POHJANTAHTI VI: 26.12.89-91

[POHJANTAHTI VI 26.12.89 - 18.4.91]

[- Tehtiin 28.8.89 – 1.9. & 13.-14.9. (IS, PN, KF) >] 
26.12.89 ti 14.25 TV-1: Kultainen koskelo  (Pohjantahti, ohj. Titta Karakorpi) - 14.25 KULTAINEN KOSKELO

Vanhan saamelaisen kansansadun mukaan kirjoittanut Liisa Urpelainen, tv-sovitus ja ohjaus Titta Karakorpi, kuvaus Alpo Voutilainen, äänisuunnittelu Niilo Fabritius, puvut Satu-Marja Nygren, maskeeraus Ari Sundell ja Marita Bang, lavastus Kalevi Liski, kuvitus Jorma Avelin, musiikki Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält, kuvanauhan leikkaus Heikki Salo ja Kirsti Eskelinen.

Rooleissa: Naavisneito - Anna-Leena Härkönen, Naavisemo - Margit Lindeman, Naavispoika - Jussi Humaljoki, Koira - Lutto, Luhtalikka - Sue Lemström, Luhtakka - Heikki Nousiainen, Prinssi - Mikko Tornivuori, Kuningas Matti Oravisto, Kuningatar Tila Louste, Palvelija - Markku Arokanto, Hovimestari - Timo Sokura, Kävelevä pöytä - Jonas-Petter von Martens, Orkesteri - Pohjantahti. Tuotanto TV 1 Televisioteatteri 1989. Stereoääni Turun, Helsingin, Lahden ja Sippolan alueilla.

> Katso: Hyvän puolesta pahaa vastaan

> 21.12.89 to - Ilta-Sanomat: Kultainen koskelo on aikuisten ja lasten satu.

> Ilta-Sanomat / Televisio- ja radiolehti 22.12. - 28.12.1989: Saamelaissatu hyvästä ja pahasta
s.26         "Kultainen koskelo on aikuisten ja lasten satu"
…Mainion ja aidon kansanmusiikkipohjaisen taustan satuunsa Karakorpi keksi Pohjantahti-yhtyeen levyltä. Näkyvätpä muusikot Kalle Fält, Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen itsekin ruudussa linnaorkesterina.

…Kultainen koskelo on yhtä hyvin aikuisten kuin lastenkin satu. Titta Karakorpi suosittelee, että joidenkin jännittävien kohtausten vuoksi kaikkein pienimmillä katsojilla olisi hyvä olla vanhemmat vierellä, ettei sadun katseleminen muuttuisi pelokkaaksi itkuksi.
TV 1 tiistaina klo 14.25
EEVA-KAARINA HOLOPAINEN

 

28.12.89         Kuopio, Puijonsarven koulu - Pohjantahti - Luontoliiton talvipäivät

Merry Xmas & A jazzy New Year (-89)! Mati (Brauer, Tallinn).
"Teistä oli jonkinlainen ohjelma Moskovan TV:ssä Valitettavasti näin vain lopun 10 sekuntia. M.!

 

Direction: Erkki Ilo

Original title: Kansat soittavat (Arctic Beat) (Light duration 31'14")

A trio - three shamans in long, shaggy robes - plays the music of some Finno-Ugrian peoples, the Saame and Canadian eskimos. The performance illustrates the features that separate the music of aboriginal peoples from the Western tradition: complex tempos, unusual voices and exotic instruments such as the shaman drum and a string instrument called the nars juh. The trio's singing is unique: the voices are skilfully used to create a primitive effect. One of the most unusual techniques is the

"inhalation song" of some Arctic peoples - the Canadian eskimos in particular - often connected with games of imitation and produced by inhaling and exhaling in turn.

 

The programme illustrates the broad scope of music possible without difficult vocal and instrumental techniques. (> Ks. luettelo: 25 tuomaria 23 maasta)

 

2.1.1990         Okay Temizin kirje, jossa hän ehdottaa kiertuetta Suomessa maaliskuussa tai huhtikuun lopussa 1990. Mukana olisi klarinetisti Hasan Girnataci.

 

Aluestudio ti. 20.2. 1990 klo 18.45 TV-2. (> Karhunpeijaiset)

Ilpo Saastamoisen karhu on saanut surmansa suhisevasta kaarijousen nuolesta ja sille pidetään peijaiset.

"Karhunpeijaiset" on Ilpo Saastamoisen suuri kuoroteos, jonka ovat esittäneet Pohjantahti-yhtye ja Pielaveden ja Keiteleen kansalaisopiston kuorot. Se on matka ugrilaisen primitiivisen musiikin maailmaan.

 

29.3.90 to         HeSa - Jukka Hauru: Turkkilaistahdeissa oli räjähdysvoimaa

- Lyömäsoitintaituri Okay Temiz kutsui suomalaismuusikot tosi vauhdikkaaseen kyytiin.

(Kuvateksti: Lyömäsoitintaiteilija Okay Temiz (vas.) ja klarinetisti Hasan Girnataci)

 

Okay Temiz Oriental Wind Jumo Jazzclubissa. Temiz, lyömät, berimbau, puhuva rumpu ym., Hasan Girnata, klarinetti, Pekka Nylund, kitara ja zümbüs ja Ilpo Saastamoinen, bassokitara.

Istanbulilainen lyömäsoitinvirtuoosi Okay Temiz on työskennellyt jo 1960-luvulta lähtien läntisillä jazz-, popjazz- ja etnokentillä. Hän on konsertoinut ja oleillut paljon Pohjoismaissa.

Temizin Oriental Wind -yhtyeen suomalaisversio on sekin toiminut harvakseltaan viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen kykenivät nopeasti hyppäämään mukaan Temizin vauhdikkaaseen kelkkaan. Hehän perehtyivät turkkilaisten tyylien saloihin mm. 1980-luvun alun Piirpauke-kokoonpanossa.

Yllättävän täysipainoisen ohjelmiston Temizin ryhmä kykenikin täydelle ja innokkaalle salille esittämään. Temiz oli lähettänyt nauhoja etukäteen ja näin mutkikas ja virtuositeettia vaativa ohjelmisto saatiin parilla harjoituksella hienosti kasaan.

 

Pitkäkaulainen kattila vai banjo?

Yhtye heittäytyi suoraviivaisesti seitsemän- ja yhdeksänjakoisten tahtilajien ja mutkikkaiden turkkilaismelodioiden matkaan. Temiz räjäytteli turkkilaisia conga-rumpujaan supernopein 16-osin. Päällä juoksi klarinetin ja Nylundin soittaman zümbüs-kitaran ketterä unisono.

Zümbüs on hieman banjon näköinen pitkäkaulainen kattila. Sointikin on banjomainen. Nylund veti laitteella yllättävän ketteriä sooloja. Hän suolasi turkkilaisia skaaloja rockjazz-vaikuttein.

Ehkä kunnon sähkökitara olisi sooloinstrumenttina toiminut sittenkin kömpelöhköä zümbüsia paremmin. Nylundhan muistetaan erinomaisena kitaristina. Piirpauken jälkeen häntä on kuultu aivan liian vähän.

Girnatan liukkaasti ornamentoiva klarinetti nousi hyvin esiin, vaikka pääroolissa oli lopulta tasapainoinen yhtyetyöskentely. Omat soolonsa vetivät myös Saastamoinen ja Temiz.

Temizin konekiväärikädet ja Saastamoisen tasaisesti nakuttava tikutakubasso tekivät rytmiikasta tavattoman iskevän, mutta kaikessa voimassaan ja virtuoosimaisuudessaan myös hieman mekaanisen ja kulmikkaan.

Rubaatoissa teemojen melankolia ja kauneus pääsivät esiin, mutta muuten meditoivan tai hypnoottisen ilmeen söi rockjazz-tyylinen näyttämisen meininki ja suoraviivainen hyökkäys.

Usein tuli mieleen juuri 1980-luvun alun Piirpauke.

 

Jousipyssy vai kurkkupurkki?

Mutta vaikka hienovaraisempia kauneuksia jäi hieman kaipaamaan, riitti vivahteita, vaihteluita ja vauhtia onneksi niin, että poljennot jaksoivat kiehtoa komeasti.

Bravuureista mainittakoon mm. Temizin repäisevät soolot hauskalla puhuvalla rummulla ja berimbaulla, joka on ikään kuin jousipyssyn ja kurkkupurkin yhdistelmä.

Oriental Windin menestys näytti jälleen, että maailmanmusiikki on suosittua. Tosin Ali Farka Touren puolityhjä konsertti alkuillasta osoitti muuta. Ehkä maailmanmusiikki eriytyy siten, että voimakkaammat ja sähköisemmät tyylit syövät primitiiviset ja alkuperäiset esitystavat.

JUKKA HAURU

 

31.3.90         Kaleva - Jorma Tykkyläinen: Keskiyön pikajuna lumosi ja lähti.

Okay Temiz Oriental Wind Oulun Rauhalassa. Temiz - lyömäsoittimet, Hasan Girnata - turkkilainen klarinetti, Pekka Nylund - kitara ja zümbüs, Ilpo Saastamoinen - sähköbasso.

Tiistaista lähtien Suomea kiertänyt Okay Temiz Oriental Wind -yhtye on erikoistunut ennen muuta turkkilaiseen kansanmusiikkiin ja mustalaismusiikkiin. Oulun lisäksi kiertueen konserttipaikkoina ovat Helsinki, Kuopio, Raahe ja Kajaani. Lyömäsoittaja Okay Temiz tunnetaan kansainvälisesti uudistuvana ja aikaansa seuraavana muusikkona. Hän on 60-luvulta lähtien konsertoinut ja levyttänyt lukuisten tunnettujen jazzmuusikoiden sekä etnisiä musiikkikulttuureja edustavien muusikoiden kanssa. Suomessa hän on aiemmin konsertoinut vuosina -86 ja -88.

Temizin lyömäsoitinarsenaali näytti ensisilmäykseltä rummuista innostuneen pikku pojan keräämältä kattilaläjältä. Peltiputken päässä oli virvelirumpu (?) ja vieressä omituista krääsää, voiko tuolla romuläjällä saada jotain järkevää aikaan? Ällistystä ei lievittänyt Pekka Nylundin zümbüs-kitaran näkeminen: 12-kielinen banjo, jonka takakanteen on kiinnitetty kattila. Vähemmästäkin olisi herra 47 ihmeissään.

7/8- ja 9/8-tahtilajit alajakoineen ryöpsähtivät ilmoille äänentoisto-ongelmien saattelemina. Ääni tuppasi ajoittain kiertämään ja Nylundin zümbüs jäi valitettavan usein kuulumattomiin, mikä oli harmi sillä hän soitti erinomaisesti (niiltä osin mitä kuului). Sähäkät unisonot Hasan Girnatan juoksevan klarinetin kanssa olivat nautinnollista kuultavaa ja sooloissaan hän kuulosti enemmän turkkilaiselta kuin suomalaiselta joka yrittää kuulostaa turkkilaiselta. Ehkä kuuluvuusongelmaa, olisi parantanut jos Ilpo Saastamoisen basso olisi ollut hieman pienemmällä. Usein bassoa kuunnellessa tuli mieleen että akustinen basso olisi ehkä sopinut paremmin kuvioihin, sähköbasson soundi oli hieman rokkivoittoinen.

Ohjelman alussa tuntui hetkittäin siltä, että ryhmä soittaa saman kappaleen muunnelmia toinen toisensa perään, mutta sen verran hypnoottinen svengi heillä oli, että kohta jo huomasi päänsä nykivän musiikin mukana, bändi vei mukanaan. Okay Temizin kaivettua esiin puhuvan rummun, alkoi varsinainen ilotulitus: rumpu valitti, itki, soitti melodisia ja rytmisiä kuvioita muiden hauskojen äänien joukossa. Muu ryhmä tuli mukaan ja sitten taas mentiin eikä meinattu. Syntikkasoundeilla käsitellystä berimbausta Temiz loihti myös uskomattoman äänimaailman. Tämä pokerinaamainen kumiranne rummutti käsillään ja sormenpäillään koko illan turbovauhtia, heittäen väliin upeita sooloja. Vasemmassa jalassaan hänellä oli kiinnitettynä tamburiinin tapainen helistin, joka soi miehen polkiessa tahtia. Käsittämätön virtuoosi, en ole vastaavia ennen nähnyt.

JORMA TYKKYLÄINEN

 

Päiväämätön: Turkkilaista mustalaismusiikkia

... Ilpo Saastamoinen ja Pekka Nylund ovat tulleet tunnetuksi mm. Pohjantahti-yhtyeestään sekä Los Ustads ja Piirpauke -yhtyeistä ja työskentelystään moni-tahoisesti etnisen musiikin parissa koti- ja ulkomailla. Molemmat ovat olleet mukana myös Temizin aiemmilla Suomen kiertueilla. Oulun konsertin järjestäjinä toimivat kulttuurilautakunnan ohella Jazz-20 ry., Jazzliitto sekä Oulun Suomi-Turkki

-kulttuuriyhdistys.

 

Päiväämätön: JUMO Jazzclub  27.3.90 Oriental Wind

Turkkilaismuusikot Okaa Temiz lyömäsoittimet) ja Hasan Girnata (turkkilainen klarinetti) sekä kitaristi Pekka  Nylund ja basisti Ilpo Saastamoinen vievät kuuntelijansa villin turkkilaisenmustalaismusiikin syövereihin. Jazzliiton ilta.

 

1.4.90                  Savon Sanomat - Keijo Leppänen: Itämaisia tuulia

(Oriental Wind feat. Okay Temiz, Hasan Girnata)

Jazzsavon tasokas konserttianti teki keskiviikkona jälleen uuden aluevaltauksen. Perinteisten jazzosakkeiden nurkkaa nakersi Oriental Wind, turkkilais- suomalainen kokoonpano. Turkkilaissyntyisen, mutta jo kauan Ruotsissa asustaneen Okay Temizin johtama kvartetti toi kuuluville todellista world musicia, perinteistä turkkilaista mustalaismusiikkia.

Aineksiltaan ja toteutukseltaan Oriental Windin musiikki oli kiitettävästi erilaista tarjontaa, mitä Kummisedässä on tottunut. Itämaiset skaalat ja suomalais-ugrilaiselle rytmikorvalle oudot tahtilajit olivat silkkaa eksotiikkaa ja muusikoiden taito hämmentävää.

Okay Temiz hallitsi suvereenisti kaikkia soittamiaan lyömäsoittimia ja Hasan Girnatan klarinetti soi nasaalisti alan perinteiden mukaisesti. Suomalaisvahvistukset Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen lisäsivät omat mausteensa tähän etniseen keitokseen ja tulos oli joka suhteessa aidon kuuloinen. Vain napatanssijatar puuttui.

Okay Temiz on pitkän uransa aikana lähentänyt turkkilaisesta musiikkitraditiosta muihin kulttuureihin monella tavalla. Puolenkymmentä vuotta hän teki ruotsalaisten soittajien kanssa albumin, joka sisälsi yhdistelmän turkkilaisesta ja intialaisesta musiikista. Mielenkiintoisen yhdistelmän, joka valitettavasti jäi turhan vähälle huomiolle ilmestyessään.

Kun Oriental Windia kuunteli Kuopiossa, syntyi ajatus turkkilaisen ja suomalais-ugrilaisen musiikin fuusiosta. Ehkä suurempana produktiona, sellaisesta on Okay Temizillä ja Ilpo Saastamoisella jo tietoa...

KEIJO LEPPÄNEN

 

3.4.90                  Kainuun Sanomat - Unto Torniainen: Rumpu puhui.

(Kuvateksti: Turkkilainen lyömäsoitintaiteilija Okay Temiz hämmästytti kajaanilaista elävän musiikin yleisöä uskomattomalla soitollaan lauantaina Kajaanissa.)

Lauantaina kuultiin Kajaanin Sampolassa turkkilaista musiikkia. Kalman ja Kulttuuritoimiston toimesta oli paikalle saatu lyömäsoitinvirtuoosi Okay Temiz soittokumppaneinaan klarinetisti Hasan Girnata, kitaristi Pekka Nylund ja basisti Ilpo Saastamoinen.

Okay Temizin hurjan lyömäsoitintaiteilun johdattamana kuultiin edustava näyte turkkilaisia ja muitakin eksoottisia rytmejä. Yhtyeen yhteistyö toimi tyylikkäästi ja suomalaiset etnomusikantit sopeutuivat ryhmään kitkattomasti.

Hämmästyttävällä tekniikalla ja intensiteetillä Okay Temiz kiidätti musiikkia eteenpäin. Periaatteessa erittäin yksinkertaisella arsenaalilla mies musiikkiaan teki. Yksi rumpu soi sormilla soitettuna vivahteikkaasti ja kuulijoilla oli kyydissä pysyttelemistä.

Temizin rummut eivät soittaneet nelijakoista rytmiä, vaan Balkanin maiden kiemuraiset tahtilajit yhdessä huikeasti soittaneen klarinetistin Hasan Girnatan kanssa loivat aidontunnelman ja tilaisuus oli maailmanmusiikin ja Balkanin juhlaa.

Ryhmän toinen turkkilainen soitti klarinetillaan vaivattomia ja samalla huimia juoksutuksia, joiden perässä sitten suomalaiset soittajat tulivat etupäässä erin-omaisella menestyksellä. Pekka Nylundin käsittelemä turkkilainen kielisoitin näytti ja kuulosti banjolle ja erilaisia kansanmusiikkiyhtyeitä kolunnut Nylund oli Temizin kyydissä kuin kala vedessä.

Kajaanilaistakin musiikkielämää rikastuttanut Ilpo Saastamoinen ei ollut pekkaa pahempi. Lyhyt kiertue oli hitsannut Ilponkin osaksi turkkilaista rytmiikkaa ja miehen mainiot ja musiikkia syventävät juonnot antoivat lisäselvitystä kulloisenkin kappaleen taustasta ja rytmiikasta.

Kokonaisuus oli kiinnostava ja samalla näyttö kansanmusiikin ja eri kulttuurien kohtaamisesta. Samalla viivalla oli kaksi turkkilaista ja kaksi suomalaista ja soitto soi.

Tällaista sen pitäisi olla. Okay Temiz luottaa oman maansa musiikkiperintöön ja luo siitä musiikkia omien taiteellisten intressiensä mukaan. Hän vie musiikkiaan maailmalle, tässä tapauksessa suomalaisten hengenheimolaistensa kanssa.

Okay Temizin virtuoosimainen soitto siivitti muutkin muusikot erinomaiseen vireeseen, jolloin kokonaisuudesta muodostui nautittava. Kun vielä mies nappuloiden takana sai ryhmän kuulostamaan hyvälle oli turkkilais-suomalainen ilta elävää musiikkia parhaimmillaan.

 

7.-8.4.          Pohjantahti, Wimme Saari, Niko Valkeapää ym. -  konsertti Oulussa

         (Saamelaisnuorten Šiella-tapaaminen Rauhalassa)

(Päivi Magga, Hannu Sirén); Wimme Saari, Ingor Ánte Áilu Gaup

 

 

Päiväämätön: Kevät -90 Tampere Film festival - (> Kalevala-kirjoituksia)

"Dokumenteissa etsitään suomalaista menneisyyttä"

Vaisua Kalevalaa

Lasse Naukkarisen Keskeneräinen Sampo jäljitti suomalaista perinneshamanismia, kalevalaisuuden maisemaa, Ainon ja Kullervon maata... Sampo jäi tälläkin kertaa kovin keskeneräiseksi, tosin esim. kuvia Pohjantähti-yhtyeen keikalta olisi toivonut hieman enemmän, nyt näkymät katkaistiin jo siinä vaiheessa, kun yhtye vasta verrytteli performanssiaan.

 

3.5.90                  Sosialmin (?): Finskt - Färsaaret/Pohjantahti

Hendan myndin er tikin, tá teir tríggir vóru við í einum sjónleiki "Bjørngille".

(Frá vinstru Kalle Fält, Ilpo Saastamoinen og Pekka Nylund.)

Í kvøld kl. 19.30 hava tríggir finskir fólkatón-leikarar konsert í Norðurlandahúsinum.

         Tann [5.5.] eini er millum fremstu fólkatónleikarar í Finnlandi júst nú og hann hevur havt konsertir i 16 londum. Hann citur Ilpo Saastamoinen og saman

við honum á Føroyaferðini eru Pekka Nylund og Kalle Fält.

         I annaðkvøld kl. 20.30 spæla teir í Losjuni í Gøtu og sunnukvøldið kl. 20.30 í Bygdarhúsinum á Strondum. Spælimennir fara við till Gøtu og Strendur og eftir konsertimar verður høvi at dansa.

Ilpo Saastamoinen hevur sjálvur gjørt nógv løg.

Í næstu viku er aftur fólkatónleikur á skránni hjá Norðurlandahúsinum. Tá kemur kendi svenski vísusangarin og troubadoururin Alf Hambe til Føroya.

 

3.5.90                  Dimmalattina - Finsk konsert og dansur.

(Kuva: Kalle Fält: sang, floytu og trummur, Ilpo Saastamoinen: bas, sang, Pekka Nylund: Syntheziser, elektriskan guitar, akustiskan guitar)

Ein tann kendasti fólkatón-leikarin í Finlandi Ilpo Saastamoinen kemur til Føroyar, við sær hevur hann Pekka Nylund og Kalle Fält.

Hann ferðast allan heimin og heldur konsertír, eisini verður hann nógv brúktur sum lærari í undirvísingarbólkum á fólkatónleikarafestivalum, jazzdøgum, kórstevnum og í samband við ymiskar upptøkur.

Harumframt hevur hann gjørt fleiri fólkatónleikaraverk sjálvur, sum verða framførd bæði í Finlandi og Svøríki.

I Føroyum fara teir at spæla saman við føroyskum tónleikararurn í Pæsastovu, mikudagin 2. mai. Í Norðurlandahúsinum hósdagin 3. maj. Í Losjuni í Gøtu 4. mai.          Og í Bygdahúsinum á Strondum, sunnudagin 6. mai. - Á konsertunum í Gøtu og á Strondum verða Spælimenninir við, soleiðis verður høvi bæði at lurta og dansa.

 

Päiväämätön 1990 - Mikael Wiik (levyarvostelu s.52):

...Mutta Ohilyönti ei ole mikään huuhaa-ilmiö; Pentti Rasinkankaan johtama bändi soittaa loistavasti kansanmusiikkia, jota kai voisi luonnehtia yleisugrilaiseksi, jos edellinen kuvaelma tuntuu liian monimutkaiselta.

Näitä on muitakin, kuten Primitiivisen musiikin orkesteri eli PRIMO, Karelia -

tietysti myös näitä edelläkävijäbändejä, Kalle Fältin, Ilpo Saastamoisen ja Pekka Nylundin raju shamaanibändi Pohjanlahti sekä monia muita, joita en nyt tähän hätään muista. Se levy, joka nyt sai minut miettimään kaikkia näitä juttuja oli Seppo Sillanpään albumi Akustin polska.

 

12-13.6.90         Jyväskylän kesä

(Kuva: Pohjantahti: Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Kalle Fält.):

ILPO SAASTAMOINEN

Ilpo "Ilja" Saastamoinen esitti etnistä musiikkia jo 60-luvulla, jolloin maailman-musiikista ei vielä puhuttu mitään. Karelia-yhtyeineen hän oli paljon aikaansa edellä etsiessään kansanmusiikin juuria. 80-luvun alussa Saastamoinen ja maailman-musiikki raikuivat ilmoille legendaarisessa Piirpaukessa, jonka Konevitsan kirkonkellot -kappaleesta tuli joka kodin käyttömusiikkia.

Saastamoinen on opettanut mm. Helsingin yliopistossa ja Sibelius-Akatemiassa. Hänen Kitarakirjansa sai Valtion tiedonjulkistamispalkinnon 1975. Kokemuksensa improvisoidun musiikin opettamisesta hän on koonnut Keiteleen oudommaksi nuotti-kirjaksi, jonka Tampereen yliopisto kustantaa.

Nyt maailmanmusiikki on oleellinen osa kulttuuriteollisuutta, ja Saastamoinen joikaa tyytyväisenä sen suosion harjalla. Tänään hän Pohjantahti-trion kanssa haluaa vapauttaa ihmiset nauttimaan musisoinnin ilosta.

 

POHJANTAHTI

Vuonna 1984 perustettu Pohjantahti on shamaanien sanansaattaja. Se etsii suomalais-ugrilaisen musiikin maagista poljentoa, löytää ja tulkitsee sen kielelle, jonka postmoderneinkin korva ymmärtää. Paneutumalla sukulaiskansojemme vanhimpaan musiikilliseen perintöön, yhtye on päässyt länsimaisen pelimannitraditiomme taakse, jonne idästä tulleet vaikutteet olivat kadonneet. Lopputuloksena syntynyt musiikki on sähkösoittimineen sekoitus nykyaikaa ja perinnettä, jota shamaaniasuinen yhtye esitti Kalevalavuonna 1985 n. 70 konsertin verran eri puolella maatamme.

 

Ilpo "Ilja" Saastamoinen was performing ethnic music as far back as the 60s, when world music was not even a concept. Together with the group Karelia he was far ahead of his time in seeking out folk music's roots. At the beginning of the 80s Saastamoinen and world music came to fame in the legendary group Piirpauke. Saastamoinen has taught at the University of Helsinki and Sibelius Academy among others. In 1975 his guitar book was awarded Finland's state prize for the dissemination of information.

 

Founded in 1984, Pohjantahti is the messenger of the shamans. The group seeks the magic rhythm of Fenno-Ugrian music, finds it and translates it into a language which even a postmodern ear can understand. By going into the oldest musical heritage of the kindred nations the group has managed to get behind Finland's western folk traditions, to where the influences which came from the east had disappeared.

In 1986 Pohjantahti was chosen to represent Finland at the EBU's festival of modern folk music in Segovia. In 1988 the premiere of Karhunpeijaiset was held in Pielavesi. The theme of Ilpo Saastamoinen's composition was the story of one bear's life, prompted by the ancient bear poetry and shaman songs of the Fenno-Ugrian peoples.

 

SAAMELAISILTA

Yliopiston (Jkl) vanha juhlasali Ti 12.6.90 klo 22.00

Saamelaisjoikujen klubi-ilta Ravintola Ilokivi Ke 13.6.90 klo 22.00

 

MATTIS S. HEATTA         

Mattis S. Heatta on Pohjois-Norjan tunnetuimpia saamelaisjoikaajia. Hän on julkaissut useita LP-levyjä, ja vuonna 1983 hän osallistui Norjan edustajana Euro-vision laulukilpailuihin sijoittuen kärkipäähän. Mattis S. Heatta on lisäksi opettanut monilla kansanmusiikkikursseilla.

 

INGA JUUSO         

Inga Juuso työskentelee          toimittajana Karasjoen (Norja) sámiradiossa. Joikaamisen hän aloitti jo lapsena ja on esiintynyt ammatikseen viimeiset 15          vuotta. Juuso on konsertoinut Australiassa, Kanadassa, Neuvostoliitossa sekä kaikissa Skandinavian maissa. Hän on ollut runsaasti yhteistyössä Nils-Aslak Valkeapään kanssa. Joikaamisen lisäksi Inga          Juuso on osallistunut saamelaisteatteri Beaivvasin produktioihin. Parhaillaan Inga Juuso levyttää perinteisiä saamelaisia joikuja.

 

WIMME SAARI         

Vuodesta 1983 julkisesti          joikannut Wimme Saari esittää soolokonserteissaan perinteisiä, vanhoja Lapin joikuja, mutta jazz- ja rock-yhtyeiden kanssa esiintyessään hän yhdistää mielenkiintoisella ja persoonallisella tavalla joikaamista afro-amerikkalaiseen musiikkiin.

Wimme Saari on esiintynyt mm. Neuvostoliitossa, Kanadassa, Japanissa, Englannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi hän on          esiintynyt mm. Kaustisen kansan-musiikkifestivaaleilla sekä Sodankylän Jutajaisissa. Kokoonpanon Jazz in Same Music kanssa Saari on osallistunut Kaamos Jazz -festivaaleille          vuonna 1988 sekä Tornion Jazz & Blues -festivaaleille vuonna 1989.

 

Mattis S. Heatta is one of Northern Norway's best known Samijojkku singers. He has made a number of LP records, and in 1983 he was Norway's representative in the Eurovision song contest, where he finished among the top places. In addition Mattis S. Heatta has taught on many folk music courses.

 

Inga Juuso is a journalist by profession and works as a reporter for Sami radio in Karasjoki, Norway. She took up jojkku singing as a child and has performed professionally for the last 15 years. Juuso has given concerts in Australia, Canada, the Soviet Union and throughout Scandinavia.

In addition to singing Inga Juuso has also taken part in a production of Frederico Garcia Lorca's play 'Blood Wedding' put on by the Sami theatre company Beaivvás.

 

Wimme Saari has been doing jojkku singing in public since 1983 both on his own and with various line-ups. In his solo concerts Saari performs traditional old Lapp songs, but when appearing with jazz and rock groups he blends jojkku singing with Afro-American music in a fascinating and highly personal manner.

The countries in which Wimme Saari has performed include the Soviet Union, Canada, Japan, Great Britain, Sweden and Norway.

 

[Eikö ole lehdistöarvostelua Jkl:n konserteista?]

 

19.6.90         Joensuu, Ilosaari (Maailmat kohtaavat 19-23.6.90) - Pohjantahti

> Musiikkiuutiset 1/90 "Maailmat kohtaavat"

Tulevan kesän mielenkiintoisimpia festivaalitapahtumia tulee olemaan 'kansainvälinen taidefestivaali yöttömässä yössä valoisan tulevaisuuden puolesta' eli Maailmat kohtaavat. Tämä Joensuun laulujuhlien ja PAND Internationalin yhteis-yritys järjestetään 19. -23.06.1990 Joensuussa.

...Musiikkiakin on moneen makuun. Klassista musiikkia tarjoilee mm. Leningradin filharmoninen orkesteri, maailmanmusiikkia kotimaisittain mm. Piirpauke ja Pohjantahti, ja japanilaista rumpujen päristystä Eitetsu Hayashi -rumpuryhmä...

...Erikoista Maailmat kohtaavat -festivaaleille on vielä se, että kukaan festivaalin esiintyjistä ei saa penniäkään esiintymispalkkiota, vaan toimitaan kulut pois -periaatteella. Festivaalien tuotto luovutetaan UNICEF:in toiminnan tukemiseen.

 

> 21.6.90 Karjalainen / Maailmat kohtaavat - Hannu Jarva:

Kylmä kangisti soittavat sormet

(Kuvateksti: Pohjantahti eli Pekka Nylund (vas.), Ilpo Saastamoinen ja Kalle Fält hytisivät soittimineen kylmässä yössä.)

Ilosaaren ulkoilmatilaisuus Kotona maailmalla tiistai-iltana meni lähes tulkoon kylmässä värjöttelemiseksi.

Kansanmusiikki-ilta menetti suuren osan nautinnostaan juuri kylmyyden vuoksi.

Vain muutama ihminen uhmasi koleutta ulkona kuuntelemalla suomalaisia kansan-musiikkiyhtyeitä, Pirnalesta, Pohjantahtia ja Niekkua.

Siinä mielessä tietysti sääli, sillä Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta kootut Niekku ja Pirnales olisivat ansainneet laajemmanhuomion samoin kuin jo kokeneista muusikoista kokoonpantu Pohjantahtikin.

Yösydännä yleisö saikin sitten tarpeekseen kalseasta kelistä ja roudasi illan päätähden Piirpaukeen omatoimisesti sisätiloihin.

Ne, jotka eivät malttaneet odotella Piirpaukeen öistä esitystä, jäivät paljosta paitsi. Vaikka tämä eri kansalaisuuksista koostuva yhtye ei esiintymistilaksi muuntuneen ravintolan sulkeutumisen vuoksi voinutkaan esiintyä kuin parikymmentä minuuttia, niin jo siinä ajassa se otti täydellisesti yleisön haltuunsa.

Pohjantahti viritteli kuitenkin soittimiaan ulkosalla vähälukuiselle yleisölle. Basisti Ilpo Saastamoinen ei malttanut olla moittimatta kotimaista suvisäätä. Hänellä olisi ollut jonkinlainen lääke, millä ainakin soittajien tuskaa olisi voinut jossain määrin lievittää.

- Kun tällainen yökonsertti järjestetään, niin siinä pitäisi periaatteessa esiintymis-lavan takaseinän olla tukossa ja lämmittimet lavan nurkissa, Saastamoinen sanoi.

Saastamoisen mukaan varsinkin akustiset soittimet kärsivät kylmästä ja soundi jää väkisinkin tavallista heikommaksi. Pohjantahdin musiikillisia valintoja kylmyys ei pahemmin päässyt muuttamaan. Ainoastaan nyt encorena kuultu kappale kuuluu normaalisti kolmimiehisen bändin aloitusbiisiksi. Tällä kertaa sillä paikalla kuultiin otteita Ilpo Saastamoisen mammuttiteoksesta Karhunpeijaiset.

Karhunpeijaisetkin oli puolitehoinen siihen nähden, miten yhtye toteuttaa sen Kaustisissa myöhemmin kesällä. Silloin Pohjantahtia täydentää kuoro.

Karhunpeijaiset on tarkoitus myöhemmin viedä myös levylle jonkinlaisena puoli-toistatuntisena tiivistelmänä. Teokseen on tehty myös ruotsinkielinen teksti, koska se on naapurimaassakin ehtinyt herättää mielenkiintoa.

Eri puolilla maailmaa esiintynyt Pohjantahti on omalla tavallaan tehnyt suomalais-ugrilaista musiikkia tunnetuksi. Hakassian etnojazz-festivaaleilla Neuvostoliitossa yhtye rankattiin yleisön toimesta esiintyjälistan kirkkaimpaan kärkeen.

Ulkomaalaisvirityksiä on myös jatkossa odotettavissa. Elokuussa yhtye on tilattu Raplan festivaaleille Tallinnaan ja Arkangelissakin olisi kysyntää myöhemmin syksyllä.

- Arkangelin keikka on ehkä jätettävä väliin, koska huilisti Kalle Fält joutuu todennäköisesti jalkaleikkaukseen, Saastamoinen totesi.

 

8/90         Helsingin Sanomat - Kuukausiliite  - Missä hän on nyt.

[IS: Yksi parhaita juttuja filosofiastani]

(> Isot henkilöhaastattelut > Kansat soittavat -filosofia)

Eeva-Kaarina Aronen: Muusikko, joka ei halua soittaa oikein

Ilpo Saastamoinen haluaa vapauttaa ihmiset nauttimaan musisoinnin ilosta.

 

- 5/90 (syksy) Musiikkiuutiset - Wiikin vinkit (Irtoleike)

…Mari Boine Persenin albumi Gula Gula - Hör Stammödrenes Stemme (Kuule heimoäitien ääni) on erinomaisen eksoottinen skandinaavinen lisä tähän maailmanmusiikin runsaaseen antiin.

Toki meillä päinkin on tehty näitä kansanperinteen ja uudenaikaisen ilmaisun kokeiluja jo vuosia sitten. Paroni Paakkunaisen Karelia-yhtye on eräs alan edelläkävijöistä ajalta, jolloin maailmanmusiikki oli täydellisen tuntematon ilmiö. Nils Aslak Valkeapään jazzsäesteiset joiut olivat vuosia sitten niinikään uranuurtavia kokeiluja joita kannattaisi jatkaa juuri nyt. Näitä polkuja tallaavat tälläkin hetkellä esim. sellaiset yhtyeet kuin Pohjantahti ja Salamakannel lukuisten muiden joukossa. Mari Boine Persenissä heillä on norjalainen hengenheimolaisensa sillä erotuksella, että Persen ei ole etnisiä kokeiluja tekevä urbaani muusikko, vaan the real thing, aito saamelaistaiteilija.

 

26.10.90         Festival d'ete Nantes (Bertrand Pinel'in kirje Kaustiselle): ...I would like to know if it would be possible to ask Ilpo Saastamoinen to present an ancient and original same/pappish music and to ask him to come with his Schaman contemporary band?

 

5.11.90 (Kannelmäki) Elinan kirje koskien Taika-päivien luentoani ja Pohjantahti-esiintymistä (Wimmen kanssa)        

 

9.11.90         Pielavesi - Laura Sonnisen Kalixin (24-25.11.90) Karhunpeijaiskirje

 

22.11.90         Mati Brauerin kirje Tallinnasta koskien Pohjantahdin esiintymistarjousta Tshuvassian pääkaupunkiin Tsheboksaryyn.

 

24.11.90         Aina Swan Cutlerin kirje USA:sta.

 

1991:

21.-25.1.91         Okay Temiz - Suomen kiertue: 21.1. Taiga-klubi -keikka

         (12-13 Matinkylä, 14-16 Kauniainen?)

         22.1. Tampere?, 23.1. (ilta) Varkaus,          24.1. Jyväskylä,

         25. (26.?)1. Seinäjoki ???

 

23.1.91 Helsingin Sanomat - Jukka Hauru:

Ylimuistoinen kauneus ja rytmi - Okay Temizin Balkanin juhlaa Taiga-klubilla

POP-JAZZ

Okay Temiz yhtyeineen Taiga- Clubilla (Jumo Jazzclub). Temiz, rummut, Pekka Nylund, kitarat, Ilpo Saastamoinen, basso ja Seppo Heikkonen, tenori- ja sopraano-saksofoni.

(Kuvateksti: Okay Temizin käsissä tavanomainen rumpusettikin toimi.)

Turkkilaissyntyisen Okay Temizin Oriental Wind -yhtyeen suomalaisversio vieraili Jumossa viimeksi vajaa vuosi sitten. Mukana oli silloin turkkilainen klarinetisti Hasan Girnataci. Nyt puhaltajana oli Seppo Heikkonen, joka oli Temizin kiertueella myös neljä vuotta sitten.

Viimeksi ohjelmisto ja instrumentaatio olivat alkuperäisempiä. Temiz ei tällä kertaa käyttänyt erikoista lyömäkioskiaan etnosoittimineen ja omatekoisine kupari-rumpuineen, vaan tyytyi tavalliseen rumpusettiin.

Samoin Pekka Nylund oli vaihtanut zümbüs-banjon sähkökitaroihin. Näin ensemblen kuulokuvat olivat lähellä 1980-luvun alun Piirpauke-kokoonpanoa, jossa

Nylund ja Saastamoinen vaikuttivat.

Musiikki pohjautui edelleen turkkilaisiin ja turkkilaisvaikutteisiin teemoihin kiperine tahtilajeineen ja melankolisine unisono-melodioineen.

Oli pitkästä aikaa ilo kuulla Nylundin intensiivisiä ja tunnekylläisiä rockjazzin suuntaan luontevasti kallistuvia sooloja. Kappaleessa Star (7/8) hän kurotteli Jimi Hendrixin sfääreihin, toisaalla taas ylsi herkän lyyriseen laulavuuteen.

Uusi tuttavuus Heikkonen oli positiivinen yllätys. Hänen voimakas sointinsa ja sujuvasti jazzahtava otteensa täytti hyvin paikkansa. Heikkonen olisi voinut soittaa enemmänkin. Ehkä hän vielä turhaan arkaili ja jätti soolonsa lyhyemmiksi.

Temizin virtuositeetti ja loistavat rytmiset kyvyt tulivat paremmin esiin viime vuoden erikoissoittimilla, vaikka tavanomainenkin rumpusetti toimi hyvin. Sointi

vain oli tavanomaisempi. Ote vaikutti myös hieman innottomammalta.

Saastamoisen sujuvasti nykivä plektrabasso piti pohjat niin kuin ennenkin. Soolojen menoa ei haitannut miehen yllättävä luopuminen vuosikymmenien myötä tavara-merkiksi muuttuneesta Väinämöis-lookista.

Yhtyeen esitys ja hyvä yleisömenestys osoittivat, etteivät turkkilaistahtien tenho ja Balkanin juhla ehkä vaikuta vain maailmanmusiikillisella muodikkuudellaan, vaan taustalla on kestävämpi pohja bluesin tapaan.

JUKKA HAURU

 

24.1.91 to Keskisuomalainen: Turkkilainen rumpumies Okay

(Kuvateksti: "Ensimmäisen tuntuman turkkilaiseen musiikkiin sain jo lapsena, äidiltäni Ankarassa", kertoo Okay Temiz, joka konsertoi tänään Jyväskylässä.)

Okay Temiz alkaa olla maailmankuulu. Hän on tuonut turkkilaisen musiikin länteen, yhdistänyt sitä jazziin, levyillä, konserteissa, työpajoissa. Keskiviikkona hän piti turkkilaisen rytmiikan työpajaa Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Tänään, kello 20 hän konsertoi yliopiston Musican salissa.

"Enpä tiedä, olenko kovin hyvä opettaja. Satun vain tuntemaan alani. Ja kannattaahan minun kertoa tästä musiikista jo itseni vuoksi", Temiz vastaili puolihuolimattomasti.

"Tulin Skandinaviaan 1967, puhtaasti sattumalta. Taisin olla ensimmäinen turkkilaisen musiikin esittäjä täällä, ja koko Euroopassa. Mutta olen viihtynyt, moni asia on täällä hienosti järjestetty. Esimerkiksi stipendit."

Okay Temiz on käyttänyt kokoonpanoissaan päteviä jazzmuusikoita. Torstain bändissä soittavat Seppo Heikkonen (saksofonit), Ilpo Saastamoinen (sähköbasso) ja Pekka Nylund (sähkökitara). Okay itse käyttää koko skaalan erilaisia lyömäsoittimia, rumpuja ja "berimbauta".

"Olen ollut tyytyväinen suomalaisiin kollegoihini. He ovat osaavia ja intelligenttejä kavereita, jotka ovat jo kauan keskittyneet maailmanmusiikkiin. Ei turkkilaiseen rytmiikkaan tarvitse syntyä. Sen oppii kyllä, jos on kiinnostusta ja halua."

Siltä se näytti klinikalla. Paikalliset musiikinopiskelijat ja muusikot pääsivät hyvin perille opettajansa toiveista. Välillä luentosalissa paukkui todellinen anatolialainen pulssi.

"Tuskin täältä suoranaisia vaikutteita meidän soittoomme tulee, mutta tarkistusta yksityiskohtiin kyllä", sanoi yksi oppilaista, Tuulenkantajien ja Miljoonasateen rumpali Jarmo Hovi. "Olen esimerkiksi halunnut tietää, pitävätkö turkkilaiset käsi-rumpua kainalossa niin kuin arabit. Eivät pidä, niin kuin en minäkään."

"Hyvä että tällaisia tilaisuuksia järjestetään!"

Okay Temiz kertoo säveltäneensä viime aikoina yhä enemmän. Hänellä on valmiita teemoja nauhalla, ne pitää vain työstää. Hänen viimeisin oma levynsä on "Drummer of Two Worlds".

Oppitunnin jälkeen Okay Temiz ryhtyy tekemän kauppaa. Hän myy rummun noin 400 mk/kappale. Oma rumpu on mainoksena edustalla. Hän kertoo, että kunnon rummut tuodaan Turkista, ja että tulli on matkalla ainoa hankaluus. Joku oppilaista tosin väittää, että joistakin suomalaisistakin musiikkiliikkeistä löytyy turkkilais-rumpuja.

Okay Temizin lyömäsoitinklinikan ja torstain konsertin järjestävät Musiikkitieteen laitos, Yliopiston kulttuuritoimikunta ja Jyväskylän kaupungin kulttuurilautakunta.

 

27.1.91 Keski Savolainen (Varkaus) - AS: Mainio konsertti vähän kuulijoita

Turkkilaissyntyinen lyömäsoittaja Okay Temiz (kuva), Ilpo Saastamoinen, sähkö-basso, Pekka Nylund, sähkökitara ja Seppo Heikkonen, saksofoni, pitivät maan mainion jazz-konsertin viime keskiviikkona Warkaus-salissa. Tässä nuorisotoimen järjestämässä tilaisuudessa miehet musisoivat kerrassaan nautittavalla antaumuksella. Ja mikäpä oli soittaessa, kun jokainen osaa hommansa.

Valitettavaa oli se, että salissa istui vain noin 40 kuulijaa. No, he saivat täyden vastineen pääsylippurahoilleen, sillä konsertti oli todella sitä ennakkoon luvattua rytmistä ilottelua alusta loppuun.

Vaikka muusikot veivät parin tunnin ohjelmistonsa läpi ilman taukoa, kyllästymisestä ei ollut mitään vaaraa. Hyvää musiikkia taitureiden esittämänä on aina mukava kuunnella.

Savontien kerhotalossa toimii mm. rumpukoulu, jossa lapset ja nuoret käyvät säännöllisesti hyvän harrastuksen parissa. Hiukan ihmetyttääkin se, että eivät edes he vanhempineen olleet kuulemassa Temiziä ja kumppaneita. Temiz on nimittäin mahtava mies ajallaan, mainio esimerkki kenelle tahansa lyömäsoittajaksi aikovalle.

Hieno konsertti, kiitos kaikkien neljän muusikon. (AS)

 

Päiväämätön - Vaasa 1991 - Kulttuuri s.17

Okay Temiz opastaa lapsia rytmin saloihin

 

2/1991         Aksentti (Päiväämätön katkelma):

Kuukauden rumpali - Kahden maailman rytmit

Okay Temizin nimi on merkinnyt Oriental Wind -yhtyeestä lähtien takuuta taitavasta rumputyöskentelystä niin levytyksissä kuin konserteissakin. Temiz hallitsee sekä länsimaisen rumpusetin että etniset perkussiot, hän on yhdistänyt musiikissaan itää ja länttä, luonut mm. turkkilaisesta perinnemusiikista ja jazzista vivahteikasta fuusiota.

Temiz on ruotsalais-turkkilaisen Oriental Windin perustaja. Lisäksi hänet tunnetaan intialaiseen perinteeseen pohjaavan Karnataka Collection of Percussion -yhtyeen lyömäsoittajana. Uusimmat levynsä hän on tehnyt yhdessä turkkilaisten muusikkojen kanssa.

Suomeen Temizin on jo useamman kerran tuonut yhteistyö mm. Ilpo Saastamoisen ja Pekka Nylundin kanssa. Oriental Wind ja Piirpauke tapasivat aikoinaan samoilla soittokeikoila Intiassa ja Keski-Euroopassa, ja yhteistyö on sen jälkeen toteutunut sekä konsertteina että kursseina. Tämän vuoden alussa järjestetyissä konserteissa Okayn kanssa soittivat Ilpo Saastamoinen (basso), Pekka Nylund (kitara) ja Seppo Heikkonen (saksofoni). Seuraava keskustelu käytiin Helsingissä tammikuussa ennen kurssien alkua.

 

ITÄ JA LÄNSI

Mitkä ovat mielestäsi suurimmat erot länsimaisen rumpusetin ja etnisten perkussioiden välillä? Löytyvätkö ne tekniikasta vai musiikin tekemisen filosofiasta ja estetiikasta?

- Kaikessa on valtava ero. Esimerkiksi afrikkalaisessa kulttuurissa musiikin kanssa eletään koko ajan. Soittaja valmistaa itse omat rumpunsa jaon musiikin tekemisen prosessissa koko ajan läsnä, myös siirtäessään traditiota nuoremmille sukupolville. Täällä ostetaan rummut kaupasta, eikä välttämättä tiedetä paljon niiden alkuperästä. Tekniikkaa, teoriaa ja nuotinlukua opitaan soittotunneilla. Systemaattinen opetus ja harjoittelu on kyllä tärkeää, mutta vaaditaan paljon innostusta ja omaa aktiivisuutta, että musiikkiin pääsee kunnolla käsiksi.

Olet onnistunut omassa musiikissasi yhdistämään itäistä musiikkia länsimaisiin soittimiin. Voiko sanoa, että olet ottanut musiikin estetiikan omasta kulttuuristasi ja sitten vain käytät tavallista rumpusettiä saadaksesi sen kuuluviin?

- Kyllä, rumpusetti on työkalu siinä missä muutkin soittimet. Minähän en suinkaan aloittanut tavallisesta rumpusetistä, vaan kasvoin turkkilaiseen musiikkiin sen omassa ympäristössä: asuin lapsuuteni pienessä Çatalcan kylässä lähellä Istanbulia. Äitini soitti zümbüsiä ja ud-luuttua, kuulin pienestä pitäen kylän muusikkojen soittoa ja tein itse soittimia. Musiikinteoriaan perehdyin vasta kun lähdin opiskelemaan konservatorioon Ankaraan.... (jne)

 

1.2.91 pe Lapin Kansa - Leena Talvensaari:

23.2.91 la         Kilpisjärvi (TV-2) - Pohjantahti & Wimme Saari (Ks. DVD)

Neljän Tuulen yhdistys luo sopusointua kulttuurin keinoin

(Kuvateksti: "Kun ihmiset ovat jossain asiassa mukana täydestä sydämestään, jo se lisää sopusointua ja harmoniaa heidän keskuudessaan", sanoo Kilpisjärven kulttuuri-yhdistyksen sihteeri Timo Tuominen.)

Enontekiö (LK)

Matkalla kohti Enontekiön pohjoisinta kylää, Kilpisjärveä, on aikaa miettiä, mistä kunta tunnetaan. Kulttuurin saralta mieleen nousevat vain Hetan musiikkipäivät, jotka nekään eivät tähän saakka ole yltäneet Kilpisjärvelle asti. Mutta kohta Kilpis-järvellä tapahtuu. Kylään on perustettu kulttuuriyhdistys, joka ensi töikseen järjestää televisioitavan joikukonsertin.

Kulttuuriyhdistys Min Aigi - Neljän Tuulen [?] perustettiin Kilpisjärvelle syyskuussa. Yhdistyksen puheenjohtajana toimii poromies Juha Tornensis ja sihteerinä opettaja Timo Tuominen. Vaikka Neljän Tuulen toiminta alkaa näyttävällä konsertilla, ovat pyrkimykset kuitenkin muualla kuin julkisuuden tavoittelussa.

"Yhdistyksen tarkoitus on kulttuurin ja taiteen keinoin edistää sopusointua sekä ihmisten kesken että ihmisen ja luonnon välillä", siteeraa Timo Tuominen Neljän Tuulen sääntöjä.

Sääntöjä ei pidä tulkita niin, että kilpisjärveläiset olisivat erityisen eripuraisia, vaikka esimerkiksi saamelaiskysymykset ovat aiheuttaneet ristiriitoja myös Enontekiöllä. Tuomisen mielestä harmonian lisäämiseen on aina varaa, ja sitä syntyy, kun kyläläiset kokoavat voimansa yhteisen asian taakse.

 

Monitoimitalo kylän keskipiste

Yhteisiä harrastuksia kilpisjärveläisillä on nytkin ja ne keskittyvät muutama vuosi sitten valmistuneeseen monitoimitaloon. Parhaimpina iltoina talo kokoaa suojaansa puolet kylän sadasta asukkaasta. Monitoimitalossa pelataan lentopalloa, kudotaan, tehdään puutöitä, pidetään lasten kerhoja ja järjestetään jumalanpalveluksia.

"Joskus olenkin ihmetellyt, mitä täällä on tehty ennen monitoimitaloa. Se on näyttö siitä, että kylä tarvitsee jonkin keskuksen pysyäkseen elävänä", Tuominen sanoo.

Sen sijaan hengentuotteitaan kyläläiset eivät ole kovin hanakasti esitelleet. "Tiedän, että täällä on reserviä, paljon lahjakkaita ihmisiä, jotka pitävät kynttiläänsä vakan alla. Yhdistyksen tarkoituksena on rohkaista väkeä esiintymään tai tuomaan töitään julkisuuteen. Siitä ei voi seurata mitään pahaa, että uskaltaa ylittää tämän kynnyksen."

Timo Tuominen uskoo, että hetki on juuri oikea kulttuuriyhdistyksen toiminnan käynnistämiselle. Kilpisjärvi on kasvanut omiin mittoihinsa ja elämä vakiintunut niin, että aikaa jää monenlaiselle puuhastelulle. Kylässä tehdään töitä yhdessä, mutta tarvetta on myös yhteisiin harrastuksiin ja juhlahetkiin.

 

Joikukonsertti osa televisiosarjaa

Yksi juhlahetki Kilpisjärvellä koetaan lauantaina 23. helmikuuta, jolloin monitoimitalossa järjestetään konsertti teemalla uuta ja vanhaa joikua. Konsertin pääesiintyjä on Pohjantahti-yhtye, jossa soittavat Ilpo Saastamoinen, Kalle Fält ja Pekka Nylund. Konsertissa kuullaan myös paikallisia solisteja, muun muassa Wimme Saarta ja Juha Tornensista.

Illaksi siirrytään Kilpisjärven matkailuhotelliin, missä areena on vapaa kaikille joikaajille ja soittajille. "Se onkin jännä nähdä, mitä täällä illalla tapahtuu: pystytäänkö spontaanin esiintymisen perinnettä elvyttämään. Siitä vasta tulisi jotakin, jos saisimme paikalle vanhoja joiun taitajia", Tuominen toivoo.

Joikutapahtuma nähdään myöhemmin TV 2:ssa osana ohjelma- sarjaa, joka esittelee maailman musiikkikulttuureja. Sarjaa on kuvattu Balilla, Marokossa, Romaniassa, Berliinissä ja New Yorkissa ja sen ohjaa Pekka Karjalainen. Onnenpotku on, että sarjan tekijät saadaan Kilpisjärvelle ja että konsertin rahoitus järjestyy sitä kautta.

Neljän Tuulen voimat keskittyvät nyt konsertin järjestämiseen. Tulevaa toimintaa ei juuri ole ehditty suunnitella, ja yhdistys haluaakin pitää ovet avoinna joka suuntaan. Kilpisjärvellä on tilaa niin omien kuin vieraidenkin tuulten puhaltaa.

LEENA TALVENSAARI Kuva: MATTI AHO

 

Päiväämätön 2/1991: Kulttuuriyhdistys Enontekiölle

Enontekiölle on perustettu kulttuuriyhdistys Min Aigi - Neljän Tuulen Yhdistyksen tarkoituksena on kulttuurin ja taiteen keinoin edistää ihmisen sopusointua ympäröivän luonnon, yhteisön, yhteiskunnan, muiden ihmisten ja kansojen välillä.

Ensimmäisen tapahtumansa yhdistys järjestää 23. helmikuuta Kilpisjärven moni-toimitalossa. Kyseessä on konsertti teemalla uutta ja vanhaa joikua. Konsertin pääesiintyjä on Pohjantahti-yhtye, jossa soittavat Kalle Fält, Pekka Nylund ja Ilpo Saastamoinen. Yhtyettä vahvistavat paikalliset solistit, mm. Wimme Saari ja

Juha Tornensis.         

Vanhan perinteen mukaan samana iltana järjestetään yhteismusisointitilaisuus, jossa areena on vapaa joikaajille ja soittajille. Tapahtuma filmataan ja elokuva esitetään myöhemmin TV 2:ssa. Ohjelma kuuluu maailman musiikkikulttuureja esittelevään sarjaan.

 

25.2.91 Pohjolan Sanomat - Risto Anunti, Enontekiö:

Min Aigi aloitti konsertilla

(Kuvateksti I: Min Aigin järjestämässä konsertissa esiintyivät Wimme Saari ja Pohjan Tahti - yhtye. Konsertti taltioitiin ja siitä nähdään televisiossa osia aikanaan.

Kuvateksti II: Wimme on voimakas joi'un tulkitsija.

Kuvateksti III: Kilpisjärven konsertti otti niin pienen kuin vanhemmankin omakseen.)

ENONTEKIÖ (Risto Anunti) - Min Aigi Neljän Tuulen kulttuuriyhdistys perustettiin Enontekiöllä viime syksynä. Yhdistyksen tarkoituksena on edistää taiteiden harrastusta aloittein, näyttelyin, teatteriesityksin, konsertein, koulutus- ja kurssi-toiminnalla, suorittamalla tiedotus- ja julkaisutoimintaa tapahtumia järjestäen. Kuinka sattuikaan, yhdistyksen ensimmäinen tapahtuma järjestettiin viime lauantaina Aslakin päivänä Kilpisjärvellä monitoimitalossa. Tapahtuma on joikukonsertti, jossa esiintyvät joiun taitaja Wimme Saari ja Pohjantahti -yhtye. Alkulämmittelyn suorittivat Yhdistyksen puheenjohtaja Juha Tornensis joikaten ja opettaja Timo Tuominen säestäen rummuilla ja pianolla.

Min Aigi Neljän Tuulen kulttuuriyhdistyksen konsertissa esitettiin perinteistä vanhaa joikua sekä uutta modernisoidumpaa joiun versioita.

Kuultiinpa myös muutama puhdas saamenkielinen lauluesityskin. Konsertti alkoi lämmittelyosalla jossa yhdistyksen puheenjohtaja Juha Tornensis joikasi muutaman perinteisen vanhan tyylin joiun: Tornensiksen esityksessä kuultiin kaksi ennen julkisuudessa esittämätöntä sävellystä.

Toinen on pianon ja joiun vuoropuhelu ja toisen Panaman matkalla syntynyt Joiku  Panamasta.         

Konsertin varsinainen kohokohta oli enontekiöläisen nyttemmin helsinkiläistyneen Wimme Tornensiksen [?] tulkinta uudesta joiusta sekä vanhemmistakin joita Wimme kertoi hieman kopeloineensa. Wimmeä säesti maailman kolkat kolunnut improvisoidun musiikin yhtye Pohjan Tahti. Joikaajana Wimme Saari on voimakas persoona, eikä miehen taitoja voi vähätellä tavallisen laulunkaan alalla. Viime vuosina kehitystä on tapahtunut selvästi ja hyvin positiiviseen suuntaan. Pohjan Tahti -yhtye, jonka soittajat Ilpo Saastamoinen basso, Pekka Nylund huilu [?] ja Kalle Fält kitara [??], ovat kotoisin Helsingistä, Iisalmesta ja Jyväskylästä, osaa kyllä hommansa.  

Yhtye soittelee joiun lisäksi myös suomalais-ugrilaista kansanmusiikkia.

Wimmen kanssa yhtye esiintyy aina silloin tällöin. Kilpisjärven konsertti taltioitiin ja siitä nähdään osia TV 2:ssa eri musiikkikulttuureja esittelevässä sarjassa.

 

16.-17.3.91         Äänekoski (Jari Mäenpää?) - Jazzin Talvipäivät 15-17.3. Äänekoskella

         - Pohjantahti-keikka + opetusta (2x10-16)

         16.3. "Keiteleen oudoimmat musiikkitunnit" (IS)

         17.3. Musiikkileikkikurssi - Tutustutaan KON:n harjoituksiin. (IS)

> 12.3.91 Sisä-Suomen lehti (Isot henkilöhaastattelut):

         Ilpo Saastamoinen: Luovuus puuttuu musiikkiopetuksesta

 

15.-17.4.91          Pohjantahti Suomi-Instituutissa Pariisissa (3 keikkaa)

         (Leena Hirvonen Esek / Heikki Kirkinen)

 

12.4.91          Pohjantahti Iisalmessa (Koululautakunta)

> 18.4.91 Iisalmen Sanomat - Pertti Malinen: Kalle Fält: Kulttuuripainotukset rahapiirien sanelemia
(Kuvateksti I: Pohjantahti-yhtye toi Karhunpeijaiset-teoksen Kulttuurikeskukseen. Pikkupeijaiset soivat Pekka Nylundin (vas.), Ilpo Saastamoisen ja Kalle Fältin esittämänä.
Kuvateksti II: - Kyllä tästä on tehty sellainen kaupallisen musiikin keskus, mutta ne käyttökustannuksetkin täytyy tietysti kattaa, aprikoi Kalle Fält Kulttuurikeskuksen käytöstä.)

Iisalmelainen musiikin monitoimimies Kalle Fält tunnetaan erityisesti persoonallisena laulajana ja omaperäisenä instrumentalistina yhtälailla kuin musikaalisäveltäjänä tai libretistinä. Hänen musiikinmaailmansa on painottunut maailman erilaisten alkuperäiskulttuurien, rockin ja jazzin luonnolliseen synteesiin. Se on omaleimaista kansanmusiikkia tai ainakin Pohjantahti-yhtyeen jäsenenä se on kansojenmusiikkia.

- Musiikkikulttuurissa painotukset ovat ehdottomasti rahapiirien sanelemia. Kevyen musiikin myyviä elementtejä, rockia ja tanssimusiikkia on tarjolla enemmistönä. Ei-kaupallisten musiikinlajien tilanne on aivan eri luokkaa. Kansanmusiikin osalta näyttää arvostus olevan nousemassa, vaikka se ei ole kaupallista musiikkia, Fält arvioi musiikin asemaa.

Kulttuurielämän lokeroituminen yleensä ja musiikissa myös on Fältin mielestä haitallista. Rajoja on vaikea ylittää. Jokainen istutetaan siihen fakkiin, josta on vaikkapa musiikilliset toimintonsa alkanut. Jokaisella on mahdollisuus kasvaa ja kehittyä - muuntua. Minunkin teksteihini suhtaudutaan kuin muusikon tekstiin, pahoitteli Fält.

Kalle Fältiltä on valmistunut kaksi musikaalia. Ensimmäinen on nimeltään Lapin vapautusarmeija ja se on esitetty Rovaniemellä. Toinen on Iisalmessa esitetty Häkki. Kolmas on tekeillä ja sen aihe liikkuu koulumaailmassa, jossa sukupolvien ristiriidat törmäilevät toisiinsa.

 

Alueellista kapasiteettia lisää Kulttuurikeskukseen

- Erityisesti on huomioni kiintynyt siihen, että on tällainen hieno Kulttuurikeskus, mutta sen ohjelmapolitiikka on kaikkein kaupallisimman musiikin käytössä. Onko Kulttuurikeskuksesta eräiltä osin tehty kaupungin rahapaja, jolla kerätään suuria yleisömääriä ja rahaa kaupungille, jotta saadaan talo maksettua, peräsi Fält keskustelun kääntyessä täkäläiseen kulttuurielämään.

- Täällä olisi kapasiteettia kehittää ja monipuolisesti voimistuttaa vaikkapa musiikki-elämää, jos kaikki voimavarat saataisiin kokonaisuudessaan käyttöön, Fält uskoi.

Paikkakunnan pienuudella ja vetäjien vähäisellä määrällä on luonnollisesti osuutensa toimintojen rajallisuuteen, mutta Fält uskoi tehokkaan kartoituksen ja suunnittelun laaja-alaisuuden tuovan Kulttuurikeskuksen käyttöön tarpeellista monipuolisuutta. Tehtävään tulisi palkata joku päätoimisesti organisoimaan toimintaa.

Istuimme Kalle Fältin kanssa tätä keskustelua käyden Kulttuurikeskuksen kahviossa. Kalle Fält valmistautui yhdessä Pohjantahti-yhtyeen kanssa esittämään Ilpo Saastamoisen teosta Karhunpeijaiset. Oli menossa iisalmelaisten opettajien

kulttuuripäivät ja ehkäpä tämä yhteisyys oli nostanut haastateltavan mieleen esille tulleita asioita. Muusikko ja taiteilija kokee asioita herkästi tavallaan.

 

Pienemmät Peijaiset

Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja Kalle Fält eli Pohjantahti-yhtye asettui paikoilleen. Salin valot himmennettiin ja Ilpo alkoi kertoa tarinaa alkusuosta, jonne karhu syntyy. Ensimmäiset soinnut kitarasta, rytminen kuvio bassokitarasta ja Kalle Fält aloitti mystisen tulkinnan laulamalla alkukantaisella intonaatiolla. Se mykistää kuulijat.

Tarina etenee, taikarumpu kumahtelee, sävelet sekoittuvat monipolviseen sanojen rytmiikkaan. Syntyy sanojen fuugaa ja sävelten polyfoniaa. Tämä on Ilpo Saastamoisen, säveltäjän maailmankuva.

Alkuperäissävellyksen kuoro-osuudet          puuttuivat luonnollisesti, mutta yllättävän täyteläisen ja selkeän kokonaiskuvan Karhunpeijaiset -trioversio kuulijalleen tarjosi. Ne ovat ison karhun elämä pikku peijaisina. Tässäkin muodossa teos on tekijänsä omistuskirjoituksen mukainen: teos on omistettu Ihmiselle - siinä määrin kuin hän ottaa sanoman vastaan.

PERTTI MALINEN

[Pohjantahti VII: 5.-8.7.91  Nantes, Ranska: Festival D'ete - Pohjantahti]