2003-08 SAAMIARTIKKELEITA
- Marko Jouste (toim.): Kohtaaminen;
Sámi museum - Saamelaismuseosäätiö & Yhteispohjoismainen joikuarkistoprojekti, Inari 2007
IS: Saamelaismusiikkia vuosikymmenten takaa (pp. 94-115)
Ilpo Saastamoinen:
SAAMELAISMUSIIKKIA VUOSIKYMMENTEN TAKAA
Olen talvikautena 2006-07 aloittanut äänitearkistojeni selvitystyön saamelaismusiikin osalta Marko Jousteen ilmoitettua vuoden 2006 lopussa Arkistoprojektin puolesta Saamelaismuseosäätiön kiinnostuksesta 1973 vuodesta lähtien karttunutta nauhoitekokoelmaani kohtaan. Kiinnostuksen aktivoituminen on eräässä mielessä tapahtunut kreivin aikaan, sillä talven 2005-2006 aikana huomasin jo vuoden 1973 kasettinauhoissa tapahtuneen yhtäkkistä rappeutumista. Tähän mennessä olin todennut vain vähäistä korkeiden taajuuksien katoamista, mutta nyt huomasin ensimmäisen kerran kasetteja soittaessani nopeuden huojuntaa. Kysymys on silloin viime hetkistä nauhojen sisällön pelastamiseksi. Onneksi tällaisten nauhojen sisältö on jo aikaisemmin kopioitu kelanauhoille tai myöhemmässä vaiheessa DAT-kaseteille, joten vanhimmat Nils-Aslak Valkeapään kanssa tehdyt jazzjoikunauhat 1973-75 ovat vieläkin kuunneltavissa. Laatu vain on huono, koska noina vuosina kannettava äänitystekniikka oli vielä alkeellista.
Ensimmäisessä BASF-kasettinauhurissani oli kiinteä sisäänrakennettu monomikrofoni, joka ensimmäiseksi tietenkin nauhoitti laitteen oman mekaanisen surinan. Toki kuitenkin kromikasetteja oli jo 70-luvulla saatavissa, vaikka Dolby-kohinanpoistosta ei vielä ollut tietoakaan.
Nauhoitin kannettavalla Uher-nauhurilla (B-dolby) mahdollisesti jotain jo 1980-luvun alussa. Seuraavan vuosikymmenen vaihteessa käytössäni olikin jo pieni Sony (Walkman) Professional – eräs tuon kauden parhaita ja luotettavimpia nauhureita ennen DAT-nauhureiden tuloa. Viimemainitut (Sony ja kerran Aiwa) olivatkin käytössä koko Kola Sámi Musical Tradition –projektin aikana – varmuuskopiot sentään tehtiin kuitenkin edelleen Sony Walkmanilla.
Varhaisimmat suojakopiot tein 4-raitaiselle Tandberg-kelanauhurille, joka on jo kuljetettu romuttamolle varaosien puutteessa. Joitakin nauhoja joudun purkamaan siis tuttavien laitteilla. Osa on kopioitu Revox-77 stereonauhurillani, joka on toistaiseksi työskennellyt hyvin.
Esimerkkinä liitän oheen tulliluettelon varusteista kenttätyömatkalta Kuolaan v.1996:
Canon FC-1 photocopy machine
Sony AC-V35 video camera
Sony TCD-D7 DAT - Walkman
Aiwa HD-X1 DAT-recorder
Sony ECM 939LT stereo microphone (? Shure VP 88)
AKG C 1000 S microphone (2)
Sony WalkMan-D6C cassette recorder (2)
Sony EMC 909 stereo microphone (2)
Jo arkiston sisällön alustavassa tarkastelussa syksyllä 2006 huomasin, että kenttätyömuistiinpanot ovat usein jääneet vaillinaisiksi tai joissakin tapauksissa jopa tekemättä.
Koska nimet ja niiden oikeinkirjoitus ovat Kuolan projektia lukuun ottamatta jääneet tarkistamatta, äänitteistä yksin tekemäni luettelot eivät sellaisinaan vielä ole luotettavaa aineistoa. Lauletut tekstit ovat luonnollisesti litteroimatta. Vain Kuola-projektin koltta-aineiston litterointi- ja tarkistustyö saatiin jo 1997 suurimmalta osaltaan valmiiksi.
Yksityishenkilöiltä kopioitujen nauhoitteiden osalta luettelot tulisi ilman muuta tarkistaa alkuperäislähteestä, ellei minulla ole sellaisia ollut käytössä.
Äänitekokoelma on syntynyt yhteistyöstä saamelaistaiteilijoiden kanssa, joten usein on ollut kysymys solistin ja yhtyeen esiintymismatkoista.
Tällaista toimintaa edustavat työskentely mm. Nils-Aslak Valkeapään (1973-77), Mattis Hætan, Sara Katherine Hætan, Inga Juuson, Wimme Saaren ja Jaakko Gauriloffin kanssa.
Harmittavan vähän olen jälkikäteen löytänyt päiväkirjamerkintöjä noista matkoista. Valtaosasta nauhoitteita on kuitenkin tallella jonkinlaisia viitteitä ja merkintöjä päivämääristä, paikoista ja esiintyjistä. Omien säestettäviemme ohjelma on luonnollisesti suurin piirtein tiedossa nimiä ja nuotinnoksia myöten.
Joskus myöhemmin on edessä valokuvakansioiden läpikäynti. Siellä onneksi on elävöittävää lisävalaistusta moneen esiintymis-, harjoitus- ja tallennusmatkaan. Filminegatiivit ovat joskus ikävä kyllä vähintään yhtä heikkoja kuin kasetit: jotkut kuvat ovat jo nyt kalvenneet lähes yksivärisiksi. Paras laatu on tietenkin mustavalkokuvissa.
Vain Kuolan projektista on vuosilta 1995-97 parikymmentä tuntia HS-8mm:n filmikasetteja, jotka on otettu laulajista Sony CCD-F355E –filmikameralla. Kyseisessä amatöörikamerassa on myös sisäänrakennettu mikrofoni, jonka ensimmäinen tehtävä on näköjään tallentaa kameran oma surina. Toinen seikka johtuu käyttövirheestä: Ensimmäisenä vuonna olin asettanut etäisyydensäädön automaattitarkennukselle voidakseni keskittyä äänittämiseen. Seurauksena oli jatkuva tarkennusautomatiikan pumppaaminen. Vasta myöhemmin tajusin asettaa etäisyydensäädön käsikäyttöiseksi, jonka jälkeen etäisyystarkennuksen jatkuva pumppaaminen lakkasi.
Nauhureilla äänitetty musiikki voitanee joskus myöhemmin yhdistää digitalisoituun kuvaan niin, että ainakin musiikin osalta tallennus on paras mahdollinen. Filmien digitalisoinnilla on kiire, sillä kyseiseen Sony-kameraan ei enää ole saatavilla varaosia.
Ikävä kyllä – monet tärkeät esiintymismatkat jäivät kokonaan dokumentoimatta. Tällaisia ovat erityisesti opetusministeriön järjestämä Nils-Aslak Valkeapään ryhmän pitkä Neuvostoliiton kiertue 1977.
Selkeän poikkeuksen muodostaa Tromsøn yliopiston ja yhteinen Kola Sámi Musical Tradition –projekti yhdessä Maailman musiikin keskuksen kanssa vuosina 1994-97. Tehtäväni projektissa oli laulajien äänittäminen, äänitteiden nuotintaminen (transkriptio) sekä projektin loppuaikoina osin myös matkanjohtajana toimiminen. Jaakko Gauriloffin kanssa teimme useita – myös äänitysmatkoja kolttien pariin sekä Kuolaan 1980- ja 90-lukujen vaihteessa, jolloin omat esiintymisemme olivat vain äänitysmatkojen sivujuonne.
Oman lukunsa muodostavat seminaarit ja kongressit – myös Virossa Fenno-Ugrican tai Eesti-Saami Üheduksen järjestäminä, joista myös on vuosien varrella kerääntynyt nauhamateriaalia ajankuvaksi menneestä. Olen kiitollinen saatuani olla mukana kokemassa tätä saamelaismusiikin tärkeää murrosvaihetta. Surullisimmillaan se on ollut kuolevan kulttuurin viimeisiä hengenvetoja. Vastapainona olen nähnyt vapauden riemun, kun uuden kulttuurivaiheen syntyhetkenä voidaan lainata palasia lähes mistä musiikinlajista tahansa, liittää soittimet joiun tai leuddin taustalle ja luoda uutta synteesiä, jollaista ei koskaan aikaisemmin ole ollut olemassa.
Suuri opetus on ollut läheltä kokea myös tällaiseen murroskauteen liittyviä varjopuolia. Toisaalta näin paljon fundamentalistista puhdasoppisuutta, alkaen menneisyyden puhtauden säilyttämisestä mutta joskus päätyen jopa suoranaiseen muukalaisvihaan. Tässä ympäristössä esim. lahkolaisuskonnon vaikutus joiun katoamiseen on pieni paha. Tunnen syvästi olevani joskus kuin ei-kenenkään-maalla, kun joku joikutaidoton saamelainen alkaa neuvoa suhdettani joikuun – tietämättä, kuinka paljon olen ollut tekemisissä kyseisen asian kanssa.
Toisessa päässä asteikkoa on prosessi, joka aikoinaan johti eräänlaiseen idolikulttiin ja toisaalta kateuteen – jopa pahansuopuuteen varsinkin silloin, kun ei-saamelaiset itse ovat isällisesti asettuneet saamelaisuuden reviirin vartijoiksi ulkopuolisia kohtaan – monopolisoimalla "auttamisen" itselleen. Meissä kaikissa piilee pieni kullankaivajan himo aluevaltauksiin.
Syvimmältä raapaisi kuitenkin sen näkeminen, kuinka ihmisiä on pyritty alistamaan kielen ja kulttuurin perusteella. Valtaenemmistöllä on aina ja kaikissa olosuhteissa luontainen taipumus pyrkiä alistamaan omaa vähemmistöään. Tämä piirre ei rajoitu länsimaista kulttuuria edustavan ihmisen ominaisuudeksi hänen nimittäessään joikaamista laulamiseksi. Väärinarviointi tapahtuu myös silloin, kun luvvjtin tai leuddin esittämistä nimitetään joikaamiseksi. Vähemmistön itsetunto joutuu aina koetukselle vieraan kielen vyöryessä yli – jopa hyvää tarkoittaen.
Yritän herkistyä näkemään tällaisen hienovaraisen ja huomaamattoman – joskus jopa tahattoman – alistamisen samanlaisena tapahtumana, kuin aikoinaan näin, miten Ailu Valkeapäätä ei päästetty saamelaispuvussa Kautokeinon valtionhotellin ravintolaan 70-luvun alkupuolella. Minua hävetti tuolloin kuulua ns. parempien ihmisten kastiin.
Vähintä mitä voimme tehdä, on ainakin ymmärtää tällaisia ihmismielen heikkouksia tai lainalaisuuksia. Monta kertaa olen itsekin joutunut miettimään, millaista termiä milloinkin käyttäisin kirjoittaessani eri saamelaisryhmien "lauletusta" kulttuurista. Puhtaita papereita ei ole kenelläkään tässä asiassa.
Tiivistän vielä kerran asian ytimen: Jos etelän kulttuurin kasvatti nimittää joikua tietämättömyyttään lauluksi, niin sitä tulisi jotenkin ymmärtää -ainakin sellaisen saamelaisen, joka itse nimittää leuddia joiuksi. En muista Ailun koskaan sotkeneen noita nimityksiä keskenään.
Asiantuntijavoimin tehdyissä kulttuuri- tai musiikkikasvatusohjelmissa ei edes tämäkään tarkkuus riitä. Pitäisi huomioida myös nimitysero kolttien leuddin ja kildininsaamelaisen luvvjtin välillä. Tasa-arvo alkaa kunnioituksesta vähemmistöjen kieltä kohtaan – kaikilla tasoilla.
Lähestyessäni vierasta kulttuuria olen avannut silmäni kahteen suuntaan:
Olen menettänyt lopullisesti lapsen viattomuudella aikoinaan kasvaneen romanttisen ihailevan suhtautumisen eksoottisiin kulttuureihin, koska olen joutunut näkemään ihmisen raadollisuuden niin siellä kuin täällä.
Toisaalta olen näinä vuosikymmeninä sisäistänyt uuden arvofilosofian. Saamelaisten musiikinlajien tunturinlaet nousevat mielenmaisemassani yhtä korkealle kuin mikä tahansa muu ihmiskunnan musiikkikulttuuri. Eikä siitä ole enää paluuta entiseen.
Yksityinen äänitekokoelma.
Seuraavassa on luettelonomaisesti esitetty pääpiirteissään tärkeimmät nauhoitteet jotka ovat jääneet talteen vuosien varrelta.
1973:
- Nils-Aslak Valkeapään yhtye:
A) kesäkuussa -73 ensimmäinen vierailu Utsjoelle (C-kasetti 90')
(Nils-Aslak Valkeapää ym. saamelaisia, Seppo Paakkunainen fl., Esko Rosnell bongot, Ilpo Saastamoinen (= "IS") ac.guit. Nauhoituksia Tenon majalta (joikutapahtuma teltassa lohipaisteineen), tuntemattoman miesjoikaajan ensimmäisiä säestysyrityksiä sekä mm. keskustelua Veijo Länsmanin (tai jonkun muun) kanssa Utsjoen motellissa. (90')
B) syksyllä 1973 Helsinki (kirjoittajan kotona):
Yhteisimpro - Ailu ja em. yhtye (~30'); soittimina Ailun laulun lisäksi ainakin huilu, bassodombra, virsikantele, tar, bongot
C-D) syksy 1973 & kevättalvi 1974 – Kautokeinon joikutapahtumat
- Materiaalia on kahdella eri kasetilla. Toinen luultavasti syksyllä ja toinen keväällä äänitetty. Kummassakaan ei kuitenkaan ole Oulunkylän Brass Bandia, joka oli mukana 15.4.74 Ailun ja yhtyeemme kanssa Kautokeinon juhlilla. Nauhoilta ovat tunnistettavissa ainakin Ailu Duvva, Inga Juuso, Åsa Blind ja Utsjoella tapaamamme saamelaismies.
1975:
22.5. Nils-Aslak Valkeapää Kajaani Big Bandin solistina (vain kelanauhoilla LII-LIII)
(Ohjelma: yhtye: mm. Biret-Maaret, Elle-Maarit, Länsituuli – kelan. LII)
sekä S. Paakkunainen: Aillohas-sarja, joht. IS – kelanauha LIII (1-2h)
1977:
25.10. Kulttuuritalon 10-vuotisjuhlakonsertti (C-kasetti ~ 40'):
- Nils-Aslak Valkeapää - Ilpo Saastamoinen - Seppo Paakkunainen -Timothy Ferchen –Esko Rosnell -Teppo Hauta-aho). Sis. Ailun puhe + mm. Valgon guoika (75/8) rubatossa free jazzina!
1979-80-85-87? - Inga Juuso Karjala-talolla Helsingissä (60') ~ 15 kpl.
1980-luvulta: Aineistoa usealla kasetilla – mahdollisesti osin toistensa varmuuskopioita. Päivämääristä ei tietoja.
I kasetilla mm. "Shamaanijoiku" (~ 15'),
II kasetilla 14 numeroa + Inger Tapio(?); Davve biegga
1986:
12.06. Kaustisen saamelaisseminaarin konsertti (45')
- mukana ainakin Erik Prost, Mattis Hætta (voc), Olle Edström (p), IS (g)
6.-7.7. Lovozeron (Luujärven) kildininsaamelaisten ensimmäinen vierailu Inariin, Nellimiin ja Sodankylän jutajaisiin:
Kasetti IA) 6.7. Domna Sanila & Helena Semenoff + Lovozeron ryhmä Sodankylässä + Nellimin alkuilta (Lovozeron ryhmän esityksiä)
IIA) 6.7. Nellimin ilta (Lovozeron ryhmä),
IB) 7.7. Automatka Ivalo-Sevettijärvi
IIB) 7.7. Kysely vanhoista leudd-äänitteistä Sevettijärvellä,
III) 7.7. Sevettijärvi (DS-HS-JG) + Sodankylän 6.7. katkelma) (3x90')
+18.7.86 Lars Pirak Falun Folk Music –festivaaleilla (~ 30')
Päiväkirjaote (12.7.86): (Laivalla Vaasa-Sundsvall – matkalla Falunin festivaaleille esiintymään Domna Sanilan ja Helena Semenoffin kanssa) Edellinen viikko Lapissa; Rovaniemi 5.7. (Jaakko Gauriloffin luona yötä), Sodankylän jutajaiset 6.7., illalla Nellimissä Lovozeron saamelaisten konsertissa, yötä Ivalossa.
Maanantaina (7.7.) kyyditsimme Jaakko Gauriloffin kanssa Domna Sanilan ja Helena Semenoffin Sevettijärvelle sekä kävimme tervehtimässä Tyyne Fofanoffia ja Vassi Semenojaa. Domna lauloi leuddia koko matkan, kun olin tarjonnut siemeneksi Itkosta (1913), Launista (1922) sekä Väisästä (1926) – siis vahalieriö-äänitteitä heidän kuolleilta sukulaisiltaan ja tuttaviltaan. Mahtava automatka.
Inarissa vietin kaksi päivää Oula Näkkäläjärven kotona. Teimme nauhakopioita, kuuntelimme saamelaismusiikkia sekä keskustelimme kahtena yönä puoli neljään saakka. Mitähän Oula tarkoitti sanoessaan joiun olevan sidottu maahan? Hän kyllä mainitsi kesä- ja talvipaikkojen joiut, mutta siinä oli jotakin syvempää... Torstaina (10.7.86) ajoin hänen poikansa Mihkun Enontekiön Nunnaseen ja jatkoin sitten Oulan suosituksesta Kätkäsuvantoon radiotoimittaja Juhani Lihtosen kotiin. Olimme heti kuin vanhat tuttavat. Aika loppui täysin kesken.
Tuhansittain suunnitelmia Jaakon, Oulan ja Juhanin kanssa; ennen kaikkea kolttaäänitteiden litterointi, esitelmämatkat Lappiin, pitkän tähtäyksen kaavailut saamelaismusiikin kansainvälisistä ohjelmista saamelaisradiossa, sukuyhteyksien, poromerkkien ja sukulaisjoikujen sekä –leuddien yhtäläisyyksien analysointi, TV-filmimusiikin tekoa jne.
1987:
6.-8.3. IV Unohtuneet musiikkikulttuurit seminaari Pielavedellä
- opettajina Mattis Heatta, Sara Katherine Heatta, Pohjantahti-yhtye
- yhteiskonsertti (2 x 90') sekä Mattis Hætan demonauhoja
- Inga Juuson demoäänityksiä (nuotinnettu harjoitusnauha) 12 kpl
- 18.4. Hetan XIX Musiikkipäivät; Inga Juuso ja Pohjantahti (radionauha)
1988:
19.3. Saam.nuorison taidetapahtuma, Inari (tyttöduo laulaa M. Boinea)
4.-8.9. I kolttaäänitysmatka Jaakko Gauriloffin kanssa:
5.9. Keväjärvi, Ilta Nellimissä,
6.9. Sevettijärvi (mm. eläkeläisten tapaaminen, nauhojen kuuntelu),
7.9. Kirakkajärvi (Helena Semenoff ja Vassi Semenoja) (yht. 6 kasettia = 9h.)
10.11. II matka: 10.11. Keväjärvi,
11.11. Kirakkajärvi (Helena S + Vassi S. / Itkosen 1913-aineisto,
12.11. Kirakkajärvi (3h.)
1989:
17.-22.4. III kolttaäänitysmatka Jaakko Gauriloffin kanssa:
19.4. Kirakkajärvi (Vassi Semenoja, Helena Semenoff):
A. Launiksen 1922 nuotinnosten tekstikorjaus (172 tekstiä – 60')
20.4. Nellim (Romman) & Irja Jefremoff + kolttakurssi (45')
20.4. Nellim (Romman ja Teppana Titov, Mustola) (jatkoa) (30')
21.4. Keväjärvi (Irja Jefremoff) (3h. – kopiot?)
6.-10.7. Tallinna: Baltica-89 –kansantanssifestivaalit:
9.-10.7. Kolttien ja Lovozeron ryhmän nauhoitus (60')
19.7. Ingor Ante Ailu Gaup & Marie Boine Karasjoen juhlilla (90')
20.-21.7. Pohjantahti Karasjoella; Inga Juuso, Mattis Heatta
- harjoituskasetti + konsertit (90'+45'?)
9.–13.10. Inarin saamelaisteatterikurssi – lyhyt hajanauhoitus
+ otteita Aurinko –teatteriesityksestä (mm. Antte Mikkel A. Gaup)
27.-30.10 Tallinna: Eesti-Saame -yhdistyksen musiikkiseminaari
I) 28.10 Saamelaiskongressi + Tallinnan lauluilta I (90')
II) T:n lauluilta – Wimme Saari: mm. "USA:n kansallisjoiku" (90')
III) 30.10. Saamelaismusiikkiseminaari Tallinnassa (60') (kopio?)
1.-2.12. J. Gauriloff ja IS äänitysmatkalla Sevettijärvellä ja Nellimissä:
I) Sevetin katrillinauha I
II) Kuolan nauhojen käsittely (?)
IIIA) Vassi Semenoja, Domna Sanila, Jefim (?), Veera Killanen
IIIB-IV) Nellim (4 x 60')
1990:
17.-24.1. Kuolansaamelaiset - Saamelaismusiikin I äänitysmatka
Murmansk, Lovozero (IS - Jaakko Gauriloff, Mikk Sarv):
I) 20.1. Lovozero-konsertti (90')
II) 22.1. Oktjabrina Voronova, Alexandra Antonova, Katrin Korkina (60')
III) 22.1. Maria Popova + Maria Zahharova,? Moldova, K. Korkina:
23.1. Murmansk – saamelaishaastatteluja (2 x 60')
7.4. Wimme Saari & Pohjantahti + Niko Valkeapää(?) Oulussa (60')
18.-21.4. Saamel.mus.viikko Tallinnassa ja Tartossa & Jaakko Gauriloff
7.-8.6. Tromsøn saamelaismusiikkikongressi:
I) 7.6. Ante Mihkkal Gaup Erik Prost/A. M: Gaup,
- Doris Stockmann-kopio (?) + Harald Kasken Mattis Hætan kopiot:
II) AM Gaup-kopio: 1-13 + Kasetti VI: N:ot 14-20 kopiot
- Doris Stockmann –materiaali: 8 numeroa – osin julkaistuja
III) 8.6. D. Stockmann –jatkoa + I.S. + E. Viidang –esitelmät
IV) 8.6. Ola Graff & Olle Edström –esitelmät
V) Olle Edström (jatkoa) + Iltakonsertti (alku): 10 numeroa
VIA) 8.6. Iltak. (jatk.): Johan Andersen, Ann Jorid Henriksen, AM Gaup
VIB) J. Andersen, AM Gaupp (7-18) + AM Gaup (jatkoa kasetille n:o 2.)
9.6. Tromsø; Halvdan Nedrejord – esitelmä (yht.6 x 90')
12.-13.6. Jyväskylän kesä (Inga Juuso, Mattis Hætta, Pohjantahti) (3x90')
+ N-A Valkeapään radiohaastattelu 1992? + Helena Semenoff?
12.-13.10 II matka Lovozeroon (Jaakko Gauriloff + koltat) (2 x 90'):
Veera Killanen, Domna Sanila, Elias Mosnikoff, Jaakko Gauriloff, Paikalliset laulajat: Afanasia Aleksejev Danilova, Anna Aleksejeva Fefelova, Ann Jurieva, Anissa Antonovna Jurjeva, Marina Nikolajevna Sorvanova, Vasili Galkin, Maria Ivanovna Zaharova, Ann Simsinja (?)
+ 13.10. Valentina Kirilova (?) + Tanja Sitsko (?)
1991:
27.1.-3.2. Saamelaismusiikin äänityksiä Ahti Similän kanssa (~ 11 h.)
I-II) (27.1.) Jouni Padar, Rovaniemi (2 x 60'),
III) (28.1.) Ilmari Mattus, Ivalo - mm. 20 numeroa eläinääniä:
1) Riekko 2) Lehmä 3) Koppelo 4) Koira 5) Hanhi 6) Kurki 7) Kissa 8) Huuhkaja 9) Hevonen 10) Kapustarinta 11) Poronvasa 12) Meriteeri 13) Korppi 14) Käki 15) Alli 16) Tiira 17) Viklo 18) Haapana 19) Heinäsorsa
20) Kuikka - lopussa Presidentin luohti-impro (60')
IV) (29.1.) Johan Högman, Patoniva (60')
VA) (29.1.) Josef Antti Lukkari, Niemelä Utsjoki
VB) (29.1.) Ingrid/Inger Tapio, Skipagurra, Tana, Norja (60')
VI) I. Tapio (jatkoa): 10 numeroa (60')
VII) 1.2. Laulaja-Sammeli (Aikio) ja Marja Aikio – puhetta (60')
VIII) Sammeli: mm. Elle-Maret; B-puoli: Marja Aikio (3) (60')
IX) Sammeli (60')
23.2. Wimme Saari + Pohjantahti Kilpisjärvellä
(+ Juha Tornensis, Niko Valkeapää, Timo Tuominen?) (2 x 90')
(> TV2: ’Rytmi kiertää maailmaa’,1992 - VHS-kopio)
2.3.91 Wimme Saari + Pohjantahti Helsingissä (45')
1992
8.2. Jyväskylän Talvi: Wimme Saari, Jaakko Gauriloff, Pohjantahti (3h)
+ N-A Valkeapään radio-ohjelma: "Mitä joiku on?" (toim. Raimo Lång?)
6.6. Outokumpu (Inga Juuso, Wimme Saari, Pohjantahti) (2h),
9.6. Joensuun laulujuhlat – samat esiintyjät (3h)
15.6. Vanha ylioppilastalo: Inga Juuso (4 numeroa),
- Lovozeron Oijar-ryhmä & Maria Zahharova (Lovozero);
- Wimme Saari improvisoi Vanhan ravintolassa H:gissä (ei julk.?)
1993
6.2. Wimme Saari Jyväskylän talvessa (2 konserttia; säest. IS ja yhtye)
Tulikulkku KICD-30; Wimme Saari + Pohjantahti: ’Haltian joiku’
27.8. Äkäslompolo: Velho-ooppera (1h 40’ ) (mm. "Puun loitsu"
1994
2/94 (Jyväskylän yliopisto) Jorma Lehtola: Saamel. kulttuuri ja musiikki
n. 24.4. Katrin Korkinan (Lovozero) vierailuesitelmä Jkl:n yliopistossa
3.-13.8. Tromsøn yliopiston & MMK:n Kola Sámi Musical Tradition –projekti
I: -Ylä-Tuloma, Padun, Tuloma, Loparskaja, Lovozero, Olenegorsk (~ 250 numeroa) > Ks. erittely
4.12. Tallinn; IS: Kuolansaamelainen musiikkiperinne
–IS: esitelmä (90') - Irina Travinan nuotinnosten kritiikkiä
(lopussa Jelena Sergejevan esitelmä Hgin kongressissa 27.3.1995)
1995
27.3. Saamelaisseminaari Helsingissä (etupäässä puhetta ~ 90' > 4.12.94)
– Angelin tytöt, Jelena Sergejeva, E. Lumijärvi, Raimo ja J. Gauriloff
19.-22.5. Tallinna: Saami-päivät Nilla Outakoski: "Læstadius ja joiku" 1h
- 22.5. saamel. esiintyjiä (mm. lapsiryhmä), Mikk Sarv juontaa (1h)
12.8. FU-kongressi Virossa / IS-esitelmä itäsaamelaisesta musiikista (30')
5.-14.9 Kola Sámi Musical Tradition –projekti II: - Ylä-Tuloma, Padun, Teriberka, Lovozero, Joona
(170 numeroa + VIDEO 8mm) > Ks. erittely
1996
1.-2.6. Kongressi Olenegorskissa (IS-esitelmä + konsertti 24 n:oa) (~ 80')
6.-16.7. Kola Sámi Musical Tradition –projekti III (> Ks. erittely):
- Ylä-Tuloma, Padun, Tuloma, Lovozero, Revda (186 numeroa + Video)
28.-29.9. Fär-saaret - saamel. kulttuurifestivaali Pohjola-talossa (2x90'):
- Ingor Ante Ailu Gaup (mm. "Sunnan Elle"), Wimme Saari / Rinneradio
- Mattis Hætta + Pohjantahti (kaiku pilannut II nauhan!)
Päiväkirjaote 28.9. Lauantai ja viimeinen keikkamme eikä varmuutta palkkion loppusuorituksesta. Olemme saaneet vain kolmasosan sovitusta. Konsertin lisäksi soitimme sekä kouluissa että vanhainkodissa.
Eilen illalla söimme färsaarelaisen perinneaterian, joka sisälsi valasta, lunnia, lokkia ja lammasta kaikin mahdollisin tavoin valmistettuna (so. mädätettynä, taljassa tai peräsuolessa haudutettuna jne.). Näin meille ainakin kerrottiin...
10.11. EtnoSoi Helsingissä, Savoy (90'): H. Semenoff & D. Fofanoff
& Lovozeron ryhmä, Katrin Korkina & Maria Zahharova
1997
1.-2.3. Rovaniemen yliopisto / IS: esitelmä saamel. musiikkitermeistä
+ kolttaesityksiä (I. Jefremoff ym.?) (90'+60')
Kola Sámi Musical Tradition –projekti IV (> Ks. erittely):
7.-13.4. Kolttaäänitteiden tekstilitterointien tarkistusmatka Sevettijärvelle
(H. Semenoff, Domna Fofanoff, Satu Mosnikoff) (+ yht. n. 150 nuotinnosta 94-97)
19.-29.7. Matka Kuolan kolttien luo laulutekstien litterointien tarkistusta varten.
(IS, H. Semenoff ja D. Fofanoff) – Ylä-Tuloma, Padun, Tuloma
1.9. Mattis Hætta Ylläksellä (katk.)
19.10. Johan Anders Baer – Saamelaisilta Helsingissä
Kuolan 94-97 projektin keräysmatkojen tulokset
Kola Sámi Musical Tradition –projekti (1994-1997), jonka alullepanijana toimi Ola Graff Tromsøn museosta, on varsinkin 1994 osalta kuvattu matkakertomuksena lisensiaatintyössäni ’Laulu-puu-rumpu’ (Jyväskylän yliopisto 1998). Esitän tässä siis vain hieman uudella tavalla luokitellun koosteen kenttätyömatkojen tuloksena kertyneestä materiaalista.
I Kenttätyömatka 3.8. - 13.8. 1994:
(23 DAT-kasettia ~ á 60 min.)
- Ylä-Tuloma, Padun, Tuloma, Loparskaja, Lovozero, Olenegorsk
4.8. Anfissa Ivanovna Gerassimova, Ylä-Tuloma 40 leu´ddia
4.8. Zoja Mihhailovna Nossova 1 leu´dd/lavl
5.8. Anastassia Ossipovna Gerassimova – haastattelu
5.8. Anfissa I. Gerassimova, Ylä-Tuloma 27 leu´ddia
6.8. Anna Fominitshna Moshnikova, Padun 3 leu´ddia
7.8. Anfissa I. Gerassimova, Ylä-Tuloma, Turbobas 29 leu´ddia
7.8. Anissia Ivanovna Moshnikova, Tuloma 10 leu´ddia
13.8 Anastassia Ossipovna Gerassimova, Padun: 13 leu´ddia
(yht. 123 leu´ddia, laulua)
9.8. Maria Nikolajevna Sharshina, Loparskie 8 luvvjtia
9.8. Anastassia Ilitshna Terentjeva, Loparskie 7 luvvjtia
9.8. Nikolai Vladimirovitsh Sharshin –haastattelu
10.8. Marina Nikolajevna Sorvanova, Lovozero 13 luvvjtia
10.8. Galina Pavlovna Kuzmina,Lovozero 24 luvvjtia
10.8. Nikolai Aleksandrovitsh Kuzmin,Lovozero 11 luvvjtia
11.8. Maria Ivanovna Zahharova, Lovozero (satu +) 18 luvvjtia
11.8. Sofia Jefimovna Jekimovitsh, Lovozero 5 lavl'ua
11.8. Anna Jefimovna Novohadko, Lovozero 5 lavl'ua
(yht. 91 luvvjtia, laulua)
V. 1994 äänitettiin siis 23 kpl 60 min. DAT-kasetteja - yht. 215-315 lauluäänitettä (numerointiperusteesta riippuen): 214 laulettua numeroa + toisinnot, katkelmat yms. yht. (Koltat) 63 + (Lovozero) ~ 45 > 100
Yli 20 tunnin äänitemateriaalista arviolta neljäsosa on musiikkia.
Jonkin verran lisänauhoitteita ja nauhakopioita tehtiin myös Sony WM D6C ("Professional") -nauhurilla, jolla äänitettiin myös varmuuskopiot paikan päällä.
II Kenttätyömatka 6.9. - 12.9. 1995:
(18 DAT-kasettia ~ á 60 min.)
6.9 Anastassia Ossipovna Gerassimova, Padun: 77 leu´ddia
6.9 Anfissa Ivanovna Gerassimova, Ylä-Tuloma: 7 leu´ddia
8.9. Ljubov Ivanovna Dmitrijeva (Pelkina), Teriberka: 30 luvvjtia
10.9 Marina Nikolajevna Sorvanova, Lovozero: 11 luvvjtia
11.9. Nikolai Kuzmin, Lovozero: 9 luvvjtia
11.9. Anna Aleksejevna Fefelova, Lovozero: 15 luvvjtia
12.9. Maria Prokopjevna Sergina, Joona (Iona): 15 leu´ddia
12.9. Matrjona Ivanovna, Joona: 4 leu´ddia Yht. 169
III Kenttätyömatka 6.7. - 16.7. 1996
(11 DAT-kasettia ~ á 90 min.):
7.7. Ylä-Tuloma, Anfissa Ivanovna Gerassimova: 58 leu´ddia
7.7. Padun (Patuna), Anastassia Ossipovna Gerassimova: 26 leu´ddia
8.7. Tuloma, Anissia Ivanovna Moshnikova: 7 leu´ddia
9.7. Murmansk (money exchange + Front-line-office)
10.7. Murmansk (Alueellinen kulttuurikomitea - Bogdanov)
11.7. Loparskaja - Olenegorsk
12.7. Lovozero: Marina Nikolajevna Sorvanova: 8+2 luvvjtia
Apollinaria Dmitrijevna Danilova: 2+3 luvvjtia
Iraida Vladimirovna Vinogradova: 6 turjal. laulua (?)
13.7. Lovozero, Maria Zahharova: 14 luvvjtia
Anna Molodova: 3 luvvjtia
14.7. Lovozero Fish-festivals - only video document
15.7. Lovozero: Anissia Antonovna Jurjeva: 5 luvvjtia
Afanasja Aleksejevna Danilova: 12 (+6) luvvjtia
Anna Aleksejevna Fefelova (Galkina): 7+3 luvvjtia
15.7. Revda: Sofia Jakimovitsh: 11(+5) luvvjtia (?)
Anna Novohatko: 4 (+5) luvvjtia
Jekaterina Korkina: 8 luvvjtia Yht. ~ 185
IV Kenttätyömatka Ylä-Tulomaan ja Tulomaan 19.7. - 29.7.1997:
Osanottajat: Ilpo Saastamoinen, Helena Semenoff, Domna Fofanoff sekä Zoja Nossova.
Haastateltavat: Anastassia O. Gerassimova, Anfissa Ivanovna Gerassimova (Ylä-Tuloma), Anissia Ivanovna Moshnikova (Tuloma).
24.7. Ylä-Tuloma, Anfissa Ivanovna Gerassimova: 5 leu´ddia
Matkan tarkoituksena oli jo litteroitujen laulutekstien tarkistus, joten uusia lauluäänityksiä ei pyritty erityisesti keräämään.
Ohjelma:
20.7. Ylä-Tuuloma Zoja Nosova (ZN) (yöpymispaikkamme)
21.7. Patuda
Anfisa I. Gerasimova (AIG) & Anastasija O. Gerasimova (AOG)
22.7. Zoja Nosova (ZN)
23.7. (AIG) & (AOG)
24.7. (AIG) & (AOG)
25.7. Tuuloma (ZN) & Anisija I. Moshnikova (AIM)
26.7. (ZN) & Anisija I. Moshnikova (AIM)
27.7. Patuna (AOG) & (ZN)
28.7 Zoja Nosova (ZN)
Kokonaismäärä:
1994: 214 (+100) + 1995: 169 (+80) + 1996: 186 (+90) + 1997: 5
= 574 (+270) leu´ddia/luvvjtia/laulua ~ 840 (toisinnot, muunnelmat ja katkelmat erikseen huomioituina)
Lisäksi on mainittava projektin epävirallinen osa – se että kuvasin laulajista myös 21h filmimateriaalia seuraavasti (Video 8 –nauhoilla):
1995 (6 x 90'), 1996 (7 x 90') ja 1997 (1 x 90')
Yhteispohjoismaisen rahoituksen katkettua projekti juuttui paikoilleen. Tarkistamatta jäi jopa osa kolttasaamelaisestakin materiaalista. Kildininsaamelaisen aineiston osalta tuskin edes päästiin alkuun. On selvää, ettei projektia enää voida saattaa loppuun parhaalla mahdollisella tavalla. Laulajat ovat kaikki ikääntyneet, ja valitettavan moni heistä on jo kuluneen kymmenen vuoden aikana siirtynyt saivomaailmaan.
Kun seuraavat kymmenen vuotta ovat kuluneet, on samantekevää, aletaanko luvvjtien sisältöä litteroida silloin vai vasta sadan vuoden kuluttua. Viimeisetkin kielentaitajat ovat pian kadonneet, eikä esim. turjansaamelaisille parinkymmenen vuoden takaisille äänitteille enää voida tehdä juuri mitään. Uusia esityksiä on enää turha odottaa. Näin lienee käynyt myös Joonan alueen lauletulle saamelaiskulttuurille.
Täytyy vain toivoa, että se mikä on meillä tallella riittäisi uuden alun siemeneksi, vaikka kotiyhteisön tilalle tuleekin koulu ja sitä tietä opetuksen jonkinasteinen teoretisointi. Näkymät eivät ole kovin lohdullisia.
Jotain myönteistä on kuitenkin jäljellä. Kola Sámi –projektin tallentama aineisto on suurin yksittäisen saamelaismusiikkiprojektin tuottama kokonaisuus – ei niinkään numeraalisesti vaan tallennetun aineiston kokonaiskeston perusteella arvioituna. Kokoelmassa on useita yli 10 minuutin mittaista esitystä. Lähin vertailukohta ovat tällöin karjalaiset itkut, jotka muutoinkin ovat musiikillisesti merkittävän lähellä itäsaamelaista henkilölauluperinnettä.
On kaikkien yhteisen edun mukaista, että tämä äänitekokoelma (sekä siihen liittyvä filmi- ja valokuva-aineisto) pääsisi toimimaan perinteen jatkuvuuden edistäjänä nimenomaan digitaalisessa muodossa, jolloin sen käyttöä ei tarvitsisi rajoittaa säilyvyyden varmistamiseksi. Esim. Lovozerossa tästä materiaalista on olemassa vain C-kasettikopiot.
Kopioidut tai saadut yksityiset kokoelmat
Tähän ryhmään lasken äänitteet tai niiden kopiot, jotka olen saanut suoraan tai luvalla äänitteiden alkuperäistallentajilta tai –kokoajilta. Jotkut näistä kokoelmista on myöhemmin tallennettu tai kopioitu johonkin suurempaan arkistoon – SKS:aan, SKNA:an, Yleisradioon, eri yliopistoihin tai ulkomaisiin arkistoihin. Yleisissä arkistoissa saatavilla olevia kokoelmia ei tässä yhteydessä tarvitse luetteloida, koska maininnat niistä ovat jo olemassa useissakin eri lähteissä (mm. IS:n lisensiaatintyö).
Koska nauhojen digitalisointi ja sen yhteydessä tapahtuva luettelointi ovat vasta alkamassa, ovat monet alkuperäisyyskysymykset vielä tarkistamatta. Omina äänityksinä merkittyjen joukossa on ehkä aineistoa, joka on saatu kopioitavaksi esim. Kuolassa paikan päällä. Tässä suhteessa jako "omiin ja vieraisiin" on epäluotettava.
Radionauhoituskopiot jäävät myös erittelemättä. Yleisradion arkistoista (erityisesti saamelaisradiotoimituksista, kolttaradiosta jne.) löytyvät sellaisten toimittajien kuten Oula Näkkälänjärvi, Juhani Lihtonen, Esko Ranta, Kirsti Becker (1990-l.) jne. tekemät ohjelmat vuosien varrelta. Jotkut niistä sisältävät musiikkia kuten TV-kanavilla esitetyt saamelaisaiheiset dokumenttifilmitkin.
1970-l: Satu Mosnikoffin kokoelmakopiot (osin DBX-suodatus):
2 x 60' + 9 x 90' – sis. esim. Nikolai Killasen hautajaiset 1.2.70
(19 sivua luetteloita)
1973 2.-16.4. Heikki Laitisen kolttaäänitekopiot 5 x 90'
- Sevettijärvi (koulu), Kannas, Kirakkajärvi (9 sivua luetteloita)
1974 Irja Jefremoffin Nellimin koltta-aineisto (+luettelot) + T:re yo.
(esim. Darja Jefremoff, Nellim 26.10.74 & 12.3.78) (3 x 60' & 90')
(1970-80-l.?) - Juhani Lihtosen saamel.radiokokoelmat (45' – kopiot)
1980-l: Saame-Islanti –radio-ohjelmakopio (tanskaksi) (30')
- 2.12.1980 (kasettikopio) Danmarks radio,
Undervisningsdelningen: Samiske sange, Serienr 80011
(Landcentrales båndcentral - 80260 Nordsanget)
- Nils-A. Valkeapään äänittämiä joikuja 1970-l (kelanauhakopiot):
- 55 joikua –Ailu, Aileen Niga Elle, Duvva, Inga Juuso?
- (Erik Prost -kokoelma) Sámiid lávlagat (17 joiun kopio 30')
- Elias Mosnikoffin kolttakok. 11 laulajaa – monet kuolleita (60')
1986 - Oula Näkkäläjärven äänitys Inarin saamelaisradiolle:
Nils Nilsson Gaup (Nigge Niilas) (12 kpl ~ 30')
1987 17.7. Domna Sanila ja Helena Semenoff Falunin Folk-festivaaleilla
- konsertin kasettikopion äänitys: John Høyer Nielsen (Tanska)
1987(?) - Inga Juuson äänityksiä (12 joiun harjoitusohjelmisto)
1980-90-l. Mattis Hætan demo- ja harjoitusnauhoituksia
1990-l. - Helena Semenoffin harjoitusnauhat (90'+45')
+ HS:n kokoelma: 3 x 60' (mm. Jaakko Sverloff)
- Petra Birehas Magga – demokasetti (2 joikua)
1990 - Wimme Saaren demojoiut (9 numeroa)
- 9/90: Wimme Saari joikaa Enontekiöllä/Kilpisjärvellä 7 joikua
1993? - Wimmen joikusatsi – 11 joikua tai laulua (omia) (30')
11/94 Saami radio (Outi Korpilähde) IS:n haastattelu saam. musiikista
+ 1990-l: SAKK/Sámi radio – (OKN?): IS –haastattelu (45')
27.04.1997 Mattis Hætta (comp. & vocals): Juoiga – bånd 1. (N:o 1-25)
- Mattis Hætta: Juoiga – bånd 2. (N:o 26-41) (kelanauhoja)
1.9.97 (M. Hætalta saatu) Ellen Maria G. Hætta –joikukopioita)
Kuolan yksityiset ym. kokoelmakopiot
Saamelaisesta levytetystä musiikista yleensä on kopiona kierrossa ollut mm. Heikki Laitisen aikoinaan tekemä luettelo (1956-88), joka kuitenkin on jo muutaman vuoden takainen kuten myös yli 50 levyä käsittävä oma kokoelmanikin (jotkut levyt kylläkin vain kopioituina omaan käyttöön).
On kuitenkin mainittava viiden Kuolan musiikista julkaistun levyn lisäksi eräs CD (kasettikopiona), jota ei ole tiettävästi julkaistu kaupallisena versiona. Se on:
2000 Editroom: The Lap Folk Song (for promotional use only):
Lovozero songs (1-4), Iona and Tuloma songs (5-9) (8/1977)
Kysymyksessä lienee Igor Bogdanov - Jaan Sarvin 1977 -äänitysmatkan kooste. Vertailematta vielä on, löytyvätkö äänitteet Tallinnan radiolle kerätystä kokoelmasta vai ovatko ne vain Bogdanovin hallussa.
Venäjällä kuolansaamelaisen musiikin kokoelmia on Lovozeron lisäksi Moskovassa, Pietarissa ja Petroskoissa. Nuo määrältään vähäiset mutta iältään arvokkaat äänitteet (Hippius, Evald, Terjoshkin, sekä Kert ja Zaikov) on kaiken varalta syytä tallentaa varmuuskopioiksi myös Inariin.
Haluaisin kuitenkin mainita paikallisten Lovozeron saamelaisten itse äänittämän materiaalin lisäksi erityisesti virolaisten keräämät turjansaamelaiselta Klavdia Matrjohhinalta tallennetut kokoelmat. Ne ovat siinä mielessä tuuliajolla, että niiden säilymistä ei ole varmistettu digitaalikopioina. Seuraavassa luettelo tärkeimmistä:
1) 1965(?) Irina Travinan 'Saamskie narodnaja pesni' (-83) –kirjan aineistoa sisältävät kasettikopiot Lovozerosta (3 x 60' + 90')
2) Karl Kontin magnetofoniäänitteet Kuolan Jokangasta 1960-66??? - Ei vielä tarkempaa tietoa.
- K. Kont oli Marju Sarvin saamenkielen opettaja Tarton yliopistossa
3) A) Jaan Sarv - Igor Bogdanov (Brodski) / Radio Tallinn
7.-29.8.1977 (6 x 90') - mukana sis.luettelo (8 s.)
B) 10.10.86 Tallinnan radio – Jaan Sarvin Kildinin saamel. äänitys
- 13 luvvjtia (60') ("Moares akka" äänitetty Kuolassa 7.8.77)
C) 6.7. 1986 Paula Konkovan luvvjteja Inarin radioon
4) Margo Kõlar - Kerstin Söödorin 1988-89 äänitteet
viimeisestä turjansaamelaisesta Klavdia Matrjohhinasta
- Luokittelematon kokoelma: 10 x 60' (MK) + 2x90' + 5 x 90'
5) Mikk/Marju Sarvin sekä Ene Viidangin äänitteet (I) 25.-31.7.1989
- 3 kasettia (2h) + luettelo + 30'-kopio (?) Lovozerosta
6) Tammik. 1990 (> 1996?): – Katrin Korkinalta kopioitu aineisto:
- väh. 7 kasetilla arviolta 100 musiikkinumeroa (katrillia, laulua)
7) 18.-22.7.1990 -Mikk & Marju Sarvin sekä Ene Viidangin äänitteet
Klavdia Matrjohhinalta (+ puht.kirj. luettelo)
(4 x 90' + 90' –kopiot – myös Inarin radiossa)
8) 12.-13.10.90 toinen matkamme Lovozeroon:
A. Antonovan (J. Sarv-?) -kopiot: Maria I. Zaharova, Anissa A. Jurjeva
- 1990- luvun alkupuolen Katrin Korkinan ja Alexandra Antonovan kokoelmien yhteismäärä on
päällekkäisyyksien vuoksi epäselvä.
9) 1990-l: Muurmanskin radio (C-kasetti – 9 numeroa 60'?)
– Saamskie melodii / dlja finskogo radio
10) 1990 (Nuoriso-) Sinfonieorchester Russbab Länsi-Siperiasta(30'):
- Irina Travinan orkesteriteos (orkestrointi/dir. Viktor Barsow)
- perustuu säveltäjän antamien tietojen mukaan kuolansaamelaisiin teemoihin
(esitys taltioitu Kölnin mus.korkeakoulussa)
11) 1.-2.6. 96 kongressi Olenegorskissa: VHS-nauha (Aleksei Ageijev)
DAT- ja C-kasetit digitalisoitu 2007 (CD:t Kildin 1996: 14-16)
12) Tutkimusryhmä Minna-Riikka Järvinen, Sampsa Cairenius, Marju Sarv, Pentti Leppäaho nauhoitti
17. - 22.8 1994 Kuolasta kokoelman. Valmistelutyössä mukana Irja Seurujärvi-Kari.
Kopiot (16 x 90') - saatu ennen luovutusta SKS:n kokoelmiin.
Lovozerossa tehdyille äänitteille ei tiettävästi ole minkäänlaista pitkän tähtäyksen säilyttämissuunnitelmaa eikä rahoitusta siihen. On siksi perusteltua arvioida, että kyseisen materiaalin säilyvyys jälkipolville taataan Inariin sijoitettavilla digitaalikopioilla. Sieltä niitä voidaan aikanaan monistaa myös Venäjän puoleisille saamelaisille.
Vasta näin jälkikäteen aineistoa selailtuani ja käänneltyäni totean, että ilmeisesti kysymyksessä on sittenkin pieneen elämäntyöhön verrattavissa oleva keräyskokoelma. Ainakin kun siihen liitetään tavalla tai toisella julkisuudessa esitetyt lähes 1000 sivua kirjoitettua tekstiä (gradu- ja lisensiaatintyöt, Esiselvitys saamelaismusiikin koulutuksesta ja tutkimuksesta, julkaistut kirja- ja lehtiartikkelit nuotinnoksineen) sekä laskematon määrä aiheeseen liittyviä esitelmiä, luentoja, seminaareja ja harjoituksia - Suomen lisäksi myös Virossa.
Kopiot yliopistotutkintoihin liittyvistä töistäni ovat mm. Saamelaisalueen koulutuskeskuksessa Inarissa. Joikujen rytmiluokitusjärjestelmää sekä saamelaisten musiikkitermien etymologiaa aloitteleva lis.työni on myös nähtävillä osoitteesta:
http://selene.lib.jyu.fi:8080/gradu/g/899.pdf
tai: http://jykdok.linneanet.fi (Ilpo Saastamoinen: Laulu-puu-rumpu)
Tulevaisuuteen jäävät odottamaan puuhailut vielä mainitsemattoman saamelaisaineiston kanssa: useita satoja valokuvia, noin 25 mapillista alkuperäistä tai kopioitua pöytälaatikkotavaraa (kirjat tietenkin lisäksi): loppuelämäksi riittäviä nuotinnos- ja analyysiraakileita, lehtileikkeleitä, yhtyenuotteja n. 150 kpl sekä lisäksi työn tai haaveiden alla olevaa tietokonetavara (uudempaa kirjeenvaihtoa, nuotinnoksia, musiikki- ja mytologisiin termeihin liittyviä sanuekokoelmia jne.)
Pro gradu -työssäni -94 olen tuonut jo esille ajatusta pohjoissaamelaisen toistuvarakenteisen joiun/luohtin rytmisestä luokitusjärjestelmästä, jota voidaan seurata viisijakoisista tahtilajeista aina 80-jakoisiin rytmisiin sykleihin saakka. Päädyin tulokseen, että pohjoissaamelainen laulettu musiikki edustaa rytmisessä monimutkaisuudessaan ehdotonta huippua kansojen kirjoittamattomien musiikkikulttuurien joukossa. Kirjoitetulla teorialla varustetuista klassisista musiikkikulttuureistakin vertailukelpoisia ovat vain Intian, Turkin ja arabikulttuurien monimutkaisimmat rytmirakenteet.
Ehkä joskus nuotinnettua improvisoitua itäsaamelaismateriaalia on riittävästi, jotta siitä voisi tehdä yhdessä karjalaisen itkuaineiston kanssa vertailevan esityksen. Olisiko meillä silloin käsissämme kattava kuva määrämitattoman ja toistumattoman sekarytmisen henkilölaulun synnystä joka kerta uudelleen luomalla - myös ilman alkua ja loppua.
Tämä lähestymistapani on selkeästi länsimainen ja siis subjektiivinen, koska en voi mitätöidä omaa menneisyyttäni enkä siis voi koskaan asennoitua täydellisesti esim. jonkin nomaadikansan, esim. Amazonin alkuperäisintiaanin lapsen asemaan havainnoidessani musiikkia. Oma subjektiivisuudessaan vajavainen ja yksipuolinen asennoituminen on kuitenkin minulle ainoa mahdollinen lähestymistapa - vaikka onkin usean musiikistaan hyvin perillä olevan saamelaisen artistin hyväksymä. Pääasia on, etten mene tyrkyttämään sitä jollekin toiselle parhaana mahdollisena totuutena. Kirjoista voimme lukea kyllä ohjeita alkuperäiskansoille, kuinka heidän tulisi oma musiikkinsa älyllisesti hahmottaa. Ehkä – ojentamisen sijasta – meille riittäisi se, että synteettisesti kykenisimme tuottamaan häkellyttävän paljon alkuperäisesityksiä muistuttavaa taidetta. Vaikka se perustuisikin väärinymmärrykseen, se osoittaa välittömästi, että olemme valmiit työskentelemään laajentaaksemme ymmärtämystämme, koska kunnioitamme kyseistä kulttuuria yhdenvertaisena omamme kanssa. Tämän seikan näkeminen painaa ehkä luottamuksen vaakakupissa lopulta yhtä paljon kuin loputtoman väärinymmärtämisemme syntikuorma.
18.4.2008 FREEMUSE-ARTIKKELI
Mik Aidt - web editor - freemuse
Thanks for the E-mail.
Of course Marie Boyne's interview (See: http://www.freemuse.org/sw26328.asp) tells the truth. But not the whole truth. The question is if the church was guilty alone or not guilty. If it were guilty, why then yoik culture is the strongest on the same area nowadays - I mean the North Sami area in generally? The singing culture is dying on the west side (especially the South Sami area in middle Sweden), but it is already almost totally died on the East side (Kola peninsula, especially the Skolt Sami & the Ter Sami people in Russian Kola peninsula. There the orthodox church actually did nothing in order to prevent the leu´dd/luvvjt singing tradition, which nevertheless is almost gone today.
The church has been only one vehicle in the big big big process of lessening the self identity of the minorities, the aboriginal people. It has begun with the extermination of the language, putting the school children to dormitories separating them from their parents for months and refusing their rights to speak their own language in the schools and dormitories, refusing the right to dress to the national dresses etc. If You have lost those rights are you sure You would like to yoik anymore? If you like, that can happen only with the alcohol and in the places where outsiders cannot hear. At first the men lost the willingness to yoik, because they - out of homes, on the market places etc. had to be more in contact with the "whites", when the women stayed more at home teaching with the grandmothers the tradition to the small children.
The church (in the sect form of Læstadianism) only put the "last seal" to the job, which was begun by the state. Only in the Soviet Union side, the state began consciously to destroy the shamanism and support the drinking of alcohol, which finally gave the same destroying results throughout the whole Siberia. The Orthodox church wasn't afraid of drinking, but the church stealed the everlasting rights of the Sami to fish salmon in the inherited river areas.
Language is the most important form of the self identity. We cannot forget that EVERY MAJORITY does the pressing its own minority. Lüderwaldt gave in Your Net site quotation the name YOIK to all Sami music. But among the Eastern Sami the people know only the terms "leu´dd" or "luvvjt". Among the Finnish Skolt (Sami) our famous ethnomusicology E. Ala-Könni used also the north Sami term "yoik" when talking about singing the leu´dds. BUT THE NORTH SAMI PEOPLE THEMSELVES DO EXACTLY THE SAME !!! Even the music is totally different. So - every majority maintains censorship procedure - somehow - when treating its own minorities. I belong to certain national societies, which have annual meetings normally in Helsinki. In order to vote my own representative to the board, it coasts 100-200 euros to me to drive to Helsinki (2 x 300 km). Just recently last fall it came out that I was in such a meeting the only person outside of Helsinki participating...
If you are a Sami from Karasjok-Kautokeino area, You say, that the Sami living on the Tana river are not yoiking at all, because they sing like the Finnish people. The Teno/Tana Sami - from their side - say that the reindeer Sami cannot sing at all, because they can only howl like wolves. So - the pressing of minorities begins already from the cradle.
Among us... the dance music is not a part of the western high arts, because it is only pure entertainment. In my youth some people tried to get me to feel shameful, because I'm a sinner, play dance music, even jazz. Today the situation is almost the same, because the state itself likes to think in a conservative way accepting that in the schools Beethoven should be estimated over the others and so on. It means, that we trust on certain "objective" hierachies in order to keep the feel of being "higher" than some others.
How totally we try to destroy our nearest minorities is not depending on that how low the level of their culture is, but how strong power we have in our ability to demolish it. In 1888 a Finnish scientist Dr. E. A. Wainio published his travel book about Brazil. He wondered openly if the indegenious people of Amazon river were real human beings or something higher than the apes in the same jungles. He had no power to do more than write about them in a book. Hitler had that power enough combined with the same ideology some fifty years later. And Dr. Wainio did surely not learn this ideology from the Finnish people. The idea of inequality of people was a general accepted way of thinking on those times. It's generally known, that the Argentine hunters got the same money killing the Selknam/Ona indians on teir lamb farm fields as if they had shot a fox in the first years of 1900. The last of them died seemingly during 1950's - I'm not shure. Personally - I have met some years ago the last man - Victor - living on the Latvian seashore - who had learned the Livonian (a Fenno-Ugric) language at home. He could remember only one song of seamen, but he could sing it already in two languages. The last Kammassian woman - I have read - spoke with her own language finally only with the God.
Somewhere where the church didn't have power enough to destroy the heathenism, it asked the state to help. So in Finland the state and the church are one. Like in Eliot's poem (Waste land?): The fire and the rose are one...
I feel so sad and helpless, because I see this as a symbol how the different tribes, races and human beings should feel how strongly they finally are related with each other. Just like in a wedding party You find out, that the different strange people suddenly seem to be Your own relatives, even You don't know them earlier. In our Kalevala epos one of the main heroes - Kullervo - layed a young girl - without knowing yet, that she was his true sister. After this Kullervo killed himself with his sword. When will open the dawn, when we'll remark what we have done to our own rain...??? I feel so shamed about myself being a part of that kind of humanity.
I know, how all our musical basic terms are rooted with the terminology of mating times of the animals and fishes. They are basicly the same terms in Indo-European, Fenno-Ugric, possibly Turcic and partly even Semitic languages. This sisterhood of the whole humanity is thus a fact for me, because the kinship, affinity can be seen in the basic musical terms. But we don't want to know it yet, because we haven't yet finished with our sister-raping and -robbing duties. Are we - the western people -actually straight from Kalevala's Kullervo story? For us one sword surely is not enough...
I cannot tell any more, because I'll begin to feel so sad, because I remember, that I don't so much want to visit those places any more, because I see there only hopelessness, suffering and death. Fifteen years ago in Kola peninsula they yet could sing about how the four sons of one mother were lost in the war. They could not even speak about those times, they could sing those stories longer, because singing itself prevented the to begin to cry in the midst of the singing. I'll begin to weep, when I remind those situations where the personal songs will change into laments and the people don't recognize the term lament singing, because all the music and the stories inside it are laments near the end, the moment, when the singing will get too "difficult" - not technically but because of the outbursting sorrow.
Before I'll stop (it is getting too difficult for me to write anymore, and the difficulties are surely not technical) I'll take a quotation from my preface in "Son vuäinn", the Skolt Sami (of Russian Kola) double-CD:
"Thus, getting acquainted with this kind of song tradition is a demanding task, because even the outsider listener may feel frustration in sharing those human destinies. The frustration is caused by inability to effect that past, that history nobody wants to experience himself. It is the more distressing, when one feels not being able to contribute in any way to human conditions of our modern day.
There are, however, moments of sunshine, when I feel that participation to the edition of the present collection may be the most valuable part of my own work. Perhaps there will even be few listeners, who can understand, listening these songs, that the writing of our own cultural history could be rightfully justified to begin from that perpetual singing of Suonikylä or Kolttaköngäs (old eastern Skolt Sami areas of Kola peninsula), as well as from the more southern scenery of the Karelian forest wilderness having sheltered the Kalevala epic style of singing.
These traditions have all in common the equally great value as human heritage: there is no universal qualitative measure which would prove the Sapphos of Greek antiquity or their ancient muses – glorified in Europe – as more profound creators of art than these last representatives of our eastern cultural heritage, those female Väinämöinens, humming their silent chants in the last huts of the unknown Patuna village on the unknown Tuloma river, in places our Europe knows nothing about. They can sing into the swamp a dozen of Kalevalaic Youkahainens of our modern times, who have jumped on the back of galloping modern metropolitan carnival horses. The Egyptians presented us an example of the greatness of the visible art by constructing the pyramids. Here in North were constructed mental artworks, the message of which ascends right to the heavens. These constructions of art are renewed through the minds of human generations, resulting in their immortality."
18.4.2008 Jyväskylä, Finland
Ilpo Saastamoinen
(composer, musician) here: ethnomusicologist
The president of the board of Global Music Centre, Helsinki 1990< (-2010)