Karelia I 1971
[Karelia I 1971]
KARELIA 1971-72
10.2.71 Seura: Karelia - on varmasti tämän hetken mielenkiintoisin kotimainen kokoonpano, eikä syyttä...
16.2.71 ti Ilta-Sanomat - Kevyesti: Suomalainen pop kaunistuu
...Pelimannit kunniaan
Mielenkiintoisin tuosta vastasyntyneiden valikoimasta on ehdottomasti voimakaksikon Paroni Paakkunainen - Edward Vesala hiljalleen kyhäämä kansalliseen musiikkiperinteeseemme nojaava "Suomi-Pop". Levy pyrkii nostamaan kunniaan menneiden aikojen pelimannimusiikin uuden tyylin keinoin. Pelimannipoppia esittää yhtye nimeltä Karelia ja jäseniksi. mainitaan mm. Iivana Nyhtänköljä (Vesala) ja Armas Nukarainen (Paroni).
Jo ensi kuulemalta vakuuttuu levyn merkittävyydestä. Kaverit ovat rauhaisalla työn tahdilla ja hyvällä fiilingillä puuhailleet Lahdessa Mikrovoxin studiossa. Tulos on soinniltaan ja sisällöltään ehdottoman persoonallinen. Ensimmäinen todellinen yritys luoda kansalliselle popillemme jotain omaperäistä suuntaa. Pelimannimusiikin spontaanisuus ja suomalais-slaavilaiset sävelkulut yhdistyvät rockin reheviin rytmeihin. Ehdoton elämys on kuulla Vesalan vetelevän vanhoja joikuja kinnas-matkalaukku-rummun säestämänä.
23.2.71 Uusimaa - Putte: Väinämöinen sai Paronista kaverin - Koskahan se Pohjolan akka rupeaa laulelemaan.
Kah jos minulla olisi tuollainen vempele, olisi varmaankin ystävämme Väinämöinen sanonut, jos hänellä olisi ollut mahdollisuus kuulla Paroni Paakkunaisen sähkökannelta uuden bändin ensi elpeeltä. Paronin bändin nimi on Karelia ja ensi elppärin kannessa selitetään, että yhtyeessä soittelevat sellaiset herrat kuin Ivana Nyhtänköljä, Armas Nukarainen, Aslak Nunnu ja Petri Sirmanto.
Asiasta perillä olevista lähteistä olen kuitenkin saanut kuulla että kyseiset herrat eivät ole Väinämöisen kavereita, vaan Nukarainen on itse Paroni, Nyhtänköljä on rumpali Edward Vesala, Aslak Nunnu kantaa siviilissä nimeä Ilpo Saastamoinen ja Petri Sirmanto kulkee tavallisesti nimellä Pekka Saimanto.
Karelian musiikki poikkeaa melkoisesti aikaisemmin kuulemastamme. Nimikin viittaa vanhaan Väinämöiseen ja Paronin kehittämä musiikki on sellaista luokkaa, ettei moinen nimi ole turhan takia keksitty. Ensimmäiselle levylleen ovat kaverit koonneet vanhoja suomalaisia kansanlauluja, pelimannimusiikkia ja runolauluja. Löytyypä levyltä jopa yksi lappalainen joikukin. Mutta esitystapa poikkeaa suuresti entisestä. Väinämöisen hauenleuan asemasta on Paroni hankkinut sähkökanteleen ja rytmikin on sellaista ettei jalka helpolla pysy paikoillaan. Karelian Pelimannit esiintyvät pellavapaidoissa ja nahkasaappaissa niin että San...? valloittajat tulevat mieleen ulkoasustakin.
Kiistämättä voidaan sanoa, että Karelia on antanut tehokkaan vitamiinipillerin suomalaiselle popmusiikille. Paroni kertoi että yhtye on käynyt vasta parilla keikalla, mutta yleisömenestys on ollut sitä parempi. Tietysti ihmiset jäivät ensiksi hieman "monttu auki", mutta vähän ajan kuluttua olivat niin hyvin kärryillä, etteivät oikein tienneet, miten sitä oltaisiin.
PUTTE
25.2.71 Huvudstadsbladet - i vimlet - Av Christer Herlin: (Irtoleike)Musikanter med näverhorn producerar nygamla visor. De kallar sig Karelia
[Kuvateksti: Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu och Pedri Sirmakka bildar tillsammans uppsättningen Karelia, som nyligen utkommit med LPn Suomi Pop. Bakom denna nytolkning av finsk folkmusik finns b1.a. Paroni Paakkunainen och Edward Vesala. (Foto: Veikko Vatanen).]
Karelia kallar sig det senaste tillskottet i Finlands något färglösa popflora. Men epitet färglös kan varken tillskrivas spelemännen i Karelia eller den musik de producerar. Karelia LP Suomi Pop innehåller nämligen nya tappningar av gammal finsk folkmusik från 1800-talet. Karelia har satt pop- eller beatsound till de gamla låtarna och som resultat fått ett helt ny slag av musik.
Det är något helt revolutionerande för finländska förhållanden som Karelia har kommit med. För första gången inom finsk pop-musik har en orkester kopplat loss från plagierandet av engelsk och amerikansk musik.
Näverhorn, kantele
Resultatet av Karelias mödor kan avlyssnas på LPn Suomi Pop. Deras musik är personlig, spontan och enkel. Med hjälp gamla instrument som kantele, fiol och näverhorn vid sidan av gitarr, bas och trummoir skapas ett mjukt, varmt och naturligt sound.
Karelia består av Armas Nukarainen, Iivaisa Nyhtänköljä, Aslak Nunna och Pedri Sirmakka. Konstiga namn? Javisst, men de är tagna av finska spelemän från 1800-talet. Bakom dem gömmer sig Paroni Paakkunainen, Edward Vesala, Pekka Sarmanto och Ilpo Saatamoinen.
Idén att föra fram gamIa finländska traditioner till folkets kännedom är Paronni Paakkunainens och Edward Vesalas. De har i många månader studerat de första inspelningar som gjorts i Finland och literatur kring ämnet. Sen arrangerade de om låtarna i ny tappning.
Varför? Jo för att nutidens människor ogillar finsk folkmusik, berättar Paakkunainen och Vesala. Den är steril och enformig. Vi ville föra fram den på ett sätt så folk lär känna den.
- Vi avaskydde själva finsk folkmusik tidigare, men nu är det rentav roligt att syssla med den. Det behövs något nytt. Den vanliga efterapningen av utländskt går inte mera. Människor står helt likgiltiga inför den. Vår nya stil rör människor, affekterar dem, berättar Paakkunainen & Vesala. Man får kontakt med publiken.
Förtjust publik
- Vid de tvä tillfällen vi uppträtt har vi mött förståelse och förtjusning från publikens sida. 'Äntligen blev det något finskt', säger de som ogillar skramlig popmusik.
Musikanterna i Karelia är klädda i blaggarnsskjortor, stövelbyxor, stövlar och stråhatt när de uppträder. De vill med kläderna, som med musiken, visa hur det var på den tiden då denna musik skapades och uppfördes. De vill få en så enhetlig produkt som möjligt.
Spelmanskopior
Paakkunainen och Vesala berättar att de till sin förvåning märkte att de av misstag är exakta kopior av spelemännen. Då de studerade gamla foto-grafier såg de personer med lika långt hår och stripigt skägg som de själva har nu.
LP:n Suomi Pop är egentligen Paroni Paakkunainens och Edward Vesalas verk och arrangemang. Pekka Sarmanto på bas och Ilpo Saastamoinen på gitarr, är med som yrkesmusiker. Alla övriga instrument från el-kantele till näverhorn trakteras av Paakkunainen och Vesala, båda studerande från Sibelius-akademin.
Karelias skiva vill föra fram folkmusiken. Den vill lyfta upp de numera bortglömda spelemännen till ära och berömmelse igen. Den ära som dem onekligen tillhör.
Skivan torde ge en utomordentlig bild av finländsk folkmusik. Ett tvär-snitt av 1800-talets produktion. Här finns förutom något vanligare spele-manslåtar, jojksånger och låtar för tagelfiol (jouhikkosävelmiä). Finsk diktkonst är också repre- senterad i exempelvis Väinämöisen veljenpoikka.
Ordena i sångerna och dikterna är originalord. De är tagna direkt ur folkets mun. Bitarnas finsk-slaviska tonsteg går lätt ihop med rockens rivande rytm. Musiken associeras lätt t.o.m. till Led Zeppelin-soundet men är mycket mjukare.
Skivan som helhet åt ett strålande exempel på att gammalt och nytt ingalunda behöver skära sig då det blandas. Mer av samma slag är på kommande om det visar sig att det finns en markrad för nya stilen, säger Paakkunainens slutande replik.
26.2.1971 - Finnlevy requests the pleasure of Mr Ilpo Saastamoinen at a KARELIAN PIE PARTY on February 26th at 3 o'clock p.m. (15) at the Kellarikrouvi, Pohj. Makasiinik. 6 R.S.V.P.
KARELIA
Beat is the property of the people. Long life and growth to our capital. You (young and triumphant rock generation) take great care of Finnish folk pop melodies with violent embraces.
Suomi (Finland), Sauna and Sibelius are the most famous names of Scandinavia. After relaxing in a Finnish Sauna many music lovers all over the world have fallen into the mystic sounds of Jean Sibelius' music. But Karelia is coming with a strong, original Finnish feeling. They are going to do a musical revolution. Jean Sibelius music does not have to be the only example of the Finnish music in the world. Karelias echo will follow his musical steps.
The music of Karelia is based on very old Finnish folk songs. In spite of influenced of beat music there is still the traditional feeling imitated by ARMAS NUKARAINEN and IIVANA NYHTÄNKÖLJÄ. With their original Finnish intruments, like Kantele, Birch-bark Flute, Horsehair Kantele together with electric pop instruments Karelia is doing a lot of new sound stuff.
A new export article has been created. Suomi, Sauna and Sibelius have got a dangerous competitor.
Let the bull make his mating call because Love and Rock are swinging in the meadow.
INTRO 3/71 Suomalais-kansallisia joikuja diskoihin aikoo tuoda Karelia.
Tässä ovat 1700-luvun löytöretkeilijät: Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka. Heissä on jotain tuttua, ihan selvästi. Odottakaahan mitä tapahtuu, kun vuosisatojen takaiset soinnut tuodaan diskoihin!
Se on lopultakin tapahtunut! Väinämöisen jälkikasvu on näyttänyt kyntensä ja pannut pystyyn jotakin sellaista, mitä varmasti ei missään muualla ole koskaan aikaisemmin tehty.
Jotakin omaperäistä suomalaisessa pop-musiikissa on jo kauan odotettu. Ja tässä he nyt ovat: uranuurtajat, hyvät ja kokeneet muusikot, jotka ovat keksineet musiikillensa uuden ja varmasti vielä moneen suuntaan muuttuvan ilmeen.
Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan ajatuksissa hahmottui kerran suunnitelma penkoa vanhaa suomalaista musiikkia. He löysivät Lapin joiut ja kansanlaulut ja keräsivät studioon pari muusikkoa lisää, tehdäkseen yhdessä nauhan tai levyn. Kokeillakseen sytyttäisivätkö melodiat ja kansanmusiikin tunnelmat svengiin.
Soitettuaan lp:llisen verran he tiesivät, että idea oli syntynyt. Sellainen, jota ei saanut jättää syrjään unohtumaan. Ajatus kypsyi niin pitkälle, että neljän soittajan yhtyeelle keksittiin nimi Karelia, ja kaupungilla lähti pyörimään uutinen, josta pian kaikki tiesivät.
(Vesala: - Me emme mainosta emmekä myy. Menemme keikoille jos pyydetään ja maksetaan.)
Karelia sai pian ominaispiirteensä: kalevalanaikuiset vaatteet ja yhtyeen jäsenten uudet nimet:
Armas Nukarainen (Paroni Paakkunainen), Iivana Nyhtänköljä (Edward Vesala), Aslak Nunnu (Ilpo Saastamoinen), Pedri Sirmakka (Pekka Sarmanto).
On sääli, että tämän jutun painoon mennessä Karelian lp ei ole vielä ilmestynyt. Levyn otsikkona on Suomi-pop, sisältönä tätä uutta vahvan beatin saanutta kansanmusiikkia.
Vesala ja Paakkunainen koettivat jotenkin sanoilla kuvata musiikkinsa sisältöä. Kuuntelin heitä ja ilahduin siitä, että aina ei sentään kaikkea tarvitse kopioida ulkomailta. Meilläkin pystytään tekemään omaperäistä, ja nyt kun Karelia on sen tehnyt, alkavat kansanmusiikkisävelmät svengata muidenkin yhtyeiden instrumenteista.
Hankkinevatko toisetkin Karelian esimerkkiä seuraten soittimikseen sähköviulun ja sähkökanteleen. Niistä tulee markkinoilla vielä kova kysyntä.
Olisiko tällaisella musiikilla mahdollisuuksia ulkomailla?
Paroni: - Vaikea sanoa. Eivät kansalliset ainekset ainakaan esteenä ole. Se riippuu markkinoinnista.
Paroni, Vesala, Ilpo Saastamoinen ja Pekka Sarmanto ovat noita maanmainioita musiikin täystyöläisiä, joille riittää studiokeikkoja, jameja ja konsertteja toimeentuloon asti. Aikoinaan oli Soulset ja siinä Paroni, Vesala ja Ilja. Oli myös Blues Section ja siinä Pekka Sarmanto.
Nyt on Karelia. Suomalais-kansallisten musiikkiperinteiden aarrearkkua raottanut ja löytämästään riemastunut. Karelian jälkeen tanssitaan discoissa uuteen rytmiin pantua vanhaa musiikkia.
Paakkunainen: - Levyn tekeminen oli valtava elämys meille kaikille. Panimme siihen kaikkemme. Musiikki otti meidät. Me otimme musiikin...
Voidaan sanoa, että jotakin suurta on tapahtumassa. Maaliskuun alussa ilmestyvä levy ratkaisee paljon.
27.2.71 Uusi Suomi: Nyhtänköljä ja muut wäinämöiset
Tuota pikaa alkaa ihminen kuin ihminen olla sivistymätön, ellei hän tiedä kuka on Iivana Nyhtänköljä tai Armas Nukarainen. Ainakin jos hän on tippaakaan paneutunut pop- tai kansanmusiikkiin. Samaan yhteyteen kuuluvat myös Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka, ja koko yhtye on nimeltään Karelia. Super-semmoinen. Nukarainen on yhtä kuin Paroni (Seppo) Paakkunainen, Nyhtänköljä Edward Vesala, Nunnu Ilja (Ilpo) Saastamoinen ja Sirmakka Pekka Sarmanto. Tämä Karelia on tehnyt LP-levyn, joka pitää sisällään suomalais-karjalais-lappalais-kansallista, etten sanoisi -romanttista, musiikkia lievästi entistä modernimpaan tapaan.
Siinä on Peltoniemen Hintriikan surumarssi - jota ei kovin pahasti ole riepotettu - on Hauranmaan polska, Kerimäki beat, Kansansinhvoonia ja monta monta joikua; Levy, nimeltään Suomi Pop ennätti jo ennen ilmestymistään, saada ulkomaista ostaja-joukkoa: ensimmäinen erä meni kokonaisuudessaan Ruotsiin, siitä ollaan kuulemma kiinnostuneita aina Japania myöten, ja pojat matkustavat huomenna Englantiin neuvottelemaan esiintymisistä.
Tämän huomattavan kulttuuritapahtuman kunniaksi oli eilen kansallis-, suorastaan wäinämöishenkinen tilaisuus karjalanpiirakoiden ja kaljan ääressä. Rouva Wäinämöinen olisi ilman muuta kuulunut siihen joukkoon. Sankarit olivat somistautuneet soveliaisiin asuihin ja luulisin, että edesmennyt hra Rasputin on ollut jokseenkin sen näköinen kuin Ilja Saastamoinen. Kävi ilmi, että levyllä soitetaan mm. sellaisia instrumentteja kuin rukkasia ja matkalaukkua. Muuten on sitten kanteloa ja viulua, huilua ja paimentorvea sekä modernimpiakin soittimia. Idean isät ovat Paakkunainen ja Vesala.
Tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan lukuisat pophenkiset ihmiset kuten hieman unholaan jäänyt Martti Innanen. Pässittä.
Päiväämätön: - Wäinämöisen muistoksi
Ilta-Sanomat: PopPop - Pentti Kemppainen: Kaksi kahelia
"...Miehuudesta joukossansa / olivat he mainitut, / siin heit' ei voittavansa / kenkään kerskunut..." (Vänrikki Stoolin tarinat)
Kaksi popmuusikoittemme esi-isistään kuuluvaa soittimen taitajaa on tullut pöljäksi. Ymmärrättehän,hihittelyä sopimattomissa paikoissa ja outojensointujen hyräilyä kadun tungoksessa. Aivan kaheleiksi! Nämä kaksi onnetonta ovat Armas Nukarainen ja Iivana Nyhtänköljä.
Levyllinen beatpääomaa
Beat on kansan omaisuutta. Kauan eläköön ja kasvakoon pääomamme. Sinä nuori ja riemukas rock-polvi, vaali ja helli rajuin syleilyin Suomen kansan popsävelmiä. Näin mainitaan tällä viikolla ilmestyvän LP-levyn esittelykirjoituksessa. Levyn nimi on SUOMI POP. Tällä levyllä soittavat Nukaraisen ja Nyhtänköljän lisäksi Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka. Levyn esittelykirjoitus jatkaa: Armas Nukarainen ja Iivana Nyhtänköljä, kaksi Suomen johtavaa pop-pelimannia ovat tällä pitkäsoittolevyllään pyrkineet aidon kansansävelmäsoinnun ja -tunteen säilyttämiseen. Tekijöiden mielestä on Suomen kansan saatava kuulla omia melodioitaan kunnon härmäläisellä meiningillä esitettynä. Kansalle on pakkosyötetty jo kymmeniä (satoja) vuosia steriloituja, hengettömiä klassisen musiikin tyyliin tehtyjä sovituksia suomalaisista kansanlauluista.
Aitoja säveliä
Kuinka oikeassa he ovatkaan! Tekijät ovat perehtyneet syvällisesti suomalaiseen musiikkiaarteistoon aina 1700-luvulle saakka. He ovat kaivaneet esiin jo unhoon jääneitä melodioita. Esityksen henki mukailee voimakkaasti alkuperäisten kappaleiden henkeä, vaikka onkin havaittavissa selviä merkkejä beatmusiikin vaikutuksesta.
Mystisiä joikuja
Suomalaisen popin köyhällä rintamalla on havaittavissa, että nyt on tapahtunut oivallus. M. A Numminen on jo kauan vaalinut ohjelmistossaan nuorempaa suomalaiskansallista musiikkia. Hänen tähänastiset saavutuksensa ovat huipentuneet levyllä Swingin kutsu, jolla hän oivasti tulkitsee menneiden vuosikymmenen suosikkisävelmiä. Karelia-yhtye on tunkeutunut vielä syvemmälle. Heidän hienot jouhitulkintansa Hauranmaan polskasta tai vanhasta Impilahtelaisesta melodiasta ovat vertaansa vailla olevia näyttöjä suomalaisen popin elinvoimaisuudesta ja uusiutumiskyvystä. Joiut Lulli Jutaamassa [juttanasaa?] - Gukkin Pierra antavat tyylitellyn mystisen kuvan saamelaisesta musiikkiperinteestä. Hupsua suomalaista ilottelua on kuultavissa Haapaveteläisessä Pässi-polskassa, jonka säestyksestä huolehtii Nyhtänköljä rummuttamalla matkalaukkua.
Arwidsonin henki
Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa sen hengen, joka heräsi Turussa 1700-luvun lopulla A. I. Arwidsonin johdolla kansalliseksi romantiikaksi pulpahtaneen uudelleen esiin suomalaisessa popmusiikissa.
Suosittelen tätä levyä vilpittömästi kaikille kansanperinteestä tai popista kiinnostuneille. Innostuksenne tulee olemaan raju.
PENTTI KEMPPAINEN
Iisalmen Sanomat: Karelian Suomi-Pop-LP aidointa kotimaista
5/1971 Kymppi: Väinämöisen renessanssi on alkanut.
1.3.71 He Sa: Kanteleensoittaja on kautta aikojen ollut vakava…
Seura?: Piirakkajuhlat Karelian tyyliin
Uusi Maailma: Suomi on pop - Karelia kurottelee ulkomaan markkinoille
9.3.71 Anna (N:o10) - Riitan mukana: Väinämöinen elää.
sanovat nämä pojat, Pekka, Ilpo, Paroni ja Edward.
Nyt ei pidä pelästyä heidän hurjaa ulkomuotoaan. Hehän ovat kuin suoraan Kalevalan sivuilta, vai mitä? (Se ainakin on tarkoitus.)
Kalevalan päiväkin oli tulossa, kun uusi suomalainen superyhtye Karelia esittäytyi. Aika omaperäinen yhtye se onkin. Karelia pyrkii luomaan käyttömusiikkia kansallisten perinteiden pohjalta. Kvartetin esikoislevy Suomi-Pop sisältää kansanmusiikkia kaikkialta maasta ja rajankin takaa Impilahdelta. Ideologinen tarkoitus on osoittaa Suomen kasvavalle nuorisolle, kuinka rikas meidän kansanmusiikkiperinteemme on.
Tietysti Karelian pojat soittavat 70-luvun tyyliin, mutta silti he eivät rienaa eivätkä pilkkaa. Eivät vähimmässäkään määrin. Ovat kyllä hauskoja. Tavanomaisten soittimien ohella soi Suomi-Pop -levyllä rukkaset ja matkalaukku (kyllä, kyllä). Vanha kunnon kannel on saanut sähköistä vahvistusta.
Poppelipelimanneiksi pojat itseään kutsuvat. Nimet: Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka. Väittävät, että tämän nimiset miehet tosiaan joskus Suomessa soittelivat. Salanimien takaa paljastuvat Seppo 'Paroni' Paakkunainen, Martti 'Edward' Vesala, Ilpo Saastamoinen ja Pekka Sarmanto.
Paroni P. on opiskellut Sibelius-Akatemiassa sävellystä ja on tunnettu sovittaja. Edward opettaa rummunsoittoa minkä omalta soitoltaan ehtii, sitä paitsi hän on armoitettu popvaate-ekspertti ja poikien rohdinasujen luoja. Ilpo S. on hum.kand., musiikkiteoreetikko ja ammattiyhdistysmies. Pekka S. (Heikki Sarmannon pikkuveli) on ollut jazz-muusikko koko ikänsä.
Pojat ovat nyt Lontoossa tunnustelemassa markkinoita. Kansanmusiikki on kuumaa tavaraa nykyisin, miksei siis myös suomalainen kansanmusiikki.
11.3.71 Hopeapeili - levyarvostelu: Vaikka Vortissimo (Irtoleike)
Harvoinpa on ollut niin hauskaa kuin Suomi Pop -Kareliaa kuunnellessa ja siihen hauskuuteen ovat syypäitä tuohivirsut Armas Nukarainen ja Iivana Nyhtänköljä alias Edward Vesala ja Paroni Paakkunainen. Karelia on Hintriikan surumarssi ja Väinämöisen veljenpoika ja monta muuta vanhaa kunnon ja kansallista beatilla vahvistettuina mutta muuten ylen aitoina ja entisen sointinsa säilyttäneinä. Eri hienoja melodioita ja hauskoja joikuja ja sellaisia sovituksia, jotka tuovat kansan-sävelmät lähemmäksi rock-sukupolvea, miksei melkein omaksikin. Kannen tekstiä lainatakseni: Kansansinhvoonia, osat Larko-Antante-Alleekro; rakkaus ja rock svengaavat kedolla.
15.3.71 Muotia musiikin myötä (OTK-rundi)
Muoti ja musiikki yhdistyvät mukavaksi ja moderniksi kokonaisuudeksi Muoti-discossa, joka maalis- ja huhtikuun aikana kiertää kuudellatoista paikkakunnalla. Muotidisco on OTK:n ja Centrum -tavaratalojen tämänkeväinen show, joka pyrkii vetoamaan nuorisoon.
SUUNNITTELUSTA vastaa idearyhmä Avant, jonka muodostavat Mikko Kuoppa-mäki, Risto Kurronen ja Seppo "Paroni" Paakkunainen. Mikko Kuoppamäki on spiikkeri, visualisti, lavastaja, rumpali ja disc-jockey, jolla on maine menevänä showmiehenä. Risto Kurronen on tunnettu tanssitaiteilijana ja koreografina sekä valotaiturina. Hän vastaa muotidiscon oikeaoppisesta tunnelmasta, valoista ja muista efekteistä. Hän on suunnitellut muotiesityksen koreografian ja esittää omia tanssinumeroita Mervi Mansikkalan, tunnetun tanssisolistin kanssa.
PARONI Paakkunainen on monitaitoinen muusikko, sovittaja ja säveltäjä. Tasaveroisia maineessa ovat discon muut muusikot: Edward Vesala ja Ilpo Saastamoinen. Edward Vesala on kansainvälisestikin arvostettu rumpali, tässä yhtyeessä hän "joikuu" ja myös soittaa bassoa. Ilja Saastamoisen instrumentti on kitara. Hän on popmusiikin asiantuntija, Popmuusikot ry:n puheenjohtaja, "Pop-professori".
DISCOSSA on tilaisuus kuulla kolmeneljäsosaisena Karelia-yhtyeen esityksistä. Yhtyeeltä on hiljattain ilmestynyt Suomi Pop -LP, joka sisältää vanhoihin kansansävelmiin pohjautuvaa musiikkia soitettuna erilaisilla instrumenteilla moderniin popmusiikkityyliin.
Muotia discossa esittelevät Ritva Aalto, Seija Räsänen, Ilkka Halla ja Kari Pulkkinen.
KIERTUETTA varten Risto Kurronen on luonut upouuden muotitanssin, joka opetetaan yleisölle kaikilla paikkakunnilla. Muotitanssi "nikunakua" pohjautuu sävelmältään 1800-luvun kansanmusiikkiin. Mutta tanssi sopii toki tanssittavaksi muunkin musiikin mukana.
Päiväämätön: (Lahden seutu) Corner: Vaikutelma (- Levyarvostelu)
Yhteisvoimin 4/71 - Karelia: Suomi pop
Antero Laiho - Levyarvostelu / Karelia: Suomi pop
Raimo Möysä: Svengiä kanteleella
19.3.71 - Keskisuomalainen: Poppelimanni Paakkunaisen Kareliasarja Jyväskylässä
20.3.71 - Keskisuomalainen - Teppo Kulmala: Iivanan ja Armaan oiva vesillelasku.
INTRO (-71) Erkki Pälli: Tuhkasta syntyi Karelia.
24.4. Turun jazztapahtuma 23-25.4.: Karelia & B.R. Ivanhoe
> Savo 27.4.71
26.4.71 Helsingin Sanomat - Turku, Raimo Möysä: Musiikin pettuleipää Turun jazztapahtumassa
26.4.71 Uusi Suomi: Karelian olisi aika harkita soinnillista asuaan: valittavana on mielenkiintoista musiikkia soittava sävyltään tasa-painoinen yhtye tai sama peiteltynä rumpalin vähemmän hienovaraiseen kokonaistajuun.
Päiväämätön: …Nyt tämän yhteistyön ja Vesalan humoristisen idearikkauden tuloksena on syntynyt LP, jota hyvällä syyllä voidaan pitää kaikkien aikojen erikoislaatuisimpana suomalaisena pop-levytyksenä.
- Kuva-Posti [N:o 10 1971] (ss. 36-37) - Ali T. Kinnunen: Karvainen Karelia
…Epävarmempaan elämään
Tunnettu ja tunnustettu on myös Karelia-yhtyeen kitaristi Aslak Nunnu, Ilja Saastamoinen. Hänet tapasin seuraavana päivänä, eli silloin kun Nyhtänköljä silmät punaisina kertoi lapsosen suostuneen nukkumaan vasta kello kolme yöllä.
Ilja Saastamoinen syntyi Keski-Suomessa, kauniissa Viitasaaren pitäjässä vuonna 1942, kävi ylioppilaaksi, soitteli, valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylästä vuonna 1962 ja palasi kotikonnuilleen opettamaan.
- Opettajan toimessa jäin liian pieniin ympyröihin. Kyllästyin tuommoiseen helvetin säännölliseen elämään, ja olin valmis kokeilemaan epävarmempaakin elämää.
Ilja-poika jätti opettajan toimen ja tuli Helsinkiin. Ja kyllä sitä epävarmaa elämää on täältä kuulemma löytynytkin ihan omiksi tarpeiksi.
- Vasta 60-luvun puolivälissä innostuin popmusiikkiin. Soulset oli ensimmäinen tärkeämpi kiinnitys. (Paroni ja Edward soittivat myös siinä.) Oikein kultamitali vetäistiin Sofiasta.
Aslak Nunnu on eniten kouluja käynyt Karelia: hän on suorittanut Humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa musiikkitiede pääaineena.
Hän on myös touhunnut popmusiikin koulutus- ynnä muiden ongelmien parissa. Puhunut, esitelmöinyt, alustanut, keskustellut ja tutkinut.
- Jonkunhan tällaistakin työtä on tehtävä. Olen Popmuusikot ry:n puheenjohtaja. Ja kuulun kevyen musiikin edustajana valtion säveltaidetoimikuntaan seuraavat kolme vuotta. Se on yksi semmoinen kanava, jota kautta pystyy aika paljon vaikuttamaan.
- Hei kuulehan. Jos pahoja kirjoitat, niin puree nyrkki, hoilasi Nyhtänköljä. Sitten ahtauduttiin neljän hengen autoon kaksi eteen, kolme taakse ja mentiin tapaamaan Pedri Sirmakkaa, Pekka Sarmantoa…
Kansan Uutiset - Ilpo Saunio: Suomi Pop (levyarvostelu)
"…Laulutyyliin totuttuaan kuulija alkaa miettiä asiaa ja toteaa todennäköisesti Wesalan laulutavan täysin asialliseksi ja tyyliin kuuluvaksi, vaikka onkin myönnettävä, että Wesala siellä täällä panee homman liiankin rahvaanomaiseksi. Mutta huumorihan ei yleensä pilaa musiikkia, niin kuin tosikoilla on tapana luulla."
11.6.71 Karelia - Kuopio, Pohjois-Savon Ammattioppilaitos
> 12.6.71 Savon Sanomat: "Karelialainen" musiikkityöläisten puolestapuhuja
(Kuvateksti: Ilpo Saastamoinen, Karelian kitaristi ehti ensimmäisenä julistamaan Wäinämöinen elää -ideaa ja ehti hän ennen esitystä kertoa paljon muutakin.)
Ilpo Saastamoinen on suomen Pop-muusikot ry:n puheenjohtaja, Valtion Säveltaide-toimikunnan toinen [kevyen musiikin] jäsen, popmusiikista laudaturtyötään tekevä opiskelija. Puuha- ja toimiluetteloa voisi jatkaa pitkälle.
Kareliasta "Wäinämöinen elää" -ideoineen ja uudesta suomalaisesta popista, jota Karelia tekee emme tällä kertaa keskustelleet - sitä paitsi Kareliaa on kuultava.
Ilpo Saastamoinen puhui kahdesta ajankohtaisesta "kuningas-ajatuksestaan": kolmen eri muusikkoryhmän työehtosopimusten aikaansaamisesta ja ulkomaalaisten muusikkojen "maasta karkottamisesta' ja toisaalta muusikkokoulutuksesta. Molemmat asiat liittyvät toisiinsa ja molemmat ovat paljolti hoitamatta... (> Ks. MAF 70-74)
> 13.6.71 Savon Sanomat - Kulttuuri: Wäinämöinen eli Karelian myötä
> Timo Lappalainen: Karelia (?)
Nuorten Kesä - Youth Festival Vaasa 19.6.71 klo 14.30
Karelia
Karelia, mitä se on? Se on uusi suomalainen superyhtye, jonka muodostavat Suomen johtavat "poppelimannit" Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka. Keitä sitten ovat nämä salaperäiset "poppelimannit". Nimien taakse kätkeytyy neljä tunnettua jazz- ja popmuusikkoa: Paroni Paakkunainen, Edward Vesala, Ilpo Saastamoinen ja Pekka Sarmanto.
Karelia on jo käsite, se on uusi käsite uutta suomalaista kansanmusiikkia. Se on villi, hauska, kaunis ja tunteellinen. Karelia on uusi tapa elää kansanmusiikin renessanssia. Karelia on vakavasti otettava yhtyekansanmusiikkirintamalla. Karelia todistaa, ettei hyvän musiikin tarvitse olla kuolemanvakavaa. Monet eliittitaiteen kannattajat ovat eri mieltä. Mutta he saavatkin pitää mielipiteensä omanaan. Vaasassa Karelia soittaa kauniisti poppahtelevaa kansanmusiikkia. Paroni Paakkunainen soittelee sähkö-kannelta ja viulua, Vesala joikuu muutaman kappaleen ja säestää itseään matkalaukulla ja rukkasilla. Pekka Sarmanto on kaivanut esiin vanhan sukuviulunsa. Kaikki viittaa siihen, että Karelia lyö itsensä läpi Vaasassa. Karelia kuuluu vuoden 1971 suosituimpiin suomalaisiin popyhtyeisiin.
Lainatakseni jonkun sanoja, sanotaan vain: "Antakaa sonnin mylviä kiimassaan sillä rakkaus ja rock svengaavat kedolla."
Timo Lappalainen
Densamma på svenska:
Karelia, vad är det? Det är ett nytt finskt superband, vilket är sammansatt av Finlands ledande popspelmän Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu och Pedri Sirmakka. Vilka är då dessa hemlighetsfulla "popspelmän". Bakom namnen gömmer sig fyra kända jazz och popmusiker Paroni Paakkunainen, Edward Vesala, Ilpo Saastamoinen och Pekka Sarmanto.
Karelia är redan ett begrepp, det är ett nytt begrepp av ny finsk folkmusik. Den är vild trevlig vacker och känslofull. Karelia sätt är ett nytt sätt att uppleva folmusikfronten. Karelia är ett band som man måste ta på allvar inom folkmusikfronten. Karelia bevisar att bra musik inte behöver vara gravallvarlig. Pet verkar ofta som om de som hålIer med elitkonsten är av annan åsikt, men de får ju också ha sina åsikter. I Vasa ämnar Karelia spela en vackert "upp poppad" folkmusik. Paroni Paakkunainen spelar "elkantele" och violin. I ett par bitar joikar Vesala och ackompangerar sig själv med en resväska och ett par vantar. Pekka Sarmanto har också grävt fram sin gamla släktviolin. AlIt pekar på det att Karelia kommer att bli populär i Vasa. Karelia är ett av årets populäraste finländska popband.
För att låna någons ord: "Antakaa sonnin mylviä kiimassaan, sillä rakkaus ja rock svengaavat kedolla".
Timo Lappalainen
20.6.71 Vasabladet (Karelian 19.6. konsertista Vaasassa)
"En nypa Lappland och en nypa New Orleans, så lät ungefär Karelia med sin flkmusik, Stycken som Kerimäki Beat, Hindrikan Surumarssi och jojk-låtar från norr blev en sugande upplevelse där den elförstärkta kantelen, violerna och trummorna blandades på ett naturligt sätt."
22.6.71 Uusi Suomi - AR: Soitto ei ole tuohesta tehty.
24.6.71 Down Beat: …and the remarkable new ensemble called Karelia….
Päiväämätön - 1970-luvulta (Pitkä irtoleike - ei tässä):
Koonnut Ilkka Holmström: Popista (ss.80-88) - JORMA SAIKKO:
Kuvateksti: Edellisellä sivulla "Karelia" -yhtye: Ilja Saastamoinen, Paroni Paakkunainen, Pekka Sarmanto ja Edward Vesala (vasemmalta oikealle).
…Pelimannit mallia -71
8/71 Seura: Kansanmusiikin pohjalta Skansenilla
…lähti liikkeelle viime vuoden lopulla Karelia-yhtye. Neljä tunnettua muusikkoa alkoi huumorinpilke silmäkulmassaan tutkia vanhaa suomalaista kansanmusiikkia. Parooni Paakkunainen ja Pekka Sarmanto kaivoivat esiin vanhat viulunsa, jotka sähköistettiin ja niin oli pohja Karelialle valmis.
Yhtyeen ensimmäinen LP oli menestys, lähinnä sitä kuunneltiin huumorimielessä, kuten se oli tehtykin. Kareliasta tuli nopeasti haluttu esiintyjä, uusi tyyli ja vanhat talonpoikaiset vaatteet herättivät yleisön ihastuksen.
- Nyt on Karelia avannut tiensä myös ulkomaisille markkinoille, ensimmäisenä etappinaan läntinen naapurimaamme. Viime kuun lopulla lähetettiin Tukholman Skansenilta melkein tunnin mittainen suora värilähetys, Skansen-Sväng, jossa Suomea edustivat Konsta Jylhä pelimanneineen ja Karelia. Ohjelma oli todellinen kansanmusiikin kavalkadi, paikalla oli pohjoismaisten esiintyjien lisäksi myös etelä-amerikkalainen ryhmä sekä englantilainen kansantanssi- ja soittoryhmä.
Karelia esitti potpurin meille tutuista kappaleistaan, Kiperä Polkka, Pop-polska ja Peltoniemen Hintriikin Surumarssi siinä ainakin olivat. Konsta jylhän suu meni messingille hänen kuullessaan tämän uuden version Hintriikistaan. Mukaan mahtui myös pieni pätkä ns. free-soitantaa joka poikkeaa paljon vanhasta kansanmusasta, mutta joka svengaa kovasti ja sopii tyyliin.
Skansenilla vietettiin koko aurinkoinen torstaipäivä, kuunneltiin ja katseltiin ja ennen muuta hätisteltiin ampiaisia. Skansenilla näet oli enemmän näitä raivostuttavia kimalaisia kuin oli ennen missään nähty. Pöydät ja penkit täyttyivät mönkijöistä, jotka villeinä lensivät jokaisen makean asian, se on limsapullojen, vohvelien perässä. Ruotsalaisisännät tyynnyttelivät vieraita sanomalla: - »Eivät ne tee mitään, jos niitä ei ole huomaavinaan.» Onneksi ei ampiainen sentään istahtanut kenenkään nenälle suoran lähetyksen aikana, sitä kun olisi ollut vaikea sivuuttaa huomaamatta.
Paikalla ollut Länsi-Saksan televisio kiinnostui bändistä ja tästä seurauksena Karelia teki seuraavalla viikolla Pasilan TV-studiossa parikymmenminuuttisen ohjelman Saksaan. Nyt on tiedossa myös esiintymisiä sinne.
Popmusiikin suuntaan sovitettu suomalainen kansanmusiikki valtaa taas uusia alueita. Ja Karelialla tulee siis olemaan työntäyteinen syksy. Tekeillä on uusi LP, parempi sellainen, sellainen jossa soittajat todella pääsevät oikeuksiinsa.
Toivotaan Karelialle menestystä vastakin, onhan yhtyeen musiikki persoonallista ja kivaa kuultavaa kaiken »tavallisen» popmusiikin lisäksi.
20.8.71 Uusi Suomi: Tänään Ruissalossa: Rock-juhlat alkavat - entä sade?
22.8.71 Keskisuomalainen - Teppo Kulmala: Nimet ja muut
Demari - Leena Jäppilä: Karelia huipulla Ruissalossa.
Lauantaipäivän huipuksi Ruisrockissa nousi suomalainen Karelia-yhtye. Suomalaisista huippumuusikoista koottu superyhtye toi kyllä festivaalissa selvästi esiin tämänhetkisen musiikkimme korkean tason.
Stefan Grossman täytti kuulijoiden odotukset, samoin myös Juicy Lucy ja Canned Heat. Sitä vastoin Piblokton esitykset jäivät yllättävän vaisuiksi.
Lauantain konsertit tempasivat kuulijat mukaansa ja esitykset olivat yleensä ottaen hyviä. Perjantai ei täysin vastannut odotuksia, olipahan virittelyä.
Turun oma poika Tommy Mansfield, joka esiintyi myös viime kesän ensimmäisissä Ruisrockissa, oli kolmipäiväisen konserttisarjan itse-oikeutettu aloittaja eikä, vähiten sen vuoksi, että hänen 1-agendaarinen kitara yhdistettynä Jussi Raittisen valtavaan laulajahahmoon takaavat 'lavashown', joka kovan rockin mukana välittää kuulijalle ja katsojalle tehopakkauksen hyvää mieltä. Heavy linja jatkui edelleen ruotsalaisen Contact-yhtyeen sotannossa huolimatta siitä, että he ankkuroivat musiikkinsa kansanmusiikkiin sekä tanskalaisen Culperer's Orchardin myötä, joka työnsi kohti Ruissalon taivasta raskaan, mutta melko miellyttävän rock junttansa. Miellyttävään yleiskuvaan vaikutti ennen kaikkea soittajien ilmeinen, tekninen osaaminen. Kovan soundin alle! jäivät Piblokto -yhtyeen voimahahmo Pete Brownin kuuluisaksi tulleet tekstittäjänlahjat, joten vastoin odotuksia Piblokto ei erottunutkaan liian lujasta linjasta läheskään yhtä helposti kuin Melody Makerin paistoilta haihampaisine mainoksineen. Viimeisenä esiintynyt Kinks lämmitti hytisevää rock-kansaa pudottamalla pimeään pitkän pätkän vanhoja hittejään, mutta muuta mieleenpainuvaa se ei sitten esittänytkään. Kokonaisuutena tuntui siltä kuin perjantai olisi musiikillisesti ollut vain virittelyä lauantaita varten.
Karelia kärjessä
Illan miellyttävimmästä elämyksestä vastasi ikioma Kareliamme, jonka kansan-musiikkipohjainen ohjelmisto toi ruisrockkiin piristävää vaihtelua. Paroni Paakkunaisen pelimannihahmo säteili hilpeyttä pitkälle pimeään ja Edward Vesalan vaalea vappuviuhka liehui iloisesti rumpujen välissä. Näitä ulkomusiikillisia keinoja Karelia ei kuitenkaan tarvinnut peittämään mitään soitannollisia puutteita, sillä Ilpo Saastamoisen kitarasoolot olivat idearikkaita kokonaisuuksia, ja Paronin huilu soi kauniina, sähkökannel uutena.
Eniten mielenkiintoa herätti kuitenkin Vesalan jännittävä joikaaminen. Hänen vokalistiset lahjansa viittaavat erityisesti juuri tämäntyyppiseen äänensävyjä vilkkaasti vaihtelevaan kehittelyyn, joka joikulauluperinteen pohjalta rakentaa uusia kokonaisuuksia. Yleensäkin Karelian soitannossa oli havaittavissa selvä kehityslinja alkuperäisestä kansanlaulusta hyvin pitkälle vietyyn, ennakkoluulottomaan uudelleenarviointiin. Karelian freekliimaksit olivat koko Ruisrockin musiikillista huippua.
Julius Heikkilä - Helsingin Sanomat: Viikonlopun ruisrockia
Karelia sekoittaa musiikkikimaraansa laatiessaan aineita sangen monesta pullosta: päällimmäisenä maistuu totta kai kalevalainen kansanmusiikkimme, mutta myös jazzmuusikoiden huomaa olevan asialla jokseenkin vaivatta. Tilkkanen undergroundia ja nykymusiikillisia hapanaineita saavat kuitenkin seoksen maistumaan toisinaan turhan karvaalta. Voisipa olla suorastaan niin että käytettävien keinojen supistaminen auttaisi tulevaisuudessa suuresti tyylikuvan pelkistämisessä. Karelian osuus sisälsi hienoja yksityiskohtia mutta ei riittävän linjakasta kokonaisuutta.
23.8.71 ma Uusi Suomi - Markku Jokipii: Ruissalon rockia: Canned Heatin yösoitto
VÄSYNYT SUNNUNTAI
Sunnuntain iltapäiväkonsertti oli väsyneen yleisön sävyttämä. Fairport Convention vei sunnuntaina esiintyneistä yhtyeistä ehdottomasti voiton. Sen kansanmusiikkiin perustunut ohjelmisto antoi suomalaiselle vastaavalle ilmiölle Kareliallekin aiheen miettiä soitantaansa. Kareliassa tuntuu vielä olevan paljon turhaa, joka Fairport Convention kohdalla kuultuna ei enää häiritse. Kareliassa liikaa tuntuvat olevan esimerkiksi Wesalan turhat äänieleet, joille ei tunnu olevan asiallista perustaa.
> Från Dagens Nyheters utsända medarbetare (Åbo, lördag): Finska grupper gillas bäst i Åbo
> Kansan Uutiset - Ilpo Saunio: Ruis-Rockilla edessä suunnanmuutos
Oltiinpa Ruis-Rockin jatkumisen mahdollisuuksista sitten mitä mieltä tahansa, kieltää ei ainakaan voi, että se jälleen kerran tarjosi joitakin musiikillisia kokemuksia, jotka tulevat vaikuttamaan piristävänä ruiskeena pitkään suomalaisessa populaarimusiikissa. Kulttuurisesti ajatellen on myös sanottava, että tärkeimpien esiintyneiden yhtyeitten musiikki yltää taiteellisesti siihen luokkaan, jossa musiikin tyylillä ja ilmaisun tavalla ei ole enää sinänsä hyvää tai pahaa merkitystä vaan jossa voidaan ainoastaan puhua musiikin uutta luovasta ja yleispätevästä korkeasta tasosta. Tälle tasolle ei esimerkiksi maamme luova klassinen säveltaide ole sitten Sibeliuksen päässyt.
ILPO SAUNIO
6.9.71 Helsingin Sanomat (J. Heikkilä?): Festivaaliklubin finaali-illassa
Oudonlaista improvisointia
Karelian kokonaisesitystä jälkipureksittaessa mietityttää se, miksi he eivät soittaneet kappaleitaan samalla tavalla kuin vaikkapa Ruissalossa, vaan muuttelivat niiden luonnetta ahtamalla rakenteisiin kaikenlaista improvisoitua tavaraa. Onko yleisö siinä määrin erilaista tuolla Turun liepeillä verrattuna Festivaaliklubin faneihin, että tyylin-muutos tulisi jotenkin järkevästi perustelluksi. Taisi moni Kareliaa kuuntelemaan tullut kokea samanlaisen yllätyksen, joka syntyisi, jos kansalliseen musiikkiin vihkiytynyt ihailija vääntäydyttyään Kaustisten Purppuripelimannien konserttiin - kuulisi suosikkipojiltaan tunnillisen silkkaa rockia Konsta Jylhän lantionvääntelyjen myötä.
Kuitenkin on myönnettävä, että ammattitaitoinen Karelia tarjosi avantgardistisissa improvisaatioissaan paikka paikoin musiikillisesti täysipainoisiakin tuokioita, ja kiistämätön tosiasia on se, että kummatkin orkesterin violisteista - sekä Paakkunainen että Sarmanto - ovat huomattavasti loikkineet eteenpäin sekä teknisessä taidossa, että varsinkin soiton puhtaudessa…
Päiväämätön: Modernimpaa kansanmusiikkia tulkitsivat Heli Keinonen ja Karelia -niminen yhtye Siinä soittivat sähkövahvisteisia viuluja Pekka Sarmanto ja Seppo Paakkunainen, rumpuja Edward We s a l a, kitaraa Ilpo Saastamoinen ja urkuja Heikki Hiekkala.
…Paikkojen vaihto
Kareliaan mennessä alkoi valtaosa vanhempaa yleisöä tavoitella kahvia. Jäsenet puutuivat puolentoista tunnin istumisesta ja kylmä ehti ytimiin. Nuorison mieleen Karelia oli enemmän ja he pääsivät eläkeläisten tyhjiksi jättämille paikoille…
15.9.71 TOP N:o 2, s.3: Puhelinlangat laulaa… (Irtoleike)
Karelia, tuo mainio modernia kansanmusiikkia soittava yhtye on käynyt Tukholmassa näyttämässä itseään, Pojat olivat mukana suorassa väri-TV -lähetyksessä jossa kuultiin ja nähtiin kansanmusiikkia useista eri maista. Suomea edusti myös Konsta Jylhä Kaustisen Purppuripelimanneineen. Parooni Paakkunainen ja Konsta löysivät paljon yhteistä puhuttavaa, riemukkainta oli kuitenkin kun Paakkunainen ja Vesala kertoivat Konstalle sananmuunnoksia Love Recordsin Lokki Kivellä LP:ltä, jonka teossa Parooni ja Eetu ovat olleet mukana.
8.10.71 Savon Sanomat (ennakkojuttu): Jazz- ja popmusiikin seminaari Varkaudessa (Karelia)
22.-23.10. Varkaus (Karelia) - pop/jazzseminaari + konsertti 22.10. la
(23.10.71 Varkauden lehti: Puolet ilmoittautuneista on aktiivisoittajia.
> Savon Sanomat: Matjoi Lupunen - Vesa Helasvuo piano ja urut (!)
24.10.71 Varkauden lehti: Jamit jazz- ja popmusiikin seminaarin päättäjäisiksi.
Karelia-yhtyeen jäsenet, muusikot SP, EV, IS, PS ja Vesa Helasvuo (!)...
25.10.71 Savon Sanomat: Pop- ja jazzseminaari Varkaudessa -
Kevyen musiikin koulutus maassamme järjestämättä
10/1971 Suosikki? - nimetön: IIVANA NYHTÄNKÖLJÄ JA KARELIA
Herran kanssa pellon laidalla/Taitaja Karjalan mailta [4 tähteä]
Lisää uutta, suomalaiskansallista meininkiä. Eläköön Kalevalaiset aatteet ja vaatteet. Kantelo soi ja Iivana-Edward Vesala löytää piikatytön pellon laidalta. Sävel ja juoni sama kuin Carolan Herrojen kanssa pellon laidalla, mutta sanoitus on uusi ja iskevä. Tausta on kerrassaan erinomainen, kiitos tyylinsä löytäneen Karelian. Tekevät hyvää työtä kuin peikot. Iivanan laulun kanssa on vähän niin ja näin. Edward yrittää jäljitellä 100-vuotiaan ääntä, mutta ei onnistu eikä taas saa aikaan uutta M. A. tyyliäkään.
Taitaja Karjalan mailta on Karelian soitannon puolesta vieläkin tehokkaampi - mutta taitaja uikuttaa kuin kahlekoira. Annetaan neljä pistettä siksi että musiikkipuoli on…
Vuoden 1971 laulu- ja soitinyhtye: 1) Cumulus, 2) Heikki Sarmanto -yhtye, 3) Karelia
5.12.71 su Finlandia-talon avajaiskonsertti II (kutsuvieraille) klo 19.30
Seppo Paakkunainen: Nunnu - Jazzorkesteri, joht. Seppo Paakkunainen
TASAVALLAN PRESIDENTTI - Helsingin kaupunki
> KATSO-lehti - Åke L. Granholm -arvostelu
8.12.71 ke Helsingin Sanomat - Helena Ylänen: Finlandia-talo tarjosi nuorille laihaa viihdettä
(Arvostelu 5.12.71 konsertista)
Finlandia-talo tarjosi heti suurten avajaistensa jälkeen illan nuorisolle. Kaupungin nuorisotoimisto oli jakanut kutsukortit sunnuntain viihdekonserttiin.
Kaupungin kädenojennuksena nuorisolle se oli varsin väkinäinen. Samaan ohjelmaan oli tuputettu kaupunginorkesterin soittamaa viihdemusiikkia, jazzia ja poppia.
… Pitkäksi venähtäneen väliajan jälkeen olivat vuorossa Seppo Paakkunaisen jazz-yhtye Nunnu ja rockyhtye T a s a v a l l a n P r e s i d e n t t i.
Nunnun ohjelma käsitti pitkällisen jazzkomposition, joka perustui suomalaiseen kansan- ja pelimannimusiikkiin.
Paakkunainen kertoi alkupuheessaan haluavansa todistaa miten huumoripitoista ja verevää kansanmusiikki todella on. Ja onhan se. Senhän on Konsta Jylhä jo aikoja sitten todistanut. Paakkunaisen versiot ovat kyllä huomattavasti kyllästyttävämpiä.
17-miehisessä Nunnussa soitti osa maamme tunnetuimpia jazzsolisteja. Heille kiitos hyvästä työstä. Perusmateriaali antoi onneksi runsaasti tilaa sooloille. Junnu Aaltonen erottautui saksofoni- ja huilutyöskentelyllään aivan erityisesti.
Rytmikokoonpanossa olivat mukana mm. basistit Pekka Sarmanto ja Ilkka Willman, urkuri Heikki Sarmanto, rumpali Esko Rosnell ja kitaristi Ilpo Saastamoinen…
13.12.71 ma Kulttis - Popmuusikot ry:n Popskabat - Karelia (Heikki Hiekkala, org.)
> 14.12.71 ti Ilta-Sanomat: Tuli miehiä Torniosta
> Hufvudstadsbladet (?) - Av Christer Herlin
15.12.71 ke Ilta-Sanomat - Tommi Liuhala: Suomi Pop tässä ja nyt.
Jo oli aikakin. Karelian on itsensäkin tunnustettava, että yhtyeen esitykset alkoivat muistuttaa liikaa toisiaan. Tuoretta ilmettä ei porukan pelimannipopissa havaittu moniin aikoihin. Asiaan paneuduttiin liian harkitsemattomasti.
Alussa Karelia l:stä jaksoi vielä innostua. Vaikka sen musiikkityyli pelimanni-viuluineen ja beat-rytmeineen ei ollutkaan ainutlaatuinen keksintö, vielä vuosi sitten nuo sävelet tuntuivat tuoreilta meikäläisessä ympäristössä.
Loppupuolella voimakaksikko Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan sekä kumppanien soitosta oli vaikea löytää rehellistä intoa. Monet keikat tuntuivat ainoastaan rahanhaalimistilaisuuksilta.
Ei auttanut muuta kuin valitella. Tuntien Paakkunaisen ja Vesalan mieleen tuli usein kysymys, miksi kaverit tuhlaavat tuttuja kykyjään. Moni oli jopa valmis toteamaan: "Toivo on menetetty".
Pontta...
Nyt toivo on hieman virkistynyt. Mitään mullistavaa ei varsinaisesti ole tapahtunut. Karelia 2. soittaa edelleen samaa musiikkia samalla tyylillä. Mutta ryhmän esiintyminen Pop-muusikkojen järjestämissä kitarayhtyekilpailuissa maanantaina rohkaisi uuteen näkemykseen.
Pontta Karelian musiikissa tuntuu nyt olevan enemmän kuin aikoihin. Henkeä, jota voisi sanoa vaikkapa soittamisen iloksi. Uudet jäsenet ovat tuoneet tuoretta otetta Paronin ja Eetunkin touhuihin.
Ja mikä parasta, välissä pilkahtaa viitteitä tyylillisestä kehityksestä. Alun liiallinen sitoutuminen kansanmusiikkisävyihin on saanut väistyä vapaamman näkemyksen tieltä. Paroni uskaltaa puhaltaa vaikkapa saksofoniin. Rytmit jytäävät pontevammin.
Improvisoinnissa saisi ehkä käyttää vielä kontrolloidumpia keinoja. Pahinta on soolojen keskeneräinen jäsentely.
Ja pehmeää...
Uusi levy ei ensi kuulemalta nosta sellaisia uutuuden aiheuttamia mielihyvän tunteita kuin vuosi sitten ensialbumi. Tilanne on nyt toinen ja siksi tämän ymmärtää. Toisaalta vaikutelma on kuitenkin selvästi positiivinen. Moni ei olisi odottanut edes tällaista.
"Suomi Pop " on monipuolisempi edeltäjäänsä. Siitä löytää myös paljon noita Karelian uudesta tulemisesta kertovia vivahteita. Siinä on entistä enemmän käytetty sähköisiä keinoja. Siinä kuulee muutamia herättäviä sooloja. Parhaimmillaan se poimii keinoja jopa avantgardejazzin piiristä.
Samalla levyltä löytää kuitenkin myös vanhoja Karelian vikoja. Edwardin joikuilu alkaa maistua jo puulta. Alussa se meni erikoisuutena, nyt kaipaisi sinänsä oivallisten sanojen oheen tavallista laulutyyliä.
Sovituksissa on kyllä paljon uusia ideoita, mutta joskus niissäkin kaipaisi huolellisempaa paneutumista. Karelian ratkaisut ovat usein liian helppoa. "Pehmeää unista", kuvailisi Paroni ehkä tyyliään.
Paremmalla studiosoinnilla olisi varmasti myös tervettä vaikutusta levyn ilmeeseen.
TOMMI LIUHALA
??? -71 Uusi Suomi - Markku Jokipii: Kankea Karelia (Suomi pop 2 -arvostelu)
Suomi pop 2 on Karelian toinen äänilevy. Ensimmäisen jälkeen yhtye on vaihtanut tuottajaa, levykansi tälläkin kertaa keskittyy kuvin mainostamaan kahta yhtyeen jäsentä, nimittäin Wesalaa sekä Paakkunaista.
Karelian keksintö oli ryhtyä sovittamaan suomalaisia kansanmusiikin kappaleita beat-pohjalle. Tyyliltään Karelian soitto on yhä kankeata, tavattoman mielikuvituksetonta sekä vailla minkäänlaista improvisoivaa luonnetta. Ruisrockin yhteydessä oli mainio tilaisuus verrata kahta beat-pohjalta lähtevää kansanmusiikki-yhtyettä. Fairport Convention loisti säkenöivällä viulistillaan, Karelia sen sijaan ei osoittautunut kovinkaan pitkään omia esityksiään harkinneeksi. Karelia lähtee liian kapealta ajatukselta, sen esiintyminen ei ollut vitaalista kansantaiteen jatkuvasti muotoutuvaa briljanssia. Samaa voi sanoa myös Suomi pop toisesta versiosta, joka on kuin Karelian edellinen levy mitään uutta tuomatta.
Päiväämätön: Karelia lienee Suomelle mitä Fairport Convention on Englannille. Neljän huippumuusikon idea muinaisiin kansanlauluihin pohjautuvasta yhtyeestä on lyhyessä ajassa nostanut heidät eräiksi tervetulleimmista uusien suuntausten etsijöistä. Viel' on teitä polkematta, kantoja kapuamatta (beibi)…
Päiväämätön: Karelia-yhtye on tullut tutuksi lähinnä pelimannimusiikistaan. Nyt ovat pojat päättäneet laajentaa skaalaansa ja tällä hetkellä Karelian musa soi vapaa-muotoisempana ja improvisoidumpana kuin ikinä ennen.
Päiväämätön: Karelian riveistä noussut kansantaiteilija Iivari Nyhtänköljä alias Edvard Vesala on omalla singlellään päässyt raakkumaan jopa tv:n Pinnalla-ohjelmaan.
30.12.71 Uusi Suomi - Åke Granholm (Suomi pop 2 -LP:n arvostelu):
Karelian toinen Suomi pop- levy on paljossa yhtyeen ykköslevyn tapainen. Tarkoituksena ei ole niinkään tehdä kansanmusiikista pop-muunnelmia vaan paremminkin osoittaa, että pelimannimusiikki sellaisenaankin voi olla pop, varsinkin Kaustisen viime kesän jälkeen. Ja kieltämättä Paakkunaisella ja Vesalalla on oikeata pelimanni-henkeä - tarkoitettuna laajemmassa mielessä kuin vain varsinaiseen pelimannimusiikkiin kytkeytyvästi -jolla he saavat polkat ja polskat, joikut ja valssit "svengaamaan" omalla tavallaan. Pelimannihenkeen kuuluu toki myös hyvä annos irvileukaisuutta, höysteeksi heitetään sinne tänne aina väliin veisteitä "oikeasta" pop-musiikista, joiku saa 6-tahtisen bluesasun jne, kaikki vain ikään kuin malliksi siitä, että musiikki ei tunne rajoja. Pelimannihengen sekä osaamisen turvin levystä on tullut varsin pikantti tekele, jollei nyt ehkä jatke Kaustisen perinteille niin ainakin varsin omaleimainen lisä pelimannilevystöömme.
PieKei -lehti 1971-72: …On hienoa, että kansanmusiikin renessanssi on koittanut. Isävainaja, Optatus Raatikainen, tunnettu viulupelimanni sanoi: "Kyllä ne vielä tajuaa, mikä aarre tuo kansanmusiikki on. Sinä voet ellee niin kauvan, että niät sen ajan." Olen ilokseni nähnyt. Olen iloinen ja ylpeä, että herättiin.
VP (Vellamo Paananen)