PIIRPAUKE VII 1982

1982:                 

5.1.82  TV 8.30-18 (?) > ? 9.3.82 TV I klo 20.55
          "Se on hohtavien helmien nauha" tv:n ruotsinkielinen viihdetoimitus (?)

9.1.82   Valkeakoski  (Piirpauke?)

25.1.82  TV & Hotelli Olympia -keikka (Piirpauke)

> Päiväämätön: Muuan meno
Olympia-ravintola on aloittanut maanantaiset progressiivisen musiikin illat ja imu on kova. Paikka on hetkessä loppuunmyyty, kun kaikki 60-luvun radikaalit ja muut perheelliset kokoontuvat kuulemaan juuri tätä musiikkia.
Viimeksi klubi-illassa [9.11.81 ma & 25.1.82] soitti Piirpauke, joka vasta loppu-vaiheessa tempoi osan yleisöstä lattialle. Olympian tunnelmaan kun kuuluu tietty hienostuneisuus, musiikkia kuunnellaan. Mikään Elmu-klubi se ei ole.

27.1.1982          Piirpauke, Tavastia, Helsinki

> 30.1.82 Hufudstadsbladet - Matts Kullman: Piirpaukes sövande kultur.
(Kuvateksti: Ilpo "Ilja" Saastamoinen gör sig gällande som en folklig Klaus "Klasu" Järvinen. Foto: Jari Flinck)

Inom de finländska musikkretsarna har Piirpauke allt sedan sin start i mitten av 70-talet varit i en särposition. Bandet har representerat den finländska populärmusikens kulturgiv med stort K. Och för att vara ärlig måste jag medge att gruppen till en början bade en viss flykt över sig. Man måste dock se det här mot bakgrunden av att musiklivet i vårt arma land vid den tidpunkten var totalt stagnerat.

Ingenting hade hänt pa år och dar. Men Piirpauke räddade situationen, tyckte många; ett visst mått av nya vindar började blåsa. Kulturella vindar. Ett eko av de nationella idealen och den purfinländska längtan tillbaka till rötterna. Kalevala skymtade bakom dörren.
- Hur förhåller det sig i dag?
- Tyst! Det är kultur!
Musiken är melodiös, taktfast och trygg. Överraskningarna finns inte längre. Publiken vältrar sig i "de intellektuella vibrationer" som den "djuplodande, filosofiskt stämningsfulla" musiken framkallar. Kultur?

Som underhållningsband är Piirpauke ett säkert kort. Publiken är försjunken i grubbleri, bråkar inte - lugnet har sänkt sig. Som folkmusikgrupp är Piirpauke lyckad - traditionernas damm singlar genom luften. Som jazzband är Piirpauke en vrångbild av Svängen. Vilken är dess funktion? Att återkalla gamla minnen, vackra vyer och en problemfri tillvaro. Inte ens tekniskt skicklig - för att inte alls tala om jazzens grundelement: feelingen. Direkt underkänt.
Matts Kullman

 

30.1.1982 la Sosialidemokraatti: Paroni Paakkunainen sävelsi joikusinfonian
... Eihän Suomessa jazzlevyjä myydä kuin hyvässä lykyssä joku 1 000 kpl. Paitsi DDT tai Piirpauke.

Piirpaukeesta puheen ollen mitä pidät sen soitosta?
Minä tykkään. Pojat ovat ihan oikealla linjalla. Kaverit ovat päässeet pitkälle. Piirpauke soittaa muuten nyt paljon samoja kappaleita kuin me Ilja Saastamoisen kanssa jo vuonna -72 Dopplerin Ilmiö -nimisessä bändissä. Se bändi loppui koska ei löytynyt Iljan ja minun lisäksi sellaisia kavereita, jotka olisivat olleet tämän tyyppisestä musiikista kiinnostuneet.

Suomen musiikkielämää on - ainakin tällä ns. ei-klassisella puolella - vaivannut se, että soittajien kärki on ollut kapea. Nyt rupeaa tulemaan nuoria kavereita lisää. Jos haluat soittaa laadukasta musiikkia, tällä kapealla muusikkokärjellä on niin monta rautaa samanaikaisesti tulessa, että klaarataan ehkä jokin tyyli teknisesti - mutta soitosta puuttuu kuitenkin syvyyttä. Tilanne on aivan surkea myös mitä harjoitustiloihin tulee.

1.2.82                  Kotka (Piirpauke)

> Päiväämätön - Etelä-??? - Veikko Mäenpää: Piirpaukessa on eloa
(Kuvateksti: Ikäeroa lähes 20 vuotta, mutta musiikissahan sillä ei ole merkitystä. Tom Nekljudow, rummut ja Ilpo Saastamoinen, basso.)

Piirpauke lunasti odotukset konsertoidessaan viikon alussa Kotkassa. Soittotuokion alkupuolen pienistä haparoinneista huolimatta nelikkö osoitti olevansa maineensa väärti; esitys oli väkevä ja vivahteikas.

Konsertin jälkeen on silti kuultu varsin eriäviä mielipiteitä. Eräiden mielestä soitto oli aivan mahtavaa, toiset taas vakuuttivat kuulleensa paremman keikan aiemmin jossain muualla. Kyllä niiden konserttien on täytynyt olla todellisia huipputapauksia, sillä nytkin Piirpauke ansaitsee kovat kehut.

Piirpauke on aina ollut mielenkiintoinen ja värikäs yhtye, mutta nykyinen kokoon-pano taitaa olla vieläkin istuvampi kuin aiemmat. Ainakin se soittaa rehevämmin ja konsertissa sen kansanomaisuus pääsee oikeuksiinsa.

Kun Piirpauke esittää vaikkapa vanhaa Ilpo Saastamoisen uuteen muotoon sorvaamaa suomalaista häätanssia, kaunista romanialaista kansansävelmää tai norjalaisperäistä joikua, kenenkään ei ole tarvis kääntyä haudassaan. Yhtye tekee tuon kaiken tavalla, joka ei millään muotoa loukkaa sävelmän alkuperää ja perinnettä. Siitä huolimatta, että soittimet ovat toiset kuin sävelmien syntyaikoihin. Suuren hatunnoston Piirpauke ansaitsee vielä seikasta, joka ei onnistu kovinkaan monelle muulle ryhmälle, ei edes akustisin soittimin toimivalle. Piirpauke hallitsee nimittäin erinomaisesti dynamiikan käytön. Juuri nuo dynaamiset vaihtelut luovat musiikkiin sisäistä jännitettä ja ulottuvuuksia. Ansio tästä lankeaa kyllä yhtyeen johtohahmolle Sakari Kukolle.

Mainitut konsertin alkupuolen horjahtelemiset johtuivat siitä, että rumpali Tom Nekljudow jäi jollain tavalla jälkeen muiden ajatuksista. Liekö asiaan vaikuttanut kappaleiden uutuus; niitä esitettiin vasta aivan ensimmäisiä kertoja. Jatkossa mies pääsi sitten oivalliseen vireeseen ja loihti satsistaan mm. komean ja erikoislaatuisen soolon.

Jollei ilta nyt sitten ollut Piirpauken parhaimpia, niin ei se kyllä huonokaan ollut. Sakari Kukko, Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen ja Tom Nekljudow muodostavat yhtyeen, jolle voi epäröimättä toivottaa pitkää elinaikaa ja menestystä.

2.2.82        Lappeenranta (Piirpauke)

3.2.82 ke    Mikkeli  (Piirpauke; Saken tilalla Paroni Paakkunainen)
            - 2 keikkaa: Kauppaoppilaitoksen auditorio klo 19.30 > Päämaja-jamit 21.30

> 7.2.82 su Savon Sanomat - Markku Mäenpää: Piirpauke vahva ilman Kukkoakin
Vahvaa musiikillista osaamistaan näytti viime vuosien ykkösyhtye Piirpauke konsertoidessaan viime keskiviikkona Mikkelissä kahteen otteeseen, ensin Kauppaopistolla sekä myöhemmin illalla ravintola Päämajassa.

Ennen konsertin alkua tilanne hieman huolestutti: yhteen kiistaton johtohahmo Sakari Kukko oli edellisenä päivänä sairastunut eikä voinut saapua Mikkeliin lainkaan. Onneksi apu löytyi nopeasti ja vieläpä paras mahdollinen - Seppo Paroni Paakkunainen. Paronin ansioluettelo on laaja ja monipuolinen: erityisesti hän on ollut edelläkävijöitä Suomessa tulkitessaan kansanmusiikkia modernin improvisoidun musiikin keinoin. Sopiva mies piirpaukelaiseen ajatteluun.

Ohjelmiston valinta täytyi tietenkin suorittaa uudelleen, sillä kappaleiden täytyi olla Paronille ennestään joltisenkin tuttuja. Niinpä kuultiin tavallisen Piirpauke-repertoaarin lisäksi vanhoja Tuohi-kvartetin aikaisia kappaleita sekä yksi Nils-Aslak Valkeapään joiku.

Vaikka nelikön yhteisharjoittelu ennen konsertteja jäi mitättömäksi, ei mokauksia juuri esiintynyt, todiste korkeasta ammattitaidosta. Hienoinen varovaisuus paistoi ymmärrettävästi läpi illan.

Seppo Paroni Paakkunaisen pääsoitin on vuosien ajan ollut jyhkeä baritonisaksofoni. Tällä kertaa baritoni oli jäänyt kotiin, ja sen korvasi tenorisaksofoni, jonka käsittelyssä hän esitti myös kypsiä otteita. Kirkkaat huilusoolot välillä kevensivät ja olivat sopivana vastakohtana karhealle tenorinsoitolle. Kosketinsoittimia Paroni käytti pelkästään rytmisenä lisätehosteena.

Basisti Ilja Saastamoinen ja kitaristi Jukka Nylund suoriutuivat tehtävistään moitteettomasti. Iloisimmat hetket tarjosi kuitenkin koko kvartetin kuopus rumpali Tom Nekljudow. Hän pystyi kadehdittavasti koko kappaleiden ajan pitämään yllä mahtavaa swengiä, ja myös soolot oli rakennettu monipuolisesti ja hallitusti. Hän on varteenotettava kilpailija Suomen rosnelleille ja wesaloille.

Piirpauke oli tälläkin kertaa hyvä. Viimekertaiseen huimaan tasoon ei nyt ymmärrettävästi ylletty. Runsaslukuista yleisöä tyydyttänyt ilta päättyi - kuten puoli vuotta sitten - Sonny Rollinsin calypso-rytmiseen kappaleeseen. [St. Thomas?]
MARKKU MÄENPÄÄ

5.2.82 perjantai         - Tomin (Nekljudow) luona keskustelimme eilen liikkeestä ja analogiasta.

6.2.82 la         Jyväskylän yliopiston juhlasali (Piirpauke) - XIV Jyväskylän Talvi

> 1.2.82 ma Uusi Suomi: Jyväskylän talvi puhuu nälästä (Irtoleike)
...Jyväskylän talvessa soittaa myös Piirpauke, jonka ohjelmassa kuullaan kansanmusiikkia myös jatsiväritteisesti. Kansanmusiikkia soittaa lisäksi Karelia-yhtye...

> 8..2.82 Keskisuomalainen - Osmo Saarinen: Piirpauken kirkastustanssi
Sakari Kukon luotsaama Piirpauke-yhtye on juuri nyt huimimmassa vedossaan.

Yhtyeen tuoreet levytykset, mm. 'Birgi Bühtüi' ja 'Kirkastus', ovat tuoneet korviin oivallisia näyttöjä Piirpauken kiihkeästä luomisvireestä, ja samasta todistavat nelikon taannoisen Euroopan kierroksenkin tiimoilta kantautuneet ylistävät arviot.

Jyväskylän Talvessa lauantaina eletyn loisteliaan konsertin jälkeen tuntuu enää pelkän tosiasian kirjaamiselta se, että SK-IS-PN ja TN:n musiikillinen yhteistyö kuuluu eittämättä alan kovimpaan kansainväliseen huippuun.

Piirpauke on ensimmäisistä kokoonpanoistaan lähtien hakenut innoituksena sekä hyödyntämällä eri maiden kansanmusiikkiaineksia että syventämällä ilmaisuaan jatsillisen improvisoinnin suuntaan.

Mitenkään aliarvioimatta vuosientakaisen Piirpauken monia nyt jo klassikkoina pidettyjä tulkintoja, tuon varhaiskauden soitantoa tuntui merkillisesti kahlitsevan jonkinlainen ulkokohtaisuus, 'tekemisen maku' kenties sitä voisi nimittää älylliseksi viileydeksi.

Monien henkilövaihdosten jälkeen (ensimmäisestä bändistä mukana enää Sakari Kukko) Piirpauke on nyt asettunut muotoon, joka nimenomaan äskeisessä katsannossa vaikuttaisi ihanteelliselta: musiikin lähtökohdista ei ole tingitty tippaakaan, mutta soittoon on tullut reilu annos lisäverevyyttä ja elämää.

Lauantain konsertissa Piirpauke musisoi itsensä salintäyteisen yleisön sydämeen sillä rentoudella, helppoudella ja soittamisen ilolla, jollaista aito maanläheinen kansan-musiikki on aina edellyttänyt.

Illan ohjelmisto osoitti hyvin sen, miten laajalta kulttuurialueelta yhtye hankkii materiaalinsa. Suomalaisen kansanmusiikin osuus on edelleen vahva, eikä vähiten siksi että Piirpauken nykyinen basisti Ilpo Saastamoinen on kerännyt ja muokannut perinteisiä soitteita jo vuosia. Hänen isoisänsä, maineikkaan Optatus Raatikaisen jäämistöstä kuultiin mm. konsertin kohokohtiin kuulunut 'Kivenviha-polska', jonka sisään rakennetussa improvisaatiojaksossa nelikko pääsi mielin määrin esittelemään myös teknistä taituruuttaan.

Piirpauken keulahahmon Sakari Kukon (saksofonit, huilu ja kosketinsoittimet) henkilökohtaiset mieltymykset taas kuuluvat enemmänkin ohjelmiston eksoottisella puolella, kansansävelaiheina milloin Romaniasta ja Turkista milloin vieläkin etäämmältä. Esimerkiksi konsertin päätteeksi kuultu kolumbialainen Joropo antoi upean näytteen siitä, millaiseen hengästyttävään menoon Kukko pystyy oikealla kappalevalinnalla joukkonsa piiskaamaan.

Meno, vauhdikas rullaus, itse asiassa tanssillisuus on yksi tunnusmerkkejä ja varsin luonnollinen seuraus valituista lähtökohdista. Alkuperäinen kansanmusiikki kun on lähes poikkeuksetta myös käyttömusiikkia, tanssin kirvoittaja. Kansanmusiikki-lähtöisyydestä johtuu sekin, että yhtyeen musiikin rytminen perusta on huomattavasti monimutkaisempi kuin mihin meillä yleensä on totuttu.

Tältä osin Piirpauken rumpalin Tom Nejkljudowin panos on miltei ratkaiseva. Vaikeat, erikoiset tahtilajit tuntuvat olevan hänelle jokapäiväistä ruokaa, ja mikä parasta hänen eläytyvässä työskentelyssään on herkkyyttä myös nyansseille.

Toinen nyky-Piirpauken musiikin leimallinen piirre, viimeistelty sähköinen soundi, joka merkillisesti pystyy loihtimaan eksoottisissakin kappaleissa lähestulkoon aidolta kuulostavan sointivärin, tuli sekin esiteltyä lauantain konsertissa erinomaisesti (huolimatta melkoisista vaikeuksista laitteistojen kanssa). Hienoimpina esimerkkeinä Azerbaidzanilainen melodia ja Japanista peräisin oleva 'Leijonatanssi'. Edellisessä kappaleessa yhtenä soundin tekijänä oli muuten Pekka Nylundin erikoisvalmisteinen pikkukitara, joka jäi mieleen siinä kuin miehen kirkas, seesteinen soolotyöskentely pitkin konserttia.

Upean konsertin tiivistämissä tunnelmissa tuntui hyvältä kuulla, että Piirpauken tulevaisuus näyttää jopa poikkeuksellisen lupaavalta. Sakari Kukon kertoman mukaan nykyisellä kokoonpanolla on kaikki edellytykset pysyä koossa pitkään, kypsytellä ja hioa yhteistyötään kaikessa rauhassa. Seuraavan suuren ponkaisun pitäisi tapahtuman vielä tänä keväänä, jos suunniteltu Amerikan matka toteutuu. Paperit ovat vetämässä. Peukut pystyyn!
Osmo Saarinen

7.2.82            Järvenpää (Piirpauke)

10.02.1982     Piirpaukesta on tehty osakeyhtiö ja edessä lähes kolmen kuukauden keikkamatka Suomessa, Skandinaviassa ja Saksassa. Viimeisen Levyraati-äänestyksen voitimme sävelmällä "Vastaa ystävä". Jyväskylän yliopiston juhlasali oli täynnä konsertoidessamme siellä viikko sitten.

4.3.1982 to         Pielavesi - Keitele - V.P.?:  Ilpo Saastamoinen luo kansanmusiikkiin uutta aaltoa

... Kansanmusiikkia kaikkialta
Ilpo Saastamoinen sanoo, ettei hän tätä nykyä enää hakeudu varsinaisesti muun kuin kansanmusiikin kuunteluun. Jazz ja pop-musiikki samaten kuin klassinenkin musiikki on jäämässä taka-alalle. Ilpolla on mahtava kokoelma eri maiden kansan-musiikkia, kymmeniä ja taas kymmeniä levyjä tai kasetteja. Niistä hän "kopsaa", eli haalii vaikutteita omalle sävellys- ja sovitustyölleen.

Voitaneen sanoa, että Piirpauke-yhtyeen musiikki on kansanmusiikin uutta aaltoa. Uutta senkin vuoksi, että yhtyeen käyttämät instrumentit ovat peruskokoonpanoltaan nykyaikaisia.

Kitaran, bassokitaran ja rumpujen lisäksi yhtyeen soitinperheessä vierailee myös puhallinsoittimia ja esityksen alkuperästä riippuen myös niitä soittimia, joilla sävelmää on alunperin esitetty kansan keskuudessa. Siis sekoitus vanhaa ja uutta - yhtenä sekoittajana Ilpo Saastamoinen, yhtyeen basisti.

Uuden kansanmusiikin suosio on nousussa ja tämä tietää myös esiintymisiä Piirpauke-yhtyeelle. Ilpo sanoo, että yhtyeen keikkailu on periodimaista. Ollaan kuukausi kiertueella yhteen menoon ja väliajoilla paneudutaan sitten uusiin ideoihin. Lähin esiintyminen on Kuopion 200-vuotisjuhlilla. Kevään mittaan esiintymismatkat suuntautuvat Ruotsiin ja kesällä muun muassa Saksaan...

... Vapaaksi taiteilijaksi

Ilpo sanoo olevansa siirtymävaiheessa. Kuukausipalkkainen työ Kajaanissa on jo puolentoista vuoden takana, edessä vapaan, freelance-taiteilijan taival. Oikeastaan tuo vaihe on jo meneillään ja 'näyttänyt' tapansa ainakin taloudellisessa mielessä. Turvallinen kuukausiansio on vaihtunut vähemmän säännölliseksi - tilivälit ovat harvenneet. Tehdystä työstä kun saatetaan palkka maksaa vasta parinkin vuoden kuluttua.

Piirpauke-yhtyeen miehistö on muuttanut yhtyeensä eräänlaiseksi osakeyhtiöksi, jonka jäsenet maksavat itse omat eläkemaksunsa. Tällä tavoin rakennetaan keikka-muusikoille aikaisemmin perin tuntematonta käsitettä, eläketurvaa. Yhtyeen jäsenten palkanmaksu hoituu sekin osakeyhtiön pohjalta kuukausittain.

Keiteleellä työrauha

- Keitele on tarpeeksi kaukana esiintymispaikoista, joihin ehkä joutuisin soittamaan näinä luovina väliaikoina. Pitkä etäisyys on hyvä syy kieltäytymiseen ja tilaisuuksien järjestäjätkin miettivät asiaa kahdesti matkakustannusten vuoksi. Täällä Keiteleellä on työrauha, jota nämä kotityöt ehdottomasti vaativatkin. Aikomus on, että jään perheeni kanssa asumaan pysyvästi tänne, Ilpo sanoo.

- Esiintymismahdollisuutta esimerkiksi Keiteleellä ei taida Piirpauke-yhtyeelle olla. Kulujen kattamiseksi tarvittaisiin melkoinen yleisömäärä. Eri asia olisi, jos esimerkiksi Pielavesi ja Keitele löisi voimavarat (ja rahavarat) yhteen, eli järjestäisivät konsertin kunnallisena kulttuuritapahtumana, arvelee Ilpo.

4.3.82   Imatra (Piirpauke)

5.3.82   Kuopio, Jäähalli (Piirpauke)

> Savon Sanomat 6.3.82
(Kuvateksti: Piirpauke oli ensiapumiesten mielestä hyvä bändi. Pelle Miljoona olisi antanut heille turhaa työtä.)

...Piirpauke -yhtye aloitti kuuden jälkeen kolumbialaisella kansansävelmällä. Syke oli hurja, mutta bändin täytyi pyydellä anteeksi akustisia vaikeuksia.

Kaupungin järjestelijöillä oli järki mennyt pahasti sekaisin. Kunnan kamat sopivat ehkä tanssiviikolle mutta eivät jäähalliin. Kurja kaappipino ei todellakaan tehnyt oikeutta lavalla yrittäville taiteilijoille.

> 7.3.82 Savon Sanomat - Jukka Suomalainen: Piirpaukea perinteisesti
200-vuotias Kuopio tarjosi perjantaina ohjelmaa nuorille. Illaksi oli jäähalliin järjestetty ilmainen Piirpauken konsertti, jota kuuntelemaan saapui niin nuoria kuin vanhempiakin musiikinystäviä.

Piirpauke astui lavalle ja ympäri jäähallia kaikui lattarityyppinen svengaava rumpukomppi, johon muu yhtye yksi toisensa jälkeen yhtyi. Avauskappaleena oli kolumbialainen kansansävelmä, joka Piirpauken käsissä sai jazz-rock-tyyppisen ilmeen. Kappaleen aikana pääsivät solistin lahjojaan esittelemään yhtyeen kitaristi Pekka Nylund, basisti Ilpo Saastamoinen sekä saksofonisti Sakari Kukko. Jo tämän ensimmäisen kappaleen aikana jokainen pystyi muodostamaan käsityksensä konsertin yleisilmeestä. Jäähallinsurkean akustiikan vuoksi oli mahdotonta yleensä kuulla kaikkia instrumentteja ja kun lisäksi paikalla olleet PA-laitteet eivät oikein täyttäneet niille asetettuja vaatimuksia.

Jatkossa tilanne kuitenkin hiukan korjaantui ja kuuntelemista häiritsi oikeastaan vain jäähallin mahtava kaiku. Piirpauke pysyi linjalleen uskollisena ja esitti kansan-musiikkia aina savolaisesta "Kivenpihan polskasta" [=Kivenvihapolska] itä-afrikkalaisiin sävelmiin saakka.

Yksi konsertin parhaita paloja oli romanialainen kansanlaulu, jossa yhtyeen kitaristi-virtuoosi Nylund soitti urkuja. Kappale oli aiemmista poiketen hyvin rauhallinen ja yhtyeen johtohahmo Sakari Kukko antoi todellisen näytteen taidoistaan sopraano-saksofonilla. Kukon soolot kappaleen aikana olivat erittäin linjakkaita, eikä kenellekään jäänyt epäselväksi millainen tyyliniekka Kukko on. Tämän kappaleen jälkeen ei enää tehnyt vaikutusta edes alkuperäinen ruotsalainen reggae, joka sekin taipui Piirpauken käsissä varsin kauas varsinaisesta reggaesta.

Ehdottomasti konsertin parasta antia oli viimeisenä kappaleena esitetty "Lampaan polska", joka lopulta sai hurjan jamiluonteen. Tässä kappaleessa kuultiin ensimmäistä kertaa konsertin aikana todellista "irrottelua". Nylundin kuulakkaat kitarasoolot olivat kauniita, eikä hänen teknisistä ansioistaan jäänyt arvailun varaa. Sakari Kukko tarttui tenorifoniin ja näytti omaavansa todellista virtuositeettia instrumenttinsa käsittelyssä. Myöskin hänen kosketinsoitinsoolonsa olivat antoisaa kuultavaa. Rumpusetin takana täyden työn tehnyt Tom Nekljudow pääsi myös sooloilemaan ja hänen työskentelynsä oli mahtavaa. Mies heilui settinsä takana kuin villieläin ja näytti, että rumpusoolokin voi olla kaunista kuultavaa kaikkine fraseerauksineen ja nyanssointineen. Mies omaa erittäin hyvän rytmi- ja tyylitajun sekä motoriikan ja kun lisäksi hänellä ei näyttänyt olevan käsissään lainkaan niveliä, lopputulos oli huikea.

Vasta tästä viimeisestä kappaleesta kunnolla lämmennyt yleisö vaati yhtyeeltä vielä encoren. Ylimääräisenä kuultiin kolumbialainen kansansävelmä. Siihen ei kuitenkaan löytynyt sitä kipinää, jota oli edellisessä kappaleessa.

Kokonaisuudessaan konsertti oli hyvinkin onnistunut, josta suurkiitos kaupungin-isille. Toivottavasti kuitenkin jo 300-vuotisjuhlassa osataan huomioida myös äänentoistolaitteiden sekä akustiikan merkitys konsertin onnistumiselle.
JUKKA SUOMALAINEN

 

8.3.82
Niin pitkä matka on kaukaa lähelle.

Vaikea on porsaan imeä ilmassa lentävää emakkoa.

Tiheässä, kovin tiheässä ovat

talvisen mäntymetsän rungoista muodostuvat tikapuut

poikittaismaailman jättiläisen yrittäessä kiivetä

niitä myöten ja niiden lomitse

lännestä itään, oikealta vasemmalle,

oikea kylki taivaaseen, vasen puoli maata viistäen.

 

Oikeassa korvassa humisee kevättalven nuoskainen tuuli.

vasenta kyynärpäätä raapii hankiaisen jäinen pinta.

Suihkukoneiden spreijausjäljet

aamutaivaan puhtaassa kuulakkuudessa,

lieskat, jotka välkehtivät männikön lomasta

Ilmarisen takoessa Sampoaan äänettömästi,

matemaattisella varmuudella,

niin kuin talvilomalla oleva turisti

on varma olevansa matkalla pohjoiseen,

niin kuin minäkin,

jolle matka läheltä kauas on (yhtä) pitkä.

 

Kuinka pitkä?

Onko aika luokiteltava

valovuosiksi, pimeiksi vuosisadoiksi,

nälkävuosiksi, katovuosiksi, sian vuosiksi,

käärmeen, koiran tai hevosen vuosiksi,

vuosiksi ennen ja jälkeen kuplan puhkeamisen,

juhlavuosiksi tai arkipäiviksi, (annaaleiksi ja biennaaleiksi)

sotavuosiksi, välirauhavuosiksi, karkausvuosiksi,

paluuksi ajassa taaksepäin

aikaan ennen ajanlaskun alkua,

nuoruusvuosiksi, ikävuosiksi,

vieriviksi vuosiksi, seisontapäiviksi,

uusiksi vuosiksi

vanhan ajanlaskun mukaan laskettuna,

vuosikausiksi, vuosirenkaiksi,

vuosikymmeniksi,

jolloin olen vuodattanut kymmenykseni valtiolle,

punaisiksi minuuteiksi tai sinisiksi hetkiksi,

jolloin päivät pitkät olen kuljeskellut

pitkin päivää etsiskelemässä

tuossa tuokiossa kadonnutta sekunnin sadasosaa,

joka tovin pilkahti esille aikaraudan digitaalitaulusta,

viideksi pieneksi minuutiksi,

(kunnes hetki lyö ajan tajun kankaalle

ja lähdön aika koittaa pulssin,)

vuodenajoiksi kyntöineen, kylvöineen ja elonkorjuineen,

sekuntipeleiksi, minuuttivelliksi

tai kolmen minuutin munaksi,

anivarhaisiksi iltamyöhien nukkumaanmenohetkiksi,

elonpäiviksi elämän ehtoopuolella,

ajattomiksi tyylisuunniksi,

ajan hampaiksi ja ajanvirroiksi,

paikalliseksi ajaksi, atomi- tai avaruusajoiksi,

ajannäyttäjäksi vartioaikana, työ- ja vapaa-ajaksi,

rokulipäiviksi ja härkäviikoiksi,

piinaviikkojen paastopäiviksi,

viikkorahoiksi ja päiväpalkoiksi,

päivänsäteiksi ja menninkäisiksi,

*yölinnuiksi aamukasteessa,

kevätpäiväntasauksiksi ja talvipäivänseisauksiksi

tuntitolkkuja kestäviksi välitunneiksi,

jälkiviisaudeksi ensiapuasemalla,

kausiluonteiseksi ajankäytöksi

ja toistuvaksi ajantuhlaukseksi,

kaiken tunnistamiseksi tunnista toiseen,

ikuisuuden henkäyksiksi

menneessä tulevaisuudessa

tai tulevassa menneisyydessä,

aika suoraksi käyristyneeksi ajaksi,

vuoroviikoiksi tai vuorokautisperiodeiksi,

kuukautisiksi tai

toisvuotisiksi kasvuvuosien vuosikasvaimiksi*,

palaavaksi menneisyydeksi

ja ennalta nähdyksi tulevaisuudeksi,

rauta-ajan routavuosiksi,

onnen ajan kohtalonhetkiksi,

ajan tappamiseksi sapattipäivänä,

lyhytaikaiseksi pitkäveteisyydeksi,

ikuisuudelta tuntuviksi kauhunsekunneiksi

aikapommin lähestyessä nollahetkeä...

(*Ks. Karhunpeijaiset: Karhutaivas + Ks. 14.4.82)

 

8.3.82          Rovaniemi, Lappia-talo (Piirpauke) klo 19 (Kulttuurilautakunta)

9.3.82          Kemi - Piirpauke

9.3.82 TV I klo 20.55 - Arabialainen Piirpauke - Ruots.k. viihdetoimitus:
"Se on hohtavien helmien nauha" (arabialaista runoutta ja musiikkia) - Piirpauke-taustamusiikki (> 1/81?)

> (?) Piirpauke oli aikoinaan ilmiö, nykyään se on instituutio josta on vaikea enää innostua. Sakari Kukon porukka kohautteleekin enemmän keskieurooppalaisia kuin kotikatsomoita tätä nykyä. Uskolliset ystävänsä tällä musiikillisen kansainvälisyys-kasvatuksen pioneerilla yhä on. Heidän ei pidä pelästyä sitä, että tiistain tv-pääuutisten jälkeen alkaa ruotsinkielinen ohjelma.
Otsikolla "Se on hohtavien helmien nauha" tv:n ruotsinkielinen viihdetoimitus esittelee arabialaista runoutta ja musiikkia 2000 vuoden ajalta. Piirpauke hoitaa musiikin. Epäkiitollinen tehtävä. Onhan sikäläinen musiikkikulttuuri eurooppalaisesta hyvin poikkeava. Juuri tällaista haastetta vastaanottamaan Piirpauke kuitenkin aikoinaan syntyi.
Jorma Tuominen

10.3.82         (Piirpauke): Luleå - radionauhoitus

11.3.82 - junassa Luleå - Stockholm klo 06.45

11.-12.03.82 - Tukholma - Göteborg -matkalta (MIKÄ KEIKKAMATKA?):

Ei paljon kertomista, koska ikkunaruutu on kuurassa.

Vain kevätsateessa lakastuvia jääkiekkokaukaloita,

paskaisten nietosten alta paljastuvia oraspeltoja,

kiskojen lakkaamatonta jytkytystä,

käden heittelehtimistä kirjaimesta toiseen

tärisevässä tupakkavaunussa,

jarrutusten jälkeisiä asemalle pysähtymisiä,

paikallaan istuen tapahtuvia liikkeelle lähtöjä

ravintolavaunun kalliin kahvikupposen äärellä,

lehdettömiä puuntynkiä,

puista irronneita lehdenruotoja,

autoromuttamoja korjaamoiden takapihoilla,

sukkulaisia katajikkoja, pensasaitoja,

tyhjän kelaamista

käärölle.

 

15.3.82      Hki, Olympia (Elmu?)?

17.3.          Lahti, Konserttisali  (Piirpauke?)

18.3. - 21.3.  V [kiertue] Skandinavia  (Piirpauke);

         19.3. Tukholma, Mariahissen,

         20.3. Uppsala > 21.3. Paluu

25.3.           Hanko

26.3.82 - Turku, Ikituuri (Turku Jazz - Piirpauke)

Pitäisi saada jokin muutos tähän elämään.

Pitäisi elää jotkut muutokset

saadakseen jotain tähän lisää.

Pitäisi lisätä jotain elävää

näihin muutoksiin

saadakseen aikaan uusia muutoksia.

Saadakseen uusia muutoksia aikaan

jonkun pitäisi saada aikaan jotain lisää

voidakseen elää muuttuvassa maailmassa.

 

Voidakseen elää muuttuvassa maailmassa

pitäisi hypätä yli kuilun vastarannalle,

kuunnella hetki ihanaa musiikkia,

tehdä tarpeensa ja palata kauas näkymättömiin,

niin kuin kasvava puu - taivaalta katsottuna.

Pitäisi muuttaa elämänsä uudelleen,

saada kaksi mitä tahansa asiaa

lähestymään toisiaan niin paljon,

että alkavat puhua samaa kieltä ja olla yhtä,

pitää yhtä

ja rakentaa silta.

 

14.4.82 [> ks. 8.3.82]

Ajalla on laatu, muoto, kesto ja väri.

Sinisinä hetkinä ei eletä synkkiä aikoja.

Ihana aika ei käy pitkäksi.

Venyvä aika on aika venyvä käsite.

Kuitenkaan se ei katkea,

ei mene poikki (ennen kuin poksahtaa).

 

Aika korkeintaan pysähtyy,

kun hengitys salpautuu

ja silmänräpäys tuntuu ikuisuudelta.

Odottavan aika käy pitkäksi,

mutta onni kestää vain hetken.

Ja jos musiikki soi ihanasti,

en soisi sen päättyvän.

Sillä ensimmäinen hetki kestää

vain lyhyen tuokion.

 

Ajan ratas pyörii.

Ajan hammas puree kiveä.

Kellon hammasratas mittaa aikaa

kuin Aikamiehet maaliviivan kylkiin liimautuneina

nelinkontin, silmät sirrillään.

 

Sekunnit kuluvat loppuun

lopen uupuneina,

toinen toisensa jälkeen.

Minuutit iskevät silmää,

tunnit ajavat takaa toisiaan,

päivät pitenevät ja lyhenevät,

viikot odottavat päättymistään

tai menevät kiireisinä nopeasti ohi.

Uudet kuukaudet ja kuut tulevat,

mutta vuodet vierivät hitaasti,

ellei nuoruus tai keski-ikä karkaa käsistä hautaan

kuin vanha vuosi.

 

Vuosisadat päättyvät kukin vuorollaan

ja vuosituhannet hukkuvat unohduksen mereen.

Aikakaudet vaihtuvat kuin sekunnit.

 

Kaikella on nopeutensa

joka on aina yksi ja sama.

Olipa hetki mikä hyvänsä - pitkä tai lyhyt,

se syntyy, kestää ja kuolee pois.

Ja siten sillä on vain yksi kesto:

sen oma elämä.

Sillä kuolemalla ei ole pituutta.

Se vain on (aina) tai sitten ei. ole.

 

Kuollessaan pois

näkee käänteisaalto

elämänsä filminauhan negatiivikuvana.

(Onko negatiivikuva se,

jota me lopulta luulemme itse elämäksi?)

Näkeekö se kuvat,

vaiko vain kuvien vaihtumiset?

Mitä se on miettimättä

sillä hetkellä,

jota ei ole?

 

24.04.82  -  Lahti

Autot kaasuttavat ohi.

Vanha mies nojaa pysäköintimittariin.

Askelten kopse lähenee takaoikealta.

Etuoikealta saapuu pari nuorta tyttöstä

keväisissä pukineissaan.

Kaatumatautikohtauksen saanut

makaa puhelinkopin edessä

odottaen tietämättään ambulanssin tuloa.

Kilpapyöräilijä ohittaa takavasemmalta -

perässään juokseva tyttö.

 

Puhelinluettelosta ei löydy Pepen nimeä.

(näyttelijä-Pepe on Tarjan aviomies)

Kolme hyppyrimäkeä näkyy suoraan kadun päässä

parin kilometrin päässä.

Joku taluttaa lastaan.

Minihameinen ylittää kadun,

josta kaikki lumi on sulanut.

 

Kirjoitan tyhjän päällä -

savuke yhtä aikaa suussa, kädessä ja taskussa.

Vanha, käsilaukkua kantava nainen

katsoo Intian basaarin houkuttelevaa näyteikkunaa.

On lämmintä.

Savu kierii ulos avoimesta sivuikkunasta.

Juovat Coca colaa kuivalla jalkakäytävällä.

 

Rauhanjuna on saapunut kaupunkiin.

Ensiluokkaiset artistit esittämässä rutinoidusti

- prima vistana -

toisen luokan suorituksia

viileässä jäähallissa.

Amerikkalaismallinen baari on saapunut kaupunkiin.

Hampurilaisten välissä olevat pihvit

ovat laihtuneet sitten mainoskuvien ottohetken.

Saan niiden kera ranskalaiset perunat

- halvalla, jos otan kokista maidon sijasta.

Viikon tarjous on voimassa kuukauden.

Näin ravintolanpitäjä lahjoittaa ihmisille selvää rahaa

ja avustaa samalla köyhiä.

Sanoohan jo nimi "tarjous",

että on kysymys hyväntekeväisyydestä.

 

Autoja ilmestyy talojen sisäpihoilta poikittain kadulle.

Pyöräilijät väistävät kadun ylittävää jalankulkijaa.

Kuinka armeliaita he ovatkaan,

niin kuin raskas kuormurikin

ohittaessaan pyöräilevää vanhaa ämmää.

 

Vanha pariskunta luo katseen

näyteikkunassa keimailevaan

kämmenenkokoiseen saunakiukaaseen.

Kukaan ei pane mittariin rahaa,

vaikka on lauantai klo 15 jälkeen.

Mutta sen sijaan kaikki lukitsevat autojensa ovet

pysäköityään kerrostalo-osakkeensa eteen.

Kaikki katsovat yleensä vain vaakatasoon.

Niinpä kukaan ei huomaakaan

kattojen yllä liitelevää lokkia.

Illalla aurinko laskee

- otaksuttavasti hyppyrimäkien taakse.

Ne ovat siis täältä länteen.

 

Arvaakohan kukaan, missä olen?

Onko sillä väliä vai merkitystä?

Ja auttaako se ketään, vaikka joku tietäisikin?

 

26.4.82    Haralds, Kasarmink. 40 klo 20 (Piirpauke - Elmu-klubi)
              (Uusi Suomi) "Latinalaisen Amerikan sydämestä"

> 28.4.82 Helsingin Sanomat - Jukka Hauru: Taitavaa "türkabillyä"
Piirpauke-yhtye Elmu-klubin latinalaisamerikkalaisessa illassa. Sakari Kukko saksofonit ja kosketinsoittimet, Pekka Nylund kitara, Ilpo Saastamoinen basso ja Tom Nekljudow rummut.

Vientiyhtye Piirpauke on jälleen lähdössä leipänsä kotimaahan Länsi-Saksaan uusitulla ohjelmistolla. Tällä kertaa kuultiin kuitenkin vielä, illan teemaluonteesta johtuen, vanhempia lattaribiisejä mutta myös traditionaalisia tunnelmia Romaniasta, Senegalista ja Kurdistanista.

Nykyinen kokoonpano on pysynyt entisellään jo yli puolitoista vuotta ja se onkin osoittautunut yhtyeen pitkän historian yhtenäisimmäksi ja toimivimmaksi. Aivan alkuperäinen nelikkö: Kukko, Walli, Hytti ja Wasama oli kuitenkin jo uutuuttaankin musiikillisesti hiukan mielenkiintoisempi.

Sakari ei enää hääri kukkona tunkiolla kuten aikaisemmin ja näin julkisivu on huomattavan demokraattinen ja jäsenet instrumentalisteina melko tasavahvoja. Tokihan Piirpauke on vielä Kukon luomus vaikka hän hiukan harvemmin puhaltimiin tarttuukin.

Yhtyeen linja tähtää edelleenkin tuttuun tapaan eri maiden kansanmusiikkien synteesiin. Kukko kerää materiaalia matkoillaan ja sovitustöihin osallistuu myös kansanmusiikkispesialisti Saastamoinen.

Henkilökohtaisesti en kovin usein enää innostu tyypillisimmistä lattarivispauksista, joten Romanialainen laulu ja Vastaa ystävä Turkista erottuivat edukseen. "Melkein heimoveljien" melankoliassa ja keinuvassa rytmikäsityksessä tahtilajeineen piilee samaa kauneutta kuin omissa sydänjuurissamme. Kukon saksofonifraseerauskin on itäisissä melodiakurveissa aivan erityisen tenhoavaa.

Kukko soittaa nykyisin yhä enemmän pianoa ja syyntakeettorimoottoria niin että huilut jäivät ikävä kyllä jo kokonaan pois, vaikka ne ovat olleet hänen parhaita soittimiaan.

Vaikka kosketinsoittimet välillä klangia värittävätkin on Kukko puhaltajana tietysti omimmillaan. Erityisen taitava hän on rytmisten yksityiskohtien muotoilijana ja fraseeraajana. Melodinen keskittyneisyys ja pitkäjänteisyys yleensäkin näyttävät hivenen taantuneen takavuosista. Ehkä kehitys pianopallilla on tapahtunut puhalluksen kustannuksella.

Kitarakomeetta Nylund on parissa vuodessa kohonnut "huippujätkien" kastiin. Sahti-yhtyeessäkin hän jo herätti huomiota kauniilla soitollaan ja nyt ovat solistinen mielikuvitus, intensiteetti ja tekniikka päässeet todella valloilleen. Rooli Paukkeen tähtisolistina on johtanut turhaankin väkisin repimiseen. Kuitenkin soolojen elävä ja eläytyvä musikaalisuus hakee Suomessa vertaistaan.

Kitaristiveteraani Ilpo Saastamoinen jätti rohkeasti virkamies-kapellimestarin uransa Kajaanin alue- big bandissa ja ryhtyi basistiksi. Temppu onnistui. Piirpauke sai persoonallisen ja taitavan basistin, ja Saastamoinen löysi ikään kuin vahingossa toimivamman pääinstrumentin. Saastamoinen soittaa bassoaan tietysti kuin kitaraa, mutta ei se mitään. Lopputulos on taitavan elävä ja jotenkin hauska. Joskus häiritsee vielä liiallinen tikutus (tuka-tuka-tiku-tiku).

Rumpali Nekljudow löysi hänkin Paukkeen myötä itsensä ja osoittautui harvinaisen irtonaiseksi ja svengaavaksi kyvyksi. Poikamainen riehakkuus rikkoo välillä jatkuvuuden mutta meininki on kova.

Piirpaukkeen ilme on perkussiivinen. Kaikki soittavat pätkien ja synkopoiden. Parhaimmillaan svengi oli hillitön mutta turruttaa pidemmän päälle hysteerisyydellään. Sekaan meditoivaa rauhaa melodioiden kauneuksiin luottaen. Tällöin syntyvät tasot.
JUKKA HAURU

 

29.4.1982 – 5.6.82 Piirpauke Saksassa (VI):

29.4. Rosella-laiva,

1.5.  Uppsala,

2.5.  Matkalla Kööpenhaminaan

3.5.  Huset, Copenhagen,

4.5.  Köpis > Saksa

6.5   Hamburg, Fabrik

7.5.  Kiel, Pumpe

8.5.  Delmenhorst, DLW-Saal, (Album?)

9.5. su    Hannover, Raschplatzpavillion

10.5. ma  Berlin (Quasimodo),

11.-12.5.  Bielefeld, Bunker

13.5.        Münster, Jovel/Cinema

14.5.        Oppenwehe, Colosseum

15.5.        Aachen, Universität Theatersaal/Mensa

17.5.        Bonn, Universität

18.5.        Essen, Regenbogen

19.5.        Mannheim, Alte Feuerwache (FMF = Finnish Musik Festival),

20.5.        Bigge, Schützenhalle (FMF),

21.5.        Düsseldorf, Ehrenhoffest (FMF),         

22.5. la    Weinstadt-Beutelsbach, Stadthalle (FMF),

23.5.        Düsseldorf, Ehrenhoffest (FMF),

24.5.        Düsseldorf, Universität / Mensa (FMF),

(25.5.       Day off)

26.5.        Regensbürg,

27.5.        Linz (Austria)

28.5.        Tuttlingen-Möhringen, Festhalle

29.5.         Rielasingen, GEMS

30.5.         Mainz (Open Ohr Festival),
        30.5. Mainz, Piirpauke-LP: Nie wieder Krieg (Open Ohr 0001)

31.5.         Passau (helluntai), Open Air Festival (Seinäjuliste) - Thingplatz

(1.-)2.6.    Mannheim  - Jazz & Lyrik -ohjelmaharjoitukset (Jazz & Lyrik -LP):

2.6.           Iltakonsertti: Mannheim

3.6.           Frankfurt, Alte Oper

4.6.           Köln (?) (Saarbrücken Staatstheater  / Alte Feuerwache?) Open Ohr-ohjelma?

5.6.           Hettingen, Kirchzell (< Oberlauda, Sporthalle - peruuntunut)

6.6.82 su  (Schloss) Wolfsburg (Burgfest) + Paluu Suomeen

 

> 5.3.82 Uusi Suomi: Suomi-viikko Düsseldorfissa (Irtoleike - ennakkomainos)
... Klassisen musiikin ohella vierailevat Suomi-katselmuksessa kevyemmän musiikin merkeissä mm. Seppo Paakkunainen, Karelia-yhtye, Piirpauke sekä Blue sounds.

> Yhteisvoimin N:o 5 1982 s.84: Härmässä ei homehduta (Irtoleike)
SUOMESSA on paljon tähtiä, jotka kukin vuorollaan avaavat kansainvälistä uraa. Jos uhoamiseen olisi uskominen, ei meikäläisillä tanssipaikoilla enää nähtäisi Tapani Kansaa (Las Vegas), Marionia (Länsi-Saksa), Dannya (Rio de Janeiro, Eurooppa) jne.

Enää meidän ei ole tarvis tuijottaa toiveisiin ja suuriin puheisiin. Suomalaiset super-muusikot Dave Lindholm & Bluesounds, Piirpauke, Joni Takamäki ja Pekka Pohjola Group ottavat ja haukkaavat nyt ison palan Saksanmaata.

Seurueella on parhaillaan menossa kansainvälisestikin ottaen mittava kiertue Länsi-Saksassa. Keikkalistalla vilahtelevat sellaiset nimet kuin München, Köln, Hampuri, Düsseldorf ym. Piipahtavatpa ystävämme Itävallankin puolella.

Eikä tässä kaikki! Piirpauke tekee elokuussa kiertueen Turkkiin ja samaan saumaan yritetään sovittaa myös Bulgariaa ja Unkaria. Mikä ero näillä muusikoilla muihin suomalaisiin maailmanvalloittajiin? He menevät ja soittavat jättäen puhumisen muille.

> 19.5.82 Keskisuomalainen: Düsseldorf kylpee sinivalkoisessa (Irtoleike)
...Suomalainen musiikkitarjonta on monimuotoinen: kanteleensoiton ja joikuamisen lisäksi on tarjolla joensuulaisen Motoran karjalaisia lauluja ja tansseja, Piirpauke-yhtyeen jatsia ja Bluesound -yhtyeen musiikkia...

22.5.82 la Uusi Suomi - Riitta Laaksonen (Irtoleike):
Düsseldorfin Suomi-viikko - Konserttimusiikista suutarintöihin asti

... Joikua ja jatsia
Suomi-viikon tapahtumia on kaikkiaan lähes sata. Ohjelma liikkuu kulttuurin koko alueella laidasta laitaan. Ohjelmassa on musiikkia, teatteria, tanssia, näyttelyitä, esitelmiä, kirjallisuutta ja elokuvia.

Musiikkitapahtumiakin on kymmeniä, ja niissä kuullaan klassisen musiikin lisäksi myös kansanmusiikkia, joikua, jatsia ja rockia. Yksi esiintyjistä on Nils-Aslak Valkeapää, joka - yhdessä Ailu A. Gaupin kanssa joikasi itselleen suuren suosion Ehrenhof-festin tilaisuudessa...

... Perjantaina Ehrenhoffestissä oli ohjelmaa iltaviidestä klo yhteentoista. Suomalaisia esiintyjiä olivat Piirpauke, Dave Lindholmin Bluessound-yhtye ja Pekka Pohjola Group.

> 27.5.82 to   - Reinische Post Finnische Rockmusik in der Uni-Mensa (Düsseldorf)
                      "Ein Song vom Opa" (> Piirpauke - kielillä)

12.6.82 la         Helsingin Sanomat - Mattiesko Hytönen:  Suomi-viikko joka ei naurattanut  > Ks. 19.5.82
...Piirpauke ajoi Düsseldorfista 350 kilometriä Siemensin tehtaan pihalle, jossa heidän oli määrä esiintyä konsertissa. Mitään konserttia ei ollut.

> Päiväämätön: Helsingin Sanomat - Keskustelua - Helmut Dicks:  Toinen näkökulma Düsseldorfista: ...heidän pitäisi keskustella oman managerinsa kanssa, joka oli sekoittanut aikataulut...

> Päiväämätön: Helsingin Sanomat - Keskustelua - Seppo Heikinheimo

> 19.6.82 Uusi Suomi - Lassi Nummi: Düsseldorfin tarinoita

(Irtoleike > 19.5.82)  Kritiikki ja todellisuus
Jälkikäteen näyttää joissakin lehdissä meillä syntyneen (tai synnytetyn) kritiikkiä joistakin komean kulttuuritapahtuman yksityiskohdista. Jotkut pop-muusikot ovat joutuneet taistelemaan palkkioistaan; heidän dramaattiseen tarinaansa on liitetty kirjallisen edustajan myönteisestä haastattelusta ainoat pikku varaukset - eikä muuta. Näin on kuin onkin saatu aikaan ikään kuin skandaalin häivähdys.
Tämänkin vuoksi on selvin sanoin todettava: Düsseldorfin Suomi-viikko oli hieno saavutus ja komea menestys.

 

29.04.82 - Rosella -laiva
Tien poskessa jökötti neljä hirveä.

Minä poika vaan en nähnyt niitä.

Toiset kuitenkin sanoivat,

että se oli totta.

Ja sen minä kuulin selvästi.

Jotenkin tuntui luonnollisemmalta uskoa,

että hirvet todella olivat siellä,

kuin että pojat puhuivat totta.

 

02.05.82 - matkalla Kööpenhaminaan (?) - Miten aika liittyy informaatioteoriaan?

Mitä kauempana sitä liikkumattomampi.

Kivi on kaukana,

mutta sisällä roihuaa liekki...

Kaikki elävä muuttaa muotoaan.

Vesisade on tulen syksy ja talvi.

Kipinä on nuotion kevät.

ja tulipalo viettää tulen kesähäitä.

Jossain maailmassa tuli elää.

 

Jos reagointi uusiin olosuhteisiin

kantaa elämän nimeä,

niin puu elää vuodenaikojen mukaan.

Tuli elää kemiallisten olosuhteiden mukaan.

Hapettomuus on tulen talvi

ja avaruuden tuli on vain potentiaalista.

 

Kun elektroni kiertää kehäänsä,

syö se aina edellisen kierroksensa.

Se on kuin putki, joka kasvaa koko ajan,

kehää kiertäen itsensä yli,

paksunee koko ajan,

mikäli uutta informaatiota tulee vastaan.

Koska menneisyys kutistuu taakse jäädessään,

ei tuo paksuneminen ole kuitenkaan näkyvää.

 

Västäräkki kivirauniolla

varmistaa sen olemassaoloa

tepastelemalla kiven päältä toiselle.

Ellei se tekisi niin,

olisi raunio sille salattu maailma,

joka pysyisi aina samana.

 

Raunioituneet ajatukset lepattavat

kuin peliautomaatin aaveet ja lepakot

ja kaikki muu pysyy hiljaa paikallaan.

Vain lepakot lepattavat kynsistään muurissa kiinni

naulaten katseet.

 

Yksitoista tuntia on kulunut siitä,

kun päätimme lähteä matkaan.

Nyt olemme vielä tässä.

Millaista olisi pohjimmiltaan olla jo perillä?

Vaikka olisimme lähteneet ajoissa,

emme vielä nyt olisi Köpiksessä.

 

Ja toisaalta:

Emme saavu sinne silloin,

kun meidän alunperin piti.

Onko niin,

että aika olisi kulkenut "oikein"

vain siinä tapauksessa,

- mihin juuri koskaan ei ole mahdollisuutta -

että olisimme saapuneet perille

suunnitelmien mukaisesti.

Ovatko vain suunnitelmat todellisia?

Katajien seistä tököttävät sotajoukot

niittyaukeiden välisissä nurmettuneissa metsäsaarekkeissa,

rikin- ja fosforinväriset haavikot violetilla lehtipetillään,

koivujen vienonarat hiirenkorvat,

pulleat pajunkissat,

lehdettömät tammet

kuin harmaajäkälät,

vastakynnetyt pellot,

ruohonvärisinä orastavat viljapellot.

Ja ajoittain koko tuo Etelä-Ruotsin kaunis keväinen maisema

peittyy selvittämättömien raha-asioiden harmaaseen seittiin.

 

Kun käytäntö todistaa teorian oikeaksi,

on pakko

suhtautua todellisuuteen käytännön keinoin.

itse asiassa tämä on kehänkierto-tautologia,

sillä toteutunut käytäntö on valinta,

Valitsemme tietynlaisen kokeen,

jonka aineksista on poistettu ne tekijät,

jotka osoittaisivat käytännön ei-toimivaksi.

Käytäntö on aina käytäntöä ideaalitilanteessa.

Se paljastaa vain yhden puolen

todellisuuden tuhansista kasvoista.

 

Käytäntö on ymmärrettävissä vain teorian avulla.

Teoria on uskon kysymys,

ja se voi selvittää asioita,

jotka eivät yllä käytännön tasolle.

Käytäntöä ilman ei teoriaa ole olemassa,

koska emme hahmota sitä todellisuudeksi.

Käytäntö ilman teoriaa on mysteeri, ihme,

jos me yleensä pystymme havainnoimaan sitä.

Niin kauan kuin meillä ei ole tarvittavaa teoriaa,

pysyvät tuli ja ruusu kahtena eri asiana.

Ei ole todistettu, että ne olisivat erillisiä kaikilla tasoilla.

 

04.05.82         Kööpenhamina

07.05.82         Hamburg

08.05.82         Kiel, Pumpe
                     Delmenhorst - Hannover (?)

10.05.82         Delmenhorstin ja Hannoverin jälkeen rajalla
                   - matkalla (West-) Berliiniin
        10.05.82 Berlin, Quasimodo

[Jatkuu osassa VIII - 12.05.82  Bielefeld]