1976-80 KYLÄ yms.

KYLÄ-FILMI 1976

> Ks. myös Kajaanin Big Band -mappi (erit. sävellyskonsertit).

 

21.2.76         Kainuun Alueradion studio - Timo Linnansalo: Kylä-filmin musiikin teko klo 11-19
                   Tim Ferchen, Hannu Sovelius, Tapani Leskinen, Kari Hynninen, IS

28.3.76 su    Yhtyekonsertti Pyhäjärven ent. yht. koululla klo 13.  (Oulun läänin I taidepäivät)
                > Lyhytelokuva Luonto ja työ ohjaus läänintaitelija Timo Linnasalo

25.3.76        Pyhäjärven Sanomat: (Irtoleike) Oulun läänin Taidepäivä Pyhäjärvellä
                ...Elokuvana nähdään läänintaiteilija Timo Linnansalon ohjaama lyhytelokuva Kylä.

22.5.76        Kylä-filmin ensi-ilta klo 18 Kansanpirtti, Kajaani  (Ohj. Timo Linnansalo, musiikki: IS)

Päiväämätön (syksy 1976?) - to klo 21.30 [TV-1] - Katso-lehti: Lyhyesti: Kylä
Näytteenä uudesta kotimaisesta lyhytfilmituotannosta näemme tänä iltana Timo Linnasalon ohjaaman elokuvan ihmisistä ja elämän menosta kehitysalueella, Kuhmon Nivan kylässä. Käsikirjoitus Timo Linnasalo, Jouko Lumme ja Pekka Ylöstalo, selostusteksti Aku-Kimmo Ripatti, kuvaajat Kari Kekkonen ja Hannu Peltomaa, musiikki Ilpo Saastamoinen.

 

Päiväämätön (syksy 1976?) - Helsingin Sanomat:  Kylä elää elämäänsä dokumenttifilmissä
…Tämänhetkisen kuvan oheen on liitetty erittäin luontevasti kerrontaan istutettua vanhaa dokumentti- ja stillkuvaa sekä myös entisten, muualle jo muuttaneiden nivalaisten muistelmia, ja käsityksiä kotikylänsä nykykohtalosta.

Ennen kaikkea tämä elokuva avartaa näkökulmaa syrjäkylän elämän nykyisiin, yhä mutkikkaammiksi käyneisiin ongelmiin ilmeisin rehellisin, asiallisin ottein ja äänenpainoin.

Elokuva sietäisi saada myös normaaliohjelmistoon: se on tuore ja vaikuttavasti puhutteleva raportti suomalaisen syrjäkylän elämänmuodoista 1976. Poikkeuksellisen hyvä työ kaiken kaikkiaan.

 

Päiväämätön (syksy1976?) - Kertomus Kuhmon Nivankylästä.
Näytteeksi uudesta kotimaisesta lyhytfilmituotannostamme nähdään tänä iltana Timo Linnasalon ohjaama "Kylä". Kuhmon Nivan kylässä 1950-luvulla kylään saatiin tie; se toi mukanaan monia palveluja, mutta seuraavina vuosikymmeninä tie on etupäässä vienyt väkeä muualle. Jäljellä ovat Heikkiset, Kyllöset ja Kähköset, jotka viljelevät pieniksi jakautuneita tilojaan. Jos Euroopan Talousyhteisö sanookin, että kannattavalla tilalla pitää olla peltoa 100 ha, niin Nivan kylässä sitä on kaksi, viisi tai kymmenen hehtaaria.

Filmin käsikirjoituksen ovat tehneet Timo Linnasalo, Jouko Lumme ja Pekka Ylöstalo, selostusteksti on Aku-Kimmo Ripatin, kuvaajina ovat toimineet Hannu Peltomaa ja Kari Kekkonen. Musiikin on kuhmolaisen kansanmusiikin pohjalta säveltänyt Ilpo Saastamoinen.

"Kylä" sai valtion elokuvan ennakkotuen vuosina 1973-74. Lähetys on värilähetys ja se nähdään tänään television ykkösverkossa kello 21.30,

 

Päiväämätön (syksy 1976)  Kansan Uutiset - Pertti Jokinen: Hiljaista kyläelämää
Hivenen surumielisellä tavalla syvälle asian ytimeen onnistui pureutumaan Timo Linnasalon ohjaama pitkähkö lyhytelokuva Kylä torstaina TV 1:ssä. Kuhmon Nivan kylän 18 talon asukkaat ovat neuvottomia. Nuo Heikkiset, Kyllöset ja Kähköset eivät saa elämää tai ainakaan minkäänlaista laatua sille irti muutaman hehtaarin peltotilkuistaan. Näköaloja ei ole eteenpäin muuta kuin toive jonkin muotoisen osuus-toiminnan aloittamisesta yhteisine koneineen ja yhteisnavettoineen. Mutta kuka senkään eteen jaksaa työtä tehdä kun nuoriso ja varttuneemmatkin katoavat ensimmäisen tilaisuuden tullen leveämmän leivän äärelle?

Linnasalon elokuva tulkitsi hiljaisella ja eleettömällä tavalla kyläläisten ajatuksia ja elämäntuntoja. Se tavoitti heidän elämästään jotain hyvin olennaisen tuntuista: raskaan työn, yrittämisen halun mutta päällimmäisenä kuitenkin elämän ja yhteisön sammumisen pelon. Mainio esimerkki kaiken kaikkiaan maamme korkeatasoisesta mutta vähän tunnetusta lyhytelokuvatuotannosta, jota uusitun elokuva-järjestelmämme toivoisi pystyvän paremmin tukemaan.
PERTTI JOKINEN

 

> (syksy 1976) Katso-lehti - Anna Kerttu Wiik: Kyläpaketti
Timo Linnasalon lyhytelokuva kertoi Nivan kylästä. Sitä katsellessa mietti: olisivatpa kaikki tv-ohjelmamme yhtä selkeitä, loppuun ajateltuja, huolella kuvattuja ja nasevan tekstin ryydittämiä! Mutta - kaikki ohjelman tekijät eivät voi asua kolmea vuotta kuvauksen kohteessa, kuten teki Linnasalo toimiessaan läänintaiteilijana. Mutta ilahduttavaa on, että sekä Pirjo Honkasalo (Ikäluokan tekijä) että Linnasalo ovat saaneet läänintaiteilija-aikanaan jotain muuallakin näytettävää aikaan.

Nivan kylästä oli filmissä tehty siisti paketti: esitettiin sen rakenne, nykyiset mahdollisuudet ja tulevaisuuden epävarmuus. Muualle muuttaneita isäntiä ja emäntiä oli käyty  haastattelemassa. Tällaisenaan Kylä on valaiseva historiallinen dokumentti Suomen yhteiskunnan eräästä vaiheesta. Aku-Kimmo Ripatin teksti oli mehevää ja Ilpo Saastamoisen kokoama musiikki kuin piste i:n päällä. Se oli kainuulaista kansanmusiikkia, siinä kaikuivat elämän kaikki haikeat ja iloiset sävyt.
Anna Kerttu Wiik

 

Päiväämätön (syksy 1976?) - Ilta-Sanomat -
Tampere - Matti Rinne: "PARAS" KARSITTIIN ETUKÄTEEN
Tasapuolista ja harmaata. Tämä tuntuu olevan Tampereen elokuvajuhlien järjestäjien tavoite. Siinä he tänä vuonna myös onnistuivat.

Täysin luontevasti ja väkivallatta se ei tosin onnistunut. Painettua ohjelmaa täytyi viime hetkellä rukata ja Timo Linnasalon elokuva Kylä heittää yli laidan.

Tämä vastikään tv:ssä nähty filmi sai nopeasti elokuvajuhlien parhaan filmin maineen ja kulttuuriskandaali oli valmis. Juhlien johdon taholla riitti selittelyä, mutta miksipä asia siitä muuttui.

Kotimaisen elokuvan liiallinen osuus (neljäsosa), Linnasalon filmin pituus (45 min.) jne. ovat verukkeita. Vikaa on haettava juhlien luonteesta. Kun tavoitteena on tasa-puolisuus, poliittisen linjan karttaminen ja joka suuntaan kurkottaminen, niin tulos on juuri tämä.

Siihen ovat tyytyväisiä jopa kokoomuslaiset kunnallispamput, joista juhlien rahoitus osittain on kiinni. Ainoa, joka menettää, on elokuvataide. Ja siinä sivussa nämä elokuvajuhlat.

Elokuvien valintalautakunta totesi tällä kertaa: "Elokuvajuhlien tulisi kyetä aktiivisemmin etsimään korkeatasoisia ja merkittäviä elokuvia ohjelmistoon sekä tarkemmin määrittelemään kulloistenkin juhlien teemat."

Se pahoitteli yhteiskunnallisesti kantaa ottavien elokuvien vähyyttä. Ehkä tällä kertaa teemana oli juuri niiden välttäminen. Ehkä juuri siksi Linnasalon elokuva piti poistaa ohjelmistosta.

 

1.4.77 - STT - Helsinki - Kainuun Sanomat (?):  Kritiikin kannukset Timo Linnasalolle elokuvasta Kylä.
Suomen Arvostelijain Liitto on myöntänyt vuoden 1977 Kritiikin kannukset elokuvaohjaaja Timo Linnasalolle. Tunnustus annettiin hänen työstään suunnittelijana ja ohjaajana dokumenttielokuvassa Kylä.
(Kuvateksti: Timo Linnasalo toimi Kuhmossa läänintaiteilijana ja valmisti tuona aikana Kylä -elokuvansa, joka on esitetty myös televisiossa. Linnasalo lopetti läänintaiteilijan tehtävät vuodenvaihteessa, jolloin siirtyi Kuhmosta Helsinkiin.)

Linnasalo on elokuvassaan paneutunut herkästi ja huolellisesti kehitysalueen ongelmiin. Elokuva hahmottaa kokonaiskuvaa kehitysalueella sijaitsevan kylän, Kuhmon Nivankylän, vuotuisesta elämän ja työn rytmistä, toteaa palkintolautakunta jakoperusteissaan.

Elokuva kertoo työstä ja toimeentulosta, menneestä ja tulevasta Se on kyläläisten itsensä puheenvuoro, Heikkisten, Kyllösten ja Kähkösten, jotka muodostavat kylän kantaväestön. Kylästä poismuuttaneiden haastattelut ja heidän nykyinen työnsä kuvaus laajentaa elokuvan käsittämään koko yhteiskuntaa.

Palkintolautakunta korostaa elokuvan todellisuudelle uskollista kerrontaa sekä sen kokonaistoteutusta - selostusten, haastattelujen, musiikin sekä kuvauksen muodostamaa saumatonta kokonaisuutta.

Koruttoman kaunis maisemien, tilanteiden ja asuinympäristön kuvaus on kunnian-osoitus suomalaiselle maaseudulle. Timo Linnasalo on elokuvan suunnittelussa, ohjauksessa, käsikirjoituksessa ja  haastattelussa osoittanut sekä kykyä ympäröivän todellisuuden tarkkaan hahmottamiseen että kypsään taiteelliseen ilmaisuun. Kylä on voimakas näyttö uudesta kotimaisesta lyhytelokuvasta.

Palkintolautakuntaa kuuluivat Kari Jylhä, Jukka Kajava, Tarmo Malmberg, Juha Virkkunen, Kristian Åberg ja Leena Hänninen.

Päiväämätön (1977?): "Kylä" avaa Viitasaaren elokuvaviikon

20.4.78          klo 21.35 torstaina         Kylä-filmi uusittiin TV-1:ssä

> Päiväämätön: Katso -lehti - Anna-Kerttu Wiik:
Kylä - Elokuva ihmisistä ja elämän menosta kehitysalueella
Lyhytelokuvan "Kylä" ohjaaja Timo Linnasalo asui kolme vuotta Kuhmon Nivan kylässä läänintaiteilijanaollessaan. Siinä ajassa hän tutustui perusteellisesti tähän kehitysalueella sijaitsevaan kylään, sen kehityshistoriaan ja asukkaisiin.         

1950-luvulla kylään saatiin tie, joka helpotti elämää monin tavoin, mutta tietä pitkin muuttivat myös pois muut asukkaat, jäljellä ovat Heikkiset, Kyllöset ja Kähköset. Heidän tiloillaan käydään tutustumassa isäntäväkeen, heidän ajatuksiinsa pieneksi lohkottujen tilojen kannattavuudesta.

Tämä lyhytelokuva on eräs mieliin painuvimmista ohjelmista, joita on viime vuosina nähty televisiossa (se esitettiin viime vuonna ensimmäisen kerran). Käsikirjoituksen ovat tehneet Timo Linnasalo, Jouko Lumme ja Pekka Ylöstalo. Mehevät selostus-tekstit ovat Aku-Kimmo Ripatin.

Musiikki on mainittava aivan erikseen, Ilpo Saastamoinen on sen säveltänyt kuhmolaisen kansanmusiikin pohjalta, siinä kaikuvat elämän haikeat ja iloiset sävyt.

Nivan kylästä on elokuvassa tehty selkeä ja siisti paketti: esitellään sen rakenne, nykyiset mahdollisuudet ja tulevaisuuden epävarmuus. Käydään myös haastattelemassa muualle muuttaneita isäntiä ja emäntiä. Tällä tavoin elokuvasta kehittyy laajemminkin pätevä kuvaus suomalaisen kylän ja yhteiskuntarakenteen muutoksesta. Anna Kerttu Wiik.

 

5.7.78 Uusi Suomi (Irtoleike):  Kajaanin Sana ja sävel - Vuoden nuori lausuja sai stipendin
… Leinoa ja Kalevalaa
Loppuviikosta kuullaan kaksikin esitelmää; lauantaina professori Pertti Virtaranta esitelmöi kuulusta runolaulajasta ja itkuvirsien taitajasta Domna Huovisesta, jonka syntymästä on myös kulunut sata vuotta. Toinen esitelmöitsijä on tohtori Eino Karhu, Neuvostoliiton Tiedeakatemian tutkija. Petroskoilaisen tohtori Karhun aiheena on Kalevala ja Neuvosto-Karjalan kulttuuri.

Loppuviikon sävelten osuudesta kuullaan perjantaina Eino Leino -konsertti, jonka säveltäjä on Ilpo Saastamoinen Tämä konsertti on osa Lystinurmi -nimistä kalevalaista nuorisotapahtumaa, joka järjestetään Eino Leino -talolla. Sana ja sävel- juhlan päättää Jorma Hynnisen konsertti sunnuntaina. Hynninen laulaa Leinon runoihin sävellettyjä lauluja, mm. Kuulaa ja Kilpistä.

 

EINO LEINO:

6.7.78    Paltamon Eino Leino -patsaskonsertti (Harri Saksala) (Kansalaisopisto)
             IS: Prologi + Sarmannon 2 laulua - IS+H. Saksala
           - Urho Kekkonen kuuntelemassa

> 7.7.78 Iisalmen Sanomat - Veli Pulkkinen (Irtoleike):
Kotimaakunta juhli runoilijaansa - Virvatulet Paltamoon, Leino-talo Paltaniemelle
... Patsaan paljastusjuhlassa lauloi Pirjo Pylvänäinen Inkeri Rantasalon säestyksellä ja Heimo Heikkinen esitti Leinon neljä runoa. Ilpo Saastamoisen ja Heikki Sarmannon sävellykset Leinon runoihin esitti Harri Saksala Ilpo Saastamoisen säestyksellä.

7.7.         Paltaniemen Eino Leino -konsertti klo 19 (Harri Saksala & Ulla Tapaninen)        
             (Lystinurmi Opettajabändi mukana)

8.7. la      Paltamo-päivä I klo 16 Eino Leino -konsertti  (H. Saksala, IS-OA-RL-PS-BP)
            - Moncada-juhla klo 19 Koutaniemellä (mm. pop- jazzleirin opettajat)

 

PALTAMO-PÄIVIEN OHJELMA - LAUANTAI 8. 7.78
klo 13.00         konsertti - Esiintyjinä pop-jazz leirin kurssilaiset
klo 16.00         konsertti Uusia sävellyksiä Eino Leinon runoihin         
esiintyjinä:      Harri Saksala laulu, Olli Ahvenlahti piano, Ilpo Saastamoinen kitara, Reino Laine rummut,
                      Pekka Sarmanto basso, Paroni Paakkunainen saksofoni.

 

> Päiväämätön: Paltamon Leino-juhlaan on luvassa myös uusia Leinon runoihin perustuvia sävellyksiä. Sävellykset esittävät Mieslahdessa järjestettävän pop- ja jazz -leirin opettajat Ilpo Saastamoinen, Olli Ahvenlahti, Pekka Sarmanto, Reino Laine ja "Paroni" Paakkunainen. Laulusolistina on Harri Saksala.

Leinon tuotanto on vahvasti esillä myös seuraavassa viikonvaihteessa vietettävien Paltamo-päivien aikana. Korpitienkoululla järjestetään pop-jazz -leirin päättäjäis-konsertti, jonka esitykset osaksi perustuvat Leinon runoihin...

 

Sunnuntaina 9 heinäkuuta 1978 - Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:  Sade pilasi Lystinurmen
Sana ja sävel -juhliin liittyvä nuorisotapahtuma Lystinurmi perjantai-iltana meni piloille säiden haltijoitten pudottaessa paikalla olleitten niskaan vettä ja lisäksi ukkonen viivästytti Ilpo Saastamoisen yhtyettä.
Ohjelma Eino Leino -talolla Paltaniemellä vietiin kuitenkin jotenkuten läpi ja harva-lukuinen joukko sai kuulla ja nähdä varsin vaihtelevaa ohjelmaa. Esityksistä vastasivat Helkatytöt, tanssiryhmä Teppana ja Ilpo Saastamoisen yhtye. Lisäksi kuultiin Kalevi Tuhkasen esitys lystinurmi -perinteestä.

Lystinurmi alkoi todella onnettomasti, juuri tapahtuman alkuhetkillä alkoi ukonilma ja sadekuuro. Kalevi Tuhkanen kertoili sitten sateen ropistessa Eino Leino -taloon paenneille kuulijoille värikkäästi ja hauskasti lystinurmi-perinteestä...

Saastamoisen Eino Leino -laulut
Illan viilentyessä aloittivat Ilpo Saastamoinen ja yhtye ohjelmansa, joka koostui Eino Leinon runoihin sävelletyistä lauluista. Paltamon pop-jazz -leirin opettajista koottu yhtye plus laulajat Harri  S a k s a l a  ja Ulla Tapaninen esittivät toista-kymmentä laulua, jotka ansaitsevat arvosanan epätasainen.

Esitys oli erittäin haparoiva johtuen lyhyestä harjoitteluajasta ja viileistä olosuhteista, jotka vaikuttivat yhtyeen soitinten epävireisyytenä. Saastamoisen johtamassa kokoonpanossa soittivat Seppo Paakkunainen (saksofonit ja huilut), Pekka Sarmanto (basso), Reino Laine (rummut) ja Olli Ahvenlahti (piano).

Kitaran lisäksi Ilpo Saastamoinen yllätti kuulijansa runsailla laulutulkinnoillaan, joista osa oli varsin mainiotakin kuultavaa. Saastamoisen sävellykset olivat vaikeita ja yhtye ei ollut saanut niihin lyhyen harjoitusajan puitteissa minkäänlaista tuntumaa. Harvoin on kuultu noin hyvien muusikoitten soittavan niin epävarmasti.

Konsertin laulajat Harri Saksala ja Ulla Tapaninen pelastivat sen mitä pelastettavissa oli. Saksala väläytteli laaja-alaista osaamistaan mm. laulussa "Väinämöisen laulu". Duettoesityksistä parhaimmat olivat niin sävellyksellisesti kuin esityksellisestikin "Paimentytön laulu" ja "Tuulikannel". Mikään esityksistä ei saa aivan puhtaita papereita, koska kokonaisuus oli epävarman tuntuista ja lisäksi vielä laululaitteet eivät toistaneet kaikkia lauluja säröttömästi.

Ideoita ja kunnianhimoa oli taas Ilpo Saastamoisen sävellyksissä, mutta samalla lähes kaikkia lauluja vaivasi tietty akateeminen jäykkyys. Mitään erityisen riemukasta ei tavoitettu edes Leinon satiirisimmissakaan lauluissa, tosin "Hiiri-laulussa" ja "Kulttuuri-laulussa" Ulla Tapaninen väläytti tulkinnoissaan humoristin otteita.

Kovin tasokasta ilottelua ei lystinurmi tarjonnut, mutta ideana tuleville kesille on se mitä mainioin.
UNTO TORNIAINEN

 

Päiväämätön -78 - Kaleva - Kari Karemo: Lauleltiin Leinoa
(Kuvateksti: Eino Leinon runoja tämän päivän kuosissa:
Leino-talolla musisoimassa Paroni  P a a k k u n a i n e n  (vas.), laulut säveltänyt ja muutaman niistä laulanut Ilpo  S a a s t a m o i n e n, laulusolisti Harri Saksala ja Pekka Sarmanto.)
Esiintyjien iloisuus lämmittää aina mieltä. Vielä mukavammin se kuumottaa, kun laulajilla ja soittajilla on hauskempaa kuin yleisöllä. Lystinurmi -tapahtumassa Eino Leino -talon pihassa lysti jäi vähiin nurmen puolella, kun harvat paikalle vaivautuneet saivat sateen ripinässä kuunnella raakilemaista laulamista ja rutiinilla kelattua soitantoa.

Lystinurmen päätapahtumana olisi pitänyt olla Eino Leino -konsertti, säveltäjänä Ilpo S a a s t a m o i n e n. Idea tuntui mainiolta, mikä olisi sopivampi tapa herättää uudistavasti henkiin lystinurmi -perinnettä. Esiintyjäjoukko herätti melkoisia odotuksia: Harri Saksala ja Ulla Tapaninen laulu, Reino Laine, rummut, Pekka Sarmanto, basso, Olli Ahvenlahti, piano, Paroni Paakkunainen, saksofoni, huilu ja Ilpo Saastamoinen, kitara.

Murheellista kyllä Eino Leino -konsertista ei tullut päätapahtumaa - sitä se oli vain ajallisesti. Kajaanin kansanopiston ja Kajaanin Tanssiteatterin kansantanssiryhmä Teppana ja Kajaanin Helkatytöt esittivät valmiimpaa ohjelmaa. Eino Leino -konsertin harjoittelu oli ilmeisesti jäänyt aivan minimiin, ja kun laulua tuli laulun perään yhtä huterasti esitettynä, niin tilanne alkoi tuntua piinalliselta.

Tunnelmaa ei jaksanut parantaa se, että esiintyjät koettivat paikata lonkalta nyhtäisemistä huuleilulla, jonka sävy läheni jonkintasoista hysteriaa. Esimerkiksi Paroni Paakkunainen onnistui rykäisemään Hiiri- ja Vastamyrkky -lauluista murjaisun, joka ehdottomasti pääsisi kunniasijalle kokoomateoksessa Alittamattomat proteesivitsit.

Koko asetelman teki falskiksi se, että välillä nykäistiin niskaa, otettiin juhlailmettä ja ääni väristen esiteltiin parhaaseen juhlapönttö-tyyliin Leinon runon sisältöä. Kun sen jälkeen seurasi miehekästä tirskuntaa, niin tästä "tyylilajien" törmäyksestä ei kuulijalle jäänyt muuta kuin märkä penkki ja yhä kalseammaksi tuleva olo.

Leinon tekstit eivät ole mitään iskelmähurahtelua tyyliin tahdon olla sulle hyvin hellä, hei hoi sä jätkän oma kulta. Leinon runojen laulaminen vaatii tekstiin perehtymistä ja tulkintaa. Kun valmius on sillä asteella, että sisäluku pahvit nenässä kiinni kangertaa, niin mitä jää Leinosta jäljelle. Eikä takertelevaa sisälukua kannata säestää niin monen miehen voimin, mitä Leino-talolla tehtiin. Haitari ja pimpparauta olisivat riittäneet. Reilua oli, että Harri Saksala sentään viimeisen kappaleen esittelyssä kertoi yleisölle, että harjoittelua on jäänyt vähiin.

Harri Saksalan yritystä saada jotain mieltä aikaan ei voi kieltää, tulos oli vain sangen köyhä. Laulussa oli epäpuhtauksia, ääni ei tarpeeksi sijoittunut, ei kestänyt. Pois kirkolta ja Väinämöisen laulun alkuosa näyttivät, millaista jälkeä Saksala olisi saanut aikaan riittävän paneutumisen jälkeen.

Ulla Tapaninen lauloi ainakin innokkaasti, puhtaudessa on korjaamista. Ulla Tapanisen tyyli tuo mieleen jonkinsorttisen Ritva Oksasen ja Kaisa Korhosen yhdistelmän. Tapanisen ansiota on se, että yhdessä kappaleessa viidestätoista sai kuulla, mitä Leino-konsertista olisi voinut tulla. Kylttyyri-laulun tulkinta oli naseva ja Paroni Paakkunainen innostui vetävään sooloon, komppiryhmä heräsi horroksesta, koko hommaan tuli imua ja aivan toista otetta kuin mitä oltiin saatu kuulla sitä ennen kymmenen laulun ajan. Jos tämä henki olisi vallinnut läpi konsertin, niin Leino ja myös Ilpo Saastamoinen olisivat saaneet arvoisensa kohtelun.

Ilpo Saastamoisen Leino-laulut ovat niin kiinnostavia, että toivoisi uutta konserttia, missä näiden laulujen musiikillinen anti tulisi koko mitassaan esille. Saastamoinen on kirjoittanut mieleen jäävää hyvin soivaa melodiaa sekä käyttänyt jännittävää, epätavallisia intervalleja käyttävää runon säveltämistä. Ilpo Saastamoinen esitti muutaman laulun ja jos ei muuta, niin ainakin niistä kuuli, miten laulun pitäisi edetä. Saastamoinen on säveltänyt Leinoa herkkyydestä, tilityksestä purevaan ironiaan. Nuotit ovat valmiina, vielä tarvitaan pätevä esitys ja suurempi yleisö.
KARI KAREMO

 

Päiväämätön 1979: Elsa Niilekselä ottaa ilon liepeestä kiinni
... Teatteri, radio ja Pohjois-Suomen lehdet ovat ottaneet Elsan kirjoitustöitä vastaan. Palautettakin on tullut. Kerran suutahtivat jopa omat lapset, vävyt ja miniät. Se tapahtui kun viiden kunnan alueella ilmestyvä Siikajokilaakso-lehti julkaisi Elsan novellin Anopin aamu.

Mutta myös kiitosta on tullut: Palkintoja maakunnan kirjoituskilpailuissa. Neljä runoa hyväksyttiin Nuoren Voiman Liiton Lehtiharavaan, johon pyrki mukaan yli 700 kirjoittajaa. Kapellimestari Ilpo Saastamoinen on löytänyt runonipuista mieleisiään ja säveltänyt niitä.

 

PUOLUKKASOTA:

28.6. - 7.7.78     Kajaanin pop/jazzleiri (päätöskonsertti 7 vai 8.7.)
                      - Puolukkasota -filmimusan teko? (Ensimmäinen maininta)

27.-29.9.78 ke-pe Puolukkasota -filmimusan nauhoitus Kainuun radiossa (9-15 + 17.30)

17.8.79 Keskisuomalainen: Puolukkasota 
(Kuvateksti: Kainuulainen puolukka ja sen poimimiseen liittyvät tulot ja intohimot ovat punaisena lankana illan Vierailunäytännössä 'Puolukkasota'. Näytelmän on kirjoittanut Unto E. Heikura ja sen esittää Kajaanin Kaupunginteatteri. Pääosissa Tuula Meisaari-Toiviainen ja Olavi Pikkarainen.)

Unto E. Heikura on kuhmolainen opettaja ja kirjailija. Näytelmätekstejä on häneltä viime aikoina tullut tiuhaan. Heikuran tekstejä on esitetty niin teatterissa, televisiossa kuin elokuvan puolellakin. Menestyselokuva "Vartioitu kylä" mm. pohjautuu Unto E. Heikuran käsikirjoitukseen.

TV 2 on ottanut ohjelmistoonsa maakunnallisten kirjailijoiden tuotantoa. Tosiasiat ovat taustana lauantaina klo 21.00 kakkosverkossa nähtävässä Unto E. Heikuran kirjoittamassa "Puolukkasodassa". Näytelmän esittää Kajaanin Kaupunginteatteri. Dramatisointi on Jussi Niilekselän, ohjaus Tv 2:n Olli Löytösen ja Kajaanin Kaupunginteatterin ohjaajan Kaija Viinikaisen.

"Puolukkasodassa" kerrotaan kainuulaisesta puolukasta ja sen poimimiseen liittyvistä tuloista ja intohimoista. Marjastuksessa on hysterian makua, siinä ovat kainuulaisen markat kiinni. Maalaisille marjastaminen merkitsee jopa kuukauden ansiota.

Mutta kuuluvatko marjat maalaisille? Onko jokamiehen oikeus käyttökelpoinen silloin kun ihmisen toimeentulo on kiinni hyvästä marjavuodesta? Onko paikka-kuntalaisilla oikeus voimakeinoihin kaupungissa kuukausipalkkaa nauttivan kesävieraan tullessa marjastamaan portin pieleen? Puolukkasota dramaattisine käänteineen on syntynyt.

Näyttelijät ovat kaikki Kajaanin Kaupunginteatterista. Pääosissa Pirttilän Liisana ja Onnina nähdään Tuula Meisaari-Toiviainen ja Olavi Pikkarainen.

25.8.79 la         TV 2 klo 21 Puolukkasota (US-Irtoleike)
Kajaanin Kaupunginteatteri esittää Unto E. Heikuran kirjoittaman näytelmän "Puolukkasota". Dramatisointi Jussi Niilekselä. musiikki Ilpo Saastamoinen. Kuvaaja Erkki Ervasti, äänittäjä Juhani Palonen, leikkaaja Kauko Lauronen, lavastaja Maija Louhio, ohjaajat Kaija Viinikainen ja Olli Löytönen.

25.8.79 la         Iisalmen Sanomat: Puolukkasota (Vrt. Keskisuomalainen 17.8.79)

17.9.80            Kostamus-keikka - TSL (IS Eero Kaarnan ja Ne likat -yhtyeen mukana)
                      17.9.80 Kajaanin BB:n kapellimestarin toimi päättyy.

6.10.80           Aikamerkki - Apeli Halinen: Se onnistui
Nyt se sitten onnistui. TSL toimeenpani mittavan viihdetilaisuuden Kostamuksen rakentajille. Me järjestäjät nimitimme turneeta Kostamus kakkoseksi. Muistettanee, että suomalaiset raja- ja ohjelma-asiantuntijat puuttuivat asioihimme kun keväällä olimme tarjolla Kostamukseen. Esiintyjäjoukko kaikkiaan 20 henkeä kokoontui Kajaaniin 17.9. klo 12.00. Syötiin Postipankin tarjoama lounas, kiitettiin ja matkustettiin bussilla rajalle. Kitkaton ja tavaramääräämme nähden nopea tulliaskare ja katso: oltiin ulkomailla.

Musiikista huolehti heti alkuun Eero Kaarnan yhtye... (jatkuu lyhennettynä)...

 
Kajaanilainen Nelikat-lauluryhmä esiintyi kahteen otteeseen. Työväen ryhmäksi Nelikat »opettivat» hämmästyttävän vähän ja viihdyttivät kauniilla ja puhtaalla laulannallaan lämpimästi. Ohjelmistosta löytyi mm. Leinon-Hietasen Nocturno ja Kehtolaulu Kuhmosta sekä erään kostamusrakentajan sanoittama Kostamus-humppa. Ryhmän säestyksestä piti todella korkeatasoisesti huolen Ilja Saastamoinen. Osoittipa tuo taitaja, että säestyksen ei ollakseen hyvä tarvitse olla suuri.

Ritva Oksanen oli ryhmän ainoa ammattilainen. Iltaman päätähti. Ja osaahan Ritva. Laaja-alaisesta ohjelmastaan hän kokosi sikermän, joka ei jättänyt yleisöä hetkeksikään vaille koettavaa. Varattiinpa Kajaanista matkaan niin pitkä mikrofonin johto, että Oksaska pääsi lavalta yleisön pariin. Paiskasipa parit pusutkin. Aaro Kurkela säesti hanurilla ja homma toimi. Toimi herkissä ja rämäköissä tunnelmissa.

Sitten se yleisö. Salissa on 500 istumapaikkaa. Salissa oli 800 henkeä. Asiantuntijoiden mukaan fifty-fifty suomalaisia ja neuvostoliittolaisia. Olihan meitä peloteltu vaikeasta häirikköyleisöstä. Olimmehan me varautuneet sellaiseen, vaan kuinkas oli. Mainio yleisö. Esityksiä osattiin arvostaa enemmän kuin useimmiten. Minkäänlaista häiriötä ei tapahtunut. Kostamuksen rakentajat saattoivat häpeään ne ennustajat, jotka pelottelivat.

Iltaman juontajana toimi Teuvo "Teukka" Romppanen. Osaahan hän asiansa. Osasi siinäkin paikassa kun useimmilta olisi mennyt homma kipsiin. Oli nähkääs, mennyt vahvistinlaitteet rikki matkalla. Kesti harjoitukset, mutta mureni ohjelman alkaessa. Kaiuttimet paukahtelivat omia aikojaan, vaan Teukkapa rakensikin hauskan ääniparodian risojen laitteiden kanssa "keskustellen". Alan mies.

Ohjelman jälkeen pidettiin kansainväliset tanssiaiset. Kaarnan yhtye Ilja Saastamoisella vahvistettuna soitti jokaiselle jotakin.

Oli niin onnistunut retki, että menemme uudelleen 12.11.-80.
Apeli Halinen