PIIRPAUKE XI 10.8.82 Turkki

10.8. - 22.8.         VII Piirpauke elok.-82 Turkissa (Izmir, Kuçadaci, Bodrum)
                             kaksi viikkoa > 7.9.Hki

TURKKI - KUCADACI

10.8. - 11.8.82 yöllä klo 01: Olin tulossa kahville, mutta tarjoilu loppui juuri kun otin vihkoni esille.

11.08.82          Aamukahvilla... Nämä ensi päivät pelkkää tuijotusta... (> Ks. "1982-84 Turkki")

14.8.82 lauantai - Kuçadaci  (> Ks. "1982-84 Turkki")

15.8.82 sunnuntai - Bodrum: Vanha linna meren rannalla... (> Ks. "1982-84 Turkki")

[Lisäys 5.01.07 & 29.3.2012: Elämäni ainoa matka syntiseen Smyrnaan. > Ks. "1982-84 Turkki"

 

17.8.82 tiistai

- Olen eilisen päivän jäljittänyt henkilötietoja laulajasta nimeltä Eftalya... > Ks. "1982-84 Turkki"

Kirjani ko. sivulta (torstai): "With love to You!" Bodrum 21.8. Bodrum Ayta? & Dominique

22.08.82 Odessan yläpuolella (paluumatkalla Suomeen?)

22.08.82 Maininki hivuttautuu Bodrumin rantaan... (> Ks. "1982-84 Turkki")

> Saksa: Audio 9/82 (Kirkastus-LP; asteikko 0-20): "Tulkinta/20,
              Tekninen toteutus/19, Keräilyarvo/20, Mainostus/7."

9/82        Emäntälehti - MKK:  Sakari marttojen pauloissa - martat Sakarin pauloissa
... Piirpaukkeen mukana musiikin virtaan

Piirpaukkeen musiikki on sävellettyä, sovitettua ja improvisoitua musiikkia, joka perustuu eri maiden perinnemusiikkiin, pop- ja jazzmusiikkiin sekä jossain määrin länsimaiseen konserttimusiikkiin.

- Vanhasta kansanmusiikista saa helposti innoitusta, mutta en haluaisi kuitenkaan pelkästään toistaa sitä. Käsittääkseni kansanmusiikin ilmaisuun on aina kuulunut melkoisen suuri vapaus ja improvisointi, samoin kuin jazz- ja popmusiikkiin sekä jopa klassiseen musiikkiin - mm. Bach, Mozart, Chopin ja Beethoven olivat innokkaita improvisoijia.

- Vuosien varrella olen havainnut linjamme monipuoliseksi ja rikkaaksi, mm. kuulijakuntamme koostuu hyvin eri-ikäisistä, koululaisista eläkeläisiin. Kansanmusiikkihan on musiikkia kansalle, mahdollisimman monille. Rakennamme siltoja eri kansojen musiikin ja eri ikäisten kuulijoiden välille.

- Haluan soittaa kansanmusiikkia tämän päivän ihmisille ja tärkein asia on saada ihmiset mukaan musiikin virtaan!

... - Esiintyessämme pyrimme kertomaan siitä maasta ja sen maan musiikista, mitä kulloinkin soitamme. Musiikkimme kautta ihmiset samalla oppivat tuntemaan ja toivottavasti myös arvostamaan muiden kulttuurien musiikkia.

- Suomalainen kansanmusiikki on tietysti aina ohjelmistossa mukana. Kansanmusiikissamme on paljon erinomaista. Valitettavasti se on vain yksi-puolistunut viime vuosikymmeninä.

... Piirpauke tulee työskentelemään kausiluonteisesti. Tulen tänne muutaman kerran vuodessa, jolloin työskentelemme, harjoittelemme ja esiinnymme poikien kanssa tiiviisti. Järjestelmä antaa kullekin yhtyeen jäsenelle mahdollisuuden paneutua tärkeiksi katsomiinsa asioihin taukoaikoina...

1.9.82          Hki, Tavastia (Piirpauke?)

7.9.82          Helsinki.

8.9.              Tampere (Piirpauke?)

10.9.82         Seura - ER: PIIRPAUKE MENESTYS TURKISSA - Kukko muuttaa Espanjaan
Sakari Kukon johtama Piirpauke on rähjännyt itsensä suoraan turkkilaisten kuohuviin sydämiin kahden viikon kiertueella Bodrumin ja Kucadacin kaupungeissa. Tarjolla oli suomalaista, etelä- amerikkalaista, afrikkalaista, romanialaista ja turkkilaista kansanmusiikkia piirpaukemaisessa muodossa.

- Suksee oli mahdollisimman hyvä, kun otetaan huomioon, ettei ennakkomainontaa oltu hoidettu. Jengi oli mahdottoman innostunutta. Kehuja riitti ja saksalaiset turistit, jotka tuntevat meidät jo entuudestaan, olivat innoissaan, että saivat jopa Turkissa mahdollisuuden kuulla meitä.

Sakari Kukon mukaan turkkilaisiin upposi parhaiten turkkilaiset sävelet.
- Eiköhän sama pätisi täälläkin, jos joku turkkilainen kokoonpano soittaisi täällä omaa kansanmusiikkiamme paneutuneella otteella.

Kukon combossa vieraili myös Ruotsin turkkilainen lyömäsoitintaiteilija Okay Temiz, joka on kuulun Oriental Windin johtohahmo ja tuttu nimi suuren maailman jazzmuusikoiden keskuudessa.
- Tapasimme ensimmäisen kerran Intiassa vuonna 1980 Ja löysimme heti yhteisen sävelen, vaikka Oriental Windin kama on jazzahtavampaa kuin meidän, toteaa Sakari Kukko.

Jatkosta Kukko selvittää, että rautoja on tulessa runsaasti.
- Paljon on luvassa, mutta katsotaan nyt... Turkki ja Istanbul, onpa puhuttu Jenkkeihin lähdöstäkin, mutta... varmaa on ainakin marras- ja joulukuun kestävä keikkailu Keski-Eurooppaan, joka alkaa Oriental Windin ja Piirpauken osalta Suomen Helsingistä, Tavastialta marraskuun 14:ntenä.

Sakari Kukolla on tiedossa myös elämän muutos, sillä tarkoituksena on muuttaa Suomesta pois ainakin osaksi tulevia vuosia. Tähtäimessä on Espanja ja Kanarian saaret.
- Syitä on monia: Suomen rankka ilmasto kolumbialais-vaimolleni, sekä ammatilliset syyt. Haluan päästä irti rauhallisempaan työympäristöön.

Elämä ON seikkailua, jos niin haluaa. Ainakin Plirpaukella.        
ER

 

15.09.82

Sibban kuolemasta on kulunut täsmälleen

kaksikymmentäviisi vuotta.*

Kun laskemme ajassa taaksepäin

kaksikymmentäviisi vuotta,

varmistamme sen mm. sillä,

että sanomme Sibban kuolleen

kaksikymmentäviisi vuotta sitten.

(*6.5.09 Eikö se ollut joulukuussa -57? Ei, vaan †20.9.57)

 

Osa tuon päivän pimeästä syysillasta

on mielessäni paremmin

kuin eilisen päivän muisto.

Siksi se tapahtui juuri tänään,

jona päivänä on

kaksikymmentäviisi lyhyttä ja pitkää,

lihavaa ja laihaa vuotta kulunut siitä

kun alettiin merkitä muistiin vuosia

senkin perusteella milloin Sibba kuoli.

 

Milloin vuodet tulevat niin täyteen

aikaisempien vuosien tapahtumista,

ettei uusia tapahtumia enää

ennätetä muistiin merkitä,

eikä uusia tapahtumia enää

mahdu tulemaan,

kun kaikki aika menee

kaiken aikaisemman muistelemiseen...

 

Vuodet kuluvat ja eivät kulu...

Ne ovat kuin Escherin rakennus,

jossa kaukana oleva piirretään

ikään kuin se olisikin lähellä

- niin kuin se todellisuudessa onkin,

jos mennään oikein lähelle -

ja jolloin kaukana oleva yhtyy läheiseen,

eikä kukaan tiedä, mistä harha alkaa.

 

Niin kauan kuin on kaksi silmää,

on kaksi todellisuutta.

Sama käsi

on molemmille silmille eri paikassa,

kunnes tulee hetki,

jolloin ne ovat yksimielisiä siitä,

missä (sama) käsi sijaitsee,

mikäli ne yleensä katsovat

samaa kättä.

 

Tällä tavalla minulle tuottaa

alituista päänvaivaa kaikki se,

mikä vaikuttaa yksiselitteisen selvältä.

Se on merkki siitä,

että jokin on vinossa.

(Jos ei vinossa, niin ainakin pielessä.)

Minä vaiko se?

En tiedätkö...

 

Mitä tapahtuu, jos kirjoitan:

Seuraava lause on väärä:

"Seuraava lause on väärä"?

 

Jos ei ole "seuraavaa lausetta",

niin kirjoitinko edellisen

niin kirjoittaisinko sen?

_____

- Subjektiivisessa todellisuudessa

aika ei kulje absoluuttisesti:

"Näin varjon ja päättelin,

että jossakin oli valo.

Kun näin sen,

se alkoi olla olemassa - minulle.

Nähtyäni varjon päättelin, että

varjon langettanut puu oli olemassa jossain.

Kun näin sen,

alkoi puu olla olemassa - minulle.

Eikä varjoa aiheuttanut mikään muu

kuin valo ja se puu.

Olemassaolollaan ne vahvistivat sen,

että varjo oli varjo

eikä mikään muu.

 

Ja minä tulin vakuuttuneeksi siitä,

että olin päätellyt oikein

ja että todellisuus oli juuri sellainen

kuin miksi olin kaavaillut sen.

 

Minä tiesin olevani oikeassa.

Eikä kukaan pannut vastaan.

Kuka nyt määrittelisi minut

samalla tavalla?

Vasta silloin olisin

aivan varma asiasta...

 

Näyttäisittekö minulle

ehdottoman todellisuuden?

Että voisin erotella

tuossa tuokiossa

sen siitä

tämän tästä.

 

20.9.82         Kainuun Sanomat - Unto Torniainen:  Sakari Kukko kotimaisemissaan
(Kuvateksti: Piirpauke-yhtyeen "kainuulaispanos" Sakari Kukko ja Ilpo Saastamoinen.)
P i i r p a u k e  ei hajoa, vaikka muutankin toistaiseksi Espanjaan asumaan, tuumailee Piirpauke-yhtyeen Sakari Kukko. Piirpauke konsertoi noin kolmellesadalle hengelle Kajaanissa sunnuntaina.

Piirpauke on äskettäin palannut kahden viikon esiintymismatkalta Turkista ja marraskuussa yhtye lähtee taas reilun kuukauden kiertueelle Saksaan.

- Meillä on manageri Saksassa ja olemme saavuttaneet sellaisen aseman, että voimme kiertää siellä pari kolme kertaa vuodessa.

- Tällä hetkellä olemme yhtyeenä päässeet periodityöskentelyyn ja se mahdollistaa mm. minun Espanjaan muuttamiseni.

- Espanjassa aion keskittyä soittamiseen ja säveltämiseen. Päätyöni tulee edelleen olemaan Piirpauke, eikä yhtyeen tulevaisuus millään tavalla ole kyseenalainen, vaikka sellaisiakin huhuja on kuulunut.

- Yhteydethän Espanjaan ovat melkein yhtä hyvät kuin Kajaaniin, toteaa Sakari Kukko.

- Seuraavasta Piirpauke-levystä tulee mahdollisesti konserttilevy. Taltioimme useita konsertteja ja materiaalista valitsemme sitten uuden levyn. Suurin osa sävellyksistä tulee olemaan uusia.

- Bändin linja tulee pysymään suhteellisen samanlaisena. Käytämme eri maitten musiikkia ja muokkaamme siitä  "Piirpauke-musiikkia". Uusina puolina voin mainita sen, että olemme ottaneet ohjelmistoon materiaalia Ilpolta ja sehän edustaa joko suomalaista tai itämaista perinnettä.

Piirpauken konsertista en ehtinyt kuulemaan kuin osan, mutta se osoitti, että yhtye on hyvässä vedossa. Improvisaatioissa on mielikuvitusta ja rytmisiltä elementeiltään yhtye on yhtä jännittävä kuin ennenkin.

Kajaanin keikalle yhtyeen basisti Ilpo Saastamoinen tuli kotoisesti suoraan puolukkametsästä. - Kainuun metsiä on tullut samoiltua marjastuksen ja kalastuksen merkeissä useasti kuluneen kesän aikana. Puolukoita tuli kolme sangollista, joten ei ollut tämäkään keikkareissu turha, naureskeli Ilpo Saastamoinen.

Piirpauken tulevaisuudesta olivat molemmat sekä Sakari että Ilpo vakuuttuneita.

Tulemme lähiaikoina tekemään yhteisiä kiertueita ruotsalais-turkkilaisen Oriental Wind'in kanssa ja mm. yhteisistä Turkin keikoista on jo alustavasti sovittu.

- Managerillamme on Saksassa oma levy-yhtiö ja nyt on tilanne jo se, että suurimmista  saksalaisista kaupungeista löytyy jo levyjämme.

Sakari kukko puhalteli haastattelun välillä uusinta soitintaan, turkkilaista klarinettia. - Olen jo kauan pitänyt turkkilaisten klarinetistien meiningistä ja täytyy opiskella tämänkin soittimen puhaltelua, tuumaili Sakari Kukko
Unto Torniainen

 

23.09.82

Oikea käsi voi näyttää väärältä.

Mutta tekokäsikin

voi osoittaa oikean suunnan.

Kädetön vinkkaa päällään.

Nyt [käsitän ja] päätän

nämä päättömyydet

tähän loppuun:

 

02.10.82

Oranssinhohtoiset pihapuut nuokkuvat

liikkumattomassa syyslauantain iltahämärässä.

Musta järven peili värähtää

keltaisen koivunlehden risteilevän lennon päättyessä.

 

Aamupakkasen turruttamat vaahteranoksat

tipauttelevat koristeitaan

kenenkään käskemättä

- yksitellen -

Yksitellen napsahtaa poikki

pihlajan lehti kannastaan

pudoten polveillen heinikkoon.

 

Odotusta, odotusta, odotusta.

Voima, puhti on poissa.

Iho kalvennut, elämänhalu painunut piiloon.

Vain piski jaksaa haukkua loputtomasti

olematonta vierasta.

Harakka ja varis lentävät mykistyneinä

- kuin häpeissään -

pihapuusta toiseen.

Kurkiparvi levähtää suoniityn heinätarhassa,

parkaisee lähtöhuudon

levittäytyessään taas parvesta auraksi.

Kyntötraktorin musta auranjälki

elonkorjuun jälkeisellä sänkipellolla.

 

Jänis vilahtaa hakkuuaukean kannokossa

ajokoiran ulvahtaessa jäljille päästyään.

karpalo uinuu suossa.

Kärpänen hakee lämpöä ulkoverannalta.

 

Kirkonkylän pimeät illat kuhisevat

kerholaisia, kansalaisopistolaisia, peruskoululaisia,

lukiolaisia ja musiikkiopistolaisia.

Kasvimaat on käännetty.

 

Peruna muhii kellarissa

omenahillopurkkien ja puolukkasaavien keskellä.

Pihamaiden lehtikasat siirtyvät

- kärrykuorma kerrallaan - metsänlaitaan.

Saksittu kuusiaita

valmistautuu ottamaan raskaan lumiviitan hartioilleen.

Järven vesi on laskenut...

kuin kutistunut kokoon

vastaanottamaan kylmän hyökkäykset.

Iltaöiset revontulet valjuina aaveina

laskeutuvan sumun yläpuolella

mustalla tähtitaivaalla.

 

Mihin on huvennut

tuo tuomen valkea kukka?

Mihin kissankello, orvokki ja lilja?

Lakanneiden linnunlaulujen jättämä tyhjiö

taivaan kaaressa,

olemattomuuden viljavainioilla.

Vain mielikuvitus raottaa hiljaisuuden ovia

kertoen kaikesta siitä,

mikä ei kuulu enää.

Hiljaisuus ei puhu

ennen kuin syysmyrsky puhkeaa pohjoisesta

ja muikku alkaa nousta vastatuuleen,

josta verkot saalistavat sen

ja kohmeiset sormet keräävät

saaliin hopeavälkkeiseen vakkaan.

Olenko minäkin kypsynyt valmiiksi?

- Missä vaiheessa alkeishiukkaset tarvitsevat päättelytaitoa? Onko se samuuden tunnetta (päättelyä, että toinenkin on kokenut saman informaation) "saman-merkkisyydestä"?

Yksinäisen [o]udin matala värähdys

kuin hämärän silmäripsi,

joka raukeana laskeutuu alas,

hidastettuihin mietteisiinsä.

Alas laskeutuu - puolitiehen -

elämänsä päättänyt sävel -

kaiken vaimentavan kurdilaismaton värillisiin sokkeloihin.

Ajatusmeren maininkipinta värähtelee kristallipisaroista.

Pohjalla aukeavat simpukoiden kyynelsilmät

sekoittuessaan todellisuuden pohjamutiin

ja värähtäessään merenalaiseen,

temppelipylvään korukuvioon upotessaan.

 

Mitä tutkii yksinäinen ajatus

uppoutuessaan olevaisen ristiaallokkoon,

risteillessään älyn suurkaupunkien sokkeloisilla kaduilla

ja tunteiden kashbahien labyrinttikujilla

harhaillessaan

omien jäävuoriuniensa vaarallisissa rotkoissa

vaeltaessaan

paahteisen erämaan laidalla hohtavia,

olemattomia tiedon ajatuskeitaita kohti

luoviessaan

hengen Skyllan ja materian Kharybdiksen välisestä kapeikosta

päin selviä vesiä,

kelluessaan

lastuna vihan taifuunien nostattamassa hirmumyrskyssä

tunkiessaan itseään

läpi massapsykoosien valtaamien ihmismassojen,

tuntiessaan

suljetun paikan kammoa aukealla suurtorilla

kapinalaulujen katketessa

rynnäkkökiväärien epätasaisiin, yksitoikkoisiin sarjoihin,

raivaustraktorien työntyessä seinästä sisään

kaasukammion uuninluukun sulkeutuessa hiljaa selän takana,

mehujen purskahtaessa ulos

rypälepommin päätettyä suutarinpäivänsä,

kiskoessaan

itseään irti tottumuksen tervatusta sillasta,

automatismin sulasta asvaltista,

traditioiden upottavasta lentohiekasta

aivopesun hypnoottisesta suonsilmäkkeestä

uskomusten jalkapuusta,

fanatismin hirttosilmukasta

saivartelun salakuopista

sosiaalisten velvoitteiden mustekalalonkeroista,

pujahtaessaan

läpi pikkutärkeyden neulansilmästä

selviytyessään

totuudeksi uskoteltujen valhekeihäiden kujanjuoksusta

riistäytyessään irti

verisiteiden kihokinlehdistä, verikoston kulleroista

ponnistaessaan eteenpäin

vapaan tahdon pilviportailla

kohti olematonta ja ikuista

ideoiden maailmaa.

 

Miltä tuntuisi jättää jälki koskemattomaan,

pitää poikuutensa

puhkaistuaan hyvän ja pahan tiedon neitseellisen immenkalvon,

voittaa pyhä sota antautumalla,

katsoa rahasta katsoviin silmiin

tuntematta mitään,

nähdä itseään koskettavat kätensä

tuntematta niitä omikseen,

kokea arkipäivä kiihottavana tutkimusmatkana,

kadottaa tuttuuden tuntu

kiertää kehää alati ihmeissään,

elää niin vanhaksi,

että uskaltaisi kuolla nuorena

kunnes on liian myöhäistä.

Millaista olisi rikkoa menneisyyden peilikuva

ja astua sen läpi

läpinäkyvän ja läpinäkymättömän autioille rajamaille.

 
Ja jos kaikki tämä tulisi joskus tehtyä,

niin millaista olisi olla sen jälkeen

ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Kulkisiko vain muina miehinä

suoraan eteenpäin vain

- muodon vuoksi tietä ohikulkijoilta kysellen...

 

Jos kukat, hyönteiset ja linnut

selviytyvät olemassaolostaan

päättelemällä taivaanmerkeistä

omat muutto- ja paritteluaikansa,

niin miksei ihminenkin

voisi päätellä pätevin perustein

ja tulla toimeen.

Ja miksei solukin voisi päätellä

ja miksei hiukkanenkin voisi päätellä

jotain jostain muusta - pätevästi.

 

Olisiko silloin mahdotonta,

että päättely itse

pukeutuisi muurahaisten muotoon

ymmärtääkseen elämää

paremmin

kuin koskaan...

 

Nyt vasta alan tajuta,

että päättely sittenkin on eräs tiedonhankintamuoto,

jonka siemen on syvällä todellisuudessa.

 

Jos minä voisin antaa nimiä kvarkeille,

sanoisin yhtä niistä päättelyksi

ja toista havainnoksi

tai: vaiteliaisuudeksi,

tai: harvasanaisuudeksi

ja kolmanneksi

antaisin muiden päätellä,

mitä minä olen tekemässä.

 

Minä puolestani ainakin tiedän: JUURI NYT SINÄ LUET TÄTÄ!
(* 5.1.2007 - muistiinpanojeni ainoa absoluuttinen totuus! Miten saada muut uskomaan se?)
- Vaikkei se olekaan minun päätettävissäni.
- Miten on mahdollista, että tuo harvalla painettu lause on totta joka kerta - mutta vain silloin - kun joku lukee sen - ja siitä huolimatta minä...valehtelen tietäväni... (että ennustan tässä aina oikein!) ...Kuin olisin vetämässä pitkää siimaa tietämättä milloin kala on tarttunut, ja kun vedän siiman ylös, olen kuitenkin varma, että koukuissa on jotain.

 

> 4.10.82 Katso N:o 40 - Julius Heikkilä:  Ne ihanat kesätapahtumat - Piirpauke Kaustisella

> TV-2 la klo 20.50 Piirpauke Kaustisella (10 min.) > Ks. 24.7.82

 

14.10.82 Ihmissyöjien ruokalista:

- Seniorenteller

- Touristenteller

­- Schweinebraten (sioista)

- Rauchfleisch (tupakoitsijoista)

- Krakauer

- Hühnerbrühe

- Achtung (?)

- Wechselnde Fernfahrerpfännchen

- ½ Hähnchen (mit Brot)

- Bockwurst (pukeista)

- Zigeunerschnitzel (mustalaisista)

- Spaghetti Bolognaise (italial. lieroista)

- Konjakissa liekitettyä alkoholistinmaksaa

- Sudanilaisen erikoinen (käristetty, rullattu sandaali)

- Arabialaisen kieltä hyydykkeessä (/-nä?)

- Neekerinlimppua

- Eturauhasmuhennos

- Aivovatkuli

- Kiinalainen kulikeitto

- Serbialainen pappisoppa

- Vesikauhuinen merimies

 

5.11.1982 pe Savon Sanomat - Paula Aalto (> Isot henkilöhaastattelut):  

Kuin Keiteleelle pudonnut muukalainen

… Musiikissa ilmansuunnat
Piirpauke tunnetaan yhtyeenä yhtä hyvin Saksassa kuin Rovaniemellä. Esitteessään he ilmoittavat olevansa jazz-rock yhtye. Heidän musiikissaan soivat Sakari Kukon (saksofonit, kosketinsoittimet) eteläamerikkalaisväritteiset kuviot tai Ilpo Saastamoisen laaja pohjoismainen kansanmusiikkituntemus.

Ja tässä piilee Piirpaukeen kansainvälisyys. He soittavat pohjoista, etelää, itää ja länttä. He eivät käperry suomalaisiin joikuihin, vaikka Ilpo ne hallitsee Nils-Aslak Valkeapään yhtyeestä jo saamelaiskaudeltaan. Eivät juutu eteläamerikkalaisen matkimiseen ulkoluvun lailla, vaikka Sakari Kukon toinen kotimaa löytyy ihan muualta kuin pohjolasta.

Kaksi muuta ovat Pekka Nylund (kitara) ja Tom Nekljudow (lyömäsoittimet). Molemmat ovat syntyperäisiä helsinkiläisiä, musiikin ammattilaisia, musiikista ja musiikissa eläviä.

- Toiminnallisesti meillä oli hyvä vuosi. Taloudellisesti huono liikekumppaneitten vuoksi. Kaikki muut hankkivat meidän soitosta, itse emme juuri mitään.

Piirpauke maaseudulle
Ilpo johdattelee perheen tummasävyisessä olohuoneessa toimittajan managereitten, roudareitten, prosenttien, kilometrirahojen, päivärahojen, vahvistinmaksujen rämeikköön.

Vuodatuksesta ymmärrän sen, että rämeikön reuna häämöttää monen jos-sanan päässä ja sen että muusikon vaimon on vaikea saada paikkakunnan verottajaa ymmärtämään, ettei muusikon työ ole verrannollinen metsurin työhön ja että on keikkoja, joista soittajille jää puhtaana käteen suunnilleen sen kuluneen soppa-jutun verran. Aina ei sitäkään.

Nyt yritetään hoitaa homma ilman välikäsiä, managereita ja muita. Minä järjestän keikat kotoa käsin, samoin kuljetuksen ja muut tarvittavat jutut. Piirpauke aloittaa maaseutukiertueensa Pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Se soi Nilsiässä, Keiteleellä, Pihtiputaalla, Karttulassa, Suonenjoella, Rautalammilla, Viitasaarella ja Jyväskylässä.

Miten tällaiset maaseutupaikkakunnat ja mistä riittää kuulijat, kyselen ja Ilpo vastaa, että maaseudulla on kiinnostusta ja kuulijoita, jos vain löytyy halukkaita kiertämään pieniä paikkakuntia.

 
Savosta Saksaan

Piirpauke siis tekee eräänlaista kehitysaluetyötä, ja hän vastaa että jotain sinnepäin.
- Pienet kunnat voivat tilata meitä halvemmalla kuin kaupungit. Ja nyt alkava kierros on suunniteltu niin, että matkoissa säästetään mahdollisimman paljon, samoin majoituksissa.

Hän näyttää tarjouskaavakkeen, missä hinnoittelu kulkee kokoonpanon, ajoituksen ja mahdollisen paikkakuntien yhteistyön mukaan. Järkevää kulttuuriyhteistyötä, mutta toimiiko se?
- Kajaanin Big Bandin johtajuusajoilta tiedän että se toimii. Aika oli opiksi. Sain kosketuksen byrokraatteihin.

Savolais-keskisuomalaiselta kiertueeltaan Piirpauke matkustaa Saksaan Müncheniin, Berliiniin, Kölniin. Lavat ja kuulijamäärät vaihtuvat.
- Päämääränä pidän mahdollisuutta kiertää konserttimuusikkona. Sitä ettei yhtyeen tarvitsisi hajottaa voimiaan...

7.11.               Nilsiä -  (Piirpauke-konsertti)

8.11. ma          Keitele, yläaste klo 20 (11.11. Pie-Kei + IS 10.11)

9.11.               Pihtipudas, ala-aste (Kotiseudun Sanomat 7.11.)

10.11. ke         Karttula, yläaste klo 19

11.11.         2x Suonenjoki (koulukonsertit) + Rautalampi, Nuottamies

12.11. pe         Viitasaari, Nuorisotalo klo 19

13.11. la          Piirpauke; Jyvä-Jazz-82; yo-talon yläkerta klo 20 > 

 

6.11.82 la Iisalmen Sanomat: Piirpauke Keiteleelle (Irtoleike)
Piirpauke, kansanmusiikkia jazz- ja rock-vaikutteisesti soittava nelihenkinen yhtye vierailee 8.11. Keiteleellä. Kansainvälisiltäkin konserttilavoilta kokemusta omaava Piirpauke soittaa yläasteen salissa klo 20 alkaen. Keiteleen kulttuurilautakunta osallistuu konsertin järjestelyihin.

Savoon ja Keski-Suomeen suuntaamansa viikon kiertueen Piirpauke aloittaa 7.11. Nilsiästä. Tiistaina on vuorossa Pihtipudas ja keskiviikkona Karttula. Maaseutu-kiertueen jälkeen Piirpauke matkaa Helsingin kautta Ruotsiin ja sieltä edelleen konserttimatkalle Saksaan.

Maaseutukiertueen idean takana on yhtyeen bassokitaristi Ilpo Saastamoinen, jota on ehditty Tammenlehteä lainaten tituleerata jo yhtyeen johtajaksikin. Ilpo Saastamoinen kuitenkin huomauttaa, että Piirpaukea johtaa edelleen yhtyeen ainoa alkuperäisjäsen Sakari Kukko. Tähän saakka Kukko on yksinomaan vastannut myös yhtyeelle tehtävistä sovituksista. Aivan viime aikoina sovittajana on ollut myös Ilpo Saastamoinen.

Kajaanin Big bandin kapellimestarina aiemmin toimineelta Saastamoiselta ilmestyy marraskuussa Tammen kustantamana "Kitarasäestyksen alkeet" -kirja. Sama aineisto on jo aiemmin tullut Kansanvalistusseuran kirjeopiston tilaamana "Opi soittamaan kitaraa" -kurssina. Opetuskasettien lisäksi kurssi sisältää myös arvostelupalvelun.

Oppilaat lähettävät tehtävänsä arvioitaviksi. Ilpo Saastamoinen käy läpi "kurssi-läksyt", tehtäväkasetit ja kirjalliset tehtävät, jotka sitten palautetaan arvioituina, opettajanmerkintöineen takaisin oppilaille. "Opi soittamaan kitaraa" -kurssi on ollut markkinoilla jo pari kolme viikkoa.

 

8.11.82 ma Keskisuomalainen - U.U:  Mukana Pihtipudas, Viitasaari - Piirpauke maalle (Irtoleike)
(Kuvateksti: Piirpauke nykyisessä kokoonpanossaan. Vasemmalta Ilpo Saastamoinen, Tom Nekljudow, Pekka Nylund sekä Sakari Kukko. )

Suomalaisen kevyen musiikin kärkinimi Piirpauke lähtee aukomaan uusia uria. Yhtye kokeilee marraskuun alussa itsensä sponsoroimaa maaseutukierrosta, joka onnistuessaan vaikuttanee pysyvästi yhtyeen kiertuejärjestelmään.

Kierros käynnistyy marraskuun 7. päivänä Nilsiältä. Viikon kestävän matkan aikana yhtye esiintyy mm. Pihtiputaalla 9.11. ja Viitasaarella 12.11. Kiertue päättyy Jyväs-kylään, jossa Piirpauken konsertti on Jazz-päivillä 13.11.

Piirpauken basisti Ilpo Saastamoinen sanoo, että tällaisen kokeiluviikon ideana on myydä hyvää musiikkia entistä halvemmalla. Hän uskoo, että pienilläkin maaseutu-kunnilla on nyt paremmat taloudelliset mahdollisuudet hankkia yhtye esiintymään, koska palkkiosta ovat poissa ohjelmatoimiston kulut.

Ilpo Saastamoinen luottaa siihen, että Piirpauken konsertit aivan uudenlaisillakin estradeilla - ala- ja yläasteiden juhlasaleissa, maaseuturavintoloissa - menevät hyvin perille. "Tähänkin asti 70 prosenttia konserteistamme on ollut loppuunmyytyjä", hän sanoo.

Musiikillisesti Piirpauke aikoo pysyä tukevasti nykyisellä linjallaan. Yleismaa-ilmalliseen kansanmusiikkiin perustuva soitanto on saanut jatkuvasti lisää ystäviä paitsi Suomessa ja muualla Skandinaviassa myös Keski-Euroopassa, erityisesti Saksan Liittotasavallassa.

Kansanmusiikin suosion kasvu johtuu Saastamoisen käsityksen mukaan siitä, että ihmiset ovat yhä kypsempiä vastaanottamaan muutakin musiikkikulttuuria kuin mitä kevyt musiikki tähän mennessä on tuottanut. "Tiedonkulun lisääntyminen eri kulttuurien välillä on kasvattanut myös musiikkikulttuurin tarjontaa", hän vahvistaa. Esimerkkinä hän mainitsee, että mitä enemmän kehitysmaiden siirtolaisia tulee Eurooppaan, sitä enemmän he tuovat mukanaan myös oman maansa kansan-musiikkia. Niinpä Saksan Liittotasavallassakin on esimerkiksi turkkilaista kansan-musiikkia tarjolla huomattavasti enemmän kuin Turkissa konsanaan.

Piirpauke Oy         
Riidat ohjelmatoimiston kanssa johtivat siihen, että pojat päättivät kokeilla itse itsensä markkinoimista. Yhtyeestä tehtiin osakeyhtiö, jossa kullakin jäsenellä on saman verran osakkeita. "Näin olemme sisäisesti demokraattisia", Ilpo Saastamoinen tähdentää. Piirpauke on soittanut viimeiset kaksi vuotta samassa kokoonpanossa. Saastamoisen lisäksi yhtyeeseen kuuluvat Tom Nekljudow (rummut), Pekka Nylund (kitara) sekä Sakari Kukko, (saksofonit, huilut, piano ja lyömäsoittimet).

Yhtyeen jäsenet ovat hajallaan ympäri Suomea. Haastattelua tehtäessä Sakari Kukko majaili etelän auringossa, Tom Nekljudow ja Pekka Nylund Helsingissä ja Ilpo Saastamoinen Keiteleellä.

Erillään olo ei hänen mukaansa missään tapauksessa vaikeuta Piirpauken toimintaa, pikemminkin päin vastoin. "Uskon, että musiikillisesti ja myös yhtyeen koossa-pysymisen kannalta on vain hyvä, että olemme välillä toisistamme erossa", hän vakuuttaa.

Piirpaukella on varsin kunnianhimoinen tavoite: elättää jäsenensä pysyvästi konserttitoiminnalla. Tavoitteen toteutumiseen on kuitenkin helppo uskoa, kun katsoo yhtyeen tulevaa konserttiohjelmaa. Marraskuun kokeiluviikon jälkeen kolmen viikon kiertue Saksan Liittotasavallassa. Helmi- ja maaliskuussa Suomen kiertue, joka käynnistynee Lapista ja päättynee Etelä-Suomeen. Syksyllä on näillä näkymin vuorossa Turkki. - U.U.

 

8.11.82 ma         Keitele, yläaste klo 20 (Piirpauke-konsertti) (11.11. Pie-Kei + IS 10.11)

> 4.11.82 to Pelavesi-Keitele: Miten on mahdollista, että Piirpauke Keiteleellä?!
Johan on aikoihin eletty, huokaisi moni kuullessaan, että peräti Piirpauke-yhtye on tulossa Keiteleelle esiintymään. Miten moinen kansainväliset estraadit kolunnut jazz-rock-bändi nyt sitten yhtäkkiä ilmestyy pienen kirkonkylän koulun jumppasaliin soittamaan. Herää kysymys, onko tässä nyt jotain ihmeellistä, kun bändin esiintymis-paikaksi kelpaa mikä tahansa kyläpahanen.

Ilpo Saastamoinen, miten on??
- No joo tässä on tapahtunut yhtä ja toista. Ensinnäkin me ollaan pääsemässä eroon eräästä aika ikävästä jarrusta, nimittäin manageristamme. Huomattiin sellainen asia, että yhtyeen tulot menevätkin ihan muualle kuin meille, jotka työn teemme.

- Manageri joka Piirpauke-yhtyettä markkinoi veti kaikki kulut liian isolle; Kuljetukset esimerkiksi maksoivat tuhottomasti. Piirpauke oli turhan kallis yhtye; puolet liian kallis ja vain siksi, että meitä suoraan sanoen riistettiin ja käytettiin hyväksi.

Näin sanailee Saastamoisen Ilpo, Piirpauke-yhtyeen basisti. Ilpon silmänaluksista voi nähdä väsymyksen ja liki puolimetriseksi venähtäneen parras vipatus on verkkainen. Mikä miestä väsyttää?

- Piirpauken esiintyminen Keiteleellä liittyy laajempaan kokeiluun. Yritämme nyt aivan uudelta pohjalta, eli hoidamme kukin osaltamme bändin markkinoinnin ja keikkoihin liittyvät järjestelyt. Minä hoitelen kotimaan ja muiden tehtäväksi jää Skandinavian maat ja Keski-Eurooppa.

- Nyt olen järjestellyt yhtyeelle keikkoja aivan tähän lähelle. Ensi viikon kierrokseen sisältyy kahdeksan konserttia. Käydään Nilsiässä, Pihtiputaalla, Viitasaarella ja niin pois päin. Keitelettä pidämme tukikohtana, sillä täältä on lyhyet etäisyydet maaseutukierroksemme kohteisiin. Näin saamme myös majoituskulut pieniksi.

- Kuntien kulttuurilautakunnat ovat tässä juonessa mukana. Parilta pieneltä kunnalta on olemassa pieni takuusumma. Kuntien mukanaolo merkitsee myös järjestelyapua itse konserteissa.

Kaupungeista maakuntiin
Aikaisemmin Piirpauken esiintymisiin oli varaa vain kaupungeilla. Tästä lähin keskitymme keikkailemaan linjalla Kuopion - Keski-Suomen - Vaasan ja Pohjois-Karjalan läänien pohjoisosat ja sitä ylöspäin. Ilman kallista välittäjää voimme tulla pieniinkin kuntiin, Ilpo Saastamoinen kertoo.

Ilpon selostuksesta voi rivien välistä lukea, että mies on ilmiselvästi hyvillään tapahtuneesta muutoksesta, eli kotimaan keikkailumahdollisuuksien lisääntymisestä.

Että jotain ylimääräistä liikahtelee Ilpon mielessä, kun on kysymys esiintymisestä nimenomaan Keiteleellä, voi tarkkasilmäinen havaita miehen hymyillessä pujopartansa uumenista. Miksi muuten Pielavesi on jäänyt tämän keikkakierroksen ulkopuolelle?

Pielavesi ei yksinkertaisesti enää mahtunut aikatauluun. Eiköhän tämäkin asia hoidu ensi vuoden puolella, arvelee Ilpo.

Vanhaa ja uutta kansanmusiikkipohjaista ohjelmistoa on luvassa. Taidetaan soittaa osa Optatus Raatikaisen franseesista, saa nähä sitten.

Tuleeko akustisia ongelmia, Keiteleen esiintymispaikkanahan on yläasteen laatikkomainen voimistelusali?

Aivan puuroksi tuskin koskaan menee, sen voimme hoidella laitteiston säädöillä. Sitä paitsi musiikkimme sisältää voimakkuusvaihteluja ja soittimet erottuvat kyllä toisistaan, Ilpo vakuuttelee.  

 

10.11.82 ke Iisalmen Sanomat - Vellamo Paananen: Piirpauken antoisa musiikkimatka
(Kuvateksti: Piirpauke tarjosi kuulijoilleen mielenkiintoisen musiikki-illan. Yhtyeessä soittavista vas. PN, TN, IS ja SK, yhtyeen johtaja ja ainoa alkuperäisjäsen, toimi myös illan juontajana.)

Monikansallinen, moderni kansanmusiikki-ilta. Viehättävä kuviteltu teatterituokio. Jännittävä matka Etelä- ja Keski-Eurooppaan, Lähi-itään, Länsi-Afrikan Senegaliin, Etelä-Amerikan Colombiaan ja suomalais-ugrilaisten kansojen keskuuteen Luoteis-Siperiaan, jossa Uralin itäpuolella asuvat ostjakit, sekä kotimaan tuttuihin maisemiin.

Kaikki tämä mahtavan kansainvälisen tason musiikin välittämänä. Koimme sen puolitoistasatapäisen joukon tunnelmin, pielaveteläiset ja keiteleläiset yhdessä: Koimme sen ainutlaatuisen Piirpauken vierailun antina Keiteleen yläasteen juhla-salissa maanantaina, soittajille tunnustuksen antaen.

Piirpauke-yhtyeen perustaja, johtaja ja sormenpäitään myöten muusikko, on Sakari  K u k k o . Hän vaihteli soittimia "kuin entispoika tyttöjä" - saksofoneista kosketinsoittimiin. Hän myös hauskasti kuulutti ohjelman ja esitteli yhtyeen jäsenet.

Rytmikäs ja kivapoljentoinen Lampaan polska, on Keski-Euroopan kautta Suomeen tullut ja täällä Toivo Kuulan välittämänä suosion saavuttanut. Sävelmä Piirpaukelle sovitettuna soi elävästi lammaslauman ravatessa vuorten rinteitä, kirmatessa, hypellessä, elämisen riemua säkenöiden ja vielä määränpäähän päästyäkin tanssiksi pistäen.
Siitäpä pojat poikkesivat Turkkiin ja toivat tuliaisina kurdien vapautta kaipaavan Vastaa, ystävä -melodian. Sitä kuunnellessa voi käsin koskien aistia ihmisen perustarpeen, vapauden.

Kolmantena esitetyn sävelmän myötä palattiin kotimaahan, jopa kotipitäjään Keiteleelle. Täältä jaloin Optatus R a a t i k a i n e n vaelsi Etelä-Suomen maisemissa ja opetteli herrasväen tanssisarjan, franseesin. Sitä Optatus usein soitteli, opetti vaimolleen Sylville sen kiemuraiset, jopa koketeeraavat kuviot. Franseesi on Englannin, Ranskan ja Saksan kautta maahamme saapunut monivuoroinen vastakkaintanssi. Optatuksen soittamassa sävelmässä on kuusi jaksoa, joista viimeinen, galoppi, on kuvioiltaan hauskin. Piirpauke soitti ensimmäisen osan. Sen on yhtyeelle sovittanut Ilpo  S a a s t a m o i n e n , joka Turkissa sai hauskan nimen Muhtar Zühtü eli Iloinen kylän vanhin. Tätä sävelmää kuunnellessa koin mieli-kuvissa illan teatteriosuuden, mutta ihmettelin: "Mitä mahtaisi Optatus sanoa kuulemastaan?"

Ohjelman alkuosan viimeisenä kuulimme Romanialaisen kansanlaulun. Sen osittain haikea melodia kertoi, että sielläkin kansan ihmisen perusvire on pikkuisen surullinen.        

Senegalilainen Sheikh Ibra Fall on metsurilaulu. Ja niin vauhdikas. Yritin kuvitella, miten mahtavat aarnipuut kaatuvat moottorisahan raastaessa niiden runkoa. Työvaiheet voi nähdä musiikin kertomana, viimeksi jopa puiden vyöryttämisen virtoihin. Metsurilta virtasi hiki, mutta lopulta vikkeläsormisen rumpalin ja lyömäsoitinten taiturin Tom  N e k l j u d o w i n soolo sai tukit iloisesti vierimään solisevassa vedessä.

Ostjakin laulu, sikäläisen kansanlaulun pohjalta Aarne Merikannon välittämä sävelmä vei kuulijat kauas Uralin taakse. Etäinen sukulaiskansa lähestyi meitä lännemmäksi siirtyneitä. Colombialainen tanssi pani kuuntelijoiden varpaat vipattamaan. Siinä on eteläamerikkalaista rytmiä toisillekin lainata.

Soi vienosti murheeni soitto - Oskar Merikannon tunnettu sävelmä ja äiti Sylvian lempilaulu, soi erikoisesti Ritulle, Ilpon vaimolle omistettuna kertoi kuuluttaja. Se soi kauniisti, herkästi, mutta sen sävelistä purkautui myös elämisen tuska, ihmissydän kaipaus ja kipu, "joka murheen mun rintaani toi..." Kukapa muu, kuin herkkäsorminen kitaristi Pekka N y 1 u n d sen osaisi paremmin kuuntelijalle välittää. Me olimme äänettömiä.

Viimeinen, taatusti tulinen rytmiltään, oli kooste kahdesta bulgarialaisesta mustalais-sävelmästä. Miten iloisia vuoriston mustalaiset voivat olla, vaikka aina ei ole leivästä tietoa. Mutta onhan toki rytmi ja tanssi. Jo siinä naisten pitkät hameenhelmat liehahtivat ja tulinen lempikin leimahti, kun mustalaismies tummikkoaan tanssitti.

Konsertin päätteeksi sopi Sakari Kukon toteamus: "Keiteleläisille oli kiva soittaa." Keiteleen jälkeen Piirpauke soitti Pihtiputaalla, ja keskiviikkona on vuorossa Karttula. Yhtyeessä on soittajien lisäksi kaksi teknistä henkilöä. Saksan kiertueelle lähtee myös kuopiolainen Jussi Tegelman hoitamaan äänentoistoa.
VELLAMO PAANANEN

 

> 11.11.82 to         Pielavesi-Keitele - (VP vai THV?): Piirpaukelainen näkemys
Kuvateksti I: Pekka Nylund aloitti kitaransoiton 60-luvun loppupuolella. Vuonna 1979 hän tapasi Sakari Kukon ja liittyi oitis Piirpauke-yhtyeeseen.

Kuvateksti II: Tom Nekljudow on yhtyeen kuopus, vasta 22-vuotias. Piirpauke-yhtyeeseen hän tuli rumpaliksi kesällä 1980.

Kuvateksti III: Sakari Kukko on yhtyeen monitaituri, muusikon uraa hänellä on 20 vuotta takanapäin.

Kuvateksti IV: Ilpo (Ilja) Saastamoinen on porukan "nestori". Hänen taustansa

muusikkona sisältää runsaasti opetustyötä. Piirpauke-yhtyeelle hän on sovittanut lukuisia kappaleita.

Kuvateksti V: Piirpauke-yhtye ammentaa osaamistaan yhtä hyvin Keski-Euroopan suurilta konserttilavoilta kuin nyt myös pienten kuntien koulusaleista. Harjoittelu-tauolla Keiteleellä vas. Pekka Nylund, Tom Nekljudow, Ilpo Saastamoinen ja Sakari Kukko.

Tapanahan on, että kaivellaan, tai ainakin yritetään kaivella esiin taiteentekijöiden niin sanottu syvin olemus. Mikä on maanantaina Keiteleen yläasteen "voimistelu-laatikon'' toisessa päässä soittaneen kokoonpanon ''se syvin''?

Hillitöntä vauhdinpitoa, jazzmaista jammailua, rauhoittumista. Äkillinen rytmin-muutos huimaan rock-menoon, virtuoosimaista sooloilua, osaamista, volyymia. Taustalla kotoisen kansanmusiikin tuttua melodiaa tai kaukomaan eksotiikkaa. Tämä kaikki ja hyppysellinen sitä jotakin on yhtä kuin Piirpauketta konserttilavalla Keski-Euroopassa tai Keiteleellä.

On sivuseikka kuinka paljon väkeä olisikaan ollut Piirpauke-yhtyettä kuulemassa, jos kansalaisopiston piirejä ei olisi ollut samana iltana niin paljon ja Syksyn Säveltä olisi tapailtu jonakin toisena iltana. Tärkeää oli, että jälleen pieni osa tätä kotoista kansaa pääsi jyvälle siitä, mitä Piirpauke on ja mitä se esittää. Tuntuipa konsertin jälkeen hyvältä tai mitäänsanomattomalta, pankaa sana kiertämään!

Piirpauke riehaantui heti alkuun vetäisemällä Lampaan Polskansa sellaiseen tempoon, että salin rappaukset varisivat. Kurdi-kansan itsemääräämisoikeuksien puolesta tuskin kukaan keiteleläinen huolta kantaa, mutta nytpähän tiedetään millaista on kurdien musiikki piirpaukelaisittain esitettynä. "Vastaa ystävä" -musisoinnin muutamat muistanevat levyraadin listoilta.

Koskapa Keiteleellä oltiin ja pitäjän historiasta tiedetään sen verran, että Optatus Raatikainen -niminen pelimanni on Piirpauke-yhtyeen basistin Ilpo Saastamoisen isoisä, niin ja niin edespäin.

Siispä Optatuksen franseesi kuultiin lapsenlapsensa Muhtar Zühtün sovittamana!? Turkissa näet Ilpo tunnetaan nimellä Muhtar Zühtü ja sana muhtar tarkoittaa kylän vanhinta ja sana zühtü veijaria.

Kahvitauon jälkeen kuultiin piirpaukelainen näkemys senegalilaisesta metsuri-laulusta (taatusti erilainen kuin meikäläinen jätkän humppa, ei pidä sotkea). Tästä lähin piti kukin soittajavuorollaan huolen henkilökohtaisen soittotaitonsa esittelystä. Tom Nekljudowin hyörintä rumpujensa äärellä synnytti tunteen juuri pään yläpuolella jyrisevästä ukkosesta.

Pikku hiljaa alkoi tuntua siltä, että Pekka Nylund ja kitara taitavat jäädä unholaan tyystin. Mutta kun Pekka itketti soitintaan "Soi vienosti murheeni soitto" -kappaleen ajan, tuntui kuin koko sali olisi kohta ollut nenäliinoja vailla.

Saastamoisen Ilpolla näytti olevan hauskaa kotiyleisönsä edessä. Basso milloin jyrisi milloin hyrisi tyytyväisen miehen näpeissä. Kooste kahdesta bulgarialaisesta mustalaissävelmästä oli ennen kokematonta musiikillista vauhdin hurmaa. Heräsi kysymys ei siitä, miten kauan vielä kestää, vaan siitä, miten loputon onkaan piirpaukelaisten mielikuvitus ja improvisaatiokyky.

Että osaavatkin ammentaa. Sakari Kukko, monitaituri hallitsemaan niin puhaltimet kuin kosketinsoittimetkin. Tuollaisia kun kasvaisi edes yksi joka pitäjässä, sanoi joku seuraavana päivänä.

Piirpauke lopetteli illan esityksen ylimääräisellään yhtä ravakasti kuin oli Lampaan Polskallaan aloittanut. Viimeinen melodia oli tarttunut yleisöön, sillä sitä vihellettiin pois lähtiessä.

10.11.82 ke         Karttula, yläaste klo 19 (Piirpauke-konsertti)

12.11.82 pe Savon Sanomat - Heikki Hakala: Kukon laulu
Saksan kiertueensa kynnyksellä Piirpauke on soitellut savolaisissa maisemissa. Kyseessä on arvokas kulttuuriteko semminkin, kun konsertteja on ulotettu myös maaseutukuntiin.

Piirpauke on yhtye, jonka musiikki on aina määrätietoisesti pyrkinyt omaan, itselleen uskolliseen suuntaan. Vuosien ajan se on kuvastellut ja soinut Sakari Kukon musiikillisia näkemyksiä, kokemuksia ja oivalluksia. Nykyisessä Piirpaukessa soi myös Ilpo Saastamoisen musiikillinen näkemys ja kokemus.

Miten se sitten soi? Lyhyesti voisi kai sanoa: aina ja ehdottomasti omaperäisesti.

Piirpauke, vaikka se voitaisiinkin luokitella fuusiorockin suomalaiseksi kulma-kiveksi, on vienyt kuitenkin tuota käsitettä laveammalle.

Piirpauke, sellaisena kuin se mm. Karttulassa soi, on kahden voimakkaan muusikko-persoonan synteesi. Yhtye luo eheitä kokonaisuuksia kansanmusiikkiteemoista, itämaisista ja eteläamerikkalaisista vaikutteista yhtä lailla kuin suomalaisesta kansanmusiikista. Näihin vaikutelmiin liitetään jonkin verran jazzia ja hyvin hentoisesti rockaineksia.

Tällaisesta seoksesta ei synny mitään "luokiteltavaa" musiikkia vaan musiikillinen kudelma, jossa itämaiset, eteläamerikkalaiset ja eurooppalaiset sävyt kudotaan suomalaiseen loimeen.

Musiikilliset voimahahmot myös esiintymislavalla ovat Sakari Kukko kosketin-soittimissa ja puhaltimissa sekä Ilpo Saastamoinen bassossa. Pekka Nylund kitarassa ja Tom Nekljudow rakentelevat sitten yhdessä heidän kanssaan tämän soinnillisen kokonaisuuden, jossa perinteiset soitinten roolit ovat kadottaneet merkityksensä. (ja samalla rajoittuneisuutensa).

Piirpauke rakentaa vankkaa siltaa vakavan ja kevyen musiikin välille. Heidän musiikissaan tämä näennäinen raja on jo aikoja sitten kaatunut.
HEIKKI HAKALA

12.11.         pe         Viitasaari, Nuorisotalo klo 19 (Piirpauke-konsertti)

> 4.11.82 Viitasaaren Seutu: Piirpauke Viitasaarelle (Irtolehti)
Lyhyellä Suomen kiertueellaan oleva Piirpauke-yhtye saapuu Viitasaarelle 12.11. Piirpauke on vuosikausia ollut ehdottomasti suosituin jazz-yhtye Suomessa.

Yhtyeen kokoonpano on vuosien mittaan muuttunut usein, mutta se on kuitenkin aina pystynyt säilyttämään ainutlaatuisuutensa: Piirpauken erottaa muista jazz-rock -yhtyeistä se, että heidän musiikkinsa perustuu voimakkaasti kansanmusiikkiin eri puolilta maailmaa. Käyttäen hyväkseen kansanmusiikkia läheltä ja kaukaa Piirpauke luo vahvasti omaleimaista musiikkia antamatta kuitenkaan jazz- ja rock-elementtien rikkoa alkuperäistä luonnetta.

Piirpauke on julkaissut yhdeksän lp-levyä ja esiintynyt eri puolilla Skandinaviaa ja koko Eurooppaa sekä aina Turkissa, Kuubassa ja Intiassa saakka. Kesällä -80 Piirpauke oli pitkällä Euroopan kiertueella, jonka aikana se esiintyi mm. Roskilde -festivaaleilla ja äänestettiin yhdeksi koko festivaalien viidestä parhaasta yhtyeestä.

Piirpauken tämänhetkinen kokoonpano on seuraava: Sakari Kukko (piano, saxofonit, huilut ja lyömäsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (basso) ja Tom Nekljudow (rummut). Viitasaaren vierailu 12.11. klo 19 nuorisotalolla on merkittävä, sillä kotimaan kiertueita yhtyeellä on melko harvoin.

> 18.11.82 to Viitasaaren Seutu: Mahtavaa (Irtoleike)
Jazz-yhtye Piirpauken musisointia voisi luonnehtia yhdellä sanalla: mahtavaa. Kansansävelmistä voimansa ammentavan ja niitä perin omaleimaisesti sovittavan yhtyeen konserttikiertue ehti viime perjantai-iltana Viitasaarelle ja tavoitti toistasataa kuulijaa nuorisotalossa.

Piirpaukessa soittavat Sakari Kukko, Pekka Nylund, Tom Nekljudow sekä Keiteleen Shemeikka Ilpo "Ilja" Saastamoinen.

17.11.82         Kotiseudun Sanomat: 9.11. Pihtipudas (Piirpauke-koulukonsertti)
Piirpauke: "Tuulahduksia sieltä sun täältä"

Yleismaailmallista kansanmusiikkia soittava Piirpauke musisoi itsensä pihti-putaalaisten kuulijoiden joka jäseneen peruskoulun ala-asteen juhlasalissa. Huolimatta salin akustiikasta ja ehkä liian useasta volyymista Piirpauke osoitti olevansa ammattitaitoinen, monipuolinen, inspiroiva ja korkeatasoinen suomalainen yhtye. Laatusanoja riittäisi, mutta Piirpauke on itse koettava, jotta musiikin maun maistaisi.

Konsertti alkoi suomalais-eteläeurooppalaisella Lampaanpolskalla ja jatkui itämaisilla rytmeillä, jotka basisti Ilpo Saastamoinen oli loihtinut kansanlaulun pohjalta. Saastamoisen bassosoolo sai jopa tuolinkin tärisemään innosta. Mieleen tuli Pekka Pohjola, Keesojen lehto jne.

Romaniasta juna siirtyi Saastamoisen mahtipontiseen savolaiseen franseesiin. Kitaran ja basson vuoropuhelu sujui oikein sulavasti, rummuista puhumattakaan.

Senegal ja Etelä-Afrikka, metsurilaulusta ostjakkilauluun. Kaunis kitarasovitus ja huilu toivat aivoihin viestiä jostain kaukaa tuntureilta. Neuvostoliitosta  matka jatkui sitten Bulgariaan ja lujaa meni.

Parissa tunnissa oli Piirpauke kuljettanut yleisöä ympäri maailmaa. Jokaisesta kappaleesta aisti tuulahduksen aitoa tunnelmaa ja kansan omaa elämää. Piti vain antaa mielikuvituksen vapaasti tuuletella mukana.

Encorena Piirpauke eli Ilpo Saastamoinen (basso), Sakari Kukko (saksofonit, huilut, piano, lyömäsoittimet ja upeat saksofonipuhallukset), Tom Nekljudow (rummut) sekä Pekka Nylund (kitara esittivät päivällä harjoittelemansa humpan uudelleen sovitettuna, tietysti. Palkkiona pojille raikuvat aplodit ja yleisölle hyvä mieli.

Päiväämätön: Äidin pikkupoika lähtee muille maille
Tapani Kansan haaveena on kansainvälinen ura, mutta siihen tarvitaan hänen mukaansa maamme parhaita säveltäjiä ja sanoittajia ja joku todellinen tuottaja.

"Se on minulle ainakin selvää, että omia juuriaan parempaa viihdettä ei voi muille tarjota. Esimerkiksi Piirpauke on oivaltanut tämän. Suomalaista verevää musiikkia pitäisi arvostaa enemmän, sillä se nostaisi kansallista itsetuntoamme."