ihmiset sisimmässään ajattelivat.
- Kuka uskoisi, kun sanon, että Jouluyö juhlayö -melodia on soinut päässäni päivittäin lähes kuukauden.

16.01.98        - Pohdin, voiko kielen generatiivisuussääntöjä verrata musiikin muuntumissääntöihin tietyn "tyylin" puitteissa.
1)         Ensimmäinen vastaus on siinä, että jonkin tietyn (kansan)laulun tai -soitteen variaatio-mahdollisuuksista on toteutettu vain pieni osa, koska mahdollisuuksia on äärettömästi.
2)         Edellisessä piilee aina mahdollisuus, että variointi tapahtuu tulevaisuudessa jonkin uuden säännön pohjalta, jota ei vain vielä ole käytetty, mutta joka ei kuitenkaan riko mitään syvällistä peruslakia. Pelisääntöjen luova rikkominen on aina myös "luopion" toimintaa. Se on "kävelemistä vetten päällä", jota menetelmää puristit eivät ole halunneet käyttää, vaikka olisivat kyenneetkin siihen. He ovat pitäneet sitä riman alittamisena...
...
8)         Epäortodoksisuus on persoonallinen merkki. Sääntöjen rikkomukset kielessä ovat merkki sen terveydestä.

9)         Kaksiteemainen, -aiheinen tai -fraasinen musiikki vastaa kaksitavuista sanaa. Onko se verkko? Ei näytä siltä, että se olisi kiinni, koska sillä on vain kaksi kiintopistettä: ALKU ja LOPPU. Kolmas kiinnekohta puuttuu, joten SITÄ EI VOI NÄHDÄ.

- Voiko tästä äänteestä/sanasta johtaa tuota äännettä/sanaa muuntelusääntöjen perusteella? Onko kysymys sama kuin: Voiko tästä sävelestä/aiheesta johtaa tuota säveltä/aihetta? (Vastaus: Voi! Ne pannaan peräkkäin. Vain yhteisö itse päättää, jääkö versio elämään.) = Voiko tämän sanan MUUNTAA tuoksi sanaksi jne.

ANTAAKSEEN SAMAN KOKEMUSASSOSIAATION KAHDELLE ERI IHMISELLE SANAN ULKOASUN ON MUUTUTTAVA "kieleen sopivaksi".

Ja päinvastoin: SAMA SANA KAHDESSA ERI KIELITODELLISUUDESSA EI VOI SYNNYTTÄÄ IDENTTISTÄ KOKEMUSTA, koska vastaanottajan  (de-l?) jälleenkoodausmaailma on hieman toinen.

- Musiikkitermeistä löytämäni sanueet muodostavat verkon, jossa muutamat harvat sanat toimivat linkkeinä siirryttäessä alkukuvasta (musiikkitermistä) toiseen. Tämä on mahdollista siten, että (esim.) sanalla "soida" on useita sanoja (šum - leudd - joig etc.), joiden välillä on esim. sääski - soi - syö tms. sanayhdistelmä. Verkko on ketjutettu. Esim. cuoggjât -sanan kautta yhdistyvät sanat soida ja joiku!

- Yht.saam. sanaston (ss.69-79) tapposanasto selittää, miksi tappaminen ja raiskaus liittyvät sodassa toisiinsa. V: Niillä on sama sanasto!

17.01.98   - Käärmeen alku: Kuin ison parkkilaivan sumusireeni iltasumussa. Toistuu 3-5 kertaa eri pituisten taukojen kanssa. Mahd. valaita - ehkä kaikkein alimpana. Siihen liittyy shamaanirumpu ja kuiskaukset (säpinä).

18.01.98    - Jätin tänään lisensiaatintyöni Matti Vainiolle. Hän puhutteli minua (esitteli muille) "tulevana professorina". Saapa nähdä 1-2 viikon kuluttua, kun hän on lukenut työni... Helpotus joka tapauksessa.

22.1.98      - Löysin inarinsaamesta mielenkiintoisen sanan: skarbâ 'seiväs, riuku'. Kun sitä toistetaan, se muuttuu vastakohdakseen: skarbâ skarbâ skarbâ skarbâ skarbâ-s; Skarba 'masto' & karbaš 'Hiidenvene' - Kumpi oli ensin? Masto vai vene? Lintu vai kala? Kun pyrimme sanan juurille, tapaamme vain tällaisia kaksiselitteisiä sanoja, jotka toistavat itseään näyttäen kummankin puolensa. Ja kokijasta itsestään riippuu, kumman puolen hän valitsee!!! Muna vai kana? Kumpi oli ensin?
- Onko myös musiikissa näin? V: Täytyy olla! Musiikissa kun ei ole tahtiviivoja. 
(Esim. kuviot: a-c-e-c ja c-e-c-a)

25.1.98       - Sanojen tarkoitteet siis menevät ristiin. Se mikä täällä on laulu-termi, tarkoittaa tuolla "kylvämistä" ja päinvastoin. "Laulaa" tarkoittaa siis yleisenä (kuin?) "kuumentamista" tai "kuivattamista". Sadepilvestä katsottuna. Mutta "kostuttamista" vastaanottajan kannalta katsottuna.

17.02.98       - ZAMM-HÄÄL-ETT ~ SOIVA PUU... Olen soittimen sisimmässä!

22.2.98         - Niin kuin musiikissa (Steve Reich?) alkuperäishahmo on kaikkein vaikein tunnistaa juuri ennen kuin se muuttuu alkuperäiseen muotoon (so. fraasin viimeinen kahdeksasosa on siirretty fraasin alkuun, siis jos alusta siirretään kahdeksasosa loppuun tai lopusta siirretään kahdeksasosa alkuun).

27.2.98          - Vesanto, Antero Vipusen esityksissä (?)

3.3.98            - Adjektiivien vertailumuodot ovat kuin sävelasteikon oktaavit: Kun superlatiivi on käytetty, voidaan enää vain palata diminutiiviin TOISESSA OKTAAVISSA. Elefantista tulee hiiri. Kolmas oktaavi (vaiko ensimmäinen?) on hyvä/paha -dimensio.

21.03.98        - Aasia: kand 'peura' ~ lpN gand(a) 'poika'
- Laulu-sanan kaikkein yleisin merkitys lisurin otsikossa.
- Ihminen on matkinut kolmea ääntä:

N: šhhh 'tuuli - hengen maailma' ~ yö; son-sun-night
M. (M)RRk/gh 'leijonan/karhun karjaisu/murina'
F. Lip-lap 'laineiden liplatus'

25.03.98         - Jätin viimeisen version lisuristani Matti Vainiolle. Ei suorastaan tiltannut edellistä.

4.4.98             - Soidinmenojen vanhin sanastotaso on kuumentuminen = suureneminen; Ääni ja sävel ovat myöhempää keksintöä.
> S. sängen-singen, Russ. napev 'melodia, sävelmä, laulelma' ~ Unk. nap 'päivä'

8.4.98 klo 03.19 - Uskon viimein lopettavani lisurin viimeistelyn. N. 175 musiikki- ja yleisteosta, artikkelia sekä ~ 100 sanakirjaa, n. 40 kielitieteell. kirjaa, 50 uskonto-tieteell. kirjaa = yht. 370 kirjaa/artikkelia.

24.04.1998 klo 00:40         - Teoston vuosikokouksesta palattua. Vainio soitti eilen ennen Helsinkiin lähtöä ja sanoi, että lis.työn tarkastus on 11.5. klo 17. Olen melko tyytyväinen - ottaen huomioon, että A) Wiik ei ole vastannut, B) Kielitieteilijöitä ei ole tarkastustilaisuudessa, C) Vainio ja Pekkilä ovat päättäneet hyväksyä työn.

- Vainio sanoi sen olleen  raskaan luettavan, mutta ei vastannut vieläkään ehdotukseeni jättää kielellinen osa pois. Joten nyt sitä vain mennään - ja työ tulee dokumentoiduksi tieteellisenä yrityksenä löytää vastaus johonkin. Hän sanoi lisäksi, että sitten neuvotellaan, mitä siitä pitää karsia, jotta se olisi väitöskirja.

- Otan mielelläni vastaan tohtorinhatun. Ei sen itsensä vuoksi vaan - asian vuoksi. Hattu edistää asiaa.

30.04.98 Vapunaatto (torstai)
- Jätin tiistaina lisurin Erkki Pekkilälle tarkastettavaksi. Lauantaina oli vanhojen ja uusien opiskelijoiden tapaaminen. Sain siellä idean kriitikon toiminnasta. Kriitikko valitsee eemisen menetelmän (esiintyjän ennakkohaastatteluineen) vain halutessaan. Tavallisesti hän rajoittaa näkemyksensä vain eettiseen näkökulmaan.

8.5.98        - Vein keskiviikkona Enen ja lapset Eestiin. Helsingissä kaksi päivää musiikkitieteen laitoksella saamelaismusasta kurssia pitämässä ja nyt Jyväskylässä. Maanantaina on lisurin tarkastus. Pekkilä oli huolissaan, ennättääkö hän tehdä kysymyksiä, koska vastaan kuitenkin niin pitkään. Hän oli vain selaillut 611 sivua työtäni, vaikka tarkastus on kolmen päivän päästä!

11.05.1998   - Lisensiaatintyöni tarkastuspäivä. klo 23.00
- Takki on tyhjä. Lisurini hyväksyttiin. Vedän jo kahden Sakun jälkeen armenialaista Ararat-konjakkia. Myönteinen arvio kahden proffan voimalla (Vainio ja Pekkilä). Mutta kritiikkiä tuli kielipuolesta.
- On siis yksi vaihe ohi. Mutta miten tästä eteenpäin? Vain säveltämällä Käärme.
- Miten tästä eteenpäin? Ei sillä väliä. TV:stä tulee jotakin. Pitää mennä katsomaan tai ei pidä. En ole tyytyväinen tämän hetken tilanteeseen. Osittain kaikki oli liian helppoa. Ja helppous johtui siitä, ettemme voineet keskustella tutkimukseni pääaiheesta (Huom. kielestä). Kenen kanssa oikein olen haastamassa riitaa?

13.05.98       - Luulen, että Käärmeen I osan teemat ovat nyt selvillä. Monet laulut on sävelletty kahteen kertaan, joten eiköhän sieltä löydy aineksia oopperalle. Olen surutta soveltanut vanhoja pöytälaatikkolaulujani parempaan käyttöön.

17.06.98         Kuukausi on vierähtänyt Käärmeen kimpussa. Koko teos on jo raakileena käsissäni (so. koneella). Ajan hymni on auki, koska minulla on kolme eri versiota samasta tekstistä. En vielä ole osannut päättää, mitä niistä rupean tosissani työstämään.
Mutta kokonaisuus on jo näkyvissä. On huonoja paikkoja, mutta on jotain hyvääkin, kunhan vain selvitän loppulaulun hyvään kuntoon. Teksti on ollut niin haasteellinen, etten ole suoraan kelpuuttanut yhtäkään kolmesta mahdollisuudesta sen arvoiseksi.

28.06.98 klo 02:00     - Kohta käärmeen I osa toiseen kertaan tehtynä.

01.07.1998 klo 03:40  - Heräsin keskellä yötä tajutessani, että taide on itse asiassa soidinmenojen muunnos!

03.07.98 ~ klo 03:10   - Sain Ajan hymnin III version kuntoon. Se loppuu sub-matalaan h-säveleen (h-mollissa). Lopuksi - erittäin pitkä - huokaus!!!

20.07.98                    - Tulin perjantaina Suomeen (tiistaina-keskiviikkona Eestiin) ja ajoin Keijo Kupiaisen luo Kesälahdelle luovuttamaan Käärmeen lead sheetin (125 sivua kolmerivistä nuottitekstiä ~ 2h 1min!). Kuuntelimme ja lauloimme sen yöllä läpi ja aamuseitsemältä suoraan kalalle Puruvedelle (22.4.2011 vieläkin puolijurrissa armenialaisen konjakin jälkeen!) Palaute oli niin hyvä, että jalkani turvotus alkoi välittömästi vähentyä, josta kiitos myös Enen antamalle hoidolle (peltokortteet ja reikihoitoa). Paniikki on siis ohi. Olen luopunut turvotuksenpoistotableteista, koska ne eivät tehonneet.
- Antero Vipunen tehtiin eilen Sumiaisissa.

08.08.98 klo 01:07    - Käärme on paranneltu toiseen kertaan. Se lienee lähellä lopullista. Velhon pohjat on siirretty tietokoneelle. Saan fonistemmat ulos Jyväskylässä. Nyt on lauantaiaamu ja maanantaina lähdemme Jyväskylään. Nastahammas on irtoamassa. Käärmeestä on kuitenkin tulossa hyvä. Muistelen Tawaststjernaa...

Olen varma, että Käärmeestä sittenkin tulee jotain. Uuttu-Kalle on nero:
Velho: Oli maa + Maan laulu ihmiselle.
Riekko: Aurinkoporo + Yksi on linnuista suurin,
Käärme: Riekon aika (???) + Ajan hymni.
Se tarkoittaa: TILA - ELÄMÄ - AIKA. Ajan ja tilan avioliitto tuottaa elämän. Tai sitten: Elämä liittää ajan ja tilan toisiinsa so. se on pyhä henki, joka naittaa Äiti-maan ja Isä-ajan...

- Käärmeestä tulee hyvä. Se on Velhon kaksoisolento. Ei kanna itse itseään musiikkina, mutta kuitenkin siinä on jotain. Velhon sävellyssuhteet ovat naiivit ja teemat enimmäkseen lapsellisia, mutta siinäkin on jotain. Tietysti muutamat melodia, mutta sen lisäksi jotain puhdasta, mitä ei voi selittää.

- Ongelmani on se, etten ole kellekään mitään. Ainakaan ammatillisesti. Niitä, jotka ymmärtävät työni arvon, on niin vähän... Ja ovat ihmisiä, jotka eivät mieti, pitäisikö (ja miten) työtäni tehdä tunnetuksi. Tiedän, että viimeisten 10 vuoden aikana (1987-1998) tehdyt sävellykseni (+ Kalevala 1979-80) ovat musiikin historiaa, mutta miten voisin hyödyntää niitä siten, että voisin oman elämäni aikana jo edes hieman nauttia tuloksista - edes taloudellisesti - niin, että voisin taata itselleni kohtuulliset eläkepäivät...???

- Täytyy vain elää. Kuunneltuani Regeriä tiedän, että oma musiikkini on totaalisesti erilaista. Klassisesta musiikista ei löydy vastaavaa. Tarkoitan, että sävellykseni eivät ole kenenkään kopioita (paitsi kansanmusiikin), (ellen tietoisesti niin ole halunnut).

- Lähdemme Suomeen ja alkaa Lapin kolmen viikon periodi. Elämä on jo kuitenkin Käärmeen odotusta. Kuka sen tajuaa? Kysymys ei ole musiikin hyvyydestä vaan jostakin aivan muusta. Ja minä en tiedä, mitä se MUU on, koska olen säveltänyt 'musiikillisesti parempaa'. Sillä ei ole mitään tekemistä tuon 'muun' kanssa.

25.08.98 - Velhon keskellä klo 02:22    - Koululaisnäytös ohi. Täyttä paskaa. Kuoro ja bändi eivät ole synkassa keskenään. Mitä siitä sen enempää. Käärme on ihmisten mielissä jo nyt, vaikka musiikki siitä on vasta tulossa. Kaikki narisevat - selän takana.

05.09.98 noin puoli neljä aamulla.
Riekon ensi-ilta on ohi. Yli tuhat katsojaa mutta eräs huonoimpia iltojamme. Koko aika on mennyt äänentoisto-ongelmien kimpussa... Riitelin Johannes Järvelän kanssa asiasta tänään. On todella ollut huono päivä. Velho ei ollut sen parempi.
Tänä iltana vieraina ministereiden avustajia, viikko sitten Helsingin kaupungin ja Merita-pankin johto Velhoa seuraamassa. Huominen lauantai (Riekko) ja sunnuntai (Velho) ovat lähes loppuunmyytyjä - noin 1300 lippua molempiin ennakkoon.
Bändi on loistava ja kotakuoro paras tähänastisista. Lapset sairaina ja minä sain ensi kerran nukuttua yli puolenpäivän.

28.09.98         - Laulu on kuin sanan etymologinen mikromaailma. Sama teema toistuu eri ympäristössä ja ympäristöt tarttuvat teemaan kiinni samoin kuin eri merkitykset tarttuvat käytössä sanaan kiinni. Musiikin pääteema on kuin sana itse, ympäristöt ovat assosiaatiomaailma.

13.10.98          - Antero Vipunen Vesannolla 11.10. ja Pielavedellä 12.10. Vesannolla 300 ihmistä. Olemme löytäneet huumorin tähän teokseen (Pekka, Artsi, Kalle + mieskuorot Jussi Karpansalon johdolla).

26.10.98          - Põltsamaa. Työskentelen Käärmeen kuorostemmojen kanssa. Nuottisalkku jäi Jyväskylään hissin taakse. Naapurit (Saaristot) kävivät noutamassa sen.
(sama päivämäärä?)
Hitonmoinen säpinä Käärmeen ympärillä. Se ajoi meidät Paratiisista ulos. Flunssa vaivannut jo puolitoista viikkoa. Rupesin nuotintamaan Aunuksen itkuja. Ensi lumi on jo maassa. Ford Mondeo ei meinaa kestää talvea. Polttoaineet jäätyivät heti alkuun.

11.11.1998 - Jyväskylä
V-ooppera ry:n johtokunnalle (sensuroitu so. ei lähetetty):
"On varmaan komeaa olla keisari, kun säveltäjä saadaan rukoilemaan armopaloja hippu kerrallaan voidakseen säveltää keisarille lisää mannaa. Nyt kun olen sen kokenut, ilmoitan, etten enää tarvitse tuota kokemusta tulevaisuudessa. Johtokunnan harteille jää kysymys, miten tuollaisesta tilanteesta vältytään. Omat näkemykseni olen jo tuonut julki."
- Selitys: Olemme nyt kaksi viikkoa mitelleet voimiamme johtokunnan kanssa mm. saamatta jääneistä tekijänoikeuskorvauksista. Kriisi lauennee lähiaikoina. Tunnemme olevamme vahvoilla.

10.12.98    - Me emme soita musiikkia vaan näyttelemme musiikin esittämistä. Matkimme kuviteltua ideaalista esitystä (11.7.09: yrittämättäkään lisätä esitykseen omaa persoonallista panostamme). Tämä on mahdollista vain sellaisessa maailmassa, jossa vain muutamat harvat osaavat soittaa todellisesti - siis hierarkkisessa arvomaailmassa. Englannin termi "play" kuvaa tilannetta hyvin.
- Käärmeen rahoitus on edelleen vaakalaudalla. Sopimuksia ei ole tehty ja säveltäminen on ollut kuukauden pysähdyksissä flunssan ja kurkkutulehduksen (virusjälkitauti) vuoksi.

15.12.98 klo 00:02    - Työsopimus allekirjoitettiin eilen Äkäshotellissa. Asiaan kuului tietysti juhliminen. En oikein tiedä, mitä kirjoittaa, koska aavistan vain, että tämä on käännekohta koko trilogian historiassa - ehkä myös oman elämäni.
- Tuoreen kuluttajatutkimuksen [R:niemen ao-laitos?] mukaan musiikki oli esityspaikan ja Lapin maisemien jälkeen kolmantena syynä yleisökiinnostukseen. Noin 66% piti musiikkia tärkeimpänä tekijänä (oopperan kokonaisesityksestä).

On taivallettu niin pitkä matka.

Pitkä tie on kulkea alusta loppuun.

Kun olen kulkenut oman tieni päähän, alkaa uusi elämä,

niin kuin olisi kolmannella hetkellä noussut ylös kuolleista,

tullut eläväksi ihmisille.

Kun jokin tulee valmiiksi, on se alku joillekin muille.

Samalla se on irtautumista jostain menneestä.

Toisille kuolen samalla hetkellä pois.

Kuin olisi Juudas läpi elämänsä

- ei kavaltaja mutta kuitenkin juuri se...

Luopuessaan jostakin toteaa, ettei entinen enää riitä.

Ja ne, joille entinen riittää,

pitävät pois muuttanutta kavaltajana,

kavaltajana, joka kertoo,

ettei se mennyt elämä ole kaikki.

Se elämä on vain osa jotain suurempaa,

joka on suurta siksi,

että se on niin pientä,

että se hohtaa.

Olen elämäni käännekohdassa - jälleen kerran.

Ehkä alkaa uusi Helsingin-aika,

aika jolloin syvyys pannaan syvälle.

Kätkenkö syvyyden sisälleni?

Enkö kirjoita enää päiväkirjaa?

On johdatusta, että työryhmästä tuli tällainen -

ikään kuin jokaisella olisi etukäteen määritelty oma roolinsa

siksi, että tapahtumat on määrätty tapahtumaan.

Jotta ne tapahtuisivat,

on löydettävä sopiva roolimiehitys!

Nämä ihmiset eivät ole löytyneet sattumalta.

17.01.1999     - Eilen Tampereella shamaanikongressissa. Ensi torstaina Käärmeen I ohjausharjoituksiin. Kuorosovitus on menossa kohdassa II (näytös) 34:  'Ajan laulu'.

08.02.1999 / 14.02.99   - Joensuun Kalevala-seminaarista palattua:
Musiikki on sana, siemen, joka laskeutuu muistin assosiaatiomultaan ja aktivoi siellä tutut käänteiselementit. Siemen alkaa itää.
- Käärme I käytiin läpi viime viikonvaihteessa.

22.03.99         - Olen säveltänyt Kalevalaa Kalle Fältin teatteriproduktioon Iisalmeen.
Käärme II:n kuorodemonauhan teko alkaa tänään ja II osa käydään läpi ensi viikon vaihteessa. Opetusministeriö myönsi Käärmeeseen 200 000. SKR jo helmikuussa 100 000 mk. Kyllä siitä jotain tulee.

4.4.99 I pääsiäispäivä
- Sain juuri Kallen Kalevalan I näytöksen loppulaulun valmiiksi. Osoittautui, että Lemminkäisen äiti herätti poikansa henkiin juuri nyt - pääsiäisenä. Kristus - Lemminkäinen - rakkauden sanoman tuoja, jonka märkähattu paimen kavalsi. Ja Joukahainen olikin "kyyttöselkä lappalainen", joka sai väistyä mahtavamman tieltä. Onko Väinämöistaru taru saamelaisten väistymisestä?.. Kalevala-laulut ovat yhteensä n. 40 minuuttia. Ja Käärmeen demokasetit valmistuvat ensi viikolla.

01.05.1999 klo 01:40 vappuaamuna (Ks. myös Velhomietteitä)
- Karjalan itkunuotinnokset ilmestyivät juuri äsken. Sain viisi ensimmäistä vedosta. Tekisi mieli soittaa jollekulle. Mutta kaikki minun ikäiseni nukkuvat jo.
- Uuttu-Kalle haaveilee neljännestä oopperasta. En tiedä, jaksanko enää, koska en ole voinut pitää vapaata moneen vuoteen. Käärmeestä väsyttyäni tein Fältin Kallelle 20 laulua hänen tulevaan Kalevala-teatteriinsa.

15.09.99 klo 05.15   - Sain Kallelta toistakymmentä laulutekstiä tutkittavaksi ja Fältin Kallen Kalevalaan olisi tehtävä vielä Bb-laput (fonia varten). Kantaesitys on lokakuussa.

17.11.99         - Uusista töistä ei tietoakaan... Näin se syksy menee. Onneksi on säästöjä. Näpertelen pikku asioita. Työ ei suju, kun ei voi kuunnella olohuoneessa mini-diskejä Riekko-Velhosta. Tämä on selvästi kausi, jonka yli vain on mentävä. Jos ei muuten niin konjakin avulla. Ei tämä elämä vielä aivan pielessä ole, mutta autiolta näyttää.
Ensi lumi tuli pari yötä sitten. Odottelemme talvea. Torstaina Helsinkiin  Sipikseen saamelaismusasta puhumaan. Se onkin viimeinen työ tälle vuosituhannelle.
Ps. Kalevalan teatteri-kantaesitys oli Iisalmessa.

2.12.99         - Sunnuntaina Kuopioon Kalevala- radio-ohjelman tekoon (?) ja iranil. [kielitieteen] proffan tapaamiseen P. Hakolan kanssa. Aiheena sumeri ja ugrilaiskielet sekä Kalevala-melodiat.

4.12.99 klo 01.30         - Olin Salmen kanssa katsomassa Hesassa "Äidit ja tyttäret" (Lemminkäistarina) -oopperaa. Paljon hyvääkin. Alun kuultuani luulin ymmärtäväni, miksen ole kahteen vuoteen saanut apurahaa. Mutta sitten... En vaihtaisi nyt kuultua Käärmeeseen. Sanoin Salmelle, että kun katkeruus alkaa voittaa, pitää kuunnella "Ajan laulun" teksti: "...Mitä mainen kunnia, vain vaahto meren rannalla..." Kyllä Lussin-Pieti tietää. Olen ylpeä siitä, mitä olen tehnyt 90-luvulla musiikissa. Mutta nyt olisi kielessä tehtävä sama. Ehkä ensiksi kuitenkin teen Kalevalasta oopperan...

11.12.99         - Täytyy olla jotain hyvin syvällistä siinä, että ihminen tajuaa eri oktaavialueilla olevat kerrannaiset samoiksi säveliksi. Kenties näin tapahtuu myös kielen merkitysten alueella; kaksi oktaavia ja kolme eri tason merkitystä, jotka koetaan yhdeksi. Maskuliininen päivätajunta-merkitys, feminiininen, yhteyden synnyttävä yöpuoli seksuaalitasoineen ja abstrakti henki.

16.12.99          - Kielen tutkimus on kuin säveltämistä: Jos sinulla on vähän materiaalia, on ongelma sopivien sääntöjen keksimisessä. Mutta toisin päin: Jos materiaali on ylitsepursuavaa, on ongelmana, kuinka rajata sopivan pieni määrä sääntöjä, ettei peli muodostu kaoottiseksi. Keräämisen ja karsimisen ikuinen kaksinkamppailu...

- Ei ole mitään sääntöä sille, miten maalaukseen lisätty väri sopii muihin jo oleviin väreihin tai miten niitä pitää muuttaa, jotta ne sointuisivat tähän uuteen lisättyyn väriin. Juuri tämä säännöttömyys tekee jostain maalauksesta mielenkiintoisen. Heti kun jokin sääntö on löydetty, menettää se merkityksensä. Samoin on musiikissa, kun melodiaan lisätään uusi sävel. Se vaikuttaa heti kaikkeen ympärillään olevaan, koska se on informaatiopommi juuri pienuutensa takia. Ja päinvastoin: ympäröivät sävelet vaikuttavat lisätyn sävelen kykyyn elää. Se joko hyväksytään joukkoon tai ei hyväksytä. Kuin maahan istutettu siemen antautuu ympäröivän mullan hyväilyyn tai vihamielisyyteen.

Kielessä on aivan samoin. Kieli ei elä ja kuole sen mukana, toteuttaako se tietyn säännöstön vaan siksi, herättääkö se sanakaikkeuden värähtelemään sopusoinnussa itsensä kanssa. Kieliopilliset poikkeukset ovat tässä mielessä aika ajoin välttämättömiä, sillä ne saavat kielen elämään.

 
2000:

6.2.00         - Sain viikolla viestin, että minulle on myönnetty Keski-Suomen läänin taidetoimikunnasta 20 000 mk:n työskentelyapuraha. Ehkä saan aikaiseksi levyn valmistelun. Surutyö alkaa olla ohi. Sävelsin yhden äidin runon ("Vesipääsky"), jonka aion esittää hautajaisissa.

13.2.00         - Eilen oli äidin hautajaiset. Mieliinpainuva tilaisuus puheineen ja musiikkeineen.
- Perjantaina puhuin Hesassa Butterfly-ilmiöstä transkriptiossa. Eilen tajusin, että jokainen ihmisen ajatus ja teko on perhosilmiö!!! Se heilauttaa bifurkaatiotilassa koko universumia.

04.10.00       - Kesä on mennyt... Oopperat on esitetty ja CD-levyt julkaistu... Ilona meni naimisiin viime lauantaina. Helsingissä oli komeat häät. Esitin myös hääitkun, joka herätti hilpeyttä väkijoukossa.

 
2001:

29.1.2001         Kävin Vipusen vatsassa tutustumisvierailulla. Siellä kerrottiin: Mitä tarkoittaa A) |, B) (?)? Se on joko ALFA-PYSTYPUU TAI SITTEN: (avatun kirjan kuva, kaksi suorakaidetta) - Universaalisen kohdun pystyrako. Riippuu havaitsijan koodauksesta. Jos maailma (maalaus) on rajattu, kuvaa siveltimen veto yhden jakautumisen kahdeksi. Jos maailma on avoin, ei tuota kaksoisovea, -ikkunaa hahmota yhtä helposti.

Gemini = Germ-JUM.
Kuva: (pystyviiva & neliö = naiselimen kuva vinoasennossa).

- Musiikissa yksi ääni on sointi/sävel (Ton 'savivelli'). Kaksi säveltä muodostavat intervallin, väliseinän, interiöörin. Vasta kolme säveltä muodostavat soinnun-soitimen ja soittimen (viulun kielen)...

7.4.2001   Nainen kansanmusiikissa (Jyväskylän kalevalaiset naiset.)
[Vai: Jyväskylän Kalevalaiset Naiset - juhlaesitelmä 8.11.98 su klo 13?]

[Löydetty papereista: 3.12.2006 > Ks. Esitelmämappi]
Musiikin funktio perinnekulttuureissa:

         A)              SOIDINMENOT - maskuliininen musiikin tekemisen muoto
         kilpailumentaliteetti > uutta luova demonstrointi

         B) lapsuus: KEHTOLAULUT - naisellinen musiikki (perinne)

         C) nuoruus: LEIKKILAULUT - molemmat sukupuolet
                  - NALJALAULUT ovat uutta luovia        
                  - SATU- JA KERTOMUSLAULUT;

         D)            - HENKILÖLAULUT - identiteetin luojia
                  - MATKALAULUT - maisemakartta;
                  - ELÄINLAULUT - elinympäristön identiteetti

         E) yleinen viihde, AJANVIETE - molemmat sukupuolet
                  - TILAPÄISLAULUT; TUNNELMA- JA KAIPAUSLAULUT
                  - TANSSIMUSIIKKI - nykynaiset soitimella!!!

         F) HÄÄITKUT, rekryytti-itkut
                  - nuoret maailmalle (perinnearvo)

         G) TYÖLAULUT - miehet maailmalla, naiset kotona
         - samanaikainen tekeminen vaatii perinteen toistokulttuurin
         - langan keriminen hanhenkurkkuhelistimen ympärille   

    Virossa:  - heinänteko - sateenpitolaulut

                  - naiset perinteenkantajina

                  - miehet ja matkatuliaismusiikki - uudet tuulet

                  - KALENTERILAULUT - juhlapäivät

         H) kirkollinen musiikki - shamaanilaulut - sukupuoletonta
              toimii soidinmenoina ylisen suuntaan

         I) Myyttiset laulut - sankaritarinat - maskuliinisia

         J) KUOLINITKUT - naisten perinnettä

- Improvisointi - setukaiset

- Röhistyslaulu - inuiittinaiset

17.4.01         Tarkistan trilogian partituureja yötä päivää.

19.6.01       - Heräsin tänä aamuna tajutessani unessa, että ei ole tärkeää, osoitetaanko minulle arvostusta työni, aikaansaannosteni johdosta jotenkin erityisesti. Sillä jokaisella ihmisellä on tuo sama oikeus. Suurempi huoli minulla on siis se, osoitanko minä muille heidän ansaitsemansa arvostuksen. Jos vaadin itselleni arvostusta, on se osoitus siitä, että tekemiseni olisi jotenkin merkittävämpää kuin muiden teot. Ja kaikki se heti on poissa muilta, vähentää silmissäni heidän arvoaan. Ainakin he tajuavat sen tällä tavoin. Väärä viesti...

- TV2 taltioi koko trilogian syksyllä. Minä lähden Hesaan Gauriloffin Norjan-konsertin harjoituksiin ja sitten Kari Hakalan kanssa kalaan Kainuuseen. Riekon partituurityö on N:o 13 kohdalla.

19.09.2001          - Velho-trilogia kuuluu nyt historiaan!... Uuttu-Kalle puolestaan olisi valmis tekemään neljännen oopperan kanssani Viitasaarelle, mikäli minut valitaan sinne läänintaiteilijaksi.

31.10.2001          ...Sitten Kokkolassa kursseilla kaksi päivää. Perjantaina Helsinkiin ottamaan vastaan Kalevala-seuran Kekrinpäivä-tunnustuspalkinnon. Keski-Suomen läänintaiteilija-haastattelu (haku) 14.11. Ja mietitään mitä seuraavaksi. Teen tietosanakirja-artikkelia noitarummusta.

15.11.01 klo 00:46 - Tänään läänintaiteilijahaastattelussa (Jyväskylässä).

24.11.01 klo 03:17 - Suunnittelemassa ensi vuoden konserttiohjelmistoa, koska en saa unta. Karhunpeijaiset on se, joka hätkähdyttää jälleen kerran. Se on kuin laulua kuuntelemaan jäykistynyt hirvi. En osaa selvittää. Se tuo mieleen niin raastavan jakson elämästäni, jolle ei tule löytymään rinnalle toista...
- Nyt jos koskaan elän turhautumisen vaihetta. En saanut läänintaiteilijan paikkaa, vaikka varmasti minulla oli parhaat paperit. [En kommentoi]

1.12.01 lauantai        
- Nils-Aslak Valkeapää kuoli muutama päivä sitten. Paroni soitti siitä viikolla. Tänä aamuna soitti Taisto Polvi ja ilmoittautui vapaaehtoiseksi juhlakonserttiini. Kiitteli ja sanoi Aamulehdessä olleen näkyvän jutun Kalevalaseuran palkinnosta.

11.12.01         - Rovaniemeltä soitti asianajaja kysyen oikeuksista Jaakko Gauriloffin levyn uusintapainokseen. Luovuin oikeuksistani seuraavaan 500 kappaleen erään, mutta en mahdollisiin myöhempiin lisäpainoksiin.
- Huomenna Teoston syyskokoukseen. Joulu lähestyy. Töitä ei tiedossa - paitsi tietosanakirja-artikkelit.

 

2002:

26.01.2002 klo 00:30
- Haluan päästä musiikista eroon. Keitele ei halua juhlakonserttiani. Tshekki vaatii teatteria musiikin sijasta. Vasemman käden hermot jo kolme viikkoa kipeinä suksimäessä kaatumisesta. Kukaan ei välitä Velho-trilogiasta. Tämä unohdus, totaalinen välinpitämättömyys siitä, mitä olen tehnyt, on merkki minulle. Mutta kuinka selviän taloudellisesti, jos lopetan musiikin tekemisen kokonaan?

3.2.02 klo 02 aamuyöllä.         - Koko Velho-koppikuoro (11 ihmistä) oli meillä kylässä. Katsoimme trilogian parhaat palat ja neuvottelimme tulevaisuudesta. En tiedä, elänkö niin pitkään, että ennätän nähdä sekarytmiikan uudelleensyntymisen. Mutta toivon herättävää oli ilo, että niin monet ihmiset pitivät sen kuulumista musiikkiin itsestäänselvyytenä.

- Kuuntelimme Karhunpeijaisten kaksi loppunumeroa. Ne ovat parasta, mitä olen säveltänyt. Sen takana on se... mikä on siinä. Sen takana on se, jota en vielä ymmärrä, koska olen niin nuori...

9.2.02 klo 01.00  - Nyt kun on kaikkein vaikeinta, tuntuu siltä, että jotain tärkeää on tapahtumassa, että arvoitus ratkeaa. Itse asiassa olen luopunut toivosta tehdä enää mitään merkittävää. Taloudelliset resurssit eivät anna mahdollisuuksia siihen. On se niin vaikeaa. Edessä on musta verho. Millä hankin leipäni?

19.03.02            - M. Jouste kirjoittaa tutkimuksessaan "painoarvosta". Tuossa pohdinnassa ei esim. päätössävelelle - finalikselle - panna mitään erityisarvoa. Tästä syystä jako duuri/molli -tonaliteettiin on siis heppoisella perustalla.

- Entä informaatioteorian sisältämä harvinaisuus merkityksen kantajana? Onko romaanin loppu merkityksetön, koska "loppu" esiintyy siinä harvemmin kuin koko muu sisältö? Millainen on toisaalta joiku "jatkoromaanina"? Silloin päätössävelen ei tarvitse olla asteikon perussävel.

- Emme voi objektiivisesti analysoida joikua, koska siihen on vain kaksi suhtautumistapaa: sisä- ja ulkolähtöinen. Itse tapahtuma on hermeettinen, sisälähtöinen, jonka sisälähtöiset ihmiset tajuavat - eivät "oikein" mutta - keskenään samalla tavalla. Ulkolähtöisten on vain opittava ymmärtämään, mitä tuo "samalla tavalla" on, merkitsee. Se on siis relevantti suhtautumistapa, mutta vain yksi monista yhtä todellisista mahdollisuuksista.

08.06.02 klo 01:12         - Kuuntelin juuri TV:stä Brian Wilsonin juhlakonsertin. Omani on tasan viikon perästä. Toi mieleen 60- ja 70-luvut: Beatlesit, Pet Sounds -LP-levyn ja keski-ikäisen nuoruuden. Me kaikki olemme jo vanhoja. Me, jotka saimme kokea maailmanhistoriassa ainutkertaisen nuoruuden - 1960-luvun. Tuon kokemuksen soisin jopa pahimmille vihamiehilleni - keitä sitten lienevätkään. Tunnistin itsessäni, että tuo aika on ollut todellista nuoruuttani. Kun Paul Simon soitti yksin kitaralla jonkun Brian Wilsonin laulun, tajusin, että hänessä tiivistyy koko nuoruuteni tragiikka; ensimmäinen avioero, "Silta yli vaivattujen vesien", pettymys elämästä, joka oli rakennettu haaveiden varaan. Vieraana, sivullisena olo kaikessa ja se, miten maailma räjähti 60-luvun lopussa silmille.

- On vain muistot ja mielleyhtymät (assosiaatiot). Muusikkotovereita on jäljellä vain Paroni, jonka kanssa keskustelemme puhelimessa silloin tällöin. Minun on soitettava hänelle huomenna ja pyydettävä ensi lauantain konserttiin.

- Olen ajatellut mennä ensi viikoksi katusoittajaksi so. kerjuulle Kauppakadulle. Minun huoleni ei ole musiikkitalon pystyttäminen Jyväskylään vaan oma elämäni, toimeentuloni. Minulle riittää konserttisaliksi katu, jossa voin laulaa ja soittaa akustisen kitaran kanssa Karhunpeijaismelodioita. Ehkä teen sen, jos soittamaan tottumattomat sormeni sen kestävät.

- Kuinka mielelläni haluaisin joskus jutella näiden Brian Wilsonien ja sir Paul McCartneyn kanssa ja keskustella siitä, mitä koimme samoihin aikoihin 1960-luvulla - ylhäällä ja alhaalla - perspektiivistä. Olen vakuuttunut siitä, että olen säveltänyt yhtä kovia juttuja kun mitä he tekivät. Mutta erona on, että minun sävellykseni ovat olleet pienten piirien suosikkeja, samalla kun he yltivät maailmanmaineeseen.

- Minua se ei edes harmita (niin kuin 60-luvun alussa), koska uskon, että raha ja kuuluisuus olisivat vain vaikeuttaneet työtäni. Kuitenkin tuo kysymys kangertaa aina mieltä. Miksi en saanut taloudellisesti turvattua elämää? Kysymys ei ollut miljoonista vaan edes varmuudesta, että saisin 10 000 FIM tai 2000€ kuukaudessa keskimäärin elättääkseni perheeni. Nyt olen elänyt lokakuusta 2001 lähtien säästöilläni. Probleemat ovat pieniä verrattuna Tom Nekljudowin eilisiltaiseen puhelinsoittoon, jossa hän kertoi perhehuolistaan.

18.06.2002         - Esitimme Velhon Aika -konsertin 15.6. lauantaina Jyväskylässä. Paikalla noin 100 ihmistä (yliopiston juhlasalissa), joista 70 maksanutta. Elina ja Ritva tulivat, Samuli kuvasi videolle. Toinen puoliaika epäonnistui filmikameran vian vuoksi kokonaan. Karin DAT-nauha puolestaan oli mennyt jonkin kompuran (vaimentimen) kautta, joten nauha meni pimeäksi jokaisesta lujasta BDR-potkusta. Muuten konsertti oli erinomainen kaikkien mielestä. KS:ssa hyvät, ylistävät arvostelut. Tappiotakuineen 5999€, joten enköhän selviä siitä taloudellisesti jotenkin.

- Kaija V. oli nähnyt... myös henkselit Tampere-sanan päällä. En ole edes aikonut vastaanottaa maailmanmusiikin läänintaiteilijan paikkaa (siellä), vaikka sitä minulle tarjottaisiin. Se on muuttunut 38-tuntiseksi virkamieshommaksi. Anon syksyllä valtion taiteilijaeläkettä, jos apurahaa ei tule.

- Mutta konsertti oli hyvä. Ja kaikki olivat innolla mukana. Perhe on Virossa.

12.8.02         - Kesä on mennyt. Kari Hakalan kanssa Iisalmessa (esitelmä Juhani Aho -päivillä JUM:ista ja Fältillä yötä.

6.10.02         - Kokkolassa [ammattikorkeakoulun kansanmusiikkiosastolla - joht. Minna Raskinen] pari kertaa kuussa läpi ensi talven etnistä musiikkia opettamassa (impro, nuotinnos, saamel.musiikin peruskurssi, suom.ugrilaisen musiikin peruskurssi). Helsingissä on 19.10.02 viimeinen juhlakonserttisarjan esitys. Eilen Suomen säveltäjien seminaarissa J:kylässä kuulemassa [Mikko Heiniötä] ja keskustelemassa.

[Jatkuu osassa XVII: 14.01.2003]