1988 KARHUNPEIJAISET V

25.8.88 Kansan Uutiset - Timo Ylönen/Hannu Puttonen:
Suomalainen panos world musiciin: Ilpo Saastamoisen "Karhunpeijaiset"
(Kuvateksti: KF, IS ja PN muodostavat Pohjantahti -yhtyeen. Karhunpeijaiset oli työläs rupeama, mutta se kannatti sanoo Ilpo Saastamoinen.)

Maailmanmusiikki, world music valtaa sijaa Suomessa. Eikä pelkästään kaukaisten rytmi- ja sointukuvioiden löytäessä tiensä suomalaisten muusikoiden repertoaariin.

Tässä kuussa sai Pielavedellä ensiesityksensä teos, jossa paneudutaan syvälle muinaiseen panarktiseen musiikkiin, siihen sävel- ja rytmiperintöön, joka on myös suomalais-ugrilaiselle kulttuurille ollut ammoisina aikoina ominaista.

Etnisten musiikkityylien kanssa jo kauan puurtanut Ilpo Saastamoinen esitteli tällöin ensi kerran säestyksellisen kuoroteoksensa "Karhunpeijaiset" tukenaan Pohjantahti-yhtye - johon Saastamoisen lisäksi kuuluvat Kalle Fält ja Pekka Nylund sekä Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopistojen kuorot.

Viikonloppuna Sirolan kesässä Sirola-opistossa Pohjantahti esitti tunnin verran otteita "Karhunpeijaisista" vakuuttaen harvinaisen perusteellisesti kuulijansa. Toisessa setissään bändi edelleen laajensi fuusionäkemystään.

Ovatko Youssou D'Nour, Ofra Haza, Mory Kante, Feta Kuti ja bulgarialaiset naiskuorot saamassa siis seuraa 90-luvun alussa ehkä myös - Suomesta? Ja mikä ettei.

Saastamoinen itse tuntuu olevan hyvin selvillä world musicin myönteisen kuohuvasta tilasta.
- Englantilainen Folk Roots - lehti ennusti Pohjantahti-yhtyeen ja EBU-konserttimme yhteydessä, että afroamerikkalaisuus joutuu tulevaisuudessa antamaan tilaa panarktiselle musiikille.

Sinänsähän Saastamoinen ei "Karhunpeijaisilla" tee urallaan mitään äkki-käännöstä uuteen suuntaan; hän vain täydellistää sitä visiotaan, jonka puolesta on tullut tapelluksi jo parikymmentä vuotta - säveltäjänä, musiikintutkijana, opettajana, musiikkipoliitikkona.

Saastamoinen, 46, on ollut mukana kaikissa merkittävissä meikäläisissä kansan-musiikkia uudella tavalla tulkitsevissa yhtyeissä. Karelia, Nils-Aslak Valkeapää, Kajaani Big Band, Piirpauke - tuttuja nimiä jok'ikinen.
Saastamoisen nykyinen kokoonpano kantaa nimeä Pohjantahti. Siinä Saastamoisella on tukenaan pitkän linjan ammattilaiset Kalle Fält ja Pekka Nylund.

Mutta minkälainen teos tämä "Karhunpeijaiset" sitten on, Ilpo Saastamoinen?

The Story of the Bear
"Karhunpeijaiset" on erään karhun koko elämänkaari sen omin silmin näkemänä; karhun laskeutuminen taivaasta, vaellus maan päällä sekä paluu shamaaniloitsinnan saattamana karhutaivaaseen. Karhun silmien läpi niiden kautta katsomalla on yritetty tavoittaa palasia menneisyyden ihmisen ajatus-maailmasta - myös tunnelmia Tuntemattoman alituisesta läsnäolosta, kertoo säveltäjä itse.

Kuten tunnettua, karhu oli suomalais-ugrilaisille pyhä eläin, jota kunnioitettiin vielä kaadettunakin. Voguleilla oli tapana viettää monen päivän ajan peijaisia, jossa esitettiin kymmenittäin lauluja ja näytelmiä niin karhun kuin ihmistenkin iloksi.

- "Karhunpeijaiset" on samalla musiikillinen matka länsimaisen kuoremme taakse johonkin paljon vanhempaan. Menneisyyden verhon läpi erottuu hämärästi arktisten kansojen yhteinen tunnushahmo; kaksi- ja kolmijakoisten rytmikuvioiden epäsäännöllinen muuntelu.

Teoksen musiikillinen ilme on erittäin monimuotoinen. Joka lähtöön löytyy jotain: suomalainen niekkulaulu, saamelaisten joiku, kolttien leudd, karjalaisten, lyydiläisten ja syrjäänien itkuvirret, mordvalaisten häälaulupolyfonia, marilaisten viisisävelikkö, Obin ugrilaisten kärpässienilaulut, ostjakki-samojedien loitsut, nganasanien ja jakuuttien shamaanimenot, Altain vuoristolaisten tuonpuolisnäyt, lamuuttien, tunguusien ja burjaattien muinaistarusto, ainujen ketjulaulut, jukagiirien, korjakkien ja Kanadan eskimoiden sisäänhengityhokemat, Grönlannin inuiittien rumpulaulut sekä Pohjois-Amerikan intiaanien totemilaulut...

Siinä hieman purtavaa euro-diskoilijalle.

Saastamoisen mukaan edellinen kimara vielä sekoittuu gruusialaiseen moni-äänisyyteen, afroamerikkalaiseen jazzsoinnutukseen, Brahmsiin, Sibeliukseen ja vuosisatamme iskelmään yhtä hyvin kuin minimalistisiin, tuhansien iskujen jaksoina toistuviin sävelmattoihin.
- Kiinnostuin arktisten kansojen musiikkien välisestä yhteydestä; samansukuista rytmiä, sekatahtilajia löytää Pohjois-Amerikan ja Kanadan alkuperäiskansoilta, mutta yhtä lailla Uralin rinteiden samojedeilta ja karjalaisista itkuvirsistä.

Millä tavoin tämä rytmiikka eroaa länsimaisesta musiikista?

- Se on tavallaan päinvastaista sen kanssa mihin eurooppalaisessa musiikissa on totuttu. Meillä sävelmät ovat joko kaksi- tai kolmijakoisia; karkeasti sanoen joko humppaa tai valssia. Ei mitään siltä väliltä. Sitten meillä on piikkinä lihassa kalevalainen runonmitta, joka on viisijakoinen. Ja se on se ainoa jäänne mikä meillä on vielä siitä musiikista, jota on ollut olemassa arktisilla alueilla jo tuhansia vuosia. On aivan turha polkea jalkaa sen tahdissa, koska se ei ikinä onnistu. Se puolestaan johtuu siitä, että nopeat kaksi- ja kolmijakoisten rytmien epäsäännölliset vaihdot ovat tälle shamanistiselle musiikille luonteenomaisia.

- On aina esim. kuviteltu, että karjalaisten itkuvirret ovat rytmittömiä. Mutta tämä ei pidä paikkaansa. Se rytmi vain on niin monimutkainen, ettei sitä kyetä hahmottamaan.

Mistä kiinnostuksesi suomalais-ugrilaiseen, arktiseen musiikkiin sai alkunsa?
- Se on pitkä tarina kaiken kaikkiaan. Perimmäinen lähtö- kohta on se, että kun aloitin 50- luvulla tanssibändissä 14-vuotiaana kitaristina, tuli ensi kerran eteen kysymys siitä, että se musiikki mitä minä tein, ei saanut arvostusta; sitä sanottiin viihteeksi, kevyeksi musiikiksi verrattuna siihen, jota sanottiin taiteeksi.

- Koska olin itse siihen mennessä kokenut ensimmäiset ns. syvät musiikki-kokemukseni jazzin parissa jotain Miles Davisia kuunnellessa, minulle tuli sellainen käsitys, ettei joku toinen musiikki voinut olla objektiivisesti parempaa kuin joku toinen. Sillä se ns. halveksittu musiikki oli minun tapauksessani aiheuttanut tajunnan räjähtämisen ja laajentamisen.

- Tämä on sieltä lähtien vaivannut minua. Siihen on liittynyt mm. improvisointiin suhtautuminen, jota aikanaan pidettiin jotenkin halvempi-arvoisempana. Toinen kolahdus tapahtui siinä vaiheessa, kun Beatles tuli. Pidin itseäni siinä vaiheessa jo jazz-kitaristina. Ensikuuntelun aikana ajattelin, etteiväthän nuo osaa edes soittaa kitaraa. Myöhemmin huomasin olevani itse siinä samassa oravanpyörässä, johon yhteiskunta minut oli totuttanut.

- Enkä nähnyt tuota oravanpyörää ratkaisuna, koska se oli loputon.
[Oravanpyörä jäänyt tässä selittämättä!]

Mitä primitiivisempää sen parempi
- 80-luvun alussa, tutkiessani kolttien yksisävelistä leuddia, eli yksiäänistä laulua, pääsin lopullisesti niille jäljille, jonka seurausta "Karhunpeijaiset" on. Olin monta vuotta etsinyt riittävän yksinkertaiselta vaikuttavaa, improvisoivaa kansanmusiikkiesitystä, johonka tietäisin pystyväni paneutumaan tiukan analyysin puitteissa. Kun vihdoin löysin yhdestä sävelestä muodostuvan, sähkötystä muistuttavan parin minuutin pätkän, ehkä 200 nuottia, tein sen kanssa puoli vuotta töitä. Tätä kautta asiat alkoivat selkeytyä. Kaikki alkoi siitä, että olin kokenut jazz- ja rock-improvisaatiot niin monimutkaisiksi, ettei ollut toiveitakaan yrittää tehdä mitään lopullista analyysia, löytää mitään sellaista jota aavistin siellä takana olevan.

- Monta vuotta etsin levyiltä ja nauhoilta mahdollisimman primitiivistä musiikkia, joka ei kuitenkaan ole säkeistöpohjaista laulua. Ei mitään Jaakko-kultaa, vaan musiikkia jossa on improvisointi mukana. Ja huomasin, että se mitä olin hakenut, löytyi puhtaimpana ja komeimpana täältä omasta armaasta suomenmaasta T.I. Itkosen kokoamista äänitallenteista vuodelta 1913.

- Siitä mä tein sen analyysin, että improvisoinnissa on sama johdonmukaisuus ja kurinalaisuus kuin jossakin sävelletyssä musiikissa. Se johdonmukaisuus on sääntöjen johdonmukaista karttamista.

- Huomasin olevani tekemisissä musiikin kanssa, joka oli täydellisen vasta-kohtaista - ei vain länsimaiselle musiikille, vaan myös länsimaiselle ajattelulle. Nyt olin sääntöjen pakenemisen kanssa, joka oli yhtä säännönmukaista. Informaatioteoriassa sitä sanottaisiin entropiahakuisuudeksi, mutta kun meidän informaatioteoriamme sanoo sen olevan kaaokseen johtavaa, ei inhimilliselle olennolle ominaista toimintaa. Pitäisi pyrkiä järjestystä kohti.

Tule takaisin, improvisaatio
- Sanoisin että lopputuloksena tästä kaikesta, opetettu musiikki, säkeistölaulut, nuotistot - on jonkin ryhmän ilmaus kulttuurisesta ryhmäidentiteetistä verrattuna naapurikulttuuriin, jossa ei osata samoja säkeistölauluja. Tässä mielessä ryhmän sisäinen, peritty musiikki vahvistaa ryhmäidentiteettiä. Sen sijaan improvisoinnissa, jossa ihminen itsekään ei tiedä, mitä seuraavaksi tulee, koetaan arvaamattomana oleminen - koska kukaan muu ei voi tehdä samaa edes oman kulttuurin sisällä. Monimutkainen informaatio on suorassa yhteydessä yksilöidentiteettiin.         

- Jos jompaan kumpaan suuntaan tapahtuu heilahdus, kulttuuri on mielestäni tällöin sairas. Tarvitsemme musiikissa sekä perinnettä, opetettua musiikkia että improvisointia, jotta kulttuurissa säilyisi elinvoima. Länsimaisesta taide-musiikista improvisointi katosi barokin myötä, jolloin syntyneen tyhjiön täytti aikanaan afroamerikkalainen musiikki. Tämä oli mielestäni vääjäämätöntä. Improvisointi palasi sitä kautta kulttuuriimme.

- On historiallisista olosuhteista johtuva sattuma, että juuri afroamerikkalainen musiikki täydensi tuon improvisaatiotyhjiön länsimaissa. Joissakin toisissa olosuhteissa se olisi aivan yhtä hyvin voinut olla intialainen raga tai jokin muu. Kaikista niistä kansanmusiikkiperinteistä joihin olen perehtynyt, improvisaatio on löytynyt. Ne improvisaation lait vaan ovat erilaisia verrattuna jazz-chorus -improvisointiin.

- Minun käsittääkseni länsimainen musiikki on niin kauan umpikujassa kuin ainakin taidemusiikista improvisoinnin elementti puuttuu kokonaan. Länsimainen musiikki on tässä mielessä sairasta. Mutta siinä on mukana muunkinlaista sairautta, sillä se vakavuus, joka on liittynyt taidemusiikkiimme, on tuhoamassa sen. Siihen liittyy sellaiset käsitteet kuin virheen pelko. Kun sen sijaan improvisoinnista tätä ei koskaan pelätä, sillä se on juuri koko taitonsa - kuinka keplotella yli virheen. Tällainen musiikki on luonnollisempaa, se on myönteisempää, se on ihmisläheisempää.

- Näyttää siltä, kuten nykymusiikin symposiumissa on jo todettukin, että taidemusiikki joutuu ammentamaan nimenomaan vanhoista etnisistä kulttuureista sen lähteensä, koska tämä nykymusiikki loppuun asti laskettuna matemaattisena suorituksena lähtee niin abstrakteista asioista, että se irtautuu ainakin kuulijaperinteistä.

- Tämän sukupolven pitää kai ensin kuolla pois, antaa tilaa sellaiselle suku-polvelle jolla on nuoruuden harrastuksista johtuen hyvä tuntemus improvisoidusta musiikista - tänä päivänä afroamerikkalaisesta, huomenna world musicista. He eivät mene halpaan ja kuvittele näkevänsä jonkin musiikki-lajin toista parempana. Tapahtuu väistämättä synteesi; meillä ei tulevaisuudessa ole enää sellaisia fakki-idiootteja joita vielä nykyään taidemusiikin puolella kohtaa.

Työläs rupeama
Miltä tuntuu nyt kahden työntäyteisen vuoden - jonka "Karhunpeijaiset" vei - jälkeen?

- Omista tunnelmista sen verran, että jo harjoitusvaiheessa kuorolaiset valittelivat, että melodiat pyörivät mielessä... Yks vanhempi rouva valitteli, että yökaudet soi päässä "Saanan takkaa tuulee se, saanan takkaa tuulee se..." Kehotin häntä kuuntelemaan jotain toista paikkaa yhtä tiiviisti ja treenaamaan sitä yhtä tiiviisti, jotta levy päässä vaihtuisi. Teoksessa kyllä riittää teemoja.

- Mulla on itselläni ollut hieman sama ongelma sikäli, että tämä työ kesti kaksi vuotta. Ensimmäinen meni kokonaan tekstin valmistelussa. Luin pohjaksi arviolta noin viitisen tuhatta sivua suomalais-ugrilaisten kansojen, mutta myös muiden arktisten kansojen - lähinnä Siperian puolelta esim. samojedien kansan-runoutta, jota ikävä kyllä on saatavissa vain saksankielisinä käännöksinä.

- Lopullisen tekstin kirjoittamiseen meni muutama kuukausi. Sävellystyön aloitin keväällä 1987, jolloin kirjoitin pätkiä kolmesta-neljästä osasta. Kesän huilattuani aloitin elokuun alussa ja jatkoin syyskuun loppuun! 14-16 tunnin päiviä kuuden tunnin yöunella, ilman puhelinta - ilman ruokaakin melkein. Olin loppuajan melkoisessa pyörteessä, enkä tiennyt olenko ihminen vai karhu.

- Jossain vaiheessa tuli sellainen tunne, että onko tällä työllä mitään arvoa kun pakertaa tällaisten musiikinlajien kanssa, joita ei arvosteta. Ajattelin jo, että pitääköhän lopettaa nämä sävellyshommat kokonaan. Viime talvena minulla ei ollut töitä ja jouduin olemaan peruskoulussa opettajana. Kaikki vapaa-aika meni nuottien kirjoittamiseen. Mää oon joutunut kirjoittamaan nuotit ja kirjaimet mukaan laskien 500-700 000 täplää kaiken kaikkiaan.

- Ajattelin ennen ensi-iltaa, että ehkä tämä sittenkin kannattaa, jos siellä on jotain 500 henkeä. Ja sitten näin täyden salin, hieman yli tuhat ihmistä, jonka voin sanoa olleen mulle valtavampi kokemus kuin se, kun oltiin Soul Setillä Bulgarian festivaaleilla 1968, jossa meillä oli tilaisuus soittaa ehkä noin 90 000 ihmiselle.

Ja yleisö tuntuu olleen otettu. Konsertin jälkeen oli mm. Savon Sanomissa yleisönosastokirjoitus, jossa hehkutettiin näin:
"Harvoin olemme kokeneet niin vaikuttavaa elämystä kuin osallistuessamme 5. 8. "Karhunpeijaisiin" Pielaveden Urheilutalolla. Sävellys antoi meille elämyksen ja uskon suomalaisen musiikin tulevaisuuteen."
Timo Ylönen, Hannu Puttonen

 

25.8.88 PieKei - V.P: Espoolaishuomioita peijaisista
Ensi vuonna pidetään valtakunnalliset kotiseutupäivät Espoossa, jossa jo perinteiseksi tulleet Espoon Lystit yhdistetään tapahtumaan.

Espoossa ilmestyvä paikallislehti Väylän toimittaja Elina Korpi kävi Ylä-Savossa tutustumassa savolaisjärjestelyihin sekä kotiseutupäivien ohjelmiin ja tapahtumiin. Länsiväylän numerossa 64, joka ilmestyi 10.8., on toimittaja Korven näkemys Karhunpeijaisista otsikolla Kulttuuria vaalitaan:

"Sanoitukseltaan kalevalatyyppinen, poljennoltaan kuitenkin välillä kuitenkin jopa rockin vivahtava Karhunpeijaiset esitettiin noin 70 laulajan ja kymmenkunnan soittajan voimin Pielaveden liikuntahallissa. Lavasteet olivat niukat, mutta mielikuvitukselliset. Esiintyjät istuivat koko ajan paikoillaan, puettuna samaan vaatteeseen, vain huivia solmimalla ja koruja lisäämällä erilaisia tunnelmia osoittaen. - Jälkeenpäin kerrottiin, että tavoitteena on saada mukaan myös liikettä."

"Etukäteen ei kukaan esiintyjistä ja muista järjestäjistä ollut osannut kuvitella menestystä. Hieman yli 90:lle [!] tarkoitettuun saliin ahdettiin esiintyjien lisäksi yli tuhat kuulijaa. Istuimina olivat jopa saunan pukuhuoneen penkit ja  naapuri-koululta kannettiin tuoleja lisää. On varmaa, ettei Espoossa olisi mahdollista tehdä samaa ahtautumisennätystä, jossa etumaiset kuulijat istuivat melkein esiintyjissä kiinni. Oman jännityksensä antoivat sadat palavat kynttilätuikut. Eturiveissä vahdittiin tarkoin syttyykö niiden alla oleva liina ja onko tie vara-uloskäynnille vapaa."

Länsiväylän artikkelissa todetaan täällä olleet kotiseutupäivät tarjontarunsaiksi, joten espoolaiset saivat terveisiä: "Huiluutuntia tarvitaan." Ainakin majoitus-mahdollisuudet Espoossa ovat täkäläisiä paremmat, onhan siellä Tapiola ja Otaniemi.

Saanevatko espoolaiset "Espoolaesta juhlaruokoo", se onkin jo eri asia. V.P.

 

1.9.88 PieKei to - Aili Toppinen: Karhunpeijaiset v. 1952
[> Ks. myös PieKei 18.8.88]
Nyt kun Pielavedelläkin on onnelliseen loppuun saatettu satuooppera Karhunpeijaiset, tulvahti etsimättä mieleen 36 vuoden takainen tapaus ihka oikeasta karhunkaadosta Kiuruveden ja Pyhännän rajamailla, siellä suurilla selkosilla, joiden paikalliset asukkaat kertoivat jatkuvan jopa Venäjän puolelle asti.

...Eikä minun mieleni tehnyt yhtään tänä suvena katselemaan taljasta tuijottavia lasisilmiä, siitäkään huolimatta, että se on saattanut päästä taivaaseenkin.
Aili Toppinen

> Päiväämätön - PieKei: Mieskuoro on aloittanut uuden johtajan kanssa. Ohjelmisto on tänä talvena perinteistä mieskuorolaulua. Kaikkia entisiä toivotaan mukaan. Myös uudet laulajat ovat tervetulleita. Kuorohan kokoontuu Rannankylän koululla tiistaisin klo 18.45.

1.9.88 PieKei to - V.P: Vielä "peijaisista"
Edellisessä numerossa ollut otsikko Espoolaishuomioita peijaisista ei vastannut alkuperäisen kirjoituksen tarkoitusta. Lainauksessa ollut virhe (minunko?) teki koko jutusta jopa huvittavan. Toki paikkakuntalaiset tietävät, että Pielaveden liikuntahalliin sopii kymmenen kertaa enemmän kuin 90 henkeä, mutta ulkopuolinen ihmettelee: saivatko sopimaan yhden hengen sijalle toista-kymmentä henkeä?

Lainauksesta oli jäänyt pois oleellisin, joka kiinnostaa karhunpeijaisten laulajia ja soittajia: "Kotiseutupäivien aikana yläsavolaiset näyttivät, että kulttuuri-harrastus on vireätä myös maaseudulla. Erityisen maininnan ansaitsevat Pielavesi-Keiteleen kansalaisopiston laulajat ja soittajat ja opettaja Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä. Hänen sanoittamansa ja säveltämänsä musiikkiteos "Karhunpeijaiset" on ainakin näin säveltaiteeseen erityisemmin perehtymättömän toimittajan käsityksen mukaan mahtava."

Sanojen takana on Länsiväylä-lehden toimittaja Elina Korpi.
V.P.

Syyskuu 1988 - Muusikko - Pekka Nissilä: Ad lib.
Keiteleeltä käsin vaikuttava Ilpo Saastamoinen jatkaa laajojen sävelteosten "sarjaansa". Elokuun 5. päivänä sai kantaesityksensä Pielavedellä yli kolmituntinen kuoroteos KARHUNPEIJAISET. Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston yhdistetyt kuorot avustajineen lauloivat johtajanaan Sakari Seppälä, säestäjinään Ilpon lisäksi Pekka Nylund ja Kalle Fält, eli Pohjantahti-yhtye. Kalle vastasi myös laulusooloista Jukka Hietaniemen kera.

Teos, jonka teksti on myös säveltäjän muovaama, perustuu suomalais-ugrilaisten sekä arktisten kansojen musiikkiin ja runouteen. Ideana on entisaikojen kansoille pyhän eläimen - karhun - elämänkaari sen omin silmin nähtynä. Lisäksi teos on "säveltäjän musiikillinen maailmankuva; yhteenveto menneestä ja nykyisestä, tämän- ja tuonpuoleisesta niiden kohtauspaikalla - olevan ja olemattoman rajaseudulla, sen sydämessä."
Tukea ovat tähän tilausteokseen antaneet mm. opetusministeriö ja LUSES. (PN)

1.9.88    Satu Niirasen kortti (mm. Karhunpeijaisista): ...Olen kuunnellut Karhunpeijaiset uudestaan ja uudestaan ja visioita on tullut, mutta perusidea on vielä hukassa.

13.09.88         - Karhunpeijaiskasetit ovat tulleet [myyntiin].

22.9.88 to (?)  PieKei: PIELAVESI
Karhunkaatajat, eli laulajat, soittajat, puvustajat, lavastajat, järjestysmiehet, ravintolan ja liikuntahallin työntekijät, kokoonnumme Tuomaisen pitopalveluun perjantaina 16. 9. klo 19 jälkipeliin. Juomme karhun kunniaksi kupillisen kahvia ja syömme lämpimän voileivän. Kuuntelemme Ilpon työstämää äänitettä, saamme tilannekatsauksen karhun kunnosta tänä päivänä ja kurkistamme myös tulevaisuuteen, ainakin ensi kesään asti. Karhutoimikunta on demokraattisesti nimennyt yhdyshenkilöt, jotka huolehtivat kuoroistaan suht. sitovat ennakkoilmoittautumiset opiston toimistoon koottavaksi ja pitopalveluun ilmoitettavaksi. Muistakaa myös alueenne muutkin karhuihmiset kuin laulajat. Pohjois-Keitele, Elina Kärkkäinen, Keiteleen laulu, Lea Huhta, Laukkala, Raija Laukkanen, miehet ja kamarikööri, Heikki Laitinen, naiset, Ritva Karttunen. Tämän juhlan levy on single, eli emännät/isännät jätetään tällä kertaa kotiin, kun ei mahdu pitopalveluun. Tervetuloa, toivottelee karhutoimikunta.

 

22.9.88 to PieKei: Karhunpeijaiset uudelleen.
(Kuvateksti: Karhunpeijaisten kuorot jatkavat harjoituksia.)

Elokuun alussa esitetty sävelteos Karhunpeijaiset esitetään uudelleen ensi kesänä. Missä ja milloin? Siitä ei vielä paljastettu kuorolaisten ja muiden esiintyjien kohtaamisessa viime perjantaina. Karhunpeijaisten säveltäjä Ilpo Saastamoinen kertoi, että ensi kesän esitys saa tuekseen lisää visuaalista antia. Peijaisten yhteyteen suunnitellaan tanssikoreografia.

Karhunpeijaiset taltioitiin ääninauhalle ensiesityksen yhteydessä. Nyt nauha on työstetty ja monistettu kahdelle puolentoista tunnin kestoiselle kasetille. Kasetin tuottaja on Kamarikuoro Octatus. Kasettia myydään Keiteleellä nuoriso-toimistossa sekä Pielavedellä PoSan konttorissa ja kirkonkylän postissa.

Karhunpeijaisten kuoroharjoitukset jatkuvat kansalaisopiston puitteissa kerran kuukaudessa koko talven. Tanssiryhmän koreografian tekee Satu Niiranen ja tanssiryhmää vetää Mary Vainanen.

Karhunpeijaisten loppusaldo jäi osoittamaan hieman yli 10 000 markkaa miinusta. Tappiolliseen lopputulokseen vaikutti ratkaisevasti se, että esitystä seurasi 400 kotiseutupäivien osanottajaa lähes ilmaiseksi. "Oli se niin viärin, kiteytti muuan kuorolaisista". Onneksi kunnat ovat lupautuneet peittämään tappiokustannukset.

 

22.9.88 to PieKei: Karhunkierros Kuusamossa  -  Seitsemän kääpiötä erämaassa
Puikkokämppä 9.8.88: Ensimmäinen voimainkoetus takanapäin ja vielä hengissä! Vajaat 10 kilometriä - n. 4 tuntia. Kruunasimme päivän jäämällä Puikkokämpälle, useiden porhaltaessa ohi. Luultavasti meillä on täällä idyllisempää ja rauhallisempaa. Ainoastaan Jussi ja hänen 11-vuotias poikansa yöpyvät vieressä, ja he ovat luultavasti yhtä kiinnostuneita kalahommista kuin Villekin.

Ristikalliolta ihailtiin komeita näkymiä ja hetken levähdettyämme läheisellä kämpällä siis päädyttiin tänne. Eipä tässä muuta, kun vartioillaan Villen neljää ahventa kypsyviksi ja nukkumaan.
"Kun liikautan viisikyntistä jalkaani, niin jää tämän seudun seitsemän niittyä taakseni." (Karhunpeijaiset)...

30.9.88         - Karhunpeijaiskasetti on ilmestynyt. Olen postittanut n. 50 kasettia!

Kirjastopalvelu - Esittävä äänilevyluettelo 8/88
Saastamoinen Ilpo: Karhunpeijaiset I-II

Alkusynty; Alkusuo ja karhun henki; Karhun synty; Äidin surma; Isän surma;
Marjanpoimijain pelottelu; Tumman kuolema; Kouvon kuolema; Kuljetus juhlakylään; Kouvon häät; Matka Aliseen; Matka Yliseen; Karhutaivas.

Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kuorot, joht. Sakari Seppälä. Pohjantahti-yhtye: Kalle Fält (voc, fI), Ilpo Saastamoinen (b, g, voc), Pekka Nylund (g, voc), solisteina Kalle Fält ja Jukka Hietaniemi sekä avustajina Ilona Saastamoinen, Kaija Rytkönen (v), Samuli Saastamoinen (g) ja Petri Makkonen (acc).
Äänitetty 1988. (PIEKEI C-2 ja C-3; 2 kasettia ja tekstivihko)

"Tämä teos on omistettu Ihmiselle - siinä määrin kuin hän ottaa sen sanoman vastaan - samoin kuin teoksen pohjana oleva kansojen musiikki ja runous on omistettu myös minulle - siinä määrin kuin olen kyennyt ottamaan tuon sanoman vastaan. Halua ei ole puuttunut..."

Näin kirjoittaa Ilpo Saastamoinen kolmen vuoden (1986 - 1988) suurtyönsä alkusanoina. Suurtyöstä voidaan todella puhua. Saastamoinen on kirjoittanut itse libreton ja säveltänyt tämän yli 3-tuntisen musiikkinäytelmän. Suurtyöstä voidaan puhua myös esityskoneiston suhteen, sillä enpä tiedä ennen amatööri-laulajien käyneen näin laajamuotoisen ja vaikeankin tehtävän kimppuun. Ensiesitys oli Pielavedellä 5.8.1988 - ja tästä esityksestä on peräisin myös tämä tallennus. Suomalais-ugrien pyhän eläimen, karhun, koko elämänkaari käydään teoksessa läpi sen omin silmin. Musiikkiinsa Saastamoinen on hakenut innoitusta paitsi suomalais-ugrilaisuudesta, laajemminkin arktisten kansojen kansanomaisista ilmaisuista.

Kasetteja kuunnellessaan näkee koko koneiston silmissään. Voi kuulla sen innostuksen mikä projektissa mukana olleilla ihmisillä on ollut. Kasettien avulla on harvinainen tilaisuus tutustua tähän hankkeeseen, josta kuullaan ja nähdään uusintaesitys ensi kesänä. Vaikka äänitys on kohtalaisen hyvä, kuulisin mielelläni - ehkä pienemmänkin koosteen - Karhunpeijaisia myös levylle siirrettynä.

Vuoden 1989 kevättalvella Ilpo Saastamoisen, Kalle Fältin ja Pekka Nylundin Pohjantahti-trio esittää lyhennettyä versiota Karhunpeijaisista koulu- ja kirjasto-konserttisarjassa.
HS [Hannu Saha]

 

13.10.88         Karhunpeijais-kirje Ilona-tädiltä.
Terve, Ilpo!
Ja tapahtuuhan sitä, kunhan ihan itse maestrolta tuli kirje ja nauhat ja lehtien kohua! Laitoin nopeasti ruoat ja kahvit, ja sitten koitti juhlan kohokohta, kuuntelu. Pidimme jo sävelmien alkusoinnutuksista, ja tuskin kävimme "jäähylläkään", kun olimme puolinirvanassa kuunnelleet jo kaiken loppuun, kokonaista kolme tuntia! Ihailin teostasi kokonaisuutena, joka ei karannut käsistä, ja pienet musiikin ja runoutesi osaset olivat yhtä kiinnostavia. Usein seurasin tekstiä kuunnellessani, ja odotin hyräillen, kuinka melodisesti ratkaiset sen ja sen kohdan. Kaikki oli jokseenkin uutta, tai miltei täysin uutta minulle, niin se herätti uteliaisuudenkin. Neekerimusiikin sinisävelet täydensivät merkillisesti kohtalon enteilyä valituissa paikoissa. Rytmin vaihto oli varmaankin hyvä keino poistaa monotonisuuden vaara, mutta todellisuudessa se näyttää olleen (huomautuksesi mukaan) yhteinen piirre arktisten kansojen varhaismusiikissa.

Olet todella tehnyt paljon tutkimuksia! Palautui hiukan mieleen kansanrunouden opiskelu 40 vuotta sitten, mutta tunsin melko niukaksi tietoni. Olin kovin iloinen kuunnellessani, että sait hyvän vastaanoton myöskin kansan syvistä riveistä. Myöskin lapsesi näyttävät perineen musikaalisuutesi. Heistä ketään en ole vielä nähnyt. Elina-tyttösen sairaus sattui sydämeeni, mutta  nykyisin on saatu täysi parantuminen aikaan jopa elimensiirtomenetelmällä. Älä tukahdu huoliin, aina on jokin apu lähellä... Lähetän tämän pienen shekin kattamaan vähän nauhoitus-menojasi. Iloisin terveisin Ilona ja perhe.

 

21.10.88         - Ei työhön pakeneminen ole mikään ratkaisu. Ratkaisu on ihminen, joka välittää. Ensimmäisen kerran elämässäni, nyt Karhunpeijaisten jälkeen minä juon [tänään] viinaa yksinäisyyteeni. En ole kypsä - ihmiseksi - vielä... Minä elän synkkää aikaa...

21.10.88         Iisalmen Sanomat - T.T.:
"Peijaisten tekijöiden helpotuksen huokaus: Odotukset täyttyivät, oppia saatiin"
(Kuvateksti: Karhunpeijaiset oli hikinen, mutta onnistunut urakka, kertoivat Octatus-kuoron puheenjohtaja Heikki Laitinen (vas.), sihteeri Lea Huhta, kuorossa laulanut Ritva Karttunen, järjestelytoimikunnan puheenjohtaja Timo Laitinen ja säveltäjä-sanoittaja Ilpo Saastamoinen.)

Keiteleläisten ja pielavetisten harrastajakuorojen viime vuosien suururakka, Karhunpeijaiset -kuoroteos sai tekijöitten mukaan jopa yli odotusten onnistuneen kantaesityksensä elokuisilla kotiseutupäivillä Pielavedellä.

Karhunpeijaisten säveltäjä ja sanoittaja Ilpo Saastamoinen sanoo jo ensi-esityksen ylittäneen hänen suurimmatkin odotuksensa.

- Esityksessä on varmasti aina parantamisen varaa. Kuoron työskentelyssä on kiinnitettävä vielä huomiota moniäänisyyden esiintuomiseen, mikä nyt jäi hieman keskeneräiseksi. Sanoin jo työtä aloittaessani panneeni tähän teokseen koko sydänvereni ja pyysin kuorolaisilta vähintään yhtä vakavaa paneutumista asiaan ja täytyy sanoa, että lopputulos ylitti omatkin odotukseni.

Karhunpeijaisten kuoro muodostettiin Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kuoroista. Octatus-kuoron puheenjohtaja Heikki  L a i t i n e n  ja sihteeri Lea  H u h t a  sanovat myös tunnelmien kuorolaisten keskuudessa olevan lähinnä helpottuneet.

Pystyimme varmasti vastaamaan haasteeseen. Ennen kaikkea saimme itse valtavasti uutta oppia. Tämän jälkeen emme säikähdä enää mitään, he sanovat. Tärkeänä he pitivät myös tutustumista uusiin ihmisiin ja mukavan yhteishengen löytymistä.

Aito innostus voitti ammattitaidon
Karhunpeijaiset -kuoroteoksen erikoinen ja vaativa tyylilaji oli Ilpo Saastamoisen mukaan erityisen haasteellinen harrastelijakuorolaisille. Säveltäjä ei kuitenkaan arvellut lähteä toteuttamaan ideaa juuri paikallisin voimin. Kannustusta ja uskoa omiin voimiin kuorolaiset kertoivat saaneensa kansalais-opiston entiseltä musiikinopettajalta Erkki Näreharjulta. Säveltäjällä ei missään vaiheessa ollut aikomustakaan lähteä toteuttamaan ideaa ammattilaulajavoimin.

- Amatöörilaulajat antoivat esitykselle sen luonteen vaatimaa aitoa innostusta ja tietynlaista äänen raakuutta. Laulajat suhtautuivat ideoihini ennakko-luulottomasti. Tämä teos tehtiin varmasti sydämellä, Saastamoinen sanoo. Teknisestä osaamisestakaan ei Saastamoisen mukaan kuitenkaan tingitty.

Karhunpeijaisten kaltaista teosta Ilpo Saastamoinen pitää yhtenä keinona osoittaa, että myös maaseudulla pystytään saamaan jotain merkittävää aikaan. Tämä on oikeastaan ainoa tapa: herättää huomiota tekemällä sellaista musiikkia, mitä muualla ei tehdä eikä tunneta.

Tanssi mukaan ensi kesänä
Ensi kesään mennessä Karhunpeijaiset tulee muuttumaan sen verran, että siihen otetaan tanssiesitykset mukaan. Tanssin koreografian tekee Satu Niiranen ja tanssijoita tulee ohjaamaan Mary Vainanen. Tanssiesitys kuuluu säveltäjän mukaan olennaisena osana karhujuhliin.

- Se tulee antamaan myös lisävaihtelua pitkään esitykseen. Samalla otamme lisää väkeä mukaan myös kuoroon, Saastamoinen kertoo.

Ensi kesän esitykseen otetaan mukaan Pohjantahti-yhtyettä vahvistamaan Mustat Hatut -niminen yhtye.

Ilpo Saastamoinen on lähdössä viikon mittaiselle kiertueelle Pohjantahdin kanssa esittämään otteita Karhunpeijaisista. Karhunpeijaisia kohtaan on ollut kiinnostusta kantaesityksen jälkeen myös pääkaupunkiseudun musiikkipiireissä. Esityksen kierrättäminen on Heikki Laitisen mukaan kuitenkin kiinni taloudellisista voimavaroista.

Ruotsalainen Skellefteån kuoro on myös ollut halukas toteuttamaan osia esityksestä yhdessä Pohjantahdin kanssa. Esityksestä ollaan parhaillaan kääntämässä osia ruotsiksi.

Omakustanteena toteutettu kasettiäänite viime kesän esityksestä on pari viikkoa sitten saatu myyntiin. Äänitettä voi tilata kamarikuoro Octatukselta. T.T.

 

> 27.10.88 to         Nurmijärven kirjasto klo 19 - Pohjantahti (45 min.)

> 27.10.88             Kureeri: Pohjantähden Karhunpeijaiset Nurmijärven kirjastossa.

> 31.10.88             Nurmijärven sanomat: (> Pohjantahti)
"Karhunpeijaiset ihastutti vähät kuulijansa"
(Kuvateksti: Pohjantahti ei vetänyt Karhunpeijaisillaan kuulijoita pääkirjastoon. Yhtye ei silti antanut sen häiritä esitystään. Äänessä olivat Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Kalle Fält.)

Vain kymmenkunta kuulijaa oli paikalla, kun pääkirjastossa kuultiin Karhunpeijaiset. Äänessä oli tunnettujen muusikoiden Ilpo Saastamoisen, Kalle Fältin ja Pekka Nylundin yhtye Pohjantahti.

Alkuperäinen Ilpo Saastamoisen sävellys ja teksti on peräti kolmen tunnin mittainen. Nyt siitä kuultiin noin puolet.

Karhunpeijaiset on varsinaisesti kuoroteos, mutta Nurmijärvellä sen esitti vain yhtye. Tämä säestyksellinen teos on suomalais-ugrilaisten ja arktisten kansojen musiikkiin ja runouteen perustuva. Karhu kun oli muinaisille suomalais- ugrilaisille pyhä eläin, jota kunnioitettiin vielä kaadettunakin.

Takaisin Karhuntaivaaseen
Teoksena Karhunpeijaiset ei pyri alkuperäiseen juhlamenojen kuvaukseen. Pikemminkin teos on yhden karhun koko elämänkaari sen omin silmin nähtynä. Teoksen osat ovat tämän mukaan karhun synty, karhun elämä ja kuolema sekä viimeisenä karhunpeijaiset.        

- Karhun ensimmäiset kokemukset maan päällä eivät olleet rohkaisevia. Hetimiten sitä kohtasi äidin kuolema ja isäkin surmattiin. Niinpä karhu lähti pelottelemaan suolle marjanpoimijoita. Tumma niminen poika taas sai tästä kimmokkeen lähteä karhua kaatamaan, mutta sai itse surmansa, juonta selvitteli Ilpo Saastamoinen.

Pitkään ei tämän jälkeen karhu saanut elää rauhassa vaan isompi porukka lähti sitä metsästämään. Jousella ja lyömällä karhusta tehtiin vainaa ja karhunpeijaiset saivat alkaa. Siinä rukoiltiin esi-isiä ja karhun henkiä sekä saatettiin kuollut Karhuntaivaaseen.

Suuri vahinko vain, että vain muutama oli löytänyt tiensä kuulemaan tätä kirjastolautakunnan järjestämää tilaisuutta. Musiikki eli, teksti soljui ja esittäjät olivat parhaasta päästä. Tarjolla ei ollut tusinakuultavaa!

 

2.11.88.         Hei! Tässä esittelevä ääniteluettelo, jossa Karhunpeijaiset on mukana. Tilaukset on joo lähetetty eteenpäin, yhteensä tilausmäärä oli 34.... Ranskassa mainostettiin muuten tulevaa suurta elokuvaa nimeltään L'ours, 'Karhu'... Riitta (Tingander, Kirjastopalvelu)

Kirjastopalvelu: Esittävä äänilevyluettelo 8/88
Saastamoinen Ilpo: Karhunpeijaiset I-II, PIEKEI C-2 ja C-3 + tekstivihko
"Tämä teos on omistettu ihmiselle - siinä määrin kuin hän ottaa sen sanoman vastaan - samoin kuin teoksen pohjana oleva kansojen musiikki ja runous on omistettu myös minulle - siinä määrin kuin olen kyennyt ottamaan tuon sanoman vastaan. Halua ei ole puuttunut...".

Näin kirjoittaa Ilpo Saastamoinen kolmen vuoden (1986 - 1988) suurtyönsä  alkusanoina. Suurtyöstä voidaan todella puhua. Saastamoinen on kirjoittanut itse libreton ja säveltänyt tämän yli 3-tuntisen musiikkinäytelmän. Suurtyöstä voidaan puhua myös esityskoneiston suhteen, sillä enpä tiedä ennen amatööri-laulajien käyneen näin laajamuotoisen ja vaikeankin tehtävän kimppuun. Ensiesitys oli Pielavedellä 5.8. 1988 - ja tästä esityksestä on peräisin myös tämä tallennus. Suomalais-ugrien pyhän eläimen, karhun, koko elämänkaari käydään teoksessa läpi sen omin silmin. Musiikkiinsa Saastamoinen on hakenut innoitusta paitsi suomalais-ugrilaisuudesta, laajemminkin arktisten kansojen kansanomaisista ilmaisuista.

Kasetteja kuunnellessaan näkee koko koneiston silmissään. Voi kuulla sen innostuksen mikä projektissa mukana olleilla ihmisillä on ollut. Kasettien avulla on harvinainen tilaisuus tutustua tähän hankkeeseen, josta kuullaan ja nähdään uusintaesitys ensi kesänä. Vaikka äänitys on kohtalaisen hyvä, kuulisin mielelläni - ehkä pienemmänkin kosteen - Karhunpeijaisista myös levylle siirrettynä.

Vuoden 1989 kevättalvella Ilpo Saastamoisen, Kalle Fältin ja Pekka Nylundin Pohjantahti-trio esittää lyhennettyä versiota Karhunpeijaisista koulu- ja kirjasto-konserttisarjassa.

 

Agitato 3/1988 (Koulujen Musiikinopettajien jäsenlehti) - Riitta Tikkanen:
Pääkaupunki ei ole ainoa paikka, jossa kulttuuria tehdään.
Elokuun viides lennän aamulennolla Kuopioon, sieltä matkustan edelleen pienelle paikkakunnalle nimeltään Pielavesi. Pielavesi on tunnettu eräistä suurmiehistään ja muutenkin originelli paikkakunta. Tällä kertaa matkustan sinne mennäkseni kuuntelemaan säveltäjä, muusikko, musiikinopettaja Ilpo Saastamoisen Karhunpeijaisten kantaesitystä.

"Tämä teos on omistettu ihmiselle - siinä määrin kuin hän ottaa sen sanoman vastaan - samoin kuin teoksen pohjana oleva kansojen musiikki ja runous on omistettu myös minulle - siinä määrin kuin olen kyennyt ottamaan tuon sanoman vastaan. Halua ei ole puuttunut." Tällaiset saatesanat on säveltäjä kirjoittanut teokselleen. Karhunpeijaiset on säestyksellinen kuoroteos, jonka kantaesittävät Pielaveden ja Keiteleen yhdistetyt ryhmät avustajineen sekä Ilpon Pohjantahti -yhtye. Odottelen konsertin alkua ja huomaan, että konsertti-paikkana toimivaan liikuntahalliin virtaa ihmisiä mustanaan. Olen aivan ihmeissäni, tässä pitäjässähän on alta kymmenentuhatta asukasta. Laskeskelen, että nyt jo ääriään myöten täynnä olevassa salissa on parisen tuhatta ihmistä.

Tutustuin teoksen partituuriin jo talvella ja totesin, että siinäpä onkin työtä kerrakseen: alati vaihtuvia tahtilajeja, vaikeita kaanoneita, niekkuja, lurituksia ja kaikkea mahdollista. Kuorolaiset ovat, kukin saaneet kotiinsa harjoituskasetin, jota sitten on kevättalven mittaan kuunneltu ostosmatkoilla, metsästysmatkoilla, kotona, navettatöillä, pankkia johdettaessa. Pohjantahti-yhtye on laulanut ja soittanut koko teoksen nauhalle. Ilpo kertookin, että nuotit toimivat viitteenä, sillä musiikin pitää elää selkäytimessä saakka eikä viiteen, kolmeen, yhteen-toista laskettuina hätäisinä tahteina.

Teos alkaa ja vie minut alkutahdeistaan mukanaan matkalleen. Karhu oli muinaisille suomalais-ugrilaisille pyhä eläin, jota kunnioitettiin vielä kaadettunakin. Voguleilla oli tapana viettää monen päivän ajan peijaisia, joissa esitettiin lauluja ja näytelmiä niin karhun kuin ihmistenkin iloksi.

Karhunpeijaiset ei pyri alkuperäiseen juhlamenojen kuvaukseen. Teos on pikemminkin erään karhun koko elämänkaari sen omin silmin nähtynä: vaellus maan päällä, sekä paluu karhutaivaaseen shamaaniloitsinnan saattamana. Karhun silmien läpi, niiden kautta katsomalla on yritetty tavoittaa palasia menneisyyden ihmisen ajatusmaailmasta. Musiikista kuultaa suomalainen niekkulaulu, itkuvirret, loitsut, gruusialaisvaikutteinen moniäänisyys, afro-amerikkalaista soinnutusta ja ilpo-saastamoista. Tekstin on luonut. myös Ilpo Saastamoinen, mittavan kansanrunouden tutkimustyön pohjalta. Ja näin teos alkaa: "Ei ole alku ainehesta. Alku on maailman alusta. Se on tehty tehtäessä, todesta taiten taottu, entisinä muinaisöinä, ikitähtien iltoina. Luotu mättäästä märästä, tuuliajoturpehesta, usvasta unisen niemen, rannattoman rajamaista, laajan lähteen laitasella, syvän pyörteen pyrstösellä, Pohjantähden pohjukassa, hiipuvan syden sylissä."

Esitys on hyvin kokonaisvaltaisesti vaikuttava. Jo ensimmäisellä väliajalla huomaan: Ei pääkaupunki ole ainoa paikka, jossa kulttuuria voidaan tehdä, tulkaa itse toteamaan! Tarvitaan ennakkoluulottomia ihmisiä kunnassa, jotka tilasivat tämän teoksen tilaustyönä omille ryhmilleen, tarvitaan näkemyksen omaava musiikin ammattilainen ja usko siihen, että jokainen ihminen tarvitsee kulttuuria ja voi olla sen esittäjänä, kokijana. Sillä myös tästä tämä ilta on näyttö. En usko, että esiintyjät ja kuuntelijat koskaan unohtavat tätä iltaa. Tämä on niitä hetkiä, jotka jäävät elämään sydämeen.

Kun palaan Helsinkiin, otan esiin Agitaton numeron 3/86, jossa Ilpo kirjoittaa luovan musiikin koulutusongelmista. Hän kirjoittaa ahdistuneesta, virheitä pelkäävästä musiikin tekemisestä, siitä miten kapea-alaiseksi musiikin tekeminen voidaan näivettää. Ja ennen kaikkea: miten musiikki voidaan sulkea vain harvojen tehtäväksi ja muutamien kuultavaksi. Artikkelissaan hän pohtii viimeiseksi: Mikä on ollut kansanmusiikkikulttuureiden pitkän eliniän takana? Onko elinvoimana ollut se, että musiikin hyvyys onkin määritelty sen perusteella, että kaikki yhteisön jäsenet ovat olleet sitä samanarvoisina luomassa? Me teimme! kertoivat karhunpeijaislaisten ilmeet. Eikä tekemisessä ollut paperin makua.

Paikallinen hitti Pielavedellä ja Keiteleellä ei ole "Tummat silmät, ruskea tukka" vaan "Olen kankaalla kasvanut poika, poika notkon nokisen. Emoni on lehen lehvä, havunoksa haltiani. Jaloilla karvahuuhkajan ravaan käpykankaalla marjoja lukien, käpyjä paimentaen, latvuskehdossa keinuen tuulta kurkottelen, iltatähteä katselen."

Kiitos elämyksestä ja ravistelusta.
Riitta Tikkanen

’...Ei pääkaupunki ole ainoa paikka, jossa kulttuuria voidaan tehdä, tulkaa itse toteamaan! En usko, että esiintyjät ja kuuntelijat koskaan unohtavat tätä iltaa. Tämä on niitä hetkiä, jotka jäävät elämään sydämeen...’ (Riitta Tikkanen,).

 

18.11.88         Opistolehti 7/88 - Eero Sillanpää: Pielaveden shamaanit
"Ei ole alku ainehesta. Alku on maailman alusta. Se on tehty tehtäessä, todesta taiten taottu entisinä muinaisöinä, ikitähtien iltoina."
Näin aloittaa piikkopaitainen kuoro yhtyen basson ja kitaran vähitellen voimistuvaan outorytmiseen sävelvirtaan. Merkillinen matka muinaisöihin ikitähtien alle on alkanut.

Ylä-Savossa vietettyjen valtakunnallisten kotiseutupäivien omaleimaisin ja vaikuttavin tapahtuma oli eittämättä Pielavedellä pidetty kuorokonsertti Karhun-peijaiset. Se oli myös muistamisen arvoinen kansalaisopiston voimannäyte. Mukana olleena naapuriopiston edustajana tunsin ylpeyttä: tällaista voivat opistot saada aikaan.

Karhunpeijaiset on Ilpo Saastamoisen säveltämä ja sanoittama säestyksellinen kuoroteos, kuorosinfonia. Sen esittivät Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston yhdistetyt kuorot, Pohjantahti-yhtye ja joukko solisteja. Laulusolisteina olivat Kalle Fält ja Jukka Hietaniemi. Kuoroa johti Sakari Seppälä.

Karhunpeijaiset kertoo erään karhun syntymän eli laskeutumisen taivaasta, vaelluksen maan päällä, ja lopulta paluun karhujen taivaaseen. Se kertoo kaiken tämän karhun itsensä kokemana.

Karhunpeijaiset esitettiin Pielaveden liikuntahallissa - melko ankea paikka tämänlaatuiseen tarkoitukseen. Yleisöä oli reilusti toista tuhatta, joukossa runsaasti lapsiakin. Karhunpeijaiset oli lisäksi "yöjuttu"; se alkoi klo 20:n jälkeen, kun kaikki lähiseudun tuolit - saunajakkaroita myöten - oli kannettu saliin. Näin mahtavaan yleisömäärään ei näet oltu varauduttu. Väliajat mukaan lukien tilaisuus kesti yli neljä tuntia eli päättyi joskus puolen yön jälkeen. Olisi luullut, että kaikki tämä on liikaa yleisölle ja esiintyjille. Vaan eipä ollut. Yleisö lapsia myöten eli esityksen mukana herpaantumatta loppuun saakka.

Mikä oli Karhunpeijaisten salaisuus? Mikä suggeroi yleisön?

Musiikintuntijat ovat Savon lehdissä jo analysoineet teoksen musiikillista antia. Itse en siihen kykene. Ilpo Saastamoisen sävelkieli on suomalais-ugrilaisten ja muidenkin kansojen "primitiivisen" kansanmusiikin ja nykyaikaisen pop-musiikin ilmeisen onnellinen yhteensulauma. Asiantuntijoiden mukaan se sisältää suomalaista niekkulaulua, saamelaista joikua, kolttien leuddia, karjalaisia itkuvirsiä, marilaista 5-sävelikköä, ostjakki-samojedien loitsuja, ainujen ketjulaulua jne. Eri tahtilajien epäsäännöllinen muuntelu oli sille tyypillistä.

Oli kuinka oli. Itse miltei uskon, että ikiaikojen taakse ulottuvalla geenimuistilla oli osuutta asiaan. Musiikki vei meidät vuosituhansien takaisille nuotiotulille, arktisen shamanismin maailmaan. Ja karhun henki otti meidät valtaansa ja johdatteli maagiselle retkelle ylisiin ja alisiin maailmoihin.

Karhunpeijaiset on vaikea teos esittää. Ei siihen pysty kuoro kuin kuoro tai yhtye kuin yhtye - solisteista puhumattakaan. Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kuorot siihen pystyivät. Kiitos siitä kuuluu paljolti opiston entiselle musiikinopettajalle Erkki Näreharjulle, joka loi kuorojen hengen ja totutti ne laulamaan vaativaa ohjelmistoa, mm. Ilpo Saastamoisen aiemmat kuoroteokset Antero Vipunen ja Kaikukeihäs. Solisteista Kalle Fält on velho miehekseen - aivan uskomaton. Eikä Pohjantahti-yhtye ole mikä tahansa kamariyhtye. Se on luotu esittämään juuri tämän laatuista musiikkia. Naapuriopistosta käsin Karhunpeijaisten syntyvaiheita seuratessani näin, että ilman rehtori Raimo Niskasen innostavaa myötäelämistä ja käytännön apua hommasta tuskin olisi tullut mitään.

Kiitos, Pielaveden shamaanit!
Eero Sillanpää

30.11.88         Prof. Heikki Kirkisen kirje Pariisista (katkelma): H.V... Suosittelen ohjelmaan pari jaksoa Karhunpeijaisista, joka on yhtenä suom.ugr. perinne-teemana opetuksessanikin. Osat Tumman kuolema ja Kouvon kuolema saivat täällä kiitosta ja ne sopisivat hyvin ohjelmaan myös vaihtelevan sisältönsä vuoksi.... Parhain terveisin Heikki Kirkinen.
(30.11.88 HK:n Kirjeestä kultt.asiainneuvos Raija Kalliselle op.ministeriöön: Alliance Francaise ilmoitti haluavansa kutsua konserttiin omia opettajiaan ja tukijoitaan sekä eri maiden opiskelijoitaan, joten ilta olisi hyvää mainosta Suomen kulttuurille ja varmasti hintansa väärti. Parhain terveisin Heikki Kirkinen.)

 

Päiväämätön 1988 - PieKei - Mary Vainanen:  Karhunpeijaisia tanssimaan  
Karhunpeijaisten tanssiosuuksien harjoitukset käynnistyvät maanantaina 12.12. klo 18 lukion ruokasalissa pidettävällä tiedotustilaisuudella. Tanssien koreografi Satu Niiranen tulee silloin kertomaan suunnittelemistaan tansseista ja ensi vuoden alusta käynnistyvistä harjoitusajankohdista.

Mukaan on ennakkoon ilmoittautunut hieman yli kaksikymmentä tanssijaa, mutta runsaasti innokkaita tanssin ystäviä kaivataan vielä lisää Pielavedeltä ja Keiteleeltä.

Ryhmään tarvitaan kaikenikäisiä (yli 12 v.) miehiä ja naisia, taitovaatimuksena kävely- ja seisomataito, joten rima ei suinkaan ole korkealla. Tärkeänä vaatimuksena on innokas mieli, tunnollisuus harjoitteluun ja halu tehdä jotakin mahtavaa oman paikkakunnan voimin.
Kaikki asiasta kiinnostuneet mukaan jo ensimmäiseen kokoontumiseen.
Mary Vainanen

 

17.12.88 PieKei - Erkki Näreharjulla läksiäiset
- Pielaveden - Keiteleen alueella on mahtavat musiikilliset voimavarat. Tuskin mistään muualta asukasmäärältään samansuuruiselta alueelta löytyy yhtä paljon musiikinharrastajia. Musiikkipiireissäni olen havainnut, että täällä on nousemassa runsaasti todella lahjakkaita musiikin harrastajia, sanoo Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopiston musiikinopettajan tehtävät vuoden vaihteessa jättävä Erkki Näreharju.

Erkki Näreharju toivoo, että hänen työnsä jatkajaksi tulisi nuori, asiaansa innostunut henkilö. - Mielestäni musiikinopettajan ei itse tarvitse olla huippu-lahjakas, mutta hänen on oltava ahkera. Työ on melkoisen raskasta, koska pääosa opetuksesta tapahtuu iltaisin, ja jo matkojen kulku laajalla toimialueella rasittaa.

- Lähden täältä haikealla mielellä, mutta toisaalta iloisena siitä, että jotain sentään olen saanut aikaiseksi. Oikeastaan minua harmittaa eniten se, etten älynnyt hakeutua tänne jo kymmentä vuotta aikaisemmin, jolloin parhaat voimat olisivat vielä olleet tallella, Näreharju tilittää lähtötunnelmiaan. Erityistoivomuksenaan hän esittää, että harjoituksen alla oleva sävelteos Karhunpeijaiset saataisiin kunnialla valmiiksi. - Tämä on näytön paikka. Näyttäkää, että teiltä homma onnistuu, evästeli Näreharju paikkakunnan kuorolaisia.

Perttelin seurakunnan kanttoriksi vuoden vaihteessa siirtyvä Erkki Näreharju aloitti työnsä Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopiston musiikinopettajana syksyllä 1980. Kansalaisopiston musiikinopettajan tehtävät hän sanoo joutuvansa jättämään terveydellisistä syistä. Pienen seurakunnan kanttorin tehtävissä hän toivoo kykenevänsä vielä jatkamaan työtä neljän vuoden päässä häämöttäville eläkevuosille saakka.

Pikkujoulun merkeissä järjestetyssä läksiäistilaisuudessa esiintyivät mm. Pielaveden Mieslaulajat, Keiteleen Laulu, Kamarikuoro Octatus, kansalais-opiston puhallinorkesteri sekä yhtye Viiksekkäät.

Erkki Näreharjua muistettiin myös monin puhein ja lahjoin. Kansalaisopiston johtokunnanpuheenjohtaja Irma Tunkkari sanoi Pielaveden ja Keiteleen menettävän Erkki-Artturissa monipuolisen musiikkimiehen. Hän on eri kuorojen ja muiden musiikkipiirien johtamisen lisäksi säveltänyt, sanoittanut ja sovittanut. Ohjelmavalinnoissa hän on ollut ennakkoluuloton ja tuonut harjoiteltavaksi tavanomaisista poikkeavia sävellyksiäkin. Esimerkkeinä näistä Tunkkari mainitsi Antero Vipusen, Päällikön polttohautauksen sekä uusimman Karhunpeijaiset, jonka harjoituttaminen jää nyt uusien voimien varaan. Erkki-Artturin ideoita ovat myös Octatuksen julistama sävellyskilpailu sekä kansalaisopisto-piirin kuorotapahtuma Pielavedellä. Kuorotoiminta onkin ollut erityisen lähellä Erkki-Artturin sydäntä, sillä hänen johdossaan on toiminut peräti viisi kuoroa.

Kunnan ja eri kuorojen edustajana kiitellyt Timo Laukkanen totesi monen uuden kuoron synnyttämisen olleen monen murheen takana, mutta kaikki mitä Erkki-Artturi on saanut kasaan, sitä ei ole saatukaan enää hajalle.

Kansalaisopiston ja lähimpien työtovereiden edustajana puhunut Raimo Niskanen totesi Erkki-Artturiin voidun aina luottaa. - Kun hän ottaa jonkin asian hoidettavakseen se myös tapahtuu, Niskanen kiitteli.

 

17.12.88 Savon Sanomat - Jorma Hänninen:  Pielavedellä etsittiin viisastenkiveä.
.. Musiikinopettaja Riitta Tikkanen muistutti kulttuurihenkilönä, että paikka-kunnalla on vietetty erittäin mittavia kulttuuritapahtumia mm. viimeksi karhunpeijaiset, jotka olivat valtakunnallisesti merkittävä saavutus. Paikka-kunnan lahjakkuusreservit olisi myös taiteen alalla saatava esille. Tämä käy parhaiten nuorten koulutusta tukemalla.

 

> Päiväämätön: ... Musiikinopettajana Espoossa toimiva Riitta Tikkanen painotti sitä, että elävään maaseutuun kuuluvat myös nuoret. Hänen mukaansa Pielavedellä on paljon monipuolisesti lahjakasta nuorisoa, joiden koulutusta sekä omaehtoista kulttuuritoimintaa, samoin kuin tietysti muutakin paikka-kunnan vilkasta kulttuuritoimintaa olisi kyettävä nykyistä paremmin tukemaan ja kehittämään.
Riitta Tikkasen mielestä Pielaveden kulttuurisihteerin virka olisi täytettävä pikaisesti ja kulttuuriharrastuksille olisi osoitettava riittävästi tiloja. - Maailmalla on oikeastaan ilo olla pielaveteläinen, sillä yleisesti ottaen kunta on siellä myönteisessä mielessä tunnettu. Esimerkiksi viime kesäiset Karhunpeijaiset tekivät Pielavettä ja sen vireää kulttuuriharrastusta hyvin laajasti tunnetuksi, Tikkanen sanoi.

 

29.12.88 to         Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen (> 1989 Kuuban expeditio):
"Saastamoinen hakee lauluja Kuubasta"
(Kuvat Markku Ropo ja Tarja Tikkanen)
(Kuvateksti I: Keiteleläisellä musiikintutkijalla Ilpo Saastamoisella on laaja tuntemus kansanmusiikin ilmentymiin maailmassa. Näkemys laajenee nyt tehtävällä Kuuban-matkalla.)
(Kuvateksti II: Karhunpeijaiset-kuorosinfonia on löytämässä kansainvälistä kiinnostusta. Pielaveden ja Keiteleen musiikkiväen mittava toteutus Saastamoisen sävellyksestä on nyt myös kasettina kuultavissa.)

"Tiesin, että lopulta lähtisin tälle matkalle, mutta eilen en tiennyt että lähtisin tänään", kertoo keiteleläinen säveltäjä, vanhojen vähemmistökulttuurien musiikintutkija, opettaja ja muusikko Ilpo Saastamoinen, kirjassaan "Kansat soittavat" sananpartena Kaukoidästä. Saastamoinen matkaa tammikuun alussa Kuubaan tutustumaan sikäläiseen musiikkiperinteeseen. Kyseessä on matka moni-ilmeisen musiikin maailmaan. Matka kestää kuukauden.

Ilpo Saastamoinen on opettanut ja luennoinut useilla kansainvälisillä musiikki-tapahtumilla sekä useassa maamme yliopistossa ja musiikkioppilaitoksessa kansanmusiikin luonteesta suomalaisessa sekä monien vieraiden kulttuurien piirissä. Aineistoa hän on koonnut useilla kansanmusiikin keräysmatkoillaan. Kuuban-matka on myös tällainen opintomatka. (> Kuuba 1989)

Ilpo Saastamoinen on hyödyntänyt tietoaan perinteisestä musiikista omissa sävellyksissään. Viimeisin sellainen tällä hetkellä on viime kesänä valmistunut Karhunpeijaiset. Kiinnostus Saastamoisen teoksiin on vähitellen lisääntymässä, sillä osia Karhunpeijaisista tullaan kevään aikana esittämään mm. Skellefteåssa Ruotsissa. Neuvotteluja on myös unkarilaisen kulttuuritoimiston Interkonsertin kanssa mahdollisesta Unkarin esityksestä.

Ensi kesänä Pielavedellä ja nyt kasettina
Viime kesänä valtakunnallisten kotiseutupäivien yhteydessä Pielavedellä ensi-iltaan valmistunut ja kantaesityksensä saanut Karhunpeijaiset-teos pysyy edelleen tulevanakin kesänä Pielaveden kesätapahtumana. Teos saa toisen esityksensä elokuun alussa. Esityskoneistona on kantaesityksen toteuttanut joukko. Karhun-peijaiset on valmistunut myös kasettiäänitteeksi kantaesityksen äänityksenä.

Karhunpeijaiset on suomalais-ugrilaisten sekä arktisten kansojen musiikkiin ja runouteen perustuva säestyksellinen kuoroteos. Kuorojen lisäksi on kaksi solistia, Kalle Fält ja Jukka Hietaniemi. Säestävänä yhtyeenä toimii Pohjantahti. Saastamoinen pitää teostaan toistaiseksi pääteoksenaan.

Ensi kesän esitykseen tulee Saastamoisen mukaan uutta ilmettä, kun Satu Niiranen suunnittelee siihen liikunnallisia tanssiosuuksia muutamiin kohtauksiin. Muutoin esitys säilyy edelleenkin kolmeosaisena ja kestoltaankin samana. Kasetilta ei kyllä teosta jaksa yhdellä istumalla kuunnella.

Ensi-illan taitavasti johtanut Sakari S e p p ä l ä tulee suunnitelmien mukaan johtamaan myös ensi kesän esityksen. "Mustat Hatut" -yhtye tulee mukaan säestystehtäviin ja Pohjantahti-yhtye on säestyksen runkona. Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston kuorot ja kamarikuoro Octatus ovat jo täydessä harjoitus-vauhdissa. Karhunpeijaisteoksen kasetin tuottajana on Kamarikuoro Octatus r.y.

Näin Ilpo Saastamoisen omaleimaisella teoksella, Karhunpeijaiset, on monellakin tapaa alkamassa hyvä uusi vuosi. Toivottavasti tuleva vuosi on hyvä koko yläsavolaiselle kulttuurielämälle ja -toiminnalle.
Pertti Malinen
KUVAT: MARKKU ROPO JA TARJA TIKKANEN

 

31.12.88         Iisalmen Sanomat: Karhunpeijaisille kunnallinen taustayhteisö
Karhunpeijaistoimikunta on esittänyt Pielaveden kunnanhallitukselle, että taustayhteisönä tulevissa Karhunpeijaisesityksissä toimisi kunnallinen organisaatio. Vetovastuu toimikunnan mielestä tulisi hoitaa kulttuurilautakunnan ja sen työntekijän voimin. Kunnanhallitus päättikin perjantaina esittää kulttuurilautakunnalle toivomuksen, että se ottaisi Karhunpeijaisten vetovastuun itselleen.