Karelia II 1972
[Karelia II 1972]
PieKei -lehti 1971-72: …On hienoa, että kansanmusiikin renessanssi on koittanut. Isävainaja, Optatus Raatikainen, tunnettu viulupelimanni sanoi: "Kyllä ne vielä tajuaa, mikä aarre tuo kansanmusiikki on. Sinä voet ellee niin kauvan, että niät sen ajan." Olen ilokseni nähnyt. Olen iloinen ja ylpeä, että herättiin. VP
(Vellamo Paananen)
4.1.72 Helsingin sanomat - Lauri Karvonen: Nunnu - jazzimme virstanpylväs
SEPPO PAAKKUNAINEN: NUNNU (Blue Master Special SPEL 301)
Esittäjinä Nunnu Big Band & Karelia Group.
NUNNU on suomalaisen jazzin suuria saavutuksia, etten sanoisi virstanpylväs. Tämä viime vuonna Pasilassa kantaesityksensä kokenut teos (esitetty sittemmin myös Finlandia-talon avajaiskonsertissa) on nyt onnistuneesti siirretty levylle.
Yli puolen tunnin mittaisen teoksen perusideana on yhdistää kansanmusiikki jazziin ja myös kansansoittimia normaaliin jazzkokoonpanoon. Niinpä teos alkaa viuluin esitetyllä Optatus Raatikaiselta muistiinmerkityllä häämarssilla, johon sitten koko mahtava orkesteri antaumuksella yhtyy. Edelleen on käytetty kaunista kantele-melodiaa, erilaisia joikuja Lapista ja kahdella tuohiklarinetilla soitettua paimen-melodiaa. Tuohiklarinetti on tuohella päällystetty puuputki, jonka suukappale on oboen vastaavan tapainen. Muut levyllä käytetyt supisuomalaiset soittimet ovat: tuohihuilut (5 reikää), tuohitorvi (5 reikää, puhalletaan kuin trumpettia) ja 5-kielinen kantele.
Orkesterin perustana on kansanmusiikista kiinnostunut Karelia-yhtye (Paakkunainen, Edward Vesala, Pekka Sarmanto ja Ilpo Saastamoinen). Täydentävä jazz-porukka koostuu sitten lähinnä Radion Jazzorkesterin tutuista muusikoista. Yhteensä esittäjiä on 16.
Ja tulos on mahtava. Eri musiikkiainekset nivoutuvat ihmeteltävän luontevasti toisiinsa. Ja muusikot selviytyvät vaikeistakin kohdista suvereeniin tapaan. Varsinaista riemuvoittoaan orkesteri viettää teoksen kolmannessa osassa (Joikujuttu), jossa vaivattomasti siirrytään 5/4 -temposta 6/4-, 7/4-, 8/4- ja 9/4 -tempoon. Orkesteri yltyy samalla sellaiseen svengiin, jolla ei ole vertaa aikaisemmassa suomalaisessa levymusiikissa. Ja kaiken yllä joikuu Edward Vesala, joka Paakkunaisen ohella on tämän levyn suurin sankari.
Eikö sitten mitään negatiivista? No, eipä juuri. Tosin viidennen osan (Uusi hymni vapaudelle) kaoottisen jakson pituus hiukan ärsytti mutta ei se pysty kokonaiskuvaa huonontamaan. Kyllä tässä on levy, joka Heikki Sarmannon "Like A Fragonard' -kiekon ohella on korkeata kansainvälistä tasoa. Sen soisi menestyvän.
Lauri Karvonen
9.1.1972 Helsingin Sanomat - Helena Ylänen: Suomi Pop 2 - Suru ei soittoa sumenna
Tyylilajien yhdistelmät ovat yleensä täysin tympeitä. Karelian ensimmäinen Suomi Pop oli sekin melko mahdoton, mutta kakkonen. Se on niin ihanaa soittoa, että murskaa pahimmatkin ennakkoluulot.
Taivas tietää ketkä kaikki Kareliassa soittavat. Ei ainakaan levyn tuottanut yhtiö. Yhtyeen kärkimies ja sovittaja on Paroni Paakkunainen ja rumpuja takoo Edward Wesala. Niille nimettömille, jotka soittavat kitaraa (Ilpo Saastamoinen?), kannelta ja viuluja (Pekka Sarmanto?) kuuluu todellinen kiitos levystä. Tapa tehdä levynkansia lukutaidottomille on tällä levyssä kukassaan.
Karelia on valinnut tehtäväkseen pelimannimusiikkia. Suomi Pop 1 vaikutti enimmäkseen parodialta lapinjoikuineen.
Kakkosella yhtyeen tarkoitusperä on selkiytynyt, samalla se on edennyt paljaasta kansanmusiikista tuoreeseen uuteen musiikkiin, jossa pop ja pelimannien sävelmät elävät tasaveroisina.
Ihme olisikin, jos kaikesta kaustislaisuudesta ei olisi mitään virikkeitä irronnut.
Parhailla kappaleilla (Optatus surumarssi ja Korpin marssi) suomalaiset haikeat kansansävelmät soivat kyyneliänostattavan tuoreina, elinvoimaisina ja puhtaina. Ne eivät ole menettäneet mitään raikkaudestaan sähkökitaralle vaan saaneet uutta hohtoa.
Karelian levy on eturivin meikäläistä popsoittoa. Laulu on onneksi jäänyt vähiin. Paakkunaisen ällöttävät narinat ovat levyn pohja. Miksi hän haluaa meidän uskovan, että Väinämöinen oli tien pientareella nariseva lammas.
En ole pitkään aikaan kuullut näin reilua hyvää levyä.
Helsingin Sanomat (vastine edelliseen): Paronin kumppanit
Karelian puhemies Paroni Paakkunainen soitti ja halusi kertoa, että Suomi Pop 2:ssa (HS 9.1.) kitarasoolot soitti Jan Ödner, toisena kitaristina oli Ilpo Saastamoinen. Edward Wesala suoritti kaiken laulamisen. Paakkunainen itse soitti kannelta, viulua ja kaikkia puhaltimia, Jari Lappalainen toista viulua ja Nono Söderberg bassoa.
Lisäksi Paroni halusi tiedoksi, että yhtyeen joikulaulanta on aitoa ja sitä voidaan tavata arkistoiden nauhoilta. Karelian tyyli on hänen mukaansa protesti klassisen musiikin kansanmusiikkisovituksille, joissa pyritään kauniiseen äänenmuodostukseen.
Päiväämätön: KARELIA Suomi pop 2 PSO STEREO TOP-LP 514
Hyvä juttu tämä kansanmusiikin sähköistäminen. Ei siksi, että se siitä niin valtavasti paranisi, mutta uskoisin, että monet pääsevät kiinni varsinaiseen kansanmusiikkiin tätä tietä paljon helpommin. Meno kiekolla on kautta linjan letkeän leppoisaa. Huomaa selvästi, että tätä levyä on ollut ilo tehdä. Levyn huippukohdaksi muodostuu Nyhtänköljän mainioiden lallattelujen ohella kitaristi Janne Ödnerin lähes orgaistinen kitarasoolo kappaleessa Häämarssi. Moista saa kotimaisista levyistä hakemalla hakea. Kiitos, Janne! Muuten, ystävät. Tämä on niitä levyjä, joihin kannattaa tutustua. Se on nimittäin nasta kokemus.
MTV: Vuoden levyt ja levytähdet (3 parasta ehdokasta v.1971)
...Kolmanneksi sentään - ihme ja kumma - selvisi Paakkunaisen "Nunnu", joka poikkeuksellisesti todella ilmestyi viime vuonna.
V sarja: Jazz- ja poplevy: Nunnu (Nunnu Big Band & Karelia)
XII sarja: Levykansi: Suomi Pop - Karelia - originellein levykansi-idea (suunnittelu Mikko Kuoppamäki, valok. Kari Pulkkinen)
Karelia: ’Nunnu’ (säv. S. Paakkunainen) Blue Master SPEL 301 (ään.8.9.71?)
single: (säv.) IS: Taitaja Karjalan mailta (san. Vexi Salmi)
Herran kanssa pellon laidassa - Iivana Nyhtänköljä - lokakuu 1971
Decca SD 5759 (2), ilm. 12.1.72 jälkeen (P 1971)
Mainos (Irtoleike 12/71):
Uusi aluevaltaus Suomen pop/jazz-musiikissa: Karelia ja Nunnu big band yhdessä. Kansanmusiikkia modernisoidussa jamimuodossa.
"Nunnu" on Paroni Paakkunaisen teos, joka saavutti 1971 Suomessa järjestetyn EBU:n jazztietokilpailun yhteydessä pidetyssä konsertissa loistavan menestyksen (konsertti radioitiin 15 eri maahan). Jatkuvan ulkomaisen tiedustelun johdosta päätettiin "Nunnu" taltioida ja saattaa kaiken kansan kuultaviin.
Sivu 1
I osa Optatus marssi (Optatus Raatikaiselta muistiinmerkitty) vanha häämarssi toimii myöskin avausmarssina iltamissa. Muotoutuu vähitellen viulu- ja pianosooloksi.
II osa Kantelon koetus
Vanha kantelemelodia johdattelee sopraanosaksofonisooloon.
Sivu 2
III osa - Joikujuttu
Erilaisia joikuja Lapista alkaen 5/4 temposta - 6/4 - 7/4 - 8/4 - 9/4. Alussa mukana tuohihuilut.
IV osa Tuohi soi
Tuohitorvi liittyy laulajaan ja jatkossa bar. sax. soolo.
V osa - Uusi hymni vapaudelle.
VI osa - Kahella sarvella
Vanha paimenmelodia. Kadenssi kahdella tuohiklarinetilla: Paroni vasen kanava - Edward oikea.
Tammikuu 1972 YV - KARELIA "Suomi Pop 2" (TOP-LP 514)
Edward Vesalan ja Paroni Paakkunaisen Karelia on aivan oma lukunsa suomalaisessa popmusiikissa. Välillä esitetään suomalaista kansanmusiikkia hyvin vähän alkuperäisestä poikkeavassa asussa ja välillä taas Iivana Nyhtänköljä panee aivan omiaan. Viimemainitut ovatkin Karelian levyjen kiinnostavimpia esityksiä, koska ne ovat selvästi omaperäisiä ja muista poikkeavia.
Suomalaista kansanmusiikkia saa aitoina esityksinä kuulla levyiltä aivan tarpeeksi, joten en näe mitään ideaa siinä, että näistä sävelmistä tehdään vain hyvin vähän alkuperäisistä poikkeavia sovituksia.
Eetun joikkaukset "Lollo lollo", "Joiku blues" sekä sellaiset urat kuin "Häämarssi" ja "Väinämöisen soitto" edustavat tällä Karelian levyllä sellaista omaleimaista materiaalia, minkä toivoisi olevan Karelian koko tuotannon tavaramerkkinä.
15.1.72 Sosiaalidemokraatti - Stig Framåt: Kansan musiikkia
Musiikkia koko kansalle taiteilee Karelia, tuo Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan ideoima pop-kansanmusiikkiyhtye. Yhtyeen ensimmäinen levy oli jo mielestäni hyvä, siinä oli aito fiilis mikä tällaisessa sovittelussa on ehdottoman tärkeä, mutta nyt tämä uusimmainen, S u o m i P o p 2 -levy, menee vielä roimasti ensimmäisen ohi. Todella kutisuttavaa svengiä ja kasvanutta taitoa.
Kaustinen ei ole ainoa paikka missä kansanmusiikkia soitetaan, mutta Kaustisen kansanmusiikkifestivaalit ovat iskostaneet kansanmusiikin jälleen suomalaiseen mieleen. Kaustisella kaikki ikäryhmät ovat heti ensimmäisestä kesästä lähtien olleet mukana, ja esimerkiksi juuri nuorten osuus on vuosi vuodelta todella silminnähden lisääntynyt. Jos kohta kävijämäärissä on tapahtunut kovaa nousua kautta koko linjan.
Jaa, mutta Karelia. Karelia soittaa aitoa kansanmusiikkia aidolla svengillä aidoilla sähköistetyillä (!) soittimilla. Siinä sähkökantelo kauniisti heliseepi sähkökitaran wau-waun pehmoisesti myötäillessä.
Tällaiset sovittelut eivät koskaan onnistu mikäli sovittajat eivät tiedä mitä tekevät (vrt. hollantilaisen Ekseption-yhtyeen klassikkojen raiskaukset tai Ranisen Mozart-sävellys...), mutta Paroni ja Eetu ovat perehtyneet kiitettävästi asiaansa. Loistavasti. Vaikka rytmiä on muutettu tai soittimet uusittu, ei itse musiikin sielulle ole tapahtunut mitään. Ja niin sitä pitääkin.
Karelian parhaat esitykset ovat edelleen mielestäni ne mitä virtuoosimainen naukuja E. Vesala ei "laula". Soitinsellaiset hyppelevät kuin pienet eläimet sielun sisuksissa: soittimelliset ja sovitukselliset ratkaisut ovat hyvin usein ihan hykerryttäviä.
Soikoon soitto ja kaikukoon sähkökantelo a la Karelia yli suuren (?) Suomenmaan!
Sitä paitsi levyn kansio on niin korea, niin ylimakea, että jo sillä perusteella sitä pitäisi pystyä markkinoimaan vaikka Amerikassa, kirjavien strutsinsulkien luvatussa maassa.
STIG FRAMÅT
INTRO 2/1972 Suomi Pop 2 - Karelia, PSO TOP-LP 514
Paakkunainen ja Vesala ovat hyviä muusikoita ja siksi lähinnä voi vain ihmetellä miksi tämäkin levy on tehty. Olkoonkin, että kansanmusiikki on pop, mutta ei sitä silti tarvitse lähteä väkisin tekemään. Levy vaikuttaa kokonaisuudessaan tekemällä tehdyltä eikä siitä löydy etsimälläkään mitään positiivista tai mainitsemisen arvoista.
MAF-SOUND N:o 1, helmikuu 1972
Raittisen Ramohvooni: Suomi Pop 2 (levyarvostelu 1971-72)
SUOMI POP 2 - Karelia - Top Voice TOP-LP 514
Karelia-yhtyeen ensimmäinen, melkoisesti koitetaanpas-kepillä-jäätä -pohjalla syntynyt Suomi Pop-albumi on saanut seuraajansa, Suomi Pop Kakkosen. Kun edeltäjänsä osoittautui melkoiseksi myyntimenestykseksi, ovat tuottajina toimineet Parooni Paakkunainen sekä Edward Wesala saattaneet panna enemmän rahaa likoon kallista studioaikaa varten. Niinpä onkin jälki tasaisempaa ja paljon parempaa, noin teknillisesti ottaen, esimerkiksi.
Levyn musiikillinen anti on melko yhtenäinen, linjakas kokonaisuus. Ykköslevy tyytyi olemaan popmusiikin keinoin toteutettua kansanmusiikkia, tällä levyllä lienee sovittamiseen käytetty enemmän aikaa. Joskus kuitenkin tuntuu, että innostusta puuttuu.
Komeita viulun, basson ja kitaran Fairport Convention -omaisia unisjaksoja vilahtelee paikka paikoin levyn polskissa ja polkissa, joista mainittaneen vaikkapa ENGELSKA, ÅLAND MEDLEY sekä PITKÄ POLSKA. Viimeksi mainitussa yltyy yhä paremmin ja paremmin viulua soittava Paroni aivan improviseeraamaan.
Levyllä esiintyy kaksi kitaristia, Karelian alkuperäisjäsen Ilpo Saastamoinen, sekä vielä levyntekovaiheessa hänen tilalleen Kareliaan tullut Jan Ödner. Tästä seikasta johtunee, että hän on saanut osalleen ilmeisesti myöhemmin äänitetyt kitara-improvisaatiot, joista kiinnittäisin huomiota kappaleella KORPIN MARSSI kuultavaan. Toista Karelian alkuperäisjäsentä, nimittäin Pekka Sarmantoa, ei kuulla levyllä ollenkaan, vaan häntä vikarieeraavat viulussa Jari Lappalainen ja bassossa paremmin kitaristina tunnettu Nono Söderberg.
Edward-Iivana Vesala-Nyhtänköljän nyttemmin tutuksi tullutta lauleskelua tarjoaa levy neljällä otolla. Parhain on mielestäni tuttu VANHA KULTA, radion "Peipposten" suosikki, jonka Ivan yhdessä muiden kanssa laulaa. Toki ei pidä unohtaa hänen mainiota rumputyöskentelyään, josta tällä levyllä jäävät erityisesti mieleen taitavat bassorumpukuviot. Rumpujen äänitys on korkeata tasoa, mutta onpahan lahtelaisen Microvox -studion äänittäjä-omistaja Pekka Nurmikallio itse rumpali. Levyllä on kolme ns. suurimuotoisempaa teosta; Ilpo Saastamoisen kaukaisen esi-isän SURUMARSSI OPTAATUS, Kalevalan tekstiin sovitettu VÄINÄMÖISEN SOITTO, jonka Edward lausuu/laulaa, ja jossa kuullaan sellaista harvinaista soitinta kuin wah-wah -sähkökanteletta, sekä mielestäni levyn pääteos HÄÄMARSSI.
Kappale tunnetaan yleisesti paremmin nimellä OI, KALLIS SUOMENMAA, joten kansallisylpeät pseudoklassiset älkööt vaivaantuko. Kappale alkaa mystisellä johdannolla, rubaatossa kauniisti ja hillitysti huilun soittaessa alkuosan. Väliosaan siirryttäessä ryhtyvät basso, kitarat ja rummut jytäämään yhdessä melodiaa, josta erkanee toinen kitara ensin ylhäällä kulkevaksi obligaatoksi ja sitten toinen ryhtyy jammaamaan. Tämän jälkeen palaa alkuosan mystinen tausta ja kitara ryhtyy jälleen käsittelemään alkumelodiaa tavalla joka on toisinto Jimi Hendrixin STAR SPANGLEND BANNER -versiosta. Tämä kuitenkin katkeaa, ja loppu on yllättäen Mozartinomainen sinfoniakadenssi, joka näin yhdisteltynä tekee erinomaisen humoristisen kontrastin. Kappaleessa kuullaan jälleen harvinaista soitinta, nimittäin sähköistettyä virsikannelta, jonka sointi tässä muistuttaa lähinnä sitarin paksuja resonanssikieliä. Loistavaa kitaratyötä tekee tässä kappaleessa Ilpo Saastamoinen, joka soittaa kaikki leadiosat, paitsi keskiosanimprovisaatiot, jonka soittaa Ödner. Levyn kaksoiskansi, erityisesti ulkokuori, jossa Paroni ja Edward poseeraavat muinaissuomalaisina kuokat käsissä, kuuluu meikäläisen kansitaiteen kärkipäähän. Kannen on valokuvataustoja, ilmeitä ja elkeitä myöten suunnitellut Mikko Kuoppamäki. Voi olla, että taiteellinen kokonaisuus olisi kärsinyt liikaa, jos tekstiä olisi ollut sisäkansilla enemmän, mutta kuuntelija jää kaipaamaan tietoja muista muusikoista, soittajista, sooloista, levytyspäivämääristä, kappaleitten alkuperästä ja sen sellaisesta. Erillinen levypussissa kulkeva tiedote (lehtinen) olisi ollut paikallaan. Hyvä levy, valitettavasti vain jatkoa ei ole toistaiseksi tiedossa, kun kertovat Karelian hajonneen.
3.2.72 Savo (Irtoleike) - Jukka P. Väyrynen:
Kotimaisen lp-levyn vuosi 1971-I - Folkin uusi tuleminen
Tarkoitukseni on tämän artikkelisarjan puitteissa esitellä joukko viime vuoden satoa olevia lp-levyjä. Kaikkien vuoden 1971 kotimaisten levyjen esittely ei toki ole mahdollista tässä yhteydessä, joten pois jää varmasti montakin huomionarvoista lp:tä - muiden muassa vuoden ehdoton ykkönen Viktor Klimenkon Stenka Rasin, joka lienee tuttu jo muista yhteyksistä.
Karelia: Suomi Pop (Finnlevy SFLP 9509);
Suomi Pop 2 (Top Voice TOP-LP 514)
Kevätpuolella -71 ilmestyi uudenuutukaisen yhtyeen Karelian ensimmäinen lp Suomi Pop. Paroni Paakkunaisen ja Edward Vesalan isännöimä Karelia sananmukaisesti räjäytti tajunnan; kuka olisikaan kuvitellut, että suomalainen kansanmusiikki sisältää niin suunnattoman määrän svengiä kuin mitä Karelia siitä sai irti. Ensilevy sisältää tehokkaan kansanmusiikkikatselmuksen lisäksi Armas Nukaraisen eli Paronin säveltämän kansansinhvoonian (osat: larko, antante ja allekro), joka niveltyy kokonaisuuteen saumattomasti. "Ykköstä" vaivaa kuitenkin lievästi heikko tekninen taso, äänitys ei ole parasta mahdollista.
Hyvä on Karelian ykkönen, vaan onpi parempi kakkonen. Tosiaankin ykkönen ällistytti ilmestyessään melko tavalla, mutta kakkonen osoittaa tason vain nousevan. Kakkosessa on monta kappaletta, joita voisi soitella kerran toisensa jälkeen lainkaan kyllästymättä. Se peuhaa osin aivan eri maisemissa kuin ykkönen, mutta yhtyeen oma linja pysyy silti samana: kaikesta heijastuu mahtava riemullisuus ja vapautuneisuus.
Karelia on oivaltanut aivan oikein kansanmusiikin tarkoituksen, sehän on kansan musiikkia eikä - rauha heidän sielulleen - aikoja sitten manalle menneiden musaa, joka joidenkin mielestä pitäisi edelleen pohrata Väinämöisen aikaisissa kapaloissaan. Soikoon Nukaraisen elektroniviulu ja tämmätköön Nyhtänköljän patteristo!
4.2.72 Sosiaalidemokraatti - Jokke: Suomi Pop 2 / Karelia
Kansanmusiikin ja popmusiikin yhdistäminen on ajatuksena mainio ja kuunneltuna mielenkiintoinen. Kielet oli Väinämöisen kanteleessa ja kielet on myös sähkökitarassa. Ja kansanmusiikkia se on rokkikin, ainakin nuoremman polven. LP pyritään myös markkinoimaan ulkomaille, jos ei muuten, niin ainakin turisteille. Suomi, sauna ja Karelia, you know. Teksti englantia ja kannessa kaksi muinaishahmoa: Paroni Paakkunainen ja Iivana Nyhtänköljä-Vesala, Musiikki vastaa hyvin ideaa, mutta jaksaako se kovin kauan viehättää uutta kinuvaa nuorta levynostajaa.
4.2.72 Keskisuomalainen - K.K.: Suomen sävel (Irtoleike)
RUNSAS VUOSI sitten suomalaisesta kansanmusiikista uutta, kokeilevaa musiikkia työstävä Karelia -yhtye antoi toiveita kotimaisen popin uudesta suunnasta. Joulun alla Karelia julkaisi toisen pitkäsoitto-levynsä Suomi pop 2 (TOP-LP 114), jossa lupauksia lunastettiin, mutta yhtä paljon jätettiin epätietoisuutta uuden musiikin todellisista mahdollisuuksista. Karelian uusimmat sovitukset eivät ole vielä riittävästi kyenneet irtautumaan kansanmusiikin perinteestä, jotta tuloksena olisi todella erilaista musiikkia, jolle perinne on ainoastaan lähtökohta.
Sähkökitaraa tällä levyllä on käytetty todella uskaliaasti, tuloksena on raisua menoa, jossa bluesin sielukkuus ja popin estottomuus on yhdistetty pateettiseen ja alakuloiseen suomalaiseen kansanmusiikkiin. Karelia tuntuu toteuttavan tavoitteita kansamusiikin jatkuvasta uudelleen muotoilusta. Edward Vesalan joikuosuudet ovat kyllä hauskoja, mutta jo toisella levyllä tämäntyyppinen narina ja kähinä vaikuttaa jotensakin tarpeettomalta. Karelian musiikki on siksi vahvaa ja omaleimaista, ettei sen tehosteena tarvita tällaisia nopeasti kuluvia kikkoja.
KARELIA-yhtye kokonaisuudessaan ja lisäksi joukko tunnettuja muusikoita esiintyy Paroni Paakkunaisen omalla levyllä Plastic maailma (SLP 559). Levy on varovaista kokeilua yhdistää poppia ja jazzia. Se on samalla yritys löytää näille musiikin muodoille, runolle ja rytmille yhteinen pohja. Jo levyn nimi ja etenkin laulujen tekstit ovat taiteilijan, muusikon kannanotto kovaa ja epäaitoa maailmaa vastaan. Paakkunainen on kokeileva, erilaisia keinovaroja yhdistelevä muusikko, rohkea ja yritteliäs, mutta tällä levyllä hän ei kykene juuri mitään uutta tarjoamaan.
Parasta on rytmillisten ainesten osaava käyttö, muuten kokonaisuus jää vaisuksi ja hajanaiseksi ja kun Arja Saijonmaa ja Harri Saksala laulavat kylmästi ja välinpitämättömästi ei Plastic maailma erityisemmin innosta.
10.2.72 Vuosaari-lehti - Miksi Kalevala ei ole pop?
Pelimanni- ja muun kansanmusiikin nousu aivan viime vuosina nuorison keskuudessa sangen suosittuun asemaan on yksinomaan myönteinen ilmiö, totesi mets.hoit. Panu Toivonen puhuessaan lauantaina Kalevalaisten Naisten Liiton tilaisuudessa. Tästä kehitysilmiöstä olisi syytä ottaa oppia muillakin tahoilla, joiden piirissä työskennellään oman kansankulttuurimme perinteiden säilymisen ja uuden elävöitymisen hyväksi. Sosiaalipsykologiset kehitysilmiöt ovat tällöin kaiken huomion arvoisia.
Pelimannimusiikki on tietenkin myöhäsyntyisempää kuin varsinainen kansanrunous. Kuitenkin pop- ja kansanmusiikin uudenaikaisimmissa yhteensovituksissa on maassamme jo siirrytty suorastaan myös Kalevalan aihepiiriin. Karelia-yhtye on siitä yksi elävä esimerkki. Ei ole mitään syytä kavahtaa käsitettä sähkökantele. On tullut aika tehdä Kalevalastakin pop. Sitä koskeva kouluopetus kaipaa tämän vuoksi osaltaan tuuletusta ja elävöittämistä. Jollei niin tapahdu, Kalevala jää useimmille ihmisille pelkäksi kuolleeksi kirjaimeksi, kuten nykyisinkin on laita.
Suomi-Pop julkaistaan pikapuoliin Japanissa. Kyseessä on edesmenneen Karelia-yhtyeen ensilevy, joka aikanaan toi tietoisuuteen suomalaisen pelimannipopin. Levynsuomalaiselle yhtiölle Finnlevylle on tullut tarjous Music Suiseisha -nimiseltä yhtiöltä. Levy tullaan valmistamaan Japanissa kannen säilyessä entisenlaisena. Karelialtahan on ilmestynyt jo toinenkin levy "Suomi-Pop 2", jonka on kustantanut PSO. Seuraakohan se myöhemmin perässä?
KARELIA KUOLLUT (Mikä lehti - milloin?)
Eetu Vesalan ja Paroni Paakkunaisen yhteistyö on päättynyt. Edward lähtee yhdessä kuuluisan norjalaisen tenorisaksofonistin Jan Garbarekin kanssa kiertueelle Norjaan koko helmikuuksi, maaliskuun Garbarekin trio on Saksassa mm. Frankfurtin jazz-festivaaleilla. Luultavimmin Eetu pyörii Euroopassa vielä koko kesän, joten Karelian mahdollinen uusi tuleminen jää syksyyn.
APU 1972 (Päiväämätön toukokuu -72?) - Eikan pumppu - Eino Leino:
Haudattua Kareliaa myydään Japanissa
…Ilahduttavampi lienee kuitenkin tieto siitä, että jo haudatun Karelia-yhtyeen LP-levy Suomi Pop on markkinoitu Japaniin. Musiikkipaketti myydään japanilaisessa kotelossa, jossa kuitenkin säilytetään suomalaiskansallinen tunnelma. Ja musiikki on täysin sama kuin suomalaisessakin versiossa.
Onnittelut, Parooni Paakkunainen ja Edward Vesala!
Päiväämätön v. 1976?
JYVÄSKYLÄLÄISEN, vasta hieman yli vuodenikäisen Fyyralyyra -yhtyeen musiikki niin kuin Eeli Kivisen eli Vimpelin Väinämöisen uutuuslevy kuuluvat kansanmusiikin äärialueille, kumpikin omassa yksinäisessä tyylissään. Fyyralyyra on kokeileva rockyhtye, jonka musiikissa kansanmusiikkipohja saattaa yllättäen muuntua vaikkapa free jazziksi.
Tyylisuunta sinänsä ei ole mitään uutta: suunnilleen samaan tapaan musisoivat jo vuosia sitten Ilja Saastamoinen, Paroni Paakkunainen ja Edward Vesala, ja periaatteessa samaan tyyliin perustuu myös Piirpauken ja Punaisen langan viime-aikainen menestys.
Päiväämätön: 1/77 TOTAL, Musiikkikulttuuripoliittinen aikakausikirja:
...Kun vertaa Suomen ja Irlannin musiikkiharrastuksia ei voi muuta kuin ihmetellä ovatko suomalaiset todella näin köyhää kansaa. Ylikansallisten viihdemonopolien massakulttuuria kyllä ostetaan ja käydään pällistelemässä matkojenkin takaa, mutta elävä kansanperinne unohdetaan täysin. No ehkä loistavaa pioneerityötä tehneet Edvard Vesala, Ilja Saastamoinen, Paroni Paakkunainen, Piirpauke ja Fyyralyyra ovat paremman kehityksen alkuunpanijoita. (T. S.)
SOUNDI 3 / 1980 s. 63 Jussi Raittinen: Komppikitaristi kiittää - Jussin eepoksen vihon viimeinen osa
…Eetu Vesala ryhtyi jälleen juoniin Paronin ja Iljan kanssa, ja niin syntyi Karelia, jossa näiden lisäksi soitti myös Pekka Sarmanto ja myöhemmissä kokoonpanoissa mm. Hessu Hiekkala, Janne Ödner, Esa Kotilainen ja Make Lievonen. Karelia tai pikemminkin Eetu Iivari Nyhtänköljänä sai sitten oikein listahitinkin, "Herrojen kanssa pellon laidassa", ja sen aiheuttamasta kähminnästä johtuen Eetu sitten lopetti rockmuusikon uransa.
23.7.84 ma Etelä-Saimaa - Paula Autio-Vilenius:
"Kaustisen musiikkifestivaalien nykyilme: Ajatonta, kansainvälistä musiikkia"
...- Karelia-yhtye oli minulle, kuten monelle muullekin ikäiselleni, alkusysäys kansanmusiikin pariin 1970-luvun alussa. Sitä ennen en juuri ollut tekemisissä näiden soitinten kanssa, kertoi [Rauno] Nieminen.
9.10.87 Musiikkia suomalais-ugrilaisesta maailmasta
Suuri-orkesteri - joht. Paroni Paakkunainen []
perjantaina 9.10.1987 klo 18 Järvenpää-talo, Järvenpää
maanantaina 12.10. 1987 klo 20 Sibelius-Akatemian konsertti, Helsinki
sis. konserttiohjelma - mm.
Udmurtilainen häätanssi
- transkriptio Ilpo Saastamoinen
(Kokoi) Kukutshka (Käki)
- komilainen laulu
- transkriptio IS
Neitojen laulu
- marilainen kansanlaulu
- transkriptio IS
23.4.89 su Uusi Suomi s.34 - Matti Laipio: Paroni säveltää omilla ehdoillaan
Etninen ilta Studio Juliuksessa. UMO:n ohjelmistossa Paroni Paakkunaisen sävellyksiä.
Seppo "Paroni" Paakkunainen lähti jo 1960-luvulla yhdistelemään jazziin aineksia kansanmusiikista. Hän oli mukana mm. Karelia-yhtyeessä, jossa myös free-muusikko Edward Vesala kunnostautui Iivana Nyhtänköljä -nimimerkkisenä laulajana. Paakkunaisen ensimmäinen laajamittainen orkesteriteos "Nunnu" oli tuon kauden merkkiteoksia. Se valmistui 1971, jolloin se kantaesitettiin ja levytettiin. Sen jälkeen sitä ei juuri ole kuultu.
Nyt melkein 20 vuoden kuluttua kuultuna teos tuntui vahvasti valmistumisaikaansa sidotulta. Nunnun syntyaikana big band oli tuolloisille nuorille muusikoille uusi työkalu. Teoksesta huomasi, ettei säveltäjä vielä osannut käyttää suuren soittokunnan mahdollisuuksia täysin hyväkseen. Silti Nunnussa on edelleenkin tuoreutta, viattomuus on tallella… Matti Laipio
Viisikielinen (?) 1990 - Rauno Nieminen: Viisikielinen yhtyesoittimena
Ennen vuotta -70 ei kukaan ollut käyttänyt viisikielistä kannelta osana yhtyettä. Ensimmäisenä kokeilivat viisikielisen kanteleen mahdollisuuksia yhtyekäytössä jazz-ja rockmuusikot: Paroni Paakkunaisen ja
Edward Wesalan johtama KARELIA teki vuonna 1971 levyn nimeltä SUOMI POP (SFLP 9509, 1971). Samat miehet johtivat vuonna 1972 big bändiä, joka levytti nimellä NUNNU samannimisen lp-levyn (SPEL 301, 1972). Kaikilla näillä äänitteillä löivät pop, rock, jazz ja kansanmusiikki toisilleen kättä ensimmäistä, vaan ei suinkaan viimeistä kertaa. Viisikielinen ei ole mitenkään pääroolissa, mutta mukana kuitenkin. Karelian levyillä on hienoa musiikkia, joka vaikutti aikanaan voimakkaasti mm. allekirjoittaneeseen, silloin 15-kesäiseen blueskitaristiin. Enpä malta olla tässä siteeraamatta Suomi Popin mainiota kansitekstiä:
Beat on kansan omaisuutta. Kauan eläköön ja kasvakoon pääomamme. Sinä, nuori ja riemukas rock-polvi, vaalija helli rajuin syleilyin Suomen kansan popsävelmiä.
Armas Nukarainen ja Iivana Nyhtänköljä, kaksi Suomen johtavaa pop-pelimannia, ovat tällä pitkäsoittolevyllään pyrkineet aidon kansansävelmäsoinnin ja -tunteen säilyttämiseen. Tekijöiden mielestä on Suomen kansan saatava kuulla omia melodioitaan kunnon härmäläisellä meiningillä esitettynä. Kansalle on pakkosyötetty jo kymmeniä (satoja) vuosia steriloituja, hengettömiä klassisen musiikin tyyliin tehtyjä sovituksia suomalaisista kansanlauluista.
Tutkittuaan laajan valikoiman kansansävelmäesityksiä, päättivät tekijät säilyttää tällä levyllä alkuperäisesityksiä imitoivan esitystyylin, huolimatta beat-musiikin vaikutuksesta. Antakaa sonnin mylviä kiimassaan, sillä rakkaus ja rock svengaavat kedolla.
IIVANA NYHTÄNKOLJÄ (Edward Vesala) teki soolosinglenkin "Herran kanssa pellon laidassa / Taitaja Karjalan mailta" (Decca SD-5759; 1971). Karelia säesti kyseisiä erittäin hauskoja lauluesityksiä. "Taitaja Karjalan mailta" -sävelmässä on muuten ensimmäinen esitystilanteessa IMPROVISOITU viisikielissoolo. Soolon soittaa levyllä nykyisin enemmän huilistina ja saksofonistina tunnettu Paroni Paakkunainen.
Karelia toimi folkrock-kokoonpanona pari vuotta, mutta hajosi sitten. Seppo "Paroni" Paakkunainen kokosi kuitenkin 70-luvun loppupuolella Karelian uudelleen ja samalla yhtyeen linja vaihtui lähemmäksi alkuperäistä suomalaista kansanmusiikkia. Uusi Karelia on julkaissut useita levyjä: TUOHIHUILU (BBL 1031, 1981), HYVÄÄ JOULUA t. KARELIA (IRLP 5, 1981), MAANITUS/KARELIA (BBL 1021, 1982) ja KARELIA (BBL 1041, 1986). Levyillä on aina mukana erikokoisia kanteleita.
24.1.92 Helsingin Sanomat (B9) - Harri Uusitorppa:
Paakkunainen, musiikkien kaikkiottelija (> Lehtiartikkelit 90-)
… Parissa vuodessa Soulset oli historiaa ja heti sen jälkeen, syksyllä 1969 Paakkunainen perusti "edistyksellistä" poppia soittaneen Utopian ja hyvin pian esi-maailmanmusiikillisen Karelian yhdessä lyömäsoittaja Edvard Vesalan ja kitaristi Ilpo Saastamoisen kanssa.
"Utopian innoittajana oli huilisti Ian Andersonin progressiivinen Jethro Tull, Karelian perustamiseen vaikutti taas uusi brittiläinen folkrock ja varsinkin Fairport Convention."
Utelias, ennakkoluuloton ja nopea.
Alkuperäinen Karelia yhdisteli Paakkunaisen ja Vesalan sovittamiin suomalaisiin kansansävelmiin rockia, mutta soittimina käytettiin myös tuohitorvea, kannelta ja matkalaukkua.
Epäortodoksimainen Karelia eli aikaansa edellä, tai ainakin siinä kiinni, mutta ei kestänyt kauan. Silti se teki kaksi lp-levyä ja sai peräti yhden hitin, kun Iivana Nyhtänköljäksi kääntynyt Vesala "lauloi" elämästä Herrojen kanssa pellon laidassa.
Paakkunaisen sivupersoona oli Armas Nukarainen.
1/96 Uusi Kansanmusiikki, s.40 - Näitä en vaihda: Rauno Nieminen
…Suomi Pop 2 Karelia TOP-LP 514
Karelia-yhtyeen Suomi Pop ykköstä en saanut hankittua ja nykyisin sen hinta lienee hirveä. Suomi Pop kakkosen kanssa olin onnekkaampi. "Karelia-beat" Suomi Pop ykkösellä teki lähtemättömän vaikutuksen…
Suomalaisen rockin historia (1970-77) (Jee jee jee) WSOY 1998
Toim. Seppo Bruun, Jukka Lindfors, Santtu Luoto, Markku Salo,
s.179 Erikoisin tapaus oli entisten Soulset-veikkojen yhteinen Karelia-yhtye, joka koki yhdistää beatmusiikkiin suomalaisen rekilaulun ja joiut. Armas Nukarainen, Iivana Nyhtänköljä, Aslak Nunnu ja Pedri Sirmakka sonnustautuivat Kalevala-vetimiin ja esittivät sellaisia instrumentaalisia tai Nyhtänköljän kiekumia kuriositeetteja kuin 'Joiku blues', 'Kerimäki beat' ja 'Herrojen kanssa pellon laidassa'. Kare… (jatkuu…)
Selvis 1/2004 s.31 - Lars Peukku: Paroni…Musiikintekijä … Monipuolisen muusikon avatut ovet
Kuvioihin tulivat rhythm & blues, soul ja kansanmusiikki?
- En kuitenkaan halunnut jäädä pelkäksi jazzmuusikoksi, ymmärsin monipuolisen soittajan leivän leveämmäksi. Kun tanssimusiikki alkoi puuduttaa, siirryin R&B-musiikin pariin.
Soitin ja sovitin Eero ja Jussi & The Boys -yhtyeessä. Hieman myöhemmin sovitin Kirkalle kappaleen "Hetki lyö" ja minulla alkoi olla kysyntää.
Suomessa asunut irlantilainen kitaristi Ken McLeod tutustutti minut souliin. Sain Edward "Eetu" Vesalankin innostumaan ja niin perustimme Soulsetin, jota kesti vuoden verran. Samaan aikaan soitimme Eetun kanssa myös avantgardejazzia, mukana olivat Juhani Aaltonen ja Kari Hynninen.
Karelia perustettiin vuonna 1970. Soitimme suomalaista kansanmusiikkia sähköisesti
vahvistettuna. Olimme aika suosittuja ja meillä oli taiteilijanimet: Eetu oli Iivana Nyhtänköljä ja minä Armas Nukarainen. Pekka Sarmanto oli Pedri Sirmakka ja Ilpo Saastamoinen Aslak Nunnu. Eetu jätti Karelian saatuaan Keski-Euroopassa mainetta omaperäisenä jazzmuusikkona. Karelian ensimmäinen levy "Suomi Pop" oli minulle tärkeä virstanpylväs. Levyn herättämä kiinnostus johti myöhemmin yhteistyöhön Nils-Aslak Valkeapään, Paavo Liskin ja Rauno Niemisen kanssa…
… - l970-luvun alussa tutustuin Ailuun, Nils-Aslak Valkeapäähän. Hän perehdytti minut joikujen kiehtovaan maailmaan. Joikujen jäljitteleminen instrumenteilla toi aivan uusia ulottuvuuksia musiikkiini…
Selvis 2/2008 ss.37-38 Make Lievonen -juttu:...Tutustuin noihin aikoihin Paroniin [Paakkunainen, saksofoni] ja Eetuun [Vesala, rummut] ja ne pyysi Kareliaan Pekkiksen tilalle. Siihen oli tulossa kanssa Iljan [Saastamoisen] tilalle Janne Ödner (kitara). Se oli sitä Karelian loppuaikaa. Oltiin kyllä treenattu kaikkea "Belsazarin pitoja" ja sun muita, sellasta arrattua, mutta se meni sitten siihen, että Paroni kuulutti että nyt soitetaan tällainen Fairport Conventionin biisi ja sitten alettiin painaa rankkaa freetä, hah-hah... ehkä jengi hieman ihmetteli. Jos oli tullut niin kuin kuuntelemaan kansanmusiikkia...
http://vaylanpyorre.blogspot.fi/2012/09/karelia-group-lulli-juttanasa-gukkin.html
24.9.2012 - Karelian Suomi Pop-levyt vihdoin CD:lle!
- Ks. myös Karelia-CD 2012: http://www.palasokeri.com/artikkeli/1161
- Arto - Wigwamin guestbook-sivuilta osasi kertoa lisää Kareliasta esiintyjinä: "Kareliahan oli kansanmusiikkia pop-otteella ja livenä se oli tosi hauska yhtye. Suomalainen kansanmusahan oli haudanvakavaa ja varsinkin Eetu halusi kääntää jutun päälaelleen, niin laulutavassa kuin välispiikeissäkin."
- Suomi Pop 2 kansi http://koti.mbnet.fi/~fnote/pop2.html
27.2.2013: http://www.karjalainen.fi/fi/viihde-ja-kulttuuri/alueet/musiikkiarviot/item/18177-karelia-avasi-ladun?tmpl=component&print=1
3/2013 Kansanmusiikki - Sauli Heikkilä: Varsinainen rajatapaus - Paroni Paakkunainen
...Suomi Pop -levy oli Paronin pitkällä uralla ensimmäinen suuri rajatapaus suhteessa kansanmusiikkiin. Läksin pilven piirtä myöten -kirjan mukaan sitä voidaan pitää ensimmäisenä uuden kansanmusiikin levytyksenä. Ilpo Saastamoinen oli ehtinyt puuhailla kansanmusiikin uutena tulkitsijana jo aikaisemmin, mutta yhtyeenä Karelia oli sillä alalla ensimmäinen toimija. Saastamoinen oli itsekin mukana ensimmäisessä kokoonpanossa.
Noihin aikoihin tuotteistamisesta ei tiennyt kukaan, mutta Karelia-yhtye omaksui kansanmusiikin pukeutumista myöten. Esiintymisasuina olivat laamapaidat, pussi-housut ja saappaat. Samoissa asuissa Paakkunainen ja Edvard Vesala kapusivat myös Suomen Kirjallisuuden Seuraan tutkimaan vuoden 1970 lopussa kansanmusiikin ja -runouden arkistoja.
Suomi Pop oli myös kaupallinen menestys ja pysytteli LP-listojen kärkisijoilla puolisen vuotta. Yhtyettä haastateltiin lehtiin ja keikkoja riitti. Vaikka musiikkia tehtiin vakavasti, oli huumori mukana. Jossakin kappaleessa Vesala soitti rukkasilla matkalaukkua. Yhtyeen toinen levy, SuomiPop 2 sisälsi edelleen kansanmusiikkia, mutta lähestyi enemmän popjazzia. Levy ei ollut ensimmäisen kaltainen myyntimenestys...
16.5.15 http://www.karjalainen.fi/component/k2/item/18177-karelia-avasi-ladun?tmpl=component&print=1
Suonna Kononen - Karelia avasi ladun
Mikä oli ensimmäinen albumi, jolla suomalaista kansanmusiikkia tulkitsi populaarimusiikin tekijöiden sukupolvi? Suomi Pop / Suomi Pop 2 (jne.)
PÄIVÄKIRJA:
Soulsetin jälkeinen yhteistyö (päiväkirjojeni mukaan):
13.7.69. Suunnittelemme popmusiikkikoulutuksen järjestämistä Suomeen Paronin kanssa. Suomen Jazzliitto ry:n pop-musiikkikoulutus ja tutkimus koulutustarpeista elo- joulukuussa 1969.
14.11.1970 Utopia-keikka (ESO tai Kauklahti)?
(Harj. klo 10-13 - ilmeisesti ainoa keikka ko. bändissä)
[Karelian levyjen harjoitus- ja äänitysajat puuttuvat suurelta osin, koska niitä ei kalenterissani ole yksilöity. Eihän ole todennäköistä että Karelian ensiesiintyminen olisi kahden harjoituksen varassa.]
12.1.71 ti: Klo 17 [Karelian] I [?!] harjoitukset Paronilla.
22.1. Karelian II (?) treenit klo 16-21.
23.1.71 klo 22-23 Eteläsuom. Osakunta / Helsingin Uusi Ylioppilastalo
- Suomipop - Karelian ensiesiintyminen
25.1. - Karelia-kuvaus [OTK klo 8.30-9.15]
> 3.2. kuvat: Paroni, Eetu, minä, Mikko Kuoppamäki jne.
8.2. OTK-harjoituksia: 16.2. klo 9, 18.-19.2. & 25.-26.2. klo 9-12
17.2. Tampere (Karelian harjoitus Paronin kämpällä 13-17.)
26.2. Karelia - Lehdistötilaisuus Kellarikrouvissa klo 15
27.2. ESO (WiO?) - Karelia klo 22
7.-11.3. OTK:n harjoitusviikko
- "Kevätmuoti 71" Aleksin Elannossa klo 11.30 ja 16.30?
Ohj. Leena Huumo, Bändi: Paroni, Mikko, Edward, Ilja
12.3. Lappeenranta (Karelia)
13.3. Lieksa (Karelia)
14.3. Jyväskylä, Yliopiston juhlasali (Karelia + Mosaic)
15.3. III OTK-kiertue (Paroni, Eetu, IS, Laitisen Peku, Mikko K.):
15.3. Salo,
16.3. Rauma,
17.3. Tampere,
18.3. Turku,
19.3. H-linna
23.3. Imatra (Vuoksenniska, TV-talo),
24.3. Varkaus, (Centrum, Tori-Torppa),
25.3. Mikkeli,
26.3. Pieksämäki (Centrum, Urh.talo)
30.3. Vaasa,
31.3. Kemi (TV-talo),
1.4. Oulu,
2.4. Rovaniemi
16.4. OTK: Lohja
22.4.71 OTK - Kouvola
23.4.1971 pe (Päiväkirjasta:) - Soitan Karelia-yhtyeessä, olen ostanut Fender-vahvistimen, luennoin yliopistolla, soitan ja touhuan järjestöasioiden kimpussa. Maaliskuussa olimme OTK:n kevätrundilla.
24.4. Turku (& Koski)
(Karelia - Turun jazztapahtuma 23-25.4.: & B.R. Ivanhoe?)
1.5. SKDL - Senaatintori (Karelia?)
6.5. OTK - Kajaani (viimeinen keikka)
19.5. Koulujen musiikkikeskus [Karelia?]:
- Karkkila (yhteiskoulu 8.30)
- Virkkala (Virkby samskola klo 11),
- Karjaa (Yhteislyseo klo 12.55)
IS: Vuoden alusta:
12 Hgin Juhlaviikko-kokousta,
15 Valtion Säveltaidetoimikunnan kokousta,
8 pop/jazzkurssi-iltaa,
13 MAF-kokousta,
20 Popmuusikot ry:n kokousta,
4 PEK-kokousta (Mitä ne olivat? Koulutus?),
Jazzliiton kokoukset, Synkooppi jne.
- Yht. yli 70 musiikkialan järjestökokousta tammi-toukokuussa1971!
> Syyskaudella 2-5 musiikkialan kokousta viikossa
(Popmuusikot, MAF, STTK, Jazzliitto esim. 29.11., 20.12. jne.)
31.5. (klo 12 >) - 1.6. (9-16) - 2.6. (8.30 >) - 3.6. (12 >)
Finnvox - Karelia-levyn tekoa?
5.6. la Maaninka (Karelia)
10.6. Karelia - Särkkä (SAFA)
11.6. Karelia - Kuopio, Pohjois-Savon Ammattioppilaitos
13.6. Karelia - Koria (Artistit)
19.6. la Karelia - Vaasa (& Dexter Gordon etc.) & Alavus
25.(-26.)6. Karelia - Joensuu la klo 20: Kesäyön seisaus Ilosaarella
+ Tuusniemi/Liperi (Juhannuskeikat)
7.8. Karelia - Rauma
8.8.71 su Karelia - Rauma
+ Ruotsin TV (Fröken Gerd Spångberg)
14.8.71 Dipoli - keikka (Karelia? Onko tämä EM-kisadisco???)
19.8.71 Ruotsin TV - Hotel Holmia, Stockholm - Skansen?
"Skansen-Sväng"?
21.8. la Karelia - Turku Rock klo 20-20.45 (& Niemen ym.)
25.8. TV-2 klo 17-22
(Olisiko Karelian Saksaa varten tekemä ohjelma?)
> ? klo 20.35 Ajankohtainen kakkonen:
Paroni Paakkunainen ja hänen Kareliansa Ruisrockissa
26.8. Karelia - Kaivopuisto 15.30 (Helsingin Juhlaviikot - avajaiset)
29.8. Suomenlinna klo 15 + Festivaaliklubi (Tasoravintolat) - Karelia
4.9. Jazz I (Karelia - Kulttis?)
6.9. Karelia - Hgin Juhlaviikkojen Klubi & Jazz II (2x45 min.)
8.9. Finnvox - Karelia - Nunnu - levytys klo 14.30 - 19.30 > Ks. 4.10.
12.9. Karelia - Hgin Juhlaviikot -klubi - 2 x 45 min.
17.9. Karelia - Mikkeli
(+Suomi Pop -2 -harjoituksia klo 13-16/18?: 15-16-17-18-22.9.)
23.9. Karelia - LP:n teko klo 08-01.30 + 26.9. (7 t.) > Ks. 4.10.
25.9.71 Karelia - Kouvola
2.10. Karelia - ESO
4.10. Lahti - Karelia -LP:n teko (Nunnu) klo 12-21 > Ks. 8.9. (+ 7.10. Hki?)
7.10. Hki - Nunnu -LP:n tekoa
16.10. Ostin kitaran (Gibson Les Paul)
21.10. Lahti (klo 11-03) - Karelia-levytys
22.-23.10. Varkaus (Karelia) - pop/jazzseminaari + konsertti 22.10. la
(> Varkauden lehti 23.10.71)
30.10. la Karelia - Lappfjärd? (Vaasan lähellä) (Artistit)
5.12.71 su Finlandia-talon avajaiskonsertti II (kutsuvieraille) klo 19.30
Nunnu: harj. 16-20, esitys klo 21
(harj. 3.12. klo 16-20) - Radioitu konsertti (EBU - 8 maahan)
13.12. ma Kulttis - Popmuusikot ry:n Popskabat
- Karelia (Heikki Hiekkala, org.)
17.12.71 - Työn alla on La Follian sovitus Markku Arolle, englantilaisbändien historiikki [yliopistoesitelmää varten] ja kohdeapu-rahatutkimus [valtakunnallisen pop/jazz -koulutussuunnitelman laatiminen 1971-72]...
- Minut ja Sarmannon Pekkis "potkittiin" Kareliasta pois [ilmeisesti Eetun aloitteesta] bändin muutenkin pikku hiljaa hajotessa, ja olen siinä mielessä työtön, vaikka omia töitä on liikaakin... kitaransoiton treenaukselle on liian vähän aikaa, opiskelutyölle on liian vähän aikaa, ammattiyhdistystoiminnalle on liian vähän aikaa, kiinnostavalle lukemiselle ei ole aikaa lainkaan. Ystäviä on hyvin vähän, sukulaisten kanssa emme liiemmälti ole tekemisissä ja vapaa-aika -käsitettä en tunne ollenkaan.
Poltan liikaa ja sydänhermojuttu rasittaa taas jatkuvasti. Jo pari kolme viikkoa on mennyt huonon unensaannin merkeissä. Liikalihavuus haittaa; painan taas n. 86 kg, tukka ja korvat hilseilevät, silmissä liikkuu joskus mustia pisteitä ja olen aina väsynyt. Muuten olen ihan okei-kunnossa. Työhaluja on liiaksikin, en vain tiedä, mihin alueelle keskittyisin. Aina jotkut asiat selviävät, mutta ajattelu ja uusien kaavojen luominen on aina hidasta. Tähän mennessä kaikki kuitenkin näyttää menevän niin kuin pitääkin...
1972:
5.1. Paronille klo 18 (koulutussuunnitelman teko) + 15.1. la klo 12 + 19-20.1. + 30.1. + 12.3. jne;
27.1. Paroni, minä ja Klaus Järvinen; I koulutussuunn.kokous
27.2. Vuoden kurssi oltava selvänä
18.-19.3. Haikon kartano - Paronin kanssa pop/jazz-koulutussuunnitelmaa (210 s.) tekemässä
30.3. Kolmen vuoden mus.koulutuskurssi oltava selvänä.
23.1. (klo 13) Ilkka Willmanin ja Esko Rosnellin kanssa I palaveri (koulukonsertti-trion perustaminen)
24.1. (Kokouksia esim:)
Valtion säveltaidetoimikunta klo 14,
Jazzliitto Insinööritalo klo 17,
Popmuusikot Natsa klo 20.30,
25.1. Musiikkialan Ammattiyhdistysten Federaatio -hallitus klo 11.
19.4. OKO 70 v. - Finlandia-talo (10-12) - Karelia
(Harj. 11.4 ja 18.4. klo 15-20) > Ks. ohjelma
20.5. Karelia - Lappeenranta (päivällä harjoitukset)
26.8. Karelia - Dipoli -keikka klo 21
27.8.72 Karelia - Riihimäki (harj. Hesarilla klo 11) (Vihonviimeinen keikkani Kareliassa?)
20.7.82 ti Pau-Karelia - radioitu esitys Kaustiselta - Piirpauke - Uusi Karelia