1973-1986 SAAMEN MUSIIKKI I

Saamelaismusiikki 1973-2013

[Osa I: 1956 > 9.12.86]

Varhaisnuoruuden päiväkirjamerkinnät I ulkomaan- ja Lapin-matkasta:

23.-27.7.56  Olin käymässä Ruotsissa, Norjassa ja Pohjois-Suomessa (Haaparanta-Kilpisjärvi-Skibotten- Rovaniemi-Tervola). [Sain Tervolasta valmiiksi prässätyn Tikankontin kasviooni. Luokkamatka oli Keiteleen kansakoulun entiset luokkatoverini jotka siis olivat "jatkokoululaisia" eli IX-luokan käyneitä?]

23.7.56         Lähdimme klo 8 aamulla matkalle. Ajoimme Kärsämäen kautta Ouluun. Söimme siellä. Sitten Kemiin, Tornioon ja Karungille. Olimme siellä yötä. Kävimme illalla kalassa.

24.7.56         Läksimme takaisin Tornioon. Sieltä Haaparantaan, Matarengiin ja Övertorneåhon. Ihania paikkoja ja tavara halpaa. Ajoimme Karesuvantoon. Siellä olimme yötä.

25.7.56         Loistava reitti: Kilpisjärvi, Norjan raja, Skibotten ja takaisin. Näimme vuonoja ja ikuista lunta ja jäätä. Kävimme isossa vaarassa puurajalla. Keräsin paljon kasveja ja valokuvasin.

26.7.56         Karesuvannosta läksimme Rovaniemelle. Näimme lappalaisia ja paljon poroja. Söimme lakkoja. Olimme tunnin Rovaniemellä. Sitten Petäjäkosken [pato]rakennustyömaan kautta Tervolaan [josta sain tuliaisiksi kasvioon tikankontin!].

27.7.56         Laittelin aamulla kasveja. Tervolasta läksimme Kemiä kohden. Oulussa olimme pari tuntia. Sitten vaan kotia kohden. Tämä matka oli minulle unohtumaton elämys.

 

Kirjoitettu koneelle syksytalvella 2006:
PÄIVÄKIRJAMERKINTÖJÄ NAUHOITUSAJOILTA:

Sanat: Aillohaš (~ 1973)         (säv: Cotton fields) (Sanat saatu Ailulta)

Enhän / ollut vielä kovin vanha

kun äiti minut / kansakouluun saattoi

tuli asuntolasta uusi kotini

siellä / juoksin käytäviä pitkin

potkin ovia, huusin ja itkin,

oli / sivistys tuomassa valoa Lappiin.

Niin siitä pikkuhiljaa vartuin

opin "äidinkielenkin"

- eihän lappia kieleksi lasketa -

ei kai Laurukainen mitään voinut

vaikka joiku duurissa ei soinut

peliin julmaan kun kerran antautui.

 

Äänet kantautuivat yli pellon

kun kylä juti / tietään kanssa elon

oli jänkällä riekonmetsästys

Tuskin ehti ottaa laukan verran

kun jo elon veivät koirat herran.

Eihän lappalainen maataan omista.

Niin silti juti kylä hiljaa

porot oli Luojan viljaa.

Kieli lantalaisen lauloi lauluaan.

Ei kai Laurukainen mitään voinut

vaikka joiku duurissa ei soinut.

Vanha Ailu tuskin muistaa nauruaan.

 

Internet (Julkaistu 19.2.2008):
http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/ailu_valkeapaa_toi_joiun_julkisuuteen_17146.html#media=17159

(Haastattelu tehty 7.4.1972 - sisältää maininnan, kuinka erästä intiaanilauluesitystä eräs saamelainen arvioi Sodankylän seudulla tehdyksi, koska "siinä venytetään".)

[15.11.2013: Vasta nyt tuli mieleen ajatus, että oliko Ailun tekstin taustalla 1970 Ankille ja Cumulukselle laatimani versio Puuvillapelloista, jota radio tuohon aikaan ilmeisesti soitti aika lailla. Tässä mielessä ole tietämättäni ollut vaikuttamassa edellisen tekstin syntyyn, vaikka tietysti originaaliversio oli jo soinut englanniksi radiossa jo vielä kauemmin aikaa. Kuvitelmissa on kuitenkin mukava elää.]

 

Kesä -73: IS 15.3.2011: Ailu ei asunut Utsjoella vaan Karesuvannossa, joten emme menneet hänen luokseen, vaan tapasimme joikuesiintymisten ja -harjoittelun merkeissä Utsjoella Tenon varrella. Valitettavasti päiväkirjassa ei ole muistoja - ainoastaan ääninauhoja ja valokuvia on.

K: 28.6.-1.7.73 I käynti Lapissa Ailun kutsusta - Utsjoki - Paroni, Rusina, IS
- sis. hääsoitto Varangebottenissa Norjassa. Matkasta on vain suullisia legendoja mm. Ailun hammaslääkärimatkasta Inariin.

3.9.73   Kuluneena kesänä Utsjoella, Varangebottenissa, Rovaniemellä, Oulussa, Savonlinnassa, Porissa, Lahdessa, Itä-Berliinissä soittamassa ja nauhoittamassa, Pomarkussa kalalla, Kajaanissa pop/jazzleirillä, Keiteleellä lomailemassa, Helsingissä Zappaa kuuntelemassa ja marraskuussa mahdollisesti Kuuban keikalle... Aloitan kampanjaa valtion tuen saamiseksi viihde- ja tanssimusiikille.

 

1974:

14.-16.4.74         Kautokeino (saamelaismusiikkia) - konsertti 15.4.74

         15.4.        (II Pääsiäispäivä) Konsertin radiointi (entä TV-2?)

16.4.74     Helsingin Sanomat - Jorma Korhonen:
Kautokeinon saamelaisjuhla aikaisempaa yksimielisempi

Suuremmin joukoin kuin ennen ja yksimielisempinä kuin koskaan kokoontui Pohjolan saamelaisväki pääsiäisen juhlintaan Norjan Kautokeinoon. Juhlat olivat laadukkaat ja kansallinen määrätietoisuus suorastaan pursui.

Syksyllä Kautokeinossa aloittanut saamelaisinstituutti antoi juhlille ja juhlijoille uutta itseluottamusta. Kaiken kaikkiaan saamelaisasia edistyy näinä päivinä hyvään suuntaan saamelaisten itsensä päästyä vaikuttamaan sen ohjailuun kaikissa pohjoismaissa sekä ennen kaikkea yhtenäistyvällä Saamenmaalla.

Juhlakansaa tuli porokilpailuradalle konsertteihin ja joikutilaisuuksiin lavealta, tuntureilta ja rannikoilta. Nils Aslak Valkeapään ja hänen laulavien ystäviensä konsertissa esiintyi säestäjinä tunnettuja suomalaisia jazz-muusikoita Paroni Paakkunaisesta ja Ilja Saastamoisesta alkaen.

Joikaajia ja laulelijoita säestämään oli matkustanut myös Oulunkylän yhteiskoulun Brass Band Helsingistä. Ja näinkös joiulle syntyi vallan sytyttävä tausta ja syke.

Lapinpuku ei kelvannut hotelliin
Tänäkään pääsiäisenä ei juhlilla vältytty ikävältä välikohtaukselta saamelaisten ja Kautokeinon hotelliväen kesken: Lapinpukuiset häädettiin pois hotellista ja ravintolasta kesken illan. Muutamat siitä huolimatta, että asuivat hotellissa. Hotellin tietä vartioi pääsiäislauantai-iltana poliisi, ettei illastava hotelliyleisö olisi joutunut "saamelaisbarbaarien" häiritsemäksi...

14.9.74.         - Viikon kuluttua lähden Paronin ja Rusinan kanssa Lappiin (Nils-Aslak Valkeapään luo]. Tuntuu, että siitä tulee hyvä matka, mikäli pääsemme tunturiin.

11.12.74         Aillohas - radio-ohjelma (???)

 

1975:

18.2.75         (Ostro-)Botnia, Hki - radioitu Ailun ryhmän saamelaiskonsertti

19.2.75         Helsingin Sanomat - Riitta-Liisa Laine: Tänään tästä - Ailu ehti etelään

Hymysilmäinen Aillohaš, Nils-Aslak Valkeapää, on parin vuoden tauon jälkeen tullut laulamaan Lapista tänne etelään, nuoskaiseen Helsinkiin. Aillohaš, myös Ailuksi kutsuttu, toi mukanaan neljä muuta hoikankaunista lapinihmistä. Ailu on koonnut yhteen musiikkinsa osaavia saamelaisia ympäri Lapin: vaalea Åsa Blind on Pohjois-Ruotsin tunturisaamelaisia Kiirunasta, tumma Ailen Niga Elle on Norjan puolelta Kaarasjoen Smörfjordista, laulava poromies D u v v a Kautokeinosta. Jaakko Gauriloff on Rovaniemelle kotiutunut kolttasaamelainen, joka tunnetaan pohjoisessa myös iskelmälaulajana.        

Ailun ensemble piti eilen illalla saamelaisillan Ostrobotnialla, esiintyy Tavastia-klubilla torstaina ja ensi maanantaina on suuri saamelaismusiikin konsertti Kulttuuri-talolla.

Ensemble on uusi, mutta yhteistyö säestäjien kanssa jo ennestään tuttua: Paroni Paakkunainen, Ilja Saastamoinen, Esko Rosnell, Teppo Hauta-aho ja muut tunnetut jazznimet ovat jälleen mukana, tuomassa uusia ulottuvuuksia saamelaismusiikkiin.

Oman elementtinsä kuvaan tuo myös Oulunkylän yhteiskoulun Brass Band, joka Klaus Järvisen johdolla säestää Ailun joikaamista: ohjelmistossa on mm. Paroni Paakkunaisen ja Ailun yhteistyönä tekemä Joikusarja.
Paakkunaisen trio improvisoi jazzpohjalta joikaajien kanssa ja tuloksena on eksoottinen musiikkielämys, joka löi kuulijat hämmästyksellä mm. Kööpenhaminassa, jossa suomalaissaamelaiset muusikot kävivät viime vuonna esiintymässä.

"Koska joiku on vapaa, sävelkorkeus ja rytmi vaihtelevat, eikä siinä ole alkua eikä loppua, säestäminen asettaa muusikoille suuret vaatimukset", Ailu sanoo... (jatkuu)

20.2.75 to         Tavastia-klubi - saamelaiskonsertti (Ailu etc.)

24.02.75 ma      Maanantai-iltana oli saamelaismusiikin konsertti Kulttuuritalolla.
                      - Ailun (Valkeapää) konsertti klo 20
            > Hesari 19.2. + 23.2.75

25.2.75 klo 17    Tavastia-Klubi; Ailu esiintymässä Kitarakirjani julkistamistilaisuudessa

27.2.75              Riitta-Eliisa Laine: "Tänään tästä - Ailun joukko valloitti"
[Kuvatekstit:
A) Åsa Blind ja Jaakko Gauriloff levyttivät Helsingissä kokonaisen Lp-levyllisen lappalaislaulelmia.

B) Ailu, Elle ja Duvva esittivät etelän yleisölle pohjoisen joikuja "Kyllä te täällä olette ihan yhtä mukavaa sakkia kuin meillä Lapissakin", sanoi Ailu Kulttuuritalon esityksistä lämmenneelle yleisölle.]

Väsyneinä, mutta onnellisina lähtivät Aillohaš ja hänen saamelaislaulajansa - eilen kotiin pohjoiseen.

Viikon Helsinki-kiertueeseen kun kuului kolme konserttia ja kaksi levynauhoitusta, jotka tehtiin Ailun - Nils-Aslak Valkeapään - saaman apurahan turvin Hän sai tähän tarkoitukseen 45 000 markkaa Pohjoismaiden neuvostolta.

Ensemblen viimeinen konsertti Kulttuuritalolla oli vakuuttava näyte saamelais-väestön musiikillisista pyrkimyksistä. Traditionaalisen joikaamisen rinnalle on noussut uudenlainen musiikinlaji, jossa perinteet, moderni jazzpohjainen kokeilu ja folkloristinen laulelma tarjoavat kuulijalle mukavia, sytyttäviä taide-elämyksiä.

Rovaniemelle kotiutunut Jaakko G a u r i l o f f, kolttalappalainen, tunnetaan pohjoisessa jo hyvin iskelmälaulajana. Hän esitti saamelaismusiikin illassa säveltämiään laulelmia omalla murteellaan, jonka Valkeapää käänsi suomeksi.

Jaakon väkevä esitystyyli poikkesi edukseen tavalliseen suomalaiseen, kovin monotoniseen äänenkäyttöön verrattuna. Mies on itse pieni ja hento, mutta ääni on sitä vahvempi ja miehekkään tunteikas.

Poromies D u v v a on Norjan Lapin puolelta. Hän esitti perinteisiä joikuja ja valloitti yleisön mehevällä äänellään. Traditionaalista joikaamista edusti myös Ailen Niga Elle, musikaalinen tyttö, joka on myös Norjan puolelta. "Vaikka eihän raja meille mitään merkitse", kuten Aillohaš yleisölle totesi.

Illan miellyttäviin yllätyksiin kuului myös 17-vuotias Åsa Blind, joka niin ikään esitti omia sävellyksiään. Niistä monet edustavat lapinväen hiljaista kaihoa oman kulttuurin ja elintilan katoamisesta kaiken uuden mullistuksen alla. Vaalea Åsa-tyttö edustaa parhaimmillaan sitä saamelaisten nuorten rintamaa, joka on havahtunut puolustamaan omia oikeuksiaan.
"Hänellä on fantastinen ääni, kuin Nana Mouskourin ja Joan Baezin välimuoto", sanoi eräs amerikkalainen kuulija ihastuneena.

Onnistuneen illan myötävaikuttajina olivat jazzryhmä, johon kuuluivat Paroni Paakkunainen, Ilja Saastamoinen, Esko Rosnell ja Teppo Hauta-aho sekä lisäksi Oulunkylän yhteiskoulun Brass Band, joka oli kertakaikkisen mainiossa vedossa. Koulun rehtori ja vahva mies on Klaus Järvinen, joka toimi kapellimestarina. Nuoret edustavat hämmästyttävän vahvaa tasoa aina ilmiömäistä rumpuryhmää myöten.

Löydettyjä:
-         DUVVAN, Ailen Niga Ellen ja Nils-Aslak Valkeapään yhdessä esittämä osasto joikuja johdatti saumattomasti väliajan jälkeen kuultuihin joiun moderneihin versioihin, joissa olivat mukana tunnetut pop- ja jazzmuusikkomme.

- Kansan Uutiset - Ilpo Saunio: KONSERTIN HUIPPUKOHTANA olivat Nils-Aslak Valkeapään ja Ailen Niga Ellen yhdessä esittämät jutut, joita säesti Ilja Saastamoisen, Paroni Paakkunaisen, Esko Rosnellin ja Teppo Hauta-ahon muodostama kvartetti. Tuntureilla aidolla tavalla oppinsa saanut helsinkiläisryhmä loi joiuista elämäniloisen, välittömästi puhuttelevan kokonaisuuden jonka osa-tekijöitä voi hakea niinkin kaukaisista asioista kuin rhythm & blues tai kuubalainen musiikki.

Useimmat esityksistä improvisoitiin paikan päällä, ja vaikka saamelaismusiikin eräät oudot piirteet (mm vähittäinen liukuminen korkeampaan säveltasoon) tuottivat hankaluuksia, kokonaisuudessa oli todellista
soittamisen ja jammaamisen iloa. Konsertti päättyi koko esiintyjäryhmän yhteiseen, valmistelemattomaan improvisointiin Nils-Aslak Valkeapään virittämän joiun pohjalta.
ILPO SAUNIO

 

AILU (esiteteksti): OLEN ESIINTYNYT PIENEN IKÄNI YLEISÖLLE
OLEN JOIKANNUT 17 VUOTTA
RAKASTAN JOIKUA ENEMMÄN JA ENEMMÄN
JOIKU ON PARHAIMMILLAAN
SELLAISENA KUIN SE ON, ILMAN SÄESTYSTÄ -
TAI LUONNON SÄESTÄMÄNÄ 

MUTTA JOIKUKIN UUDISTUU
SE OLI VAARASSA TUKEHTUA
LÄNSIMAISEEN MUSIIKKIIN
SEN TAKIA TULI JOIKUIHIN
MYÖS SÄESTYS

TÄSSÄ KONSERTISSA SÄESTÄVÄT
LANTALAISET OVAT TYÖSKENNELLEET
KANSSANI JO KAUAN

HE OVAT, NIIN USKON,
YMMÄRTÄNEET JOIUN LUONTEEN
JA KUNNIOITTAVAT SITÄ

HE HALUAVAT TUKEA
SAMALLA KANSAAMME

HALUAN KUNNIOITTAA
KANSAMME VÄHEMMISTÖJÄ

MUTTA ENNEN MUUTA OSOITTAA
MYÖS YHTEENKUULUVUUTEMME.

RYHMÄNI ON HARKITEN VALITTU
TÄLLÄ HETKELLÄ USKON SEN
OLEVAN PARAS MAHDOLLINEN

Nils-Aslak Valkeapää

 

24.5.1975 Lauantaina - Kainuun Sanomat / Unto Torniainen

Hieno päätös Big Bandin alokasvuodelle

Kajaanin Sekakuoro ja Kajaani Big Band solistinaan Nils Aslak Valkeapää tarjosivat monipuolisen parituntisen Linnan lukion salissa torstaina.(22.5.75)

Kevätkonsertin aloitti Kajaanin Sekakuoro ja ohjelmistossa oli tyypillisen kuoromusiikin lisäksi kevennyksenä ikivihreitä iskelmiä. "Sait multa kukkaset toukokuun", "Elisabeth Serenadi" ja "Sateenkaaren tuolla puolen" olivat kuoron miellyttävimpiä esityksiä. Tosin säestävän yhtyeen ja kuoron välillä oli pieniä rytmiongelmia, jotka johtuivat ilmeisesti vähistä harjoituskerroista.

Kuoron esitys päättyi lauluun "Kalliolle kukkulalle", jossa Kajaani Big Band peitti pauhullaan kuoron äänet lähes täysin.

Kajaanin Big Band soitti monipuolista ohjelmistoaan tyylikkäästi. Kuitenkin esitystä häiritsivät pahasti lähinnä salin akustiikasta johtuvat tekijät. Big Bandin sektioiden välinen tasapaino oli huono ja koko esityksen suurin miinus oli liian kova volyymi.

Varsinkin kapellimestari Ilja Saastamoisen kitarasoolot soivat koko ajan liian kovaa. Sektioiden ylivolyymi voidaan vierittää kehnon salin tiliin, mutta Saastamoisella on tietääkseni kitaravahvistimessaan äänenvoimakkuutta säätelevä potentiometri.

Konsertin hieman haparoivan alun pelasti kuitenkin Nils Aslak Valkeapää. Sana joiku herättää tiettyjä ennakkoluuloja. Kun vielä puhutaan joikaamisesta konsertti-olosuhteissa, oli monella kuulijalla varmasti hieman epäilevä käsitys siitä mitä tuleman pitää.

Kuitenkin "Ailun" esiintyminen ja musiikki otti kuulijat heti. Hänen musiikkinsa pursuaa saamelaisesta perinteestä. Luonnonlapsen välittömyydellä ja innostavalla tulkinnalla hän tekee musiikistaan taidetta.

Osuutensa alussa "Ailu" lauloi pikkuyhtyeen säestyksellä. Innostuipa Iljakin joikaamaan mukana.
Akustisen kitaran kanssa Ilja Saastamoinen työskenteli siten, että hänen perehtymisensä saamelaiseen musiikkiin näkyi.

Illan pääteos oli joikusarja, jossa "Ailu" ja Big Band osoittivat joikujen toimivan myös jazz-pitoisessa ympäristössä.

Nils Aslak Valkeapään ansiosta jäi hieman keskeneräisen tuntuisesta konsertista kuitenkin hyvä
maku kuulijan mieleen. Konsertti toi jälleen mieleen Kajaanin todella surkean konserttisalitilanteen. Ei ole mukava istua konsertissa, jossa juuri ja juuri näkee kapellimestarin pään.
UNTO TORNIAINEN

30.8.75         Kulttis, Hki "Suomen kansan puolesta" (SKP:n Hgin piirijärjestö)
                 - Ailun konsertti + KBB:n trio (> KU 30.8.75 - Ilpo Saunio)

Kansan Uutiset: Kajaanin big band -trio Helsinkiin:
31.8.75         Kansan Uutiset: SKP:n syystapahtuman ohjelma oli virkistävän erikoinen ja sen keskeisiksi teemoiksi kohosivat alkuosassa viesti maan pohjoisosista: Kajaanin Big Bandin esitykset ja saamelaisen Nils-Aslak Valkeapään joiut sekä loppuosassa terävä ja samalla riemukkaan hauska Kulttuuridemokraattien ohjelmaryhmän vaalisketsi Operaatio Inflandia.

... Tuoretta ohjelmistoa

SKP:n Helsingin piirin järjestämän syysjuhlan ohjelma valloitti yleisönsä nimenomaan uutuudellaan ja tuoreudellaan, korkealla taidollaan tai poliittisella iskevyydellään.

HIEMAN HÄMMENTÄVÄSTI aloitti ohjelman Kajaanin Big Bandin trio Ilpo Saastamoinen, Kari Hynninen, Timothy Ferchen, jonka esittämät pehmeän eksoottiset azerbaidzhanilaissävelmät jäivät vielä outoina vaille vastakaikua. Mutta kun Unto  M i e t t i n e n tarttui juontajan tehtäviin ja kertoi, mistä on kysymys, kuunteli yleisö jo aivan uudella tarkkaavuudella trion kazahstanilaisia sävelmiä ja harvinaisen kevyesti keinahtelevia suomalaispolkkia.

JA KUN LAVALLE SAAPUI saamelaislaulaja Nils-Aslak Valkeapää, oli vastaan-otto myrskyisen sydämellinen. Värikkäässä saamelaisasussaan joikhannut Nils-Aslak aloitti hyvin vaikuttavilla joiulla, joka oli omistettu Finnmarkenin kylmillä tuulisilla vuorilla kuolleelle tytölle. Kajaanilaistrionsäestyksessä ulvoi tuuli, viilsivät vihlovan kylmän pakkasen soinnut, helisivät kellot ja kulkuset ja yleisö otti esityksen lämpimästi vastaan. Kaksi muuta iloisen tanssirytmistä joikhua valloittivat sitten loput.
NEILIKKA-RYHMÄN mukana tapahtui siirtyminen puolalaisen Partisaanivalssin pehmeään tunnelmaan. Kehtolaulun Vietnamille jälkeen astui nelikkalaisten riviin myös Nils-Aslak Valkeapää, joka osallistui saamelaislaulun Kotimaani vaikuttavaan yhteisesitykseen.
TÄMÄN ESITYKSEN JÄLKEEN puhunut Aarne Saarinen vakuutti kommunistien ja kansandemokraattien toimivan kansallisten vähemmistöjen, tässä tapauksessa saamelaisten puolesta kaikissa asteissa, myös eduskunnassa.

4.-9.7.75        Kalevi Immosen kanssa Ailun luokse. Koska piti välttämättä päästä (keskellä yötä) kokeilemaan jokikalastusta, puimme saamelaisasut päällemme ja painuimme ihailemaan kosken lohia, jotka eivät millään tarttuneet vieheeseen...
Matkalla kävimme mm. Kvænangsfjordissa.

03.08.75         Puolitoista kuukautta ja 8500 km: Hammerfest, Rovaniemi, Kokkola, Vaasa (2x), Kemi, Oulu, Pori, Tampere, Lahti, Helsinki, Kuopio, Iisalmi, Seinäjoki. Edelleen matkalla takaisin...

9.11.75 su    - Raahe, klo 19 - KBB & N-A Valkeapää (?)

10.11.75         Edistykselliset laulufestivaalit (Oulu) KBB:n trio & Ailu
                    (Helsingin laulufestivaalit - Maailman nuorisonpäivän konsertti Oulussa)

 

1976:

5.6.76           Oulun Jäähalli - Kansan Tahto / SNS-Oulun osasto klo 13;
                  - Nils-Aslak Valkeapää ja KBB:n yhtye

18. - 23.6.76  Matka... Lappiin mm. Ailun luokse. Matka Jäämeren rantaa pitkin Kvænangsfjordin kautta.

29.6.76         Rovaniemi - TV-ihmiset & Rusina, Ailu ja minä (Mikä juttu?)

5.11.76 la      Tukholma - Nomus-festivaali  (Paluu 7.11.)
         6.11.     Kajaani-kvintetti & Nils-Aslak Valkeapää klo 13
                   - Kajaani-kvintetti klo 19

5.11.76 (Lehti?) - Programmet i Gamla riksdagshuset - 16 tim folkmusik
Frågan om hur man bäst befrämjar det musikaliska kulturbytet mellan folken i Europa råder det skilda åsikter om inom den statliga kultursektorn. På Sveriges Radio satsar man hårt, tillsammans med den kommersiella nöjesindustrin, på att delta i 1977 års schlager-F.M. Från Rikskonserters sida har man i stället valt att hindra ekonomiskt till en Nordisk Folkmusikfestival som under allhelgonahelgen äger rum i Gamla riksdagshuset i Stockholm...

6.11.76         Kainuun Sanomat - PKn - Kuvateksti:
Kajaanin Big Bandin pikkuyhtye lähti perjantaina [5.11.] tähän mennessä merkittävimmälle edustusmatkalleen eli Nordisk Folkmusik-Festivaaleille (pohjoisen kansanmusiikin festivaalit) Tukholmaan. Big Bandin lisäksi festivaaleille on kutsuttu Suomesta vain Kankaan Pelimannit sekä joikaaja Nils-Aslak V a 1 k e a p ä ä. Pohjoismaiden lisäksi festivaaleilla ovat edustettuina Grönlanti, Islanti ja Fär-saaret. Festivaalit pidetään Ruotsin vanhassa valtiopäivätalossa, jonka kuva on myös festivaalijulisteessa. Big Band näyttämässä julisteita ennen lentokoneeseen nousemista, oikealta Ilpo Saastamoinen, Tapani Leskinen, Hannu Sovelius, Timothy Ferchen ja Kari Hynninen. (PKn)

6.11. 76 la         Nils-Aslak Valkeapään Tukholman konsertti:
                      - Nordisk Folkmusik -festival = Nomus-festivaali 
                        Gamla Riksdagshuset Allhelgonahelgen 5-7.11.76 (Paluu 7.11.)
         6.11.        Ilpo & Tim Ferchen & Nils-Aslak Valkeapää klo 13
                      - Kajaani-kvintetti klo 19

Nils-Aslak Valkeapää
Samisk sångare från finska Karesuando. Nils-Aslak jojkar både solo och tillsammans med Kajaanigruppen.
Ilpo Saastamoinen och Kajaanigruppen spelar jazz-rock -improvisationer med utgångspunkt i den finska folkmusiken. Kari Hynninen (elbas) Hannu Sovelius (flöjt, sopransax) Tapani Leskinen (trumpet, dragspel) Timothy Ferchen (vibrafon, trummor) Ilpo Saastamoinen (el & akustisk gitarr, sång)

DAGENS NYHETER Söndagen den 7 november 1976
Nordisk folkmusikfestival - Skilda miljöer och tradition med gemensam grundsyn.

Sällan bar nog glädjen och samstämmigheten varit så total i Gamla riksdagshusets båda kamrar som under allhelgonahelgen. Där pågår nämligen en tredagars nordisk folkmusikfestival, med sexton medverkande grupper och enskilda traditionsbärare från hela Norden.

De fyra som inledde festivalen under fredagskvällen kom samtliga ur skilda miljöer och traditioner inom nordisk folkkultur men tyektes alla dela en gemensam grundsyn på folkmusiken: den måste utvecklas med samhället och tiden för att inte bli till en liviös staty på historiens museum.

...Sedan blev det också en stunds sjudande, munter jämtländsk spelmansmusik på fiol, nyckelharpa, spilåpipa och cittra med Lekstulaget, som lyckades få i gang publiken med handklappningar och fotstampningar. Och en uppvisning i jojkning med den fine samiske sångaren Nils-Aslak Valkeapää.

Nils-Aslak fick också hjälp på vibrafon och gitarr av två vänner, Timothy Ferchen och Ilpo Saastamoinen...

 

Päiväämätön - Musikens makt:
Folkmusikfestivalen i Gamla riksdagshuset i Stockholm den 5-7 november blev ett arrangemang med öronen bakåt och blicken framåt. Musiknätets I Vaxholm med fleras idéer och NOMUS (Nordiska musikrådet) Riks-konserters, Stockholms kulturnämnds och Nordisk kulturfonds pengar gav en mäktig manifestation av nordisk folkmusik 1976. Flera tusen människor satt i första och andra kamrarna och zoomade in samisk jojk och elektrisk folk-pop.

För den, som får fel sorts frysningar när det står 25 pers och gnider fiol i foajén, fanns här betydligt mer att hämta än i Bingsjö eller Delsbo. Eftersom uppräkningar av festivalmusiker i efterhand bara retar dem som inte kunde vara med, ska här inte sägas mer om Norrbottens Järn, Torgrim Sollids kvartett, Nils-Aslak Valkeapää skåningarna i Långe Dansen, Trille och Benny Holst och de andra danskarna i Skoven, fuglen og hjertet, Gunnar Stubseid, Ilpo Saastamoinen och Kajaani-gruppen, Vargavinter, Tore Bergers Combo eller Eldkvarn.

 

Päiväämätön > 8-9.11.76 Kainuun Sanomat - U.T. (Unto Torniainen): Big Bandin pikku-yhtye Tukholmassa

Kajaanin Big Bandin pikkuyhtye vieraili viime viikonvaihteessa Tukholmassa Pohjoismaisilla kansanmusiikkifestivaaleilla. Yhtye konsertoi sekä yksin että säestäen Nils Aslak V a 1 k e a p ä ä t ä.

Pikkuyhtyeen rumpali Timothy F e r c h e n kertoi, että festivaalit olivat hyvin järjestetyt ja siellä sai kuulla monenlaista kansanmusiikkia. Mukana oli ruotsalaisten, norjalaisten, islantilaisten ja tanskalaisten esiintyjien lisäksi edustajia Fär-saarilta ja Grönlannista.

Frerchen kertoi, että konserttien anti oli varsin vaihtelevaa ja musiikki, jota Vanhassa Valtiopäivätalossa tarjottiin ulottui vanhoista pelimannisävelmistä kansanmusiikki-pohjaiseen rockmusiikkiin.

- Säestimme Nils Aslak Valkeapään joikuja kahdestaan Iljan kanssa ja sitten oman ohjelmistomme soitimme jo vakiintuneella kokoonpanolla.

 

1977:                 

1.1.77 Seura / Teevee ja radio - Antero Ikonen: Joiku tulkitsee elämää (Irtoleike)
(Kuvateksti: Nils-Aslak Valkeapää, Ailu, joiun syntymaisemassa, Skibottenissa.
Kuvateksti II; Ilja Saastamoinen ja Nils-Aslak Valkeapää kokeilevat uusien joikujen teemojen ja kitarasäestyksen yhteensopivuutta.
Kuvateksti III: 12-vuotias Åsa Blind Ruotsin Idivuomasta on myös Ailun oppilaita.)

TV 1:ssä nähdään loppiaisena, lauantaina 8.1. klo 15.05 alkavassa Lasten TV:ssä ohjelma Luillaakso. Siinä kerrotaan, mikä on joiku, miltä se kuulostaa ja miten se syntyy.

Avara tunturimaisena, jyrkät rantavuoret edessä aukeavine jäämeren ulappoineen ja luomisvoimainen ihminen: siinä puitteet joiun synnylle. Noista aineksista se syntyy, mutta oikeastaan sillä ei ole alkua eikä loppua, se vain elää, sykkii hetken ja sitten sammuu jonnekin. Se on osa ihmistä, joikaajaa.

Saamelaisen musiikkiperinteen, joiun elpyminen uudelleen kymmenkunta vuotta sitten oli varsin sitkasta. Joiun vastustajia löytyi paljon. Ehkä se tuomittiin siksi, että sillä oli pakanalliset juuret tai siksi että katsottiin joikaamisen ja viinan kuuluvan erottamattomasti yhteen. Irvileuat sanoivatkin tuolloin, että luuli-luillaa-luun tilalle voitaisiin ihan hyvin vaihtaa koo-koo-koos-keenkorva.

Muistan hyvin, kun kymmenisen vuotta sitten pysähdyimme matkallamme Hammerfestistä Altaan Aisaroaivin erämaakirkolle kuulostelemaan suuria, uskonnollisia seuroja. Sinne oli kokoontunut paljon Saamen kansaa koko kalottialueelta ja tiesimme, että joukossa oli useita hyviä joikaajia. Niinpä päätimme käyttää tilaisuutta hyväksemme ja tallentaa näiden taitajien värikästä ja kaunista antia. Pitkien suostuttelujen ja lukuisten, tarjottujen ryyppyjen jälkeen saimmekin toiveemme toteutetuksi. Kaikki tapahtui suuren salamyhkäisyyden vallitessa, kaukana kirkon kuulo- ja näköpiiristä, yksinäisessä tunturikurussa. Vain keskiyön aurinko sai olla ainoana ulkopuolisena tarkkailijana. Joikaajat halusivat ehdottomasti pysyä nimettöminä ja tuntemattomina.

Tuntui kuin silloinen ilmapiiri joikuja kohtaan olisi ollut niin suvaitsematon, että tarvittiin todella rohkaisuryyppyjä, jotta uskallettiin joikata protestina yleistä mieli-pidettä vastaan.

Joiku on hyväksytty
Nyttemmin nuo suvaitsemattomuuden kahleet ovat suurelta osin murretut ja rohkaisua ei enää tarvita. Joiku kajahtaa täysin rinnoin suoraan esiintymislavoilta kaiken kansan kuultavaksi ja joikaajat ovat ylpeitä taidostaan. Joiku on yleisesti hyväksytty osaksi yleismaailmallista musiikkikulttuuria. Joiku syntyy luojansa itseilmaisun halusta, luomisvoimasta ja ympäröivästä luonnosta, sen olosuhteista. Se on muodostunut saamelaisen kulttuuritaistelun aseeksi.

Varsin mittavan työn joiun hyväksytyksi tulemisen puolesta on tehnyt "saamelaisen kulttuurin lähettiläs", Nils-Aslak Valkeapää, Ailu. Hän sai kokea ehkä tuimimmin nuo vuosien takaiset vainot oman kansansakin taholta, mutta lähes kaksikymmentä vuotta sitkeää uurastusta on tuottanut runsaan ja kauniin sadon. Takana on lukuisia esiintymisiä, äänilevyjä ja paras pohjalla: nyt aivan uusi ja taitava joikaajapolvi.

- Ailu, mitä joiku sinulle merkitsee?
- Se liittyy kaikkeen, se on kaikki, se on elämä!

- Miten joiku syntyy?
- Se syntyy yleensä yksinäisyydessä. Kun ihminen on yksin, hän voi muistella jotakuta toista ihmistä, ehkä paikkaa, missä on joskus ollut, tapahtumaa tai jotain muuta asiaa. Jopa koirat, muut elukat ja koneetkin voivat saada joikunsa. Tosiaan aina joikataan jostakin tai joku. Henkilöjoiut ovat yleisimpiä.

- Joiku voi olla jo ensimmäisen kerran joikattaessa, siis syntyessään valmis, mutta se voi muuttua ajan myötä ensi asustaan niin paljon, ettei lopullisesta muodosta ensi-esitystä edes tunnistaisi. Usein joiku muuntuu myös silloin, kun joku muu kuin joiun isä joikaa sen. Myös sama joikaaja voi joikata joiun eri tavoin riippuen mielentilasta tai ympäröivistä olosuhteista. Vasta viime aikoina suosituimmiksi nousseet joiut ovat saaneet jokseenkin pysyvät muodot, sekä musiikillisesti, että sanallisesti. Tämä johtuu lähinnä nauhoituksista ja levytyksistä.

- Miten sinun joikusi syntyvät, Ailu?
- Ne syntyvät yleensä päätöksen jälkeen: minä teen joiun... Käytän usein pitkiä, yksinäisiä ajomatkoja hyväkseni luodessani uutta niin joikujen kuin muunkin itse-ilmaisun alalta. Monesti joiku syntyy myös hetken tunnelmasta, ympäristöstä, ihmisistä, joiden kanssa olen, ja erilaisista tapahtumista, joita minulle sattuu.

- Kuinka luonnehtisit joikua?
- Koska joiku syntyy jossain syvällä ihmisen sisimmässä ja siihen vaikuttavat monet ulkoiset tekijät, se elää ja muuttuu koko olemassaolonsa ajan. Joiun sävelkorkeus ja rytmi vaihtelevat. Tavallisesti joiun sävelkorkeus pyrkii nousemaan portaattomasti, mutta sekään ei ole mikään sääntö. Sävelkorkeus voi myös laskea: joikaajan mielentila ja tuntemukset määräävät joiun kulun. joiulla ei ole myöskään varsinaisesti alkua eikä loppua. Joiku kestää juuri niin kauan kuin joikaaja hyväksi näkee tai kokee. Siinä ei myöskään tarvita sanoja, muuta jos mielikuvitusta ja sanallista rikkautta joikaajalla on, voidaan joikata sanoin vaikka koko yö. Joikujen sanoitus on saamelaista runoutta. Se on paperille kirjoittamatonta saamen-kielistä kirjallisuutta. Luonnon olosuhteista ja elämisen tarpeiden hankkimisen luonteesta johtuen (metsästys, kalastus ja poronhoito) ei ole ollut mahdollista tallentaa sanaa paperille ja niinpä onkin luotu muistiin ja musiikkiin: muistelukset ja joiut.

Mitä joiku merkitsee?
Saamelaiset asuvat neljän valtion alueella. Tämä tuo mukanaan monia ongelmia. Jokaisella maalla on oma pääväestönsä ja omat lakinsa, jotka kaiken lisäksi ovat keskenään erilaiset. Pääväestöjen suhtautuminen saamelaisiin on eri maissa myös erilaista. Kaikki edellä mainitut seikat heijastuvat muun muassa asuinvaltioittemme koululaitosten ja julkisen sanan kannanotoissa saamelaisia kohtaan. Mielipideilmasto ei suinkaan aina ole myönteinen. Näin on vaara syntyä rajoja myös saamelaisväestöjen keskuuteen, vaikka me saamelaiset emme ole rajoja tehneet, emmekä pidä niitä kunniassa. Tässä tilanteessa joiusta on tullut varsin voimakas saamelaisia yhdistävä tekijä. Joiku on kieli, jota kaikki saamelaiset ymmärtävät, ja se on kuin lippu, jonka alle kokoonnumme taistelemaan omista elinehdoistamme, sanoo Ailu.

Ei tosiaankaan enää ole kysymys pelkästään kulttuuritaistelusta vaan kysymys on siitä, voivatko porosaamelaiset enää jatkaa vanhan, perinteisen ammattinsa harjoittamista. Jo nyt on laajoja laidunalueita veden alla ja uusia suunnitelmia laaditaan etelässä jatkuvasti. Yksimielisyyttä ja yhtenäisyyttä tarvitaan nyt
todella saamelaisväestöjen keskuudessa, jotta tulevaisuus turvattaisiin. Muuten toteutuu Ailun tokaisu: "Kun te rakensitta Rovaniemelle Lappia-talon, ja sitten kun te rakennatta Inariin Saami-talon, niin siinä vaiheessa saamelaiset onki sitten ajettu jo Jäämereen!" (s.75) [IS 15.11.2013: Ei ihan toteutunut!]

12. - 16.1.77          Tukholma - Ailun konsertit (Kulturhuset) 13. & 15.1.77
"Jazz-kvartetten består av Seppo Paakkunainen, Ilja Saastamoinen, Teppo Hauta Aho och Esko Rosnell och kommer från Finland. De är kända jazzmusiker både Finland och i utlandet."

Kulturhuset Hörsalen
Torsdagen den 13 januari, 1977, kl. 19.00 -10: - entré
Lördagen den 15 januari 1977, kl.15.00 - Fri entr
Presentation av Ailus jojkgrupp

"Ailu" - Nils Aslak Valkeapää kommer från Karesuvanto i norra Finland. Han är utbildad lärare, men har ägnat sig mycket åt den traditionella jojken och även bearbetat jojken på sitt eget sätt.

Både ensam och tillsammans med andra jojkare har han givit ut grammofonskivor med både traditionell jojk och jojk med ackompanjemang. Ailu är en av dem som har medverkat till att öka förståelsen för jojken som
ett samiskt uttryckssätt. Jojken har ju under flera århundraden av kyrkan och myndigheterna stämplats som syndig, med påföljden att samer förbjöds jojka. Jojken var därför i det närmaste utdöd som uttrycksform - åtminstone i Sverige - vid mitten av detta århundrade.
I dag håller situationen på att förändras. Sameungdomar av idag har fått upp ögonen för jojken som ett vackert och fint uttrycksmedel i den samiska kulturen.         

Ailu har givit ut skivor: "Joikuja", "Juoigamat", "Vuoi, Biret Maret vuoi!", "Duvva, Ailen Niga Elle, Aillohaš" och "De čábba niegut runiidit".
Böcker: "Terveisiä Lapista", "Gida ijat čuov'gadat" och "Lávlo vizarbielločizas". Ett urval av dessa skivor och böcker kommer att säljas vid framträdandena.

Per Balto kommer från Karasjok i norra Norge och arbetar som lärare i Snåsa. Han jojkar till ackompanjemang av olika instrument.

"Duvva" - Johan Nilsen Eira komrner från Kautokeino i norra Norge. Han är renskötare och går för närvarande på Statens Reindriftsskole i Bårkenes. Han medverkar pa skivorna "Juoigamat" och "Duvva, Ailen Niga Elle, ja Aillohaš".

Susanna Logje kommer från Lappoluobbal i norra Norge och är renskötare.
Lars Heaikka Blind är också renskötare och kommer från Mertajärvi.

Jazz-kvartetten består av Seppo Paakunainen, Ilja Saastamoinen, Teppo
Hauta-Aho och Esko Rosnell och kommer från Finland. De är kända jazzmusiker både Finland och i utlandet.

13.1.77 Nytt om nöjen: (kuvateksti:) Nils-Aslak Valkeapää - jojkar i Kulturhuset
Nils Aslak Valkeapää är jojkare och kommer från Karesuanto i norra Finland. Han är en av de många som deltar i Kulturhusets program i samband med utställningen om samisk kultur, "Sami Al'bmut"
(se artikel i På Stan i lördags).

Nils Aslak Valkeapä, kallad Ailu, var ett av de stora glädjeämnena på den stora folkmusikfestivalen i Gamla riksdagshuset den 5-7 november. Där för vill Nytt gärna påminna om sameprogrammet. Ailu är egentligen lärare, men har ägnat sig mycket åt att dels föra den traditionella jojken vidare, dels också utveckla den. Han
jojkar både ensam och tillsammans med andra, t.ex med en jazzgrupp.

På torsdagen invigs utställningen kl 12.25 med bl a jojk. På kvällen framträder Ailu och andra jojkare, som Per Balto från Norge, Duvva, också från Norge och renskötare liksom Susanna Logje, samt Lars Heaikka Blind, renskötare från Mertajärvi. Även på lördag kl 15 blir det jojk i Kulturhuset.

25. - 31.7.77  Lappi (harj.- ja esiintymismatka Ailun luona - mm. lohi & Nordkapp)

25.10.77 ti     Kulttis, Helsinki: 20-vuotis- p/j-konsertti (Laulusarja soittimille) klo 20
                   (Ailu, Paroni, Rusina, Teppo Hauta-aho, Tim Ferchen, minä)

> 25.10.77 Helsingin Sanomat - Julius Heikkilä: Kulttuuritalon juhlajazzia
Uuden suomalaisen jazzin konsertti Kulttuuritalon konserttisalissa. Esiintymässä yhtye Saastamoinen & Paakkunainen, The Unlimited Performing Company, Kulttuuritalon Big Band sekä Nils Aslak Valkeapää.

Kulttuuritalon 20-vuotistaipaleen kunniaksi pyhitetty juhlaviikko pitää sisällään monenmoisia konsertteja, näyttelyjä ja muita tapahtumia: edes kirjallista paneelia tai shakkiturnaustakaan unohtamatta. Paljouteen mahtui mukaan mainiosti myös muutama modernille suomalaiselle jazzille myönnetty ehtoon tunti, jotka ovat
erityisen tervetulleita näinä aikoina, jolloin uudelta jazzilta tyystin puuttuu vakituinen esitysfoorumi koko maasta.

Illan vaikuttavimmaksi esitykseksi kohosi aivan uuden ensemblen, The Unlimited Performing Companyn osuus, jossa kiehtovan musiikin ympärille oli nivottu happening, joka paremman tekstin turvin olisi muodostunut mahdollisesti aivan kertakaikkiseksi elämykseksi.

Sillä vasta ajautuminen jonkun näköisen monologin puitteissa klisheenomaisten "alkoholisoituneiden rottaongelmien" pariin merkitsi kuulijalle todellisuuteen palaamista, jännityksen laukeamista, joka siihen mennessä oli rakentunut osa osalta jännittävän musiikin, eksoottisten pukujen, valojen ja harkittujen liikkeiden happeningin varaan.

Runsas vuosi sitten Kansallisoopperassa kasteensa saanut Kaiku piti sisällään runsaasti samanlaisia elementtejä - kas vain kun silläkin musiikin koonneina henkilöinä esiintyivät nimet Matti ja Pirjo Bergström - mutta nyt tuntui musiikki kokonaisuudessaan vieläkin pidemmälle ehtineeltä, monipuolisemmalta ja värikkäämmältä kirpeän "tahdon olla sulle hellä" -huumorin siivittämänä.

The Unlimited Performance Companyn, kaksin lyömäsoittimin, monin kosketinsoittimin, pasuunoin ja huiluin aseistautuneen yhtyeen seuraavaa näyttäytymistä odottaa todella malttamattomana. Mitä tekeekään
frakkimies seuraavaksi?

Kaj Backlund on tehnyt Kulttuuritalon kolmitoistajäsenisestä Big Bandista iskevän kokonaisuuden, jossa täsmällisen kollektiivisoiton rinnalla kuultiin myös hallittua solistisuutta.

Pisimmällä oli taipuisasti improvisoiva sopraanosaksofonisti ja hyvällä maulla soittava pianisti, tällä kertaa kuitenkin flyygelin äärellä. Myös jokunen väkevä trumpettisoolo ennakoi tämän vuosien mittaan melko
tavalla puutostauteja poteneen soitinryhmän pulmien lopullista laukeamista. Mutta muut sooloesitykset ohittivat toistaiseksi kummempaa kuumennusta kuulijoissaan aiheuttamatta.

Joikaajan jazzia
Karelia-yhtye menneiltä vuosilta aloitti erään uuden jakson Suomessa, johon Piirpauke, mutta myös jyväskyläläinen Fyyralyyra, on sittemmin kutonut omat jatkeensa. Tällöin nimittäin herrat Paakkunainen ja Saastamoinen nivoivat yhteen perinteellisen kansanmusiikin ja beatin kuin lyhteen ja niin sai uusi popin prototyyppi muotonsa.

Idea kytkeä jo sinänsä svengaaviin joikuihin mainittu beatin lisä, eritotenkin kun käytettävissä on todellinen alan mestari Nils Aslak Valkeapää, lisää keitoksen salamyhkäisyyttä.

Parhaimmillaan tulos onkin todellista jazzia, musiikkia, joka pystyy sulauttamaan rytmikkääseen runkoonsa mitä vain. Kuten tässä tapauksessa joiun, jota säestää monin lyömäsoittimin tehostettu latinalaisvaikutteinen beatkomppi... Mielenkiintoinen esitys jossa Valkeapää yllätti perin juurin osaavana laulajana: hieno, voimakas ääni, palleassa runsaat määrät tulkinnallista tahtoa.

Eestiläiset, karjalaiset ja inkeriläiset laulut ja soitteet esittelivät konsertin lopussa Paakkunainen & Saastamoinen ensemblen puhtaasti soitinyhtyeenä. Tulos oli huomattavasti odotettua värittömämpi, ahdistavissa mitoissa akateeminen, paikoittain pahasti paikoillaan polkeva. Valoisat hetket osuivat pitempien improvisoitujen soolojen osalle, joissa yhtyeen päälliköiden lisäksi kunnostautui päivä päivältä yhä herkullisemmin musisoiva basisti Ilkka Hanski.
Hyvin ja kekseliäästi sovitettua musiikkia, mutta lopputulokseltaan liian kliinistä ja perijazzia vierastavaa.
JULIUS HEIKKILÄ

27.10.77?         Kansan Uutiset - Ilkka Laine: Kulttuuritalon jazzilta - Uutta ja monipuolista
Osana Kulttuuritalon 20-vuotisjuhlaohjelmistoon kuului myös jazzkonsertti, jossa kuultiin uutta suomalaista jazzia. Yleisömenestys ei ollut suinkaan täydellinen, mutta itse esitysten huonoihin puoliin on miltei mahdoton puuttua, sillä jos niitä oli, peittyivät ne harvinaislaatuisen aitoon ja vilpittömään innostukseen välittää sanoma yleisölle. Suomessa löytyy kykyjä - osataan soittaa, mutta tunnustusta ei liian herkästi tipu. Miksi? Onko ulkolaisten esikuvien kumartelu mennyt siinä määrin pitkälle, että ainoastaan "taitavia jäljittelijöitä" osataan arvostaa.

TILAISUUDEN avasi Ilja Saastamoisen ja Paroni Paakkunaisen yhtye vierailevana solistinaan saamelaisjoikaaja Nils Aslak Valkeapää. Teemana oli kansanmusiikkivaikutteinen jazz, ja tällä kertaa vaikutelma oli erittäin lämmin-henkinen.

Kansanmusiikista löytää tiettyä raikkautta, jos sitä ei kohtele muoti-ilmiönä, millaiseksi on erinäisten vuosien kuluessa päässyt jo melko pitkälle latistumaan.

Perinteisestä jazzkokemuksesta vapauduttiin jättämällä rumpujen käyttö minimiin - Esko Rosnell ja vibrafonisti
Timppa Ferchen istuivat pääasiassa laajan lyömäsoitin-sarjan takana - sekä Valkeapään laulamilla, moneen kertaan toistetuilla pitkillä teemoilla.

KULTTUURITALON Big Band, joka on jo vuosien ajan toiminut Kaj Backlundin johtamana, esitti tämän jälkeen
kolme teostaan - "77", "Jonna Lee" ja "Vaskinen". Kokemus oli kaikin puolin myönteinen - orkesteri soi täydellä tehollaan tosi mahtavasti, ja myös solistit ansaitsevat täyden tunnustuksen. Ensimmäisessä kappaleessa hämmästytti taidoillaan nimeltään tuntemattomaksi jäänyt altisti pitkällä ja tulisella
improvisoinnillaan.        
Samoin muut sooloilivat tyylikkäästi, ja hyvinä esimerkkeinä mieleen jäivät mm. tenoristi, sopraanosaksofonisti; eräs trumpetisti ja loistavasti kautta linjan kompannut pianisti, joka lopuksi sai tilaisuutensa nopeatempoisessa,
ilmavassa jaksossa.

Backlund ja orkesterin pojat ovat tehneet hyvää työtä. Kehitys on päässyt alkuun, josta kannattaa pitää kiinni. Toivottavasti Kulttuuritalon Big Bandia tullaan tästä lähtien kuulemaan useimminkin.

ILLAN "rajoittamattomimman" esityksen tarjosivat ennakko-odotettu "The Unlimited Performing Co". Heidän kollaašiteoksessaan nivoutuivat luontevasti yhteen musiikki, runot ja eräänlainen näytteleminen - rekvisiitta. Lavalla tapahtui koko ajan asioita, jotka pitivät kuulijaa vireän jännityksen ja odotuksen vallassa.

Vapaamuotoinen ja kokeellinen teos alkoi Matti  B e r g s t r ö m i n  nautittavan jäntevällä bassosoololla, ja päättyi esiintyjien kokoontumisella lavan eteen, jolloin syntetisaattori ikään kuin toisti etäisenä kaikuna tapahtunutta musiikintekoa. Näiden kahden tilanteen väliin mahtui paljon.

Runouden ja teatterin yhdistäminen jazziin asettaa itse musiikkiin tietyn rajoituksen - sen taso saattaa huomaamatta kärsiä. Tässä tapauksessa tarkoitus kuitenkin saavutettiin: visuaalisin keinoin muusikot saavuttivat irrallisen vapauden. Näyttelemisen avulla voidaan "keksiä" uusia asioita. Ja vapautuneisuus tarttui myös yleisöön.

LOPUKSI saapui jälleen lavalle Saastamoisen ja Paakkunaisen yhtye, ja kuultiin kantaesitettynä eestiläiseen, inkeriläiseen ja karjalaiseen kansanmusiikkiin pohjautuva teos. Teos, jossa teemoja oli sarjamuotoisesti liitetty toisiinsa, alkoi hartaasti mollivoittoisessa sävyssä. Irtaantuminen tästä lämpeni kohti melodisia improvisointeja
- kuultiin jazzia, jossa improvisoitiin perinteisen bluespitoisesti sekä teemoja ikään kuin Bachin fuugasysteemiin sovitettuna.

Tulos oli varsin positiivinen. Paljolti samanlaista musiikkia voidaan kuulla Iljan "Joutsenen Juju" -levyllä, mutta toivottavasti hänet tullaan huomioimaan edelleen ja paremmin. Ilja, kuten monet muut tässä konsertissa esiintyneet taiteilijat, ovat maassamme valitettavan aliarvioituja lahjakkuuksia. Vaihtoehtoja tarvitaan.
ILKKA LAINE

6.-22.12.77 NL:n saamelaiskiertue (laaja saamelaisesiintyjäryhmä):
         Petroskoi, Leningrad, Moskova, Arkangel, Syktyvkar (Lovozero ei!)
         N-A. Valkeapään yhtye: IS, S. Paakkunainen, R. Laine, M. Lievonen, Leo Gauriloff
> Ks. "Venäläinen aamuhartaus" - erillinen dokumentti

(1978 - 1981 ei merkintöjä saamelaismusiikista)

 

15. - 16.01.1982    - Olen kymmenen vuotta tiennyt - Ailun kertomana - että saamelainen ei joikhaa jostain paikasta tai henkilöstä, vaan hän joikhaa paikan tai henkilön. Joiun avulla hän loihtii henkilön esille mielikuvana - nykypäivänä siis enää melko vajavaisesti mutta kuitenkin jossain määrin. Tämän seikan puolestaan tajusin vasta eilen illalla ennen uneen vaipumistani. Samalla tässä selittyy luonnollinen syy sille, miksi lantalaisen on vaikea ymmärtää tuollaista ilmaisua; sivilisaatio on erkaantunut vähättelemään henkimaailman totuus- tai merkittävyysarvoa.

- Miksei saamelainen joikhaa itseään? Siksi, että hänhän on koko ajan läsnä - joikhaamattakin. Voisin kyllä kuvitella tunturissa lumimyrskyyn eksyneen Biret-Maaret'in joikhaavan itsensä - sen jälkeen kun on tajunnut,  ettei apua ole tulossa. Tällaista seikkaa on mahdoton todistaa.

- Muistan kun Ailu kerran joikhasi minut joskus Barona Luohtin keksimisen jälkeen. Oma joikuni oli mielestäni liian pinnallinen (7.9.2011: mielestäni rytmisesti liian yksinkertainen!). Halusin itse mielessäni hitaamman tempon ja syvällisemmän melodiikan. En pystynyt samaistamaan itseäni tuohon joikuun ja unohdin sen melkein välittömästi tunnin parin sisällä. Ailu puolestaan ehkä hieman loukkaantui tästä, koskapa valitti huonoa muistiani eikä koskaan tehnyt minua toiseksi joiuksi. Mutta myöskään ensimäistä ei tiettävästi ole esitetty sen jälkeen... Voitaisiinko joikhata haave?

 

- (Kansanmusiikki I, 1981, s.191) Heikki Laitinen : Joiku tekee joikatun ihmisen, eläimen ja luonnonpaikan todelliseksi ja olemassa olevaksi, osaksi joikaajaa ja hänen kuulijoitaan, jotka joiku tekee vuorostaan osaksi saamen sukua ja sen perintöä... jos joiku häviää, häviää saamelainen yhteisö.
- Kun joku on "aikaansa edellä", sanomme, ettemme "ymmärrä" häntä tai hänen tuotteitaan siltä osin - sen sijaan että sanoisimme "häntä ei ole olemassa siltä osin". Pidämme enemmän kiinni reaalisesta olemassa-olosta kuin merkityksellisestä olemassaolosta, jolla on pelkän olemassaolon lisäksi myös vaikutus.

- Yhtä oikein kuin on joikhata joiku on sanoa, että soitan sävellyksen "Totuuden henki". Eihän se ole koko sävellys vaan sävellyksen edustaja, hologrammi, yksi lukemattomista esityskerroista. Minä vain loihdin sävellyksen esille... eräässä muodossa.

 

11.1.83 ti Uusi Suomi - "Turismi vienyt identiteetin" (Ailun haastattelu - Irtoleike)

- Identiteettimmekin olemme joutuneet uhraamaan matkailulle. Saamelaisilta ja saamelaisista on otettu irti kaikki mahdollinen hyöty.

Nils-Aslak Valkeapää, "Ailu", syyttää valtaosaa Lapin matkailun arkkitehdeistä täydellisestä piittaamattomuudesta alkuperäisväestön toiveita, tarpeita ja elämää kohtaan.

- Vähäisetkin neuvottelut ovat johtaneet vain tuloksiin, jotka vastapuoli on unhoittanut neuvotteluhuoneen oven
sulkeuduttua.

Ailu käyttää kovaa kieltä, mutta vakuuttaa sanojensa taustalla elävän vuosi-kymmenien patouman, katkeruuden
jonka totaalinen piittaamattomuus saamelaisia kohtaan on synnyttänyt. Ailu sanoo puhuvansa edustajana, ei yksin.

- Mutta näin ei voi jatkua loputtomiin. Kun saamelaiset on saatu ajetuksi kyllin pieneen aitaukseen, sen voima
kasvaa, sen ääni tulee kuulumaan paremmin ja silloin sen tarpeet tulevat näkyviin niin selvinä, ettei niitä enää voida ohittaa.

Ailu ei kiellä saamelaisten halua yhteistyöhön. Halua olisi kehittää lappilaista turismia, mutta tämän yhteistyön pelisäännöissä tulisi myös huomioida vähemmistön tarpeet.

- Kun Lapin matkailua tarkastelee, kauhistuttavimpina esimerkkeinä nousevat esiin Käsivarren herkän tunturialueen ja Kaunispään pirstominen luontaistalouden tarpeista turismille. Luonto on tuhottu pysyvästi.

Ailu ei halua kieltää turismia, mutta kieltää sen nykymuodossaan, jossa vain muutama kohde saa kiitosta. Näistä harvoista Akäslompolon ja Inarin kylien järkiperäinen, luontoon oikein nivelletty turismi ovat osoitus oikeasta rakentamisesta ja suhtautumisesta, itse matkailun siitä elinkeinona kärsimättä.

Turismi voisi siis rakentua saamelaisetkin "kakunjakoon" hyväksyttyinä. Saamelaisten omat ajatukset, ideat,
tiedot ja taidot, voisivat palvella matkailua paremmin kuin mitä tapahtuu "lainatun" identiteetin myymisellä.

- Muutamat kokeilut matkailuyrittäjien ja saamelaisten kesken ovat osoittaneet hedelmällisen yhteistyön mahdollisuuden. Tämä kuitenkin vaatii koko matkailu-rakenteen uusajattelua, rakentumista toisille kriteereille kuin tänään.

Ailu syyttää, sen hän myöntää. Mutta syytöksellään hän haluaa herättää myös kysymyksen - onko tehty oikein.
(+ kuva Ailusta)

2.5.85      Uusi musiikkianalyysi on löytynyt silloin, kun pystymme analysoimaan saamelaisen joiun.

 

16.1.86         Inga Juuso Eira - NRK - Sámeradio, Karasjok, Norge
Keitele Finland16.1.86

Hei!
Vi möttes på Karelia-huset senaste hösten i Helsingfors, och jag frågade, om du kan hjälpa mig med några namn av jojkarna som jag har fått från Ailu. Härmed kommer kasetten med en list som jag hoppas att du kan fylla. Det kan vara en stor jobb, men kanske jag kan göra ibland en återtjänst; liksom jag har berättat har jag goda samlingar av arktisk musik - speciellt från Sovjet Unionen och någonting från Canada (eskimos, indianer osv.). Därtill jag har musik av shamaner från olika länder. Intresserad?
Du blir att märka den senaste jojken som vi har spelat i Jyväskylä -84. Den är ett försök att spela så kallad trad. jojken med olika blandade taktart. Dom är inte omögliga att spela! Därför jag är intresserad av svårigaste jojkarna. Kanske du vet, att några sådana transkriptioner kan finnas från mina nya boken "Kansat soittavat" (Folk spelar). Jag trot att Oula Näkkäläjärvi (kanske Jouni Jomppanen också) har göt ett radioprogram av den.

En annan sak: Erik Prost lovade att skicka din kasett till mig med namn av alla jojkarna, men jag har inte ännu fått denna kasetten.         Kann du fråga saken från honnom, eller skulle du göra den kasetten själv och skicka dig själv? Jag vet att du kan jojka de där svårigaste jojkrytmer utomordentligt! Jag skulle gärna skriva noter av den. (Jag har notaterad alla jojkar från denna kasetten utom dina egna jojkar (56-57).

Den tredje saken: Om du är intresserad en någon gång att försöka att joika de svårigaste rytmer med ett ackompanjemang, vet du väl att Pekka Nylund (gitarist) och jag kan göra det - mycket gärna. Vi började med joiken 26/58 redan med Piirpauke (-81) och har spelat den där jojken ständigt från denna tidpunkt. Liksom jag har berättat spelar vi nu med gruppen POHJANTAHTI finno -ugrian shaman-musik (vocalist Kalle Fält är den trädje karlen). Tom Nekljudow med indian tabla drums skulle vara också intresserad av ett sådant prov.

I alla fall - viktigaste är din egen kasett - mögligtvis jojkar av andra (Duva etc.) människor också. Detta brev har varit en god övning för mig att skriva pa svenska, eftersom jag skriver och talar engelska bättre. Du kan skriva naturligtvis på svenska.

Tack!  Och hälsningar till alla dom har varit med på tournee i Sovjet Unionen.

Ilpo Saastamoinen,
Keitele. Finland

31.1.86         Ailulta tuli kiittävä kirje musiikkifilosofiastani. (> Kansat soittavat 1985)

+9.2.1986    Risto Pennanen (Oulu/Tampere?)
Hei Risto! Kiitokset Pohj.Amerikan kasetista. Se oli erinomainen. En ole yksinkertaisesti pystynyt päättämään vielä, mitkä Folkways-levyt olisivat kiinnostavimpia, koska olen juuri nyt joutunut painiskelemaan muiden asioiden kimpussa. Periaate kuitenkin on: mahdollisimman vanhaa shamanistista musiikkia. Ja olen valmis ostamaan saman verran levyjä kuin itse aiot tilata. Voimme siten vaihtaa ne kasetteina keskenämme.

Sinun mainintasi artikkelista The world of music ss. 33-42 2/1983, ainu-inuit -vertailusta on minulle välttämätön! Nimittäin minulla on saamelaista shamaani-loitsintaa [W!] joka on täsmälleen samaa kuin ainujen ja inuiittien shamaanilaulut (+ jakuutit). Ja näin on löytynyt linkki Lapista (ehkä jopa) Grönlantiin - itäkautta!

Odotan vielä saavani 4 LP:n sarjan Grönlannin eskimoilta Helsingistä [2.6.12: Markku Lehmuskalliolta], jossa saattaa olla sikäläistä shamaanilaulua!

Lähden ensi viikolla  Helsinkiin ja sitä tietä Frankfurtin musiikkimessuille mainostamaan [Kansat soittavat-] kirjaani! Haurun Hesari-arvostelu oli aivan avuton - mutta hyvä mainos. Olen lähettänyt oikaisu-vastineen Hesarin toimitukseen.

Jos ainu-inuit -artikkelissa on levytietoja, olisi nuo levyt välttämättä saatava Suomeen vertailumateriaaliksi. Luulisin voivani kirjoittaa asiasta melko mullistavan artikkelin! Nyt olisi aihetta käydä Japanin suurlähetystössä kyselemässä levyjä. Lähetä ihmeessä artikkelikopio pian! Jos ennätä lähettää sen jo tiistaina niin postita se Pekka Nylundille. Ennättäisin saada sen torstaiksi itselleni Hesassa.

Miten kohtalo johdattaakaan asiat yhteen... Ko. nauhat ovat T.I. Itkosen Inarin Lapista tallentamat vahalieriöt vuosilta 1911-13 (?). Olen saanut nauhat käyttööni nuotintamista vastaan Suomen kielen nauhoitearkistosta. Jopa yksisävelistä shamaanijoikua - puhumattakaan 2- ja 3-säveliköistä! Olemme alkumusiikin lähteillä! Ja niin monimutkaista, etten tiedä pystynkö nuotintamaan niitä!

Seuraavat viikot tulevat kulumaan turkkilaispiisien nuotintamisessa joten kasettikopiointiin en ennätä (paitsi jos tarvitset turkkilaista). Pidä mielessä mitä olen velkaa sinulle. Tulen kyllä hoitamaan vastapalvelukseni varmasti kun aika helpottaa.
Terv. Ilpo

6.-13.2.86         Olen löytänyt T.I. Itkosen 1911-13 –nauhoista (lieriöistä) saamelaisen shamaanilaulun (ks. kolttaleud-analyysi)... Saamelaisten shamaanilaulu on suora linkki ainuihin ja pohjois-Amerikan intiaaneihin! Onko tuo kulttuuri vanhaa vai hyvin säilynyttä – kylmässä ilmanalassa?

21.4.86         Paiskin töitä T.I. Itkosen Itä-Lapin lieriöiden kimpussa. Perusnuotinnokset on jo tehty.

15.5..86         Itkun leuddin jne. monikerroksisuus on lineaarista, horisontaalista verrattuna eurooppalaisen taidemusiikin vertikaalisuuteen, sointuajatteluun. Miten sijoitat tahtiviivat?

22.5.86         Löysin yksisävelikköleuddista täydellisen hajonnan! Tämäntyyppinen entropiahakuisuus näyttää edellyttävän alitajuista muistia!!! Taidemusiikki (ja sen tutkimus) on pitänyt päämääränään säännöllisiä rakenteita. Kansanmusiikin improvisointi on pakenemista säännöllisyydestä entropiaa kohti. Tuo pyrkimys toteutuu niin monimutkaisella tavalla, ettei sitä pystytä älyllisesti matkimaan. Tietokone pystyisi toteuttamaan sen satunnaisuuden periaatteella.

9.-12.6.86 Saamelaismusiikin kurssi Kaustisella (opettajina Olle Edström, Erik Prost, Mattis Hætta + Doris ja Erich Stockmann) Osanottajia mm. Ola Graff, Sirpa Näkkäläjärvi jne. Järjestäjinä H. Laitinen, I. Kolehmainen jne.
IS: esitelmä (itse tarjottuna ylimääräisellä ajalla) + päätöskonsertti 12.6.

13.-15.6.86         edeltävän kurssin esite:
Instituutti järjesti yhden tieteellisen seminaarin Kaustisella Ala-Könni -opistossa 13-15.6.86. Seminaari oli kansainvälinen, osanottajia oli Suomen lisäksi Ruotsista. Norjasta, Saksan demokraattisesta tasavallasta ja Unkarista. Aihe oli vähemmistöjen musiikkikulttuurien teemavuoden johdosta saamelainen musiikkikulttuuri. Opetusministeriön rahoittamaan seminaariin osallistui 20 tutkijaa ja opiskelijaa.

Seminaarin alustukset ja alustajat olivat:
Thoughts about circumpolar song styles (Timo Leisiö),
Some remarks on the research project "Samish Music in Sweden" (Doris Stockmann),
Kolttien lauluja (Heikki Laitinen),
Problemet om mening i joikmelodier (Ola Graff),
The development of yoik and modern Sapmi music since 1960 (Olle Edström),
Kolttasaamelaisen 1-sävelisen laulun systeemistä nuotinnoksen perusteella (Ilpo Saastamoinen),
Joiun melodian variointi ja traditio Anders Ivar Guttormin joikujen perusteella (Ilkka Kolehmainen),
Kenen käsissä saamelaisen musiikin tulevaisuus (Matti Lahtinen) sekä
Samisk musikundervisning (Erik Prost).

[Mattis Heattan nimi puuttui]

16.6.86         - Kaustiselta palattua (> Ks. 26.6.1986).
Tuo saamelaismusiikin kurssi oli eräänlainen shokki.

[5.4.2012: Ensinnäkin - minua ei oltu kutsuttu edes koko seminaariin. Tyrkytin siis sinne itseni ja sain luvan puhua omasta saamelaismusiikkinäkemyksestäni varsinaisen seminaariajan ulkopuolella, joskus iltakuudelta tai jotain sellaista. Olle Edström ja Mattis Hætta pian kuitenkin tajusivat, että minä olen seminaarissa... asiantuntija. Jammasimme pian yhdessä joikuteemoilla jne. Kun oli tehtävänä kilpailla, kuka nuotintaa nopeimmin - muistaakseni 11-jakoisen - joiun, jouduin auttamaan Doris Stockmania tehtävässä, koska hän ei ymmärtänyt mitään sekatahtilajisuudesta joiun yhteydessä - kuten ei moni muukaan. Tämä seminaari oli pohjana, kun Ola Graff kysyi minua ensin 1990 Trommsøn saamelaismusiikki-kongressiin (johon puhuin myös Ene Viidangin mukaan virolaisten puolelta) ja sittemmin koko Kuolan saamelaismusiikin tutkimusprojektiin 1990-luvulla.]

5.7.86 - Viikko Lapissa; Rovaniemi 5.7. (Jaakko Gauriloffin luona yötä), Sodankylän jutajaiset 6.7.86 illalla Nellimissä Lovozeron saamelaisten konsertissa, yötä Ivalossa. [Jatkuu II osassa]