PIIRPAUKE XII 2.3.83 - 7.6.83

[PIIRPAUKE XII 2.3.83 -7.6.83]

Jatkoa XI osasta (2.3.83):

Kansanmusiikki melodioineen on vain pohja, jolle Piirpauke rakentelee omia huikeita kuvioitaan. Musiikin sovittajiksi mainitaan empien Sakari Kukko ja Ilja Saastamoinen.

- Oikeastaan ei voi puhua sovituksesta, sillä harjoitusvaiheessa jokainen osallistuu musiikin muokkaamiseen. Eikä esitys ole sidottu ennalta määrättyyn kaavaan, vaan jokainen voi vapaasti improvisoida jokaisessa esityksessä. Esityksen kokonaisuus on sidoksissa yleisöön. Aktiivinen eläytyvä yleisö innostaa tietysti aivan eri lailla kuin sellainen väki joka pälyilee kelloa ja ajattelee ties mitä konsertin aikana.

Piirpaukeen muodostavat Sakari Kukko (taiteilijanimi Drusba de la Tierra), Ilpo Saastamoinen (Muhtar Zühtü), Pekka Nylund (Ustad Vardim Khan) ja Tom Nekljudow (Yasak Bölge).

Parhaillaan Piirpauke kiertää Lappia, takana ovat Tornio, Pello ja Rovaniemi, edessä Sodankylä, Ivalo ja Kultakero, mistä kiertue jatkuu etelään päin        
ANJA KANGAS

 

> 6.3.83 Kaleva - Olli Paakinaho: EKSOTIIKKAA JA KUUMAA RYTMIÄ
Itämaista eksotiikkaa, afrikkalaista kuumaa rytmiä, slaavilaista tulista tunnelmaa. Lava täynnä erilaisia sähköisiä soittimia. Kansanmusiikkiako vai jazzia, rockia, klassista vai mitä? Siinä kuulija sai miettiä tovin, sillä kyseessähän oli suomalainen huippuyhtye Piirpauke, joka soittaa erilaista kansanmusiikkia. Hyvin persoonallisella tavalla improvisoiden yhtye esittää suomalaista ja kansainvälistä alkuvoimaista musiikkia.

Piirpauke on harvemmin kotimaan kiertueilla nähty yhtye. Vaikka yhtye on toiminut jo liki kymmenen vuotta on se esiintynyt pääasiassa ulkomailla, kuten Saksassa, Turkissa ja Ruotsissa.

Piirpauke-yhtyettä on vaikea karsinoida johonkin musiikkityyliin. Eikäpä sitä tarvitsekaan. Sen kun vain nauttii poikien ilakoivasta musiikkityylistä. Yhtyeessä tekevät totista muusikon työtä kitaristina Pekka Nylund, rumpalina Tom Nekljudow, basistina Ilja Saastamoinen ja saksofonistina ja kosketinsoittajana Sakari Kukko.

Rovaniemen konsertti oli koonnut Keskustan lukion juhlasalin täyteisen yleisön, joka sai kuulla piirpauketta tuutin täydeltä. Musiikki oli vetävää ja erikoisesti rumpalin osuus oli merkittävä sykkeen antajana. Tom Nekljudowin mahtavat soolot sävyttivät loistavalla tavalla lähes jokaista kappaletta. Ei tietenkään sovi väheksyä muitakaan soittajia, mutta nimenomaan tällaisessa voimakkaaseen rytmiikkaan rakentuvassa ja perustuvassa musiikissa rumpalin osuus on silmiinpistävä.

Kappaleista tunnetuin oli epäilemättä Järnefeltin Kehtolaulu. Sovitus tähän kappaleeseen oli tehty todella hienolla maulla ja saatu aikaan modernilla tavalla tämän kauniin kehtolaulun tunnelma. Kauniit melodiakaaret tulvivat esiin saksofonin ja kitaran yhteistyönä. Musiikin modernisuudesta huolimatta kappaleiden melodisuus ei ollut hävinnyt, vaan sen pystyi selvästi erottamaan improvisaatioiden takaa.

Piirpauken konsertti oli kokonaisuutena täyttä musiikkia, joskin pienenä toiveena voisi sanoa, että kait niissä soittimissa on se voimakkuuden säädin kunnossa. Keskusta lukion juhlasali ei ole paras mahdollinen tällaisen konsertin pidolle ja siksi saattoi olla vaikeaa tasapainottaa voimakkuutta salin akustiikkaa vastaavaksi ja ottaen huomioon kuulijoiden korvien desibelin sietokyvyn.

Rovaniemeläisyleisö otti kyllä Piirpauke-yhtyeen lämpimästi vastaan ja toivottavasti tämä konsertti ei jää viimeiseksi Rovaniemellä käymiseksi. Varmaan monet niistäkin nuorista, jotka saivat osallistua konserttiin saatuaan kulttuurilautakunnan järjestämän kuljetuksen maaseudulta, olivat saaneet aimo annoksen korkeatasoista suomalaista musiikkia. Mitä musiikin lajia se nyt sitten olikin.
OLLI PAAKINAHO

Sodankylä 2. 3., Ivalo 3. 3., Kultakero 4. 3., Suomussalmi 5. 3.,

Kuhmo 6. 3.,

> 14.3.83 Kuhmolainen - Tapio Rusanen:  Piirpauken musiikki viihdytti 70 kuuntelijaa….
Vallan riehakkaaseen soittoon intoutuivat Piirpauken muusikot kulttuurilautakunnan järjestämässä konsertissa ala-asteen salissa. Vaikka salin akustiikka ei sähköisille soittimille paras mahdollinen olekaan, saivat paikalla olleet 70 kuuntelijaa nauttia riemukkaasta ja vivahteikkaasta musiikista parin tunnin ajan, ja tunnelma vain parani loppua kohden.

- "Ehtoota", toivotti kajaanilais-syntyinen Sakari Kukko konsertin aluksi. Kukko on Piirpauken "sielu", paitsi että hän soittaa monia instrumentteja, hän myös suurimmaksi osaksi kerää yhtyeen esittämät kappaleet. Kuhmon konsertin kappaleet olivat Piirpauken uusinta materiaalia viime vuonna ilmestyneeltä "Kirkastus"

-levyltä ja piakkoin julkaistavalta kaksois-live-levyltä. Kuhmon konsertti oli osa laajaa, 45 konserttia käsittävää kiertuetta Pohjois- ja Itä-Suomessa.

Yhtyeen musiikki pohjautuu vanhoihin kansanmelodioihin eri puolilta maailmaa. Ne sovitetaan nykyaikaiseen muotoon Piirpaukelle sopivaksi. Tuloksena on elävää, vaihtelevien tahtilajien sävyttämää, virtuoosimaista musiikkia. Lisäksi mukana oli aimo annos hurttia huumoria ja "jami"-henkeä.

Konsertti alkoi kolumbialaisella kansansävelmällä "Mi Ardillita", joka kiehtovan teeman lomassa esitteli komeat soolot kaikilta neljältä muusikolta. Etelä-Amerikasta siirryttiin Aasiaan, sillä vuorossa oli kuulas, kaunis "Ostjakkilaulu", jossa erityisesti rumpali Tom Nekljudow antoi oppitunnin rumpusatsin vivahteikkaasta käytöstä.
Kolmantena kappaleena oli basisti Ilpo Saastamoisen taltioima »Zühtü-joiku». Saastamoinen on tuttu kuhmolaisillekin Kajaanin Big Bandin entisenä kapellimestarina.

Lapista siirryttiin Afrikkaan, josta oli kotoisin Badou N'jayn säveltämä "Sheikh Ibrafall". Edellisen joikukappaleen jammailusta vaihdettiin lähes funkyyn menoon. Tämä sävelmä oli jälleen osoitus yhtyeen todella tarkasta yhteissoitosta.

Romanialainen kansanlaulu antoi Sakari Kukolle oivan tilaisuuden loistaa sopraanosaksofonillaan. Hidas, utuinen sovitus jätti tilaa hienolle soololle. Sitten palattiin jälleen Suomeen, vanhaan savolaiseen häämusiikkiin.

"Franseesi N:o 1" olisi tosin taannut entisajan häämenoihin villiä tunnelmaa, niin vauhdikas ja ratkiriemukas Piirpauken versio oli. Nekljudow ja Saastamoinen intoutuivat improvisoimaan hurjia sooloja vuoropuheluna, ja yleisöllä oli hauskaa.

Konsertin mielestäni parasta antia edusti Karelia-yhtyeenkin levyttämä "Lampaan polska", jonka toteutus oli vertaansa vailla. Taitava rytmiryhmä loihti vaihtelevan Pohjan Kukon ja kitaristi Pekka Nylundin teemoille ja sooloille.

Seuraava sävelmä oli, kuten Sakari Kukko esitteli, klassisen musiikin tyyssijalle, Kuhmolle, omistettu espanjalaisen Manuel de Fallan "El amor brujo". Kappale oli kaunis ja rauhallinen, jälleen näyttö Piirpauken laajasta kappaleskaalasta.

Viimeisenä varsinaisena numerona oli "Kaksi bulgarialaista mustalaislaulua", joissa meno vain kiihtyi loppua kohden. Todella vaativaa ja samalla helpon näköistä soittoa. Muusikoista aivan pursusi soittamisen riemu.

Vähälukuinen yleisö vaati innostuneena vielä ylimääräisen numeron. Encorena kuultiin "Emiirin tanssijatar", vanha suomalainen humppa. Sakari Kukko toimi ansiokkaana laulusolistina, ja yleisöllä oli jälleen hauskaa rumpali Nekljudowin "räiskähtelyä" seuratessa.

Konsertti tulee jäämään mieleeni yhtenä parhaista, toivottavasti vastaavaa kuulee lisääkin.
Tapio Rusanen

 

Juuka - Nurmes 7. 3., Outokumpu 8. 3., Rautalampi - Suonenjoki 9. 3.,

Laukaa - Jyväskylä 10. 3.:

> 10.3.83 to Keskisuomalainen: Piirpauke Laukaaseen ja Jyväskylään
(Kuvateksti: Piirpauken monitoimimies Sakari Kukko.)

Piirpauke on vuosikausia ollut suosituin jazz-yhtye Suomessa. Yhtyeen kokoonpano on näiden vuosien aikana muuttunut useasti, mutta se on kuitenkin aina pystynyt säilyttämään ainutlaatuisuutensa. Mikä erottaa Piirpauken muista jazz-rock yhtyeistä on, että heidän musiikkinsa pohjautuu voimakkaasti kansanmusiikkiin eri puolilta maailmaa: Suomesta, Lapista, Balkanilta, Turkista, Länsi-Afrikasta, Aasiasta ja Etelä-Amerikasta.

Piirpauke on julkaissut yhdeksän lp'tä. Yhtye on esiintynyt eri puolilla Skandinaviaa, Saksassa, Sveitsissä, Itävallassa, Turkissa, Belgiassa, Hollannissa, Kuubassa ja Intiassa. Piirpauken tämänhetkinen kokoonpano on: Sakari Kukko (saksofonit, huilut, piano ja lyömäsoittimet),  Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (basso) ja Tom Nekljudow (rummut).

Parhaillaan Piirpauke on kolmisen viikkoa kestävällä Suomen kiertueella, jolloin se esiintyy monella paikkakunnalla myös Keski-Suomessa. Takanapäin ovat jo mm. Äänekosken ja Saarijärven konsertit.

Torstaina 10.3. yhtye esiintyy koulukonsertissa Laukaassa ja iltakonsertissa Jyväs-kylässä. Jyväskylän tilaisuuden järjestää Jazzyhdistys Trane ry. Se pidetään ylioppilaskylän Rentukassa alkaen klo 20.00. Jyväskylästä Piirpauke matkaa Pieksämäelle ja Kangasniemelle 11.3. sekä vielä 12.3. Hankasalmelle.

10.3.to Laukaan yläaste ja lukio & (ilta) Jyväskylä, Rentukka

11.3.83 KSML SYKE (Keskisuomalaisen nuorisoliite) - Minna Ollikainen: Piirpauketta
(Kuvateksti: Sakari Kukko sanoo, että Suomi on musiikin huippumaita, "kunhan osaa ja haluaa etsiä".)
Neljä miestä soittelee erikoista musiikkia mielettömällä svengillä. Katsomo on täyttynyt kaikenikäisistä, kaikennäköisistä ja kaikenkokoisista ihmisistä.

Ja mitä musaa? Järnefeltin kehtolaulua, norjalaista joikua, romanialaista kansan-laulua, vieläpä vanhoja mustalaislauluja. Lauluja 1700-luvulta lähtien, lauluja tuliaistuomisina ulkomailta.

Ilja Saastamoinen, taiteilijanimeltään Muhtar Zühtü (joka on muuten turkkia ja tarkoittaa suunnilleen "kylän vanhinta veijaria") soittelee kielisoittimia. Hän on musiikin akrobaatti ja kulttuuripoliittinen väittelijä.

Rumpujen takaa löytyy Tom Nekljudow eli Yasak Ihtimal Bölge... ai että kumpi noista on se oikea nimi? Kyllä se on ensimmäinen, vaikka muutakin voisi luulla. Mukana on tietysti myös Pekka Nylund (Ustad Vardim Khan) ja kukas muu kuin Sakari Kukko, mies koko yhtyeen takana.
Hän on vain Kukko, on kuulemma sen verran persoonallinen nimi, ettei sen taiteellisemmasta väliä.

Se alkoi jameista
Koko homma lähti käyntiin kymmenisen vuotta sitten, kun Sakaria pyydettiin keräämään jami-porukka vanhalle ylioppilastalolle, jossa oli tarkoitus soittaa yksi ilta.

Keikka harjoiteltiin hyvin, ensimmäinen ilta oli lupaava ja keikkoja tuli lisää. Piirpaukkeen kokoonpano on sittemmin muuttunut, mutta svengi säilynyt.

Sakari kertoi, että lähtökohta lauluihin on aina ollut siinä, että eri kulttuurien musiikki kiinnostaa, laulut vain löydetään: joskus radiosta tai levyltä, joskus kaukaisista maista, kun seistään nauhurin mikki kädessä vaikkapa persialaisella torilla... Ja tietenkin myös monta kertaa omasta päästä. Sen jälkeen ryhdytään kokeilemaan, toimiiko kappale, jos toimii, niin Ok, uusi biisi on syntynyt.

- Maailma on täynnä uskomattoman hyvää musiikkia, Piirpauke yrittää tuoda jotain erilaista esiin, totesi Sakari Kukko. - Jotain sellaista, mitä ei aina saada vastaan kun kuljeksii tavaratalossa, hän jatkoi.

Ihmisten päihin on iskostettu se, että kaikki on parempaa ulkomailla - musiikkikin. Sakari väittää kuitenkin, että Suomi on musiikin huippumaita: - Kyllä täältä löytää, jos vain haluaa etsiä.

Lähtökohtana ihminen
Piirpaukkeessa on lähtökohtana ihminen: he soittavat ihmisille, he haluavat siirtää musiikin tekemisen ilon muihinkin.  Ei musiikki ole kenenkään yksinoikeus, vaan jokaisen tulisi saada tehdä musiikkia juuri niissä puitteissa jotka hänellä itsellään on, sanoi Muhtar Zühtü. - Koko musiikki-termi pitäisi määritellä uudelleen, ettei vain luultaisi, että musiikkia voi tehdä vain se, joka on lapsena ensin ollut musiikkileikki-koulussa, sitten musiikkiopistossa ja konservatoriossa ja lopuksi Sibelius-Akatemiassa ja suorittanut diplomityönsä moitteettomasti loppuun, totesi Zühtü lopuksi.

Pieksämäki - Kangasniemi 11. 3., Hankasalmi 12. 3., Heinola 13. 3., Kotka 15. 3. ja Helsinki 17. 3.83. [Kahdesta nimestä jälkimmäinen tarkoittaa iltakonserttia.]

4.3.83 pe                  Hotelli Kultakero, Pyhätunturi (Jossain Lapin rundilla?)

Hopeiset tunturit

hopeaa huurteiset kuuset

hopealta hohtavat porot

hopeisen jäkälän jäljillä

hopeisessa hangessa

moottorikelkan hopeiset urat tievassa

hopeinen asvaltti hopeisen jääkuoren alla

hopealinnut hopeisten kelojen latvoissa

hopeinen taivas ja (hopeinen) maa

hopean välke maiseman hopeanvalkeassa katseessa

Sininen on vain kuun välkepinta.

 

On niin vaikeaa olla ymmärtämättä

kaikkea sitä mitä näkee ympärillään.

Vastaukset pulpahtavat jatkuvana virtana esiin

katsoipa minne tahansa

(ennen kuin ehtii edes kysyä mitään)

loipa katseensa säkkipimeään yöhön

Ihailipa revontulien läksiäistervehdystä

Kaunispään puuttomilla rinteillä

Lauloipa joiun tai kaksi

söipä Inarin paistettua siikaa

Ylittipä sumuhuuruisen maantiesillan,

jonka kupeessa tukkipinot

odottavat lähtökäskyään

viimeiselle matkalle.

 

On niin vaikea olla ymmärtämättä,

kun katsoo jotain

millä tahansa tavalla.

On kuin luulisi katsovansa oikein,

oikeaan paikkaan

ja kohde suostuisi siihen,

antaisi periksi tarkkailulle,

menettäisi neitseellisen minuutensa

kuin umpihankeen poljettu askel,

joka näkyy kauas ja pitkään

kunnes lopulta häipyy hangen voittaessa.

Usko jonkin asian varmuuteen

 

5.3.83

Varma asiasta johon uskoo.

Asia, joka perustuu uskon varmuuteen.


Niin on jäänyt taakse

taas jokin matka tuntemattomaan.

On oppinut tuntemaan uudelleen sitä,

minkä on (aina) luullut tunteneensa.

Ja luulee oppineensa tuntemaan

tämän oppimisprosessin

ja sanoo kokeneensa jotain,

mitä ei ennen ole tietänyt tehneensä.

 

Sanoo muille jälkeen päin

tehneensä jonkin matkan

ja rikastuneensa kokemuksista -

ikään kuin kokemukset ja tieto

olisivat jotenkin karttuva asia,

ikään kuin historia

kulkisi idioottimaisella varmuudella

koko ajan

absoluuttisesta tietämättömyydestä

ehdotonta lopullista tietoa kohti,

ikään kuin aika olisi yksisuuntainen

ja kulkisi ilmiselvästi jotain kohti

kuin pilvenhattara matkallaan

taivaanrannasta taivaanrantaan

peltojen vieriessä alta pois

keskikesä helteisenä iltapäivänä.

 

Näin se matka vierii pienessä krapulassa

ilmakuivattua poronlihaa märehtien

uuden maailman väistämätöntä,

jokahetkistä tuloa miettien,

liittäen sanoja toisiinsa

talvipäivänharmaaksi nauhaksi.

 

Ajatus on

kuin moottorikelkan tuskin näkyvä uoma

vastasataneen lumen peittämänä.

 

Mistähän löytäisin

urdunkielisen "Marttyyrien historian"?

Mitenkähän liittäisi toisiinsa

samantapaisia erillisiä ajatuksia,

paikkoja ja tapahtumia,

sanoja ja tekoja

yhtä helposti

kuin Pyhätunturi sulattaa sisuksissaan

verenpysäyttämiset ja talvisalaman leimahduksen,

taikasanojen mumisemisen

hampaiden välissä olevan Lapin leu'un lomasta,

koltan leuddin

Helsingin herran pahanilkisen kakaran

muovia tihkuvan tavaratalotuoreen pujotteluasun,

jokeen uppoavan moottorikelkan

vaatimen kiinnijuoksevan ahman,

Petsamon elävältä poltetun munkin,

Vesaisen ja Vipusen,

tyhmyyden ja tiedon,

tuohon ja tuohen,

kuin oma käsi kohtaisi oman käden,

joka ei kosketa mitään

erottaakseen sen koskettamisesta?

 

17.3.83 to         Helsinki, Botnia
        > 17.3.83 Uusi Suomi / Menolista: Piirpauke Bottalla tänään.

19.3.83 Demari (Kuvateksti):
Piirpauke-yhtye (kuvassa vas. Pekka Nylund, Ilpo Saastamoinen, Sakari Kukko, seisomassa Tom Nekljudow) tekee tähänastisista laajimman kiertueen Suomen pohjois- ja keskiosiin helmikuun lopulla ja maaliskuun alkupuolella. Keski-Eurooppa on vuorossa toukokuussa. Lisäksi valmisteilla on vuoden 1982 aikana live-äänityksistä koottu kaksois-LP-levy.

 

21.3.83 ma Keskisuomalainen - Armi Mäkelä:  Tänä päivänä soi nykykansanmusiikki

Viikonvaihteen aikana on Jyväskylässä ollut koolla kansanmusiikkiväkeä paitsi Keski-Suomesta myös muualta maasta.
Kaustisen Kansanmusiikki-instituutin soittavat työntekijät pitivät täällä opetus-tapahtuman Heikki Laitisen johdolla. Teemana oli nykykansanmusiikki.
Tapahtuman aikana tutustuttiin erilaisiin perinnesoittimiin, harjoiteltiin sovittamista, soitettiin erikseen ja yhdessä ja tehtiin muuten ryhmätyötä.
Oheisessa artikkelissaan sen kirjoittajat Armi Mäkelä ja Arto Julkunen käsittelevät nimenomaan nykykansanmusiikkia.

... Toimintaa ja harrastusta
Uuden kansanmusiikin kuuluisimpia nimiä ovat Kansanmusiikki-instituutin työntekijöiden, kuten Heikki 
L a i t i s e n  lisäksi Paroni Paakkunainen, Ilpo Saastamoinen ja Sakari Kukko.

Mainio esimerkki siitä, että aito ja perinteinen musiikki ei välttämättä ole kurttu-otsaista ja ilotonta puurtamista, on Fedja Happo -yhtye. Sen ohjelmisto kattaa ajallisesti pitkän matkan aina kalevalaisesta laulusta humppafokseihin asti, soittimet puolestaan tuohihuilusta ja kanteleesta omiin keksintöihin, mm. limonaadipullo.

26.3.-2.4/83   IS + Mika Jankko - Georgian matka Tbilisiin > Ks. "1983 GRUUSIA"

28.3.83 ma    Uusi Suomi / Menolista:
...Pekka Pohjola Group soittaa Piirpauken tapaan omintakeista jazzrockia ja sen suosio on ollut viime aikoina tasaisen suuri.


- Turku Jazz -esiintyminen (Piirpauke) - ennen Ruotsin ja Euroopan rundia.

> 5.4.83 Satakunnan Kansa - Jarmo Wallenius:  Piirpauke irtoaa kevyesti lentoon.
(Kuvateksti: Rytmiryhmä Nekljudow - Saastamoinen vauhdissa.)

Nelimiehisestä Piirpaukesta on niinä kahtena vuotena, joina nykyinen kokoonpano on ollut kasassa, hioutunut yhtenäinen, kevyesti lentoon lähtevä ryhmä.

Tämä kävi selväksi kvartetin esiintyessä jokin aika sitten Turku Jazzin järjestämässä konsertissa, joka oli osa Pauken pienimuotoisesta Suomen rundista. Mukana piti olla myös Oriental Wind, mutta se oli estynyt saapumasta maahamme. Suomen keikkojen jälkeen Piirpauke lähti Ruotsin kautta Keski-Eurooppaan, jossa sillä on taas pitkähkö kiertue lähinnä Saksan maalla.

Ainakin Turun konsertin perusteella yhtyeen musiikki tuntuu olevan edelleen vahvasti erimaiden kansanmusiikkiin pohjautuvaa, välillä sovitettua, välillä improvisoitua soittoa, jossa rytmit vaihtelevat tutuista tasajakoisista tahtilajeista vaikkapa hieman vieraampiin 9/8-osiin.

Maantieteellisesti musiikki pysytteli kolmiossa, jonka kärkinä voidaan pitää Suomea, Luoteis-Siperiaa ja Länsi-Afrikkaa. Latinalais-amerikkalaiset sävyt olivat tällä erää hieman taka-alalla.

Musiikillinen innostus ja kipinä tuntuvat säilyneen tai syttyneen kaikissa jäsenissä, ja erityisesti rytmiryhmä on herkästi irrotteleva pari: Nuoren Tom Nekljudowin viehko patterointi ja vanhan herran Ilpo Saastamoisen kitaramainen bassottelu niin tavallisella kuin nauhattomallakin soittimella kuljettivat varsinkin senegalilaista "Banana"-kappaletta ja suomalaista häätanssia "Franseesia" rennosti eteenpäin.

 Sakari Kukko näyttää hieman vähentäneen puhaltimien käyttöä ja keskittyneen kosketinsoitinmaalailuun. Myöskin kitaristi Pekka Nylund tyytyi hieman rauhallisempaan soitantaan.

Konsertti jaettiin kultaisella leikkauksella kahteen settiin, joista lyhyempi käsitti "Bananan" ohella oivan sovituksen tutusta "Lampaan polskasta". Jälkimmäinen osuus sisälsi mm. "Ostjakkilaulun" ja "Kaksi bulgarialaista mustalaislaulua", joista edelliseen Kukko soitti huilu- ja jälkimmäiseen tenorisoolon. "Romanialaisessa kansanlaulussa" koko joukko kerääntyi erilaisten koskettimien pariin. Ylimääräisenä kuultiin kiintoisa sovitus espanjalaisen taidemusiikkisäveltäjä Manuel de Fallan balettipantomiimista. Sen aikana Piirpauke oli välillä kansanmusiikki-, välillä jazz- ja rock-yhtyekin.

Pauken soolot toimivat hieman eri merkityksessä kuin muilla yhtyeillä. Musiikin ilmavuuden ja kepeyden johdosta ne ovat tarpeellisia lisäpunnuksia, pitävät jalat lähellä maanpintaa.

Väliajalla pojat kertoivat mm., että uudesta levystäkin on ollut puhetta. He kaikki asustavat kuitenkin niin eri suunnilla, Sakari osan vuotta aina Espanjassa saakka, ettei asiasta ole vielä yhteisesti päätetty. Rumpali Tom Nekljudow arveli, että suunnitteilla oleva albumi sisältäisi sekä elävää että studiossa äänitettyä materiaalia.
Teksti ja kuvat: Jarmo Wallenius

Piirpauke Live in Europe 2-LP Ja&Ro LC 8648 +  Discophon KEL 648

Piirpauke  (VII kiertue): Ruotsi

21.4. 83  Matka kiertueelle (Uppsala - Kööpenhamina):

22.-23.4. Stockholm, Mosebacken,

24.4. Uppsala?,

25.4. Ruotsin radio,

26.4. Uppsala, Rackis,

27.4. (Copenhagen) Matkalla kiertueelle

28.4. – 26.5.83 Piirpauke (VII) Saksassa, Itävallassa ja Sveitsissä:

28.4. Kiel, Räucherei

29.4. Sülfeld, Auenland
       (Vapunaattona 29.4.83 Sülefeldissä päätettiin Piirpauken hajoamisesta),

30.4. Hamelen, Sumpfblume

1.5.  Iserlohn, Jugendzentrum (= JZ) Schauburg

2.5.  Bremen - Lilienthal, Torflore

3.5.  Osnabrück, Lagerhalle

4.5.  Berlin?

5.5.  Enger, Forum

6.5.  Duisburg, Universität (Audi-Max) > Gesamthochschule

7.5.  Mönchengladbach, Kervan Serai

8.5.  Münster, Jovel Cinema (> Münster Stadtblatt, Mai -83)

9.5.  Köln, Comedia Colonia

10.5. Frankfurt, Walhalla (>? 18.5.83 Frankfurter neue Presse)

11.5. Alzey, Bürgerhaus

12.5. Ingolstadt, Aula der Berufschule

13.5. Markdorf, Wirtshaus

14.5. sa Ingelheim, Kunst-Keller

         > Piirpauke - "Führende finnische Band"

         (> So. 15.5. Elvin Jones Jazzmaschine)

15.5. Kaarst, Pädagogisches Zentrum

17.5. Giessen, Aula der Universität

18.5. Dieburg, Biergarten

19.5. free - Zürich

20.5. CH-Stäfä, Kulturrössli

21.5. Kufstein (Austria), Festival Stimmersee

22.5. su Neustadt, Seebachklause, Titisee (1000 km:n ajo)

23.5.     Nordenhamm (Braunschweig?), Weserstrand

24-25.5. Matkapäivät

26.5.83   Paluu Suomeen

 

27.04.1983  Uppsala - Copenhagen:

On kulunut kuukausia...

Jatsi soi ja matka taittuu.

Viime kesän heinätupot rantaniityillä,

kellastuneet kaislat talven yli yöpyneinä,

lehtipuiden lehdettömät jäkäläsilhuetit,

pystypäiset katajien hautamerkit

vihertävillä laidunruohikoilla,

nurmikoita puhkovat kalliot

haapojen punahopeat emikukat

tammien jättiläismäiset lonkerot

kevättulvaan peittyneet

jokisaarekkeen raitojen pulleat kullankeltaiset urvut

rivitalopihojen mäntyasetelmat

ruskeat kyntöpellot lokkeineen ja variksineen,

kivikkojen leskenlehdet,

tiet, harjut, mäet ja laaksot...

 

Kesä tekee tuloaan.

Tiedän, että kesä on tulossa.

Kesä tulee jo.

Ja se, kenellä on valta ja voima,

saa kuulla kunniansa

ennemmin tai myöhemmin -

iankaikkisesti.

 

29.4.83 Kielistä Sülefeldiin

Pahankurinen käsi:

Aivo käskee

mutta käsi ei tottele.

Kynä ei kierry kirjaimiksi.

Sana ei sano sanottavaansa.

Ei aukea sisäinen portti ulos...

 

1.5.1983 Vappu
Bändi ilmoitti eilen Sakelle hajoavansa. Kolmen vuoden kausi on kulunut umpeen. Uusi elämä on edessä.

 

On pitkä taival taas tullut kuljettua.

Jälleen kerran

istun hotellin aamiaispöydän ääressä

ja yritän miettiä,

millaista olisi jos päivä muuttuisi toiseksi.

Yritän taas kelata asioita taaksepäin,

tutkia puolustusmekanismejani,

jotka kertovat,

miksi tein näin enkä noin.

Yritän taas tutkia toisten puolustusmekanismeja

ja puolustettavien asioiden perimmäisiä arvoja.

 

Monimutkaisia ovat ihmissuhteiden geenirihmastot.

Yksinkertaisia perusasiat,

jotka aikaansaavat käyttäytymisen sukupuun,

joka ravitsee itseään juurillaan

ja kasvaa ja kasvaa ja siementää

yli maan.

 

Seitsemän matkaa tähän maahan

olen tehnyt näiden kolmen vuoden aikana -

enemmän tai vähemmän muita maailmoja miettien.

 

Miettien Tomin tavoin sitä,

mitä on tulla lämpimästä suihkusta

kylmään huoneeseen,

kylmälle lattialle

ja hytisten vilusta jatkaa maallista vaellustaan

peilin eteen, ikkunan luo

ja paksun untuvapeitteen alle,

kääriytyen liinoihin

muistellen palttinaa ja pellavaa...

 

Kuinka kauniita ovatkaan

mielen luomukset.

Kuinka synkkiä ovatkaan

kierojen ajatusten salakavalat syöverit.

Pimeys ja valkeus kiertävät kehää

ajatusten serpentiinispiraaleissa.

Ja ulkonaisesti kaikki on tyyntä.

 

Onkohan jotain vapautunut,

kun jokin alkaa kulkea jälleen varovasti

eteenpäin?

 

Ihmisen painajaiset ovat erilaisia.

Niitä ei tunnista muusta

kuin sanasta,

joka sitoo ne yhteen,

kyltistä, joka kertoo,

mikä on samaa.

 

Onkohan teollakin oma homeopatiansa?

Millaiseksi se muuttuu

suodattuessaan tuhansien reaktioiden

ja tuhansien vastareaktioiden läpi?

Mistä voisin tunnistaa yhdenkin vastateon,

joka pitää todellisuuden tasapainossa?

 

Voisiko olla, että pienimmät teot

järisyttävät kaikkeutta eniten?

Voisiko tämä olla oikea tie?

Mitä kuljen?

Kelle?

 

ZAKARTVELO... (> Ks. 1983 Gruusia)
Istun Iserlohnin Sauerlandin hotellin ravintolapöydän ääressä...

 

5.5.1983         Enger

Tämä iltapäivän rauha

tässä vanhassa perheyrityksessä.

Lakkaako jokin olemasta silloin

kun se alkaa jatkua samanlaisena?

Onko analogiamaailma sitä,

että jokin koetaan joksikin vasta sitten,

kun se on koettu

kaikin mahdollisin tavoin

eri lailla?

 

Miten eri lailla koenkaan

nämä alkukesän vehreät,

melkein helteiset iltapäivät!

Eikö juuri se,

että koen ne joka kerta eri lailla,

yhdistä niitä samaksi käsitteeksi.

Jos kokisin ne absoluuttisen samanlaisiksi,

en tietäisi kokeneeni muuta

kuin yhden ainoan iltapäivän

kerran elämässäni

- muistamatta koskaan,

milloin ja missä se tapahtui.

 

Tämä iltapäivä erottuu muista siten,

että bändi on hajoamassa

ja vetää viimeistä kiertuettaan

täällä Saksanmaalla.

Ensi rundilla bändin nimi on sama,

mutta ihmiset eivät.

Eivät nekään, jotka jäävät.

Eivätkä nekään jotka lähtevät pois.

 

Jokin vapautuu aitauksestaan

kuin navetan lehmä keväällä

ruohon alkaessa vihertyä

varjoisten paikkojen lumipälvien ympärillä.

 

Riemu on kuin ilma,

joka ei mahdu palloon,

vaan suhisee pois.

Pois, pois,

mä tahdon pois...

Suveen, Suomeen,

kesään, kotiin,

kauas pois, pois.

Ja kun ajattelen näin,

olen jo oikeastaan siellä.

Juuri siksi voin hyvinkin viipyä täällä

tarpeellisen määrän päiviä

- fyysisesti vakuuttavassa määrin...

 

Münster Stadtblatt, Mai -83: (> Piirpauke kielillä)
Lausangriff: Piirpauke: Von Tornio nach Zierenberg

 

12.05.1983 Kuuma kesäiltapäivä Ingolstadtissa klo 17.
                 Klo 17.30 sound check paikallisradiota varten ja sitten taas keikalle klo 20.00.

Eilen illalla Alzeyssa

vain muutama kymmenen ihmistä

ja siinä kaikki.

Ei mitään kirjoitettavaa

- muuta kuin keikkayhtyeen sosiologia;

se mikä tapahtuu -

kuin kuvaus,

joka kertoo kaiken muun,

muttei sitä,

mikä tapahtuu sisällä - näkymättömissä, siellä,

missä mikään nauhuri ei tavoita äänetöntä puhetta.

Voima on piilossa.

 

Miltähän minusta tuntuu,

kun kirjoitan näitä rivejä uudelleen

jonkin ajan kuluttua?

Miltähän minusta tuntuu,

kun kirjoitan näitä rivejä uudelleen

jonkin ajan kuluttua...

Tai - miltä tuntuu sinusta?

(Vastaus 6.5.2009: Palautui mieleen joitakin tunnetiloja mutta ei varsinaisia tapahtumia. Koko ajan tietysti muistamme Saken ... nauhurit ja tekijänoikeuksia koskevat erimielisyydet.)

 

12.05.83 matkalla Ingelsheimiin
Puhekieli edustaa analogiamaailmaa puhtaimmillaan. Sanottu ja kuultu puhe; Tapahtuu jotain aivan muuta, jotta kokisimme tietyn informaation sisäisesti.

- Miten on selitettävissä, että juuri puheen avulla tuo analogia tulee koetuksi "oikein"?

Eilen illalla alpit ja Bodensee.

Ja siinä kaikki.

Tai ainakin puolet

siitä.

 

Kiinalaisilla on lauseita,

joilla saattaa olla

jopa seitsemän sisäkkäistä päällekkäismerkitystä.

Mikähän niistä on oikea?

Ja osuvatkohan ne joskus päällekkäin?

 

Lantilla on kaksi puolta.

Jos onnistun näkemään ne samanaikaisesti,

ei kysymyksessä enää ole lantti.

Tai sitten minä en ole minä.

Kukahan sen päättää?

 

Ovatkohan alku ja loppu

saman asian kaksi puolta

- samalla tavalla?

Millähän tavalla

nimellä voisi olla kaksi puolta?

Ja mikä on se toinen

puoli?

Miten puut ovat metsän kääntöpuoli?

 

15.5.83 matkalla Kaarstiin (Düsseldorf)
Niin kuin olen aikaisemmin (?) jo todennut, on jo yksinkertaisinkin kansanmusiikki 1-0 -järjestelmineen riittävän monimutkaista, so. kykenevä luomaan lukusarjoja, jotka monimutkaisuudessaan voivat ylittää sinfonian informaationsisällön. Sama pätee kielessä: Eläimet, kasvit , kivet ja elektronit pystyvät 1-0 -järjestelmällä tuottamaan kielen, jonka kommunikaation välityskyky ylittää ihmisen käyttämän puhekielen tarvittaessa moninkertaisesti. Tietenkään tuollaisella kielellä ei kuvat meidän maailmaamme, vaan aivan toisia asioita. Voimme sanoa, että ihmiskunnan puhekielet ovat kommunikaation alkeellisin (tai rappeutunein?) muoto.

Sanat eivät riitä kertomaan

sitä puhetta, jota kuuntelemme

niinä lukemattomina hetkinä,

jolloin kaikki suut ovat vaiti.

 

Kaikki mitä koemme, on puhetta.

Ja se on vain pieni osa siitä

suuresta puheesta,

joka on käynnissä koko ajan

meidän tajuamatta siitä mitään tietoisesti.

 

Mikä on se korkein puhe,

joka on tajuavan kaikkeuden ulkopuolella?

 

Kaikki on puhetta.

Kun musiikki soi, kuulee mato sen

ja kivi sen

- kukin omalla tavallaan -

tietoisesti tai tietämättään.

Ei kukaan ole kuuro millekään.

Yhdelle kielelle voi olla kuuro;

On kuin piirtäisi pisteen

taivaan laajaan kanteen

ja olisi sille

sokea.

 

18.5.83 Frankfurter neue Presse - EW:
Musikalische Völkerverständigung - Die finnische Gruppe Piirpauke in der Brotfabrik Hausen
(> Piirpauke kielillä)

18.05.83 Giessen

Istua aamulla kahvipöydässä

lyhyen yöunen jälkeen.

Saada tietää,

ettei edellisen illan konsertista

jää bändille pennin penniä,

kun kulut on otettu pois.

Kuulla eilisiltaisessa keskustelussa,

ettei puhe - joskus aikaisemmin -

ollutkaan jonkun erottamisesta,

vaan "erottajan" omasta eroamisesta,

vaikka yksityiskohdat käsittelivät

tuon "erotetun" korvaamista

jollakin uudella henkilöllä.


Kirjaan tämän tähän - varmuuden vuoksi...


- Jalous on hieno asia.

Jos sitä osataan käyttää oikein

- aseena.

 

- Veikkaan, että seuraava ääneen sanomani lause kuuluu:

"Ich möchte die Zimmer bezahlen."

- Dieburg - samana iltapäivänä Frankfurtin jälkeen. Ensimmäinen maalaistalo, jossa yövymme.

 

19.05.83 Matkalla Dieburgista Zürichiin.

Maan polte leiskahtaa liekkiin, sanoiksi.

Vain kivi rakastaa olennaista

ja pysyy paikallaan.

Mikä on se, joka jää jäljelle

ja leijuu tuulessa?

 

On kiva risteillä täällä

ohjusten luvatussa maassa,

ihailla jälkipolton kaarevia savujuovia

teollisella taivaalla,

katsella helikopteriparven jaloja tummia silhuetteja,

äänettömiä panssariautokolonnia moottoriteillä.

Ruusu niiden ajatuksista...

 

Sanotaan, että todellisuus on tarua ihmeellisempi.

taitaa kuitenkin olla niin,

että vanhat sadut kertovat mielikuvitustodellisuudesta.

Niiden sisältö noudattaa epätodellisuuden logiikkaa,

ja siksi niitä sanotaan saduiksi.

Sadunomaisuus on niiden tunnusmerkki.

Jos kuitenkin on niin,

että oma todellisuudenkuvamme osoittautuisi vääräksi,

niin vaihtoehdoksi jäisi

vain satujen kuvaama todellisuus,

joka ehkä lopulta osoittautuukin

syvemmäksi todellisuudeksi,

kuin tämä nykyisin hallitsemamme.

Ehkä jonakin päivänä

löydämme sateenkaaren päähän kätketyn aarteen,

lentävän maton ja Aladdinin taikalampun.

Olisipa silloin miettimistä siinä,

mitä sen jälkeen nimittäisimme saduksi.

 

22.05.83 Matkalla Kufsteinista Innsbruckiin ja alppien kautta Titisee-Neustadtiin.

Pilvihattaraiset vuoret

laakson molemmin puolin.

Kiveä, puuta ja ruohoa.

Kirkontorni - 

kuin pahvitötterö leikkimökkikylän keskellä.

Kiveä, kalliota ja hiekkaa,

satojen metrien korkuiset vuoristopurot

savuna ilmaan haihtuen

tuulen lopettaessa niiltä kulun kesken.

Vaaleanvihreävetinen laaksojoki,

josta ei oikein tiedä kulkusuuntaa,

kun tie näyttää menevän ylös ja joki alas,

vaikka todellisuudessa kaikki onkin päinvastoin.

[Vai oliko se päinvastoin?]

 

Festivaalikentän yö

vuorenjärkäleen suojassa lepäävän alppijärven rannalla.

Juopunut jengi

valtavan teltan mutaisella maapohjalla.

Odotus, odotus, odotus,

yhtä pitkä ja huomaamaton

kuin sirkan loputon siritys

öisen järven rantametsikössä

- katketen tuokioksi

lepakon leikatessa ilmaa.

 

Kohteliaisuutta ja epäkohteliaisuutta,

hyväntahtoisuutta ja välinpitämättömyyttä.

On kummallista,

miten selvästi ihmiset jakautuvat kahteen leiriin

maasta riippumatta.

Kuin olisi vain kahdenlaisia kansalaisia

maan päällä;

näitä ja noita...

ja niin kuin minuuskin jakautuisi kahtia -

välistä,

joskus.

 

Ihmisen pitäisi huomata;

niin kuin joen tammukka panee merkille kaiken,

mitä virran ruohojen lomassa tapahtuu.

Pitäisi huomata niin monta asiaa,

ettei muiden tarvitsisi kertoa erikseen.

 

Kulttuuri kuolee,

kun sen sanoma on levinnyt kaikkialle

ja kun se on täydellisesti ymmärretty.

Juuri siksi se siis jää eloon,

ettei tarvitsisi syntyä

toista kertaa.

 

Kulttuurin ikä

on sen sanoman syvyydessä.

Ja ellei se leviä kaikkialle,

syntyy se siellä erikseen, uudestaan.

Jokaisen kulttuurin on synnyttävä kaikkialle.

Jokaisen sanan on levittävä -

tai synnyttävä niin kauas,

kunnes kaikki syntymät

kohtaavat lopullisesti toisensa.

Vuorten seinämät - kuin abstrakti maalaus,

joka on pyrkinyt kuvaamaan

pelkkiä ideoita, käsitteitä,

sitä mitä ei ole

ja päätynyt samaan,

minkä luonto itse on keksinyt jo ennen ihmistä.

Ei mitään uutta auringon alla.

vastakohtien ääripisteet yhtyvät

aina samassa paikassa.

 

Eilen en tiennyt,

että tulisin tätä samaa tietä takaisin.

Tänään nousee pilvisavu

vuorten metsäisistä laaksoista ja niittyrinteiltä.

Ylhäällä on harmaa, alhaalla vihreää.

Enkä tiedä taaskaan,

minne päin joki kulkee.

Metsät savuavat ylhäällä;

kulo ilman valkeaa,

märkä kytösavu ilman tulta...

Alakuloinen on mieli täällä pilvien juurella

paluumatkan alkaessa kohti Saksaa ja Suomea.

 

26.5.83 Titisee Neustadt - Gert-Dieter Meier: Von Lappland bis Brasilien [?]

28.5.83 Keitele

On palattu kotiin

ja uusi talo on mullin mallin,

kaikki kesken.

ja minä istun levysoittimen ääressä

matkaten sävelestä toiseen

pysyen kuitenkin paikallani

ja antaen ympäristön matkata.


31.5. ti        Lappeenranta

1.6. ke         Mikkeli (?)

2.6.83 to      Hki, Tavastia (Piirpauke)

> Päiväämätön: Pitkästä aikaa:  Piirpauke
Piirpauke on vanha tuttu, joka on viime aikoina keskittynyt Euroopan valloittamiseen. Se ei ole ollut kovinkaan vaikeaa, ainakaan keskieurooppalaisesta kritiikistä päätellen. Piirpauken jazz-rockin ja kansanmusiikin yhdistelmä on ainutlaatuinen ja jäljittelemätön. Onpa Piirpauke valittu myös Roskilden festivaalien viiden parhaimman bändin joukkoon niinkin kovassa seurassa kuin esim. Santana.

Tässä valittuja otteita saksalaisen kielialueen arvosteluista: "Tuskin mikään muu yhtye kuin nämä suomalaiset on uusien sointivärien etsinnässään niin hyvin onnistunut välttämään vain pienelle sisäpiirin kannattajajoukolle soittamisen. Tämä toimii myös suurelle yleisölle." "Välillä saksofoni tuo mieleen Garbarekin ja kitara Rypdalin." "Jos luokitella halutaan, niin  tämä yhtye soittaa erittäin yksilöllistä fuusiomusiikkia, jossa on aineksia sekä Itä-Euroopan, latinalaisen Amerikan että Afrikan kansanmusiikin rytmeistä ja melodioista että rock-jazzin ilmaisukeinoista."

Piirpauke koostuu seuraavista herroista: Sakari Kukko (puhaltimet, koskettimet ym.), Pekka Nylund (kitara), Ilpo Saastamoinen (basso) ja Tom Nekljudow (rummut). Tavastialla Piirpauke esiintyy torstaina 2.6. [1983]

4.6.1983 Seinäjoki, Provinssi-rock. - Piirpauke-kokoonpanon viimeinen keikka.

4.6.83

Matkalla viimeiselle keikalle;

Provinssirock Seinäjoella.

Kolme pitkää vuotta tätä odotusta.

Rahojen huvetessa kuin tuhka tuuleen.

Se elää,

joka osaa ottaa rahat pois.

 

Olisi kiva päästä tuulettumaan Kainuun puroille

kesäöisten tuulien hellään sivelyyn,

hiipiä hiljaa rantapensaikkojen lomaan,

keskittyä ruohojen väreilyyn

ja poikkeaviin, epäsäännöllisiin mulahduksiin

rantatuomien alaisissa veden varjoissa.

 

Pitäisi päästä kävelemään

pitkää jokea alhaalta ylös

tai ylhäältä alas,

heittää lippaa ristiin rastiin,

kutoa viuhahdusten näkymätön verkko

joka mutkaan.

 

Ratkeaisiko siellä,

ovatko puun kasvun syynä juuret vai lehdet?

Seuraus - lehtien kasvu - lehdet -

on syy juurten kasvuun.

Tämä on näinkin päin totta,

mutta eri maailmassa, eri energiatasolla,

joka ei kommunikoi toisen energiatason kanssa.

 

Hengen kuolema on materian synty.

Ovatko syy ja seuraus

kuin ympyrän kehän vastakkaiset pisteet?

heti kun nimeämme toisen,

on sen vastakohtakin jo omalla paikallaan,

kuin kompassin neulanpäät.

 

Ja tiede joka tutkii alkeishiukkasia

- kieltäen hengen -

on kuin kaivaisi valoa mullasta esiin.

7.6.1983         Piirpauke on lopetettu. Uusi elämä on jälleen kerran alkamassa > Piirpauke XIII 7.6.83 -


Koti » Musiikki » Soittaminen » 1980-83 PIIRPAUKE » PIIRPAUKE XII 2.3.83 - 7.6.83