PIIRPAUKE VI 24.10.81
24.10.81 Matkalla Ulmista Osnabrückiin.
Ohi tammimetsiköiden,
läpi pyökkiviidakoiden
vuorten ali tunneleita pitkin,
satametrisiä siltoja myöten,
yli pohjattomien laaksojen,
viinimäkien välistä
linnakylien ja TV-tornien viitoittamaa reittiä seuraten,
kukkuloiden vehmaita kylkiä kierrellen.
Taivaanrannalla teollisuuskaupunkien ohikiitävät silhuetit
kuin sumuisina, autereisina tauluina,
pystyyn kohotettuina kulisseina
ruskaisten lehtimetsiköiden lomassa.
Pohjoiseen käy kulku
sineen häipyvää autobaanaa pitkin.
Jos ei olisi ilta,
nousisi aamurusko idästä Saksan taivaalle
pinnertäen sumunläpi punaisena - ylös.
- Musiikki tapahtumia yhdistävänä tekijänä, liimana eri käsitteiden välillä: Kuuntelen samaa sävellystä Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa. Kaikki ne maisemat yms. kokemukset ja tunnetilat liittyvät yhteen. JA JOKAINEN NOISTA OSATEKIJÖISTÄ SAATTAA MYÖHEMMIN TULLA ESILLE, JOS YKSIKIN OSATEKIJÄ TOISTUU!!! Voin kokea saman makedonialaissävelmän (nähdessäni sen?) soidessa aikaisemmin koetun maiseman uudelleen, TAI voin kokea maiseman-kokemus-de-ja-vún ko. sävellystä kuunnellessani. MUTTA SEN LISÄKSI nämä kokemukset liittyvät niihin kaikkiin kokemuksiin joita olen tuntenut MITÄ TAHANSA MUSIIKKIA KUUNNELLESSANI tai kokiessani mitä tahansa, johon musiikki jotenkin liittyy... Ja näin edespäin yhä kauemmaksi, loputtoman kaukaisiin sukulaisuusulottuvuuksiin. Lähtökohtana ehdollisen refleksin kaltainen kokemus. Näin järvi ja musiikki ovat suorassa yhteydessä keskenään jossain kolmannessa paikassa - analogian avulla, muistissa, ilman että kumpikaan perustekijä on paikalla!
25.10.81 su Århus, Danmark.
26.10.81 Toissayön ja eilisen päivän ajoimme yhtä mittaa Osnabrückistä tänne Århusiin. Saksan osalta kiertue meni taloudellisesti nollille. Liikaa uusia paikkoja, joissa ihmiset eivät tunne yhtyettä. On jo ikävä Suomeen, vaikka edessä on vielä viikon verran Ruotsissa pyöriskelyä. Huomenillalla soitamme Montmartressa Köpiksessä.
Bändi ei ole ollut parhaimmillaan tämän rundin aikana. Liikaa vanhoja biisejä, liikaa vanhoja leikkejä ja juttuja. Runosuoni ei ole matkalla puhkeillut. Liian vähän omaa aikaa. Saken vieressä autossa istuessa on aina tunne... Ja tuo tunne estää kirjoittamisen muulloin paitsi hänen nukkuessaan. Bändissä on jonkinlainen henkinen kriisivaihe, jonka yli olisi mentävä, koska kaikki heijastuu soitossa. Sen verran herkkiä kavereita kaikki ovat. Olemme ammattilaisreagoijia, ja tuo kyky koskee myös henkistä puolta.
- Alpit ovat vaihtuneet tasaisiksi sumuisiksi merenjättömaaniityiksi pikku kumpuineen ja tuulimyllyineen. Edessä kolmen tunnin lauttamatka Kööpen-haminaan. Hotellien alppijärvitaulut ovat vaihtuneet meriä kyntäviksi purjelaivoiksi. Kieli Sveitsin-Saksasta Tanskan-ruotsiksi. Kaikki yhtä ja samaa mongerrusta. Yöllä kävimme Lusthaus-nimisessä ravintolassa syömässä huojuvan hanurimusan
säestyksellä - poliisin välillä hakiessa pois jonkun asiakkaan. Kadulla tappelivat kissat. Kyllä tämäkin matka on paljon opettanut. On tullut ostettua kirjoja aika tavalla; Castanedaa, magian historiaa, kasvien tunteita käsittelevä teos, katsaus hinduismiin, Tertium Organum, tutkimusmatka Tiibetiin sekä erityisesti Buddhalainen Logiikka, jota olen lueskellut koko loppumatkan. Haluaisin painua suolle karpaloita poimimaan.
- Toissaöisen matkan jälkeen aamukahvilla minulta katkesi oikeanpuoleinen etuhammas. Paikalla on sormenmentävä musta aukko, joka herättää hilpeyttä kanssaihmisissä. Minulle on annettu lopulliseksi nimeksi "MUHTAR (= 'kylänvanhin') ZÜHTÜ ('velikulta, iloinen veitikka')".
27.10.81 Kööpenhamina.
28.10. - Montmartre-keikan jälkeisenä aamuna vessanpönttö soitteli Ukko Nooa -melodiaa. Siitä muistui yhtäkkiä mieleeni eräs Matti-vaarin aikoinaan -suosima laulu - sinänsä eräs kansanrunouden helmi:
"AMALIA ARMAS, KOTIKYLÄN LAPSI KÄSILLÄNSÄ KÄVELI JA HEINIÄ SÖI."
Kuka runoilija pystyy noin lyhyeen ja ytimekkääseen - mutta kuitenkin niin läpikotaisin inhimilliseen sanontaan totuudenmukaisuudessaan?
29.10.81 Tukholma.
Viimeöisellä matkalla Kööpenhaminasta Tukholmaan sain taas tuntuman johonkin uuteen: Eurooppalainen materialismi puhuu johonkin TOTTUMISESTA, kun on kysymys jatkuvasti samana toistuvasta informaatiosta. Minä haluaisin puhua samasta HENGEN kannalta. Tällöin voidaan sanoa täsmälleen päinvastoin: Totuttaessa johonkin on sitä - hengen kannalta - YHÄ VÄHEMMÄN... henki ei LÄHDE MUKAAN ko. kokemukseen lainkaan. Tästä seuraa paradoksi: Mitä enemmän käyn Saksassa fyysisesti, sitä vähemmän käyn siellä henkisesti...
- Mitä vähemmän joistakin asioista puhutaan julkisesti (Kekkosen sairaus), sitä enemmän asioiden peittely on kuulunut noiden asioiden (henkilöiden) motiiveihin. Siltä osin kuin jonkun muusikon ura on jäänyt vaille julkisuutta, siltä osin häneltä on PUUTTUNUT sentyyppisiä motiiveja, julkisuuden tarvetta. Kansansoittajat ovat aina pysyneet tuntemattomina. Tietysti nämäkin ovat vain todennäköisyyksiä eivätkä mekaanisia, tautologisia, loogisia päätelmiä.
- Jos meidät voidaan palauttaa TARKALLEEN siihen tilanteeseen, jossa kuulimme jonkin musiikkiteeman, pystymme todennäköisesti palauttamaan mieliin tuon teeman sävel säveleltä yhden ainoan kuuleman perusteella. Joka tapauksessa se on JOSSAIN meissä alusta loppuun, aivan kokonaisena.
- NMKY:stä (jonka kalliissa hotellissa asumme) en tiedä muuta kuin, että se ylläpitää hotelleja ja lentopallojoukkueita. Alkuperäinen toimintaidea katoaa. Jäljelle jää vain nimi, joka viittaa kaikkeen muuhun kuin kaupalliseen toimintaan. Samaa voidaan sanoa monista muista kirkkolaitoksista. Itse nimiin viittaava toiminta tapahtuu juuri siellä, jossa sitä vähiten huomataan ja mainostetaan. Kukoistuskaudellaan laitoksen tai instituution toiminta vastaa sen nimeä. Nimi annetaan silloin, kun itse tapahtuman henki, alkuperäismotiivi, on siirtymässä historiaan.
Kierros kierrokselta sipuli aukeaa.
Matkata yöllä Vätternin itäistä rantaa,
nähdä veden yli loistavat
katuvalojen kiemurtelevat jonot
tai iltapäivän autereessa katsella autolautalta
Tanskan salmissa esiin kohoavia saarekkeita,
miettiä, kuinka pitkä matka on tästä tuonne
ja ihmetellä, miksi TÄMÄ-sana seuraa
varjon lailla aina messissä mukana,
olipa paikka mikä tahansa.
Pohdiskella miksi TUO on aina kaukana
eikä koskaan siellä missä itse olen.
Kun on niin paljon muita paikkoja,
jotka aina jäävät jälkeen
tai ovat vielä tulematta kohdalle,
jotka eivät koskaan ole tässä tai tuolla,
vaan SIELLÄ -
paitsi kartalta katsottuna.
Onko niin,
että esine on minulle JOKO olemassa TAI ei (ole)?
[Onko niin, että]
jos on kaksi ihmistä,
jotka kokevat täysin eri tavoin,
niin esine SEKÄ on että EI ole.
Mutta jos ei ole ketään joka kokee,
niin esine EI ole,
mutta ei myöskään OLE OLEMATTA???
Millaista olisi buddhalaisittain ajateltuna
KOLMEN tarkkailijan logiikka?
Tai se logiikka mikä syntyy,
kun esine ITSE tarkkailee olemistaan
tarinan kolmantena osapuolena?
Olisiko niin,
että esine sekä on että ei ole -
MUTTA KUITENKIN ON!
Tai: se ei ole eikä ole olematta,
mutta sittenkään ei ole kumpaakaan -
jos ei tiedosta itseään,
eivätkä toiset sitä huomaa...
On parasta unohtaa vanha logiikka,
kun kaikki edessäpäin
näyttää yhdeltä ja samalta tieltä.
Pelkkää tietä silmissä näkyvä huone
näkymättömine matkalaukkuineen,
vaatekaappeineen, ripustimineen,
sänkyineen, tuhkakuppeineen,
seinätapetteineen, pyyhkeineen, peileineen,
pesualtaineen, saippuoineen,
lattialla lojuvine kenkineen,
pöytälamppuineen, ikkunaverhoineen,
lattiamattoineen, nojatuoleineen,
roskakoreineen ja hammastahnoineen.
Jollekin toiselle toisessa hotellissa
nämä samat seikat voivat olla
pelkkää seinää, estettä, uhkaa.
Ei minulle,
sillä minä näen läpi kaiken
KAIKEN.
Jos vain jaksan olla
kiinnittämättä siihen liikaa huomiota.
Niin kuin vaikea filosofiankirja
on vain meditointiväline,
mantra, matka mystiseen.
Ja päätän:
MITÄ ENEMMÄN JOTAIN ON,
SITÄ VÄHEMMÄN SITÄ ON.
MUTTA MITÄ VÄHEMMÄN JOTAIN ON,
SITÄ ENEMMÄN SITÄ ON
- jossain muualla - mielessä.
Kaikkea on aina jossain,
eikä mistään puutu mitään,
samalla kun täysi on täynnä tyhjää,
eikä mikään tule ilmi -
tai sitten tulee -
niin kuin tyhjä voi tulla vastaan
hämärällä kujalla kuin umpimuuri.
Eikä silloin ole kysymys
venäläisestä sukellusveneestä
Ruotsin rannikkovesillä
sotilasalueella, rantaan eksyneenä,
kapteeni hyttiinsä lukittuna,
politrukki vastuun raskasta taakkaa kantaen.
31.10.81 Karlstadt.
Kiireinen Tukholma takanapäin. Keikka Mosebackenilla ja jatkoneuvottelut [myöhään] Kitarakirjan ruotsintamisesta Marianne Börjesonin kanssa [Kertoi tuntevansa M. A. Nummisen hyvin!].
Suomessa on satanut lunta; pihalle ovat lapset jo rakentaneet lumiukon. Tänään soitamme Aarvikassa.
1.11.81 Göteborg, Nefertiti-klubi.
- Olen jo väsymyksen partaalla tämän rundin johdosta. Ei tämä matka kuitenkaan turha ole ollut. Paljon on selvinnyt kuukauden aikana.
2.11.81
Takaisin pois...
Pitkä tie ihmisen luokse.
"Enää kolme yötä ja sitten takaisin omaan vuoteeseen",
sanoo Vardim Ustad Khan.
Pitkä matka luoksesi -
niin monia teitä,
jotka risteilevät erämaan laidasta laitaan.
Mistä löytyy tie,
joka päättyy kaiken alkuun?
Pitäisi päästä takaisin pois,
kääntää ajan ratas,
palauttaa virtaava vesi alkulähteilleen,
naulata sade kiinni
taivaan harmaaseen pilvikanteen,
pysäyttää maailma
henkistä poikkileikkausta varten,
nähdä se,
mikä muutoin virtaa ohi
kenenkään sitä huomaamatta.
Pois pois... Takaisin kirkkauteen
näistä sameiden vesien kuplivista boreiluista,
sameiden savuisten valokiilojen peittämien näyttämöiden
savuisista likaisista takahuoneista,
tosikkoleikkien valloittamilta elämän areenoilta.
Takaisin pois
tyhjää pälpättävien onttojen katujen varsilta,
näyteikkunoiden ontosta loistosta,
missä rehellisyyttä pidetään näyttelemisenä
ja vaikenemista sotahuutona,
jossa tehdään pilkkaa ihmisen tietämättömyydellä,
jossa vain se mikä nähdään
on totta.
Ja kuitenkin -
kaikki etsivät oikeata polkua
kenenkään uskaltamatta kertoa kanssa-aaveilleen
missä merkeissä on liikkeellä.
Sitten kun jotain oikeaa on löytyvinään
puhkeaa joku riemuhuutoon,
mikä varmistaa lopullisesti sen,
ettei kukaan enää usko häneen.
Se mikä näkyy,
on tie täynnä tyhjää.
Tyhjää ojat sen vieruksilla,
olemattomia penkereitä sen molemmilla puolilla,
tiheä kuusikko sen keskiviivana
taimet asvaltista esiin pursuen.
Entisten siltojen kohdalla patojärvi
pystyyn lahoavine puunrunkoineen.
Pois pois, takaisin pois...
Niin vaikeaa ontua mutkittelevia oikopolkuja,
kun ei tiedä, onko tulossa vai menossa -
kuitenkin tietäen,
että ratkaisu lähenee vääjäämättömästi.
Se on edessä.
Se on takana, sivuilla, yllä ja alla.
Se vain odottaa,
että mikä on pysynyt samana - muuttuu,
kun hetki on tullut.
Ja hetkiä ei voi välttää.
Ne seuraavat toinen toistaan
yllättävällä varmuudella -
niin kuin olisivat löytäneet oikean tien
takaisin pois.
3.11. 81 Uppsala.
4.11. klo 05.55 - Uppsalasta lähdettäessä.
- Iltapäivällä laivassa Maarianhamina-Turku:
Vaahtopäät tuhatta terästä vastaan.
Hitaasti aukeaa näkymätön verho -
sumuverho, sadeverho, hämärän verho...
Opitun verhoon kietoutuneena
olen ikään kuin matkalla.
Mutta se, mitä minussa tapahtuu,
on jossain muualla.
Jossain muualla minussa
asioitten paljous kuohuu,
hajaantuu ja järjestäytyy uudelleen.
Jossain siellä,
missä osa minua vaanii jatkuvasti
sanellen tätä minälleni
tässä laivapöydän ja elefanttioluen ääressä -
mitä minun pitää tähän kirjoittaa.
Ensimmäisen kerran elämässäni
minusta tuntuu,
että vain osa itseäni istuu tässä
sanellen käskevästi kynälleni
näitä mustia rivejä,
päättäneenä, tahtoen vakavasti kirjoittaa nämä rivit,
jotka hyvin helposti
olisivat saattaneet jäädä kirjoittamatta.
Jos olen jossain muualla,
niin mikä voima on se,
joka saa kynän käymään
tässä määrätyssä paikassa?
Onko niin,
että kaikki maailman tapahtumat -
jotka ovat sattuneet kohdalleni -
ovatkin itse asiassa tehneet jotain ITSELLEEN?
Onko niin,
että luullessaan kohdanneensa minut -
onkin käynyt, että MINÄ OLEN KOHDANNUT NE,
että minä olen painanut leimani niihin
niin vahvasti,
että kaikki tapahtuma-jälkeläiseni muistavat minut
kuin oman isänsä
ja että minä - tätä kirjoittaessani -
vain annan kaiken menneen
rakentua uudestaan kokoon
uusien olosuhteiden edessä.
Olenko vain KOHDE itselleni -
sille itselleni,
joka on kaikkialla siellä,
missä joskus aikaisemmin olen ollut
tai jossa tulen ehkä olemaan -
mutta joka jotenkin kummallisesti
projisoituu tämän puupöydän ääreen...
7.11.81 Onnellisesti kotona Keiteleellä viime yönä puoli neljältä ajettuani vasen lyhyt valo pimeänä ensin sumussa sitten sateessa sitten räntäsateessa sitten lumisateessa - ensin jäisellä ja lopulta lumisella nelostiellä. Pihalla on kymmenen sentin lumikerros. Lumiukko on seisonut ulko-oven edessä jo kaksi viikkoa. Järvi on jäässä vastapainoksi veronpalautusilmoitukselle. On ilo olla jälleen kotona.
9.11.81 ma klo 20 Hotelli Olympia (= Josafat), Helsinki (Piirpauke)
> Päiväämätön - Helsingin Sanomat - Sakari Määttänen: Piirpauke nosti taas rimaa
Kello pitkälle päälle puolenyön Piirpauke pani todella lällän pärisemään Josafatin ravintolan toisessa kerroksessa. Sakari Kukko fonissa kuumensi ajatuksen kulkemaan soittajalta toiselle. Hän pärmätti pitkään Tom Nekljudowin kanssa, joka rummutti rivakasti vastaan kuulolla koko ajan. Pekka Nylund näpäytti kitarallaan väliin, sanaili kepeän kirpakasti puhdasta musiikkia.
Piirpauke on taas nostanut rimaa. Kohta ei kotona liene vastaantulijoita. Ilja Saastamoisen jykevät sovitukset kumuavat komeina, ovat selvästi vaikuttaneet yhtyeen syventyneeseen otteeseen.
Keikkapari vilisee nimiä: Jyväskylä, Oulu, Kajaani, Vanhalla Helsingissä, Tampereella, Kokkolassa, Vaasassa, Seinäjoella, Turussa... Kiikarissa Keski-Eurooppa kesällä, Länsi-Saksa, Ranska, Italia, ehkä Kreikka, Bulgaria.
Ja juuri he palasivat Keski-Euroopan keikalta, viime viikon torstaina [5.11.].
Josafatin keikka oli ensikonsertti "kotikaupungissa". Ja Josafatista aiotaan tehdä jazzin ja lattarimusiikin mesta sai yksi yrityksen vetäjä Lars Johansson sanotuksi Piirpauken sekaan, Parooni Paakkunainen kävi jo jättämässä käyntikorttinsa. Piirpauken jälkeen on Heikki Sarmanto ja Maija Hapuoja. Sitten Wallin Hasse.
Ja vuoden alusta alkaen musiikkitarjonta rytmitetään selkeiksi jaksoiksi. Sen lisäksi Olympoksessa ryhdytään vetämään seminaareja lauantaisin.
Alustajiksi on pyydetty eri elämänalojen korkeasti oppineita, jotka alustuksensa pohjalta keskustelevat aluskasvillisuutta, tavallista ihmistä kipeästi riipaisevista ongelmista. "Ja tarjolla", hän lisää, "on hyvää kasvisruokaa", juuri, kun Kukko lurittelee tulemaan suomalaisen kansansävelmän pohjalta sovittamansa "Lampaanpolskan". Se on Piirpauken uusimmalta pitkäsoittolevyltä "Kirkastus", jossa on monta muutakin kirkastettua kappaletta.
Valitettavasti Kukon soololevy "Kajastus" on jäänyt huomiota vaille. Se on todella suomalaista musiikkia modernilla tavalla; luonnon kaikki vivahteet: äänet, mahtavuus, komeus, iankaikkisuus soivat heleinä, samalla, kun levy on kunnianosoitus karjalaiselle lauluperinteelle.
Piirpauke antoi näytön siitä, että Jatsahtava Josafat on ihan hyvä idea. Yleisö tykkäsi niin, että pogosi piisien perässä.
- SM (Sakari Määttänen)
10.-12.11. Piirpauke-harjoitukset (5 t./p.)
13.11.81 pe Jyväskylä, Ilokivi (yo-kunta) (Piirpauke)
> 16.11.81 Keskisuomalainen - Jarmo Valkola:
Tyylikäs Shepp jazztapahtuman kohokohta - Piirpauke ja Kool Nonet yleisön villitsijöinä
Perjantai-ilta [13.11.] tarjosi kuulijoille varsinaisen vauhtiannoksen, kun Piirpauke intoutui yläkerrassa kerrassaan valtaisaan menoon ja samanaikaisesti Paroni Paakkunaisen johtama Kool Nonet innosti kansaa kerrosta alempana.
Piirpauke on juuri palannut pitkältä Keski-Euroopan kiertueeltaan ja nyt kuullun perusteella entistä ehompana. Kukko, Saastamoinen, Nylund ja Nekljudow ovat hitsautuneet kadehdittavan yhtenäiseksi kokoonpanoksi. Piirpauke on juuri saanut ulos viimeisimmän levyalbuminsa "Kirkastus", jolla olevia sävelmiä kuultiin myös täällä. Yhtyeen keikkaesiintymisten vetonaula kuubalaisen congarumpalin ja orkesterinjohtajan Chano Pozon sävellys Tin-Tin-Deo oli latauksen huipentuma, jazzillisissa ympyröissä niin perin harvinaisen happening-tunnelman synnyttäjä, joka imaisi yleisön täysin rinnoin mukaansa.
Päiväämätön: Piirpauke on ainoa suomalainen yhtye, joka tekee konserttikiertueita esittäen kansanmusiikkipohjaista improvisoitua musiikkia. Piirpauketta eivät muotivirtaukset kuljeta. Yhtye on soinut kaksi viimeistä vuotta samassa muodostelmassa. Omassa lajissaan bändi on ehdoton ykkönen Keski-Euroopassa. Piirpauke on Sakari Kukko, fonit ja koskettimet, Tom Nekljudow, lyömäsoittimet, Pekka Nylund, kitara, Ilja Saastamoinen, basso.
14.11. la Vanha ylioppilastalo klo 21.30 (Helsingin laulufestivaaliklubi);
- Radio klo 23.00 Paroni ja Pauke Vanhalla (Pete Seegerin kutsu USA:han)
> 14.11.81 Espoo; Leppävaaran Thorstorpissa klo 14
- (ilta) Vanha: YLE:n kansanmusiikkikonsertti 'Marraskuun masurkka'
Radion yo 14.11.81 la klo 23.00
Jorma Tuominen: Paroni ja Pauke Vanhalla
Laululiike oli ja meni, ns. säpinä on siirtynyt jo vuosia sitten aivan muille musiikin alueille. Mutta Helsingin Laulufestivaaliyhdistys jatkaa työtään, tänä vuonna Laulu ottaa kantaa -nimisen tapahtuman muodossa. Se on hyvä, sillä vain tämä porukka tuntuu tuovan maahan eteläafrikkalaisen J.M. Phillipsin ja salvadorilaisen Jose W. Armijon kaltaisia kaukaisten kulttuurien edustajia.
Nuo maathan ovat tuttuja päivittäisistä uutisista, ainakin lainausmerkeissä, mutta kulttuuriltaan vieraita ja toki sellaisiksi jäävätkin tällaisista yksittäisistä käynneistä huolimatta.
Lauantain folklore-illan esiintyjistä tutumpia ovat Piirpauke ja Paroni Paakkunaisen mainio latinalaisyhtye Conjunto Baron. Saa nyt sitten nähdä kenen osuus osuu Vanhalta suoraan radioitavaan tuntiin.
Sunnuntai-iltana samaan aikaan seuraa lähetys tapahtuman päättäjäiskonsertista, jossa esiintyy mm. veteraani Pete Seeger. Taas lauletaan "If I had a hammer" ja "We shall overcome".
Jorma Tuominen
> Päiväämätön - Helsingin Sanomat: Piirpauke sai kutsun Yhdysvaltoihin
Kun Piirpauke päätti neljän biisin näytöksensä viime lauantaina [14.11.81] Helsingin laulufestivaaliklubilla Vanhalla ylioppilastalolla, Pete Seeger, legendaarinen pohjois-amerikkalainen folklaulunjohtaja halusi heidän puheilleen.
Hän kuunteli Piirpauken soittoa tiukasti, keskittyneenä ja sanoi sen päätteeksi: "He ovat rehellisiä soittajia. Se tulee läpi. Ja he osaavat soittaa."
Seeger halusi siksi heidän puheilleen, että hän kutsui Piirpauken Yhdysvaltoihin laulufestivaaleille, joissa hän toimii yhtenä päävetäjänä. Festivaalit ovat ensi kesänä.
Piirpauke lähetti Seegerille pinon pitkäsoittolevyjään. Tämä soittaa niitä muille järjestäjille. Asia on Seegerillä selvä. Ainoa riski on rahoitus. Folkmusiikkifestivaalit eivät maksa korkeita palkkioita esiintyjille.
Piirpauke ottaa riskin, sillä festivaaleilla on muiden vastaavanlaisten edustajia, ja folkfestivaalejahan Yhdysvalloissa on monta. Siellä syntyy kontakteja, selvä se. Ja muutenkin tämä on paras tapa murtaa Yhdysvaltain muusikkojen liiton muodostama muuri, jonka he ulkomaalaisia soittajia estääkseen ovat rakentaneet.
20.11. 81 Anjalankoski - Piirpauke
> 22.11.81 Kouvolan Sanomat: Piirpauke on musiikkimatka
Piirpauke on jazzyhtyeidemme ehdotonta kärkeä, kenties tämän hetken tunnetuin suomalainen yhtye maamme rajojen ulkopuolella. Piirpauke on konsertoinut paljon mannermaalla ja varsinkin Saksassa yhtyeen suosio on suuri.
Perjantaina Piirpauke vieraili Anjalankoskella. Työväenopiston ja kaupungin kulttuurilautakunnan järjestämässä konsertissa, johon yleisöllä oli vapaa pääsy. Ammattikoulun sali täyttyi yleisöstä.
Piirpauke on nimenomaan monitaitomies Sakari Kukon yhtye. Kokko soittaa puhaltimia ja kosketinsoittimia ja sovittaa valtaosan yhtyeen materiaalista. Piirpauken musiikin pohjana olevat erilaiset kansanmusiikkiaiheet Kukko etsii lukuisilla ympäri maailmaa suuntautuvilla matkoillaan.
Kukkoa lukuun ottamatta Piirpauken kokoonpano on vaihdellut melko tiheään. Aina on soittajien taso ollut kova ja niin on nykyisessäkin kokoonpanossa, jolla Piirpauke on esiintynyt toista vuotta.
Piirpauke yhdistelee taitavasti erilaisia kansanmusiikkiaineksia ja tulkitsee ne jazz- ja rockmusiikin keinoin. Aikaisemmin yhtye käytti paljon teknisiä soittimia, mutta niiden käytöstä on luovuttu. Nykyisin Piirpauke ei musiikin muodossa pyri yhtä lähelle kansanmusiikkia vaan (?) enemmänkin kansanmusiikin sisäistä hehkeä.
Esimerkkinä eri ainesten yhdistelemisestä on vaikkapa konsertissa kuultu "ruotsalainen reggae", jonka teema on peräisin Taalainmaalta. Azarbaidzhanilaisen teeman pohjalle yhtye oli rakentanut monimuotoisen pitkän kappaleen, jossa Kukon klarinetissa kuultiin aitoa islamilaiskulttuurin tunnelmaa. Samassa kappaleessa basisti Ilpo Saastamoinen intoutui verrattomaan sooloon.
Kotimainen Lampaanpolska kiihtyi verkkaisesta alusta rytmiseksi vuoropuheluksi, jossa varsinkin rumpali Tom Nekljudow näytti kykynsä. Yhtään huonommaksi ei jäänyt kitaristi Pekka Nylund, jonka yhtä aikaa lyyrisen kauniita että voimakkaita sooloja kuultiin useassa eri kappaleessa, mainittakoonpa vaikka encorena kuultu Oskar Merikannon "Soi vienosti murheeni soitto".
Makedonialaisten, latinalaisamerikkalaisten ja ostjakkisävelmien ohessa Piirpauke tulkitsee myös klassisia aiheita, joista edellä mainitun lisäksi kuultiin Sostakovitshia sekä Manuel de Fallaa.
Anjalankoskella järjestetystä ilmaiskonsertista voisivat oppia ottaa myös naapurikunnat.
> 24.11.81 Anjalankosken Sanomat - HV: Matka maailmalle: Piirpauke
Nyt oli mahtavaa. Koko sali täynnä piirpauketta. Voiko enää tulla mitään hyvää? Piirpauke maalasi musiikilla maisemia ja kulttuureja Itä-Venezuelasta, Makedoniasta, Kaukasiasta, yhdisti taiteen avulla maailman.
Yleisö istui miten sattui - tuolit eivät riittäneet - ja odotti paljon. Eikä pettynyt. Hyvin omaperäinen piirpaukemaisuus oli herkullista täälläkin ja valloitti kuulijat. Lämmin huumori, hienot musiikilliset teemat, vaikeat päällekkäiset rytmit, älykkäät sovitukset ja ennen kaikkea muusikoiden virtuoosimaisuus sekä yhteensoitto ovat Piirpaukkeen valtteja.
Mieleeni tuli Paavo Haavikon tapa kirjoittaa runoja, nyt vain välineenä oli musiikki. Konsertti toi ammattikoulun saliin vieraat kulttuurit ja menneet ajat, se oli leikkiä niillä ja tunteilla. Piirpauke muodosti vastakohtia ja jännityskenttiä, jotka purkautuivat taidokkaiksi sooloiksi tai instrumenttien välisiksi dialogeiksi. Kaikki muut instrumentit kerääntyivät tukemaan sooloa ja myötäilivät sen kulkua. Musiikki oli monikerroksellista ja se toimi kansanmusiikin ehdoilla: jokaisesta esityksestä syntyy ainutkertainen, toista vastaavaa tilannetta ei tule koskaan.
En todellakaan tiedä, mitä kitaristi Pekka Nylund teki lavalla ennen puoliaikaa. Soittoa ei ainakaan kuulunut, vasta puoliajan jälkeen alkoi kitara erottua ja soundejakin löytyi. Löytyi myös purevia ja nopeita sooloja, jotka olivat kuulemisen arvoisia. Sakari Kukko on varmaankin syntynyt joukko puhaltimia suussaan eikä hän kosketinsoittajanakaan anna haukkumisen aihetta. Sitä ei antanut myöskään Ilpo Saastamoinen, mies jyskytteli tukevan pohjan jokaiselle piisille, väläytti mahtavia sooloja ja tuntui muutenkin olevan jonkinlainen kokoava hahmo Piirpaukessa. Rumpalia ei turhaan sanottu lyömäsoitintaiteilijaksi, hän ei kertaakaan seonnut vaikeissa ja vaihtelevissa kompeissaan, ja hänen ansiotaan oli musiikin dynaamisuus.
Kuitenkaan mistään varsinaisesta musiikkinautinnosta ei voida puhua ennen kuin Anjalankoskelle saadaan kunnon konserttisali. Ammattikoululla soundit puuroutuivat auttamattomasti, akustiikkaa siellä ei ole ollenkaan, paikka on surkea konsertteja ajatellen, mutta eipä Anjalankoskella hyvää olekaan.
Sehän taas ei ole Piirpaukkeen vika, tuumi yleisö ja antoi päätteeksi aplodit kuin maanjäristys.
HV
21.11.81 Matkalla Ouluun (Piirpauke).
- Yöllä kuunneltiin Farin el-Atrachen ud-konserttia; Tajuntani täyttyi musiikista (Kuva: kuvion valkea yläosa), ja jotenkin kaukana taustalla olivat yleisön suosionosoitukset. Musiikki ikään kuin laskeutui katosta alas elävien tippukivien sarjan muodossa yleisön "päälle" täyttäen heidän tajuntansa viimeistä sokkeloa myöten.
- Luonto ei tunne kokeita. Se tuntee vain kommunikoinnin.
21.11.81 Oulu, Pohjankartano, Pelmu (Piirpauke)
+ (ma 23.11.) koulukeikkoja? Illalla Oulu: Jamit Haarikassa.
> 26.11.81 to Kaleva - Jouni Kesti: Piirpauke valloitti Oulun
Piirpauke-yhtye Pelmun ja Oulun kulttuurilautakunnan järjestämässä konsertissa, Oulussa Pohjankartanossa, viime lauantaina. Sakari Kukko: saksofonit, sähköpiano ja otelaudan pätkä. Ilpo Saastamoinen: sähköbassot. Pekka Nylund: sähkökitara, sähkömandoliini. Tom Nekljudow: rummut. Yleisöä neljäsataa henkeä.
Yleisön positiiviselta kuulostavista reaktioista päätellen Piirpaukeen voi luottaa sekä levyttävänä, että konsertoivana taitelijaryhmänä.
Siitä kun Piirpauke oli viimeksi Oulussa, on aikaa kulunut musiikillisesti mitattuna neljän Piirpauken levyn verran. Tästä johtuen oli otollinen ajankohta tarkistaa, että vastaako bändi elävänä sitä kuvaa minkä siitä levyiltä saa. Valittaen on kuitenkin todettava, että ei vastaa. Piirpauke on levyllä hyvä, mutta elävänä vielä parempi.
Yhtyeen ohjelmisto koostui suomalaisesta, ruotsalaisesta ja muusta ulkomaisesta kansanmusiikista. Olipa ohjelmistossa myös klassiselta puolelta edesmenneen neuvostosäveltäjän Dmitri Shostakovitshinkin pianotuotantoa. Soitettu musiikki sijoittui maantieteellisesti Kolombia, Turkki, Siperia-linjan tälle puolen.
Joskus viiskymmenluvulla lauloi Kauko Käyhkö eksymisestään erämaahan kerran, monta kertaa. Samoihin aikoihin joku Röyhkän esi-isä valisti Havaijilla olevan zuluilla renkaan nenässä. Tällaisten ennakkoluulojen saattelemana sitten lähtikin suomalaisturisti Rhodokselle, tilatakseen paikallisesta bupista lihapullat ouzolla. Vielä seitsemänkymmentäluvun lopulla huutelivat kielitaitoiset suomalaiset Hotelli Hesperian yökerhossa Thad Jones - Mel Lewis big bandille kohteliaisuuksiaan: "Go back to Africa".
Tällaista taustaa vasten tarkasteltuna ei Piirpauken eksoottinen kappalevalikoima tunnu sattumanvaraiselta, tai itsetarkoitukselta. Siihen sisältyy tietty logiikka: Eri maiden kansanmusiikin esittäminen poistaa ennakkoluuloja kansojen väliltä. Ja mitä vähemmän ennakkoluuloja on, sitä vähemmän on myöskin sotia.
Ei siis myöskään ole mikään sattuma, että Piirpauke on niin suosittu Keski-Euroopassa, missä rauhanliike nauttii erittäin suurta arvonantoa kansan keskuudessa. Ja mikäpä on Piirpauketta kuunnellessa, kun yhtye koostuu musiikillisista, teknisesti taitavista ja idearikkaista muusikoista. Kitaristi Pekka Nylund ja saksofonisti Sakari Kukko, ovat erittäin valovoimaisia, ja loistavia, oman instrumenttinsa melkein täydellisesti hallitsevia solisteja. Ilpo Saastamoisen bassokomppi on vuoren varma. Soolot persoonallisia. Tom Nekljudowin taidot, nuoresta iästä huolimatta, ylittävät reippaasti suomalaisen keskitason. - Tuo oli kyllä ammattikateellisesti sanottu. Okay, hän on huippu.
Soittaessaan yhtyeen kaikki jäsenet pyrkivät seuraamaan, mitä toiset tekevät. Tämä taito muuten puuttuu suurimmalta osalta Suomen muusikoista, ei niin että he olisivat huonoja soittamaan, vaan asia johtuu homman vaikeudesta. Annankin täten Piirpaukelle mahdollisimman monta pistettä...
Haarikan jamit
Maanantain jameissa Haarikassa Piirpauke yltyi mahtaviin suorituksiin. Tunnelma kohosi kattoon täpötäydessä salissa jo eka setin aikana.
Oli hämmästyttävää seurata, kun jengi humaltui musiikista ravintolassa. Muusikoiden ote soittoon oli astetta korkeammalla, kuin lauantain konsertissa. Varsinkin lattaribiiseissä, kuten Chano Pozon Tin Tin Deossa rytmin juhla alkoi muistuttaa aitoa karnevaalitunnelmaa. Tässä vaiheessa alkoi olla selvää, ettei Piirpauken taito panna musiikki svengaamaan, ole väliaikaista, vaan pysyvää laatua. Kaikki kappaleet - nimettömästä etiopialaisesta kansansävelmästä Oskar Merikannon Laulajaan taivaan portilla - svengasivat.
Kun kansa vielä illan päätteeksi aplodeerasi kolme ylimääräistä, voitiin vain todeta Pelmun ja kulttuurilautakunnan järjestämän Piirpauken vierailun olleen hyvä kulttuurisijoitus, joka toivon mukaan poikii lisää samanlaisia.
JOUNI KESTI Kuvat: JUKKA KYRÖMIES
22. (su)-23.11.81 Kajaani (K.oppilaitos - K:n seudun Rytmim.) klo 15 (Piirpauke)
+ (ma 23.11.) koulukeikkoja?
> Päiväämätön: Piirpauke esiintyy Kajaanissa (su 22.11.)
Piirpauke on jo yli viisi vuotta ollut ehdottomasti suosituin jazz-yhtye Suomessa. Yhtyeen kokoonpano on näiden vuosien aikana muuttunut useasti, mutta se on kuitenkin aina pystynyt säilyttämään ainutlaatuisuutensa.
Ensi sunnuntaina yhtye pitää konsertin Kajaanissa. Konsertti herättänee ainakin kajaanilaisten mielenkiintoa sillä, että siinä soittavat entiset kajaanilaiset Sakari Kukko ja Ilpo Saastamoinen.
Mikä erottaa Piirpaukkeen muista jazz-yhtyeistä on, että heidän musiikkinsa pohjautuu voimakkaasti kansanmusiikkiin eri puolilta maailmaa. Käyttäen hyväkseen kansanmusiikkia läheltä ja kaukaa yhtye luo omaa musiikkiaan antamatta kuitenkaan jazz- ja rock- elementtien rikkoa kansanmusiikin alkuperäistä luonnetta.
Piirpauke on julkaissut neljä älppäriä ja saanut valmiiksi viidennen, "Birgi Bühtüi" Äskettäin julkaistiin Sakari Kukon ensimmäinen soolo-LP "Kajastus / Will O The Wisp".
Laajentaakseen musiikillista horisonttiaan Piirpauke on ottanut ohjelmistoonsa myös paljon uutta materiaalia, mm. Shostakovitshin ja Bartokin musiikkia, sekä Sakari Kukon omaa tuotantoa.
Yhtyeen tämänhetkinen kokoonpano on: Sakari Kukko (saksofonit, huilut, piano ja lyömäsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (basso) ja Tom Nekljudow (rummut).
Konsertti pidetään Kauppaoppilaitoksella sunnuntaina kello 15.00.
> 22.11.81 (Kainuun Sanomat?): Piirpauke tänään Kajaanissa
Suomalaisen jazzin omaleimaisimpia ja samalla kansainvälisesti arvostetuimpia kokoonpanoja on Piirpauke. Yhtye konsertoi tänään Kajaanissa ja yhtyettähän johtaa entinen kajaanilainen Sakari Kukko.
Piirpauken kansanmusiikki-jazz on saanut riveihinsä myös entisen Kajaanin Big Bandin kapellimestarin Ilpo Saastamoisen. Muut yhtyeen jäsenet ovat Pekka Nylund ja Tom Nekljudow.
Piirpauke on julkaissut kaiken kaikkiaan 6 LP-levyä ja yhtyeen riveissä sen historian aikana ovat soittaneet mm. Hasse Valli, Juha Björninen ja T. T. Oksala.
Yhtye on Sakari Kukon johdolla lähtenyt hyödyntämään niin koti- kuin ulko-maistakin kansanmusiikkia ja erityisen hyvin Sakari Kukko on onnistunut eksoottisten rytmien ja kollektiivisen improvisoinnin yhdistämisessä.
Yhtyeen tunnetuimpia yksityisiä kappaleita ovat "Konevitsan kirkonkellot" ja "Soi vienosti murheeni soitto" ja Piirpauken vahva suomalainen ohjelmisto on vedonnut kuulijoihin kaikkialla siellä Euroopassa, jossa yhtye on vieraillut.
Piirpauke esiintyy tänään Kajaanin kauppaoppilaitoksella ja konsertin järjestää Kajaanin Seudun rytmimuusikot ry.
> Päiväämätön - Kainuun Sanomat - Unto Torniainen: Piirpauke ei pettänyt
(Kuvateksti: Piirpauke konsertoi sunnuntaina Kajaanissa...)
Suomalaisen jazzin vientiyhtye Piirpauke konsertoi "kotikonnuillaan" Kajaanissa sunnuntaina. Yhtye oli vetänyt ilahduttavan paljon väkeä Kauppaoppilaitokselle ja se tarjosi yleisölle ilmeikkään ja vaihtelevan konsertin.
Sakari Kukon johdolla Piirpauke hyödyntää kansanmusiikkia eri maista ja tekee sen tyylilajien hienoimmatkin vivahteet halliten. Yhtyeen ehdottomasti dominoivin hahmo onkin juuri Kukko, jonka kosketinsoitin ja puhallintyöskentely viekin pitkälti Piirpaukea eteenpäin.
Yhtyeen rytmiryhmässä kiinnittyy huomio erinomaisella nyanssitajulla soittaneeseen rumpali Tom Nedljukowiin, jonka virtuositeettia saatiinkin ihailla lähes jokaisessa kappaleessa. Ilpo Saastamoinen oli sopeutunut yhtyeeseen erinomaisesti ja hänen "sähkökitaramaisella" otteella soittamansa basso, oli tukemassa Nedljukowin työskentelyä. Myös solistisessa mielessä Ilja on vahvistus Piirpaukelle.
Kitaristi Pekka Nylund oli yhtyeen neljäs lenkki ja hänen soitossaan oli virtuositeettia ja ennen muuta nyanssitajua. Harvoin on Kajaanissa kuultu hienoja kitarasooloja, jotka pikemminkin tahtovat hautautua kompin alle kuin hyökätä piinaksi tärykalvoille.
Nylund soitti erittäin hiljaa ja silti kitarassa oli elinvoimaa ja väriä. Eritoten Nylund herätti huomiota tiukoilla unisono-osuuksillaan yhdessä Sakari Kukon kosketinsoitinten kanssa.
Piirpauken ohjelmisto koostui etupäässä ulkomaisesta kansanmusiikkimateriaalista ja vaikka välillä liikuttiinkin varsin eksoottisten sävelkulkujen maailmassa yhtyeen jäsenet viljelivät soolojen seassa kotoisen kansan-musiikkimme sävelkuvia.
Piirpauken primus motor - Sakari Kukko - teki vaikuttavinta jälkeä sopraano-saksofonillaan, mutta myös huilun varressa ja kosketinsoitinten ääressä Kukko osoitti monipuolisuuttaan.
Konsertin ensimmäinen jakso oli kokonaisuudessaan erinomainen ja koko Piirpauken rytmiskaala oli hyvin esillä.
Toisella jaksolla yhtye aloitti Shostakovitshin pianosävellyksellä ja sitä seurannut juontamaton lattarinumero jättivät hieman kylmäksi.
Konsertin loppupuolella kuultu Manuel Del Fallan upea sävellys taas oli täyttä asiaa ja lopetus "salsa" olikin taas sitten huimaa ja raisua jammausta, jossa yhtyeen jäsenet vuorotellen esittelivät virtuoosimaista osaamistaan.
Pienen miinuksen onnistuneeseen konserttiin voisi antaa sen venähtämisestä. Välille syntyneet pienoiset kuolleet kohdat veivät yleisönkin mielenkiintoa ja pienellä tiivistämisellä yhtye itsekin jaksaisi säilyttää soitannollisen intensiteetin koko konsertin ajaksi.
Kokonaisuus oli kuitenkin erinomainen ja voidaankin sanoa, että Piirpauke on tainnut löytää kokoonpanon, jolla on hohdokas nykyisyys ja toivon mukaan vieläkin hohdokkaampi tulevaisuus edessään.
Piirpauken tulevaisuus näyttää hyvältä
Sakari Kukko ja Ilpo Saastamoinen kertoilivat konsertin jälkeen yhtyeen tunnelmista onnistuneen Kajaanin keikan jälkeen.
- Yhtye on löytänyt muotonsa ja tulevaisuus näyttääkin hyvältä. Meillä on kysyntää ulkomailla ja ensi vuoden suunnitelmiin kuuluvat kiertueet niin Skandinaviassa kuin Keski-Euroopassakin. Pyrimme tällä yhtyeellä periodi-työskentelyyn. Niin että voisimme tehdä töitä aina tietyn ajanjakson ja sitten väliajat voisimme keskittyä instrumenttikohtaiseen harjoitteluun ja muihin projekteihin.
Ilpo Saastamoinen kertoi valmistautuvansa tämän kiertueen jälkeen esiintymään Helsingissä Mikis Theodorakisin konsertissa tällä kertaa bouzoukin kaulassa.
- Olemme tehneet ulkomailla kiertueita pieniinkin paikkoihin, mutta tulevaisuudessa! olisi tarkoitus keskittyä entistä intensiivisemmin uusien maiden markkinoille. Meillähän on jo vuosia ollut saksalainen agentti, joka koko ajan etsii uusia konsertti-kohteita, totesi Sakari Kukko.
Keikkatahtimme on ulkomailla ollut joskus liiankin kova, joten järkiperäistämällä hommaa voisimme entistä enemmän keskittyä levyihin ja koko yhtyetyöskentelyyn, tuumaili Sakari Kukko ilmeisen tyytyväisenä entisen kotikaupunkinsa yleisöltä saamaansa lämpimään vastaanottoon.
UNTO TORNIAINEN
24.11.81 Kokkola (Piirpauke)
25.11. Tampere (Piirpauke)
26.11. Rauma (Piirpauke)
27.11.81 Kaarina (Turku) (Piirpauke)
> Päiväys: 11.joulukuuta 2005 16.17 - Parhaat livekeikat top10 - Kirjoitti: Kari Salonen (IP rekisteröity)
- Piirpauke Kaarinassa koulun juhlasalissa syksyllä -81
Iltakeikka, jonka järjestäjää en enää muista. Yleisöä noin kaksikymmentä tai alle; bändissä soittivat tuolloin Sakari Kukko, Ilpo Saastamoinen, Pekka Nylund ja nuori rumpali-ihme Tom Nekljudow. Etnojazzia siis, ja erittäin mainio ja rento keikka.
Päiväämätön:
Jälleen kerran mykistää SAKARI KUKKO kera PIIRPAUKEN minut valtavalla intensiteetillään levyllä KIRKASTUS, joka on jatkoa Saken sooloteokselle Kajastus. Radiokuuluttaja Kaisu Puuska-Joki mainitsi joskus traditionaalisen Lampaan polskan olevan mielikappaleensa, varmaankin hän pitäisi myös tällä olewasta wersiosta.
Kun Iittalan lasitehtaalla on jotakin tekemistä tämän tuotteen kanssa, ja nimikin on Kirkastus, antaa se kuitenkin aiheen epäillä jotakin muusikoittemme wapaa-ajan harrastuksista. Ai! Ai! Oi, Oi!
1.9. - 30.11.81 Digeliuksen myydyimmät jazzlevyt (TOP 20)
"Katos vaan siellähän on Piirpauke kuudentena" tuumii kipsipää.
1. Miles Davis: The Man with the Horn
2. John McLaughlin, Al DiMeola & Paco DeLucia: Friday Night in San Francisco
3. Arthur Blythe:Blythe Spirit
4. Jack DeJohnette: Tin Can Alley.
5. Pharoah Sanders: Rejoice.
6. PIIRPAUKE: Birgi Bühtüi (Kerberos)
7. Art Ensemble Of Chicago: Full Force
8. Sakari Kukko & PIIRPAUKE: Kirkastus (Kerberos)
9. Pharoah Sanders: Journey to the One
10. Chico Freeman: Peaceful Heart, Gentle Spirit
11. Jukka Tolonen & Coste Apetrea Touch Wood
30.11.81 ma ELMU-KLUBI - Natsa (Kasarminkatu) (Piirpauke)
Päiväämätön: Klubilla
Joka maanantai kokoontuu vakituinen porukka Elmu-klubille Kasarmikadulle. Klubin elävä, tasokas musiikki on ansiokas lisä Helsingin musiikkitarjontaan. Moni käy siellä melkein bändistä riippumatta, aina. Tietysti esimerkiksi Juice Leskinen pakottaa lipun ostoon jo etukäteen, mutta yleensä piletin saa ovelta.
Viime maanantain Piirpauke -illassa tunnelma oli tuttavallisen rento, mutta keskittynyt. Elmu on musiikinystävien mielipaikka, missä kannattaa käydä tunnustelemassa muutaman kerran.
3.12.81 Vanha – Kuuba-seura (Piirpauke)
7.12.81 Varkaus, Ammattikoulu klo 19 (Piirpauke)
> Päiväämätön: Piirpauke konsertoi Varkaudessa
Piirpauke-yhtye on viime aikoina kiertänyt enemmän Euroopassa kuin Suomessa, mutta nyt joulukuussa yhtyeen musiikkia on mahdollisuus kuulla eri puolilla Suomea. Varkauden ammattikoululla Piirpauke konsertoi maanantaina 7.12. klo 19.
Piirpaukeen musiikissa yhdistyy omaperäisyys, avaralla tavalla eri maiden kansan-musiikista lähtevä rikas perintö ja jazz-rockin elementit. Musiikissa on vaikutteita mm. makedonialaisten, armenialaisten, turkkilaisten, suomalaisten, ruotsalaisten, kolumbialaisten, afrikkalaisten ja ostjakkien kansanmusiikista. Yhtyeen nykyinen kokoonpano on: Sakari K u k k o, saksofonit, huilu, piano, Pekka N y l u n d, kitarat, Ilpo S a a s t a m o i n e n, bassot ja Tom Nekljudow, rummut, lyömäsoittimet.
> 10.12.81 Savon Sanomat - Liisa Arosilta: Kansanmusiikin muunnelmat
Piirpauke konsertoi Varkaudessa. Salin täytti tällä kertaa koulunuoriso ja nuoret perheenisät. Tämä kuvastanee, kuka viihtyy uuden musiikin kuvioissa, kuka lähtee jo pelkästään uteliaisuudesta kuulemaan mitä Piirpauke konserttitapahtumana on.
Piirpaukeen musisoinnista ei tiedä pitkällekö se esiintymishetkellä on improvisoitua yhteissoittoa ja pitkällekö se on pystytty siten kirjoittamaan. Vahvasti se tuntuu kuitenkin kallistuvan improvisointiin ja tätä pitää ihmeenäkin, sillä musiikki ei pääse hajoamaan kovissakaan kiemuroissa. Fantastinen muusikko on yhtyeen rumpujen ääressä istuva nuori kaveri Tom Nekljudow, paitsi että hän hallitsi taidolla koko yhteismusisoinnin taustan hänen työskentelynsä osoitti, että rummut ovat instrumentaalinen soitin siinä kuin mikä tahansa soiva peli.
Ilpo Saastamoisen (basso)kitarasoolo Tom Nekljudowin kanssa oli ilmiömäinen. Se oli kahden muusikon mittelöä parinkymmenen minuutin ajan, siinä tuli myös inhimillinen solmu ja tässä katkossa käytiin läpi vain hetken mietteet, mistä jatketaan. Kun osaa, ei hämmästy, ja jammaus jatkui samassa fiilingissä.
Piirpauke on tehnyt itsensä tunnetuksi jo laajalti Euroopassa monilla kiertueillaan. Sen ohjelmisto perustuu eri maiden kansansävellysten soittamiseen ja siitä lähtevään jazz- ja rock-tyylittelyyn. Paljon jää miettimään 25 minuuttisten sävellysten tiimoilla missä alkuperäinen teema viipyy, joskus sen tavoittaakin, mutta paljon sitä ennättää kaivatakin.
Esimerkiksi Manuel de Fallan espanjalaistyyppinen sävelmä kävi vahvasti itämaisissa kuvioissa mutta kaikkinensa tämä ei häirinnyt. Musisoinnissa kääntyi painopiste esittäjien instrumenttien taitavaan käsittelyyn ja tässä jälleen täytyy mainita rumpali, sillä hänen solistisuutensa 15 minuutin yhtäjaksoisessa taidonnäytteessä oli mahtava. Tästä hän jatkoi yhtä sähäkän duon saksofonisti Sakari Kukon kanssa. Tässä muunnelmassa oli kitaristi Pekka Nylundin ihmeelliset glissandot ja kaiuttamiset. Mutta hyvä kontratempo yhtyeellä on ja muukin taju.
Musiikin iso tietosanakirja ei mainitse tästä yhtyeestä vielä mitään. Kitaristi Ilpo Saastamoinen sinne on jo yltänyt nykymusiikin esiintuojana ja big band -orkestereiden kouluttajana. Muut jäsenet ovat nuoria, mutta monella taholla jo musiikkityötä tehneitä. Jos yhtye tässä koossa pysyy, ennättänee se tietokirjoihin siinä kuin Kivikasvotkin.
LIISA AROSILTA.
Elintae/81: "Ainutlaatuinen Piirpauke" (?)
12/81 Elintae - Arto Pajukallio: "Piirpauke on yhtye josta ylpeillä. Sen musiikki on lajissaan ainutlaatuista yhdistäessään mitä moninaisimpien kulttuurien kansan-musiikkia jazziin. Lopputulos on hyvin rikasta, helposti lähestyttävää musiikkia, näin myös uudella albumilla Birgi Bühtüi (Kerberos)."
Arto Pajukallio
Päiväämätön: Vuoden jazzlevy:
The Voice on vähintään yhtä paljon Heikki Sarmannon kuin vokalisti Hapuojan tuote. Onhan hän säveltänyt ja sovittanut ohjelmiston juuri tähän tarkoitukseen sekä vielä harjoituttanut solistin ja muusikot huippuvireeseen.
Takamäen hopeasija tässä sarjassa oli niin ikään selvä, mutta Piirpauke selvisi kolmanneksi melkeinpä hyvällä onnella. Toivottavasti jazzlevyjä tuotetaan maassamme tänä vuonna runsaammin.
> Lukijoiden äänestys: Yhtye 1981: 1. Paul Oxley's Unit 2. Cumulus 3. Piirpauke
[Jatkuu osassa VII 1982-]