2003 ESISELVITYS II

3. Esitys saamelaismusiikkikeskuksen toiminnan sisällöksi

3.1 Johdanto

A. Saamelaisen musiikkiperinteen historian tunteminen on oltava opetuksen lähtökohtana. Tämä merkitsee sitä, että laulullisen ilmaisuperinteen taito on selkeästi soittimellista ilmaisutaitoa tärkeämmässä asemassa. Kulttuurin vaaliminen ei ole kuitenkaan vain perinteen säilyttämistä ja sellaisena ryhmäidentiteetin rakentamista, vaan sen on annettava tilaa tuon tradition sisällä tapahtuvalle yksilölliselle luovalle toiminnalle. Saamelaismusiikin kohdalla tämä tarkoittaa:

- perinteisten improvisointitapojen kuulumista tasa-arvoisesti toistettavissa olevan perinteen opetussisältöön

- uusien soittimien sisällyttämistä perinteiseen ilmaisuun ja sen vaatiman soitin- koulutuksen aloittamista suullisen lauluilmaisun rinnalla ainakin niille, jotka näkevät tämän puolen tärkeyden omissa tulevaisuuden-suunnitelmissaan.

- jatkuvaa kriittistä arviointia siitä, onko musiikista tunnistettavissa sen omat sukujuuret, vai onko oma perinne vaarassa sotkeutua bluesin, sonaatin tai globaalisesti paikantamattoman etnomössön kaikkialle viritettyihin verkkoihin.

B. Edellä olevaan liittyy myös musiikin esittämiseen ja tallentamiseen liittyvä jatkuvasti muuttuva nykytekniikka.

C. Opetuksen sisällön valikointi edellyttää siis historian tuntemusta. Mutta yksityisten perinnelaulannan taitajien lisäksi on välttämätöntä harjoittaa jatkuvaa musiikin tutkimustyötä, jotta saamelaisalueen eri musiikkikulttuurit olisivat yhtäläisellä asiantuntemuksella edustettuina opetuksessa. Yhdellä ihmisellä ei ole mahdollisuutta kaiken tämän tiedon perinteisellä tavalla luonnollisesti omaksuttuun hallintaan, joten yleisopetusta antavien kouluttajien on hankittava oman kasvuympäristönsä rajallisen osakulttuurin ulkopuolelle jäävä tarpeellinen tieto.

D. On ymmärrettävä, että saamelaismusiikki opiskelun kohteena on tasa-arvoinen minkä tahansa muun musiikkikulttuurin rinnalla. Käytännössä se tarkoittaa sen tosiasian hyväksymistä, että kyseisen musiikin hallintaa ei voida saavuttaa vähemmällä opiskeluajalla kuin samalla, mitä muutkin musiikkikulttuurit tarvitsevat eri  musiikkioppilaitosjärjestelmien puitteissa. Tästä ovat esimerkkeinä pop/jazz-opetuksen sekä kansanmusiikkikoulutuksen järjestäminen Suomen eri laitoksissa.

Ulkopuolisten käsitys saamelaismusiikista syntyy useimmiten vain peruskoulun antaman opetussisällön kautta. On mahdollista, että tähän joukkoon kuuluu myös saamelaisnuoria, joiden perheissä kulttuuriperinne on jo katkennut. Jos perinnettä taitavaa ystäväpiiriä tai muuta korvaavaa ympäristöä ei ole, jää koulun tarjoama opetus ainoaksi yhdyssiteeksi omaan musiikkikulttuuriin.

Historian valossa suurin vaara näyttää olevan siinä, että saamelaismusiikki määritellään yleispohjoismaisen, so. länsimaisen musiikkikäsityksen kautta. Tällä on tärkeä merkitys, koska länsimainen musiikkiperinne ei pidä esim. sekarytmiikkaa luontevana musiikin ilmaisumuotona - vastakohtana lähes kaikille etnisille perinnemusiikkikulttuureille, joille se on jopa luontevin musiikin ilmaisutapa.

Tämä johtaa siihen, että laulukirjojen esimerkeiksi valitaan juuri sellaisia joikuja, jotka ovat syntyneet jo valtakulttuurin laulumuotojen vaikutuksen alla. Nämä sekakulttuurin tuotteet valitaan mieluimmin, koska ne ovat helpoimmin omaksuttavissa. Kun ne vielä toiseen kertaan yksinkertaistetaan lapsille sopivaan muotoon, on kysymyksessä jo kaksinkertaisesti vääristynyt kuva siitä, mitä saamelainen perinnelaulu joskus on ollut.

Tästä näkökulmasta syntynyt musiikin opetus unohtaa auttamattomasti jokaisen elävän kulttuurin peruspiirteen - improvisoivan yksilöllisen luovuuden, jota ilman kyseinen kulttuuri ei pysy hengissä. Opetus on silloin kuin kaivoon kannettua vettä.

 

Jos saamelaismusiikin rytminen monimuotoisuus tulisi huomioiduksi, kuuluisi se koulun musiikinopetuksessa kaikkein monimutkaisimman musiikin joukkoon, siis lukioasteelle. On kuitenkin muistettava rytmisen vaikeuden suhteellisuus: Jos lapsi ei tiedä jonkin olevan vaikeaa, hän oppii sen muitta mutkitta tietyssä ajassa. Tämä voidaan todeta esim. alle 10-vuotiaista turkkilaispojista, jotka lyövät oikeaoppisesti 9/8 -tahtilajia, koska kukaan ei ole ollut kertomassa sen ’vaikeudesta’. Kulttuuriympäristö opettaa ajan saatossa sisältönsä jäsenilleen riippumatta sen vaikeudesta ulkoapäin arvioituna. Suomen kalevalaisen laulun 5/4 -tahtilajijäänne saattaa auttaa ymmärtämään, että tällaisia sekarytmejä voi olla myös saamelaisilla kielisukulaisilla.

Äänenmuodostuksen suhteen tilanne on jopa vielä pahempi, sillä länsimaisen kulttuurin äänenmuodostuksella on vuosisataiset traditiot, joiden ihanteena on täysin erilainen lauluäänen rakentaminen äänen sijoituksineen, vibratoineen jne. Tämän seikan vaaliminen jää nähtävästi saamelaisten itsensä varaan, koska ulkopuolisilla ei sen opettelemiseen ole edellytyksiä ilman opettajien erikoiskoulutusta. Kulttuurin piirissä kasvaneelle se on huomattavasti helpompaa.

Edellä todettu ei tarkoita, että sekakulttuurin tuotteet olisivat ’sekoittumisensa vuoksi’ missään tapauksessa vähempiarvoisia ’puhtaaseen’ perinteeseen verrattuna. Päinvastoin - juuri niistä saattaa nousta kaikkia koskettavaa musiikkia. Kysymys on siitä, rajoitetaanko huomio koskemaan vain sitä aluetta, jossa ’aita on matalin’ so. joka antaa helpoimmin mahdollisuuden hyvällä omallatunnolla sivuuttaa saamelaismusiikki vähämerkityksellisenä, ja pitää yllä uskomusta, että se edustaa musiikin alkeisvaihetta nykypäivän länsimaiseen maailmaan verrattuna. Jotta sekakulttuurin tuotteista voi nauttia ja saada syvällisiäkin kokemuksia, on kyettävä antamaan yhtäläinen arvo molemmille ’vanhemmille’, joista tuo uusi kulttuuriyhdistelmä on saanut ulkoasunsa.

 

Saamelaismusiikin koulutuksen tulee tuoda esiin nimenomaan ne musiikin osatekijät, jotka erottavat sen ympärillä olevista musiikkikulttuureista. Tämä edellyttää tietoisuutta siitä, mitä nuo erot ovat. Tietoisuus saavutetaan käyttämällä erittelyyn länsimaisen naapurikulttuurin kehittämiä teorioita ja terminologiaa, jotta asiaa tuntemattomat saadaan tietoisiksi saamelaismusiikin erityispiirteistä. Kysymys ei siis ole saamelaisten itsensä vaan heidän naapurikulttuuriensa tietoisuuden kasvattaminen näiden kulttuurien oman sanaston avulla. Tästä syystä saamelaismusiikkia tulee voida käsitellä länsimaisin musiikkitermein - varsinkin rytmiikan ollessa kyseessä.

Tämä seikka liittyy kysymykseen saamelaisen tanssin tulevaisuudesta. Jos emme ymmärrä, miten joiun tai leu´ddin rytmi rakentuu, on meidän mahdoton pukea sitä hallituksi tanssiksi. Jos meillä ei ole teoriaa, on mahdollisuutena opetella asiat vain kasvuympäristön antaman opetuksen kautta. Kuka on se äiti tai isä, jolla on tanssitieto solumuistissa ja jonka lapsella on 20 vuotta aikaa tähän oppimistyöhön? Teorian luominen on hinta, jonka maksamalla tuo työ voidaan valtaosaltaan tehdä nopeutetusti muutamassa vuodessa. Saamelaista tanssia ei ole ennen kuin on olemassa ymmärrys saamelaisen musiikin rytmiikasta. Kysymys liittyy yhtä lailla musiikin esittäjäkoulutukseen.

Perhe- ja kyläyhteisön ulkopuolelle organisoitu musiikkikoulutus vaatii soveltuvan musiikin teorian luomista opetuksen tueksi. Teorian avulla perinnemusiikki sidotaan muihin musiikkikulttuureihin, koska tasa-arvoinen vuorovaikutus niiden kanssa edellyttää yhteistä kieltä. Keskustelukumppaneina ovat toisaalta länsimaisen musiikin teoria ja kieli sekä toisaalta muut alkuperäiskansojen kulttuurit - kukin omissa historiallisissa kehitysvaiheissaan.

 

Saamelaismusiikin oman teorian luominen ei ole suinkaan itseisarvo sinänsä, vaan välttämätön keino oppimisprosessin nopeuttamiseksi ja kanavoimiseksi johonkin määrättyyn aikamäärään sekä vuoropuhelun synnyttämiseksi muiden kulttuurien kanssa. Suuri osa vanhasta saamelaismusiikista on olemassa enää vain läntisen musiikkikulttuurin näkökulmasta laadittuina nuottikuvina. Niiden lukemiseen tarvitaan tuon nuottikielen opettelemista. Mielessä on kuitenkin pidettävä, että nuotinnokset kertovat vain osan musiikin kokonaissanomasta. Rytmiset tulkinnat voivat olla harhaanjohtavia, äänenmuodostus ei näy kirjoitetusta ilmiasusta, esitykseen mahdollisesti kuuluva liikehdintä on kadoksissa ja esitystilanteen sosiaalisesta rakenteesta on harvoin saatavilla tietoa.

Tähän saakka suljettuna oppimisjärjestelmänä oman kulttuuripiirin sisällä pysynyt saamelaismusiikki muuttuu tällöin avoimeksi järjestelmäksi, jonka käyttämän musiikillisen kielen voivat myös ulkopuoliset oppia. Musiikilliset erot pohjoiskalottialueen eri saamelaiskulttuurien välillä ovat kuitenkin niin suuret, että yhteisen kielen etsintä tarvitaan joka tapauksessa niiden väliseen keskusteluun. Monen valtion alueelle ulottuva opiskelijoiden valinta tuo samalla kielellistä tieto-taitoa. Yksikin opiskelija esim. Kuolan alueelta tuo joukkoon alkuperäistekstien ymmärtämisen lisäksi venäjän kielen osaamista, jota tarvitaan sikäläisten artikkelien yms. alueellisen tiedon kääntämiseksi.

 

Saamelaismusiikin koulutuksen tulee antaa oppimismahdollisuus eri saamelaisalueiden opiskelijoiden lisäksi myös muille halukkaille, joilla on tarve erikoistua nimenomaan saamelaismusiikkiin. Toisaalta opetuksen organisointi ja aloittaminen on tehtävä, joka vaatii opetuksen jonkinasteista keskittämistä yhteen paikkaan.

Voimavarat ja tietous eivät vielä riitä koulutuksen hajasijoittamiseen kaukana toisistaan oleville saamelaisalueille. Keskittyneisyyden haittapuolia korvataan tiiviillä yhteistyösuunnittelulla eri puolilla sijaitsevien paikallisten koulutus- ja tutkimuslaitosten kanssa.

Organisoidun koulutuksen etu suppeaan yhteisöön verrattuna on siinä, että sen historiakäsitys kattaa myös kauempana olevat, mutta samaan kulttuuripiiriin kuuluvat muut yhteisöt so. eri saamelaiskielialueet. Viime kädessä opetuksen laajuus kattaa myös ei-saamelaiset vieraat musiikkikulttuurit, jolloin oma paikka määritellään ymmärtämällä omat erityispiirteet ja siteet naapurikulttuureihin globaalisen tietämyksen kautta.

 

3.11 Musiikkikeskuksen tarjoaman koulutustoiminnan tavoitteet

Oppivelvollisuuskoulun (ala- ja yläaste) sekä lukion musiikinopetuksen saamelaismusiikin sisällöstä ja osuudesta tulee jatkuvasti neuvotella alan valtakunnallisten opettajankoulutuslaitosten kanssa. Laitoksen itsensä antaman koulutuksen tulee huomioida

A. harrastajakoulutuksen avulla saavutettava yleisen kiinnostuksen kasvu saamelaismusiikkia kohtaan

B. opettajanvalmistuskoulutus vastaamaan sekä harrastaja- että myöhemmässä vaiheessa ammattikoulutuksen tarpeita eri oppilaitoksissa (esikoulu, musiikki-, kansalais- ja työväenopistot, konservatoriot ja musiikkiammattikorkeakoulut)

- Osassa em. laitoksista vaaditaan muodolliseen pätevyyteen lisäksi pedagoginen koulutus, jonka tarkka sisältö ei kuulu tämän esiselvityksen piiriin (ks. 3.4).

C. esiintyvien harrastaja- ja ammattitaiteilijoiden sekä säveltäjien koulutus

D. em. päämäärien toteuttamiseksi tarvittava keräys- ja tutkimustoiminta

E. kiinteät yhteydet päämäärien saavuttamiseksi tarvittaviin tahoihin kansallisella ja kansainvälisellä tasolla

F. autenttisen kuvan luominen saamelaismusiikista ns. suurelle yleisölle konsertti-, julkaisu- ja tiedotustoiminnan avulla

G. Vähintään kolmivuotisen päätoimisen opiskelun (120 ov) vaatiman B-kohdan  mukaisen saamelaismusiikin kandidaatintutkinnon integroiminen muuhun yliopistojen ja korkeakoulujen sisältämään korkean asteen koulutukseen

H. Mahdollisuus periodeina tapahtuvaan kurssimuotoiseen kesälukukausiopiskeluun, joka käytetään kenttätutkimuksiin tai suurten musiikkiproduktioiden tuottamiseen sisältäen mahdollisesti myös musiikkiteatterikoulutuksen.

 

3.12 Saamelaismusiikki peruskoulussa

Jokaisella saamelaisella tulee olla oikeus saada ainakin oman musiikkikulttuurinsa yleissivistävää perusopetusta oppivelvollisuuskoulussa. Tämä on otettava huomioon erityisesti saamelaisalueella, vaikka lainsäädännössä ei ole tästä seikasta yhtä selkeitä ohjeita kuin äidinkielen ollessa kyseessä. Lienee kuitenkin mahdollista, että vähemmistökielen opetuksen tavoin tarjottaisiin kouluissa vapaaehtoista saamelaismusiikin opetusta aina kun löytyy riittävän suuri ryhmä, joka ilmoittaa haluavansa saada tällaista opetusta varsinaisen koulutyön ulkopuolella. Muussa tapauksessa tulee varmistaa, että kunnan alueella järjestetään ko. harrastusmuotoista ohjausta kurssi- tai kerhotoiminnan muodossa - mahdollisesti samanaikaisesti myös vanhemmille.

Päättävien kouluviranomaisten kanssa tulisi neuvotella vähimmäisopetuspaketista, joka koskisi saamelaisalueen peruskoulutason ohella myös lukion musiikinopetusta. Aluksi tämä toteutettaisiin laatimalla kirjallisessa muodossa oleva peruskatsaus saamelaiseen musiikkiin kalottialueen eri valtioiden alueilla. Kirjasella olisi suuri merkitys, koska CD-muotoiset esimerkkiäänitteet ovat kuitenkin helpompia hankkia kuin kattava yleistieto valikoituine nuottiesimerkkeineen.

Kysymykseen saattaisi tulla lukuvuosittain uudistuva vihkonen, joka aikanaan kootaan ensimmäiseksi perusoppikirjaksi ja joka varovasti arvioiden sisältäisi mahdollisuuden opetella hyvin ainakin yksi joiku- yms. melodia lukukaudessa. Aineisto tulisi valita siten, että se rohkaisee oppilaita liittämään melodiaan omia sanoja.

Pitkällä tähtäyksellä edetään varovaisesti siihen suuntaan, että siellä missä luonnollinen perinne on katkennut, voitaisiin  opetella rakentamaan luokkatovereille omia henkilölaulumelodioita - aluksi jopa harjoittelemalla tuntemaan saamelaissuvun vanhempien jäsenten melodia- ja rytmirakenteita, jotta sukulaisuus ilmenisi myös musiikissa. Tämä tulisi olla saamelaismusiikkiopetuksen kaukainen päämäärä. Kouluyhteisössä pitäisi olla hyväksyttävää melodioiden rakentaminen myös paikkakunnan ei-saamelaisille oppilaille.

 

Äänenmuodostusharjoitusten lisäksi perehdytään 2- ja 3-jakoisten iskualojen yhdistelmistä muodostuvan sekarytmiikan käsitteeseen. Alkaen 5-jakoisista rytmikaavioista opetellaan rakentamaan melodioita, joissa sekarytmiikka toteutuu.

Äänenmuodostuksen opiskelussa on käytännöllisintä turvautua paikallisten perinteen taitajien vierailuihin koulussa. Tällainen elävä kosketus vanhempien ihmisten perinnekäsitykseen tulisi tapahtua ainakin kerran lukukaudessa.

Paikalliskulttuurista lähtevän näkökulman laajentamiseksi tutustutaan muiden saamelaisalueiden musiikkiperinteisiin. Opetuksen apuvälineinä käytetään levyaineiston lisäksi alussa mainittuja tarkoitusta varten laadittuja opetuspaketteja, jotka sisältävät kuvauksia niin vuolle-laulannasta kuin itäsaamelaisesta eeppisestä henkilölaulusta (leu´dd ja luvvjt). Koska kysymyksessä on usealle kielialueelle levittyvät kulttuurin muodot, on jokaisesta lauletusta esimerkistä oltava sopivat tarvittavat käännökset sekä käsitys kunkin esimerkin asemasta kulttuurinsa sisällä; käyttötarkoitus, käyttöyhteys ja kerrotun ajatuksen sisältö. Tässä suhteessa saattaa Armas Launiksen 1922 keräämä ja nuotintama pienimuotoinen ns. kolttajoikuaineisto tarjota erinomaisen lähtökohdan esim. henkilölaulujen laatimiseksi muun saamelaisperinteen rinnalla. Tätä kautta paikalliset erot sävelkielessä tulevat havainnollistetuiksi niin että ymmärrys lisää keskinäistä suvaitsevaisuutta ja tasavertaista arvonantoa.

 

3.13 Peruskoulussa tapahtuvan saamelaismusiikin opetuksen päämääränä on siis perinteen joltisenkin tuntemuksen ohella mahdollisesti ainakin ruokkia orastavaa rohkeutta melodioiden ja sanojen luovaan muunteluun. Paljon on kuitenkin jo saavutettu, jos nuoret kykenevät ymmärtämään alueellisen musiikin sanonnan mahdollisuuksien rikkautta siinä määrin, että kykenevät tuntemaan siitä jopa pientä ylpeyttä - ainakin ymmärtävät sen kelpaavan tasavertaisesti minkä tahansa muun musiikkikulttuurin rinnalle.

Tätä päämäärää ei voida saavuttaa, elleivät musiikinopettajat ymmärrä itse, mitkä tekijät kykenevät nostamaan saamelaismusiikin tuollaiseen asemaan. Tähän tarvitaan opettajien itsensä kouluttamista tehtävään.

Koulutuksen suunnittelu tulee aloittaa vuoden 2003 aikana. Tämä suunnittelutyö varmistaa sen, että musiikkikeskuksen aloittaessa toimintansa on jo olemassa käytännössä koeteltuja valmiita suunnitelmia eripituisten kurssien ja opetuskokonaisuuksien toteuttamiseksi. Tämä puolestaan helpottaa myöhemmin aloitettavan kokopäiväisen opiskelun rakentamista oikealle pohjalle ja vähentää virhearviointien tekemistä tilanteessa, jossa on myöhäistä tehdä nopeita korjauksia. Kouluissa tapahtuva saamelaismusiikin opetus ei millään tavalla ole ajallisesti sidoksissa valmistuvan musiikkikeskuksen aikatauluun.

 

3.2. Opettajien täydennyskoulutus

3.21 Kohdan 3.1 asettamat tavoitteet eivät onnistu nykyisen opettajien musiikkikoulutuksen antaman opetussisällön pohjalta. Kysymyksessä on musiikin erityisalue, jolla ei ole yhteiskunnan organisoimaa opetusperinnettä eikä siis oikeastaan edes tietoa opetussisällöstä. Peruskoulun ja lukion musiikinopettajien tulee aluksi pohtia ja toisaalta saada ulkopuolelta ideoita siitä, kuinka suunnitelmallinen koulutus tulisi aloittaa. Aluksi tulisi selvittää opetuskentän näkökulma siitä, miten opettajat itse kokevat saamelaismusiikin koulutusongelmat niin käytettävissä olevan ajan kuin opetuksen sisällönkin suhteen. Tämän kuvan rinnalle tulisi asettaa niin perinnemusiikin esittäjän kuin tutkijankin näkökulma.

3.22 Koemuotoisen kurssin tai seminaarin puitteissa voitaisiin tarjota joitakin malleja siitä, kuinka koulutusta voitaisiin laajentaa peruskoulun ja lukion puitteissa. Kokeilusta saadut tulokset käsiteltäisiin palauteseminaarissa lukuvuoden 2003-04 päätyttyä. Silloin voitaisiin jo valikoida onnistuneimmat opetuskokeilumallit erilleen uudelleen hyödynnettäviksi. Samassa yhteydessä voitaisiin päättää uusien opetussisältöjen kokeilusta. Tällaisen jatkokoulutusseminaarin kesto voisi olla ensimmäisellä kerralla viikonlopun mittainen.

3.23 Kun jatkokoulutustarpeen vähimmäiskesto on saatu kartoitetuksi, kurssimuotoista jatkokoulutusta voidaan laajentaa esim. viikon mittaiseksi vapaaehtoiseksi kesäkurssiksi. Alkuvaiheessa kuitenkin koulutus ja siihen liittyvä ryhmätyöskentely tulisi järjestää yhteistyössä kouluviranomaisten kanssa, jotta mahdollisimman suuri määrä opettajia ainakin Lapin alueelta voitaisiin saada mukaan suunnittelutyöhön ja palautetta antamaan.

3.24 Koska edellä mainittuihin suunnitelmiin tuskin voidaan liittää varsinaista alkuperäismusiikin vaatimaa kielikoulutusta, tulisi huomioida mahdollisuus, että myös suomenkieli - varsinkin eteläisemmillä alueilla - tulisi olemaan käytettävissä saamelaismusiikin opetuksen yhteydessä. Tämän mahdollisuuden hyväksyminen on tärkeää siksi, että varsinkin sanoilla tapahtuva improvisointi edellyttää hyvää kielen hallintaa. Kiertotienä on mahdollisuus hyödyntää pohjoissaamelaisen ja kolttajoiun hyvinkin rajoittunutta sanamäärää, so. esim. pelkkiä henkilönimiä, jolloin kieliongelmasta päästään helpohkosti. Luovuus voi ilmetä ko. sanan tai sanojen sijoittumisena musiikkiin mitä moninaisimmin eri tavoin. Tämä täyttää jo luovuuden vaatimukset yllättävän monessa etnisessä kulttuurissa. Toinen käytettävissä oleva keino on käyttää eri saamenkielissä olevia erilaisia ’merkityksettömiä’ tavuja, joiden sujuvan käytön opetteleminen ei liene ylivoimaista edes alkuperäiskieltä taitamattomalle.

3.25 Varsinaiseen musiikkikoulutukseen tulisi liittää aina jokin määrä tietoutta kulttuurin muista osa-alueista - ei vähiten myyttien, tarinoiden, mytologian ja uskonnollisen elämän sisällöistä vanhimmassa perinnekerrostumassa.

3.26 Musiikinopettajiksi erikoistuneilla tulee olla mahdollisuus saada pitkällä aikavälillä - jopa vuosittain - jatkuvasti uutta aineistoa omaksuttavaksi ja koulutyössä kokeiltavaksi. Tuon aineiston tarjoaminen jää musiikkikeskuksen toimintaa suunnittelevien opettajavoimien tehtäväksi. Alkuvuosina alueen omien perinteen taitajien apu on välttämätöntä - riippumatta siitä, ovatko he aikaisemmin olleet opetustehtävissä vai eivät.

 

3.3. Erilliset kurssit

A. Tähän nimikkeeseen kuuluva kurssitoiminta pyritään aloittamaan jo ennen musiikkikeskuksen valmistumista. Se kohdistetaan esim. koulujen musiikinopettajiin, joiden toiminta ei riipu keskuksen valmistumisen aikataulusta, mutta jotka tarvitsevat välittömästi jatko-opetusta voidakseen syventää saamelaismusiikin opetussisältöä oppivelvollisuuskoulussa ja lukioasteella. Tarpeellisinta jatko- tai täydennyskoulutus on luonnollisesti Lapissa toimiville opettajille. Asiasta tulisi ensimmäiseksi keskustella lääninhallituksen sivistystoimen  tai kouluhallituksen edustajien kanssa.

B. Musiikkikoulujen ja -opistojen opettajien jatkokoulutushalukkuus ja -tarve jää tässä yhteydessä kysymysmerkiksi. Se perustunee puhtaaseen vapaaehtoisuuteen. Saamelaisen musiikkiaineiston sijoittuminen tällaisen toiminnan opetussisältöön tulisi näillä näkymillä koskemaan vain Lapin alueella toimivaa musiikin harrastajakoulutuksen järjestelmää. Musiikkiopistojen opetussuunnitelmiin on saamelaisen musiikin koulutusta vaikea vaatia lisättäväksi muualla Suomessa. Sama koskee todennäköisesti myös maassamme järjestettyä vakinaista kevyen musiikin koulutusta.

Ainoastaan Rovaniemen musiikkiopisto saattaisi laitoksena olla kiinnostunut saamelaismusiikin  tuomisesta mukaan niin opetussisältöön kuin jopa kurssitutkintoihinkin - ottaen huomioon myös Rovaniemen pohjoispuolella olevat opetuspisteet ja niissä mahdollisesti soitinopetusta saavat saamelaiset.

Näistä kysymyksistä tulisi neuvotella ko. laitoksen johdon kanssa. Mikäli suhtautuminen on myönteistä, saattaisi se merkitä, että opisto lähettää omatoimisesti jonkun tai jotkut opettajistaan saamelaismusiikin täydennyskursseille. Tällaisen kurssin sisältö tulisi tarkkaan harkita, jotta kurssiohjelma auttaisi opettajia löytämään sopivaa harjoitusaineistoa soitonopetuksen monipuolistamiseksi.

C. Vapaamuotoinen harrastajakoulutus kansalais- ja työväenopistojen piirissä saattaisi olla kiinnostunut saamelaisen musiikin tuomisesta mukaan nuorten harrastajakoulutukseen, koska opetus tapahtuu ryhmissä yksityisopetuksen sijasta. Riippuu kuitenkin opettajien henkilökohtaisesta motivaatiosta, olisivatko he kiinnostuneita saamaan tämän alan kurssimuotoista jatkokoulutusta.

D. Aktiivisin potentiaalinen opiskelijajoukko löytynee kuitenkin niiden saamelaisten joukosta, joilla on oman musiikinharrastuksensa vuoksi tarve saada näköaloja saamelaisen musiikkiperinteen historiaan ja soveltaa näitä tietoja käytännön harrastaja- tai jopa ammattimaisessa esiintymistoiminnassa. On todennäköistä, että tällaisista 2000-luvun alussa koulutukseen hakeutuneista nuorista jotkut haluavat jatkaa opintojaan päätoimisesti silloin, kun tällainen tilaisuus musiikkikeskuksen valmistuttua aukeaa. Jo ensimmäisistä kursseista lähtien osanottajien tulee saada todistus osanotosta. Näitä  osallistumisia voidaan myöhemmin katsoa saamelaismusiikin kandidaatintutkinnon osasuorituksiksi.

E. Erikseen on huomioitava toimivien saamelaisteatteriryhmien tarve saada musiikkiin liittyvää täydennyskoulutusta, joka liitettäisiin myöhemmin osaksi musiikkikeskuksen vakinaista toimintaa.

 

Tämä esiselvitys ei sisällä tarkkoja suunnitelmia siitä, kuinka puhdas harrastajatason koulutus tulisi jatkumaan vakinaisen päätoimisen koulutuksen alettua. Toiminta voi valita kahden suuntautumistavan välillä:

1) jatkaa tilapäisluontoista kurssitoimintaa epäsäännöllisin aikavälein ja järjestää kesäkautena viikon parin mittaisia kesäleirejä tai

2) etsiä yhteistyömuotoja musiikkikoulu- ja musiikkiopistojärjestelmän kanssa siten, että yksityinen soiton/laulamisen opetus tapahtuisi säännöllisesti viikoittain.

Järjestelykysymys on, kuka tässä tapauksessa maksaa opettajien palkat ja kenelle nuori maksaa lukukausimaksunsa. Musiikkikeskus voi joka tapauksessa tarjota mahdollisuuden säännölliseen harrastajaopiskeluun joillakin viikoittaisilla erityiskursseilla, jotka tapahtuvat ilta-aikana ja joissa on tilaa ulkopuolisillekin opiskelijoille, joilla ei ole tarkoitusta suorittaa musiikkikeskuksen loppututkintoa.

 

3.31 Kokeiluvaiheen saamelaismusiikin kurssitoiminta

Jotta saataisiin laajaa kokemusta opetussisältöjen vaatimista tuntimääristä, kurssien sisällön tulisi eri vuosina keskittyä saamelaismusiikin eri osa-alueisiin. Mikäli kurssit olisivat sisällöltään samanlaisia yleiskursseja eri vuosina, ei tätä kokemusta ole ennakkoon riittävästi vakinaisen koulutuksen alkaessa. Kysymykseksi jää, voidaanko esim. samansisältöisiä teoriakursseja pitää niihin toistuvasti osallistuneiden osalta erillisiin viikkotuntimääriin oikeuttavina kursseina.

Ennen musiikkikeskuksen valmistumista tapahtuvan kurssimuotoisen opiskelun organisoijana tulisi olemaan Saamelaisalueen koulutuskeskus.

Kurssiaiheiden luetteloon on merkitty myös välttämätön lähdeaineisto, johon opetus tulee nojautumaan. Em. luettelo on samalla luettelo kirjallisuudesta ja äänitekokoelmista, joiden hankkiminen tulevalle musiikkikeskukselle olisi aloitettava jo vuoden 2003 aikana. Kurssien sisällön erittely sisältyy osittain myös musiikkikeskuksen myöhemmin tarjoamaan kandidaattikoulutuksen opetussisältöön kohdassa 3.4.

 

3.32 Saamelaismusiikin eri muodot alueittain

3.321 Ruotsin saamelaiset (peruskirjallisuus)

Edström, Karl-Olof
1978 Den samiska musikkulturen. Musikvetenskapliga inst. Göteborg, 1.

Grundström - Väisänen
1958             Lapska sånger  I  Uppsala. sekä ULMA:n kyseiset äänitallenteet

Grundström - Smedeby
1963             Lappska sånger  II  Uppsala sekä ULMA:n kyseiset äänitallenteet

Kjellström Rolf -Ternhag Gunnar - Rydving Håkan
1988 Om jojk, Värnamo.

Ruong, Israel - Matts Arnberg - Håkan Unsgaard
1969             Yoik.  Sveriges Radios Förlag. + siihen liittyvä levysarja

Saastamoinen, Ilpo
1993            Árfo-guov’del -joiku, Etnomusikologian vuosikirja, 277-292.

Tirén, Karl
1942 Die Lappische Volksmusik. Hugo Gebers förlag, Stockholm-Uppsala
sekä kirjaan liittyvät äänitallenteet

 

         3.322 Suomen ja Norjan pohjoissaamelaiset
(Käsivarsi, Hetta, Kautokeino, osin Karasjoki)

Jouste, Marko
1998-01            Etnomusikologian vuosikirjoissa 10, 12 ja 13 olevat artikkelit saamelaismusiikista

Launis, Armas
1908                         Lappische Juoigos-Melodien. Helsinki.

Lüderwaldt, Andreas
1976 Joiken aus Norwegen. Bremen, sekä kirjaan liittyvät äänitallenteet Tromsøn museossa

 

3.323  Karasjoen,Tenon ja Inarin saamelaiset sekä merisaamelaiset (ks. 3.322)

Guttorm, Anders Ivar
1972             Lappische Joiku-Lieder aus Karasjok. SUST 149, Helsinki.
        (Samuli Aikio, István Kecskeméti, Zoltan Kiss)

Järvinen, Minna Riikka
1994            Kodasta konserttilavalle. Pro gradu (Angelin tytöistä), Helsingin yliopisto. (Käsikirj.)

1999            Maailma äänessä; Tutkimus pohjoissaamelaisesta joikuperinteestä,                                                 SKS 762, Helsinki (kasvatust.väitöskirja, joka sisältää myös kohdan 3.322 aineistoa)

Kantola, Tuula
1984             Talvadaksen joikuperinne. Folkloristiikan tutkimuksia 2. Turun yliopisto.
            - sekä kirjaan liittyvät äänitallenteet

Lagercrantz, Eliel
1960 Seelappische Gesangmotive des Varangergebietes
(Lappische Volksdichtung IV), SUST 120.

1966 Sonographische Untersuchung Lyrischer Lappischer Volkslieder aus Karasjok und Enontekiö (L.V.VII), SUST 141.

 

3.324  Suomen, Norjan ja Venäjän kolttasaamelaiset

Itkonen, T. I.
1971             Koltan-Lapissa kevättalvella 1913. Kalevalaseuran vuosikirja 51
sekä tuohon matkaan kuuluvat vahalieriöäänitteet

Itkonen, T. I.
1991             Lapinmatkani, WSOY

Laitinen, Heikki
1977             Suonikylän laulut vuonna 1961. Helsingin yliopisto,
pro gradu -käsikirjoitus E. Ala-Könnin 1961 -matkan koltta-aineistosta

Launis, Armas
1922/2          Saamein säveltä etsimässä. Kalevalaseuran vuosikirja 2.
sekä vuoden 1922 matkaan liittyvät äänitallenteet ja nuotinnokset

Saastamoinen, Ilpo
1987             Kolttasaamelainen leu’dd. Etnomusikologian vuosikirja, 66-95.

 

3.325 Kuolan kildinin- ja turjansaamelaiset

Autio, Eero
1993             Kultasarvipeura ja sen klaani. Atena Kustannus Oy. Jyväskylä.

Sergejeva, Jelena
1994             Kuolansaamelaisten folkloresta - peuramies.
Johdatus saamentutkimukseen (toim. U.M. Kulonen etc.), Tietolipas 131, SKS.

Travina, Irina
1987             Saamskie narodnie pesni. Sovetskij kompozitor, Moskva.

 

3.33 Yleisteokset

 
Itkonen, T. I.
1948 (84) Suomen Lappalaiset (I-) II, WSOY. (2. painos Porvoo 1984)
Kulonen, Pentikäinen, Seurujärvi-Kari (toim.)

1994 Johdatus saamen tutkimukseen
Pentikäinen, Juha (toim.) 2000 Sami Folkloristics

Seurujärvi-Kari, Irja (toim.)
2000 Beaivvi mánát, Saamelaisten juuret ja nykyaika, SKS, Tietolipas 164

Saastamoinen, Ilpo
1994 Rytmikaava-ajattelu saamelaismusiikin hahmotusmallina.
Pro gradu, Jyväskylän yliopisto (käsikirj.)

1998  Laulu-puu-rumpu; saamelaismusiikin alkulähteillä
lis.työ Jyväskylän yliopisto (käsikirj.), http://docuweb.jyu.fi

 

         3.331  Yleiskokoelmat (julkaistujen äänilevyjen lisäksi)           

- E. Ala-Könnin Yleisradiolle ja Tampereen yliopistolle keräämä äänitekokoelma itä-  ja pohjoissaamelaisten musiikista vuosina 1961 ja -63

- Heikki Laitisen kolttaäänitteet vuodelta 1973

- Ilpo Saastamoisen äänitteet eri puolilta Lappia 1980-luvulta

- Tromsøn museon saamelaismusiikin äänitearkisto

- Yleisradion ja saamelaisradioiden äänitearkistot (mm. Juhani Lihtosen äänitykset)

- SKNA (Suomenkielen nauhoitearkisto), SKS:n kokoelmat

 

3.332 Kuolan saamelaiset

1) Jaan Sarv - Igor Bogdanov / Radio Tallinn 1977.

2) Margo Kõlar - Kerstin Söödor 1988. (turjansaamelaiset - Klaudia Matrijohhina)

3) Mikk ja Marju Sarv, Ene Viidang 1989-90. (turjansaamel. - Klaudia Matrijohhina)

- Muut kerätyt aineistot sijaitsevat lähinnä

1) Pietarissa Venäjän tiedeakatemian kansatieteellisen instituutin Pietarin osaston

äänitearkistossa (Hippius-Evald -kokoelmat 1928-37) ja

2) Herzen-instituutissa (Terjoshkin-kokoelma 1982-83),

3) Petroskoissa kielen ja kirjallisuuden instituutissa (Kert-Zaikov kokoelmat 1960-1975).

4) Lovozerossa (Katrin Korkinan, Alexandra Antonovan ja muiden saamelaisten

yksityiskokoelmat) 

5) SKS, Helsinki: Tutkimusryhmä (Minna-Riikka Järvinen - Sampsa Cairenius - Marju Sarv - Pentti Leppäaho) nauhoitti Kuolasta kokoelman 18.8. - 22.8 1994 välisellä ajalla Revdassa ja

Luujärvellä.

6) Tromsøn museo, Maailman Musiikin Keskus, Helsinki: Kola Sámi Musical Tradition

-projektin nauhoitemäärä ajalta 1994-1997 on noin 600 äänitettä.

 

3.333 Kolttasaamelaiset ja karjalainen joiku (äänitteet)

1913 T.I. Itkonen (vahalieriöt)

1922 Armas Launis (vahalieriöt)

1922 A.O. Väisänen (karjalaiset joiut)

1926 A.O. Väisänen (koltta-vahalieriöt)

1970-luvun yksityiset kokoelmat (S. Mosnikoff, I. Jefremoff jne.)

 

3.34 saamelaismusiikin esittämisen (laulamisen ja soittamisen) opetus

- sekarytmiikka (’Vapaamittaisuus’ -termi ei anna riittävää painoa sykliselle, määrämittaiselle toistuvuudelle)

- improvisointi (määrämittaiset ja -mitattomat rakennemallit)

- esiintymistekniikka ja mahdollinen draamallinen tai tanssillinen liikunta

Tämän osa-alueen kurssit ovat puhtaasti käytännön laulamisen ja soittamisen opetusta. Niitä voidaan järjestää sopivin maustein milloin tahansa tarpeen ilmaantuessa.

 

3.341 säveltäminen ja sanoittaminen

- perehtyminen aiheeseen tehtyjen tutkimusten ja artikkelien kautta

- yksilö- ja ryhmätyöskentelyä annetuista aiheista

- perinteenkantajan vierailu kurssipaikalla; esitelmä ja käytännön ohjausta

3.342 yhteistyö saamelaisten teatteri- ja musiikkiteatteriryhmien kanssa

Koulutusmahdollisuudet ovat sidoksissa myös niihin laajapohjaisiin alueellisiin produktioihin, joita mahdollisesti ollaan suunnittelemassa Lappiin. Koska tällaiset tapahtumat ovat harvinaisia, tulisi niihin osallistua koulutuksellisista syistä aina, kun vain on mahdollista. Erityiskoulutuksen tuottaminen alueelle on muutoin taloudellisesti ylivoimaisen kallista.

 

3.35 Lauluteksteihin liittyvää kirjallisuutta tai käsikirjoituksia

Einejord, Jon Eldar
1975            Luotti - juoigos - dajahus; Innhald i joiken.
                   Hovudoppgåve til samisk hovudfag vårsemesteret. Alta (julkaisematon käsik.)

Graff, Ola
1985            Jojk som musikalsk språk (Per Haetta - pohj.saamelainen joiku), käsikirj.

Hirvonen, Vuokko
1991            (käsikirj.) Gumpe luodis Aillohazzii, pro gradu, Oulun yliopisto

Jernsletten, Nils
1976             Dajahusat, Oslo

1978             Om joik og kommunikasjon.  Norsk Folkemuseums årbok, Oslo.

Lappalainen, Päivi
1984             Dal mi juoiggasta’ vel - Anders Ivar Guttormin joikujen tarkastelua
                    Folkloristiikan tutkimuksia 3, Turun yliopisto.

 

         3.351         saamelaismusiikkia sisältävä koulujen musiikkikirjallisuus

G. Kádár (’Virta vierii’), M. Linnankivi (etc.) (koululaulukirjoja),

Tekoniemi etc. (Uusi Lapin lasten laulukirja),

Vesa-Hyvärinen-Mattus (’Kapustarinta’)

K.Vuolab (’Golbma...’), Yhteispohjoismaiset radioyhtiöt (’Pohjolan lauluja’)

 

3.36 nuotintaminen ja muotoanalyysi (määrämittaiset ja -mitattomat muodot)

- Esimerkkitapaus nuotintamiseen liittyvästä koulutuksesta:

       3.361 Teema: Saamelaismusiikki ja transkriptio (nuotintaminen):

Vaihtoehto A (Toteutettu Helsingin yliopiston mus.tieteen laitoksella):

 

1)     Yleinen kulttuuritausta saamelaisalueilla;

        Saamelaisten muinainen maailmankuva, uskonto ja mytologia

        - Uskonnon erityispiirteitä; seidat, saivot, haltiat, karhu- ja peuramyytit

        - Shamanismi ja kristinuskon tuoma murros perinteeseen

        - Duaalinen ajattelu; ks. yleiskohta 3.4 (2) ’Musiikin hahmottaminen’ (2.45)

        - Joiku, vuolle, luohti, leu´dd ja luvvjt -termien etymologiset juuret

2)     Musiikin erityispiirteet;

                - Yhteydet ugrilaisperinteeseen ja arktiseen musiikkiin

                - Saamelaismusiikki globaalisessa vertailussa

                - Persoonalaulun traditio

                - Äänenmuodostus osana arktisten alueiden musiikkikulttuureja

                - Saamelaisen laulukulttuurin tyylialueet suhteessa kielialueisiin (yl.katsaus)

                - Melodiset alueelliset erityispiirteet (yl.katsaus)

3)    Alueelliset tyylierot nuotinnosongelmina

        A) Läntinen alue (vuolle) - Ruotsin saamelaiset

                - Árfo - Guov´del -joikutranskriptio

        B) Pohjoinen alue (luohti/joiku) Käsivarsi-Karasjoki

                - Risten Anne Sara- ja Val’gon guoi’ka -analyysi

        C Tenon alue; laulullisen joiun tarkastelua

        D) Itäinen alue (leu´dd) - Suomen koltat

                - Yksisävelikkö-leu´dd -analyysi

        E) Kola Sámi musical tradition -projekti 1994-97; luvvjt

                - Mierre jodtjem -luvvjt -analyysi (I. Travinan nuotinnoksen tarkastelua)

4)     Rakenteet joikunuotinnuksen lähtökohtana

        - Moniselitteisyys rakenteissa ja melodioissa

        - Nuotintamisvaikeudet; tekstin ja musiikin suhde.

        - Aiheiden muuntelu.

        - Määrämitattomuus vanhimman laulukerrostuman tunnusmerkkinä

        - Tekstin, melodian ja rytmin nokkimisjärjestys

5)      Rytminen ajattelu (nuotinnosesimerkkeineen):

        - Joiun rakennemallien etsintää.

        - Määrämittaisuus ja toistumattomuus.

        - Rytmiikka soitinsäestyksen ongelmana

        - Rytmin monimuotoisuuden perusta: kaksi- ja kolmijakoisuus

6)     Rytmikaavat (nuotinnosesimerkkeineen):

        - Saamelaismusiikin rytmiluokitusjärjestelmä ja sen pohjana oleva rytmikaava-ajattelu

        - Sekajakoiset rytmit ja syklit: 5-80-jakoiset rytmikaavat

        - Sumeat alueet ja nuotinnoksen transformaatiomallit

7)     Improvisaatioanalyysi (nuotinnosesimerkkeineen):

        - Improvisointi kulttuurin välttämättömänä tunnusmerkkinä

         - Improvisaatio informaatiolähteenä

8)     Nuotintamisvaikeudet; tekstin ja musiikin suhde.

        - Transkription moniselitteisyys

        - Käytännön harjoituksia

Edellä oleva luonnos muodostaa noin viikon kestävän kurssin, jos luentomuotoinen opetus on aamu- ja keskipäivällä ja luentoihin liittyvät harjoitukset iltapäivällä. Kurssi on mahdollista pitää yksin, mutta suotavaa on, että tällaisiin kursseihin liitetään aina 1-2 alkuperäisen perinteen taitajan opetustoiminta.

3.362 Sama kurssiaihe tiivistettynä 2-3 päivään:
Vaihtoehto B: (Kajaanin mus.opettajien täydennyskoulutuskurssin ohjelma):

 

1) Yleinen kulttuuritausta; perehtyminen saamelaisten muinaiseen maailmankuvaan, uskontoon ja mytologiaan

- duaalinen ajattelu

- uskonnon erityispiirteitä; seidat, saivot ja haltiat

- shamanismi ja kristinuskon tuoma murros perinteeseen

- karhu- ja peuramyytit

2) Musiikin erityispiirteet;

- yhteydet ugrilaisperinteeseen ja arktiseen musiikkiin

- Saamelaisen laulukulttuurin tyylialueet suhteessa kielialueisiin

        A) Läntinen alue (vuolle) - Ruotsin Lappi

        B) Pohjoinen alue (luohti/joiku) Kautokeino-Enontekiö-Karasjoki

        C Tenon ja Inarin alue

        D) Itäinen alue (leu'dd/luvv't) - Suomen ja Venäjän koltat sekä Kuola

- rytmin monimuotoisuus; sekajakoiset rytmit

- moniselitteisyys rakenteissa, melodioissa ja rytmeissä

- Sanallinen ja sanaton luohti; termien etymologiset juuret

3) Käytännön perehtyminen saamelaiseen laulukulttuuriin:

- Perehtyminen rytmiseen ajatteluun

- Melodiset alueelliset erityispiirteet

- Äänenmuodostus osana arktisten alueiden musiikkikulttuureja

- Persoonalaulun traditio

- Improvisointi kulttuurin välttämättömänä tunnusmerkkinä

        A) teksti-improvisointi

        B) melodinen improvisointi

Kaikkiin em. kohtiin perehdytään oman luovan tekemisen avulla. Instrumenttina käytetään vain omaa ääntä sekä ruumista. Samalla luodaan myös näkymiä tanssin mahdollisuuksista saamelaisrytmiikasta syntyvänä. Näillä harjoituksilla pyritään luomaan näkymiä mahdolliseen kulttuurin uusiutumiseen tiukan tradition pohjalta.

Jokainen kohtien 1 ja 2 alajakso kestää vähintään yhden luentotunnin. Kohdan 3 harjoituksia voidaan käydä jokaisen kaksoisluennon jälkeen. Tällöin teoria ja käytäntö tasapainottavat toisiaan. Toinen mahdollisuus on keskittää käytännön harjoitukset viimeiseksi kurssipäiväksi. Kokonaisuus määräytyy lopullisesti, kun on tiedossa kurssin lopullinen kesto.

3.37 kenttätyöt ja keräys

Tämä toiminta on tarpeellista kaikkina aikoina. Se, mikä on vähäpätöistä ja halveksuttua tänään, on huomenna kuolemassa. Keräystoiminta alkaa yleensä vasta tässä vaiheessa, kun jokin kulttuurin alue on katoamassa pois. Dokumentointia tulisi suorittaa jatkuvasti, vaikka tämän työn tekijät eivät välttämättä edes itse ymmärrä, mitä ovat tekemässä.

3.38 alkuperäiskansojen musiikkikulttuurit

Kysymyksessä on ääninäytteisiin ym. esimerkkeihin pohjautuva yleiskatsaus maailman eri puolilla sijaitseviin alkuperäiskulttuureihin, joista vain osalla on kirjallisessa muodossa oleva klassinen musiikkitradition periytyminen, kirjallinen musiikin teoria ja yhteiskunnan tavalla tai toisella organisoima musiikin esityskoneisto.

3.381 yleisteokset ja äänitekokoelmat

Lomax, Alan
1968 Folk Song Style and Culture, Amer. Ass. for Advancement of Science, Washington.

1976 Cantometrix. Univ. of California Press, Berkeley (globaalinen äänitekokoelma)

Moisala, Pirkko
? Kansojen musiikki (sis. 2 musiikkikasettia maapallon eri kulttuureista)

Saastamoinen, Ilpo
1985 Kansat soittavat. Tammi. Helsinki. (+ äänitteet)

Lisäksi: eri maissa julkaistut kansanmusiikin levysarjat (Folkways, Melodija ym.)

 

3.382 etnisten musiikkikulttuurien improvisointi
Saastamoinen, Ilpo
1990 Keiteleen oudompi nuottikirja, Tampereen yliopisto.. (+ äänitteet)

 

3.383 suomalais-ugrilaisten ja arktisten kansojen musiikki

I. Saunio - K. Immonen
1979            Pororumpu ja balalaikka. Työväenmusiikki-instituutti, Helsinki (+ esitellyt äänilevyt)

Vikár, László
1983             Folk music of Finno-Ugrian and Turkic peoples. LP-kokoelma LPX 18087-89.

1980-90-lukujen väitöskirjat ja artikkelit: - Nikolai Bojarkin, György Kádár, Katalin Lázár,

Timo Leisiö, Urve Lippus, Jarkko Niemi, Triinu Ojamaa, Ingrid Rüütel, Vaike Sarv jne.

1900-luvun loppupuolen unkarilaiset äänitekokoelmat (saamelaiset, komit, hantit)

 

3.384 saamelainen mytologia

Ahlbäck, Tore (toim.)
1987 Saami religion, Almqvist & Wiksell, Uppsala

Bäckman, Louise
1975            Sájva. Almqvist & Wiksell, Stockholm

Bäckman, Louise and Hultkrantz, Åke
1978            Studies in Lapp shamanism. Almqvist & Wiksell, Stockholm

L. Bäckman and Å. Hultkranz (toim.):
1985                        Saami Pre-Christian Religion. Almqvist & Wiksell, Stockholm

Genetz, Arvid
1891            Kuollan Lapin murteiden sanakirja, Helsinki (Uskontoa käsittelevä johdanto)

Holmberg, Uno (Harva)
1915                        Lappalaisten uskonto. Suomen suvun uskonnot 2, WSOY. Porvoo

Itkonen, T. I.
1946 Heidnische Religion und späterer Aberglaube bei den finnischen Lappen.
SUST LXXXVII, Helsinki

Karsten, Rafael
1952            Samefolkets religion. Söderströms, Helsingfors.

Lars Leevi Laestadius
2000 Lappalaisten mytologian katkelmia, toim Juha Pentikäinen, SKS

Outakoski, Nilla
1991 Lars Leevi Laestadiuksen saarnojen maahiskuva, Tomus XVII, Oulu

Paproth, Hans-Joachim
1976 Studien über das Bärenzeremoniell, Uppsala 1976 (evenkit, ainut ym. Siperian kansat)

Pentikäinen, Juha
1995 Saamelaiset - pohjoisen kansan mytologia. SKS, Helsinki

 

3.385 itämerensuomalainen mytologia

Eisen, Matthias Johann
1919 Eesti mütoloogia, (2. painos 1995) Mats, Tallinn.

Ganander, Kristfrid
1995                        Mythologia Fennica (1789). Toim. Juha Pentikäinen, Recallmed, Tampere

Haavio, Martti
1967 Suomalainen mytologia, WSOY, sekä muut alan teokset

Krohn, Kaarle
1914 Suomen suvun uskonto. SKS-WSOY (Helsinki).

Siikala, Anna-Leena
1992 Suomalainen shamanismi. SKS, Helsinki.

 

3.39 soitinrakennus: erilliskurssi ilman varsinaista musiikinopetusta

- (noita)rummun valmistaminen

- musiikinopetuksen tilalla rumpuun liittyvät saamelaismytologian perusteet

Friis, J. A.
1868            Lappalaisten noitarummusta ja Kalevalan Sammosta
               > M. Linkola (toim.) Lappi (IV osa, 219-226)1985

Harva, Uno
1933 Altain suvun uskonto

Manker, Ernst
1938-50 Die lappische Zaubertrommel I-II, Acta Lapponica, Stockholm

Pentikäinen, Juha
1987       Saami Shamanic Drum in Rome
            (in:) Saami Religion, ed. Tore Ahlbäck, Donner Institute, Åbo/Uppsala

1998       The shamanic drum as cognitive map (Shamanism and Culture, Gummerus)

Sommarström, Bo
1985        Pointers and clues to some Saami drum problems.
            > L. Bäckman and Å.Hultkranz (toim.): Saami Pre-Christian Religion.                                                 Almqvist & Wiksell, Stockholm

1989        The Sámi shaman’s drum and the holographic paradigm discussion.
              (in: M. Hoppál and O. v. Sadovszky - ed.)
               Shamanism - past and present, Istor Books I, Budapest

On löydettävä yleinen yksimielisyys siitä, voidaanko perinteisin kuvioin varustettuja rumpuja ollenkaan käyttää soittimina. Ainakin rummun valmistajan itsensä sekä soittajan olisi voitava sanoa asiasta käsityksensä. Kompromissi saattaisi olla, että soittimina käytettäisiin vain ’puhtaita’ kalvoja tai perinteiseen kuviointiin korkeintaan epäsuorasti liittyviä - esim. vahvasti tyyliteltyjä - koristekuvioita. Kysymyksessä olisi tällöin uskonnollisen rituaalivälineen profaani, ’maallistettu’ versio, jollaisen käyttö on joka tapauksessa vallitseva tosiasia.

 

3.4. Saamelaismusiikin kandidaattikoulutus

Lopullinen musiikkikeskuksen päämäärä on pitkällä tähtäyksellä tuottaa saamelaismusiikin kandidaatteja. Tämän perustutkinnon vaatima opetus sisältää (lukio mukaan luettuna) 120 opintoviikkoa - siis vähintään kolmen vuoden päätoimisen opiskelun. Pedagogiset opinnot mukaan luettuna kokonaismäärä on nähtävästi 180 ov., joka edellyttää opintojen nivomista yhteen ammatillisen opettajakorkeakouluopetuksen kanssa. Eri osa-alueiden kurssimuotoinen opetuskokeilu on aloitettava viimeistään 2004 aikana, jotta voitaisiin pätevyydellä ennakoida joidenkin pakollisiksi määriteltyjen kurssien vaatima kokonaistuntimäärä.

Useimpien oppiaineiden kohdalla ei ole etukäteistietoa siitä, kuinka paljon aikaa niiden perusteellinen läpikäyminen vaatii. Tämä saadaan selville vain kokeilemalla. Tällaisia oppiaineita ovat ainakin saamelaismusiikin historia, saamelaismusiikin syklisen (toistuvan) rytmiikkajärjestelmän läpikäyminen 5-jakoisista 80-jakoisiin dokumentoidun aineiston pohjalta sekä improvisointikyvyn kehittäminen käsittämään niin läntisen, pohjoisen kuin itäisenkin saamelaismusiikin alueet. Varsinaista kokemustietoa ei vielä ole oikeastaan yhdestäkään saamelaismusiikkiin liittyvästä erityisalueesta ei edes suomalais-ugrilaisen musiikinhistorian vaatimasta vähimmäistuntimäärästä.

On siis lähdettävä ensi tilassa arvioimaan joidenkin välttämättömien opetusjaksojen pituutta, koska varsinainen musiikin esittämisen opetus voi aina kattaa vapaaksi jäävän tyhjiön.

Tutkintoon kuuluu itsestään selvästi melko perinpohjainen perehtyminen koko saamelaisalueen saatavissa olevaan äänite- ja nuottimateriaaliin. Tämä opetuksen alue on yksin jo niin laaja, että sen vaatima aika nähdään oikeastaan vasta sitten kun ensimmäinen kolmivuotiskausi on täyttymässä ja ensimmäiset muodollisestikin pätevät saamelaismusiikin opettajat valmistumassa.

Saamelaismusiikin perustutkinto (120 ov) soveltuu esiintyjiksi aikoville laulajille ja muusikoille mutta myös musiikinopettajille joilta ei edellytetä pedagogisia opintoja. Hakijoiden valintaperusteina ovat yleinen musikaalisuus (laulutaito ja mahd. jonkin soittimen perushallinta) sekä erityinen kiinnostus eri saamelaismusiikkien hallintaan.

 

A Lukio-opinnot (aikaisemmasta koulutuksesta riippuen) - 20 ov, joista pakolliset opintokokonaisuudet sisältävät 16 ov ja valinnaiset opintokokonaisuudet 4 ov.

- Nämä opinnot suoritetaan ko. oppilaitosten yhteydessä.

 

B. Ammatilliset opinnot - 90 ov, jotka jakautuvat seuraavasti:

B1. Musiikkialan perusvalmiudet - 10 ov.

1.1 Musiikin yleiset arvokysymykset ja estetiikka perinnemusiikin

näkökulmasta katsottuna; kritiikin perusteet ja ongelmat

1.2 saamelaismusiikin ja sen tutkimuksen historia nykypäivään saakka;

1.21 keski- ja pohjois-Ruotsin saamelaiset, ’Käsivarren’ alue,

1.22 Suomen ja Norjan pohjoissaamelaiset,

1.23 Tenon ja Inarin saamelaiset sekä merisaamelaiset,

1.24 Suomen, Norjan ja Venäjän kolttasaamelaiset,

1.25 Kuolan kildinin- ja turjansaamelaiset

1.26 saamelaismusiikin uudistuminen 1900-luvun loppupuolelta lähtien

1.3 suomalainen ja karjalainen kansanmusiikki

- erityisesti ’kalevalaisen’ runolaulun improvisointi, vanhimmat

kansansoittimet, karjalaiset itkut, joiut ja jouhikkomelodiat

1.31 Viron ja Itämeren suomensukuisten kansojen kansanmusiikki

- setut, inkeriläiset, liiviläiset, vatjalaiset ja vepsäläiset

1.32 pohjoisten suomalais-ugrilaisten kansojen kansanmusiikki

- komit, hantit, mansit

- perinnesoittimet, shamanistiset ja karhunpeijaislaulut

1.33 Volgan mutkan suom.-ugril. kansojen sekä Unkarin kansanmusiikki

- udmurtien kolmisävelikkö, mordvalaisten heterofoniset laulut,

unkarilainen pentatoniikka, marilainen kvinttihyppy

1.4 maapallon alkuperäiskansojen improvisoitu musiikki

1.41 arktisten kansojen kansanmusiikki

1.42 maailmanmusiikki 1900-luvun loppupuolelta lähtien

1.43 afroamerikkalainen musiikki 1900-luvulta alkaen

1.44 yleinen musiikin historia

- täydennys- ja kertauskurssi länsimaisesta taidemusiikist

1.5 suullinen ja kirjallinen viestintä
(esitelmät, harjoitustehtävät, pienimuotoiset tutkimukset, seminaarityöt)

1.51 pakolliset kieliopinnot

- Opiskelijoiden joukossa tulee ennen pitkää väistämättä olemaan saamen kieliä taitamattomia nuoria. Tämä esisuunnitelma ei uskalla vielä ottaa kantaa siihen, missä määrin ainakin yhden saamenkielen opetusta tulee sijoittaa pakollisten oppiaineiden joukkoon. Siksi tällaista opetustarvetta ei vielä ole mainittu muualla tässä opetussuunnitelmaluonnoksessa. Sen sijaan on selvää, että tarvitaan jonkin asteista alkeisopetusta

- kaikkien saamenkielien osalta

- kaikkien pohjoisen kalottialueen kielien osalta.

Em. opetuksen tavoitteena on antaa valmiudet kyetä ääntämään oikein kirjoitettua tekstiä esim. musiikkiäänitteiden nimien ja laulutekstien yhteydessä. Kuolansaamelaisen materiaalin ollessa kyseessä tiedot ovat toistaiseksi enimmäkseen kyriilisillä kirjaimilla kirjoitettuina - myös kildinin- ja turjansaamenkielisissä tapauksissa.

1.52 Mikäli opiskelijoita on eri kielialueilta, käännetään alkuvuosina kaikki

saamelaismusiikkiin liittyvä artikkeli- yms. aineisto tarvittaville kielille. Tällainen käännöstyö katsotaan suoritetuksi opinnäytteeksi. Mikäli tarvittavaa osaamista ei löydy opiskelijakunnasta, välttämättömät käännöstyöt tilataan ulkopuolisilta kääntäjiltä.

1.6 tiedonhankinnan, tietotekniikan perusteet

1.61 musiikin tietotekniikan perusteet; nuotinnusohjelmat, sekvensserit

1.62 arkistojen käyttökurssi; luokittelujärjestelmät, tiedonhaku internetistä

1.7 soitinoppi - sisältäen saamelaissoittimien rakentamista (M.P.A. Bongo?)

- väinönputki-fadno, pajupillit sekä Kuolan perinnesoittimet

1.71 Koska noitarummusta näyttää - perinteisen käyttötavan kadottua - tulevan vähitellen musiikki-instrumentti, olisi opiskelun puitteissa perehdyttävä kaikkien kolmen päätyypin (päre- tai kehärumpu, kulmakehärumpu ja maljarumpu) valmistamiseen. Yhden rummun valmistumiseen käytettävä aika olisi siis noin yksi lukuvuosi. Valmistaminen tapahtuu integroituna mytologian opintoihin, koska rummun kalvolle tehdään kuvioitus perinnetietojen pohjalta

(Huom! ks. yleiskohta 3.39 ’Soitinrakennus’: rummun käyttö soittimena).

1.8 kenttätyön perusteet ja harjoittelu

1.9 orientointi opintoihin, vuorovaikutustaidot jne.

Jotkut näistä opintoaiheista voidaan suorittaa valinnaisopintoihin kuuluvina


[Jatkuu osassa III: B2. Musiikin hahmottaminen]