Taidemietteet XVIII 2009-

31.3.09         - No tulihan se lopulta sieltä, uudestaan mutta vasta seuraavana päivänä! Ja tuo oivallus oli:
- Kokeaksemme ajan kulun psykologisesti yhtä pitkänä on meidän eri kerroilla kuunneltava eri musiikkia! Ja käänteisesti:
- Saman musiikin kuuntelu on eri kerroilla psykologisesti eri pitkä. Ja vielä parempi: - Kokeakseen henkilökohtaisen psykologisen ajan yhtä pitkänä, on kahden eri henkilön kuunneltava kahta erilaista musiikkia!
Ongelma vain on, ettei tuon psykologisen ajan samanpituisuutta voida mitata millään tunnetulla keinolla.

- Yhdellä sävelteoksella on siis samanaikaisesti yhtä monta eri psykologista kestoa kuin tuolla sävelteoksella on kuulijoita. Ja salin ulkopuolella se on yhtäkkiä lakannutkin kokonaan olemasta. Siellä sävellyksellä ei ole alkua, ei loppua, ei kestoa, koska sitä ei ole olemassa. Ja jos ajatus lipsahtaa salin yleisön joukossa joltakin salin ulkopuolelle, lakkaa teos soimasta jopa hänenkin korvissa.

- Ja sitten toinen jatkoajatus: Jos prototyyppiä ei ole tietylle sävelelle eikä sanalle, ei millään muullakaan hahmolla sellaista ole. Hahmolle on vain ajassa värähtelevä yksityistapausten filminauha, jossa liike on olemassa, koska edellinen muistijälki ei ole vielä ennättänyt kadota aivoista, kun jo seuraava osoittautuu hieman erilaiseksi kuin edellinen.

- Itkuanalyysin lähetin Marko Aholle ja Jarkko Niemelle. En vielä ole saanut lukukommentteja. Huomenna on matka Maailman musiikin keskuksen hallituksen kokoukseen.

12.04.09         Vielä huomioita ilo-vakavuus -areenalta:
SÄVELEN ETSIJÄT (vakava musiikki) JA SÄVELEN LÖYTÄJÄT (kevyt musa)

08.07.09 - aamulla klo 0:18
- Tässä elämässä ei ole enää muuta mahdollisuutta kuin ryhtyä jollain tavoin toimeen. Kuuntelin juuri Los Ustadsin Ylitornion keikan vuodelta 1984. Ei se siitä parane - Haridz segjah.

10.7.09         - Olen alkanut päiväkirjojen inventaarion. Luon dokumentit, siirrän musiikkia koskevat tekstit omaan kansioonsa ja kopioin runot koneelle, jos niistä ei vielä ole minkään muotoisia kopioita olemassa.

11.8.09         - Yritän tehdä vastauskirjettä Etnomusikologisen seuran vuosikirjan toimitukselle, joka esitti itkuartikkelilleni monen kymmenen asian muutostarpeen. En aio tehdä sellaisia muutoksia, joiden tarvetta en ymmärrä, joten artikkeli jää julkaisematta.
11.8.09         - Aikaa ei ole sen enempää kuin ääniraudan a-säveltä. Molemmat ovat informaation vastaanottajan hahmotuksia. Jos informaatio tulee monesta lähteestä samanaikaisesti, niin - sopimuksen mukaisesti - tuo 'moni' ei yhtenä kokonaisuutena kykene hahmottamaan aikaa omasta puolestaan itsenäisesti. Ääniraudan 442 värähdyksellä sekunnissa ei yhdelläkään (so. yhdellä ääniaallon harjalla) ole mahdollisuutta kokea aikaa samoin kuin a-sävelen ulkopuolisella kuulijalla.

25.08.2009     - Pohtimassa edelleen vastausta Etnomusikologisen seuran vuosikirjan toimitukselle.
Näin H. Laitisen jutussa (Iski sieluihin salama SKS 2003, s.227) Salmenhaara-sitaatin lopussa lauseen: "Taide ei kulu." Jos musiikki on soidinmenojen jatke, ei se ole ikuiseksi suunniteltua taidetta, koska se on tarkoitettu edistämään YHDEN ELÄVÄN IHMISEN, YHDEN IHMISIÄN elämäntarpeita, parittelua ja jumalien suosiota. Jos sillä tavoitellaan ikuisuusarvoja, on se siltä osin länsimaisen kulttuurikehityksen tuote, joka on sidottu oman aikakautensa maailmankuvan haaveisiin. Olipa tuo aikakausi vaikka tuhansien vuosien mittainen, ei sen näennäinen muuttumattomuus tee siitä ikuista arvoa. Mitä hyötyä ihmiselle on soidinmenonsa onnistumisesta kuoltuaan? On siinä se mahdollisuus, että joku toinen, joka ei itse osaa tehdä musiikkia, käyttää noita kuolleiden sepitelmiä ja tekosia hyväkseen naaraan houkuttelemisessa. Mutta tämä sotii inhimillistä toimintaa vastaan. Musiikki on jokaisen soidinmenoihin osallistuvan (uroksen?) välttämätöntä peruskamaa, jota ei lainata toisilta, koska itseidentiteetti olisi silloin kadoksissa.

- Taide ikuisen elämän tavoittelijana on HARHAA!!! Ja jos ei tämä pidä paikkaansa, niin ainoa selitys olisi silloin, että muilta opittu musiikki on vain ryhmäidentiteetin ilmaus, jolla myös on oikeutuksensa käyttäytymisessä. Mutta vain korkeintaan puolet siitä.

07.09.2009         - Vieläkin viimeistelemässä musiikkifilosofiaani etnomusikologisen seuran vuosikirjan toimituksen kritiikin innostamana. Nyt kysymys on musiikin jakamisesta. Brusila, Lilliestam jne. nostavat latvaan (tankoon, mastoon) musiikin jaon suulliseen (kuulonvaraiseen) ja kirjalliseen. Kysymyshän ei ole siitä, koska se ei ole musiikin jakamista vaan musiikin välittymistapojen jakamista.
Minun mielestäni musiikki jakautuu kaikkein ensiksi ennalta-arvattavaan ja ennalta arvaamattomaan, sitten vasta muihin tapoihin. Mitä ovat nuo muut tavat? Vastausta varten pitää tutkia myös muiden taiteiden välittymistavat ja sisällöt. Luettelen siis tavallisimmat kahtiajakotyypit ja analysoin niitä sen jälkeen:

Kirjallinen (näönvarainen) / suullinen (kuulonvarainen)

Taide / viihde

livekokemus / taltioitu (audio-visuaalinen)

ilman kuulijoita / kuulijoille > yhdelle-kahdelle kuulijalle / massoille

vakava / kevyt

klassinen / iskelmä (lyhytkestoisesti populaari)

säveltäjä / esittäjä

esittäjä / kuulija-katsoja

konsertti / peli

kommunikoiva / ei-kommunikoiva

Vyyhteä pitää ryhtyä purkamaan selkeistä tapauksista:

1)          Ilman yleisöä tapahtuvaa soittamista ei pidetä musiikin esittämisenä vaan musiikin harjoittelemisena, joskus harvoin musiikin harjoittamisena 'omaksi iloksi'.

2A)        Kuvaamataiteita on vaikea välittää muutoin kuin näkövaikutelmaan perustuvilla välineillä eli silmillä. Siinäkin on se rajoitus, että esim. maalauksia ei voi perussanomansa osalta välittää kirjallisesti kirjoitetun tekstin avulla. On nähtävä kuva itse.
Onko tilanne sama kuin musiikin lukeminen pelkkinä nuotteina - mielikuvituksessaan? Vastaanottajan oman mielikuvituksen luomiskyvystä riippuu,  millaista taidetta hän kokee tällä tavalla. Tällaista kykyä vaaditaan esim. studioäänityksessä, jossa (kylläkin asiantunteva) yleisö on minimissään vain pari ulkopuolista henkilöä.

2B)         Urheilupeleissä tarvitaan kaikista vähiten sivustakatsoja-yleisöä. Siinä (esim. nyrkkitappelussa) vastapelurien läsnäolo on riittävä [25.5.2012: Pelaajat esiintyvät siinä tilanteessa toisilleen, ellei naarasta ole katsomossa.] Taiteessa tässä asemassa ovat kilpailevat taiteilijat, mutta myös näyttely-yleisö. Voi myös olla virtuaalinen yleisö, joka on vain luovan taiteilijan päässä. Mutta tällaisen virtuaalimaailman olemassaolo on sidoksissa reaalimaailmasta saatuihin aineksiin.

3A)         Peleissä peliasetelma on niin voimakas ja reaalimaailmassa näkyvä, fyysinen, ettei muuta sivustakatsojayleisöä välttämättä tarvita. Nykyaikana ammattilaispelaajat tarvitsevat maksavan yleisönsä, koska heidän taloutensa on siitä riippuvainen. Eläinten soidinmenoissa ei kiertäviä ammattilaisia taideta tuntea.

- Konserteissa 'peli' on näkyvimmillään esiintyjien välisessä sisäisessä kommunikoinnissa, jota yleisö sitten ymmärtää seurata huonommin tai paremmin. Amatööritoiminnassa yleisöä ei siis tarvita aina, koska 'peliin' liittyvä improvisaatio-luovuus tapahtuu soittajien itsensä välillä. Voisiko sitä verrata saman eläinperheen poikasten keskinäisessä kisailussa muodostuneeseen arvohierarkiaan ja siltä pohjalta syntyneeseen 'kukkulan kunkku' -käsitteeseen?

3B)         Taltioitu taide ei ole reaaliaikaista, jolloin esittäjä-yleisö -vuorovaikutus jää tyystin kuvittelun varaan. Virtuaaliyleisö näkee esityksen vasta joskus myöhemmin, joten se ei reaaliajassa pääse vaikuttamaan esitykseen poimuiluun kuin virtuaalisesti, mielikuvituksen tasolla.

4)           Mikä ero on KERTOMUSTEN, SATUJEN, tarinoiden, kaskujen yms:n suullisten traditioiden kirjallisten välittymiskeinojen ja reaaliaikaisen suullisen kertomisen välillä? 'Elävä esitys' on tietysti aina korvaamaton, koska tarinan kirjallinen muoto ei ilmeisesti tuo kertomukseen mitään lisäarvoa, ellei tarina ole kuvitettu.

5)            Kaiken edellä olevan perusteella voisi päätellä, ettei ole vain yhtä itseoikeutettua, muita syvempää näkökulmaa musiikin jaottelussa. On vain se näkökulma, jonka henkilö kulloinkin valitsee lähtökohdakseen ja joka tuo esiin vain omannäköisen totuutensa, mutta ei koko kuvaa. Tässä ollaan silloin soidinmenoja laajemmassa kontekstissa, yrittämässä samaistua myös entisaikojen ja tulevaisuuden ihmisten ajatusmaailmaan, yli omien henkilökohtaisten soidinmenotavoitteiden. Ehkä kysymys on yrityksestä samaistua itse elämän ymmärtämiseen kaikkialla siellä, missä sitä esiintyy, esimerkiksi jumala-käsitteen muodossa - hiekanjyvätasoa unohtamatta...
......
- Vielä - nimeämättömänä päivänä (25.11.09)  - Hesassa Free Lancer muusikoiden syyskokouksessa valitsemassa uutta hallitusta. Mennen tullen jyväskyläläisen Aarne Vesterisen kyydissä.
- Ehdotusmuistio: > Ks. 1961-2013  SML - Popmuusikot - MAF -dokumentti

 

2010:

22.04.10 - matkalla (junassa) MMK:n vuosikokoukseen.
- Kun musiikin esittelemisen sijasta painopiste on musiikin ymmärtämisessä, olemme kypsiä siirtymään ja siirtämään painopisteen siitä IHMISEN YMMÄRTÄMISEEN.
- Tällöin musiikin jaottelu "hyvään" ja "huonoon" olisi samaa kuin IHMISTEN jaottelu vastaavassa skaalassa. Olemme siis silloin umpikujassa.
- Musiikista jaettavan tiedon sijaan MMK:n TAVOITTEENA ON IHMISEN YMMÄRTÄMINEN MUSIIKIN KAUTTA.

13.07.10 - Huomautus:  - Lääketiede ja estetiikka ovat molemmat länsimaisen ajattelutavan tuotteita. Virallinen lääketiede ei tunnusta, ei ole tietävinään kansanlääketieteen olemassaolosta, koska ei pysty selittämään monia jälkimmäisen kiistattomia saavutuksia. Sen suhde on puhtaasti hyödyntävä - kuten kansanmusiikki, jota klassinen musiikki käyttää hyväkseen, koska ei anna sille muuta arvoa kuin hyvien teemojen varasto. Nämä ajattelumallit perustuvat yhden todellisuuden, ainoan mahdollisen arvomaailman olemassaoloon. Kahden eri näkökulman todellisuus on tälle ajattelulle täysin vierasta.

25.10.2010    - MMK:n hallituksen puheenjohtajuus päättyi osaltani viime kokoukseen pari viikkoa sitten. Toimintasuunnitelmasta 2011 näin seuraavan tiedon:
6.1.[2011]         "Julkaistaan Pekka Nylundin, Tom Nekljudowin ja Ilpo Saastamoisen ‘Los Ustads’ –trion nauhoitukset digitaalisena julkaisuna."
- Olen viimeistellyt MMK:n 30-vuotisjuhlanettijulkaisun artikkeleitani

 

2011:

31.1.2011     - En ole ollut Irinaan missään yhteydessä siis noin neljään vuoteen. Tekisi mieli saada häneltä kopio viime matkamme filmistä, kun laulan erään udmurtikylän tilaisuudessa joikuimprovisaation. Se on ehkä taltioiduista esityksistäni paras.

16.02.2011    - Olen saamaisillani DVD-taltioinnit loppuun. Tulos on kuutisenkymmentä DVD:tä vanhoista VHS-kaseteista. Vielä on digitoimatta Marin lapsuusvideot kolmen ostetun etnokasetin lisäksi sekä tietenkin kaikki 8mm:n omat videot (23 h Kuolasta jne.)

10.3.2011       - Johannes Heikkilän kirjatekstiä oikolukiessa:
JH: Saastamoisen mukaan sekä jazz- että rockmusiikin historia olisi tavallaan tyhjän päällä, tai pelkästään blues-skaalan varassa ilman skaalaimprovisaatiota. 
(IS: Rohkeasti sanottu, koska siinä ei huomioida sointuimprovisoinnin traditiota!)

Yksi tärkeimpiä asioita tässä kehityksessä oli ns. muslimijazzin siirtyminen sointuajattelusta skaala-ajatteluun afrikkalaisvaikutteineen. Näissä jazzin ympyröissä tuli esille 1-2 sointua käyttävä modaalinen jazz tai myöhemmin jopa free jazz, joissa skaala-ajattelu tuli huomattavasti selvemmin esille. Skaala-ajattelu syntyi  sointujen monimutkaistumisesta ja niiden rakenteen laajentamisesta. Sointujen määrä väheni, koska yksi sointu sisälsi jo kokonaan oman maailmansa (Ensin John Coltrane, sittemmin Albert Ayler sekä Ornette Coleman, sitten Pharoah Sanders jne.).

17.04.2011     - Jos musiikissa yhdenmukaisen suorituksen rinnalle ja sitten sijalle nouseekin eri ihmisten suoritusten ERILAISUUS [25.5.2012: improvisointi massatuotannon sijasta], täytyy saman periaatteen toistua myös tietoa koskevassa ajattelutoiminnassa. Ei siis ole tärkeää se, että kaikki ajattelevat Kalevalasta yhdenmukaisesti, että vain yksi tulkinta on kanonisoitu, vaan päähuomio kohdistetaan siihen, miten ERI LAILLA eri ihmiset ajattelevat Kalevalasta ja tulkitsevat sitä. Kysymys ei siis ole tiedosta, joka on sopimuksellista kuten kertotaulu, vaan näkökulmista, jotka kohdistuvat tiettyihin uskomuksiin.
- Tämä ajatus tuli päähäni mennessäni kuuntelemaan Ervasti-talolle Antti Raekallion kalevalaista musiikkiesitelmää. Osoittautui, että hän on entisiä oppilaitani Kokkolan ajoilta.

02.05.2011    - Keskiviikkona oli mielenkiintoinen tilaisuus Helsingissä, nimittäin Kritiikin kannusten 50. jakotilaisuus, jonne olin myös saanut kutsun. Menin sinne, koska puheenvuoroja oli pyydetty mm. Jorma Panulalta, Jouni Kaipaiselta ja Kari Kriikulta, mutta ei yhdeltäkään kevyen musiikin edustajalta. Kysymyksessä oli siis toisinto Kalevalaseuran parin vuoden takaisesta juhlavuoden töppäyksestä, jossa Kalevala-aiheisten sävellysten tilaukset oli tehty vain ns. taidemusiikin edustajilta. Hassua oli, että Kriiku ja Kaipainen eivät saapuneet, ja puh.johtaja S. T. - saatuaan kuulla kuka olen - muistutti tehneensä minusta haastattelun joskus saamieni Kritiikin kannusten yhteydessä ja pyysi, voisinko käyttää puheenvuoron poisjääneiden tilalla. Vastasin, että puhun mielelläni aluepolitiikasta.

En tässä yhteydessä puutu siihen että Jorma Panula...(jne.) Kalle Holmberg - ei ollut riittävän hyvä klarinetisti - niin kuin ei Kalevi Kivistökään - JKKY:n bändiimme, vaikka Holmbergin puheenvuoro oli täynnä itsekehua (Rauta-ajasta ym:sta).

Lopputulos oli se, että minua ei missään vaiheessa lopulta kutsuttu pitämään puheenvuoroani. Luultavasti vihjaukseni aluepolitiikan käsittelystä koettiin vaaralliseksi. Lähdin tilaisuudesta hyvästejä sanomatta, vaikka selvää oli, että ko. järjestö ansaitsi kritiikkiä myös aluepoliittisten painotustensa suhteen.

8.5.2011 - äitienpäivänä. Olen taas nähnyt unia joka yö. Tarja Haloselle esittelin Keiteleen musiikinhistoriaa noin viikko sitten.
- ... eilen lapset soittamassa yliopiston sinfoniaorkesterissa Taulumäen kirkossa Dvorakin sinfoniaa "Uudesta maailmasta".
- Olen analysoinut Rauno Niemisen jouhikkokirjan nuotit ja soitteet - lähes sata rakenneanalyysia. Rauno tulee jouhikkosoittajien kanssa kurssille tänne kesäkuun puolella.

29.05.2011    - Pekka Tegelman oli täällä torstaina tekemässä 70-vuotispäivä-haastattelua.

12.6.2011      - Mari valmistui 1.6. muusikoksi ja Vesse sai 4.6. ylioppilastodistuksen... minulle tulee Rauno Nieminen parin jouhikonsoittajan kanssa pariksi päiväksi opiskelemaan jouhikon improvisoinnin saloja analyysien avulla.

15.6.11         - Kaksipäiväinen jouhikon improvisointikurssi on ohi (Vuoden ensimmäinen työkeikka). Rauno Nieminen oli soittajiensa (2) kanssa täällä tutkimassa nuotinnosten rakenteita ja minä pidin kolmisen tuntia maanantaina esitelmää improvisoinnin filosofiasta, sen yhteyksistä soidinmenomusiikkiin ja yksisävelikön informaatiopommista verrattuna Beethoveniin. Koko juttu otettiin filmille ja nauhurille, joten se on nyt siellä. Dahlblomin Kari kävi myös.

21.8.2011         - Minä en enää kirjoittaudu jatko-opiskelijaksi Jyväskylän yliopistoon. Se on osaltani ohi.

31.8.2011         - Sain juuri Pekka Tegelmanilta hänen kesällä tekemänsä haastattelun pohjalta kirjoittamansa erittäin hyvän jutun. Siinä unohtui mainita, että Tapani Kansan manageri v.1968 oli Leo Heinonen, jonka nimi on harvoin näissä historioissa esiintynyt, mutta joka oli tuohon aikaan tärkeä persoona keikka-alalla. Bändissä oli tuolloin mm. Olli Heikkilä, joka teki arrit.

28.10.2011        - perjantai.
- Viikko sitten olin pitämässä improkurssia Uulussa Tampereella. Sitä ennen torstaina E. Ala-Könni -seminaari. Lari (Aaltonen) sanoi jälleen Uulun (nykyisin osa Maailman Musiikin keskuksen toimintaa) perustamisen taustalla olevan Keiteleen oudomman nuottikirjan ideologia. Melkoinen kunnianosoitus.

- Näin kotona myöhemmin unta koko musiikkifilosofiani uudelleenjärjestelystä, mutta se tuli ja meni unen mukana. Ehkä yritän palauttaa sen mieleen. Perusajatuksena oli viestinnän jakaminen kahteen näkökulmaan:

1) houkuttelu,
2) varoitus.

Se jotenkin liittyy siihen, minkä tajusin vanhojen miesten valinnanvapautta käsittelevässä keskustelupiirissä: Informaatioteoriaan nojaten valintoja tehdään

1) Input-tasolla - valitsemalla se tieto mitä otetaan vastaan ja
2) Output tieto, jossa valitaan se, miten itse vaikutetaan ympäristöön.

5.11.2011 klo 5.50                  - Me lähdemme Enen kanssa Helsinkiin uuden musiikkitalon kansanmusiikkikonserttiin sekä Pilven piirtä myöten  - Suomietnon synty -kirjan julkistamistilaisuuteen.

- Jo parina aamuna olen noussut kolmen neljän maissa työskentelemään, kun uni ei tule. Nyt kaivoi mieltä eilen illalla ollut TV-uutinen valtakunnallisesta RAP-kilpailusta Helsingissä. Uutisissa esiintyi kaksi räppääjää, jotka kumpikin heittivät 15 sekunnin impron Kreikan rahavaikeuksista. Mitä siitä päättelemme:

1) Kalevalaisen runolaulun kuoltua pois on Rap-laulanta valtaamassa jäljelle jääneen improvisoidun musiikin tyhjiön. Samoin kuin uusi itkujen esittäjä astuu ruoriin Karjalassa, vasta kun vanhempi itkijä on kuollut pois. Rap on siis kalevalaisen runolaulun improvisaatioperinteen jatkaja suoraan alenevassa polvessa. Se osoittaa, kuinka vahva on improvisoinnin tarve kansankulttuurissa.

2) Rap on myös virolaisen hää-kilpalaulantaperinteen suora jatkaja. Häissä sukujen edustajat lopuksi pyrkivät laulamaan morsiamen ja sulhasen suvut "suohon". Helsingin Rap-kilpailuissa kilpaileva pari pyrkii laulamaan suohon vastapuolen mm. tekemällä pilkallisia riimejä mm. vastapuolen kotiseudusta.

3) Rapissa ennalta-arvaamattomuus ilmenee mm. loppusointujen käyttämisessä ennalta-arvaamattomasti. Loppusoinnut tulevat silloin kun ne pulpahtavat sattumanvaraisesti mieleen. Niitä ei yritetä väkisin saada tulemaan esiin loppusoinnullisen laulusäkeistön vaatimalla ankaruudella.

4) Vastaavaa perinnettä esiintyy mm. japanilaisessa maalaustyylissä, jossa kunnon teokseen tuli sisällyttää pieni "kauneusvirhe". En tunne tuota kulttuuria tarkemmin.

11.11.11 (!) > Bertrand Russel: Filosofiaa jokamiehelle: (Ks. ko. kohta 'kaaoksesta')
- Jokaista sivistyksen edistysaskelta on pidetty luonnottomana silloin kun se on ollut uusi.
- Helsingin musiikkitalon kansanmusiikkikonsertissa kuuluttajatyttö ilmoitti mikrofoniin joka esiintyjän kohdalla, kuinka valtavan hyvä esiintyjä on kyseessä. Yleisölle ei jäänyt tilaa missään vaiheessa luoda omaa mielikuvaansa esiintyjien subjektiivisesta hyvyydestä. Kuin koulun matematiikan tunnit, joilla ilmoitetaan vain totuuksia.

28.11.2011   - Päiväkirjamerkintä 21.4.1965:
Taideteos on todellista taidetta vasta sitten, kun VASTAANOTTAJA voi luoda sitä.   
Siis olen jo tuolloin luonut siemenen sille ajattelulle, että musiikki taiteena voi säveltäjän ja esittäjän lisäksi olla myös kuulijakeskeistä, so. kuulija lopulta luo musiikkiteoksen kokonaisuuden, sen miten teos kuulijaan lopulta vaikuttaa. Tästä siis on aikaa kulunut yli 45 vuotta!

> Karlheinz Stockhausen: Erfindung - Entdeckung (lyhennelmä) (J:kylän kesä 7/61)
... Muodon keksiminen - niin kuin minä sitä nimitän - luo uusia muotoja. Sanoisin sitä luovaksi kuuntelemiseksi, koska kuulija, ottaessaan koko mielikuvituksensa ja henkisen voimavarauksensa, luo uusia muotoja

> Mikko Heiniö: Innovaation ja tradition idea, (Ks. Päiväkirja: Luettu 25.6.85)
s.153         Heininen (1981): Ensimmäinen tapa on pitää uutena sitä, mikä kullekin vastaanottajalle on yksilökohtaisesti uutta (esteettinen määritelmä - IS. 26.5.2012: selvästi kuulijakeskeinen lähtökohta kuten Stockhausenilla!)...
s.156         Stockhausen katsoi ihmisten ja aikakausien jakautuvan luoviin ja säilyttäviin... mutta yksittäisen säveltäjän oli "yhtä mahdoton yhdistää molempia puolia itsessään kuin olla samanaikaisesti mies ja nainen".... kuitenkin "hengen vallankumouksellisten ja konservatiivisten voimien tasapainottaminen on pysyvä välttämättömänä tehtävänä - tasapaino on todellista utopiaa".

3.12.2011   Ks. > 2.10.65 > Olli Valkonen: Kuvataiteen aapiskirja.         
- Värisävyt ovat riippuvaisia muista samalla kertaa näkökentässä olevista väreistä. Ts. ei ole olemassa ehdottomia vaan suhteellisia värisävyjä.
- Täsmälleen sama koskee musiikissa yksityisen sävelen tai soinnun arvioitua merkitystä. Sävelen antama vaikutelma on täysin riippuvainen sen ympärillä olevista - esim. asteikon - muista sävelistä.

11.12.2011 - Oltiin eilen Katjan ja Aarnin luona juhlimassa [Katjan vanhemman pojan] Samin ylioppilaaksituloa. Siellä Aarnin kanssa keskustellessa tiivistyi musiikin ja puheen keskinäinen samuus:

- Kun muusikkona koetan asennoitua KUULIJAN asemaan yrittäessäni luodata hänen ajatusmaailmaansa, sitä miten hän kokee musiikkini, niin puhujana teen samoin. Yritän asennoitua lukijan asemaan, yritän asennoitua näkemään sen, millaista kieltä minä ymmärtäisin, jos olisin vastaanottajan asemassa. Aivan samoin siis kuin musiikin suhteen. Tässä ei siis keskipisteenä ole säveltäjä (kirjailija), ei esittäjä (näyttelijä, runonlausuja tms.) vaan VASTAANOTTAJA (kuulija-katsoja). Vasta tämä kolmas linkki on teoksen lopullisen asun muotoilija, joka tekee teoksesta itselleen ymmärrettävän - sillä kertaa. Valitsee siis päähuomion kohteet ja sivuun jäävät alueet.

23.12.2011:   Näin viime yönä unta, että tein vanhan ajan lasten lelun kuutioista, jotka muodostivat palapelinä yhden suuren kuvan, so. kuudesta sivusta muodostuu yhteensä kuusi erillistä kuvaa. Aiheina olivat KALEVALAPIIRROKSENI!

25.12.2011 Põltsamaa - Joulupäivänä klo 10.30
> Ks. 21.9.66: "Jalkapallossa on KAKSI vastakkain pelaavaa järjestelmää." - Ne vastaavat musiikissa esittäjä-kuulija -vastakkainasettelua. Kuulija yrittää arvata, mitä soittaja tekee seuraavaksi - tradition pohjalta.

- Olimme eilen illan Õnnenkadulla Rosalien luona jouluaattoa viettämässä. Lauloimme taas joululauluja ja Vessekin avasi kurkkunsa - enemmän kuin monena vuotena yhteensä... Unohtui laulaa "Kun joulupukki suukon sai" vaikka "Valkea joulu" muistettiinkin. Perhe muisteli eestinkielisiä joululauluja, joita en ollut ennen kuullutkaan... Kiva aattoilta. Ene menee nyt kreikkalais-katoliseen kirkkoon kuuntelemaan joulujumalanpalvelusta.

 

2012:        

10.1.2012         En syksyllä enää kirjoittautunut yliopistoon, joten paineet siltä osin ovat loppuneet. Olen luvannut itkuartikkelini Äänellä Itkijät ry:n nettisivustoille ensi keväänä.

20.1.2012         - Digitalisoin vuoden -86 yksisävelikkö-analyysini alkuperäisversiota. Se, että Erkki Pekkilä lyhensi sitä Etnomusikologian vuosikirjaan on osoittautunut virheeksi. Poissa ovat nyt mielestäni oikeastaan tärkeimmät oivallukset jotka olen kirjannut alkuperäiseen laajaan versiooni. Artikkeli on siis aiheellista julkaista uudelleen alkuperäisenä. Lisänä voisi olla mm. aiheesta kirjoittamani kirje prof. Tawaststjernalle sekä ehkä myös prof. Ernst Emsheimerin ko. kirje. Jutusta tulisi yksistään n. 50 sivua käsittävä kokonaisuus ilman kuviakin.

- Presidenttipaneeleissa voiton näyttää vievän se persoona, jonka ajatuksiin KAIKKI läsnäolijat yhtyvät. Voidaanko tätä soveltaa musiikin saamaan 'kannatukseen'? Se merkitsisi, että automaattisesti 'parasta' musiikkia olisi tällöin se, josta KAIKKI pitävät. Me kuitenkin helposti sanomme, että sellainen on KAUPALLISTA musiikkia vastakohtana TAIDE-musiikille. Jos olisi etsittävä vastaavuuksia politiikasta, niin arvokkaita ajatuksia olisivat sellaiset, jotka 'nerokkaasti' muuttavat maailmaa parempaan suuntaan, mutta joita ajatuksia EI VIELÄ YMMÄRRETÄ. Aika siis ei vielä ole 'kypsä' ko. ajatukselle tai ko. musiikille. Tämä malli avaa jonkin umpisolmun yrittäessämme etsiä virhettä ajattelusta: "Ei helmiä sioille".

11.2.12     - Viime lauantaina 4.2. Pipa Paljakka ja Morten Abildsnes - 10 h:n tuvalaisen musiikin katsaus meillä. Kari Hakala tiistai-torstai -ajan meillä.

20.2.2012    Hilkka Lampinen: Toimittajalta (Kristosofi 1/2012, s.10)
Pythagoralaiset väittivät, että lukujen opin, esoterismin kaikkein korkeimman tiedon, paljastivat ihmisille taivaalliset jumalat, että maailman herätti kaaoksesta Ääni eli Harmonia ja että se rakennettiin soitannollisten suhteiden mukaisesti.
Aurinkokuntamme seitsemän planeettaa ovat keskenään sopusointuisessa liikkeessä. Niillä on sävelten intervalleja vastaavat välimatkat, niin että ne aikaansaavat erilaisia mutta täydellisesti yhteensointuvia ääniä ja siten synnyttävät mitä ihanimman säveleen, joka meille on kuulumaton ainoastaan sen vuoksi, että sen kaiku on niin valtava, etteivät korvamme sitä jaksa ottaa vastaan. (Mts. 464.)                        

Pythagoras perusti oppinsa sfäärien harmoniasta ja soitosta seitsenlukuun sanoen, että välimatka maasta kuuhun on yksi sävelaskel, kuusta Merkuriukseen puoli sävelaskelta, sieltä Venukseen samoin, Venuksesta aurinkoon puolitoista sävelaskelta, auringosta Marsiin  yksi sävelaskel, sieltä Jupiteriin puoli, Jupiterista Saturnukseen puoli sävelaskelta ja sieltä eläinrataan yksi sävelaskel - siis yhteensä 7 säveltä eli oktaaviharmonia. (Salainen Oppi II s. 624-625.)

26.2.2012    - Vesa Liukko lähetti väitöskirjansa viime viikolla. Minut oli mainittu nimeltä esipuheen toisessa lauseessa.
- Esa Sironen on pannut apurahahakemuksen vetämään koskien henkilödokumentin tekoa minusta. Huhtikuussa vedän shamanistisen musiikin kurssin Luhangassa Anna-Kaisa Liedeksen kesämökillä kahdeksalle Sibiksen musiikinopiskelijalle. MMK:lta on tulossa MMK:n historiikki, jossa on mm. Mordvan-matkamme runostani katkelmia. Näin se elämä menee...

2.3.2012         - Eilen illalla katsoimme TV:stä (1.3.2012 JIM - klo 21.00) dokumentin "Brad Meltzerin tulkinnat", joka kertoi Vapauden patsaan ja vapaamuurareiden yhteenkytkennöistä sekä "Illuminate'sta". Lopussa todettiin: "On vähintään kaksi tulkintaa: tekijän ja katsojan tulkinnat samasta teoksesta."

- Heräsin yöllä pohtimaan tuota ohimennen sanottua lausetta, joka on ollut suurimpia löytöjäni musiikkianalyysin malleja etsiessäni. Sehän on ikään kuin päätepiste kehitykselle, joka alkoi säveltäjäanalyysista + teosanalyysista, jatkui 1900-luvulla teoksen tulkinnan, so. esittäjän analyysina ja jatkuin 2000-luvulla pääpainon tutkimuksessa kohdistuessa kuulijan, vastaanottajan rekonstruktioon, luovaan toimintaan teoksen vastaanottoprosessin yhteydessä.

- Nousin yöllä - kolmen maissa - kirjoittamaan lauseen:
SE, MIKÄ NÄKYY YHTENÄ ONKIN KAKSI JA SE MIKÄ NÄKYY KAHTENA ONKIN YKSI.

[22.3.2012: Vrt. päiväkirjani 27.2.1981:
Kaikki mikä liikkuu, ei liiku. Ja mikään, mikä ei liiku, ei voi olla paikallaan!
Tämä on ns. 'Saksalaisen autobaanan kaksinkertainen opetus.']

[23.3.2012: Vrt. päiväkirja 12.6.81: Kotona. Elina sanoi nukkumaan mennessään:
Pienet asiat ovat minulle suuria asioita ja suuret asiat ovat minulle pieniä asioita.]

- Heti kun olemme oivaltaneet, että yhden objektiivisen todellisuuden sijasta onkin miniminä kaksi subjektiivista todellisuutta (viesti lähettäjän ja vastaanottajan todellisuudet), on noissa kahdessa subjektiivisessa todellisuudessa jo itämässä siemenet - ainakin haave yhdestä ainoasta todellisuudesta heti kun kahden rinnakkaistodellisuuden käsitys on realisoitunut mielessämme. Kun nokka pääsi irti niin pyrstö tarttui... Tämä luokan ja sen jäsenen mahdollisuus vaihtaa roolejaan toisikseen tulee olemaan länsimaisen maailmankuvan romahdus, joka on tiivistynyt ying-jang -kuviossa.

A)         - Kuvittele pallon kaksi napaa, jotka ehkä jopa vaihtavat paikkaansa. Symbolilla on sekä tekijän/luojan että kokijan/vastaanottajan käsitys, siis kaksi rinnakkaistodellisuutta.

B)         - Entäpä sitten kahden ollessa yhtä: Hyvä ja huono musiikki jaettuna kahtia tai se, kun ihminen ja musiikki, ihminen ja taide nähdään kahtena erillisenä asiana, vaikka taide(musiikki) on alisteinen ihmiselle, on ihmisen toimintojen manifestaatio.

Erillisinä nähtynä voimme ottaa päämääräksemme musiikin tutkimisen emmekä ihmisen tutkimista, jonka ihmisen heijastumana myös musiikki on olemassa, mutta ALISTEISENA ihmiselle.

C)         - Miten nuo kaksi yhtyvät samaksi? Vastauksena on länsimaisen filosofian luokkakäsitteen romuttaminen, jos edellä romutettiin jo käsitys objektiivisesta yhden todellisuuden universumista. Luokkakäsite romuttuu seuraavasti: Eräästä matkakirjasta Amazonilta löysin alkuasukkaan esittämän kysymyksen: Onko Englanti Lontoossa? Voimme myös kysyä: Onko Suomi Helsingissä? Ja vastaus on yllätyksellinen: Eräältä pieneltä osin Suomi sijaitsee MYÖS Helsingissä!

[Ks. päiväkirjani 1.3.1979: - Objektiivinen - se miten heijastumme maailmassa. Subjektiivinen - se miten maailma heijastuu meissä? Materiaalinen - ideaalinen? Eivätkö molemmat käsitteet sisälly toisiinsa?]

[Vrt. 16.09.84: - Eteläamerikkalainen intiaani kysyi tutkimusmatkailija Fawcetilta, sijaitseeko Englanti Lontoossa. Tietenkin Englanti sijaitsee myös Lontoossa - monen muun paikan lisäksi. Toisaalta Lontoo sijaitsee myös eri puolilla maailmaa olevien ihmisten mielissä. He vain uskovat enemmän sopimukseen, jonka mukaan Lontoo on pienempi kuin Englanti (ja siis sijaitsee Englannissa). (Ks. > 2.3.08)]

- Mikä on tuon asetelman symboli? Vastaus: YIN - JANG. Siinä jonkin osoittautuessa joksikin mukana on heti tuon käsityksen tuhon siemen, se pieni piste, joka heti muistuttaa meitä että Suomi on MYÖS Helsingissä, kun olemme päätyneet varmuuteen, että Helsinki on Suomessa. Tämä pitää yllä napojen jatkuvaa muuttumista toisikseen, mikä on elämän merkki.

- Hyvässä musiikissa on aina ainekset myös huonolle musiikille, mahdollisuus tajuta jokin huonona, kun ympäristö pitää sitä hyvänä.

- Tämä kaikki liittyy jotenkin soidinmenojen heijastumiin, siihen kuinka

a)          valaat laulavat soidinmenoihin kokoontuessaan edellisen vuoden pääteemat ensiksi ja vasta sitten alkavat esitellä ko. vuoden uusia teemoja.

b)         eräs lintu rakentaa soidinpesänsä, "kotinsa" ruohoista etsien siihen koristeeksi sinisiä kangassuikaleita, esineitä jne.

c)         toinen lintulaji menee mättään taakse ja levittää sieltä piilosta koko pyrstönsä komeuden näkyville yhtäkkiä.

d)         paritanssissa kurjet seuraavat toisiaan kuin varjot, aaveet.

e)         koiras noutaa symbolisen ruokapalan naaraalle syötäväksi - ikään kuin naaras olisi hautomassa eikä itse voi hakea ravintoa.

f)         entä kana, joka opetteli kiekumaan kukon tavoin, kun ainoa kukko kuoli.

- Soidinmenot ovat siis elämän symboli. Jopa työlaulut voivat em. perusteella liittyä soidinmenoissa kuvattuihin kohtauksiin, vaikkei niillä ole suoranaista seksuaalista viitekehystä.

3.3.2012    Vesa Liukko: Modaalisen jazzin tulo Suomeen,
                 Acta Universitatis Tamperensis 1706, Tampere
s.3            (Kiitokset) Tämän tutkimukseni alkukipinät sijoittuvat itse asiassa 1970-luvun alkupuolelle. Aloitin vuonna 1973 Helsingin yliopistossa musiikkitieteen opinnot. Ilpo Saastamoinen piti tuolloin Helsingin yliopiston musiikkitieteen laitoksella improvisointi-nimisen kurssin, jossa käsiteltiin erityisesti sointupohjaista ja skaalapohjaista improvisointia. > s.4 - 6 & 95-108.

9.3.2012         > 15.3.79: - Alan hetkittäin tajuta, että kuva jonka ulkomaailmasta näen
ONKIN AIVOJENI TUOTE, JONKA HEIJASTAN, projisoin kolmiulotteiseen avaruuteen.
- Käännän lauseen uuteen muotoon: MUSIIKKI jonka ulkomaailmasta kuulen, onkin aivojeni tuote jonka heijastan... (siis re-koodaus, riippumatta siitä kenen säveltämää se on)

- Tiistaina olin MMK:n kokouksessa ja keskiviikkona olivat Esa Sironen  ja Raimo Salo tekemässä dokumenttiprojektiamme varten tutustumiskäynnin - n. 1 h filmiä.

- Udmurtiämmät voittivat perinnemusiikillaan Venäjän Euroviisukarsinnat!!!

14.3.2012    - "Hyvä ja paha teko" ovat samanlainen sanapari kuin käsitteet "hyvä ja huono musiikki". Musiikin kautta ymmärrämme, että teolla on myös kaksi näkökulmaa - tekijän ja kokijan samanarvoiset, yhtä oikeutetut näkökulmat. Arvotettujen todellisuuksien vähimmäismäärä on siis kaksi eikä yksi. Ja molemmat ovat yhtä todellisia niille, joiden päässä nuo käsitykset ovat. Eivätkä ne voi olla yhtä aikaa samassa päässä.

29.3.2012   jarkko.niemi   Terve Ilpo! jne.  > Lähettämätön vastaus:
... Paroni soitti ja kertoi.. Totesimme yhdessä, että jo Dallape järjesti koulutusta ennen sotia, sitten Heikki Sarmanto hankkimalla George Russellin pitämään kaksi jazzkurssia 1966 ja 1967, jolloin minä pidin jo Virtain musiikkiopiston kesäkurssien yhteydessä pop/jazz-kurssin noin kymmenelle osanottajalle...

- Tuo toinen hantilevy on hyvä idea. Ehkä yhtenä dimensiona voisi ajatella myös torop juhin materiaalikoostetta. Tein nimittäin sellaisen Pekka Toivaselle - viritysäänityksemme mukaan luettuina - harjoitusmateriaaliksi. Tulos oli melko komealta kuulostava. Palataan asiaan.

Pyysihän Marko minua työstämään loppuun tuon Launiksen puolentoistasadan lyhyen nuottinäytteen materiaalin, jonka tekstit tarkastimme 1980-luvulla kolttamummojen kanssa... Vuoteen 2004 olin saanut valmiiksi noin puolet materiaalista - sentään 64 alkupään nuottia, mutta työ jäi kesken, koska kukaan ei kysynyt perään.

Kun selasin eilen Järvisen ko. artikkelia MMK:n kirjastossa, oli siellä keskimäärin ... per sivu, mm. maininta, ettei henkilö saa olla kuulemassa itsestään esitettyä joikua, koska siinä saattaa olla myös negatiivisia asioita. Ailu sanoi aikoinaan, ettei ole sopivaa itse aloittaa joikua omasta itsestään seurassa, mutta siihen saa osallistua, mikäli muut aloittavat sen henkilön itse läsnä olessa.

- Tuosta Kuolan matskusta: Minulla on hyllyllä neljä kappaletta 50-sivuista nuottivihkoa vuosilta 1995 ja 1996 niiden 246 puhtaaksikirjoitetun 12-rivisen nuottisivun lisäksi vuodelta 1994, jotka sisältävät 135 leuddia. Nuo 200 sivua ovat siis vain käsikirjoituksia, jotka sisältävä tekstiviitteet foneettisena tekstinä - niin kuin minä ne nauhoilta olen kuullut, jotta nuotteja on helpompi seurata. Enen litteroimat keskustelut ovat yli neljä megatavua ja koko Kuola-projekti noin 12 megatavua nuotteineen, joten siinä on töitä päätoimisesti kokonaiselle työryhmälle koko elämän ajaksi. Ehkä koko juttu on viisainta jättää jälkipolville.

Minä en pane enää tikkua ristiin näiden asioiden eteenpäin viemiseksi, kun 2000-luvun alkupuolella täällä evättiin yliopiston rehtorin väitöskirja-apuraha huhun mukaan sillä perusteella että olen "liian vanha" ja kun pari vuotta sitten Kajaanin kaupungilta ei löytynyt paria tuhatta euroa, jotta olisin digitoinut ja indeksoinut Kajaanin Big Bandin kolmisenkymmentä C-kasettia, jotka olen 1970-luvulla äänittänyt, ja joita pop/jazzarkisto on valmis digitoimaan välittämättä siitä tietävätkö sisällön vai eivät. Kuka on siellä se asiantuntija, joka tietää, mikä niistä kappaleista on pikkuyhtyeen Yundumunko (gambialainen korasävelmä) ja monesko on vaarini materiaalista koostamani Franseesi-sarjan Taivaanvuohen laulu.

Sitten taas joku päivä joku soittaisi, että viitsinkö jelpata heitä laatimalla sisällysluettelot kaseteille, kunhan joku ensin on korjannut digitointityöstä palkkana täydet rahat.

Olen vain täysin kyllästynyt tähän ilmais-orjatyöhön, siihen että minuun suhtaudutaan kuin..., että minun velvollisuuteni on... lahjoittaa pois kaikki mitä olen kerännyt, koska en ymmärrä sen arvoa. (Jne. - loputonta tuon päivän vuodatusta...)

19.4.2012   - Olin eilen Teoston kevätkokouksessa Helsingissä. Aivojen tuuletusreissu. Menin sinne Jouni Koskimäen kyydissä. Hän kertoi Musiikkitieteen laitoksen vakavasta kriisitilanteesta. Ilta monien keskusteluiden merkeissä. Istuin Heikki Valpolan vieressä illallisilla ja puhumista riitti. Olihan se ensimmäinen kerta kun keskustelimme. Hänellä on ollut pari vuotta sitten sydäninfarkti, joten yhteisiä kokemuksia vähäpätöisten asioiden karsimisesta elämästä riitti.

- Ylihuomenna menen siis Luhankaan Anna-Kaisa Liedeksen järjestämää shamanistisen musiikin kurssia pitämään Sibiksen kahdeksalle kansanmusiikin jatko-opiskelijatytölle! Olen valmistautunut siihen huolella.

- Illalla (Teoston kokouksen jälkikeskusteluissa) selvisi, että pörssikursseja säätelevät lait ja analyysimallit muistuttavat jossain määrin etnisen musiikin improvisointisoolojen analyysien paljastamaa sääntö/poikkeus -dualismia.

22.4.2012   - Olin A. K. L:n kesähuvilalla Luhangassa pitämässä shamanistisen musiikin seminaaria kuudelle ko. alueen maisteritutkintoa suorittavalle tytölle. Joukossa Kokkolassa opiskellut saksalaistyttö. Yli 20 tuntia puhetta, kasetteja, DVD-levyjä ja kirjoja... Neuvotteluja jatkosta...
- Jätin hänelle myös Karhunpeijaiset-kasetit ja tekstivihkon.

5.5.2012         Kirjeestäni T. Murrolle Kanadaan 3.5.2012:
- Tuli vanhat ajat mieleen, kun eilen palasimme puutarhan kunnostuksesta Virosta ja nyt näin laulutekstin (Nyt vappu on, nyt vappu on, siis veikot laulakaa, niin että taivaan luhtihin tää laulu kajahtaa!). Lauloinhan sitä itsekin kvartetissa silloin 50 vuotta sitten nuorena poikana.

21.5.2012         - Huomenna lähden MMK:n kokoukseen Uulu-talolle Tampereelle. Vesse lähti eilen takaisin Tikkakoskelle ja Mari käy Minimania siivoamassa viikonvaihteisin. Paroni tulee käymään läpi Soulset- ja Karelia-arkistojani CD-levyjä varten 12.-13.6.

[27.5.2012: Janne Mäkelä Pop/jazzarkistosta tulee 12.6. filmaamaan yhteisen haastattelumme Paronin kanssa paluumatkalla pohjoisesta. Samalla neuvotellaan Kajaanin BB:n kasettimateriaalista.]

21.5.2012         - Kun yhdistän ryhmäidentiteetin (säilyttävään) feminiinisyyteen (28.11.2003) ja itseidentiteetin (luovaan) maskuliinisuuteen, on muistettava, että feminiinisyys ja maskuliinisuus MOLEMMAT OVAT MOLEMMISSA SUKUPUOLISSA LÄSNÄ.

23.5.2012         Jazzpoparkisto / Janne
Vastaus:   ... Mainitsin kai jo aikaisemmin kantani, mutta toistan sen tässä: Kajaanin Big Band -nauhoitteista sopivan esimerkin etsiminen veisi vajaan viikon kokopäivätoimisen ajan, joten minulla ei riitä aika sellaiseen. Minua kiinnostavat enemmän omien 60-luvun äänitteideni jälkityöstö - sähkökitaralla tehdyt kirkkokonsertit urkuimprovisaatioineen (Viitasaaren kanttori Alvar Kaihilahti) sekä itse omista runoistani tehdyt jazzrunot (yksi CD:llinen), jotka päälleäänitin kitaralla jne. Lisäksi on vielä Dopplerin ilmiön 74- konserttitaltioinnit (Paroni, minä, Esko Rosnell, Ilkka Willman / Pekka Sarmanto). Minulle siis KBB on vain yksi monista elämäni - omasta mielestäni - tärkeistä jaksoista, josta syystä viikon uhraaminen yhdelle osalle vain siksi, että muut ovat kiinnostuneita siitä tuntuu minusta ajanhukalle.

- Olen toki valmis siis keskustelemaan asioista myös 10.-11.6. mutta kokisin tuon kappaleen valikoinnin jälleen yhtenä ilmaistyötehtävänä jollaisia minun elämässäni on ollut jo riittämiin. Kehäkolmonen on muutoinkin ollut Jazzliitolle jonkinlainen vesiraja, enkä muista liiton olleen erityisen kiinnostunut KBB:stä sen toiminta-aikanakaan, vaikka taisin yhdessä vaiheessa ennen Kajaaniin muuttoa jopa itsekin olla liiton hallituksessa. Saattaa olla kylläkin muistivirhe. Sen jälkeen kun Pori ja myönsi minulle 500 markan tunnustuspalkinnon (1973?) työehtosopimus-neuvottelujen läpiviemisestä (!)  ei toimintaani musiikin parissa ole sanottavasti huomioitu jazzpiireissä, vaikka ennätin elämäni aikana soittaa sentään samoissa konserteissa ainakin Stan Getzin (Bombay 1980), Pharoah Sandersin (vai kuka se oli Balver Höhlessä 1981?), Okay Temizin (neljä Suomen kiertuetta sekä Turkki) kanssa.

- Tämä tunnepuuska siis tuli siitä, että koen olevani vain tietolähde, jolla on vintillä löytynyttä tavaraa, joka todellisille asiantuntijoille saattaisi merkitä jotain jne. On itse asiassa jäljellä äärettömän vähän säikeitä, jotka liittävät minua enää edes musiikkiin lainkaan.

- Työskentelen nyt siis tekstien parissa - ihmetellen mihin käyttäisin niitä. Nyt kun olen päiväkirjojeni digitalisoitujen versioiden indeksoinnissa ja lajittelussa vuodessa 2005 (vuodesta 1960 lähtien) on tekstiaineistoa kertynyt (siis ei julkaistuja) mm:
- Improvisointi - 30 sivua (jne. pitkä lista dokumenteista). Siis etupäässä tekstejä eikä muuta... Että siinä on puuhaa loppuelämäkseni.
Terv. Ilpo

23.5.12    jarkko: Terve, Nyt lyhyesti vain seuraava äänimuisto 1990-luvulta.
Minähän onnistuin pitkällisen selaamisen jälkeen valitsemaan lankapuhelimellemme itselleni mieluisan numeron... Mahtaako sulla olla tämä kokoelmissasi? T. Jarkko
- Tällainen E-mail tuli myös tänään. Ohessa oli äänitteenä puhelimeen Jarkko Niemelle laulamani hänen vanhasta puhelinnumerostaan tekemäni 23-joiku, jonka tallensin itselleni. [on näiden kotisivujen avajaisena!]

25.5.2012    - Esa Siroselta tuli E-mail, että projektimme "Dokumenttielokuva Ilpo Saastamoisesta, Venäjän itäsaamelaisten katoavasta kulttuurista ja maailman-musiikista (60 min)" on saanut viestin: "Kalevala Korun Kulttuurisäätiö on myöntänyt Ilpo Saastamoisesta kertovan Joiku – elokuvan toteuttamiseen ...€."

27.5.2012       Juhana Nyrhinen (Uulusta) oli tekemässä eilen haastattelua erääseen Pohjanmaan pikku musiikkilehteen.. Se kesti lähes viisi tuntia.
- P. Kivikkään juhla eilen kesti yli 3 tuntia. Jouduin lähtemään kesken pois haastatteluani varten.
- OLEN JUURI NYT SAANUT PÄIVÄKIRJOJENI INDEKSOINNIN PÄÄTÖKSEEN!

2013:

8.3.2013    Pekka Nissilä oli eilen tekemässä lähes neljän tunnin filmihaastattelun SML:n 100-vuotisjuhlakirjaan Popmuusikot ry:n perustamisesta ja alkuajoista.

Ohessa vielä yksi päivämäärätön muistilappu jostain 70-80-luvulta:
MUSIIKKI - VAIKUTUS

-         Saa meidät itkemään ja nauramaan

         (Itkuvirret - M.A. Numminen - Spike Jones)

-         Työmusiikki - Muzak

-         Marssimusiikki - isänmaallinen musiikki

         (Finlandia-Marseljeesi-Internationale-Wagner/Hitler)

-         Kehtolaulut

-         Pilkkalaulut, rakkauslaulut

-         Tanssimusiikki (Beatles yms.)

-         Joiku...

-         Uskonnollinen rituaalimusiikki:

         - Nepalin tanssilaulut, Bali

         - Loitsulaulut, shamaanien loveenlankeaminen

         - dervishien rituaalimusiikki

         - käärmeenlumoojat

-         Kasvit: Beethoven - Raga/rock/lehmät, lentokenttien linnut, Saul/David

         - juutalaismystikkojen laulut kukille,

         - Platonin Valtio, Stalin ja rock

-         Sävelsuhteet - planeettojen kiertoradat

-         Väinämöisen soitto / Joukahainen

-         TARUT: Orfeus manalassa, Jerikon muurit,  Joosua, lasin särkeminen laululla,
           ultraäänigeneraattorit, Tiibetin luostarinrakennus korkealle

(26.12.12)         Latinan kielen sanakirja: Amphion (Jupiteri ja Antiope poeg) - Amphioni muusika sunnil kogunesid kaljurahvad ise müürideks.

25.5.13    Vastaus Jarkko Niemelle
...Sekä

1)         globaaliset "Soidinmusiikki" -sanastot n. kaksi megatavua

2)         Varsinaiset päiväkirjat 50-luvulta lähtien (sivumäärä ei tiedossa - ehkä 5000)

3)         Koko oma sävellystuotanto ja siihen liittyvä materiaali (esim. analyysit)

4)         Lapin musiikintutkimus jne. (osa Kuolasta vieläkin digitoimatta!)

5)         Oma CV:ni käsittää tällä hetkellä n. 50 sivua, joten en näe mielekkäänä lähetellä sitä mihinkään. Se on
            pöytälaatikkokoriste. Paperiversion siitä voi panna esim. arkkuuni aikanaan...

6)         "Etymologinen" erikoissanojen mappini sisältää 25 megaa tekstiä ja jakautuu n. 90:een nimikkeeseen. Se on siis 90-luvulla alkanut harrastukseni, josta en juuri uskalla keskustella kuin muutamien ihmisten kanssa. Niin kuin en Kalevala-melodiikan globaalisesta levinneisyydestäkään. Muistat kai, miten I. K. suuttui siitä Etnomusakongressissa Helsingissä 8.12.89 ja väitti minun mitätöivän koko suomalaisen kansanmusiikin tutkimuksen. Siinä kai oli jo riittävä syy pysytellä hieman turvallisen välimatkan päässä monista yhteiskunnan ilmiöistä.

... ilmaistyöni olisi kysyttyä. Joskus on ilmennyt, että pidetään parempana käyttää omaa valmiiksi palkattua työvoimaa kuin antaa tehtävä minunkaltaisten amatöörien käsiin. Oli oikeastaan hyvä tämä tunteenpurkaus, niin tulipahan tehtyä inventaario siitä mitä olen elämäni aikana tehnyt. Eiköhän tuossa ollut yhden ihmisen osalle. Kun vain saisi kotisivut kuntoon. En siis aio julkaista enää mitään, koska en kestäisi, että joku nuori pojankloppi ilmoittaisi, että "apuraha-hakemukseenne ei tällä kertaa voitu suostua". 
Olen siis erakoitumassa hyvä vauhtia.
Terv. Ilpo

 

KEHITYKSEN LOPPU:
Gramexpress 4/2001 - Pääkirjoitus - Risto Ryti: Valtiovaltako taidetta kehittää?
Taidetta ei tehdä valtiovaltaa varten. Valtiovaltaa ei pitäisi kiinnostaa eikä sen tehtäviin voi kuulua taiteen edistäminen, tavoitteiden asettaminen taiteelle eikä taiteen kehittäminen. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä taiteen, taiteen tekemisen tai taiteen syvimmän olemuksen kanssa.
Jos vähäisessäkin määrin kahdeksan kohdan ohjeistus samaistetaan luovan toiminnan edellytysten kehittämiseen, ollaan todella vaarallisilla alueilla. Aikamme pinnallisuuteen kuuluu luulo, että luovuutta komennetaan lompakolla.
Risto Ryti         [??????]

10.3.2013 su, s.12 Keskisuomalainen - Pekka Vahvanen:
Mikä Kiasmassa ottaa päähän, Vesa-Matti Saarakkala?
...Vierailin Kiasmassa 2011. Tuossa näyttelyssä painotettiin jälleen subjektiivisia kokemuksia, vaikka minä toivoisin, että taiteessa heräteltäisiin yhteisöllisyyden kokemusta ja yritettäisiin viestiä ihanteita...

8.12.2013:         - Entropiahakuisuus elämän merkkinä! Tieto pyrkii leviämää, JOTTA kaikki mahdolliset systeemit pääsisivät siitä osallisiksi ja saisivat ideaaliset olemassaolon mahdollisuudet. Länsimainen tiede pitää sitä kuoleman merkkinä, joka johtaa täydelliseen kaaokseen.

> Ks. 23.3.85:    - Tiede ymmärtää entropian ikään kuin taantumuksena, vaikka myöntääkin ajan suunnan olevan sitä kohti. Se ei näe, että todellinen entropia on tiedon hajaantumista - eikä suinkaan palautumista jollekin kaoottiselle tasolle. Entropia on tiedon hajaantumista - tietoista prosessia - vastakohtana hajoamiselle - kuolleen materian symbolille.
- Mikko Heiniö tilttaa Rondossa suhteellisuuden sen oletettujen loogisten seurausten perusteella - huomioimatta että absoluuttisten arvojen teoria vaatii epäloogisuutta pysyäkseen itse pystyssä. Hän vaatii "konttaamisen" kieltämistä; sen asian kieltämistä, josta musiikinopettajat haaveilevat päätavoitteenaan pystyäkseen opettamaan lapsia. "Tulkaa siis lasten kaltaisiksi..." 

31.1.2014: Taidemietteet loppuvat tältä erää tähän!