PIIRPAUKE I 1980

[Piirpauke I 1980]

Yksityinen Mietekirja & Lehtileikkeet 1980-1983 - Piirpauke-vuodet

Tämä kotisivuversio on jossain määrin lyhennetty. Olen kuitenkin pitänyt dokumentoinnin kannalta tärkeänä liittää mukaan lehtiartikkelit mahdollisimman laajana otoksena, vaikka kaikista ei ole esim. kirjoittajaa tai päivämäärää tiedossa. Koska kysymyksessä ei ole kaupallisia motiiveja, en ole katsonut välttämättömäksi hankkia erikseen lainauslupaa jokaiselta kirjoittajalta. Toivon, että asiaan suhtaudutaan pikemminkin kulttuuripoliittisesta näkökulmasta.Tämä lienee ensimmäinen yritys kattaa jokin Piirpauke-jakso mahdollisimman tarkasti esiintymisten suhteen. Mausteena ovat sitten matkojen varrella syntyneet omat päiväkirjakirjoitukset.(9.10.2013 Ilpo Saastamoinen)

21.1.2014: Lukija joka etsii näistä muistiinpanoista "paljastuksia", tulee pettymään, sillä päiväkirjaosuudet ovat itsellenikin häämmästyttävässä märin runomuotoista elämän pohdiskelua hauskojen anekdoottien sijasta. Valitan, jos joku pettyy sivuja lukiessaan.

- Talvella 1973-74 alkoi Sibelius-akatemiassa Heikki Sarmannon vetämänä jazzlinja, jonka yhtenä opettajana olin. Yhtyesoiton opetuksessa keskityin etnojazz-ohjelmistoon. Oppilaina minulla oli mm. Sakari Kukko, johon näin tutustuin [esim. gruusialaisen musiikin sovitusten merkeissä]. Muita kurssilaisia en muista nimeltä lainkaan.

24.1.74 Werle: Matka -ooppera, Suomen kansallisooppera – ensi-ilta [> 1974 Werle - MATKA]
(Produktiossa mukana mm. Keijo Kupiainen sekä Raiskisen pyynnöstä kokoamani pikkuyhtye, jossa soittivat Ilpo (kitara, yhtyeen kokoaja), Tomi Parkkonen (rummut), Sakari Kukko (saksofoni), Jukka Linkola (piano) ja Markku Lievonen (basso).

[29.10.75         Postikortti - Rethimnon, Kreeta: "Olen viettänyt noin viikon täällä kauniilla ja lämpimällä saarella etupäässä lomaillen, mutta kyllä musiikkiakin on kertynyt nauhalle levyistä puhumattakaan. Kunnon instrumentteja on aika vaikea löytää. Tulen ilm. joululomalla Kajaaniin, joten järjestänemme tilaisuuden tutkia matkan saaliin. Terv. koko perheelle, Big Bandille ym. tutuille." T. Sakke]

 

2.9.1976         Musa, s. 12:
Jokainen Piirpauke-muusikko on kuitenkin perehtynyt freejazzin soittoon Eetu Vesalan opastuksella. Eetu on jonkinlainen isähahmo, ja hänen vaikutuksensa on ollut bändin musiikkiin piilevänä hyvin voimakas. Kunnioituksella puhutaan myös Ilja Saastamoisesta, Kukon nuoruudenystävästä, joka toimii Kajaanissa, Pohjois-Suomessa, alueella, jonka monet Iljan edellytyksillä varustetut jättävät väliin; tekee arvokasta työtä välittämättä lainkaan, ettei saa mainetta siinä missä täällä, "Focuksessa". Suomen musiikkielämän nykytilanne on hieman ristiriitainen, kuten elämä yleensäkin. On eriarvoisuutta, pakkosyöttöä, kulttuuri-imperialismia ja kaupallinen tajuntateollisuus. Sinfonikot ovat eriytyneet kuulijoista, yleisön kiinnostus on hyvin pitkälle vain muodollista elitismiä. Teoreettisia arvoja riittää.

 

10.4.79 ti         Kajaani - Teppana - koulukonsertti klo 11.15
                   & Sampola - jamit (Sakari Kukko)

11.4.79 ke        klo 19 KBB - konsertti (Kauppaoppilaitos) - vierailijana Sakari Kukko

3.5.79              Kajaani - Piirpauke-jamit illalla (?)

PK 7.-8.11.79 - Kukon Saken kanssa oli puhetta mahdollisesta matkasta Bombayn jazzfestivaaleille helmikuussa 1980. [PK = päiväkirja]

 

15.2.1980 - 4.6.1983  -  Piirpauke (Sakari Kukko - Pekka Nylund - Tom Nekljudow, IS)
(1980 alkuvuodesta: Timo Oksala II guitar, Jukka Wasama, lyömäsoittimet)

 

12.2.80         Helsinkiin > 15.2. Lähtö Intiaan Jazz Yatran festivaaleille Piirpaukessa
         > Takaisin Hgissä 29.2.80 - Jazz India

         17.-24.2.80 Intia, Bombay (Jazz Yatra) Prahan ja Abu Dabin / Ateenan kautta
         > (ks. erill. päiväkirja "Intialainen yösoitto" 24.2. - 8.3. 1980)

 

15.2.80 pe Helsingin Sanomat: Piirpauke Intiaan
Piirpauke-yhtye - lähtee tänään perjantaina konserttimatkalle Intiaan. Yhtyeen päätarkoituksena on esiintyminen Bombayssa viikon kestävässä JazzYatra -80 festivaalissa, joka alkaa kuun 17. p.

Lisäksi Piirpaukelle on tarjottu mahdollisuutta tehdä kiertue Intiassa ulkopuolella Jazz Yatra-festivaalin. Kysymykseen kaavailujen mukaan tulisivat lähinnä Ahmenabad, Poona, New Delhi, Calcutta ja Madras.

Paluumatkalla Suomeen Piirpauke poikkeaa Prahaan neljän päivän ajaksi jälleen aikeenaan suomalaisen musiikin esittely nyt tshekkoslovakialaiselle yleisölle.

Piirpauken matka toteutetaan runko-osaltaan yhtyeen opetusministeriöltä saaman stipendin turvin. Intian & Prahan kiertueen Piirpauke soittaa kokoonpanolla Sakari Kukko puhaltimet ja kosk.soittimet, Timo T. Oksala ja Pekka Nylund kitarat, Jukka Wasama lyömäsoittimet ja Ilpo Saastamoinen basso.

PK 17.2.2013 (Kirjoitettu muistinvaraisesti)        
Paluumatkalla (Libanonin lumipeitteisen vuoriston yli) meillä oli välilasku Ateenaan, jolloin olen näköjään ostanut lentokentältä pari postikorttia. Menomatkalla vastaava pysähdys oli Abu Dabissa. Bombayssa asuimme Sea Rock -hotellissa (Welcomgroup). Yhtenä päivänä taxi yritti ajeluttaa meitä ympäri Bombayta suuren rahan toivossa. Toisena päivänä kävin jossain kylässä syömässä vuoden maassa haudutettua kalaa, joka sitten vain paistettiin. Toin sitä Suomeen, mutta Kajaanissa sitä ei enää uskallettu syödä.

 

24.2.1980 Bombay, sunnuntai-aamuna klo 7.45

1-2.3.80         PIIRPAUKE "Captain's table" - SEAROCK-hotelli [???]

[PK: 01.04.80 - Löytyi Intian papereiden joukosta (Kopio Intian yösoitossa:
Yön ylitsevuotava, kihelmöivä lämpö.
Ylikulkevan matkustajakoneen
ylitsepääsemätön matkan jatkuminen.
...Nuhaisena on vaikea kirjoittaa.]

09.03.80 su         Heinola - Piirpauke
Kolme viikkoa sitten tuli äkkilähtö Intiaan Bombayn jazzfestivaaleille Piirpauken mukana. (Soitimme mm. hotellimme uima-altaalla yhteiskonsertin Stan Getzin yhtyeen kanssa.)  Tuosta matkasta olen kirjoittanut erillisen ns. "Intialaisen yösoiton". Nyt istun aamuseitsemältä Lahden linja-autoasemalla matkalla Heinolaan keikalle. Veroilmoitus on tekemättä, monet asiat hoitamatta...

No - ei mitään suurta katastrofia. Tuliaiset on tuotu ja ajatukset sulattelevat kokemusten kivirauniota, joka vielä on vain pelkkä möykky, klimppi. Puolikuu on taas kotoisesti pystyssä eikä selällään, aamuhämärä kestää useita tunteja, eikä yö jysähdä yhtäkkiä päälle niin kuin Intiassa.

 

12.3.80 ke          Jyväskylä - Piirpauke

> 16.3.80 su Keskisuomalainen - Osmo Saarinen: Piirpauke suoraan Intiasta.
Kiihkeistä senegalilaisista rytmeistä soljuvaan Sostakovitshiin, kotoisesta kansan-perinteestä outoon turkkilaiseen tempoon vaihteli mahtava musiikillinen ryöpytys keskiviikkona kun vastikään Kaukoidästä palannut suomalainen superviisikko konsertoi Jyväskylässä.

Piirpauke, joka on ollut vuosia Suomen jazzin valiointa joukkoa, ehti tuolla pari-viikkoisella Intian kierroksellaan esitellä osaamistaan sekä suurilla kansainvälisillä jazzjuhlilla että yksityisillä ravintolakeikoilla. Ohjelman raskaudesta huolimatta matka onnistui piirpaukelaisten kertoman mukaan erinomaisesti, vire pysyi terävänä koko ajan ja voimavaroja tuntui jäävän myös kotiin tuotavaksi.

Keskiviikkoisen konsertin jäljiltä on helppo arvata, että yhtyeen menestyksenkin on täytynyt olla melkoinen: sellaista soiton riemua kuin Piirpauke esiintymisessään hohkasi, ei taatusti kuule joka päivä. Ja millaiseen menoon lienevät pojat Bombayssa riehaantuneet..

Viime vuoden puolella kokoonpanonsa uusinut Piirpauke noudattelee ohjelmiston rakentamisessa edelleen tuttua fuusiomusiikin linjaa. Pääosa materiaalista saadaan eri maiden kansanmusiikista, jota sitten käsitellään modernin jazzin ja popin keinoin. Kahden uuden kitaristin T.T. Oksalan ja Pekka  N y l u n d i n kiinnittämisen myötä Piirpauken paino tuntuu muuten siirtyneen hivenen enemmän juuri pop- ja rockmusiikin puolelle,

Eksoottisen musiikkiaineksen hyödyntämisen seurauksena Piirpauken nykyisessä soitannossa korostuu selvästi rytmiikan osuus. Konsertti tarjosi monia herkullisia näytteitä poikkeavista tahtilajeista (esim. turkkilaisessa musiikissa joku 9/8 on varsin tavallinen mitta) ynnä yhtyeen erityisestä mieltymyksestä pelkistyä suggestiiviseksi rytmikoneeksi vaikkapa siihen tapaan kuin illan kohokohtiin kuuluneessa afro-kuubalaisessa ilotulituksessa, jossa Piirpauken jokainen jäsen käsitteli soitintaan miltei pelkästään perkussiivisena instrumenttina.

Eipä silti, kyllä viisikon soittoon mahtuu riittävästi myös kiihottavia soolo-suorituksia. Varsinkin molemmat kitaristit ehtivät illan aikana piirrellä monia tosi upeita kaaria. Ja kun Oksalan ja Nylundin ajattelu ja keinot vielä ovat sangen erilaiset, niin vuorottelussa syntyi mainiosti vaihteluakin.

Piirpauken perustajajäseniin kuuluvat Sakari Kukko ja Jukka  W a s a m a taituroivat tapansa mukaan, Kukko milloin pianon ääressä milloin puhaltimineen, Wasama muhkean rummustonsa parissa. Yhtyeen vakituista basistia Antti Hyttiä kiertueella tuuraava Ilpo Saastamoinen selviytyi niin ikään osuudestaan kiitettävästi, etenkin kun ottaa huomioon ettei tämä kitaristiveteraani koskaan aikaisemmin ole tehnyt bassokeikkaa (pätevän pedagogin on näemmä osattava vähän kaikkea).

Piirpauken edellisestä Jyväskylän käynnistä on kulunut tuskin puoltakaan vuotta, mutta silti kuultu musiikkiannos pani toivomaan joukon mahdollisimman pikaista paluuta. Moisen hienon konsertin ja hienon illan mieluusti kokisi uudelleen vaikka heti huomenna. Vankka linja jatkuu.
OSMO SAARINEN

 

13.3.80 to         Mikkeli (PP)

> 16.3.80 su Savon Sanomat - Eira Juvonen, Kari Kaipainen (kuva)
"Piirpauke soitti intialaisille turkkilaista"

Piirpauke-yhtyeen viimeisiin kuulumisiin mahtuu paljon. Yhtyeeltä ilmestyi vastikään uusi levy, Yö Kyöpelivuorella ja parhaillaan on menossa kahden ja puolen viikon pituinen kotimaan konserttikiertue.
Päällimmäisinä ovat pojilla kuitenkin kokemukset helmikuisesta keikasta Intiaan, jossa he soittivat Bombayssa Jazz-Yatrassa kaksi viikkoa.
Paitsi Piirpauke, soitti Intian kansainvälisillä jazzfestivaaleilla myös sellaisia kansainvälisiä nimiä kuin Stan Getz, Ravi Shankar ja Mignus Dynasty. Puhumattakaan intialaisten omista muusikoista.

Äkkikuulemalta tuntuu oudolta, että Intiassa järjestetään jazz-juhlia. Onhan jazz perinteisesti yhdistetty länsimaiseen maailmaan. Eikä jazzista tavallinen intialainen toki mitään tiedäkään. Mutta maa on valtava ja ihmisiä riittää.

Piirpauken soittajien mukaan konserteissa kävi pääasiallisesti opiskelijoita ja keskiluokan ihmisiä. Yleensä niitä, jotka tietävät länsimaista jotakin. Sitä paitsi Intian perinteisellä musiikilla ja jazzilla on yhteisiä elementtejä. Improvisointi kuuluu molempiin, intialaisen musiikinystävän on helppo ymmärtää jazzia kulttuuritaustan eroista huolimatta.

- Siellä vasta oli meininkiä. Intialaisten muusikoiden instrumenttien täydellinen hallinta oli niin virtuoosimaista. En ole koskaan kuullut vastaavaa, kertoo Sakari Kukko. - Kaikki eivät tietenkään soita yhtä hyvin, osin musiikki oli kovin akateemista eli muusikot soittivat tarkasti mutta vailla henkeä.

- Intian klassisella eli kansanmusiikilla on vuosituhansien perinteet. Muusikoiden taito on pitkälle vietyä. Tapasimme muun muassa vina-soittimen taiturin, joka oli 10-vuotiaasta lähtien harjoitellut kaksitoista tuntia joka päivä!

Radiossa oli selvä kahtiajako musiikissa. Joko soitettiin imelää elokuvamusiikkia tai sitten klassista intialaista. Muuten koko yhteiskunta tukee vanhaa kulttuuria.  Uskonnon vaikutus on silmiinpistävä. Intialaiset hyväksyvät karmansa. Yhteis-kunnalliset rajat ovat jyrkät.

Jazzkonsertissa Piirpauke ei soittanut suomalaista musiikkia. Pojat ajattelivat hitaan suomalaisen piisin olevan liian vaisua. - Tuumittiin, että kun heittää 9/8 turkkilaista, niin se menee kansaan. Näin myös kävi, Sakari Kukko sanoo. Piirpauke soitti myös viimeisenä konsertissa. Pojat varautuivat poistuessaan soittamaan myös yli-määräisen. Mutta Intiassa se ei ole tapana. Kun soittajat lähtivät lavalta, lähti yleisö myös salista.

 

Kokoonpano muuttuu

Uusi levy on tehty jo noin vuosi sitten ja entisellä kokoonpanolla. Intian ja Suomen kiertueella soittavat Sakari Kukko, Jukka Wasama rummuissa, kitaristit Pekka Nylund ja TT Oksala sekä bassossa Ilja Saastamoinen.

Tämän kiertueen jälkeen kokoonpano kuitenkin muuttuu. Jukka lähtee pois ja tilalle tulee Sampo Salmi. Iljahan on virkavapaalla Kajaanin Big Bandin johtajuudesta ja bassoon tulee Jouko Koivulehto Tauruksesta.

Kesäkuussa Piirpauke lähtee uudella kokoonpanollaan kuukaudeksi Saksaan, Sveitsiin ja Tanskaan.

Piirpauken linja säilyy entisenä. Sakari Kukko, joka on ollut alusta lähtien mukana ja yhtyeen sielu, kertoo Piirpauken käyttävän eri maiden kansanmusiikkia peruslähtö-kohtana. Toteutus tapahtuu sitten fuusio- tai popjazzin keinoilla. Sovittaessaan kansanmusiikkia Piirpaukelle Sakari Kukko pyrkii säilyttämään alkuperäisen kappaleen rytmisen ajattelun omassa sovituksessaan.

Paljon on puhuttu myös kansanmusiikin raiskaamisesta. Sakari Kukko toteaa tähän, että musiikissa ei ole sääntöjä. Eikä musiikkia pidä panna museoon. Eri asia on sitten, miten eri lajeja ja tyylejä yhdistetään. Jos se tehdään ja esitetään hyvin, tuskin kenelläkään on mitään tätä vastaan.

Piirpauken musiikista pitävät erilaiset ihmiset. Esimerkiksi Konevitsan kirkonkellot tuovat vanhoille mummoille luostarin ja menneen ajan mieleen, nuoremmat pitävät siitä avaruussoundien takia.

 

Kova taso - huonot palkat

Suomessa ei jazzin soitto elätä. Tämän vahvistavat myös Piirpauken muusikot. Sakari Kukko sanoo saaneensa töitä Piirpauken ansiosta niin, että tulee toimeen soitollaan. Sakke on tehnyt mm. elokuvamusiikkia ja sovituksia. Pekka Nylund kertoo tekevänsä siivoushommia välillä, kun ei ole keikkoja tai studiosoittoja. Timo Oksala asuu vielä vanhempiensa luona ja tulee toimeen joten kuten. Ilja Saastamoinen kiteyttääkin suomalaisen jazzmuusikon aseman: Kova taso, mutta huonot palkat. Suomalaista muusikkoa arvostetaan kyllä ulkomailla. Kotomaassa ei niinkään.

Mikkelissä Piirpauke kävi konsertoimassa viime torstaina. Vielä ei ohjelmistossa näkyneet Intian vaikutteet muuten kuin Iljan hindupäähineessä. Niitä hän osti peräti 25 kappaletta. Jokainen toi Intiasta tietysti mahtavat, määrät levyjä, kasetteja ja live-äänityksiä. Intian tuliaiset varmasti kuuluvat Piirpauken tulevassa ohjelmistossa.
EIRA JUVONEN - KARI KAIPAINEN

 

14.3.80 pe         Kouvola (PP)

15.3.80 - Helsingin Sanomat?: Piirpauke palasi Intiasta
Kansainvälisestikin korkealle arvostettu suomalainen jazz-yhtye Piirpauke on palannut takaisin Intiaan tekemältään esiintymismatkalta. Piirpauke konsertoi Bombayn Jazz Yatra festivaaleilla ja kommentit paikallisissa lehdissä olivat erittäin positiiviset.

Festivaaleille oli pyydetty ympäri maailman tunnetuimpia jazzin edustajia - mm. Yhdysvalloista oli mukana Stan Getzin yhtye ja Mingus Dynasty - joten suomalaiselle jazzille ja Piirpaukelle esiintyminen oli melkoinen tunnustus. Piirpauken riveissä soittivat Intiassa Sakari Kukko, T. T. Oksala, Jukka Wasama, Pekka Nylund sekä Ilpo Saastamoinen.

Parhaillaan Piirpauke on laajalla Suomen-kiertueella ja tänään yhtye esiintyy myös tv:ssä. Kesän alussa kokoonpanoon tulee muutoksia kun uudeksi basistiksi ja rumpaliksi saadaan Jorma Koivulehto ja Samppa Salminen.

 

15.3.80 la         TV-1 -nauhoitus - Piirpauke + Turku (osakunta > 18.3.)

> 18.3.80 ti Turun Sanomat - Veli-Pekka Heinonen: Sähköistävä Piirpauke
Siksi vilkasta on musiikkitarjonta viime aikoina Turussa ollut, että perin harvoin on järjestäjien tarvinnut turvautua konserteissa loppuunmyyty-kylttiin. Tällainen jouduttiin kuitenkin ripustamaan tuota pikaa lauantai-iltana [15.3.] osakuntien ovelle, jossa yleisömagneettina oli Piirpauke.

Entinen Suosio on siis edelleen tallella, eikä se ainakaan nyt kuullun konsertin myötä myöskään järkkynyt; peräti kolme ylimääräistä kappaletta joutui yhtye esittämään, ennen kuin yleisö suostui laittautumaan kotimatkalle iltamista.

Piirpauke esittäytyi nyt lähes kokonaan uudistuneessa muodostelmassa. Entisiä piirpaukelaisia ovat enää saksofonien, huilun ja pianon kimpussa ahertanut yhtyeen sielu Sakari Kukko sekä lyömäsoittaja Jukka Wasama. Uusina soittajina rivistöön on pestattu kitaristit Pekka Nylund ja T.T. Oksala sekä Ilja Saastamoinen, tällä kertaa sähköbassoineen. Aikaisemmista kokoonpanoista on siis kitaristien määrä tuplaantunut.

Esitettävän musiikin perusideaan ei kokoonpanon muuttuminen ole vaikuttanut. Edelleen ponnistetaan lentoon kansanmusiikkimateriaalin pohjalta tuntematta mitään maantieteellisiä rajoituksia. Niinpä nytkin kuultu konsertti muodostui etniseksi maailmanympärysmatkaksi, jossa pysähdyspaikkoina olivat esimerkiksi Turkki, Afrikka, Etelä-Amerikka, Armenia, kotimaata myöskään unohtamatta. Uutena kuulumana mainittakoon erään improvisaation pohjana toiminut katkelma Shostakovitshin pianokonsertosta, jossa keskeiselle sijalle kohosi Kukon kaunisääninen huilu. Epäselvän kuulutuksen takia kappaleen tarkempi sijoittuminen Shostakovitshin tuotantoon jäi ainakin itselleni epäselväksi.

Vaikka Piirpauken perusilmeessä ei mitään oleellisia muutoksia ole tapahtunutkaan, on sen soundi pakostakin tullut kokoonpanon muutoksen takia sähköisemmäksi. Eniten tähän suuntaan on todennäköisesti vaikuttanut akustisen basson korvautuminen sähköbassolla, josta ylipäätään on melko mahdoton loihtia akustisen basson lämpöä ja pehmeyttä, olipa kysymyksessä sitten niinkin taitava sähköbasson käsittelijä kuin Ilja Saastamoinen. Myös Piirpauken volyymi on aikaisemmasta jonkin verran kasvanut.

Yhtyeen kitaristit ovat tyylillisesti melko erilaisia, josta näyttää seuranneen selkeä työnjako; siellä, missä tarvitaan melodista, kaunista sooloilua, siellä heitetään tuleen Pekka Nylund, jonka soiton jälki oli vakuuttavaa esimerkiksi sellaisessa suomalaisessa hidastempoisessa kansansävelmässä kuin Rannalla istuja. Missä taasen kaivattiin päällekäyvää rajuutta, siinä oli paikallaan nuori T.T. Oksala, joka rakenteli soolonsa pitkälti kitaran sähköisille, massiivisille tehoille.

T. T. Oksalan osuus Piirpaukessa lienee herättänyt eniten kuuntelijoissa kahtaanlaisia tunteita. Toisaalta Oksalan voimakkaat, intensiteetin ylärajoilla lähes koko ajan liikkuvat soolot vetosivat voimakkaasti yleisöön, toisaalta melodiseen Piirpaukeen tottuneet saattoivat kavahtaa Oksalan loihtimia ajoittaisia heavy-soundeja. Joka tapauksessa Oksala ainakin intensiteetin puolesta sopii hyvin aisapariksi Kukolle.

Kuten aikaisemminkin, nytkin Piirpauke vetosi ennen kaikkea valtavalla intensiteetillään, maanläheisyydellään ja selkeällä melodisuudellaan. Erikoisesti Kukolla tuntuu olevan synnynnäinen kyky loihtia perä perän jälkeen voimakkaita, emotionaalisia sooloja, joissa soittimesta otetaan kaikki irti.

Mutta säröjäkään ei Piirpauken konsertista puuttunut. Ehkä eniten haittasivat monin paikoin liiaksi pitkitetyt soolot, soittoa jatkettiin minuuttikaupalla yli luonnollisten kliimaksipaikkojen. Eniten tähän syyllistyi innostuksissaan Sakari Kukko. Tiivistäminen nasevoittaisi kokonaisilmettä huomattavasti. Kiinteydessään ei uusi Piirpauke myöskään vielä yllä joittenkin aikaisempien Piirpauke-versioiden tasolle.
VELI-PEKKA HEINONEN

 

> 18.3.80 Turkulainen - Krista Heinonen: Terveiset idästä
Piirpauke esiintyi osakuntien tiloissa viime lauantaina, tuoden mukanaan runsaasti tuoreita itämaisen kansanmusiikin tunnelmia noin kaksi viikkoa sitten päättyneellä Intian vierailultaan.

Yhtye esiintyi viisimiehisellä kokoonpanolla, joka perustettiin syksyllä -79. Alkuperäisestä kokoonpanosta oli mukana ainoastaan multi-instrumentalisti Sakari Kukko ja rumpali Jukka Wasama. Sakari Kukko soitti enimmäkseen pianoa, tenori- ja sopraanosaksofonia sekä huilua, mutta myös joitain rytmisoittimia. Puhaltimien käsittelyssä hän oli todella edukseen. Erityisen kauniisti hän tulkitsi huilulla kappaleen 'Katsoin merta'. Taustalla kappaletta tuki korvia hivelevästi kitaristi Pekka Nylund. Konsertin alussa yhtyeen toinen kitaristi T. T. Oksala ei voinut antaa parasta panostaan sooloiluun syntetisaattorikitaransa vian vuoksi, mutta myöhemmin hän kyllä pääsi näyttämään oivan teknisen taitavuutensa. Rumpali Jukka Wasama olemus taustalla jäi hieman vaisuksi, syynä oli osaltaan rumpujen matala sijoitus suhteessa kokonaisuuteen. Basisti Ilja Saastamoinen täydensi jokseenkin hyvin yhtyeen sointia, silti bassosooloihin jäi kaipaamaan määrätietoista sähäkkyyttä.

Piirpauke on yhtye, joka saa elementtejä ja vaikutteita musiikkiinsa pääasiassa eri maiden kansanmusiikista. Ne tulkitaan pop- ja jazz-musiikin keinoin vaihtelevalla menestyksellä. Kansanmusiikin sävelkuluissa pitäytyminen estää soolotulkintojen etenemisen parhaaseen mahdolliseen kuviointiin esimerkiksi jazzin alueella. Tänään yhtyeen kokonaissoinnista uupuu kiinteys, mutta siihen ehkä saadaan lähi-tulevaisuudessa parannusta helsinkiläisestä Taurus-yhtyeestä, josta todennäköisesti siirtyy Piirpaukeen rumpali Samppa Salmi ja mahdollisesti myös basisti Jorma Koivulehto.
Krista Heinonen

16.3.80 su         Vaasa (Piirpauke)

17.3.80 ma       Seinäjoki (Piirpauke)

Päiväämätön -   Helsingin Sanomat - Julius Heikkilä: Jazzsykettä selluloidilla
Andrzej Wasylewski:  Kolme Töölön kirjastossa nähtyä jazzfilmiä nimiltään Adam Makowicz, pianisti, itämaista eksotiikkaa pursuava Jazz Yatra 78, Bombay, Intia, sekä Benny Goodman Jazz Jamboree 76, olivat kaikki oivallisia näytteitä tekijänsä osaavuudesta ja asiaan paneutumisesta.

Filmeistä mielenkiintoisin oli eittämättä Jazz Yatra -lyhytkuva, jonka puitteissa saatiin päällisin puolin tuntuma tuohon Bombayssa joka toisena vuotena tapahtuvan salaperäisen festivaalin tunnelmiin. Olihan aihe sattumoisin jossakin mitassa aktuellikin, koska näillä aivan vastikään päättyneillä musiikkijuhlilla tänä vuonna vieraili suomalainen jazzyhtye Piirpauke...
JULIUS HEIKKILÄ

 

19.3.80 ke         Tampere, YO-talo (Piirpauke - Pekan käsi jäi auton oven väliin - ei voinut soittaa)

> 19.3.80         (Aamulehti? - OJL): Minne menet, Piirpauke?
(Kuvateksti: Kitaristi T. T. Oksalan soolot pelastivat paljon Piirpaukkeen konsertissa. Hattupäinen basisti Ilja Saastamoinen joutui tyytymään yksinkertaisiin kuvioihin, sillä hän liittyi yhtyeeseen vain kolme päivää ennen Intiaan lähtöä.)

Piirpauke on pitkäikäisimpiä kotimaisia jazzyhtyeitä, onhan se ollut koossa jo kuusi vuotta. Yhtye on juuri palannut esiintymismatkalta Intiasta ja kiertää nyt Suomea. Keskiviikkona Piirpauke esiintyi Ylioppilastalolla Tampereella.

- Matkan Intiaan mahdollisti valtiolta saatu kohdeapuraha, kertoo rumpali Jukka Wasama. - Festivaalien järjestäjät maksoivat oleskelun ja majoituksen, mutta matkat jouduimme kustantamaan itse. Bombayn jazzfestivaalit kestivät viikon ja esiintyjiä oli Japanista, Länsi-Saksasta ja Ruotsista. Amerikkalaisista olivat mukana Stan Getz ja Mingus Dynasty. [+ Ted Curson ym.]

- Matkan parasta antia oli mahdollisuus kuunnella paikallisia muusikoita. Nämä konsertoivat joka päivä ja yleisönä olivat pääasiassa ulkomaiset muusikot. Vaikutteet eivät vielä näy Piirpaukkeessa, mutta varmasti matkalta tarttui ajatuksia ohjelmistoon.

Tampereella soittanut yhtye oli tilapäiskokoonpano. Wasaman lisäksi vain pianisti ja puhaltaja Sakari K u k k o on perustajajäseniä.

Kitaristeja on kaksi / T. Oksala ja Pekka Nylund, joka ei loukkaantuneen käden vuoksi voinut soittaa Ylioppilastalolla. Bassoa näpelöi paremmin kitaristina tunnettu Ilja Saastamoinen. Yhtyeellä on edessään jälleen miehistönvaihdos, sillä uusiksi miehiksi tulevat basisti Jorma K o i v u l e h t o ja lyömäsoittaja Samppa Salmi. Molemmat musisoivat Taurus-yhtyeessä.

Piirpauke on polkenut paikallaan lähes vuoden. Alkuaikojen riemukkuus on osittain kadonnut, nyt kärsitään liiallisesta rutiinista. Uudesta muodostelmasta erottui eniten T. T. Oksalan mainio kitarointi. Hänellä on omaperäinen sointi, pehmeä ja silti voimakas. Soitto on selvästi rockvaikutteisempaa kuin muilla yhtyeen muusikoilla.

Piirpauke on aina yhdistellyt kansanmusiikkia ja jazzia. Välillä ohjelmisto luiskahti äänekkääksi rockjazziksi, mutta melodisuus on nyt alkanut palata yhtyeen musiikkiin. Taiteellista uudistumista kaivattaisiin. Missä on se alkuaikojen jatkuvasti muuttuva ja ideoita pursuava kokoonpano?

Piirpaukkeelta on ilmestynyt neljä lp-levyä. Tämänhetkisistä ongelmista kertoo sekin, että uusi albumi on äänitetty jo 1978 ja saatu markkinoille vasta nyt.
OJL

20.3.80                  Helsinki, Tavastia (Piirpauke)

> 25.3.80 Helsingin Sanomat - Julius Heikkilä:  Saastamoisen basso Piirpaukeen tukena
Viime kuussa teki Piirpauke todellisen unelmamatkan Intiaan, Jazz Yatra festivaaliin. Matkan järjestelyssä oli luonnollisesti koko joukko vaikeuksia, ei suinkaan vähiten sen taloudellisten ongelmien ratkaisemisessa.         

Mutta toinen huomattava ongelma Piirpaukella oli löytää pitkälle edustusretkelleen Bombayhin pystyvä basisti. Sillä vain muutama päivä ennen koneeseen nousua basistin paikka oli vielä auki. Viime aikoinahan kontra- ja sähköbasistina nähtiin Ilkka Hanski, joka kuitenkin oli varattuna. Niin myös Olli-Pekka Wasama, Piirpaukessa usein soittanut kontrabasisti, jolla on vakituinen työpaikka Oopperan orkesterissa.

Mutta kiperästä tilanteesta selvittiin kuitenkin aivan yllättävällä ratkaisulla, pestaamalla basistiksi kitaristina tunnettu Ilpo Saastamoinen, muusikko, joka on aivan käänteen tekevin ottein toiminut viime vuodet Kajaanissa, vaikuttaen muun muassa oloissamme ainutlaatuisen kunnallisen jazzyhtyeen syntyyn.

Nimellisestihän kitarasta on tosin melko vähäinen taival sähköbasson varteen. Onhan neljän alimmaisen kielen virityskin sama, mutta silti Ilpo Saastamoinen suoritti siirtymän toiseen instrumenttiin helppoudella, joka kieli erinomaisesta perustekniikasta. Eikä tässä suinkaan kaikki, sillä Piirpauken ohjelmisto sisältää - jopa valtaosaltaan - vierailta mailta lainattua kansanmusiikkia, jossa tahtilajit ja osittain musiikin rakenteetkin auttamatta jäävät meikäläisille soittajille opettelematta vieraiksi. Mutta Saastamoinenpa on 'nuuskinut' näitä rytmejä jo vuosikaudet ja osittain soveltanutkin oppejaan käytännössä Kajaanissa mm. Kajaanin Big Bandille. Niinpä hän omaksui ohjelmiston ilmiömäisen nopeasti Piirpauken "tuhannen ja yhden yön" satukeikan onneksi ja niin oli tilanne pelastettu.

Piirpauke kuultuna matkan jälkeen Tavastialla vakuutti jälleen kerran intensiivisellä musiikillaan, tyylillisellä yhtenäisyydellään ja pitkillä jännitteillään. Tosin tälläkin kertaa yhtye musisoi poikkeustilanteen vallitessa, sillä vain muutamaa päivää aikaisemmin oli sen toinen kitaristi Pekka Nylund jättänyt arat soittajan hyppysensä  paikkaan, jonne ne lähes viimeksi kuuluvat - taksin oven väliin - ja joutunut sen tien pois leikistä, toivottavasti ei sentään pitkäksi aikaa.

Mutta yhden tärkeän solistin puutteen paikkasi lähinnä juuri Ilpo Saastamoinen, joka kautta illan osoitti soitossaan otteita, jotka tekevät vertailun taidossa ja idea-rikkaudessa varsin oikeutetuksi jopa parhaisiin solisisin basisteihimme, Pekka Pohjolaan, Heikki Virtaseen ja Harri Merilahteen nähden.

Hienosti onnistui sooloissaan myös ensemblen muut jäsenet, Sakari Kukko monine puhaltimineen, nuori kitaristi Timo T. Oksala, jolla on aivan erinomainen tyylitaju, sekä elävän rytmisen maton solistien tueksi solminut lyömäsoittaja Jukka Vasama.
JULIUS HEIKKILÄ

21.3.1980    Toisen kerran puolentoista kuukauden sisällä matkalla kotiin.

Ristiin rastiin käy kulkuni

kevättalven timanttisäihkeessä.

Puuttomat lumet, lehdettömät puut

lumettomina kruunuina

hankiaislatujen välisillä koskemattomilla aukeilla.

Peltoaukeita halkovat kuusiaidat

kartanoiden koivukujat,

mäennyppylöiden katajaobeliskit

notkojen harmaanvihreät haavikot

säkenöivät männiköt ja laaksojen järeät näreet

lilanvärisen pajupuskien maustetarhoissa.

 

Juna kulkee ohi soitettujen iltojen.

Auto taivaltaa läpi valvottujen öiden.

Lyhyt hotellihuoneen uni vatvoo ankeita aamujaan,

hetkiä ennen ensimmäistä kahvikupillista

ja ensimmäistä kolumbialaista vallenata-salsakasettia.

 

Komppi kulkee

läpi iltaöisten konserttipaikkojen savuisten pylvässalien.

Jutut kiertävät loputonta kehäänsä

kevättalvisen pakkasyön ympäröimissä kylissä.

Bassot, kitarat, saksofonit ja huilut laulavat elämäniloaan

rumpujen katkoessa aikaa metallilautasella

paloitellen sen sitkeitä lihassyitä

pihdeillään, moukareillaan ja veitsillään.

 

Silmät säkenöivät riemua,

nautintoa ja voitonhuumaa

kaljantuoksuisessa savun täyttämässä opiskelijakapakassa

uteliaiden silmien seuratessa taaempana,

pään nyökyttäessä hyväksyvästi,

sormen naputtaessa sekunteja

nilkat kliimaksiin taipuneina.

 

Heinola, Turku, Vaasa, Seinäjoki, Jyväskylä,

Mikkeli, Kouvola, Tampere, Tavastia...

Välillä Kallaveden lumettomat, uniset saaret

kotimatkalla junan ikkunasta vilahtaen

ja sitten taas Järvenpää, Joutseno...

Ensimmäisen kerran vapaana soittajana

lähes kuuteen vuoteen...

 

Tapahtumien kelaamiset muistin kelanauhurista

alkaen Exoduksesta,

Venuksen aiheuttamissa mullistavissa olosuhteissa*

päätyen kvarkkien ikuiseen Shivatanssiin**

taustalla maailman synty, kuolema ja arkiset mietteet

huolien harvassa nuolisateessa.

 

Mikä minussa on pysyvää?

Tuntuu jotenkin siltä,

kuin minussa yhä edelleen

- Siilinjärvenkin kohdalla - olisi yhä jotain samaa jäljellä

kuin unisena Helsingin rautatieaseman pakkasaamussa

vaunua etsiessäni.

 

Kuitenkin tiedän muuttuvani koko ajan -

nopeammin kuin paikallaan pysyvä,

taakse jäävä metsämaisema,

joka ei liiku sillä tavalla.

 

Mikä minua pitää koossa

jatkuvan muutoksen äänettömyyttä kihisevässä tihkusateessa?

Pitävätkö muistot minua kasassa?

Jatkaako kehoni olemassaoloaan

epähuomiossa, vanhasta muististaan?

Kun kaikki, mikä tapahtuu, tapahtuu välähtäen

ja kun muuta tapahtumista ei juuri huomaa.

 

Ajatteleminen on eräänlainen tauti...

Se osa minua joka ei ajattele,

tulee toimeen erittäin hyvin.

Se osa,

jossa ajatussienet murtautuvat tietoisuuden kamaralle,

toivoo, kärsii, pelkää, uhmaa, suuttuu ja tyyntyy.

Ja kaikki tämä jotenkin tarkoituksettomasti -

antaen kuitenkin vaikutelman (= kuvitelman) ajan kulusta.

 

Ikään kuin aika kulkisi muutenkin,

ikään kuin aika olisi jotain sellaista,

millaisena sen näen.

Ikään kuin yksi sivu olisi tullut kirjoitettua

ja olisi välttämätöntä kääntää lehteä.

Ikään kuin olisi tullut "opittua" jotain.

 

Tuntuu niin vanhanaikaiselta sanoa,

että tämä kaikki on harhaa,

kun kevätaurinko lämmittää ikkunan läpi,

kun varovainen mielenkiintoni kohdistuu vieressä istujaan

- kuitenkaan itseään ilmaisematta -

kun kaikki näyttää kuitenkin tapahtuvan niin ilmiselvästi

ja kiistattomalla todennäköisyydellä -

suorastaan itsevarmasti.

......

Harhaa kaikki lumiset aavikot,

harhaa kaikki lumen peittämät pellot apulantakasoineen,

harhaa nuo suometsän synkeät kuusikot,

kankaiden käkkärämännyt

lahonneet salaman lyömät koivupökkelöt,

koivukujat kartanoiden kevättalvisilla teillä

olemattomia mansikkamaita ympäröivät matalat kuusiaidat

lehdettömien sireenipensaiden näkyville jättämät puutarhakeinut

kesällä esiin puhkeavat nokkospöheiköt

käärmeisten kiviraunioiden ympärillä.

 

Harhaa jäätyneet joet

näkymättömine vesineen,

kiinniottamattomine kaloineen.

harhaa pellonrinteiden päivänpaisteiset mäenlaskupaikat

teerien soidinkoivut

vuorten lumipukuisilla rinteillä.

 

Harhaa satojen höyhensaarien samettiviivat

vaalenevine sävyineen

ikään kuin toiset niistä

olisivat jotenkin muka kauempana

minusta ja siitä toisesta.

 

Miltähän näyttäisimme

meitä ympäröivän tyhjyyden mielestä,

jos olisimme onttoja..?

Jos sanat olisivat tyhjiä paketteja,

hedelmättömiä kuoria, viinittömiä laseja,

tyhjiä luolia, verettömiä suonia,

planeettoja vailla sisusta, mustia aukkoja,

kuin naisen elin joka imee sisälleen

antaen tällä tavoin jatkuvan vastauksen

koskaan tekemättömään kysymykseen.

 

Oikeastaan sana onkin kuin astia,

jonka vastaanottaja täyttää

omilla aivojensa eritteillä

ja keinosiemennys on tapahtunut.

 

Harhaa kaikki tämä,

ikuista kirkkaalta hohtavaa hämyä,

joka saa elämän näyttämään siltä,

ikään kuin se olisi (itse) olemassa

kaiken keskellä,

kaiken ympäröivänä,

kaiken kattavana todellisuutena.

 

Kun aamuisin nousen ylös vuoteesta,

ovat draaman ainekset odottamassa.

 

Kun ihmiset nyökkäävät päätään,

he ajattelevat "nyökkäävänsä".

Kun he hyökkäävät,

he luulevat "hyökkäävänsä".

Kun he hypistelevät kaulanauhojaan,

he kenties "hypistelevät" huomaamattaan,

tai sitten he eivät huomaa sitä lainkaan.

 

"Paneutua johonkin täydesti"

sisältää jotain,

joka tuntuu jotenkin todellisemmalta,

kuin sana, lause,

kuva tai katse,

joka tarkkailee...

 

Kummallista, että se

mikä näyttää ikään kuin todelta,

onkin sitä - tavallaan.

Tavallaan aurinko puikkelehtii puiden lomassa.

tavallaan kauempana olevat maisemat

ovatkin pienempiä verrattuna lähellä oleviin.

tavallaan aikuiset ihmiset

ovatkin jättiläisiä lasten maailmassa,

suurempia kuin ovatkaan.

Ja se mitä pidämme samana,

onkin eri.

Eikä mikään ole muuttunut.

 

Koko metsä kihisee

potentiaalisia ja virtuaalisia jäniksenjälkiä,

jotka ovat aina jo olleet siellä.

kaikki mäet ovat täynnä risteileviä latuja,

jotka vain odottavat oman aikansa

muuttuakseen laduttomuudesta laduksi.

Koko maa on tulvillaan polkuja, jotoksia,

teitä, moottoriteitä, rantateitä ja kiitoratoja,

mikäli olosuhteet vain ovat suotuisat.

Vedet odottavat venevajoja ja veneen vanoja,

sorsien ja joutsenten ikimuistoisia lentoonlähtölaineita

ja sotkanpesiä.

Joet kulkevat siellä

missä ne vähiten ovat ristiriidassa

ympäröivän luonnon kanssa.

Vain ihmisen kammottavat jäljet kulkevat

mistään piittaamatta.

 

Mistään piittaamatta

totuuden hetki lähestyy.

Ihmiset suhtautuvat elämään

yhtä sopuisan tyynesti kuin kuolemaan.

Eikä niitä erota mikään toisistaan - koskaan.

 

Koskaan ei vaikene linnun ääni,

sillä metsä vastaa ikuisesti

- yhä pienempänä, yhä kauempana -

houkutellen esiin uusia linnunääniä,

muuttaen peikot keijuiksi,

keijukaiset noidiksi,

noidat susiksi,

sudet lampaiksi,

lampaat karitsoiksi,

karitsat karhuntaljoihin kätketyiksi vuoniksi

vieressään kyltti:

Sukevan varavankila...

 

Ja uudet taimet kasvamassa

(vanhoilla) pakettipelloilla.

 

*21.3.80         > I. Velikovsky: Worlds in Collision.

** > Fritjof Capra: The Tao of Physics.

 

25.3. Järvenpää, Jazzkerho (Piirpauke)

25.3.80 Ilta-Sanomat - Juho Juntunen: Musiikin lähettiläät
Suomalaiset muusikot jylläävät ulkomailla, missä arvostetaan muutakin musiikkia kuin hellyydestä ja         rakkaudesta kertovaa löpinää. Pekka Pohjola Group ja Piirpauke ovat vieneet viime aikoina maailmalle tehokkaasti suomalaista jazzia, ja Cumulus on herättänyt ihastusta aina Japanissa asti.

Pekka Pohjola Group ei ole suinkaan ainoa suomalaisen pop-jazzin levittäjä. Jazzia ja eri maiden kansanmusiikkia yhdistelevä Piirpauke palasi pari viikkoa sitten Intiasta, missä se esiintyi niin jazz-festivaaleilla kuin paikallisessa hotellissakin.
[Yhteiskonsertissa Sea Rock -hotellin uima-altaalla Stan Getzin kvartetin kanssa!]

Yhtye otettiin Intiassa riemulla vastaan.

- Intiassa oli hieno ilmapiiri, mikä johtuu tietenkin osaksi maan mukavasta ilmastosta, Piirpauken Sakari Kukko kertoo.

- Kävin itse ensimmäisen kerran Intiassa jo kuusi vuotta sitten, jolloin tutustuin maahan asumalla halvoissa hotelleissa ja kiertelemällä pikkukaupungeissa. Nyt vaikutelmat jäivät suppeammiksi, sillä asumme todellisessa luksushotellissa. Täyshoidon maksoimme tekemällä hotellissa pari keikkaa [yhden sisätiloissa ja toisen uima-altaalla].

Sakari Kukko ei ehdi jähmettyä paikalleen. Parin viikon kuluttua hän matkustaa Kolumbiaan katsomaan tyttöystäväänsä. Sen jälkeen onkin jo aika suunnitella Saksaan ja Sveitsiin suuntautuvaa kiertuetta.

Onneksi suomalaisillakin on silloin tällöin tilaisuus kuulla Piirpauken rytmejä. Tänään yhtye konsertoi Järvenpäässä ja keskiviikkona on vuorossa Joutseno.

 

26.3.80         Joutseno (Piirpauke)

> Päiväämätön - UH:  Pop-eliittiä Joutsenossa: Piirpauke tuli mutta T. T. Oksala oli tähti..
Hyvää ei odota koskaan liian kauan.

Näin tuumi hauenhampaallinen nuorisoa Joutsenossa, joka odotti kärsivällisesti seutunsa pojan, T.T. Oksalan suurta tuloa mahtavissa raameissa vieraaksi kotiestradille. T. Oksala, Joutsenossa vain TT, kävi nimittäin esiintymässä teko-paikoillaan osana taianomaisen nimen omaavaa yhtyettä, Piirpauketta.

Vaikka juuri Intiasta palannut Piirpauke tietenkin on odottamisen arvoinen tapaus sinällään, oli iltailmeisen ehdottomasti TT:n. Tämä lapsenkasvoinen joutsenolais-poju muuttuu koko pirulaiseksi kitaransa takana ja vaikea oli sanoa senegalilais-folkloreen perustuvan Baoban ensi minuuteista kuka ketäkin piiskasi valtaisaan menoon tässä Piirpauken koko lailla uuden ja rajumman imagon omaavassa kokoon-panossa.

Oksala rakentelee valtaisia sointumassoja soittimestaan samalla kun maestro Sakari Kukon tarkka ja rautainen ote pitää systeemiä hallinnassaan.

Valitettavasti illasta saimme maistaa vain alkumehuja. Kaikesta päätellen ei salintäysi yleisö ollut turhaan odottanut nuoren sankarinsa paluuta.

Se, että Joutsenosta on yht'äkkiä ja toisaalta pikkuhiljaa tullut maan parhaan - ja jos sana sallitaan - nuorisomusiikkieliitin keikkapaikaksi on sinällään ihme.

Taustalta löytyy neljä kirjainta, RYMY, joka hämmästyttävällä tavalla on löytänyt balanssin rahanahneiden konserttitoimistojen, Suomen parhaiden muusikoiden, paikallisen ravintolan sekä kunnallisten, nuorisoviranomaisten kanssa. Tuloksena on pitkä rivi musiikkitapaamisia, missä eturivin taiteilijat, maakunnan diggarit ja harrastelijamuusikot ovat löytäneet toisensa.

Eikä RYMY:n homma rajoitu ainoastaan jamien ja illatsujen järjestämiseen: amatöörimuusikoiden koulutus on saatu käyntiin ja esakotilaiset ja upisorvalit tulevat Joutsenoon kuin kotiinsa.

Eikä sitten ihme, että Joutsenosta löytyy maakunnan harvoja studioita ja vapaimmin käytettävät harjoitustilat. Täältä löytyy kitarakomeetta T. T. Oksalan kasvualusta. Yhä laajeneva harrastus ruokkii myös uusien kykyjen kehittymistä. Meidän keski-ikäisten on turha kysyä, missä nuoriso on. Kaikkein mieluimmin se kuitenkin olisi jameissa Joutsenossa...
(UH)

 

29.03.80 - lauantai-ilta Kajaanissa. Rundi - 1 1/2 kk. - on lopussa ja vinansoitto on alkanut luureista.

12.4.80         Kainuun Sanomat - Eero Marttinen - otsikko:
Ilpo Saastamoinen pohtii, jatkaako enää Kajaanissa. "Big Bandia vain jarrutetaan."
(Kuvateksti: Intiasta tuomansa muslimhattu päässä mietiskelee Big Bandin kapellimestari Ilpo Saastamoinen jatkaako Kajaanissa vai ei: Big Bandin toimintaa pyritään vain jarruttamaan eikä se innosta jatkamaan, jos asenteet eivät muutu, hän sanoo.)

Piirpauke-yhtyeen mukana tekemäänsä Intian matkaa Bombayn Jazz Yatra 80 -festivaaleille hän pitää antoisana. Nämä festivaalit pidetään joka toinen vuosi ja nyt ne järjestettiin toisen kerran. Piirpauke oli ensimmäinen suomalaisyhtye, joka päivillä on konsertoinut. Intian lisäksi festivaaleille esiintyi yhtyeitä mm. Ruotsista, Puolasta, Japanista, USA:sta, Nl:sta, Australiasta, Ranskasta, Unkarista ja Jugoslaviasta: - Kaiken kaikkiaan festivaalin taso oli erittäin korkea. Piirpaukella oli yksi esiintyminen pääkonsertissa; mutta tämän perusteella meille tarjoutui tilaisuus myös myöhempiin lisäkonsertteihin. Ulkoilmaesiintymisiä oli kuulemassa 2.000-5.000 henkilöä, Saastamoinen kertoo.

Intian festivaalin jälkeen hän oli mukana myös Piirpauken Suomen kiertueella ja kotiutuisen jälkeen Kajaaniin, jossa aloittelee Kalevalaan pohjaavan toisen sävellyksensä sovitustöitä.

 

Päiväämätön - Kaleva tms?: Ilja soitti Intiassa
KAJAANI. - Tunnin verran oli Kajaanin Big Bandin kapellimestarilla Ilja Saastamoisella helmikuussa aikaa miettiä, lähteäkö Piirpauke-yhtyeen basistiksi Intiaan - Bombayn kansainvälisille jazzfestivaaleille. Lähtöpäätös siinä syntyi, ja Intian konserttien lisäksi Piirpauke esiintyi myös Prahassa [W??? Huom! Pekka Nylund sairaana ja Jukka Wasama jo Suomessa] ja teki vielä pitkän kiertueen Suomessakin.

Piirpaukella oli hyvä meininki ja konserttien vastaanottokin varsin mukava, kertoo Ilja. Intialainen musiikki on ollut hänelle hyvin tuttua jo 60-luvulta alkaen, joten se ei tuottanut varsinaista yllätystä uutuudellaan. Sen sijaan yhteiskunnalliset olosuhteet ja shokeeraavat vastakohdat tekivät vavahduttavan vaikutuksen, vaikka niitä tiesikin odottaa. Kadulla nukkuvat ihmiset ja kerjäläiset, loistoravintolat ja luksuselämä, kaikki rintarinnan saman kadun varrella. Siinä näky joka ei heti unohdu, muistelee Ilja Saastamoinen. (> Ks. jatko "KBB 1974-80")

 

Päiväämätön: Kotimaassa kerrotaan ja huhuillaan... että suomalaisilla yhtyeillä tuntuu olevan vientiä. Piirpauke on kierrellyt Intiassa...

 

Päiväämätön: Piirpauke on parhaillaan viemässä suomalaista musiikkia maailmalle. Sillä on Intiassa kiertue, jonka kohokohtana on osallistuminen suurille Jazz Yatra 80 -festivaaleille. Paluumatkalla poiketaan Prahassa musisoimassa. Kokoonpano on SK, TTO, PN, JW ja IS.

 

KEITELEEN KAUSI ALKAA:

- Muutto Keiteleelle elokuun -80 lopussa (28.8.)

17.9.80            Kajaanin BB:n kapellimestarin toimi päättyy.

22.-26.9.          Helsinki - Piirpauke (harj.viikko)

24.9.               Tampere -keikka

20.10.              Helsinki (17.10.?) - Kouluradio (9.30-),
                       Natsa - Piirpauke (-harj.) ? Ruotsin-laiva

 

20.10.80 Piirpauken I keikkamatkalla Ruotsiin (laivassa)

I
Meren syövereihin ammoin uponneet ilmalaivat

maan sisään murskautuneet ilmojen kiitäjät,

ylösnousseet maahiset ja älykkäät tontut,

autioiden merten vetiset autolauttakaravaanit

kyljelleen kaatuneet, öljyä pursuvat tankkeri-emälaivat

maataistelukoneita kuljettavat eksyneet lentotukialukset

eteläiseksi kääntyvän pohjoistuulen pyörteissä

pohjoisella Etelä-Atlantilla,

jossain Väli-Intian saariston ja Intian valtameren välillä

yllään taivaan kaunoluistelijoiden valkeat piruetit

korkeuksissa maallisten pikahiihtäjien

valkeutta pöllyävä [taivaallinen] latu.

 

On turvallista kuvitella kaikkea tätä

Ahvenanmaan saariston peilityynten salmien sokkeloissa

hytissä nukutun puolituntisen jälkeen -

jäisten maantienmutkien käännyttyä menneisyydeksi

edessä taivaalle savuttavat merten kyntäjät.

 

Kummallista. Jos tietäisi vain tulevaisuuden

eikä muistaisi menneestä mitään.

On kuin kulkisi läpi tuhansien peiliovien

- takaperin -

edellisestä ovesta katsellen,

milloin seuraava tulee kohdalle

ja näyttäisi olevan etääntymässä

sitä mukaa kun tulee lähemmäksi.

Mutta jos pysähtyy,

niin jää paikalleen.

 

Kun opetin pojalleni harjoitusmenetelmiä, sanoin:

Ei pidä pysähtyä silloin

kun nuotit jatkuvat loppuun asti.

Se joka pysähtyy, jää jälkeen,

kun ei pysty valitsemaan oikean ja väärän välillä.

Se joka etenee, pääsee aina jonnekin,

sillä harhaan menon ei tarvitse olla lopullista.

 

Kummallista,

miksi meitä on opetettu katkaisemaan

ja ottamaan uudestaan alusta.

Näin meille on opetettu virheen pelko,

kyvyttömyys ylittää se,

sen sijaan että olisimme tulleet sinuiksi

väärien äänten kanssa,

pitämään niitä luonnollisina,

kunnes kyllästymme niihin

ja alamme soittaa oikein.

 

II
On kiva soittaa hyvässä bändissä uutta musaa

ja sitten taas takaisin

yli lumimyrskyisen Ahvenanmeren

kelaten vastanauhoitettuja kasetteja.

 

Istuu kuin tauti.

Ja Pekka revittää uskomattomasti.

On tulossa talvi.

Teemme hyvän levyn sen jälkeen

kun olemme tehneet toisen Ruotsin-keikan

ensi viikolla,

panneet haisemaan Mosebackenilla Tukholmassa.

 

Perhe on Hesassa.

Tässä bändissä kannattaa soittaa.

Mariahissenillä 500 hengen prosenttikeikka.

Nostalgiset suomalaissiirtolaiset hurraavat.

Keiteleellä odottaa Luotola

ja marraskuisessa Kajaanissa Kalevala.

 

23.10.80       Ruotsi (Piirpauke-keikka):

         23.10. Uppsala,

         24.10. Tukholma (Mosebacken?),

25.10. Södertälje (paluu)

26.10. paluu Suomeen

29.10.               Turku, Kåren - Piirpauke

30.10.-2.11.       Ruotsi, Tukholma:

         31.10       Mosebacken

         1.11         Mariahissen > 2.11. (su) paluu Suomeen.

 

30.10.80

Uudestaan samalla matkalla samaan maahan

kerran jo palanneena edelliseltä kerralta,

jolloin matka alkoi tyynessä

ja päätyi myrskyyn.

Ajatukset risteilevät risteilijän kannella

luovien salmien sokkeloissa

ja aavojen vaahtopäälabyrinteissa.

 

Turun Kåren eilen

ja Tukholman Mosebacken tänään.

Huomenna ties missä

valmistautumassa lähtemään

Buharaan, Samarkandiin ja Tashkentiin

kokeilemaan ikivanhoja lumivalkeita viisauksia. > (jatkuu) Ks. 80-82 Runot III

 

2.11.80 (su)    paluu Suomeen.

3.11. (ma) - 10.11.80  Helsinki - Birgi Bühtüi LP:n teko

12.11.80      ...Birgi Bühtüi on pian valmis... > Ks. 80-82 Runot III

13.11.             Hgin laulufestivaali -esiintyminen (PP)

20.11.             Dipoli, Hki - Piirpauke

24.-26.11.        Koijärvi-filmimusan teko (Piirpauke & Jyrki Näsänen/Kotilainen)

27.11.80          Pori - Piirpauke

[Jatkuu osassa II - 1981]