POHJANTAHTI II 19.3.1985

19.3.85 Iisalmen Sanomat - (Pielavesi) Pertti Malinen:  Unohtuneet musiikkikulttuurit päätökseen
(Kuvateksti: Seminaarissa luennoinut professori Pertti Virtaranta ja seminaarin johtaja Ilpo Saastamoinen perehtyivät itkuvirsien vaikeaan nuotintamiseen.)
Sunnuntaina päätökseen pohtineella "Unohtuneet musiikkikulttuurit" -seminaarissa Pielavedellä käytiin myös pientä keskustelua tapahtuman siirtymisestä pois koko Ylä-Savosta. Suurempi valtakunnallinen tapahtuma houkuttelee seminaaria yhteyteensä.

Seminaarin johtaja, muusikko Ilpo Saastamoinen, torjui kuitenkin suoralta kädeltä moiset toimenpiteet. - Tämä pysyy täällä - ainakin tämännimisenä, vakuutti koko tämän toiminnan idean luoja.

- Ensi vuonna voisi olla seminaarin teemana unohduksissa olevien musiikki-kulttuureiden harvinaisen rikas ja mielenkiintoinen rytmiikka. Tapahtumaan saataneen myös ulkolainen luennoitsija, turkkilainen rytmiikan asiantuntija Okay Temiz, kertoi Saastamoinen.

- Vastaavanlaista seminaaria kuin on tämä "Unohtuneet musiikkikulttuurit" ei liene missään. Aihepiiriltään tällä seminaarilla on valtavat kehitysnäkymät. Myös kansain-välisyyteen löytyy ulottuvuutta.

Päätöspäivän ryhmätöissä rakenneltiin opitun tiedon pohjalta ryhmissä omia sovitelmia vanhoihin suomalais-ugrilaisiin kansanlauluihin. Lähtökohtana oli muunneltu kaanontekniikka, josta pyrittiin rohkeisiin nykymusiikin keinovarojen ja ideoiden soveltamiseen.

Ilpo Saastamoisen ohje perinteen sovittajille kiteytyi toteamukseen: Olennaista on se, mitä musiikki vaikuttaa sovittajaan, esittäjään ja vielä niitä tapahtuu kuulijassa teosta kuunnellessaan.

Kalle Fältin "laulullinen ryhmä," innostui vanhasta vepsäläisestä kansanlaulusta laatimaan vapaan suomennoksen ja toteuttamaan ideansa vauhdikkaasti aidon vuoro- laulun mukaisesti. Laulun sointiväriksikin löydettiin oikea "kailottaminen". Tässä syntynyt "suomettaminen" ja siitä vaan kaikki kailottamaan:

Nyt se sano ettei kestä

kävelöö ja uatteloo

tiiän tiiän on se kovvoo  

turhaan tuota vuotteloo.

Sano mikä kova remu

nuotin vierest' tämmätään

teki mitä joku kehu

nuotin vierest' tämmätään.

Nyt ne vorot tuhmat vorot

tuhmat vorot tuomitaan

käräjillä asustavat

tuomitaan ja teilataan.

Kukkuu käkö kukkuu käkö

konsa kukkuu konsa ei

mukaville turajoopi

pahaisille toruupi.

Joku jätti jätekasan

sitä sotkoo rajusti

on se possu joka kulki

koko maailman hajusti.

Kiven alta kiven alta

on kai paras kurkkia

teki sitä teki tätä

joutuu kulkeen nurkkia.

 

Pielavesi paskavesi

vesi missä retostaa

stereosta pitkä "rekkee"

turha sit' on tehostaa.

Kun tavataan niin sitä mukkaa

mettä aina harvempaa

kantohinta pienenee

ja kaljakin on halvempaa.

Koetan petraa selvittää

tuot' vaikk' ei kestä kukkaan

pakko täst' on vielä päästä

issoin poikain mukkaan.

Seminaarin kaikki kolmisenkymmentä osallistujaa ovat kuka enemmän tai vähemmän musiikin kanssa toimivia. Osallistujien painotus on kuitenkin etelämpään Suomeen ja varsinkin tämän alueen musiikkiväki on todella unohtanut unohtuneet musiikkikulttuurit täydellisesti. Seminaari on kuin harvinaisempi ohdake pielavetisessä kulttuurin pellossa. Saattaa pelto olla pinta-alaltaan laajempikin kuin vain Pielavesi tai vaikkapa Ylä-Savokin.

 

19.3.85 ti Savon Sanomat - Sakari Seppälä:
Kansanmusiikkiseminaari Pielavedellä - Yksinkertaisuuden ylistys
Suomen Kansanmusiikkiliiton Ja Pielaveden-Keiteleen kansalaisopiston yhteistyönä järjestämä "Unohtuneet musiikkikulttuurit" -seminaari järjestettiin nyt toisen kerran, tänä vuonna Pielavedellä.
Seminaari, josta ilmeisesti on muodostumassa jatkuva kuten luennoitsija Ilpo Sauniokin toivoi, keskittyi nyt suomalais-ugrilaiseen musiikkiin ja sen sovellutus-mahdollisuuksiin. Kolmipäiväinen tilaisuus koostui luennoista ja työpajatyyppisestä käytännön toiminnasta.

Kutsuttuina luennoitsijoina esiintyivät tutkija Ilpo Saunio ja professori Pertti Virtaranta, joiden varsin mielenkiintoisista esitelmistä muotoutui kehys ja tarpeellinen taustatieto suomalais-ugrilaisen musiikin ymmärtämiselle.

Kurssin pääideologi Ilpo Saastamoisen ajatus olikin, että päästäkseen kansojen musiikin sisälle on tunnettava ja tajuttava kokonaisuus, josta musiikki versoo. Tässä katsannossa seminaarin luennot olivat kiintoisia niin musiikillisesti kuin kansantieteellisesti.

Saunio eteni katsauksessaan historiallisesti käänteisessä järjestyksessä kuljettaen esi-merkein suomalais-ugrilaista musiikkia itämerensuomalaisista volgansuomalaisten ja permiläisten kautta obinugrilaisten shamanismiin. Saunion mukaan ei ole mitään tiettyä suomalais-ugrilaista musiikkia vaan se on vuorovaikutuksessa kehittynyt eikä ole mahdollista rekonstruoida erityistä kantamuotoa.

Seminaarin toinen esitelmöitsijä professori Virtaranta on ansiokas itkuvirsiperinteen kerääjä, ja hän on useilla matkoillaan nykyisen Neuvostoliiton alueen suomalaisten kansojen keskuudesta koonnut huomattavan määrän kansatieteellistä aineistoa ollen näin yhtenä tekijänä vaikuttamassa Suomen suomalaisten maailmankuvaan ja historianäkemykseen. Virtarannan aiheena oli Tverin karjalaisten itkuvirret.

Aikoinaan Itä-Suomesta ruotsien valtaa pakoon lähteneiden karjalaisten jälkeläisiä asustelee Kalininin alueella lähellä Volgan latvoja. Virtaranta pitää tätä menneisyyden evakkomatkaa eräänä suomalaisen historian olennaisimmista vaiheista, jolloin osa Itä-Suomea lähes tyhjeni. Kuitenkin jostain syystä tästä ei juurikaan tiedetä tai ei kerrota virallisessa historiankirjoituksessa. Joka tapauksessa alueella asuu suomensukuinen kansa, jonka luovuudelle on loitsu- ja itkuvirsirunous ollut tyypillistä. Tverin karjalaa osaava Virtaranta esitteli ihastuttavan tveriläisen itkijänaisen keräämällä nauha-aineistolla, ja esimerkki tuntui toimivan yleispätevästi vastaten osana kokonaisuutta.

Käytännön harjoitusten osuus oli merkittävä, ja näin tämä seminaari toimiikin selvästi paremmin kuin pelkkä "seminaari" luentoineen ja ruokailuineen. Välttämättömien taustaa ja kokonaisuutta valottavien esitelmien lisäksi toimi osan-ottajista koostuvat kolme ryhmää, jotka harjoituksin sovelsivat suomalais-ugrilaista musiikkia. Ryhmiä ohjasivat Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält ja Pekka Nylund.

Ajatuksena oli tehdä sovellutusten pohjalta omat sovitukset aiheena olevasta laulumuodosta.

Ja kaiken tämän yllä vaikutti kokoavana ajatuksena Ilpo Saastamoisen "yksin-kertaisuuden ylistys"; perusväittämä, jonka mukaan yksinkertaisessakin kansanlaulussa on runsaasti musiikillista informaatiota ja että pienilläkin muutoksilla pystytään luomaan runsaasti ennalta-arvaamatonta (so. uutta) musiikillista ilmaisua.
SAKARI SEPPÄLÄ

 

21.3.85 to Pielavesi-Keitele: Seminaari elvytti musiikkikulttuureja
(Kuvateksti I: Kalle Fält loihti huilustaan haapanan kevätvihellyksen.
Kuvateksti II: Ilpo Saastamoinen ja Pertti Virtaranta tutkimassa saksalaisen muusikko Hoffmanin nuotinnoksia itkuvirsistä.
Kuvateksti III: Seminaarin päätöstilaisuudessa musisoitiin soittaen ja laulaen, esiteltiin kurssilla opittuja taitoja.)

Kolmisenkymmentä musiikin ammattilaista tai harrastajaa maan eri puolilta perehtyi viime viikon vaihteessa Pielavedellä pidetyssä kansanmusiikkiseminaarissa unohtuneisiin musiikkikulttuureihin. Tämä Suomen Kansanmusiikkiliiton ja paikallisen kansalaisopiston toimesta järjestetty seminaari toteutettiin tänä vuonna Kalevalan 150-vuotisjuhlan merkeissä ja seminaarissa paneuduttiinkin hyvin keskeisesti kalevalaisen sävelmaailman sovellutuksiin improvisoidussa musiikissa. Seminaarin vetäjänä toimi Ilpo Saastamoinen Keiteleeltä apunaan muusikot Kalle Fält, Pekka Nylund ja Rauno Nieminen.

Vierailevina luennoitsijoina seminaarissa toimivat professori Pertti Virtaranta Joensuun yliopistosta sekä tutkija Ilpo Saunio. Pääosan kurssin työskentelystä tapahtui ryhmätyöskentelyn merkeissä. Ryhmissä harjoiteltiin mm. ihmisäänen käyttöä suomalais-ugrilaisissa kulttuureissa, kielisoitinten runonlaulua, runonlaulun sovitusongelmia, vanhojen tahtilajien elvytystä, itkuvirsien soveltamista nykypäivään, suomalais-ugrilaisen musiikin uudelleen soinnutusta sekä uusien tekstien tekemistä vanhoihin lauluihin.

Seminaarin opettajista koottu Pohjantahti-yhtye sekä helsinkiläinen Ankara-yhtye esiintyivät lauantai-iltana Restentissä. Sunnuntai-iltana Pohjantahti konsertoi Keiteleellä.

Lauantaina puhui seminaarissa professori Pertti Virtaranta Tverin karjalaisista itkuvirsistä. Hän on tehnyt kuusi matkaa Neuvosto-Karjalaan, jossa yhä vielä tapaa eeppisen runouden taitajia. - Usein puhutaan viimeisestä runonlaulajasta, mutta näyttää siltä että tuskin viimeinen runonlaulaja on vielä syntynytkään, totesi Virtaranta.

Professori Virtarannan mielestä itkuvirsirunous on kaikkein hienoin perinteen laji. Tveristä löytyy vielä useita itkuvirsien taitajia, joista Anna Andrejevnalta on Virtaranta voinut eniten tallentaa itkuvirsiä. Ensimmäiset äänitteet hänen kansaan Virtaranta teki kesällä 1971 Koslovan hautausmaalla.

Professori Virtarannan mukaan itkuvirsien esittäjät ovat henkisesti erittäin korkea-tasoisia ihmisiä, joille on jo syntymässä suotu tämä jalo taito. Itkuvirsiä tutkittaessa on todettu mm. kiertoilmausten käyttö valtavaksi. Itkuvirsissä ei sanota koskaan isää isäksi eikä äitiä äidiksi, samoin kaikki muutkin läheiset henkilöt ilmaistaan itku-virressä kiertoilmaisun kautta. Monta muutakin arkiproosan sanaa on pehmennetty kiertoilmaisun kautta.  

Itkuvirsien siirtämisen nuoteille totesi Virtaranta erittäin vaikeaksi tehtäväksi. Suomesta löytyy ainoastaan muutama joka tähän kykenisi, mutta tavallisesti tällaisilla henkilöillä ei ole siihen aikaan. Virtaranta vetosikin seminaarilaisiin, että he mahdollisuuksien mukaan ryhtyisivät tähän tehtävään. Nuotinnosta on jonkin verran tehnyt eräs saksalainen muusikko, mutta tehtävää olisi vielä valtavasti jäljellä.

Pohjantahdin erikoiset
- Me soitetaan tässä aluksi vepsäläistä musaa. Tään biisin nimi on alunperin ollut Kastepisara ja se on toiselta nimeltään Sodasta palaavan äidin kehtolaulu. Sitten me aateltiin soittaa votjakkien eli udmurtien musiikkia.
Nuo olivat Saastamoisen Ilpon juontoja Pohjantahti-yhtyeen sunnuntaisessa konsertissa Keiteleellä.

Ihan hullua meininkiä, kamalaa, tuokaa kirves! Tällaisia kommentteja Pohjantahdin pojat saivat tätä konserttia ennen. Ja toisaalta hyvä, hyvä, IHANAA -huutoja punkkariyleisöltä eräässä konsertissa.

No meikäläinen mietti ensimmäisten irtiottojen jälkeen, että MIELENKIINTOISTA. Erikoista ja ennen kokematonta oli poikien soitto, mieluisa yllätys taas kerran. Huumorin pilkettä ja pääluuta jymisyttävää jytää. Tseremissien hempeä laulu: hyvä kun ei tullut enemmän äitiä ikävä ja tippa silmään.

Nylundin Pekka loihti kitarastaan kantele-soundin. Elektroniikkaako vai taitajan oivallusta. No balalaikan rimputussähkökitaralla ainakin vaatii rentoa rannetta, ja sitähän Pekalla on.

Kalle Fält on taatusti viettänyt joskus tuokion kainuulaisen järvenlahden ranta-puseikossa ja kuunnellut keväisiä linnunääniä. Huilustaan mies puhalsi haapanan villin keväthuikkaisun tuosta vaan väliaikamusiikiksi. Lisää aitoja luonnonääniä, kiitos!

Pohjantahdin esittämä katkelma Ilpon säveltämästä Antero Vipusesta, sai hivenen kuorohommissa mukana olleen tuntemaan suurta myötätuntoa (osanottoa) kuoroa kohtaan. Teos ei taatusti ole tavanomaista "Iltatuulen viestiä".

Toisella jaksolla Pekka, Ilpo ja Kalle äityivät joikaamaan: Noitarummun tervan-tuoksun leijuessa sieraimiin alkoi jo tuntua siltä, ettei loveenlankeaminen kohta ole kaukana. No onneksi sentään lopussa Kalle lauloi jo tutumpaakin tekstiä, Eino Leinoa Ilpon sävelin - osaavat sitä muutkin kuin Vesku Loiri.

Mitähän sitä keksisi mainoslauseeksi (kahvitarjoilu?), että enemmän kuin kourallinen ihmisiä tulisi kokemaan uutta ja jännittävää. Eihän Keiteleen kirkonkylän koululle ole tietääkseni frakki-, smokki- tai muutakaan pukeutumispakkoa, joten ihan kotikutoisissa voisi tulla. Iso sali, bändi toisessa nurkassa, hippunen yleisöä toisessa ikävä siinä tulettelevi.

Itkuvirsiä Pravdan etusivulla
(Kuvateksti I: Tutkija Ilpo Saunio johdatti seminaarilaiset sukulaiskansojemme rikkaaseen musiikkiperinteeseen.
Kuvateksti II: Pielaveteläiset Kaija Kaikkonen ja Hannu Tiusanen uppoutuneina suomalais-ugrilaisen musiikin kiehtovaan maailmaan.)

Unohtuneet musiikkikulttuurit kansanmusiikkiseminaarin ensimmäinen esitelmän pitäjä, tutkija Ilpo Saunio perehdytti kuulijansa suomalais-ugrilaisen musiikin historiaan ja yksityiskohtiin. Sanallisen annin täydennykseksi kuultiin useita harvinaisia ääninäytteitä sukulaiskansojemme rikkaasta musiikkiperinteestä.

- Suomalais-ugrilaisten kansojen keskuudessa on saattanut olla vallalla jokin yhteinen ajattelutapa mutta yhteistä musiikkikulttuuria heillä ei ole. Tosin pinnallisina yhteisinä piirteinä voidaan kuulla yksiäänisyys, toisto, diatonisuus, pentatonisuus, vapaa rytmisyys ja yhteisenä soittimena kantele. Sävellykset syntyvät paljolti samaa musiikillista ajatusta toistamalla. Suomalais-ugrilaiset kansanrunot, jopa suomalainen karjalainen lauluperinne saattaa tästä syystä tuntua ikävältä, ellei sitä ympäröisi rikas runokieli ja variaatiot, Saunio kertoi.

Suomalais-ugrilaisten alkukoti sijaitsi noin 500 kilometriä Moskovasta koilliseen. Sana ugra tarkoittaakin Koillis-Venäjää. Heidän musiikkinsa alkujuuret löytyvät historian hämärästä 5000 vuoden päästä.

- Mielenkiintoisena yhteisenä piirteenä suomalais-ugrilaisessa musiikissa ovat itkuvirret. Erityisesti mordvalaisten keskuudessa itkuvirsiperinne on ollut rikasta ja se elää yhä. Itkuvirsiperinteen elävyydestä mainio esimerkki on, että neuvostoviran-omaiset tilaavat Pravdan etusivulle mordvalaisen itkuvirren valtionpäämiehen tai muun merkkihenkilön muistolle. Varmuudella tiedän Pravdan tilanneen etusivulleen itkuvirren avaruuslentäjä Juri Gagarinin muistolle. Sitä ei tiedossani, tilattiinko äskettäin edesmenneen Konstantin Tshernenkon hautajaisiin itkuvirttä, Ilpo Saunio sanoi.

Yllättävä tieto monelle oli, että säkkipilli ei olekaan yksin skotlantilaisten soitin, vaan se on tunnettu myös suomensukuisten kansojen keskuudessa. Sukulaisemme valmistivat säkkipillinsä härän rakosta. Kaikusuppiloina käytettiin kahta lehmän-sarvea. Okariini on myös suomalais-ugrilaisten kansojen käyttämä soitin. Niitä oli kahdenlaisia, savesta valmistettu eli savisatakieli ja puusta tehty puusatakieli.

Marien eli tseremissien keskuudessa oli olemassa tapa, että muun muassa nuorien naisten oli piti osata soittaa kannelta, jotta pääsisi miehelään. Tokkohan elävän musiikin arvostus lisääntyisi, jos avioliittomarkkinoilla esitettäisiin samantapaisia vaatimuksia nykyisinkin? 

Ilpo Saastamoinen: Pakanauskonto - annettu kuva
Muusikko Ilpo Saastamoinen kertoi suomalais-ugrilaisten kokonaismaailmankuvasta ja aikakaudesta, jolloin suomalaiskansat kielisukulaisina olivat tiiviimmässä kosketuksessa keskenään ja suomalaiset eivät vielä olleet edes siirtyneet nykyisille asuinsijoilleen. - Muinaissuomalaisten kokonaismaailmankuvaa ei voida sivuuttaa käsittelemättä heidän uskontojaan ja niihin liittyviä käsitteitä. Näistä nykyisin paljon puhuttu shamanismi yhtenä esimerkkinä mainitakseni. Meille on annettu sellainen kuva, että muinaissuomalaisten uskonnot ovat olleet pakanauskontoja ja jotenkin primitiivisiä. Mutta mitä enemmän olen perehtynyt noihin uskontoihin, sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että kyse ei suinkaan ole mistään primitiivisistä käsityksistä, vaan hyvinkin pitkälle viedystä ja syvällisistä näkemyksistä maailmasta, Ilpo kertoi.

- Tuon maailmankuvan tunteminen on tärkeä siksi, että ilman sen ymmärtämistä on aika vaikea ymmärtää myöskään suomalais-ugrilaisessa kulttuurissa syntynyttä musiikkia. Aivan samalla tavalla vaikeaa niin sanotusti ymmärtää eurooppalaista kulttuuria; klassismin aikakautta, barokkia tai mitä muuta tahansa, jos emme tiedä niiden taustahistoriasta yhtään mitään. Eli minkälainen oli sen ajan ihmisten maailmankuva esimerkiksi Euroopassa, Saastamoinen pohti.

Pienen tuulahduksen kurssin henkiseksi virikkeeksi Ilpo esitti kirjoittamansa jutun, joka selitti ja kuvasi hänen Kalevala-sävellysprosessiaan. Esityksessään Ilpo kuvaili käsityksiään Kalevalan Maailman synnystä Ison Tammen kaatoon.

- Oman suhtautumistapamme muuttamisella, uudenlaisen rakenteen tajuamisen avulla me pystymme huomaamaan ja ratkaisemaan asioita, jotka ovat tähän saakka olleet ratkaisemattomia ongelmia, Ilpo filosofoi.

 

Päiväämätön - kevät 1985: Unohtuneet musiikkikulttuurit
Kansanmusiikkiseminaari "Unohtuneet musiikkikulttuurit" toteutettiin, kuten jo edellisvuotenakin Savon sydämessä. Paikkana oli tällä kertaa Pielavesi. Maaliskuiset päivät 15.-17.3.1985 tutustuttiin kalevalaisen sävelmaailman ilmiöihin ja suomalais-ugrilaiseen musiikkiin laajemmin.

Seminaarin "runkoryhmänä" ja harjoitusten ohjaajina toimivat trio Pohjantahdin soittajat: Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält ja Pekka Nylund. Käytännön musisointi-harjoitusten ohella kuultiin tutkija Ilpo Saunion esitelmä suomalais-ugrilaisen musiikin ilmenemismuodoista sekä professori Pertti Virtarannan esitys Tverin karjalaisten itkuvirsistä.

Seminaarin sisältö oli jotensakin laaja ja uusia näkemyksiä avaava; se jota kansojen musiikilliset kulttuurit kiinnostavat laajemmin on tervetullut taas ensi keväänä järjestettävään seminaariin. Tällä kerralla paikalla oli noin 30 muusikkoa, tutkijaa, opiskelijaa, harrastajia ja muutoin vain asiasta kiinnostunutta henkilöä.

 

31.3.85         Vesanto - klo 13 yläaste - Pohjantahti

> 2.4.85  Sisä-Savon lehti: "Esikalevalaista soittoa Vesannolla"
(Kuvateksti: Pohjantahdin miehet olivat pukeutuneet konserttiin shamaaniasuihin. Rekvisiitasta löytyi ainakin nahkavaatteita, linnunsulkia, hirven sarvia ja noitarumpu.)
Pohjantahti-yhtyeen konsertissa Vesannolla tehtiin matkaa esikalevalaiseen maailmaan. Matkalle johdattivat kuulijoita shamaanit Saastamoinen, Fält ja Nylund.

Konsertissa kuultiin suomalaisugrilaisten kansojen vanhaa musiikkia uudelleen käsiteltynä. Mukana oli mordvalaisten, syrjäänien, mansilaisten ja votjakkien ja tseremissien musiikkia. Välillä liikuttiin kauniin herkissä itkuaiheissa, välillä noitarumpu loihti tajuntaan jykevän alkuvoimaisen rytmin.

Votjakkilainen häälaulu kertoi alunperin tapahtumista, kuinka shamaani haki sairaiden sieluja manalan puolelta. Joskus saattoi sattua että shamaanin herättäjällä oli vaikeuksia saada tuo puoleisen matkaajaa hereille. Shamaani makasi luottehissaan kymmeniä vuosia.

Syrjäänien eli komien laulu, joka oli saanut nimekseen Kyynel putoaa kertoi äidin hellyydestä. Tseremissiläinen alunperin häälaulu sekin, sisälsi maagisia hokemia. Tauti kaataa, tauti kaataa -toisto koetteli kuulijan ymmärrystä.

Pohjantahti tarjosi vesantolaisille erilaista elämystä Kalevalan juhlavuoteen. Se edusti henkiin herätettyä Kalevalaisuuden perinnettä toisin kuin usein pelkiksi juhla-seremonioiksi kiteytetty kalevalaisuus.

Yhtyeen tarkoituksena onkin Ilpo Saastamoisen mukaan välittää nykyihmiselle vanhaa perinnettä luomalla sitä uudelleen. Musiikissa on vahva jazzin leima, jossa kansanmusiikki kuultaa vahvana taustana.

Pohjantahti yhtye on syntynyt viimekeväisen Keiteleellä pidetyn unohdettujen musiikkikulttuurien seminaarin hedelmänä. Seminaarissa tutustuttiin kalevalaiseen sävelmaailmaan improvisoituna. Erityisesti ohjelmassa perehdyttiin suomalais-ugrilaisten kansojen musiikkiin.

Uusi kokoonpano syntyi jo seuraavana eli viime syksynä. Saastamoisen mukaan läksivät Pekka Nylund ja Kalle Fält. Fält on aikaisemmilta ajoiltatuttu Paradise- ja Express- yhtyeiden riveistä. Pekka Nylund on tullut tutuksi mm. Piirpauke- yhtyeestä. Ensiesiintymisensä uusi yhtye teki koulukonserttina Varkaudessa helmikuussa.

Vesannon Kalevalakonsertin aluksi esittivät Niiniveden ala-asteen oppilaat kaksi tanhua. Opettaja Maija Korhonen esitteli laajan valikoiman suomalaisia kansallis-pukuja.
Sunnuntaisen tilaisuuden järjesti Vesannon kulttuurilautakunta.

 

> 5.4.85 Savon Sanomat - R.K: Murros Vesannolla
Yleensä Vesantoa pidetään ja ainakin vesantolaiset itse pitävät jonkinlaisena keskitason yläpuolella olevana kulttuuripitäjänä. Ja näin on varmaan ollutkin. Viime aikoina on kuitenkin herpaantumisen merkkejä ollut estraadilla ja varsinkin sen etu-puolella. Parit runotapahtumat keräsivät vain toista kourallista, Vesanto-viikko on paljolti polkeutunut paikoilleen... Voi kyllä olla tilapäistä väsymystä ja osin näkö-harhaa, mutta totuuden jyvääkin mukana. Viime sunnuntaina kulttuurilautakunnan toimesta järjestetty Kalevalaa juhlistava konserttitapahtuma ei vesantolaista kulttuuriväkeä juuri kiinnostanut. Kylmästä säästä huolimatta vain vajaa 100 henkeä vaivautui kesäaikaiseen iltapäivään. Poissaolleet ovat loppuviikosta sanomassa: "kun ei täällä maalla mitään tarjota, eikä sitä tiijiä, eikä viiti". Mitäpä jäi kokematta kotiinsa jääneiltä?

Ei nyt niin ihmeitä, mutta kuitenkin aina tapposarjojen ja dynastioiden kanssa kilvoittelevaa maanläheistä kulttuuria. Pohjantahti-yhtye on ihan alkuvoimainen shamaanijoukko, joka improvisoi suomalais-ugrilaista alkuperää olevaa kansan-musiikkia. Ihan vanhakantaisin kuulijajoukko saattoi päivitellä volyymeja, mutta nuoremmilta katse alkoi jo harhata ja värinä irrota jäseniin. Yhtyeessä soittivat ja soittavat ja laulavat Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält ja Pekka Nylund. Muu ohjelma koostui lähes 30 kansallispuvun kavalkaadista, niin pienten, nuorten kuin isompienkin esittäminä. Niiniveden lapsitanhuajat tanhusivat ja kulttuurilautakunnan tuores puheenjohtaja Kaija Nuutinen toivotteli väen tervetulleeksi. Uudella kulttuuri-lautakunnalla onkin edessään eräänlaisen sukupolvenvaihdoksen aika vesantolaisessa kulttuurissa. Perinteet on säilytettävä, vanhoja kunnioitettava, mutta uuttakin pitäisi keksiä, ihmisiä saatava aktivoitumaan, kun televisiokin on käynyt kalkkikseksi. Varsinkin maineikas vesantolainen musiikkiharrastus on kokemassa murrosta, kun Tauno Tiihonen on tekemässä tilaa uusille yrittäjille.
R.K.

29.3.85         Kuhmo, ammattikoulu klo 14 (2) - Pohjantahti

> 4.4.85 to Kuhmolainen (sm): Pohjantahti-trio veti vain 11 kuulijaa
(Kuvateksti: Loitsuako lie vai maahisten manausta. Pohjantahti oli kyllä nimensä väärti, eksoottinen.)
Pohjantahti-trion konsertti perjantai-iltana Ammattikoululla keräsi paikalle vain 11 kulttuuri-ihmistä. Perjantai-iltapäivänä trio tosin esiintyi täydelle salille lukiolaisia ja ammattikoululaisia.
Pohjantahti-trion esiintyjät Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält kertoivat, etteivät koskaan ennen ole esiintyneet näin pienelle yleisölle. Yleisön vähyyden takia ohjelmisto oli typistetty, vain noin tunnin mittainen. Musiikki oli perinteistä suomalais-ugrilaista kansamusiikkia nykymusiikin keinoin.  

- Onko kuhmolainen kulttuurielämä todella näin tekosiveää?, ihmetteli eräs paikalle uskaltautunut. Pohjatahti-trio keräsi ammattikoululle perjantai-iltana vain 11 kuulijaa.

Ne rohkeat, jotka illalla uskaltautuivat paikalle, saivat nauttia suomensukuisten kansojen perinteisestä, ikivanhasta musiikista. Konsertti kesti tunnin.

Esitys alkoi taiteilijoiden tömisevällä sisääntulolla. Ensimmäinen kappale - shamanistinen (shamaani = tietäjä, poppamies) Kastepisara - jo osoitti, että kalevalaista musiikkia voi esittää myös sähkökitaralla eikä aina vain kanteleella. Kastepisara oli muutettu nykyaikaan: Sodasta palaavan pojan äidin kehtolaulu aseistakieltäytyjälle.

Toinen laulu oli myös shamanistinen, se perustui »emmä tiijä» - pohjalle. Tämän loitsumaisen tsheremissikappaleen sanat olivat hyvin mystiset: - Tyhjä tyhjän päällä kulkemassa... - Sekö? - Tyhjän päällä kulkemassa... - Se! - Ei oo minnuu olomassa...

Mordvalainen kansanlaulu Oo Marina oli vauhdikas ylistys Marina-neidolle. Lopuksi laulaja lupasi ottaa Marinan piiakseen. Ohjelmiston herkin kappale oli marilainen Kyynel putoaa. Ilpo Saastamoinen sanoikin, että jos kyynel alkaa pudota laulun aikana, voi joku käydä pyyhkimässä. Seuraavaksi kuvailtiin vanhaa isäraukkaa, joka epätoivoisesti yrittää hankkia väkivaltaiselle tyttärelleen sulhasia.

Taivas ja maa oli ikivanhaa perinteistä tsheremissi-musiikkia. Väinämöisen serkkujen ensimmäiseltä LP:ltä, kuten Kalle vitsaili.
Tauti kaataa, kaataa tauti oli pääteemana seuraavassa esityksessä. Taiteilijat matkivat toistensa soitantaa taiturillisesti.

Ryhmä kehui yleisöä fantastiseksi. Ei tullu kirveitä tällä kertaa. Tämä oli kyllä uramme pohjanoteeraus, yleensä meidän konserttimme menevät kuin kuumille kiville.         
Konsertti olisi ollut kahden tunnin pituinen, jos yleisöä olisi ollut enemmän. Ihmisillä on niin rajoittunut musiikkimaku, joko klassista tai poppia, harmitteli Ilpo.
Kuhmo ei kuitenkaan ole mikään erikoistapaus. - Ja nyt on vielä Kalevalan juhla-vuosi, päivitteli Kalle Fält.
Liekö yleisökadon syynä ollut Alkon lakko vai TV:n jatkosarja. Kulttuurisihteeri Toivo Mikkola hämmästeli ja ihmetteli, kannattaako hänen enää hankkia Kuhmoon mitään esiintyjiä. (sm)

 

Keitele 24.4.1985 (Mainoskirje) Tiedonjulkistamisen neuvottelukunnalle

16.4.85 (W)   Esittelykeikka (-kirje?) opetusministeriössä - Stipendiasiain keskus (Pohjantahti)
OPETUSMINISTERIÖ (kirje)  > 18.5.?
Kultt.siht. Eeva Paajanen
Asia: Pohjantahti-yhtyeen esiintymistarjous

Viitaten 19.4.85 käymäämme keskusteluun POHJANTAHTI -yhtyeen (Kalle Fält, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen) mahdollisuuksista tulla valituksi valottamaan maamme musiikkielämän pimeää puolta tulevaisuudessa ulkomailla järjestettävissä kulttuurivilahduksissa, olemme valmiit erittelemään suomalais-ugrilaisten kansojen musiikista koostuvaa hajamielistä konserttiohjelmistoame KORVAUKSETTA asiasta loveenlankeaville henkilöille Helsingissä 16.-18.5. välisenä - tarkemmin sovittavana - ajankohtana mottona:         

- POHJANTAHDILLA ON OMAT NOOTIT/NUOTIT
- NORRTAKT(IK) BEHÖVER INTE NOTER         
- POLARBEAR/T BITES THE NOTICES/NOTES

- NORDTAKT HAT TAKTRAFT/TATKRAFT SOGAR DIE TAUBEN Tauben ZU VÄINÄMÖIZIEREN!

Ystävällinen vastaus pyydetään lähettämään (tai soittamaan) osoitteella: Ilpo Saastamoinen, KeiteleTerveisin: Ilpo Saastamoinen        [> Ks. 19.05.85]

 

20.-21.4.85      Ikaalinen - mus.kurssi + konsertti (Pohjantahti) (Soitinrakennuslinja)
                       Juha Vainio - shamaanirummun tekijä

> 16.4.85         Pohjois-Satakunta: Musiikkikurssi Mänttikuja yhdessä
...Orkesterin ostjakkirummun on rakentanut soitinrakennuslinjan oppilas Juha Vainio.

Ikaalisten kansalaisopisto järjestää musiikkikurssin 20-21.4. Kotiteollisuuskoulun soitinrakennuslinjan tiloissa. Kurssi alkaa lauantaiaamuna klo 9. Kurssin opettajana toimii Ilpo Saastamoinen, jonka ansiot opettajana, muusikkona ja säveltäjänä ovat alan harrastajien tiedossa. Mainittakoon tässä yhteydessä vain Kitarakirjan kirjoittaminen, Suuren kitarakirjan käännöstyö, toiminta Kajaanin Big Bandin kapellimestarina ja Piirpauke -yhtyeen jäsenyys.

Kumpanakin päivänä kuullaan esitelmä, jonka jälkeen siirrytään käytännön harjoitteluun. Päivien ohjelma muodostetaan niiden tarpeiden mukaan, mitä osan-ottajilla on. Opettaja on varautunut ohjaamaan koko "römppämusiikin" kirjoa kansanmusiikista heavyyn. Osanottajista muodostetaan orkestereita, jotka harjoittelevat uutta ohjelmistoa. Valmiit kokoonpanot voivat saada palautetta soitostaan mestarilta. Musiikkiesitykset nauhoitetaan, jonka jälkeen niitä voidaan analysoida yhdessä opettajan kanssa. Soittopelit kurssille pitää ottaa mukaan.

 

9.5.85 Viitasaaren Seutu: Pohjantahti sai Kalevalan svengaamaan (6.5. -konsertti)
(Kuvateksti: IS shamaaniasussaan.)
Yläasteen juhlasalin näyttämöllä riehuivat maanantaina sarvipäiset shamaanit, jotka hurjalla soitannallaan keräsivät oppilailta valtavat suosionosoitukset. Naamioiden takaa löytyivät kansanmusiikin ammattilaiset Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält ja Pekka Nylynd eli Pohjantahti-yhtye.

Tunnin kestävässä konsertissa kuultiin suomalais-ugrilaisten kansojen vanhaa musiikkia uudelleen sovitettuna. Vepsäläisten, mordvalaisten, tseremissien ja marilaisten muinaiset laulut tulkittiin jazzahtavasti, nuorten korvaan tarttuvalla kielellä.

Välillä luotiin musiikkiin voimaa noitarummuilla ja hurjilla huudoilla, mutta jo kohta herkistettiin kuulemaan äidin hellyydestä kertovaa kaunista laulua Kyynel putoaa.

Sattuvista sanoituksista vastasi Kalle Fält, aiemmin Paradise- ja Express- yhtyeissä mukana ollut sananikkari. Esityksen aikana hän pääasiassa lauloi ja rummutti. Kitaraa soittivat Piirpaukkeessakin mukana olleet Ilpo Saastamoinen ja Pekka Nylund.

Idea Pohjantahti-yhtyeen perustamisesta ja esi-kalevalaisen musiikinesittämisestä syntyi Ilpo Saastamoisen mukaan viime keväänä, kun Keiteleellä järjestettiin Unohtuneet musiikkikulttuurit -seminaari. Yhtye pyrkii esittämään vanhaa musiikkia nykyaikaisesti, mutta silti kansanmusiikillista taustaa kunnioittaen.

 

8.-10.5.  Kajaani - Pohjantahti-koulukeikkoja ke-to: Vuohenki - Linnan lukio -
             Nakertaja - Keskuskoulu - Valjus(?) - Soidinsuo - Lehtikangas -
            10.5.85 pe klo 19 Kaup.teatteri

> Kainuun sanomat 9.5.85: "Kansanmusiikkia nykypäivän tahtiin"
...Lähdeaineistoa on kerätty melkoinen määrä yleisradion nauhoitteista, äänilevyilta, itkuvirsinauhoituksista, Kalevala-kirjallisuudesta, Suomen suvun uskonnot -kirjasarjasta...Shamaanipukuun kuuluvat poronsarvet, korpinkynnet, teerenpyrstö, jäniksenkäpälät, sudennahat, kalanpyrstöt [ja -nahkat] ja tietysti noitarumpu...

> Päiväämätön: Pohjantahti-yhtye Kajaanissa: ...Samaan aikaan...kiertää kajaanilaisia päiväkoteja Pentti Rasinkangas, jonka ohjelmistossa on eri maiden kansanlauluja ja muinaissuomalaista musiikkia...

> 15.5.85         Kainuun sanomat - Unto Torniainen (10.5. konserttiarvostelu):
"Kalevalan juhlavuosi toi uuden yhtyeen"
Näin Kalevalan juhlavuoden kunniaksi on maahan saatu yhtye, joka rockin ja jazzin keinoin tuo uuden näkökulman suomalais-ugrilaiseen kansanmusiikkiin. Yhtye on nimeltään P o h j a n t a h t i ja sen takana on kukas muu kuin pitkän päivätyön kansanmusiikin ja jazzin parissa tehnyt Ilja Saastamoinen.

Yhtye piti riemastuttavan konsertin Kajaanissa perjantaina ja osoitti, että kun perinnettä pölisytetään kunnolla sitä kunnioitetaan, saadaan hienoa musiikkia.

Ilja Saastamoinen on touhuillut jo 70-luvun alusta suomalaisen kansanmusiikin ja jazzin parissa. Karelia-yhtye oli yksi ensimmäisistä. Sen jälkeen on niin suomalainen kuin muukin kansanmusiikki saanut Iljan otteessa uusia muotoja. Usein Saastamoisen töitä on vaivannut tietty akateemisuus. Teknisyydestä ja improvisoinnista huolimatta lopputulos on usein ollut hieman kuivakasta.

Pohjantahti on trio, jossa soittavat ja laulavat Ilja Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält. Kaikki ovat olleet monessa mukana. Iljan ja Pekan vuodet Piirpaukessa näkyvät ennakkoluulottomuutena. Nyt Pohjantahti elää ja hengittää kuten tällaisen perinteistä rakentuvan kokoonpanon tuleekin tehdä.

Yhtye muokkaa suomalais-ugrilaista sävelmateriaalia tuoreesti, musiikille hymyillen ja sitä perinnettä myötäilevissä asusteissa elävöittäen. Nimenomaan soittamisen riemu ja perinteessä olevien koomisten ainesten korostaminen tekee Pohjantahti- yhtyeestä kiinnostavan ja erittäin persoonallisen ryhmän.

Iljan shamanismi-hulluttelu, Kalle Fältin huikea laulu ja Pekka Nylundin täynnä huumoria ja teknistä taituruutta olevat kitarasoinnit antavat Pohjantahdin musiikille elävyyttä ja väriä.

Myös rauhallisten numeroiden universaali kauneus ja tyylikkään pelkistetyt sovitukset kertoivat paitsi kovasta harjoittelusta myös vieraiden maiden kansan-musiikkikulttuureihin perehtymisestä. Asialle vihkiytyminen ja tunnelmien sisäistäminen näkyivät koko Pohjantahdin otteissa: Iljan pitkä ja kunnioitettava sarka kansanmusiikin alueella on saamassa uuden ja entistä hienomman esityksellisen muodon.

Pohjantahti on yksi Kalevala-juhlavuoden upeimpia saavutuksia ja se elää varmaan vielä juhlavuoden jälkeenkin. Hersyvää huumoria, taitavaa soittoa ja laulua suomalais-ugrilaisessa hengessä. Pohjantahti on yksi vuoden yhtyeitä. Näin toimii musiikin eilinen ja tämä päivä.
UNTO TORNIAINEN

 

14.5.85 ti  PT: Raahe: Oravan koulu, Saloisten yläaste + lukio & Raahen lukio  (Merikadun auditorio klo 19)

> 2.5.85         Raahelainen: Jäniksen käpälä ja noitarumpuja (esite)

15.5.85         PT: Oulu: Pohjankartanon koulu (2) + iltakons.

> 18.5.85 Kansan Tahto - Risto Pennanen: Shamaanien taivaanmatka
(Kuvateksti: Nauttimalla kärpässientä ja soittamalla rumpuaan shamaani nousee hurmostilaan, jossa sielu vapautuu ruumiista ja lähtee taivaanmatkalle. Kalle Fält työnäytettä antamassa.)

Shamaanit Huuhkana, Kuihkamo ja Hyyperö ryhtyvät pukeutumaan. Kauhtanoihin on ripustettu henkiä karkottavia tiukuja, korpinkynsiä ja kärpännahkoja. Rautavanne pään ympärillä estää kalloa halkeamasta noituuden voimasta. Vanteeseen kuuluu huuhkajansulkia ja poronsarvet. Shamaanit nauttivat kuivattua kärpässientä, taivaanjumalan syljestä syntynyttä. Se pakottaa syöjänsä laulamaan, vain harvat kykenevät pysyttelemään hiljaa.

Hyyperö ottaa esille shamaanirumpunsa. Hurmostilaan nousu alkaa. Kohta sielu erkanee ruumiista tiedustelumatkalle. Mutta mitä? Toiset tarttuvatkin sähkökitaraan ja -bassoon! Pohjantahti-yhtyeen Kalle Fält, Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen ovat moderneja shamaaneja, mutta heidän musiikkinsa pohjautuu ikivanhoihin suomalais-ugrilaisiin perinteisiin.

Rajoja ei aseteta tiukasti: tervehdyslaulussa käytetään Kanadan inuiittien kurkkulaulutekniikkaa höystettynä Kuriilien ainu-kansan resonassilaululla. Mesmerististä animaalienergiaa. Shamaanirummun tasaiset lyönnit pohjustavat vepsäläisen Sodasta palaavan äidin kehtolaulua. Urut säestävät, basso improvisoi. Loveen lankeaminen lähestyy. Votjakkien shamanistinen häälaulu johdattaa sielun taivaanmatkalle tietoja saamaan.

- "Emmä tiiä", toteaa shamaani sielunsa olinpaikasta.

Mordvalainen Umarina loikkii hieman absurdisti, mutta marilaiset Lemmin pojalle sekä Taivas ja maa tyynnyttävät. Basso yltää huikeisiin korkeuksiin. Mareillakin on ongelmansa. Vanha isärukka yrittää päästä eroon väkivaltaisesta tyttärestään. Veljen pitää hankkia siskolle sulhasia.

Koukkaus Lappiin: Zühtu-joiku ja 20/8 -tahtilaji. Raajat vääntelehtivät mukana. Marit tulevat apuun, Kyynel putoaa. Kitara ja basso itkevät polyfonisesti. Itkemisen iloinen historia - tajunnanvirtaista kurkkulaulua ja huilua.

Nurkissa rapisee, sielu alkaa palata ruumiiseen. Uusrenessanssityylinen juhlasali. Kalle Fält lausuu Väinämöisen soiton Kalevalan juhlavuoden kunniaksi. Säestys kallistuu yhä enemmän jazziin päin. Huilua ja fonia. Ja vielä luonnonsuojeluaiheinen Haapanan uni. Pehmeää. Repivä kazoo aloittaa viimeisen -kappaleen Tauti kaataa. Marit tiesivät ylenmääräisen tanssimisen vaarat.

Shamaanit muuntuvat normaaleiksi ihmisiksi, pakkaavat tavaransa ja kiirehtivät pois Oulusta välittömästi uskomattoman konserttinsa jälkeen. Esiintyminen Helsingissä odottaa seuraavana päivänä.
Oulu on isolla rahalla tuetun korkeakulttuurin matalaprofiilinen kaupunki. Kaikki tavallisesta poikkeava näyttää jäävän huomiotta. Pelmun ja KSL:n järjestämään Pohjantahdin konserttiin kaupungintalolla vaivautui saapumaan kourallinen ihmisiä. Päivän koululaiskonsertit olivat onneksi menestyksellisiä.

Tulen yhä pessimistisemmäksi - kannattaako Ouluun järjestää enää mitään vaihtoehtoista? Odotan syksyä, rankkasateita ja uutta kärpässienisatoa.
RISTO PENNANEN

16.5.85      Työväen Sivistysliitto TSL: ry:n Edustajakokous 16-17.5.1985
                 Helsinki, Työv.talon juhlasali (A. Halinen/TSL)
               - Avausohjelma: Pohjantahti -
                 Arvo Salo - Kalevi Sorsa  - Pertti Viinanen - Kansainvälinen

17.5.85 Suomen Sosiaalidemokraatti (s.10 - Extra uutiset):
"Poppamiehet" piristivät TSL:n edustajakokousta"
(Kuvateksti: Kaikuja menneisyydestä. Työväen sivistysliiton edustajakokouksen avasi Pohjantahti-yhtye. Bassoa näppäilee Ilpo Saastamoinen. )

Työväen sivistysliiton edustajakokous alkoi eilen työväentalolla. Kokouksen avaus oli poikkeavuudessaan piristävä. Kolme poppamiehiksi sonnustautunutta muusikkoa soittivat Suomen heimon muinaisia sävellyksiä. Sovitukset tosin kuulostivat uusilta.

...Tauti kaataa
Kolme shamaaniksi sonnustautunutta miestä avasi kokouksen. Ryhmän nimi on Pohjantahti ja se soittaa kielisukulaistemme kansanmusiikkia. Musisoijien viesti parillesadalle kulttuurin ja politiikan harrastajalle oli: "Kab-koo-vib-baum" ja "Tauti kaataa". Viesti meni ilmeisesti perille, sillä ryhmä sai raikuvat suosionosoitukset...

1.6.85         Seinäjoki - Provinssirock/Pohjantahti (Rytmiteltta klo 19.30-20.15)

3.6.85         Helsingin Sanomat - Rauno Lahti: Provinssirock soi taas perinteisen rauhallisesti.
(Kalle Fältin kuvateksti: Näkökulmaa juhlittuun Kalevalaan)

...Maaginen huuto kuului lauantaina festivaalialueen maanhajuisesta rytmiteltasta. Huudosta vastasi Pohjantahti, suomalais-ugrilainen alkumusiikkiyhtye. IS, KF ja PN toivat kalevalaisuutta oman näkökulmansa mukaisena festivaalien melko tasapaksun rockin höysteeksi.

(2.-) 4.6.85         Kaustinen - tutkijatapaaminen: Kokemuksia kansanmusiikin uudisviljelystä / Minun Kalevalani
                      = 3.-4.6.  Kaustinen - Nykykansanmusiikkikurssi + Pohjantahti-konsertti

> 3.6.85 ma Keskipohjanmaa - Kuvateksti: ...Pohjantahti esiintyy seuraavaksi Kaustisella - kannattaa käydä kuuntelemassa ja katsomistakin on...

> Päiväämätön: Harri Kuusisaari: "Shamaanit transsissa"
(Kuvateksti: Pohjantahti-yhtyeen soitossa yhdistyvät perinteiset ja nykyajan elementit persoonalliseksi kokonaisuudeksi.)
Pohjantahti-yhtyeen "konsertti" Kaustisen Pauanteella alkaa. Sivuhuoneesta kuuluu omitusta ääntelyä, ja vihdoin esiin ryntää kolme shamaania barbaarisine huutoineen ja noitarummun paukkeineen. "Esitys" tuo mieleen muinaiset riittimenot. Myöhemmin alkukantaisen, epäsäännöllisen rytmiikan ylle piirtyy syntetisaattorin säännöllinen, urbaani kuvio: kaksi maailmaa, mennyt ja nykyinen kohtaavat.

Pohjantahti-yhtyeen jäsenet, Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält ovat olleet aikaisemminkin monessa mukana. Pohjantahdissa he ovat kuitenkin löytäneet kaikkein tinkimättömimmän, persoonallisimman ilmaisutavan. Toisin kuin esim. Piirpaukella, joka etsi itselleen sopivaa aineistoa ympäri maailmaa, Pohjantahdin musiikki perustuu vanhaan, Volgan mutkan ugrilaiskansojen perinteeseen.

Kaikkinainen museaalisuus ja snobistisuus ovat kuitenkin kaukana, sillä yhtye yhdistää vanhat elementit omaan, mm. jazzista virikkeitä saaneeseen tyyliin ja uusiin sähkösoittimiin. Tu1oksena on UUTTA musiikkia.

Pohjantahti on raikas, avartava kokemus: sen musiikissa kaatuvat niin aikakausien kuin eri musiikinlajienkin väliset raja-aidat. Kuvaavaa on, että yhtyeen jäsenet eivät nimitä esityksiään perinteisiksi musiikkinumeroiksi vaan "pienoisnäytelmiksi", "balettiesityksiksi", "veistoksiksi" jne. Muinaiskulttuurien kaiken kattava ykseys on sisäistetty aidosti.

Rytmiorgiaa, jazz-kaikuja
Hurjat rytmiorgiat riehuvat Pauanteen salissa, noitarummun huumaava syke vie shamaanit transsiin. Kitarasta hulvahtaa ilmoille kaukaisia jazzkaikuja. Perinteinen myyttisyys ja nykyhetken rautalangat eivät muodosta dualistista kamppailua vaan kumpuavat samasta lähteestä.

- Esityksiä tehdessäni olen yhteydessä muinaisiin esi-isiini. Sitten kappale on valmis, kun tunnen uskaltavani esittää sen esi-isilleni puhtaalla omallatunnolla, sanoi Ilpo Saastamoinen viikonlopun tutkijatapaamisessa.

- En kuitenkaan voi myöskään kieltää jazz-menneisyyttäni. Ei uuteen ilmaisukieleen voi siirtyä väkipakolla: Maailman kansojen musiikista voi oppia uusia asioita vähitellen, sen ainekset ovat rajattomat.

Pohjantahdin musiikin perustana oleva myyttisyys tuli esiin mm. Häät-kappaleessa:
"Häät ovat myyttinen rituaali, jonka olemassaolon syytä ei kukaan tiedä..." Kalle Fält kulkee rumpuineen yleisön joukossa. Jumputtava, säälimätön, huumaava syke on jotenkin kohtalonomaista, väliin basso päästää ilmoille hätääntyneitä purkauksiaan kohtalonvoimien puristuksessa.

Seuraavassa zeremissiläisessä laulussa on rockin raakaa röyhkeyttä mutta alku-kantaisen inhimillisenä. Marilaisessa laulussa basson yksinkertaiset, populaari-musiikin säestyskuviot tuntuvat miltei parodisilta.

Pohjantahti-yhtyeen esityksistä ei puutu myöskään huumoria. Yhtyeen sanoittaja Kalle Fält on verraton kielinikkari, ja sanoitukset samaistuvat pikemmin alkuperäis-tekstin äänneasuun kuin tekstisisältöön. Hauskoja ideoita olivat mm. itkemisen historian foneettiset tulkinnat.

Vesilinnusta kertova marilainen sävelmä oli loistavaa sävelkuvailua. Huilu matki vesilinnun rääkäyksiä, melodia soi pehmeän kauniisti. Norjalaisessa joiussa yhtyivät vanha, yksinkertaisen junnaava mutta rytmisesti mutkikas joikutyyli sekä tämän päivän svengi. Tanssimisen historiasta kertovassa kappaleessa oli rietasta riehaa. Ja lopuksi Eino Leinon Väinämöisen laulua tehokkaana runotulkintana, jonka yllä lepäsi kaunis sointumatto - myönnytys länsimaiselle nykykulttuurille?         

Konsertilla oli turvallinen loppulasku, sillä päätteeksi esiintyivät Kaustisen Hääpelimannit haikeankauniine sävelmineen.
Tilaisuus oli kuin virkistävä kylpy, sillä nykyisin, taidemusiikin museaalistumisen aikana saa todella harvoin sanoa kuulevansa uutta musiikkia. Erittäin kaivattua se on näillä perinteen kultamailla.
HARRI KUUSISAARI

 

8.6.85                  Petäjävesi, Folk-festivaalit (klo 14-02) - Pohjantahti

> 1.6.85         Keskisuomalainen - JK: Pyörälläkin voi mennä folk-juhlaan. "Tuntematon soittaja odottaa Petäjävedellä" (ennakkopuffi)
...Kaikista esiintyjistä [P] Rasinkangas nostaa esiin Pohjantahti-yhtyeen, jonka meno on kuulemma "tosi hullua juttua". "Se on shamanismia, muinaissuomalaista musiikkia, jollaista ei ennen ole tässä maassa kuultu...

10.6.85 ma         Keskisuomalainen - Mikko Voutilainen:
Folk-festivaalit osoittivat: Nykykansanmusiikki moni-ilmeistä

...Shamanismia
Juhlien pääesiintyjäksi kohosi Kalle Fältin, Ilpo Saastamoisen ja Pekka Nylundin Pohjantahti. Yhtye ammentaa ideansa suomalais-ugrilaisten kielisukulaistemme kansanmusiikista. Pelkkä äänitteiden ja nuotinnosten hyödyntäminen ei kaveruksia yksin tyydyttänyt, vaan kukin on myös perehtynyt kulttuureihin kokonaisuudessaan, shamanismiin ja muinaisuskontoihin. Esitys olikin vaikuttava. Soittajat esiintyivät shamaanipuvuissa ja ääntelivät ja liikkuivat kuin pakanallisen kulttitoimituksen ohjaajat. Tunnelmat vaihtelivat uhkaavista loitsuista hyvin humoristisiin tilanteisiin. Kitaristi Nylundin mukaan melodiat antavat Pohjantahdille vinkin ulosantiin, loppu on sitten lavalla tapahtuvan luovan prosessin tulosta eivätkä he kainostele tehdä perinnemusiikkia iloisin mielin.

Pohjantahdin ohella Tuulenkantajat on löytänyt persoonallisen ilmeen musiikkiinsa. Nämä kaksi olivatkin festivaalien kiintoisimmat esiintyjät. Muinaissuomalaisissa musiikkiaiheissa tuntuu olevan liian vähälle huomiolle jäänyt ideavarasto, sillä Tuulenkantajien ja Pohjantahdin osoittamaa luomisvoimaa ja soittamisen iloa tapaa harvoin.

 

17.6.85         Pieksämäki, Keskuskoulu - Pohjantahti

> 20.6.85 Pieksämäen lehti - Pertti Ojala: Pohjantahti - svengiä suomalais-ugrilaiseen tapaan.
(Kuvateksti: Pohjantahdin esiintyminen ei ollut vailla visuaalisuutta ja huumoria.)

Suomalais-ugrilaisen kansanmusiikin työsarakseen valinnut Pohjantahti-trio joutui viimeisimpänä musiikkiensemblenä Pieksämäelle jo niin ominaiseksi muodostuneen yleisökadon uhriksi. Ja ilman omaa syytään, kuten maanantai-iltaiseen ilmais-konserttiin keskuskoululle "vaivautuneet" parikymmentä uskalikkoa saattoivat havaita. Musiikista ja soitosta olisi riittänyt nautittavaa useammallekin.

Jos pieksämäkeläisten peruspassiivisuus jätetään itsestäänselvyytenä erikseen mainitsematta, niin suuren ellei peräti suurimman osan yleisökadon syystä joutuu - jälleen kerran - sälyttämään konsertin järjestäjälle.

Kaupungin kulttuurilautakunnan harjoittama mainonta oli todella hienovaraista. Näkösällä olleiden julisteiden harvalukuisuus oikeuttaa puhumaan todella super-matalasta profiilista. Soveltuvatko liikkeiden ikkunat, urheilukentän aita ja Kino-linnan "tolpat" tosiaankin vain ja ainoastaan nuorisolautakunnan, PIELMUn ja eräiden muiden järjestöjen ja seurojen peeärrään?

Kalle Fältin, Pekka Nylundin ja Ilpo Saastamoisen muodostama Pohjantahti joka tapauksessa soitti kahden setin verran rikasmelodista perinnemusiikkia. Säveliä, joiden historia ei pysähdy juhlahumuaan elävään Kalevalaan, vaan menee ajassa taaksepäin kauas kansalliseepoksemme ohi.

Pohjantahdin musiikki kumpuaa syvältä esikalevalaiselta ajalta. Yhtyeen sävel-materiaali on suomalais-ugrilaisten kansojen alkuperäismusiikkia, jota on onnistuttu runsain mitoin tallentamaan ja nuotintamaan vuosisadan alussa tehdyillä tutkimus-matkoilla. Laulujen sanoitukset sen sijaan ovat Kalle Fältin tekemiä ja alkuperäis-tekstien äänneasuja mukaellen laadittuja.

Muusikoina Pohjantahdin jäsenet eivät ole mitään uusia tulokkaita, vaan jokaisen menneisyys yhtyy suomalaisen rytmimusiikin historiaan. Vokalisti/huilisti/lyömäsoittaja Kalle Fält lauloi aikoinaan Paradisen riveissä ja on sittemmin työskennellyt mm. Albert Järvisen Quips-yhtyeessä ja yhdessä Edward Vesalan kanssa. Kitaristi/kosketinsoittaja Pekka Nylund on puolestaan kunnostautunut 70-luvun lopulla ex-Wigwam-urkuri Jukka Gustavsonin Sahti -kokoonpanossa ja 80-luvun alussa neljän vuoden ajan Piirpauke-yhtyeessä. Basisti Ilpo Saastamoinen viihtyi hänkin kolmisen vuotta Sakari Kukon johtamassa Piirpauke-orkesterissa. Saastamoisen kiinnostus kansanmusiikkia kohtaan on kuitenkin peräisin jo 60-luvun lopulta, jolloin hän Soulsetin jälkeen oli perustamassa Karelia-yhtyettä. Musiikkipedagogin ja Kajaani Big Bandin kapellimestarin työt ovat myös osa Ilpo Saastamoisen monipuolista muusikkokuvaa.

Pohjantahdin ensimmäinen sävelmä oli jo matkalla pukuhuoneesta lavalle aloitettu esittelylaulu, jonka a capella -akrobatia toi mieleen Sielun Veljien "Lapset". Näin paljastuvat samalla Veljienkin musiikin perimmäiset juuret. Esikalevalaiset jumalolennot Hyyperö, Kuihkamo ja Huuhkana astuivat näyttämölle poronsarvia myöten oman aikansa muotiin sonnustautuneina.

Pohjantahdin sävelmät olivat useimmiten joko kehtolauluja tai hää- ja kosiomenoihin liittyviä vauhdikkaita tanssikappaleita. Vepsäläistä alkuperää oleva "Kastepisara" eli "Sodasta palaavan äidin kehtolaulu" ja komi-syrjäänien "Kyynel putoaa" olivat melodioiltaan kauneinta Pohjantahtia. Lauluja, joista kuului sukulaisuus Piirpauke -yhtyeen tunnetuksi tekemään kansansävelmään "Konevitsan kirkonkellot". Votjakkilainen häälaulu "Emmä tiiä missä mennään" oli shamaanimaista menoa raisummillaan ja lisää huumoria toi tullessaan marilainen tanssisävelmä "Tauti kaataa".

Kalle Fältin väkevä laulu sai tekstit kuulostamaan esi-isiemme aidoilta tunteen-purkauksilta. Soitannollisesti Pohjanlahti oli Piirpauken tavoin vahvasti jazzahtava ryhmä. Kansanmusiikki antoi Pekka Nylundille ja Ilpo Saastamoiselle runsaasti improvisointitilaa ja miesten instrumentaalinen virtuositeetti tuli viimeistään "Väinämöisen kutsun" kitara- ja bassosoolojen myötä todistetuksi. Nylund väläytteli luontevasti sekä hendrixmäistä ryöpyttelyä että puhtaasti jazzillisia taitojaan. Kalle Fält soitti parissa laulussa myös huilua, joka etenkin "Haapanan unessa" teki tyylikkään utuista jälkeä yhdessä urkujen ja basson kanssa.

Vaikka Pohjantahti esittelikin "akateemiset" numeronsa erikseen, niin konsertissa ei voinut aivan täysin välttyä näytösluontoisen opetustilaisuuden tunnulta. Yleisön vähyys jäykisti tunnelman eikä Pohjantahti luonnollisestikaan voinut saavuttaa parin viikon takaisen Provinssirockin rytmiteltan uumenissa aikaansaatua hurmioituneisuutta. Kokonaan          makuasia sen sijaan on se, etteivät allekirjoittaneen korvat tahdo vieläkään tottua Ilpo Saastamoisen käyttämästä plektratekniikasta johtuvaan kovaan bassosoundiin.

 

27.-29.6.85      Juankoski - Pohjantahti (4-päiväinen mus.leiri & konsertit)

& 30.6.85         Kaavi: Koillis-Savo, Rock-festivaalit - Pohjantahti  -  Antero Vipusen ensiesitys

> 3.7.85 ke       Koillis-Savo - Kalevi Keränen:
Pectopah, Pohjantahti ja Saku Kuosmanen, Koillis-Savo-rockin parhaat
(Kuvatekstit: Shamaani-Ilja vauhdissa poronsarvineen ja muine hiluineen. Myös Pohjantahti-yhtyeen musiikki oli vaatetuksen tasolla - eli hyvin taidokasta ja tosi erikoista. Tässä menossa votjakkien häälaulu Kalle Fältin sanoin... Shamaaniksi pukeutunut kitaristi Pekka Nylund soitteli Piirpauke-yhtyeessä vuosien ajan. Nykyinen Pohjantahti on sitäkin erikoisempi kokoonpano, joka keskittyy suomalais-ugrilaisten kansojen esikalevalaiseen musisointiin.)
Kuopiolainen Saku Kuosmanen, mikkeliläinen Pectopah ja keiteleläis-iisalmelais-helsinkiläinen Pohjantahti olivat tilaisuuden parasta ja erikoisinta antia.

...Shamaanit Kaavin yössä
Pohjantahti-yhtyettä ei kylmä sää vaivannut miesten omista ennakkoarvioinneista huolimatta. Tilaisuuden ensimmäisenä ja viimeisenä esiintynyt trio tarjosi mielenkiintoista ja erikoista kuultavaa sekä nähtävää. Aluksi esitetty sävellystyö Antero Vipusesta oli jo sekin rankkaa katsottavaa ja kuultavaa. Mutta vasta illan hämärtyvinä hetkinä irtipäästetyt shamaanit säväyttivät.

Aidoissa shamaaniasuissa esiintyneet Ilpo Saastamoinen, sähköbassot ja laulu, Kalle Fält, laulu, shamaanirumpu ja muut lyömäsoittimet sekä Pekka Nylund, sähkökitara, urut ja laulu, olivat kolkko näky. Esimerkiksi Saastamoinen poronsarvineen ja korpinkynsineen vaikutti huomattavasti enemmän kalevalaiselta hahmolta kuin parin vuoden takaisen Rauta-ajan tarkasti maskeeratut ja huolellisesti puetut näyttelijät.

Pohjantahti-ryhmä on paneutunut viime syksystä lähtien suomalais-ugrilaisten kielisukulaistemme kansanmusiikkiin. Ilpo ja Kalle ovat tulkinneet kalevalaista maailmaa jo vuodesta 1979, jolloin sai kantaesityksensä Ilpon säveltämä Kalevala-sarjan I osa. Tämä big band -teos on esitetty tv:ssä ja radiossa.         

Piirpaukessa soittaneet Nylund ja Saastamoinen ovat loistavia muusikoita, todellisia instrumentalisteja. Miesten sooloirrottelut niin kitaralla kuin bassollakin olivat mahtavaa kuultavaa. Modernit versiot votjakkien häälauluista tai tseremissien metsästyslauluista on sanoittanut Kalle Fält. Hän on pyrkinyt lähinnä alkuperäistekstien äänneasun säilyttämiseen, ei niinkään samanlaiseen teksti-sisältöön. Mukana oli myös komi- syrjäänien, vepsäläisten sekä saamelaisten ikivanhaa musiikkia...

 

> 5.7.85 pe Savon Sanomat: Rock soi Koillis-Savossa
(Kuva I: Headacken Jarmo Tanskanen keskittymässä ohjelmiston viimeistelyyn.
Kuvateksti II: Ohjaaja Pekka Nylund ja luova tauko.
Kuva III: Headacken ensimmäinen nauha tekeillä. Äänittämässä Ilpo Saastamoinen.)

...Vipusesta shamaanien jäljille
Kaavin nuorisoklupin ja kulttuurilautakunnan järjestämä Koillis-Savo Rock kokosi Kaavin urheilukentän laitamille pari sataa kuulijaa. Iltapäivä oli viileä ja pilvet enteilivät sadetta, mutta onneksi siitä vältyttiin.

Kalevalaisen juhlavuoden kunniaksi konsertin aloitti Pohjan Tahti -yhtye, jossa soittivat leirin ohjaajat. Heidän esityksensä Antero Vipusen vaiheista oli teoksen ensiesitys. Kokonaisuus oli varsin mielenkiintoinen ja taidokas lyömäsoitin- ja ääni-efekteineen. Teos soveltunee kuitenkin paremmin esitettäväksi muualla kuin ulko-ilmassa. Pienet musiikilliset yksityiskohdat tahtoivat hukkua mikä minnekin äänentoiston häiriöiden takia.

Pohjan Tahti esiintyi vielä aivan tilaisuuden päätteeksi. Siinä vaiheessa vähäiseksi supistunut katsojajoukko sai tutustua todella harvoin kuultavaan suomalais-ugrilaiseen shamaanimusiikkiin. Yhtye oli työstänyt alkuperäisistä lauluista sähköisille instrumenteille sopivia kappaleita ja saanut aikaan sekä silmälle että korvalle miellyttäviä kokonaisuuksia...

 

1.7.85                  Kajaani, Rosamunde - Pohjantahti ma-illan kulttuuriklubissa
(Huomautus joskus 2012: - Lasse Naukkarisen ryhmä kuvasi Antero Vipusen tehdessään Kekkosesta filmiä Kainuussa. En ole nähnyt koskaan nauhoitetta.

> Kevät -90         Tampere Film festival "Dokumenteissa etsitään suomalaista menneisyyttä"... Vaisua Kalevalaa... Sampo jäi tälläkin kertaa kovin kesken-eräiseksi, tosin esim. kuvia Pohjantähti-yhtyeen keikalta olisi toivonut hieman enemmän, nyt näkymät katkaistiin jo siinä vaiheessa, kun yhtye vasta verrytteli performanssiaan.)

 

Esitelehti: Näin Kalevalan juhlavuoden kunniaksi on maahan saatu yhtye, joka rockin ja jazzin keinoin tuo uuden näkökulman suomalais-ugrilaiseen kansan-musiikkiin. Yhtye on nimeltään Pohjantahti ja sen takana on kukas muu kuin pitkän päivätyön kansanmusiikin ja jazzin parissa tehnyt Ilja Saastamoinen.

Ilja Saastamoinen on touhuillut jo 70-luvun alusta suomalaisen kansanmusiikin ja jazzin parissa. Karelia-yhtye oli yksi ensimmäisistä. Sen jälkeen on niin suomalainen kuin muukin kansanmusiikki saanut Iljan otteessa uusia muotoja.

Usein Saastamoisen töitä on vaivannut tietty akateemisuus. Teknisyydestä ja improvisoinnista huolimatta lopputulos on usein ollut hieman kuivakasta. Pohjantahti on trio, jossa soittavat ja laulavat Ilja Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält. Kaikki ovat olleet monessa mukana.

Iljan ja Pekan vuodet Piirpaukessa näkyvät ennakkoluulottomuutena. Nyt Pohjantahti elää ja hengittää kuten tällaisen perinteistä rakentuvan kokoonpanon tuleekin tehdä.

Yhtye muokkaa suomalais-ugrilaista sävelmateriaalia tuoreesti, musiikille hymyillen ja sitä perinnettä myötäilevissä asusteissa elävöittäen.

Nimenomaan soittamisen riemu ja perinteessä olevien koomisten ainesten korostaminen tekee Pohjantahti-yhtyeestä kiinnostavan ja erittäin persoonallisen ryhmän.

Iljan shamanismi-hulluttelu, Kalle Fältin huikea laulu ja Pekka Nylundin täynnä huumoria ja teknistä taituruutta olevat kitarasoinnit antavat Pohjantahdin musiikille elävyyttä ja väriä.

Myös rauhallisten numeroiden universaali kauneus ja tyylikkään pelkistetyt sovitukset kertoivat paitsi kovasta harjoittelusta myös vieraiden maiden kansan-musiikkikulttuureihin perehtymisestä. Asialle vihkiytyminen ja tunnelmien sisäistäminen näkyivät koko Pohjantahdin otteissa: Iljan pitkä ja kunnioitettava sarka kansanmusiikin alueella on saamassa uuden ja entistä hienomman esityksellisen muodon.

Pohjantahti on yksi Kalevala-juhlavuoden upeimpia saavutuksia ja se elää varmaan vielä juhlavuoden jälkeenkin. Hersyvää huumoria, taitavaa soittoa ja laulua suomalais-ugrilaisessa hengessä. 

Pohjantahti on yksi vuoden yhtyeitä. Näin toimii musiikin eilinen ja tämä päivä. 

Kulttuuriklubi Rosamunde 1.7.85