1987-88 KARHUNPEIJAISET II

17.9.1987, klo 23:35.  Karhunpeijaisten teema-aineisto sävelletty loppuun!
- Viimeisenä kirjoitin "Tumman surman": "...kunnes liha muuttuu maaksi..." Se on täytetty! Se on "näytetty". Sittenkin... yli kuukauden itkujen jälkeen! Ja tämä teos on omistettu... menneisyydelle...

 

17.9.1987 (Kansilehti:)  - Karhunpeijaisten teemat sävelletty!
Omistettu "Hevosennielemäsuon Rouvalle"...

18.9.87         Aamulla.
- Onko sävelten maailma avautunut minulle vihdoinkin? Tuntuu siltä, että voisin säveltää loputtomasti. Tämä on palkinto vuosikymmenen uurastuksesta... En voinut taaskaan soittaa itkemättä "...halkoen siivilläni (elämän ja kuoleman olematonta rajaseutua)..." -kohtaa, kun harjoittelin "Karhutaivasta"... Löysin sävelet, koska löysin rytmit... nuo ikivanhat vasen- ja oikeakätisyyden vaihtelut, napojen vaihtelut, menemisen ja tulemisen vuorottelut, menneen ja tulevan aaltoliikkeen, ikuisen liikkeen, joka elää.

20.9.87         - Jälleen Saunaniemessä klo 23.20... Kummalliset kaksi päivää... En oikein tiedä, miten olla.
- Tulomatkalla [Helsingistä] itkin taas Kalevalaa kuunnellessani. Karhunpeijaisissa tulee olemaan vielä paljon karsittavaa, jotta kuoro selviäisi teoksesta ja jotta uudet teemat eivät tulisi liian nopeasti sisään. Olen jo pannut merkille, että olen ahtanut tavaraa liian tiheään. Ja se on pakko poistaa - ehkä analyysin avulla.

- Ja joka kerta, kun Samppu istuutuu pianon ääreen harjoittelemaan Karhunpeijaisia, olen minä läsnä, vaikka olenkin "poissa". Olen poissa muodollisesti mutta en henkisesti. Siinä on minun toivoni.

20.9.87         Kirjeestä...

21.9.1987  Klo 07.10.
- Samat mietteet kuin ennenkin. On vain välietappeja. Vasta kuoleman hetkellä tiedämme, mikä oli ollut vasta harjoittelua ja missä tulimme valmiiksi. Aamuaurinko kajastaa ikkunasta ja Karhunpeijaiset odottaa kirjoittajaansa. Seikkailen elämän ja kuoleman välimaastossa: "...(Halkoen) siivilläni tarpoen (elämän ja kuoleman) olemattoman (= olematonta)  rajaseutua..."
- Jos vielä tuleva kirjanikin osoittautuu liian paljon aikaansa edellä olevaksi - kuten on musiikkini laita, niin... [!!!]

22.09.1987    - Illalla itkin uudestaan. Tänään en vielä. Aamuaurinko jälleen sumu-usvan läpi paistamassa. Nukuin kuutisen tuntia kuten tavallisesti.
... Koetan elää hengissä Karhunpeijaisten esityksiin saakka. Voi hyvä Luoja! Olen tällä hetkellä elämän ja kuoleman välimaastossa! Ainoa hyvä puoli on se, että en tunne pelkoa mielenterveydestäni niin kuin kesällä. Mutta nyt on kysymys olemassaolostani yhteiskunnan jäsenenä.

- Työskentelyni on todella hidasta. En pysty kirjoittamaan enää kuin 15 minuuttia kerrallaan. Sitten menen sänkyyn itkemään tai ulos tupakalle...

Onko tämä kaikki sittenkin vain väliaikaista? Tätä on kestänyt jo neljä kuukautta! Ehkä löydän itsestäni voimia kirjan kirjoittamiseen. Se on ainoa pelastus, mikäli Karhunpeijaiset osoittautuu liikaa aikaansa edellä olevaksi...
- En ole pystynyt työskentelemään koko päivänä.

23.09.87      Illalla.        
- Olen säveltänyt puhtaaksi "Karhun kuolemaa", ja se on auttanut masennuksessani. Olo tuntuu jopa kevyeltä...
... Oliko se tyytyväisyyteni "Karhun kuoleman" teemasta ja varmuuteni, että sävellys on hyvä - ...huolimatta?

25.09.87    - Kesällä onnistuin selviytymään kuolemanpelostani. Olenko nyt selviytynyt kuolemanhalustani?.....

27.09.1987 - Nyt pyyhin pois Karhunpeijaisten (partituurin) kansilehdeltä omistuksen... Ja vaihdan tekstin seuraavaksi: "...on teos tänään 27.9.1987 omistettu uudelleen - jokaiselle - ihmiselle, joka itse mielessään suostuu ottamaan sen (= teoksen sanoman) vastaan." Vaiko: "Koska en ole saanut teokselle omistuslupaa... omistan sen kaikille ihmisille, jotka ottavat omistuksen vastaan." Tai: "...omistan teoksen kaikille ihmisille, jotka hyväksyvät sen."... Kirjoitin äsken jo:... Mutta nyt pyyhin senkin pois ja kirjoitan: "Teos on omistettu ihmiselle - siinä määrin kuin hän ottaa sen sanoman vastaan."! Näin sen pitää olla! Se on totta ja oikein!!!

28.9.87         Tervola (Mirjami ja Lasse Lehto - kirjekatkelma)
Ilpo! Vielä' kerran kiitokset antoisasta viikonlopusta [26.9.87]... Matkalla soivat Karhunpeijaissävelmät mielessämme.

28.9.87         "Kiitos unohtumattomasta viikonlopusta siellä Saunaniemessä. Toivon Sulle voimia työssäsi. On lahja tavata samoin ajattelevia ystäviä. Koin hyvin voimakkaasti Karhunpeijaisteoksen sisällön ja sanoman.  Olet siihen antanut itseäsi valtavasti. Terveisin Ritva" (Starck) (Kortti)

30.9.87        - Ensimmäiset Karhunpeijais-harjoitukset naiskuoron kanssa. Ei aivan hurjinta optimismia lisäävää... Kirje Mirjami Lehdolta ja kortti Ritva Starckilta. Karhunpeijaiset oli vaikuttanut heihin. Miten minä selviän tästä. Erkki potenut taas sydänkohtauksia. Pelkää, ettei jaksa harjoituttaa  Karhunpeijaisia, vaan kuukahtaa kesken pois. Me kaksi sairasta ison työn edessä!

1.10.87 to Savon Sanomat "Karhunpeijaiset" Pielaveden Mieslaulajilla
Pielaveden         Mieslaulajat päätti vuosikokouksessaan ensi laulukauden ohjelmasta. Pääkohteena tulee olemaan ensi elokuun 5. päivänä kotiseutupäivillä esitettävä Ilpo Saastamoisen suurteos "Karhunpeijaiset", Pielaveden ja Keiteleen kuorojen yhteisesitys. Kuoro valmistelee myös ohjelman kirkkokonsertiksi sekä esiintyy Sulasolin Pohjois-Savon piirin tilaisuudessa Kuopion musiikki-keskuksessa 28.11. 87.

1.10.87 to Iisalmen Sanomat - Pielaveden mieslaulajilla:  Karhunpeijaiset tärkein tavoite
Pielaveden ja Keiteleen kuorojen suurhanke Karhunpeijaiset on Pielaveden Mieslaulajien tärkein tavoite. Tämä todettiin kuoron vuosikokouksessa. Mainittu Ilpo Saastamoisen teos esitetään 5.8.1988...

07.10.1987         Karhunpeijaisten partituuri valmistui!Paljon puutteita on, mutta sen voi jo luovuttaa eteenpäin. Elämäni päätyö säveltäjänä on tehty!

15.10.87         - En jaksaisi työskennellä Karhunpeijaisten parissa. En jaksa enää itkeä. Minulla on vain yksi tie: yksinäisyyden tie. Ja nyt tunnen sen. Tunnen, mitä se on. Tajuan sen. Tunnen sen. Ja se käy päälle aamulla herätessä, päivällä, iltapäivällä, illalla ja yöllä. Koulussa istun välitunnit hiljaa silmät kiinni ja mietin.

15.10.87 Pielavesi-Keitele:  KARHUNPEIJAISET - sinfoninen kuoroteos
(Kuvateksti: Shamaani-Saastamoinen säveltää Karhunpeijaisia.)

Arktisten kansojen ja erityisesti suomalais-ugrilaisten shamanistiseen musiikkiin perustuvasinfoninen säestyksellinen kuoroteos "Karhunpeijaiset" esitetään Pielavedellä          ensi elokuun viidentenä päivänä uudessa liikuntahallissa. Teoksen säveltää ja sanoittaa keiteleläinen Ilpo Saastamoinen.

Kaksi tuntia kestävän Karhunpeijaiset -teoksen esittää Pohjantahti-yhtye, Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston sadan laulajan muodostama kuoro. Lisäksi esityksessä on mukana koululaisia.

Karhu oli muinaisille suomalais-ugrilaisille kansoille pyhä eläin. Kun tuo pelätty ja kunnioitettu eläin oli kaadettu, oli esimerkiksi manseilla eli woguleilla tapana viettää monen päivän ajan peijaisia, joissa esitettiin kymmenittäin erilaisia musiikkinumeroita ja näytelmiä, jotka liittyivät pyhän eläimen kunniaksi järjestettyyn ilonpitoon.

Ilpo Saastamoisen valmisteilla oleva noin kaksituntinen sävellys kuorolle ja soitinryhmälle ei pyri kuvaamaan peijaisia alkuperäisellä tavalla, vaan karhun elämäntarinan sen omin silmin nähtynä; maailman synty, alkusuo, karhun synty ja laskeutuminen taivaasta maahan. Sen maallinen vaellus; vanhempien kuolema, taistelu ihmisten kanssa ja lopuksi oma surma. Toinen osa muodostuu karhujuhlien seremonioista - edelleen karhun omin silmin nähtynä. Loppuosaan kuuluvat loitsumatkat "aliseen" esi-isien ja luonnonhenkien luo, sekä viimeiseksi karhun saattaminen omaan "yliseensä", karhutaivaaseen.

Teoksessa halutaan tavoittaa menneisyyden ihmisen ajatusmaailman tunnelmia, myös tuntemattoman alituista läsnäoloa. Tässä tarkoituksessa teos tulee sisältämään jopa shamanistisen musiikin piirteitä aina loitsinnan hurmioon saakka.

Tekstimateriaalina on käytetty ugrilaisen kansanrunouden ohella muutakin arktisten kansojen aineistoa säveltäjän uudelleen muokkaamana.

Kuoroilmaisua pyritään myös muuttamaan hyppäämällä näennäisen perinteemme taakse - johonkin vielä vanhempaan.
..."Hän katsoi ylhäälle: pelkkää vaikeutta
hän katsoi alhaalle: pelkää valkeutta..."

18.10.87 su - Karhunpeijaisten kokonaiskestoksi osoittautui - ilman sooloja - tasan kolme tuntia!

20.10.87 ti Savon Sanomat - Katariina Pikkarainen:
Säveltäjä Ilpo Saastamoinen: "Se on sydänverellä kirjoitettu"
Pielavesi valmistautuu Karhunpeijaisiin
Muusikko, säveltäjä ja musiikintutkija Ilpo Saastamoinen on juuri saanut valmiiksi suomalais-ugrilaiseen kansanperinteeseen ja shamanismiin pohjautuvan säestyksellisen kuoroteoksen Karhunpeijaiset: 110 lyijykynällä kirjoitettua partituurisivua kertovat vain kalpean aavistuksen siitä, mitä kolmentuntinen, reilun toistasataa esiintyjää vaativa, musiikillinen spektaakkeli tulee elävässä esityksessä olemaan.

Karhunpeijaiset on Pielaveden ja Keiteleen kunnan tilaustyö, joka saa kanta-esityksensä Pielaveden Urheiluhallissa Valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä elokuun 5. päivänä ensi kesänä.

Ilpo Saastamoisen sävellyksen suunnitteluprosessi alkoi pari vuotta sitten suomalais-ugrilaisen kirjallisuuden tutkimuksella.

- Olen lukenut ja analysoinut tätä kuoroteosta varten noin 5 000 sivua kansan-runoutta - joka on tallennettu saksan kielellä. Olen työstänyt sitä suomeksi siten, että tunnelma ja sanarytmi olisivat mahdollisimman lähellä alkuperäistä. Osa tekstistä Karhunpeijaisiin on syntynyt omien kokemusten ja intuition kautta täydentämään tätä primitiivistä musiikkinäytelmää.         

Teoksen kantaesitys tullaan toteuttamaan paikallisin voimin: mukana ovat Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kuorot, koululaisista koottuja laulu-ryhmiä sekä Ilpo Saastamoinen Pohjantahti-yhtyeineen. Säveltäjä kuitenkin sanoo, että kuoroon otetaan vielä hyviä, primitiivisestä musiikkiseikkailusta kiinnostuneita laulajia paikkakuntien ulkopuoleltakin.

Karhunpeijaisten harjoitukset ovat olleet käynnissä Erkki Näreharjun johdolla pitkin syksyä. Uusia stemmoja on otettu harjoittelun alle aina sitä mukaa kun säveltäjältä on niitä valmistunut.

- Varsinaisen sävellystyön aloitin viime keväänä. Aiemmin olin jo tutustunut samojedien, ostjakkien ja wogulien karhulauluihin. Valtaisasta musiikki-materiaalista suodattuivat muinaiset musiikilliset elementit sävellysprosessin kautta Karhunpeijaisiksi. Nyt tuon liki kaksivuotisen luovan prosessin jälkeen on niin tekstistä kuin musiikistakin mahdotonta mennä sanomaan, mikä siinä on primitiivistä perinnettä ja mikä omaani, tämän päivän tulkintaa tuhat vuotta sitten kukoistaneesta kulttuurista, Saastamoinen pohtii.

- Tämä on elämäni päätyö, säveltäjä sanoo. Sydänverellä kirjoitettu.

Ilpo Saastamoinen on jälleen kerran todistanut, että laajamittaiset rakenteet toimivat myös "kevyessä musiikissa". Säveltäjä luonnehtiikin viimeistä teostaan sinfoniseksi. Kolmetoistaosaisessa, sekakuorolle ja soitinyhtyeelle sävelletyssä teoksessa on kuitenkin länsimaisesta klassisesta traditiosta jäljellä vain soinnutus. Melodiikkaa säätelevät kalevalaisen itkuvirren, saamelaisen joiun ja leuddin seremoniallinen perinne, rytmiikkaa taas alkukantaiset sekatahtilajit.

- Olen pyrkinyt viemään sekä kuorosatsin että soolot mahdollisimman kauas tulkinnalliselta näkemykseltään rajoittuneesta länsimaisesta taidelaulusta. Esimerkiksi Karhunpeijaisissa kuultavan niekkulaulun avaamia mahdollisuuksia ei ole vokaalitulkinnassa vielä oivallettu.

- Primitiivistä efektiä tulkintaan tuovat myös sekatahtilajit, sekä ketjulaulu, jossa kullakin kuoroäänellä on eri pituiset fraasit. Näillä keinoilla päästään laulajan kannalta mahdollisimman "helposti" monimutkaiselta ja rikkaalta kuulostavaan kuorokudokseen, Saastamoinen selvittää.

Työntäyteinen talvi on kansalaisopiston laulajilla kuitenkin edessä. Ilpo Saastamoinen seuraa Karhunpeijaisten valmistumista paikan päällä tehden samalla hienosäätöä sovitukseen.

Ja samalla kun taiteellista työtä tehdään, pyritään hankkeen taloudellinenkin pohja saamaan kuntoon. Kolmen tunnin mittaisessa primitiivisessä performanssissa ovat kyseessä kymmenettuhannet. Tällä hetkellä talous-vastuussa mukana ovat kunnat, Kuopion läänin taidetoimikunta sekä opetusministeriö. Myös TV:n mukaantulosta on ollut alustavia keskusteluja.
KATARIINA PIKKARAINEN

 

20.10.87 ti Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen:  Karhun tarina sinfonisena kuoroteoksena
(Kuvateksti I: Pohjantahti-yhtyeellä on kuorojen ohella merkittävä teoksen tunnelmaa luova tehtävä sekä vaikeissa rytmiaiheissa koossapitävä funktio. Kuvassa Kalle Fält (vas.), Ilpo Saastamoinen ja Pekka Nylund.
Kuvateksti II: Ilpo Saastamoinen esittelee karhun elämää nuottikuvina pielavetiselle kuoromiehelle, Erkki Näreharjulle)

- Mittava, sinfoniseen muotoon yltävä, suomalais-ugrilaiseen musiikkiperinteeseen pohjautuva Ilpo Saastamoisen kuoroteos Karhunpeijaiset julkistettiin eilen Pielavedellä.

Tämän kolmetuntisen teoksen ovat Ilpo Saastamoiselta tilanneet Pielaveden ja Keiteleen kunnat ohjelmakseen ensi kesän valtakunnallisille Kotiseutupäiville.

Karhunpeijaiset kertovat karhun elämäntarinan sen omina kokemuksina kaiken syntymisestä aina omaan kuolemaan ja peijaisiin loitsuineen ja taikamenoineen. Lopussa karhu saatetaan omaan karhutaivaaseensa.

Teoksessa pyritään luomaan menneisyyden ihmisen ajatusmaailman tunnelma sekä tuntemattoman alituinen läsnäolo. Musiikki saa shamanistisia piirteitä sekä loitsumaista hurmiota.

Karhunpeijaiset -teoksen esittävät Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopistojen kuorot, lapsi- ja nuorisokuoro ja Pohjantahti -yhtye. Teoksen kantaesitys on ensi vuoden elokuussa Pielavedellä.

Merkittävin sävellykseni
Pidän Karhunpeijaiset. -teosta elämäni merkittävimpänä sävellyksenä. Se tullee olemaan päätyöni. En tule saavuttamaan enää missään sitä uutuuden viehätystä, mitä koin tätä tehdessäni. En aina tiennyt olinko minä vai olinko karhu, kertoi sävellyksestään Ilpo Saastamoinen.

Kun Erkki Näreharju sai  Saastamoisen usutettua tehtävän kimppuun, alkoi tekstin työstäminen. Tarvittiin 5000 sivua perinnettä niin ugrilaista kuin muiden arktisten kansojen vanhaa kansanrunoutta. Teoksen tekstimateriaalissa on vain muutama suora sitaatti alkuperäistä runoutta. Teksti on syntynyt tunnelmaa ja musiikin sävyjä noudattelevasti.

Varsinaisen sävellystyön Saastamoinen aloitti elokuun alussa. Teemallisesti teos on sekoitus vanhoja kansansäveliä sekä säveltäjän omia teemoja. Ne sekoittuvat Saastamoisen mielestä niin, että mihin perinteinen melodia päättyy siitä alkaa oma improvisaationi.

Teos on monella tapaa erilainen. Sen rytmiikka syntyy sekatahtilajien erilaisesta sykkeestä. Kuorot laulavat uudella ja kuitenkin hyvin perinteisellä "niekkulaulu-tekniikalla", joka synnyttää lähes barokin melismaattisen kuviolaulun soinnin. Mukana on myös kaanontyyppisiä osia. Näin yksinkertaisin keinoin luodaan monimutkaisen tuntuinen lopputulos. Tätä samantapaista oli aikaisemmissakin teoksissani.

Symmetriaa rakenteessa
Teoksen kahdeksan ensimmäistä osaa kuvaavat karhun elämää. Ne ovat ensimmäinen jakso. Toisessa jaksossa ollaan karhujuhlien seremonioissa -edelleen karhun silmin nähtynä. Loppuosassa ovat loitsumatkat "aliseen", jossa ovat esi-isät ja luonnon henget. Teos  päättyy karhun saattamiseen "yliseen" eli karhutaivaaseen.         

Kaikki tämä on kirjattuna 110 partituurisivulle. Niillä sivuilla pyritään Saastamoisen mielestä kuoromusiikin ilmaisukeinoissa hyppäämään nykyisen näennäisen perinteemme taakse. Ilmaisussa ollaan jossakin vielä vanhemmassa.

Teoksen loppuosan teemat olen kirjoittanut "sydänverelläni". Käytän nykypäivän keinoja [ja?] esi-isiemme maailmankuvaa, joka selvimmin heijastuu karhunpeijaisissa. On siinä jotain omankin aikamme sanomaa, arveli Saastamoinen.

Teoksen esityskuntoon valmistamiseksi on laadittu talousarvio. Kustannukset kohonnevat 60 000 markan seutuville. Rahoitus ei ole vielä kokonaisuudessaan järjestyksessä.  Tarvitaan runsaasti sekä omatoimista talkoohenkeä että yhteiskunnan tukea, kertoi projektin tiedotustoimikunnasta Anne Heikkilä.
PERTTI MALINEN

 

22.10.87 to PieKei: Karhunpeijaiset on suurteos
(Kuvatekstit: 1: Ilpo Saastamoinen esitti kitaransa säestyksellä näytteitä sävelteoksestaan. Kuulolla oik. Anne Heikkilä, Erkki Näreharju Eero Ikäläinen ja Tapio Malkki.
2: Erkki Näreharjulla on edessään mittava urakka harjoituttaessaan sävelteoksen kuoroille. Tässä vaiheessa vielä hymyilyttää.)

Musiikin monitoimimies Ilpo Saastamoinen pitää juuri valmiiksi saamaansa sinfonista kuoroteosta Karhunpeijaiset ehdottomana päätyönään - tähän asti, sillä mieshän on vielä varsin nuori ja mihin vielä ehtineekään.         

Karhunpeijaiset on tilaustyö, varsinaisina tilaajina Pielaveden ja Keiteleen kunnat. Ensiesityksensä tämä joka suhteessa mittava 13-osainen teos tulee saamaan Pielaveden uudessa liikuntahallissa ensi elokuun 5. päivänä, valtakunnallisten kotiseutupäivien eräänä ohjelmanumerona. Esittäjinä on Pielavedeltä ja Keiteleeltä koottu noin sadan laulajan suurkuoro, noin 40 laulajan lapsikuoro sekä säestäjänä Pohjantahti-yhtye.                  

Osoituksena siitä, että kyseessä ei ole mitenkään tavanomainen kuoroteos, voidaan mainita muutamia lukuja: sävellystä on 110 partituurisivua, tekstiä 16 konekirjoitusliuskaa ja kokonaisuudessaan esitys kestää noin kolme tuntia.
- Kun soitin koko sävellyksen läpi, kauhistuin itsekin sen pituutta, Ilpo Saastamoinen kertoi teoksen julkistamistilaisuudessa. Mahdollisesti esitystä joudutaan hänen mukaansa hieman typistämään.

Tavanomaisuus kaukana        
Tavanomainen kuoro konsertti ei Karhunpeijaisten esitys tule muutenkaan olemaan, sillä lavasteiden, puvustuksen ja muun rekvisiitan avulla esityksestä muotoutuu vertaistaan hakeva. Liikunnallista puolta ei Saastamoisen mukaan esitykseen enää uskalla edes ajatella, koska koko homma karkaisi kyllä jo käsistä.

Teoksen luominen alkoi tekstin kirjoittamisesta. Senkin on Ilpo Saastamoinen itse tehnyt. - Tiesin, että suomensukuisilla kansoilla on paljon karhulauluja. Olen lukenut noin 5 000 sivua saksaksi kirjoitettua karhurunoutta, enkä oikeastaan itsekään tiedä, minkä verran tekstissä on näistä lainattua ja minkä verran täysin omaa, Saastamoinen kertoo. Kaiken kaikkiaan hän pitää tekstin osuutta koko teoksessa erittäin merkittävänä.

Varsinainen sävellystyö alkoi jo viime keväänä, mutta pääosin työ on tehty kuitenkin kahden viime kuukauden aikana Rakenteeltaankin teos poikkeaa täysin perinteistä laulutyyliä edustavista sävellyksistä Myös rytmiikan osalta on perinteiset näkemykset hylätty ja ikivanha vaihtuvarytmisyys sekatahtilajeineen on otettu käyttöön. Myös soinnutuksen osalta on pyritty mahdollisimman lähelle suomalais-ugrilaisten kansojen vanhoja sointukuvioita. Päinvastoin kuin Saastamoisen aikaisemmista sävellyksistä, Karhunpeijaisista ei löydy esimerkiksi jatsahtavaa tai muutakaan länsimaista vaikutetta. Laulutyylinä on vanha, mutta ei nykyään enää käytössä oleva niekkulaulu. Mukana on myös ketjulauluosia.

Harjoituksia lähes joka ilta
Teoksen harjoitukset on jo aloitettu musiikinopettaja Erkki Näreharjun johdolla. - Joka ilta on jossakin päin harjoitukset, Näreharju kertoi. Ilpo Saastamoinen pyrkii varsinkin alkuaikoina olemaan harjoituksissa tiiviisti mukana, jotta mahdolliset muutokset ja sovitukselliset seikat voitaisiin jo harjoitusten alkuvaiheissa ottaa huomioon. Teoksen sovitus on vielä pääosin avoinna.

Karhunpeijaiset on taloudellisestikin melko mittava yritys. Esityksen budjetiksi on laskeskeltu noin 60 000 mk, minkä kokoon saamiseksi on jo erilaisia pyydyksiä laskettu. Kunnat ja kansalaisopisto ovat kiitettävällä tavalla antaneet tukeaan, ja apua on pyydetty myös opetusministeriöltä sekä läänin taidetoimikunnalta. Myös television ja radion kanssa on käyty alustavia keskusteluja yhteistoiminnasta.

23.10.87         - Kävin Jyväskylässä A. K:a tervehtimässä. J. N. oli siellä myös vierailulla... Esitin osia Karhunpeijaisista [heille - kitaralla säestäen]. Tuo vierailu palautti hieman itsetuntoani.

24.10.87 Helsingin Sanomat: Ilpo Saastamoiselta Karhunpeijaiset
Pohjana on myös Uralin takaisten vogulien muinainen tarina karhusta. Ilpo Saastamoinen on ollut mukana mm. eri maiden kansanmusiikkia esittävissä Piirpauke- ja Karelia-yhtyeissä. Hän sai toiminnastaan muusikkona Kritiikin kannukset neljä vuotta sitten.

[15.-26.6.87  Kuukauden taiteilija -(Kalevala-) näyttely Keiteleen kirjastossa]

16-27.11.87 Kuukauden taiteilija Ilpo Saastamoinen - Näyttely kirjastossa
         > 23.11. klo 17 Taiteilija paikalla,
         > klo 18 musiikkinäyte Karhunpeijaiset -teoksesta

12.11.87 - (Kuopion läänin koulujen) Tarkastaja (Olli) Ruottinen kuuntelemassa Karhunpeijais-harjoituksiamme Keiteleen yläasteella tyttöjen kanssa. Salme kertoi nyt illalla, että Ruottinen oli itkenyt heidän mentyään pois... Mitä Ysanne (Lewis) kertoikaan horoskooppini perusteella musiikkini terapeuttisesta vaikutuksesta.
- Ja toinen valopilkku pimeydessä: Ernst Emsheimerin kirje. Hän sanoi, että analyysini leuddista voisi aivan hyvin toimia mallina tuleville melodia-analyyseille. Sanoi sitä erinomaiseksi ja onnitteli!

12.11.87 to Iisalmen Sanomat - Raimo Niskanen:  Näreharju jättää kansalaisopistotyön (Irtoleike)
...Sitten Erkki Näreharjulle löytyi yhtiökumppani omalta alueelta, muusikko-säveltäjä Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä. Kalevalan juhlavuoden kunniaksi syntyi mieskuorolle sävellys Antero Vipusesta. Se on uudenlainen kuoroteos vahvasti suomalais-ugrilaiseen perinteeseen perustuvine rytmikuvioineen. Teos sai hyvän vastaanoton omassa läänissä ja laajemmaltikin.

Tätä linjaa tukemaan syntyi vuosittainen kansanmusiikkiseminaari, jossa viime vuonna oli teemana turkkilainen ja tänä vuonna saamelainen kansanmusiikki ja osallistujia ympäri maata sekä opettajana maan parhaat asiantuntijat.

Ilpo Saastamoisen Karhunpeijaiset on viimeisin villitys. Teosta harjoitellaan sitä mukaa kun nuotteja säveltäjän kynsistä irtoaa, Karhunpeijaiset on lähtöisin samalta suomalais-ugrilaiselta pohjalta kuin Antero Vipunenkin. Ensi-ilta on elokuussa 1988 valtakunnallisten kotiseutupäivien ohjelmassa ja uuden urheiluhallin   ensimmäinen iso kulttuuritapahtuma.

Silloin kuorojen shamaanit yrittävät langettaa yleisön loveen parituntisen esityksen aikana. Mukana on noin l20 laulajaa kuudesta eri kuorosta. Työ kysyy sekä johtajalta että laulajilta ennakkoluulotonta mieltä ja rankkaa työtä.

Kaiken tämän sivussa Erkki Näreharjulla on menossa pohjoissavolaisen ennen esittämättömän kuoromusiikin kokoaminen. Musiikista tekevät opiston kuorot levyn. Uusia ulkomaan konserttimatkoja on muhimassa. Suunnittelu ja ideointi on jatkuvaa.

Yllä oleva osoittaa; miten tärkeää opistotyössä on innostunut ja osaava opettaja. Ilman Erkki Artturi Näreharjua ja hänen kaltaisiaan, opistotyö näivettyy ja laitostuu ja kuolee vähitellen pois. Opistojen yksi tärkeimmistä tehtävistä on löytää opettajien parhaat opistoihin, pitää heidät siellä ja vieläpä luovassa vireessä.
RAIMO NISKANEN

 

19.11.1987 to - Iisalmen Sanomat - Tiina Niskanen:  Ilpo Saastamoinen kuukauden taiteilija
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoisen tämänhetkinen projekti on Karhunpeijaiset; tarina karhun synnystä, elämästä ja elämästä kuoleman jälkeen karhutaivaassa. Saastamoisen töitä on esillä Keiteleen kirjastossa.)

Ilpo Saastamoisen tuotantoa esitellään Keiteleen kirjastossa 16.-27. marras-kuuta. Nähtävillä on mm. Saastamoisen pastelliväritöitä ja leikekirjoja.

Saastamoisen tämänhetkinen työ Karhunpeijaiset on saanut runsaasti huomiota. Perusidea Karhunpeijaisiin on tullut suomalais-ugrilaisesta kansanrunoudesta, jossa on paljon taruja karhuista. Kirjallisuuden keräämisen ja siihen tarkemman tutustumisen hän aloitti vuoden 1986 alkupuolella.

Tyylillisesti Karhunpeijaiset on kalevalaista runomittaa vapaampi. Vain alkusynty on runomitaltaan selvästi kalevalainen.

Karhunpeijaiset koostuu kolmesta osasta: Synty, Maallinen vaellus ja kuoleman jälkeinen elämä. Tarina on kerrottu karhun silmin nähtynä. Synnyssä saa maa alkunsa, kuten myös karhun henki ja itse karhu.

Ei ole alku ainehesta. Alku on maailman alusta. / Se on tehty tehtäessä, todesta taiten taottu / entisinä muinaisöinä, ikitähtien iltoina. (I alkusynty).
Mikä kaunis maa olisi asua! Miellyttävä maa metsäneläimen tyttären vaeltaa. / Itkee... itkee... yhdeksän päivää: Laske minut alas punasilkkihongikkoon. / Laske minut alas vihreäverka-viitaan! (III karhun synty).

Toinen osa kertoo karhun maallisesta vaelluksesta. Osan alussa karhu menettää sekä äitinsä että isänsä. Kostona tästä karhu käy pelottelemaan marjanpoimijoita ja surmaa Tumma-pojan. Maallisen vaelluksensa karhu päättää metsästäjien nuolien kaatamana:
Syvältä kurkusta kielen juuresta päästän hiiltyvän huudon äitini perään.

(IV äidin surma).

Siinä makaa mäenselkä-Jali, isäni, Rinnevaaran vartija / oikeassa kyljessään ihmisen nelikulmainen nuoli. / Sydämellä varustetun miehen, miehen läpi-ampumana. (V isän surma).

Puolipeittoon jäi Ahkera-Liisan vakka. / Pohjapeittoon jäi Miettijä-Marin vakka / kun vihelsi metsänhenki, emo päästi ison äänen, / korotti kontio kylänkaato-äänen, äänen... (VI Marjanpoimijoiden pelottelu).

Kun tumma poika tulee taas, nyt luen tappoaseet, / lasken luvuin elinehdot. Taakse vedän vasemman tassun, / kaukaa kaarran kairatielle pojan poloisen polun päähän. (VII Tumman kuolema).

Ja minua lyödään, kunnes perhosmieleni sumenee. / Ja minua lyödään, kunnes lintutajuni katoaa huojuvaan puuhun. (VIII Kouvon kuolema).

Kolmas osa kertoo kuolemanjälkeisestä elämästä. Karhu seuraa, mitä sen maallisille jäännöksille tapahtuu ja samalla pohtii suhdettaan ihmisiin. Lopuksi karhu aloittaa matkansa sekä aliseen että yliseen ja siirtyy lopuksi karhutaivaaseen.

Hopeaa helisee illan autere. / Sanojen hopea, tekojen hopea, mietteiden hopea. / Hopeinen valkeus uinuu loputtoman alkumeren takana, takana.
(XIII Karhutaivas).

Teoksen esittää noin sata  kuorolaista ja 20-30 koululaiskuorolaista. Karhunpeijaisten ensiesitys on ensi vuoden elokuussa Pielavedellä.

Ilpo Saastamoinen on tavattavissa Keiteleen kirjastossa maanantaina 23. marraskuuta. Hän esittelee Karhunpeijaisia ja sen sisältöä. Uusia töitäkin Ilpo Saastamoisen mielessä on jo hautumassa, mutta mitään varmaa hän ei vielä osaa sanoa.
TIINA NISKANEN

 

20.11.1987 - Savon Sanomat:
Ilpo Saastamoinen kuukauden taiteilija Keiteleellä
Musiikistamme on kuollut kuunteluperinne, sanoo Ilpo Saastamoinen, Keiteleen kuukauden taiteilija. - Ihmiset eivät osaa ottaa vastaan vaikeita yllätyksellisiä rytmejä. Koulujen musiikkiopetus ja radion musiikkitarjonta vahvistavat tätä kehitystä totuttamalla ihmiset yksitoikkoiseen musiikkiin.

Radio korostaa Saastamoisen mukaan myös ammattilaisuutta musiikin tekemisessä. - Amatöörimusiikkia ei arvosteta. Muinoin nuoret ja vanhat

kokoontuivat tekemään musiikkia yhdessä. Ei ollut tärkeää virheetön taituruus, vaan yhdessä yrittäminen, kertoo Ilpo Saastamoinen.

Saastamoinen on itse taiteellisessa tuotannossaan osaltaan ollut elvyttämässä niin unohtunutta musiikkiperinnettä kuin harrastajamusiikkiakin. Viimeisimpänä Saastamoisen opusluetteloon on valmistumassa sinfoninen Karhunpeijaiset -teos, joka saa kantaesityksensä ensi elokuussa Pielavedellä.

Otteita Ilpo Saastamoisen taiteelliselta uralta on näytteillä Keiteleen kirjastossa 27. marraskuuta saakka. Taiteilija itse on kertomassa töistään maanantaina 23. marraskuuta kello 17-19.

 

24.11.87 Kymönkoski         (Kirje Tapani Kumpuselta, jota kysyin Karhun-peijaisten kuoronjohtotehtäviin.)
"Olen Jaakobinpainini käynyt, ja kerron nyt, että en nouse tähän junaan, se menee liian lujaa...

Teoksesi on lähes elämäntehtävän kokoinen, ja jo pelkästään siihen tutustuminen on viikkojen työ, saati sitten sen perusteellinen opiskeleminen. Tarvitsette sitä paitsi ammattitaitoisen kapellimestarin. (Harrasteleva kuoron-johtaja ei riitä) Häntä varten tulee olla budjetoituna n. 10 000 mk palkkioihin + matka- ja päivärahat. Se on ehkä alakanttiin arvioitu, mutta ehkä opiskelija Sib.ak. kapellimestarilinjalta ottaisi homman sillä rahalla.
Toivotan menestystä ja seuraan asiaa kiinnostuneena.
Terv. Tapani

 

26.11.87 Apurahan anomuskirje Luovan säveltaiteen edistämiskeskukselle.
"Käytettyäni sävellyspalkkioni Keiteleen ja Pielaveden kunnilta (mk 20000,-) pelkästään tekstin valmistamiseen vuoden ajan, huomasin sävellyksen pituudeksi kahden kuukauden täydellisen shamanoinnin jälkeen tulleen kolme tuntia.

Malmsten-rahastolta olen anonut rahaa sovituksen viimeistelyyn kuoroharjoitus-matkojen yhteydessä ja kuorot puolestaan yrittävät saada jotain rahaa harjoitusnauhan tekoon sekä puhtaaksikirjoitukseen kuorostemmojen osalta, joiden pituudeksi tiedän nyt tulevan n. 90 sivua. Bändin osuus on vielä jopa partituurille osittain kirjoittamatta - stemmojen puhtaaksikirjoitus normaali työpäivän pituutena tulee olemaan n. 1 ½ kk."

"Produktio on jo vienyt sekä tulee viemään mahdollisuuteni tehdä mitään muuta talven aikana, eikä opettajan palkkani riitä taloudelliseen katastrofitilanteeseen (Tilillä on n. 50,- ja kahden seuraavan viikon laskut ovat n. 8000,-), johon olen joutunut asumuseroprosessin jälkeen - pakotettuna hakeutumaan opettajan toimeen. ...Kysymyksessä on elämäni päätyö säveltäjänä. Kantaesitys 5.8.1988."

 

26.11.87 to PieKei: Ilpolla monta rautaa tulessa (> Isot henkilöhaastattelut)
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen lauleli maanantai-iltana Keiteleen kirjastossa näytteitä Karhunpeijaiset -musiikkiteoksestaan.)

Keiteleen marraskuun taiteilija Ilpo Saastamoinen on Keiteleen taiteilijoista laajimmin tunnettu ja epäilemättä myös monipuolisin ja ansioitunein. Hänen suurimmat ansionsa löytyvät musiikin alueelta, mutta hän on myös kuva-taiteilija. Keiteleen kirjastossa on vielä tämän viikon ajan esillä hänen kuvataidettaan, kirjallisia töitään, äänilevyjä sekä myös mittava leikekirja- ja valokuvakokoelma. Maanantai-iltana Saastamoinen oli kirjastossa yleisön tavattavissa. Hän kertoi sekä lauloi ja soitti näytteitä tähänastisesta päätyöstään Karhunpeijaisista.

Kysymykseen, onko Keiteleellä asumisesta ja toimimisesta ollut haittaa hänen työlleen, Ilpo Saastamoinen vastaa empimättä, että on ollut. - Kaikki tällainen kulttuuritoiminta on maassamme niin Helsinki-keskeistä, että jos joku uskaltautuu jättäytymään piirin ulkopuolelle, saa kyllä jatkuvasti tuntea sen nahoissaan, ennen kaikkea taloudellisina menetyksinä. Jos joku ei ole jatkuvasti esillä pääkaupungissa, hänet helposti unohdetaan. Ennen kaikkea tämä näkyy apurahoissa, ja monta merkittävää esiintymistilaisuuttakin menee täällä asuessa sivu suun, Saastamoinen luettelee "periferian" haittoja.

Vaikka minun olisi siis toki taloudellisessa mielessä huomattavasti parempi asua  Helsingissä, on minulle syntynyt kuitenkin eräänlainen halu näyttää, että taiteilijallakin on oltava mahdollista asua ja työskennellä myös pääkaupungin ulkopuolella. Tällainen räikeä eriarvoisuus, joka tällä hetkellä jakaa taiteen tekijät asuinpaikan, mutta ei suinkaan heidän kykyjensä ja taitojensa mukaan, on tämän hetken pahimpia ongelmia kulttuurielämässämme, Saastamoinen sanoo.

Ilpo Saastamoisen mielestä maaseudulla työskentelevältä taiteilijalta vaaditaan ainakin kaksinkertaiset näytöt pääkaupunkiseudulla työskentelevään verrattuna. Eräs kieroutuma hänen mukaansa on myös se, että työtilaisuuksia jaettaessa keskinkertaisetkin ammattilaiset asetetaan aina harrastajien yläpuolelle.

Ilpo Saastamoinen on varsinkin viime vuosina keskittynyt yhä enemmän eri maiden ja maanosien kansojen alkuperäismusiikkiin. Hän on näissä merkeissä tehnyt mittavaa tutkimustyötä mm. eri maihin suuntautuneilla opintomatkoilla. Pielavedellä vuodesta1984 lähtien järjestetyissä kansanmusiikkiseminaareissa

on Ilpo Saastamoisen johdolla tutkailtu eri maiden unohtuneita musiikki-kulttuureja. Tällä alalla Ilpo Saastamoinen onkin maan parhaita asiantuntijoita ja hyvin kysytty luennoija myöskin ulkomailla. Ilpo Saastamoisen mukaan alku-peräismusiikin harrastaminen ei ole erikoisuuden tavoittelua, vaan sen pohjalta voidaan vetää yhteyksiä myös nykyiseen ns. taidemusiikkiin. - Olen analysoinut mm. kolttasaamelaisten laulua ja todennut, että se on rakenteeltaan täysin vertailukelpoinen monimutkaisten sinfonisten rakenteiden kanssa, Saastamoinen toteaa.

Saastamoisen mukaan varsinkin nuoret musiikinopiskelijat ovat nykyään hyvin kiinnostuneita alkuperäismusiikista, mutta useimmat säveltäjät eivät sitä ainakaan tietoisesti tunne ja käytä. Useimmassa tapauksessa on hänen mukaansa kysymys siitä, että alkuperäismusiikki ylittää hyvin monen musiikin tekijän ja esittäjän ymmärryksen rajan.

Ilpo Saastamoinen pitää sävellyksistään ehdottomasti päätyönään Karhun-peijaisia, joka saa ensiesityksen Pielavedellä ensi elokuussa. Hänen mielestään Karhunpeijaisten esitystä ei missään tapauksessa saisi jättää yhteen kertaan, vaan sen esityksestä voisi tulla jokavuotinen tapahtuma Pielavedellä. Karhunpeijaiset on kiinnostanut myös esimerkiksi radiota ja televisiota ja monia muita esitysareenoita, mutta mitään tarkempia suunnitelmia teoksen esittämisestä laajemmissa yhteyksissä ei ole vielä tehty.

Koska musiikinopettaja Erkki Näreharju muuttaa pois, jää vastuu kuorojen harjoituttamisesta Ilpo Saastamoiselle.

Ilpo Saastamoisella on tälläkin hetkellä monta rautaa tulessa. Hänellä on mm. tekeillä Keiteleen kulttuurilautakunnan tilaama musiikkioppikirja, jossa pääpaino on paikallisella musiikilla. Suunnitteilla on myös alkuperäiskansojen musiikkia käsittelevä teos, josta tulee hänen aikaisempaa teostaan tieteellisempi. Parhaillaan hän suunnittelee myös islantilaisen yhtyeen Suomen-kierrosta. Hän tulee soittamaan yhtyeessä bassoa [Oriental Wind - turkkilaista musiikkia?].

 
Ilpo Saastamoinen suoritti kansakoulunopettajan tutkinnon Jyväskylässä 1962 ja hum. kand. tutkinnon Helsingissä 1970. Hänet muistetaan varmasti myös kansainvälistä kuuluisuuttakin saavuttaneista yhtyeistä Soulset, Karelia, Dopplerin ilmiö, Nils-Aslak Valkeapään yhtye, Piirpauke, Los Ustads ja sekä viimeksi Pohjantahti-yhtye, jossa hän on edelleenkin mukana. Ilpo Saastamoinen oli Kajaanin Big Band -yhtyeen johtajana vuosina 1974-1980 ja on sen jälkeen ollut ns. vapaa taiteilija.

Ilpo Saastamoinen on asunut ja työskennellyt vuodesta 1980 lähtien pääosin kotikunnassaan Keiteleellä. Hän on opettanut musiikkia Keiteleen yläasteella ja Viitasaaren alueen musiikkikoulussa, mutta sen ohessa hän on kuitenkin jatkuvasti säveltänyt, tehnyt musiikkikirjallisuutta, vetänyt erilaisia musiikkiin liittyviä leirejä ja seminaareja sekä käynyt luennoimassa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tällä hetkellä hän toimii ensimmäisessä varsinaisessa ammatissaan eli opettajana Hamulan ala-asteella.

 

Päiväämätön (1987) - Raija Saari: Karhunpeijaiset
Karhunpeijaiset Pielavedellä 5.8.1988
ARKTISTEN KANSOJEN JA ERITYISESTI SUOMALAIS- UGRILAISTEN SHAMANISTISEEN MUSIIKKIIN PERUSTUVA SINFONINEN SÄESTYKSELLINEN KUOROTEOS

Karhu oli muinaisille suomalais-ugrilaisille kansoille pyhä eläin. Kun tuo pelätty ja kunnioitettu eläin oli kaadettu, oli esim. manseilla l. woguleilla tapana viettää monen päivän ajan peijaisia, joissa esitettiin kymmenittäin erilaisia musiikkinumeroita ja näytelmiä, jotka liittyivät pyhän eläimen kunniaksi järjestettyyn ilonpitoon.

Ilpo Saastamoisen valmisteilla oleva n. 2-tuntinen sävellys kuorolle ja soitinryhmälle ei pyri kuvaamaan peijaisia alkuperäisellä tavalla, vaan karhun elämäntarinan sen omin silmin nähtynä maailman synty, alkusuo, karhun synty ja laskeutuminen taivaasta maahan. Sen maallinen vaellus; vanhempien kuolema, taistelu ihmisten kanssa ja lopuksi oma surma.

Toinen osa muodostuu karhujuhlien seremonioista - edelleen karhun omin silmin nähtynä. Loppuosaan kuuluvat loitsinmatkat "aliseen" esi-isien ja luonnonhenkien luo, sekä viimeiseksi karhun saattaminen omaan "yliseensä", karhutaivaaseen.

Teoksessa halutaan tavoittaa menneisyyden ihmisen ajatusmaailman tunnelmia, myös tuntemattoman alitajuista läsnäoloa. Tässä tarkoituksessa teos tulee sisältämään jopa shamanistisen musiikin piirteitä aina loitsinnan hurmioon saakka.

Tekstimateriaalina on käytetty ugrilaisen kansanrunouden ohella muutakin arktisten kansojen aineistoa säveltäjän uudelleen muokkaamana.

Kuoroilmaisu pyritään myös muuttamaan hyppäämällä näennäisen perinteemme taakse - johonkin vielä vanhempaan.

- "Hän katsoi ylhäälle: pelkkää valkeutta. Hän katsoi alhaalle: pelkkää valkeutta..."

Miten Karhunpeijaiset synnytettiin
Jo vuosi sitten mietiskeli kuoronjohtaja Erkki Näreharju jotain omaperäistä kuoroteosta Valtakunnallisten Kotiseutupäivien (5.-7.8. 1988) ohjelmanumeroksi. Ilpo Saastamoisella on ollut tällä seutukunnalla näyttöjä jo aiemminkin ja tähän asiaan Shamaani-Saastamoinen innostui todella. Asiat etenivät sitten niin, että keväällä 1987 jo muutamat kuorot kokeilivat, naputtelivat ja taputtelivat aivan erilaisia säveleitä ja rytmejä. Alueemme kansalaisopiston kaikki kuorot saatiin toden teolla mukaan heti syyskauden toiminnan alettua ja yksi osa, 16 sanallista sivua käsittävästä runoteoksesta, on lauluna auennut harrastajilleen lokakuun aikana.

Vauhtia ja potkua on harjoitteluun luvassa toden teolla laululeireillä ja yhteisharjoituksilla, joita tulee olemaan tasaiseen tahtiin talvikauden aikana. Laulajien määrä on n. 100 aikuista ja 30 lasta, joten todella suuresta Pielaveden ja Keiteleen aktiviteetista on kyse.

Säveltäjä Ilpo Saastamoinen, tarunkertoja ja runoilija, kertoi sävellystyön sujuneen sitten loppujen lopuksi nopeasti, noin 2 kuukaudessa, mutta kaiken pohjana olevan tekstimateriaalin, ugrilaisen kansanrunouden tutkiminen, muokkaaminen ja kirjoittaminen on ollut vuosien suururakka.

Esityspaikka
Karhunpeijaiset esitetään Pielaveden liikuntahallissa 5.8.1988. Lavasteet ja muu rekvisiitta, aito karhunpää ja talja, sekä Pohjantahti yhtyeen eksoottiset soittimet ym. johdattavat koko peijaisväen  shamanistiseen tunnelmaan. Jota tunnelmaa tulevat vielä tehostamaan emäntien antimet, jotka nekään eivät ole tavanomaiset - ovat huhut kertoneet, ja valmistelut jatkuvat sielläkin taholla...

Miten karhunpeijaiset rahoitetaan
Keiteleen ja Pielaveden kuntien tuki mahdollisti teoksen alkutaipaleen, kuntien tilaamat kuoroteokset lienevät melko harvinaisia tässä maassa, mutta nyt harjoitusvaiheessa on nähtävissä taloudellisia ongelmiakin.

Kaikki kuorolaiset kulkevat luonnollisesti talkoohengessä, mutta asiantuntijat, joita tällaisessa kokonaisproduktiossa tarvitaan kauempaakin, mainostus, lavasteet, liput, äänentoisto ja mahtava luettelo kaikkea muuta asiaan kuuluvaa, maksaa todella paljon. Kaikkien kuorojen jäsenistä ja muuten kuoroa lähellä olevista henkilöistä on koottu seitsemän toimikuntaa, joille tehtäväjaon mukaisesti on annettu valta, voima ja kunnia toteuttaa ja organisoida. Pää-vastuun taloudesta kantaa kuitenkin taloustoimikunta, joka vastaanottaa kaikkia hyviä neuvoja ja lahjoituksia. Talousarvion loppusumma on n. 60.000 mk, tosi kova summa laulajien kerättäväksi, mutta kun tähän urakkaan lähdettiin, tajuttiin myös miten ainutkertaisesta asiasta on kyse, ja homma hoituu yhteistyöllä.
Raija Saari

 

Katkelma osasta Karhuntaivas:
Ja sinä tulet pukemaan minut sävelturkkiin,

sanavaatteisiin, timanttisilmiin, kukkahuntuun.

Kukitat minut ihmeellisillä poljennoilla, koristeellisilla kuiskenauhoilla,

ihanteellisilla vastakohdilla, aukenevilla umpisolmuilla,

kasvuvuosien vuosikasvaimilla, loputtomilla alkutaipaleilla,

sateenkaaritienviitoilla, seitinohuilla paksuuksilla,

satakielen lailla soivilla äänitekätköillä...

salon sinisillä hetkillä, kuun kehillä, päivän päärmehillä,

runollisilla aarreaitoilla, jotka kertovat tuonpuoleisista aarreaitoista,

kuiskivat helmenjyvistä, sirpaleiden muodostamista kokonaisuuksista,

linnunratojen reunustamista metsäpoluista tähtisikermien olkapäillä,

kämmenistä jotka koskettavat kuuta...

aamukasteisista yölinnuista,

jotka kertovat menneestä tulevaisuudesta ja tulevasta menneisyydestä,

välimaastoista, katajanmarjojen kaikukammioista,

nupullaan olevasta lähietäisyyden kaipuusta,

poislahjoitettujen puumerkkien lahjomattomista sisällöistä,

vain yhteen suuntaan heiluvista keinuista

korkealla vuorenhuippujen välisissä rotkoissa...

langattomista linnunsiivistä, sauvoista jotka toistavat itseään

kevätpäiväntasauksesta talvipäivänseisaukseen...

 

1.12.87 Kirje Helsingistä:
Ilpolle        
Kiitoksena Peijaisista [teksti?] sekä menestyksen ja onnen toivotuksena vuodelle 1988 lähetän sinulle aurinkomerkkisi [rapu!] symboleja tutkailtaviksi.        
Terveisin Matti Varis

 

3.12.87 to Iisalmen Sanomat: Laitinen jatkaa Octatuksen johdossa (Irtoleike)
(Ei erikoista Karhunpeijaisista)

 

10.12.87 to PieKei: Keiteleen itsenäisyysjuhlilla läsnä nuoren ja vanhan sukupolven kirjo
(Kuvateksti: Yleisö oli pelkkänä korvana, kun Ilpo Saastamoinen, Eero Kananen, Virpi Hokkanen ja Maria Kahila esittivät Karhunpeijaismusiikkia.)

70-vuotiaan Suomen 108-vuotias Keitele-niminen paikkakunta juhli valta-kunnan itsenäisyyttä useassa tilaisuudessa. Perjantaina kokoontuivat yläasteen oppilaat huoltajineen ja opettajineen omaan itsenäisyysjuhlaansa kirkonkylän ala-asteelle. Samana päivänä ala-aste kunnioitti sankarivainajia viemällä heidän haudoilleen kukkia.

Sunnuntaina kokoontui vanhempi polvi kirkkoon, sankarihaudoille ja seura-kuntataloon itsenäisyyspäivän pääjuhlaan. Vielä sunnuntai-iltanakin jaksettiin itsenäisyyttä juhlia soihtukulkueena ja ohjelmalla ala-asteella. Sunnuntai-iltana kirkonkylässä kiertäneessä kulkueessa paloi koululaisten kantamina 70 soihtua, jotka päätyivät sankarihaudoille.
...

Suomalaisuus on tuplajättipotti
Koulun juhlan ohjelman aloitti Hamulan nousevan pianistisukupolven Jyrki Pirkkalainen soittamalla Sylvian joululaulun. Pia Vornanen kertoi puheessaan tiedostavansa olevansa tuplajättipotin voittaja saadessaan olla suomalainen.

Mielenkiintoisin musiikkiesitys olivat otteet Ilpo Saastamoisen teoksesta Karhunpeijaiset. Esittäjinä olivat säveltäjä itse sekä oppilaskuoro. Sihinöitä ja suhinoita alkusuolta herättivät kiinnostuksen alkutuntua teosta kohtaan...

 

14.12.87 ma Iisalmen Sanomat - MH (=Markus Huovinen):
Näreharjun läksiäiset Pielavedellä (Irtoleike)
Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopistojen pitkäaikainen musiikinopettaja Erkki Artturi Näreharju on jättämässä Pielaveden. Musiikillisia läksiäisiä pikku-joulutunnelmineen vietettiin sunnuntaina Pielavedellä.

Opiston johtokunnan puheenjohtaja ja Octatus-kuoron jäsen Irma Tunkkari totesi kiitospuheessaan Pielaveden ja Keiteleen menettävän Erkki Artturin lähtiessä todella monipuolisen musiikkimiehen. Erkin johdolla on laulanut Pielavedellä ja Keiteleellä ainakin viisi kuoroa, joiden kehitys on ollut pitkälti kiinni taitavasta johtajasta ja opettajasta.

Oman huomionsa sai myös Erkki Artturin ennakkoluulottomat ohjelmisto-valinnat, jotka ovat tehneet kuoroja ja sävellyksiä tunnetuksi jopa maamme rajojen ulkopuolella. Tunkkari mainitsi mm. Mieslaulajien Antero Vipusen ja totesi pettyneenä, että suurteos Karhunpeijaiset jää Erkki Artturin osalta kesken miehen jättäessä opistotyön ja siirtyessä helpompaan ja tasaisempaan työhön, Perttelin kanttoriksi.

Hyvähenkisessä tilaisuudessa Erkki Artturin johtamat kuorot ja muutama muu kansalaisopiston ryhmä esitti jouluhenkistä ohjelmaa, josta kuulsi pidetyn musiikkimiehen lähdöstä johtuva haikeus.

Opistoväki muisti lähtevää musiikinopettajaansa puheiden lisäksi muistolahjoin ja kukin. Myös Pielaveden ja Keiteleen kuntien viirit koristavat jatkossa Erkki Artturin uutta kotipaikkaa. -MH

 

 

1988:

Karhunpeijaisharjoituksia 1988:
4.1.88 Kumpuselkä (1) . 5.1. Yläaste - 6.1. Rannankylä - 7.1. Yläaste - 11.1. Pohjois-Keitele - Octatus-kuoron ja Laukkalan sekakuoron harjoitukset jakaantuvat seuraavasti: Ti 12.1. klo 19 Naiset Pielavedellä Rannankylän ala-asteella. Ke 13.1. klo 18.45 Miehet samassa paikassa. 14.1. Yläaste - 18.1. Kumpuselkä - 19.1. Pielaveden lukio - 20.1. Pielavesi (11), 21.1. Pielavesi - Karhunpeijaiset (Raija Saari); 25.1. Kumpuselkä

- 26.1. Kansal.opisto, Pielavesi, Lehdistötilaisuus
(Em. päiväykset voisivat olla Karhunpeijaisharjoituksia, joita siis olisi silloin ollut keskimäärin 10 harjoitusta helmikuussa, 11 maaliskuussa, 14 huhtikuussa, 13 toukokuussa jne.?)

 

Päiväämätön (Kansalaisopisto): PIELAVESI
Kuorot kokoontuvat toistaiseksi seuraavasti: Pielavedellä peijaiskuorojen naiset tiistaisin klo 19.00 Rannankylän koululla ja peijaiskuorojen miehet keski-viikkoisin klo 18.45 samassa paikassa. Octatus-kuoro ja Laukkalan kuoro eivät toistaiseksi kokoonnu. Naiskuoro kokoontuu toistaiseksi entiseen tapaan eli keskiviikkoisin klo 19.00 Rannankylän koululla. Keiteleen kuorot kokoontuvat vielä syksyllisen ohjelman mukaan. Eli kuten huomataan, järjestelyt ovat vielä käymistilassa, mutta uudet uomat löytyvät lähiviikkoina.

 

07.01.1988         - Kyllästynyt pohtimiseen. Haluaisin koota tarmoni Karhunpeijais-materiaalin käsittelemiseen. Siinä on puuhaa riittävästi tälle keväälle.
... Toisen kerran tupakkalakossa. Ensimmäinen lakko päättyi Karin luona (Helsingissä) ja poltin koko nauhoitusviikon täällä Keiteleellä.

 

10.1.88         Katkelma kirjeestä S.T:ltä (Jyväskylä):
Oi Kallis Kasvinkumppani

Olen hämmentynyt. Olen lukenut karhunpeijaisesi ja mykistynyt. En koskaan ole lukenut mitään vastaavaa, joka olisi liikuttanut ja repinyt niin paljon kuin Sinun pelkkä tekstisi. - Voinen vain aavistella musiikkia!

Kaikkein järkyttävin ja ihmeellisin kohta oli KARHUTAIVAS.

Sinun näkyjesi ja omieni yhteneväisyys oli todella pelottavaa. - Tuntui kuin olisin lukenut omaa sisintäni. - Säikähdin todella. Olet kuolettanut Itsesi, ja siksi Kaikkeuden Hohtava Kukka tuoksuu uudestisyntymisen ihmettä. Sen lumo ei voi pettää.

Jotenkin tuntuu, että olen alitajuisesti odottanut tämänkaltaista ihmettä, jotakin, joka sytyttää kaiken läpitunkevalla repivyydellään.

Odotat vastausta kysymykseen jota et esitä, jota ei ole, mutta joka on yhtä vaativa kuin kuolema itse.

Mikä se voi olla ? - Elämän laulu ? - Kuoleman laulu ? - Uudestisyntymisen laulu ? - Rakkauden laulu ?...

Hämmentyneenä, Iloisena, Kaikkea Hyvää Sinulle toivovana ja Iloisia tapaamisia odottavana: S.T., alias kasvinkumppani.
[16.3.2013: A. K. ilmeisesti antoi tekstin tuolloin S:lle luettavaksi. Olemme kai sittemmin 90-luvulla tavanneet kerran.]

 

11.01.88         - aamulla.        
Karhunpeijaiset tuntuu puurolta, koska minun olisi vielä luotava sitä, vaikka jäljellä on vain puhtaaksikirjoittamiselta näyttävää työtä. Musiikki tulee jäämään ehkä hieman taka-alalle tulevissa töissäni, sillä haluan keskittyä nyt ihmiseen. Ja se merkitsee nuottien sijasta sanojen kirjoittamista entistä enemmän. Onko edessä uusi elämänvaihe?

 

KARHUNPEIJAISTOIMIKUNTIEN KOKOUS
Aika: 21.01.1988 klo 16.00 Paikka: Pielaveden kunnantoimisto
Läsnä:            Timo Laukkanen            johtoryhmän puheenjohtaja            

Hellevi Ikäläinen            asutoimikunta            

Kalervo Saastamoinen    äänitystoimikunta

Eero Ikäläinen               taloustoimikunta            

Heikki Laitinen               markkinointitoimikunta            

Raimo Niskanen            kansalaisopisto            

Ilpo Saastamoinen        säveltäjä/sanoittaja (karhunpeijaiset)            

Lea Huhta                    johtoryhmän sihteeri            

Ritva Karttunen            ravintolatoimikunta

 

KOKOUKSEN AVAUS

1§            Timo Laukkanen toivotti läsnä olevat tervetulleiksi kokoukseen.

TOIMIKUNTIEN PUHEENVUOROT
2§            Keskusteltiin aluksi käytännön asioista koskien Karhunpeijaisten esitystä 5.8. Esitys päätettiin aloittaa klo 20.00. Liikuntasaliin mahtuu 960 henkilöä. Julkista kenraaliharjoitusta ei pidetä.

Äänitystoimikunta: Kalervo yhdessä Ilpon kanssa hoitavat tarvittavat laitteet. Ilpolla tiedossa Kari Hakala -niminen henkilö, jonka avulla äänityshomma mahdollisesti hoituisi. Äänitys tapahtuisi esim. viiden viimeisen päivän aikana ennen esitystä pätkissä sekä itse esityksen aikana livenä. Rahaa arvioitiin tarvittavan äänentoistolaitteisiin muutama tonni. Ilpo ja Kalervo selvittävät asian seuraavaan kokoukseen mennessä.                        

Painatustoimikunta: Painatustoimikunnasta ei ollut henkilöä paikalla. Painatustoimikunnalle annettiin tehtäväksi selvittää kustannukset 1.000 kappaleen esitevihkosen painatuskuluista. Esitevihkonen koostuu 8-sivuisesta Karhunpeijaisten tekstiosasta sekä kansilehdestä. Mainoksilla tulisi painokustannukset mahdollisimman tarkkaan peittää. Ehdotettiin hinnoiksi mainoksille esim. takasivu 2.000 markkaa, takakannen sisäsivu 1.000 markkaa. Mahdollisesti mainoksiin lisäsivuja?.            
Esitelehtisestä kansisivu, mukaan tiedot säveltäjästä, sanoittajasta, säestyksestä ja esittäjistä. Yhteistyössä mainostoimikunnan kanssa asia selvitettäväksi seuraavaan kokoukseen mennessä.

Mainostoimikunta: Mainostoimikunta toiminut vilkkaasti. Julistemalli valmiina. Yhteistyötä jatkossa painatustoimikunnan kanssa esitevihkon ja julisteitten painatuksessa.                        

Ravintolatoimikunta: Karhunpeijaisten väliajalla tarjotaan juhlayleisölle 1. sahtia 2. olutta sekä mahdollisesti jotain pikkusuolaista, ei kuitenkaan makkaraa. Ravintolatoimikunta huolehtii tarvittavan henkilökunnan paikalle. Tarjoilu tapahtuu ulkona.                        

Asutoimikunta: Valmiina on aulaan sijoitettavia seinävaatteita + muuta rekvisiittaa. Miehillä on asuja jo valmiina Vipusen ajoilta, naiset hankkivat itse oman puvun. Pukujen teossa asutoimikunta avustaa.

Taloustoimikunta: Toimikuntaan nimettiin Pertti Pääkkösen sijalle Heikki Laitinen.
Toimikunnan kokoonpano:
Eero Ikäläinen puheenjohtaja            
Heikki Laitinen            jäsen            
Risto Hämäläinen            "
Avustuksia anotaan sen jälkeen kun toimikunnat ovat esittäneet tarkistetut budjettinsa seuraavassa kokouksessa.

Ilpo toi esille seuraavia menoja:
Pohjantahti-yhtye: esityspalkkio, taustanauhan tekeminen.

Esityspalkkio     3 x 4000 mk = 12.000.
Taustanauha    Kalle Fält + Pekka Nylund 3000 +3000 = 6.000 mk
Äänitys            2.000 mk
Kuoron johto    2.000 mk.
Viimeisen viikon harjoitukset menevät kansalaisopiston kautta opetustunteina.

OPETUSMINISTERIÖN AVUSTUS
3§            Kamarikuoron nimissä anottiin Karhunpeijaisille avustusta 30.500 markkaa. Avustusta saatiin 10.000 mk käytettäväksi teoksen puhtaaksi-kirjoitukseen, yhtyeen tekemän taustanauhan kuluihin sekä taustanauhan teosta aiheutuviin matkakuluihin. Kamarikuoron hallitus on valtuuttanut Heikki Laitisen hoitamaan asiaa.

TAUSTAYHTEISÖ
4§            Karhunpeijais-tapahtuman taustayhteisöksi nimettiin Pielaveden - Keiteleen Kamarikuoro Octatus r.y. Kuitenkaan kuorolle ei saa koitua tapahtumasta taloudellista menetystä. Takuumiehiksi tapahtumalle tulee saada Pielaveden ja Keiteleen kunnat.            

MUUTA            
5§            Pääsylipun/esitelehtisen hinnaksi päätettiin aikuisilta 50 markkaa ja eläkeläisiltä ja alle 18 v. 30 markkaa. Painatustoimikunta päättää miten kontrolloidaan eri hintaiset liput. Pyritään esityksen ajaksi järjestämään lastenseimi läheiselle Rannankylän koululle. Heikki hoitaa asiaa eteenpäin.

Seuraava toimikuntien puheenjohtajien kokous pidetään maanantaina 15.02. kansalaisopiston luokassa alkaen klo 16.00.

Kokouksessa mukana myös Timo, Ilpo, Raimo ja Lea. Kaikkien toimikuntien läsnäolo välttämätön.

KOKOUKSEN PÄÄTTÄMINEN
6§            Puheenjohtaja kiitti kokouksen osanottajia ja päätti kokouksen.

Kokouksen puolesta:
Timo Laukkanen            puheenjohtaja            Lea Huhta sihteeri

[Jatkuu osassa III:]