PIIRPAUKE XI 14.11.82 - 83
14.11.82 Espoo; Leppävaaran Thorstorpissa klo 14
- YLE:n kansanmusiikkikonsertti 'Marraskuun masurkka'
17.11. Tavastia - harjoitukset? & Kåren???
18.11.82 Piirpauke - Tavastia
> 20.11.1982 Helsingin sanomat - Jukka Hauru: "Pauketta parhaimmillaan"Piirpauke se vaan jaksaa. Yhtyeen tyyli on tullut vuosien varrella niin tutuksi, ettei suurempia elämyksiä ennakkoon ehkä odottele: no joo, onhan noita kuultu, mutta täytynee tsekata. Ja niinhän siinä taas kävi että elämys syntyi. Piruuttaan Paukkeet vetäisivät mahtavia näytteitä yhäti kasvaneesta intensiteetistään ja soittamisen taidosta sekä ilosta niin että rutiinimäiskytykseen turtunut löysä sielu suorastaan riehaantui innostuksen kipinään korvien välissä. Kuulija totesi kuultavien olevan erinomainen yhtye.
Piirpaukkeen nykyinen nelikkö on hitsautunut Saksan kiertueillaan ihmeen ilmaisuvoimaiseksi, taitavaksi ja tarkaksi, mutta samalla rennon pelimannihenkiseksi yhtyeeksi. Rentous ei luiskahda kuitenkaan lepsuudeksi vaan ote on tavattoman latautunut ja dynaaminen. Kipinä ei ole kadonnut yleensä niin tavallisiin jäsenten-välisiin ristiriitoihin tai muuhun kyllääntymiseen. Piirpauke näyttää olevan nykyään parhaimmillaan.
Yhtyeen pitkäjänteisen työn tulos on hatunnoston arvoinen varsinkin kun huomioidaan heidän omaleimainen musiikillinen linjansa tässä murheellisten hiekkalaatikkojen luvatussa maassa. Piirpauke ei ole erikseen kansanmusiikki-, jazz-, tai rockyhtye vaan kaikkia näitä yhdessä. Tämä on liikaa elämäänsä juoksuhaudoissa viettäville kaunakyräilijöille ja pystyyn kuolleille, jotka muodostavat jokaisen leirin enemmistön. Niinpä Paukkeet joutuvat pyörimään enimmäkseen ulkomailla. Suosittelen nykyisen kokoonpanon tsekkaamista ennen kuin he heittäytyvät ehkäpä lopullisesti ulkomaanpelleiksi. Eurooppa nimittäin taas kutsuu ja varmasti kohta muuallekin kuin saksalaisiin oluttupiin.
Ilahduttavan runsaasti oli porukkaa Tavastialle kertynyt vaikka luvattu Oriental Wind peruuntui, ja esiintyihän Paukekin samassa paikassa vast'ikään.
Tuttuun tyyliin teemat esittelivät kansanmusiikkeja Bulgariasta, Romaniasta, Turkista, Intiasta, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Suomesta. Ehkäpä parhaiten toimivat jälleen itämaiset. Melodioiden kuulas melankolia vetoaa suomalaiseen kauneuden kaipuuseen ja rytmiikassa kiehtoo vetävä alkuvoimaisuus yhdistettynä monin tahtilajein luotuun elävyyteen.
Illan huippuja olivat Saastamoisen sovittamat Haridz Segjah sekä Kaksi bulgarialaista mustalaislaulua.
Tahtilajit vaihtelivat kolmesta yhteentoista ja bulgaarit loppuivat virtuoosimaiseen accelerandoon. Erinomaisia olivat myös onnistunut sovitus Lampaan polskasta ja Joiku. Encoreina kuultiin letkeä Uraaliin ja improvisaatio intialaisen huilistin Hariprashad Chaurasian teemasta. Jänteikäs jammailu todisti jatkuvasta kyvystä kehkeyttää uusia ideoita.
Tiukentuneesta yhtyetyöskentelystä huolimatta touhu perustui edelleen suurelta osin sooloiluun johon kaikki kykenevät yhtäläisesti. Nekljudow näyttää edelleen kehittyneen ja sykki nyt kuin eläin tajulla ja räiskähtelevällä mielikuvituksella joka voitti hienoisen levottomuuden. Saastamoisenkin kädessä basso istuu entistä paremmin. Jotkut hänen juttunsa olivat lievästi ilmaisten hämmästyttäviä ja malttia löytyi aiempaa bassomaisemmin.
Tietysti myös Kukko ja Nylund olivat vähintään entisellään. Kukko kunnostautui fraseerauksellaan, ja Nylund kaarillaan. Sopraano sopi Kukolle mutta huiluja odottelin. Nylundin saundi on ollut parempikin mutta se ei tahteja haitannut.
JUKKA HAURU
22.11.82. Piirpauke-kiertue:
25.11. – 13.12. - Piirpauke (VI) Saksassa ja Ruotsissa (with Oriental Wind):
22.11. Lähtö Tukholmaan,
23.11. Matka Helsingborgiin.
24.11. Copenhagen
25.11. Braunschweig, FBZ-Bürgerpark
26.11. Enger, ehem. EMR Bushalle
27.11. Nordhorn, Jugendzentrum
28.11. Hannover, Raschplatz
29.11. Berlin, Quartier Latin
30.11. Hof, Alter Bahnhof
1.12. CH Zürich, Rote Fabrik
2.12. Bonn (BRD), Rheinterassen (myös Billy Cobham 4.12.)
3.12. Mannheim, Alte Feuerwache
4.12. FFM-Höchst, Bikuz > Ks. turkinkielinen esite
5.12. SW-Gerolzhofen, Stadthalle
6.12. Köln, Aula, Uni
7.12. Krefeld, Haus Blumenthal
8.12. Gütersloh, Stadthalle
9.12. Duisburg, Uni Audi Max
10.12. Aachen, Uni Audi Max
11.12. Mönchengladbach, Kervan-Serai
12.12. Oldenburg, Cäciliensaal
13.12. ma Hamburg, Fabrik
14.12. Lund,
15.12. Göteborg, Mosebacken & Örebro?,
16.-17.12. Uppsala, Rackis (to-fre)
18.12. Maarianhamina - ei keikkaa
24.11.1982 Copenhagen
On ihanaa olla vapaa.
managerit tulevat ja menevät;
jo kolmas sai kenkää kahden vuoden sisällä.
Tietysti kengitys maksaa -
ainakin tällä viimeisellä kerralla.
Mutta yhdessäolo on maksanut vielä enemmän.
Olemme olleet kuin pullo,
jota on valutettu vuoden ajan.
Ja nyt korkki on pantu kiinni.
Tekisi mieli joskus kirjoittaa juttu siitä
miten tullaan juttuun managereiden kanssa.
Miten luurit käyvät kuumina,
miten kuluja leivotaan tuloihin
ja miten raskasta on sulattaa
jälkihiostuksen paisumia.
26.11.82 (Enger):
Jo kaksi kiertueen konserttia takana.
Reiska otti ensimmäiset nakit.
Tom pohtii,
miksi islamilaiset yhtyvät jumalaansa
siinä missä buddhalainen
häipyy katoavaisuuteen jälkeä jättämättä.
Sakke saa terveisiä tapansa mukaan.
Jarski mietiskelee kuoleman ennalta tietämistä
pienessä kaljapöhnässä.
Pekka kantaa vastuun raskasta taakkaa.
Jussi* vilkuilee ympärilleen
luurit korvilla mikseripöydän takana.
Minä kannan niitä huolia
mitä jäi jäljelle entisen managerin mentyä
ja hoitelen raha-asioita.
[*Jussi Tegelman (rumpali) oli tällä matkalla roudarinamme.]
Okay-bey kertoo,
miten zurnan puhallustekniikka
voi liittyä autolla ajamiseen*.
Muut myhäilevät hiljakseen;
Lemmy, Rytmilä, Jaroslav, Iivari,
Justeeri, Drushba de la Tierra ja Jashak.
[*Joku nimittäin autonkuljettaja käytti Braunschweigissa yöllä kiertoilmapuhallustekniikkaa, kun poliisi puhallutti häntä kaksi kertaa peräkkäin katuratsiassa matkalla hotelliimme.]
Kummaa seuruetta:
Yleisö ulvoo aina kun he saapuvat.
Taukomusiikkina Briitta Koivunen tai Humppaveikot,
extranumerona "Nach Ural".
Mitähän Donin kasakat arvelisivat haudoissaan
kuullessaan tuon musiikin soivan
kaukaa, etäisenä?
27.11.82 Nordhorn:
Olemassaolo;
kuin laine, maininki meren pinnassa
tuulen synnyttämänä
kuin tuuli,
joka matkaa tyhjyyttä kohti,
kuin tyhjyys
tajutessaan oman vajavaisuutensa
kuin tajunta
- unesta herätessään
kuin uni aallosta, jota ei ole...
01.12. Hof
Jussi [Tegelman?] kertoi nähneensä pari vuotta sitten unessa kohtauksen eilisiltaisesta keikkapaikasta vuorosanoineen. Entäpä jos tuo uni ja sitä vastaava eilisillan hetki ovatkin ajallisesti samanhetkisiä? Mitä siitä voitaisiin päätellä? Onko kysymys analogisesta ajasta?
- Mitä seuraa olettamuksesta, että on vain yksi ainoa paikka, missä kaikki tapahtuu?
9.12.82
Rundi jatkuu omalla painollaan.
Mitä enemmän kiirettä,
sähläystä ja kuikuilemista,
sitä vähemmän kirjoitettuja rivejä.
Sain kokovuotisen taiteilija-apurahan.
Bussi viedään romuttamolle.
Eilisillan konsertti yksi huonoimmista.
Thomas hankki minulle uuden Nikonin.
Se siitä.
Olen juonut aamukahvini
ja menen uudestaan nukkumaan.
12.12.82
Minätietoisuuden synty:
kuin usva joka leviää joulukuisen pellon ylle
muotoutuu puiden ääriviivojen negatiivikuvaksi
yhtyy läntisen taivaan iltaruskoon
pehmentää lumettoman talven värit
ohittuvien kaupunkien katuvalot
tehtaiden savupiippujen tulipäät,
kätkeytyy lopulta
lehdettömän lehtimetsän varjoihin.
Jos sumulla olisi ääni,
olisi se kuin
yksinäisen vinan (rudra veena) matala parahdus
intialaisen tiluksen
loputtomia peltoja halkovan puurivistön katveessa.
Jos tuo ääni olisi kieli, kysyisi se:
Millaista oli silloin,
kun vielä ei ollut minkäänlaista?
Silloin kun kieli ja ääni
vielä olivat yhtä
eikä kukaan kuullut mitään,
koska ei ollut ketään kuuntelemassa*
(*Huom. 6.5.09 vrt. Karhunpeijaisten alku)
Kuinka monta jumalaa
mahtuu yhteen todellisuuteen,
jos todellisuuksia on
kolmesataakolmekymmentä miljoonaa?
ja mitä tapahtuisi,
jos ne kaikki pidättäisivät yhtä aikaa hengitystään
ja kuulostelisivat oikein tarkkaan,
mitä kuuluu
ja kuka käskee.
Luopuisiko hiljaisuus silloin
nimestään sekä kruunustaan
ja piirtäisi horisonttiviivan tyhjyyteen?
14.12.82
Oivaltaminen on unesta heräämistä.
- Rakenteen tajuaminen jostain,
jonka rakennetta ei ole aikaisemmin tajuttu -
on sitä,
että herättyään muistaa äsken nukkuneensa
ja eläneensä muissa maailmoissa.
Jonkin seikan käsittäminen
on kuin aamun ensi kajo
aavan suon elokuisella yötaivaalla.
Niin kauan kuin näen ja tajuan kaikki
sellaisena kuin se näyttää olevan
tiedän samalla
että todellisuus ei ole kertonut minulle muuta
kuin nykyhetken.
Ja siksi, juuri siksi
se on unta
josta herätään sillä hetkellä,
joka hetki,
kun tajuan todellisuuden rakenteesta
jonkin pienen osan.
Syksyisen pellon pihlaja näkee unta minusta.
ja minä uneksin,
hypistelen unen kultaista suortuvaa,
kehrään rakkaiden haaveiden pehmoista villalankaa,
vihan piikkilankaa, kateuden orjantappuraa,
ylemmyydentunnon hamppuköyttä.
Millaista on nukahtaa sen jälkeen,
kun tietää heräävänsä unesta toiseen?
Jatkuvasti kysyn:
Miksi todellisuuden rakenne
on tai olisi juuri sellainen,
kuin miltä se näyttää nyt?
Mitähän tikkakin luulee tekevänsä
hakatessaan puuta omalla nokallaan?
Ja mitäköhän mato uneksii
noustessaan ylös haudastaan
uuteen kuolemaan
terävän nokan unettavassa syleilyssä?
Mistä uneksuu tuuli
tuudittaessaan lehdetöntä puuta?
Uneksuuko neito tornissa
Prinsessa Ruususesta?
Sudessa kellarit ulvovat...
Mitä tapahtuu,
kun jonkin asian kaikki puolet
on käyty läpi?
Haihtuuko se pois?
Unohtuuko se?
Lakkaako tietoisuus piirittämästä sitä?
Niin pitkä matka on ollut tämä matka
jälleen kerran läpi lumettoman Saksanmaan.
Mietteet häipyvät taakse usvaisen yön pimeyteen
ja kaikki alkaa olla taas
jollain uudella tavalla
unohduksen kehdossa.
Maailma alkaa välähdellä merkitsevästi,
kun aistit tavoittavat jotain,
mikä ei vielä näy,
ei kuulu, ei tuoksu
eikä kosketa,
kun aistit liimautuvat ei-mihinkään
kuin kärpästä turhaan odottava kihokki,
jota ei lopulta ole
sitäkään
sen vertaa.
> 15.12.82 Uppsala nya tidning:
"Piirpauken musiikki on suomalaista ja kansainvälistä, alkuperäistä ja uudelleen-luovaa, se on jazzia, rockia, kansanmusiikkia, klassista ja täysin omaa. Siinä on jotain kaikille mukana alettavaksi [?] ja kaikille opittavaksi."
16.-17.12.82 Uppsala, Rackis (to-fre)
18.12. (Maarianhamina - ei keikkaa - Paluu Suomeen),
19.12. Tikkurila, Pormestari,
20.12.82 ELMU (Kasarmikatu 40, Haralds), Hki (Uusi Suomi -esite)
US-Iltalehti/82: "Kerran Piirpauke-fan, aina..."
Talven 82-83 keikkaesite:
PIIRPAUKE on tällä hetkellä ainoa suomalainen yhtye, joka päätoimisesti tekee konserttikiertueita vaihtelevien muotisuuntausten häiritsemättä sen musiikillista linjaa - kansanmusiikkipohjaista improvisoitua musiikkia. Tämä kaksi viimeistä vuotta samalla kokoonpanolla esiintynyt yhtye on myös tärkein oman alansa musiikkiviennin edustaja Keski-Euroopassa (yli sadalla konsertillaan - Intia ja Turkki mukaan lukien) sekä yhdeksällä LP-levyllään. Kotimaan konserteista -82 noin 70% on soitettu täysille saleille.
Piirpauke (SAKARI KUKKO / saksofonit, kosketinsoittimet, TOM NEKLJUDOW / lyömäsoittimet, PEKKA NYLUND / kitara, ILPO SAASTAMOINEN / basso) esiintyy periodeittain, koska sen jäsenet asuvat kuka missäkin. Yhtye on äskettäin "saneerannut" (mm. irtautunut ohjelmatoimistosta) ja Skandinavian osalta sopii esiintymisensä itse. Kiertueiden välikaudet kuluvatkin seuraavan konserttijakson valmistelussa.
Pystyäkseen rahoittamaan toimintansa laitehankintoineen on Piirpauke katsonut välttämättömäksi laajentaa esiintymispiirinsä myös maaseutukuntiin, millä seikalla lienee myös aluekulttuuripoliittista merkitystä. Tämä tulee mahdolliseksi ainoastaan pitämällä matka- yms. kulut niin pieninä, että konserttien järjestäjille ei aiheudu kohtuuttomia kustannuksia.
Syksyn -82 osalta Piirpauken kiertuelista on täysi. Marraskuun 7.-13. väliselle ajalle sijoittuu ensimmäinen suorilla sopimuksilla tehty maaseutukuntakokeilu: Nilsiä, Keitele, Pihtipudas, Karttula, (Suonenjoki), Rautalampi, Viitasaari (ja Jyväskylä). Kiertue jatkuu Etelä-Suomesta Ruotsin kautta Saksan Liittotasavaltaan päättyen joulun alla.
Pienten kuntien kiinnostuksen rohkaisemana Piirpauke on suunnitellut seuraavan Suomen-kiertueensa noin 5.2. - 10.3.-83 väliseksi ajaksi siten, että konsertit aloitettaisiin Lapin läänistä (ja Pohjois-Ruotsista), jatkettaisiin Oulun läänissä (Kainuu mukaan lukien) sekä päätettäisiin Pohjois-Pohjanmaan, Keski-Suomen ja Savon korkeudella. Tauon jälkeen varataan aikaa muutamille esiintymisille
Etelä- ja Keski-Suomessa yhtyeen seuraavan Saksan-kiertueen (21.4. - 1.5.-83) alkuun ja loppuun.
KONSERTTIEN OHJEHINNAT (2x45min.)
Päiväämätön 1982 syksyllä? - Kukko lentää profeetaksi vieraille maille
Kerran Piirpauke-fan, aina..
Sääli että television väki soitattaa Piirpaukella vain Konevitsaa tai Merikannon Anniinaa.
Sakari Kukko jos kuka tietää, ettei kukaan ole profeetta omalla maallaan. Esimerkiksi Länsi-Saksa on polvillaan Piirpauken edessä. Sakari Kukko, 28, jazzmuusikko, säveltäjä, sovittaja - on vaatimaton kuin Tauno Palo joulutelevisiossa.
"Uskoisin hänen pystyvän houkuttelemaan säveliä nakkimakkarastakin. Hän on soittajista sitä kaikkein jännittävintä laatua - riskin ottaja, uskaltaja." Näin sanoo tuottaja Richard Stanley Kukosta, joka ei kukkoile. Juuret Kukolla ovat luonnossa: metsä alkoi kotona Kajaanissa kotiovelta.
Legendaarinen pohjoisamerikkalainen folklaulunjohtaja Pete Seeger kutsui yhtyeen ensi kesänä New Yorkin lähelle laulufestivaaleille. "He ovat rehellisiä soittajia. Ja he osaavat soittaa".
Yhtyeen uusin älppäri Kirkastus myi komeasti joulun tienoilla. Edellisessä, Birgi Buhtüi-kiekossa, soi melankolinen turkkilainen saundi. Kirkastus lähtee paljolti suomalaisista juurista, mutta levyllä on myös haikeata kolumbialaista ja reggae-musaa Taalainmaan juurista.
Sakarilla on mieleinen bändi. Ilja Saastamoinen, tuo itämaisuutta rakastava kalottipää kitaristi. "Telepaattiseksi" kehuttu kitaristi P e k k a Nylund. Sähäkkä ja herkkäkin Tom Nekljudow lyömäsoittimissa.
Kukko ei kiitoksia kuuntele, eikä yleisöä kosiskele. Keikat Euroopassa ovat täyttä imua, suomalaisten kolleegojen kateus ei kirvele. Piirpauken musiikissa on koko maailman kartta. Etenkin Kukko on kiertänyt maailmaa, Euroopan, Intian, latinalaisen Amerikan.
Vaimo on Kolumbiasta, siellä Kukko hyppää alvariinsa, tosin pian tuo naisensa Suomeen. - Tuskinpa tänne silti jäädään.
- Afrikasta en ole päässyt irti, sinne haluaisin. Aurinkoisia, elämänmyönteisiä ihmisiä. (Sakari muistelee vaurasta Senegalia... - Silti jokin äärimmäisen köyhä Etiopia on ollut minulle ehkä kaikkein mielen-kiintoisin maa.
Ettekö todella ole hiljentynyt Piirpauken äärellä? Kansanmusiikkia eri puolilta maailmaa jazzin soundeissa. Lampaanpolskaa. Ostjakkibiisiä. Itämaista hämyä. Tulevalla kiekolla japanilaista. Ortodoksista kirkkomusiikkia. Shostakovitsia. Bartokia.
Kun Piirpauken pojat liikkuvat vierailla mailla, ne jammailevat paikallisten muusikoiden ja alkuasukkaiden kanssa. "Elämässä pitää olla iloa, surussakin" .
Ne, jotka eivät ymmärrä Piirpaukea voivat hypätä kaivoon.
- Tää meidän musiikki on tarkoitettu todella kuunneltavaksi, sanoo Sakari. - Kaksikin on liikaa. Ehkä meidät ymmärtää parhaiten kuuntelemalla yksin.
1983:
9.2.83 (Luotolassa Keiteleellä)
Puurran Piirpauke-rundia ja toivon aikaa käyttää kokovuotista apurahaani luovaan työhön. Kiire estää sen. Olemme ostaneet ns. Hokkasen talon tästä muutaman sadan metrin päästä [Pikonmäentien varresta] ja muutamme sinne joskus keväällä remontin jälkeen - kunhan kiireiltäni ehdin. Ei ole aikaa edes kirjoittaa. Tästä tulee toiminnan vuosi - yllättävää näin Keiteleen olosuhteista katsoen...
Kohta kaksi kuukautta
edellisen runon viimeisestä pisteestä.
Tämä loputon sonetti,
joka näyttää katkeilevan säkeistöiksi.
Nämä katkeilevat säkeistöt,
jotka loputtomasti vaihtavat sivuja DNA-kirjassani.
Ritu nousee nykyisin kuuden jälkeen
lähteäkseen töihin farkkutehtaalle.
Ja minä pelkään valvoa öisin,
koska kynäni rapina saattaa herättää perheen.
Kuuntelen jokaista patjan narahdusta
herkkäunisen kyljen kääntyessä
jommassa kummassa viereisessä huoneessa.
Vanhan talon seinät
hohtavat sähköistä lämpöään
ulkoseinän hiljalleen sulavaan lumikinokseen.
Vintillä
puolimetristen jääpuikkojen sulavat tiimalasit
mittaavat pimeänkosteita lämpötilojaan.
Ikkunalasin jää
makuuhuoneen sängynpäädyssä
kurkottaa aamuisin kohti tukkaani.
Ja minä mietin, nukunko ylösalaisin
käännettyäni tyynyn
- ja sen perässä oman pääni -
vuoteen jalkopäähän.
Lämmityspatterit tikittävät öistä rauhanaatettaan.
Auton pakoputki antaa periksi ruosteelle.
Kellarin lämpömittari laskeutuu vitkalleen.
Styrox-levyt
lumihangen ja sementtisokkelin välissä
kutovat jäistä sukkaa.
Ikkunoiden jääkiteet
tuijottavat talviyötä lasittunein katsein.
Lapset yskivät ja kaivavat räkää nenästä.
Kuumeiset huohottavat keittiöhellojensa ääressä.
Kukaan ei pistä ranttaliksi,
sillä helmikuu on odotuksen aikaa.
Jopa odottamatonkin
sopisi jollain tavoin tulevaksi
ilman että se olisi ristiriidassa
minkään jo olevan kanssa.
Siitä vaan!
Verkalleen...
22.2. - 13.3.83 kiertue [VI B] Suomessa - 22 keikkaa
PIIRPAUKE KIERTUEELLA SUOMESSA
Piirpauke -yhtye (Sakari Kukko/saksofonit ja kosketinsoittimet, Pekka Nylund/ kitara, Ilpo Saastamoinen/bassokitara, Tom Nekljudow/lyömäsoittimet) on taka-vuosina ollut suhteellisen harvoin Suomessa esiintyvä yhtye suurimpia kaupunkeja ja festivaaleja lukuun ottamatta Vielä vuonna -82 valtaosa konserteista soitettiin ulkomailla: n. 50 konserttia kahdella Saksan-kiertueella, kaksi viikkoa Turkissa sekä matkojen varrella kymmenkunta esiintymistä Ruotsissa. Eräiden uudelleen-järjestelyjen jälkeen Piirpauke on osaltaan paneutunut kotimaankin kulttuuri-politiikkaan viime syksynä suoritetun rohkaisevan viikon mittaisen Savon ja Keski-Suomen maaseutukiertueen innoittamana. Periaatteena on ollut järkevän kiertue-suunnittelun avulla ilman välikäsiä vähentää kuluja siten, että maaseutukunnillekin on tullut mahdolliseksi tilata yhtye niin kouluihin kuin iltakonsertteihinkin esittämään kansainvälistenkin mittapuiden mukaan omaperistä ohjelmistoaan: kansanmusiikkia Suomesta, Skandinaviasta, Balkanilta, Kaukasiasta, Turkista, Intiasta, Afrikasta tai Latinalaisesta Amerikasta - improvisoivalla leikkimielellä mutta musiikkiperinteitä kunnioittaen.
Kevään -83 aikana Piirpauke tekee kotimaan esiintymisten ohella kevätkiertueen Keski-Eurooppaan 28.4. - 21.5. Tämän 1isäksi valmisteilla on erikoisuus: vuoden -82 aikana live-äänityksistä koottu kaksois-LP-levy.
Alkukevään kiertue Suomen pohjois- ja keskiosissa on Piirpauken tähän astisista laajin. Kolmen matkaviikon lisäksi on vielä erillisiä esiintymisiä Helsingin ympäristössä maaliskuun puolivälissä.
19.2.83la Keitele (Piirpauke on tour) - Keiteleellä yötä.
20.2.su Kokkola (Kauppaoppilaitos, Snellman-sali klo 19)
21.2.ma Haapavesi (Ammattikoulu)
22.2.ti Saloisten lukio + 2x Raahe (Keiteleelle yöksi)
23.2.ke Äänekoski, Keskuskoulu 2+1
24.2.to Saarijärven lukio: k+iltak.
25.2.pe 2x Pyhäjärvi (Pyhäsalmen keskuskoulu) & Oulainen (Yläaste)
26.2.la Oulu - Urheilu- ja nuorisotalo
27.2.su Tornio, Putaan yläaste
28.2.ma Pello, lukion sali (1+1)
1.3.ti 2x Rovaniemi, Keskustan lukio (& R-niemen mlk.?)
> 2.3.83 Lapin Kansa: Piirpauke on erilainen bändi.
> 6.3. Kaleva - Olli Paakinaho: Eksotiikkaa ja kuumaa rytmiä.
2.3.ke Sodankylä, Kitisenrannan ala-aste
3.3.to Ivalo, Etelä-Inarin yläaste
4.3.pe Hotelli Kultakero, Pyhätunturi
5.3.la Suomussalmen yläaste (+hot. Kantakievari?)
6.3.su Kuhmon kk:n ala-aste
7.3.ma Juuka, Juvan koulukeskus & Nurmes, Bomban talo
8.3.ti Outokumpu, Kummun koulu (3) > 7.5.85
9.3.ke Rautalampi, koulukeskus & Suonenjoki, Kaatron koulu
10.3.to Laukaan yläaste ja lukio & Jyväskylä, Rentukka
11.3.pe Pieksämäki, Urheilutalo & Kangasniemi, Peruskoulun yläaste
12.3.la Hankasalmi, Asemanseudun työväentalo
13.3.su Heinola, Kymenkartanon koulu
15.3.ti Kotka Jazz, Kirjaston auditorio klo 19
17.3.to Helsinki, Botnia (Vajaa 4000 km?)
17.2.83 Vaasa: Piirpauke kiertueella kotimaassa
18.2.83 Helsingin Sanomat - Lauri Karvonen: Kiertueet ja konsertit
Piirpauke on viime aikoina esiintynyt enemmän Keski-Euroopassa kuin koti-maassaan ja sinne suuntautuu poikien matka tänäkin keväänä. Viimevuotiset Düsseldorfin ikävät tapahtumat eivät lannistaneet yhtyeen jäseniä, opetus-ministeriökin maksoi matka-avustukset, vaikka uhkailuja niiden eväämisestä esitettiin saksalaistaholta, kuten muistettaneen.
Tänä vuonna Helmut Dicks ei suomalaista jazzia eikä rokkia düsseldorfilaisille tarjoa, mikä tietenkin on vahinko, sillä juuri tämän alan orkesterit viime kerralla keräsivät ylivoimaisesti suurimmat kuulijamäärät, mikä kulttuuriviennin kannalta on selvin onnistumisen mitta.
No, Saksassa on muitakin kaupunkeja joissa Piirpauke on suosittu, joten työmaata riittää. Sitä ennen on kuitenkin vuorossa kotimaan kiertue seuraavin kohtein: (Luettelo)
Kokkola 20. 2.
> 17.1.83 to Keskipohjanmaa - J.K.: Piirpauke Kokkolaan
Piirpauke on vuosikaudet ollut omalla alueellaan suosituin suomalainen yhtye. Ulkomailla sen suosion voi sanoa olevan vieläkin suuremman.
Onnistuneesti kansanmusiikin aineksia rockin ja jazzin elementteihin yhdistelevä Piirpauke nimittäin esiintyi ihan viime vuoteen asti kiertueilla lähinnä vain maailmalla. Poikkeuksia olivat suuret kotimaiset festivaalit - mm. viime kesän Kaustisen kansanmusiikkijuhlat, jolloin Piirpauke-konsertti kuului EBU-ohjelmistoomme.
Pitkästä aikaa Piirpauke esiintyy ensi sunnuntaina taas Kokkolassakin. Tällä kertaa miljöönä ei ole täkäläinen kapakka, vaan mestarillinen yhtye saa ansaitsemansa puitteet eli akustiikaltaan valtakunnan parhaiden konserttisalien maineessa kulkevan Snellman-salin kauppaoppilaitoksella.
Konsertilta voi siis odottaa paljon verrattuna esimerkiksi viime kesän sinänsä Kaustisellakin laadukkaaseen mutta ehkä liian watikkaaseen menoon.
Piirpauke yhtyeessä soittavat Sakari Kukko (saksofonit, kosketinsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (bassokitara) ja Tom Nekljudow (lyömäsoittimet).
Omaperäisen ohjelmistonsa Piirpauke tekee kansanmusiikkiaineksista, jotka otetaan Suomesta, Skandinaviasta, Balkanilta, Kaukasiasta, Turkista, Intiasta, Afrikasta ja Keski- ja Etelä-Amerikasta.
Vaikka yhtye improvisoi ja soittaa sähköisesti ja leikkimielellä, kunkin maan musiikkiperinteitä aina kunnioitetaan.
Yhtyeen soundi on omaperäinen ja musisointi taitavaa. Jazzyhtyeiden tapaan esitykset suovat muusikoille myös runsaasti soolotilaa. Soitto pysyy näennäisestä huolettomuudestaan huolimatta hyvin kasassa.
Sähköinen soundi saattaa perinteistä kansanmusiikin ystävää aluksi oudoksuttaa. Vailla maantieteellisiä rajoja koottu ohjelmisto vaatii sekin kuulijalta enemmän. Tottumattomampaa kuulijaa säveltäjä-sovittaja Sakari Kukko auttaa kertomalla tulevasta aina soiton välillä.
Piirpauken alkanutta Suomen kiertuetta on syytä tervehtiä ilolla. Nyt suurimpien kaupunkien ohella yhtyettä pääsee kuulemaan myös maaseutukeskuksissa ja kouluissa. Välikäsiä karsimalla kiertueen kulut on saatu minimiin.
Kokkolan 20.2. konsertin lisäksi Piirpauke esiintyy Keski-Pohjanmaalla maanantaina 21.2. Haapavedellä ja perjantaina 25.2. Pyhäjärvellä-Oulaisissa. 20.2.-13.3. väliselle ajalle Piirpauke on puukattu kaikkiaan 22 päivälle - ja tämä tietää vähintään konserttia päivässä - parhaina kahta.
J.K. [= Jouni Kesti???]
> 23.2.83 ke Keskipohjanmaa - Kari Mäenpää:
Vientikansanmusiikkia à la Piirpauke
Joskus vuoden päivät sitten muistan lukeneeni arvon musiikkikolleegan Jukka Haurun arvostelun Piirpaukkeen konsertista. Hän oli keksinyt yhtyeen musiikille oivan nimityksen: türkkabilly. Tuosta voinee vetää joitakin johtopäätöksiä Piirpaukkeen musisoinnin laadusta eli oivaa etnistä musiikkia plus ripaus jazzia, rockia, humppaa (!), soulia ja muita aineksia, joista on hyvä sekoittaa sellainen musiikillinen keitos, jonka hallitsemiseen tarvitaan ammattilaisia. Ja ne ammattilaiset ovat: Sakari Kukko (kosketin- ja puhallinsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilja Saastamoinen (basso) ja rumpalivirtuoosi Tom Nekljudow.
Kokkolan Kauppaoppilaitoksen kunnianarvoisa Snellmanin sali oli lähes täynnä Piirpaukkeen kuulijoita. Kokkolan keikka on yhtyeen parin kuukauden hiljaiselon jälkeen ensimmäinen. Täältä kiertue jatkuu taukoamatta 44:ään (!) eri kohteeseen. Ken ei päässyt Kokkolan konserttiin niin lueteltakoon hänelle seuraavat Piirpaukkeen lähipaikkakunnilla pidettävät konsertit: 22. 2. Raahe, 25. 2.Pyhäjärvi - Oulainen, 26. 2. Oulu.
Yhtyeen konsertit ovat viime aikoina suuntautuneet pääasiassa ulkomaille mm. Saksaan. Ja se on poikien kohteena myös tänä keväänä. Mutta sitä ennen on kotimaan kiertue saatettava loppuun ja mikäli yhtyeen vastaanotto ja Piirpaukkeen omat fiilikset ovat yhtä hyvät kuin täällä Kokkolassa, niin keväällä ilmestyvällä tupla-live-levyllä saatetaan kuulla poimintoja Suomen kiertueelta.
Kokkolassa yhtye esitti uutta ja myös hiukan vanhempaa tuotantoaan. Tämä kokoonpano on noin kaksi ja puoli vuotta vanha. Tällaisenaan Piirpauke on erittäin toimiva ja entistä demokraattisempi. Sakari Kukko antaa myös muille tilaa ja jokainen muusikko käyttää sitä tilaa myös tehokkaasti hyväkseen, koska kaikki yhtyeen jäsenet ovat teknisesti tasavahvoja. Kauppaoppilaitoksen konsertti toi jälleen kerran Sakari Kukon esille (kiitos akustiikan!) nimenomaan puhaltimien virtuoosina. Vahinko vain että hän on jättänyt huilun käytön huomattavasti entisaikoja vähemmälle. Huilua kuultiin nimittäin vain yhdessä ainoassa kappaleessa. Rumpuvirtuoosi Tom Nekljudow nousi kumminkin yleisön lempilapseksi paitsi soittonsa niin myös - anteeksi vain - poikamaisen esiintymisensä ansiosta. Tom on rumpukioskinsa takana vähintäänkin paikallaan, sillä hänellä on ensinnäkin erittäin kehittynyt rytmitaju ja hyvin vahva näkemys fillien ja nyanssien käytöstä.
Valitettavasti en voi paljonkaan sanoa Pekka Nylundin tai Ilja Saastamoisen soitosta, sillä Kauppaoppilaitoksen akustiikka - niin hyvä kuin se onkin - teki tepposensa. Piirpauke ei ehtinyt suorittaa sound-checkiä ja niinpä liiallinen volyymin käyttö sai rummut ja kosketinsoittimet nousemaan pintaan mutta kitaran ja basson jäämään jonnekin taka-alalle. Volyymin liiallisuuden totesi paitsi yhtye niin myös yleisö. Tauon jälkeen kuulijat olivat nimittäin siirtyneet muutaman penkkirivin verran kohti takaseinää!
Konsertin jälkeen jututin Sakari Kukkoa, Ilja Saastamoista ja Pekka Nylundia. Tulevaisuudesta pojat kertoivat seuraavaa: parin kuukauden päästä live-levy, kiertue mm. Saksaan ja Turkkiin ja studiolevy joskus hamassa tulevaisuudessa. Pekka Nylund puolestaan harmitteli Snellmanin salin akustisia ominaisuuksia. Hänelle ei monitorikaapeista ollut paljon hyötyä, sillä Kauppaopiston salissa kaiku useimmiten vastasi takaseinästä. Yhtyeen managerina toimii Ilja Saastamoinen ja hän pyrkii järjestämään myöhemmin kiertueen suomen-ruotsalaisille seuduille. Hiljaa mielessäni toivon näkeväni ja kuulevani yhtyettä tuon kiertueen aikana myös Kokkolassa. Toivottavasti minun ja niin monen muun toive myös toteutuu.
KARI MÄENPÄÄ
20.2.83 su Raahen Seutu: Piirpauke musiikkiviikoille
Haapavesi 21. 2., Raahe 22. 2.,
Äänekoski 23. 2., Saarijärvi 24. 2.,
Pyhäjärvi - Oulainen 25. 2.
> 17.2.83 to Pyhäjärven Sanomat: Piirpauke konsertoi
(Kuvateksti: Piirpauke-yhtye konsertoi keskuskoululla yläasteen, lukion ja ammattikoulun oppilaille tämän kuun 25. päivänä.)
Piirpauke-yhtye saapuu konsertoimaan Pyhäjärvelle Keskuskoululle tämän kuun 25. päivänä. Konsertti on tarkoitettu yläasteen, lukion ja ammattikoulun oppilaille. Tilaisuuden on järjestänyt kulttuurilautakunta.
Piirpauke-yhtyeessä soittavat Sakari Kukko saksofonit ja kosketinsoittimet, Pekka Nylund kitara, Ilpo Saastamoinen bassokitara, Tom Nekljudow lyömäsoittimet. Yhtye on takavuosina ollut suhteellisen harvoin Suomessa esiintyvä yhtye suurimpia kaupunkeja ja festivaaleja lukuunottamatta. Vielä vuonna 1982 valtaosa konserteista soitettiin ulkomailla noin 50 konserttia kahdella Saksan-kiertueella, kaksi viikkoa Turkissa sekä matkojen varrella kymmenkunta esiintymistä Ruotsissa.
Eräiden uudelleenjärjestelyjen jälkeen Piirpauke on osaltaan paneutunut kotimaankin kulttuuripolitiikkaan viime syksynä suoritetun rohkaisevan viikon mittaisen Savon ja Keski-Suomen maaseutukiertueen innoittamana. Periaatteena on ollut järkevän kiertuesuunnittelun avulla - ilman välikäsiä - vähentää kuluja siten, että maaseutukunnillekin on tullut mahdolliseksi tilata yhtye niin kouluihin kuin iltakonsertteihinkin esittämään kansainvälistenkin mittapuiden mukaan omaperäistä ohjelmistoaan: kansanmusiikkia Suomesta, Skandinaviasta, Balkanilta, Kaukasiasta, Turkista, Intiasta, Afrikasta tai Latinalaisesta Amerikasta - improvisoivalla leikki-mielellä mutta musiikkiperinteitä kunnioittaen.
Kevään 1983 aikana Piirpauke tekee kotimaan esiintymisten ohella kevätkiertueen Keski-Eurooppaan. Tämän lisäksi valmisteilla on erikoisuus: vuoden -82 aikana live-äänityksistä koottu kaksois-LP-levy.
Alkukevään kiertue Suomen pohjois- ja keskiosissa on Piirpauken tähänastisista laajin. Kolmen matkaviikon lisäksi on vielä erillisiä esiintymisiä Helsingin ympäristössä maaliskuun puolivälissä.
Oulu 26. 2., [26.2.la Oulu - Urheilu- ja nuorisotalo]
> 28.2.83 Oulu-lehti - Pekka Suorsa: Piirpauke oli hengetön mutta mielenkiintoinen
Piirpauke ulotti Pohjois-Suomen kiertueensa lauantaina Ouluun. Varttunut kuulija-kunta seurasi folkloren taitajia Urheilutalon salissa. Piirpauke perustaa musiikkinsa monipuolisesti eri musiikin lajien varaan. Pääideana on eri maiden kansanmusiikin esittäminen ja sen soittaminen perinteiden mukaisesti.
Musiikkikenttä vaihtelee Suomesta Gruusiaan ja Afrikasta Etelä-Amerikkaan. Jazz, rock ja klassinen musiikki ovat sopusoinnussa kansanmusiikin kanssa. Ripaus omaa ilmettä on varmistanut kansainvälistäkin tunnustusta saavuttaneen yhtyeen suosion.
Oulussa Piirpauke aloitti konserttinsa kappaleella Ode to Harri Holkeri. Vanhaan Uraliin-sävellykseen perustuva sovitus sai huumorintajuiselta yleisöltä innokkaat taputukset. Rumpali Tom Nekljudow ja basisti Ilpo Saastamoinen paljastuivat heti alusta lähtien lämpimiksi uutta luoviksi taiteilijoiksi.
Nekljudowin rumpusoolo espanjalaiseen pantomiimibalettiin perustuvaan Tulen lauluun oli mielenkiintoinen. Soolo alkoi virvelin hankaamisesta syntyvillä ujelluksilla. Pikkuruisten rumpujen tomeista löytyi vivahteikasta rytmiikkaa. Nekljudowin pisteitä vähensi huomattavasti liiallinen ylitarjonta.
Romanialaisen laulun aikana rumpali ja kitaristi Pekka Nylund siirtyivät urkujen ääreen, yhtyeen kosketin- ja puhallinspesialisti Sakari Kukon loihtiessa klarinetistaan kaunista melodiaa. Senegalilaisen Banana-laulun yhteydessä huomattiin, että teknisesti korkeatasoiset muusikot voivat harrastaa kansanmusiikkia huumorilla. Ilpo Saastamoisen tuhinat mikrofoniin partansa lävitse ovat tietenkin oma lukunsa. Saastamoinen on maamme huippubasisteja varmassa ja tukevassa soitossaan. Tekniikka ei ole hänelle tärkeintä, vaan musiikin hengen löytäminen.
Yhtyeen keulahahmo Sakari Kukko antoi jokseenkin väsyneen kuvan itsestään. Yleisön sympatiasta huolimatta Piirpauken soitto oli ennen kaikkea rutiininomaista ammattitaitoa. Luulisi näinkin kovilla muusikoilla olevan mielikuvitusta tavallisesta progressiivisesta musiikista poikkeavaan kappaleasuun.
Piirpauken sävellykset alkavat yleensä melodian pätkällä, josta muusikot pikkuhiljaa erkanevat omiin peräkkäisiin sooloihinsa. Loppukliimaksi saavutetaan neljän instrumentin paluulla alkuperäiseen melodiaan. Pitkät kappaleet alkavat pitkästyttää samanlaisuudellaan.
Hienoisesta hengettömyydestään huolimatta Piirpauke tarjosi illan mielenkiintoisen ja virikerikkaan musiikin parissa. Yhtyeen viime vuonna koottujen liveäänitysten pohjalta lähiaikoina julkaistava tuplalevy on varmaan tutustumisen arvoinen.
Pekka Suorsa
> 2.3.83 ke Kansan tahto - Risto Pennanen: Riemunkirjava Piirpauke
Piirpauke on sen tason yhtye, että oikeastaan vain ulkoiset seikat voivat vähentää sen konserttien intensiivisyyttä. Oulussa yhtyettä vainosi huono onni, sillä Pohjan-kartanon ollessa varattuna lauantain konsertti piti järjestää kolkolla ja akustiikaltaan vaatimattomalla Urheilutalolla. Kaikesta huolimatta yhtye soitti niin hyvin, että voi vain kuvitella minkä vaikutuksen se olisi tehnyt paremmassa salissa.
Osa konsertin musiikista oli tuttua jo viime vuoden konsertista, kuten "Romanialainen laulu" sekä "Tulen laulu" espanjalaisen Manuel de Fallan balettipantomiimista "Kuoleman puutarha". Viimeksi mainitussa etenkin rumpali Tom N e k l j u d o w i n osuus jäi mieleen kaikessa kekseliäisyydessään ja loogisuudessaan. Neklju todella osaa rakentaa pitkäkaarisia improvisaatioita. Ryhmän yhteissoitto tuntui parantuneen entisestään. Esimerkiksi vaihto kitara-improvisaatiosta kosketinsoittimiin tapahtui saumatta. "Tulen laulun" veroista syvällisyyttä on Armas Järnefeltin "Kehtolaulussa", jonka esittäminen on luonnollinen jatko Merikanto-lauluille. Tosiaan henkeäsalpaavaa.
Piirpauken konsertit eivät tietenkään ole pelkkää pilvissä leijumista, vaan mukana on sellaista jytkettä, että keski-ikäiset lukionopettajatkin tempautuvat tanssimaan punkkutahraisissa frakkipaidoissaan. Tällä kertaa senegalilainen "Banana" ja bulgarialainen mustalaislaulu olivat jytkyttelyn kohteina. Ei voinut kuin ihailla saundin ilmavuutta, jota huono akustiikka ei kovin pahasti puurouttanut. Aito-bulgarialaiset tahtilajinvaihdokset olivat sulaa vahaa soittajien käsissä. "Muusikon käjessä on vaktat", sanovat vanhat jatsarit. Niinhän se on.
Eurooppalaisen ja intialaisen musiikin yhdistäminen on vuosisatamme mielen-kiintoisimpia asioita musiikin alalla. Todella hedelmällistä synteesiä ei ole vielä tehty, vaikka 50-luvun lopulta asti tehdyt jazz- ja pop-kokeilut ovat olleet lupaavia. Vaikeutena on tietenkin näiden suurien musiikkikulttuurien erot. Täytyisi tuntea perinpohjin molemmat traditiot kyetäkseen yhdistämään ne. Piirpauke esitti konsertissaan oman näkemyksensä tästä [eurooppalaisen ja intialaisen musiikin] synteesistä improvisaatiossa joka perustui Kukari Sakon ja Salpo Iistamoisen Bombayssa kuulemaan ragaan eli sävelasteikkoon. Tulos oli melko lähellä intialaista klassista muotoa. Jatkuvasti asteikkoimprovisaation taustalla soiva borduna saatiin aikaan teippaamalla urkujen koskettimia alas. Improvisaatio oli erittäin intensiivinen, yhtye ymmärsi mitä soitti. Hieman samanlaisia tunnelmia oli ylimääräisenä esitetyssä joikuimprovisaatiossa.
Piirpauken Saksan-kiertueet olivat jättäneet hulvattomia jälkiä yhtyeen ohjelmistoon. Aidolla Teijo Joutsela -rintaäänellä lauletut futu-schlaagerit ovat kovaa kamaa syntyseuduillaan. Kaverit eivät tosiaan ole mitään totisia tahkonveivaajia. Huumoria tarvitaankin, sillä Piirpauken rankka kiertue kestää ainakin maaliskuun puoliväliin.
21.2.ma Haapavesi (Ammattikoulu)
23.2.83 Pyhäjokiseutu - Tapani Elsilä (Haapavesi):
Jatsia rokkia ja klassista mausteena - Piirpauke perustaa kansanmusiikkiin
Piirpaukkeen 28 päivää ja 45 konserttia sisältävä musiikillinen matka Pohjois-Suomessa on käynnistynyt. Jatsista, rokista, klassisesta ja ennen kaikkea kansan-musiikista sävelaineksensa ammentava yhtye aloitti kiertueensa sunnuntaina Kokkolassa ja heti maanantaina yhtyettä kuultiin Haapavedellä.
Maanantaisessa koululaiskonsertissa Haapaveden ammattikoululla yhtye esiintymis-ajan vähyyden vuoksi saattoi vain esittää suppean katsauksen musiikkinsa maa-ilmaan. Se, mitä kuultiin, todisti Piirpaukkeen taidon vain lisääntyneen vuosien mittaan.
Piirpauke on tullut käsitteeksi ei vain Suomessa vaan myös maailmalla. Yhtye on kierrellyt esiintymässä ja tutkimassa eri maiden musiikkia ympäri maapalloa. Piirpaukkeelle ovat tuttuja sävelet ja rytmit mm. Aasiasta, Afrikasta, Amerikasta ja tietenkin myös Euroopasta. Yhtye on luopunut freejatsistaan ja siirtynyt yhä pidemmälle musiikkiin, joka pohjautuu ns. etnomusiikkiin. Yhtyeen johtaja Sakari Kukko luonnehtii Piirpaukkeen musiikkia 'vanhaksi aalloksi'.
'Maailma on täynnä musiikkia. Se on valtava aarrearkku, jonka tutkiminen kokonaisuudessaan on mahdotonta. Mekin olemme yrittäneet perehtyä yhteen perinteeseen kerrallaan, sovittaa sitä instrumenteillemme sekä soittaa sitä ihmisille. Meille etninen musiikki, siis kansanmusiikin ohella eri kansojen nykymusiikki, on niin sanotusti kolahtanut', Kukko selvittää.
Jos meidän musiikkiamme pitäisi luonnehtia jollain nimellä, niin se on 'vanhaa aaltoa'.
Humppayhtyekö?
'Meidän vanha aaltomme tarkoittaa varsinaisen kansanmusiikin ohella myös etnistä nykymusiikkia. Eri kansoilla on nykymusiikkia, joka pohjautuu kansanperinteeseen. Tällaista on hyvänä esimerkkinä suomalainen humppa, jota ei voine pitää kansan-musiikkina. Silti se on ainutlaatuista musiikkia, mitä ei soiteta missään muualla'.
'Jatsidiggarit ja kriitikot haukkuivat meitä humppabändiksi, joten päätimme ottaa ohjelmistoomme myös humppaa', Kukko nauraa.
'Etnomusiikki on usein taiteellisesti arvokkaampaa kuin yleensä klassinen musiikki. Muusikkoina meitä kiinnostaa tietenkin musiikillinen analyysi, teoria, mutta musiikin alkuperäinen tarkoitus ja lähtökohta on kuitenkin elämys, tunne'. 'Meininki on pääasia', Kukko väittää.
Juuret jatsissa
Piirpaukkeen juuret ovat jatsissa, rockissa ja klassisessa musiikissa. 'Se, että näin on asia, ei ole meidän syymme. Suomessa, kuten muuallakin varsinaisen kansanmusiikin perinne on katkennut. Suomesta on kantelemusiikki katoamassa, mutta se on nyt elpynyt. Silti vanha perinne katosi kristinuskon tulon myötä eikä enää 1800-luvulla vanhoja taitajia löydetty' lyömäsoittimista vastaava Tom Nekljudow sanoo.
'Meidän musiikillinen taustamme on tietenkin siinä musiikissa, mitä olemme voineet opetella soittamaan. Nyt tutustuttuamme eri perinteisiin sovitamme niitä luonnollisesti omien taitojemme mukaan. Nykyajan instrumentit eivät välttämättä loukkaa tai muuta alkuperäistä musiikkia'.
Omituisia yhtymäkohtia
Piirpauke on huomannut tutkimusmatkoillaan omituisia yhtymäkohtia eri kansojen musiikkiperinteen kesken. Suomalainen kansanmusiikkimaku on usein aivan samanlainen kuin japanilaisten. Suomalaisella kansanmusiikilla on yhteyksiä mm. Senegaliin. Tämän todistaa mm. Hasse Wallin senegalilainen sovitus 'Juokse sinä humma' -kappaleesta.
'Olemme pakostakin huomanneet, että on olemassa eräänlainen alkumusiikki, jota ihmiset ovat levittäneet lisääntyessään ja kansoittaessaan maapalloa. Yhtymäkohtia eri kansanmusiikkiperinteiden välillä on paljon. Skaalat ja rytmit ovat perusteiltaan samanlaisia. Pianolla voi soittaa kaikkea mahdollista musiikkia', Kukko pohtii.
'Esimerkiksi ohjelmistossamme olevaa 'Lampaanpolskaa' pidetään ja on pidetty ainakin sadan vuoden ajan suomalaisena kansansävelmänä, mutta sama kappale löytyy lähes jokaisesta Euroopan maasta. Onpa Vivaldikin ominut sävelmän itselleen'.
'Meitä hämmästyttää edelleenkin se, miten hyvin eri kansanmusiikki menee läpi. Saksalaisessa jatsiklubissa pidetään intialaisesta kansanmusiikista ja romanialainen musiikki hyväksytään Suomessa'.
'Suomalaisen kansanmusiikin sävelet sisältävät muita perinteitä runsaammin mollisointuja, siinä mielessä on olemassa entinen suomalainen erikoisperinne. Kansanperinteitä ja kansanmusiikkia ei kuitenkaan voi pistää paremmuus-järjestykseen. Ne täydentävät toisiaan ja ovat aivan yhtä hyvää musiikkiakuin yhtä hyviä ihmisiä ovat niin valkoiset, keltaiset kuin mustatkin ihmiset', Kukko sanoo.
Saksassa suosittuja
Piirpauke ei ole pahemmin konsertoinut Suomessa. Matkat ovat suuntautuneet muualle. Piirpauke on erittäin suosittu Saksassa, jossa yhtye käy kuukauden - kahden mittaisilla kiertueilla vuosittain. Konserttipaikkana myös Turkki on tullut entistä tutummaksi, turkkilaiset ovat ottaneet omakseen Piirpaukeen 'vanhan aallon'.
'Saksassa on runsaasti jatsiklubeja ja esiintymiseen soveltuvia festivaaleja. Saksalaiset ovat myös kyllästyneet amerikkalaiseen jatsiin ja niinpä meillä on tietääkseni enemmän keikkoja kuin monella nimekkäällä amerikkalaisella jatsi-yhtyeellä Saksassa'.
'Tarjoamme nähtävästi saksalaisille vaihtoehdon, jollaista heillä itsellään ei ole. Tietääkseni Piirpaukkeen kaltaisia yhtyeitä ei maailmassa ole muita.
Jokin ruotsalainen yhtye levytti meidän kappaleitamme ja onpa Yhdysvalloistakin kuulunut jotakin. Siellä 'vanha aalto' ei kuitenkaan ole päässyt vielä vauhtiin, Kukko sanoo.
'Turkin reissut ovat olleet puoliksi lomaa, puoliksi esiintymisiä ja tutkimusta. Turkki on matkakohteena edullinen charter-lentojen ansiosta. Olemme lähinnä saaneet matkarahat kokoon esiintymisillä, joten mistään suuresta läpimurrosta ei ole kyse'.
USA:han piti mennä
Piirpaukkeen piti alustavien kaavailuiden mukaan lähteä mukaan Skandinavian suurturneelle Yhdysvaltoihin, mutta sinne lähtikin pelkästään Helsingin kaupungin-orkesteri. Miehet ovat hieman katkeria suomalaisille kulttuuripäättäjille.
'Kaupunginorkesterin miljoonabudjetilla suomalainen jatsi- ja rokkimusiikki valloittaisi maailman. Päättäjät eivät arvosta populaarimusiikkia, joka kuitenkin voisi tehdä maatamme tunnetuksi paljon vähemmällä kuin muutaman sinfoniakonsertin esittäminen nyt tulee maksamaan', basisti Ilpo Saastamoinen väittää.
Oulaisissa perjantaina
Piirpauke - Sakari Kukko (saksofonit ja kosketinsoittimet), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (bassokitara) ja Tom Nekljudow (lyömäsoittimet) - aloitti Pohjois-Suomen kiertueensa Kokkolasta maanantaina ja perjantaina yhtye on Oulaisissa. Kiertue käy 23 paikkakunnalla, joten urakka on melkoinen.
'Emme ole aikaisemmin tällaisia kiertueita tehneet, joten kyseessä on avaus uuteen. Periaatteena on ollut ilman välikäsiä järkevän suunnittelun avulla vähentää kuluja, jotta pääsisimme esiintymään myös maaseudulle ja kouluille. Kevään aikana lähdemme vielä kiertueelle Saksaan ja äänitämme tupla-live LP:n', Saastamoinen kertoo.
Piirpaukkeen soittajat elättävät itsensä luonnollisesti musiikilla, jota he soittavat Piirpaukkeen ohella omissa bändeissään. Sakari Kukko säveltää elokuvamusiikkia ja Ilpo Saastamoinen monien puuhiensa lisäksi johtaa Kajaanin Big Bandia [!] ja kirjoittaa musiikkikirjoja.
Tornio 27. 2., Pello 28. 2.,
Rovaniemi 1. 3.,
> 2.3.83 Lapin Kansa - Anja Kangas: Piirpauke on erilainen bändi.
Lava on täynnään tavallista bändien rekvisiittaa: on rumpua ja vahvistinta ja ties mitä johtoa ja vempelettä Lavalla on myös bändi, jossa on kitaristi ja bassokitaristi, saksofonisti ja rumpali. Mutta mitä on musiikki? Ei se ole rockia, ei se ole jazzia, ei se ole uutta aaltoa. Siis mitä?
- Piirpauketta, vastaa Sakari Kukko, Piirpauke-yhtyeen johtaja.
Mitä tämä Piirpauke sitten on?
- Sillisalaattia. Siinä on kaikkia mahdollisia vaikutteita. Totta siihen tuo oman lisänsä pian sekin, että Ilja on alkanut harrastaa alkemiaa...
Ihan vakavasti puhuen Piirpauke on musiikkipiireissä jo tyylikäsite, jonka voi kirjoittaa pienellä kirjaimella. Kymmenen vuotta täyttävä Piirpauke-yhtye käsittelee lähinnä kansanmusiikkia persoonallisesti ja improvisoiden. Tässä voisi lainata vaikkapa erästä ruotsalaista sanomalehteä, jossa viime joulukuussa kirjoitettiin näin:
"Piirpauken musiikki on suomalaista ja kansanvälistä, alkuperäistä ja uudelleen-luovaa, se on jazzia, rockia, kansanmusiikkia, klassista ja täysin omaa."
Oikeastaan Piirpauke nimenä antaa mielikuvan, joka on lähellä sen musiikkia. Sakari Kukko selittää nimen olevan karjalan murretta, tosin tunnettu vain hyvin suppealla alueella, ehkä vain yhdessä kylässä.
- Piirpauke tulee sanoista piiri ja pauke, se tarkoittaa melun tuottamista yhdessä, metelöintiä piirissä, mutta myös huhua.
Jos ei jokamies-lappilainen tiedä mikä on Piirpauke, niin ei sen välttämättä tarvitse olla häpeäksi, vaikka Piirpauke viettää syksyllä kymmenvuotisjuhlaansa ja vaikka radiosta aika usein tulee piirpauketta. Yhtye on esiintynyt enemmän Saksassa kuin Suomessa ja varsinkin kiertueet ovat vallan uutta Piirpauken elämässä.
Ensimmäisen kotimaan kiertueen maaseudulle eli suurimpien kaupunkien ulkopuolelle Piirpauke teki vasta viime syksynä. Menestys rohkaisi poikia, joiden ohjelma oli muutoin viime vuonnakin varsin ulkomaanvoittoinen: 50 konserttia kahdella Saksan kiertueella, kaksi viikkoa Turkissa ja matkan varrella kymmenkunta konserttia Ruotsissa.
Menossa olevan kotimaisen kolme viikkoa kestävän kiertueen jälkeen Piirpauke suuntaa jälleen kuukaudeksi tuttuun Saksaan, mistä käsin käydään myös lähimaissa.
Piirpauke ei kuulu mihinkään musiikkikategoriaan eikä se myöskään samaistu mihinkään yleisöryhmään. Sitä voi tulla kuulemaan kuka hyvänsä leimautumatta. Yleisöstä on Piirpauken soittajien arvelun mukaan enemmistö nuorta aikuisväkeä, mikä tarkoittaa20-40 -vuotiaita, mutta kuulijoitten joukossa on kaikenikäisiä, kolmivuotiaista lapsista kahdeksankymppisiin vanhuksiin.
Miksi sitten yleisö pitää Piirpaukesta?- Meidän kappaleemme ovat kansanmusiikkia, niissä on aina melodia. Tuttu melodia vetää yleisön mukaan.
- Melodiset sävelet voivat olla mieleen tarttuvampia kuin pop-musiikki yleensä. Niihin on helppo samaistua hyräilytasolla tai rytmitasolla. Pyrimme tekemään syvällistä musiikkia, jossa on eri tasoja ja tähän vuosisatoja jalostunut ja kypsynyt kansanmusiikki antaa lujan pohjan, koettavat Piirpauke-soittajat kuvailla menestyksensä taustoja.
Piirpaukkeen pojat tekevät kovasti työtä. Esityksiä ei noin vain heitetä ilmaan. Lähes jokainen konsertti äänitetään, kuunnellaan jälkeen päin, kritisoidaan ja analysoidaan.
Piirpauken musiikin pohjana on siis kansanmusiikki. Paitsi tuttua suomalaista, he käyttävät pohjana turkkilaista tai intialaista, afrikkalaista tai latinalais-amerikkalaista kansanmusiikkia. Nämä kaukaiset kansanmusiikit eivät noin vain tulvi vastaan suomalaisessa elämänmuodossa, vaan niitä piirpaukelaiset hakevat matkoillaan, joilta aina palataan säkillinen kansanmusiikkikasetteja mukana.
Tämän vieraan musiikin oudot sävelet ja sävelkulut löytyvät kumma kyllä normaalista orkesterivälineistöstä. Kiertueilla ei käytetä erikoissoittimia. - Yleensä vain ei osata käyttää hyväksi kaikkia soittimien mahdollisuuksia, arvelevat pojat.
Kansanmusiikki melodioineen on vain pohja, jolle Piirpauke rakentelee omia huikeita kuvioitaan. Musiikin sovittajiksi mainitaan empien Sakari Kukko ja Ilja Saastamoinen.