Taidemietteet XVII 2003-2009

2003:

14.01.2003, klo 00.52   - Tulin juuri Lapin-matkalta (saamelaismusiikin koulutussuunnitelman neuvottelusta)... Lauantaina Uuttu-Kallella  pohtimassa neljättä oopperaa ja sunnuntaina Inarissa Jaakko Gauriloffin kanssa klo 11- 01.30 (sunnuntai-maanantai-aamu) luomassa saamelaismusiikin opetuksen aloittamista Inarissa. Ja Seurujärvi soitti pyytäen pitämään juhlaesitelmää saamelaislipun päivänä Gallen-Kallelan museossa (6.2.03).

28.01.03 Jyväskylä.    - Nyt ollaan selvästi jossain käännekohdassa. Olen työstänyt kaksi viikkoa saamelaismusiikin koulutuksen esiselvitystä. Sitä on kertynyt jo 50 sivua. Viime yönä johdanto, josta poistan kuitenkin tähän pari kappaletta Ailusta, jotka yöllä olin pikku konjakissa sijoittanut johdannon loppuun:

- Tämän esiselvityksen tekijä kokee työnsä tärkeäksi, koska kiinnostus saamelaismusiikkiin heräsi 30 vuotta sitten Nils-Aslak Valkeapään avattua tiet ymmärtämään saamelaismusiikin loputonta käsittämättömyyttä. Kysymys ei siis ollut viivasuorasta ymmärryksen tiestä vaan tiestä tajuta aluksi oma ymmärtämättömyytensä. Olen saamistani opetuksista hänen muistolleen velkaa tämän tiliselvityksen suhteestani saamelaismusiikkiin.

- Nyt kun jo tiedän, mitä esiselvitys pitää sisällään, totean, että velat on ainakin osittain maksettu. Samalla seuraan sivusta sitä prosessia, jonka muodollisena, ulkonaisena päämääränä on nostaa Ailun myytti meille kuolevaisille ylettymättömiin korkeuksiin suomalaisten piirissä. Mieleen häivähtää ajatus, että jonkun mielestä paras saamelainen on kuollut saamelainen. Nyt vieraat puolitutut kilpailevat jo suurin piirtein siitä, kuka tapasi hänet useammin kuin toiset, kuka näki hänet viimeksi elossa.

- Kun ehdotan tulevalle saamelaismusiikkikeskukselle nimeä ’Aillohaš’, niin teen sen ihmisenä, en idolin palvojana enkä musiikillisena ihanteena. Teen sen siksi, että Ailu oli ensimmäinen saamelaisista, joka rohkeni ilmoittaa länsimaalaistuneille, että hän tekee sellaista, mikä on yhtä hyvää kuin mikä tahansa muualta tullut. Loistavaa runollista ajattelua, epävireistä laulua, intrigejä, kuninkaana olemista, viettely-yrityksiä, ylemmyydentuntoa suomalaisiin verrattuna, voimattomuutta tiukan paikan tullen estää kriisitilanteiden puukkotappelu-uhkia, hammaslääkärintuolille sammumista  - kaikkea mahdollista, mitä syntisen ihmisen päähän pälkähtää. Kuitenkin samalla avoin mieli löytää yhtäläisyyksiä zen-buddhismiin, gruusialaiseen moniäänisyyteen, moderniin nykytaiteeseen ja -runouteen...
Ja seuraukset hänen kuoltuaan... Kun runo-symposiumissa Japanissa kirjoitti lauseen  ’Helikopteri kulkee kaupungin yllä’, se selitettiin myöhemmin suuren nerouden merkiksi.

Samalla kun hävettää ihmisten järjetön nöyrtyminen idoleiksi nostettujen edessä, olen valmis ehdottamaan musiikkikeskuksen nimeämistä Ailuun liittyväksi. En joikutaitojen tähden vaan asenteen vuoksi. Taidot löytyvät harjoittelemalla ja joltisellakin lahjakkuudella. Mutta asennoituminen itseensä kuin kuninkaana on harvoille luonnostaan suotu etuoikeus. Jos koulutus ei kykene nöyrän mutta samalla kuninkaalliseen itsetunnon koulutukseen, se ei ansaitse laitoksena Ailun nimeä. Jos kykenee, kuolen minä puolestani rauhassa.

10.03.03         - Sain perjantaina Hannu Sahalta tiedon, että olen saanut valtion taiteilijaeläkkeen. Virallista ilmoitusta ei vielä ole tullut. Se muuttaa ja määrää tulevan elämäni. Pidin englanniksi lauantaina (8.3.) Kokkolan Ahjo-seminaarissa esitelmän improvisoinnista.

2.5.03 klo 06.00  - Olen kuitenkin saanut valtion taiteilijaeläkkeen (~ 1060€/kk brutto), jonka avulla on helpompi kohdata tulevaisuus. (Olen lisäksi opettanut talven Kokkolassa joka toinen viikko)

- M. R. sanoi minun opettaneen muuta kuin mitä syksyllä olimme sopineet. Ilmeni vasta nyt, että minun olisi täytynyt pitää kansanmusiikin solfatentti (josta ei syksyllä ollut varmasti puhetta), ja minä olin opettanut nuotintamista so. diktaattia.

- Eka kerta elämässäni, kun en ole muka ymmärtänyt sitä, mitä on puhuttu ja mitä olen luvannut. En olisi suostunut solfakurssin pitämiseen muuten kuin erittäin vastahakoisesti (vaikka mielestäni vanhana radiokuorolaisena hallitsen sen hyvin). Jos olisin tietänyt, että on lisäksi pidettävä tentti, olisi koko opetus pitänyt suunnitella aivan toisella tavalla.

- Saamelaiskäräjien kulttuurilautakunta [pj. Klemetti Näkkäläjärven välityksellä] tilttasi tekemäni saamelaismusiikki-koulutuksen esiselvityksen (n. 50 sivua), jonka tein käräjille. Se julkistettiin.

- Pöydälläni on Uuttu-Kallen Immel-libretto (2003). En ole vielä aloittanut sitä lähes kolmeen kuukauteen. Se on vain seisonut pöydälläni. Saa nähdä, saanko sen vielä tehtyä. Tilaajasta ei ole tietoakaan.

27.05.2003      - Joka tapauksessa olen vuoden alusta lähtien saanut valtion taiteilijaeläkkeen, joten taloudellinen pääasia on kunnossa.

08.10.03         - Taiteilijaeläke ei riitä ja töitä pitäisi saada jostain.

9.10.2003: Kotkan mus. opettajien valtakunnall. syyspäivät:
Lat. improvisus ’unforeseen’ < providere ’foresee’ > E. provide

 

2004:

02.07.04 klo 02.44  - Karjalaan äänitysmatkalle 19.07. Hakalan Karin kanssa...  Verenpaine hieman laskenut ja paino pudonnut (~ 97 kg). Tuleeko uusi ooppera?

26.12.04 Põltsamaa - Opettelen ties kuinka monetta vuotta olemaan työtön. Vain sanat tuottavat kiinnostusta.

28.12.04                 - Sanalla ei ole vain yhtä oikeaa selitystä. Kaikki sanan selitykset ovat jossain määrin oikeita, kunhan ne liittyvät sanaympäristön assosiaatiomaailmaan. Ne ovat JOSSAIN MÄÄRIN oikeita - enemmän tai vähemmän. Vertailuna ovat sävel ja sen oktaavikerrannainen: Sävelen oktaavi ON SAMA MUTTA KUITENKIN ERI - jossain määrin - kuin vastaava perussävel. Ihmisen ajattelu toimii oktaavi-kerrannaisina. Oktaavi saattaa olla jopa sanan merkityksen vastakohta, joka siis on kuitenkin LÄHES SAMA kuin lähtökohta-sana. Tämä on ekologisen, energiaa säästävän ajattelumaailman tunnuspiirre.

 

2005:

28.01.2005         - Tämä elämä on pelkkää odotusta. Kaikki on pysähtynyt. On vain kielteiset seuraukset ulkonaisen ura-elämän täydellisestä pysähdyksestä. Kaikki ulkoiset kontaktit ovat lähes vastenmielisiä. Kostan ulkomaailmalle erakoitumalla, koska se ei ole hyväksynyt minua. Ei ole ottanut vastaan, mitä olen sille tarjonnut. Mitä on tämä elämä? Voin luetella yli 20 sairautta tai vanhenemisen merkkiä, jotka ovat hivuttautuneet elämääni...

20.03.05   -   OBJEKTIIVINEN TIETO
- Objektiivista on vain se mikä ON ja MILLE, KENELLE on. Objektiivinen tieto on aina sikäli subjektiivista, että se on aina vain JONKUN/JONKIN omaksumaa tietämystä, käsitystä tai reagointia olevaisuuden joihinkin puoliin. Ollakseen objektiivista tietoa, tiedon pitäisi olla julkista sekä YMMÄRRETTÄVISSÄ OLEVAA kaikille mahdollisille vastaanottoasemille, so. kaikilla mahdollisilla kielillä tai viestintämuodoilla so. fysikaalisina tapahtumina julkaistua ja kaiken/kaikkien mahdollisen/mahdollisten saatavilla millä hetkellä tahansa.

- Vaikuttaakseen maailmaan objektiivisen todellisuuden ei välttämättä tarvitse olla objektiivista tietoa, koska vaikutuksen ei tarvitse vaikuttaakseen olla tietoista. Vaikutus vain on (tai voi olla) - tiesimmepä siitä tai emme. Aina jää jäljelle mahdollisuus, että on jotain, joka vaikuttaa olemassaoloomme, vaikkemme VIELÄ sitä tiedä. Tämä sana ”vielä” sisältää äärettömän mahdollisuuden. Tiedämme ”vielä” sanan menettävän merkityksensä vasta universumin lakatessa olemasta.  Siinä vaiheessa tällä ’lopullisella’ totuudella ei enää ole mitään merkitystä. Objektiivinen todellisuus selviää siis aina LIIAN MYÖHÄÄN. Siksi se on käsitteenä tyhjä, tarpeeton. Ainakin se on sumea, sillä se ei käytännössä koskaan ole 100-prosenttista tietoa.

- Tältä pohjalta on myös ymmärrettävissä, että tämä tai tuo jonkin etnisen kulttuurin käyttämä sävelasteikko ei voi olla yksiselitteinen. Sellainen se voi olla vain jonkun/joidenkin ihmisten mielissä. Voi olla, ettei asteikon alkuperäisesittäjillä ole lainkaan teoreettista, sanoinkuvailtua asteikon kuvausta. On vain asteikon erilaisia käytäntöjä, ja kulttuurin ulkopuolisten ihmisten sille antamia erilaisia tulkintoja siitä, kuinka oppisimme lähestymään sitä mahdollisimman helpolla ja yksinkertaisella tavalla päästäksemme mahdollisimman identtiseen, analogiseen lopputulokseen asteikon käytössä alkuperäiskulttuurin tavalla... niin ettei eroa voida huomata.

28.03.05 klo 00:21    - Minä olen menettänyt ammattini, työni. Se mitä osaan kaikkein parhaiten - kieli - on alue, jossa kukaan ei tiedä sitä, mitä olen viimeisten yli kymmenen vuoden aikana tutkinut. Kaikki se on vain tietokoneella - ei näissä päiväkirjoissa, jotka on kuitenkin omistettu runoudelle.

07.11.05, klo 02-04    - Uni ei tule. Palasin illalla Kolilta Kalevalaisen kulttuurin liiton seminaarista. Pidin kaksi musiikkiterapiailtaa Erkki Lehtirannan kanssa sekä juttelin kahteen yöllä huonetoverini Erkki Pirtolan kanssa ja osallistuin eilen päätöspaneelikeskusteluun.

28.11.05                    - Työ ei lähde liikkeelle - ei myöskään väitöskirjan tekoajatus...

10.12.05 klo 01 aamuyöstä.         ...Jukka Manner on saatettu tänään hautaan. Olen tavannut pitkästä aikaa Paavo Kiisken ja Martti Kuikan - Jyväskylän aikaiset kvartettilaulajat. Torsten Lindforsin olen sentään tavannut täällä Jyväskylässä. Soitimme kappelissa "Täällä Pohjantähden alla" Jukan muistoksi. Niemen Seppo avusti kitaralla... Jouko Ketolalta [Kvartettimme johtaja ei ollut hautajaisissa] on leikattu peräsuolisyöpä...

  

2006:

03.01.06         - Pääkysymys on edelleen:  Ovatko kaikki tapahtumat lopulta uniikkeja?
Jos ovat, on suuri osa niitä koskevia väittämiäkin vain uniikkeja, joita ei voida soveltaa toisiin tapahtumiin, vaikka ne näyttäisivät kuinka hyvin tahansa identtisiltä ko. originaalitapahtuman kanssa. Lauseet ovat tällöin subjektiivisia väitteitä, jotka muistuttavat totuutta vain siinä yhdessä tapauksessa, missä ne voivat viitata todellisuuteen.
Esim. imperfektissä sanottu lause ei pidä paikkaansa lausesisällön tapahtumahetkellä. Imperfekti toimii vasta tapahtuman siirryttyä menneisyyteen.

Onko kysymys siitä, että ennakkoehtoja joudutaan sanelemaan niin paljon totuuden pätevöitymiseksi, että niiden määrä ylittää tavalla tai toisella lausesisällön. Tämä ajatus tuli mieleen, kun pohdin sanaetymologioiden sisältämiä väitteiden määrää suhteessa siihen, että isoon säännöstönippuun löytyy yleensä vain pari kolme käytännön esimerkkiä. Säännöt menettävät tällöin merkityksensä, koska ne kokevat inflaation, ja satunnaisotanta päätyy samanlaiseen esimerkkitiheyteen kuin mikä säännösten logiikalla saadaan esille.
(Viittaan italialaisprofessorin A. MarcAntonion kirjaan FU-kansojen kielisuhteista, joka sukulaisuuden osalta näyttää fake-myytiltä.)

13.2.06         - I had to send to Nikoli Bojarkin my curriculum vitae, because he is going to write an article about me in some book.

23.2.06 (Bojarkinille:) - Thanks for the message! The days go on... Next monday we'll have a meeting in GMC. The people took contact from Komi. Someone will come to Helsinki in March.
I have got the texts of the laments whisch we recorded with Kari during our two last journey to Karelia. But I have no motivations to begin the transcription work. The same problem with writing anything conserning the doctoral thesis. The same problem conserning the booklet of the Scolt Saami CD-record from our Kola peninsula material.
Everything needs motivation. And I'm ready to leave the whole music and to concentrate only in the etymology of words. Everything seems so dull. No work. And if You would have some, You are not anymore interested to do that - not even if You would get some money from it. Such is life... Waiting for the better future.
Ilpo

3.3.06    - Teoria muuttuu vähitellen tyyliksi, sillä lopulta ei ole muuta teoriaa kuin yksityisen luojan käyttämä henkilökohtainen tyyli, valintojen summa taideteosta luotaessa. Teoria puolestaan - ollakseen pätevä - joutuu abstrahoitumaan persoonattomaksi yleistykseksi, joka ei sovellu kehenkään tai mihinkään yksityistapaukseen muutoin kuin summittaisesti. Esimerkkinä tästä näin unessa jonkinlaisen curlingia vastaavan heittopelin numeroituihin ruutuihin. Pelissä oli normaalisti tietty heittojärjestys, mutta jotenkin siinä sallittiin lopussa oman järjestyksen käyttö, jolloin teoria romuttui välittömästi.
Näin tietysti on asia, kun taiteen tekemiseen kuuluu sääntö (= teoria) ja poikkeus (= yksit. poikkeus) -vuorottelu.

07.04.06    - Sen lisäksi maaliskuu mennyt Kuolan kolttien CD-materiaalia etsiessä. Olen päässyt kiinni töistä!!!
Kevät tulee ja illat ovat aivan valoisia. Käynyt myös läpi Pirkko Rahkila-Rissasen tulkintaa 60-luvun alun Jyväskylän musiikkielämästä. K-a oli käydä kuuntelemassa hänen laulamistaan jazzbaarissa.

11.05.2006:  Kun lukee musiikista kirjoitettua tieteelliseksi tarkoitettua tekstiä, tulee mieleen väistämättä ajatus: Syntyykö taide (runous) maailmanselityksen epäonnistumisesta ja tämän epäonnistumisen peittelemisestä sanahelinään? Siitä, ettei osata sanoa, mitä todellisuus on, tai KUINKA se on?

- Soidinmenot: Yritys sanoa mitä ajattelee, mutta 'sanat eivät riitä kertomaan...'

- Tiede näyttää lähtevän siitä, mitä muut ovat sanoneet. Se mitä joku itse asiasta ajattelee, jää toisarvoiseksi. Se on 'tunturin tältä puolen'... Sama arvodiktonomia, mikä vallitsee 'säveltäjä - esittäjä' -suhteen välillä pätee myös tieteeseen, jossa 'muualla sanottu' on arvokkaampaa sinänsä kuin mitä 'minä vaivainen mato matkamies maan'.

- Säveltäminen: kuin paratiisilinnun rakentama soidinpesä - siis etukäteen tehty verrattuna tässä-ja-nyt-soidinlauluun ja -tanssiin. Yhteinen pesänrakentaminen: kollektiivista improvisointia, joka tuottaa pysyvän teoksen.  Kuin talon rakentaminen 'päästä' - ilman arkkitehdin piirustuksia.

24.05.06     - Sekatahtilajit itäisessä musiikkiperinteessämme (Ks. Ko. Imatra-artikkeli)

23.06.06     - Näin taas viime yönä kumman unen. Jostain syystä minun piti tulla ilman harjoitusmahdollisuutta johtamaan oma orkesterisävellykseni (sinfonia tms.?) Tajusin etten kykene siihen, joten jututin esiintyjiä (Radion sinfoniaorkesteri?) ja kerroin, että lyöntitekniikkani on aina jäljessä/myöhässä klassisen musiikin johtotavasta. He hieman säikähtivät. Marssin konserttipaikalle jonkun vanhan konserttimestarin kanssa ja kerroin hänelle salaa ihailleeni hänen suorituksiaan menneiden vuosikymmenien aikana.
Sitä ennen olin jo kuitenkin käynyt esiintymislavalla. Sinne pääsin heiluttelemalla itseäni liaanien avulla. Ne olivat balettiryhmän esiintymisasuista rakennettuja. Kun olin heilauttanut itseni näyttämölle, pidin saksankielisen alkupuheen, jossa kerroin tästä oudosta tilanteesta. Nähtävästi tämä painajaismainen taakka oli liian raskas kantaa, sillä heräsin juuri ennen esityksen alkamista.

13.7.06 (tietokone)
- Virossa näin hienon unen. Kysymys oli Radion sinfoniaorkesterin tms:n konsertista Virossa. Päänumerona oli minun tekemäni jokin avaruus (planeetta tms.) –aiheinen laajamuotoinen teos (ei sinfonia). Yllättäen ilmeni, ettei kapellimestaria ollut, joten säveltäjän ominaisuudessa minua pyydettiin hoitamaan juttu.

Tapasin pukuhuoneissa esityksen kuorolaisia ja varoitin heitä, että näytössäni ykköslyönti alas on hieman jäljessä heidän käytännöstään, koska kevyen musiikin tapaan aloitan alaslyöntini iskulta, kun klassisessa musiikissa lyönti jo päättyy iskun kohdalla. Näin heidän silmissään jo epävarmuuden vivahduksen.

Esiintymislavalle mennessä löysin orkesterin konserttimestarin ja kiitin hänen uraansa. Kerroin tarkkailleeni sitä jo vuosia sivusta. Hänen käteensä tarttuen kuin pikkulapsi menimme konserttilavaa kohti. Katkelmallisessa unessani oli kuitenkin vielä kaksi episodia: Lavalle ei päässyt muutoin kuin käyttämällä balettitanssijoiden vanhoista esiintymisasuista muodostettuja liaaneja, joita apuna käyttäen liitelin näyttämölle kuin Tarzan.

Esiintymisen alussa huomasin pitäväni yleisölle saksan kielellä alkupuhetta, jossa ilmoitin sattuneesta tapauksesta ja että minun tulisi johtaa illan  konsertti.

Esitys ei koskaan päässyt alkamaan, koska unessa kai jännitin tehtävää niin paljon, että heräsin.

- Toisessa unessa jouduin jollekin jazzpianistille ja laulajalle lennossa sanelemaan soinnutuksen laulajan esittämään jazzmelodiaan saadakseni heidät vakuuttuneiksi, että olin alan tunteva muusikko.

25.7.2006  - Minulla on vielä tehtäväni ja oletan, että se alkaa sanoista: Väinämöisen matka Antero Vipusen vatsaan aikeissa etsiä sanoja.
Kolme sanaa: VENE + TAPPI + LIITOS!!!
Mikään siitä ei ole faktaa vaan fiktiota, romaania, joka muuttaa maailman!!!

24.09.2006 klo 01:20     - Olin päivällä Jouni Koskimäen tohtorinväitöstilaisuudessa Beatleseista ka klo 19-24 karonkassa vanhassa (jo 60-luvun alusta) tutussa "Lyhdyssä". Nyt oma tohtorinväitös tuntuu kaukaisemmalta kuin aikoihin. Olen valmis heittämään hanskat naulaan. Ja niin ei pitäisi tehdä. Musiikkitieteen laitoksen virastonaiset kyselevät koko ajan, olenko seuraava väittelijä.
Olen vilpittömästi iloinen Jounin väitöskirjan johdosta. Se on kenties ensimmäinen ymmärretty muusikon näkökulma. Ja sellainen on harvinaista herkkua näinä ankeina aikoina.

- Fyysinen kuntoni on kohtalaisen hyvä, mutta henkinen puoli ei. Olen nyt puolitoista vuotta yrittänyt aloittaa Kuolan tupla-CD:n tekoa, mutta turhaan.. Niin kauan kuin se on tekemättä, ei mikään muukaan onnistu.

25.11.2006 - Tulin juuri tänään Orivedeltä, jossa opetin kaksi päivää.

17. marraskuuta 2006 kello 18.11 (UTC) Wikipedia
Keskustelu:Ilpo Saastamoinen
…En ole koskaan kuullutkaan että Ilpo Saastamoinen olisi kapellimestari, tälle tiedolle pitäisi tulla vahvaa tukea. Eihän Pekka kuusistokaan ole kapellimestari vaikka on johtanut yhdessä konsertissa Tapiola Sinfoniettaa, vaan pysyy edelleen viulistin kirjoissa!

http://www.elvisry.fi/032000/saastamoinen.html
ainakin aika selvästi sanotaan. Saastamoisen kohdalla kapellimestari ei varmaankaan tarkoita samaa asiaa kuin jonkun Sarasteen tai Panulan tapauksessa.

--TBone 17. marraskuuta 2006 kello 18.17 (UTC)
Sitten voisi olla kapellimestarit/viihdemusiikki osastossa oleva artikkeli, niin ei mene Sarasteet ja Saastamoiset sekaisin. 17. marraskuuta 2006 kello 18.19 (UTC)

IS: Tarkennus keskusteluun IS:n kapellimestaruudesta:
23.1.07    - Jos olet musiikin asiantuntija, niin varmaankin sinulla on saatavilla Otavan iso musiikki-tietosanakirja. Siinä yksiselitteisesti todetaan IS:n olevan Kajaanin Big Bandin kapellimestari vuodesta 1974 alkaen. Tarkennan hieman: Olen yksi niitä harvoja ei-klassisen musiikin työläisiä, joka on ollut tässä tapauksessa kuusi vuotta 1974-80 päätoimisesti kuukausipalkkaisena Kajaanin kaupungin palveluksessa - kun eivät parempaa nimikettä vajaan 20-miehisen orkesterin johtajalle löytäneet. KBB oli Suomen ensimmäinen ns. kevyen musiikin alan alueorkesteri, jolla on oma mielenkiintoinen historiansa. En tiedä, mitä nimikettä olisi sitten pitänyt käyttää vuosina 1993-2001 Ylläksellä, jolloin sekä soittaessani johdin orkesteria että joltain - esim. sisääntulojen -  osalta myös kuoronjohtajaa ja koko musiikin kulkua säveltämässäni Velho-trilogiassa, josta partituurisivuja kertyy n. 800. Keskusteluun osallistuneen kirjoituksesi perusteella tämä varmaankaan ei juuri ole ollut oikeaa musiikkia, mutta noina vuosina lähes 100 000 vierailijaa oli ilmeisesti toista mieltä.

Tässäkään tapauksessa en itse ollut aloitteentekijä sävellysten nimittämisessä oopperoiksi. Muistaakseni nimitykset vakiinnutti niiden ohjaaja, kansallisoopperan tuotantojohtaja Keijo Kupiainen. Tuohonkin nimityspuoleen joku vielä varmaan tarttuu.

Luulin tällaisen musiikinlajien 1960-luvun lopulla alkaneen arvokeskustelun kuivuneen jo 1980-luvulle tultaessa, mutta eipä näy edistystä juuri tapahtuneen. Edistystä olisi se, että tunnustettaisiin jokainen avoimesti tuntevamme musiikkia vain pieneltä osa-alueelta ja suhtauduttaisiin hieman nöyremmin siihen että oma musiikin spesiaalialue ei suinkaan ole koko musiikki. Nöyrtyäkseni itse olen varsinkin keski-iässä koettanut kovastikin perehtyä eri kansanmusiikkikulttuureihin mm. esiintymismatkoillani yli 20 maahan sekä kongressi- ja kenttätyömatkoillani Nicaraguasta udegien maille. Viimeksi mainitun kansan shamaanimusiikin pariin hakeuduin, koska heidän musiikkinsa kovasti muistutti erityisalaani saamelaisten musiikkia. Tuo useimmiten yksin laulettu musiikkikulttuuri kiinnostaakin minua nykyisin enemmän kuin kapellimestaruus.
Musiikkikentän laajenemista toivottaen Ilpo Saastamoinen 23. tammikuuta 2007 kello 19.08 (UTC)

Sent: Thursday, October 28, 2010 
To: Marko Niemi
Subject: Re: Säestyskokoonpanoista > Ks. "Studiotyöskentelyni"

27.6.2006         - Säveltäjän suorittama luomisakti aiheuttaa musiikkiteoksen olemassaolon... säveltäjä nähdään teoksen syyksi. Yhtä hyvin olisi mahdollista nähdä musiikkiteos säveltäjän syyksi. (???)
IS:          SAMA ASIA KAHDELLA ERI TAVALLA SANOTTUNA!!! Mutta voidaan siis sanoa: MUSIIKKITEOS ON SÄVELTÄJÄN SYY (Joka sekin on sama asia!!!) So. 'säveltäjä' -nimitys ANSAITAAN vasta teoksen julkistamisen jälkeen. 'Säveltäjä' on siis nimitys, arvosana, johon ollaan oikeutettuja vasta 'kokeen' jälkeen, so. sävellyksen tultua julki. Sitä ennen nimitys on vain sisäinen - säveltäjän oma arvio itsestään.

'Muna vai kana' ovat sikäli tautologisia, että ne ovat ympäristön antamia määritelmiä, jotka eivät kerro välttämättä todellisuudesta!

s.20         (Lehtonen 1994) Diskurssit säätelevät sitä (kuinka ajatuksia voidaan yhdistää toisiinsa), mikä voidaan katsoa jonkin seurauksen syyksi ja mikä taas jonkin syyn seuraukseksi.
IS:         'Säveltäjä' teoksen 'syynä' on tautologia, koska teoksen syyksi on MÄÄRITELTY käsite 'säveltäjä'!!! Sävelletty teos on puolestaan osoitus, että tekijä ansaitsee 'säveltäjä' -tittelin!!!

29.01.2007    - Kari tuli auttamaan Pro Toolsin käyttämisessä digitointiin, mutta homma jäi kiinni taltioinnista. Emme päässeet CD:n polttamiseen asti. Olen kuitenkin tehnyt 3 kk:n työsopimuksen Inarin Saamelaismuseon kanssa arkistoni digitoinnista, joten työn täytyy onnistua. Työsuhde alkaa 1.2.07

6.2.07      - Ei ole "oikeaa" melodiaa, on vain havaintoja siitä, mikä on riittävän lähellä omaa arkistovastinetta, jotta melodiat koetaan samoiksi. Tämä assosiaatio on ainoa havaintomaailman oikean melodian mitta. Kirjoitettu sävellys on vain säveltäjän valinta.
- Joskus myöhemmin: Musiikki kahdenvälisenä informaationa, so. kommunikaationa... Kaikki tieteilijät yrittävät absoluuttisiin määritelmiin tuotteista (sävellyksistä) käsin. Vastaanottaja on tieteilijöiltä siis hukassa.
- Unet: Veikko Ahvenaisen kirkkokonsertti ja oma hanuriyritykseni...

23.03.07   - Kennereille [Kait ja Ülle] kerroin uudesta musiikkifilosofiastani: Ajan kanssa tulee uusia oppiainealueita, mutta jotakin vanhasta on aina silloin poistuttava toisesta päästä. Musiikki on tällaisena siis jatkumo, joka vaihtaa/uudistaa sisältönsä pitkällä aikavälillä. MIKÄÄN MUSIIKILLINEN ARVO EI SIIS SELLAISENAAN OLE TÄYSIN PYSYVÄ - sen on aikanaan siirryttävä pois johdosta, vaikka se näyttäisi kuinka ikuiselta tahansa.
- Kaikki tämä sekoittuneena käynnissä olevaan Kuolan ja kolttamateriaalin luettelointiin, jota teen digitoimisen yhteydessä Inarin Saamelaismuseolle sekä valmistumassa olevaa MMK:n 2-CD-levyä varten.

22.5.07       - Viikon kuluttua pitäisi olla joikuteos valmis Rovaniemen sotilassoittokunnalle ja Riku Pelon lauluryhmälle...
- Viime viikolla Joutsenon opistolla Pekka Nylundin kanssa rytmiikkakurssia pitämässä (udmurteja, ranskalainen, italialainen ja latvialainen sekä suomalaisia).
- Olen siis paniikissa edelleen töiden kanssa...

18.7.07        - Olen myynyt 700 kirjaa [Päijänne-antikvariaattiin] ja nyt vien 20 mappia MMK:hon. Levyt jaottelen syksymmällä. Inarin työ on täysin stopissa. Näin sitä mennään kaaosta kohti - ällistyttävän rauhallisella mielellä.

- Kävimme Juminkeosta käsin Kalevalassa Venäjän puolella, mutta en jaksa kirjoittaa matkasta enkä sitä edeltäneistä hyvistä jameista Sakari Kukon kanssa. Kävin heillä syömässä Ismail Sanen laittamaa ruokaa. Ääni meni jo eka päivänä, mutta lauloin siitä huolimatta keikalla Karhutaivaan. Neekerimuusikot pyysivät elokuussa Tampereen festareille soittamaan... Kieliä ja soittimia myynnissä.

5.9.07           ...minun olisi pitänyt 20.8. mennä Teheraniin Panu Hakolan sijaisena, mutta viisumijärjestelyt menivät liian myöhäisiksi ja nyt suunnitellaan osallistumistani musiikkitieteelliseen kongressiin joskus tulevaisuudessa. Viikon kuluttua lähden Jokkmokkiin saamelaisarkistokokoukseen. Sinne pitäisi saada iso kasaa levyjä... Vasta parikymmentä uutta (CD:tä) valmiina. 

... näen unia enemmän kuin ehkä koskaan elämässäni... - Komeinta oli esiintyä yksin konsertissa Englannin iäkkäälle kuningataräiti Margaretille (Mary?). Soolo alkoi ensin sähköbassolla, mutta se muuttui esityksen aina akustiseksi kitaraksi. Näin koko soolon yksityiskohtaisesti alusta loppuun ja sali mykistyi. Käytin lopussa 1234 -sormituksilla aikaansaatua hälymaisemaa pianissimossa. Se yllätti yleisön...

10.10.2007 Oriveden opisto.         - Jokkmokissa kolme viikkoa sitten...
- Viime viikolla outo uni: Veneessä, jota souti nainen (en tiedä kuka). Minä lauloin ulkomuistista 8 säkeistöä (so. loputtomasti) "Oi muistatko vielä sen virren" -laulua. Heräsin siihen, etten millään voi muistaa valveilla sitä niin hyvin, joten minun täytyi olla unessa. Ja soutajan takana näkyi koski kuin pystysuorana seinämänä. Näkymä oli siis zoomattu hyvin kaukaa.

12.10.07         Minä olin eilen Orivedellä kaksi päivää opettamassa. Hyvin meni ainakin omasta mielestäni. Juttelen omiani täysin valmistautumatta. Sain myös kutsun kuun lopussa Folklandia-risteilylle (Kansanmusiikin keskusliitto) puhumaan elämän ja kuoleman riiteistä - so. Karhunpeijaisista ja soidinmenoista. Koetan painottaa itäisen perinteemme merkitystä.

2.11.07 Pyhäinpäivänä         - Tiistain ja keskiviikon olin Folklandia-risteilyn suunnitteluristeilyllä esitelmää pitämässä kansanmusiikista ja riiteistä. Puhuin saalistusriiteistä ja soidinmenoista, kun järjestäjät olivat   jaotelleet riitit kalendaari-, siirtymä- ja kriisiriitteihin. Menomatkalla kuuntelin Karhunpeijaiset ja tajusin yhtäkkiä, että myös saalistusriitit ovat rakkaudentunnustuksia, samoinkuin kuolinitkut, rekryyttilaulut ja hääitkut. Kaikki musiikki on vain pelkkää rakkaudenosoitusta... Melkein puhkesin itkuun ajaessani tajutessani tuon yhdellä väläyksellä. Tullessa kävin Rag Paanasen luona. Sain kopion hänen taiteilijaeläkettä varten pyytämästään lääkärinlausunnosta. Se oli sävelletty seuraavana päivänä...
Hänen uudet ragtimesävellyksensä ovat myös kovaa kamaa.

"Riitti on tapa, kartta opettaa traditio." (greh - gressus - kreisen - cry - right/write)

23.11.07      - Pari päivää Helsingissä... Eka iltana Free lancer-muusikot ry:n 60-vuotisjuhlakonsertissa sekä -kokouksessa. Nykyinen puheenjohtaja Janne Murto ei tuntenut minua, joten esitinkin kokoukselle äänioikeuden tarkistamista osanottajilta. En jaksa tässä ruveta enää pohdiskelemaan nykytilannetta. Totean vain, etten itse ilkeäisi katsoa jäseniä silmiin, jos keräisin rahat jäsenmaksuista valtakunnallisesti mutta toimisin avoimesti vain paikallisosaston mandaatilla. Se ei voi olla pitkällä tähtäyksellä edes Muusikkojen liiton periaatteiden mukaista.
Koltta-CD alkaa valmistua...

7.12.07         - Taas yksi mielenkiintoinen uni: Alkoi siitä, että pääsin kokeeksi soittamaan pukinsarvella bordunaääntä, kun joku algerialainen, mustalainen tms. mies soitti melodiapuolta. Näytin, että osaan soittaa kiertoilmahengityksellä, jonka jälkeen minulle suotiin pitkä soolotila, jonka toteutin unessa yksityiskohtaisesti. Huomasin esityksen lopussa olevani ikään kuin haaremisängyssä. Viereeni tullut tumma kaunotar veti peiton yllemme.

2008:

01.01.2008    - Unimaailma on vilkasta... - Mielenkiintoisia olivat yhdistetty festivaali- ja kongressi etnomusiikista monine tuttuineen, ja henk. koht. sävellyskonsertteineen. Paluumatkalla luonnonpuiston läpi minulle esiteltiin pikku simpanssi. Kun otin sen syliini, kuiskasi se minulle muutaman suomenkielen sanan. Vähitellen se alkoi puhua minulle suomea ilmoittaen osaavansa myös jonkin verran latinaa. Aloin kysellä heti siltä tietoja eläinten suhteesta 1-0 -musiikkiin so. miten he kuuntelevat musiikkia. Heräsin ennen kuin sain täydelliset vastaukset.

15.01.08         - Folklandia-risteilyllä kaksi luentoa shamanismista ja musiikista. Varsinainen esitelmä oli perjantaina 11.1. Turussa. Ene oli matkalla mukana. Onnistunut reissu. Sain uunituoreet kappaleet SON VUÄINN -kirjaa.

29.2.08 klo 3:45 - Karkauspäivän aamuna.
Toissa yönä tiivistyi kolme ongelmaa, joihin en ole löytänyt toimintaratkaisua:

1)         Free lancer muusikot ry:n "kunnianpalautus" sekä toimintamallin muuttaminen niin, että valtakunnallisesti kerätty raha tulisi myös valtakunnalliseen käyttöön, Ravintolamuusikkojen luottamusmiehen (Vesterinen?) läsnäolo kokouksessa ainoana Helsingin ulkopuolisena jäsenenä minun ohellani juhlakokouksessa oli häpeätahra yhdistyksen toiminnalle. Toinen häpeätahra oli se, ettei nykyinen puheenjohtaja edes tuntenut minua, kun tivasin sen tarkistamista, ovatko kaikki läsnäolijat äänivaltaisia jäseniä. Yhdistys on Muusikkojen liiton suurin ylivoimaisesti jäsenmäärältään, mutta keikka-alan valtakunnallisen työehtosopimuksen puutetta ei ole Muusikkolehdessä edes kommentoitu koko sinä aikana, jonka olen ollut poissa Helsingistä. Keikka-alan työehtosopimuksen puutetta ei siis 35 vuoteen ole uskallettu kommentoida julkisesti, vaikka rahat Muusikkojen liiton toimintaan suurelta osin tulevat Free lance-muusikoiden jäsenmaksuista (yli 800 jäsentä?). (En puhu nyt työttömyyskassaan menevistä varoista.). Olemme samassa tilanteessa kuin 1970-luvun alussa: Maksamme, mutta muut hyötyvät.

- Kysymys on myös kunnian palautuksesta siltä osin, että Muusikkojen liitto lopulta tuli perässämme SAK:hon. Tähän liittyy se kulttuuripoliittinen näköalattomuus, jonka seurauksena Popmuusikot ry. aloitti koko kevyen musiikin koulutus-suunnitelman pohtimisen. Sen seurauksena oli suunnitelman valmistuminen (1972) pikku apurahalla lähinnä Paronin ja minun toimesta. Klaus Järvisellä ei ollut vähäisintäkään osuutta suunnitelman valmistumiseen. Hänen vaimonsa Seija Järvinen teki senkin osan keräämällä pianisteilta ko. soitonopetukseen liittyvät tiedot. [Ja Seijan tytär Tertta Saarikko auttoi viimeisenä yönä 210-sivuisen mietinnön monistamisessa ja kokoamisessa.]

Olenpahan kirjannut tämän vaietun historian nyt ainakin päiväkirjaani. Paikkani [-/mme] olisi erikseen kutsuttuna kunniajäsenenä eturivissä kaikissa Muusikkojen liiton juhlakokouksissa. Mitalleja en kaipaa.

2)         Toinen jäytävä seikka on [myöhemmin Sibelius-akatemian rehtori] Djupsjöbackan ansioton kritiikki internetissä olevassa alueoopperoiden tilaa koskevassa mietinnössä vuodelta 1997?, jonka sattumalta löysin netistä viime kesänä. Siinä pidetään Velho- ja Riekko-oopperoiden musiikkia koko produktion heikkona lenkkinä, koska aiheeseen liittyvä musiikki on kuulemma pelkkää länsimaisen kevyen musiikin fraseologiaa. Djupsjöbacka ei ole tietoinen, että Rovaniemen kauppa-ammattikorkeakoulun tutkimus totesi musiikin koko trilogian tärkeimmäksi tekijäksi yleisön houkuttimena heti toisella sijalla Lapin luonnon jälkeen. Ko. Sibelius-akatemian rehtori on myös täysin pätemätön arvioimaan musiikillisten lähteiden osuutta trilogian musiikissa, koska olen yksi syvällisimpiä etnisen musiikin ja maailmanmusiikin lähteiden tuntijoita (säveltäjänä, soittajana, tutkijana ja pedagogina) koko maailmassa. Djupsjöbackalta puuttuu tietämys arvioida, missä noita etnisiä vaikutteita on tai ei ole. Minä voisin pitää vaikutteista yksityiskohtaisen analyysin noin viikon kestävässä luentosarjassa.

[24.5.2012: Itselläni ei puolestaan ole tiedossa yhtäkään tekoa Djupsjöbackalta, joka hänen virkansa lisäksi jäisi historiaan. Tämä - tasapuolisuuden vuoksi - osoituksena molemminpuolisesta tietämättömyydestä. Hänen tyttärensä sen sijaan on kymmenkertaisesti ansioitunut kansanmusiikin tuntija verrattuna isäänsä.
28.12.2013: Toki on muistettava, että tutkimuksen "musiikki" -sana pitää ilman muuta sisällään myös Uuttu-Kallen librettotekstit, joita ei ole kyselyssä eristetty omaksi genrekseen!]

3)         Kysymys Kuolan projektin CD-levyjen kopioimisesta: 24.5.2012: Minulle maksettiin korvaus Kuolan CD-levyjen kopioinnista, joten asia on hoidettu. En tietenkään ole kopioinut henkilökohtaista saamelais-arkistoani vielä edes itselleni digitaaliseen muotoon.

4)         Erilainen probleema on se , että pitäisi ostaa Velhon aika -levypaketti (n. 500 kpl). Levyt makaavat myymättöminä jossain varastossa. Ehkä MMK voisi tehdä tarjouksen jäljellä olevista n. 500 kappaleesta lisäpainos- yms. oikeuksineen.
[Ps. 18.11.2013: Ostin em. paketin kesällä 2013 Uuttu-Kallen 70-vuotisjuhlien yhteydessä, joten oikeudet ovat nyt minulla.]

- Muutoin - kasettien digitalisointi on päässyt hyvään vauhtiin. Puolet Okay Temizin neljän Suomen-kiertueen matskusta on jo digimuodossa.

1.3.08 klo 6:06         - Tämän aamun unettomuuden syyksi ilmeni joku päivä sitten tullut ilmoitus, keiltä säveltäjiltä Kalevala-seura on tilannut Kalevala-aiheisia sävellyksiä jotakin juhlavuotta varten. Nimiä en Pekka Jalkasen ja Aulis Sallisen lisäksi juuri muista, mutta kaikki ns. kevyen musiikin tekijät loistivat poissaolollaan. Pohdin seuraavia mahdollisuuksia:

1) Otan Paroniin yhteyttä mahdollisuudesta tehdä joukkoirtisanoutuminen seuran jäsenyydestä.

2)         Tehdä irtisanoutumiskirjelmä seuralle ja palauttaa ns. Kekrinpäivän kunniakirja Kalevalaseuralle. Liitteenä olisi ansiolista toiminnasta Kalevalaan liittyvässä musiikin säveltämisessä, soittamisessa ja tutkimustyössä sekä maininnat aiheeseen liittyvistä artikkeleista, esitelmistä ja luettelo Kalevala-aiheisten pastellitöitteni näyttelyistä.

Pääpaino olisi Koulu-TV:n Kalevala-produktiolle (1985?), Antero Vipunen sekä Iisalmeen tehty Kalevala-teatteriesitys. Kai Karhunpeijaiset ja Velho-trilogia myös kuuluvat tällaiseen perinteenvaalimislistaan samoin kuin työni Kareliassa, Ailun joikubändissä sekä Pohjantahdissa, itkuvirsien tutkijana,  ja äänitysmatkojen tekijänä niin Aunuksen Karjalassa kuin Kuolassa, Virossa, Hantien luona, Mordvassa ja Udmurtiassa. Lisäksi tietysti biisit, kuten Väinämöisen laulu ja Väinämöisen soitto (CD-sovituksena). Levynjulkistamistoiminnasta olisi muistutettava ainakin seitsemästä perinnelevystä, joissa olen ollut mukana. Tutkimuspuolella riittäisi saamelaismusiikin ja itkututkimuksen ohella maininta Kalevalamelodiikan esiintymisestä globaaleissa puitteissa. Sainhan sitä koskevan esitelmäkutsun jo kerran Teheraniin.

Irtisanoutuminen seuran jäsenyydestä ei ansaitse edes julkista huomiota, koska pidän seuraa jo niin täysin luutuneena kaiken näkemisen sokeuttavaan Helsinki-keskeisyyteen ja vanhoihin kivettyneisiin taidearvostuksiin, ettei mikään kritiikki enää pelasta menetettyä ainakaan yhden sukupolven aikana. Ei Seppo Knuutilan valinta puheenjohtajaksi ole ollut ainakaan edistysaskel seuran avarakatseisuutta tarvitsevalle  toiminnalle.

3)         Ottaa yhteyttä ELVIS'iin ja pyytää sitä ottamaan julkisesti kantaa, koska valittujen säveltäjien joukossa ei liene elvisläisiä.

- Tämä kulttuuriskandaali ilmeisesti kuuluu nyt siihen kipupisteiden joukkoon, jotka estävät minua saamasta kunnon aamu-unia. Koko se työ kevyen musiikin eteen, jota olen tehnyt yli 40 vuoden ajan mm. kirjojeni julistaman tasa-arvosisällön muodossa ei ole siis kantanut minkäänlaista hedelmää yhteiskunnassa.

4.4.08  (2)  Ihmisen 'jalo' toiminta muodostuu pääasiassa epäkohtien olemassaolosta. Jollei parannettavaa olisi, ei kukaan parantaisi enää maailmaa. Jopa itse Paratiisiakin oli ennen pitkää korjattava. Kuinka monta hyvää sävellystä onkaan syntynyt siitä motivaatiosta, että tekijälle ei ole myönnetty apurahoja, vaikka toiset - yhtä ansiottomat - ovat niitä saaneet.

- Ihailemiemme tekojen todelliset motiivit jäävät yhteiskunnan keskustelussa toisarvoiseen asemaan. Ne vaietaan kuoliaiksi, vaikka epäkohdat pitävät maailmankaikkeuden toiminnassa. Kysymys on ikuisesta tasapainohakuisuudesta ikuisen epätasapainon keskellä, koska oikea käsi ei aina tiedä, mitä vasen on tekemässä. (Siis puhdasta LaRouchefoucault'ia!)

- Nämä ovat kaksi viikon sisällä unessa nähdyn oivalluksen ensimmäiset muistiinpanot. 'Pahan' kaksinaamainen olemus on nyt lopullisesti paljastettu.

Ihmiskunnan uljaimmat saavutukset ovat sittenkin ehkä syntyneet katkeruudesta ja epäoikeudenmukaisuuden tunteesta. Apurahoilla tuotettu taide lienee siten enimmäkseen hymistystä status quo'lle. Apuraha sinänsä ei sisällä saajalleen tragiikan aineksia. Sellaisia voi löytyä vain apurahan saamattomuudesta tai epäonnistuneesta rakkaus- tai perhe-elämästä.

> 30.5.08 Sitaatti kirjasta: Steven Rose: Molekyyleistä muistiksi, Art House 1994.
s.338         ...Kritiikki voi olla triviaalia tai virheellistä, tai jopa matalamielistä, mutta kostamaan pääsee, kun itse joutuu vuorostaan toisten artikkeleiden arvioijaksi. Se on tieteen sisäisen arviointimenetelmän suuri ilo.

14.4.08         > Kirje Kalevalaseuralle > Ks. Kalevalaseuran kirje -08

18.4.08         - Minä olen taistellut nämä päivät Kalevalaseuran töppäilyjen kanssa ja lisäksi tehnyt englanniksi selvityksen, miksi saamelaismusiikki on kadonnut tai katoamassa ja mikä siinä on kirkon osuus. Oli se raskas työ tänään.
- Suunnittelemme ensi kesäksi symposiumia Saunaniemeen [24.5.12: musiikin filosofiasta ja Kalevalaseurasta ym:sta, johon en kuitenkaan saanut haluamiani tulijoita].

22.4.08 tiistai         - Teen Freemuselle artikkelia [saamelaisten] musiikillisesta sensuurista ja sorrosta [http://www.freemuse.org/sw26641.asp] sekä valmistan kirjettä Kalevalaseuralle. Pari yötä sitten näin unta, että olin uusseelantilaisen kuoron johtajana maailmanturneella...

24.4.08         - Luen tunnin Mikko Heiniön väitöskirjaa, joka autaa sitten saamaan unen päästä kiinni olohuoneen sohvalla. Näin nytkin.

- Kirjoitin Jarkko Niemelle unen puutteessani analyysiä Anfissan eräästä leuddista (CD:llä N:o 13, Tadjenaz).

- Äsken viedessäni Vesseä hammashoitoon, tajusin, miten odotukset toimivat säveltaiteen ulkopuolella. Musiikissahan muotorakenne, esim. 4x8 tahdin AABA-muoto tarjoaa traditionaalisen odotuspohjan, jossa sitten säveltäjä pysyy tai josta hän poikkeaa. Runoudessa samaa asiaa ajoi perinteinen runomitta. Se tarjosi kehykset, joissa pysytään tai joista poiketaan. Loppusointu on selvin tapaus: Kuultuaan ensimmäisen rivin (alkeistapaus) kuulija jää odottamaan, mikä on se loppusointuun sopiva sana, joka lopulta ratkaisee enigman toisen rivin lopussa. Kuin Formulakisa...

27.04.08         - "Barcelonassa tulevaisuus on jo tänään" sanottiin illalla Formula 1 kilpailuselostuksessa (Räikkönen voitti kisat ja Kovalainen ajoi rengasraunioon).
- Sitä ennen Dalai Lamaa käsittelevässä filmissä todettiin Buddhasta, että hän valaistuessaan näki "menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden" samalla hetkellä.

- Merkillistä, että Ojan Paulille lähettämäni ajan sirpaloitumista käsittelevän kirjeen [päiväys 14.4.08?] jälkeen olen törmännyt tuohon ongelmaan vähän väliä. Mikko Heiniön väitöskirjassa sanotaan  (Heiniö 1984, s.28): "...ainakin1700-luvulta periytyvä ja Riemanninkin omaksuma ajatus: musiikinhistoria on sen vähittäistä löytymistä, mikä luonnossa on jo annettuna." Ja (s.29): Ensinnäkin: onko väistämätön kehitys myös teleologinen, tiettyyn päämäärään tähtäävä prosessi? "Löytymisprosessi" - ja preformaatioidean mukaan se on kehitystä jonnekin mutta epigeneesi-idean mukaan kehitystä jostakin.

Edelleen [Heiniö s.47]:
Boulez totesi Léon Brillounia lainaten: On petosta puhua luonnonlaeista ikään kuin ne olisivat olemassa a priori, riippumatta 'lainlaatijastaan', ihmisestä."... Boulez (~ Dahlhaus): "...nuo (musiikin) lait olivat aikaan ja paikkaan sidottuja ja näin ollen relatiivisia, mutta ne olivat myös sinänsä välttämättömiä menetelmiä ajan sävelkieltä jäsenneltäessä."

Hindemith arveli, että "tonaaliset systeemit kasvavat ja elävät kuin kielet". Kehitys alkukantaisesta muodosta monimutkaiseen oli kyllä mahdollista - mutta ei aktiivi kehittäminen. Kieliähän ei voinut "suunnitella, valmistaa ja sysätä markkinoille kuten moottoreita tai keksejä". Tässä hän liittyi jo aiemmin mainittuun (vrt. s.28) ajattelutapaan, jonka mukaan musiikinhistoria oli sen vähittäistä löytymistä mikä luonnossa oli jo annettuna.

5/2008: > Taru Leppänen: TEOS JA TEKIJYYS
- Säveltäjä ja muusikko musiikkiteoksen tuottajina (Ks. "Musiikkisitaatteja")

s.20         Säveltäjän suorittama luomisakti aiheuttaa musiikkiteoksen olemassaolon... säveltäjä nähdään teoksen syyksi. Yhtä hyvin olisi mahdollista nähdä musiikkiteos säveltäjän syyksi. (???)
IS:          SAMA ASIA KAHDELLA ERI TAVALLA SANOTTUNA!!! Mutta voidaan myös sanoa: MUSIIKKITEOS ON SÄVELTÄJÄN SYY (Joka sekin on sama asia!!!) So. 'säveltäjä' -nimitys ANSAITAAN vasta teoksen julkistamisen jälkeen. 'Säveltäjä' on siis nimitys, arvosana, johon ollaan oikeutettuja vasta 'kokeen' jälkeen, so. sävellyksen tultua julki. Sitä ennen nimitys on vain sisäinen - säveltäjän oma arvio itsestään.

- 'Muna vai kana' ovat sikäli tautologisia, että ne ovat ympäristön antamia määritelmiä, jotka eivät kerro välttämättä todellisuudesta!

s.20         (Lehtonen 1994) Diskurssit säätelevät sitä (kuinka ajatuksia voidaan yhdistää toisiinsa), mikä voidaan katsoa jonkin seurauksen syyksi ja mikä taas jonkin syyn seuraukseksi.
IS:         'Säveltäjä' teoksen 'syynä' on tautologia, koska teoksen syyksi on MÄÄRITELTY käsite 'säveltäjä'!!! Sävelletty teos on puolestaan osoitus, että tekijä ansaitsee 'säveltäjä' -tittelin!!!

11.05.2008     - Kun lukee musiikista kirjoitettua tieteelliseksi tarkoitettua tekstiä, tulee mieleen väistämättä ajatus: Syntyykö taide (runous) maailman-selityksen epäonnistumisesta ja tämän epäonnistumisen peittelemisestä sanahelinään? Siitä, ettei osata sanoa, mitä todellisuus on, tai KUINKA se on?

- Soidinmenot: Yritys sanoa mitä ajattelee, mutta 'sanat eivät riitä kertomaan...'

- Tiede näyttää lähtevän siitä, mitä muut ovat sanoneet. Se mitä joku itse asiasta ajattelee, jää toisarvoiseksi. Se on 'tunturin tältä puolen'... Sama arvodiktonomia, mikä vallitsee 'säveltäjä - esittäjä' -suhteen välillä pätee myös tieteeseen, jossa 'muualla sanottu' on arvokkaampaa sinänsä kuin mitä 'minä vaivainen mato matkamies maan'.

- Säveltäminen: kuin paratiisilinnun rakentama soidinpesä - siis etukäteen tehty verrattuna tässä-ja-nyt-soidinlauluun ja -tanssiin. Yhteinen pesänrakentaminen: kollektiivista improvisointia, joka tuottaa pysyvän teoksen.  Kuin talon rakentaminen 'päästä' - ilman arkkitehdin piirustuksia.

30.05.08    - Koulut lähenevät loppuaan. Olen nähnyt unia sooloistani suurelle yleisölle, jossa soitan kakkosääntä improvisoituun free-lauluuni.
- Musiikkikongresseja ja -esitelmiä on ollut useita: Timo Leisiö ja Heikki laitinen säännöllisesti mukana. Välillä pitää kulkea heikoilla kevätjäillä.  Aivan kuin unet korvaisivat sen, mikä jää päivisin entisissä ammateissani toteutumatta...

10.6.08       - Unissa metsäsikafarmin pihassa, jossa tein tuttavuutta jääaltaassa uiskentelevan karjun kanssa sitä silitellen. Edward Vesala lainasi minulle musiikkipäiväkirjansa luettavaksi, koska olin puolustellut hänen suhdettaan musiikkiin. Kirjassa näin useita mainintoja itsestäni. Unielämäni on vilkastunut huomattavasti.

5.8.08         - Unielämä on uskomattoman vilkasta: pidettyjä konsertteja, musiikkitieteellisiä kongresseja ja esitelmiä, kiinalaisia, soittajakavereita, omaa perhettä (Ene mutta ei lapsia), Salme, tuntemattomia ihmisiä ja tuttuja joita en enää muista.

24.08.2008      - M. H. soitti ja kyseli digitointiprojektin jatkosta. Keväällä digitoin MMK:lle 80 CD:tä.

14.9.08 su-ilta  - Eilen illalla olimme Hesassa, jossa (Malmitalolla) Suomen Big Band -yhdistys antoi minulle Count Basie -mitalin.... Tiistaina menen piispa Arsenin kotiin Lapinlahdelle pitämään esitelmää askeesista musiikissa.
- Unet ovat aivan pilveä: Pari yötä sitten Saunaniemessä seurasin ensin tuttujen irlantilaistanssiesitystä ja kokeilin siihen jo shamaanirumpusäestystä. Mutta sitten ilmestyi mukaan Pekka Nylund taputtamaan ja jostain kauempaa kuului, kun Eetu Vesala soitti käsirummuilla sooloa jostain kauempaa. Aloimme Pekan kanssa säestämään sitä ja seurasimme jokaista nyanssia Eetun soitossa. Oli marssipätkiä, rubatotremoloja ja kompin nurinkääntämistä 1-0 -periaatteen mukaisesti.

5.11.08             - Noin kaksi viikkoa sanojen avautumista tavalla, jollaista en ole kokenut elämässäni ennen. Eilen avasin keskustelun ko. aiheesta Kaustisen kantele-symposiumissa pitämällä esitelmän kannel/kantele-gusli-krez-canun -sanojen etymologista ja niiden perusteista. [2013: Turhaan?]

6.11.08             - EtnoSoi lähestyy. Ylihuomenna mennään Enen kanssa Hakaloille. La-iltana ovat tuaregibändi ja sunnuntaina SainKho, jolle on tarkoitus luovuttaa digikopio vuoden 1989 haastattelusta.
[Ps. 16.01.2011 Sain Khon konsertissa Kari sai sairauskohtauksen ja joutui olemaan sairaalassa jonkun aikaa. Taju meni toviksi. Saimme kuitenkin CD:t annettua.]

18.12.08           - Muunnossääntöjen etsiminen sanojen etymologian perustana on tullut tiensä päähän. Suurin harppaus oli ensimmäinen: Grimmin laki, joka yhdisti d:n ja t:n, k:n ja g:n sekä p:n ja f:n. Nyt tilanne on se, että uudet löydetyt säännöt ovat yhä harvinaisempia, ne kattavat yhä pienemmän ja pienemmän esimerkkialueen ja niiden löytäminen vie yhä enemmän ja enemmän aikaa.
- Asetelma on sama kuin absoluuttisen nollapisteen tavoittelu: Mitä lyhyempi edistysaskel, sitä enemmän aikaa sen tekeminen vaatii. Voi olla, että kahden ennestään yhdistämättömän sanan osoittaminen yhteenkuuluvaksi vie yksityisen tutkijan elämäniän.
- Tämä tie on siis kuljettu loppuun. Uusi tie on raivattava umpihankeen, tai sitten vanha tie vain jätetään pois käytöstä, se suljetaan, eikä tutkimusta enää suunnata sille alueelle.

- Minä edustan umpihankiteoriaa: On löydettävä uusi uskonvarainen lähtökohta, joka on induktion ja deduktion takaa valittu tieteellisen menetelmän peruslähtökohta, perusfilosofia. Tähän mennessä tehdyt löydöt osoittavat, että tätä tietä kannattaa kulkea. Yhdistämällä eri kielikuntien samoilta näyttävät sanat emme vielä päädy kaaokseen. Saamme ratkaisuksi alkukuvan, jossa sanojen eri merkitykset täydentävät toisiaan. Sanaryppäät näyttävät, kuinka yksityinen holistinen kiima-aika -termi hajaantuu tuon prosessin eri osa-alueiksi niin, että lopputuloksena on koko prosessin esittelevä filmi.

- Vain tuon alkukuvan pohjalta ymmärrämme, että rakkaus ja viha ovat mukana samassa prosessissa, samanaikaisesti. Viha vain suuntautuu kanssakilpailijoihin ja himo parittelukykyiseen kumppaniin. Vain tältä pohjalta voi ymmärtää, että juokseminen (toisen perässä) sisältää myös piilevän sivumerkityksen: valumisen ja vuotamisen. 

[24.5.2012: Tässä siis on lähtökohta ajatukselleni, että sääntö-poikkeus -dualismi ilmenee soidinmenoissa siten (oikea-vasen -yhdistelmänä), että vasemmalla kädellä (ryhmäidentiteetti) kosiskellaan naarasta kun SAMANAIKAISESTI oikealla kädellä (yksilöidentiteetti) annetaan tietoisku kanssakilpailijoille!]

2009:
23.1.09         - Koko viikon olen rakentanut ensi maanantai-illan säveltäjähaastattelua Helsingin Lähiradioon. Juuri äsken sain valmiiksi yhden CD-paketin, jonka voidaan kokonaan soittaa ohjelmassa - n. puolet (77 min.) musiikkia ja toinen puhetta.

- On tässä tullut mietittyä... Niin kuin suuret sävellykset syntyvät aivan primitiivisistä teemoista, niin Kalevalankin lauseet (Tästäpä nyt tie menevi...) saavat syvyyden vain, jos niiden takana on syvä, eletty elämä. Voisin kuvitella saavani sisällön lähes mihin tahansa Kalevalan lauseeseen, jos elän sen siten, että siitä tulee jotakin myyttistä!

... olen aloittanut uudelleen nauhoitteiden digitoinnin. Kyllä olen tehnyt musiikkiuraani riittävästi. Se tuskin mahtuu edes tiivisteenä yhdelle CD:lle. Keski-pohjanmaasta tuli juuri juttu saamastani Wäinö-patsaasta ja -nimityksestä.

24.01.09 klo 05.17   - Ei tullut unta enää, joten tulin kirjoittamaan ja digitoimaan Viitasaaren kirkko-konserttejani vuodelta 1966.
- Kaijan kortit: Ehdottaako joku jotain musiikin alueella? (Pentti Lahti ehdotti iltapäivällä Kalevalan saamista esille. Haluaisi soittaa vielä sen.) Asia lähtee jotenkin poikimaan, sillä joku huomaa sen - salamavaloja.

1.2.09      - Alkuviikosta oli H:gissä Lähiradiohaastattelu... ja loppuviikko Viitasaaren ajan nauhojen digitointia.

18.2.09     - Työstän karjalaisia itkuja. 'ABC-ANALYYSI' -niminen dokumentti on avattu 20.02.09 tiedoston mukaan. Kirjaimet A-B-C tarkoittavat kolmea Jevsejevan itkua Aunuksesta v.2004.

21.2.09      - Olalta tuli ilmoitus, että Tromssa maksaa takautuvasti  tekemästäni digitointityöstä. Hurraa.
- Yhteys myös Sandra Stepanovaan, piispa Arseniin ja Tuula Koskeen karjalaisitkulevyn tiimoilta. "Itkun impro"?

- Kaksi symbolia: Tangotanssi esimerkkinä taiteesta, jossa ei ole prototyyppiä, on vain säännöstö ja yksityinen, ainutkertainen tapa toteuttaa tuo säännöstö luovasti. Raamit ovat toisaalta vain partnerin kyky lukea tanssin 'viejää', tanssilattian alue ja toisaalta yhteen törmäämisen välttäminen muiden tanssiparien kanssa. Tempon antaa orkesteri.

- Toinen symboli: Musiikki, itku - kuin kartta, joka kerran avattuna antaa tietoiskun, jossa vastuu siirtyy lukijalle. Kuinka karttaa luetaan, paljonko se kenellekin kertoo.... Kaikkea tietoa on mahdoton saada yhdellä kertaa.

24.2.09     - Saamelaisten mysteeri, joiun nelisäkeisyys on voinut syntyä vain yhdestä lähteestä: Toissapäivänä 400 vuotta sitten tapahtuneesta päätöksestä (Tanska-Norjan Kristian IV) hävittää saamelaisten pakanuus ja alistaa heidät kirkon vallan alle. Seurauksena oli koulu- ja kirkkopakko, jossa virret opettivat saamelaislapsille nelisäkeisen abcb- tai abca -rakenteen, josta tuli pohjoissaamelaisen joiun tunnusmerkki. Se erotti heidät etelä- ja itäsaamelaisten kaksisäkeiseksi jääneestä arkaaisesta laulannasta. Kaksisäkeisyyden vanhempi eli itkumuoto on siis a: V-I ja b: IV-I, kun taas kalevalainen runolaulu on myöhempää perua: a: V-II ja b: IV-I. Ja sekin on jo nuorempaa kuin jääkausi, mutta silti levinnyt San Blas -saariston Cuna intiaanishamaaneille saakka.

24.03.09      - Etnomusikologia on kuin väriammuntataistelu metsässä. Irvokkaaksi se tulee erityisesti, koska 'osuma' on se, että jokin aikaisempi samasta tutkimus-kohteesta kertova artikkeli jätetään tietoisesti mainitsematta, ikään kuin sitä ei olisi ollut lainkaan olemassa ennen tätä jonkun tekemää uutta artikkelia. Ainoastaan ulkomaisia kirjoittajia ei voida sivuuttaa. Tässä sodassa siis todellinen osuma on ns. 'hutilaukaus', jossa kohde ohitetaan ikään kuin sitä ei olisi lainkaan olemassa.
Paha paha... vain tiedemaailma voi alentua tällaiseen toimintaan, koska siinä ei näytetä vahingoittavan lainkaan fyysisesti. Kielitiede näyttää kuitenkin tässä sodankäyntifilosofiassa menevän selvästi musiikkitieteen edelle.
Tämä käyttäytyminen näyttää olevan pikemminkin yleinen sääntö kuin poikkeus. Kukaan ei julkisuudessa edes huomauta, jos joitakin olemassa olevia lähteitä on jätetty mainitsematta, kritisoimatta tai hyödyntämättä.

- Selvitin eilen Kalle Raution kanssa Aunuksen kolmen itkun tekstin oikeinkirjoitusta.

28.03.09         ...Kun nukahdin uudestaan, tuli itkuanalyysi tajuntaani muodossa, joka kertoi, että suurimmat musiikilliset kokemukseni olen siis nyt saanut itkujen ja muiden henkilölaulujen ääressä.

- Mikko Heiniö kirjoitti samassa kirjassa oman leudd-analyysini kanssa:
Taidemusiikin puolustajat korostavat musiikin kognitiivista, esteettistä ja kasvatuksellista tehtävää, musiikkia keinona ymmärtää todellisuuden syvintä olemusta tavalla, jota mikään muu kulttuuri-ilmiö ei voi korvata. Tämä tehtävä on tiukasti sidoksissa musiikin arvoon. ... Musiikin triviaalisuutta ei siis määritellä vain esteettis-sävellysteknisesti vaan myös moraalisesti (Dahlhaus 1967b, 4). Nämä lähtökohdat saavat populaarimusiikin näyttämään kertakäyttötavaralta, joka on liian pinnallista ja helppotajuista tuottaakseen syvempää tyydytystä. (Taide ja populaarimusiikki, Etnomusikologian vuosikirja 1986, s. 191)

- Artikkelissa esiintyvä yleinen, vain muita valikoidusti siteeraamalla osoitettu pahansuopaisuus on niin pöyristyttävää, asenteeltaan alentuvaa ja muita alentavaa, etten voi sen jälkeen enää millään kuvitella taidemusiikin jalostavan mieltä eettisesti tai esteettisesti korkeammalle tasolle. Karjalan itkuja ja kolttien henkilöleuddeja tutkittuani voin nyt rehellisesti sanoa, että syvimmät tunne-elämykseni olen kokenut kansanmusiikin parissa. Vastaavaa syvyyttä ei vakava musiikki ole minussa koskaan kyennyt herättämään. [25.5.2012: Taidemusiikista löysin tekniikan mutta kansanmusiikista ihmisen!]
Noiden tunnetilojen syvyyden vertailusta ja niiden moraalisesta kasvattavuudesta olen kyllä milloin tahansa valmis keskustelemaan vakavan musiikin edustajien kanssa. Universumin rakennetta, entropiaa ja ajan yleistä suuntaa koskevat omat pohdiskeluni ovat saaneet tänä keväänä vauhtia nimenomaan tekemästäni itkuanalyyysistä.

- Alan myös ymmärtää, että käsitteet 'kevyt' ja 'vakava' musiikki ovatkin erinomaisia musiikin määrittelijöitä, koska informaatiotodellisuudessa ne samaistuvat käsitteisiin 'helppo' ja 'vaikea'. Olennaista on se, että näitä molempia lajeja tarvitaan tasapuolisesti elämän rakentamisessa ja rakentumisessa. Jos toinen nostetaan toisen edelle, sairastuu näin tehnyt yksilö, koska hän on poissa tasapainosta. Kokonainen yhteiskunta voi joutua tällä tavoin ajoittain epätasapainoon, jonka ensi merkkinä on luomun, impron katoaminen ja sen seurauksena ilon menettäminen. Vakavuuden nousu valta-asemaan merkitsee yli-ihmisen tuottamaa yli-informaatiota, väkivaltaa ja viime kädessä sotaa. Kun taas pelkkä helppous ja keveys on viestin kohteen aliarviointia ja mielistelyä. Kysymyksessä on siis oikeastaan vain toinen vallankäytön muoto, tässä tapauksessa alistaminen viekkaudella. Vain näiden kahden sairaan asenteen pitäminen tasapainossa osoittaa samalla tervettä kunnioitusta toista lähimmäistä kohtaan, olipa tämä sitten naaras tai koiras. Tästä asenteesta arvatenkin myös jumalat tykkäävät. Suosion merkki on se, että kuulija jää paikalleen eikä poistu. Ja jos on näkymätöntä laatua, niin ei poistu silloin mielestä eikä ajatuksista.

30.03.09     - Jokin itkuihin liittyvä oivallus oli, mutta nyt se on kadoksissa. Se liittyi prototyypin poissaoloon, harvinaisuuteen, kahden sairauden toistensa kumoamiseen tms:een, joka nyt on kadoksissa. Muuten itkuanalyysi kyllä on vihdoinkin valmis. Vai oliko se tradition tajuaminen redundanssiksi (~ tyyliksi?) ja sellaisena välttämättömäksi viestinnän osaksi?
- Niin kuin meillä on 'lain (kirjoittamaton) henki', niin samalla tavoin meillä on vakavan musiikin ulkopuolella hallitseva 'soiton henki', se, että kahta kertaa ei saa soittaa samalla tavoin, vaan on muunneltava. Se on niin selviö, ettei sitä sääntöä ole koskaan kirjoitettu mihinkään. Juuri niin kuin vakavan musiikin puolella 'säveltäjä' voi olla vain vakavan musiikin säveltäjä.

[Jatkuu osassa XVIII: 31.3.09]