PIIRPAUKE V 7.7.81

7.7.81 - Kiertueen ainoa vapaapäivä.

Kello kahteen mennessä ei ainoatakaan savuketta.

Onnistuneena yksin livahtamaan omiin oloihinsa -

kirjakauppaan, kuppilaan, torille,

terveysruokakauppaan, sähköporan lisälaite-esittelyyn

tai tupakkakauppaan - kvartsiherätyskelloa tutkimaan.

Olkalaukussa on jo "Popol Vuh"

sekä estetiikkaa informaatioteorian kannalta käsittelevä teos.

Mietin sitä, miten eläimet

- JOISSAIN SUHTEISSA - elävät aikaa,

joka koskee ihmisiä vasta joskus tulevaisuudessa.

Sillä joidenkin moraaliseikkojen suhteen

eläimet ovat meistä kehityksessä paljon edellä.

 

Mietin pitäisikö ostaa

nykyajan filosofian historia - kaksiosainen eepos.

Olisi tarvetta.

Ja sillä tavalla

katukahvilan pöytien lomitse kävelevät ihmiset

tuntuvat päivä päivältä inhimillisemmiltä.

Minä tunnen itseni päivä päivältä terveemmäksi,

vaikka ajattelen taas tupakkaa lähes joka hetki.

Silloin hengitän syvään ulkoilmaa,

ja mietin kuinka hyvä minun on olla

ilman tupakkaa (polttavan pahanolon tunteen keskellä)

ulkonaisesti aivan rauhallisena.

 

8.7.81 - Matkalla Essenistä Müncheniin:

Yli laaksojen käy kulku

satoja metrejä pitkiä

ja korkeita autobaanasiltoja pitkin

kesähelteisessä aamupäivässä.

Mäkipeltorinteet halkovat taivasta,

savuun peittyvät kaukaiset tehdaskaupungit

ja autereeseen vanhojen kylien rappeutuneet linnantornit.

Lehtipuujonot kiipeävät

eroosioituneita joenuomia pitkin

vuorten rinteitä ylös.

Tähkä alkaa kypsyä ja lehti kellastua.

On kypsän kesän aika.

Omakotitalojen puutarhat

koreilevat peltoaukeiden keskellä -

pihaistutukset, ikkunaraamit

ja teidenvarsipuuistutukset

pyydystävät katseita.

Haukat kiertävät ympyrää

piiloon käpertyneen peltohiiren yllä.

Ja jotain näistä näkymistä irtautuu

lähtien mukaani pitkälle matkalle.

 

9.7.81
München näyttää jumalattoman nätiltä kaupungilta

ainakin näin kesähelteellä

intialaisen helleasun sisältä katsottuna

Turkin mustalaismusan soidessa korvaluureista.

 

Suurkaupunki -

toistamiljoonaa asukasta

joista muutama kymmenen oli vaivautunut

eilen illalla kuuntelemaan konserttiamme.

Nyt lähdemme painumaan Mannheimia kohti.

Alta viidensadan kilometrin matka

tuntuu lastenleikiltä

eilisen yli 700-kilometrisen helletaipaleen jälkeen.

Ohi ovat vilahdelleet tienviitat

Nürnbergiin, Dachauhun, Salzburgiin ja Innsbruckiin.

Vaikka meidän tiemme ei kuljekaan niiden kautta.

 

Mitä sanoivat

tämän taaksejääneen kaupungin muhkeat riemukaaret

ja massiiviset monumentit?

Eivät tällä hetkellä mitään.

Ne ovat vaiti.

Sillä helteessä on vaikea filosofoida.

 

Harhapolut ovat aina oikeita,

sillä ne vievät perille aina:

Sinne minne nimikin jo viittaa.

 

11.7.81          - Toissailtana Mannheimissa, eilen täällä Rielasingenissä parisataa metriä Sveitsin rajasta.

Kova meininki.

Intialaishousut repesivät persamuksesta. (IS 15.9.2011: Taas! Vrt. Sofia 1968!)

Yöllä istuttiin ulkona puun alla

juomassa italialaista 76-vuosikerran punaviiniä

kuunnellen juttuja

kuuden viikon harhailusta Lapin erämaissa,

hallusinaatioista,

kalojen pyydystämisestä käsin,

Cassiksen valmistuksesta,

pantomiimiteatterista

ja lopuksi yöunitarpeista.

 

Bändi soittaa mainiosti tätä nykyä.

Mikä rauha istua yötä hiljaisessa pihassa,

herkistyä kuuntelemaan hiljaisuutta,

astua sisälle menneeseen elämäänsä,

katsoa, tuomita, arvostella

ja antaa anteeksi omia tyhmyyksiään,

paastota pois takavuosien mässäilyt,

murheeseen syömiset

ja vyötärön stressimakkarat.

Kun vain tupakanpolton

vielä saisi loppumaan...

 

Rundi alkaa olla lopussa.

Kotimaa kutsuu urheita poikiaan

heinäkuun helteisiin.

Pitäisi huutaa,

että tietäisi,

mitä metsälle kuuluu.

 

Millainen olisi bändi,

jonka nimenä olisi ARMONISKU?

 

12.7.81 - Viimeinen keikkapäivä:

Pilvet ovat oppineet puhumaan minulle.

Ne ovat hiljaa silloin

kun katselen niitä auton ikkunasta.

Mutta illalla soittaessani

niiden sanoma purkautuu lävitseni

niin kuin henget puhuvat meedion kautta

tämän voimatta siihen juuri vaikuttaa.

 

Tuntuu mahtavalta osata soittaa,

ilmaista tai välittää tunteita,

uskaltaa antaa niiden tulla läpi,

imeä ne irti Tomin rumpukapuloista,

Pekan kitarasooloista

tai Saken katseesta.

On kuin levittäisi siemeniä yleisön joukkoon,

eikä jäisi katsomaan,

mitkä niistä itävät

vasta myöhemmin.

 

Kuka on se nero,

joka sai aikaan länsimaissa sen,

että musiikinopetus aloitetaan nuoteista?

Intialainen musiikin estetiikka

perustuu monituhatvuotiseen perinteeseen,

ja on sinä aikana tullut huomaamaan,

että ENSIN opittu musiikin kokemistapa

jää merkittävimmäksi.

 

Ja koska kuuntelemalla oppiminen

panee huomion kiinnittymään

myös niihin asioihin,

joita koskaan ei voida ilmaista nuoteilla,

on kaikki musiikinopiskelu

siitä syystä

aloitettava korvakuulo-opetuksesta.

 

Jokainen ennättää opiskella nuotit aikanaan,

mutta kuuntelemista on vaikea oppia vanhana.

Eivät löydy improvisaatiot nuottipainoksista,

ei ole vuoropuhelujen

eikä nelosten soittamisien nuottivihkoja,

eikä sitä kirjaa,

josta opitaan tietämään

milloin svengaa ja miten.

30.7.81         - Koko elämä on pelkkää odotusta... Odotusta kirjan vuoksi, odotusta Kalevalan levyttämiseksi ja odotusta Helsinkiin muuttamiseksi. Vain Piirpauke toimii jo tällä hetkellä.

 

Saksa:         NW 8/81 "Mal reingehört"  (Birgi Bühtüi -LP:stä):
"Kaikille jazzin tai kansanmusiikin ystäville ehdoton kohokohta alan tänä vuonna ilmestyneiden tuotteiden joukossa."
...Und wer es noch nicht weiss, Piirpauke ist jetzt mit absoluter Gewissheit Finnlands beste Formation, denn sowohl Bassman Ilpo Saastamoinen als auch der junge Schlagzeuger Tom Nekljudow entpuppten sich auf der jüngsten Tournee als auf dieser LP als "Wahnsinns-musiker". Für alle, de auf Jazz oder Folklore stehen, ein absoluter Höhepunkt der in diesem Jahr erschienenen Produktionen dieses Bereiches.
(toha)

 

1.8.81              Lappeenranta (Ammattikoulu) - Piirpauke + Khan-trio

2.8.81 su         Hgin juhlaviikot klo 14 - Kaivopuisto - Piirpauke
                   > Päiväämätön ennakko: Kansanmusiikki ja jazz raikaa Kaivarissa
                    - Vanhan kesäklubi illalla Khan-trio ja Piirpauke

> Päiväämätön - Ilta-Sanomat - Jaakko Tahkolahti: Etninen iltapäivä
(Kuvateksti: Piirpauke Kaivopuiston lavalla...)
Kaivopuistossa vietettiin eilen etnistä iltapäivää. Helsingin kesäviikkojen viimeisessä ilmaiskonsertissa kuultiin intialaista perinnemusiikkia, afrikkalais-amerikkalaista jazzia ja Piirpauke-yhtyeen synteesiä kaiken maailman kansanmusiikista.

...Piirpauke, joka on tällä hetkellä yksi suosituimmista ryhmistä Keski-Euroopan kevyen musiikin markkinoilla on edennyt varsin pitkälle musiikillisen johtajansa Sakari Kukon suuntaan. Kukko lähtee siitä, että kaikesta maailmasta koottua kansanmusiikkia on mahdollista sovittaa yhtenäisen tyylin mukaiseen muottiin.

Tämä ajatus toimii ilmeisen hyvin - ainakin laajasta suosiosta päätellen - ja kieltämättä musiikki tempaa helposti mukaansa. Piirpauke on yhä nimenomaan Kukon yhtye, jonka teho perustuu samalla myös sen jäsenten ammattitaitoon. Eilen Piirpauke täytti jälleen kerran sille asetetut odotukset...
JAAKKO TAHKOLAHTI

 

4.8.81 (Demari-esite?): Piirpauke Tavastialla
Piirpauke on jo vuosia ollut ehdottomasti suosituin jazz-yhtye Suomessa. Yhtyeen kokoonpano on näiden vuosien aikana muuttunut useasti, mutta se on kuitenkin pystynyt aina säilyttämään ainutlaatuisuutensa. Tämänhetkinen kokoonpano on: Sakari Kukko (saksofoni, huilut, piano ja lyömäsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (basso) ja Tom Nekljudow (rummut).

Se mikä erottaa Piirpauken muista jazz-rock yhtyeistä, on yhtyeen ohjelmisto: käyttäen hyväkseen kansanmusiikkia läheltä ja kaukaa Piirpauke luo omaa musiikkiaan antamatta kuitenkaan jazz- ja rock-elementtien rikkoa kansanmusiikin alkuperäistä luonnetta. Piirpauke esiintyy Tavastialla 5.8.

 

5.8.81 Kansan Uutiset - Ilkka Laine:  Piirpauke Kaivopuiston jazzkonsertin suosikki
(Kuvateksti: PIIRPAUKE oli yleisön suurin suosikki Kaivopuistossa sunnuntaina. Kuvassa Sakari Kukko, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Tom Nekljudow, jotka ovat nostaneet yhtyeen huippukuntoon.)

Helsingin kesäviikkojen ilmaiskonserttisarja Kaivarissa päättyi kansainvälisissä merkeissä. Esiintyjinä nähtiin intialainen Khan-trio, eteläafrikkalais-amerikkalainen Johnny Dyani Quartet sekä kotimainen, asemansa myös Keski-Euroopassa vakiinnuttanut Piirpauke, jonka ohjelmisto - kuten          tiedetään - pohjautuu eri maiden kansansävelmiin.

... Eniten huomiota yleisön keskuudessa herätti kuitenkin viimeinen esiintyjä, uudistunut ja uuden nousukautensa kokenut Piirpauke, joka vastasi myös konsertin pisimmästä ohjelmaosuudesta. Sakari K u k k o, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Tom Nekljudow soittivat lievästä tyylillisestä hajanaisuudesta huolimatta paikoitellen hyvinkin innostavaa musiikkia.

Läheltä ja kaukaa eri maiden kansanmusiikista haetut teemat sulautuvat näiden taitavien muusikoiden tulkitsemina jokseenkin yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Linjattomuuteen ei olla missään muodoin ajauduttu, mutta jossain määrin saattoi kuolleita kohtia, aukkoja ja yhteisen sävelen etsintää heidän musiikissaan kuitenkin ilmetä.
Piirpauke esiintyy myös torstaina 6.8. Tavastialla [= ke 5.8.]...
ILKKA LAINE

 

5.8.81 (ke)         Piirpauke - Hki, Tavastia klo 20

5.8.81 Ilta-sanomat - Kari Ylänne: Piirpauke lyhyellä kiertueella
Harvoin kokeellisia aineksia musiikissaan yhdistelevät yhtyeet nauttivat kovinkaan suurta suosiota tässä maassa. Piirpauke on kokeileva yhtye sanan varsinaisessa merkityksessä. Ainahan musiikin tekemisessä kokeillaan, mutta Piirpauke tekee musiikkia ylettömällä etsimisellä; musiikkiin liittyy piirteitä maailman eri kulttuureista kuitenkin aina muistaen kotoisen musiikkiperinteemme.

Piirpauke nauttii Keski-Euroopassa suurta suosiota, mutta kotimaassaan yhtyeellä ei ole esiintymistilaisuuksia tälläkään hetkellä liikaa. Ja on turha puhuakaan suurista levymyyntimääristä.

- Nyt olemme pienellä kiertueella, joka käsittää Helsingin esiintymisten lisäksi Joensuun ja Mikkelin keikat. Toisaalta emme ole myyneetkään keikkoja kovin uutterasti. Yleisesti ottaen innostus musiikkiamme kohtaan on vähän heikkoa, yhtyeen johtaja Sakari Kukko kertoo.

- Keski-Euroopassa, etenkin Liittotasavallassa olemme kiertäneet ahkerasti ja menestys on ollut valtava. Saksalainen yleisö on paljon vastaanottavaisempaa kuin täällä kotona. Taitavat olla vähän hulluja! Liittotasavallassa yhtyeeltä ilmestyi jokin aika sitten uusi albumi, jota ei olla vielä Suomessa julkistettu.
Olemme tehneet myös Suomessa yhden vielä julkaisemattoman levyn, joka ilmestyy markkinoille lähiaikoina.

Piirpauken nykykokoonpanosta Kukko kertoo pelkkää hyvää.
- Olemme tuumineet tätä juttua pitkällä tähtäimellä ja kaiken pitäisi olla kunnossa. Olen samaa mieltä kuin monet muutkin siitä, että nykyinen kokoonpano on tiukin ryhmä mitä Piirpaukessa on koskaan ollut.

Sakari Kukko tunnetaan maailmanmatkaajana ja etnisten musiikkilajien etsijänä. Viikon kuluttua hän matkustaa Kolumbiaan.
- Kyseessä ei ole musiikkimatka, vaikka yritän kyllä päästä sikäläisten tuttujen kanssa vähän soittamaan. Pääasiallisena syynä matkaani on se, että vaimoni on Kolumbiassa. Etelä-Amerikka ei kiinnosta minua enää kovin paljon musiikillisesti. Mieluummin kävisin Afrikassa tai Aasiassa taas kerran. Musiikin opiskelua ei voi koskaan lopettaa.

Lähitulevaisuudessa Piirpauke aikoo lähteä taas kerran Keski-Eurooppaan ja myös Skandinavian kiertue on pian ajankohtainen. Tänään Piirpauke esiintyy Tavastia-klubilla.
KARI YLÄNNE

> Ilta-Sanomat - Kuvateksti: Piirpauke Tavastialla 5.8.

5.8.81 Sosiaalidemokraatti: Ronkittua
- Piirpauke päättää tänä iltana kovan kiertueensa Tavastialle. Eurooppaan lähdetään taas kuulemma lokakuussa. Siellä päin bändi on kovassa kurssissa, sopisi kaikkien suomalaisten ottaa mallia.

5.8.81 Uusi Suomi: Illalla tulessa: Pelle ja Piirpauke
... Keskiviikko on toivoa täynnä myös jazzin ystäville: kansanmusiikkia, jazzia ja rockia musiikissaan yhdistelevä Piirpauke-yhtye esiintyy Tavastia-klubilla klo 20 alkaen. Piirpauke musisoi nykyään kokoonpanossa Sakari Kukko, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja  Tom Nekljudow.

 

6.8.81                  Mikkeli - Piirpauke

> 9.8.81 su Savon Sanomat - Markku Mäenpää: Piirpauke voimissaan (Irtoleike)
Ilahduttavan korkeatasoiseksi muodostui Piirpaukkeen kolmas esiintyminen Mikkelissä Jazz-klubin järjestämässä konsertissa torstaina Päämajassa. Vaikka alku myöhästyi noin 45 minuuttia, unohtui pieni ärtymys nopeasti soiton myötä. Piirpaukkeeseen kuuluivat tällä kertaa Sakari Kukko saksofonit, huilu ja kosketin-soittimet; Pekka Nylund kitara, Ilpo Saastamoinen basso ja Tom Nekljudow rummut.

Myönteinen piirre nelikön esiintymisessä oli hallittu yhteissoitto, mikä kieli tietenkin kovasta treenauksesta. Myös Piirpaukkeen kukin yksilö paljastui illan mittaan rautaisen ammattitaitoiseksi solistiksi.

Yhtyeen musiikillinen johtaja Sakari Kukko on edelleen kehittynyt instrumenttiensa käsittelyssä. Etenkin tenorisaksofonista hän saa irti ääniä, joihin hänen tekniikkansa ei ennen riittänyt. Kosketinsoittajana Kukko ei sen sijaan ole mikään virtuoosi, mutta kieltämättä tämä soitin tuo omaa lisäväriään Piirpaukkeen kokonaisilmaisuun.

Myös kitaristi Nylund, basisti Saastamoinen ja rumpali Nekljudow pystyivät sooloissaan jänteviin ratkaisuihin eivätkä sortuneet pelkkään tekniikalla briljaamiseen. Etenkin nuoren Tom Nekljudowin työskentely oli ilahduttavaa koko illan ajan. Hänestä kuullaan vielä paljon.

Piirpaukkeen ohjelmisto on aina koostunut improvisoidusta musiikista jonka pohjana on käytetty eri maiden kansanmusiikkia. Vaikutteita ilmaisuun on saatu jazzista ja rockista. Tällä kertaa kuultiin mm. suomalaista, ruotsalaista, turkkilaista ja azerbaidzanilaista kansanmusiikkia: olipa Kuulan Lampaanpolskakin mahdutettu mukaan. Kappaleiden tulkinta oli enimmäkseen voimakkaan intensiivistä ja rajua, usein tällöin Kukon tenori pääosassa. Kuitenkaan kuulaita, rauhallisempia jazzeja ei suinkaan unohdettu.

Piirpauke oli tuoreella musiikillaan yleisön mieleen, ja innokkaat taputukset vaativat yhtyettä soittamaan kaksi ylimääräistä numeroa: vanhan tutun Konevitsan kirkonkellot ja tenoristijätti Sonny Rollinsin "Don't Stop The Carnival".
MARKKU MÄENPÄÄ  

 

> Päiväämätön (syksy 1981) - Helsingin Sanomat?
... (Tuntemattomuus kostautuu niin meillä kuin muuallakin. Esimerkiksi Mikkelissä ... mutta kuinka kävikään kun Piirpauke saapui konsertoimaan seuraavana päivänä mikkeliläisten jazzarien Päämajaan [6.8.81] - tilat loppuivat kesken.)

 

7.8.81                  Joensuu - Piirpauke  - I Näköpiiri-keikka

"Kiitos elämäni konsertista

Pieni tilaisuus, muutama ihminen

Lataus sisääni, ensisävelistä

Hymynne toisillenne

Katse vaivihkainen

Piano soi päässäni

Kukko kiekuu korvissani

Basso pyllyssäni

Kitara kiepussani

Rummut rutistavat minut

Itken itseni ylös

Ja alas ja ylös

Rytmi, melodia, kaikki ääni

Silmät suljettuna istun

Nerous teissä

Tarttuu meihin

Karjalaisiin

Lämpö yhä sisälläni

Ja useasti

Kiitos."

9.8.81 Karjalainen / Hannu Karjalainen: "Säkenöivä Piirpauke":
Piirpauke on yhtye, jota ei kotimaisilla keikkapaikoilla juuri näe. Tämä on valitettavaa, sillä yhtyeen konsertteja voidaan oikeutetusti luonnehtia merkki-tapauksiksi. Ainakin bändin perjantainen Joensuun-konsertti osoitti tämän kiistattomasti. Näköpiiri-riihen järjestämästä konsertista ei juuri ennakkotietoja liikkunut, mutta Piirpauke-diggarien keskuudessa sana tuntui kiertäneen, musiikki-opiston sali oli täynnä.

Konsertti oli totaalinen kokemus. Kaksi ja puoli tuntia äärimmäisen korkeatasoista, ilmeikästä ja rentoa musiikkia, joka löi yleisöön miltei hypnoottisenhartaan tunnelman.

Mikä tekee Piirpaukesta todella uskomattoman yhtyeen? Vaikea kysymys, mutta oletan [?], että omaperäisesti käsitelty omaperäinen ohjelmisto yhdistyneenä virtuoosimaiseen soittotaitoon on yksi tärkeä tekijä? Yhtä olennainen osa on rikkumaton yhteissointi, joka osoittaa, että Sakari Kukko, Pekka Nylund, Tom Nekljudow Ja Ilpo Saastamoinen ovat täysin sisäistäneet musiikkinsa.

Piirpauken ohjelmisto on luku sinänsä. Yksinkertaistaen voi sanoa, että se koostuu suurelta osin kansansävelmistä, joiden sovituksissa heijastuu muusikoiden rock- ja jazztausta, ja paljon muuta. Lopputulos ei kuitenkaan muodostu kansansävelmien jazz-rockversioiksi vaan omaleimaiseksi Piirpauke-musiikiksi. Ja sen olemusta minä en pysty kirjoittamalla kuvaamaan, se on  kuultava,

Esim. turkkilaisessa kansansävelmässä Miksi minulla ei ole pitkää piippua? improvisaatioiden ja teemojen vuorottelu muodosti  kokonaisuuden, jonka tunneskaala tuntui venyvän äärettömyyksiin. Tässä kappaleessa Nekljudowin ja Saastamoisen duetto-osuus osoitti, että nämä kaverit  kykenevät muodostamaan täyden  bändin kahdestaankin.

- Oskar Merikannon kappaleessa Soi vienosti murheeni soitto kitaristi Pekka Nylund esitti soolon,  joka teki hienosti oikeutta tuolle  kauniille sävelmälle ja jossa samalla eli suurten rock-kitaristien henki, kuitenkin vailla minkäänlaista jäljittelyn tuntua. Kaikki muusikot saivat runsaasti soolotilaa, mihin Piirpauken musiikki ja jäsenten resurssit suovatkin hyvät mahdollisuudet. Saastamoisen tavallinen ja nauhaton basso eivät tässä suhteessa jääneet yhtään muita vähemmälle. Varsinainen primus inter pares oli kuitenkin Sakari Kukko huiluineen, sopraano- ja tenorisaksofoneineen ja flyygeleineen.

Flyygelin ääni tahtoi tosin paikoin hukkua miksaukseen, mikä oli konsertin ainoa varjopuoli. Jäimme muutamia nyansseja vähemmälle. Lähelle täydellisyyttä kuitenkin päästiin. Näin laulujuhlien allakin uskallan sanoa, että perjantaina kuultiin loppukesän paras konsertti Joensuussa.
Hannu Karjalainen

 

12.8.81     - Viikko Piirpauke-keikkoja takana Hesassa ja muualla.
                - Nyt onkin sitten vapaata lokakuun alkuun saakka.

15.8. - 15.9. Piirpauke vapaalla         

17.8.81 Uusi Suomi - ÅKE L. GRANHOLM: Kansanmusiikkia tänään (Irtoleike)
            Paroni Paakkunainen ja Karelia-yhtye: Tuohihuilu (BBL 1013):
            Piirpauke: Birgi Bühtüi (KEL 616).

…Kansanmusiikin parissa on myös Piirpauke toiminut, ei kuitenkaan pelkästään kotimaiseen rajoittuen vaan rohkeasti ja ennakkoluulottomasti maailman kulmia koluten. Yhtyeen tuorein levy noudattaa entistä linjaa. Sävelaiheet on löydetty paitsi Suomesta ja Ruotsista myös Columbiasta, Etiopiasta sekä ennen kaikkea Turkista, jonka kansansävelmiä levyllä on peräti kolme kappaletta.

Tässä ei tietenkään pyritäkään alkuperäiseen ilmaisuun vaan tarjolla on Piirpauken omat tulkinnat kyseisistä sävelmistä. Sakari Kukko saksofoneineen ja huiluineen tuntuu kantavan päävastuun kokonaisuudesta, mutta Pekka Nylundin kitarat, Ilpo Saastamoisen basso ja Tom Nekljudowin lyömäsoittimet punoutuvat Kukon sovituksissa elimellisesti esityksiin.

Musiikissa on kiistaton viehätyksensä, niin materiaalin kuin esitystavankin suhteen, vaikka levyllä ehkä ei enää ole ensilevyn aikoinaan ilmentämää tuoreutta. Toki saattaa olla, että kuulijan korvakin on ehtinyt jo Piirpauken musisointiin tottua. Kokonaisuutena joka tapauksessa kiinnostava levy.
ÅKE L. GRANHOLM

        

27.8.81         Kortista Sakari Kukolta Bogotasta:
"Olen tsekkaillut niitä kasetteja, biisithän ovat kaikki aivan huippuja. Muuten ei niitten suhteen ole ongelmia, paitsi se makedonialainen My sweet... (yksi makeimmista) on jotenkin vaikea niin jaettuna. Minusta se kerta kerralta kuulostaa yhä selvemmin 7/8 + (8/8) 4/4 -tahtiselta. Ainakin helpompi sillä tavoin*.[Ainakaan Sakari ei ole katsonut 1975 Kitarakirjani nuotinnosta, jossa hänen ehdottamansa tahtilaji on aikaisemmin esitetty. Minähän olen kirjoittanut sen 4/4 -merkinnällä vain osoittaakseni, kuinka vaikea se on hahmottaa tasajakoisena.] Muuten äänestän ainakin paitsi tämän, myös sen armenialaisen puolesta. Näissä rubatobiiseissä tarvittaisiin pari Casiota lisää... Kirjoitellaan ja jammataan! Tv. Sakari. [15.9.12: Tässä näkyy selvästi demokratian kaipuu tasa-arvoisesta äänestyksestä...]

 

27.8.81         Uusi Suomi: Kymmenen kysymystä (Irtolehti)
6)                 Minkä nimisen yhtyeen muodostavat nykyään Sakari Kukko, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Tom Nekljudow?

Vastaukset:
6)                  Sakari Kukko puhaltimet ja kosketinsoittimet, Pekka Nylund kitarat, Ilpo Saastamoinen basso sekä Tom Nekljudow rummut ja lyömäsoittimet muodostavat nykyään Piirpauke-yhtyeen.

 

26.9.81 Demari - Curt-Henrik Boucht: Piirpauken uusin levy
            Piirpauke - Birgi Bühtui (Kerberos KEL 616).

Tämän turkkilaisen nimen alle on Piirpauke tapansa mukaan koonnut eksoottisen sillisalaatin, josta kiitos vankan soitto- ja sovitustaidon, muodostuu ehjä ja vauhdikas kokonaisuus.

Piirpauken musiikki on siitä mielenkiintoinen, että se on helposti sulavaa olematta silti kaupallista - jos kaupallisuus välttämättä aina on ymmärrettävä negatiivisena ilmiönä. Sitä ymmärtää hyvin laaja kuuntelijajoukko - sekä jazzin että kansanmusiikin piirissä. Piirpauken musiikilla on varmaan paljon opetettavaa myös klassisen musiikin parissa työskenteleville, siksi mielenkiintoisella tavalla yhtye käsittelee pääasiallisesti kansanmusiikin parista löytyneitä teemapätkiä. Rytmisesti musiikki on kiehtovaa, kokeillaan hyvin monimutkaisia tahtilajeja, hetkeäkään unohtamatta svengiä.

Tällaista musiikkia kuunnellessa on hyvin vaikeaa nostaa esiin yksilöllisiä suorituksia, siksi homogeeninen tämä levy on. On kuitenkin selvää, että se vahvasti heijastaa Sakari K u k o n persoonallisuutta ja musiikillista osaamista, mutta koska levyllä käytetään koko orkesteria taitavasti yhtenä soittimena, on muistettava lämpimästi myös sen muita jäseniä: Pekka Nylund, kitarat, Ilpo Saastamoinen, basso, Tom Nekljudow, rummut ja muut perkussionsoittimet.
CURT-HENRIK BOUCHT

Päiväämätön: CURT-HENRIK BOUCHT: Piirpauken uudet levyt
                     Piirpauke Live in der Balver Höhle. Suomi-Jazz from the Folk Roots. JG 048.

Piirpauke: Kirkastus. KEL 620.
Jos ulkomainen jazzlevy menee hyvin kaupaksi Suomessa, sitä myydään satakunta kappaletta. Piirpauken levyjä puristetaan levy-yhtiön mukaan vain Suomen markkinoita varten noin 5 000 kappaletta ja saman verran Saksan markkinoita varten. Mikä on menestyksen salaisuus? Lyhyesti: Sakari Kukko.

Siinä missä muut suomalaiset jazzmuusikot turhaan etsivät juuriaan USA:sta Kukko on löytänyt musiikilleen paljon läheisemmät juuret. Takaisin Karjalaan tai muille suomalaisille kansanmusiikin lähteille on Piirpauke mennyt varsinkin aikaisemmissa levytyksissään. Tästä on hiljalleen kehittynyt persoonallinen lähestymistapa. Sakari Kukko ja Piirpauke ovat edelleen kiinnostuneita eri kansallisuuksien musiikin juurista. Tältäkin levyltä löytyy ruotsalainen reggae, kolumbialainen kansansävelmä - ja jopa Shostakovitshin Lento!

JG-levyllä soittavat Sakari Kukko, saksofonit, huilu ja piano, Pekka Nylund, kitara, Timo Oksala, kitarasyntetisaattori, Jorma Koivulehto, basso, ja Tom Nekljudow, rummut.

Piirpauken musiikki viehättää omailmeisyydellään, koska se käyttää ja hyödyntää jazzin, rockin ja kansanmusiikin elementtejä hyvin onnistuneella tavalla. Todella hienot saksofoni- ja kitarasoolot ovat levyn antia nekin. Soinnin ja rytmikuvien rikkaus tekee Piirpaukesta yhtyeen, joka mielestäni on suosionsa ansainnut.

Kirkastus-levyn nimi ei varmaankaan viittaa hengellisiin kesäjuhliin vaan lasiin. Levy on nimittäin osittain erään sata vuotta täyttävän suomalaisen lasitehtaan sponsoroima.

Myös Kirkastus nojaa vahvasti suomalaiseen kansanperinteeseen. Muusikot ovat tällä kertaa Sakari Kukko, puupuhaltimet, piano, kantele, Tom Nekljudow, rummut, Pekka Nylund, kitara, ja Ilpo Saastamoinen, sähköbasso. Sovitukset ovat Kukon.

Kukon ja Piirpauken linjasta voi olla mitä mieltä tahansa, mutta hienoa on että he määrätietoisesti pysyvät linjallaan. Hienoa on sekin että yhtye oman maamme musiikkiperinteeseen nojaten osaksi käyttää luonnollisella tavalla hyväkseen afroamerikkalaisia elementtejä ja improvisaatiomalleja.

Yllättävää kyllä levyllä on myös vokaalikappale, Answer Friend, joka kulkee kiintoisassa tahtilajissa. Kansi ei valitettavasti kerro kuka laulaa, vaikka osuus on taitavasti suoritettu.
CURT-HENRIK BOUCHT

 

IV Piirpauke-rundi

1.-30.10.81: Ruotsi (Århus?), Tanska, (Belgia?, Ranska?), BRD, Sveitsi, Itävalta

3.10. Tukholma, Mariahissen,

7.10. Lund,

8.10. to Lübeck,

9.10.  Lebach,

10.10. Saarbrücken,

11.10. Butzbach,

12.10. Frankfurt (frei?),

13.10. Würzburg (Zauberberg),

14.10. Essen,

15.10. to Hagen (Jazz Club),

16.10. pe Köln (Basement),

17.10. la Geislingen,

18.10. su Weinfelden (Sveitsi),

(Thurgauer Volksmusik-Treffen Mehrzweckhalle - Scherzingen - Peruuntunut? & 19.10.?)

20.10. Zürich,

21.10. matkapäivä,

22.10. Linz (Itävalta),

23.10. Ulm,

24.10. la Osnabrück, Saksa (Folk Alternativ),

25.(-26.) 10. su Århus, Tanska

27.10. ti  Copenhagen (Montmartre),

28.10. ke matkapäivä,

29.10. to Tukholma, Mosebacken,

30.10. Örebro,

31.10. Arvika,

1.11. su  Göteborg,

2.11. vapaa,

3.11. Uppsala,

4.11. (to?) Turku,

5.11. to Hyvinkää,

6.11. oma matkapäivä,         

06.11. pe takaisin Keiteleellä (Hesaan 8.11.?)

 

14.11. PP Vanhalla & Pete Seeger
- Ensimmäinen saamelaisjoiku Piirpauke-yhtyeen ohjelmistossa 1981-83 (so. Zühtü-joiku]

9.10.81         - Viime yönä matkalla Lübeckistä Lebachiin minulle selvisi vajenata-musiikin salaisuus: Se on ensimmäinen löytämäni musiikkikulttuurin muoto, jossa basisti - varmaankin tietoisesti - soittaa "väärin" suhteessa melodian sointutehoihin. Juju on siinä, että soinnut menevät ajoittain "oikein" ja ajoittain "väärin". Saken mukaan soinnut vaihtuvat merkistä, jolloin pieni viive sointuvaihdoksissa on mahdollista, mutta minusta asia on mutkikkaampi.

10.10.81 Saarbrücken.

12.10.81          Frankfurt.
Eilen aloin pitää kirjaa ... päivittäisistä pilailuista[mme] toisten ihmisten kustannuksella mukaan luettuina itsekehut (leikillisetkin), kuten peliautomaatti-ennätykset yms. Päivän tulos: 56 kpl. Leikki on sama kuin minun viimekesäinen savukkeenpoltto-laskentani. Itsensä kustannuksella pilaileminen vähentää vastaavasti pisteitä. Tätä voidaan pitää leikkinä. Mutta kuinka kauan, jos tuo peli alkaa muodostua elämän-sisällöksi? Aiomme jatkaa sitä muutaman päivän ikään kuin koemielessä.

- Rundi on mennyt rahallisesti lähes nollille. Mitkään paastot eivät sitä paitsi tule kuuloonkaan. Olen ostanut Tukholmasta kirja-aarteen, Buddhalainen logiikka I.

13.10.81          ...Pelisääntöihin olen luonut seuraavia määritelmiä: Jos ... yrittää puolustautua ja selitellä tai asettaa kyseenalaiseksi, olenko vetänyt viivan oikeassa paikassa, VEDÄN UUDEN VIIVAN VÄLITTÖMÄSTI. Toisaalta sellaiset tapaukset, JOTKA ... ITSEKIN HUOMAA (jopa kesken lauseen) ansaitsevat kaksi viivaa, koska ovat niin suuria emämöläyksiä... Viivoja voidaan pyyhkiä pois, mikäli ... saattaa ITSENSÄ naurunalaiseksi muiden ihmisten silmissä.

- Säännöt tietysti muokkautuvat ajan kanssa. Olen ottanut itselleni vapauden vaihdella niitä tilanteen mukaan. Ikään kuin korttipeli, jota Sakke ja Tom pelasivat olutpullojen pahvialustoilla (kaikki kortit samanlaisia!) tässä eräänä aamuna - ILMAN SÄÄNTÖJÄ. Pelissä esiintyi nokitusta, rahanottoa pöydältä, korttien vaihtamista, vetämistä toisen kädestä, pöydällepanoa, jopa piilottamista, kahta kolmea perättäistä suoritusta yhden vuoron aikana, silmiin tuijottamista jne. Ainoa logiikka pelissä oli logiikan puuttuminen. Jokin kortti kädessä saattoi olla kuvapuoli vastapelaajaan päin. Peli loppui, kun toinen korjasi kesken kaiken rahat pöydältä ja toinen otti kaikki kortit.

- Sakke on hyväksynyt pelin, eikä minun tupakanpoltostani enää huomautella. Eilisiltaisen turkkilaisravintolan bändi oli kuulemma toissailtana kerännyt musiikillaan yleisöltä parin tonnin potin. Joku oli työntänyt kesken tanssin 500 D-markan setelin laulajattaren poveen. Kellähän täällä maailmassa menee todella taloudellisesti hyvin? Ei ainakaan jazzinsoittajalla moniin muihin verrattuna. Ihmiset tanssivat turkkilaisia kansantansseja setelit suussa, otsalla, poskilla, viulun tallassa, taskussa, povessa ja kädessä. Canunin soittaja panee parastaan puolikyyninen hymy huulillaan, tietoisena omasta taidostaan. Turkkilaiset osaavat juhlia. Me puolestamme lähdemme Würzburgiin illaksi, kunhan saamme työnnettyä Hanomagin (= keikkabussimme) käyntiin. Siitä on näet starttimoottori irti jo neljättä päivää. Bändin henki on hyvä. Keskustelemme mahdollisesta NL:n kahden kuukauden kiertueesta, Itä-Berliinin laulufestivaalikeikasta, Etelä-Amerikan turneesta, Skandinavian tripistä ja USA:n valloittamisesta. Aivan asiallisesti, ikään kuin se olisi jokapäiväistä rutiinia.

- Vielä ... pelisäännöistä - tällä hetkellä Würzburgissa: Mikäli hän huomaa haluavansa sanoa jonkin viiva-lauseen ENNENKUIN sanoo sen, voi hän nostaa kätensä pystyyn ja vasta sitten kertoa mitä AIKOI sanoa. Tällöin häneltä poistetaan yksi viiva hyvitykseksi oppimisesta ja "syntiensä" tunnustamisesta. Todellisuudessa kuitenkin myös nämä plussat huomioidaan loppulaskennassa ikään kuin viivat... Jäähän sen lisäksi jäljelle vielä ne ajatukset, jotka hän onnistuu pitämään sisällään paljastamatta niitä muille. Tämä leikki on niin inhottava kaikessa lohduttomuudessaan kohteena olevalle, että suosittelen sitä vilpittömästi muillekin.

- Tätä kirjoittaessani pirteännäköinen tarjoilijatyttö skoolasi asiakkaan kanssa vetäen Pohjanmaan kautta noin kahdeksan cl raakaa konjakkia. Irvisteli hetken, pyyhkäisi suupieliään ja jatkoi hommiaan. Mielenkiintoisia ihmisiä... Tänä aamuna Frankfurtissa hotelli Apollon johtaja heitteli sujuvasti vitsejä arabiaksi asiakkailleen.  Joku oli menossa Bangkokiin, joku oli saapunut Katmandusta ja kaksi poliisia vahtimassa automme lähtöä antaakseen sakot väärästä pysäköinnistä (mittaripaikalla yli vuorokauden) jne.

 

> 13.10.1981         Viitasaaren Sanomat - Matti Waskilampi [†2013]:
Kulttuuririihi ... Muusikolla ei mahdollisuuksia uran luomiseen pienissä kunnissa

Olet valtakunnallisesti tunnettu ja tunnustettu uuden musiikin säveltäjä, sovittaja ja esittäjä. Mitä mahdollisuuksia on tunnetulla taiteilijalla jäädä pysyvästi asumaan Keiteleelle tai Viitasaarelle uran siitä lainkaan kärsimättä?

Ilpo: Tällä hetkellä ei mitään! Piirpauke ei toistaiseksi ole vielä niin työllistetty, että päästäisiin sellaiseen periodityöskentelyyn, että olisi joka kolmas kuukausi kiertue, jolloin väliaikana voisi tehdä sovitus-, sävellys- ym. työtä. Toisaalta tällainen periodityöskentely estää ottamasta vastaan lukuisaa tarjolla olevaa opetustyötä Keiteleelläkin...

... Kansanmusiikki - ainoa asia, joka erottaa enää kulttuureja toisistaan

Piirpauke on suomalaisia uuden musiikin tunnetuimpia nimiä. Sen ohjelma on yllättävän monipuolinen. Mikä johti Piirpauken esim. suomalaiskansallisen linjan renessanssiin?

Ilpo: Alun pitäen minulla on ollut suuri lukkarinrakkaus Piirpauken musiikkia kohtaan, koska itse esiinnyin 60-70 -lukujen vaihteessa Kareliassa, joka ensimmäisenä toi suomalaista kansanmusiikkia esille uudessa muodossa. Sen lisäksi perustamani Dopplerin Ilmiö (joka esiintyi mm. Kuubassa) otti maassamme ensimmäisenä käyttöön kansamusiikkimateriaalia eri maista. Ja kyseessä oleva yhtye mm. vaikutti Piirpauken perustajajäsenen, Sakari Kukon ideaan luoda musiikkia pelkästään kansanmusiikkiin pohjautuvalle pop-jazz -rytmille [= ryhmälle?]...

...Piirpaukella neljäs Euroopan kiertue meneillään tänä vuonna

Piirpaukea myy tällä hetkellä Näköpiiri-lehti. Minkä arvosanan annat  ohjelma-toimistojen työlle muusikkojen kannalta katsottuna?

Ilpo: Meille tai yhtyeellemme tällainen työjako on välttämätön erityisesti ulkomaisen työskentelyn ollessa kyseessä. Kotimaassa sen sijaan keikkapaikkoja meidän tyyliselle orkesterille on niin vähän, että ohjelmatoimiston mukanaolo ei ole aina ollut edes välttämätöntä.

Sanomien ilmestyessä on Piirpauke jo neljännellä Euroopan kiertueella tänä vuonna. Aloitamme Tukholmasta, jatkamme Saksan Liittotasavaltaan, sieltä Sveitsin Zürichin kautta Itävallan Lintziin. Paluumatkalla soitamme mm. Kööpenhaminan kuulussa Montmartren Jazz-klubilla (Euroopan nimekkäimpiä jazz-klubeja).

- Tänä syksynä aiomme hyödyntää näissä konserteissa erityisesti minulle kertynyttä kansanmusiikkiohjelmistoa. Sen lisäksi syksyllä meiltä ilmestyy vielä LP-levy nimeltään Kirkastus! Siinä on suomalaisen kansanmusiikin ohella mm. ostjakkisävelmä!
Matti Waskilampi

 

14.10.81        

Intian palmuviidakot,

Kuuban palmulaguunit,

Saksan sairaat männiköt

ja meikäläiset suoraryhtisinä huojuvat hongikot

sekä asennossa seisovat uljaat kuusikot...

Mitä niistä?

- Mitä kauemman aikaa ja mitä tarkemmin auto ja haukka liikkuvat samalla nopeudella yhtä kaukana toisistaan, sitä enemmän ne hahmottuvat yhdeksi kokonaisuudeksi suhteessa muuhun maailmaan. Ja sitä (= "mitä"?) vähemmän ne liikkuvat toisiinsa nähden, sitä vähemmän ne TUNTEVAT liikkuvansa, ja sitä enemmän muu maailma liikkuu niitä VASTAAN. Jos tällainen jatkuisi päivästä ja vuodesta toiseen, alkaisimme pitää niitä samana olentona kuin itseämme. Kysymys olisi ENEMMÄN kuin autoa seuraavasta varjosta. Kokonaisuuden hahmottuminen on siis suhteellista. Kahden yksikön ei tarvitse liikkua edes samalla nopeudella, kunhan ne vain pysyvät SUHTEELLISEN yhdessä ympäristöönsä nähden. Tässä lienee hahmopsykologian filosofinen tausta.

- Nämä kaikki sisältyvät sarjaan: "Saksalaisen autobaanan kolmiulotteinen opetus". Tämä hahmopsykologia soveltuu todennäköisesti alkeishiukkastasolle saakka.

- Kokonaisuuden hahmottuminen:
Autojono moottoritiellä on kokonaisuus samalla nopeudella liikkuessaan. (jne.)

15.10.81   Hagen.
- Meidän tarvitsee vain konstruoida maailma jossa AIKAA EI OLE, ja katsoa, miltä tuo maailma näyttää - jääkö se jotenkin vajaaksi.

- Voidaanko aika määritellä systeemiin kohdistuvan viestinnän "hahmoksi"? Tällöin viestien määrä ja laatu määrittäisivät ajankulun nopeuden tai hitauden. Tässä tapauksessa voitaisiin aika käsittää yhtä keinotekoiseksi ajatusrakennelmaksi kuin on senttimetrikin - jota ei ole luonnossa eikä universumissa lainkaan. Aika olisi kuin ihmisen rakentama talo - tapa MUOKATA todellisuutta.        

Aika hahmottuu kokonaisuudeksi samoin kuin mielemme, minuutemme hahmottuu kokonaisuudeksi, vaikkei sitä tavallaan ole olemassa. Niin kuin puhdasta abstraktista taloa ei ole olemassa (se voi olla vain JOSSAIN, ympäristöön suhtautuvana), niin ei ole olemassa puhdasta aikaakaan. Aika on aina sidottua johonkin tapahtumiseen. Samoin ei ole olemassa puhdasta tapahtumaa. Tapahtuma on aina JONKINLAISTA tapahtumista.

- Voisiko olla olemassa "itsetietoista" aikaa, systeeminä? Mikä ero on hedelmöityvällä, "itsestään kasvavalla" ihmisellä, elävällä olennolla ja rakennettavalla talolla sekä "rakentuvalla" ajalla?

- Onko aika KAAPELI, jota pitkin vain määrätty informaatio kulkee vain määrättyihin paikkoihin, so. YKSITYINEN VIESTINTÄTAPAHTUMA, -KEINO? Miksi en pääse analogisen ajan käsitteen kautta, syvemmälle ajan ongelmaan?

- Mitä muita käsitteiden rakennustapoja on kuin aikaisemmin toteamani "suhteellinen yhdessä pysyminen" verrattuna ympäristön liikkeisiin? Tai suhteellinen yhdessä liikkuminen verrattuna ympäristön pysyvyyteen? Tämä lienee eräs peruskategoria - LIIKETILA, joka on yksi havaintomaailman viestintätapoja.

Mitä muita viestintäkeinoja on viestintämaailman havaintotavoissa? Liiketilan lisäksi on toinen kategoria: SISÄINEN liiketila, Se sisältää informaation, jota systeemi EI VIELÄ ole välittänyt ulospäin. Systeemin vaikutus ympäristöönsä on liiketila, joka ei välttämättä ole havaittavissa; se on mikrotason liiketila, joka vaikuttaa ympäristön mikrotason liiketiloihin. Liiketila - olipa se sisäistä tai ulkoista - on VIESTINNÄNMUOTO. Systeemi eroaa toisesta viestintäsisältönsä erilaisuuden avulla.

- Toinen peruskategoria on se, millaisin liiketiloin systeemi REAGOI ympäristön lähettämiin tai itsensä sisältä tuleviin viesteihin. Toisaalta KAIKKI LIIKETILA ON JUURI TÄTÄ REAGOINTIA. Liiketila-käsitettä ei siis tarvita. Tarvitaan vain reagointi-käsite.

17.10.81 Köln
- ...Pelin viimeinen viiva tulee olemaan se, kun ... yrittää päästä mahdollisimman vähillä viivoilla, so. yrittää olla muita jotenkin mittavasti, määrällisesti, absoluuttisesti parempi. Siinä koko pelin syvyys.

- Kölnistä lähdettyä... "Saksalainen illuusio"... Se toistuu jokaisella Raststätte -paikalla odottaessamme tarjoilijaa pöytään. Herää epäilys, olemmeko olemassa vai emme.

- On tyhjä käsite sanoa, että seuraus riippuu syystä. Syynä voidaan nimittäin pitää koko olevaista, jolloin kaikki riippuu kaikesta. Syystä ja seurauksesta tulee TAUTOLOGIA, tyhjä käsite; kaikki on syytä ja kaikki on samalla seurausta.  

- Käsite, luokka syntyy silloin, kun meillä on vähintään kaksi kokemusta, joilla on vain YKSI yhteinen merkitsevä tekijä. Ts. HUOMIOMME on kiinnittynyt tähän yhteiseen tekijään. Tällainen on SAKSALAINEN MOOTTORITIE. Sen jälkeen kun on samantekevää, vilahtaako ohi suomalainen vai saksalainen maisema - sumuisena tai kirkkaana - on jäljellä enää vain yksi käsite: TIE. Tie missä tahansa milloin tahansa. Ei ele mitään eroa niissä hetkittäisissä tunnelmissa, joita koen nelostiellä Suomessa tai Keski-Saksassa.

- Siis: Saksalaisen autobaanan kaksinkertaisesti moniselitteinen opetus: Tie ei ole välttämättä saksalainen, vaikka sijaitseekin Saksassa. Eikä se välttämättä edes ole tie - vaikka onkin.

- Mies matkusteli ympäri maailmaa käymättä missään. Mutta sillä aikaa toinen istui kotonaan nähden edellisen puolesta kaiken. Kumpi heistä matkusti enemmän? Tuliko kummallekaan koti mieleen? Kumpi oli enemmän poissa kotoaan? Mitä he näkivät matkoillaan? Ketä ikävöi kotiväki? Miten ystävällisesti kaukaiset maat ottivat vieraat vastaan?

18.10.81 Geislingen.
Vuoret hohtavat joka puolella syysruskaa ja minä kirjoittamassa tätä aamuyhdeksältä... Välillä vuoret lakkaavat olemasta vuoria ja sitten taas jälleen ovat.

19.10.81         Weinfelden, Sveitsi.
Peli lähenee loppuaan. Toissailtana... ...Minä aion hävitä, koska haluan työrauhan itselleni... Aion kertoa..., että lopetan tupakanpolton silloin, kun...

- Eilen matkustimme pitkin Itävallan alppien reunaa; lautalla yli Bodenjärven tänne Sveitsiin. Huomenna on konsertti Zürichissä ja sitten mikäli Reiman (kuskimme) Hanomag saadaan kuntoon - Linziin Itävaltaan. Ilmasto on yllättävän lämmin, ja Geislingenin vuoristokylä oli aamuauringossa tosi kaunis. Haukat liitelivät pystysuorien satametristen kalliopaasien yllä ja vierellä tyhjän päällä, lehtipuut tarjosivat ruskeanpunaisia värisävyjään silmänruoaksi ja pieni vuoristopuro kohisi kylän keskellä. Nyt olemme yöpyneet viihtyisässä kylähotellissa (paksuudeltaan) puolimetristen täkkien alla. Aamiainen oli mahtava juustoineen ja hilloineen maitokahvin kera. Käytävät natisevat, itikat söivät yöllä sateen ropistessa ikkunaruutuihin.

- Omenat putoavat ropisten puusta näennäisen itsestään, kunnes huomaan tikkaat ja arvaan miehen olevan puussa.

- Tiellä on kiiltäviä juomuja. Kun katson tarkemmin, on jokaisen juomun päässä kuivunut maatalouskoneen tiehen hieroma etana.

- Samana iltana Zürichissä:
- Näkövaikutelma Sveitsin syksyisestä yötaivaasta on samanlainen symbolinauha kuin korvissani luureista soiva (turkkilaisen) Deli Selimin kasetin stereofonian aikaansaama tilavaikutelma.

- ...Leikkiä ei ole virallisesti tänään pelattu lainkaan.

- Olin Pekan kanssa illalla kuuntelemassa kreikkalaista duoa. Nuoriloistava bouzoukin soittaja, jota säesti vanhempi spurgunnäköinen kaveri näennäisen vaatimattomasti. Vasta sooloesityksessä jälkimmäinen näytti kyntensä - ennen kaikkea koko tunneskaalansa. Mahtavaa musiikkia. Kävimme kättelemässä häntä keikan jälkeen. Oriental Wind oli saapunut yöllä myös Zürichiin. Asumme vastapäisissä hotelleissa vanhassa kaupungissa ilokatujen keskellä. Käytiin porukalla kuuntelemassa puolalaista dixieland-yhtyettä.
Illalla... aloitti leikin uudelleen. Minä sen kun vetelen hiljaa viivoja...

 
22.10.81  Innsbruck.
Vatsatautisena hotellihuoneessa odottamassa lähtöä Linziin. Ulkona on satanut lunta koko yön. Eilisillan matka läpi alppien oli melko pelottava kokemus. Kiipesimme lähes puolentoista km:n korkeuteen. Kylien ja kaupunkien valot vain häämöttivät jalkapohjien alla ja kattoikkunasta siintivät hämärässä vuorenhuippujen mustat möhkäleet. Pystysuoraa seinämää molemmin puolin autoa - toinen ylös, toinen alas, koko ajan puolta vaihtaen. Vatsataudin vuoksi ei mitään asiaa kaupungille. Oliko illalla juodulla Stroh-rommilla (80%) osuutensa asiaan? Uskon sen tulleen jostain ruoasta. Yhteisestä sopimuksesta olemme lopettaneet leikin...

23.10.81  - Linzistä lähdettyämme lumipeitteiset alpit vasemmalla puolellamme etelässä pilvien verhoamina. Tirolissa ja Sveitsissä on vähän yli vuorokaudessa satanut lunta jopa lähes puoli metriä. Onni, että palasimme Innsbruckista ennen pahinta lumimyrskyä alaville maille. Eilen illalla konsertti Linzin Bruckner-talossa pienelle yleisölle - josta kuitenkin joka neljäs osti levyn. Viereisessä salissa samanaikaisesti jugoslavialainen sinfoniaorkesteri frakkikeikalla. Meillä on samat pukuhuoneet. Mozartkugelit maistuvat...

- Kummallista, että jostain syystä ulkona näkyvät maisemat muistuttavat KEVÄT-talvista Suomea.

Pilvikarja jutaa alppilaaksojen lomassa.

Lumiset niittyaukeat kiipeävät ylös huippuja kohti.

Vaiteliaat vuoret kuin kuvapatsaat.

Auringonkimallus kuusikkojen hämäräpeitteissä,

kullankeltaisten lehtipuiden latvoissa ja rinnepensaikoissa.

 

Pilveen katoavat pystysuorat kallionkielekkeet,

joiden alla puoliksi sulaneet rinnenurmikot

vuoristojärven pinnan katkomina.

Hakkuuaukeiden viistot suorakaiteet

hohtamassa valkeuttaan

ylilentävien helikoptereiden varjojen täplittäminä.

 

Kirkontorniin huipentuvat alppikyläpyramidit

puoliruskaisen lehvistön ja peltoaukeiden keskellä.

Kuutamojärvi - auringossa kylpien

Lohikäärmerinteen juurella.

Kuin kraaterisavua -

huippuihin ja rinteisiin tiivistyvät cumuluspilvet.

Tuli puuttuu.

Vain olematon tuuli lehtipuuta katsellaan riipien.

 

Se, joka haluaa tulla suurimmaksi taiteilijaksi

harjoittelee tekniikan ja rakentaa myyntiverkoston.

Joka ei luota absoluuttisiin arvoihin

keskittää huomionsa musiikin ulkopuolelle

ja opettelee ilmaisemaan TUNTEITAAN,

opettelee puhumaan ihmisille sydämestään.

Mutta sitäkin puhetta on harjoiteltava,

jotta oppii siihen.

Opetella lähestymään ihmistä:

Niin kuin laaksossa lepäävä autere

hyväilee uinuvaa kaupunkia,

laskeutuu pehmeästi alppijokien ylle,

viivähtää talonkattojen liepeillä

häipyen pois pimeän saapuessa

sinne, mistä ei ole tullut.

 

Vuorissa on aina jotain pelottavaa:

Ne ovat suuria mutta eivät puhu.

Vaiteliaina vain täyttävät koko näkökentän

pakottaen kulkijan mykistyneeseen tuijotukseen.

 

Ne eivät ole ampiainen,

joka elokuun helteessä pörrää korvan juuressa.

- Tämä oli ns. "Alppien puoliuniselle ohimatkaajalle myöntämä - kahden maailman välistä suhdetta koskeva - moniselitteinen opetus", joka kirjattiin muistiin vasta Müncheniä ohitettaessa, Dachaun keskitysleirin nimikylttejä katseltaessa ja Nürnbergin sotaoikeudenkäyntiä muisteltaessa.

Jälleen tasaista Etelä-Saksan peltomaisemaa.

Alpit takanapäin syöksylaskurinteineen,

hiihtohisseineen pilvenretaleiden lomassa.

Ei näy enää kylttiä "SCHI-HOSP"

mutkittelevan vuorenrinnetien betonireunusten takana,

ei syvyyksien pimeydestä hohtavia

- eristäytyneiden laaksokylien - mainosvaloja yön kyljessä

lumisten liukuhihnateiden risteyksissä.

ei enää mutkien merkkejä,

ei mäen kaltevuusprosenttia osoittavia kylttejä

eikä liukkaan rinteen varoituksia

uuden lumen alle hautautuneina - tai putoavien kivien.

 

Ei enää juovuttavan rommin esille houkuttelemia

filosofisia örinöitä pimeän auton takapenkillä,

tupakansavun täyttämässä alppi-ilmassa.

Ei majatalojen ylitsevuotavan-kohteliaita emäntiä

Mozartinkuula-suklaapaloineen,

ei vatsavaivaisia oksennuksia

öisen hotellin kaakeloidussa WC:ssä,

ei pimeydessä natisevia puulattioita,

öljyvärein maalattuja alppijärvimaisemia,

eikä ikkunaan liimautuvia lumihiutaleita.

Vain saksalaisen autobaanan kaksisuuntainen imu,

Sakke sideharso silmillä nokkaunia vetämässä

perä tuolin olemattomiin pehmuksiin uppoutuen.

Reima keulilla vuorotellen tomeranunisena tai unisentomerana,

Ulrich Ulmiin porukkaa kiirehtien,

Mehmed hiljaisena miettimässä

mihin kaksoisolento Jan on kadonnut.

Pekka parantelemassa vatsatautiaan ja päänsärkyään

ja Tom ottamassa selkoa Castanedan variksenhahmosta.

Millaista oli nähdä alpit

ja syntyä uudelleen?

[> Jatkuu osassa VI - 24.10.81] 
24.10.81         Matkalla Ulmista Osnabrückiin.