1987 KAIKUKEIHÄS II

28.6.87 su Kainuun Sanomat - Päivi Mäki-Petäjä:
Kuusela, Niiranen, Nyytäjä - Kolme vahvaa naista Joensuussa
Joensuussa näkyi ja kuului kolme vahvaa naista: Marjo Kuusela, Satu Niiranen ja Outi Nyytäjä. Heidän yhteinen aiheensa oli suomalainen kulttuuriperintö...

... Perinne eläväksi
Satu Niirasen mielestä perinne täytyy saada elämään, sen pitää palvella tämän päivän ihmistä. Sotkamon Nuorisoseuran näytelmä Mieleni Minun tekevi on Niirasen mielestä onnistunut esimerkki perinteen elävöittämisestä.

Sotkamon Nuorisoseura esitti näytelmänsä Joensuussa kahteen kertaan. Perjantain esityksessä satoi, mutta silti katsojia oli toista sataa. Lauantaina sääkin suosi sotkamolaisia ja yleisön kommentit olivat kiitteleviä.

Satu Niiranen on ohjannut ja sovittanut sunnuntaina Suvipäivien pääjuhlassa esitettävän suomalais-ugrilaisen heimonäytelmän, Kaikukeihään.
"Olen hakenut esitykseen primitiivisyyttä ja ilmaisevuutta ja sitä olen käynyt takomassa esiintyjiin eri puolilla Suomea", Niiranen kuvailee.

Heimonäytelmän tekeminen on johtanut suunnittelijat ja esiintyjät pohtimaan suomalaisuuden olemusta. Mehän olemme tunnetusti melko ujoja ja vaatimattomia.

Silti esi-isillämme on täytynyt olla valtavat hengen voimat, koska olemme pystyneet esimerkiksi säilyttämään oman kielemme.
"Kyllä me koemme ja tunnemme, vaikkemme tee sitä kovin avoimesti. Mitä enemmän olemme tätä pohtineet sitä vakuuttuneempi olen siitä, ettei meidän tarvitse kulkea pää puseron alla piilossa", Niiranen selittää vilkkaasti.

Satu Niirasen mielestä itseluottamuksen kehittäminen on harrastamisen tärkein tavoite. Sekin riittää, että osaa tehdä yhden asian hyvin...

 

29.6.87 ma Karjalainen - Ritva Väisänen: Uljas keihäänkaari
(Jouni Turunen (kuvat): I: Shamaani Kalle Fält lyö karhunkäpälällä rumpua: Kaikukeihäs alkaa.
II: Noin 2000 nuorisoseuralaista esittämässä suomalais-ugrilaisia kansoja vaelluksellaan nykyisille asuinsijoilleen.)

Meitä pohjoiskarjalaisia nuorisoseuralaisia on kehuttu järjestelyistä niin, että hävettää, myhäili Pohjois-Karjalan nuorisoseurojen liiton toiminnanjohtaja Sakari Riikonen sunnuntaisessa pääjuhlassa. Kaikukeihäs oli saanut kansan liikkeelle: laulurinteen katsomo oli täynnä.

Helpotuksen huokauksin nuorisoseuraväki Suvipäiviensä pääjuhlassa istui: sadetta ei tullut, kaikki sujui hyvin ja koko valtava ruljanssi saatiin kunnialla päätökseen.

- Olemme työn aikana keskustelleet paljon suomalaisuudesta, kertoi Kaikukeihään ohjannut Satu Niiranen. - Suomalaisille on yleistä pieni vaatimattomuus: mitäs me tällaiset. Mutta kuinka paljon ihmisillä on täytynyt olla hengen voimaa! Me sentään olemme pystyneet säilyttämään oman kielemmekin, kun niin monet muut kielet ovat hävinneet, Satu Niiranen tiivisti.

"Olen pukenut ylleni matkamekon. Olen punonut tuohesta valkeat virsut."
Mirjami ja Lauri Lehdon käsikirjoitukseen pohjautuva Kaikukeihäs ei noudata historiaa, vaan johdattaa viitteellisesti suomalais-ugrilaiset alkukodistaan nykyisille asuinsijoilleen.

Suuret joukot liikkuivat laulujuhlakentällä taitavasti. Komit, ostjakit, vogulit, unkarilaiset, votjakit, marit, mordvalaiset, lappalaiset, virolaiset, varsinais-suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset, pohjalaiset, savolaiset - kaikki lähtivät matkalle. Noin kaksi tuhatta nuorisoseuralaista oli tehnyt valtavasti työtä hankkiessaan tarpeistoa, laatiessaan pukuja ja harjoitellessaan kuvaelmia.

"Hopea palaa. Vyön päässä hopea palaa."
Ilpo Saastamoinen teki suurtyön Kaikukeihään musiikin kootessaan, säveltäessään, sovittaessaan ja esittäessään. 'Se kuvaili sen raa'an ja alastoman luonnon, jossa elivät, ja anto meillen ikään kuin ymmärrystä, siitä harjottamattomasta ihmisen eänestä, joka ei ouk vielä koroittanut ihtesek oikeeksi lauluksi". Tämä käsiohjelman luonnehdinta sopii pohjaksi Saastamoisen musiikkiin, joka kitaroin, kosketin-soittimin, lyömäsoittimin ja rummuin loi vaihtelevan, yllätyksekkään ja moni-muotoisen kokonaiskehyksen tapahtumalle.

Pohjantahti-yhtyeessä soittivat Saastamoisen johdolla Pekka Nylund, Kalle Fält ja Tom Nekljudow. Jyväskyläläinen nuorisokuoro loi kirkkain äänin oman osuutensa musiikkiin.

Unkarilaiset esittivät itseään kansojen joukossa ja vastasivat myös omasta musiikistaan tulisin viuluin.

Ritva Starck oli puvustuksen suunnittelussa valinnut oman linjan. Emme nähneet kansallispukujen värikkyyttä, vaan mielikuvituksellisia eläinpäähineitä, tuohi-naamioita, turkiksia, maan väreihin soinnutettuja asuja.

Kansojen vaelluksen lomaan oli sommiteltu pieniä kuvaelmia: karhunpeijaiset, kaskenpoltto, heimopäällikön hautajaiset. Yksityiskohdista sai selvän ainoastaan kiikarilla.

Kaikukeihään kokonaisuus oli mielenkiintoinen: aina tällainen musiikki- ja liikuntakavalkadi viralliset juhlapuheet voittaa. Suurtyön tehneet osanottajat myhäilivät tyytyväisinä ja yleisö aplodeerasi seisaalleen nousten.
Tällaisen kansanjuhlan ideaa kannattaa kehittää pidemmälle.

 

29.6.87 Kainuun Sanomat - Joensuu, Päivi Mäki-Petäjä:  Kaikukeihäs täytti katsomon Joensuussa
(Kuvateksti: Joensuun Laulujuhlien päätapahtuma oli Satu Niirasen ohjaama Kaikukeihäs)

Nuorisoseurajärjestön Suvipäivien pääjuhla, Kaikukeihäs, keräsi sunnuntaina Joensuun laulurinteen täyteen väkeä. Järjestäjien arvion mukaan Kaikukeihään näki 6 000-7 000 ihmistä.

Kaikukeihäs on suomalais-ugrilainen heimonäytelmä, joka kertoo miten suomalais-ugrilaiset heimot ovat vaeltaneet tahoilleen Volgan mutkan yhteisestä alkukodista. Tuhannen nuorisoseuralaisen voimin laulurinteelle hahmottui kartta, jossa unkarilaiset, lappalaiset, virolaiset, hämäläiset ja kaikki muut suomensukuiset heimot asettuivat omille asuinalueilleen.

Pohjantahti-yhtyeen shamanistinen musiikki tahditti ryhmien vaellusta. Ilpo Saastamoisen, Kalle Fältin ja Pekka Nylundin Pohjantahti olikin hakenut vaikutteita musiikkiin arktisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiperinteestä.

Yksi toisensa jälkeen heimoryhmät lähtivät yhteisestä alkukodista ja vaelsivat uusille seuduille käyden välillä heimosotiakin. Vaelluksen päätteeksi heimo sytytti nuotion ja rakensi itselleen asumuksen. Oman osuutensa päätteeksi jokainen heimo esitti tanssin tai metsästystarinan, hautajaisseremonian tai jotain muuta heimosta kertovaa. Yleisö seurasi herpaantumattomalla mielenkiinnolla esitystä. Nuorisoseuraväen aidonnäköiset asut ja taitava esiintyminen saivat jokaisen eläytymään omien esi-isien vaiheisiin. Ohjaaja Satu Niiranen voi olla todella tyytyväinen tuhatpäisen esiintyjä-joukon suoritukseen. Niin suuren joukon hallitseminen ei ole helppo asia, varsinkaan kun mukana on pieniä lapsiakin.

Kaikukeihäs oli todella onnistunut päätös Suvipäiville. Se vaikutti paljon tehokkaammin kuin tavalliset juhlapuheet ja ohjelmanumerot.

 

29.6.87 Iltalehti - Tapio Rantakari: Joensuu saa nukkua! Shamaanirummut hiljaa
(Kuvateksti: Ugrit juonivat jotakin Joensuun kaupungin päänmenoksi!)
Joensuulaiset saivat tänä aamuna nukkua rauhassa, kun herättämässä eivät enää olleet edellisaamujen ja öiden tapaan shamaanirumpujen pauke tai räjähdysten äänet. Enää ei yli kaupungin kuulu Laulurinteeltä enempää tanssiteatteri Raatikon kuin Ilpo Saastamoisen Tasatahti-yhtyeenkään harjoitusten äänet.

... Joensuussa kantaesityksensä saaneen Kaikukeihään [pitää olla: Sudenhetken!] tapahtumat ulottuvat kauas menneisyyteen, jolloin Kaalin jättimeteoriitti putosi jonnekin Tarton seudulle...

Pikkuvauvakin esiintyjänä
Laulujuhlien ja nuorisoseurojen suvipäivien pääjuhla oli täysi yllätys niin esiintyjille kuin yleisöllekin. Perinteisten kansantanssien ja kuoroesitysten sijaan juhlan muodosti Kaikukeihäs -niminen vaellusnäytelmä.

Mirjami ja Lauri Lehdon käsikirjoitukseen perustuva näytelmä kertoo suomalais-ugrilaisten heimojen vuosituhansien takaisesta muutosta Uralin takaa länteen. Tarina ulottuu aina rautakaudelle asti, jolloin seidat ja totemit hallitsivat ihmistä.

Kaikukeihään musiikin on säveltänyt muusikko Ilpo Saastamoinen Tasatahti [!]-yhtyeelleen. Kurkkuäänillä lauletussa ja shaamaanirummun säestämissä lauluissa on lähtökohtana vanhimmat ostjakkien ja vogulien shamanistisen musiikin muodot, joiden heijastumia on jäljellä vielä mm. karjalaisten itkuissa ja saamelaisten joiuissa.

Ilpo Saastamoinen yhdessä Kalle Fältin kanssa muodosti todellisen shamaaniparin. Poikien lauluissa oli aitoa alkukantaisuutta.
- Tämä oli suhteellisen helppo toteuttaa, sillä olen jo useita vuosia tutkinut suomalais-urgilaista musiikkia, joten idea oli tuttu. Kyseessä ei ole yksi teos, vaan erilaisiin teemoihin perustuva laulujen sarja, kertoi Ilpo Saastamoinen.

Kaikukeihäs-näytelmän harjoitukset alkoivat eri puolilla Suomea jo viime tammi-kuussa näytelmän ohjaajan Satu Niirasen johdolla.
- Eri maakunnat saivat tehtäväkseen luoda oman näkemyksensä hämäläisistä, karjalaisista ja muista Suomen heimoista. Kivikauden pukuja on tehty maakunnissa puvustajamme Ritva Starckin johdolla koko talven.

Näytelmä ajettiin tänään ulos vain kolmella yhteisharjoituksella. Tulos on todella hämmästyttävä, luonnehti tyytyväinen ohjaaja Satu Niiranen.

 

29.6.87 ma Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen:  Kaikukeihäs -juhla voitto luovuudelle
(Kuvateksti: Lappalaiset ovat löytäneet oman asuinsijansa ja siitä käynnistyi Seita -tanssi Nuorisoseura-järjestön ja Joensuun Laulujuhlien yhteisessä pääjuhlassa esitetyssä Kaikukeihäs-heimonäytelmässä.)

"Olen pukenut ylleni matkamekon.

Olen punonut tuohesta valkeat virsut.

Hopea palaa, vyön päässä hopea palaa,

hopea palaa, hopea palaa..."

Näitä Kaikukeihäs -heimonäytelmän pääteeman sanoja seurasi heimojen irtautuminen yhteisestä alkukodista. Tuhatmääräinen yleisö seurasi Nuorisoseura-järjestön Suvipäivien ja Joensuun Laulujuhlien pääjuhlan historiallisia kuvia Laulu-rinteen estraadilla. Näytelmän käsikirjoitus on Mirjami ja Lauri Lehdon, musiikki Ilpo Saastamoisen ja ohjaus Satu Niirasen. Säestävänä yhtyeenä toimi Pohjantahti -yhtye Ilpo Saastamoisen johdolla.

Kaikukeihäs-tapahtuman keskeisimmät elementit ovat musiikki ja eri suomalais-ugrilaisia heimoja edustavien ryhmien tanssinomainen liikehdintä musiikin mukana. Teoksessa ei ole ainuttakaan vuorosanaa. Kaikki on pantomiimimaista ja tanssillista musiikkikuvaelmaa.

Ilpo Saastamoisen sovittama musiikki perustuu arktisten ja suomalais-ugrilaisten kansojen perinteiseen musiikkiin. Yhteisenä piirteenä on sekatahtiset rytmikuviot ja soololauluissa suorastaan efektimäiset ääntelyt. Nämä toteutti iisalmelainen Kalle Fält, joka myös käsitteli shamaanirumpuaan. Musiikin kokonaisilme oli paikoin tosi maaginen.

Sonkajärven nuorisoseuralaisten ryhmä toteutti tyylikkäästi savolaisten osuuden näytelmässä. Osuuteen kuului tanssillinen kuvaus kaskenpoltosta ja erikoisesti yleisönraikuvat aplodit hankkinut pikkuvauvan esille nostaminen kaskisavujen seasta. Siinä kuvastui oivasti uuden sukupolven seuraavan aina toistaan.

Vaikuttava kuvaelma, jossa todella vanhat myytit ja nykyaika toimivat rinnan. Musiikissa oli siteitä esi-isiltä nykymusiikkiin ja äänentoisto palveli aikamme tekniikan näyttönä. Voidaan todella sanoa, että sunnuntainen Suvipäivien pääjuhla edusti Nuorisoseura-järjestön juhlatraditiossa poikkeuksellista erilaisuutta. Toimiko Kaikukeihäs kontaktina peräti tuleviin, sen koemme aikanaan.

'Tanssi kulki, nurmi meni'
Laulujuhlien päättyessä kerrottiin järjestäjien taholta tälläkin kerralla päästyn niihin tavoitteisiin, jotka juhlille oli asetettu. Erikoisen myönteisenä pidettiin pääjuhla-paikan, suuren laululavan laulurinteen soveltuvuutta myös tanssillisiin tapahtumiin. Varsinainen laululava on erinomainen katsomo ja kenttä toimii estradina.

- Tanssi kulki ponnekkaasti, mutta nurmikko meni, sanoi apulaiskaupunginjohtaja Pirkko Kylänpää.

Näiden laulujuhlien yhteistyökumppani, nuorisoseurajärjestö esitti kiitoksensa onnistuneesta ja sujuvasta yhteistyöstä laulujuhlaorganisaatiolle. Tyytyväisiä olivat myös paikalliset puuhaajat yhteistyökumppaniinsa. Ensi vuonna laulujuhlilla on jälleen uusi yhteistyöyhteisö.

Joensuun laulujuhlien järjestäjillä on jo päätettynä seuraavien viiden vuoden laulu-juhlien pääteemat. Vuoden 1988 laulujuhlat keskittyvät laulun ja musiikin yhteis-kunnalliseen merkitykseen. Vuonna 1989 teema on Ranskan suuren vallan-kumouksen aatehistoriallinen perintö. 1990 Joensuuhun. kokoontuvat PAND-järjestön taiteilijat teemalla 'Maailmat kohtaavat'. 1991 ovatkin vuorossa Laulu-juhlien kymmenvuotisjuhlat. 1992 Joensuussa ovat yleiset laulu- ja soittojuhlat Suomen itsenäisyyden 75-vuotisjuhlavuoden kunniaksi.
Pertti Malinen

 

29.6.87 Etelä-Saimaa: Joensuun laulujuhlilla kävi 40 000 ihmistä.

29.6.87 Eteenpäin: Joensuun laulujuhlat päättyivät.
(Kuvateksti: Joensuun laulujuhlien pääjuhla pidettiin sunnuntaina Kaikukeihään kentällä.)

29.6.87 ma Kulttuurisuomi (Uusi Suomi?) - Jukka Määttänen / Joensuu:  Ohjelmaa kaikelle kansalle 
(Ei edes mainintaa Kaikukeihäästä!)

29.6.87 Satakunnan Kansa - Joensuu/Veikko Pokkinen:
Rauman nuoret palkittiin - Suuresitykset onnistuivat Joensuun suvipäivillä
(Kuvateksti: Suomalais-ugrilaisesta heimohistoriasta kertova tuhannen nuoriso-seuralaisen esittämä Kaikukeihäs -perinnenäytelmä oli pääjuhlan ohjelmana.)

Joensuun Laulujuhlien ja Suomen Nuorisoseurajärjestön Suvipäivien suuret esitykset lauantaina ja sunnuntaina saivat yleisöltä tavallista paremman vastaanoton. Ammattilaisten ja harrastajien yhteistyökokeilut lupaavat paljon tulevaisuudessa.

Tyytyväinen oli myös Joensuun Laulujuhlien johtaja, oopperalaulaja Jorma Hynninen kertoessaan vaikutelmia yhteistyöstä. Yleisöä monipäiväisten juhlien lukuisissa tilaisuuksissa kävi noin 50 000 henkeä eli suunnilleen saman verran kuin vuosi sitten pidetyillä kirkkolaulujuhlilla.
Suuresta ohjelmatarjonnasta johtuen ei päällekkäisyyttä voitu välttää ja se verotti yleisömääriä.

... Vaikuttava heimonäytelmä
Itsenäisyyden juhlavuoden teemaan laadittu suvipäivien ohjelma jatkui pääjuhlassa. Taiteilija Satu Niirasen ohjaaman ja Ilpo Saastamoisen säveltämän, Suomen suvun kansojen ja heimojen vaelluksia kuvanneen  suurnäytelmän käsikirjoittajat ovat Mirjami ja Lauri Lehto. Säestävänä yhtyeenä oli esityksessä "Pohjantahti". Esitykseen osallistui noin tuhat nuorisoseuralaista pukeutuneina Ritva Starckin suunnittelemiin asuihin.
Koko pääjuhlan muodostanut spektaakkeli sai yleisön puhkeamaan kestäviin ja kaikuviin suosionosoituksiin...

 

29.6.87 ma Savon Sanomat (Irtoleike): Itsenäisyyden 75-vuotisjuhla Joensuussa vuonna 1992 - Massatapahtumista klassiseen konserttitarjontaan.
(Kuvateksti: Joensuun Laulujuhlien päätöspäivänä johti kolmentuhannen nuorisoseuralaisen juhlakulkue kaupungin halki kohti Laulurinnettä, jossa  kanta-esitettiin juhlateemaan liittyvä suomalais-ugrilainen heimonäytelmä Kaikukeihäs)

... Tämänvuotinen suomalais-ugrilaisen perinteen teema sopi Laulujuhlille erin-omaisesti, olihan yhteistyökumppanilla - Suomen Nuorisoseurajärjestöllä - tarjottavanaan aimo annos primitiivistä kansallisperintöä vuosituhansien takaa aina tähän päivään. Nuorisoseuralaisten pääteoksista Sudenhetki sai kantaesityksensä lauantain kääntyessä kohti puoltayötä.

Päätöspäivänä kolmentuhannen nuorisoseuralaisen juhlakulkue johti Laulurinteelle, jossa järjestön Suvipäivät sinetöi Satu Niirasen kirjoittama suomalais-ugrilainen heimonäytelmä Kaikukeihäs. Näytelmässä esiintyi parisentuhatta nuorisoseuralaista.

 

1987 - Päiväämätön - Opettaja-lehti:
(Kuvateksti: Kaikukeihään hurjan näköisiä esiintyjiä pääjuhlan kulkueessa.)
Kaikukeihäs muodosti pääjuhlan. Se on draamallinen kuvaus siitä, miten suomalais-ugrilaiset heimot ovat vaeltaneet alkukodistaan nykyisille asuinsijoille. Se oli samalla 2000 nuorisoseuralaisen harrastajanäyttelijän työn tulos. Oli tehty valtavasti työtä tarpeiston, pukujen ja muun rekvisiitan valmistelemiseksi. Vaelluksen lomaan oli laadittu pieniä kuvaelmia mm. shamanoinnista seidanpalvontaan, karhun-peijaisista kaskenpolttoon ja heimopäällikön hautajaisiin.

 

30.6.87         - Saunaniemi - aamulla puoli kahdeksan maissa (!)
- Nukahdan pian. ylimääräinen viiva tuli jo kynästä unessa. Kaikukeihäs on takanapäin. Myös Jyväskylän konsertti. Ja huomisesta ei kukaan tiedä mitään. Ei kukaan.

 

30.6.87 ti Savon Sanomat - Katariina Pikkarainen:  Joensuun Laulujuhlilla - Taidetta markkinahumussa
(Kuvateksti II: Heimonäytelmä Kaikukeihään symbolisia seremonioita)
Joensuun Laulujuhlilla huvit, harrastukset ja korkeampi kulttuuri kohtaavat kansan sulassa sovussa tai suloisessa sekamelskassa.
Neljään ja puoleen päivään on ahdettu nelisenkymmentä musiikillista tilaisuutta, joista niin puhtaan klassiset kuin perinnepitoisetkin uhkaavat hukkua piirakan, makkaran, virvokkeiden, lippalakkien, t-paitojen, supikaspussien ynnä muiden alle.

Nämä suomalaiseen kulttuurisuveen kuuluvat ulkomusiikilliset välttämättömyydet tullevat säilyttämään sijansa siitäkin huolimatta, että Laulujuhlat pyrkivät vastaisuudessa siirtymään koko kansan massatapahtumista keskitetympään konserttitarjontaan.

Laulujuhlien taiteellinen johtaja Jorma Hynninen totesi sunnuntaina juhlien profiilin kaipaavan suunnantarkistusta - toisaalta siksi, että nykyisellään esitysten päällekkäisyyksien vuoksi yleisöä ei riitä kaikkiin tilaisuuksiin, toisaalta halutaan klassisen taidemusiikin osuutta juhlilla vahvistaa.

Ohjelmistopoliittisesta tarkennuksestaan huolimatta Joensuu haluaa säilyttää lisänimensä Suomen demokraattisimpana kulttuuritapahtumana ja tarjota ainakin joka toiselle jotain - harrastajat ja tavallinen musiikinkuluttaja ensisijaisena kohderyhmänään.

Suomalais-ugrilainen kulttuuriperinne oli näyttävästi esillä Laulujuhlien pääspektaakkeleissa Sudenhetki ja Kaikukeihäs. Mutta teema toi kaupunkiin myös kulttuurisukuisia valiovieraita mm. Eestistä ja Unkarista.

... Suvipäivien pääjuhlassa sunnuntaina suomalais-ugrilaista heimovaellusta kuvaava Kaikukeihäs levittäytyi Laulurinteelle. Enemmän kuin taiteellisesta tasosta kertoi Satu Niirasen sovittama ja ohjaama esitys nuorisoseuralaisten keskuudessa elävästä harrastusaktiviteetista, kekseliäisyydestä ja viitseliäisyydestä.

Ihan hitunenkaan luovaa hulluutta ei riitä, että suostuu telmimään kosteankoleassa kesäsäässä tuulen tuivertamalla kentällä. Ilpo Saastamoisen ja Pohjantahdin alkukantaisilla efekteillä maustettu musiikki tarjosi joltisiakin jännitteitä toiminnalle, jossa vilahteli milloin oivallinen symboliikka ja väkevä dramatiikka - milloin kivisiä, sorasia ja asterixeja itämerensuomalaiseen malliin kloonattuna.
KATARIINA PIKKARAINEN

 

30.6.87 Maaseudun Tulevaisuus N:o 73 - Kerttu Korhonen:Suomalais-ugrilaiset suvipäivät Joensuussa 
(Kuvateksti I: Näin tanssivat vogulit Kaikukeihään esityksessä karhutanssia.)
(Kuvateksti II: Hämäläinen heimopäällikkö tuohinaamareissaan.)

Joensuun Suvipäiviä voidaan nimittää suomalais-ugrilaisiksi suvipäiviksi. Olihan mukana myös heimokansojen edustajia, muun muassa Unkarin radion lapsikuoro ja Eestin filharmoninen kamarikuoro. Sudenhetki- ja Kaikukeihäs -esitykset pohjautuivat suomalais-ugrilaisten kansojen taustaan.

Joensuun tapahtuma oli Suomen itsenäisyyden 70-vuotisjuhlavuoden kesän pää-tapahtuma. Juhlavuoden teemana on "itsenäisyys kasvaa meissä". Tämä on haaste kasvattaa suomalaista kulttuuria. Joensuun Laulujuhlat ja Nuorisoseurajärjestön suvipäivien järjestäjät saattoivat olla tyytyväisiä kokonaistulokseen ja taiteelliseen tasoon, vaikka kummallakin osapuolella oli omat erityistavoitteensa.

Juhlien päätapahtuma Kaikukeihäs sai suuren suosion. Noin 7 000:een nouseva katsojajoukko sai tällä kertaa istua katetussa katsomossa. Kaikukeihään esittäjät liikkuivat vapaan taivaan alla nurmikolla. Sää suosi esitystä, vaikka pilviä liikkui taivaalla, joten Kaikukeihäästä muodostui mieliin painuva kokonaisuus. Esittäjiä oli kaikkiaan 2 000.

Kaikukeihäs vei suomalaiset juurilleen, suomalais-ugrilaisten kansojen yhteisen alkukodin lähteille Volgan mutkaan ja seurasi vaellusta nykyisille asuinsijoille Käsikirjoituksen Kaikukeihääseen ovat tehneet Mirjami ja Lauri Lehto. Musiikin on säveltänyt Ilpo Saastamoinen, joka sanoo esittelylehtisessä, että musiikin lähtö-kohtana on ollut erityisesti vanhimmat ostjakkien ja vogulien samanistisen musiikin muodot, joiden heijastumia on jäljellä vielä karjalaisten itkuissa, kolttien leuddissa ja saamelaisten joiuissa.

Runous oli suomalais-ugrilaisille elinehto. Sen avulla taattiin perinteiden ja kielen säilyminen ja jatkuminen.

"Omal maal õitseb õnni,

kodus kasvab kasu parem!

Kodus tundvad õuekoerad,

tuleb tuttav teretama,

sugulane soovimaie.

Paistab lahkelt päevakene,

paistvat taevatähekesed."

Kaikukeihäässä kulkivat komit, ostjakit, vogulit ja unkarilaiset, votjakit, marit, ja mordvalaiset, lappalaiset, virolaiset, varsinais-suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset, pohjalaiset ja savolaiset. Päätöksenä oli sukukansojen finaali.

Toinen juhlien kiinnostavimpia esityksiä olisi ollut tanssinäytelmä Sudenhetki, jonka on Lennart Meren Hopiavalkiat -kirjan pohjalta on sommitellut Marjo Kuusela. Musiikin on säveltänyt Eero Ojanen. Esittäjänä oli tanssiteatteri Raatikko ja 500 nuorisoseuralaista. Sateen vuoksi Sudenhetken kenraaliharjoitus jätettiin esittämättä.

Musiikkia aamusta iltaan jne.
Valtakunnalliset yleiset laulu- ja soittojuhlat ovat vuorossa vuonna 1992. Niidenkin tapahtumapaikaksi valittiin Joensuu.
Kerttu Korhonen

 

30.6.87         Kiitoksia omasta ja kaikkien Kaikukeihään pohjalaisten puolesta hyvästä musiikista sekä pitkästä pinnasta nim.omaan harjoituksissa.
Hopea palaa...

Arja Korjus-Hietala
E-P:n Nuorisoseura

2.7.87         - Kaikukeihään laulut soivat vieläkin jatkuvasti korvissani. Minulla on hyvä ja rauhallinen olo.

3.7.87 Suomen Sosiaalidemokraatti - Extra  - Liisa Maria Piila:
Suomi juhli Joensuussa itseään ja heimoaan
(Kuvateksti: Jättiläisesitys Kaikukeihäs oli nuorisoseurajärjestön mittava urakka. Näytelmän kokosi Joensuun laulurinteelle tuhatpäisen esiintyjäjoukon maan eri puolilta.)

...VIERIN MAALLE VIERAHALLE
Laulujuhlien päättäjäistapahtuma, joka samalla oli tämänvuotisen yhteistyö-kumppanin eli Nuorisoseurajärjestön suvipäivien pääjuhla, koostui yhdestä jättiläisesityksestä eli suomalais-ugrilaisesta heimonäytelmästä Kaikukeihäs.

Hattu päästä nuorisojärjestölle, joka nostattaa tuhatpäisen esittäjäjoukon eri puolilta maata harjoitettuna, puvustettuna täyttämään Joensuun laulukentän. Siellä ei vähä näy!

Suuren urakan olivat hienosti oivaltaen tehneet myös Mirjami ja Lauri Lehto kootessaan parituntisen näytelmän sisällön suomalais-ugrilaisten kansojen historiasta. Havainnollisemmin olisi geneettistä taustaamme vaivoin voitu ilmaista: kivikautisesta alkukodistaan Volgan mutkasta lähti kansa toisensa jälkeen jutaamaan kohtalonsa kartanlehdelle. Perillä sytytettiin nuotiot, nostettiin kodat.        
Nähtiin vogulien karhuntanssi, mordvalaisten uutisleivänteko, lappalaisten seidanpalvonta, hämäläisen päällikön polttohautaus, karjalaisten tautiloitsu, savolaisten kaskenpoltto.         
Satu Niirasen ohjaaman esityksen tuhatpäinen näyttelijäjoukko paneutui asiaan vakavissaan, Ilpo Saastamoisen musiikki oli kieltämättä ilmaisua täysi. Mutta niin valtavat ovat kentän mittasuhteet ja välimatkat esittäjän ja katsojan välillä, että hartaastakin yrittämisestä jäi paljon välittymättä, etenkin kun ohjelmalehtinen ei antanut näytelmän tapahtumallisesta sisällöstä edes vihjetietoa.

Kokonaisvaikutelma oli vahva; epäilemättä, se kirvoitti katsojakunnassa, jota tietenkin oli laululavan ja sivurinteiden täydeltä, monia yksityismietteitä oman kansan olemuksesta, eikä se ole vähäinen tavoite. Mirjami Lehto summaa tutkimis-urakkansa tuloksen: Suomalais-ugrilaisille on leimaa-antavana piirteenä rodullinen epäyhtenäisyys, mutta joitakin yhteisiä piirteitä voitaneen mainita: he ovat omapäisiä, vapautta ja  riippumattomuutta rakastavia, he ovat luja, olemassaolon taistelua kestävä laji.
Huonommatkin eväät saattaisi kansaryhmä vaellukselleen saada.

 

Tanssi 4 -87: Joukkovoimalla katse menneisyyteen
(Kuvateksti: Joensuun Kaikukeihäs etsi teatterin ja tanssin juuria muinais-suomalaisuudesta.)

Kauan ovat kiertäneet toisiaan suomalaisen kulttuurin tekijät, ammattilaiset ja harrastajat. Kauan ovat kiertäneet toisiaan tanssijat ja teatterilaiset, mennyt ja tuleva, kansalliset kulttuuriperinteet ja kansainvälinen yhteisymmärrys. Lainattakoon Ilpo Saastamoisen sanoja: On aika katsoa uhrikiven sisälle, oppia näkemään toisensa sitä kautta.

Nuorisoseurajärjestön Suvipäivillä ja Joensuun Laulujuhlilla, oli kesäkuussa yhteinen näyttö. Katsottiin uhrikiven sisälle. Produktion nimi oli Kaikukeihäs. Tanssin kannalta tärkeää oli se, että tapahtumassa harrastajat ja ammattilaiset toimivat yhdessä, että tanssijat eri puolilta maata olivat valmistautuneet kohtaamaan toisensa suurissa ja uhkarohkeissakin esityksissä.

Kaikukeihään, historiallisen pääjuhlan aineosina olivat, tanssi, musiikki ja kertomus suomalais-ugrilaisten kansojen vaelluksesta alkukodistaan nykyisille asuinsijoilleen. Yleisö katsoi kuin omaa taaksepäin inkarnoitunutta elämäänsä. Raja kentän ja katsomon välissä oli olematon.

Uhkaavat ukkospilvetkin tiesivät tulla dramatisoimaan Pohjantahti-yhtyeen taustalla soittamaa shamanistista musiikkia. Sahti, pellava ja kaskisavut tuoksuivat, kontakti esi-isiin oli saatu.

Kansat lähtivät yksitellen erottautumaan, etsimään omia teitään: komit, ostjakit, vogulit, unkarilaiset, votjakit, marit, mordvalaiset, lappalaiset, virolaiset, varsinais-suomalaiset, hämäläiset, karjalaiset, pohjalaiset, savolaiset...

Aika eteni kivikaudesta rautakauteen, sekatahtiset rytmikuviot taustalla. Kodat, majat, suojat pystytettiin, tulet sytytettiin, riitit, tanssit, elämä, taistelua, tauteja, arkea ja juhlaa.

Tuhannen esiintyjäjoukon kokonaisuudesta saattoi löytää lapsia ja aikuisia, nuoria ja vanhuksia. Unkarilaisten osuutta esittivät unkarilaiset itse. Esitystä varten katsojalla olisi pitänyt olla kiikarinäkö ja laajakulmakatse. Karhutanssin tai heimopäällikön polttohautauksen, kaskenpolton tai uhkean veneen vesillelaskun aikanakin olisi pitänyt voida tarkastella koko joukkoa. Joskus joukkovoima veikin vallan, eikä tärkeää kohtausta ehtinyt seurata.

Tanssi oli oleellinen osa Kaikukeihästä. Tanssiaskeleita tuskin saattoi tavoittaa, mutta liikkeet palvelivat suuria kokonaisuuksia eikä pienten paitaressujen ryhmästään livistäminen haitannut. Ne olivat paremminkin yhteydenottoja aikojen välillä.

Kaikukeihään käsikirjoituksen tekijöitä ovat Mirjam ja Lasse Lehto, kenttä-sovituksen ja ohjauksen takana seisoo Satu Niiranen. Sadun käden jälki varsinkin monien tanssiteatteriesitysten ohjaajana näkyi. Tärkeää oli viesti ja visuaalinen kokonaisuus, tärkeää oli, että esiintyjät muistivat mitä oltiin tekemässä.

Kun kansat olivat hajaantuneet, eläneet yksin, koitti yhteyden kaipuu ja etsintä. Kun Kaikukeihäs päättyi sukukansojen yhteiseen finaaliin ja hopea alkoi todella palaa, ei ollut minkäänlaista rajaa katsojan ja esiintyjän välillä. Kansojen elämä oli ollut liikettä. Liike oli kuin valtava tanssi, se ulottui sisuksiin asti.

Olisin mielelläni katsonut uudelleen kansanparantajan loihdinnat, seurannut nahkakurpposten menoa ja tutkinut, millaisia mielikuvia tekijät olivat kentälle tuoneet. Mutta Kaikukeihäs ei toistu - eihän elämäkään. Tulisi edes se finaali.
RIITTA EEROLA

 

27.09.1987    Kaikukeihäs-suunnitteluryhmä [Mirjami Lehto, Satu Niiranen, Ritva Starck] vietti kaksi vuorokautta - päivää täällä Saunaniemessä. Antti (Savilampi) tuli jo perjantaiaamuna. Tietenkin itkin taas, kun kerroin hänelle elämästäni tänä kesänä. Mutta tuo viikonvaihde teki kyllä minulle hyvää.

 

2.10.87 pe Iisalmen Sanomat - Vellamo Paananen:  'Rohkea kokeilu mutta me sen teimme'
(Kuvateksti: "Haluamme tarjota uuden upean kokemuksen Kaikukeihäästä. Olisiko Joensuu tai jokin muu kaupunki riittävän rohkea vastaanottamaan haasteemme?" Vas. Ilpo Saastamoinen, Antti Savilampi, Mirjami Lehto, Ritva Starck, Lauri Lehto ja Satu Niiranen. > Kaikukeihäs-team 2.10.87.jpg)
Oli juhannusyö 1986 Lapin läänin Tervolassa. Opettajapari Mirjami ja Lauri Lehdon olohuoneessa koolla olleen seurueen keskuudessa sikisi ja kylvettiin Kaikukeihään siemen.         
Pohjoisen  siemen oli valtavan hyvä: se alkoi itää heti, ja esitys valmistui vajaan vuoden kestävän kasvuajan jälkeen. Mahtava Kaikukeihäs-ohjelma esitettiin viime kesänä Joensuun Laulujuhlien yhteydessä noin puolentoistatuhannen esiintyjän voimin.

Edellisvuoden elokuussa ohjelma ideoitiin, Suomen Nuorison Liitto tuli mukaan suunnitteluun ja säveltäjän etsimiseen. Kaikukeihäs -näytelmän käsikirjoituksen tekivät erityisopettaja Mirjami Lehto ja opettaja Lauri Lehto. Musiikin sävelsi keiteläinen säveltaiteilija Ilpo Saastamoinen ja sovituksesta vastasi ohjaaja Satu Niiranen ja puvustuksesta kotiteollisuusopettaja Ritva Starck.

Nuorisoseurajärjestön Suvipäivien ja Joensuun Laulujuhlien pääjuhlassa tämä historiaan ja valtavaan fiktioon perustuva puheenvuoroton musiikki- ja liikunta-ohjelma nähtiin ja kuultiin. Tanssillinen musiikkikuvaelma oli suurenmoinen kokemus siinä mukana olleille. Heitä löytyikin puolivuotiaasta lapsesta jopa 80-vuotiaaseen osallistujaan asti.

'Olin Joensuussa Kaikukeihään hämäläisten heimoon kuuluvana itkijänaisena. Oli todella mahtava tunnelma olla osallisena jossain näin ainutlaatuisessa esityksessä. Pohjantahdin musiikki on niin suurenmoista, että minulla ei riitä sanat kuvaamaan sitä voimaa, millä se on vienyt mukanaan minut ja monet näyttelijät seurastamme tämän kevään ja kesän kuluessa.'

Siinä palanen erään osallistujan kirjeestä. jossa lähettäjä mainitsee erikseen myös useita musiikkiosia. Joensuun Laulurinteen esitys teki vaikutuksen paitsi esiintyjiin, myös yleisöön.

Jälkipuintia ja hyödyntämistä
Kaikukeihään työstöryhmä pohti ohjelman hyödyntämistä Keiteleellä Ilpo Saastamoisen luona. Syyskuun viimeinen viikonvaihde tarjosi koleahkot sääpuitteet, mutta taiteilijoiden sisäinen hehku lämmitti kuuntelijankin sydämen "hopea palaa, vyön päässä hopea palaa" -tunnelmiin.

Keskustelussa pohdittiin koululaitoksemme suosimaa kansainvälisyyttä kansallis-tunteen masentajana sekä asenteitamme ja epäitsenäisyyttämme.

- Ohjelmamme sai lehdistöltä melko vähän huomiota, mutta meille osallistujille se jätti vaikutelman omasta syvälle luotaavasta kulttuuristamme. Se on niin voimakasta, etteivät läheskään kaikki helppoon pinnallisuuteen turtuneet ihmiset kyenneet ottamaan sitä vastaan. Tanhuaskeleet eivät riittäneet, oli porauduttava syvemmälle. Oli hieno kokemus, että lapset ja vanhat eläytyivät paremmin, vaikka musiikki saattoi tuntua heistä primitiiviseltä. Esitys oli saatava televisioon ja radioon, jotta suuremmat ihmisryhmät saisivat siihen tutustua, Satu Niiranen totesi.

Mirjami Lehto kertoi käsikirjoituksen olleen mielessään jo ennestään paljon 'tavaraan'. [?]

Ongelmani oli miten saan sen esille. Mehän olemme kyenneet säilyttämään kielemme, mutta meidän on opittava hyväksymään myös juuremme. Meillä suomalaisilla on aina pelko, tulemmeko nolatuiksi. Kansallisuuskysymys ei ole vielä riittävän syvään juurtunut. Juhlakulttuurimme pysähtyy maakuntajuhlien ja suvipäivien juhlapuheisiin ja täsmennettyyn liikuntaan.

SNL:n liikunnanohjaaja Antti Savilampi sanoi tällaisen suurimuotoisemman liikuntakokeilun olleen Stadionilla esitetyn Matti Paavilaisen Juhla-kantaatin.
- Mieleeni muistuu Kalevan Nuorten ohjelma Minästä maailmankansalaiseksi. Näiden jälkeen alkoi keskustelu seuraavan ohjelman tekijöistä.

Satu Niiranen totesi, että eri puolilla Suomea ohjaajilla oli vapaus liikunnan soveltamiseen, mutta ihmisillä oli ennakkoluuloja. Myös kokonaisnäkemyksen puute haittasi. Tanssijoilla ja teatterilaisilla oli visuaalinen puoli hallinnassa, mutta yhteisen sävelen löytäminen tuotti vaikeuksia. Oli vaikea tajuta, että nyt se olet sinä, joka liikut omien tuntojesi mukaan musiikkiin nojautuen.

Monen silmät aukenivat vasta tammikuussa 1987 Tampereen Varalassa. Musiikkia oli hiottu jo aikaisemmin. Nyt olemme saaneet palautetta osallistujilta. Se velvoittaa meitä hyödyntämään tämän rohkean kokeilun tuloksia.

Pyrkimystä aitouteen
Kansatiedettä opettaneella Ritva Starckilla oli asustenäkemys valmiina. - Olisin toivonut kaikkien esiintyjien nähneen Lennart Meren teoksista Vesilinnun kansaa ja Linnunradan tuulet nimiset elokuvat, jotta he olisivat voineet paneutua tiukemmin pukuasioihin. - Nyt esityksessä oli paljon liian pinnallista. Vastaisuudessa kaiken taustana olisi oltava pyrkimys aitouteen silloisen ajan pukeutumisessa, Ritva sanoi.

Ilpo Saastamoisen mielestä olisi hyvä saada levylle ne uudet sävelmät, joita Pohjantahti ei ole levyttänyt. Kaikukeihään valmiin tekstin pohjalle oli hyvä lähteä.

Musiikki ei perustu suomalaiseen kansanmusiikkiin, vaan sen alku porautuu paljon vanhempaan suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin aiheisiin, tyylikeinoihin ja rytmiin.

Tämä oli rohkea kokeilu. Varsinkin alkuperäisrytmit olivat uutta esiintyjille. Minulla olikin omat opetuskeinoni. Lopulta osoittautui yllättävän helpoksi saada esiintyjät uskomaan kykyihinsä. Ohjelmaan sisältyi muun muassa teemalaulu Hopea palaa, johon kaikki osallistuivat.

Panostettava taiteellisuuteen
Seuraavassa esityksessä voisimme panostaa enemmän taiteellisuuteen. Tätä mieltä olivat kaikki tekijät.

Heidän mielestään kesäkuisen esityksen vaikeutena oli sekin, etteivät maakuntien osallistujat halunneet tuoda kielteisyyttä esiin. Kuitenkaan ihmiselämä ei ole aina päivänpaistetta. Musiikista taas pitivät vanhat ja nuoret.

Sitä mietimme, oliko SN L aikansa tasalla antaessaan mielestämme liian vähän informaatiota julkiselle sanalle. Jäikö yleisön herätystyö tuuliajolle? Puuttuuko maassamme nuorisotyöltä uskallusta? Pelätäänkö liiaksi joidenkin varpaille astumista? Pelätäänkö leimautumista? Palautteissa kaikkia näkemyksiä on tuotu esiin.

- Haluamme tarjota uudistetun upean kokemuksen Kaikukeihäästä kuuntelija-katsojalle. Olisiko Joensuu tai joku muu kaupunki riittävän rohkea ottamaan vastaan haasteemme? Haluaisiko lehdistö tunkeutua pintaa syvemmälle omiin juuriimme ja suomalais-ugrilaisuuteen? Sanotaanhan, että ellei tunnusta juuriaan, ei tunne tulevaisuuttaan.
- Teksti ja kuvat  VELLAMO PAANANEN

 

2.11.87 Helsinki
Taiteilija Saastamoinen
Pyydän vastaanottamaan viivästyneet kiitokseni mieltä ylentävästä, musiikkinne luomasta, lumoavasta tunnelmasta Joensuun Kesäjuhlassa. Se on iäksi painunut mieleeni.
(Satun ystävä) Lempi Nousiainen
Ps. Teillä on vielä paljon annettavaa. Teitä tarvitaan! Kiitos.

28.11.87 la klo 15 Sulasol:  Itsenäisyyden juhlavuoden Musiikkitapahtuma Kuopion          Musiikkikeskuksessa - Pielaveden Mieslaulajat - IS: Päällikön polttohautaus

9.6.88 TV 2: Klo 19.10 Joinsuussa  Kuvia elämästä Joensuussa laulujuhlien aikaan kesällä 1987.
Toimittajat Markku Honkanen TV 2 Dokumenttielokuvat

 

Julkaistu  22.05.2012  [netissä - koskien Kaikukeihästä ja Pohjantahti-LP:tä.]
Pohjantahti: Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält

Tero Kalliojärvi (2011-12)
Sori, kun tulee kommentti myöhässä (vähän!) Niin, en tiedä paljonko tätä levyä prässättiin. Ilmeisesti markkinointi oli sivuseikka... mulla tuo kuitenkin on, ja melkein puhkisoitettu.
Silivuplee! Kuva on siis Joensuun Suvipäiviltä 1987 "Kaikukeihäs"- näytelmästä. Muistan kyseisen piisin soineen esityksessä hyvinkin samankaltaisena kuin levylläkin. Ikuisesti tapauksen muistan.

Tero Kalliojärvi (2011)
Minäpä olin paikalla. Ja ostin tämän levyn Kalle Fältiltä. Esityksessä mukana oli n. yksi (1) tuhatta Suomen Nuorisoliittolaista. Kesä 1987 oli kylmä ja oma elämäni sekaisin. Biisi on tosiaan mahtava!

Ari Kauppinen (2011)
kiitokset coomukselle tästä hienosta ja harvinaisesta levystä. thank very much !