PIIRPAUKE II 1981

1981:        

20.1.81         - Tätä kirjoitusta säestää Piirpauken "Kokko lensi koillisesta". Jos minä olisin kokko, näkisin ihmisen tarkkailevan (ei-lentävän) lounaasta! Molemmat koemme tuon tapahtuman ainakin tasolla, jolle voisi antaa nimen "Kaksipuolisen tapaamisen mysteeri". Mikäli kokko on kertaakaan aikaisemmin ollut istumassa, kun ihminen on lentänyt koillisesta, TÄYTYY SEN TUNTEA JOTAKIN SAMAA KUIN MITÄ MINÄ TUNNEN seuratessani kokon lentoa koillisesta - en silmilläni vaan - kuulokkeiden avulla äänilevyltä!!!

 

1.2.81 su - Iisalmen Sanomat - Rauni Paananen:
Keiteleelle kotiutunut Ilpo Saastamoinen - Taiteen oltava tiennäyttäjänä
Konserttimatka Länsi-Saksaan (> Isot henkilöhaastattelut)

Sapattia sanan varsinaisessa merkityksessä ei Ilpo Saastamoisen Keiteleen kausi ole. Usein päivät venyvät jopa 20-tuntisiksi uusien kirjallisten aiheiden, sävellystyön ja samaan Kalevala-aiheeseen liittyvien maalausten parissa.

Nykyisenä Piirpauken basistina Iljan on tietysti silloin tällöin treenattava soitto-taitoakin ja valmisteltava matkaa, joka jälleen kerran suuntautuu jonkin verran kauemmaksi kuin hänen kuuluisan isoisänsä Optatus Raatikaisen viuluineen tekemät soittomatkat.

Piirpauke on lähdössä konserttimatkalle Saksan liittotasavaltaan, missä ensimmäinen konsertti on Länsi-Berliinissä 12. helmikuuta. Tulomatkalla Piirpauke soittaa mahdollisesti myös Tanskassa ja Ruotsissa. Kesän konserttilavat taas löytyvät mm. Sveitsistä ja Hollannista.

- Tällainen free lance-työ tietyin periodein sopii minulle erityisen hyvin nyt kun asumme Keiteleellä. Välillä jää aikaa omiin töihin, joiden tekoon mahdollisuudet ovat uuden puolivuotisapurahan ansiosta suhteellisen hyvät. Aikaa ei kulu esim. syrjästä etsittäviin opetustehtäviin...

 

Päiväämätön Live in der Balver Höhle -levyarvostelu?

Jälleen saadaan nauttia S. Kukon valtaisasta eri maitten/kansojen musiikin tuntemuksesta, ja niinpä on mukana makedonialaista, unkarilaista, kolumbialaista, bulgarialaista ja suomalaista musiikkia. Koskettavinta on ramohvoonin veivaajan mielestä kaunis unkarilainen "Búzam Szóla Kecskeméti, jonka tuli kuultua viime maaliskuussa tuolloin kasatun kokoonpanon esittämänä Seinäjoella [17.3.80 ma] komeana pitkänä versiona. Silloin olivat bändissä Kukon ja J. Wasaman lisäksi kitaristit T. T. Oksala ja Pekka Nylund ja bassossa vanha ystävämme Ilja Saastamoinen (terveisiä Keiteleelle, hyvää kalaonnea ja sävellyskeliä!).

 

03.02.81         Lauantaina lähden Helsinkiin ja sitä tietä Piirpauke-keikoille Saksaan, Sveitsiin, Hollantiin, Tanskaan ja Ruotsiin 12.2. - 22.3.81

 

7.2.81 la         Helsinkiin. Finnjet 10.2. Hgistä (Reima Alhon kuljetus)

Piirpauke-kiertue 12.2. to - 10.3.81 BDR, Sveitsi, Luxemburg, Hollanti

12-13.2. Berlin, Quasimodo

14.-15.2. (la-su) Wilhelmshaven, Pumpwerk, (Matinee - Pumpwerk)

         (abends) Zierenberg (Treibhaus),

16.2.          Krefeld (Jazzkeller),

17.2.          Düsseldorf (Universität),

18.2.          Bielefeld (Bunker),

19.2.          Bonn (Rheinterrassen), (Mensa???)

20.2.          fr Schaffhausen (Schaffhauser Jugendhaus/club, CH),

21.2.          Kreuzlingen (Aulaschule) (CH),

22.2.          Denkingen (die SONNE),

23.2.          Zürich (Rote Fabrik) (CH),

24.2.          Basel (CH)?,

26.2.          Stuttgart (Mausefalle),

27.2.          Luxembourg (Melusina),

28.2. Sa Lebach (Blue Note),

1.3.          Neuss (Okie Dokie),

2.3.          Göttingen (Theaterkeller),

3.3.          Hamburg (Fabrik),

4.3.          Hannover (Raschplatzpavillion),

5.3.          Hildesheim (Bebop),

6.3.          Amsterdam, Melkweg (NL),

7.3.          Speyer (die Halle),

8.3. su I Rüsselheim (Matinee 10.30 Städt. Museum = Museumskeller)

         & II Frankfurt (Sinkkasten-abends),

9.3.         Bad Salzuflen (Litfass),

10.3.          Rendsburg (Klanghaus) [peruttu?] > Hampuri?

11.3. – 22.3. (?) Tanska, Ruotsi -keikkoja? (paluu 22-23.3.?)

 

12.2.81         (Postikortti) Torstai. Lähdetään heti ajamaan Berliiniin. Laivamatka meni okei. En ennätä muuta. Pojat tulivat juuri tullista, joten lähdetään. Terv. Ilpo.

 

> Päiväämätön: "No, mitäs piditte konsertista?" kysyy taksikuski. Kestää hetken ennen kuin oivallan, että hän on tulossa samasta paikasta kuin me. "Hyvä show, muttei mikään musiikillinen inspiraatio", tämä nuorimies kiteyttää arviointinsa kokemastaan. Kuultuaan osoitteemme hän toteaa: "Ah, Quasidomo, siellä on varmasti kuunneltavampaa musiikkia." "Suomalaista folk-jazzia", totean. "Ai niin, todellakin, Piirpauke", taksikuski innostuu ja starttaa vauhdilla Berliinin yöhön.

 

13.2.81 pe Länsi-Berliini.         (Kortista Keiteleelle perheelle) Eka keikka meni hyvin, vaikka Tomilla oli vatsavaivoja pahasti. Pikku kommelluksia oli tullessa (passien ym. katoamisia) kourallinen, mutta hyvin lopulta selvittiin. Melkoinen suksee näyttää bändillä olevan. Huomenna lähdemme vastakkaiselle reunalle BRD:tä. Terv. Ilpo

 

13.2.81 Reinischer Post -artikkeli mainitsee basistiksi Jorma Koivulehdon.

 

14.02.1981 lauantai

Oli kerran matka,

jolle lähtö oli menneisyyttä

ja perille saapuminen tulevaisuutta.

Samanaikaisesti joku toinen teki saman matkan

päinvastaiseen suuntaan.

Ensin mainitun menneisyys muuttui tällöin

viimeksi mainitun tulevaisuudeksi.

Ja viimeksi mainitun menneisyys - kuin ihmeen kaupalla -

ensin mainitun tulevaisuudeksi.

 

Minusta aivan kuin näytti,

että sekä lähtö- että saapumispisteet

olivat jollain tavalla

menneisyydessä ja tulevaisuudessa yhtä aikaa.

Nykyisyyttä oli enää vain matkalla olo.

Eikä kukaan tiennyt aivan tarkkaan,

missä kohden matkalla olijat olivat,

missä kohden tulevaisuus muuttui menneisyydeksi

ja menneisyys tulevaisuudeksi.

 

Jonkun historioitsijan tulevaisuus on sitä,

että hän selvittää, mitä todella tapahtui

tuon ikimuistoisen matkan varrella.

Olipa kulkija kuka tahansa matkalla,

minne tie vei

edestakaisin paikasta toiseen.

 

 

Kaikki mennyt on vielä edessä

ja jäljessä se,

mikä tulee jollekin toiselle

tai on jo tullut,

jos on tullakseen.

 

Mitä mahtaisikaan merkitä se menneisyys,

josta en kerro vielä...

Kenties joskus - vanhoilla päivillä

raotan menneisyyden verhoa

kuin sadunkertoja,

joka ryhtyy tarunhohtoiseen puuhaansa

kaadetun tammen vilpoisassa varjossa

taivaan esiripun haljettua viistosti

yläoikealta alas

tai kuinka päin tahansa

riippuen siitä,

mistä itse kukin sattuu katsomaan.

 

Poppelien varjot kuvastuvat tulvivaan jokeen

Brandenburgin ja Brandenburgin portin välisellä alueella.

Lampaat käyskentelevät

paimenestaan näennäisesti välittämättä

valkoraitaisilla peltoraoilla

kevättalven iltapäivänä.

 

Nykyhetki on tasapainottelua

viettien ja päämäärien välillä.

Eikä kukaan oikein tiedä,

ajaako menneisyys takaa,

vai houkutteleeko tulevaisuuden suloinen seireenilaulu.

Menneisyys on muuttunut reaaliseksi voimaksi,

joka sysii sitä,

mikä on näkyvää ja kovettunutta.

Tulevaisuus on samaistumisessa johonkin,

niin kuin puun oksa ja yöpyvä lepakko

ovat yhtä

silloin kun uni vaeltaa.

 

Rautamagneetti elää tulevaisuuttaan silloin,

kun se vetää toista puoleensa.

Menneisyyttään se hylkii,

koska on jo kerran kokenut sen.

Niin kuin minäkin kuunneltuani läpi nauhan,

jossa afrikkalaisbändi panee haisemaan.

 

Maiseman ohi kuljetaan vain läheltä.

Mitä lähempänä se on,

sitä nopeammin se tulee vastaan.

Mitä kauemmaksi katson,

sitä hitaammin maisema tulee vastaan

- kunnes lähes pysähtyy -

(vaikka sellaista kohtaa on vaikea erottaa)

ja kauimpana alkaa hiljalleen kulkea

samaan suuntaan kuin matkalla olijakin.

 

Kunnes sumu meidät erottaa.

 

15.02.81 sunnuntai

Kaikki lähellä oleva tulee vastaan

ja pilvet taivaanrannalla

seuraavat mukana...

(kulkijaa...)

 

En näe tietä suoraan edessäni,

koska Reima istuu edessä.

Mutta sivuikkunasta näen kaiken etukäteen

ennen kuin se tulee vastaan.

 

18.2.81         (Postikortti Ritvalle) Hei kultaseni! Matkustamista riittää, joten yöunet jäävät aina vähiin, mutta kunto on muuten hyvä. Soitto onnistuu kuin tyhjää vaan ja olemme myyneet jo lähes 500 levyä. Kivaa työtä. "Suka ain rakastain..." Terv. Ilpo.

18.2.81 (Postikortti Elinalle) - Isi on soittanut jo kaksi kertaa radiossa ja kerran televisiossa. Ylihuomenna Sveitsiin. terv. Ilpo-isi. Ps. En tavannut Eichhorneja (Düsseldorfissa).

 

19.2.81 Bielefeld - Matkalla Bonniin

20.02. - aamuyöllä matkalla Bonnista Sveitsiin.

- Kuuntelin matkalla musiikkia kuulokkeista, kun yhtäkkiä tajusin, että se kuului kokonaan, totaalisesti eri aikaan kuin tämä hetki. Elämys oli melkein "pelottava". Samalla tajusin moottoritien vastapuolella olevien ihmisten kuuluvan myös aivan eri aikaan - analogisesti. Aika joka risteilee ajassa, ikään kuin laiva joka ui meressä,  joten sen tulevaisuus on jotenkin joka puolella. Ainakin potentiaalisesti. Tulevaisuus on siellä suunnalla, jossa jotain tapahtuu. Kuitenkin tulevaisuus on jotenkin ehdottoman puuttuvaa. Kuullun nauhoituksen suhteen sen tekijöiden tulevaisuus on jo heille menneisyyttä verrattuna hetkeen, jolloin kuuntelen nauhaa. Minulle heidän "mennyt tulevaisuutensa" on vasta tulevaisuutta tai sitten ei mitään riippuen siitä, saanko koskaan tietää mitä heille on "tulevaisuudessaan" tapahtunut. Se, mitä "absoluuttisesti", "samalla" hetkellä tapahtuu meille kaikille - nyt - on todella mysteeri, mikäli niillä on jotain tekemistä toistensa kanssa.

 

20.2.81 (Postikortti Elinalle) Ajettiin läpi koko yön Bonnista Sveitsiin. Vähän väsyttää, mutta ennätän vielä nukkua pari tuntia ennen keikkaa. Tullissa meni toista tuntia. Terv. äidille. Ilpo

 

21.2.81 (Postikortti Ritvalle) Kreuzlingen. Täällä Konstanzin lähellä Bodenjärven rannalla. Flunssa iski päälle, joten seuraavat kaksi viikkoa tulevat olemaan ikävähköjä. Muuten on kaikki OK. Keikka 10.3. [?] on peruttu, ja vapaapäivä on listasta poiketen päivää ennen - nähtävästi Zürichissä. Ilpo.

 

23.2.81 Gig - Claude Baumann: ...oder etwa "Tin Tin Deo", nochmals ein Stück südamerikanischer Klangkultur, mit einem unendlichen Basssolo von Ilpo Saastamoinen...

 

25.2.81 (Zürich-aiheinen Postikortti koko perheelle)

Lähdetään tästä ajelemaan kohti Darmstadtia - noin 400 km:n matka. Nuha tuntuu jo paranevan hieman. Vapaapäivä (Baselissa?) teki hyvää. Muuten ei mitään ihmeellistä. Soittelen taas Saksasta. Sano lapsille terveisiä ja voi hyvin. Ilpo.

 

25.02.81 - matkalla Zürichistä Darmstadtiin

Puuttomat linnavuoret

ovat vaihtuneet puuttomiksi mäkiniityiksi.

Ohut lumikerros kattaa

ala-Saksan kevättalvisten kylien talorivien kattoja.

Yksinäinen henkilöauto

autobaanan kaiteelle puoliksi nousseena

kahdeksan tien risteyksessä

yksinäisen haukan katsellessa puun oksalla

hiljalleen miettien

eri ilmansuuntien mieleentulevia vaihtoehtoja.

 

Arabialainen tanssimusiikki

öljyää uneliaiden matkalaisten korvia.

Pitkä on matka ilman pysähdystä.

Nimettömät puut kulkevat ohi.

Ylhäällä vuoristoissa

ja alhaalla laaksoissa.

Nimettömät kylät

jäävät sivulle ja taakse.

Nimetön musiikki

tuntemattomine esittäjineen

nimetön öljy

auton kuulalaakereita voidellen -

matkalla jostain jonnekin

ajatusten harhaillessa samanaikaisesti

jossain muualla.

 

Kasvottomien hautausmaiden nimettömät ristit

viljattomien peltojen kupeilla

metsättömien notkelmien kainalokarvoituksen suojassa.

Mitään näkemätön vatsa

hamuamassa sokeana nimetöntä ruokapaikkaa

- elämänkutsumustaan toteuttaakseen.

 

Nimetöntä viljaa odottavat

keväiset kynnösaukeat.

Ei-mistään tuleva,

kaikkialla läsnä oleva autere, savu tai sumu

- aina kaukana - ei koskaan lähellä.

Peltosarkojen lomassa etenevät

nimettömät polut,

luokittelemattomat kärrytiet,

joita hevoset eivät enää kulje.

Määrittelemättömät joenuomat

poispyyhittyjen sodanjälkien

olemattomassa joukossa.

 

Yksinäiset puut

mäenrinteissä makaavilla peltoaukeilla.

Talvehtivat karut viinitarhat

linnamäkien ryntäillä,

luotisuorat poppeli-istutukset

nimettömiä kartanoita ohittavilla pääteillä,

läpinäkymättömät tunnelit

vuorten uumenissa,

vastaistutetut metsiköt

geometrisine yleiskaavoineen.

 

25.2.1981         - Zürichin yliopistokeikan jälkeen jouduin Pekan kanssa kadulla poliisien passi- ja ruumiintarkastukseen. Mitään ei löytynyt, koska mitään ei ollut - paitsi pitkä tukka. Seuraavana iltana meidät käännytettiin live-show -kapakasta pois - nähtävästi pitkän tukan moraalittomuuden takia. On hienoa vierailla vapaassa maassa, jossa et ole hyväksytty sen enempää moraalinvartijoiden kuin paheiden pesienkään taholta. Mihin lopulta kuulut?

 

26.2.81          - matkalla Stuttgartiin

27.2.81         Stuttgart - Luxemburg -matka

28.2.                  Luxemburg

01.03.81         Neuss

02.03.         81          - matkalla Göttingeniin

03.03.81         Göttingen

03.03.81         - matkalla Hampuriin > Hampuri

 

27.2.81        

Kaikki mikä liikkuu,

ei liiku.

Ja mikään, mikä ei liiku,

ei voi olla paikallaan!

Tämä on ns.

'Saksalaisen autobaanan

kaksinkertainen opetus,'

 

27.2.81 (Postikortti koko perheelle:) Stuttgart. Manageri sanoi, että mikäli haluamme suurempia konsertteja ja parempia palkkioita meidän on uusittava PA-vahvistin-systeemi. Niinpä sitten tuli pakollinen säästötoimenpide, koska eilen yhteisesti ostamamme kamat maksoivat 15 000 Smk. Olemme kuitenkin laskeneet, että rahaa pitäisi jäädä jokaiselle. Sitä paitsi väliaikoina vuokraamme niitä. Rakk. terv. Ilpo.

 

Päiväämätön - mahd. Jussi Raittinen - Muusikko-lehti:

Niin Piirpauke muuten herättää nyttemmin suurta kiinnostusta Keski-Euroopan musiikkidiggaripiireissä, eikä tämä ole mitään normaalia kylläsuomenpojatnäyttää

-uhoilua, vaan menestys on ollut todella myötä. Niin, kun tässä nyt on hallituksestakin puhetta, todettakoon, että ent. puh. joht. Ilpo Saastamoinen musisoipi ko. kokoonpanossa, bassotellen. Mukavaa, että mies saa näyttää kykyjään myös esiintyvänä taiteilijana!

 

1.3.81 Neuss        

- Voin matkustaa autolla läpi Saksan lukien kirjaa. En huomaa maisemia. Tältä osin voin sanoa, etten ole ollut Saksassa lainkaan! Vain "haamuni" on käynyt siellä. Ihmisen ajatukset voivat siis todellisesti olla muualla kuin missä hänen ruumiinsa on, joka siis on "kuollut" läsnä olevalle todellisuudelle. Varjomaailma ... on todellinen.

 

2.3.81         Rytmi - Kimmo Kajasto: Piirpauke: Birgi Bühtüi (Kerberos KEL 616)

Piirpauken viides levy, Birgi Bühtüi, sisältää todella monikansallista musiikkia, sillä levyllä on uudelleen sovitettuja kansansävelmiä viidestä eri maasta. Piirpaukeen johtava voima Sakari Kukko on kauas ulottuneilla ulkomaanmatkoillaan saanut vaikutteita monien maiden perinteisestä kansanmusiikista ja on lähtenyt melko uskaliaaseen yritykseen esittää sovituksiaan viidestä eri maasta peräisin olevista kansansävelmistä yhdellä äänilevyllä.

Tämä onkin seikka, joka laskee levyn kokonaiskuvaa jonkin verran. Se kuulostaa kokonaisuutena hieman hajanaiselta, onhan mukana sävelmiä mm. Suomesta, Turkista, Kolumbiasta ja Etiopiasta, monista hyvin erilaisista kansanyhteisöistä ja kulttuureista. Sovitukset ovat sinänsä mainioita, mutta kuitenkin kokonaisuus on hiukan sekava.

Levyn seitsemästä sävelmästä kolmen juuret ovat Turkista, ja näissä Piirpauke mielestäni onnistuu parhaiten. Turkkilaiset kansansävelmät sopivat erittäin hyvin perustoiksi improvisoinneille, sillä turkkilaisessa kansanmusiikissa improvisoinnilla on hyvin tärkeä osuus. Tahtilajit ovat yleensä monimutkaisia ja mielenkiintoisia (9/8, 10/8 ym.).

Lähin vertailukohta Piirpauken turkkilaisille sävelmille on ruotsalaisturkkilaisen Oriental Wind -yhtyeen vastaavantyyppiset kappaleet. Piste kilpailussa ruotsalaisille, sillä mielestäni Oriental Wind onnistuu kuitenkin paremmin kokonaisuutena kuin Piirpauke. Esimerkkejä hajanaisuudesta ovat sävelmät Samsunun Avleri, joka jää levyllä varsin hengettömäksi tulkinnaksi ja Birgi Bühtüi, josta alkuperäiset turkkilaiset muusikotkaan tuskin löytäisivät moitteen sijaa.

Levyllä soittavat Kukon lisäksi Pekka Nylund kitaraa, Ilpo Saastamoinen bassoa ja Tom Nekljudow rumpuja ja lyömäsoittimia. Avustajana joissakin kappaleissa on mukana myös taitava viulisti Karri Koivukoski (valitettavasti liian vähän soolotilaa). Sähkökitaran käyttö soolosoittimena kuulostaa joissakin kohdin hieman oudolta, sen tilalla olisin mieluummin halunnut kuulla ehkä jotain toista puhallinta tai vaikkapa Koivukosken viulua.

Joidenkin sävelmien lyhyys hieman häritsee, kappaleet loppuvat turhan töksähtäen. Nicin Bende Uzun Pipo Yok on seitsemän ja puoli minuuttia kestävänä levyn pisin ja ehkäpä parhain esitys. Tässä ei ideoiden kehittely jää pahasti puolitiehen, teeman ja vapaamuotoisen alun jälkeen seuraavat Kukon ja Saastamoisen intensiiviset soolot jonka jälkeen kaunis lopetus.

Birgi Bühtüi on varsin taitava osoitus Piirpaukeen muusikkojen soittotaidosta ja yhtyeen tämänhetkisestä linjasta, eikä ole ihme, että yhtye on saavuttanut suosiota ulkomaillakin. Englanninkielisistä kansiteksteistä päätellen Birgi Bühtüitä on tarkoitus viedä myyntiin myös ulkomaille ja hyvä näin, suosio on aina hyväksi hyvälle yhtyeelle. Toivottavasti seuraavalla levyllä kuitenkin korjaantuvat tämän levyn pienet miinukset.

Kimmo Kajasto

 

Päiväämätön - Muusikko - Jussi Raittinen:

...Niin, siitä Euroopasta puheen ollen, mainio jatsiyhtyeemme PIIRPAUKE on kokenut Keski-Euroopassa viime aikoina melkoista myötätuulta, eikä syyttä. Bändin viimeisin varsinainen kollektiivisella nimellä ilmestynyt studiokiekko Birgi Bühtui oli muuten viime vuoden myydyimpiä kotimaisia jazzlevyjä. Allekirjoittanut on varsin onnellinen siitä, että yhdistyksemme ent. puh. joht. Ilja Saastamoinen jatkaa edelleen Piirpauken riveissä esittävän taiteilijan uraansa. Kaikkea hyvää!

 

Piirpauke-rundilla Saksassa:

4.3. Hannover 

5.3. Hildesheim,

6.-7.3. Amsterdam > Speyer, BRD

 

4.3.1981 (autossa - matkalla Hannoveriin) - Olenko käynyt Saksassa vai Turkissa? Olenko tällä hetkellä, so. ajatusteni ja tekemisieni kannalta katsoen. enemmän Suomessa kuin Saksassa?

-         Onko analogisella (samuuteen, samanlaisuuteen perustuvalla) ajalla nykyisyys, menneisyys ja tulevaisuus? [> Ks. "Aikamietteet -79"]

 

5.3. Hannover.

Se, mikä on kaukana, on pientä. Tässä mielessä atomi- ja galaksimaailma ovat meistä yhtä kaukana, galaksimaailma jopa lähempänä. Kaikki riippuu säteilyn määrästä.

 

7.3.81 Amsterdam*

Sateinen aamu

hikisen Milky Way / Linnunrata-keikan jälkeen,

lyhyeksi jääneen yön jälkeen

rinnassa Milky Way -merkki

suussa avaruuskakun murusia

taskussa floriinien jäänteitä

vaatteet keikkapaikan savupilvelle tuoksahtaen

märkä esiintymispaita matkalaukussa päällimmäisenä,

Kugel-myssy päässä

vieressä muovipussin täyttävä sarjatuotettu

turkkilaista minareettikaupunkia esittävä gobeliini

Sylissä Schmitzin "Zeit-Rätsel",

laukussa turkkilaista, arabialaista

ja jugoslaavien kansanmusaa,

kierrelehti-muistio niiden keskellä.

 

Lompakossa Sveitsin, Belgian, Suomen, Saksan,

Luxemburgin ja Hollannin (seteleitä ja) kolikkoja,

laukussa Ginseng-juurta, mirhamia, myskiä

ja ruandalaista Pili-pili-maustetta,

psykedelisiä postikortteja,

väkeviä mentholpastilleja

- Norjassa tehtyjä mutta Sveitsistä ostettuja -

kuten matkamuisto-seinä-käkikellokin.

 

Vietnamilaista tiikeripalsamia,

japanilainen punamusta esiintymisviitta

kullattu lohikäärme selässä,

ruotsalaisia tulitikkuja,

tuolin alla Egyptiläinen Kuolleiden Kirja, Talmud,

Kabbalan tieteellinen tulkinta,

Tiibettiläisten Salaiset Opit,

Vapaamuurariliikkeen synty,

Parsifal-runo, Kieltämisen filosofia,

Nihilismin opas, Ruusuristiläisyyden historia

ja Castanedan viimeinen Don Juan -kirja.

Mahassa indonesialaisia simpukoita

ja ranskalaista sipulikeittoa.

 

Mietin, mihin katoavat ne,

jotka ovat yhtäkkiä häipyneet tästä maailmasta

Bermudan kolmioissa,

autostradoilla ja taistelukentillä

valtamerten lakeuksilla ja taivaalla,

hämärän pilven kätkiessä heidät,

kellojen pysähtyessä ja esineiden kadotessa

hetkellisesti tai jopa lopullisesti.

 

Siirtyvätkö he menneisyyteen

opettamaan uusia, vielä tuntemattomia asioita

menneille sukupolville

avaruuden jumaliksi luokiteltuina

yrittäen epätoivoisesti keksiä keinoja

päästä takaisin tulevaisuuteen...

* Ks. erillinen "1981 Hildesheim" -dokumentti

 

7.3.81 Me puhumme matkan pituudesta - esim. Hildesheimista Amsterdamiin. Mutta mikä on matkan paksuus?.. Tietty matka on eri pituinen - riippuen siitä, kuinka tiiviisti se kuljetaan, kuinka pieni yksikkö on matkalla (matkaa tekemässä) ja kuinka pienestä materiaalista läpikuljettava kenttä koostuu

 

KORJATTU SAKSANNOS (toimittajan korjaama):

Auf dem Piirpauke-Tour (4-7.3.81) in Deutschland - > Ks. "1981 Hildesheim" -dokumentti.

 

08.03.81         - matkalla Rüsselheimiin. Mitä on samanaikaisuus?

8.3.81          Rüsselheim -päiväkeikan jälkeen.

- Opel-tehtaiden kaupungissa matinea. Yli 50 levyä meni keikan jälkeen ja yöunet ovat vähissä. Illalla Frankfurtiin. Enää huominen keikka Saksassa.

8.3. su I Rüsselheim (Matinee 10.30 Städt. Museum = Museumskeller) & Frankfurt

         > Frank Heckert: Mal was Neues im Museumskeller - "Piirpauke" mit          melodiöser Botschaft - Guter Besuch

(Tomin ja minun kuvan alla oleva teksti: Anders als sonst war am Sonntagsvormittag die Musik im Museumskeller. Dafür sorgte die finnische Spitzenjazzgruppe "Piirpauke" mit ihrer unkonventionellen "Fusion-Musik".

..."Lento", bei der Bassist Ilpo Saastamoinen mit seinem Instrument eine gute Grundlage für Sakari Kukkos Flötenimprovisationen schuf, die mit bezaubernder Schlichtheit bestach.

...Bei "Azerbaidzan Albatross" schuf der Bassist eine düstere, orientalische Stimmung, die sich bedächtig im Museumkeller breitmachte und das Publikum langsam aber bestimmt für sich einnahm.

 

9.3.81         Frankfurt (Postikortti koko perheelle:) "Viimeinen keikka Saksassa tänään. Lämmintä alkaa olla ja eilen meni levyjä lähes 100 kpl. Jo täältä joutaisi välillä kotiinkin, mutta kun ei vielä pääse. Muuten menee oikein hyvin. Rakk. terv. Ilpo.

 

09.03.81  Bad Salzuflen,

10.03.81 Rendsburg (Peruttu?)

11.03. (Keikka?) Hampurissa

 

12.3.         Hampuri        

- Hengailtu turkkilaisten kanssa aamuyöhön saakka. Mitä on tullut opittua? Että kurdit ovat sorrettu vähemmistö asuma-alueillaan, että berberit ovat sorrettu vähemmistö Atlas-vuoriston juurella, että mustalaiset ovat sorrettu vähemmistö joka puolella maailmaa - siitäkin huolimatta, että jotkut viimeksi mainituista pystyvät hankkimaan 5000 mk:n Django-kitaran, että joku on joutunut lähtemään Frankfurtista pakoon kolmeatoista mimmiä, jotka puolestaan olivat Havaijilta, Afrikasta, Karibian mereltä, Intiasta, Thaimaasta ja ties mistä. Että Pariisin rautatie-asemien puhelinkopit täyttyvät öisin nukkuvista muukalaisista. On koti-ikävä...

12.3.81         Hampuri > iltapäivällä matka Kööpenhaminaan > Ruotsi

13.3.                   Lund,

14.-15.3.          vapaa

15.03.81         Göteborg

- Näin eroaa elävä ja kuollut maailma toisistaan. Se on selvitetty tässä autossa matkalla Göteborgista Arvikaan.

16.3.                   Arvika, Kulturkafe,

 

17.3.                   Uppsala, Rackabergspub

17.03.81         - matkalla Uppsalaan

Uppsalassa keikan alkua odotellessa:

 

Olen käärme,

joka alkumerestä ui

kiemurrellen olematonta alkumaata kohti

olemattoman taivaan salamoidessa

pituusmitattomia vaajojaan

kenenkään-kuulemattoman ukkosen jyrähdellessä

hiljaisena, valkoisena kohinana,

näkymättömien pilvien kiitäessä edestakaisin,

päättömästi,

vailla ilmansuuntia minne mennä.

 

Syntymätön kuu

kuin musta aukko

pikimustan avaruuden sysimetsässä.

Aurinko on jossain muualla,

mutta ei täällä,

missä tyhjyyden olemattomat alkuvoimat

kamppailevat näkymättöminä ja voimattomina,

koska ei ole mitään, mihin osua,

eikä sitä vähääkään,

mistä ponnistaa

ja ottaa vauhtia.

 

Vain ruoskiva sanan käärme,

spiraali, itsestääntietoisuus

omaa häntäänsä puremassa,

jotta ympyrä värähtelisi.

 

Kaikkeudessa, etäällä - sivustakatsojina -

demonien, lautturien,

portinvartijoiden, mies-naisten,

isien, äitien, siskojen, veljien,

rakastettujen, intohimojen, halujen,

tiedon, viisauden,

ennalta-näkemisten,

kärsivällisyyden, kateuden,

valheen, totuuden,

analogian ja antipatian hiljainen joukko

odottamassa vuoroaan

astua areenalle -

tulikasteeseen.

 

18.3.81 vapaa,

19.3. Lindköping, Folkspark/Cupolens,

20.3. Tukholma, Mariahissen,

 

21.03.81         Diana II:lla matkalla kotiin Suomeen.

Kotiinpaluu:

Tulevaisuuden käsi

puristaa kättäni.

Tulevaisuuden käsivarret

kiertyvät hellästi ympärilleni.

Tulevaisuuden suu

suutelee hiljaa suutani

ja hymy,

ennakolta jälleennäkyvän

jälleennäkemisen riemun synnyttämä

hymyn siemen -

paisuu ja muuttuu vähitellen

siellä todellistuvaksi,

kosketeltavaksi hymyksi.

Ja se, mitä ei vielä ole,

on kuitenkin jo totta -

vetäen laivaa eteenpäin

jäälauttojen halki

matkustajan istuessa ikkunapöydässä

täydentäen menneisyyttään

käsin kosketeltavaan muotoon.

 

Paljon on selvinnyt tällä matkalla.

Se mikä on vielä jäljellä,

on jo tavallaan vain pelkkää rutiinia.

Reitti on valittu,

ajan kahleet katkottu,

hämähäkin verkot kaavittu

menneisyyden ja tulevaisuuden mysteerien yltä.

 

Testattu

Linnunradan alppikiipeilijäksi naamioitunut guru

lepattavine viuhkoineen

ja ruudutettuine minareettipiirroksineen.

Mietiskelty,

miksei Jeesus kertonut totuutta heti,

vaan jätti sen myöhemmille ajoille

- ikään kuin miettiäkseen ratkaisevaa siirtoa

ennen vanhan maailman matittamista.

 

Pohdiskeltu,

minkä seuraavista tekijöistä Krishnamurti unohti:

yksilön, yhteiskunnan,

oikeuslaitoksen, marxilaisuuden

(dialektisen materialismin),

sotalaitoksen, uskonnot,

aristotelisen logiikan (syllogismin?),

newtonilaisen fysiikan,

euklidisen geometrian,

vaiko absoluuttisen ajan ja paikan

tai sielun kuolemattomuuden

- ehkä jopa informaatioteorian ja kybernetiikan.

 

Sillä:

Jos yksikin näistä puuttuu,

niin sen mukana kaikki.

 

Minkä näistä unohti Zen?

Minkä hindulaisuus, idealismi,

antiikin filosofit, brahmalaisuus, gnostilaisuus,

zarathustralaiset, sufit,

transkendentaaliset mietiskelijät,

Gurdjieff, Blavatsky,

vapamuurarit, ruusuristiläiset,

Graalin maljan etsijät, ristiritarit,

keskiajan alkemistit,

uuden ajan kvarkkeja hypistelevät ydinfyysikot, 

kansantaloustieteilijät,

pehmeää, vihreää laskua suunnittelevat ekologit,

kabbalistit, saatananpalvojat,

rikosjengiläiset, hämyt, hipit ja beatnikit,

barrikaadeilla kypäräpäisinä hilluvat valtiotieteiden opiskelijat

intoa hehkuvine otsineen

ennen kumiluodin maailman-mustentavaa pyyhkäisyä,

trotskilaiset anarkistit, eksistentialistit,

hullujenhuoneiden hoidokit,

shokkifilmien transvestiitit

mafiapomot

ja muut kansojen kohtaloiden johtajat,

pyhää keihästä tavoittelevat pikkuhitlerit,

propagandapäälliköt,

keskitysleirien ideologit,

utopistit, lamat,

dervishit ja munkit sekä fakiirit,

huviristeilyjen korttiapelaavat matkustajat,

tilastotieteilijät,

linja-autoasemien pienet baaritytöt,

jättimäisten rekka-autojen kuskit,

turkkilaiset, jugoslavialaiset, korealaiset,

suomalaiset ja afrikkalaiset siirtotyöläiset,

ilokatujen mustasilmäiset myyntimiehet,

avaruuskakkujen kaupustelijat

episkopaalisten kirkkojen epileptikkosaarnaajat,

sormi nenässä kiinni vaeltavat hissuttelijat,

kosmopoliittiset maailmankansalaiset,

sormi huulilla varjossa istuvat vakoojat,

sormella osoittelijat, nenänkaivajat,

sormikoukun vetäjät,

käsilläpuhujat ja käsienlevitelijät,

rivojen voitonmerkkien näyttäjät,

sormi suussa seisovat,

katuristeyksien liikennepoliisit,

symboliset kurkunkatkaisijat,

kädet-ylös-käskyjä tottelevat kutiteltavat,

korttihuijarit,

näppäräsormiset silmänkääntäjät,

käsilläkävelijät,

rukousnauhojen hypistelijät,

kädet ristissä polvistuvat rukoilijasirkkalaumat

ja muut kädet ristillä riippuvat...

 

Miten he voisivat käsittää,

kun kädet puuhaavat jotain muuta?

 

Kaikki ovat unohtaneet jotain,

koska on muka ollut jotain tärkeämpää,

mikä pitäisi ehdottomasti muistaa.

Ajatus kiinnittyy johonkin ja alkaa itää,

kunnes kasvaa niin suureksi,

että koko muu maailma peittyy

jumalten hämärään.

 

On pitkä matka kuljettavana

maallisesta/maallistuneesta taivaasta

taivaalliseen maahan.

On kuin lukutaidoton saisi kirjan,

joka pitäisi selata läpi -

mitään lukematta,

mitään oppimatta.

Niin paljon erilaista

ja samanlaista

yhdessä...

 

Miten oppisimme ymmärtämään,

että symbolit, sadut ja vertauskuvat

kuvaavat samuuden kokemusta,

ykseyden tunnetta

siellä, missä ulkonaiset seikat

näyttävät täysin erilaisilta.

Onko analogia se taso,

joka lopullisesti yhdistää teorian ja käytännön

(opetuksen ja vertauskuvan tai vertauksen avulla)

- esimerkin avulla -

 

Onko niin,

että käytännön esimerkin avulla

yritämme juurruttaa mieleen

analogisen tunteen siitä,

miltä teoriankin pitäisi tuntua.

Kielto tuntuu aina pahalta

- samalla tavalla -

olipa kysymyksessä kuultu,

luettu tai tunnettu kielto.

 

Niin kuin onni on samaa,

olipa se sitten nähty muiden onnena,

kuultu tarinoina vanhoista hyvistä ajoista

tai koettu itse...

 

Nyt tiedän,

mitä on tarkoittaa jotakin toista

ja tehdä jotain aivan muuta -

jonkun toisen käsillä,

jonain toisena päivänä tai yönä

jossain muualla,

samalla kun he kaikki ovat tässä

näin oikeinkirjoittaen.

 

Näin, tällä tavalla

minä olen välillä tässä ja välillä poissa,

eikä minuus enää ole minulle ongelma.

Joku muu tässä sitä pohdiskelee

ja minä sen kun vain autan.

 

On niin hyvä olla,

kun ei enää tarvitse olla

vain joko kotona tai matkalla;

kun on aina molemmissa paikoissa -

riippumatta siitä,

missä näyttää olevan,

tai missä luulee olevansa.

 

On niin hyvä saapua kotiin

rakkaiden luokse

joka hetki,

heti ikävän tullessa:

riisua kengät, päällystakki,

kuulla uutiset ja kertoa,

millaista oli olla vieraalla maalla,

millaista oli Turkissa, itämailla,

gnostilaisten parissa

ja kaikkialla siellä,

mihin fyysisesti ei ennättänyt päästä.

 

Mielen täyttää ääretön rakkaus

kaikkea tätä kohtaan,

kun tietää sen päivän olevan lähellä,

jolloin naamiot riisutaan

ja jokainen huomaa olevansa alasti -

lähtemättä kuitenkaan karkuun,

kenenkään ajamatta pois.

 

Ei ole asiaa

Vanhan Testamentin Vanhalla Aatamilla

sinne Paratiisiin,

joka kasvaa vanhan Paratiisin ympärillä.

Miekat sulavat kerubien käsissä,

kun Jumalalle on tullut aika

tietää totuus - itsestään ja muista.

Ihminen on maistanut elämän puusta

ja on valmis antamaan anteeksi

niin hyvälle kuin pahalle.

 

Ja tapahtuu se, mikä on säädetty:

Jokainen jolla on silmät, näkee.

Jokainen, jolla on korvat, kuulee...

Tai: On jo kuullut,

on jo nähnyt,

on jo kokenut.

 

Ja silloin on liian myöhäistä

palata siihen,

ikään kuin ei tietäisi,

ei näkisi,

ei kuulisi,

vaan kuolisi pois.

 

Ei ole monta jäälauttaa enää murrettavana

ennen kotimaan kamaralle astumista

hämärtyvässä kevätillassa.

Saaristot valuvat ohi ajatusten,

jotka jotenkin ihmeellisesti pysyvät paikallaan,

vaikka laiva liikkuu.

 

Syksyllä katselin näitä samoja selkiä,

jotka silloin olivat aallokon peittämiä.

Minusta kuitenkin tuntuu,

että samat ajatukset

vilahtelivat ohi silloinkin.

Nyt vain pyydystän ne uudelleen -

ikään kuin ne olisivat jääneet silloin

tämän saman matkan varrelle kellumaan

johonkin näkymättömään tilaan,

josta aivojen näkymättömät ajatuskoukut,

mieleni pyyntilonkerot,

keräävät ne hiuksenhienoon haaviin

jauhaakseen ne uudelleen

kummallisiin, näkymättömiin

- ja kuitenkin selvästi miellettäviin -

hologrammiosiin.

 

Tällä tavalla laiva on lastattu

kaksinkertaisella painolastilla,

joista kevyempi on ikään kuin salamatkustaja,

joka ei tarvitse lippua mihinkään

tultuaan aikuiseksi

ja opittuaan kulkemaan

ahtaista porteista,

aidanraoista, seinänkoloista,

tulen ja veden läpi,

maiden halki,

ilman pitkillä pihoilla.

 

Tämä on niitä hetkiä,

jolloin kotiin todella palaa mielellään

tulisielu täyttyviä toiveita kehitellen

hyvin onnistuneen kiertueen jälkeen

muistojen nauha äänettömiä taputuksia kelaten

- rahattomana -

päättäneenä antaa muistiinpanoilleen nimeksi: "Turkkilaiselta näyttävän,

mutta todellisuudessa

saksalaisen autobaanan mysteeri

Taalainmaalla tai Värmlannissa".

Tai sitten: "Astraalisen astronautin seikkailut

Linnunradan Bomba-talossa".

 

Rakkaalla lapsella on monta nimeä,

koska he kaikki ovat niin rakkaita.

 

Tai sitten:

Hän on rakas meille kaikille,

sillä meitä riittää moneksi.

 

Tänä vuonna yritän levyttää Kalevalan,

saada Kitarakirjan ilmestymään ruotsiksi,

soittaa Piirpaukessa

ja sivumennen kirjoittaa pikku kirjan

neljinetuhansine sivuineen,

jossa kaikki kirjaimet ovat isoja - Isolla Iillä,

jotta huonompinäköisetkin osaisivat lukea.

 

Tänä vuonna aion rakastaa perhettäni

niin kuin koko maailmaa,

koska tulevaisuuden hyvät teot

kehottavat minua siihen.

 

Tulevaisuuden tapahtumattomat tapahtumat

käskevät panemaan toimeksi

nyt ja tässä, aina ja kaikkialla

nimeämättä ketään erityisesti,

ettei niiden tarvitsisi tapahtua

turhaan ja vajavaisesti.

 

Sillä kuitenkin

niiden on joskus tapahduttava,

ettei syyn ja seurauksen karman laki

kumoutuisi siinä maailmassa,

jossa syy ja seuraus

johtuvat samuudesta,

eikä ajallisesta peräkkäisyydestä

tai paikallisista eroista.

 

Tulee aika,

jolloin analogisessa ajassa eläviä

ei enää nimitetä hulluiksi.

Tämä on hämärtyvän laivamatkan

yksinkertainen

kaksiselitteinen opetus.

[Jatkuu osassa III 22.3.81 >]