1992 KARHUNPEIJAISET VIII

24.3.92         > Karhunpeijaiskirje Ulla Remekseltä
Hei Ilpo! Tervehdys täältä räntäsateisesta Helsingistä! Tarkennettu tutkimussuunnitelma tuli pidettyä ja sai hyvää palautetta, tosin aiheen rajaus on vielä hiukan liian avoin, laaja. Olen rajannut maailmankuvasi tutkimisen siihen, mitä nousee Karhunpeijaisten tekstistä - nähdäkseni siinä nousee paljon ja oleellista, olenko oikeassa?- Pyytäisinkin sinua vastaamaan mahdollisimman laajasti oheisiin viitteellisiin kysymyksiin. Kirjallinen aineisto on toki keskeinen mutta näihin kysymyksiin toivoisin vielä lisäkommentteja. Esitelmän jättö on 21.4.92. Soittele, jos kysymyksiä, Kiitos! Ulla.

Ilpo hyvä, vielä muutama kysymys - jos tuntuu, että näihin on jo olemassa minulla olevan aineiston perusteella selkeät vastaukset (itse asiassa moniin on, mutta toivon varmuutta, lisätietoa), voit vain viitata aineistoon.

- Mitkä ovat keskeiset maailmankatsomukselliset teemat Karhunpeijaisten tekstissä?

- Nouseeko jokin teema keskeiseksi? Miksi? Niveltyykö jokin osa maailman-katsomuksellisesta teoriastasi  (eettinen suhteellisuusteoria tms.) erityisen hyvin karhunpeijaiskultin kautta tulkittavaksi?

- Millä kielikuvilla on merkitystä tulkinnan kannalta, mitkä ovat toissijaisia?

- Onko teksti kokonaisuudessaan tulkittavissa allegorisesti vai vain tekstiin upotetut maailmankuvalliset osiot (ne, jotka sävellysvaiheessa on tekstiin lisätty)?

- Kokeeko karhu olevansa shamaani? Onko sanoittajan maailmankuva kolmi-kerroksinen?

- Mikä on nykyinen suhteesi shamanismiin, mitä ajattelet esim. shamaani-kurssistasi?

- Miten löytyy - löytyykö - karhun elämästä oman elämäsi aineksia, yhteyksiä elämänhistoriaan? Mikä oli   elämäntilanne, jolloin karhunpeijaistekstissä ilmi tulevat ajatukset kehittyivät.

Ilpo, kiitän suuresta työmäärästäsi! Saamani kirjallinen aineisto on erittäin hyvää. Toivon, että jaksat paneutua miettimään yllä olevia kysymyksiä, koska tunnen, että Karhunpeijaiset -teoksen kautta saamme aiheen pysymään hallinnassa (Sinussa on aineksia vaikka lisensiaatintyöhön tai väitöskirjaan!) gradutyön puitteissa, ja toisaalta tähän rajaukseen saa mahtumaan todella paljon, mikäli olen ollenkaan oikein tulkinnut peijaistekstiäsi!
Helsingissä 24.3.1992
Ystävällisesti, odottaen Ulla.
["Koukon katseen alla" -gradun valmistelutyö] 

24.4.1992         KOUKON KATSE - Ilpo Saastamoisen Karhunpeijaiset-kuoroteoksen teksti tekijänsä maailmankatsomuksen ilmentäjänä

Esitelmä FT, dosentti Helena Helven johtamassa uskontotieteen pääaine-seminaarissa 24.4.1992 - Ulla Remes

18.10.92 su       Helsinki, Suom. yhteiskoulu, Haaga. – Hengen ja tiedon messut
                     – Pohjantahti/Karhunpeijaiset
         klo 11.40 Matka Aliseen,
         13.45      Näkymiä Karhutaivaasta,
         15.20      Kouvon kuolema
         (> 7 valkean pallon "Ilpon Kirlian-kuva" välittömästi keikan jälkeen!)

 

> 5/92 Uusi Kansanmusiikki: Pohjantähti Haagassa (Nimetön artikkeli)
(Kuvateksti: Pohjantähdessä soittavat Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund, Kalle Fält ja Arto Piispanen.)
Pohjantähti esitti osia Karhunpeijaiset -teoksestaan Helsingissä lokakuussa pidetyillä Hengen ja tiedon messuilla. Yhteensä messuilla oli tuhansia kävijöitä.

Tarjolla oli rajatieteiden koko kirjo meedioista astrologiaan ja mineraaleista New Age -taiteeseen, mutta kiitettävän hyvin Pohjantähden musiikki istui kokonaisuuteen. Pohjantähti oli kutsuttu soittamaan Haagaan sunnuntaiksi shamanistista musiikkiaan, sillä sunnuntain luennoitsijoiden teemoina olivat shamanismi ja kuolema. Pohjantähti esitti kaksi osaa vuonna 1988 kantaesityksensä saaneesta Karhunpeijaiset -teoksesta. Tarjolla oli vain sirusia, sillä kokonaisuudessaan Karhunpeijaiset kestävät kolme tuntia.

Teos piirtää mytologisen kaaren suomalais-ugrilaisten kansojen kansanperinteen ytimeen ja yhden karhun elämään. Karhu liittyy myös suomalaiseen kansan-perinteeseen, mutta erityisesti hantien perinteessä karhu näyttelee elintärkeätä osaa.

Haagassa kuullun perusteella Pohjantähti lähestyy teemaa luovalla kunnioituksella. Ei ole todellakaan sattumaa, että Pohjantähti soitti myös viime vuonna Espoossa järjestetyssä suomalais-ugrilaisten kirjailijoiden konferenssissa. Tuolloinhan perinnetietoiset hantikirjailijat innostuivat alku-hämmennyksen jälkeen Pohjantähdestä kovasti.

Hengen ja tiedon messuilla yleisöpalaute oli hillitympää, mutta varsin hillittyä porukkaa tuntuivat rajatiedon ystävät muutoinkin olevan. Haagassa kuultiin Matka Aliseen ja Kouvon kuolema. Erityisesti Kouvon kuolema vakuutti siitä, että kaavailut Karhunpeijaisten levyttämisestä olisivat enemmänkin kuin kulttuuriteko.

Cd:lle päätyessään peijaiskokonaisuus typistyisi pituudeltaan, mutta samalla se tiivistyisi kaupallisestikin luontevaan muotoon. Tällä hetkellähän Karhunpeijaisia voi kuulla ainoastaan kahdelta 90 minuutin mittaiselta omakustannekasetilta. Jos moiset äänitteet jostain käsiinsä saa.

Karhunpeijaiset ovat lähtöisin Ilpo Saastamoisen sävelkynästä. Saastamoisen sähköbasson lisäksi Pohjantähdessä kuullaan Kalle Fältin laulua, Pekka Nylundin kitarointia ja Arto Piispasen kosketinsoittimia.
Pohjantähti ei pidä turhaa meteliä itsestään vaan se kulkee vakaasti omaa tietään halki suomalaisen musiikkitaivaan. Sellaiselle yhtyeelle toivoo menestystä enemmän kuin markkinointihenkisille trendien perässä juoksijoille.

 

2.3.94                  Ulla Remes: Ilpo Saastamoisen jumalakuvasta. (12 s.)

         Esitelmä prof. Miikka Ruokasen johtamassa dogmatiikan seminaarissa

 

28.09.94 klo 00.15.

- Taas yksin Jyväskylässä töitä tekemässä: Muistiinpanojen etsiminen Ulla Remekselle Karhunpeijaiset -gradun valmistamiseksi uskontotieteelliselle tiedekunnalla (Juha) Pentikäisen johdolla Helsingissä.

 

1995:

3.4.95    - Ja ymmärrys on: "MINÄ OLEN SE, läikkyvä lähteensilmä, Koukon katse, ja karhu on minun kanssani. Ja me kuulumme yhteen. Nyt minä alan ymmärtää." [Karhunpeijaiset]

9.4.95    - Astun pyöreästä ovesta sisään. Salit ovat edessä... lauletaan Karhunpeijaisissa.

10.3.96. - Ulla Remes:
Koukon katseen alla. IS:n maailmankatsomus Karhunpeijaiset -kuoroteoksen sanoituksessa.
               Uskontotieteen pro gradu -tutkielma, Helsingin yliopisto, 165 s. + liitteet   (I käsikirj. 24.4.1992)

27.05.96 klo 02:50
- Viime viikolla sain Ulla Remekseltä Koukon häät -gradutyön (165 s. + liitteet). On sekin uskomaton suoritus. Tällä tavalla siis osa minun totuuttani tuli ulos. Haluaisin tuon työn laajentuvan eteenpäin. Näin saisin viestini lähetettyä tulevaisuudelle.

 

12/96 Muusikko ss. 24-27 - Juki Välipakka: Etnosoikoon!  Etnisyys esillä kansanmusiikin teemavuonna

...Karhunpeijaiset
Hanti-mansi -ryhmän esityksessä Teatrossa oli kysymys toisenlaisesta itsesensuurista. Kun besermanitkin kuitenkin esittivät lauluja, joita perinteisesti ei ole saanut laulaa kuin hautajaisissa, koska se toisi huonoa onnea (mikä laittoi ajattelemaan muun muassa sitä, eivätkö laulut enää merkitse heille samaa kuin ennen), karhunpeijaisryhmä jätti pyhimmät laulunsa laulamatta. Laulut ovat niin pyhiä, ettei niitä saa laulaa ulkopuolisille.

Jo näistä eväistä esitykselle kertyi mittaa muutama tunti, jona aikana kuulimme laulua sitran säestyksellä, näimme tansseja ja mimiikkaa ja puhetta sisältävää vanhaa teatteria. Joidenkin tutkijoiden mukaan vanhoista rituaaleista on löydettävissä teatterin alkumuoto.

Kaiken kaikkiaan vuoteen on mahtunut melkoinen määrä tapahtumia. Toivoa sopii, etteivät nämä jää vain teemavuoden humaukseksi, vaan toiminta jatkuu yhä vireänä. On syytä pitää perinnetutkimusta yllä tässä katoavien kansojen ja kielien maailmassa. Mansi-kirjailija Juvan Sestalov on todennut eräässä haastattelussa, että suomalaiset ovat ainoa suomalais-ugrilainen kansa, joka on kääntänyt selkänsä suomalais-ugrilaisille juurilleen. Oman kansansa kielestä hän on todennut, että se on uhanalainen. Mutta samaan hengenvetoon hän toteaa, että suomenkielikin on vaarassa kadota.

Kieli on aina sidoksissa kulttuuriin. On syytä pitää yllä perinnetutkimusta ja perinteen harjoittamista omien juuriemme löytämiseksi ja kansallisen identiteettimme säilymiseksi aikana, jolloin suuri osa meistä yrittää niin epätoivoisesti olla eurooppalaisia ja globaaleja, että olemme vaarassa kadottaa todella arvokkaita asioita. Musiikin tekijöille ja tutkijoille lankeaa entistä suurempi vastuu. Nykyiset kulttuuripoliittiset virtaukset tuntuvat olevan pienten kansojen ja niiden kulttuurien säilymistä vastaan myös Euroopassa. Jotain tästä kertonee se, että suomalais-ugrilaiset kokoelmat otetaan pois Kansallismuseon näytteillä olevista kokoelmista remontin jälkeen. jää nähtäväksi, pääsevätkö ne esille tulevan etnografisenkaan museon näyttelytiloissa, vai tulevatko kansainvälisen "etnotaiteen" muotivirtaukset määrittämään kokonaan museon näyttelyitä.

 

K: 14.6.97 "Karhun maailmankuva"  (II Esitelmäni Virroilla – 2x90' C-kasettia)

Esite:  Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema  -  Teemana karhunpeijaiset
Virtain kulttuurintutkimusasema 14.6.1997

Ohjelma:
16.00 Avaus - Antti Koiranen (Lempäälä)

16.15 Luento: Miten Karhun tie -näyttely syntyi? - Jyrki Käppi (Virrat)

17.00 Tutustuminen Karhun tie -näyttelyyn Perinnekylässä - Jyrki Käppi

18.00 Luento: Karhun maailmankuva - Ilpo Saastamoinen (Jyväskylä)

19.30 Luento: Karhunpeijaiset -tanssi - Ilpo Salonen (Tampere)

20.30 Videoita ja keskustelua

- Karhunpeijaiset -ooppera (kuuntelu)! Ilpo Saastamoinen
> Ks. 15.-16.11.96.Virrat - IS: Shamaaniterminologian etymologiset juuret

  

01.07.1998 klo 03:40 Heräsin keskellä yötä tajutessani, että taide on itse asiassa soidinmenojen muunnos!
- Lauloin pari päivää sitten metsäpolulla oravalle, joka jäykistyi ensin liikkumattomaksi katajan oksalle, mutta alkoi vähitellen syödä muina miehinä, kaikessa rauhassa - minun laulaessani sille "I have spirits" -laulua parin metrin päässä.
Uskon että karhu myös pysähtyy laulun voimasta.
- Näin taas ihmeellisiä unia Karhunpeijaisista. En tiennyt konsertti-paikkaa jossain vieraalla paikkakunnalla. Suunnittelin vapaalipun antamista jollekin vanhalle entiselle tutulle, mutta puhelimeni oli vaihtunut - nähtävästi Nylundin Pekan kanssa (Philips), joten en saanut soitettua jne...

 

25.11.98 ke Pielavesi-Keitele: Koukon katseen alla -
Ilpo Saastamoisen maailmankatsomus Ulla Remeksen gradun aiheena
Pielavedeltä lähtöisin oleva Ulla Remeksen uskontotieteen pro gradu -tutkielma Ilpo Saastamoisen maailmankatsomuksesta on valmistunut. Tutkimuksen tarkastelun polttopisteessä on ollut Karhunpeijaiset -kuoroteoksen sanoitus.

Ilpo Saastamoinen on pielaveteläissyntyinen säveltäjä, musiikintutkija, opettaja ja filosofi. Hänen säestyksellinen kuoroteoksensa Karhunpeijaiset sai ensi-iltansa Pielavedellä elokuussa 1988. Paikallisten musiikinharrastajien kanssa yhteystyössä toteutettu, teos on ainoa, jonka Saastamoinen on myös sanoittanut.

Teos kuvaa karhun elinkaarta karhun silmin. Mytologia vaikutti tekijään niin voimakkaasti, että hän samaistui karhuun ja eli sen kohtalon luomisprosessinsa aikana. Tähän viittaa myös tutkimuksen nimi, Koukon katseen alla.
"Karhun eli Koukon katseen ja Ilpo Saastamoisen katseen välillä on yhteys, joka lähenee ykseyttä", Remes kirjoittaa

Tutkimuksessaan Remes on paneutunut laajasti Karhupeijaisten piilo-sisältöön ja siihen, kuinka tekijän maailmankatsomus ilmenee teoksessa. Lisäksi hän tarkastelee Saastamoisen maailmankatsomuksen rakentumista sekä luomisprosessia, jossa nivoutuvat yhteen palanen elämäntarinaa, maailman-katsomuksen todellisuuskäsitys ja ykseysajattelu.         
Yhteenvedossaan Remes luonnehtii Ilpo Saastamoista ikuiseksi etsijäksi, joka on löytänyt rungon maailmankatsomukselleen, mutta testaa sitä edelleen.

Maailmankatsomukseensa Saastamoinen kokoaa aineksia esimerkiksi musiikki-tieteestä, kybernetiikasta, etnisistä kulttuureista ja uskonnoista, muun muassa arktisten kansojen maailmoista eli niiltä alueilta, joihin hän on perehtynyt. -

"Jumaluuden synonyymina on elämä, joka Saastamoisella laajenee kyberneettisiin systeemeihin eli kaikkiin vuorovaikutus-systeemeihin (myös ns. elottomaan luontoon). Kyberneettisten systeemien olemassaolon oivallus johtaa Saastamoisen laajentuneeseen todellisuuskäsitykseen: todellisuuksia ei ole vain yksi, vaan ääretön määrä todellisuuksia. Merkitsevä todellisuus on subjektiivista ja usko näkymättömään todellista."

 

15.12.98 klo 00:02

Se elämä
on vain osa jotain suurempaa,
joka on suurta siksi,
että se on niin pientä,
että se hohtaa.(*)
(*Vrt. Karhunpeijaiset -teksti)

 

K: 10.12.00 su Helsinkiin. > 10.12.2000 klo 19 Teatteri Avoimet Ovet, Helsinki
Esite:                 Hanti-Mansijsk: Karhunpeijaisriitti
Mukana riitissä:  Anjamova Jevgenia Valerianovna, Frizorger Jelena Vladimirovna, Merov Aleksandr Saveljevitsh, Merov Vladimir Saveljevitsh, Popova Svetlana Aleksejevna, Sainahov Maksim

"Karhunhahmoinen Toorumin poika laskeutuu taivaasta alas maan päälle, hedelmöittää ihmisnaisen, lisääntyy ja näin syntyy karhunklaani..." Suomalais-ugrilaisten kansojen genesis on polveileva tarinoiden verkosto. Yhteisen kulttuurimme alkujuurille vievän karhurituaalin suorittaa hanti-kirjailija Jeremei Aipinin kokoama ryhmä. Paimentolaistapaan elävät hantiperheet huolehtivat kukin valtavan karhumytologian yksittäisistä sivujuonteista sukupolvelta toiselle. On kurjenklaani, hirvenklaani jne. joiden tarinat säilyvät perheiden sisäisessä hierarkiassa vuosituhansia elinvoimaisina ja yhteisöä tukevina.

 

28.6.01 SS-Sanomat (ilm.): KARHU-seminaari
Virtain Kulttuurintutkimusasema Keskiviikko 4.7.2001 klo 12.00-18.00

OHJELMA:

Klo 12.00         Seminaarin avaus,
                       Tampereen yliopiston Virtain Kulttuurintutkimusaseman johtaja Antti Koiranen

Klo 12.15         Karhu-teema musiikissa ja karhu-nimitysten taustoja,
                      säveltäjä ja tutkija Ilpo Saastamoinen

Klo 14.15         Karhu kansanperinteen tutkimuskohteena, FM Minna Kettunen

Klo 15.15         Kahvitauko

Klo 15.45         Karhu biologisena olentona ja petoeläimenä,
                      toiminnanohjaaja Pekka Venäläinen Virtain riistanhoitoyhdistyksestä.

Klo 16.45         Muut puheenvuorot ja keskustelua aiheeseen liittyen

Klo 17.45         Seminaarin yhteenveto ja päätös
Seminaarin järjestävät Tampereen yliopiston Virtain Kulttuurintutkimusasema ja Nuorisokeskus Marttinen / Perinnekylä.

Poikkitieteellinen tutkimuskohde  -  Karhu-seminaari kulttuurintutkimusasemalla
... Seminaarissa esitelmöivät muun muassa filosofian maisteri Minna Kettunen sekä säveltäjä ja tutkija Ilpo Saastamoinen, joka on tutkinut kansanmusiikkia ympäri maailmaa. Seminaarissa hän käsittelee karhuteeman käyttöä musiikissa valottaen myös karhu-sanan etymologisia eli alkuperää ja johtamista koskevia taustoja.

- Sanaa karhu ei uskallettu mainita vaan käytettiin kiertoilmaisuja kuten otso tai mesikämmen, koska pelättiin, että ääneen sanominen tuo jotakin pahaa, Koiranen sanoo.

 

K: 4.7.01         Esitelmä karhu-mytologiasta Virroilla (Antti Kettunen)

6.7.01 pe         Keskisuomalainen - Virrat, Marja Kujala:
Karhulla eläimistä tärkein rooli kansanperinteessä
Maailmanlaajuisesti tunnetaan myytti, jonka mukaan karhu on alkujaan syntynyt naisen ja karhun avioliitosta. Joissakin kulttuureissa karhun sijalla vain on tiikeri tai muu luonnon valtiaana pidetty laji. Suomessa karhulla on aivan erityinen paikka kansanperinteessämme.

- Ihmisellä on suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa shamanistinen suhde karhuun. Sukulaiskansojemme perinteessä karhusta on usein laulettu minä-muodossa. Näissä teksteissä karhu on ymmärtänyt omaa elämäänsä, laulajat ovat samaistuneet karhujen kanssa. Suomesta tunnetaan kuitenkin vain yksi tällainen laulu, tutkija ja säveltäjä Ilpo Saastamoinen kertoo.

Myös karhunpeijaisperinne on tuttu niillä alueilla, joilla karhuja on asunut. Yksi tärkeä asia juhlinnassa oli hyvitellä metsän kuningasta, pyytää anteeksi, että se oli tapettu ja palauttaa se metsään tai karhujen taivaaseen.

Filosofian maisteri Minna Kettunen toteaa karhun merkinneet käytännön hyötyä niukoissa oloissa talvensa viettäneille suomalaisille. Siitä saatiin lihaa, ihraa ja turkiksia.

Entä onko karhuja nyt jo liikaa ja onko ihmisen jälleen syytä ottaa esi-isien varovainen ja alamainen asenne karhuun. Virtain riistahoitoyhdistyksen toiminnanohjaaja Pekka Venäläinen toteaa, että ihmisillä on edelleen monin-kertaiset mahdollisuudet saada loton täysosuma kuin joutua karhun raatelemaksi.

24.11.01 klo 03:17         - Suunnittelemassa ensi vuoden konserttiohjelmistoa, koska en saa unta. Karhunpeijaiset on se, joka hätkähdyttää jälleen kerran. Se on kuin laulua kuuntelemaan jäykistynyt hirvi. En osaa selvittää. Se tuo mieleen niin raastavan jakson elämästäni, jolle ei tule löytymään rinnalle toista...

11.01.2002            - Kirjoittaisinko uuden "Karhunpeijaiset"? Uuttu-Kalle tekee sen paljon paremmin.

3.2.02 klo 02 aamuyöllä.        
- Koko Velho-koppikuoro (11 ihmistä) oli meillä kylässä... Kuuntelimme Karhunpeijaisten kaksi loppunumeroa. Ne ovat parasta, mitä olen säveltänyt. Sen takana on se... mikä on siinä. Sen takana on se, jota en vielä ymmärrä, koska olen niin nuori...

08.06.02 klo 01:12  - Olen ajatellut mennä ensi viikoksi katusoittajaksi so. kerjuulle Kauppakadulle. Minun huoleni ei ole musiikkitalon pystyttäminen Jyväskylään vaan oma elämäni, toimeentuloni. Minulle riittää konserttisaliksi katu, jossa voin laulaa ja soittaa akustisen kitaran kanssa Karhunpeijais-melodioita. Ehkä teen sen, jos soittamaan tottumattomat sormeni sen kestävät.

 

15.-19.9.2003 Kokkolan ammattikorkeakoulun kansanmusiikkiosaston konserttiproduktio (Karhunpeijaiset + Velho-trilogia) (22 opiskelijaa)
> KARHUNP-CD & Kokkola-taltiointi 2003

2004?

2005?

25.07.06 tiistai-aamuna klo 02:25
...Tämä oli paras reissu yhdessä J-P:n kanssa. Menomatkalla kuuntelimme Salmen mielimusiikkia, so. Karhunpeijaiset. Vollotin auton ajaessa varmaan tunnin, mutta keskustelimme koko ajan. Paluumatkalla kuuntelin (Keitele-Jkl) II osan alun ja lopun. Kuten tavallista, musiikki päättyi, kun parkkipaikalle oli enää 30 metriä matkaa. Tämä synkronisaatio on minulle aina merkki teoksen suhteesta henkimaailmaan. En varmaan pysty esittämään yhtäkään osaa Karhunpeijaisista itkemättä Salmen muistotilaisuudessa elokuun 5. päivänä.

- Olen varma, että hän meni Karhutaivaaseen, ja siksi sen esittäminen tulisi olemaan minulle niin vaikeaa.
- Salme meni Karhutaivaaseen. Hän kuunteli sen useita kertoja saatuaan minulta kadonneen tekstivihkon, katsoi videon kenraaliharjoituksesta ja luki Ulla Remeksen gradun minun suhteestani Karhutaivaaseen. Kasetilta tunnistan edelleen hänen äänensä. Karhutaivaan merkityksen tajuaminen nostaa Salmen arvostusta ajatuksissani monta kertaa, koska:

HALUAN ITSE KARHUTAIVAAN MUSIIKIN SOIVAN OMISSA HAUTAJAISISSANI, KOSKA ITSE MENEN LOPULTA SAMAAN KARHUTAIVAASEEN.

- Kun vain tietäisin, mitä kykenen esittämään muistojuhlassa 5.8. itse itkemättä. Tänä yönä autossa se ei ainakaan onnistunut, kun yritin laulaa kasetin mukana.

- Kello on jo yli kolme aamuyöllä ja minä istun tässä pohtien Karhunpeijaisia ja kuolemaa. Karhunpeijaiset on pääteokseni, koska olen kirjoittanut kolmetuntisen sävelteoksen tekstin itse. Ja minä olen laihtunut neljä kiloa kolmessa päivässä. Minä en kuole vielä!!!

 

18.07.07 klo 00.03    - Kävimme Juminkeosta käsin Kalevalassa Venäjän puolella, mutta en jaksa kirjoittaa matkasta enkä sitä edeltäneistä hyvistä jameista Sakari Kukon kanssa. Kävin heillä syömässä Ismail Sanen laittamaa ruokaa. Ääni meni jo eka päivänä, mutta lauloin siitä huolimatta keikalla Karhutaivaan.

2.11.07 Pyhäinpäivänä
- Tiistain ja keskiviikon olin Folklandia-risteilyn suunnitteluristeilyllä esitelmää pitämässä kansanmusiikista ja riiteistä... Menomatkalla kuuntelin Karhun-peijaiset ja tajusin yhtäkkiä, että myös saalistusriitit ovat rakkauden-tunnustuksia, samoin kuin kuolinitkut, rekryyttilaulut ja hääitkut. Kaikki musiikki on vain pelkkää rakkauden-osoitusta... Melkein puhkesin itkuun ajaessani tajutessani tuon yhdellä väläyksellä.

21.-22.4.2012         - Olin Anna Kaisa Liedeksen kesähuvilalla Luhangassa pitämässä shamanistisen musiikin seminaaria kuudelle ko. alueen maisteritutkintoa Sibelius-Akatemiassa suorittavalle tytölle...

- Jätin hänelle myös Karhunpeijaiset-kasetit ja tekstivihkon, koska hän jäi miettimään mahdollisuutta ottaa koko Karhunpeijaiset esitettäväksi uudessa musiikkitalossa Helsingissä.

22.1.2013:         Olen kai kirjoittanut aikaisemmin, että "Karhutaivaan" sävellystekniikkani oli "kirjoittaa rytmisesti niin ennalta-arvaamattomasti kuin mahdollista" (so. 2- ja 3-jakoisten iskualojen järjestystä vaihdellen) Rytmisesti ko. sävellystä en ole korjannut kun yhden tauon lisäämisen verran johonkin taitteeseen, mutta en muista tarkkaa kohtaa - mahdollisesti tahti 115 tms.
- Toinen sääntöni koski bassolinjaa: Kirjoita niin pitkälle A-molli -kolmisoinnun avulla kuin mahdollista, koska rytmiikassa on monimutkaisuutta jo aivan tarpeeksi.

 

27.9.2012 + 21.1.2013
Olen tarkistanut Karhutaivaan (XIII J-K) iskualojen 2/8 - 3/8 väliset esiintymissuhteet kaaos/järjestys esitelmääni varten. Paljastui seuraavaa:

 

A)         INTRO         (2 x 4 = 8 tahtia)         

3/8 -iskualoja 6 kpl          = 18/8

2/8 -iskualoja 10 kpl        = 20/8

2/8-taukoja 1 kpl             = 2/8
> Kolme- ja kaksijakoisten iskualojen suhde on tässä johdannossa hieman epätasapainossa: 18/8 : 20+2 / 8. So. yhden ylimääräisen 2/8-tauon sijasta siitä olisi pitänyt kerran poistaa yksi 2/8-aika-arvo! Toinen tulkintamahdollisuus olisi sijoittaa 2/8-tauko 3/8 -nuottiryhmään!

 

B)         BARS 6-43         (Huom! Soitetaan senjon vuoksi 2 x läpi!)        

3/8 -iskualoja 3x41 kpl = 123/8

2/8 -iskualoja 2x52 kpl = 104/8 (41 kpl 1. sivulla, so. tahdeissa 6-29)

2/8-taukoja 2x8 kpl      = 16/8   (> so. 2/8 -nuotit + tauot yht. 60 kpl)

> 104 + 16 = 120/8; Jos 3/8-iskualoja olisi vain 40 kpl, olisi yhteispituus 120/8!

 

C)         OSA "K" (tahdit 44-114)

3/8 -iskualoja 3x80 kpl = 240/8

         (36 kpl välillä 44-74, 30 kpl välillä 75-105 ja (6 >) 15 kpl välillä 106-115)

         = itse asiassa 81 kpl senjo-merkkiin kertauksineen (4x) tultaessa = 243/8

2/8 -iskualoja 2x120 kpl = 240/8

         (46 kpl välillä 44-74, 49 kpl välillä 75-105 ja 27 kpl välillä 106-115)

         = 122 kpl (kertauksineen ja taukoineen) = 244/8

[joista 2/8-taukoja 2x2 kpl = 4/8]

> Jos taukoja ei huomioida, on suhde fifty-fifty.

> Osan B pituus (120+120) on puolet C:stä. B:C = 1:2.

- On huomattava, että tämä jakso kertautuu esityksessä.

 

D)         CODA 115-139         

3/8 -iskualoja 3x23 kpl = 69/8

2/8 -iskualoja 2x32 kpl = 64/8

2/8-taukoja 2x6 kpl      = 12/8 > Yht. (nuotit ja tauot) 38 kpl = 76/8

> Jos 3/8-iskualoja olisi vain 22 kpl, olisi yhteispituus 66/8

> Jos 2/8-iskualoja olisi 33 kpl, olisi yhteispituus 66/8!

> So. yhden 3/8-iskualan muuttuminen 2/8:ksi muuttaisi tasapainon täydelliseksi!

 

TAHDIT 140-153 ovat tasajakoisia (3/4 & 4/4), joten ne on jätetty analyysistä pois.

3- ja 2 -jakoisten iskualojen kokonaissuhde (B kahdesti, tauot > 2-jakoisiin):

3/8: 18+123+240+240+69 = 690/8 (ilman kertausta 450)

2/8: 24+120+244+244+76 = 708/8 (464) + tauot = 50/8. Yht. tulos = 758/8.

> Jos tauot unohdetaan, on kaksijakoisia 18/8 (14/8) enemmän kuin kolmijakoisia.

> Mikä on suhde, jos kertaukset poistetaan?

 

Laskelma 22.1.2013:

3/8         = 6+[41+41]+81+23 = 192 kpl > 576/8

2/8         = 11+[60+60]+122+38 = 291 kpl > 582/8

Jos siis 582:sta otettaisiin yksi 3/8 pois ja siirrettäisiin se 3/8-puolelle, olisivat molemmat puolet 579! Mutta silloin 2/8-puolelle jäisi pariton luku, joten sieltä pitäisi ottaa pois 2x3/8, jolloin 3-jakoisten nuottien määrä tulisi suuremmaksi! Voiko tasapaino olla tämän tarkempi?

[(mukana olevia) 2/8-taukoja oli siis yht. 13 kpl.]

 

VERTAA KOLTTASAAMELAINEN LEUDD!
27.9.2012         Tarkistin tänään 3/8 ja 2/8 -aika-arvojen väliset suhteet [1-sävelikkö-] leuddista. Siellä on 43 kpl 3/8 -iskualoja, mikä tekee yhteensä 129/8. Neljäsosanuotteja on yht. 112 kpl, neljäsosataukoja 9 kpl [ja omana ryhmänään puolinuotteja 10 kpl]. Nämä kaksijakoiset aika-arvot tekevät yhteensä 131/4. Kolmijakoiset muunnettuna 1/8-nuoteiksi on siis 129/8 ja kaksijakoisten määrä neljäsosina (131/4) on siis käytännöllisesti katsoen sama. Ajallisesti kysymys on suhteesta 1:2. [vaikka 1/8 -määriltään jokaista kolmijakoisen iskualan 1/8-nuottia vastaa kaksijakoisen iskualan ¼-nuotti!]